Maailman elokuvan historia III. Välimeren aluetta

Transkriptio

1 Maailman elokuvan historia III Välimeren aluetta

2 Espanja Verraten vahvasti mukana elokuvan varhaiskehityksessä Segundo de Chomón: Espanjan Georges Méliès Vuosina Barcelona on elokuvatuotannon keskus Päälajityyppi: españoladas (historialliset eepokset) esim. Vida de Cristóbal Colón y su Descubrimiento de América (1917) Vuoteen 1928 mennessä tuotanto siirtynyt pääosin Madridiin Äänen tultua vuonna 1931 tuotetaan vain yksi elokuva Sisällissota estää elokuvakulttuurin kehittämisen mutta dokumenttielokuvista muodostuu ulkomaalaisten mestarien käsissä propaganda-ase (Ivens, Karmen, Strand & Hurwitz) myös Buñuelin uutiskuvastoa sisältävä España 1936

3 Elokuva Francon Espanjassa Francon hallinto perustaa Kansallisen Elokuvatuotannon Laitoksen ja määrää dubbaamisen pakolliseksi Ankara poliittinen ja moraalinen sensuuri Monet elokuvantekijät päätyvät maanpakoon Aikamme espanjalainen elokuva on poliittisesti tehotonta, älyllisesti köyhää, esteettisesti toivotonta, sosiaalisesti valheellista ja tuotannollisesti tukahdutettua. Antonio Nieves Conde esittelee neorealistisia vireitä kohua herättäneessä elokuvassaan Surcos (1952) Neorealismi innoittaa myös ohjaajia kuten Juan Antonio Bardem tekemään yhteiskuntakriittisiä elokuva niitä ei sensuroida 1960-luvulla historiallisia eepoksia ja italowesterneitä kuvataan Espanjassa yhteistuotantoina

4 Rafael Rivelles:n ja Juan Calvo:n Marcelino pan y vino (1955) espanjalaisen elokuvan ensimmäinen festivaalivoittaja ja myyntimenestys Fernando Rey: n läpimurto Buñuel palaa tekemään joitakin yhteistuotantoelokuvia 1947 perustettu Escuela Official de Cine mahdollistaa aikanaan vasemmistolaisesti suuntautuneen elokuvantekijäsukupolven läpimurron Kansainvälisen menestyksen turvin Carlos Saura saa tehdä hyvinkin subversiivisiä elokuvia Subjektiivisia ja allegorisia kuvauksia elämästä diktatuurin alaisuudessa Sensuuri poistetaan Francon kuoltua 1975

5 Uusi espanjalainen elokuva Elokuvia aletaan tehdä maan muillakin kielillä kuin Kastiljan espanjaksi Catalan Institute of Cinema ja uuden baskielokuvan synty Julio Medem alkaa tutkia ihmisten subjektiivisia tuntoja suhteessa maan historiaan Hätkähdyttäviä aiheita ja revisionistisia historiantulkintoja Pedro Almodóvarin hulvaton satiiri Laadukkaan fantasia- ja kauhuelokuvan nousu

6 Espanja: elokuvia ja tekijöitä Luis Garcia Berlanga : Bienvenido Mister Marshal (1953) Juan Antonio Bardem: Muerte de un ciclista (1955) Luis Buñuel: Viridiana (1961), Tristana (1970) Carlos Saura: La Caza (1965), El Jardín de las Delicias (1970), Prima Angelica (1974), Cria Cuervos (1976) Victor Erice: El espiritu de la colmena (1973) Julio Medem: Vacas (1981) Pedro Almodovar: Qué he hecho yo para merecer esto!! (1984) Matador (1986), Átame! (1990), Habla con ella (2002) Fernando Trueba: Belle époque (1992) Alehandro Amenábar: Tesis (1995) Iciar Bollain: Te Doy Mis Ojos (2003) Teresa & Dominic Pelegri & Harari: Seres queridos (2004) Guilermo Den Toro: El Labyrinto Del Fauno (2006) Jaime Rosales: La Soledad (2007)

7 Portugali Aurélio da Paz dos Reis kuvaa aktualiteetteja Vuosisadanvaihteessa Costa Veiga perustaa maan ensimmäisen tuotantoyhtiön Portugal Film 1920-luvulla nuoret elokuvantekijät yrittävät seurata Ranskalaisten, Saksalaisten ja Venäläisten tekijöiden malleja Leitão de Barros dokufiktion/etnofiktion tekijänä Vuodesta 1933 oikeistodiktatuurin myötä syntyy komediaa ja musikaaleja Comédia À Portuguesa 1950-luvulla historiallisia elokuvia käytetään kansallisen propagandan ja konservatiivisen arvomaailman palveluksessa Jännitettä neorealismin seuraamisen ja sensuurin välillä

8 Portugalin Kinemateekki aloittaa toimintansa 1958 amerikkalaisten elokuvien sarjalla uusi aalto kannoillaan Novo Cinema Neilikkavallankumouksen jälkeen elokuvantekijät yhdistelevät realismia ja legendoja, politiikkaa ja etnografiaa Manoel de Oliveira: Aniki-Bóbó (1942), O Convento (1994), Je rentre à la maison (2001)

