KuvaSeppälä-yhtiöiden sidosryhmälehti

Transkriptio

1 KuvaSeppälä-yhtiöiden sidosryhmälehti LUKEMISTA OPETTAJILLE 70 vuotta tuli täyteen - työnteko maittaa yhä s. 12 Lapsiasiavaltuutettu edistää yli miljoonan lapsen oikeuksia s. 4 Seppälän Koulukuvat on valtakunnallisesti paikallinen koulukuvaaja s. 8

2 Pääkirjoitus 2 KUVAJAINEN Hyvää asiakaspalvelua mitä se on? Nuoret ovat taas tehneet kesätöitä kauppojen kassoilla ja muissa asiakaspalvelutehtävissä tuuraten vakituisen henkilökunnan kesälomia. Tällaisissa arjen asioitten lomassa tapahtuvissa ihmisten välisissä kohtaamisissa he saavat hyvän kuvan siitä, mistä asiakaspalvelussa on kysymys. Toisessa päässä on rento kohtaaminen, missä pienellä hymyllä ja kohteliaisuudella piristää asiakkaan mieltä, toisessa taas onnettoman ja pahantuulisen asiakkaan saaminen vähän paremmalle tolalle. Hyvässä asiakaspalvelussa on kyse pienistä asioista toisen huomioimisesta ja hyväksymisestä, sitähän me kaikki haluamme. Hyvät opettajat, toivotan taas mitä parhainta lukuvuotta ja jaksamista. Teidän vastuullennehan on nytkin pukattu yli uutta untuvikkoa mitä erilaisimmista olosuhteista. Heikki Seppälä hallituksen puheenjohtaja, päätoimittaja KUVAJAINEN JULKAISIJA KuvaSeppälä-yhtiöt Oy Vasaratie 2, Vaasa, puh PÄÄTOIMITTAJA Heikki Seppälä heikki.seppala@koulukuvat.com TOIMITUSNEUVOSTO Samuli Seppälä, Jari Lintala, Krister Löfroth, Milla Anttila, Martti Anttila KANNEN KUVA Krister Löfroth Kannen kuvassa takarivissä vasemmalta Tuija Tammeslehto, Kaisa Paulamäki, Matti Sampela, Piritta Lassila ja Nuppu Linnavuori. Eturivissä vasemmalta Laura Tammisto, Krister Löfroth ja Mitja Kortepuro. TOIMITUS JA TAITTO Viestintätoimisto Elettaria elettaria@elettaria.fi KIRJAPAINO Viestipaino Oy, Tampere Lehden tilaukset, osoitteenmuutokset ja palaute toimitukselle osoitteeseen posti@koulukuvat.com SEURAAVA LEHTI ilmestyy helmikuussa 2015.

3 Henkilökohtainen puhelinpalvelu auttaa arkisin kello 7-20 Palveluiden siirtyminen nettiin on tämän päivän ilmiö, johon on jo totuttu. Monille asiointi verkossa on se helpoin ja nopein tapa hoitaa asioita. Joskus kuitenkin verkossa asioidessa tulee pulmatilanteita, joista ei yksin selviä. Silloin tarvitaan henkilökohtaista neuvontaa. Seppälän Koulukuvat on kehittänyt henkilökohtaista asiakaspalveluaan perustamalla kesän aikana puhelimessa ja sähköpostitse neuvoja antavan uuden palvelutiimin. Tiimin vetäjänä ja asiakaspalvelupäällikkönä toimii Anne Laurila, joka tätä ennen on työskennellyt KuvaSeppäläyhtiöiden palveluksessa muissa tehtävissä vuodesta Asiakaspalvelumme vastaa puheluihin arkisin aamu seitsemästä ilta kahdeksaan. Pyrimme välttämään puheluiden ruuhkautumisen pitämällä vuorossa aina useampia henkilöitä. Tavoitteemme on, että kukaan ei joutuisi odottamaan puhelimeen vastaamista pitkään, Anne Laurila sanoo. Monissa muissa yrityksissä henkilökunnan määrää vähennetään kustannussyistä, mikä ei voi olla näkymättä asiakaspalvelun ripeydessä. Meillä trendi on päinvastai- nen. Palkkasimme kesällä neljä uutta työntekijää asiakaspalveluun, koska haluamme palvella asiakkaitamme mahdollisimman hyvin. Anne Laurilan mukaan eniten kyselyjä tulee nettikauppaan kirjautumisesta tai kuvista, joita asiakas ei jostakin syystä löydä verkkopalvelusta. Yhtään ei kannata epäröidä yhteydenotossa, jos jokin asia askarruttaa. En muista, että koskaan olisi tullut vastaan sellaista ongelmaa, johon ei nopeasti olisi löytynyt ratkaisua, Anne Laurila kannustaa. Jos asiakas haluaa esittää kysymyksensä tai kommenttinsa sähköpostitse, sekin onnistuu Anne Laurila lupaa. Puhelinneuvonnan ohessa asiakaspalvelutiimimme vastaa asiakkaiden kysymyksiin myös sähköpostitse. Seppälän Koulukuvien asiakaspalvelutiimi vastaa numeroon Sähköpostitse tiedustelut osoitteeseen KUVAJAINEN 3

