Toimintakertomus vuodelta 2014, alustava

Transkriptio

1 Toimintakertomus vuodelta 2014, alustava 1 Toiminta-alue Yhdistyksen toiminta-alueena on edelleen Lappeenrannan kaupunki sekä ympäristökunnat, Lemi, Luumäki, Savitaipale, Taipalsaari. 2 Hallitus Kaarlo Luotola Antti Lankinen Päivi Ahtiainen Petteri Eteläpää Pertti Huttunen Risto Liimatainen Marja Mansner Jorma Miettinen Jaakko Permi Arto Pulkkinen Jorma Telkkä 3 Taloudenhoito Pankkitilit: Toiminnantarkastajat: Varatoiminnantarkastajat: Rahastonhoitaja: puheenjohtaja (kuvassa oik.) varapuheenjohtaja (kuvassa vas.) jäsensihteeri rahastonhoitaja sihteeri Nordea Lappeenranta Sakari Lähteenaro ja Jorma Kariniemi Pasi Salomaa ja Tuomo Hintsanen Risto Liimatainen 4 Jäsenistö Jäsenmäärä vuoden 2014 lopussa oli 128 henkilöä, (vuoden 2013 lopussa 122). Yhdistyksen kunniapuheenjohtaja on Timo Vitikainen ja kunniajäsen Seppo Torri. Jäsenmaksusta vapautettuja ovat kunniapuheenjohtaja, kunniajäsen ja perintävuonna vähintään 90 v täyttävät. Jäsenmaksu vuodelta 2014 oli Yhdyshenkilöt Lemillä: Luumäellä: Nuijamaalla: Savitaipaleella: Taipalsaarella: Antti Okko ja Matti Maunu Hannu Ilves Markku Paavoseppä Pentti Pylkkö Timo Vitikainen 6 Edustus Vapaussodan Perinneliitto ry:ssä Perinneliiton liittokokous ja kesäpäivät pidettiin Kauhavan vuoden loppuun lakkaavalla Lentosotakoululla. Arto Pulkkinen ja Jorma Telkkä edusti yhdistystämme liittokokouksessa ja kesäpäivillä.

2 7 Vuosikokous ja hallitus Yhdistyksen vuosikokous pidettiin torstaina Lappeenrannassa Nuorisotalo Monarissa Porrassalmenkatu 10:ssä. Kokouksen jälkeen siirryimme kirjastolle kuuntelemaan Teemu Keskisarjan alustusta hänen kirjastaan Viipuri vuonna Teemu Keskisarja kertoi kirjassaan käyttävän sodan nimestä ainoastaan nimeä sota. Hänelle käy kaikki nimet paitsi ei sisällissota-kansalaissota. Neliosainen yhdyssana ei voi koskaan juurtua yleiskieleen. Sisällissota nimi on totta kai ok, sillä kaikkiin sisällissotiin osallistuu myös ulkopuolisia. Luokkasota on leimaava, mutta kyllä Hämeen ja Varsinais-Suomen kartanoseudulla torpparit ja muonamiehet nousivat ruotsinkielisiä kartanoherroja vastaan. Kansalaissota on aikalaiskieltä ja käytetty molemmin puolin. Punakapina kelpaa: punaisetkin puhuivat sodan aikana kapinasta. Yksi nimi on kielellisesti komein, sointuvin ja sulavin. Eikä se nimitys tarkemmin katsottuna halvenna kumpaakaan osapuolta. Huomasin, että sama sana toistuu useimmin sekä Pohjanmaan suojeluskuntalaisten että Viipurin työläisten, punakaartilaisten kuolinilmoituksissa. Mikä sana? Vapaus! Olkoon sitten vapaussota, koska erilaisten inhimillisten yhteiskunnallisten vapauksien takia tämä sota käytiin. Perinneyhdistyksen hallitus on kokoontunut vuoden 2014 aikana kuusi (6) kertaa. 8 Huoltotyö Huoltotyö on sammunut vapaussoturien ja heidän puolisoidensa poismenon myötä.. 9. Tammisunnuntai 2014 Yhdistyksen järjestämä perinteinen Tammisunnuntain muistojuhla pidettiin sunnuntaina Savitaipaleella. Ohjelmaan kuului osallistuminen jumalanpalvelukseen kirkossa, seppeleitten lasku Vapaussodan ja viime sotien sankarihaudoille sekä muistotilaisuus srk-talolla. Osallistujia oli noin 80. Juhlapuheen piti metsänhoitaja Pentti Pylkkö. 