Toim. Lauri Seppänen SALPALINJA LAATUBETONISTA

Transkriptio

1 Toim. Lauri Seppänen Betoni -lehdellä on vaiherikas historia takanaan. Se on historiansa aikana ilmestynyt neljällä eri nimellä: Sementtivalmiste - Cementprodukt, Sementtituote, Betonituote ja vuodesta 1992 alkaen nykyisellä nimellään Betoni. Vuonna 1930 perustetun Suomen Sementtituoteyhdistyksen tiedonantolehdeksi syntyi Sementtivalmiste, A5 kokoinen julkaisu. Vuoden 1932 tammikuussa ilmestyi Sementtivalmiste - Cementprodukt kaksikielisenä maailmanlaajuisen laman ja pulakauden aallon pohjalla. Suomen Sementtituoteyhdistyksen jäsenet ehkä uskoivat pahimman laman olevan jo takana päin, kun asuntotuotanto hieman piristyi kahden edellisen vuoden lukemista. Näin ei kuitenkaan käynyt, vaan laman pohja saavutettiin vasta vuonna Tällöin valmistui Suomessa vain asuntoa, kun ennen lamaa 1928 oli valmistunut yli asuntoa. Lama harvensi yrittäjäkuntaa ankaralla kädellä. Ennen lamaa sementtituotteiden valmistajia oli ollut parisen sataa ja ensimmäisen lehden ilmestymisvuonna enää 18 yrittäjää. Sementtituoteyhdistyksen toiminta oli lähes pysähdyksissä eikä voimia enää riittänyt lehden toiminnan jatkamiseen Seuraavan kerran lehti ilmestyi vasta sotien jälkeen 1949, jolloin toimitettiin Sementtituote -lehden neljä numeroa. Lehden Lukijalle -palstalla, nykyisin pääkirjoitussivulla, yhdistyksen puheenjohtaja Aulis Junttila totesi maamme sementtiteollisuuden elävän suurta nousukauttaan. Ala onkin joka suhteessa vakiinnuttanut tärkeän asemansa rakennusaineteollisuutemme piirissä, Junttila jatkoi. Tuon ajan päivänpolttavimpia kysymyksiä olivat laitosten koneellistaminen, ihmistyövoiman säästäminen sekä tuotteiden laadun parantaminen. Tähän tarvittiin työtutkimusta ja tehostettua ammattikasvatusta, jotta teollisuus saisi pätevää työnjohtoa ja työntekijäkuntaa. Nämä Aulis Junttilan ajatukset sopivat betoniteollisuuden johtotähdiksi tänäkin päivänä yli 50 vuotta myöhemmin. SALPALINJA LAATUBETONISTA Vaikka lehden ilmestymisessä oli pitkä tauko, on syytä mainita Salpalinjan rakentaminen 1940-luvulta. Tämä Suomen suurin rakennustyö käsitti linnoituslaitteiden rakentamista Virolahdelta Lappeenrantaan, Saimaan saaristoon ja edelleen koilliseen. Linnoitustöissä oli enimmillään henkeä urakoitsijoista armeijan joukkoihin, ammattimiehistä linnakundeihin ja sotavankeihin. Vaikka rakentajien joukko oli monen kirjava, raaka-aineiden laadusta eikä sementin määrästä tingitty. Rakenteita on tutkittu muutama vuosi sitten ja ne on todettu erinomaisiksi. Betonirakenteet ovat säilyneet hyvin ja puristuslujuudet ovat korkeita, mikä on erittäin huolellisen työsuorituksen ja laadunvalvonnan ansiota. KAKSIKIELINEN AMMATTILEHTI Sementtituote muuttui vuoden 1950 alusta lukien A4-kokoiseksi ja kaksikieliseksi. Kuvia pystyttiin käyttämään uudessa formaatissa entistä paremmin. Ruotsinkieliset lukijat saivat

