Yritysvastuu ja siitä raportointi hallitustyöskentelyssä

Transkriptio

1 Yritysvastuu ja siitä raportointi hallitustyöskentelyssä Tiivistelmä Yritysvastuun ja kestävän kehityksen vaatimuksista voi tulla yhtiölle merkittäviä riskejä tai liiketoimintamahdollisuuksia. Sen vuoksi niiden on oltava myös yhtiön hallituksen agendalla, sillä hallituksen on huolehdittava omistajien pitkän aikavälin tuotto-odotusten turvaamisesta. Kestävä kehitys viittaa Brundtlandin raportissa esitettyyn määritelmään, jonka mukaan kestävää kehitystä on sellainen kehitys, joka tyydyttää nykyhetken tarpeet viemättä tulevilta sukupolvilta mahdollisuutta tyydyttää omat tarpeensa. Yritysvastuu on toinen asiasta käytetty termi, jolla puolestaan tarkoitetaan yrityksen omia periaatteita ja toimia, joilla se vastaa kestävän kehityksen haasteisiin sekä ympäristöasioissa että sosiaalisissa ja taloudellisissa asioissa. Tässä tarkoituksessa hallituksella täytyy olla käsitys siitä: missä määrin kestävä kehitys vaikuttaa liiketoimintaan sekä sen jalkauttamiseen; kysymys on sekä liiketoimintamahdollisuuksista että riskeistä; kuinka yritysvastuu on mukana riskien tunnistamisessa ja hallinnassa; kuinka sisäinen valvonta toimii myös näissä asioissa; onko hallituksessa tarvittava yritysvastuun osaaminen; vastaako yritysvastuun ulkoinen raportointi eri sidosryhmien odotuksia. Tässä dokumentissa esitetään keskeisimmät yritysvastuun asiat erityisesti hallituksen näkökulmasta. Siinä luodaan katsaus yritysvastuun kehittymiseen; odotuksiin; kestävän kehityksen merkitykseen liiketoiminnan menestykselle; vastuullisuuskysymyksiin toimitusketjun hallinnassa; yritysvastuun ajankohtaisiin riskeihin (hiiliriski, korruptio, ihmisoikeudet); kestävän kehityksen vaatimuksiin strategisena kysymyksenä; yritysvastuun raportointiin sekä sen varmennukseen; yritysvastuuseen ja kestävään kehitykseen hallitustyöskentelyn näkökulmasta. Hallitusten tietoisuus yritysvastuusta samoin kuin sitä koskeva asiantuntemus on lisääntynyt viime vuosina. Yritysvastuu kehittyy tällä hetkellä voimakkaasti, minkä vuoksi myös hallitusjäsenten on päivitettävä säännöllisesti sitä koskeva tietämyksensä. Yhtiön menestyksen kannalta on tärkeää, että hallitus valvoo muiden tärkeiden menestystekijöiden lisäksi sitä, että myös yritysvastuu on tarpeeksi hyvällä tasolla. Pariisin ilmastosopimus edellyttää yrityksiltä ja valtioilta voimakkaita toimenpiteitä kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseksi niin paljon, että ilmakehän lämpeneminen voidaan rajoittaa kahteen, mielellään jopa 1,5 asteeseen. Nämä toimet tulevat tarkoittamaan monen nykyisen liiketoiminnan muuttamista tai jopa lakkauttamista, mutta vastaavasti myös uusia mahdollisuuksia tulee syntymään. Yritysten hallitusten on varmistuttava, että myös tässä asiassa ollaan tilanteen tasalla. Yritysvastuu onkin siirtymässä erillisestä toiminnosta yhä enemmän osaksi liiketoimintaa, jonka suunnitteluun, johtamiseen ja raportointiin se tulee liittymään entistä saumattomammin.

2 Mitä yritysvastuu tarkoittaa Yritysvastuuta on määritelty eri aikoina hieman eri tavalla. Tämän vuosituhannen alussa siitä puhuttiin kolmen pilarin mallina, jossa yhtiö minimoi toiminnan taloudellisia, ekologisia ja sosiaalisia haittavaikutuksia ja hyödyntää näihin sisältyviä mahdollisuuksia. Nykyisin kolmen pilarin malli alkaa olla tarkastelutapana suppea: monilla ympäristöasioilla on myös taloudellisia vaikutuksia ja taloudellisilla esimerkiksi sosiaalisia vaikutuksia, ja kunkin pilarin sisältö myös muuttuu ajassa. Kaikki teemat eivät myöskään luontevasti asetu kyseisten kolmen aihealueen sisään. Monissa yrityksissä otetaankin yritysvastuuseen lähestymistapa, jossa keskeiset kysymykset perustuvat olennaisuusanalyysiin ja määritellään siten liiketoiminnan ja toimialan lähtökohdista sekä markkinoiden ja sidosryhmien odotuksista perinteisen kolmen pilarin mallin sijaan. Se ei silti poista taloudellista, sosiaalista tai ympäristöön liittyvää vastuuta, vaan antaa enemmän mahdollisuuksia liiketoimintalähtöiseen kuin määritelmälähtöiseen yritysvastuun hahmottamiseen. Lainsäädännön noudattaminen sekä laajempiin vaatimuksiin sitoutuminen kuuluu yritysvastuuseen. Sen lisäksi vastuullinen yritys on selvillä asiakkaiden ja markkinoiden vastuullisuusvaatimuksista pystyäkseen vastaamaan niihin. Vastuullisuuden edelläkävijät eivät tyydy tähän, vaan ennakoivat nousussa olevia odotuksia ja selvittävät myös niiden vaikutukset omalle liiketoimintastrategialleen.

3 Yritysvastuun perustasolla noudatetaan lakeja ja kansainvälisiä standardeja Lain vaatimusten täyttäminen on perustaso, jota ilman yrityksellä ei ole yhteiskunnallista hyväksyttävyyttä eikä pitkän aikavälin toimintaedellytyksiä. Lainsäädännön vaatimusten tiukkuus vaihtelee monessa yritysvastuun piirissä olevassa asiassa huomattavasti eri maiden välillä. Jonkun maan yritys esittelee osana vastuutaan sitä, että se järjestää työntekijöidensä lapsille päivähoidon. Suomessa sen sijaan alle kouluikäisillä lapsilla on lakiin perustuva subjektiivinen oikeus päivähoitoon, eivätkä yritykset itse ylläpidä päiväkoteja. Se ei kuitenkaan kuvasta yrityksen huonoa vastuullisuuden tasoa johonkin toiseen maahan verrattuna vaan kertoo suomalaisen yhteiskunnan rakenteista hyvinvointivaltiona. Joissakin asioissa on puolestaan järkevää noudattaa yrityksen kaikissa toimintamaissa kyseisen maan lainsäädännön ylittävää vaatimustasoa osoituksena yrityksen maiden rajojen yli ulottuvasta vastuusta. Globaalissa maailmassa yritys ei jonkin yksittäisen maan puutteellisesta ympäristölainsäädännöstä huolimatta voi laiminlyödä ympäristöriskien hallintaa. Tiedonkulku on nopeaa, ja uutiset esimerkiksi ympäristökatastrofeista leviävät välittömästi kaikkialle. Kansainvälisissä yrityksissä pidetäänkin useimmiten vähimmäistasona kunkin maan oman lainsäädännön noudattamisen ohella globaaleihin standardeihin perustuvia toimintatapoja. Yrityksen kannattaa kilpailukykynäkökulmastakin katsottuna pohtia, minkälaisia vapaaehtoisia sitoumuksia se noudattaa. Tällaisia ovat esimerkiksi YK:n Clobal Compact, OECD:n monikansallisia yrityksiä koskevat ohjeet sekä YK:n yrityksiä ja Ihmisoikeuksia koskevat periaatteet samoin kuin YK:n Vastuullisen sijoittamisen periaatteet (PRI). Yritykset ovat viime aikoina ottaneet erityisesti raportoinnissaan huomioon myös YK:n Kestävän kehityksen periaatteet, Sustainable Development Goals. Yritysvastuu on markkinoiden ja sidosryhmien odotuksiin vastaamista Yritysvastuu on ollut hyvin hoidetun yrityksen peruspilari jo vuosikymmenten ajan. Sillä pyritään turvaamaan liiketoiminnan edellytykset kulloinkin vallitsevissa olosuhteissa. Vastuullinen liiketoiminta on myös entistä tärkeämpi kilpailutekijä. Toimintaympäristön muutokset, kuten väestönkasvu, ikääntyminen, kaupungistuminen, ilmastonmuutos, vesi- ja energiakysymykset sekä monien raaka-aineiden tarjonnan hupeneminen ovat kaikki megatrendejä, joiden pidemmän aikavälin vaikutukset liiketoimintaan sekä riskeinä että mahdollisuuksina tulee ymmärtää. Tietoa megatrendien aiheuttamista liiketoimintaan kohdistuvista odotuksista saadaan sekä yrityksen sisältä että ulkoisilta sidosryhmiltä, kuten asiakkailta, henkilöstöltä, sijoittajilta ja muilta tärkeiltä tahoilta, tavallisesti erilaisten sidosryhmäkyselyiden tai vastaavien avulla. Yhtiön sisältä on yleensä saatavilla tietoa asiakkaiden tuotteisiin tai palveluihin kohdistuvista odotuksista esimerkiksi myynti- ja markkinointihenkilöstöltä. Sopimuksista neuvottelevat juristit puolestaan kohtaavat näihin asioihin liittyviä odotuksia sopimusehtoja laatiessaan. Myös yleinen mielipide ja esimerkiksi mediassa, nykyisin myös sosiaalisessa mediassa, käytävä keskustelu antaa suuntaa odotuksista ja niissä tapahtumassa olevista muutoksista. Yritysvastuu on siten ymmärrettävä sekä yrityksen toimintaympäristön että sen liiketoiminnan ja