10 Osallistuminen kevään muistotilaisuuksiin Lappeenrannassa Yhdistys osallistui seuraavasti: - Talvisodan päättymispäivä torstaina 13.3., lippulinnassa Jorma Telkkä - Kansallinen veteraanipäivä sunnuntaina , lippulinnassa Jorma Telkkä - Vapaussodan päättymispäivä torstaina , seppeleenlasku Keskuspuiston Vapaussodan muistomerkille Kaarlo Luotola (kuvassa kesk.), Päivi Ahtiainen (vas.) ja Jorma Telkkä (oik.), airueet Marja Mansner ja Leena Lindroos. - Kaatuneitten muistopäivä sunnuntai , lippulinnassa Jorma Miettinen, 2

3 - Valtakunnallinen Puolustusvoimain lippujuhla Lappeenrannassa : jumalanpalvelus, paraati, paraatikatselmus, päiväjuhla, iltajuhla, lippulinnassa Jaakko Permi ja Jorma Telkkä - Itsenäisyyspäivän juhla , seppeleenlasku Keskuspuistossa Vapaussodan muistomerkille: Arto Pulkkinen, Tuomas Telkkä ja Kaarlo Luotola, airueet Timo Luotola ja Jukka Vitikainen, lippulinna: Jorma Telkkä 11 Savitaipale 1918 Sovinnon muistomerkin paljastaminen lauantaina Vapaussodan ja Itsenäisyyden perinneyhdistys Lappeenranta kutsui muistomerkin suunnittelua ja toteuttamista varten työryhmän: Pentti Pylkkö (pj), Ossi Hjerppe/Savitaipaleen ev.lut.srk, Pertti Huttunen, Risto Liimatainen ja Lea Mäkelä/Savitaipaleen kunta. Muistomerkin paljastamistilaisuuteen otti osaa syksyisenä lauantaina lähes 100 henkeä. Tilaisuuden avasi puheenjohtaja Kaarlo Luotola painottaen puheessaan keskinäistä sovinnollisuutta, joka on paras tae itsenäiselle ja kehittyvälle kansakunnalle.. Juhlapuheen piti erikoissairaanhoitaja Eeva Arvela. Patsaan paljastamispuheen piti patsastoimikunnan puheenjohtaja, Metsänhoitaja Pentti Pylkkö. Seurakunnan tervehdyksen toi tilaisuuteen lääninrovasti Ossi Hjerppe ja kuntalaisten Leena Byckling. Juhlassa esiintyi Rakuunasoittokunta musiikkimajuri Riku Huhtasalon johdolla sekä Savitaipaleen ja Lemin yhdistetty mieskuoro Kari Pettisen ja Kaarina Lindqvistin johdolla. Erikoissairaanhoitaja Eeva Arvela totesi juhlapuheessaan mm.: nimityksiä vapaussota, sisällissota, luokkasota, kansalaissota ja kapinanimityksiä on käytetty liittyen tuohon mustaan, synkkään, traagiseen vaiheeseen, maamme itsenäistymisen ensiaskeliin. Tuo surullinen vaihe Suomen historiassa oli pitkään vaiettu, käsittelemätön murhe, vasta vuosikymmenten jälkeen sotaa on voitu vähemmän puolueellisesti ja kiihkottomasti tutkia, käsitellä ja keskustella. Monisyiset ja sekavat tapahtumat Suomessa ja Venäjällä vuoden 1917 aikana, sekä saman vuoden syksyllä alkanut suurlakko johti tilanteeseen, joka jakoi Suomen ratkaisevasti ja kohtalokkaasti kahteen leiriin. 3

4 Sota on aina äärimmäinen, brutaali keino ratkaista ongelmat. Veljessota, sota jossa saman maan kansalaiset sotivat toisiaan vastaan, on ehkä se kaikkein traagisin ja haavoittavin taistelu. Teot, joita silloin tehtiin, olivat kauhistuttavia, mutta meillä ei ole enää oikeutta tuomita, koska tapahtumat ovat totta ja silloin päätöksiä tehneet kansalaiset ovat toimineet sillä tietämyksellä ja ymmärryksellä, mikä heillä silloin oli. Tämän tilaisuuden teema on hieno ja arvostettava: SOVINTO. Se on sanana kaunis ja ehdottomasti kannatet-tava, positiivinen