Oikeudellisten asioiden valiokunta ILMOITUS JÄSENILLE (0028/2010)

Transkriptio

1 EUROOPAN PARLAMENTTI Oikeudellisten asioiden valiokunta ILMOITUS JÄSENILLE (0028/2010) Asia: Luxemburgin suurherttuakunnan edustajainhuoneen perusteltu lausunto ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi yhtenäisestä eurooppalaisesta rautatiealueesta (uudelleenlaatiminen) (KOM(2010)0475 C7-0268/ /0253(COD)) Toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatetta koskevassa pöytäkirjassa nro 2 olevan 6 artiklan mukaisesti kansalliset parlamentit voivat kahdeksan viikon kuluessa siitä, kun lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttävää säädöstä koskeva esitys on toimitettu, antaa Euroopan parlamentin puhemiehelle sekä neuvoston ja komission puheenjohtajille perustellun lausunnon syistä, joiden perusteella ne arvioivat, että kyseessä oleva esitys ei ole toissijaisuusperiaatteen mukainen. Euroopan parlamentin työjärjestyksen mukaan oikeudellisten asioiden valiokunta valvoo toissijaisuusperiaatteen noudattamista. Liitteenä tiedoksenne Luxemburgin suurherttuakunnan edustajainhuoneen perusteltu lausunto mainitusta ehdotuksesta. CM\ doc PE v01-00 Moninaisuudessaan yhtenäinen

2 CM\ doc PE v01-00 Moninaisuudessaan yhtenäinen

3 PÄÄTÖSLAUSELMA Edustajainhuone, joka ottaa huomioon edustajainhuoneen työjärjestyksen 168 artiklan, huomauttaa, että kestävää kehitystä käsittelevä valiokunta tarkasteli ehdotusta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi yhtenäisestä eurooppalaisesta rautatiealueesta (asiakirja KOM(2010)0475 lopullinen) eli Euroopan komission tekemää lainsäädäntöehdotusta, jonka osalta valvotaan toissijaisuusperiaatteen noudattamista, toteaa, että kestävää kehitystä käsittelevä valiokunta hyväksyi 11. marraskuuta 2010 pitämässään kokouksessa yksimielisesti perustellun lausunnon edellä mainitusta lainsäädäntöaloitteesta on päättänyt hyväksyä kestävää kehitystä käsittelevän valiokunnan perustellun lausunnon, jonka sisältö on seuraava: "Kestävää kehitystä käsittelevä valiokunta suhtautuu varauksellisesti edellä mainittuun ehdotukseen seuraavista syistä: 1. Alkuhuomautukset 1. Luxemburgin epätavallinen tilanne Kestävää kehitystä käsittelevä valiokunta haluaa kiinnittää huomiota maan pieneen kokoon ja näin ollen sen rautatieverkon pienuuteen. Maassa on vain 274 kilometriä rautatietä. Valiokunta haluaa tuoda esiin, että useissa jäljempänä esitetyissä kohdissa tämä Luxemburgin epätavallinen tilanne on toiminut tähän lausuntoon johtaneiden keskustelujen punaisena lankana. 2. Siirretyn säädösvallan käyttäminen Direktiiviehdotuksen 60 artiklassa annetaan Euroopan komissiolle määräämättömäksi ajaksi valta antaa delegoituja säädöksiä. Tämän säännöksen nojalla voidaan muuttaa etenkin direktiiviehdotuksen monia liitteitä, jotka sisältävät keskeisiä seikkoja ainakin liitteet II X. Kestävää kehitystä käsittelevän valiokunnan mielestä Euroopan komission pitäisi käyttää yhteispäätösmenettelyä, joka pannaan täytäntöön yhteisön säädöksillä, koska Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 290 artiklassa ei anneta valtaa käyttää delegoituja säädöksiä paitsi säädöksen tiettyjen muiden kuin keskeisten osien täydentämiseen tai muuttamiseen. CM\ doc 3/11 PE v01-00

