valaisimet Muista valonlähteistä kuvausvalaisimet

Transkriptio

1

2 Kuvausvalaisimet Muista valonlähteistä kuvausvalaisimet erottaa se seikka, että ne on suunniteltu käytettäviksi nimenomaan kameroiden kanssa tiettyjen suosittujen kohteiden kuvaamiseen. Kameran salama on vakioyleisvalo, mutta sillä on huomattavia puutteita, kun halutaan luoda huolellisesti suunniteltu mielikuvituksellinen kokonaisuus. Ammattikuvauksessa ja erityisesti studioissa valaistus on tärkeä erikoiskysymys ja merkittävä kustannustekijä. Näin on aina ollut, mutta kun ammattivalaisinten valmistajat kehittävät laitteitaan, valinnanvara lisääntyy ja tarjolla on laitteita yhä erikoisempiin valaistustarpeisiin. Jos haluat perehtyä valaistun studio- ja kenttäkuvauksen kaikkiin muotoihin, löydät käyttöä kaikille tässä luvussa käsiteltäville kuvausvalonlähteille ja vielä suuremmalle määrälle telineitä ja varusteita. Kuitenkin jo pelkästään kustannussyistä useimmat valokuvaajat rajoittuvat yhteen valaistustyyppiin ainakin alkuvaiheessa. Vaikka tämä esitys koskee suurimmalta osin yhtä lailla digitaalista kuin perinteistäkin valokuvausta, digikuvaus on tuomassa joitakin suuria muutoksia, vaikkakin hiljaa ja hieman varkain. Aiemmin ammattivalaisimissa on keskitytty filmin rajoitusten hallintaan. Tämä koskee erityisesti tehokkaita studiosalamalaitteita: ja 1970-luvulla kehitetyt järjestelmät suunniteltiin toistamaan värit täysin uskollisesti ja pysäyttämään liike. Digitaalinen media on kuitenkin filmiä joustavampi ja useimmissa kameroissa myös herkempi (korkealaatuinen ISO-vakioasetus on tarkempi kuin hienorakeisten filmien perinteinen ISO 50). Tavallinen digikamera ei yksinkertaisesti tarvitse kalliiden studiovalaisimien tarkkuutta ja tehoa. Tämä voi kuulostaa harhaoppiselta puris- tien mielestä, mutta se on hyvä uutinen kuvaajille, joiden budjetti on tiukka. Valaisemiseen voi käyttää melkein mitä tahansa valonlähdettä, ja kunnollisella valkotasapainovalikolla varustettu digikamera pystyy yleensä käyttämään sitä vaikeuksitta. Jos sinulla on esimerkiksi valopöytä diojen katselemista varten ja suunnittelet siitä luopumista digiaikaan siirryttyäsi, voit käyttää sitä tasovalaisimena tai taustojen valaisemiseen. Ei haittaa, vaikka väritasapaino ei olisi täydellinen, sillä kamera pystyy korjaamaan sen. Tässä luvussa haluan korostaa valaistuksen laadun hallitsemisen tärkeyttä. Tämä saattaa kuulostaa ilmeiseltä, mutta jos olet tottunut käyttämään vain käsisalamaa, täydelliseen valaistuksen hallintaan vaadittavan materiaalin, ajan ja vaivan määrä saattaa tulla yllätyksenä. Asetelmien kuvaamisessa, studiomuotokuvissa, huonelavasteissa ja muissa hallituissa tilanteissa mukavuus ja kätevyys ovat tärkeysjärjestyksen häntäpäässä. Täsmällisen valaistuksen suunnittelu ja rakentaminen vaatii aikaa. Tärkeintä on luoda mahdollisimman täydellinen kirjo suuntia, hajontaa, kohdistamista ja muita valaistuksen ominaisuuksia. Tämä vaatii paljon työtä ja tuo esiin aivan erityisen valaistusongelmaluokan. Jos esimerkiksi hajotetaan lampun valoa siten, että se sopii yhdelle tiettyyn ryhmään kuuluvalle kohteelle, tuloksena voi olla ei-toivottu valovuoto toiseen kohteeseen. Päävalo ja taustavalo voivat olla (ja usein ovatkin) ristiriidassa, ja niiden vaikutusten erottaminen toisistaan voi vaatia melkoista nokkeluutta laitteiden hallinnassa ja sijoittamisessa.

