INSTITUT NATIONAL POLYTECHNIQUE DE GRENOBLE - PHELMA, (INPG)

Transkriptio

1 VAIHTORAPORTTI Lukuvuosi INSTITUT NATIONAL POLYTECHNIQUE DE GRENOBLE - PHELMA, (INPG) Grenoble, France Kemian tekniikka salla.hossi(at)aalto.fi Tämän raportin saa julkaista.

2 Alkusanat Opiskelin vaihtovuoteni Grenoblessa ranskalaisessa korkeakoulussa Erasmus-vaihdon kautta. Ennen vaihtovuottani olin opiskellut TKK:lla kaksi vuotta, ja halusin lähteä vaihtoon ennen kandityön tekoa. Vaihdosta ja vaihtokohteista löytyi helposti tietoa TKK:n nettisivuilta. Koska lähdin vaihtoon verrattain aikaisin, ei minulla ollut juurikaan valinnan varaa koulujen suhteen, ainoastaan kaksi vaihtoehtoa. Toinen vaihtokohteista oli Pariisissa, eikä kyseinen kaupunki kiinnostanut minua lainkaan, lisäksi pariisilaisen vaihtokoulun kurssit olivat pääasiallisesti puhdasta kemiaa, mikä ei suoranaisesti käy yhteen opintojeni kanssa. Grenoblessa tarjottiin kiinnostavia kursseja prosessikemian opiskelijalle, niinpä valintani oli hyvinkin luonteva, hain pelkästään Grenoblen korkeakouluun. Hakuprosessi INPG:n hakupaperi oli helppo löytää ja täyttää, kouluun hakeminen sinänsä ei tuottanut vaikeuksia. Koulu kuitenkin vaati myös lettre de motivationin, ranskankielisen CV:n ja luonnollisesti opintosuunnitelman vaihdon ajaksi. Haun aikaan suoritin ranskankurssia, jossa onneksi teimme sekä lettre de motivationin että CV:n, eli tämä kohta sujui melko kivuttomasti. Jos en olisi ollut kyseisellä kurssilla, luulen, että lettre de motivation olisi ollut minulle melkoinen haaste. Haasteeksi kuitenkin osoittautui kurssien valitseminen. INPG:n nettisivut ovat upottava suo, ja kulutinkin useita tunteja etsiessäni informaatiota kursseista ja opinnoista yleensä. Lopulta kemian tekniikan kv-opintoneuvoja kertoi minulle, mistä kyseiset tiedot löytyvät. Onnekseni hänkin oli lähdössä kanssani samaan kohteeseen, mutta vain omaa vaihtoani edeltäväksi kevätlukukaudeksi. En tiennyt kenen opettajan puoleen minun olisi tullut kääntyä kursseja valitessani, niinpä valitsin kaikki kurssit yksin ja kävin lopulta hakemassa allekirjoituksen yhdeltä opettajistani. Myöhemmin keväällä kävin keskustelemassa eräästä toisesta asiasta kemian tekniikan opintosihteerin kanssa ja vaihtoni tuli puheeksi. Hän kertoi minulle, että minun olisi pitänyt hyväksyttää kurssisuunnitelmani hänelläkin ennen vaihtohakua, mutta itse en tiennyt että näin olisi kuulunut menetellä. Kesäkuun alussa sain vaihtokohteesta hyväksynnän, mutta kurssisuunnitelmaani he eivät lähettäneet minulle takaisin. Myöhemmin Ranskassa tarvitsin kurssisuunnitelmaani muutosten tekemistä varten, ja sain todeta, että kohdeyliopistoni ei ollut siihen päivään mennessä allekirjoittanut kyseistä paperia. Kirjasin muutokset, pyysin allekirjoitukset ja lähetin skannatut kopiot tiedekuntani opintosihteerille. En koskaan saanut vahvistusta, en hyväksyvää enkä kieltävää, tähän muutettuun kurssisuunnitelmaani. Ranskassa Saavuin Grenobleen elokuun lopussa Lentoni oli Lyonissa illalla kahdeksan pintaan, ja bussimatkan jälkeen olin Grenoblessa noin kello kymmenen. Linja-autoasemalla minua oli vastassa vaihtoyliopistoni kielivaihtoisoja. Minut saatettiin ratikalla asuntolalleni Résidence Ouest:iin kampusalueelle, joka itse asiassa ei ole Grenoblessa, vaan Saint Martin d Hères:issä. Olin turhaan jännittänyt sitä, miten löytäisin paikalliset isot; he olivat kaikki pukeutuneet kirkkaankeltaisiin t-paitoihin ja minua tultiin vastaan ihan bussille asti.