4 Lapsiasiavaltuutettu edistää yli miljoonan lapsen oikeuksia Tuomas Kurttila siirtyi toukokuussa Vanhempainliiton toiminnanjohtajan paikalta lapsiasiavaltuutetuksi. Nyt hän edistää yli miljoonan lapsen oikeuksia. Tehtäväkenttä on laaja ja resursseja niukalti. Voiko yhtälö toimia? Lapsi on yhteiskunnassa nähtävä investointina. On kestämätöntä, jos asioita tarkastellaan vain aikuisten tai työmarkkinoiden näkökulmasta. Lapsiasiavaltuutettu Tuomas Kurttila istuu sosiaali- ja terveysministeriön neuvotteluhuoneessa rentoon kesäasuun pukeutuneena, katsoo keskustelukumppaniaan intensiivisesti ja keskittyy vastaamaan esitettyihin kysymyksiin. Kurttila on tilanteessa sataprosenttisesti läsnä. Poissa on kaikkinainen virkamiespönötys. On selvää, että tätä miestä on helppo lähestyä - myös lasten. Lapsiasiavaltuutetun virka perustettiin Suomeen vasta kymmenisen vuotta sitten. Hänen tehtäviinsä kuuluu seurata lasten ja nuorten hyvinvoinnin ja oikeuksien toteutumista Suomessa, vaikuttaa päätöksentekijöihin lapsinäkökulmasta, pitää yhteyttä lapsiin ja nuoriin ja välittää heiltä saatua tietoa päätöksentekijöille sekä viranomaisille, lasten parissa työskenteleville ja kansalaisille, kehittää yhteistyötä lapsipolitiikan toimijoiden välillä ja edistää YK:n lapsen oikeuksien sopimusta. Ei vähän yhden virkamiehen tehtäväksi. Kurttilan edeltäjä jätti lapsiasiavaltuutetun tehtävän resurssiongelmien vuoksi. Miten Kurttila aikoo selvitä työtaakastaan? Olen luottavainen, että löydämme niiden asioiden ytimen, johon keskittyä ja että omalla suunnittelullamme voimme vaikuttaa siihen, miten resursseja käytetään, Kurttila sanoo. Kun hän puhuu meistä, hän tarkoittaa työyhteisöä, johon lapsiasiavaltuutetun lisäksi kuuluvat lakimies, kaksi ylitarkastajaa ja sihteeri. Lisäksi hän sanoo näkevänsä kaikki tärkeät, lapsia lähellä olevat järjestöt ja kumppanit osana sitä suurta kuvaa, jossa lapsiasiavaltuutetun työ toteutuu. Päinvastoin kuin monen muun virkamiehen työ, lapsiasiavaltuutetun työ ei rajoitu niin sanottuun virkaaikaan, eikä viraston työhuoneeseen suljettujen ovien taakse. Työ vaatii 4 KUVAJAINEN

5 tekijältään työaikojen osalta joustavuutta ja halua kohdata ihmisiä työn merkeissä myös iltaisin ja viikonloppuisin. Kurttilalle tämä ei tuota ongelmia. Ajankäyttö on järjestelykysymys ja ihmisten kohtaaminen, olipa kyseessä pienet lapset tai vaikka valtion ylin johto, ei tuota ongelmia. Molempia hän tapaa virkansa puolesta. Lasten kuuleminen sekä suoraan että eri kanavien kautta on lapsivaltuutetun arkea. Valtioneuvoston lapsiasiavaltuutettu tapaa väintäänkin kerran vuodessa raportoidessaan lasten ja nuorten hyvinvoinnin ja oikeuksien toteutumisesta. Lapsi on yhteiskunnassa nähtävä investointina Lapsiasiavaltuutetun tehtävä on katsoa asioita lapsen näkökulmasta. Kyse ei ole vain lapsista, vaan myös perheistä ja vanhemmuuden ja kasvatusvastuun tukemisesta. Jos Tuomas Kurttilalta kysytään, lasten saavutettuihin etuihin ei tule koskea. Säästötoimiin, kuten lapsilisän leikkaamiseen tai subjektiiviseen päivähoitoon kajoamiseen hän suhtautuu kylmästi. Köyhä Suomi teki aikoinaan päätöksiä, joiden tarkoitus oli parantaa lasten asemaa ja luoda tasavertaisuutta. Tuli oppivelvollisuus, neuvolat, äitiyspakkaukset, lapsilisät, päivähoito, peruskoulu ja monta muuta lasten asemaa ja tasa-arvoa edistävää asiaa. Nyt rikkaalla Suomella ei näihin enää muka ole varaa. Lapsi on yhteiskunnassa nähtävä investointina. On kestämätöntä, jos asioita tarkastellaan vain aikuisten tai työmarkkinoiden näkökulmasta. Esimerkiksi päivähoitokysymyksissä pitää luottaa perheiden valinnanvapauteen ja harkintakykyyn. Näen erittäin huonona tilanteen, jossa viranomainen arvioi perheen tilannetta ja tekee päätöksiä perheen puolesta Kurttila sanoo. Suomi on hyvinvointivaltio, jossa ihmisellä asiat näyttäisivät olevan ihan hyvin. Meillä on päivähoito ja peruskoulu. Näiden ajatusten turvin voi hyvin olla näkemättä perheiden ja lasten köyhyyttä ja sen mukanaan tuomaa eriarvoisuutta ja ongelmia. Hyvinvoinnissamme on pahoja vuotokohtia. Kymmenen prosenttia lapsista elää nyky-suomessa köyhyydessä, Kurttila sanoo. Taloudellista tasa-arvoa köyhyyden tilalle ei lapsiasiavaltuutettu mitenkään kykene taikomaan, joten hänen tehtävänsä lasten edunvalvojana yhteiskunnallisessa päätöksenteossa on sitäkin tärkeämpi. Jokainen vanhempi haluaa lapselleen hyvää, mikä on oikein ja ymmärrettävää. Se turvaa osaltaan lapsen asemaa yhteiskunnassa. Sitä ei kuitenkaan lapsiasiavaltuutettukaan näe hyvänä, että lapsesta tulee vanhemmilleen projekti, jota puolustetaan ryhmän eduista välittämättä. Ilmiö ei ehkä ole laaja, mutta se on osana tämän päivän lasten kasvuympäristöä, Kurttila sanoo. Kasvatusalan ammattilaisille ilmiö lienee käytännöstä tuttu. Ei ole vaikeaa löytää lapsiryhmää, jossa on ainakin yksi lapsi, jonka vanhempien mielestä heidän lapsensa etu voi ja saa mennä kaikessa ryhmä etujen edelle. Miljoonasatatuhatta lasta Suomessa on alle 18-vuotiasta lasta, joiden etua lapsiasiavaltuutettu ajaa. Tehtäväkenttä on laaja. Mihin Tuomas Kurttila aikoo viisivuotisen virkakautensa aikana keskittyä ensimmäisenä? Vastaus tulee epäröimättä. Lapsivaikutusten arviointiin ja lapsibudjetointiin, työ- ja perhe-elämän yhteensovittamiseen ja lapsiystävälliseen Suomeen, johon liittyy lasten kuuleminen ja kohtaaminen. Opi tuntemaan lapsen oikeudet Opettajat, vanhemmat ja muut aikuiset, tutustukaa yhdessä lapsen kanssa lapsiasiavaltuutetun Lasten sivuihin. Sivut kertovat lapsen oikeuksista käytännöllisellä, hauskalla ja osallistuvalla tavalla osoitteessa Apua Moneen Ongelmaan osoitteessa Apua ja neuvoja, jos kohtaat ongelmia elämässä. Aihealueina Perhe Koulu Ostaminen Media Vapaa-aika Turvallisuus Terveys Yhdenvertaisuus KUVAJAINEN 5