3 Kameran salamalaite Perussalamalaitteet voivat olla kameran kiinteitä osia tai salamakenkään kiinnitettäviä erillislaiteita. Ne on suunniteltu käteväksi tavaksi valaista otos, jos muuta kelvollista valonlähdettä ei ole käytettävissä. Ohjeluku Ohjeluku on valotehon käytännöllinen mitta ja se vaihtelee ISO-herkkyyden mukaan. Se lasketaan kertomalla aukkoarvo (f-lukuina) salaman ja kohteen välisellä etäisyydellä (jalkoina, metreinä tai molempina). Tyypillinen valmistajan luokitus voisi olla esimerkiksi "ohjeluku 17/56 herkkyydellä ISO 200", missä luvut ovat metreinä/jalkoina. Kun ohjeluku jaetaan käytetyllä aukkoarvolla, saadaan suurin etäisyys, jolla salamaa voi käyttää. Tässä esimerkissä, jos aukko on f4, etäisyys on 4 metriä (14 jalkaa). Kun salamaa käytetään erillään kamerasta, on muistettava, että varjot ovat suuria ja kontrasti voimakasta, ellei vastapäätä ole heijastinta tai toista salamaa. Erillään kamerasta olevan salaman käyttö on helpointa, jos mukana on avustaja pitelemässä salamalaitetta. Kuvausvalaisimien joukossa kameran salamalaite on katsottava pääasiassa mukavuudeksi, ja on tärkeää hyväksyä sen rajoitukset. Useimmissa kameroissa on kiinteä salamalaite, joka saattaa ponnahtaa esiin tarvittaessa, mutta on myös irrotettavia salamalaitteita, jotka kiinnitetään kameran salamakenkään. Kaikki nämä laitteet on suunniteltu pientä kokoa ja käyttömukavuutta silmällä pitäen, ja tästä syystä valon laatu ja monipuolisuus on vasta toisella sijalla. Vaikka tällaisilla salamalaitteilla on jonkin verran käyttöä kenttäoloissa, ne eivät ole aivan niin hyödyllisiä kuin valmistajat uskottelevat. Joka tapauksessa digikameran monipuolinen mittausjärjestelmä ja valotuksen hallinta mahdollistavat salaman yhdistämisen vallitsevaan valoon dynaamisten tehosteiden luomiseksi. Voimakkaat värit Käsisalaman tärkein merkitys on, että sillä voi ottaa edes jonkinlaisen valokuvan ympäristössä, jossa valoa ei ole tarpeeksi. Suoraan kameran salamalaitteella otetut kuvat toimivat parhaiten, jos kohde sisältää voimakkaita värejä tai sävyjä, kuten tässä.

4 Salamalaitteen toiminta perustuu kondensaattoriin, joka varataan akun avulla. Kun salama laukaistaan, kondensaattori vapauttaa koko varauksensa yhdellä hetkellä salamaputken läpi ja ionisoi putkessa olevan kaasun. Valon intensiteetti riippuu kondensaattorin koosta ja laitteen käyttöjännitteen neliöstä. Se ilmoitetaan tavallisesti ohjelukuna. Puhtaalla salamavalolla on samat rajoitukset kuin myötävalolla yleensäkin. Toisin sanoen valo on lähes varjotonta ja heikkenee nopeasti etäisyyden kasvaessa. Tyypillisessä pelkällä salamalla valaistussa kuvassa on latteasti valaistu pääkohde tummaa taustaa vasten. Tulos on selkeä, terävä ja sen värierottelu on hyvä, mutta siitä puuttuu tunnelma. Salaman hyviä käyttökohteita ovat lähikuvat värikkäistä kohteista, koska ne hyötyvät salamavalon tarkkuudesta ja vahvoista väreistä. Ongelmalista c Valotus toimii vain yhdellä etäisyydellä, koska valo heikkenee katseen suunnassa. Siksi taustat ovat yleensä tummia ja etualalla laidoilla olevat esteet ylivalottuvat. c Kameraan päin olevat kiiltävät pinnat (silmälasit, ikkunat jne.) aiheuttavat usein voimakkaita heijastuksia. Muotoiluvalon puute estää esikatselun. c Punasilmäisyys (punainen heijastus kohteen verkkokalvoista) on todennäköistä, varsinkin pitkillä polttoväleillä (jolloin valo on akselin suuntaista). Joissakin kameroissa on esivälähdystoiminto, joka saa kohteen silmäterän supistumaan, mutta tämä lisää viivettä. c Lattea, varjoton valo ei anna käsitystä kohteen muodosta. Automaattinen täyttö Jos kameran antaa päättää ympäristön valon ja salaman välisen tasapainon, tuloksena on tehokas, mutta hieman luonnoton vaikutelma kuten tässä kuvassa miehestä, joka ohjaa venettään kanavalla. Pirteä, terävä ja siisti Vaikka käsisalaman pieni pää estää hienovaraisen valaisemisen, sen etuna on, että pintarakenne ja värit tulevat esiin voimakkaasti, erityisesti silloin, kun salama on hieman erillään kamerasta ja käytetään synkronointikaapelia, kuten tässä tappelukukon kuvassa. Tausta jää edelleen mustaksi, mutta tässä tapauksessa se auttaa tuomaan linnun pään esiin voimakkaasti.

