Automaatio- ja systeemitekniikan koulutusohjelma

Transkriptio

1 Michigan Technological University (MTU) Houghton, Michigan, Yhdysvallat Syyslukukausi 2014 Kahdenvälinen vaihtosopimus Joni Lumela Automaatio- ja systeemitekniikan koulutusohjelma Yhteystiedot ja raportin saa julkaista Into-sivuilla Kuva 1. Michigan Tech kyltti Administration Buildingin edessä.

2 Yleistä vaihtokohteesta Opiskelin siis syyslukukauden 2014 Yhdysvalloissa, jota tuskin tarvitsee sen enempää esitellä, Michiganin teknillisessä yliopistossa, joka sijaitsee Michiganin osavaltion ylemmällä niemimaalla (eng. Upper Peninsula) Houghton -nimisessä pienessä kaupungissa. Itse kaupungissa asuu vähän reilu 7500 asukasta ja se on Keweenawin niemimaan isoin kaupunki (Keweenawin niemimaa on ylemmän niemimaan pohjoisin osa). Valitsin tämän kyseisen kohteen siitä syystä, että, ensinnäkin, olin aina halunnut opiskella Yhdysvalloissa ja toiseksi, Michigan Techiin tarjottiin lukuvuodeksi joitakin vapaaoppilaspaikkoja, mikä siis käytännössä tarkoittaa sitä, että lukukausimaksua ei joudu maksamaan (kaiken muun kyllä). Aalto-yliopistolla oli tarjolla myös toinen vaihtoehto Yhdysvalloissa, mutta tähän yliopistoon ei ollut tarjolla vapaaoppilaspaikkoja. Myös se, että sain vaihtoajatuksen vasta vaihtohakuajan jo alettua, jolloin minulla ei ollut aikaa lähteä virallisia TOEFL-kielitestejä hakemaan, vaikutti päätökseeni. Keskityin siis täysillä Michigan Techiin. Ilmasto Houghtonissa oli hyvin samanlainen Suomen säähän verrattuna, joskin suurena poikkeuksena oli se, että lunta sataa Houghtonissa vuosittain enemmän kuin missään osassa Suomea ( välisenä talvena lunta satoi hieman reilu 28 jalkaa eli noin 8,5 metriä). Joulukuun puoleenväliin mennessä lunta ei kuitenkaan ehtinyt sataa kovinkaan paljoa ja pääasiassa lunta tuleekin joulukuun lopusta lähtien ja erityisesti tammikuussa. Talven saapuessa pakkaspäiviä oli suunnilleen saman verran kuin Etelä-Suomessa. Yhteydet kaupunkiin eivät olleet kovinkaan hyvät, sillä käytännössä ainoa realistinen vaihtoehto Houghtoniin pääsemiseen oli lentäminen, joka puolestaan oli valitettavasti erittäin epävarmaa: ei koskaan voinut olla täysin varma lennon lähdöstä. Järjestelyt Itse Aallon hakuprosessi oli melko yksinkertainen, sillä piti vain hakea Aallon oma kielitodistus kielikeskukselta, tehdä vaihtoajan opintosuunnitelma sekä hyväksyttää se sekä oman tutkintoohjelman professorilla että opintosuunnittelijalla, hakea virallinen opintorekisteriote, kirjoittaa statement of purpose, joka kuvasi motiivejani hakea vaihtoon sekä jo suoritettuja opintoja, ja täyttää nettihakemus. Kun tämä oli tehty, piti vielä viedä kaikki edellä mainitut dokumentit tulostettuina kemian tekniikan korkeakoulun vaihtoyhteyshenkilölle, joka vielä oman hakuni aikaan hoiti kaukokohteiden hakemukset. Tieto hyväksymisestä vaihtoon tuli hieman vajaa kahden viikon kuluttua haun päättymisestä, ja sen jälkeen piti vielä toimittaa muutamia lisädokumentteja, kuten