ilmaisu. Jos päätetään tehdä sovinto, liittyköön se yksityisten ihmisten, ryhmien tai kansojen elämään, sen on silloin oltava rehellinen, harkittu ja pitävä sopimus. Seuraavassa on muutama rivi Pentti Pylkön juhlaesitelmästä Lähes päivälleen 94 vuotta sitten, lokakuun 16. päivänä 1920, Savitaipaleen vanhalla hautausmaalla paljastettiin Ilmari Virkkalan suunnittelema vapaussodan muistomerkki. Se oli ja on tarkoitettu pelkästään valkoiselle osapuolelle. Tuohon aikaan ja tuolloisessa sodan jälkeisessä ilmapiirissä punaiselle osapuolelle tarkoitettua, ainakaan julkista muistomerkkiä kukaan tuskin saattoi ajatellakaan. Aika parantaa haavat. Niin kävi vuoden 1918 sodankin jälkeen. Vuosien saatossa myös punaisille alettiin pystyttää muistomerkkejä, joitten tunnuksena oli: kaatunut vakaumuksensa puolesta. Ajatus sodan kummankin osapuolen yhteisestä muistomerkistä nousi vähitellen esiin. Siitä kirjoitettiin ainakin jo 1960-luvulla, mutta valmiutta sen aikaansaamiseksi ei vielä ollut. Tarvittiin lähes sata vuotta, ennen kuin kaikkien osapuolten yhteinen muistomerkki syntyi. Sen nimi on Sovinnon muistomerkki, ja se seisoo arvokkaalla ja näkyvällä paikalla Savitaipaleen kirkon kiviaidan vieressä. Sovinnon muistomerkin taustalla on Savitaipaleella vuonna 1918 käydyn sodan koko kirjo taisteluineen ja lieveilmiöineen. Muistomerkin tervehtivät kädet ja runomittainen säe Soikoot sanat sovinnon tiellä taiston tauonneen ovat osoituksena siitä, että kaikki tuohon aikaan liittyvät vääryydet halutaan sopia, mutta tapahtumia ei silti tahdota unohtaa. Ne halutaan muistaa historiallisina tosiasioina. 12 Itsenäisyysjuhla torstaina Rakuunamäen sotilaskodissa Itsenäisyysjuhla alkoi Rakuunasoittokunnan, musiikkimajuri Riku Huhtasalon johdolla, soittamalla Lippufanfaarilla ja Lippulaululla. Lippulauluun yhtyi myös juhlayleisö. Itsenäisyysjuhlan tervehdyssanat lausui puheenjohtaja Kaarlo Luotola. Näin kaamoksen alkaessa olemme valmistautumassa jälleen perinteisiin juhlatapahtumiin, ensin Itsenäisyytemme 97- vuotis juhlaan ja sitten Joulu-juhlan viettoon. Nämä yhdessä luovat myös valoa kaamoksen keskelle. Yhdistyksemme perinteisiin on jo 4

5 vuosikymmenien ajan kuulunut tämä oma itsenäisyysjuhlamme vietto historiallisesti arvokkaassa ympäristössä ja ennen kaikkea täällä viihtyisässä Sotilaskodissa, joka on toiminut tällä paikalla yhtäjaksoisesti jo lähes 100 vuotta. Suomen ollessa autonomisena osana Venäjällä säädettiin luvulla koko maata koskeva asevelvollisuuslaki ja sen mukaisesti perustettiin v 1889 Suomen Rakuuunarykmentti Lappeenrantaan ja sijoitettiin tälle Rakuunamäen alueelle, jonne rakennettiin aikansa parhaiden normien mukaiset kasarmit. Rakennustyöt valmistuivat v Rykmentin vahvuus oli n. 900 miestä. Komentajana toimi eversti Theodor Schauman, oli kenraalikuvernööri Bobrikovin murhanneen Eugen Schaumanin läheinen sukulainen. Palvelusaika rykmentissä oli 3 vuotta. Opetuskielenä olivat suomi ja ruotsi, mutta komentokielenä oli venäjä. Rykmentin perustaminen vilkastutti uinuvan pikkukaupungin elämää. Kaiken kaikkiaan sotaväki toi siten eloa niin taloudelliseen kuin sosiaaliseen toimintaan. Myönteisintä vuorovaikutuksessa