5 Enemmän irti salamasta Kun kameran salamalaitetta käytetään lisäämään ympäröivään valoon sen täydellisen korvaamisen asemesta, saadaan aikaan kiinnostavia ja jopa hienovaraisia tehosteita. Digikameralla kokeilu on helpompaa kuin koskaan. Manuaalinen tasapaino Kun kuvan suunnitteluun ja käsisäätöihin on aikaa, kannattaa yleensä valita täyttösalaman määrä itse käsisäätötilassa automaattisen vakiosäädön asemesta. Tässä japanilaisen buddhalaisluostarin tuliseremoniassa pääkohteena olivat liekit ja salamaa tarvittiin vain parantamaan munkin näkyvyyttä. Automaattiasetuksella salama olisi ollut liian voimakas. Vaikka kameran salamalaite toimiikin kohtalaisesti perusvalona, jolla saa aikaan ainakin tunnistettavan kuvan, se muuttaa asetelman ilmeen täydellisesti, koska yleensä tausta jää kokonaan tummaksi. Tämän ongelman ratkaisemiseksi on olemassa keinoja, joista yksi on valon hajottaminen ja pitemmän valotusajan käyttäminen. Valoa hajottamaan voidaan salamapäähän kiinnittää läpikuultava levy (diffuusiokalvo), mutta salamalaitteen sijaintipaikka objektiivin yläpuolella asettaa fyysisiä rajoituksia tällaisen ratkaisun käytölle. Kodeissa ja muissa sisätiloissa, joissa katto ei ole liian korkealla, on tavallisempaa heijastaa salamavalo katosta kääntämällä salamapää ylöspäin niin, että valo leviää huoneeseen. Tämä toimii tietenkin vain, jos katto on riittävän vaalea. Lisävalaistuksen tuominen vallitsevaan valoon on kuitenkin yksi parhaista kameran salamalaitteen käyttötavoista. Tästä on olemassa kaksi muunnelmaa. Toinen on varjojen täyttäminen, joka on erityisen hyödyllinen silloin, kun kuvataan vastavaloon ja kameraan päin olevan kohteen yksityiskohdat jäävät varjoon. Kaikissa digikameroissa on tätä varten asetus, jossa pitempään valotusaikaan lisätään hieman salamaa, jolloin yhdistelmä on tasapainoinen. Toisessa muunnelmassa valotus ja salama tasapainotetaan samalla tavoin, mutta salama välähtää valotusajan lopussa. Jos kuvassa on liikettä (joko kohteen tai kameran liikkeen takia), tuloksena on vauhtiviivoja, jotka päättyvät pysäytyskuvaan. Tästä käytetään nimitystä "rear curtain synchronization" tai "second curtain flash".

6 Salaman heijastus Tämä tekniikka toimii vain, jos salamalaitteessa on kääntyvä pää, ja se edellyttää, että kameran lähellä on valkoinen tai vaalea pinta. Tavallisesti huoneen katto on tällainen pinta, ja useimmat salamalaitteet on suunniteltu ylös käännettäviksi juuri tämän takia. Näin valoa voidaan hajottaa ja sen suuntaa muuttaa. Valon voimakkuus tietenkin vähenee huomattavasti. Pintakuvion korostus erillissalamalla Tämän Angkor Watin korkokuvan valaisemiseen tarvittiin terävää kulmaa valon piti hipoa pintaa, jotta reliefi tulisi hyvin esiin. Käsisalamalaite kytkettiin järjestelmäkameraan kahden metrin synkronointikaapelilla. Tehosteen arvioiminen Näissä kolmessa kuvassa on käytetty täyttösalamaa eri voimakkuuksilla: ylimmässä ei lainkaan ja alimmassa täydellä voimakkuudella. Tällaisessa tilanteessa tasapainon valitseminen on makuasia. Vastakkain ovat vallitsevan valaistuksen luonnollisuus ja salaman esiintuomat terävät, kirkkaat värit.

7 Studiosalama Verkkovirtaan kytkettävät salamalaitteet mahdollistavat valaistuksen täydellisen hallinnan: valaistuksen sijoittelu on täysin hallittavissa, eivätkä liikkuvat kohteet tuota ongelmia. Kameran salamalaitteen todellinen rajoitus on se, että täysin myötäsuuntainen, raaka valo on harvoin eduksi kohteelle. Jos tilanne olisi hallittavissa, kuvaaja tuskin valitsisi sitä. Volframilamppujen käyttöä rajoittaa sen huono yhteensopivuus päivänvalon kanssa ja lämmöntuotto, joka rajoittaa lisävarusteiden käyttöä. Kun haluat panostaa enemmän valojen suunnitteluun ja valaistuksen rakentamiseen, voimakkaat erikseen laukaistavat salamapäät tarjo- Asetelmien kuvaaminen Valaistusjärjestelmien mahdollisuudet ovat rajattomat, ja studiokuvauksen viehätys perustuu paljolti erilaisten luovien ratkaisujen keksimiseen ja kokeilemiseen. Tässä on yksinkertainen perusjärjestely pienten esineiden kuvaamiseen: yläpuolella on yksi valaisin, johon on kiinnitetty ikkunamainen tasoheijastin, ja valkoinen kaareva levy (esimerkiksi muovilaminaattia), joka toimii horisontittomana taustana, jonka sävy muuttuu vaaleasta tummaksi. Valojen varusteet Koska ainoastaan pienitehoinen muotoilulamppu tuottaa lämpöä, salamapäihin voi kiinnittää monenlaisia varusteita. Tasovalot (ylhäällä oikealla) sulkevat salamapään sisäänsä ja tuottavat hajonneen, mutta suunnatun tehosteen. Kuvassa myös kupuheijastimia (äärimmäisenä oikealla) ja sateenvarjo (oikealla). Sateenvarjot sopivat henkilökuvaukseen.