2 uusinta ammattitietoa omalla äidinkielellään ja lehden kaksikielisyys palveli jo tuolloin vireää pohjoismaista yhteistyötä. Lehti onkin välittänyt lukijoilleen uusinta tietoa pohjoismaiden lisäksi eri puolilta maailmaa. Tuon vuosikymmenen kestoaiheita oli vuoden 1951 alusta voimaan astunut 25 prosentin liikevaihtovero, joka koski kaikkia sementtituotteita. Tämä hidasti yritysten järjestäytymistä Sementtituoteyhdistykseen ja laadunvalvonnan piiriin, mutta lisäsi alalla olevien villien yrittäjien ja veronkiertäjien määrää. Lehden kirjoituksista kuvastuu huoli villien yrittäjien sementtituotteiden huonosta laadusta, mikä pilaa koko alan mainetta. Erityisen närkästyneitä oltiin, kun tie- ja vesirakennushallituksen työmailla Turun ja Porin läänissä ryhdyttiin 1958 itse valmistamaan betonisia rumpuputkia, vaikka alueella olisi ollut toimituskykyisiä sementtivalimoita. Valtio menetti tvh:n omatoimisella "yritystoiminnalla" liikevaihtoverotuloja ja yrittäjät markkinoitaan. Sementtituoteliiton pyydettyä selitystä kulkulaitosten ja yleisten töiden ministeriöltä tvh:n menettelystä vastaus saatiin viiden kuukauden kuluttua. Tvh:n vastauksen tärkeimpiä argumentteja oli, että eräiden yksityisten valimoiden tuotteissa renkaat on todettu valultaan ala-arvoisiksi eikä putkissa aina ole ollut riittävää määrää betoniteräksiä. Lehden pääkirjoittajan mielestä tällainen toteamus "ei saisi antaa aihetta saattaa epäilyksen alaiseksi kaikkien yksityisten sementtivalimoiden laadullista pätevyyttä". ELEMENTTIRAKENTAMISEN OPPI MAAILMALTA Rakennustoiminnan rationalisoimista pohdittiin ja keinoksi nähtiin elementtirakentaminen, tehtaassa valmistetut rakennusosat. Oppia haettiin 1950-luvun lopulla maailmalta. Tiedot omaksuttiin nopeasti, kehitettiin edelleen ja sovellettiin käytäntöön. Aikakautensa parhaimpia esimerkkejä oli Kansojen hallin rakentaminen Suomen Messuille vuonna Messuhallin kentälle rakennettiin kolmessa kuukaudessa maan suurin täyselementtirakennus, jonka pituus oli 140 metriä, leveys 41 metriä ja tilavuus kuutiometriä. Rakennukseen käytettiin valmisosia kaikkiaan kpl ja itse rungon pystytys kesti vain kolme viikkoa. Kansainvälisten messujen jälkeen elementtirakennus purettiin, siirrettiin muualle ja pystytettiin uudestaan. Kierrätystä ja uudelleen käyttöä jo tuolloin, mistä on alettu puhua enemmälti vasta 1990-luvulla. Järjestötoiminnassa kahden alalla toimineen liiton yhteistyöneuvottelut johtivat tulokseen ja vuonna 1961 perustettiin Suomen Betonialan Teollisuus - Finlands Betongindustri-idkare -järjestö. Parin vuoden kuluttua järjestö kuitenkin purettiin ja tilalle perustettiin laajapohjainen Suomen Betoniteollisuuden Keskusjärjestö. Vuoden 1962 alusta Sementtituote muutti nimensä Betonituotteeksi ja samalla se luopui kaksikielisyydestään. Lehdessä on tämän jälkeenkin ollut ruotsinkielisiä ja myöhemmin yhä enemmän englanninkielisiä tiivistelmiä tärkeimmistä kirjoituksista. Lehdessä ei kaihdettu käsittelemästä vaikeita ja arkojakaan asioita. Kun Lahdessa sortui huhtikuussa 1963 rakenteilla ollut 9-kerroksinen tornitalo, sortuman syistä liikkui mitä hurjimpia huhuja. Radiossa mainittiin sortuman syylliseksi jopa työmaan yövartija. VTTn tekemässä tutkimuksessa sortuman syiksi paljastuivat kuitenkin talvibetonoinnissa tehdyt virheet eikä sortuma tapahtunut yllättäen. Työmaalla oli huomattu betonirakenteiden jäätymistä ja virheitä yritettiin korjata lämmittämällä kellarikerrosta voimakkaasti vielä sortumispäivänä. Tämä vain pahensi asiaa.