4 2. Direktiiviehdotuksen tavoitteet 1. Yleinen tavoite Direktiiviehdotuksen perusteluissa todetaan, että "Euroopan unionin liikennepolitiikan päätavoite on perustaa sisämarkkinat laatimalla yhteiset toimintaperiaatteet, joilla edistetään korkeatasoista kilpailukykyä sekä taloudellisen toiminnan sopusointuista, tasapainoista ja kestävää kehittämistä. Ensimmäisen rautatiepaketin uudelleenlaatimista koskeva ehdotus, jolla täydennetään ja vahvistetaan EU:ssa jo hyväksyttyjä rautatiealan toimenpiteitä, edistää edellä mainitun tavoitteen saavuttamista helpottamalla Euroopan rautatiemarkkinoiden yhdentämistä ja kehittämistä." 2. Erityiset tavoitteet Lisäksi perusteluissa todetaan, että "ensimmäisen rautatiepaketin ehdotettu uudelleenlaatiminen käsittää a) rautateiden infrastruktuurin riittävän rahoituksen ja hinnoittelun, b) rautatiemarkkinoiden kilpailuedellytykset ja c) organisatoriset uudistukset, jotka ovat tarpeen markkinoiden asianmukaisen valvonnan turvaamiseksi. a) Uudelleenlaadinnan ensimmäisen tavoitteen muodostavat infrastruktuurin riittävän, läpinäkyvän ja kestävän rahoituksen turvaaminen, rautatieyritysten investointien helpottaminen, mitä edesauttaa infrastruktuurin kehittämisen ja käyttöoikeuksia koskevien ehtojen parempi ennustettavuus, infrastruktuurimaksujen asianmukaisempi taso ja rakenne, rautatiealan toimijoiden kilpailukyvyn parantaminen suhteessa muihin liikennemuotoihin sekä ympäristökustannusten sisällyttäminen hintoihin. b) Toiseen tavoitekokonaisuuteen kuuluu valtion varojen käytöstä kaupalliseen tarkoitukseen johtuvan kilpailun vääristymisen ehkäiseminen sekä sen estäminen, että vakiintuneet toimijat voisivat kerätä kaupallisesti arkaluontoisia tietoja, joita ne voisivat käyttää mahdollisia kilpailijoitaan vastaan. Lisäksi siihen kuuluu eturistiriitojen ehkäisy rautateihin liittyvien palvelujen hallinnoinnissa sekä tällaisten palvelujen parempi saatavuus uusien yrittäjien kannalta ja markkinoiden läpinäkyvyyden lisääminen tehokkaan kilpailun turvaamiseksi. c) Viranomaisvalvonnan osalta ehdotetulla uudelleenlaadinnalla pyritään varmistamaan, että sääntelyelimillä on lisääntyneen riippumattomuuden, laajennetun toimivallan ja käytettävissään olevan paremman keinovalikoiman ansiosta mahdollisuudet toteuttaa tehtävänsä tehokkaasti." 3. Unionin toiminnan perustelu Direktiiviehdotuksen perustelujen mukaan unionin toiminta on perusteltua ja toissijaisuusperiaatteen noudattaminen oikeutettua seuraavasti: "Rautatiealan ongelmiin liittyy ylikansallisia näkökohtia, jotka edellyttävät toimia EU:n tasolla. Jäsenvaltioiden ja muiden toimijoiden välisen koordinoinnin puutteet häiritsevät kansainvälisen rautatieliikenteen tehokkuutta ja voivat johtaa siirtymiseen rautatieliikenteestä maantieliikenteeseen, mikä puolestaan lisäisi ruuhkia ja ympäristön pilaantumista. Rautateiden PE v /11 CM\ doc