8 avat paljon enemmän mahdollisuuksia erilaisiin tehosteisiin. Näitä laitteita on kahdenlaisia: kannettavia akkukäyttöisiä salamalaitteita sekä tavallisesti studiossa käytettäviä verkkovirtaan kytkettäviä laitteita. Molempiin voidaan kiinnittää erilaisia lisävarusteita, ja nämä erilaiset diffuusiokalvot, heijastimet ja spotit säätävät valon laatua. Ympäristön valaiseminen hallitusti on studiokuvauksen perusidea, ja digikamera tekee siitä entistä helpompaa ja kätevämpää. Monia kameramalleja, erityisesti prosumerkameroita, voi käyttää suoraan tietokoneesta. Kun kamera on lukittu jalustaan ja valot ovat paikallaan, kuvaaja voi istua kannettavan tietokoneen ääressä ja kuvata näppäimistön ja hiiren avulla. Synkronointiratkaisuja Kaikissa digikameroissa ei ole koaksiaalista synkronointiliitäntää. Ne ovat itse asiassa harvinaisempia kuin filmikameroissa. Onneksi puutteen voi korvata erilaisilla ratkaisuilla, mutta kannattaa tarkistaa, toimivatko ne kamerassasi. Kätevin tapa on ohjata orjasalamaa kameran omalla salamalla. Laadukkaissa studiosalamoissa, kuten tässä Elinchromin mallissa, on valmiina orjatoiminto, jolla vältetään kaapelisotkut. Jos kameran salaman tehoa voi säätää käsin, aseta se pienimmälle teholle. Muussa tapauksessa voit säätää suljinnopeutta, sammuttaa huoneesta valoja ja käyttää avointa salamaa laukaisemalla yksikkö käsin tai erillisellä käsilaukaisimella. Salamavalomittari Salamavalomittari on korvaamaton välinen suuria salamalaitteita käytettäessä. Luotettavimmat mittaukset studioolosuhteissa saadaan lankeavan valon lukemista, jotka otetaan anturin edessä oleva maidonvalkea kupu kameraan suunnattuna. Näin mitataan valoa eikä kohdetta. Lähikuvissa voi käyttää pientä joustavaa mittauspäätä. Kuvaaminen tietokoneelta Monia digikameroita voi ohjata tietokoneelta kameran ohjelmiston avulla. Tavallisesti kamera liitetään tietokoneeseen USB-liitännällä tai nopeammalla Firewire-liitännällä. Etuna on suurempi näyttö, jossa kuvan analysoiminen on helpompaa. Histogrammi on tärkein työkalu. Tavallisesti kaikkia kameran toimintoja voi ohjata tietokoneesta.

9 Studiosalamalaitteet Jatkuva suuren tehon syöttö tekee mahdolliseksi tuottaa valoa, jota voidaan hajottaa, heijastaa tai uudelleensuunnata monin eri tavoin, ja silti kohteen voi valaista voimakkuudella, joka mahdollistaa riittävän syvyysterävyyden. Välähdyspäät Nämä päät ottavat energiansa erillisestä generaattorista. Tämä tarkoittaa, että eri osien on oltava samaa järjestelmää, mutta sillä on myös etunsa, jotka liittyvät järjestelmän luotettavuuteen, pitkäikäisyyteen ja hienosäädettävyyteen. Elinchrom A300N Bowens Esprit -pää Kompaktilaitteet Kompaktisalamalaitteissa (monobloc) voimaosa ja säätimet on yhdistetty välähdyspäähän. Ne ovat käteviä, kun tarvitaan joustavia ja helposti siirrettäviä valaistuslaitteita. Verkkovirtaan kytkettävä salamalaite toimii seuraavasti. Koska laite saa energiansa suhteellisen pienijännitteisestä vaihtovirrasta, laitteiston ensimmäinen osa koostuu muuntajasta ja tasasuuntaajasta (suurissa laitteissa näitä voi olla useita). Muuntaja nostaa jännitettä ja tasasuuntaaja muuntaa vaihtovirran tasavirraksi. Tämä yksisuuntainen suurjännitelähde varaa kondensaattorin. Kun salama laukaistaan, kondensaattoriin varautunut suurjännite purkautuu salamaputken läpi. Koska jo yhdestä salamaputkesta saadaan voimakas valoteho käytännöllisesti katsoen hetkessä, ei ole ihme, että verkkovirtasalamalaitteet ovat suosittuja studiokäytössä. Laitteen antoenergia mitataan wattisekunteina eli jouleina, ja tyypillisten laitteiden energia on joulea. Jotta salamaputket voisivat käyttää näihin kondensaattoreihin varautuvaa suurta energiaa, ne ovat paljon suurempia kuin kameroiden kiinteissä salamalaitteissa. Keskitehoisten laitteiden putket eivät yleensä ole suoria vaan renkaanmuotoisia. Suuritehoisissa laitteissa voidaan käyttää spiraalinmuotoisia putkia. Suurten energioiden ja putkikokojen vuoksi salaman tehohuipun kesto on pitempi kuin kameran salamalaitteessa joskus jopa muutamia sadasosasekunteja. Kuten kameroissa ja muissa valokuvauslaitteissa, myös salamalaitteissa on useita kilpailevia järjestelmiä, jotka ovat usein keskenään yhteensopimattomia. Bowens MonoBloc -sarja Kompaktilaitteen säätimet Espritin 3 pään sarja