4 ansaintalogiikan konteksteissa. Tämä tarkoittaa lisäksi myös sitä, että yritys tunnistaa ja ymmärtää keskeisten sidosryhmiensä odotukset ja vastaa niihin suojellakseen ja edistääkseen kilpailukykyään markkinoilla. Tärkeimpien yritysvastuun asioiden tunnistaminen, validointi ja priorisointi tapahtuu olennaisuuden määrittelyprosessissa. Tällöin johto tekee päätöksen asioista, joihin se yritysvastuussaan keskittyy ja joita se johtaa tavoitteellisesti. Oma henkilöstö Oma henkilöstö on yritykselle tärkeä sidosryhmä. Vastuullinen liiketoiminta on entistä tärkeämpi tekijä osaajien rekrytoinnissa ja motivoinnissa. Oman henkilökunnan sitouttaminen yritysvastuuseen on myös tapa integroida vastuullisuusvaatimukset koko liiketoimintaan. Henkilöstön odotusten huomioon ottaminen on osa hyvää johtamista, ja niihin vastaaminen voi vaikuttaa monella tavalla yrityksen menestykseen. Sekä nykyisellä että myös tulevalla henkilöstöllä on todennäköisesti yritysvastuuseen kohdistuvia odotuksia. Esimerkiksi nuoret, niin sanottuun millennials-sukupolveen ja sen jälkeisiin sukupolviin kuuluvat, ja työmarkkinoille tulossa olevat odottavat yrityksen toimintojen olevan myös käytännössä julkilausuttujen arvojen ja eettisten periaatteiden mukaisia. Myös yrityksen palveluksessa jo olevat haluavat olla ylpeitä työnantajastaan, ja yritysvastuun toteutuminen antaa siihen mahdollisuuden. Vaikutukset kassavirtaan syntyvät vältetyistä rekrytointikustannuksista, paremmasta sitoutumisesta sekä tehokkuuden lisääntymisestä, todetaan esimerkiksi Towers Watsonin tutkimuksessa. Sijoittajat Yritysvastuun arvonluonnin ominaisuuksia on viime vuosina tutkittu sekä käytännön liike-elämässä että akateemisessa maailmassa. Vuonna 2011 julkaisemassa tutkimuksessaan George Serafeim ja Beiting Cheng Harvard Business Schoolista sekä Ioannis Ioannou London Business Schoolista osoittivat, että yritysvastuun hyvä hoitaminen helpottaa yritysten mahdollisuuksia hankkia pääomaa uusiin investointeihin ja siten yritysvastuu on merkittävässä roolissa yritysten liiketoimintastrategioissa vaikuttamalla uusien investointien toteutumiseen ja yritysten pääomarakenteeseen. Serafeim, Cheng ja Ioannis havaitsivat tutkimuksessaan seuraavaa: Mitä parempi yrityksen yritysvastuun taso on, sitä vähemmän ongelmia yrityksillä on pääoman saatavuudessa; Hyvä suoriutuminen yritysvastuussa linkittyy hyvään sidosryhmäsuhteiden hoitoon. Hyvä sidosryhmäsuhteiden hoito kannustaa johtoa pitkän tähtäimen suunnitteluun ja johtaa laadukkaisiin asiakas-, henkilöstö- ja liikesuhteisiin; Yritysvastuuseen panostavat yrityksen raportoivat todennäköisemmin myös ei-taloudellisista asioista ja siten toiminnan läpinäkyvyys kasvaa. Läpinäkyvyys lieventää mahdollisten sijoittajien epäilyksiä ja parantaa sijoitusten todennäköisyyttä. Sijoittajat ovatkin yhä enenevissä määrin kiinnostuneet sijoituspäätöksiä tehdessään myös yritysten aineettomasta pääomasta, joka ei näy yritysten perinteisissä, taloudellisissa tunnusluvuissa. Vuonna 1975 S&P 500 -yhtiöiden markkina-arvosta noin 80 % selittyi tilinpäätöksen taloudellisella ja fyysisellä omaisuudella, kun taas vuonna 2015 näiden osuus yritysten markkina-arvosta oli enää 16 %. Yritysvastuusta on tullut yksi yrityksen arvoon vaikuttavista tekijöistä. Tämä näkyy sijoittajien kasvavana kiinnostuksena ns. ESG-näkökulmaa (ESG=environment, social, governance) kohtaan. YK:n vastuullisen sijoittamisen periaatteisiin sitoutuneiden finanssialan toimijoiden joukko kasvaa.

