Elokuva Latinalaisessa Amerikassa EH III

Transkriptio

1 Elokuva Latinalaisessa Amerikassa EH III

2 Yleisiä humioita elokuvasta Latinalaisessa Amerikassa Kotimainen tuotanto usein päässyt käyntiin vain vaivoin Hollywood ja aikanaan televisio ovat olleet ankaria kilpailijoita elokuvateollisuudelle Eurooppalainen taide-elokuva toiminut sekä esikuvana että uhkana keskiluokkaista porvarillisuutta Radikaalien uuden elokuvan aaltojen nousu 1960-luvulla Toimiminen eriasteisten sotilasdiktatuurien alaisuudessa ja/tai yhteiskunnallisesti väkivaltaisessa kontekstissa Myöhemmät katastrofaaliset taloudelliset olosuhteet Traumaattisen menneisyyden työstäminen elokuvissa Moninaisten etnisten vähemmistöjen huomioiminen

3 Uusi latinalais-amerikkalainen elokuva Poliittis-ideologisia taustatekijöitä: kolonialismin perintö, neokolonialismi, eksploitaatio, sotilasdiktatuurit, rikollisuus ja korruptio Ideaali kolmannesta elokuvasta irrallaan sekä Hollywoodista että eurooppalaisesta taide-elokuvasta Kuuban vallankumouksen synnyttämät ihanteet Tavoitteena "korostaa vuorovaikutusta elokuvan ja yleisön välillä avoimissa, esseenkaltaisissa dokumentaareissa, jotka kannustaisivat ihmisiä poliittiseen toimintaan. Kaksinkertaisen sitoutumisen" ihanne: yhteiskunnallinen muutos ja taiteellinen innovaatio

4 Erillissuuntauksia kuten Epätäydellinen elokuva, Paljastava elokuva, Nälän elokuva, Tropikalismi, Kannibalismi ja Karnevaleski. Chilessä 1967 pidetyssä kokouksessa lanseerattiin käsite Nuevo Cine Latinoamericano. Alettiin pohtia elokuvan roolia mantereella kokonaisuudessaan unelma mantereen laajuisesta kollektiivisesta liikkeestä Elokuvakerhot, -lehdet ja -festivaalit levittivät keskeisiä ideoita Sotilaskaappausten myötä näistä muodostui usein diasporisia toimintoja

5 Meksiko Vähäinen mykkäelokuvatuotanto lähes kokonaan kadonnut Hitaan alun jälkeen yksi Latinalaisen Amerikan johtavia elokuvateollisuuksia Amerikkojen neljänneksi suurimmat studiot Aluksi lähinnä melodraamaa, hömppäkomediaa ja espanjankielisiä versioita Hollywood elokuvista Meksikolaisen elokuvan kultakausi alkaa 1940-luvulla päihittää Hollywoodin Latinalaisessa Amerikassa Emilio El Indio Fernández: La isla de la pasión (1942) saa tunnustusta myös ulkomailla Luis Buñuel tekee parikymmentä elokuvaa Meksikossa vuosina

6 García Ascot n En el balcón vacío (1961) voittaa palkinnon Locarnon festivaaleilla 1960-luvulla yhä enemmän melodraamaa ja eksploitaatiota Elokuvia ja kirjallisuutta sensuroidaan osana opposition tukahduttamista 1970-luvulla elokuvatuotannon infrastruktuuria parannetaan ja perustetaan Centro de Capacitación Cinematográfica elokuvakoulu sekä Cineteca National Alejandro Galindo s El juicio de Martín Cortés (1973) purevana rasismin analyysinä 1980-luvun taloudellisen ahdingon aikana tärkeitä poikkeuksia lukuun ottamatta lähinnä vain eksploitaatiota

7 1990-luvulta alkaen uusi lupaava nousu Nuevo cine Mexicano: puhutaan jopa taide-elokuvan renessanssista 2000-luvun taitteen jälkeen Meksikolaiset ohjaajat ovat voittavat useita palkintoja tärkeimmillä kv. festivaaelilla BUÑUEL, LUIS: El (1952) BUÑUEL, LUIS: Nazarin (1959) LEDUC, PAUL; Frida (1986) IÑÁRRITU, ALEJANDRO GONZÁLEZ: Amores perros (2000) CUARÓN, ALFONSO: Y tu mama tambien (2001)

8 Kuuba Elokuvakulttuuri oli pitkään lähinnä Yhdysvaltalaisen tuotannon varassa Eksoottisten elokuvien ja kohtausten kuvauspaikka 1950-luvulla trooppisia musikaaleja ja komedioita, melodraamoja sekä dekkareita Vallankumouksen jälkeen elokuva oli valtion erityisessä suojeluksessa Instituto Cubano del arte y Industria Cinematográficos (ICAIC), päämääränä käyttää elokuvaa tietoisuuden herättäjänä eikä hypnoottisena välineenä elokuvan demystifiointi

9 Epätäydellinen elokuva : luovilla ratkaisuilla ylitetään resurssien rajallisuus; muodon avoimuus kutsuu tulkitsemaan ja keskustelemaan 1970-luvulla ICAIC:n toimintoja tehostetaan ja palataan suurelta osin klassiseen kerrontaan modernismin sijaan Yhdysvalloissa syntyy diasporista elokuvatuotantoa, tunnetuimpana Leon Ichason Bitter Sugar (1996) SANTIAGO, ALVAREZ: 79 Primaveras (1969) TOMÁS GUITIÉRREZ ALEA: El Megano (1955), Memorias del susbdesarollo (1968), Muerte de un burocrate (1966), La última cena (1976) SOTTO, ARTURO: Amor Vertical (Hissillä hekumaan 1997)