10 Ruokakuvaus kentällä #1 Studiosalamalaitteita valittaessa on harkittava niiden mahdollinen kenttäkäyttö. Jos tällainen käyttö on todennäköistä, kannattaa valita kompakteja ja suhteellisen kevyitä laitteita. Tähän kompaktilaitteeseen on kiinnitetty kokoontaitettava tasoheijastin. Päävalaisimen ripustaminen kohteen yläpuolelle on hyödyllistä, mutta vaatii lisätukia: tässä on käytetty kahta jalustaa ja tankoa niiden välissä. Ruokakuvaus kentällä #2 Kannettavan salamalaitteen suurin etu on, että sen avulla voi ottaa ainakin jonkinlaisia kuvia tilanteissa, joissa valo ei muuten riitä. Kameran kiinteän salaman käyttö toimii yleensä parhaiten silloin, kun kohteessa on voimakkaita sävyjä tai värejä, kuten tässä esimerkissä. Voimaosat Kun järjestelmän voimaosa ja välähdyspäät ovat erillään, voidaan ohjata enemmän tehoa yhteen päähän tai hallita tehon jakautumista eri päiden välillä. Balcon-voimaosa Tämä koskee erityisesti verkkovirtasalamoita: eri mallien voimayksiköitä, liittimiä ja salamapäitä ei tavallisesti voi vaihtaa keskenään. Ennen kuin teet laitteistoostoksia, vertaa mahdollisimman paljon eri järjestelmiä ja ennakoi tulevat tarpeesi. Voi esimerkiksi olla, että tarvitset aikanaan useita samanlaisia lamppuja tai sarjan erikoisvaloja yhden asetelmien päävaloksi, toisen taustojen valaisemiseen ja niin edelleen. Jos aiot kuvata myös kentällä etkä vain kotona tai studiossa, laitteiden paino ja niiden kuljettamisen helppous ovat tärkeitä tekijöitä. Elinchrom Ranger -voimaosa

11 Hehkulamput Valokuvausvolframilampuilla ja uusilla välkkymättömillä teholoistelampuilla on salamalaitteisiin nähden se etu, että valaistuksen voi suunnitella silmämääräisesti, mutta liikkeen pysäyttämiseen ne sopivat huonommin. Täyttövalo huoneille Lähes kaikissa huoneissa tarvitaan täyttövaloa, kun kuvataan ikkunan suuntaan, jotta kontrasti voidaan säätää kohtuulliseksi. Ikkuna on usein tärkeä osa näkymää, kuten tässä kuvassa 1930-luvulta peräisin olevasta talosta Los Angelesissa. Varjotonta täyttöa ajatellen kameran taakse seiniin ja kattoon suunnatut valaisimet toimivat tavallisesti parhaiten. Volframilamput ovat hehkulamppuja, kuten sivuilla kerrottiin. Valo luodaan polttamalla volframihehkulankaa hallitusti suljetussa läpinäkyvässä kuoressa (tavallisissa hehkulampuissa se on lasia ja tehokkaammissa halogeenilampuissa kvartsimaista ainetta). Valokuvaukseen tarkoitettujen hehkulamppujen valoteho on suuri ja värilämpötila hallittu: K (312 mired) lähes kaikissa malleissa. Joissakin lampuissa lasi on päällystetty sinisellä kalvolla, joka tuottaa suunnilleen päivänvaloa vastaavan värilämpötilan. Tällaiset lamput on tarkoitettu pääasiassa sekavalaistusolosuhteisiin, esimerkiksi yhdessä päivänvalon kanssa käytettäviksi, eivätkä varsinaiseen studiokäyttöön. Volframilampun tehokkaampi versio on halogeenilamppu. Myös siinä on volframihehkulanka, mutta se palaa paljon suuremmassa lämpötilassa halogeenikaasussa. Siksi näiden lamppujen valoteho ja värilämpötila pysyvät käytännöllisesti katsoen muuttumattomina niiden koko käyttöiän. Lisäksi ne ovat perinteisiä lamppuja pitkäikäisempiä ja tehoonsa nähden pienempiä. Saatavilla olevien lamppujen tehot vaihtelevat välillä W, vaikkakin tehokkaimmat lamput on tarkoitettu elokuvakäyttöön. Suurin tavallinen still-kuvauksessa käytetty teho on 2000 W. Valoteholtaan ne vastaavat uutta perinteisellä tekniikalla toteutettua samantehoista hehkulamppua. Suuritehoiset loistelamput ovat uusi ilmiö, joka on erityisen kiinnostava digikuvauksessa, koska siinä värieroja voi korjata kameran valkotasapainon säädöllä. Nämä lamput ovat välkkymättömiä ja lähes yhtä kirkkaita kuin volframilamput, ja niiden värilämpötila on tai K. Ne ovat myös viileämpiä ja käyttökustannuksiltaan edullisempia, joskin hankintahinnaltaan kalliimpia.