5 Tämä tarkoittaa sitä, että sijoittajien salkkuyhtiöiden riskejä ja kasvumahdollisuuksia arvioidaan muunkin kuin taloudellisen tiedon varassa. Sijoittajat pyrkivät ymmärtämään aineettoman pääoman osuutta muun muassa tarkastelemalla omassa sijoitusprosessiaan kohdeyhtiöiden ESG-asioita eli ympäristöasioita, sosiaaliseen vastuuseen liittyviä tekijöitä ja hallintoasioita. ESG-asioiden tarkasteleminen on monelle sijoittajalle hyvä riskienhallintatapa mutta myös tuottoa edistävä mahdollisuus. Sijoituskohteille yritysvastuuasioiden huomioiminen on mahdollisuus osoittaa sijoittajalle hyvää johtamista, riskienhallintaa ja kykyä kääntää toimintaympäristön sosiaaliseen vastuuseen ja ympäristöön liittyvät mahdollisuudet kannattavaksi liiketoiminnaksi. Sijoittajat huomioivat ESG-asiat vielä hyvin eri tavoin, eikä toistaiseksi ole olemassa yhtä vakiintunutta käytäntöä vastuulliseen sijoittamiseen eikä yhtenäisiä ESG-kriteerejä sijoituskohteille. Vastuullinen sijoittaminen on lähtenyt liikkeelle osakemarkkinoista eli suorista omistuksista ja osakerahastoista, mutta nykyisin ESG-asioita voi huomioida myös muissa omaisuuslajeissa, kuten korko-, kiinteistö- ja pääomasijoituksissa. (Vastuullinen sijoittaminen, Hyrske, Lönnroth, Savilaakso ja Sievänen.) Suuri osa sijoittajista sulkee pois investoinnit ja rahoituksen yhtiöihin, jotka toimivat vastuuttomasti tai tarjoavat epäeettiseksi määriteltyjä tuotteita ja palveluita. Tyypillisesti tällaisia poissuljettavia toimialoja ovat tupakka-, alkoholi- ja uhkapeliteollisuus sekä aikuisviihde. Usein listalle päätyvät myös kiistanalaiset aseet. Poissulkemisen kriteerit ovat kuitenkin sijoittajakohtaisia. Tällaisia sijoittajakohtaisia kriteereitä voi olla esimerkiksi se, voiko kansainvälinen konserni, jonka toiminnoista alle 5 % tulee alkoholinvalmistuksesta, saada rahoitusta. Asiakkaat Asiakkaiden vastuullisuuteen kohdistamien odotusten tunnistaminen ja huomioon ottaminen kuuluu yritysvastuun ydinasioihin. Mikäli tuotteet ja palvelut eivät enää vastaa niitä, saattaa sen seuraus olla myynnin supistuminen tai kysynnän hiipuessa ja hintojen laskiessa kannattavuuden heikkeneminen. Asiakkaiden vastuuodotusten täyttämisellä tai täyttämättä jättämisellä voi olla hyvinkin suoria kassavirtavaikutuksia. Yritysvastuusta osana liiketoimintaa ei voi puhua ilman että se liitetään yrityksen kassavirtaan ja brändiarvoon. Yksinkertaisimmillaan yritysvastuu suojaa kassavirtaa tai tuo sitä lisää. Se voi myös vaikuttaa pääoman hintaan. Yritysvastuulla on oma osuutensa myös brändin muodostumisessa. Viime vuosina asiakkaiden odotukset yritysvastuun toteutumisesta ovat erilaisten tutkimusten ja selvitysten perusteella nousseet. Vastuullisuudella ei välttämättä saa tuotteista ja palveluista parempaa hintaa, mutta siitä on tullut yksi perusedellytyksistä, jota ilman tuote ei ole kilpailukykyinen. Yritysvastuu voi siis vaikuttaa sekä nykyiseen että tulevaan kassavirtaan myynnin muutoksina liiketoimintaan kohdistuvien muuttuvien odotusten vuoksi. Mikäli yhtiössä ei havaita tai ymmärretä niitä tai oteta niitä oikea-aikaisesti huomioon, voi myynti laskea. Päinvastaisessa tapauksessa, ja mikäli kilpailijat eivät toimi yhtä vastuullisesti, voi myynti kasvaa tai ainakaan se ei laske, jolloin yritysvastuu toimii kilpailukykyyn positiivisesti vaikuttavana tekijänä. Yritysvastuun sisällön keskiössä on myös ajatus resurssitehokkuudesta esimerkiksi materiaalien, energian ja veden kulutuksessa. Myös nämä tuovat yritykselle kustannussäästöjä. Yritysvastuun

6 kustannusvaikutukset näkyvätkin juuri resurssitehokkuutena, minkä vuoksi moni yritys on taloudellisesti epävarmoina aikoina kohdentanut vastuullisuustavoitteensa tälle puolelle ja liittänyt tuotteisiinsa ominaisuuksia, jotka tukevat myös asiakkaita resurssitehokkuuden parantamisessa. Kansalaisjärjestöt Kansalaisjärjestöillä on yhteiskunnassa tärkeä merkitys. Ne reagoivat suuriin globaaleihin ilmiöihin tai toisinaan hyvinkin paikallisiin asioihin äänitorvina nostaen esille asioita, jotka ne haluavat yritysten ymmärtävän paremmin. Koska kansalaisjärjestöt tuovat agendalle uusia, muutosta edellyttäviä asioita, ne koetaan helposti häiritsevinä. Toisaalta tämä on myös syy sille, että monet yhtiöt hakeutuvat sidosryhmädialogiin kansalaisjärjestöjen kanssa: oppiakseen uusista ilmiöistä sekä pystyäkseen ennakoimaan muutostarpeita toiminnassaan. Niiltä voi saada heikkoja signaaleja tulevista muutoksista sidosryhmien odotuksissa. Dialogi kansalaisjärjestöjen kanssa mahdollistaa ajan tasalla pysyttelemisen sekä tuo parhaimmillaan yrityksen tietoon asioita, joita sen muuten olisi vaikea saada. Lainsäätäjät ja virkamiehet Viranomaiset ja poliitikot vaikuttavat yrityksiin lainsäädännön, lupakäytäntöjen, kaavoituksen ja standardien kautta. Lainsäädännölliset päätökset saattavat myös edesauttaa teknologisia innovaatioita. Tällaisia ovat esimerkiksi hiilidioksidipäästöjen vähentämistä tai uusiutuvan energiaa ja energiatehokkuutta koskevat säännökset. Sidosryhmäyhteistyö viranomaisten ja poliitikkojen kanssa on entistä tärkeämpää ja vaatii yhteistyötä yritysten kesken. Kyse ei ole vain edunvalvonnasta, vaan myös sen varmistamisesta, että päättäjät saavat käyttöönsä kaiken asioihin vaikuttavan tiedon. Media Media nostaa esille sidosryhmien odotuksia uutisoiden näyttävistä kampanjoista ja havaitsemistaan epäkohdista. Sosiaalinen media on nopeuttanut tiedonvälitystä ja lisännyt painetta läpinäkyvyyteen. Kansalaisjärjestöt käyttävät sosiaalista mediaa tehokkaasti hyväkseen osana kampanjoitaan ja myös yritykset käyttävät sitä aktiivisesti muun muassa vuorovaikutukseen sidosryhmien kanssa. Kuluttajat viettävät yhä enemmän aikaa mobiililaittessa, ja siellä käytetystä ajasta 90 prosenttia sen eri sovelluksissa. Näistä onkin tullut yrityksille tärkeä alusta asiakkaiden ja muiden sidosryhmien tavoittamiseen. Yritysvastuun näkökulmasta media toimii kahteen suuntaan: se sekä välittää yritykseen kohdistuvia odotuksia että pahimmassa tapauksessa kertoo yrityksen epäonnistumisesta niihin vastaamisessa. Yritysvastuu hallituksen näkökulmasta Yritysvastuuriskit Yrityksen on kartoitettava vastuullisuusasioihin liittyvät toimintaympäristön riskit kattavasti sekä omassa toiminnassaan että hankintaketjussaan. World Economic Forum julkaisee vuosittain

7 tammikuussa uuden globaalin riskikartan, joka sisältää myös toimialakohtaisia tarkasteluja. Raportti osoittaa, että kymmenen vuoden aikana sekä vaikutuksiltaan että todennäköisyydeltään merkittävimmät riskit ovat siirtyneet taloudellisista riskeistä enemmän geopolitiikkaan, ympäristöön ja sosiaalisiin asioihin. Lisäksi monet riskeistä ovat keskenään vahvasti linkittyneitä, jolloin muutos yhdessä riskissä heijastuu vahvistavana tekijänä moniin muihin. Hyvä sidosryhmädialogi tukee yritysvastuuriskien kartoittamista. Riskitarkasteluun on hyvä liittää myös mahdollisten taloudellisten vaikutusmekanismien kuvaus, joskaan kaikkia vastuullisuuskysymyksiin liittyviä riskejä ei voi helposti kvantifioida. Strategisia tavoitteita on myös syytä tarkastella vastuullisuuskysymysten valossa. Niitä voi nousta esiin esimerkiksi siirrettäessä raaka-ainehankintaa maihin, joissa ihmisoikeustilanne on huono tai lapsityövoiman käyttö yleistä. Tavoiteltu kustannussäästö voi näin pienentyä huomattavasti tai brändiarvo heiketä. Hallituksen on varmistettava, että riskien tunnistaminen yhtiössä on systemaattisesti ja huolellisesti järjestetty ja riittävällä tasolla, ja että yritysvastuun näkökohdat ovat mukana tarkastelussa. Yritysvastuun uudet mahdollisuudet ja yritysvastuu kilpailutekijänä Kestävän kehityksen vaatimusten tuomat liiketoimintamahdollisuudet on otettava osaksi strategiaprosessia, ja hallitus voi omalta osaltaan myötävaikuttaa tähän. Tässä on tärkeää, että yritysvastuun yhteys lisäarvon luomiseen osataan tunnistaa ja sen merkitys osana sitä arvioida. Yrityksen on osana strategiaprosessiaan arvioitava kestävään kehitykseen liittyvien megatrendien vaikutusta sekä nykyiseen liiketoimintaan että tulevaisuuden uusiin mahdollisuuksiin. Ilmastonmuutoksen torjunta on vakava ja vaikea tehtävä, jossa onnistuminen edellyttää yrityksiltä innovaatioita ja joka tuo osalle yrityksistä liiketoimintamahdollisuuksia erityisesti lainsäädännön muutosten myötä. Ne voivat liittyä energiatehokkuuteen, uusiutuviin raaka-aineisiin tai yleisesti päästöjen vähentämiseen jollakin tavalla. Samoin huoli puhtaan veden riittävyydestä voi toimia samalla tavalla. Yritysvastuun ajankohtaisia asioita Seuraavassa kuvataan muutamia yritysvastuun ajankohtaisia asioita, joilla on vaikutusta useisiin yrityksiin. Tällaisia ovat mm. ilmastonmuutokseen liittyvät riskit (myös hiiliriski viitaten hiilidioksidipäästöihin), toimitusketjun vastuullisuuskysymykset, korruptio, ihmisoikeudet, raportointivelvoitteiden lisääntyminen sekä kestävän kehityksen indeksit. Näiden asioiden merkitys liiketoiminnalle olisi syytä arvioida jokaisessa yhtiössä siten, että huomioon otetaan sekä suorat vaikutukset että epäsuorasti vaikuttavat tekijät. Toimitusketjut ovat pitkiä, monimutkaisia eikä niiden kaikkiin lenkkeihin useinkaan ole kovin hyvää näkyvyyttä. Toimitusketjussa havaitut epäkohdat liitetään mediassa yleensä brändiltään arvokkaimpaan yhtiöön, koska sitä kautta näkyvyys on suurinta. Tämän vuoksi riskien kartoittaminen pitää ulottaa kaikkiin niihin toimitusketjun osiin, joihin yhtiön vaikutuksetkin ulottuvat. Yhtiön juridiset rajat eivät määritä toiminnan laajuutta, vaan sitä pitää arvioida kokonaisuuksina koko arvoketjussa ja ekosysteemissä, jossa yritys toimii.