5 markkinoille pääsyä koskevan sääntelykehyksen selkiyttäminen markkinoille pääsyn helpottamiseksi ja rautatiepalvelujen markkinoiden kehittämiseksi, rautatiekuljetusten tarjoamiseen liittyvät palvelut mukaan luettuina, on tavoite, joka on paremmin saavutettavissa unionin kuin yksittäisten jäsenvaltioiden toimin." 4. Direktiiviehdotuksen säännösten ja toissijaisuusperiaatteen yhteensopivuuden analyysi Vaikka kestävää kehitystä käsittelevä valiokunta on samaa mieltä siitä, että unionilla on yleisesti ottaen oikeus kehittää rautatiepalvelujen markkinoita, koska rautatiealan ongelmiin liittyy todellakin ylikansallisia näkökohtia, jotka edellyttävät toimia EU:n tasolla, kestävää kehitystä käsittelevä valiokunta katsoo kuitenkin, että tietyt direktiiviehdotuksen säännökset eivät ole toissijaisuusperiaatteen mukaisia: 1. Rautatieyritysten johtaminen kaupallisten periaatteiden mukaisesti (5 artikla) Direktiiviehdotuksen 5 artiklassa esitetään säännökset, joilla pyritään varmistamaan, että rautatieyrityksillä on sellainen oikeudellinen asema ja yrityshallinto, että niiden on mahdollista sopeutua markkinoiden tarpeisiin. Kyseisen ehdotuksen 5 artikla kuuluu seuraavasti: "Jos rautatieyritys on suoraan tai välillisesti jäsenvaltion omistuksessa tai määräysvallassa, jäsenvaltion määräysvalta sen johtamisen suhteen ei saa ylittää niitä johtamiseen liittyviä oikeuksia, joita yksityisten osakeyhtiöiden osakkeenomistajilla saa kansallisen yhtiöoikeuden mukaisesti olla. Edellä 3 kohdassa mainitut poliittiset suuntaviivat, jotka valtio voi vahvistaa yhtiöille osakkeenomistajien määräysvallan osalta, saavat olla ainoastaan yleisiä, eivätkä ne saa vaikuttaa johdon tekemiin erityisiin liiketoimintaa koskeviin päätöksiin." Vaikka voidaan olla samaa mieltä siitä, että valtiolla rautatieyrityksen osakkeenomistajana ei saisi olla enempää hallinnon valvontaoikeuksia kuin ne oikeudet, jotka yhtiöiden kansallisissa lainsäädännöissä myönnetään yksityisille osakeyhtiöille, minkä tahansa yhtiön siis myös rautatieyrityksen hallintoneuvoston pitää kuitenkin voida edustaa osakkeenomistajien oikeuksia ja puolustaa heidän etujaan ja sen pitää sitä suuremmalla syyllä voida valvoa tärkeimpiä johdon liiketoimintaa koskevia päätöksiä. Luxemburgin kauppaoikeudessa säädetään, että kauppaoikeudellisen yhtiön hallintoneuvostolla, jonka jäsenet nimittää yhtiökokous, joka myös myöntää heille vastuuvapauden, on hyvin laaja valta sekä päätettäessä hallintotoimista että toimittaessa yhtiön nimissä kaikenlaisissa tilanteissa. Päivittäinen johtaminen voidaan siirtää toimitusjohtajalle tai jopa johtokunnalle, jonka puheenjohtajana on periaatteessa pääjohtaja. Edellä mainitun säännöksen nojalla yleisiä toimintatapoja koskevilla suuntaviivoilla, joita kukin valtio voi laatia yrityksille osakkeenomistajien harjoittaman valvonnan yhteydessä, ei pitäisi puuttua johdon kaupallisiin päätöksiin. On mahdollista, ettei kyseinen säännös noudata toissijaisuusperiaatetta eikä suhteellisuusperiaatetta ja että se saattaa osoittautua kielteisesti vaikuttavaksi, mitä tulee komission tavoitteisiin, kun taas yhteisesti hyväksytyt hallintoperiaatteet samoin kuin niitä koskeva lainsäädäntö edellyttävät, että yhtiön hallintoneuvosto valvoo johdon hallintotoimia. CM\ doc 5/11 PE v01-00

