`Mikä on väkivaltaa, mikä ei`

Save this PDF as:
 WORD  PNG  TXT  JPG

Koko: px
Aloita esitys sivulta:

Download "`Mikä on väkivaltaa, mikä ei`"

Transkriptio

1 Helsingin kaupungin sosiaalivirasto. Tutkimuksia 2003:5 `Mikä on väkivaltaa, mikä ei` Työntekijöiden tulkintoja nuorten väkivallattoman käyttäytymisen tukemisesta helsinkiläisissä lastensuojelulaitoksissa syksyllä 2002 Susanna Hoikkala

2 HELSINGIN KAUPUNKI HELSINGFORS STAD CITY OF HELSINKI KUVAILULEHTI SOSIAALIVIRASTO SOCIALVERKET SOCIAL SERVICES DEPARTMENT PRESENTATIONSBLAD TERVEYSVIRASTO HÄLSOVÅRDSVERKET DEPARTMENT OF HEALTH CARE PRESENTATION Tekijä(t) - Författare - Author(s) Hoikkala, Susanna (Heikki Waris-instituutti) Nimeke - Titel - Title 'Mikä on väkivaltaa, mikä ei' - Työntekijöiden tulkintoja nuorten väkivallattoman käyttäytymisen tukemisesta helsinkiläisissä lastensuojelulaitoksissa syksyllä 2002 Julkaisija (virasto tai laitos) - Utgivare (verk eller inrättning) Publisher (city department or office) Helsingin kaupungin sosiaalivirasto Sarja - Serie - Series Helsingin kaupungin sosiaalivirasto. Tutkimuksia ISSN/Sosv ISSN/Tervv ISBN/Sosv X Julkaisuaika - Publikationsdatum Published 2003 ISBN/Tervv Sivumäärä, liitteet - Sidoantal, bilagor Pages, appendixes 87 s. Osanumero - Del nummer Part number 2003:5 Kieli - Språk - Language suomi Tiivistelmä - Referat - Abstract Tutkimuksessa jäsennetään työntekijöiden tulkintoja nuorten väkivaltaisesta käyttäytymisestä ilmiönä lastensuojelulaitoksen toimintaympäristössä sekä keinoja tukea väkivallatonta käyttäytymistä. Tutkimus oli Helsingin kaupungin sosiaaliviraston toimeksiantotutkimus (TYHY-hankkeet), joten keskeiset kysymyksenasettelut muotoutuivat toimeksiannossa annettujen tavoitteiden mukaisesti. Tutkimus toteutettiin syksyllä 2002 kahden helsinkiläisen nuorisoikäisille tarkoitetun lastensuojelulaitoskokonaisuuden kolmessa erillisessä yksikössä (Vastala, Pitkälä, Päihtelä), jotka olivat toimintatavoiltaan ja -periaatteiltaan erilaisia. Osallistuvan havainnoinnin menetelmää käytettiin ymmärryksen syventämiseen yksiköiden toimintaympäristöstä. Pääasiallisena aineistonkeruumenetelmänä käytettiin fokusryhmähaastatteluja, ja haastattelumenetelmänä puolistrukturoitua teemahaastattelua. Fokusryhmät koostuivat hoitajista ja ohjaajista yksikkökohtaisesti. Fokusryhmien tuottamaa kvalitatiivista aineistoa analysoitiin ja tulkittiin sosiaalisen konstruktionismin ja kehittävän työntutkimuksen viitekehyksistä. Analyysissä etsittiin työntekijöiden käytännön kokemuksista ja näkemyksistä koostuvia merkityksiä väkivaltailmiöstä ja väkivallattomuuden tukemisesta, niiden rakentumista ja jäsentymistä yksikkökohtaisesti. Työntekijöiden arvioissa väkivaltailmiön jäsentyminen ja määrittely monimuotoiseksi. Väkivallattoman käyttäytymisen tukemisessa keskeisimmäksi arvioitiin nuorten ja työntekijöiden molemminpuolinen tunteminen, työntekijöiden sitoutuminen perustyöhön, jaettu yhteinen tietoisuus työn luonteesta ja tavoitteista, turvallisuuteen liittyvät asiat kuten luottamus, sekä rakenteellisten tekijöiden pysyvyys ja selkeys kuten väkivaltatilanteiden jälkipuinti. Työn luonteesta johtuen vastaanottoyksikössä korostuu riski väkivaltakäyttäytymiseen ja sen vaikutus työhyvinvointiin. Pohdinnassa väkivallattomuuden tukemista arvioitiin erilaisten työorientaatioiden näkökulmista. Arvion mukaan väkivallattomuutta voidaan parhaiten tukea työntekijöiden toimivalla tilannetajulla, jolla tarkoitetaan lastensuojelulaitoksen arjen ilmiöiden havaitsemista, ymmärtämistä ja toimivien toimintatapojen valintaa tilannekohtaisesti. Työntekijöiden oman työn arviointi on keskeistä. Väkivallattomuuden tukemista tulisi lähestyä sekä paikallisten toimintaympäristöjen että laajempien kokonaisuuksien näkökulmista; tarvitaan työntekijöiden välistä tiedon ja kokemusten vaihtoa. Avainsanat - Nyckelord - Key words lastensuojelun laitoshuolto; väkivalta; toimintaympäristö; nuoret; sosiaalityön menetelmät Hinta Pris Price Julkaisumuoto Publikationsform Publishing form Julkaisun myynti ja jakelu: Sosiaali- ja terveydenhuollon tietopalvelu PL 7010, HELSINGIN KAUPUNKI doc Distribution och försäljning: Social- och hälsovårdens informationstjänst PB 7010, HELSINGFORS STAD Distribution and sales: Social Services and Health Care Information Services

3 Puhelin: Telekopio: Sähköposti: Tiimiposti: Sosv Kirjasto Hki/Sosv Telefon: Telefax: E-post: Teampost: Sosv Kirjasto Hki/Sosv PB 7010, Helsingin kaupunki Telephone: Telefax: Teampost: Sosv Kirjasto Hki/Sosv doc

4 SISÄLLYS 1. JOHDANTO 1 2. LASTENSUOJELU MUUTTUVASSA SUOMESSA Lastensuojelu osana sosiaalipalvelujärjestelmää Lastensuojelun laitoshuollon toimintakulttuurit ja asiakaskunta Lastensuojelun laitoshuollon toimijat ja professionaaliset haasteet Lastensuojelun laitoshuollossa käytettäviä työmenetelmiä 8 3. VÄKIVALLAN MONET ULOTTUVUUDET JA MERKITYKSET Väkivalta yksilötasolla ja yksilöllisiä selitysmalleja Nuoren väkivaltakäyttäytymiseen puuttuminen VÄKIVALLAN KATEGORIAT HELSINGIN SOSIAALIVIRASTOSSA TYÖSUOJELUYKSIKÖN JÄSENTÄMÄNÄ LASTENSUOJELUN LAITOSHUOLLON MUUTTUVAT TOIMINTAYMPÄRISTÖT Ihmisen toiminnan yleinen rakenne orientaatioperustana Jäsennys lastensuojelulaitosten toimintaympäristöstä Engeströmin mallia soveltaen Tutkimuksen toimintaympäristöjen kehykset TUTKIMUKSEN TOTEUTTAMINEN Aineistonkeruumenetelmät ja tausta-aineisto Osallistuva havainnointi ja sen toteutus Fokusryhmähaastattelut ja niiden toteutus Aineiston koonti, rajaaminen ja analysointi TUTKIMUSAINEISTON KUVAUS JA TULKINTA Tulkinnalliset viitekehykset Vastala fyysistä väkivaltaa on harvoin, uhittelua jatkuvasti tulee mutu siihen hommaan jokaisella on oikeus turvalliseen elämään tässä laitoksessa Pitkälä meil 97 prosenttia väkivaltatilanteista on lasten välisiä asioista päästään puhumaan ku oikeesti sattuu jotain tarkoitus on olla turvallisii aikuisii Päihtelä väkivalta on isompi riski ku lähetään hakemaan nuoria kaikkien aikuisten pitää puuttua välittömästi turvallisuuden tunne kaikilla 53

