Kuva 1: Huoneeni, jonka jaoin kahden muun suomalaisen kanssa. Koko asuntola kutsui sitä Finskij Prospektiksi.

Transkriptio

1 Vaihtoraportti Olen Tommi Pensas Sähkötekniikan korkeakoulusta ja opiskelen jo kuudetta vuotta sähkötekniikan koulutusohjelmaa, tarkemmin ottaen tehoelektroniikkaa. Minulla oli aina ollut halu lähtee opintojeni aikana vaihtoon, mutta aina se lykkääntyi ja lykkääntyi. Tästä kielii se, että kävin kielikokeessa ja tein tarvittavat dokumentit Erasmus-vaihtoa varten Prahaan jo vuonna Silloin kuitenkin olin valmistumassa kandiksi, joten mietin, että hoidan mokoman pois alta ja haen sitten maisterivaiheessa uudestaan. Valmistuin tekniikan kandidaatiksi ja vaihtokysymys oli taas mielessä vuoden 2014 lopussa. Silloin harmitti vietävästi, että jenkkeihin oli haku ollut jo marraskuussa ja olin missannut täysin tämän mahdollisuuden. Halusin johonkin erilaiseen maahan, josta voisi olla hyötyä minulle tulevaisuudessa. Joten miksi edes menisin Tsekkiin? Joutuisin oppimaan täysin uuden kielen alkeet, jota en varmaan tulisi enää tarvitsemaan myöhemmin. Ajattelin, että vaihtokohteestani täytyy olla jotain hyötyä minulle tulevaisuudessa. Saksa kävi mielessäni, koska olin opiskellut saksan kieltä viisi vuotta peruskoulussa. Mutta Saksa maana ei kiinnostanut enää minua siellä niin monta kertaa käyneenä. Maa tuntui niin tutulta, turvalliselta ja tylsältä. Venäjän kielen opiskelut olin aloittanut vuotta aikaisemmin. Epäröin aluksi Venäjälle hakemista, koska osasin kielestä vain alkeet. Ajattelin kuitenkin, että venäjän kielen ja kulttuurin osaamisesta olisi minulle hyötyä tulevaisuudessa, olemmehan naapurimaita. Siitä se sitten lähti, että minun ensimmäinen hakukohteeni oli Pietari, johon myös pääsin. Olin onnesta soikea, koska maisemanvaihdos tuli todella tarpeeseen. Valmistelut Venäjälle alkoivat viisumikutsua (tai puoltoa) odotellessa vaihtoyliopistostani (Peter the Great St. Petersburg Polytechnic University). Sain myös kuulla, että asuntolani Pietarissa olisi vielä remontissa, joten tulopäivää lykättiin viikolla. Muutenkin Venäjällä myöhemmin opin sen, että mikään muu ei ole varmaa kuin epävarmuus. Kärsivällisyyttä, jota minulla onneksi rauhallisena kaverina on, täytyy olla tilanteessa kuin tilanteessa. Pietariin saavuttuani elokuun 28. päivänä 2015, kenelläkään ei ollut oikein tietoa milloin kurssit alkaa, mutta järkeilimme, että meille kyllä ilmoitetaan sitten. Mikäs siinä sitten tutkiskellessa omasta mielestäni maailman kauneinta kaupunkia parisen viikkoa kunnes kurssit vihdoin alkoivat. Kurssien alettua kävi selväksi että suomalaisen ja venäläisen maisterivaiheen opintojen tasoerot olivat melko suuret. Tai sitten ero johtui yksinkertaisesti siitä, että hain englanninkieliseen opetukseen ja venäjänkielinen opetus on tasokkaampaa, mene ja tiedä. Opiskelin aihealueita, jotka olivat minulle melko tuttuja jo kandivaiheesta Suomessa. Kuitenkin, koska päätin opiskella Pietarissa sivuainettani, energiatekniikkaa, niin joukossa oli muutamia todella mielenkiintoisia ja opettavaisia kursseja. Pääasiassa minulla oli ainoastaan intensiivikursseja, jotka kestivät sen 2-3 viikkoa kerrallaan, mutta opetusta oli reilusti yli kymmenen tuntia viikossa. Vierailevat professorit tulivat ympäri maailmaa pitämään näitä kursseja, kaukaisin oli Brasiliasta asti saapunut. Kaiken kaikkiaan mikään näistä kursseista ei ollut vaativa ja vain harvoista järjestettiin kunnollinen tentti kun taas useimmissa riitti jonkinlainen ryhmätyö ja presentaatio kurssinaiheesta. Minulla oli lisäksi useita tunteja viikossa venäjän kielen kursseja. Niistä oli valtavasti hyötyä kieliopissa ja varsinkin puhumisessa, sillä meidän venäjän opettajamme oli vanha jääräpäinen venäläisnainen, joka selitti kaiken venäjäksi ja me opiskelijat yritimme parhaamme mukaan ymmärtää edes joitakin sanoja välistä. Niin kuitenkin kävi, että aloin yhä enemmän ja enemmän ymmärtämään venäjää ja nauttimaan venäjän kielen tunneista. Kielestä oli muutenkin valtavasti hyötyä maassa, jossa vain harvat puhuvat englantia. Hyvänä