8 Lisääntyvä huoli ilmastonmuutoksen seurausvaikutuksista tuo mukanaan sekä vapaaehtoisia toimia että regulaatiota, sillä vaikutukset liiketoiminnassa näkyvät sekä riskeinä että mahdollisuuksina. Sen vuoksi muun muassa sijoittajat kiinnittävät entistä enemmän huomiota ilmastonmuutoksen taloudellisiin vaikutuksiin. Korruptio, lahjonta, ihmisoikeuksien loukkaukset ja lapsityövoiman käyttö ovat ongelmia, joihin globaalisti toimivat yritykset törmäävät. Näihin asioihin liittyvä riskien tunnistaminen ja hallinta on tärkeää sekä lainsäädännön noudattamisen että maineen kannalta. Harmaalla alueella toimimista vastaan on työskenneltävä systemaattisesti. Yritysvastuu osana toimitusketjua Kun yritykset kehittävät vastuullisuuttaan, niiden tulisi yhä etenevässä määrin ottaa huomioon koko toimitusketju. Toimitusketjun monimutkaisuus ja monimuotoisuus on kuitenkin enemmänkin sääntö kuin poikkeus, joten yritysten on syytä varmistaa toimitusketjunsa läpinäkyvyys. Maineeseen kohdistuva kolhu ei katso sitä, onko epäkohta yrityksen omassa vai tavaran tai palvelun toimittajan toiminnassa. Yritys ja sen brändit kantavat lopulta vastuun ja myös liiketoiminnalle mahdollisesti aiheutuvat kielteiset seuraukset. Esimerkkejä toimitusketjun epäkohdista nousee helposti kansainväliseen ja kotimaiseen mediaan. Usein epäkohdat koskevat ihmisoikeuksia, työskentelyolosuhteita tai työaikojen noudattamista. Samojen ongelmien toistuva nouseminen esiin pitkänkin ajan päästä osoittaa, että yrityksillä on haasteita käytännön toimenpiteiden kohdistamisessa ja seurannassa. Suuretkaan suomalaiset yritykset eivät kovasta yrityksestä huolimatta ole onnistuneet merkittävästi parantamaan tilannetta edes yksittäisten ongelmien kohdalla. Voidaankin todeta, että kyse on vaikeista, monien kysymysten kohdalla laajaa ja pitkäjänteistä kansainvälistä yhteistyötä vaativista asioista. Toimitusketjun kokonaiskuvaa kartoitettaessa on seuraaviin kysymyksiin vastaaminen usein hyödyllistä: Millaisiin suoriin ja epäsuoriin ostoihin, raaka-aine-, komponentti- ja palveluostoihin yrityksen hankinta jakautuu? Millaisia kategorioita yrityksen hankinta pitää sisällään? Miten monta toimittajaporrasta eri kategorioissa on? Mihin kohtaan toimitusketjua suurimpien riskien arvioidaan sisältyvän? Miten hyvä näkyvyys kauempana oleviin toimittajaportaisiin on? Kun kokonaiskuva on hahmottunut, on helpompi suunnitella seuraavia askelia ja konkreettisia toimenpiteitä. Yrityksillä on eniten vaikutusmahdollisuuksia lähimpien liikekumppaniensa toimintaan. Ensimmäiseltä toimittajaportaalta edellytetään usein yrityksen laatimien toimittajavaatimusten (Supplier Code of Conduct) tai yrityksen omien eettisten toimintatapojen (Code of Conduct) allekirjoittamista. Vaatimuksiin saattaa sisältyä oikeus toimittajan auditointiin ja vaatimus tiettyjen seurantatietojen raportoinnista. Tapoja kehittää toimitusketjun vastuullisuutta ja vähentää siihen sisältyviä riskejä on olemassa. Sopimusten, toimittajavaatimusten ja auditointien yhdistelmällä voi lähteä liikkeelle, mutta lisää tehoa työhön saadaan kun yhdistetään perinteisiin keinoihin uusia tapoja sitoa, sitouttaa ja

9 motivoida toimittajia useammalla portaalla. Vastuullinen toimitusketju luodaan ainoastaan tiiviissä yhteistyössä toimittajien kanssa. Vaikka ensimmäisen portaan kanssa työskentely on tärkeää, ilman seuraavien toimittajaportaiden tunnistamista ja seurantaa ollaan vielä kaukana toimitusketjun vastuullisuuden hallinnasta ja tuloksellisesta johtamisesta. Tehokkaat keinot kauempana olevien toimittajaportaiden seurantaan ja hallintaan ovat rajallisia. Ilmastonmuutokseen liittyvät riskit ja mahdollisuudet Yleisenä toimintaympäristön epävarmuutena koettu ilmastokysymys on nopeasti konkretisoitunut hiilidioksidipäästöihin liittyväksi riskiksi, hiiliriskiksi, jolla voi olla merkitystä liiketoiminnassa ja sijoituspäätöksissä. Luonnonkatastrofit, kuten hirmumyrskyt ja kuivakaudet ovat tuoneet ilmastonmuutoksesta johtuvat fyysiset riskit osaksi riskiarviointeja. Pariisin ilmastosopimus on tarjonnut sitovan kansainvälisen viitekehyksen ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi alle kahden celsius-asteen, jotta yhteiskunnat välttyisivät ilmaston lämpenemisen merkittäviltä negatiivisilta vaikutuksilta. Käytännössä tavoitteiden toteutumista edistetään kansallisilla ja alueellisilla ilmasto-ohjelmilla, sääntelymekanismeilla (esimerkiksi päästökauppajärjestelmät tai haittaverot) sekä investoinneilla päästöjen vähentämiseen (esimerkiksi uusiutuva energia ja resurssitehokkuus). Poliittisen epävarmuuden takia yritykset ja sijoittajat ovat ottaneet entistä keskeisemmän roolin ilmaston lämpenemisen hillitsemisessä. Institutionaaliset sijoittajat ovat alkaneet arvioida sijoitustensa ilmastoriskiä ja siirtämään varoja korkean ilmastoriskin sijoituskohteista ilmastonmuutosta hillitseviin vaihtoehtoihin. Käytännössä tämä on tarkoittanut muun muassa divestointia öljy-, kivihiili- ja kaasuyhtiöistä sekä entistä suurempia investointeja uusiutuvaan energiaan, resurssitehokkuuteen ja älykkääseen infrastruktuuriin. Sijoittajien odotukset heijastuvat myös yritysten ilmastotoimenpiteisiin, joilla pyritään minimoimaan ilmastonmuutoksen negatiivisia vaikutuksia mutta myös kehittämään tuotteita, jotka hillitsevät ilmastonmuutosta, parantavat resurssitehokkuutta tai joiden negatiiviset ympäristövaikutukset on minimoitu. Ilmastonmuutoksen korostuminen megatrendinä näkyy sekä investoinneissa (esimerkiksi green bond -joukkovelkakirjalainojen kysynnässä) että entistä kehittyneemmän ilmastoraportoinnissa ja dataanalytiikassa. Markkinalähtöinen vaatimus ilmastonmuutoksen taloudellisten vaikutusten raportoinnista ohjaa yrityksiä arvioimaan liiketoiminnan jatkuvuutta eri ilmastoskenaarioita vasten. G20-maiden finanssimarkkinoiden vakauden valvontaryhmän (Financial Stability Board) alaisen työryhmän Task Force on Climate-Related Disclosures antamien suositusten odotetaan jatkossa vakiinnuttavan ilmastoriskiraportoinnin osaksi yhtiöiden talousraportointia. Velvoitteet muun kuin taloudellisen tiedon raportoinnista tukevat tätä kehitystä. Korruptioon liittyvän sääntelyn kehittyminen Korruptioon ja lahjontaan liittyvien riskien tunnistaminen ja hallinta on tärkeää paitsi lainsäädännön näkökulmasta myös maineen kannalta. Läpinäkyvyyden vaatimusten kasvaessa harmaalla alueella toimimista ei pidetä suotavana. Kansainvälisessä mediassa käsitellään viikoittain uutisia korruptiotapauksista, joissa lahjonnasta epäiltynä osapuolena on kansainvälistä yritystoimintaa harjoittava yritys. Viimeisten 10 vuoden