5 8. VÄKIVALLATTOMUUDEN TUKEMISEN MAHDOLLISUUDET Väkivaltailmiö toimintaympäristöjen arjessa Toimivat työmenetelmät ja lähestymistavat Turvallinen toimintaympäristö POHDINTAA JA UUSIA HAASTEITA 63 LÄHTEET 68 LIITTEET Liite 1: Toimeksianto tutkimuksen lähtökohtana 74 Liite 2: Yhteenveto tutkimusyksiköiden toimintaympäristöistä ja työmenetelmistä76 Liite 3: Fokusryhmähaastattelujen tutkimusaiheet 78 Liite 4: Yhteenveto Vastalasta 79 Liite 5: Yhteenveto Pitkälästä 83 Liite 6: Yhteenveto Päihtelästä 86

6 1 1. JOHDANTO Suomessa lastensuojelun tarve on kasvanut 1990-luvun alusta säännöllisesti. Vaikka avohuollon palveluita on kehitetty runsaasti, ovat lasten ja nuorten sijoitukset kodin ulkopuolelle sekä huostaanotot lisääntyneet. Helsingissä oli vuonna 2002 lastensuojelun asiakkaina lapsia ja nuoria yhteensä 7544, joista laitoshuollossa sijoitettuna oli 1531 henkilöä (Sosiaalivirasto 2003). Lastensuojelun tarpeen jatkuvaa kasvua on selitetty esimerkiksi yleisen yhteiskunnallisen pahoinvoinnin lisääntymisellä, huono-osaisuuden kasaantumisella ja 1990-luvun alkupuolen taloudellisella lamalla. Helsingin kaupungin sosiaaliviraston yhteispalvelukeskuksen lasten sijaishuoltotoimiston alaisuudessa toimivat 20 lastensuojelulaitosta ja yhdeksän ostopalveluyksikköä pyrkivät vastaamaan lasten ja nuorten laitoshuollon tarpeisiin Helsingin alueella. Sosiaaliviraston tilastojen mukaan yleisimpiä syitä kodin ulkopuolisiin sijoituksiin ovat vanhempien päihde- ja mielenterveysongelmista johtuva lapsen hoidon laiminlyönti sekä lapsen omista puutteellisista toimintaedellytyksistä johtuvat ongelmat, kuten kouluvaikeudet, rikollisuus ja päihteiden käyttö. (Stakes 2002; STM 2002, 128; Helsingin kaupunki 2003, 9.) Myös nuorten lisääntyneet väkivallan teot (kuten Heinojen tapaus, Myyrmannin ostoskeskuksen pommi ja Ojantakasen perhekodin työntekijän surma) ovat saaneet viime vuosina paljon julkisuutta. Nuoren väkivaltainen käyttäytyminen voi olla yksi syy lastensuojelun tarpeeseen ja mahdolliseen kodin ulkopuoliseen sijoitukseen. Tekojen lisääntymistä ja raaistumista on selitetty muutoksilla ihmisten yleisessä asenteessa väkivaltaan, pahoinvoinnin ja moraalittomuuden lisääntymisellä, perheen yhteisen ajan vähyydellä, mediaväkivallalla, lasten laiminlyönneillä ja perheväkivallalla. Kehitystä ei kuitenkaan voida selittää yksiselitteisen kausaalisesti jostakin tietystä tekijästä johtuvaksi; väkivalta käsitteenä ja ilmiönä on hyvin monimuotoinen. Usein huomio kohdistuu fyysisiin ja suoriin väkivallan tekoihin. Tällöin muut väkivallan muodot, kuten henkinen väkivalta, jäävät vähemmälle huomiolle. Viimeisten uhritutkimusten mukaan väkivallan uhkan kokeminen on yleistynyt enemmän kuin ruumiillisen väkivallan kokeminen. (Haapasalo 2002; Jyrkinen & Ruusuvuori 2002, 412; Kalland 2003.) Helsingin kaupungin työsuojeluyksikössä on vuodesta 1995 tilastoitu ilmoituksia vaara- ja uhkatilanteista. Raportoitujen tilanteiden perusteella tiedetään, että osa sijoitetuista lapsista ja nuorista käyttäytyy laitoksissa uhmakkaasti ja väkivaltaisesti. Tämän arvioidaan vaikuttavan lastensuojelulaitosten henkilökunnan työturvallisuuteen ja -hyvinvointiin. Vuonna 2001 työsuojeluyksikkö tilastoi 125 lastensuojelulaitoksista tullutta ilmoitusta vaara- ja uhkatilanteista (176 kappaletta vuonna 2002). Lasten ja nuorten väkivaltaisen käyttäytymisen vähentäminen nähdään tärkeänä ja siihen pyritään erilaisin keinoin kuten rakenteellisin ratkaisuin ja koulutuksin. (Heikki Suhonen 2002; Vihervaara 2002.) Tämä tutkimusraportti on yhteenveto hankkeesta, jonka toimeksiantaja oli Helsingin kaupungin sosiaalivirasto (toimeksiannon kuvaus liite 1). Tutkimus toteutettiin nopealla aikataululla syksyllä 2002 ja sitä on hallinnoinut yhteistyössä Helsingin sosiaaliviraston alainen Heikki Waris -instituutti, Helsingin sosiaaliviraston työsuojeluyksikkö ja lasten sijaishuoltotoimisto, sekä Helsingin yliopiston sosiaalipolitiikan laitoksen sosiaalityön linja. Heikki Waris