6 Vaasan lyseon lukion ja Vasa gymnasiumin kahdeksan opiskelijaa opettajineen toteutti lukuvuonna kehitysyhteistyöprojektin, joka huipentui Sierra Leoneen suuntautuneeseen reilun viikon mittaiseen matkaan keväällä Sierra Leone -projekti kehitysyhteistyötä lukiolaisnuorten voimin Vaasan lyseon lukio ja Vasa gymnasium ovat pitkään tehneet yhteistyötä Suomen Pakolaisapu kanssa. Lisäksi Vaasan lyseon lukio on Unesco-koulu. Kansainvälisyys ja kehitysyhteistyö eivät näin ollen ole vieraita asioita lukion opiskelijoille. Vuonna 2012 koulussa syntyi ajatus globaalin vastuun kantamisesta jollakin konkreettisella tavalla. Ajatus jalostui yhteistyössä Suomen Pakolaisyhdistyksen kanssa Sierra Leone -projektiksi, jonka tavoitteena oli syventää kehityskumppanuutta pohjoisen ja etelän koulujen välillä ja auttaa nuoria kasvamaan maailmankansalaisiksi. Samalla suomalaisnuorille avautui mahdollisuus tutustua kehitysyhteistyöhön ja kansalaisjärjestötoimintaan sekä opiskella globalisoituvassa maailmassa tarvittavia tietoja ja taitoja. Sierra Leone -projektin osana opiskelijat toteuttivat varainhankintakampanjan. Kerätyillä varoilla autettaisiin Sierra Leonen sisällissodan nuoria väliinputoajia hankkimaan itselleen lukutaito, ammattikoulutus ja valmiudet oman yrityksen perustamiseen. Sikäläisenä yhteistyökouluna toimi Sierra Leone Opportunities Industrialization Centressa (SLOIC) Bossa. Varainhankinta kohdistui vaasalaisiin yrityksiin, joista monet lähtivätkin hankkeeseen mukaan. Lisäksi rahoitusta saatiin Opetushallitukselta ja lukiolaisten omilla varainhankintaprojekteilla. Sierra Leone projektiin pääsivät mukaan kaikki halukkaat oppilaat. Matka Afrikkaan maailman 11. köyhimpään maahan oli niin iso ja kallis juttu, että projektiin osallistumisesta keskusteltiin tietysti myös huoltajien kanssa, jotka joutuivat osin rahoittamaan nuoren matkaa. Ymmärtääkseni matkalle kuitenkin pääsivät kaikki halukkaat, kertoo historian ja yhteiskuntaopin opettaja Mika Jokiaho. Hän toimi matkanjohtajana kahdeksalle lukiolaiselle yhdessä maantietoa, terveystietoa ja biologiaa opettavan Anki Sandvikin kanssa. Ennen matkaa Sierra Leonen naapurimaista Guineasta ja Liberiasta kantautui epäilyjä Ebola-viruksesta. Uutisointi mietitytti ja mielessä kävi jopa koko matkan peruuttaminen. Olimme asiasta yhteydessä sekä Terveyden ja hyvinvoinnin laitokseen että Ulkoministeriöön. Koska matkustuskieltoa ei ollut annettu alueelle matkustamiseen, uskaltauduimme matkaan. Jokaisella matkaan lähtevällä oli tietysti matkavakuutus, joka kattoi myös mahdollisen evakuoinnin ja ambulanssilennot, Mika Jokiaho kertoo. Sierra Leonessa opiskelu koetaan siunaukseksi. Kymmenelle sierraleonelaisnuorelle koulutus Matka Sierra Leoneen toteutettiin Nuoret tiesivät, että heidän projektiin keräämillään rahoilla kymmenen sierraleonelaista nuorta saa koulutuksen. Suomen Pakolaisavun yhteistyökoulussa voi opiskella pitopalvelu-, vaate-, rakennus- ja kampaamoalaa, puutöitä, automekaniikkaa ja hitsaamista sekä metallitöitä. Nyt nuoret pääsivät näkemään, millaisissa olosuhteissa sierraleonelaiset opiskelevat ja suorittavat työharjoittelua sekä tutustumaan Suomen Pakolaisavun yhteistyökoulun ammattitutkinnon suorittaneiden 6 KUVAJAINEN

