valo Valokuvauksessa käytettävien valonlähteiden

Transkriptio

1 Vallitseva valo Valokuvauksessa käytettävien valonlähteiden joukossa kotien, työpaikkojen, katujen ja julkisten tilojen keinovalaistusta ei pidetä juuri arvossa. Päivänvalo on luonnollisin valonlähde. Valokuvausvalot, joita käsitellään seuraavassa luvussa, on suunniteltu erityisesti tähän tarkoitukseen ja sovitettu mahdollisimman ihanteellisten kameran ja objektiivin asetusten mukaan. Jäljelle jääviä valonlähteitä sanotaan käytettävissä olevaksi tai vallitsevaksi valaistukseksi. Ne voivat olla hankalia käyttää, mutta myös mielenkiintoisia. Vallitsevan valon käyttöä pidettiin ennen lähinnä haasteena, johon liittyi paljon sisäistä epävarmuutta. Valoa on tyypillisesti käytettävissä vähemmän kuin filmin valottamisen kannalta olisi ihanteellista, joten vaihtoehtoina olivat yksityiskohtien menettäminen käyttämällä herkkää ja samalla rakeista filmiä tai kuvaaminen jalustalta pitkillä valotusajoilla, jolloin kuviin tuli liike-epäterävyyttä. Toisena ongelmana oli väritasapaino: ensin piti valita käyttääkö päivänvalon vai hehkulamppujen mukaan säädettyä filmiä ja sitten sopiva suodatin (jos käytettävissä oli riittävän kattava valikoima). Lisäksi piti tietenkin arvioida valaistuksen väri joko mittarilla, kokemuksen perusteella tai arvaamalla. Digikuvauksessa nämä ongelmat poistuvat yhdellä iskulla, ja käytettävissä olevan valaistuksen käyttämisestä tulee hauskaa tai ainakin valikoima valaistusolosuhteita, jotka ovat vähintään yhtä helppoja kameralle kuin ihmissilmälle. Tällä on joitakin tärkeitä käytännön seurauksia ajankäytön ja kustannusten kannalta. Etukäteissuunnittelua ja laskentaa ei tarvita juuri lainkaan. Kuvaaja voi päättää hetkessä, millainen väritasapaino todennäköisesti on (huomaa kuitenkin, että sanon todennäköisesti), valita sopivan valkotasapainon ja tarkistaa tuloksen. Jos ensimmäinen otos ei onnistu, asetusta voi muuttaa valikosta. Kelvollisen väritasapainon löytämisen ei pitäisi kestää minuuttia enempää hankalimmissakaan olosuhteissa. Lopuksi on kustannuskysymys, joka vaikuttaa siihen, miten paljon erilaisia otoksia kuvaajat kokeilevat. Käytettävissä oleva valo on usein epätasaista ja valonlähteet tulevat usein mukaan kuvaan. Tämä vaatii haarukointia ja erilaisten suodatinyhdistelmien kokeilemista. Tai pikemminkin vaati sitä ennen, mutta nykyisin nestekidenäytöstä voi tarkistaa, mitä säätöjä on tarpeen tehdä. Enää ei tarvita suodattimia tai varafilmirullia erilaisia valaistusolosuhteita varten eikä ylimääräisiä kameraperiä erilaisia filmejä varten. Kaikki tarpeellinen on yhdessä digikamerassa, ja tämä tekee vallitsevassa valossa kuvaamisesta tuskatonta.

2 Päivänvalo sisällä Sisätiloissa kuvaaminen ikkunasta tulevaa valoa käyttämällä on helppoa, jos itse ikkuna otetaan huomioon huolellisesti. Ikkunasta tulevalla valolla voi olla erinomainen muotoiluvaikutus. Sisätiloissa käytettävän päivänvalon arvokkain ominaisuus on sen luonnollisuus. Vaikka valon määrä, kontrasti ja väritasapainon epämääräisyys voivat aiheuttaa teknisiä ongelmia, ikkunasta tuleva valo on usein sekä miellyttävää että laadullisesti käyttökelpoista. Itse asiassa tyypillisin henkilökuvauksen valaistus käyttää samanlaista tehostetta: tasovalot on suunniteltu jäljittelemään ikkunasta tulevaa suunnattua, mutta leveää luonnonvaloa. Tyypillinen luonnonvalon lähde sisätiloissa on seinällä oleva ikkuna. Ikkunan suunta ja sen ulkopuolella oleva maisema säätelevät huoneeseen tulevan päivänvalon määrää ja väriä. Katso ulos ikkunasta ja arvioi, voiko värilämpötila vaihdella voimakkaasti. Läheisten rakennusten seinillä voi olla suurempi vaikutus kuin taivaalla. Jos auringonvalo ei ole suoraa (tai sitä hajottamassa on verhoja), ikkuna toimii valonlähteenä. Tällä on tärkeä merkitys intensiteetille, koska valo ei ole yhtä voimakasta kaikilla etäisyyksillä, vaan heikentyy nopeasti (katso sivu 13). Tämä Yllättävät tehosteet Kun aurinko on niin alhaalla, että se paistaa ikkunasta toiselle puolelle huonetta, valo poimii huoneesta kohteita, mutta vain hetkeksi, koska aurinko liikkuu nopeasti näihin aikoihin. Tässä katolisessa kirkossa auringonvalo osui suoraan tikkaisiin, joita pitkin kellonsoittaja kiipesi joka ilta.