oli soittokunnan toiminta ja näytelmäharrastuksen viriäminen. Sisäiset levottomuudet Venäjällä kasvoivat ja sen myötä Suomea alettiin venäläistää määrätietoisesti. Sortovuodet alkoivat Suomessa Bobrikovin valvonnassa. Uusi sotilasvalan kaava käskettiin ottaa käyttöön. Rykmentin suomalainen upseeristo kieltäytyi ottamasta uusilta rakuunoilta valaa uuden venäläisen kaavan mukaan. Riita päättyi koko upseerikunnan eroamiseen, jonka seurauksena Bobrikov lakkautti Suomen Rakuunarykmentin v Tilalle korvattiin 55. Suomenmaalainen Rakuunarykmentti, joka oli täysin venäläinen henkilöstöltään kuin myös opetus- ja komentokielenä oli venäjä. Vuonna 1914 tämä rakuunarykmentti lähti ensimmäisen maailmansodan taisteluihin itärintamalle eikä enää koskaan palannut sieltä takaisin. Melkoisella varmuudella voidaan uskoa, että noina sortokauden aikoina Lappeenrannassa ja Rakuunamäellä heräteltiin toiveita maamme itsenäistymisestä. Kun Suomi itsenäistyi, perustettiin v.1921 Ratsuväkiprikaati, jonka sijoituspaikaksi tuli Lappeenrannan Rakuunamäki ja se piti sisällään URR:n ja HRR:n yhteensä n.1600 miestä, ratsuhevosia oli saman verran n Lappeenrannan kaupungin talous- kuin myös kulttuuri- ja seuraelämä vilkastuivat entisestään ja kaupunkilaiset tunsivat rykmentit omikseen. Talvi- ja jatkosodan aikana jolloin Ratsuväkiprikaati taisteli Ilomantsin ja Äänisen sekä Kannaksen alueilla. Rakuunamäellä toimi tuolloin joukkojen Täydennyskoulutuskeskus sekä yksi kolmesta Hevossairaalasta. Sodan jälkeen HRR jalkautettiin Kouvolassa ja siirrettiin Lahteen. URR jalkautettiin 1947 Lappeenrannassa eversti Adolf Ehrnroothin ollessa komentajana. URR muuttui polkupyörillä liikkuvaksi Uudenmaan Rakuunapataljoonaksi vaalien huolella URR:n rakuunaperinnettä. Karjalan Tykistörykmentti aloitti toimintansa sodan jälkeen Lappeenrannassa ja sitä kesti noin 30 vuotta. Koulutuksellinen ja varuskunnallinen yhteistoiminta Rakuunoiden ja Tykkimiesten välillä oli erittäin hyvää ja saumatonta. Nykyinen Maasotakoulu, joka vaalii niin Vöyrin Sotakoulun kuin Rakuunoidenkin perinteitä, on kehittynyt yhdeksi maamme johtavista sotilasopetuslaitoksista ja vastaa maavoimien henkilöstön kehittämisestä koulutuksesta. MaaSK pitää sisällään uudistuneen Rakuunasoittokunnan, joka kuuluu niin ikään myös maamme sotilassoittokuntien parhaimmistoon. Se on aivan viime aikoina vilkastuttanut tuntuvasti lähialueen ja maakuntamme musiikillista kulttuuriantia pitämällä lukuisia yleisökonsertteja, jotka ovat aina saavuttaneet yleisönsä suosion. Maasotakoulun merkittävä valtakunnallinen asema mahdollistaa myös valmiuksia yhteistoimintaan Lappeenrannan Teknillisen Yliopiston kanssa. Rakuunamäellä on toiminta ollut 100-prosenttisesti aktiivista ja nousujohteista koko sen yli 100- vuotisen historian aikana. Suomen Rakuunarykmentiksi rakennettu kasarmialuekokonaisuus on historiallisesti ja arkkitehtuurisesti erittäin arvokas toiminnallinen suojelukohde, jota on ehdottomasti pieteetillä varjeltava. Olkoon tuo Adolf Ehrnroothin aukion pohjoislaidalla oleva uudisrakennelma varoittavana esimerkkinä siitä, miten gryndereiden ja päättäjien ahneus voi turmella arvokasta