6 Todettakoon lopuksi, että Luxemburgissa osakeyhtiöissä, joissa valtio on osakkeenomistajana, hallintoneuvoston jäsenen tehtäviin kutsuttavat henkilöt edustavat valtiota, ovat velvollisia välittämään kaikki tietoonsa tulevat seikat ja ovat velvollisia noudattamaan esimiestensä ohjeita. 2. Infrastruktuurin kehittämisstrategia (8 artikla) Tämän artiklan mukaan jäsenvaltioiden on julkaistava rautatiesektorin kehittämisstrategia, jonka on katettava vähintään viiden vuoden ajanjakso. Lisäksi infrastruktuurin haltijan on hyväksyttävä liiketoimintasuunnitelma, joka sisältää investointi- ja rahoitusohjelmat, mainittu kehittämästrategia mukaan lukien. "Jäljempänä 55 artiklassa tarkoitetun sääntelyelimen on annettava lausunto, joka ei ole sitova, liiketoimintasuunnitelman asianmukaisuudesta näiden tavoitteiden saavuttamiseksi." On mahdollista, ettei tämä säännös noudata toissijaisuusperiaatetta eikä suhteellisuusperiaatetta, eli että Euroopan unioni ryhtyy toimiin vain, jos jäsenvaltiot eivät voi saavuttaa tavoitteita riittävässä määrin (tarvetesti) ja jos unioni voi toteuttaa ne paremmin (lisäarvotesti tai tehokkuuden vertaaminen). Kuten muissakin jäsenvaltioissa, Luxemburgissa hallitus hyväksyy monivuotisen investointiohjelman valtion talousarvion laatimisen yhteydessä infrastruktuurin haltijan ehdotuksesta ja tätä varten perustetun erityisvaliokunnan (rautatieinfrastruktuurihankkeita analysoiva valiokunta) lausunnon perusteella. Sen jälkeen siitä äänestetään edustajainhuoneessa. Direktiiviehdotuksen 55 artiklassa tarkoitetun sääntelyelimen valtuuksien olisi itse asiassa rajoituttava niihin, jotka yleisesti kuuluvat sääntelijälle, eikä niitä saisi laajentaa lausunnon laatimiseen liiketoimintasuunnitelmien aiheellisuudesta; liiketoimintasuunnitelmiin kuuluvat investointi- ja rahoitussuunnitelmat, jotka on tehty hallituksen ja parlamentin valtuutettujen toimijoiden hyväksymän kehittämisstrategian pohjalta. 3. Palvelujen käyttöoikeutta koskevat ehdot (13 artikla) Direktiiviehdotuksen 13 artiklassa otetaan käyttöön vaatimukset, jotka koskevat oikeudellista, organisatorista ja päätöksentekoon liittyvää riippumattomuutta rautatieyrityksistä, jotka ovat palvelujen tarjoajana määräävässä asemassa kansallisilla markkinoilla. Komissio katsoo, että tämä toimenpide auttaa varmistamaan liitteessä III tarkoitettujen palvelujen syrjimättömän käyttöoikeuden: a) matkustaja-asemat, niihin kuuluvat rakennukset ja muut tilat, mukaan lukien lipunmyynti ja tiedotus b) tavaraliikenneterminaalit c) järjestelyratapihat d) junanmuodostuslaitteet e) varikkosivuraiteet f) huoltolaitteet ja muut tekniset laitteet PE v /11 CM\ doc

7 g) rautatietoimintaan liittyvät satamavarusteet h) avustustoiminnot, hinaus mukaan lukien. Kyseisessä artiklassa todetaan seuraavasti: "Jos palvelun harjoittaja kuuluu elimeen tai yritykseen, joka on myös aktiivinen ja toimii määräävässä asemassa vähintään yhdellä niistä rautatieliikennepalvelujen markkinoista, joilla palvelua käytetään, palvelun harjoittajan on oltava oikeudellisesti, organisatorisesti ja päätöksenteon osalta riippumaton kyseisestä elimestä tai yrityksestä." Tämä merkitsee, että Luxemburgin kansallisilla markkinoilla määräävässä asemassa oleva rautatieyritys ei voisi enää harjoittaa edellä mainittuja kahdeksaa toimintaa. Kestävää kehitystä käsittelevä valiokunta katsoo, että nämä vaatimukset ovat suhteettomia sen tavoitteen saavuttamiseksi, joka koskee näiden