7 2 -instituutti on kaupunkisosiaalityön tutkimus- ja opetusklinikka, jonka tavoitteena on sosiaalityön tutkimuksen ja käytännön yhdistäminen. Hankkeen ohjausryhmään on kuulunut toimeksiantajan edustus, tutkimukseen osallistuneiden lastensuojelulaitosten edustus ja käytännön toteutuksesta vastuussa olleet henkilöt. Toimin hankkeen projektitutkijana. Tutkimushankkeen suunnitteluun, toteutukseen ja raportointiin ovat vaikuttaneet yleiset yhteiskunna l- liselle tutkimukselle asetetut vaatimukset ja tavoitteet, sillä raportti on osa jo hyväksyttyä sosiaalityön pro gradu -tutkielmaani. Tutkimuksen tavoitteena on ollut lastensuojelulaitosten työntekijöiden oman työn reflektointi, arviointi ja kokemusperäisen ns. hiljaisen tiedon tekeminen näkyväksi; millaisena väkivaltailmiö laitoksissa näyttäytyy ja miten lastensuojelulaitosten arkea määrittävät reunaehdot mahdollistavat nuorten väkivallattoman käyttäytymisen tukemisen. Näihin kysymyksiin ja tavoitteisiin olen pyrkinyt toimeksiannon mukaisesti kvalitatiivisin tutkimusmenetelmin, sillä olen havainnoinut kolmen eri lastensuojelun laitoshuollon yksikön arjen elämää ja haastatellut kentän työntekijöitä. Olen nimennyt yksiköt niiden todellisista nimistä poiketen Vastalaksi, Pitkäläksi ja Päihteläksi. Kentällä tekemäni havainnot ovat toimineet ajattelun virittäjinä tulkintoja tehdessäni, mutta haastattelumateriaali on ollut ensisijainen tutkimusaineistoni. Keskeisiksi tutkimusongelmiksi olen muodostanut lastensuojelun laitoshuollon työntekijöiden tulkinnat nuorten väkivaltaisesta käyttäytymisestä ilmiönä lastensuojelulaitoksen toimintaympäristössä, sekä tulkinnat mahdollisuuksista ja keinoista vaikuttaa nuorten väkivallattomaan käyttäytymiseen erilaisin työmenetelmin ja toimintamallein. Tämän raportin tarkoituksena on kuvata syksyllä 2002 käytyä keskustelua näistä temaattisesti keskenään jännitteisistä alueista ja keskustelijoina ovat toimineet kolmen helsinkiläisen lastensuojelun laitoshuollon yksikön työntekijät. Tutkimusraportin alussa tarkastelen lyhyesti lastensuojelun laitoshuollon ja väkivallan ulottuvuuksia osana suomalaista yhteiskuntaa. Kokoan yhteen joitakin lastensuojelulaitoksissa käytettyjä työmenetelmiä, joita käytetään väkivallattomuuden tukemisessa ja väkivaltakäyttäytymiseen puuttumisessa. Sen jälkeen kuvaan Yrjö Engeströmin ja hänen tutkijakollegionsa kehittelemää kehittävän työntutkimuksen menetelmää, josta erityisesti hyödynnän ihmisen toiminnan perustana olevan yleisen rakenteen mallia (jatkossa Engeströmin malli). Olen kiteyttänyt analyysini avulla kolme toisistaan poikkeavaa kuvausta erilaisista lastensuojelun laitoshuollon toimintaympäristöistä. Kuvauksissa sovellan Engeströmin mallia. Seuraavaksi esittelen tutkimuksessa käytettyjen aineisto- ja tutkimusmenetelmien triangulaatiota eli yhteiskäyttöä. Raportin laajimmassa osassa kuvaan tutkimuksen käytännön toteutusta, aineiston käsittelyä, analysointia ja erilaisia tulkinnallisia viitekehyksiä tapauskohtaisesti. Analyysin pääasiallisina tulkintakehyksinä olen käyttänyt sosiaalisen konstruktionismin viitekehystä ja Engeströmin mallia. Työntekijöiden tulkinnoista väkivallasta ilmiönä ja nuorten väkivallattoman käyttäytymisen tukemisesta keskustelen raportin loppuosassa. Yhteenvedossa kiteytän tutkimusprosessin kokonaisuuden ja pohdin lastensuojelun laitos-

8 3 huollon tulevaisuuden haasteita sekä kehittämistarpeita nuoren väkivallattoman käyttäytymisen tukemisen näkökulmasta. Keskeisistä teemoista tehtyä aiempaa tutkimusta en esittele itsenäisenä kokonaisuutena, vaan käytän sitä tutkimusraportin eri kohdissa. Käytössäni ei ole ollut selkeästi sovellettavissa olevia valmiita viitekehyksiä, sillä kaikki keskeiset osa-alueet kattavaa tutkimusta ei Suomessa ole tiettävästi aiemmin tehty. Olen kehitellyt tässä käytettävää viitekehystä sekä toimeksiannon että lastensuojelua koskevan aiemman tutkimuksen perusteella.

9 4 2. LASTENSUOJELU MUUTTUVASSA SUOMESSA 2.1. Lastensuojelu osana sosiaalipalvelujärjestelmää Sosiaalipalvelujärjestelmä ja sosiaalityön käytännöt ovat keskeinen osa suomalaista hyvinvointivaltiota, joita määrittää voimassaoleva lainsäädäntö. Sosiaalityön tehtävänä on tukea yksilöitä, perheitä ja yhteisöjä selviämään arjen vaatimuksista ja ongelmista sekä toimia hyvinvoinnin turvaajana ja lisääjänä. Peruspalveluiden periaatteina ovat esimerkiksi tasavertaisuus ja helppo saatavuus. Vastuu sosiaalipalveluiden järjestämisestä on kunnilla, ja kunta voi järjestää ne joko itsenäisesti tai ostaa muilta palveluiden tuottajilta. Lastensuojelu on osa lasten ja nuorten julkista palvelujärjestelmää, jolla pyritään turvaamaan ja parantamaan lasten sekä nuorten hyvinvointia. Sen tarkoituksena on myös vaikuttaa lasten kasvuoloihin ja tukea huoltajia heidän kasvatustehtävissään. Lastensuojelun ehkäisevät palvelut kohdentuvat suureen osaan väestöpohjaa, mutta varsinaiset lastensuojelun korjaavat käytännöt ja toimenpiteet kohdistuvat pienehköön marginaaliryhmään. (Mikkola & Helminen 1994, 28; STM 2003.) Lastensuojelun juuret ovat pitkällä suomalaisen yhteiskunnan historiassa. Ensimmäinen lastenkoti perustettiin Suomenlinnaan 1700-luvun puolivälissä. Silloin lapsia suojeltiin suuren lapsikuolleisuuden vähentämiseksi. Myöhemmin lastensuojelun toimenpiteet kohdistuivat orpoihin, laiminlyötyihin tai pahantapaisiin lapsiin ja nuoriin luvun alussa perustettiin kasvatuslaitoksia ja lastenkoteja, joiden tarkoituksena oli pitkäaikaisen ja pysyvän asuinpaikan tarjoaminen. Ennen ensimmäistä lastensuojelulakia lasten huollosta ja kasvatuksesta oli huolehdittu muulla lainsäädännöllä ja rajoituksilla, kuten rajoittamalla lasten käyttöä teollisuuden työvoimana. Lastensuojelu juridisoitiin vuonna 1936 voimaan tulleen ensimmäisen lastensuojelulain myötä. Se oli merkittävä suunnannäyttäjä, jolloin myös huostaanottojärjestelmä muotoutui. (Häkkinen 1999, 112; Pösö 1995.) Nykyinen lastensuojelulaki (LSL 683/1983) ja -asetus (LSA 1010/1983) tulivat voimaan vuonna Lastensuojelua määrittävät myös kansainväliset sopimukset ja säädökset, kuten YK:n julistus lapsen oikeuksista, jotka Suomi on ratifioinut osaksi kansallista lainsäädäntöä. Voimassaolevassa laissa lapsi nähdään omien oikeuksiensa subjektina. Lain hengen mukaisesti lapsen etu, sen toteutuminen ja ensisijaisuus ovat tärkeimpiä periaatteita. Lain ensimmäisen pykälän mukaan lapsella 1 on oikeus turvalliseen ja virikkeitä antavaan kasvuympäristöön, tasapainoiseen ja monipuoliseen kehitykseen sekä etusija erityiseen suojeluun (LSL 683/1983, 1 ). Nuorella on oikeus hyvään huolenpitoon niiltä ihmisiltä, jotka ovat hänestä vastuussa. Huollolla tarkoitetaan kaikenlaista huolenpitoa nuoresta ja hänen asioistaan. Jos nuoren kasvuolosuhteet kotona eivät ole riittävät ja hänen kehitystä riittävästi tukevat, on viranomaisilla velvollisuus ja oikeus puuttua tilanteeseen. Lakia toteutetaan kuntatasolla, ja päävastuun kantavat sosiaalilautakunta ja 1 Lastensuojelulaissa (LSL 683/1983, 3 ) lapsella tarkoitetaan alle 18-vuotiasta lastensuojelun asiakasta ja nuorella henkilöllä vuotiasta henkilöä. Tässä tutkimuksessa käytän kuitenkin käsitettä nuori tarkoittamaan myös vuotiaita lastensuojelun laitoshuollon asiakkaita, koska olen keskittynyt nuorisoikäisille tarkoitettujen lastensuojelulaitosten tutkimiseen. Lapsi-käsite on oikeudellinen lainsäädännön käsite, mutta käytännössä sitä käytetään tarkoittamaan myös alle 18- vuotiasta.