kulttuuriperintöä. Juhlapuheen piti Lappeenrannan Sotaveteraaniyhdistyksen puheenjohtaja Erkki Pulli. Seuraavassa on ydinkohtia hänen puheestaan. Erityisesti tänään näyttää itä ja länsi olevan, jos ei aivan vastakkain, niin kaukana toisistaan. Näin on ollut usein. Suomen maantieteellinen sijainti on toisaalta hyvä toisaalta huono. Me suomalaiset kuitenkin rakastamme tätä maata, isänmaata. Toisaalta hyvä: Venäjän hyväksymän autonomia-asemamme johdosta Suomi kehittyi lähes 5

6 100 vuoden aikana moderniksi ja dynaamiseksi maaksi. Nyt EU:n jäsenenä on edelleen kehittynyt vapaana yhteiskuntana ja länsimaisena demokratiana eurooppalaisten hyvinvointivaltioiden kärkijoukkoon. Toisaalta huono: Ruotsi käytti suomalaisia hyväkseen suurvaltapyrkimyksissään ja synnytti luokkayhteiskunnan, joka oli syy sisällissotaan. Vielä huonompi silloin, kun Venäjä aloitti sortotoimenpiteet v Ne johtivat onneksemme voimakkaaseen vastarintaan. Tappio Japanille heikensi Venäjää, jolloin se julisti laajan venäläistämisohjelman. Se oli kipinä Jääkäriliikkeen syntyyn. Emme olisi tässä viettämässä Vapaussodan ja Itsenäisyyden Perinneyhdistyksen juhlaa ellei Helsingin Pohjalaisen osakunnan Ostrobotnialla olisi tehty ehdotusta hakea Saksalta sotilaskoulutusta ja aseita Suomen irrottamiseksi Venäjästä. Värväys aloitettiin nopeasti metsätoimistoissa, Helsingissä ja maaseudulla kiertävien värvärien toimesta. Koska aktivisteja oli vainottu, jopa karkotettu, oli asiaa valmisteltava salassa, jopa Tukholmassakin. Salaisten etappien kautta ensimmäiset vapaaehtoiset partiopojat, n. 200, joiksi heitä aluksi nimitettiin, saapuivat Saksan Lockstedtin leirille lähelle Hampuria. Heitä oli kaikista yhteiskuntaluokista: nuoria ylioppilaita, maatalon poikia ja työmiehiä. Eivät kaikki oikein tienneet miksi ja minne lähtivät. Kaikkiaan heitä oli 1900, joista 800 Pohjanmaalta. Sieltä kun oli helpompi lähteä kuin etelästä. He saivat hyvän, voisinpa sanoa, kovan preussilaisen sotilaskoulutuksen. He osallistuivat Jääkäripataljoona 27:n riveissä taisteluihin Venäjää vastaan useassa paikassa Latvian alueella. Suomessa tilanteet kehittyivät sillä aikaa nopeasti. Suomi julistautui itsenäiseksi. Vapaussota alkoi. Se alkoi todistettavasti Karjalan noususta jo vuoden 1917 lopulla. Ensimmäiset taistelut käytiin jo ennen kuin Mannerheim ehti julistaa valkoiset joukot virallisiksi hallituksen joukoiksi. Jääkärit odottivat kotiin lähtöä. Kolme laivaa odotti satamassa. Vaasan Kaskiluodon satamaan saavuttiin Valitettavasti kaikki eivät olleet enää mukana. Lähes 500 jääkäriä jäi tai jätettiin joukosta. Helmikuun lopulla punakaartit olivat ottaneet vallan Etelä-Suomessa. Senaatin valkoiset joukot olivat pohjoisempana linjalla Pori-Tampere-Kotka-Viipuri. Noin miestä oli molemmilla: punaisilla ja valkoisilla. Ratkaiseva taistelu käytiin Tampereella Vapaussotaan lähteneet jääkärit ja koko Suomi joutuivat sisällissotaan. Sota jatkui ja Viipuri vallattiin. Sota päättyi voittajan paraatiin Helsingissä Jokainen kansa on joutunut taistelemaan olemassa olostaan ja itsenäisyydestään, niin me suomalaisetkin. Sen lisäksi olemme joutuneet taistelemalla puolustamaan itsenäisyyttämme