7 nuorten perustamiin yrityksiin. Suomalaisnuoret saivat käytännössä nähdä, miten suuri merkitys yrittäjyydellä on taistelussa köyhyyttä vastaan. Vaikka ulkomaisessa omistuksessa olevat kaivokset ja maassa timanttikaupoilla rikastuneiden libanonilaisten omistamat ravintolat, hotellit ja kaupat työllistävät monia sierraleonelaisia, vain omatoimisen yritystoiminnan kautta pääomia kertyy myös paikallisille ihmisille. Iloisia ilmeitä ja naurua Suomalaisnuorten yllätykseksi he eivät tavanneetkaan onnettomia ja surullisia sierraleonelaisia nuoria, vaan iloisia, nauravaisia lapsia ja nuoria. Vastaanotto kaikkialla oli vieraanvarainen ja lämmin ja paikallisten nuorten elämänilo lähes käsin kosketeltavaa. Se, että sierraleonelaiset koululaiset sanoivat kokevansa olonsa siunatuksi, kun saivat opiskella, sai suomalaisnuoret viimeistään ymmärtämään, miten arvokkaan lahjan he yhteistyökoululle projektillaan toivat. Eikä merkityksetön ollut sekään ilo, mitä syntyi, kun eri kylien lapset saivat vierailta lahjaksi jalkapalloja. Onni on jotain, mitä ei voi ostaa Miten projektiin osallistuneet nuoret kokivat matkan Sierra Leoneen. Näin projektiin osallistunut Sanni Majamaa kuvaa nuorten tuntoja kirjoittamassaan artikkelissa: Matkalaiset yhteiskuvassa Alusine Kamaran (keskellä) kanssa. Vasemmalta Henrietta Sarin, Michaela Vuorenmaa, Beata Schöring, Julia Linde, Sanni Majamaa, Alusine Kamara, Aaro Kumpulainen, Rasmus Genas, Miika Kaunismäki ja Anki Sandvik. Kameran takana Mika Jokiaho. Afrikkaan jäi varmasti pala meistä kaikista. Se oli matka, jolla ei hymyiltä ja kyyneliltä vältytty. Matka, jolla opimme avaamaan silmiämme ja näkemään hyvää pienissä, meille itsestään selvissä asioissa, kuten lukutaidossa ja koulutuksessa, terveydenhuollossa, puhtaassa vedessä, toimivissa sähköissä ja yhteyksissä ja jopa siinä, että vessa vetää. Tärkein opetus oli kuitenkin se, että onni on jotain, mitä ei voi ostaa. Sierra Leonen matka oli jotain, mitä kukaan meistä tuskin koskaan tulee unohtamaan. Matkanjohtajina toimineille opettajille Mika Jokiaholle ja Anki Sandvikille Sierra Leone -projekti tiesi paljon ylimääräistä työtä ja suurta vastuuta. Molemmat kuitenkin vakuuttavat, että vastaavaan hankkeeseen voisi joskus toistekin lähteä. Kyllä me aikuisetkin tämän projektin myötä opimme paljon uutta. Nyt on aika jakaa kokemuksia muille. Olemme myös sitoutuneet mallintamaan projektia yhteistyössä Suomen Pakolaisavun kanssa. Mallia voivat hyödyntää muut vastaavia projekteja suunnittelevat Mika Jokiaho sanoo. Sanni Majamaan kirjoittama artikkeli on kokonaisuudessa luettavissa Vaasan lyseon lukion verkkolehdestä FUUSIOsta osoitteesta htp://fuusio.vaasa.fi Suomalaisnuoret saivat kaikkialla iloisen vastaanoton. KUVAJAINEN 7

8 Seppälän K ETSIMESSÄ-sarja esittelee Seppälän Koulukuvien kuvaajia. valtakunnallisesti pai Seppälän Koulukuvien toiminta on maan laajuista. Vaikka yritys on valtakunnallinen, sen kuvaajat asuvat ja työskentelevät eri puolilla maata. Ei siis ole liioittelua sanoa, että Seppälän Koulukuvat on valtakunnallisesti paikallinen toimija. Suomessa on yli 300 kuntaa, joten on luonnollista, että aivan jokaisesta kunnasta ei löydy omaa, paikallista koulukuvaajaa. Toisaalta esimerkiksi Tampereella päiväkoti- ja koulukuvaukset hoitaa tamperelaistiimi, jonka jäsenet asuvat joko Tampereella tai muissa Pirkanmaan kunnissa. Osalle kuvaajista koulu- ja päiväkotikuvaukset muodostaa pääasiallisen toimeentulon, osa kuvaajista toimii myös yrittäjinä omissa valokuvausalan yrityksissään ja studioissaan. Seppälän Koulukuvien sopimuskuvaajina toimivia yrittäjiä ovat muun muassa moneen otteeseen töistään palkittu valokuvaaja Peero Lakanen ja Lempäälässä omaa studiota pyörittävä kahdeksan vuotta alalla toiminut Mitja Kortespuro. Iloisten ilmeiden metsästäjät, Seppälän Koulukuvien tamperelaiskuvaajat vasemmalta Kaisa Paulamäki, Piritta Lassila, Nuppu Linnavuori ja Mitja Kortepuro. 8 KUVAJAINEN