10 5 käytännön tasolla lastensuojelutyötä tekevät avohuollon sosiaalityöntekijät. (Mikkola & Helminen 1994, 15, 22, 28, 84.) Lastensuojelun perhe- ja yksilökohtaisia toimintamuotoja ovat avohuollon tukitoimet kuten neuvonta, ohjaus ja perhetyö sekä huostaanotto 2, sijais- ja jälkihuolto. Jos perheen tukeminen kotona ja avohuollon palvelut eivät riitä, nuori voidaan sijoittaa kodin ulkopuolelle joko lyhyt- tai pitkäaikaisena toimenpiteenä. Sijaishuollolla tarkoitetaan nuoren sijoittamista kodin ulkopuolelle (LSL 683/ ) toiseen perheeseen, perhekotiin tai lastensuojelulaitokseen. Sijoitetulla nuorella tarkoitetaan sosiaalilautakunnan päätöksen mukaisesti avohuollon tukitoimena, huostaanotettuna tai jälkihuoltona sijoitettua henkilöä. Sijaishuollon toiminnan edellytyksistä ja henkilöstöstä määritellään tarkemmin lastensuojelulaissa ja asetuksessa. Huostaanotto on äärimmäinen ja viimesijainen puuttumiskeino. Huostaanotto on yleensä pitkäjänteisen työskentelyprosessin tulos, mutta joskus nuori voidaan ottaa huostaan myös kiireellisesti ilman etukäteen tehtyä yhteistyötä. Huostaanotto päättyy nuoren täyttäessä 18 vuotta. Kodin ulkopuolelle sijoitettujen lasten ja nuorten kustannukset ovat suuret, ja sijaishuoltoa pidetään kalliina sosiaalityön palveluna. (LSL 683/1983; LSA 1010/1983; STM 2002, 130; myös Tervonen-Arnkil 1999a.) Suomalainen lastensuojelujärjestelmä poikkeaa muista pohjoismaisista järjestelmistä, ja meidän mallillemme on ominaista palveluiden tarjoaminen laitosolosuhteissa. Laitoskeskeisyys on vakiintunut jo viime vuosisadan vaihteessa, jolloin perustettiin ensimmäiset valtion koulukodit luvulta lähtien avohuollon palveluita on kuitenkin kehitetty voimakkaasti, ja nykyään pyritään ensisijaisesti perheiden tukemiseen kotona avohuollon keinoin. Joitakin lastensuojelulaitoksia on muutettu perhetukikeskuksiksi, joissa perheen kanssa tehtävä yhteistyö on erityisen tiivistä. (Kaivosoja 1996, 42-43; Pösö 2000.) 2.2. Lastensuojelun laitoshuollon toimintakulttuurit ja asiakaskunta Lastensuojelulain mukaisesti tehdyn sijoituspäätöksen jälkeen nuorelle pyritään löytämään mahdollisimman hyvä sijoituspaikka. Paikan valintaan vaikuttavat esimerkiksi arvioitu sijoituksen kesto, nuoren ikä, sijoitukseen johtaneet syyt, oirehdinta sekä nuoren suhde omiin vanhempiin. Avohuollon tukitoimena järjestetty sijaishuolto perustuu vapaaehtoisuuteen. Tällöin tietyt toimenpiteet, kuten nuoren liikkumisen rajoittaminen vastoin hänen tahtoaan, eivät ole mahdollisia. Sosiaalilautakunnan huostaanottama nuori on juridisesti erilaisessa asemassa, jolloin häneen voidaan kohdistaa vastentahtoisiakin toimenpiteitä. Lastensuojelun laitoshuollolla tarkoitetaan nuoren hoidon ja kasvatuksen järjestämistä kodin ulkopuolella joko lastenkodissa, nuorisokodissa, koulukodissa tai muussa näihin rinnastettavassa laitoksessa. (Häkkinen 1999, 103.) 2 Huostaanotto merkitsee lapsen hoidon ja kasvatuksen järjestämistä yhteiskunnan toimesta ja huostaanottoon on ryhdyttävä, 1) jos puutteet lapsen huolenpidossa tai muut kodin olosuhteet uhkaavat vakavasti vaarantaa lapsen terveyttä tai kehitystä tai jos lapsi vaarantaa vakavasti terveyttään tai kehitystään käyttämällä päihteitä, tekemällä muun kuin vähäisenä pidettävän rikoksen teon tai muulla niihin rinnastettavalla käyttäytymisellään ja 2) jos avohuollon tukitoimet eivät ole tarkoituksenmukaisia, mahdollisia tai jos ne ovat riittämättömiä ja 3) jos sijaishuollon arvioidaan olevan lapsen edun mukaista. (LSL 683/1983, 16 ).