kaksi kertaa ja maksamaan siitä korkean hinnan Talvi- ja Jatkosodassa. Palatkaamme hetkeksi vielä Saksaan. Elokuussa 1917 jääkäri Harri Nurmio runoili Libaussa oman runon jonka Sibelius sävelsi Jääkärin marssiksi. Myös jääkäri ja muusikko Sam Sihvon teos Muistoja Pohjolasta kertoo kaipuusta ja rakkaudesta Suomeen. Aikanaan teatteriesitykset ja elokuvat Jääkärin morsian ja Hevoshuijari saavuttivat ennen näkemättömän suosion. Jääkärien mukana Saksassa oli kaksi suomalaista sairaanhoitajaa, sisar Ruth Munck ja sisar Saara Rampanen. He hoitivat jääkäreitä Libaussa ja palasivat Suomeen heidän mukanaan. Molemmat antoivat Lotta-lupauksen ja osallistuivat Talvi- ja Jatkosotaan. Saara oli Puumalasta ja oli käynyt seminaarin Lappeenrannassa ja oli sairaanhoitajana myöhemmin meidän varuskuntasairaalassamme. Takaisin Suomeen. Jääkärien historiaa eivät ole vain tapahtumat ja em. paikkakunnat, vaan myös Etelä-Karjalassa Lappeenranta, Luumäki, Savitaipale, Joutseno ja Lappee. Lappeenrannassa syntyi satulasepän poikana maineikas sotilas ja viimeinen jääkäri ja kenraali Väinö Valve. Luumäellä kaatui Vapaussodan ensimmäinen uhri pyhäjärveläinen jääkäri Lauri Pelkonen rintaan osuneesta punaisten luodista. Hän oli ollut suojeluskuntalaisten 6

7 kouluttajana Lappeenrannassa, Luumäellä, Savitaipaleella ja Lappeella. Hänen muistomerkkinsä on Taavetissa. Pyhtäällä Sutelan sillalla kaatui saksalainen Keisarillisen Preussin armeijan sotilas Willy Heinz punakaartilaisen luodista. Saksalaiset olivat huhtikuun lopulla etenemässä Loviisasta kohti Kymin linnaa Willyn tietämättä miksi ja mihin hän oli keisarin käskystä menossa, kuten Veikko Lavi balladissaan kertoo. Willyn hautamuistomerkki on Kotkassa. Savitaipaleella paljastettiin juhlallisin menoin Sovinnon muistomerkki Se oli yhdistykseltänne arvokas kansalaisia yhdistävä teko etenkin aikana, kun suomalaisista kansallistunnetta ja yhteishenkeä repivät erilaiset maailmankatsomukset. Uskon, että nykypolvi ja tulevatkin odottavat yhdistykseltänne muitakin isänmaallisia vapaussotaan ja itsenäisyyteen liittyviä rohkeita tekoja: esimerkiksi Vapaussodan ensimmäisen kahakan tapahtumapaikan merkitsemistä Viipurissa Pietisen kenkä- ja asetehtaan rakennuksen seinään. Isäni Matti oli 1920-luvun lopulla työssä Viipurin Autossa ns. Pietisen palatsissa. Hän kertoi, että Toivo Pietinen oli myös asekauppias. Punakaartilaiset kiduttivat hänet kuoliaaksi. Sotilaskotien toiminta sai lopullisen sysäyksen jääkärien ansiosta. Saksassa jääkärit olivat saaneet tuntea kodikseen paikan, jossa voitiin kokoontua yhteen vapaa-aikaa viettämään. Oma sotilaskoti aloitti Lappeenrannassa ja tässä rakennuksessa neljä vuotta myöhemmin. Tämä rakennus on myyntilistalla. Oma sode on säilytettävä ja uusi paikka löydettävä ja perinteet säilytettävä! Kävisikö Lappeen vanha pappila? Lotat ja sotilaskotisisaret toimivat yhdessä rintamallakin. Miksei nytkin? Kun perinteitä vaalitaan, en malta olla ottamatta esille Lottien erittäin merkittävää panosta viime sodissamme. He ovat ansainneet patsaansa. He ansaitsevat näkyvämmät perinteet ja museonsa. Museon paikaksi sopisi em. Lappeen pappila! Lopuksi kysynkin! Missä