12 Hehkulamppu vai salama Hehkulamppu: hyödyt c Valaistuksen voi suunnitella silmämääräisesti c Sopii suurille, liikkumattomille kohteille lisää valotusaikaa c Mekaanisesti yksinkertainen, vähän vikaantuvia osia c Helppo käyttää c Voidaan käyttää liikkeen "vauhtiviivamaiseen" kuvaukseen c Jotkin laitteet ovat hyvin pieniä ja helposti kannettavia Hehkulamppu: haitat c Valo ei riitä nopean liikkeen pysäyttämiseen c Kuuma, joten diffuusiokalvojen käyttö on rajoitettua; vaarallinen joillekin kohteille c Vaatii sinisiä suodattimia päivänvaloon yhdistettynä Suuriteholoistevalo: hyödyt c Valaistuksen voi suunnitella silmämääräisesti c Sopii suurille, liikkumattomille kohteille lisää valotusaikaa c Mekaanisesti yksinkertainen, vähän vikaantuvia osia c Helppo käyttää c Voidaan käyttää liikkeen "vauhtiviivamaiseen" kuvaukseen c Pienet käyttökustannukset c Viileä ei hehkulamppujen lämpöongelmia Suuriteholoistevalo: haitat c Valo ei riitä nopean liikkeen pysäyttämiseen c Raskas c Laitteet ovat kalliita Salama: hyödyt c Pysäyttää nopean liikkeen c Viileä, nopea käyttää c Päivänvalon värilämpötila, yhdistäminen helppoa Salama: haitat c Ei esikatselua pienillä laitteilla, muissa on käytettävä muotoiluvaloja suhteellisen pimeässä c Valotusajan kiinteä yläraja, jonka jälkeen tarvitaan useita välähdyksiä c Teknisesti monimutkainen Hehkulamppuvalaisintyyppejä Myötäpäivään ylhäältä vasemmalta: Ballancroftin 2500 watin pohjoisvalo, jossa on hunajakenno, Lee-Lowellin 800 watin Totalite, jossa on ladonovet, Rank-Strandin 1000 watin manuaalinen Polaris-spotti, 800-wattinen Arrilite, Hedlerin 2000-wattinen Videolux-valaisin.

13 Hehkulamppujen käsitteleminen Näiden ammattivalaisimien suuri etu on, että valaistuksen voi suunnitella silmämääräisesti, mutta ne kuumenevat paljon, joten niiden käsittelyssä on oltava varovainen. Halogeenilamppujen rakenne vaihtelee erilaisten valaisimien mukaan, mutta kaksi päätyyppiä ovat kaksikoskettimisia. Näistä yksipäinen malli on tarkoitettu käytettäväksi pystyasennossa ja kaksipäinen vaaka-asennossa. Turvallisuuden ja lamppujen käyttöiän takia on tärkeää käyttää näitä lamppuja suositellussa asennossa. Varmista aina, että lamput on kiinnitetty tukevasti jalustoihinsa eivätkä jalustat pääse kaatumaan (on järkevää teipata kaapelit lattiaan ja varmistaa, että jalustat ovat tukevasti paikallaan). Lamppujen käsittelemiseen liittyy muitakin varotoimia. Lampun vaippaa ei saa koskettaa paljain käsin, koska käsistä irtoava rasva tummentaa pintaa ja lyhentää lampun käyttöikää. Sen sijaan on käytettävä käsineitä, paperia tai kangasta. Jos kosketat lampun pintaa vahingossa, pyyhi sormenjäljet heti pois alkoholilla. Jos sinulla on matkalla mukana erityyppisiä volframilamppuja eri käyttöjännitteitä varten (110/120 ja 220/240), varmista aina, että olet kiinnittänyt Lampputyyppejä 275 watin kuvauslamppu ruuvattavalla vakiokannalla 650, 1000 tai 1250 watin kvartsihalogeenilamppu 120 voltin 250 watin kvartsihalogeenilamppu 8000 tai 1000 watin suora kvartsihalogeenilamppu