3 Tutkimuksessa todettiin, että asiassa oli kaikesta huolimatta hyviäkin puolia. Ensimmäinen oli se, että talo sortui ja toinen, ettei sortuminen vaatinut ihmisuhreja. Erityisen vaaralliseksi tilanne olisi muodostunut, jos talo olisi ehditty luovuttaa asumiskäyttöön. Tutkimuksessa pystyttiin selvittämään talvirakentamisen pulmia, jolloin vastaisuudessa vastaavanlaiset onnettomuudet voidaan välttää. Tutkimusta käsitelleessä kirjoituksessa työmaan yövartijan tahriintunut maine niin ikään puhdistettiin. LOBBAUSTA JA TUTKIMUSTA Elementtirakentamisen vahvistaessa asemiaan käännyttiin valtiovallan puoleen standardiosien ja modulimitoituksen käyttöönottamiseksi Suomessa. Pääministeri Johannes Virolaiselle luovutettiin lokakuussa 1965 kirjelmä, jossa todettiin nykyisilläkin elementtirakentamisen menetelmillä päästävän lähitulevaisuudessa 7-10 prosenttia halvempiin asumiskustannuksiin. Rakennussuunnittelussa käytettävän standardisoinnin, modulimitoitusjärjestelmän käyttöönottoon ja aluerakentamisen yleistymiseksi tarvittaisiin kuitenkin valtiovallan toimia, kirjelmän luovuttajat perustelivat. He viittasivat myös Tanskaan, jossa asia oli hoidettu asetusteitse. Tasavallan presidentti Urho Kekkonen vieraili puolestaan ensimmäistä kertaa betonituotehtaalla helmikuussa Kysymyksessä oli tutustuminen Nummen Sementtivalimon tuotantolaitoksiin, betonimassan ja betonituotteiden valmistukseen. Suomalaisen betoniteollisuuden merkittävimpiä saavutuksia on BESjärjestelmän kehittäminen. Kaksi vuotta kestäneen kehitystyön aikana tutkittiin 670 erilaista järjestelmää ennen kun päädyttiin avoimeen elementtijärjestelmään. Tämä merkitsi pitkää harppausta teollisen rakentamisen suuntaan. BES-tutkimus julkistettiin järjestön vuosikokouksessa huhtikuussa BESjärjestelmän vaikutusvaltaisimpia puolestapuhujia oli asuntohallituksen pääjohtaja Olavi Lindblom. Ilman teollisen rakentamisen keinoja ja aluerakentamista 1970-luvun puolivälissä ei olisi pystytty tuottamaan yli asuntoa vuosittain. Tämän ansiosta Ruotsiin suuntautunut suuri muuttoaalto pystyttiin osin pysäyttämään Etelä-Suomen suuriin taajamiin. Teollisen rakentamisen mielenkiintoisimpia sovelluksia olivat elementtirakenteiset vesitornit. Vuoden 1972 betonirakenteeksi valitusta vesitornista kehitettiin erikokoisia ja erilaisia ratkaisuja. Aikanaan huomattavin kohde oli Tikkurilan, vesitilavuudeltaan kuutiometrin vesitornin rakentaminen vanhan vesitornin ympärille. Roihuvuoren vesitornin rakentaminen vuosina edustaa toisenlaista rakentamistapaa. Teräsbetoninen ylävesisäiliö tehtiin paikallavaluna maassa ja tämä kuutiometrin suuruinen ja tonnin painoinen säiliöosa nostettiin 32 metrin korkeuteen. Nostotyö oli aikanaan maailman suurin. Teollisesta rakentamisesta puhuttaessa ei voida unohtaa valmisbetoniteollisuutta. Vuonna 1960 Suomessa oli viisi valmisbetonia tuottavaa yritystä. Vuonna 1975 yrityksiä oli noin 70 ja tuotantolaitoksia runsaat 110. Valmisbetonia tuotettiin 3,9 miljoonaa kuutiometriä, mikä merkitsi asukaslukuun suhteutettuna, että Suomi oli Japanin jälkeen maailman johtava valmisbetonin käyttäjä maailmassa. Teollinen rakentaminen oli pystynyt vastaamaan määrällisiin tavoitteisiin. Rakentamistavan yleistymistä osoittaa, että esimerkiksi 1971 teollisuusrakennuksista toteutettiin elementtirakenteisina jo 70 prosenttia. LAATUKESKUSTELU KÄYNNITYI Asuntorakentamisessa määrän rinalle nousi laatukeskustelu, joka koski paljolti aluerakentamisen keinoin toteutettuja betonilähiöitä. Julkisivuihin haluttiin elävyyttä ja ilmettä. Betonista sandwich -elementtiä tutkittiin, mistä toivottiin teknisten laatuominaisuuksien lisäksi apua julkisivujen ulkonäköön. Laadukkaita julkisivuelementtejä osattiin kyllä tehdä, mistä oli osoituksena Tretjakovin galleriaan Oulusta maantiekuljetuksina toimitetut 237 julkisuelementtiä vuoden 1983 lopussa.