juhlassa olemme? Kuinka itsenäisiä olemme? Mitä heimoa tai kansaa olemme: eurooppalaisia, slaavilaisia vai germaaneja? Mistä olemme tulleet ja mihin olemme menossa? Jokainen miettiköön ja vastatkoon! Minä vastaan: Karjalan poikia sinivuokkojen maasta! Nuoren polven edustaja Lappeenrannan teknillisestä yliopistosta, ylioppilaskunnan puheenjohtaja Tomi Mankinen (viereinen kuva) lausui: Vanhempi polvi epäilee aina meidän nuorten tahtoa tehdä töitä. Koskaan ei ole nuorista ollut mihinkään. Mutta aina nuorten on täytynyt näyttää, että he ovat kyenneet, kuten 75 vuotta sitten. Myös tällä hetkellä meitä on vastassa moninkertainen vihollinen: halpatyövaltiot. Meidän vahvuutemme on heitä vastaan osaaminen. Meiltä löytyy tietotaitoa ja vahva koulutusjärjestelmä Nuorille lankeaa vastuu tulevaisuuden Suomesta. Me olemme enemmän kuin valmiita kantamaan vastuun niin kuin te ennen meitä. Muisto ja tieto veteraaniemme uroteoista on meille nuorille suuri motivaation lähde. Olemme valmiita puolustamaan tätä isänmaata. Jo yliopistoaikani perusteella voin kertoa olevamme valmiit tekemään töitä paremman huomisen eteen. Töitä emme pelkää. Tässä maassa on taisteltu vapauden puolesta ja me emme anna valua sen hukkaan. Nuoret kunnioittavat perintöä ja pitävät edelleen Suomea maailman parhaana maana. Kiitos ja toivotan teille kaikille erittäin hyvää Itsenäisyyspäivää! Simo S. Salo (viereinen kuva) lausui Yrjö Jylhän Kiirastulirunoja. Hanuritaiteilija Juuso Vesterinen (seuraava sivu) soitti sotaajan musiikkia. Laulunlehtori Risto Savolainen (viereinen kuva, oik.) lauloi 7

8 kaksi Yrjö Kilpisen laulua dir.mus. Kari Pettisen johdolla. Ennen Pertti Huttusen pitämää iltahartautta Rakuunasoittokunta esitti vielä Finlandia-hymnin. 13 Yhdistyksen talous ja saadut lahjoitukset Yhdistyksen talous oli edellisvuosien tapaan kertomusvuoden aikana tiukahko. Toiminta-avustusta saatiin Karelia-seuralta 1000, Mikkelin ja Lappeenrannan Seutujen Sotaorpojen säätiöltä 420 ja yksityishenkilöiltä 263,14 euroa. Kohdeavustusta Sovinnon muistomerkkiä varten yhdistys sai tuntemattomalta lahjoittajalta 2000, Vapaussodan Perinneliitolta 1000 ja Kymen läänin maanpuolustusyhdistykseltä 500. Kiitämme kaikkia meidän toimintaamme tukeneita tahoja. 14 Huomionositukset Vapaussodan Perinneliiton Sininen Risti - Eeva Arvela, Erkki Pulli ja Jorma Telkkä Perinneliiton kunniakilpi - Pentti Pylkkö Vapaussodan Perinneliiton kultainen jäsenmerkki - Jorma Kariniemi ja Kaarlo Luotola 15 Yhteenveto Yhdistyksemme 22. toimintavuosi on ollut perinteisiin nojaava ja vilkas. Jäsenistömme on korkeasta keski-iästään huolimatta ollut aktiivisesti mukana järjestetyissä tapahtumissa. Toimintamme koetaan edelleen tarpeellisena ja perinteiden vaaliminen arvokkaana. Jäsenmäärä on pysynyt entisellään. Uusia jäseniä, etenkin nuoria, pyrimme saamaan lisää. Tavoitteena on edelleen edistää yhteistoimintaa alueemme samanhenkisten yhdistysten kanssa. Hallitus kiittää yhteistoimintakumppaneita, varsinkin Maasotakoulua, Rakuunasoittokuntaa ja Sotilaskotiyhdistystä sekä lahjoittajia, jäseniä ja muita tukijoita, jotka ovat eri tavoin edesauttaneet toimintaamme. Lappeenranta HALLITUS 8