11 6 Laitosten toiminta perustuu voimassaolevaan lainsäädäntöön, ja ne poikkeavat toisistaan muun muassa toimintakulttuurin, organisatorisen rakenteen ja hoitoideologian perusteella. Toiminnan taustalla on usein jokin teoreettinen viitekehys, jonka pohjalta muodostetaan käytännön toimia ohjaava arjen käyttöteoria. Yleisenä ja yhteisenä tehtävänä on kuitenkin luoda turvalliset ja kodinomaiset kasvuolosuhteet. Samanaikaisesti tarjotaan hoitoa, kasvatusta ja erityismenetelmiä sekä yksilöllisten tarpeiden että häiriöiden kuntoutumiseksi. Toiminta perustuu arkiseen vuorovaikutukseen, jolloin asiakkaalle tarjoutuu mahdollisuus uudenlaiseen vuorovaikutussuhteeseen ja korjaaviin kokemuksiin. (Kyrönseppä & Rautiainen 1993; Tuovila 2001, 16.) Pirjo Tuovilan (2001) mukaan lastensuojelun sijaishuollon tehtävänä on huolehtia nuoren emotionaalisesta, älyllisestä ja sosiaalisesta kasvatuksesta ja fyysisestä terveydestä sekä seurata nuoren edistymistä näillä alueilla. Perinteisten lastenkodin tehtävien (lapsen toimeentulon ylläpito, kasvatus ja hänestä huolehtiminen) rinnalle on muodostunut uusia perustehtäviä kuten hoitaminen ja arviointi, jotka korostuvat erityisesti psyykkisesti oirehtivien nuorten kohdalla. (Kyrönseppä & Rautiainen 1993, 66.) Lastensuojelun laitoshuollon tehtävät muodostuvat asiakaskunnan tarpeiden mukaisesti. Tavoitteena on muutoksen aikaansaaminen nuoressa tai hänen ja hänen perheensä tilanteessaan vaikuttamalla lastensuojelun tarpeen aiheuttavaan tekijään. Syitä kodin ulkopuolisiin sijoituksiin on lukuisia. Helsingin sosiaaliviraston asiakastilaston (2003) mukaan lastensuojelun tarvetta aiheuttaviksi tekijöiksi on määritelty nuoren kasvuolot ja perheen elinolot, nuoren toimintaedellytykset tai niiden puutteet sekä muut taustatekijät. Edellä mainitut luokittelut sisältävät lukuisia alakohtia. Taulukon mukaan vanhemman tai muun perheenjäsenen päihteidenkäyttö ja ongelmat sosiaalisessa vuorovaikutuksessa olivat yleisimpiä perheen elinoloihin liittyviä lastensuojelun tarvetta aiheuttavia tekijöitä (mts. 19). Ongelmat sosiaalisessa vuorovaikutuksessa ja kouluvaikeudet ovat taulukon mukaisesti suurempia nuoren toimintaedellytyksistä tai niiden puutteista johtuvia syitä lastensuojelun tarpeeseen (mts. 20). Kaisa Tervonen-Arnkilin (1999a) mukaan lastensuojelulaitoksiin sijoitetuilla nuorilla on usein ongelmia ja häiriöitä kasvussaan ja kehityksessään jo pitkältä ajalta. Puhutaan varhaisessa vuorovaikutuksessa häiriintyneistä nuorista (tai integroitumattomista nuorista), jolloin nuorten sijoitusta arvioidaan myös heidän hoidollisten tarpeidensa näkökulmasta. (myös Pasanen 2001.) Helsingissä toimii 20 lastensuojelun laitoshoidon yksikköä, jotka on jaettu arviointi- ja vastaanottolaitoksiin, lastenkoteihin ja nuorisokoteihin. Niissä oli vuonna 2002 käytössä yhteensä 402 sijoituspaikkaa. (Helsingin kaupunki 2002, 4; Helsingin kaupunki 2003, 31.) Arviointi- ja vastaanottolaitosten tehtävänä on tarjota lyhytaikaista laitoshuoltoa alle 18-vuotiaille asiakkaille, jotka omien tai perheen kriisin vuoksi tarvitsevat apua. Laitoshuolto tapahtuu ennalta sovitusti tai kiireellisenä sijoituksena joko avohuollon tukitoimena tai huostaanottona. Tarkoituksena on asiakkaan tilanteen selvittäminen, arviointi ja jatkosijoituksen tarpeen selvittäminen. Nuorisoikäisille tarkoitettuja vastaanottoyksiköitä Helsingissä on kolme, joista Vastala on yksi.

12 7 Lastenkotien tehtävänä on taata turvallinen ja ikätasoista kehitystä tukeva kasvuympäristö ensisijaisesti huostaanotetuille lapsille. Lastenkoti tarjoaa pysyvän asuinpaikan, aikuisen turvallisen läsnäolon ja turvalliset rajat. Hoito ja kasvatus tapahtuvat yhteistyössä perheen kanssa. Erityiskoululaitokset ovat lastensuojelulaitoksia, joiden yhteydessä on koulutoimintaa, tai ne toimivat läheisessä yhteistyössä koulun tai koululuokan kanssa. Nuorisokodeissa asuu vanhempia nuoria ja myös vuotiaita, jotka ovat lastensuojelulain mahdollistamassa jälkihuollossa. (Helsingin kaupunki 2002, 14, 23.) Timo Pasanen (2001) on tutkinut lastenkotiin sijoitettujen lasten kehitykseen vaikuttavia riski- ja suojaavia tekijöitä, lasten ja vanhempien psykiatrista tilaa, lasten kouluvaikeuksia ja neurokognitiivisia häiriöitä. Pasasen tutkimuksessa lapsen kehityksen riskitekijät oli jaoteltu lapsen persoonaan, perheeseen, kaveripiiriin ja koulunkäyntiin liittyviksi asioiksi, jotka ilmenivät joko ulos- tai sisäänpäin suuntautuvina häiriömuotoina. Kehitystä suojaavia tekijöitä olivat muun muassa suotuisa perhetilanne, turvallinen kiintymyssuhde, ulkopuolinen luotettu ihmissuhde, lapsen sopuisa temperamentti ja sukupuoli sekä älykkyys ja ongelmanratkaisutaidot. (Pasanen 2001.) Pasasen tutkimuksen mukaan sijoitetuilla lapsilla oli taustassaan paljon varhaiskehityksen riskitekijöitä kuten eroja vanhemmista, vanhemmuuden katkeamisia, muiden tärkeiden ihmisten menetyksiä, traumatisoivia väkivallan ja seksuaalisen riiston kokemuksia. Niille altistumista lisäsi vanhempien psykiatrinen oirehdinta. Keskiväestön lapsiin verrattuna tutkimukseen osallistuneilla lapsilla oli seitsemän kertaa suurempi riski oireilla vakavilla tunne-elämän häiriöillä, neljä kertaa suurempi riski oireilla vakavilla tarkkaavaisuuden ja ylivilkkauden häiriöillä sekä kahdeksan kertaa suurempi riski oikeilla vakavilla käytöshäiriöillä. Tytöillä painottuivat sisäänpäin suuntautuvat ahdistuneisuusja mielialahäiriöt. Pojilla ulospäin suuntautuvat tarkkaavaisuuden, ylivilkkauden ja käytöksen häiriöt. (Pasanen 2001, 32-34, ) 2.3. Lastensuojelun laitoshuollon toimijat ja professionaaliset haasteet Avohuollon sosiaalityöntekijät ovat lastensuojelussa avainasemassa, koska he tekevät ensivaiheen työtä asiakkaiden kanssa ja ovat lain mukaisesti lapsen etuja ajavia viranomaisia. Sosiaalityöntekijän tehtävänä on ohjaus ja neuvonta, ongelmien hahmottaminen sekä toimintavaihtoehdoista päättäminen niiden selvittämiseksi. Tarvittaessa hän sijoittaa lapsen tai nuoren joko koti- tai laitoshoitoon avohuollon tukitoimena tai huostaanotettuna. Sosiaalityöntekijä valmistelee sijoitukset ja mahdollisen huostaanoton muiden asiantuntijoiden kanssa. Hän on myös sijoitus- ja huoltosuhteen vastuuhenkilö. (STM 2003.) Lastensuojelun työtehtäviä hoitavat sosiaali- ja terveysalan sekä nuoriso- ja vapaa-ajanohjaajan koulutuksen saaneet ammattilaiset. Lastensuojelulaitoksissa työskentelevillä ihmisillä on vähintään ammattikorkeakoulu- tai opistoasteen tutkinto sosiaali- tai terveydenhuollosta. Ennen nykyisiä pätevyysvaatimuksia myös kouluasteen tutkinnolla on voinut työskennellä pätevänä työntekijänä laitoksissa (nykyään kouluasteen tutkinnolla vakituisen toimen saaminen on hankalaa). (STM 2003.)