3 Asuntoni CROUS:illa oli pieni 12 neliömetrin huone, jossa oli oma suihku ja vessa sekä jääkaappi. Asuntolarakennuksen jokaisessa kerroksessa oli yhteiskeittiö, joista kukin palveli noin 40 henkilöä. Muutoin olin täysin tyytyväinen asumismuotooni vaihdon aikana, mutta keittiössä ei ollut uunia ja keitinlevyt toimivat vähän miten sattuu, mikä milloinkin. Ihastuin välittömästi Grenobleen, jota vuoret ympäröivät lähes kaikissa ilmansuunnissa. Kaupunki on melko pieni, itse Grenoblessa on vain reilut asukasta, mutta kun ympäröivät pikkukaupungit lasketaan mukaan, yltää väkiluku jo yli puolen miljoonan. Polkupyörä on oiva kulkuväline Grenoblessa. Kaupungin sanotaan olevan ranskan tasaisin, eikä mäkiä olekaan juuri missään. Itse vuokrasin pyörän paikallisesta polkupyörävuokraamosta, Metro vélosta, pyörän vuokraaminen vuodeksi maksoi 85 euroa ja tähän hintaan sisältyi myös pyörän huolto tarvittaessa. Grenoblen keskustassa on kauniita vanhahkoja ranskalaisia kivitaloja, ja saapuessani oli kaduilla vielä palmuja jättimäisissä ruukuissaan - suurin osa näistä palmuista kuitenkin vietiin pois talveksi, jolloin lämpötila laski nollan tietämille. Grenoblelaiset ovat suomalaisia huomattavasti ulospäin suuntautuneempia. Ihmiset katsovat silmiin, toisinaan hymyilevät ja aloittavat jopa keskusteluja. Juuri grenoblelaisten avoimuuden ansiosta tunsin itseni heti tervetulleeksi, enkä oikeastaan missään vaiheessa vaihtoani kokenut todellista kulttuurisokkia. Ainut asia, joka Ranskassa on ehkä todella ärsyttänyt, on yleinen hitaus ja tehottomuus. Aina joutuu jonottamaan, mitä ikinä tekeekin. Syksyllä jonotettiin useaan otteeseen puoli tuntia paikallisessa kouluravintolassa, mikä ei kylläkään sinänsä ollut ongelma, sillä tauko luentojen välillä keskipäivällä on puolitoista tuntia. Usein myös hallinnolliset elimet vaativat kauheat määrät papereita, joista yli puolet tuntuu minusta turhilta. Ranska on kuitenkin paperisodan luvattu maa, eli tämä oli ehkä odotettavissa. Lisätään vielä, että Grenoblessa hinnat ovat hyvin lähellä suomalaisia hintoja, sekä vaatekaupoissa että ruokakaupoissa. Vihannekset ja hedelmät ovat Ranskassa jonkin verran halvempia, mutta taas esimerkiksi jauheliha on kalliimpaa. Huoneestani maksoin noin 270 euroa, mikä lienee suhteellisen lähellä suomalaista hintatasoa. Kurssit Heti syyskuun ensimmäisellä viikolla oli INPG:n järjestämä integraatioviikko, jonka aikana oli joka päivä neljä tuntia ranskankielen opetusta, ja iltapäivisin yhteisaktiviteetteja. Viikko päättyi integraatioviikonloppuun, jolloin lähdimme lähestulkoon kaikki Erasmus-opiskelijat Etelä-Ranskaan Montpellierin tuntumaan. Viikonloppu oli loistava, ja siellä viimeistään tutustui muihin Erasmus-opiskelijoihin, jos tältä oli onnistunut välttymään integraatioviikon aikana! Koulutusohjelmani (Procédés pour l énergie et l environnement) kurssit alkoivat muutama viikko Ranskaan tuloni jälkeen. Aluksi en ymmärtänyt luennoilla juuri mitään, mutta vähitellen aloin ymmärtää yhä enemmän. Valitettavasti missään vaiheessa en päässyt siihen pisteeseen, jossa olisin täysin ymmärtänyt kaiken, mitä professori sanoi, mutta luentojen seuraaminen oli selkeästi helpompaa kevät- kuin syyslukukaudella. Mielestäni kurssit Ranskassa olivat hieman hankalampia kuin Suomessa, eikä pelkästään vieraan kielen takia. Suomessa olin tottunut siihen, että laskuharjoituksissa saatiin aina