palveluntarjoajien syrjimätöntä pääsyä markkinoille, ja että ne vaarantavat nykyiset rakenteet ja toiminnot, vaikka ne vastaavat tarpeita ja ovat toimineet täysin tyydyttävästi niin pienessä maassa kuin Luxemburg. Vaatimukset eivät myöskään ole toissijaisuusperiaatteen mukaisia, sillä kansallisessa lainsäädännössä 6. marraskuuta 2009 annetussa suurherttuakunnan asetuksessa säädetään jo nyt, että rautatieinfrastruktuurin haltijan ominaisuudessa "CFL sitoutuu toimimaan noudattaen unionin säännöstöä ja siihen liittyviä riippumattomuuskriteereitä, jotta taataan rautatieinfrastruktuurin tasapuolinen ja syrjimätön käyttöoikeus ja varmistetaan sen optimaalinen käyttö". Näin ollen unionin pitäisi ryhtyä toimiin vain, jos jäsenvaltiot eivät voi saavuttaa tavoitteita riittävällä tavalla (tarvetesti) ja jos unioni voi toteuttaa ne paremmin (lisäarvotesti tai tehokkuuden vertaaminen). Ei siis ole minkäänlaista tarvetta vaatia tätä oikeudellista, organisatorista ja päätöksentekoa koskevaa riippumattomuutta. Tällaista vaatimusta ei ole muillakaan, paljon vapaammilla aloilla, kuten ilmailualalla, ja se johtaisi lisäksi kaupankäynnin vapauden rajoittamiseen. Kuitenkin perustuslain 11 artiklan 6 kohdassa säädetään, että "kaupankäynnin ja teollisuuden vapaus sekä vapaan ammatin ja maataloustyön harjoittaminen ovat taattuja, lukuun ottamatta poikkeuksia, joista säädetään lailla". Perustuslaissa taataan siis kaupankäynnin vapaus lukuun ottamatta poikkeuksia, joista säädetään lailla. Koska nämä rajoitukset ovat poikkeustapauksia, niitä on hallintotuomioistuimen mukaan tulkittava tiukasti. 4. Rajat ylittäviä sopimuksia koskevat yleiset periaatteet (14 artikla) Direktiiviehdotuksen 14 artiklassa säädetään erityisesti ilmoittamis- ja yhteistyömenettelyistä, joiden turvin komissio voi varmistaa, että rajat ylittävät sopimukset ovat Euroopan unionin lainsäädännön mukaisia. Tarvittaessa rajat ylittävät sopimukset voidaan julistaa mitättömiksi. Tätä koskeva teksti on seuraava: "Korvataan jäsenvaltioiden välisissä rajat ylittävissä sopimuksissa olevat rautatieyrityksiä syrjivät määräykset ja määräykset, jotka rajoittavat rautatieyritysten vapautta harjoittaa rajat ylittäviä palveluja. Näistä sopimuksista on ilmoitettava komissiolle. Komissio tutkii tällaisten sopimusten tämän direktiivin mukaisuuden sekä päättää 64 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä CM\ doc 7/11 PE v01-00

8 noudattaen, saako sopimusten soveltamista jatkaa. Komissio ilmoittaa päätöksestään Euroopan parlamentille, neuvostolle ja jäsenvaltioille. Jäsenvaltioiden ja kolmansien maiden välisten rajat ylittävien sopimusten neuvottelemiseen ja täytäntöönpanoon sovelletaan jäsenvaltioiden ja komission välistä yhteistyömenettelyä, sanotun kuitenkaan rajoittamatta toimivallan jakoa unionin ja jäsenvaltioiden välillä unionin oikeuden mukaisesti. Komissio voi hyväksyä täytäntöönpanotoimenpiteitä, joissa vahvistetaan tämän kohdan soveltamiseksi noudatettavan menettelyn yksityiskohdat. Tällaiset toimenpiteet, joiden tarkoituksena on varmistaa tämän direktiivin täytäntöönpano yhdenmukaisin edellytyksin, annetaan täytäntöönpanosäädöksenä 63 artiklan 3 kohdan mukaisesti." Kestävää kehitystä käsittelevä