13 8 Raija Hukkanen (2002) on tutkinut seurantatutkimuksena 1990-luvulla turkulaisiin lastenkoteihin sijoitettujen lasten ja nuorten emotionaalisten sekä käyttäytymiseen liittyvien ongelmien esiintymistä ja haasteita. Lisäksi hän selvitti psykiatristen palveluiden tarvetta. Hukkasen tutkimuksen tulosten mukaan lasten ongelmien sisäistäminen oli lisääntynyt merkittävästi vuosikymmenen lopussa. Myös niiden lasten lukumäärä, jotka ovat hoidon tarpeessa psykiatrisiin häiriöihin liittyen, on lisääntyneet sekä tavallisissa että erityisissä lastenkodeissa. He tarvitsisivat psykiatrista hoitoa ja samalla kodikkaan ympäristön jokapäiväiseen elämään. Lisäksi Hukkanen esittää, että lastenkotien rakennetta, henkilökunnan määrää ja koulutusta sekä työnohjausta on arvioita uudelleen. (Hukkanen 2002, 6.) Ajassamme puhutaan nuorten ongelmien moninaistumisesta ja nuorten vaikeahoitoisuudesta, kuten Hukkasen (2002) ja Pasasen (2001) tutkimukset osoittavat. Työntekijät ovat vaativan haasteen edessä yrittäessään vastata esimerkiksi nuorten psyykkiseen oirehdintaan, jolloin lastensuojelulaitosten työntekijöiden odotetaan hoitavan nuorisopsykiatrista hoitoa tarvitsevia nuoria. Jonot psykiatrisille arviointi-, hoito- ja kuntoutusjaksoille ovat pitkät. Nuorten hyvinvoinnin kannalta tärkeän kahden ammattikunnan tasapainoilu ja yhteistyö ovat toimivan hoidon sekä kasvatuksen ehdoton edellytys. (Hukkanen 2002, 6.) 2.4. Lastensuojelun laitoshuollossa käytettäviä työmenetelmiä Lastensuojelulaissa ja -asetuksessa on määritetty lähinnä nuoren rajoittamiseen liittyvistä työmenetelmistä. Laitoksissa on käytössä erilaisia viitekehyksiä, joiden pohjalle kunkin yksikön tarjoama hoito ja kasvatus perustuvat. Kasvatuksella tarkoitetaan nuoren iänmukaisen kehityksen tarkoituksenmukaista ja suunnitelmallista tukemista. Hoidolla tarkoitetaan tarkoituksenm u- kaista perushuolenpitoa (esim. Kyrönseppä & Rautiainen 1993). Sijoitettuna olevat nuoret ovat erilaisia, jolloin yksiköissä käytetyt työmenetelmät vaihtelevat asiakkaiden tarpeita ja perusproblematiikan vaatimuksia vastaaviksi. Käytetyt työmenetelmät vaihtelevat myös työntekijöittäin. Tervonen-Arnkil (1999a) toteaa, että hoitomenetelmät ja niiden tietoinen soveltaminen ovat hyvin vaihtelevia eri laitoksissa. Hän jatkaa, että nuorten hoidon tarpeeseen voidaan vastata tietoisella hoitomenetelmiin perehtymisellä ja niiden ottamisella osaksi hoidon rakennetta (mts. 6). Ulla Kyrönseppä ja Juha-Matti Rautiainen (1993) tarkoittavat rakenteilla fyysistä ympäristöä, sosiaalista ja toiminnallista rakennetta. Erilaisten teoreettisten viitekehysten ja toiminnan mallien avulla voidaan korostaa erilaisia orientaatioita, kuten hoidollisuutta tai kuntoutusta. Käytetyistä työmenetelmistä ovat pääasiassa kirjoittaneet lastensuojelulaitoksissa toimineen psykologit sekä lasten ja nuorten psykiatrisilla osastoilla työskennelleet psykiatrit ja hoitotyöntekijät. Useimmat hoitomenetelmät ovat kehityspsykologisista viitekehyksistä johdettuja ja kehitettyjä toimintamalleja. Käsitteellisestä epäselvyydestä johtuen käytän tässä tutkimusraportissa erilaisista hoito- ja toimintamalleista yleisnimitystä työmenetelmä. Laitoksissa työskentelee ammattilaissijaisvanhempia kolmivuorotyössä, jo l- loin äidin ja isän perinteiset roolit ovat vaihtuneet usean äidin ja isän rooleihin. Kollektiivisella sijaisvanhemmuudella Pasi Häkkinen (1999) tarkoittaa yhteistä työryhmätyöskentelyä. Laitoksen elämä koostuu toiminnallisista arkipäiväisistä toiminnoista, kuten heräämisestä, syömisestä, koulussa käymi-

MUN KAIKKI ON TÄRKEITÄ

MUN KAIKKI ON TÄRKEITÄ MUN KAIKKI ON TÄRKEITÄ SOS-LAPSIKYLÄÄN SIJOITETTUJEN LASTEN SOSIAALISET VERKOSTOT Pro gradu -tutkielma Sonja Vanhanen 83199 Syksy 2009 Sosiaalipolitiikan laitos Turun yliopisto TURUN YLIOPISTO Sosiaalipolitiikan

Lisätiedot

Hatkassa. Selvitys nuorten luvattomista poissaoloista ja sijaishuoltopaikkojen toimintakäytännöistä

Hatkassa. Selvitys nuorten luvattomista poissaoloista ja sijaishuoltopaikkojen toimintakäytännöistä Hatkassa Selvitys nuorten luvattomista poissaoloista ja sijaishuoltopaikkojen toimintakäytännöistä Hatkassa Selvitys nuorten luvattomista poissaoloista ja sijaishuoltopaikkojen toimintakäytännöistä Kirjoittajat:

Lisätiedot

Miten lastensuojelun kustannukset kertyvät? Hanna Heinonen, Antti Väisänen ja Tiia Hipp. Armfeltintie 1, 00150 Helsinki puh.

Miten lastensuojelun kustannukset kertyvät? Hanna Heinonen, Antti Väisänen ja Tiia Hipp. Armfeltintie 1, 00150 Helsinki puh. Miten lastensuojelun kustannukset kertyvät? Hanna Heinonen, Antti Väisänen ja Tiia Hipp l a s t e n s u o j e l u n keskusliitto Armfeltintie 1, 00150 Helsinki puh. (09) 329 6011 Julkaisija: Lastensuojelun

Lisätiedot

MIKKELIN SEUDUN LASTEN JA NUORTEN HYVINVOINTISUUNNITELMA VUOSILLE 2010-2012

MIKKELIN SEUDUN LASTEN JA NUORTEN HYVINVOINTISUUNNITELMA VUOSILLE 2010-2012 MIKKELIN SEUDUN LASTEN JA NUORTEN HYVINVOINTISUUNNITELMA VUOSILLE 2010-2012 Hirvensalmi Kangasniemi Mikkeli Mäntyharju Pertunmaa Puumala Ristiina Suomenniemi Laatija Johanna Will-Orava Lapsiperhepalveluiden

Lisätiedot

JOS SE OIS TYTTÖ, NIIN SISKOKS TAI JOS SE OIS POIKA, NIIN VELJEKS

JOS SE OIS TYTTÖ, NIIN SISKOKS TAI JOS SE OIS POIKA, NIIN VELJEKS JOS SE OIS TYTTÖ, NIIN SISKOKS TAI JOS SE OIS POIKA, NIIN VELJEKS PRIDE-valmennuksessa olevien perheiden biologisten lasten valmistautuminen sijaissisaruuteen Hyvärinen Ulla-Riikka & Muona Minna Opinnäytetyö,

Lisätiedot

Vauvojen kaltoinkohtelu Tunnistaminen ja puuttuminen ensikodeissa

Vauvojen kaltoinkohtelu Tunnistaminen ja puuttuminen ensikodeissa Ensi- ja turvakotien liitto ry Tanja Henttonen Vauvojen kaltoinkohtelu Tunnistaminen ja puuttuminen ensikodeissa Vauvojen kaltoinkohtelu Tunnistaminen ja puuttuminen ensikodeissa Tanja Henttonen Pro gradu