9 oulukuvat kallinen koulukuvaaja Laura Tammisto, Tuija Tammeslehto, Matti Sampela, Seppälän Koulukuvien kuvauspäällikkö Krister Löfroth järjestää säännöllisesti joka syksy ja kevät kuvaajille sekä koulutustilaisuuksia että kuvauskauden avaavia kuvaajien yhteisiä tapaamisia. Kuvaajat viihtyvät meillä hyvin, joten vaihtuvuus on vähäistä. Joka vuosi kuitenkin joku uusi kuvaaja tulee mukaan. Koulutamme uuden kuvaajan, minkä jälkeen hän aluksi kulkee kokeneemman kuvaajan matkassa. Meille on äärimmäisen tärkeää pitää kaikin tavoin huolta kuvaajistamme. Päivitämme tapaamisissa myös kuvaajien työvälineet. Kuten tiedetään, kuvaajien matkassa kulkee paljon tekniikkaa, Löfroth kertoo. Yhteiset tapaamiset vahvistavat yhteisöllisyyttä ja niissä syntyy antoisia keskusteluja ja kokemusten vaihtoa. Itsenäinen työ Koulukuvaaminen on varsin itsenäistä työtä. Tänä vuonna toista kauttaan kuvaava tamperelainen Kaisa Paulamäki sanoo sen olevan yksi työn mukavista puolista. Työ on itsenäistä, mutta ei yksinäistä sillä taustalla on tarvittaessa firman täysi tuki. Työpäivät ovat nopeatempoisia, mikä sopii minulle. Koen saavani lapsista ja nuorista hyvää energiaa, Kaisa Paulamäki sanoo. Samoilla linjoilla Kaisan kanssa on toinen tamperelaiskuvaaja, yhdeksättä vuotta Seppälän Koulukuville kuvaava Nuppu Linnavuori. Tämä on tiimityötä. Koen opettajat, rehtorit, kouluisännät, siistijät ja ihan kaikki muut aikuiset, joita kouluissa kohtaan, työtovereikseni. En todellakaan tee tätä työtä yksin, vaan yhdessä koulujen henkilökunnan kanssa, Nuppu Linnavuori toteaa. Iloisten ilmeiden metsästys Ryhmäkuvien lisäksi tärkeitä muistoja päiväkoti- ja kouluajoilta ovat kaveri- ja muotokuvat. Erityisesti näissä kuvissa mallin ilme ja olemus on se kaikkein tärkein asia. Koulukuvaajalta vaaditaankin rentoa otetta ja hyvää ihmistuntemusta, sillä varsinkin teini-ikäiset saattavat ilmeillä kuvissa. Ei ole harvinaista sekään, että tytöt harjoittelevat ennen kuvausta erilaisia itselleen epätyypillisiä ilmeitä ja poseerauksia. Kuvaajan tehtävänä on houkutella se aito, iloinen ilme esiin. Tämän vuoden teemanamme onkin iloisten ilmeiden metsästys, Mitja Kortepuro kertoo. Jotkut Seppälän Koulukuvien kuvaajista, kuten Tuija Tammeslehto, ovat kokoaikaisessa työsuhteessa ja kuvaavat lapsia ja nuoria sekä syys- että kevätlukukauden aikana, mutta valtaosalle kuvaajista koulukuvien ottaminen on vuosittain toistuva, pääsiassa syyslukukauteen ajoittuva pätkätyö. Minulle tämä lyhyt, mutta sitäkin intensiivisempi työrytmi on sopinut hyvin ja tiedän näin olevan myös monen muun kohdalla. Kun koulukuvaukset viime vuonna oli tehty, lähdin viideksi kuukaudeksi ulkomaille. Tämän syksyn kuvausten jälkeen minulla on tarkoitus hakea töitä tai vaihtoehtoisesti aloittaa jollakin tavalla kuvaamiseen liittyvät opiskelut avoimessa yliopistossa, Kaisa Paulamäki kertoo omista suunnitelmistaan. Tämän Kuvajaisen kannessa poseeraavat Tampereen koulukuvaajat takarivissä vasemmalta Tuija Tammeslehto, Kaisa Paulamäki, Matti Sampela, Piritta Lassila ja Nuppu Linnavuori. Eturivissä vasemmalta Laura Tammisto, kuvauspäällikkö Krister Löfroth ja Mitja Kortepuro. Kuvasta puuttuvat Peero Lakanen ja Tommi Penttinen. KUVAJAINEN 9