14 valaisimeen oikeanlaisen lampun, ennen kuin kytket sen päälle. Jos pienele jännitteelle tarkoitettu lamppu kytketään suurijännitteiseen linjaan, lamppu palaa välittömästi ja voi aiheuttaa räjähtäessään vahinkoa. Kaikkiin lamppuihin ei ole merkitty käyttöjännitettä, joten varmista, että lamput ovat selvästi merkityissä pakkauksissa, jos säilytät niitä erillään valaisimesta. Näiden lamppujen käyttölämpötilat ovat korkeita, joten ne voivat sytyttää palavia materiaaleja, kuten puuta, paperia tai kangasta. Tarkkaile valaisimen sijoittamista ja varo, ettei se pääse vahingoittamaan mitään. Erityisesti valaisimen oma virtajohto voi olla vaarassa: lampun kuvun kuumenevat osat voivat sulattaa eristeet, mikä on erittäin vaarallista. Jos epäilet kuumenemisvaaraa, tarkkaile lämmön kehittymistä koskettamalla pintaa. Älä muokkaa volframilampun valoa sulkemalla se umpinaiseen tilaan. Korkean käyttölämpötilansa takia lamppu vaatii hyvää ilmanvaihtoa. Monissa valaisimissa on luukut, jotka voidaan sulkea lampun suojaamiseksi silloin, kun se ei ole käytössä (avoimina ne voivat toimia heijastimina tai rajaussiivekkeinä). Valaisinta ei saa käyttää, jos nämä luukut ovat kiinni edes osittain. Johtojen suojaus Jalustan huipulta pistorasiaan kulkevaan johtoon voi helposti kompastua, jolloin koko jalusta kaatuu ja valaisin särkyy. Tämän välttämiseksi johto kannattaa ensin kiinnittää jalustan alapäähän. Lamppujen käsittely Korkeassa lämpötilassa toimivien halogeenilamppujen vaipat ovat alttiita öljylle ja rasvalle, jota on aina jonkin verran iholla. Rasva tarttuu pintaan ja lyhentää lampun käyttöikää. Käytä käsineitä tai kangasliinaa, kun vaihdat tai käsittelet lamppuja. Johtojen suojaus Teippaa johto seuraavaksi johto lattiaan jalustan ja pistorasian välillä. Jos tämä ei ole mahdollista esimerkiksi maton takia, aseta sen päälle painoja ja peitä se.

15 Hehkulamppujen hienosäätö Kuten studiosalamalaitteita, myös hehkulamppujen valoa voi muokata erilaisilla lisälaitteilla, mutta näiden on oltava kuumuutta kestäviä, ja riittävä ilmanvaihto on varmistettava. Lampun paikka Lampun siirtäminen heijastinkuvun sisällä vaikuttaa valokeilan leveyteen. Kun lamppu on aivan takana, valokeila on varsin kapea, mutta kun lamppua siirretään eteenpäin, valokeila levenee. Lamppu takana Lamppu edessä Kapea keila Leveä keila Kaikissa hehkulamppuvalaisimissa on lampun takana jonkinlainen heijastin. Osittain sillä pyritään hyödyntämään kaikki lampusta tuleva valo (ja lisäämään kohteeseen osuvaa valoa) ja osittain ohjaamaan valokeilaa. Mitä syvempi ja koverampi heijastin on, sitä kapeampi on valokeila. Koska on vaikeampaa levittää valaisimesta tulevaa kapeaa valokeilaa kuin kohdistaa leveä keila, useimmissa yleiskäyttöisissä valaisimissa käytetään heijastimia, joiden antaman valokeilan leviämiskulma on astetta. Kapeampikeilaiset valaisimet on tarkoitettu erikoiskäyttöön. Monissa valaisimissa keilaa voi säätää jonkin verran liikuttamalla lamppua eteen- ja taaksepäin heijastimen sisällä tai säätämällä heijastinsiivekkeitä. Joissakin valaisimissa olevilla ladonovilla on erilainen vaikutus: ne rajaavat keilan reunoja eivätkä varsinaisesti kohdista keilaa. Useimpien valaisimien valokeilan intensiteetti heikkenee voimakkaasti keskustasta ulospäin siirryttäessä. Olipa heijastin miten hyvä tahansa, valo on voimakkainta lampun hehkulangan kohdalla. Tämän vaikutuksen vähentämiseksi joissakin valaisimissa on lampun edessä tanko tai kiekko, joka peittää sen etusuunnasta katsottuna. Jos heijastinkupu on lisäksi suuri, tuloksena on diffuusiovaikutus. Jos kuvun sisusta on valkoinen eikä kiiltävän metallinen, valo on pehmeämpää mutta myös vähemmän voimakasta. Jos studiossa käytetään vain hehkulamppuja, kameran valkotasapainoksi on asetettava K (hehkuvalo). Volframilamppuja käytetään kuitenkin usein kenttäolosuhteissa sisätilojen valaisemiseen, jolloin niiden valo sekoittuu vallitsevaan valoon, joka voi olla päivänvaloa tai loistevaloa. Siksi käytetään usein suodattimia, joilla lamppujen värilämpötilaa voidaan muuttaa tai niiden väri korjata loisteputkia vastaavaksi. On mahdollista käyttää myös sivuilla kuvattuja menetelmiä sekavalokuvaukseen ja kuvien jälkikäsittelyyn, mutta parasta on saada valaistus oikein jo kuvauksen yhteydessä. Useimmiten käytetään sinisiä suodattimia, joilla väri saadaan päivänvalon mukaiseksi. Täysi sininen on 131 mirediä, puolisininen 68 mirediä ja neljäsosasininen 49 mirediä. Näitä suodattimia on saatavissa lämpöä kestävinä muovikalvoina sekä lasisina ja dikroisina malleina. Dikroiset suodattimet ovat osittain haijastavia: ne heijastavat punaisen valon takaisin lamppuun ja päästävät sinisen valon lävitseen. Ne eivät ole kuitenkaan aina luotettavia, joten ne kannattaa mahdollisuuksien mukaan tarkastaa värilämpötilamittarilla ennen käyttöä.