10 aikana useat valtiot ovat panostaneet korruption torjuntaan uudistamalla lainsäädäntöään sekä tehostamalla viranomaisvalvontaansa. Myös korruptiontorjuntaan liittyvät kansainväliset sopimukset ovat saaneet viime aikoina aikaisempaa enemmän huomiota, ja niiden implementointiin kansallisella tasolla on panostettu. Yritystoiminnan näkökulmasta merkittävimmät korruption torjuntaan liittyvät kansalliset lainsäädännöt ovat Yhdysvaltojen FCPA (Foreing Corrupt Practice Act) ja Iso-Britannian UKBA (UK Bribery Act). FCPA:n ja UKBA:n mukaiset velvoitteet ja niiden laiminlyönnistä mahdollisesti seuraavat sanktiot on hyvä huomioida myös Suomessa, sillä ne koskevat myös lukuisia suomalaisyrityksiä. Esimerkiksi Iso-Britannian korruptiolainsäädännössä on vastuuta koskeva tekomuoto, jossa rangaistavaksi on säädetty yhtiön epäonnistuminen sen puolesta tehdyn lahjonnan estämisessä. Laki on sinällään merkittävä, sillä sitä voidaan soveltaa jokaiseen yhtiöön, joka harjoittaa liiketoimintaa tai edes osittaista liiketoimintaa Iso-Britannian alueella riippumatta siitä, missä mahdollinen lahjominen on tapahtunut tai siitä, onko lahjonnasta epäilty henkilö yrityksen työntekijä vai palkattu agentti tai mahdollinen välikäsi. Miten sitten välttyä mahdollisilta seuraamuksilta, jotka voivat olla taloudellisesti merkittäviä ja aina vahingollisia yrityksen maineelle? Lahjontaepäilyn tullessa ilmi UKBA velvoittaa mahdollisten seuraamusten välttämiseksi, että yrityksellä tulee olla käytössään uskottava ja yrityksen ylimmän johdon avoimesti tukema toimintasuunnitelma korruption torjumiseksi. Olennaista on myös, että toimintasuunnitelma on jalkautettu ja sen toteutumista arvioidaan ja valvotaan. UKBA ei yksityiskohtaisesti määrittele, mitä toimintasuunnitelman tulisi pitää sisällään, mutta esimerkiksi yhteistyökumppaneiden ja kolmansien osapuolten järjestelmällinen tunnistaminen (due diligence) ja taustojen selvittäminen on katsottu olevan yksi edellytys uskottavalle toimisuunnitelmalle. Lähes kaikki toimintasuunnitelman laatineet yritykset ovat ottaneen käyttöönsä myös jonkinasteisen whistleblowing-ilmoituskanavan, joka mahdollistaa vaivattoman ja luottamuksellisen tavan raportoida väärinkäytösepäilyistä yrityksen sisällä suoraan tehtävään erikseen määritellylle taholle. Uskottava ja toimiva korruption torjuntaa varten kehitetty toimintasuunnitelma on omiaan pienentämään riskiä tai se voi jopa estää lahjonnan yritystoiminnassa kokonaan. Se on osa yritysetiikka ja sellaisena myös yhteydessä vastuullisen yritystoiminnan kehittämiseen. Kovat lainsäädännön seuraamukset toimivat motivaatiota lisäävä kimmokkeena toimintasuunnitelman laatimiselle. Maineriskin näkökulmasta sen laatiminen kannattaa aina riippumatta voimassa olevasta lainsäädännöstä tai yrityksen toimintaympäristöstä. PwC:n joka toinen vuosi julkaiseman maailmanlaajuisen taloudellisia väärinkäytöksiä koskevan tutkimuksen mukaan yli kolmasosa pohjoismaisista vastaajista ei ollut arvioinut yrityksen väärinkäytösriskejä kertaakaan viimeisen kahden vuoden aikana, ja vain alle puolella on käytössään jonkinlainen whistleblowing-järjestelmä. Hallituksen on hyvä varmistaa, että toimiva johto on huolehtinut näistäkin asioista. Ihmisoikeuksia ohjaavat periaatteet Yritysten aiheuttamat ihmisoikeusloukkaukset, kuten lapsityön ja pakkotyön käyttö, ovat vahvasti julkisessa keskustelussa. Globalisoituvat yritykset siirtävät tuotantoaan enenevässä määrin kehittyviin maihin. Sidosryhmät kuten sijoittajat, asiakkaat ja kansalaisjärjestöt sekä usein myös ns. suuri yleisö odottavat yrityksiltä entistä enemmän toimenpiteitä ihmisoikeuksien kunnioittamiseksi koko toimitusketjussa.