10 Järvenpään lukio on iso, kustannustehokas ja toimiva Järvenpään lukio on mielenkiintoisena oppimisympäristönä ollut paljon esillä julkisuudessa. Suurlukio on kustannustehokas ja toimii hyvin. Oppilaistaan lukio huolehtii esimerkillisesti systemaattisen opintoohjausmallin avulla. Järvenpään lukio on laajasti tunnustettu tiennäyttäjäksi nykyaikaisen oppimisympäristön kehittäjänä. Korkeakoulumaisessa miljöössä eri aineiden opetustilat ryhmittyvät tiedekunniksi. Rakennuksen keskiöön sijoittuvat kokoontumistilat, ruokala, kahvila, kirjasto, ohjauspalvelut sekä itsenäiseen opiskeluun tarkoitetut tilat. Toiminnallisina lähtökohtina tiloissa ovat yksilöllisyys, yhteisöllisyys ja vastuullisuus. Lukion tilat otettiin käyttöön elokuussa Rehtori Marja-Liisa Lehtiniemen mukaan oppilaiden oppimisympäristöään kohtaan tuntema arvostus näkyy siinä, miten kauniisti tiloista pidetään huolta. Kulumisen jälkiä ei näy, vaikka tiloilla on ollut kova käyttöaste aamusta iltaan jo yli kymmenen vuoden ajan. Poikkeuksellisen arkkitehtuurinsa lisäksi koulun tiloissa aistii hiljaisuuden. On vaikea uskoa, että rakennus kätkee sisäänsä 980 lukiolaista, sata aikuisopiskelijaa ja sata yhdistelmäopiskelijaa, jotka lukio-opintojen rinnalla suorittavat ammattitutkintoa sekä noin 60 hengen henkilökunnan. Järvenpään 10 KUVAJAINEN lukiosta onkin tullut nykyaikaisen lukion esikuva, johon ovat käyneet tutustumassa tuhannet kouluasiantuntijat niin Suomesta kuin ulkomailtakin. Rakennuksen pääsuunnittelija on Arkkitehtitoimisto Aarne von Boehm, mutta myös opettajilla ja opiskelijoilla oli aikanaan vahva rooli tilojen suunnittelussa. Suuruuden ekonomia Juuri nyt käydään vilkasta keskustelua siitä, pitäisikö lukion olla suuri vai pieni. Molemmilla näkemyksillä on kannattajansa. Rehtori Marja-Liisa Lehtiniemi pitää isoa lukiota hyvänä ratkaisuna. Meillä on hyvä täyttöaste ja toimintamme on siksi kustannustehokasta. Koulun tilat ja välineet ovat koulupäivinä opiskelijoiden käytössä maanantaista torstaihin kello 7-21 ja perjantaisin kello Itsenäiseen opiskeluun ja erilaisissa harrastusryhmissä toimimiseen on tuolloin erinomaiset mahdollisuudet. Opiskelijat jäävät usein tekemään johonkin oppiaineeseen liittyviä töitä yhdessä, eikä mitään järjestyshäiriöitä ole ollut sen enempää päivällä kuin iltaisinkaan. Liikuntasali on myös viikonloppuisin ahkerassa käytössä, Lehtiniemi sanoo. Järvenpään lukiossa on muun muassa musiikki- ja kuvataidelinja sekä paljon urheilua. Koripallo on lukion oma erikoisuus. Minulla on visio, että meillä olisi suuntautumislinjojen kautta erikoispalveluja opiskelijoille. Meillä on jo nyt kokeiltu matemaattisluonnontieteellistä linjaa, jolle on tehty yksi ohjausryhmä. Se on ollut opiskelijoita motivoiva. Nyt haemme polkuja myös talouteen ja yrittäjyyteen. Opintopolkuja lähdemme miettimään opiskelijoiden tarpeista, Marja-Liisa Lehtiniemi kertoo. Meillä on kunnianhimoiset ja systemaattiset opinto-ohjausmallit. On tärkeää, että kaikki saavat päättötodistuksen ja valmistuvat. Opinto-ohjaajan työ hyvä tausta rehtorin tehtäviin Taustansa ansiosta Marja-Liisa Lehtiniemi osaa katsoa asioita opiskelijoiden näkökulmasta. Hän on toiminut sekä psykologian opettajana että opintoohjaajana, apulaisrehtorina ja rehtorina. Opinto-ohjaajan työ on hyvä tausta rehtorin tehtäviin, Lehtiniemi toteaa. Järvenpään lukioonkin hän tuli ensin opinto-ohjaajaksi ja siirtyi vasta myöhemmin hoitamaan rehtorin tehtäviä. On tärkeää arvostaa jokaista oppiainetta ja luoda ilmapiiri, jossa kaikkien aineiden opettajien on hyvä tehdä töitä. Lehtiniemen puhetta kuunnellessa tulee nopeasti siihen johtopäätökseen, että tässä on rehtori, joka arvostaa sekä oppilaitoksen henkilökuntaa että opiskelijoita. Se on johtamistyössä varsin käyttökelpoinen asenne. Kukaan ei katoa Suuria yksiköitä syytetään usein siitä, että ne hukkaavat yksilöt massaan. Sanotaan, että suurlukiossa massaan on helppo kadota ja jopa pudota porukasta ilman, että kukaan kiinnittää asiaan suuremmin huomiota. Järvenpään lukiossa tämä ei ole mahdollista. Meillä on sellainen asenne, että kaikki nuoret valmistuvat. Jos joku keskeyttää opinnot, meillä on tarkka tieto siitä, mihin hän on mennyt. Me emme jätä opiskelijoita heitteille, sanoo Lehtiniemi tiukkaan sävyyn. Hän ei juurikaan piittaa siitä, että koulupudokkaiden houkutteleminen takaisin opintojen pariin voi olla työlästäkin. Jos vakkapa joku poika keskeyttää lukion ja menee sitten armeijaan, hän saattaa ajatella, että lukion loppuun käyminen ei enää onnistu. Me haluamme madaltaa kynnystä niin, että palaaminen on mahdollista ja opinnot saadaan loppuun suoritetuksi.

11 Meillä on kunnianhimoiset ja systemaattiset opinto-ohjausmallit. On tärkeää, että kaikki saavat päättötodistuksen ja valmistuvat, sanoo Järvenpään lukion rehtori Marja-Liisa Lehtiniemi. KUVAJAINEN 11 11