Lisätiedot

MITÄ ON NUORISOALAN EHKÄISEVÄ PÄIHDETYÖ? Laadukkaan päihdekasvatuksen tukimateriaali

MITÄ ON NUORISOALAN EHKÄISEVÄ PÄIHDETYÖ? Laadukkaan päihdekasvatuksen tukimateriaali MITÄ ON NUORISOALAN EHKÄISEVÄ PÄIHDETYÖ? Laadukkaan päihdekasvatuksen tukimateriaali Mitä on nuorisoalan ehkäisevä päihdetyö? Laadukkaan päihdekasvatuksen tukimateriaali 2. uudistettu painos Toimittajat:

Lisätiedot

Koko yhteisön juttu. Fenomenografinen tutkimus vanhempien käsityksistä koskien. koulun koulukiusaamista koskevaa toimintaa

Koko yhteisön juttu. Fenomenografinen tutkimus vanhempien käsityksistä koskien. koulun koulukiusaamista koskevaa toimintaa Koko yhteisön juttu. Fenomenografinen tutkimus vanhempien käsityksistä koskien koulun koulukiusaamista koskevaa toimintaa Jenny Kerkelä Pro gradu -tutkielma Kasvatustieteiden tiedekunta Luokanopettajakoulutus

Lisätiedot

Pohjois-Suomen sosiaalialan osaamiskeskuksen julkaisusarja 20. Mervi Uusimäki PERHETYÖTÄKÖ KAIKKI?

Pohjois-Suomen sosiaalialan osaamiskeskuksen julkaisusarja 20. Mervi Uusimäki PERHETYÖTÄKÖ KAIKKI? Pohjois-Suomen sosiaalialan osaamiskeskuksen julkaisusarja 20 Mervi Uusimäki PERHETYÖTÄKÖ KAIKKI? Pohjois-Suomen sosiaalialan osaamiskeskus Oulu 2005 Julkaisija: Pohjois-Suomen sosiaalialan osaamiskeskus

Lisätiedot

ŝƚŝ ŽŶŬƐ ƚžŝ ŶLJƚ ƐĞ ŵăɛğŷŷƶɛ D/ d ͲŬƵŶƚŽƵƚƵƐ ƉĞƌŚĞĞů Ğ Ɛŝů ŽŝŶ ŬƵŶ ǀĂŶŚĞŵƉŝ ƐĂŝƌĂƐƚĂĂ Päivi ĂůƚŽŶĞŶ ƚžŝŵ

ŝƚŝ ŽŶŬƐ ƚžŝ ŶLJƚ ƐĞ ŵăɛğŷŷƶɛ D/ d ͲŬƵŶƚŽƵƚƵƐ ƉĞƌŚĞĞů Ğ Ɛŝů ŽŝŶ ŬƵŶ ǀĂŶŚĞŵƉŝ ƐĂŝƌĂƐƚĂĂ Päivi ĂůƚŽŶĞŶ ƚžŝŵ Päivi MANNERHEIMIN LASTENSUOJELULIITON LASTEN JA NUORTEN KUNTOUTUSSÄÄTIÖ Äiti, onks toi nyt se masennus? MIETE-kuntoutus perheelle, silloin kun vanhempi sairastaa Päivi Aaltonen (toim.) Mannerheimin Lastensuojeluliiton

Lisätiedot

Oisko minua voinu joku auttaa -- en mä. tullut sellaista edes ajatelleeksi. Päivi Skinnari. Ida Ylönen

Oisko minua voinu joku auttaa -- en mä. tullut sellaista edes ajatelleeksi. Päivi Skinnari. Ida Ylönen Päivi Skinnari Ida Ylönen Oisko minua voinu joku auttaa -- en mä tullut sellaista edes ajatelleeksi Eron jälkeisen vainon uhrien läheisten tukeminen Opinnäytetyö Sosiaalialan koulutusohjelma Toukokuu 2014

Lisätiedot

RETEAMING -KEHITTÄMISOHJELMA VUORELAN KOULUKODISSA

RETEAMING -KEHITTÄMISOHJELMA VUORELAN KOULUKODISSA RETEAMING -KEHITTÄMISOHJELMA VUORELAN KOULUKODISSA Mari Rodas Opinnäytetyö, syksy 2002 Diakonia-ammattikorkeakoulu, Helsingin yksikkö Diakoninen sosiaali-, terveys- ja kasvatusalan koulutusohjelma Sosionomi

Lisätiedot

Joka päivä ittesä kuntouttaminen on kova työ

Joka päivä ittesä kuntouttaminen on kova työ Joka päivä ittesä kuntouttaminen on kova työ Etnografinen tutkimus mielenterveyskuntoutujan arjessa oppimisesta Katja Pihlaja Pro gradu tutkielma Kasvatustieteiden laitos/ erityispedagogiikan yksikkö Jyväskylän

Lisätiedot

Moniammatillinen yhteistyö varhaiskasvatuksen kokemana

Moniammatillinen yhteistyö varhaiskasvatuksen kokemana Moniammatillinen yhteistyö varhaiskasvatuksen kokemana Riika Mari Hoppari Helsingin yliopisto Valtiotieteellinen tiedekunta Yhteiskuntapolitiikka Pro gradu -tutkielma Toukokuu 2014 Sisällys 1 Johdanto...

Lisätiedot

Koivisto-Savolainen Leena Päättötyö Kevät 2000 Diakonia-ammattikorkeakoulu Järvenpään yksikkö

Koivisto-Savolainen Leena Päättötyö Kevät 2000 Diakonia-ammattikorkeakoulu Järvenpään yksikkö VANHEMMUUDEN TUKEMISTA PEUKUN MALLIIN - HYV' ON LAPSEN LASNA OLLA VIISAAN VANHEMMAN VARASSA Koivisto-Savolainen Leena Päättötyö Kevät 2000 Diakonia-ammattikorkeakoulu Järvenpään yksikkö Hyvinkin pitkälliseksi

Lisätiedot

TIIVISTELMÄ. Asiasanat: parisuhdetyö; parisuhde; kvalitatiivinen tutkimus; koulutus

TIIVISTELMÄ. Asiasanat: parisuhdetyö; parisuhde; kvalitatiivinen tutkimus; koulutus SOLMUJA PARISUHTEESSA Ohjaajien kokemuksia Solmuja parisuhteessa ohjaajakoulutuksen antamista lisävalmiuksista kriisissä olevien pariskuntien auttamiseen Noora Silvennoinen - Taina Viherkari Opinnäytetyö,

Lisätiedot

Pohjolan lapset Varhainen tuki lapsille ja perheille. Varhainen tuki perheille hankkeen -tulokset

Pohjolan lapset Varhainen tuki lapsille ja perheille. Varhainen tuki perheille hankkeen -tulokset Pohjolan lapset Varhainen tuki lapsille ja perheille Pohjoismainen hyvinvointikeskus Inspiraatio-opas Varhainen tuki perheille hankkeen -tulokset 1 Pohjolan lapset Varhainen tuki lapsille ja perheille

Lisätiedot

DIALOGINEN YHTEISTYÖ JA OSALLISTAMINEN VERKOSTOSSA

DIALOGINEN YHTEISTYÖ JA OSALLISTAMINEN VERKOSTOSSA DIALOGINEN YHTEISTYÖ JA OSALLISTAMINEN VERKOSTOSSA Pro gradu- tutkielma Terhi Törmänen 0233123 Kasvatustieteiden tiedekunta / Kasvatustiede Lapin yliopisto Syksy 2013 Sisältö 1. Johdanto... 1 2. Nuorisotyö,

Lisätiedot

-HYVÄ LAPSUUS- PERUSTIETOA PÄIVÄHOIDOSTA

-HYVÄ LAPSUUS- PERUSTIETOA PÄIVÄHOIDOSTA -HYVÄ LAPSUUS- PERUSTIETOA PÄIVÄHOIDOSTA Nina Hemmilä & Titta Husgafvel Opinnäytetyö, syksy 2007 Diakonia-ammattikorkeakoulu, Diak Etelä, Järvenpää Sosiaalialan koulutusohjelma Sosionomi (AMK) TIIVISTELMÄ

Lisätiedot

VERTAISTUKI VOIMAANTUMISEN VÄLINEENÄ SOSIAALITYÖSSÄ Miten NOVAT ryhmä auttaa ja tukee, kun naisella on paha olo?