11 Ajankohtaisia kysymyksiä kotimaassa ovat esimerkiksi ulkomaalaisten työntekijöiden työehdot, pakkotyö ja ihmiskauppa, jossa Suomi on sekä kohde- että kauttakulkumaa. Nopeasti kasvanut maahanmuutto on tuonut työmarkkinoille turvapaikanhakijoita, joista osa on joutunut myös epäasiallisen ja ihmisoikeuksia rikkovien toimien kohteeksi. Työnantaja on saattanut teetättää töitä työajoista piittamatta eikä työstä ole myöskään maksettu sovitulla tavalla. On arvioitu, että osa tapauksista lähentelee orjatyötä. Ihmisoikeuksien loukkaamisessa ei aina ole kysymys arvoketjun kaukaisista lenkeistä, vaan sitä voi kohdata myös omassa maassa. Yritysten vastuusta kunnioittaa ihmisoikeuksia on muodostunut globaali konsensus. YK:n ihmisoikeusneuvosto hyväksyi vuonna 2011 yksimielisesti YK:n pääsihteerin erityisedustaja John Gerard Ruggien kehittämät YK:n yrityksiä ja ihmisoikeuksia ohjaavat periaatteet. Ohjaavien periaatteiden mukaan yritysten on vältettävä aiheuttamasta omalla toiminnallaan haitallisia ihmisoikeusvaikutuksia. Lisäksi yritysten pitää välttää myötävaikuttamasta haitallisten ihmisoikeusvaikutusten syntyyn liikesuhteidensa kautta, jotka ovat suoraan yhteydessä yrityksen toimintaan, tuotteisiin tai palveluihin. Yritysten on pyrittävä näissä yhteyksissä estämään ja lieventämään haitallisia ihmisoikeusvaikutuksia, vaikka yritys itse ei olisi myötävaikuttanut niiden syntymiseen. Yrityksellä ei kuitenkaan tässä tapauksessa ole vastuuta korjata haitallisia vaikutuksia, vaikka yritys voi toki osallistua siihen. Yrityksiä ja ihmisoikeuksia ohjaavat periaatteet odottavat yrityksiltä toimenpiteitä, jotka ovat samankaltaisia kuin monien muiden vastuullisuusasioiden johtamisjärjestelmien peruspiirteet. Yrityksellä tulee olla käytössä ylimmän johdon hyväksymä politiikka, jolla yritys sitoutuu ihmisoikeuksien kunnioittamiseen. Lisäksi yritysten pitää ottaa käyttöön due diligence -prosessi. Tässä prosessissa yrityksen tulee tunnistaa jo toteutuneet mutta myös mahdolliset haitalliset ihmisoikeusvaikutukset arvoketjussa, pyrkiä estämään ja lieventämään mahdollisten haitallisten vaikutusten toteutumista sisällyttämällä löydösten vaatimat toimenpiteet johtamisjärjestelmiin, seurata suoriutumista ihmisoikeusvaikutusten hallinnassa asianmukaisilla tunnusluvuilla sekä kommunikoida ulkoisille sidosryhmille, miten yritys käsittelee ihmisoikeusvaikutuksiaan. Yritysten tulee myös ottaa käyttöön prosesseja haitallisten vaikutusten korjaamiseksi esimerkiksi raportointikanavien avulla. Jo toteutuneita haitallisia ihmisoikeusvaikutuksia ja mahdollisia ihmisoikeusriskejä arvioidessaan yrityksen tulee siis tarkastella kaikkia toimitusketjunsa portaita ja myös muita tahoja kuin toimittajina toimivia yrityksiä, esimerkiksi maakaupoissa osapuolena olevan hallituksen ja työmaita turvaavien kansallisten turvallisuusjoukkojen toimintaa. Myös asiakkaisiin liittyviä ihmisoikeusriskejä pitää tarkastella. Käyttääkö asiakas esimerkiksi tuotannossaan lapsityövoimaa tai voiko asiakas käyttää tuotetta tai palvelua ihmisten yksityisyyden, turvallisuuden tai terveyden vaarantamiseen? Haasteena ihmisoikeusvaikutusten hallinnassa ovat toimitusketjujen pituudet ja monimutkaiset koostumukset. Tästä huolimatta yhä useammat yritykset ovat alkaneet selvittää toimitusketjujensa koostumusta ja pyrkivät yhteistyössä ensimmäisen portaan toimittajien kanssa kehittämään toisen ja kauempien portaiden toimittajien toiminnan vastuullisuutta. Myös erilaiset toimialojen yhteiset vastuullisuusaloitteet ovat keinoja systeemisten ongelmien ratkaisemiseksi. YK:n ohjaavien periaatteiden lisäksi valtiot ovat alkaneet kehittää sitovaa lainsäädäntöä

12 ihmisoikeuksien kunnioittamiseksi. Esimerkkejä lainsäädännöstä ovat Iso-Britannian Modern Slavery Act, Ranskan Corporate Duty of Vigilance -laki sekä EU:n direktiivi muiden kuin taloudellisten tietojen raportoinnista, joka on Suomessa toimeenpantu kirjanpitolaissa ja joka edellyttää tietyiltä yrityksiltä raportointia ihmisoikeuksien kunnioittamiseksi tehdyistä toimista. Kestävän kehityksen indeksit Kestävän kehityksen indeksit keräävät yritysten vastuullisuustietoja sijoittajille ja muille sidosryhmille. Tietoja hyödynnetään muun muassa YK:n vastuullisen sijoittamisen periaatteiden noudattamisessa, ESG-analyysissa sekä portfolion riskiarvioinneissa. Suomalaisten yhtiöiden näkökulmasta keskeisimpiä vastuullisuusindeksejä ovat kansainvälisesti johtavat Dow Jones Sustainability Indices (DJSI-indeksit) ja CDP (entinen Carbon Disclosure Project). Dow Jones Sustainability Indices (DJSI) -indekseihin valitaan RobecoSAMin tekemän vastuullisuusarvioinnin perusteella maailman (DJSI World) ja Euroopan (DJSI Europe) vastuullisimmat yritykset. Indeksikyselyyn pyydetään vastaamaan yrityksen markkina-arvon perusteella, mutta myös vapaaehtoinen vastaaminen on mahdollista korvausta vastaan. CDP on maailman johtava sijoittajille suunnattu ilmasto- ja ympäristöindeksi. Merkittävin CDP:n indekseistä on CDP Climate Change (entinen Investor) -ohjelma, joka arvioi sekä yritysten ilmastoraportointia että konkreettisia toimenpiteitä ilmastonmuutokseen liittyen, kuten päästötavoitteiden asettamista, ilmastoriskiarviointeja sekä johdon palkitsemista ilmastotavoitteisiin liittyen, Muita CDP:n kyselyjä ovat muun muassa CDP Water, CDP Supply Chain sekä CDP Forests (entinen Forest Footprint Disclosure). DJSI- ja CDP-kyselyihin yritykset kutsutaan kevään aikana. Tulokset julkistetaan syksyllä. Muita Suomessa noteerattuja indeksejä ja asiantuntija-arvioita ovat muun muassa FTSE4Good, Corporate Knights Global 100 Most Sustainable Corporations, STOXX Global ESG Leaders sekä Oekom Research AG:n corporate rating. Helsingin pörssiin listautuneiden johtavien yritysten vastuullisuutta seurataan OMX GES Sustainability Finland -indeksissä. Yritysvastuun raportointi Yritysvastuun raportointi Suomessa PwC julkaisee joka syksy barometrin sen vuoden alussa annettujen yritysvastuuraporttien sisällöstä. Barometri katsoo suomalaista yritysvastuuta kolmesta näkökulmasta: 1) miten hyvin yritysvastuu on strategiassa mukana, 2) millä tasolla sen johtaminen on ja 3) miten kehittynyttä siihen liittyvä raportointi on. Vuosittain raportoivia yrityksiä on jo pitkään ollut noin 150. On hieman yllättävää, ettei raportoinnin määrä ole juurikaan kasvanut viimeisten vuosien aikana. Raporttien varmennus sen sijaan on yli kaksinkertaistunut vuoden 2009 jälkeen: vajaa kolmannes on hankkinut raportille kolmannen osapuolen varmennuksen. Vuodesta 2009 alkaen kerätty barometridata kertoo, että yritysvastuun kehittäminen alkoi raportoinnista. Seuraavaksi vastuullisuudelle luotiin johtamisjärjestelmiä, ja strategisen tason kehitystyö seurasi sen jälkeen.