12 70 vuotta tuli täyteen työnteko maittaa yhä 12 KUVAJAINEN

13 Työurien pidentämisestä puhutaan nykyään paljon. Seppälän Koulukuvien Vaasan toimistossa työskentelee täysiaikaisena työntekijänä Kirsti Santoo-Ranta. Hän täytti keväällä 70 vuotta. Työurien pidentämisestä puhuminen saa monet kauhistumaan. Miten jaksaa töissä edes eläkeikään saatikka sen yli. Mahdollisuus siirtyä vanhuuseläkkeelle joustavasti vuotiaana ja kartuttaa yli 63-vuotiaana eläkettä 4,5 prosentilla ei kovin monia näytä kiinnostavan. Ja jos kiinnostaakin, työelämän paineet ja työn kuormittavuus ovat monilla aloilla niin kovat, että ajatus oloneuvoksen joutilaista päivistä houkuttelee enemmän kuin raha. Ratkaisevaa saattaa olla myös työyhteisön ilmapiiri ja työnantajan asenne. Monet kokevat ikäsyrjintää erityisesti työpaikoilla, joissa valtaosa työntekijöistä on nuoria. Vanhuuseläkkeelle suomalaiset siirtyvät nykypäivänä siis viimeistään 68-vuotiaina. Iäkkäämpiäkin työelämässä on, mutta he ovat pääsääntöisesti yrittäjiä. Kirsti Santoo-Ranta lieneekin melkoinen poikkeus. Hänelle työnteko maistuu. Kirsti tekee Seppälän Koulukuvien toimistossa kahdeksan tunnin työpäivää viitenä päivänä viikossa. Kesälomaansa hän tosin venyttää hieman tavanomaista pitemmäksi, mutta työnantajalle tämä sopii. Koulujen kesäloma-aika on hiljaista aikaa myös Koulukuvien toimistossa. Mutta mikä sitten motivoi 70-vuotta täyttänyt työelämään. No ei ainakaan raha. Siitä verottaja pitää tässä vaiheessa huolen, heläyttää Kirsti Santoo-Ranta iloisesti. Olen ollut Seppälän Koulukuvien palveluksessa 17 vuotta. Kun eläkeikä koitti, Heikki Seppälä sanoi, että hän toivoo kovasti minun jatkavan, jos se vain minulle sopii. Ja sopihan se. Pidän työstäni ja asiakkaiden kanssa toimimisesta valtavasti. Työnkuva on vaihteleva ja ihmiset mukavia. Hoidan muiden töiden ohessa puhelinvaihdetta ja joskus vastaan tulee haastaviakin tilanteita, mutta aina niistä on selvitty. Kirsti kertoo, että hänellä ei ole ollut ongelmia jaksamisen kanssa. Olen onnekseni saanut olla terve. Pidän kunnostani huolta muun muassa kävelemällä tai pyöräilemällä työmatkat ja käymällä kuntosalilla. Työnantaja tukee työntekijöiden liikuntaharrastuksia liikuntasetelien muodossa, vaikka kävisin kyllä salilla ilman niitäkin, Kirsti toteaa. Eläkkeellä oleva puolisokaan ei pidä pahana Kirstin työssäkäyntiä. Mieheni on erinomainen kokki. Koti on kunnossa ja ruoka laitettuna, kun tulen töistä kotiin, Kirsti hymyilee. Fyysisen kunnon lisäksi työelämä edellyttää työntekijöiltään hyvää henkistä vireyttä. Kirsti sanoo, että hänelle juuri työ on vireyttä antava tekijä. Ja kun työ antaa vireyttä, energiaa riittää myös harrastuksiin. Kirstin mielenkiinnon kohteisiin ovat aina kuuluneet niin politiikka kuin kulttuurikin. Luottamustehtävistä ehkä merkittävin on ollut lautamiehen tehtävä, jonka Kirsti tosin nyt on joutunut ikänsä vuoksi jättämään. Olin toistakymmentä vuotta lautamiehenä. Vastaan tuli välillä rankkojakin juttuja, eikä mieltään voinut purkaa vaitiolovelvollisuuden vuoksi sen enempää työpaikalla kuin kotonakaan. Joskus se oli raskasta, mutta myös mielenkiintoista ja näköaloja avartavaa, Kirsti muistelee. Vapaapäivien saaminen lautamiehen istuntopäiviksi ei Kirstille ollut ongelma. Työt järjestettiin niin, että yhteiskunnan kannalta tärkeä ja vastuullinen luottamustehtäväkin tuli hoidettua. Hyvä johtamiskulttuuri melkein tärkein asia Seppälän Koulukuvien työyhteisössä ei ikärasismia tunneta. Vaikka osa työntekijöistä on 70-vuotiaan näkökulmasta vielä varsin nuoria, ikäkysymykset eivät nouse työnteossa esille. Tunnun kuuluvani joukkoon. Meillä on hyvä työilmapiiri. Täällä on kivoja ihmisiä töissä ja yrityksen johtamiskulttuuri on sellainen, että johtajat eivät istu lasikuvussa tai norsunluutornissa, vaan ovat helposti lähestyttäviä ja kaikessa mukana. Se on ehkä melkein tärkein asia, Kirsti pohtii. Seppälän Koulukuvien toimitusjohtaja Samuli Seppälän mielestä työntekijän ikä on toisarvoinen asia, jos on osaamista, työhaluja ja kykyä ja luonne, joka soveltuu tiimityöhön. Kirstillä on kaikkea tätä. Lisäksi hän on uskomattoman tarkka, huolellinen ja aikaansaapa. On meidän onnemme, että hän on meillä töissä, Samuli Seppälä toteaa. Vaikka Kirsti Santoo-Ranta tietää itsekin olevansa korkean ikänsä vuoksi työelämässä melkoinen poikkeus, hän ei missään tapauksessa halua syyllistää ihmisiä, jotka haluavat siirtyä pois työelämästä heti, kun se on mahdollista tai jättäytyvät työelämästä syrjään väliaikaisesti. Siihen on varmasti jokaisella syynsä ja oikeutuksensa, hän toteaa. Itse jäin pois työelämästä, kun lapseni olivat pieniä ja äitini sairasteli. En halunnut viedä sen enempää lapsiani kuin äitiänikään hoitoon, joten jäin kotiin hoitamaan heitä. Sitä päätöstä en ole ikinä katunut. Moni eläkkeelle jäävä kuusikymppinen tekee vuosia arvokasta kolmannen sektorin työtä omien vanhempiensa omaishoitajana tai lastenlastensa kaitsija. Yhteiskunnalle tämä merkitsee satojen miljoonien vuotuisia säästöjä. Niitäkin on, joiden mielestä vuosikymmenten työnteon jälkeen on aika nauttia elämästä ilman sen kummempia velvoitteita. On hyvä, että ihmiset voivat oman jaksamisensa ja elämäntilanteensa mukaan tehdä heille parhaiten sopivia valintoja, sanoo työelämän toistaiseksi valinnut Kirsti Santoo-Ranta. KUVAJAINEN 13