10 Brasilia Kömpelöitä äänielokuvakokeiluja laulajia ja puhujia kankaan takana Aluksi Riossa lähinnä halpatuotantoa, joka nautti suurempaa kansansuosiota kuin ulkomaiset tuotteet. Vähitellen Hollywood valloitti markkinat ja muodostui lähes synonyymiksi elokuvalle Äänielokuva paransi hieman kotimaisen elokuvan asemaa, mutta kohonneet tuotantokustannukset olivat romuttaa alkeellisen studiojärjestelmän Vera Cruz Films (1949), johdossaan Alberto Cavalvanti, pyrki tekemään laatuelokuvia

11 Cinema Novo -suuntauksen tavoitteena tehdä elokuvasta osa anti-kolonialistista ja köyhyyden vastaista taistelua Kamera kädessä ja idea päässä 1964 sotilasjuntta kaappasi vallan. Vasemmistolaisena pidetyt elokuvakulttuurin ilmentymät kiellettiin ja elokuvia takavarikoitiin 1966 perustettiin Instituto Nacional de Cinema (INC) tehtävänä jakaa laatutukea ja julkaista elokuvakirjallisuutta Yhteiskunnallinen kritiikki saa allegorisia muotoja: nälän ja väkivallan estetiikka, kannibalismi, Cinema de Lixo (rikoksia, seksiä, groteskeja hahmoja, surkeutta ja eksploitaatiota; käsivarakuvausta, hektistä montaasia) Siviilihallinnon palattua hurjat taloudelliset vaikeudet

12 LIMA BARRETTO: O Cangaceiro (1953) NELSON PEREIRA DOS SANTOS: Vidas secas (1963), Como era gostoso meu frances (1971) O amuleto de Ogum (1974) CARLOS DIEGUES: Ganga Zumba (1963) GLAUBER ROCHA: Terra em transe (1967), Antonio das Mortes (1969), Como era gostoso meu frances (1971) CAMUS, MARCEL: Orfeu Negro (1959) BABENCO, HECTOR: Kiss of the Spider Woman (1985) BARRETO, BRUNO: O Que É Isso, Companheiro? (1997) NEIRELLES, FERNANDO: City of God (2002)

13 Agentiina Elokuvateollisuus pääsee toden teolla vauhtiin vasta 1915 Äänen tulo auttoi voittamaan markkinoita muista LA maista erityisesti komedioiden ja musikaalien muodoissa elokuvateollisuus kasvoi mantereen suurimmaksi. Taiteellisesti kunnianhimoisia sosio-folkloristisia kokeiluja Sotilasjuntan tultua valtaan 1939 tuotanto heikkeni ja toisen maailmansodan aikana Meksiko ohitti Argentiinan elokuvien tuottamisessa espanjankieliselle alueelle Neorelismin innoittaman Fernando Birri peräänkuulutti elokuvaa, joka sijoittuisi tyhjänpäiväisen valtavirtaelokuvan ja itseriittoisen elitismin väliin

14 Cine-clubistas -sukupolvi tähtäsi paitsi yhteiskunnaliskriittiseen myös omaperäiseen ja kokeelliseen elokuvaan Cine Liberación -liike korosti kolmannen maailman elokuvan erityisyyttä muihin suuriin linjoihin nähden Sotilasjuntan ankara ja epäjohdonmukainen sensuuri teki elokuviin sijoittamisesta erityisen riskialtista. Jatkuvan vallankumouksen idea käytännössä useimmat liikkeen edustajat tekivät varsin kaupallisia elokuvia ja asettuivat tukemaan Peronin valtaan paluuta 1973 Demokratian paluun jälkeen on hiljalleen syntynyt uusia nousi, mutta työväenluokkainen yleisö on menetetty

15 SOFFICI, MARIO: Prisoneros de la tierra (1939) SOLANAS, FERNANDO: La hora de los hornos (1968), Memoria del saqueo (2004) PEREIRA, MIGUEL: La deuda interna (1977) BECHIS, MARCO: Garage Olimpo (1999) CHAVARRI, JAIME: Sus ojos se cerraron y el mundo sigue andando (1997) CHARLONE, CÉSAR & FERNÁNDEZ, ENRIQUE: El baño del Papa (2007) SAURA, CARLOS: Tango (1998)

16 Emilio Fernandez: La Red, 1953 Fernandez oli yksi Meksikolaisen elokuvan kultakauden tuotteliaimpia ohjaajia työskenteli myös Hollywoodissa mm. Douglas Fairbanksin stunt-miehenä Taustalla myös sotilaallista että kapinallista uraa Ylistää usein elokuvissaan meksikolaisia traditioita ja vallankumousta La Red:on Jerker A. Ericsonin sanoin kahlehdittua primitivismiä kolmiodraama täynnä kolmioasetelmia Seksuaalisymboliikalla keskeinen osuus visuaalisessa toteutuksessa hyvin vähän dialogia Voitti Cannesissa parhaan tarinan palkinnon