4 Betonialan nähtiin olevan saneerauspakon edessä. Pyrkimyksenä oli päästä yhä suurempiin yksiköihin, prosessiteollisuuden kaltaiseen toimintaan. Rakennushallituksen yli-insinööri Heikki Sätilä näki tämän ratkaisevan samalla betoniteollisuuden laatuongelmia. Rakennusalalla, betoniteollisuus mukaanlukien tehtiin 1980-luvulla ennätysmäärä yrityskauppoja. Suuret ostivat pienempiä ja hankkivat markkinaosuuksia sekä pyrkivät valtakunnallisiksi yrityksiksi. Partek laajensi voimakkaasti elementtiteollisuuttaan Euroopan markkinoille ja kauemmaksikin. Partekista kasvoi ilmeisestikin maailman suurin elementtikonserni. Kotimaassa Partekiakin suurempi elementtivalmistaja oli Lohja, jolla oli myös voimakas asema valmisbetonibusineksessa. Lohja suuntasi katseensa puolestaan Yhdysvaltojen markkinoille valmisbetoni- ja elementtiteollisuuteen. Suomalaiset betoniteollisuusyritykset osallistuivat rajaprojektien lisäksi vientitoimintaan mm. Irakissa ja Saudi-Arabiassa. Partek oli puolestaan myynyt jo 1970-luvulla kokonaisia elementtitehtaita koneineen ja laitteineen mm. silloiseen DDR:ään. Kaupan suuruutta osoittaa, että vuonna 1975 solmitun kahden elementtitehtaan 100 miljoonan markan arvoinen kauppa oli saamaa suurusluokkaa kuin koko Suomen edellisen vuoden vienti DDR:ään. Betoniteollisuus investoi voimakkaasti uuden tuotantokapasiteetin lisäämiseen vuosikymmenen loppupuolella. Myös tutkimukseen ja tuotekehitykseen suunnattiin voimavaroja. KANSAINVÄLISTÄ KÄRKITASOA Merkittävin saavutus sitten BES-tutkimuksen lienee ollut Betonielementticadin eli BEC:in kehittäminen suunnittelijoiden ja valmistajien väliseen kommunikointiin. BEC:in kehittäminen oli kansainvälistä kärkitasoa, mikä on herättänyt vielä nykyäänkin kansainvälistä kiinnostusta suomalaista elementtiteollisuutta kohtaan. Kohta BEC:in valmistuttua betoniteollisuus lahjoitti ohjelmistot korkeakouluopetuksen käyttöön, jotta opetuksessa olisi käytettävissään viimeisin tieto. Toisellakin alueella, korkealujuusbetonin tutkimuksessa ja kehittämisessä suomalaiset olivat ja ovat korkealla tasolla. Kun korkealujuusbetoni normitettiin suomalaisissa betoninormeissa, tähän oli päästy 1990-luvun alussa vain Yhdysvalloissa, Kanadassa ja Norjassa. Korkealujuusbetonin käyttökohteita ovat talonrakennuksessa esimerkiksi korkeiden rakennusten alakerrosten pilarit sekä sillanrakennus ja öljynporauslautat. Suomessa on saavutettu betonikilpailuissa yli 200 MPa:n puristuslujuuksia. Suomea ravisteli 1990-luvun alussa taloudellinen lama pankkikriiseineen. Betoniteollisuus oli korkeasuhdanteessa kasvattanut kapasiteettia, mikä jäi laman pitkittyessä käyttämättömäksi. Konkurssit harvensivat yrityskenttää, mutta moni yritys aloitti uudestaan uudella nimellä tai tyhjältä pöydältä. Laadun kohottaminen nähtiin selviytymiskeinona ja monessa yrityksessä ryhdyttiin kehittämään mm. ISO standardin mukaisia laatujärjestelmiä. Ensimmäisenä tällaisen laatuserttifikaatin sai betoniteollisuudessa Lohja Betonilan Mälikkälän tehtaat. Lama pakotti järjestökenttää uusiutumaan. Vuoden 1992 alusta Betoni -lehti korvasi Betoniteollisuuden Laaduntarkastus BLT ry:n Betoni ja Laatu -lehden, Suomen Betoniteollisuuden Keskusjärjestön Betonituotteen, Betoniyhdistyksen tiedotuslehden sekä Nordisk Betong -lehden. Partek ja Lohja järjestelivät vuonna 1992 rakennusteollisuuttaan. Järjestelyjen yhteydessä lopetettiin useita tehtaita ja toimipisteitä eri puolilla Suomea ja henkilöstöä vähennettiin yhteensä henkeä. Laman aikana Lohja ja Rautaruukki pystyivät ylittämään perinteiset materiaalirajat. Osapuolet tutkivat yhdistelmärakenteita talonrakentamisen runkojärjestelmien kehittämiseksi.

5 Taloudellisen laman lisäksi betoniteollisuus kärsi imagon laskusta. Betonia syytettiin syystä ja syyttä melkeinpä kaikista rakennusteollisuuden virheistä. Tällöin usein unohdettiin se laaja kehitystyö, mitä alalla oli tehty tai tehdään parhaillaan. Näistä laaja-alaisin on edelleenkin jatkuva Betonialan strategia -tutkimus BeSt. Siihen osallistuvat betoniteollisuuden lisäksi sementtiteollisuus ja mukaan pyritään saamaan myös rakennusteollisuus eli rakennusurakoitsijat. Toim. Lauri Seppänen