16 Heijastimen kulma Joissakin valaisimissa lampun paikka on kiinteä, mutta valokeilan leveyttä voi säätää tarkasti saranoiduilla heijastinsiivekkeillä. Tässä on esitetty Lee- Lowell Totalite -valaisimen perusasennot. Suodattimet On usein kätevämpää varustaa kaikki lamput suodattimilla kuin käyttää suodatinta kamerassa. Suodattimia on erilaisia, mutta tavallisesti ne jättävät lampulle ilmatilaa ylikuumenemisen estämiseksi. Perusvaruste on lampun eteen kiinnitettävä kehys. Suodattimien pitää olla palamatonta, kuumuuden kestävää materiaalia. Suljettu Avoin Suodattimet Tämä valaisimille tarkoitettu suodatinsarja on suunniteltu nostamaan ja laskemaan värilämpötilaa sekä vähentämään tasoja tietyistä lähteistä. 1/8 CTO lisää hieman lämpöä muuntamalla K:n K:ksi. Mired-muutos +20, 92 % läpäisy. 1/4 CTO muuntaa 5 500K:n K:ksi tai K:n K:ksi; pieni korjaus tai lämmin päivänvalo. Mired-muutos +42, 81 % läpäisy. 1/2 CTO muuntaa 5 500K:n päivänvalon K:ksi tai K:n K:ksi; osakorjaus tai melko lämmin päivänvalo. Mired-muutos +81, 73 % läpäisy. 85N3 yhdistää 85- ja N3- suodatinten vaikutukset. Mired-muutos +131, 33 % läpäisy. 85N6 yhdistää 85- ja N6- suodatinten vaikutukset. Mired-muutos +131, 17 % läpäisy. 85-suodatinta käytetään ikkunoiden tai salamapäiden edessä muuntamaan K K:ksi (normaali ikkunakorjaus tyypin B filmille ja kuvaushehkulampuille). Mired-muutos +131, 58 % läpäisy. N3, neutraali suodatin vähentää valon intensiteettiä yhdellä f-arvolla. 50% läpäisy. N6, neutraali suodatin, vähentää valon inensiteettiä kahdella f-arvolla. 25% läpäisy. 1/8 sininen nostaa 3 200K:n K:ksi. Käytä kuten 1/2 sinistä. Mired-muutos 12, 81 % läpäisy. Täysi sininen on hehkulamppujen (3 200 K) vakiokorjaus päivänvaloon (5 500 K). Sitä käytetään kuvaushehkulampuissa kuvattaessa päivänvalofilmillä. Mired-muutos 131, 36 % läpäisy. 1/2 sinistä käytetään osittaiseen muunnokseen K:sta K:ksi tai korjaamaan tavallisia hehkulamppuja, joita käytetään yhdessä kuvauslamppujen kanssa. Mired-muutos 68, 52 % läpäisy. 1/3 sinistä käytetään osittaiseen muunnokseen K:sta K:ksi. Käytä kuten 1/2 sinistä. Mired-muutos 49, 64 % läpäisy. 1/4 sininen nostaa K:n K:ksi. Käytä kuten 1/2 sinistä. Mired-muutos 30, 74 % läpäisy.