valiokunta katsoo, että tämä säännös on toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteiden vastainen, koska kyseiset sopimukset on tarkoitettu ensisijaisesti säätelemään rajat ylittävää liikkumista. Rajat ylittävien sopimusten olisi edelleen kuuluttava valtioiden autonomiaan ja pysyttävä niiden toimivallassa. Tämän vuoksi Euroopan unionin on ryhdyttävä toimiin vain, jos jäsenvaltiot eivät voi saavuttaa tavoitteita riittävässä määrin (tarvetesti) ja jos unioni voi toteuttaa ne paremmin (lisäarvotesti tai tehokkuuden vertaaminen). Huomattakoon myös, että rajat ylittävät sopimukset kuuluvat kansainvälisen oikeuden alaan. Luxemburgin lainsäädännössä perustuslain 37 artiklan mukaan "suurherttua allekirjoittaa sopimukset. Sopimukset tulevat voimaan vasta, kun ne on hyväksytty lailla ja julkaistu muodoissa, joissa lait julkaistaan". Tietyistä yleissopimuksista koituu välttämättä oikeudellisia vaikutuksia, ja toiset ovat sitovia vain moraalisesti. Perustuslaissa ei tehdä minkäänlaista eroa niiden välillä ei myöskään varsinaisten perussopimusten ja yleissopimusten, sopimusten tai järjestelyjen välillä. Tämän vuoksi rajat ylittävän sopimuksen tapauksessa, kuten direktiiviehdotuksessa tarkoitettu sopimus Luxemburgin ja jonkin muun unionin jäsenvaltion välillä, on noudatettava perustuslaissa säädettyä menettelyä. Tällöin sopimus tulee juridisesti voimaan osapuolten välillä. Sopimuksen sovellettavuus kansallisessa oikeudessa kestää yhtä pitkään kuin sopimus on voimassa kansainvälisesti ja Luxemburgia koskien. Jos toinen osapuoli sanoo sopimuksen irti, keskeyttää sen tai jättää sen täyttämättä, sitä ei enää sovelleta kansallisessa oikeudessa. Yhteisön oikeudessa tai myöskään kansainvälisessä oikeudessa ei ole järjestelmää, joka "mitätöisi" säännöksen pelkästään siksi, että se on toisen säännöksen tai normin vastainen. Vaikka perustuslain 37 artiklassa tai missään muussakaan säännöksessä ei aseteta tiettyä ehtoa sopimuksen purkamista koskevan oikeuden harjoittamiselle, on yksimielisesti hyväksytty, että ainoastaan suurherttua voi purkaa sopimuksen ilman edustajainhuoneen puuttumista asiaan. Näin ollen on sekä juridiselta että poliittiselta kannalta katsoen mahdotonta ajatella, että pelkällä komission päätöksellä voitaisiin perua asianmukaisesti hyväksytyn rajat ylittävän sopimuksen soveltaminen. Yleisesti ottaen komissio huolehtii Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 17 artiklan mukaisesti siitä, että "perussopimuksia sekä toimielinten niiden nojalla hyväksymiä toimenpiteitä sovelletaan. Komissio valvoo unionin oikeuden soveltamista Euroopan unionin tuomioistuimen valvonnassa". PE v /11 CM\ doc

9 Komissio voi siis todeta, että rajat ylittävän sopimuksen ja yhteisön oikeuden säännöksen välillä on ristiriita. Se ei kuitenkaan voi omasta aloitteestaan tehdä pätemättömäksi rajat ylittävää sopimusta, vaan se voi korkeintaan saattaa jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämisen Euroopan unionin tuomioistuimen käsiteltäväksi Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 258 artiklan nojalla. 