13 Raportoivat yritykset näyttäisivät olevan valmiita omaksumaan nopeasti uusia raportointiasioita, koskivat ne sitten hiilijalanjälkeä tai YK:n Kestävän kehityksen tavoitteita tai verojalanjälkeä. Noin viidennes raportoivista yrityksistä on edelläkävijöitä yritysvastuussaan barometrin kaikilla kolmella osa-alueella: strategisella, johtamista koskevalla sekä raportointiin liittyvällä. Vuoden 2017 barometrin mukaan tämä ryhmä näyttäisi ottavan lisää etumatkaa muihin raportoiviin yrityksiin verrattuna. Raportoinnin sisältö Raportoinnissaan yrityksen on keskityttävä liiketoiminnan kannalta olennaisiin asioihin, jotka perustuvat sidosryhmien odotuksille ja liiketoimintavaikutuksille ja joihin kestävän kehityksen trendit puolestaan vaikuttavat luoden sekä liiketoimintamahdollisuuksia että riskejä. Monen yrityksen raportoinnissa onkin yleistynyt tapa kuvata yritysvastuuasioiden olennaisuutta matriisina, jossa toinen ulottuvuus kuvaa kyseisen asian merkittävyyttä sidosryhmille ja yhteiskunnalle ja toinen ulottuvuus muodostuu merkittävyydestä yritykselle. Raportointi perustuu olennaisiin asioihin liittyviin tavoitteisiin sekä saavutettuihin tuloksiin. Tunnuslukujen määrittelyssä voidaan käyttää eri raportointiviitekehyksiin sisältyviä tunnuslukuja. On kuitenkin tärkeää ensin tunnistaa ne olennaiset asiat, jotka ovat merkittäviä yritykselle ja miettiä niihin liittyvät yksittäiset tunnusluvut vasta sen jälkeen. Raportointi on nykyisin usein monikanavaista. Eri sidosryhmät hakevat tietoa eri kanavista, joita ovat esimerkiksi perinteinen yritysvastuuraportti, vuosikertomus, sijoittajaviestintä tai yhtiön verkkosivut. Jatkossa myös suurten yleisen edun kannalta merkittävien yhtiöiden hallitusten antamat selvitykset muista kuin taloudellisista tiedoista täydentävät muuta raportointia. Sosiaalisen median eri alustat laajentavat raportointimahdollisuudet digitaalisiksi. Koska eri sidosryhmillä voi olla toisistaan poikkeavia tiedon tarpeita, on raportoinnin sisältö sekä tiedon julkaisukanavat mietittävä sidosryhmien tarpeiden ja odotusten näkökulmasta. Miten eri raportointiviitekehykset auttavat raportoinnin kokoamisessa Sen jälkeen, kun yritys on tunnistanut olennaiset asiat, niille asetetaan tavoitteet, joiden toteutumista seurataan tunnuslukujen avulla. Eri raportointiviitekehyksiin sisältyvistä tunnusluvuista voi olla apua tässä. Global Reporting Initiative (GRI) raportointiviitekehys Global Reporting Initiative (GRI) on riippumaton kansainvälinen järjestö, joka on perustettu vuonna GRI on luonut yritysvastuun raportointiohjeiston, joka soveltuu sekä suurille että pienemmille yrityksille toimialasta tai maantieteellisestä sijainnista riippumatta. GRI-raportissa organisaatio voi esittää sekä sosiaaliseen, ekologiseen että taloudelliseen vastuullisuuteensa liittyviä tietoja sovittujen raportointisääntöjen mukaisesti. Tavoitteena on ollut luoda yritysvastuun raportointiin yleisesti hyväksytty toimintamalli, joka toimii yhteen myös muiden raportointiohjeistojen kanssa. GRI raportointiviitekehitys on kehittynyt vuosien varrella, ja lokakuussa 2016 julkaistiin uudet GRIstandardit. Siirtymävaihe uusiin standardeihin kestää kesään 2018 asti siten, että jälkeen julkaistavissa raporteissa sovelletaan uusia GRI-standardeja. GRI -standardit eivät sisällä mitään uusia aiheita verrattuna GRI G4 ohjeistoon. Suurimmat

14 muutokset liittyvät ohjeiston rakenteeseen sekä vaatimusten ja suositusten selkeyttämiseen. Uusi rakenne mahdollistaa standardien ajan tasalla pitämisen ja päivityksen nopealla aikataululla esimerkiksi niissä tilanteissa, joisssa viitedokumentteja muutetaan tai päivitetään. GRI -standardit kostuvat kolmesta yleisestä standardista (Foundation, General Disclosures, Management Approach) ja kolmesta aihekohtaisesta standardisarjasta (Economic, Environmental, Social). Perusta (Foundation) sisältää raportointiperiaatteet raportin sisällön ja laadun määrittämiseksi ja ohjeistuksen, miten standardeja käytetään. Raportointiperiaatteita sisällön määrittämiseksi: Sidosryhmien mukaan ottaminen Kestävän kehityksen viitekehys Olennaisuus Kattavuus Raportointiperiaatteita laadun määrittämiseksi: Täsmällisyys Tasapainoisuus Selkeys Vertailtavuus Luotettavuus Oikea-aikaisuus Yleisten standardien julkaistavat tiedot (General Disclosures) raportointivaatimukset liittyen organisaation profiiliin, strategiaan, etiikkaan ja rehellisyyteen, hallintoon, sidosryhmävuorovaikutukseen ja raportointikäytäntöihin. Johtamiskäytännöt (Management Approach) raportointivaatimukset liittyen johtamiskuvausten raportointiin. Miten johdetaan olennaisia taloudellisia, sosiaalisia ja ympäristövaikutuksia ja mitkä ovat aiheiden laskentarajat. Aihekohtaisia standardeja (Topic-specific Standards) Sisältää julkaistavat tiedot aihealueittain vastuullisuuden eri osa-alueilta (taloudellinen, sosiaalinen sekä ympäristövastuu). Organisaatio valitsee, haluaako se raportoida Core- (suppea) tai Comprehensive- (laaja) laajuuden mukaisesti. Vaihtoehdot eivät heijasta raportin laatua tai tärkeyttä vaan ainoastaan raportointiohjeistuksen soveltamisen laajuutta. Lisäksi GRI-raportointiviitekehyksestä löytyy toimialakohtaisia ohjeistoja (Sector Guidance). Nämä ohjeistot soveltuvat yksittäisille toimialoille ja ottavat huomioon toimialan erityispiirteitä. Alla oleva kuvio kuvaa GRI-standardien dokumentaation kokonaisuutta.

15 Lähde: Global Reporting Initiative Uusien standardien myötä on asetettu työryhmä, The Global Sustainability Standards Board (GSSB), jonka tehtävänä oli laatia ensimmäiset yritysvastuun standardit sekä huolehtia jatkossa standardien kehityksestä. AA1000 raportointi ja varmennusstandardit AA1000 on kansainvälisesti toimivan konsultointifirman AccountAbilityn ylläpitämä standardikokoelma. Kokoelman määrittämää viitekehyksen pääpaino on siinä, miten yritys sisällyttää sidosryhmiensä odotukset vastuullisuuden johtamisen kehittämiseen ja toteutukseen. AA1000 AccountAbility -viitekehys koostuu kolmesta toisiinsa liittyvästä standardista, jotka ovat Periaatteet (Principles), Varmennus (Assurance) ja Sidosryhmien osallistaminen (Stakeholder Engagement). AA1000-määritelmän mukaan vastuullinen yritys on (1) perustanut strategiansa kattavaan ja tasapainoiseen ymmärrykseen sidosryhmiensä tärkeinä pitämistä asioista ja huolista, (2) määritellyt tavoitteet ja standardit, joita vasten strategiaa voidaan johtaa ja arvioida sekä (3) raportoinut luotettavaa tietoa omasta strategiastaan, tavoitteistaan, standardeistaan ja suorituskyvystään niille, jotka tekevät päätöksiä näiden tietojen perusteella. Itse periaatteet on jaettu kolmeen osaan, jotka ovat sisällyttämisen pääperiaate (The Foundation Principle of Inclusivity), olennaisuuden periaate (the Principle of Materiality) ja sidosryhmien tärkeinä pitämiin asioihin vastaamisen periaate (The Principle of Responsiveness). Jotta kaksi jälkimmäistä periaatetta voidaan täyttää, on sisällyttämisen pääperiaate oltava huomioitu. Sisällyttäminen tarkoittaa sitoutumista olla tilivelvollinen (accountable) kaikille tahoille, joihin