2 esimerkkinä oli minun asuntolani, jossa kukaan henkilökunnasta ei puhunut sanaakaan muuta kuin venäjää. Yritä siinä sitten selittää, että suihkusi tulvii tai sulake on palanut... Vaikka vaihtoraporttini saattaa antaa kuvan, että Venäjällä kaikki on ihan kaaoksessa, niin sitä se ei ole. Nautin ihan valtavasti tämän kulttuurin ja maan oppimisesta. En kokenut tai nähnyt yhtään rikollisuutta, ihmiset olivat avoimia ja kiinnostuneita minusta kun tulen Suomesta. Pystyin tuntemaan oloni täysin turvalliseksi yksin keskellä yötä Pietarin pääkadulla Nevsky Prospektilla. Pietarin metrot jo itsessään olivat uniikkeja ja kauniita nähtävyyksiä, ja en ole koskaan aiemmin nähnyt yhtä puhtaita metroja missään. Ihmiset todella kunnioittivat kotikaupunkiaan ja pitivät huolta sen siisteydestä. Kuva 1: Huoneeni, jonka jaoin kahden muun suomalaisen kanssa. Koko asuntola kutsui sitä Finskij Prospektiksi.

3 Kuva 2: No pitihän se limusiini illaksi tilata kun maksoi huikeat 5000 ruplaa (60 euroa) yhteensä kolmelta tunnilta! Meitä oli siis 16 henkeä... Ilotulitus Nevan rannalla kuului hintaan. Venäläisnaiset ovat kauniita, siitä ei pääse mihinkään. Erilaisia parinhakuapplikaatioita puhelimessa käyttäen kävin monien kanssa treffeillä, joilla opin kyseisen ihmisen lisäksi suunnattomasti kulttuurista ja tavoista. Myös opin venäjän puhekieltä tällä tavoin nopeasti. Venäläisista opin, että he ovat melko temperamenttisia

4 ja he tykkäävät elää enemmän hetkessä suomalaisiin verrattuna. Opin myös sen, että suurena vodkamaana venäläiset eivät kuitenkaan tavallisesti olleet mitenkään humalassa Pietarin yöelämässä. Hintatasokin saattoi vaikuttaa, mutta silti hyvin maltillisesti venäläiset käyttäytyivät humalassa (paitsi silloin kun hyvä venäläinen biisi alkoi soida ja kaikki ryntäsivät pöydille tanssimaan). Kuva 3: Ihmisiin tutustuminen ja yhdessäolo on parasta! Lähes koko kööri koolla meidän "paikallisessa" nimeltä Dr.Inki. Muuten arkini kului Pietarissa opiskellen, kaupunkiin (ja muihin venäläisiin kaupunkeihin) tutustuen, urheillen ja tietenkin viettäen aikaa venäläisten ja vaihtokavereideni kanssa, joista myöhemmin tuli todella hyviä ystäviä minulle. Suunnittelen jo seuraavaa matkaani uudestaan Venäjälle, sillä tämä vaihto oli yksi parhaimmista kokemuksista elämässäni. Suosittelen kaikkia jättämään ennakkoluulot venäläisistä ihmisistä kotiin ja käymään edes Pietarissa vierailemassa, että saa maistiaisia siitä mitä minä olen kokenut vuoden ajan. Venäjällä ei moni asia toimi samoin kuin Suomessa, joten matkaevääksi kannattaa varata kärsivällisyyttä ja avoimuutta.

5 Kuva 4: Pietarilaisilla ihmisillä oli jokin ihme hinku päästä Pietarin talon katoille, mikä on jyrkästi kiellettyä kaupungissa, mutta kuitenkin kaikki sitä tekivät. Neiti takanani päästi meidät talonsa katolle sopivaan 200 ruplan hintaan. Kaiken kaikkiaan vaihtovuoteni Pietarissa oli hyvin antoisa ja mieltäavartava kokemus. Venäjä itsessään saattaa antaa itsestään pelottavan ja villin kuvan, mutta sitä se ei ole. Parasta vuodessani olivat erityisesti kaikki tapaamani ihmiset, Pietarin suunnattoman kaunis kaupunki ja uuteen kulttuuriin tutustuminen. Pystyn suosittelemaan Venäjää jokaiselle, jolla löytyy kiinnostusta länsimaista täysin poikkeavaan ympäristöön.