5. Markkinoiden seuranta (15 artikla) Euroopan komissio haluaa laajentaa markkinoiden seurantaansa merkittävästi. Vaikka seuranta tällä hetkellä rajoittuu perustellusti puite-edellytysten kehitykseen, kuten infrastruktuurimaksujen perimiseen, kapasiteetin käyttöoikeuden myöntämiseen, toimilupien myöntämiseen sekä yhdenmukaistamisen asteeseen jäsenvaltioiden välillä, komissio pyrkii nyt seuraamaan myös "investointeja rautatieinfrastruktuuriin, hintojen ja rautatieliikennepalvelujen laadun kehittymistä ja julkisia palveluhankintoja koskeviin sopimuksiin sisältyviä rautatieliikennepalveluja". Kestävää kehitystä käsittelevä valiokunta katsoo, että suunnitellulla säännöksellä rikotaan toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteita. Investoinnit rautatieinfrastruktuuriin, hintojen kehitys ja palvelujen laadun määrittäminen kuuluvat selvästi jäsenvaltioiden toimivaltaan. Riittävän laajojen, luotettavien ja laadukkaiden liikennepalvelujen edistäminen ja kehittäminen kuuluvat kestävää kehitystä käsittelevän valiokunnan mielestä jäsenvaltioille. Tältä osin kansalliset viranomaiset vahvistavat liikkuvuutta ja aluesuunnittelua koskevat tavoitteet, joilla pyritään erityisesti parantamaan asukkaiden ja maan rajat ylittävien matkustajien elämänlaatua, maan taloudellista kehitystä ja lopulta ympäristönsuojelua. Nämä tavoitteet edellyttävät rahoitusta ja yhtenäisen kehyksen käyttöönottoa rautateiden ja maanteiden julkisten henkilöliikennepalvelujen kehittämiseksi kansallisella tasolla. Tähän liittyen kansalliset viranomaiset määrittävät palvelujen tarjonnan, johon kuuluvat muun muassa rautatie- ja tieliikenneyhteydet, reitit ja asemat tai pysäkit, vuorojen tiheys, lippujen hinnat, neuvonta, tiedottaminen ja yksinkertaisesti palvelun laatu. 6. Rautatieinfrastruktuurin hallinnointia koskevat sopimukset (30 artikla) Ehdotetuissa muutoksissa esitetään yksityiskohtaisesti prosessi, jonka mukaisesti laaditaan ja toimeenpannaan kansallisten toimivaltaisten viranomaisten ja infrastruktuurin haltijoiden välisiä sopimuksia. Erityisesti valtuutetaan sääntelyelin (ILR) arvioimaan rahoituksen riittävyyttä suhteessa infrastruktuurin korkean tason tulosvaatimuksiin. Komission mukaan tällainen riippumaton arviointi voi pienentää sitä vaaraa, että vakiintuneet rautatieyritykset käyttäisivät poliittista vaikutusvaltaansa vaikuttaakseen sopimuksiin. Tästä on tehtävä kaksi tärkeää huomautusta: ensinnäkin tässä artiklassa olisi säädettävä nykyisiä sopimuksia koskevista siirtymätoimenpiteistä. Toiseksi sääntelijä on vaarassa ylittää valtuutensa suorittamalla arvioinnin, joka koskee monivuotista Fonds de Rail -ohjelmaa, joka kuuluu yksinomaan hallituksen tai jopa edustajainhuoneen toimivaltaan. Direktiiviehdotuksen 8 artiklan tapaan myös tarkasteltavana oleva 30 artikla saattaa olla sellainen, että siinä ei noudateta toissijaisuus- eikä suhteellisuusperiaatteita. Luxemburgissa hallitus hyväksyy monivuotisen investointiohjelman valtion talousarvion laatimisen yhteydessä CM\ doc 9/11 PE v01-00