16 organisaation toiminnalla on vaikutusta ja jotka toisaalta vaikuttavat organisaation toimintaan. Vuorovaikutus sidosryhmien kanssa tulee tapahtua kaikilla organisaation tasoilla ja olla osana jatkuvaa prosessia. Olennaisuus on kykyä tunnistaa ja arvioida organisaation vaikutusten kattavuutta. Vaikutusten arvioimiseksi vaaditaan prosessi olennaisuuden arvioinnille. Sidosryhmien tärkeinä pitämiin asioihin vastaaminen tarkoittaa organisaation kykyä vastata sidosryhmiensä esille tuomiin asioihin ja yhteydenottoihin. Periaate velvoittaa yhtiötä ylläpitämään koko organisaation kattavaa prosessia, joka mahdollistaa järjestelmällisellä tavalla sidosryhmien esille tuomiin asioihin vastaamisen priorisoinnin ottaen huomioon asioiden olennaisuuden ja niihin vastaamiseen tarvittavat resurssit, tarvittavien toimenpiteiden oikea-aikaisuuden sekä kommunikoinnin sidosryhmien kanssa. Standardi koskien sidosryhmien osallistamista määrittelee yksityiskohtaisemmalla tasolla AA1000 periaatteiden mukaisesti organisaation tavan vuorovaikuttaa sidosryhmiensä kanssa. Varmennusstandardi on työkalu kolmansille riippumattomille osapuolille tarkastaa yhtiön vastuullisuuteen liittyvä toiminta suhteessa aiemmin määriteltyihin vastuullisuusperiaatteisiin. YK:n Global Compact-aloite Global Compact on YK:n vapaaehtoinen aloite, jonka allekirjoittamalla yritykset sitoutuvat toiminnassaan noudattamaan kymmentä ihmisoikeuksiin, työelämän oikeuksiin, ympäristön suojeluun ja korruption vastaiseen toimintaan liittyvää periaatetta. Periaatteet perustuvat YK:n ihmisoikeuksien yleismaailmallinen julistukseen, ILO:n työelämän perusperiaatteita ja -oikeuksia koskevaan julistukseen, YK:n Rion ympäristöä ja kehitystä koskevaan julistukseen ja YK:n korruption vastaiseen yleissopimukseen. Global Compact -aloite käynnistettiin vuonna 2000, jonka jälkeen siihen on liittynyt yli yritystä 170 eri maasta. Vuoden 2017 lopussa aloitteeseen oli sitoutunut 70 suomalaista yritystä. Global Compactissa mukana olevilla yrityksillä on velvollisuus raportoida YK:lle vuosittain periaatteiden noudattamisesta ja kehittämisestä laatimalla Communication on Progress eli COPraportti. COP-raportissa tulisi kuvata käytännön toimenpiteitä, kuten politiikkoja, toimintamalleja ja toimenpiteitä, joita yritys on ottanut tai suunnittelee ottavansa käyttöön suhteessa aloitteen neljään osa-alueeseen. Lisäksi yrityksen tulisi kuvata sen toiminnan tuloksia suhteessa periaatteiden saavuttamiseksi asetettuihin tavoitteisiin. Raportissa tulee olla myös toimitusjohtajan lausunto, jossa hän ilmaisee jatkuvan tukensa aloitteelle ja sitoutumisen sen periaatteisiin. Käytännössä useat isot yritykset raportoivat edistymisestään osana vuosittaista yritysvastuuraportointiaan. COP -raportti julkaistaan Global Compactin kotisivuilla. Toimittaessaan raporttia yrityksen tulee arvioida omaa edistymistään suhteessa periaatteiden tukemiseen ja implementointiin. Tämän arvion perusteella yritykset luokitellaan niiden edistymisen mukaisesti Active level tai Advanced level - tasoisiksi. Mikäli yrityksen raportointi ei ylety näille vaatimustasoille, yritys voi 12 kuukauden ajan toimia Learner -tasolla. Jos yritys laiminlyö raportointivelvoitteensa, se voidaan erottaa aloitteesta. YK:n kestävän kehityksen tavoitteet (SDG-tavoitteet) YK:n kestävän kehityksen vuoteen 2030 ulottuvista 17 tavoitteesta ja 169 alatavoitteesta sovittiin jäsenvaltioiden kesken syksyllä Kestävän kehityksen tavoitteiden (Sustainable Development Goals, SDG-tavoitteet) tarkoituksena on poistaa maailmasta äärimmäinen köyhyys, edistää tasaarvoa ja oikeudenmukaisuutta sekä suojella maapallon kantokykyä. SDG-tavoitteet on tarkoitettu valtioille, mutta niiden saavuttamiseen tarvitaan tukea myös

17 yrityksiltä. Ne tarjoavat yrityksille kokonaisvaltaisen, kaikki yritysvastuun osa-alueet sisältävän, viitekehyksen vastuullisuuden integroimiseksi liiketoimintaan. Yritysten tulisi kohdistaa kestävää kehitystä ajavat toimenpiteensä niihin SDG-tavoitteisiin, joihin se voi ydinliiketoimintansa ja liiketoiminta-alueidensa kautta eniten vaikuttaa joko lisäämällä positiivisia tai vähentämällä negatiivisia vaikutuksia. Yrityksen kannalta olennaisten SDG-tavoitteiden tunnistaminen onkin ensimmäinen askel niihin sitouduttaessa. PwC:n yritysvastuubarometri on osoittanut, että monet suomalaisyritykset ovat ottaneet SDGtavoitteet yritysvastuuohjelmiensa osaksi ja kertovat vastuullisuusraporteissaan oman toimintansa liittymisestä kestävän kehityksen tavoitteisiin. Vaikka monet yritykset ovat alkaneet raportoinnissaan linkittää SDG-tavoitteita omaan toimintaansa ja vaikka niitä tässäkin käsitellään raportointiviitekehysten yhteydessä, ei kysymyksessä kuitenkaan ole pelkkä raportointiasia. Yritysten pitäisi arvoida omaa liiketoimintaansa sekä siihen sisältyviä riskejä ja mahdollisuuksia siitä näkökulmasta, ovatko ne omalla toimillaan edistämässä tai estämässä kyseisten tavoitteiden toteutumista kyseisessä maassa. Integroidun raportoinnin viitekehys Sitä mukaa kun yritysvastuun merkitys yhtiön arvonluonnon kannalta on tunnistettu ja sijoittajat asettavat yritysvastuuasioille yhä enemmän painoarvoa osana omia sijoituspäätöksiään, yritysten hallituksilla on kasvava paine ottaa omassa raportoinnissaan kantaa myös muita kuin taloudellista tietoja käsitteleviin asioihin. Integroimalla kestävän kehityksen näkökulmat osaksi yrityksen suunnittelua, päätöksentekoa, mittaamista ja raportointia varmistutaan siitä, että kaikki liiketoiminnan menestykseen tai sen vaarantamiseen liittyvät tekijät on tunnistettu ja otettu huomioon. International Integrated Reporting Councilin (IIRC) määritelmän mukaan integroitu raportointi on keino viestiä siitä, miten organisaation strategia, hallintotapa, suorituskyky ja tulevaisuudennäkymät ulkoisen ympäristönsä puitteissa johtavat arvon luomiseen lyhyellä, keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä. Integroitu raportointi ei kuitenkaan lähde siitä, että kyseistä raportointiviitekehystä aletaan soveltaa sellaisenaan: raportointia pitää edellyttää integroitu ajattelu. Toisin sanoen kyse ei ole vain raportoinnista, vaan syvällisestä muutoksesta hahmottaa yrityksen arvonluonti ja sen turvaaminen myös tulevaisuudessa aikaisempaa kokonaisvaltaisella tavalla. Integroidun raportoinnin tulisi myös antaa tietoa yrityksen strategiasta ja siitä, miten se liittyy yrityksen mahdollisuuksiin luoda arvoa ja vaikuttaa yrityksen eri pääomanlajeihin ja niiden käyttöön. Kuten IIRC:n määritelmästä käy ilmi, yrityksen arvonluontiin vaikuttavat paitsi sen oma liiketoiminta, myös yrityksen ulkoinen toimintaympäristö, suhteet sidosryhmiin sekä resurssit joita yritys käyttää ja joihin se vaikuttaa. Näihin resursseihin ja suhteisiin jotka toimivat edellytyksenä yrityksen arvonluonnille viitataan integroidun raportoinnin viitekehyksessä yleisesti yrityksen eri pääomanlajeina. Integroidun raportoinnin viitekehyksen eri pääomanlajit ovat: taloudellinen, valmistettu, inhimillinen, intellektuaalinen, sosiaalinen ja luonnon pääoma. Jotta yritysvastuun ja kestävän kehityksen merkitys yhtiön arvonluonnille voidaan kokonaisvaltaisesti ymmärtää ja hyödyntää, on tärkeää kuunnella yrityksen eri sidosryhmien näkemyksiä ja pääomanlajeja edustavia henkilöitä. Näin siitä, mitä yhtiö konkreettisesti tarvitsee kustakin pääomanlajista omaan liiketoimintaansa ja arvonmuodostukseensa, saadaan riittävä kuva. Integroidun raportoinnin keskeisenä päämääränä voidaan pitää sitä, että yhtiö voi sen avulla antaa