4 täydelliset vastaukset tehtäviin, mutta Ranskassa tämä ei ollut tapana, harvat professorit antoivat todella tyhjentävät ratkaisut tehtäviin. Suurimpaan osaan tenteistä sai ottaa kaiken luentomateriaalin mukaan, mikä osaltaan teki tenttiin valmistautumisesta helpompaa ja taas osaltaan tenteistä vaativampia. Valitsin 44 kurssia koko lukuvuodeksi, ja jos ranskankieli olisi ollut hallussa, ei minulla olisi ollut juuri lainkaan opiskeltavaa. Kursseja oli viikossa parikymmentä tuntia, eikä syyslukukaudella juurikaan palautettavia töitä, mutta koska luennoilla en ymmärtänyt, täytyi minun opiskella kotona itsenäisesti. Siltikin aikaa jäi myös itselle, ja tämä aika kuluikin pääasiassa kavereiden kanssa oleskellessa. Syyslukukaudella tietokoneeni meni rikki, ja erään luennon jälkeen ihmettelin pimeää konettani koulukavereideni kanssa luokkahuoneessa. Opettajamme, herra Petit, myös tuli tutkimaan konetta, ja kun kone selvästi oli täysin toimintakyvytön, lainasi hän minulle yhden tutkimusryhmänsä kannettavista tietokoneista! Tästä sai INPG paljon pisteitä minun silmissäni. Yliopiston Palvelut Kampusalueella on useita opiskelijoille suunnattuja ravintoloita, joissa lounas maksaa kolme euroa. Mielestäni lounas oli yleensä hyvä, ja lämpimän aterian lisäksi sai ottaa kaksi alku- tai jälkiruokaa (jugurttia, juustoa, salaattia, hedelmiä ) ja pienen leivän. Opiskelijoille oli myös suunnattu oma terveydenhuolto, joka toimi omien kokemusteni pohjalta erinomaisesti. Itse käytin terveydenhuollon palveluja kaksi kertaa, ja molemmilla kerroilla kaikki toimi hyvin, pientä odottamista lukuun ottamatta. Yliopiston oppilaskunnat ja paikalliset nuorisoseurat pitivät huolen siitä, että juhlia riittää jokaiselle viikolle. Aluksi osallistuin tapahtumiin hyvinkin säännöllisesti, mutta pidemmän päälle innostus lopahti, ja keväällä kävin kyseisissä tapahtumissa hyvin harvoin. Asiaan varmasti vaikutti myös se, että suurin osa Erasmus-kavereistani oli lähtenyt kotimaihinsa jo tammikuussa, ensimmäisen lukukauden jälkeen. Vapaa-aika Ranskalaisille urheilu koulussa on pakollista koko opiskeluajan. Yliopistossa oman lajin voi valita lukuisista eri vaihtoehdoista. Itselleni liikuntakurssin valitseminen ei ollut pakollista, mutta näin jälkikäteen olen ajatellut, että olisi ollut ehkä viisasta se valita. Liikunnasta saa helposti opintopisteet, jos käy aktiivisesti kaikilla tunneilla ja siellä tutustuu väkisin ranskalaisiin. Ylipäänsä kannattaa yrittää tutustua ranskalaisiin, eikä jäädä pelkästään pyörimään Erasmus-porukan kanssa, vaikka huippuihmisiä ovatkin! Ainoastaan ranskalaisten kanssa oikeasti oppii kielen. Viikonloppuisin on yleensä hyvin aikaa tehdä pieniä reissuja lähiympäristön kaupunkeihin tai lähteä vähän pidemmällekin. Lisäksi ranskalaisilla on yllättävän paljon lomia, joiden aikana pystyy hyvin tekemään ihan oikeitakin matkoja. Loppusanat

5 Itselleni vaihtoaika oli loistava kokemus, jota en vaihtaisi pois mistään hinnasta!