9 Kreikka Ateenan 1906 Intercalated Games :a tallennetaan filmille lyhyitä komediapätkiä Kostas Bachatoris:n Golfo (1911) ensimmäinen kreikkalainen pitkä tarinaelouva Perustetaan elokuvayhtiöt: Athina film(1912), Astry Film (1916) Orestis Laskos:n Daphnis and Chloe (1931) ensimmäinen ulkomailla levitetty kreikkalainen elokuva lukuja pidetään kreikkalaisen elokuvan kulta-aikana Michael Cacoyannis:/ Mihalis Kakogiannis: Electra (1962), Alexis Zorbas /Zorba the Greek (1964), Iphigenia (1977) Jules Dassin: Pate tin kyriaki (1960) Theo Angelopoulos: O Thiassos (1975), Topio stin omichli (1988), To vlemma tou Odyssea (1995)

10 Turkki Tuontiyritykset pyrkivät hallitsemaan asutuskeskusten elokuvamarkkinoita näyttämällä Amerikkalaisia, Ranskalaisia ja saksalaisia elokuvia Elokuvatuotanto vakiintuu vasta1950-luvulla: 49 elokuvaa vuonna 1952 enemmän kuin aiempina vuosina yhteensä 1960-luvulla Turkista tulee maailman viidenneksi suurin elokuvatuottaja: 300 elokuvaa/vuosi TV ja Video yhdessä 1970-luvun poliittisen kuohunnan ja talouskriisin kanssa johtavat tuotannon jyrkkään laskuun Vuoden 1986 elokuvalaki parantaa elokuva- ja musiikkiteollisuuden työntekijöiden oikeuksia Elokuvateollisuuden uudelleenorganisointi alkaa 1987

11 Yhteistuotantoja Saksan kanssa Uusi nousi vuoden 2000 jälkeen: kotimaiset kanssamenestykset päihittävät usein ulkomaiset Serif Gören & Yilmaz Güney: Yol (1982) Bilge Ceylan: Mayis sikintisi (Clowds of May, 2000) Özer Kiziltan: Takva (Fear of God, 2006) Fatih Akin: Gegen die Wand (2004), Auf der anderen Seite (2007)

12 Israel Israelin valtion perustamisen jälkeen dokumenttituotanto vakiintuu Ensimmäiset elokuvastudiot perustetaan 1950-luvulla Populaarit bourekas-elokuvat 1960 ja 1970-luvuilla käsittelevät koomis-romanttiseen sävyyn ashkenaasi ja sephardim juutalaisten, samoin kuin rikkaiden ja köyhien välisiä suhteita Ranskan uusi aalto innoittaa uusherkkyys-suuntausta etsimään uusia elokuvallisia mahdollisuuksia 1990-luvulla tarinoita yhteiskunnan laidoilla elävistä anti-sankareista 2000-luvulla sekä israelilaiset että palestiinalaiset tekevät yhä kriittisempiä elokuvia

13 Israel & Palestiina, elokuvat ja tekijät Dror Shaul: Adama Meshuga'at (2006) Radu Mihaileanu: Va, vie, deviens (2005) Jonathan Paz: Eskimosim ba Galil (2006) Savi Gabitzon: Hole Ahava B'Shikun Gimel (1995) Avi Nesher: Ho-Sodot aka Secrets (2007) Eran Riklis: The Syrian Bride (2004) Ari Folman: Valz Im Bashir (2008)

14 Palestiina Palestiinassa tehdään aktualiteetteja pian elokuvan synnyttyä Documentti Sauri Arabian kuningas King Ibn Saud n vierailusta Palestiinaan 1935 Juutalaisten Exoduksen myötä Palestiinan elokuvatuotanto loppuu Vuodensta 1968 elokuvia tehdään pakolaisuudessa PLO:n Film Foundation/Palestinian Film Unit n turvin PLO elokuva-arkistot Beirutissa katoavat vuonna1982 Chronicle of a Disappearance (1996): ensimmäinen Yhdysvalloissa esitetty Palestiinalais-elouva

15 Gazassa elokuvaprojektien tulee saada Hamaslaisen kulttuuriministeriön hyväksyntä itsenäiset tuottajat valittavat, että se ei salli muuta kuin Hamasin linjan mukaisia sisältöjä Elokuvia tehdään Palestiinassa myös Eurooppalaisella ja Israelilaisella rahalla Abu Hassan Hany: Paradise now (2005) Elia Suleiman: Yadon ilaheyya/ Divine interventioan (2002)

16 Carlos Saura: Carmen 1983 Osa Sauran flamenco-trilogiaa Antonio Gadesin koreografia Sauran usein käyttämä keino: kerronnallisten tasojen sekoittuminen ilmentää tässä intohimon kohteen idealisoinnin kautta tapahtuvaa todellisuuden vääristymistä Elokuvalliset keinot flamencon palveluksessa - peilit ja ikkunat Carmen-aiheen uudelleen espanjalaistaminen Bizet n jäljiltä sitä kuitenkaan kieltämättä Huippumuusiikoita ja tanssijoita: Paco de Luca, Laura del Sol, Antonio Gades Tanssi sukupuoliroolien ja korkeamman todellisuuden ilmentäjänä