3 esimerkiksi varallisuustodistus ja Michigan Techin omalle lomakkeelle täytetty kurssisuunnitelma. Näistä dokumenteista varallisuustodistus oli vaikein saada, sillä pankilla ei ollut suoraan mahdollisuutta kääntää dokumentteja englanniksi, mutta tämäkin lopulta onnistui parin tunnin jonossa seisomisen jälkeen. Kun hyväksyminen Michigan Techiin oli tapahtunut, piti alkaa keskittyä viisumiasioihin. Kun Yhdysvaltoihin siis haetaan vaihto-oppilasviisumia, haetaan J1-viisumia. Ensin piti maksaa ns. SEVIS-maksu, joka tapahtui DHS:n (Department of Homeland Security) nettisivuilla. Maksettuani maksun aloin täyttää viisuminhakulomaketta ja täytettyäni lomakkeen varasin ajan viisumihaastatteluun. Itse viisumihaastattelu oli melko naurettava suhteutettuna siihen työn määrään minkä jouduin tekemään päästäkseni haastatteluun, sillä haastattelussa kysyttiin vain kaksi kysymystä ja tämän jälkeen minulle ilmoitettiin välittömästi että viisumi on hyväksytty, ja se tulikin vajaa viikon jälkeen postissa minulle. Viisumin hyväksymisen jälkeen rupesin miettimään matkustussuunnitelmaa, ja päädyin yöpymään yhden yön Chicagossa ennen lentoa Houghtoniin. Saavuin siis Houghtoniin kaksi päivää ennen koulun virallista muuttopäivää, jolloin suurin osa uusista opiskelijoista saapuu kampukselle. Kuten moni varmasti tietääkin, Yhdysvaltain terveydenhuolto ei ole suomalaisen terveydenhuollon kaltainen, eli toisin sanoen Yhdysvaltoihin matkustaessa pitää olla kattava vakuutus. Mikäli Suomesta ei halua ottaa vakuutusta, yliopisto tarjosi omaa vakuutustaan, mutta koska vakuutuksen hinta Suomessa oli alhaisempi kuin yliopiston tarjoaman vakuutuksen hinta Amerikassa, päädyin valitsemaan suomalaisen vakuutuksen. Käytännön asiat Yhdysvalloissa Michiganissa asuin Hillside Place -nimisessä talossa, joka oli käytännössä kerrostalo, jossa asunnot olivat soluasuntoja. Hillside Placessa asuin kolmen amerikkalaisen kanssa, ja tässä asuntotyypissä jokaisella oli oma huone. Muita asumisvaihtoehtoja olivat perinteiset asuntolat (en. residence hall), joissa samassa huoneessa oli kahdesta neljään opiskelijaa, Daniell Heights -asunnot, jotka olivat käytännössä yksinasuttavia kaksioita sekä ns. off-campus -asuminen, jolloin asunto vuokrattiin itsenäisesti koulun alueen ulkopuolelta. Ruokailu tapahtui eräänlaisella ennakkoon maksetulla meal plan:illä, ja vaihtoehtoina oli (Hillside Placen asukkaille) 50, 75 tai 150 ateriaa syyslukukauden aikana koulun ruokaloissa. Koska Hillside Placen asukkaille oli rajallinen määrä aterioita, söin ajoittain myös asunnolla tai kaupungilla menemättä itse ruokalaan. Asuntoloiden huoneen hintaan taas kuului pakollinen