VERTAISTUKI VOIMAANTUMISEN VÄLINEENÄ SOSIAALITYÖSSÄ Miten NOVAT ryhmä auttaa ja tukee, kun naisella on paha olo? VERTAISTUKI VOIMAANTUMISEN VÄLINEENÄ SOSIAALITYÖSSÄ Miten NOVAT ryhmä auttaa ja tukee, kun naisella on paha olo? Helena Palojärvi Helsingin yliopisto Yhteiskuntapolitiikan laitos Sosiaalityön ammatillinen

Lisätiedot

Onhan siitä hyötyy, et mä nousen ylös sängystä, lähen ulos ja teen jotain. Nuorten kokemuksia Voimalinja hankkeen ryhmätoiminnasta

Onhan siitä hyötyy, et mä nousen ylös sängystä, lähen ulos ja teen jotain. Nuorten kokemuksia Voimalinja hankkeen ryhmätoiminnasta Onhan siitä hyötyy, et mä nousen ylös sängystä, lähen ulos ja teen jotain Nuorten kokemuksia Voimalinja hankkeen ryhmätoiminnasta Lassila, Laura 2012 Tikkurila Laurea-ammattikorkeakoulu Tikkurila Onhan

Lisätiedot

Hakala Heidi & Huttunen Marika Moniammatillinen yhteistyö lapsen kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin tukena

Hakala Heidi & Huttunen Marika Moniammatillinen yhteistyö lapsen kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin tukena Hakala Heidi & Huttunen Marika Moniammatillinen yhteistyö lapsen kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin tukena Kasvatustieteen pro gradu -tutkielma KASVATUSTIETEIDEN TIEDEKUNTA Luokanopettajan koulutus Huhtikuu

Lisätiedot

POHJOIS-KARJALAN AMMATTIKORKEAKOULU Sosiaali- ja terveysalan keskus

POHJOIS-KARJALAN AMMATTIKORKEAKOULU Sosiaali- ja terveysalan keskus POHJOIS-KARJALAN AMMATTIKORKEAKOULU Sosiaali- ja terveysalan keskus Eveliina Hannonen Leila Ryynänen MIEKKII OLIN VUOROTELLEN TEKEMÄSSÄ, SE OLI HYVÄ KOKEMUS. Erityistä tukea tarvitsevien nuorten osallisuus

Lisätiedot

HAVAINNOINTI JA PEDAGOGINEN TUKI 3-5 VUOTIAIDEN LASTEN VARHAISKASVATUKSESSA

HAVAINNOINTI JA PEDAGOGINEN TUKI 3-5 VUOTIAIDEN LASTEN VARHAISKASVATUKSESSA HAVAINNOINTI JA PEDAGOGINEN TUKI 3-5 VUOTIAIDEN LASTEN VARHAISKASVATUKSESSA Lasten päivähoito Oppaita ja työkirjoja 2008:3 1 HELSINGIN KAUPUNKI SOSIAALIVIRASTO HELSINGFORS STAD SOCIALVERKET CITY OF HELSINKI

Lisätiedot

Suojatoimenpidekäsikirja Suojatoimenpiteet 2011

Suojatoimenpidekäsikirja Suojatoimenpiteet 2011 Suojatoimenpidekäsikirja Suojatoimenpiteet 2011 Eteva kuntayhtymä voimassa 1.3.2011 alkaen Eteva kuntayhtymä Yhtymähallitus 24.2.2011 4 PTA-liite 4 Suojatoimenpidekäsikirja Suojatoimenpiteet 2. painos,

Lisätiedot

Koulusurmat. Yhteiskunnalliset ja psykologiset taustat ja ehkäisy. Raija-Leena Punamäki - Kirsi Tirri - Petri Nokelainen - Mauri Marttunen

Koulusurmat. Yhteiskunnalliset ja psykologiset taustat ja ehkäisy. Raija-Leena Punamäki - Kirsi Tirri - Petri Nokelainen - Mauri Marttunen Koulusurmat Yhteiskunnalliset ja psykologiset taustat ja ehkäisy Raija-Leena Punamäki - Kirsi Tirri - Petri Nokelainen - Mauri Marttunen SUOMALAISEN TIEDEAKATEMIAN KANNANOTTOJA 2 2011 Suomalaisen Tiedeakatemian

Lisätiedot

Laatua kodin ja koulun yhteistyöhön. Opetushallitus

Laatua kodin ja koulun yhteistyöhön. Opetushallitus Laatua kodin ja koulun yhteistyöhön Opetushallitus Laatua kodin ja koulun yhteistyöhön 2007 Yhteistyöryhmässä ovat olleet mukana: Krisse Hannén (Utbildningsstyrelsen), Martti Hellström (Auroran koulu,

Lisätiedot

AGGREDI. Toim. Tuula Kekki ja Petri Salakka

AGGREDI. Toim. Tuula Kekki ja Petri Salakka AGGREDI Toim. Tuula Kekki ja Petri Salakka Aggredi Väkivalta ei ole mulle mikään ongelma Tekijät: Tuula Kekki ja Petri Salakka (toim.) Kuvat: Tapani Aulis ja Sami Keski-Nisula Kannen suunnittelu: Aggredin

Lisätiedot

YHDESSÄ TOIMIEN LASTEN JA PERHEIDEN TUEKSI

YHDESSÄ TOIMIEN LASTEN JA PERHEIDEN TUEKSI YHDESSÄ TOIMIEN LASTEN JA PERHEIDEN TUEKSI SUUNNITELMA JÄRVI-POHJANMAAN LASTENSUOJELUN JÄRJES- TÄMISESTÄ JA KEHITTÄMISESTÄ VUOSILLE 2013-2016 -ENNALTA EHKÄISYSTÄ KORJAAVAAN TYÖHÖN SISÄLTÖ 1 JOHDANTO 3

Lisätiedot

ENEMMÄN KUIN OSIENSA SUMMA - keskeyttämisen syyt huumekuntoutumisyhteisössä

ENEMMÄN KUIN OSIENSA SUMMA - keskeyttämisen syyt huumekuntoutumisyhteisössä ENEMMÄN KUIN OSIENSA SUMMA - keskeyttämisen syyt huumekuntoutumisyhteisössä Opinnäytetyö Sosiaalialan koulutusohjelma Hämeenlinna 19.1.2007 Karita Snellman Laura Eerola OPINNÄYTETYÖ Sosiaalialan Koulutusohjelma

Lisätiedot