10 infrastruktuurin haltijan ehdotuksesta ja tätä varten perustetun erityisvaliokunnan (rautatieinfrastruktuurihankkeita analysoiva valiokunta) lausunnon perusteella. 7. Hinnoitteluperiaatteet (31 artikla) Tässä artiklassa pyritään erityisesti ottamaan käyttöön radan käyttömaksujen eriyttäminen liikkuvan kaluston melupäästöominaisuuksien perusteella. Vaikka tällä aloitteella pitäisi periaatteessa kannustaa rautatieyrityksiä investoimaan kestävämpiin rautatieteknologioihin, se saattaa kuitenkin rangaista entistäkin enemmän rautateiden tavaraliikennettä maanteiden tavaraliikenteeseen verrattuna, ottaen huomioon että verojen ja maksujen kantamisesta raskailta tavaraliikenteen ajoneuvoilta tiettyjen infrastruktuurien käytöstä annetussa ehdotuksessa (ns. eurovinjettidirektiivi) ei toistaiseksi säädetä kuin vaatimattomista edistysaskeleista ulkoisten kustannusten sisällyttämisessä hintoihin ja että rautateiden liikkuvan kaluston elinikä ja näin ollen kustannusten kuolettamisaika ovat moninkertaiset. Niin sanotun eurovinjettidirektiiviehdotuksen yhteydessä jäsenvaltiot voivat soveltaa uutta ulkoisten kustannusten maksua raskaisiin tavaraliikenteen ajoneuvoihin. Tämä uusi maksu täydentää nykyistä infrastruktuurimaksua. Toissijaisuusperiaatteen takia jäsenvaltiot eivät kuitenkaan ole velvollisia tekemään näin. Vastaavasti kestävää kehitystä käsittelevä valiokunta vaatii, että junaliikenteen meluvaikutuksia vastaaviin kustannuksiin perustuvien maksujen käyttöönotossa ja perimisessä noudatetaan tie- ja rautatieliikennealojen osalta samaa logiikkaa ja ainakin kohdellaan niitä samanarvoisesti, kun käyttömaksut eriytetään melupäästöominaisuuksien perusteella. 8. Sääntelyelin (55 artikla) Euroopan komissio ehdottaa sääntelyelinten riippumattomuutta koskevien säännösten uudistamista siten, että sääntelyelinten on oltava riippumattomia kaikista muista viranomaisista. Vaikka sääntelijän on nykyisin perustellusti oltava organisaatioltaan, rahoituspäätöksiltään, oikeudelliselta rakenteeltaan ja päätöksenteoltaan riippumaton infrastruktuurin haltijoista, hinnoitteluelimistä, käyttöoikeuksia myöntävistä elimistä sekä hakijoista ja lisäksi oltava toiminnallisesti riippumaton kaikista toimivaltaisista viranomaisista, jotka osallistuvat julkista palveluhankintaa koskevan sopimuksen tekemiseen, sääntelijän pitäisi nyt voida toimia kuin "itsenäinen viranomainen, joka on organisatorisesti, toiminnallisesti, hierarkkisesti ja päätöksenteoltaan oikeudellisesti erillinen ja riippumaton muista viranomaisista". Luxemburgissa sääntelijänä toimii Ministère d'état'n alainen julkinen elin. Sitä koskevassa vastuulaissa säädetään tietynlainen riippumattomuus hallituksesta, joka ei esimerkiksi voi ehdottaa suurherttualle tämän elimen johdon tai johdon jäsenen erottamista. Kestävää kehitystä käsittelevä valiokunta katsoo, että suunnitellussa säännöksessä rikotaan toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteita, ja lisäksi sitä on mahdoton saattaa osaksi kansallista lainsäädäntöä, jos oletetaan, että sääntelijän pitäisi edelleen toimia julkisen viranomaisen asemassa, ellei säädetä rautatiealan sääntelijän kohottamisesta perustuslaissa säädetyksi elimeksi PE v /11 CM\ doc

11 samaan tapaan kuin suurherttua, edustajainhuone, hallitus, korkein hallinto-oikeus, tilintarkastusvirasto ja eri tuomioistuimet." Päätöslauselma hyväksytty edustajainhuoneen julkisessa istunnossa 16. marraskuuta 2010 Pääsihteeri Claude Frieseisen Puhemies Laurent Mosar CM\ doc 11/11 PE v01-00