3 Frank Lloyd Wright Jotta ikkunan kirkkaimmat sävyt eivät palaisi puhki, kameran paikka täytyy valita huolella. Tässä Frank Lloyd Wrightin suunnittelemassa huoneessa näkökulma on valittu siten, että suurin osa taivaasta on piilossa. Jos kamera olisi taempana, hajavaloa olisi liikaa ja lähempänä taas menetettäisiin markiisikankaan muoto. merkitsee, että jos kuvaat muotokuvaa ikkunasta tulevassa hajonneessa valossa, valotus on riippuvainen siitä, kuinka lähellä ikkunaa kohde on. Jos kuvaat koko huonetta sisätilana, valon voimakkuus voi muuttua kuva-alueella niin paljon, että kontrastin pienentämiseksi on käytettävä jotakin apukeinoa. Ikkunasta tuleva valo on sekä erittäin suuntautunutta että laveaa, joten varjot ovat tasaisia, yksinkertaisia ja pehmeäreunaisia. Nämä ominaisuudet tekevät ikkunasta tulevan levinneen valon lähes ainutlaatuiseksi muotoilun kannalta, ja se toimii erityisen hyvin muotokuvissa ja kokovartalokuvissa. Muotoiluvaikutus on voimakkain, kun ikkuna on toisella sivulla kuvaussuuntaan nähden. Varjojen tiheys ja kontrasti ovat riippuvaisia siitä, mitä huoneen toisella puolella tapahtuu, mahdollisista muista ikkunoista, huoneen koosta sekä sen sisustuksen valoisuudesta. Jos kuvan varjoinen puoli on liian tumma ja haluat säilyttää yksityiskohtia, voit käyttää heijastimia. Heijastuksen merkitys Kirkas auringonvalo, joka osuu lattialle tämän nunnaoppilaan edessä, valaisee hänen kasvojensa ja vaaleanpunaisen kaapunsa varjoisia alueita. Tämä tehoste tuo esiin yksityiskohtia ja on lisäksi itsessään kaunis.

4 Kirkkaan ikkunan tekniikat Tyypillinen sisätila on päiväsaikaan valaistu sivulta yhden tai usean ikkunan kautta, ja jos myös ulkopuolella oleva maisema halutaan mukaan, voimakas kontrasti sisäpuolen kanssa vaatii erikoistekniikoita. Värilliset valot Tämä Lake Palace -hotellin sviitti Udaipurissa on kuuluisa valotehosteesta, jonka sen värilliset ikkunat luovat auringon noustessa. Värien ikuistaminen mahdollisimman hyvin huonetta alivalottamatta vaati piilotettujen lisävalojen sijoittamista vasemmalle ja oikealle. Ikkunasta poispäin ja ikkunaan päin suunnatut kuvat tuottavat hyvin erityylisiä tehosteita. Kun kuvaajan selkä on ikkunaan päin, valaistustehoste on hyvin tasomainen, ellei näkymää muokkaamassa ole auringonvalon keiloja. Valoon päin kuvattaessa kontrasti on erittäin voimakas, mutta ikkunan reunoista tuleva hajavalo luo kuvaan tunnelmaa. On tärkeää huomata lisäksi, että ikkunasta tulevan valon voimakkuus vähenee voimakkaasti huoneen päästä toiseen (katso Käänteisen neliön laki sivulla13), ja tämä voi vaatia korjaamista joko kuvauksen aikana murtovärisuodattimella tai myöhemmin liukuvärisäädöllä kuvankäsittelyohjelmassa. Jos haluat kuvaan mukaan näkymän myös ikkunan ulkopuolelta, tätä varten

5 on käytettävissä hyödyllisiä erikoistekniikoita. Voit esimerkiksi lisätä sisätilan valaistusta, jotta se olisi paremmin tasapainossa ulkopuolen päivänvalon kanssa (tästä enemmän jäljempänä). Toinen keino, joka ei edellytä lisävaloa, on ottaa samasta rajauksesta kaksi kuvaa eri valotuksilla, toinen siten, että ulkopuolinen maisema tallentuu oikein ja toinen sisätilan yksityiskohtien mukaan säädettynä. Ensimmäisessä kuvassa sisätila alivalottuu ja toisessa ikkuna ylivalottuu. Ideana on ladata molemmat kuvat tasoiksi Photoshopiin ja pyyhkiä pois ylemmän tason ylivalottunut osa niin että oikein valottunut alempi taso tulee näkyviin. Ongelmia voi esiintyä, kun ulko- ja sisäpuolien valoisuusero on äärimmäisen suuri. Silloin sisätilan mukaan valotettaessa ikkunan reunoilla voi esiintyä liikaa hajavaloa. Tätä voi jossakin määrin korjata kuvankäsittelyohjelmassa valitsemalla hajavaloa sisältämän alueen ja säätämällä sen kirkkautta, kontrastia ja värikylläisyyttä, mutta helpompaa voi olla peittää ikkuna kuvauksen ajaksi. Tämän voi tehdä ulkopuolelta, mieluiten mustalla kankaalla. Tästä on toki jonkin verran vaivaa, mutta ammattimaisen lopputuloksen takia kannattaa tehdä työtä. Valoisuuden skaala Tämän kuvan aikaansaaminen on teknisesti mahdotonta ilman kahta valotusta. Japanilaisessa teeseremoniahuoneessa on huolellisesti suunnattu näkymä kapean ikkunan läpi. Ensimmäisessä kuvassa (ylinnä) valotus säädettiin sisätilojen mukaan ja toisessa (yllä) maiseman mukaan. Kuvankäsittelyohjelmassa kirkkaampi otos kopioitiin tummemman päälle toiseksi tasoksi. Sen jälkeen luotiin maski molemmille ikkunoille ja ylivalottuneet alueet poistettiin käyttäen tätä maskia valintana, jolloin jäljelle jäi ikkunasta näkyvä maisema. Erityisen vaikeaa oli käsitellä kirkkaammassa kuvassa näkyvää hajavaloa. Se sisällytettiin maskiin huolellisesti siveltimellä tehtynä prosenttiosuutena.