4 rajoittamaton meal plan, joka oli melko kallis. Daniell Heights -asukkaat sekä kampuksen ulkopuolella asuvat eivät joutuneet ostamaan minkäänlaista meal plan:iä. Koululla oli myös ilmainen bussikuljetus paikalliseen Walmartiin, ja tämä kyseinen bussi ajoi sinne (myös muiden pysäkkien kautta) aina arkipäivisin. Yliopiston lähellä oli ruokakauppa, mutta ostaminen oli siellä selkeästi kalliimpaa, joten itse suosin Walmartia aina kun mahdollista. Hintataso Yhdysvalloissa on selkeästi alhaisempi verrattuna Suomeen, paitsi tietysti terveydenhuollossa. Ruoka sekä vaatteet olivat halvempia, mutta yliopiston omista vaatteista pyydettiin kyllä selkeästi korkeampi hinta verrattuna esimerkiksi vaatteiden hintoihin kaupungilla. Opinnot Michigan Techissä Opiskelin Michigan Techissä pääasiassa sähkötekniikan kursseja sekä yhden brittikirjallisuuden kurssin, jonka tarkoituksena oli toimia kielikurssina. Sisällytän kaikki käymäni kurssit tutkintooni kansainvälisenä sivuaineena, mikä käytännössä tarkoittaa siis sitä, että sivuaineen opinnot on kandidaattivaiheen osalta suoritettu kurssien hyväksilukemisen jälkeen. Toinen vaihtoehto olisi sisällyttää kurssit mm. vapaasti valittaviin opintoihin. Kävin seuraavat kurssit opiskellessani Michigan Techissä: EE2112 Electric Circuits and Lab, EE3120 Electric Energy Systems, EE 4231 Physical Electronics ja HU2538 British Experience in Literature. Kurssien aikana tehtiin huomattavasti enemmän työtä kuin mitä Suomen vastaavilla kursseilla, sillä esimerkiksi kotitehtäviä tuli paljon enemmän. Lisäksi opetus oli hyvin samanlaista kuin lukiossa, sillä läksyt annettiin luennolla eikä Michigan Techissä ollut minkäänlaisia laskuharjoituksia (vapaaehtoinen laskupaja tosin tarjottiin, mutta siellä apua tarjottiin pääasiassa ensimmäisen ja joillekin toisen vuoden kursseille). Muuta Normaalin arkiviikon aikana koulun jälkeinen aika oli itselläni hyvinkin paljon läksyjen tekemistä, sillä, kuten mainitsin aiemmin, läksyä oli todella paljon. Kuitenkin, silloin kun sitä vapaa-aikaa sattui löytymään, niin siinä tuli pääasiassa vietettyä aikaa joko kämppäkavereiden tai sitten muiden vaihto-oppilaiden kanssa. Muut vaihto-oppilaat olivat eri puolilta Suomea, Saksasta, Tanskasta, Espanjasta ja monesta muustakin maasta. Ehdin myös matkustella kohtuullisen paljon lukukauteni aikana, sillä teimme muutamien vaihtooppilaiden kanssa viikonloppuretken Kanadan puolelle katsomaan Niagaran putouksia ja sen

5 jälkeen ajoimme vielä Torontoon. Kiitospäivän lomalla oma matkani kohdistuikin Yhdysvaltain pääkaupunkiin, Washington DC:hin, jossa vietin kuusi päivää. Lukukauden jälkeen vietin vielä viikon New Yorkissa, josta sitten palasin Suomeen. Vaihto-opiskeluajoilta sain hyvän kielitaidon ja itseluottamusta englannin puhumiseen ja opin myös paljon normaalista amerikkalaisesta elämästä sekä heidän yliopistokulttuuristaan. Ei pidä myöskään unohtaa uusia tuttavia ympäri Eurooppaa ja Yhdysvaltoja. Opin Yhdysvalloissa ollessani paljon uusia asioista Yhdysvalloista paikallisten kautta ja eri maista vaihto-oppilaiden kautta ja opin myös sen että ainakaan Michigan Techissä Suomi ei ollut amerikkalaisille ihan niin tuntematon maa kuin odotin sen olevan. Vinkkinä seuraaville vaihtoon lähtöä harkitseville, niin kliseinen kuin se onkin: älä mieti turhia vaan hae ihmeessä vaihtoon, sillä vaihtokokemuksen arvoa ei voi rahassa mitata. Kuva 2. Michigan Tech kuvattuna joelta.