14 Jussinkylän päiväkodin yhdeksän kuukauden evakkoretki Tampere-talon läheisyydessä toimii yhdentoista lapsiryhmän ja kolmen päiväkodin muodostama varhaiskasvatuksen kampus. Samassa pihapiirissä sijaitsee sekä kaupungin vanhin kunnallinen päiväkoti että väistötiloina toimiva kaupungin uusin päiväkotirakennus, joka on tämän vuoden loppuun Jussinkylän päiväkodin käytössä. Jussinkylän päiväkodissa tiedettiin jo pari vuotta sitten, että päiväkotirakennukseen tulee remontti ja että päiväkodin toiminnat siirretään väliaikaisesti toisaalle. Kyse on vakituisten tilojemme taloteknisistä uudistuksista, ei sisäilmaongelmista. Sen vuoksi meille ei tullut äkkilähtöä, vaan muutto väliaikaisiin tiloihin tapahtui suunnitellusti. Väistötiloissa toiminta käynnistyi huhtikuun alussa ja takaisin omiin tiloihimme pääsemme vuoden vaihteessa, kertoo Jussinkylän päiväkodin johtaja Hanna Hjelt. Päiväkodin esikoululaiset jäivät lähelle Johanneksen koulua, jossa he aloittivat peruskoulunsa ensimmäisen luokan tämän syyslukukauden alettua. Oli hieno asia, että esikoululaiset saattoivat jäädä lähelle Johanneksen koulua, jolloin esi- ja alkuopetuksen läheinen yhteistyö ei katkennut, Hanna Hjelt sanoo. Noin sata Jussinkylän päiväkodin 1-5-vuotiasta siirtyi Harjulan ja Kalevanharjun päiväkotien pihapiiriin uuteen, siirtokelpoiseen päiväkotirakennukseen, jonka Tampereen kaupunki on vuokrannut Parmacolta kymmeneksi vuodeksi. Kalevanharjulla kolmen päiväkotirakennuksen muodostamassa kokonaisuudessa toimii kaikkiaan yksitoista päiväkotiryhmää. Päiväkodeilla on yhteinen iso piha-alue, jossa riittää tilaa leikeille. Tämä on ihana piha-alue. Tässä on tällainen varhaiskasvatuksen kampus, Hanna Hjelt toteaa hymyillen. Varhaiskasvatuskampuksen naapureina toimivat Tampereen seudun ammattiopisto Tredu ja Tampereen yliopisto, joten voi olla, että nyt päiväkotia Kalevanharjulla käyvät lapset opiskelevat aikanaan samoissa maisemissa. Montessoripedagogiikkaa Jussinkylän päiväkodissa toimii kolme montessoriryhmää. Montessoriryhmät tulivat päiväkotiimme vuonna Käytännössä se ei merkinnyt kovin suuria muutoksia, sillä toimintatapamme, ajatuksemme lapsen kasvamisesta, lapsiyhteisön toiminnasta ja aikuisen roolista olivat linjassa montessoriajattelun kanssa, Hjelt kertoo. Montessoripedagogiikan ajatus on, että lapsi saa tehdä omia valintoja ja lapsen oma kiinnostus ohjaa sitä, mitä lapsi päiväkodissa tekee. Pohdimme paljon lapsen kohtaamista ja levollisen ilmapiirin luomista. Lapsilla on pitkä päivä päiväkodissa. Rauhallinen ympäristö auttaa jaksamaan. Silti lapsilla pitää olla paljon toimintaa ja tekemistä sopivan kokoisissa pienryhmissä, Hanna Hjelt sanoo. Koska ryhmäkoot ovat isoja, painotamme pienryhmätoiminnan merkitystä. Pienryhmätoiminta on Tampereen muissakin päiväkodeissa yhteinen tavoite. Vierailija voi itse todeta Jussinkylän päiväkodin rauhallisen ilmapiirin. Vaikka iso talo on täynnä energisiä lapsia, huutoa ja metakkaa ei kuulu mistään. Lapset eivät korota ääntään, mutta sitä eivät tee myöskään aikuiset. Jos tilanne käy levottomaksi, se täytyy organisoida toisin tilanteen rauhoittamiseksi, Hjelt toteaa. Kesäsulut muuttavat päiväkodin arkea Tampereen päivähoidon kesäsulut olivat tänä vuonna aiempaa pidempiä ja päivystäviä päiväkoteja aiempaa vähemmän. Kun vuonna 2013 heinäkuussa päivysti kolmetoista päiväkotia, tänä vuonna päivystäviä päiväkoteja oli kahdeksan, joista yksi Kalevanharju. 14 KUVAJAINEN

15 Meillä on aivan loistava sijainti, joten meille on helppo tulla sekä omalla autolla että kaupungin bussilla. Meillä oli viiden viikon kesäpäivystysjakso. Päivystyspedagogiikka on ihan oma juttunsa. Silloin päiväkodissa on omanlaisensa henki. Vanhemmat saattavat olla huolissaan, miten lapset suhtautuvat joutuessaan vieraaseen ympäristöön, mutta Hanna Hjeltin mukaan päivystys sujuu osaavissa käsissä ja toimivassa ympäristössä hyvin. Onhan se tietysti jännittävää lapsillekin, mutta meillä kyllä viihdyttiin hyvin. Koska ryhmäkoot ovat isoja, painotamme pienryhmätoiminnan merkitystä. KUVAJAINEN 15

16 Valtakunnallinen palvelunumeromme Tarjouspyynnöt ja esittelyt kouluille Myyntijohtaja Jari Lintala puh Myyntipäällikkö Antti Hynninen pääkaupunkiseutu ja Etelä-Suomi puh Myyntipäällikkö Harri Hannula muu Suomi puh