Oikeudellisten asioiden valiokunta ILMOITUS JÄSENILLE (0047/2012)

Transkriptio

1 EUROOPAN PARLAMENTTI Oikeudellisten asioiden valiokunta ILMOITUS JÄSENILLE (0047/2012) Asia: Saksan liittoneuvoston perusteltu lausunto ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi yksilöiden suojelusta toimivaltaisten viranomaisten suorittamassa henkilötietojen käsittelyssä rikosten torjumista, tutkimista, selvittämistä ja syytteeseenpanoa tai rikosoikeudellisten seuraamusten täytäntöönpanoa varten sekä näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta. (COM(2012)0010) C7-0024/ /0010(COD)) Toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteen soveltamista koskevassa pöytäkirjassa N:o 2 olevan 6 artiklan mukaisesti kukin kansallinen parlamentti voi kahdeksan viikon kuluessa siitä, kun lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttävää säädöstä koskeva esitys on toimitettu, antaa Euroopan parlamentin puhemiehelle sekä neuvoston ja komission puheenjohtajille perustellun lausunnon syistä, joiden perusteella se arvioi, että kyseessä oleva esitys ei ole toissijaisuusperiaatteen mukainen. Euroopan parlamentin työjärjestyksen mukaan toissijaisuusperiaatteen noudattamiseen liittyvät asiat kuuluvat oikeudellisten asioiden valiokunnan toimivaltaan. Jäsenille lähetetään tiedoksi Saksan liittoneuvoston perusteltu lausunto edellä mainitusta ehdotuksesta. CM\ doc PE v01-00 Moninaisuudessaan yhtenäinen

2 LIITE Saksan liittoneuvoston perusteltu lausunto Liittoneuvosto on 30. maaliskuuta 2012 pitämässään 895. istunnossa päättänyt antaa SEU:n 12 artiklan b alakohdan nojalla seuraavan lausunnon: 1. Liittoneuvosto pitää myönteisenä direktiiviehdotuksen tavoitetta poliisiyhteistyön ja rikosasioissa tehtävän oikeudellisen yhteistyön helpottamisesta ja tietosuojaa koskevan perusoikeuden suojaamisesta. 2. SEU:n 12 artiklan b alakohdan nojalla esitetyt toissijaisuusperiaatetta koskevat väitteet koskevat myös EU:n toimivaltaa ks. liittoneuvoston lausunnot 9. marraskuuta 2007, liittoneuvoston asiakirja 390/07 (päätös), 5 kohta, sekä 26. maaliskuuta 2010, liittoneuvoston asiakirja 43/10 (päätös), 2 kohta sekä 16. joulukuuta 2011, liittoneuvoston asiakirja 646/11 (päätös). Toissijaisuusperiaate on toimivallan käyttöä koskeva periaate. Toissijaisuusperiaatetta loukataan myös silloin, kun Euroopan unioni toimii ilman toimivaltaa. Toissijaisuusperiaatteen noudattamista tarkasteltaessa on siksi ensin tarkasteltava oikeusperustaa. 3. Ehdotuksen direktiiviksi yksilöiden suojelusta toimivaltaisten viranomaisten suorittamassa henkilötietojen käsittelyssä rikosten torjumista, tutkimista, selvittämistä ja syytteeseenpanoa varten oikeusperustana ei voida käyttää SEUT:n 16 artiklan 2 kohtaa, jos direktiivin soveltamisalaan sisällytetään myös tietojenkäsittely valtion sisäisissä menettelyissä. Ilmoitettu oikeusperusta SEUT:n 16 artiklan 2 kohta ei näin ollen sovellu komission ehdotuksen oikeusperustaksi, sikäli kuin ehdotukseen sisällytetään puhtaasti valtion sisäistä poliisiviranomaisten välistä tietojenvaihtoa. SEU:n 5 artiklan 2 kohdassa määrätyn rajoitetun valtuutuksen periaatteen mukaan EU voi toimia ainoastaan jäsenvaltioiden sille perussopimuksissa antaman toimivallan rajoissa ja kyseisissä sopimuksissa asetettujen tavoitteiden saavuttamiseksi. SEUT-sopimuksen 16 artiklan 2 kohdan nojalla voidaan antaa vain luonnollisten henkilöiden suojaa koskevia sääntöjä, jotka koskevat jäsenvaltioiden unionin oikeuden soveltamisalaan kuuluvaa toimintaa toteuttaessaan suorittamaa henkilötietojen käsittelyä. Jäsenvaltioiden sisäinen rikosoikeudenkäyntimenettely kuuluu kuitenkin vain kapea-alaisesti unionin oikeuden soveltamisalaan. EU:n rajoitettu toimivalta antaa direktiivejä rikosoikeudellisista menettelyistä (SEUT:n 82 artiklan 2 kohta) rajoittaa siten myös tätä alaa koskevaa EU:n tietosuojaoikeudellista toimivaltaa. Tämä estää rikosoikeudenkäyntimenettelyissä suoritettavan puhtaasti jäsenvaltion sisäisen tietojenkäsittelyn yhdenmukaistamisen. PE v /6 CM\ doc

3 Henkilötietojen käsittely on merkittävä osa rikosoikeudenkäyntimenettelyä. Direktiiviehdotus johtaa siten siihen, että rikosprosessioikeuteen tehdään kauaskantoisia muutoksia, jotka eivät ole tarpeen päätösten vastavuoroisen tunnustamisen ja rajat ylittävissä rikosasioissa tehtävän yhteistyön helpottamiseksi. Ehdotus sisältää säännöksiä, joilla jäsenvaltioille annetaan laaja-alaisia suuntaviivoja menettelyasiakirjojen käsittelystä (5 ja 6 artikla), tutkintatoimien suorittamisesta käyttämällä erityisiä henkilötietoryhmiä (8 artikla) sekä tietojen saatavuudesta ja ilmoittamisesta (11 14 artikla). Direktiiviehdotuksen perusteluissa esitetään syyksi jäsenvaltion sisällä tapahtuvan tietojenkäsittelyn sisällyttämiselle direktiiviin se, että toimivaltaiset viranomaiset eivät kykenisi ilman muuta erottamaan toisistaan jäsenvaltion sisäistä tietojenkäsittelyä ja rajat ylittävää henkilötietojen vaihtoa tai ennakoimaan, vaihdetaanko tiettyjä henkilötietoja myöhemmin rajat ylittävästi. Tällä ei kuitenkaan voida perustella direktiivin laajan soveltamisalan tarpeellisuutta. Toimivaltaiset viranomaiset voivat arvioida tietojen, jotka aikaisemmin kerättiin kansallisen rikosprosessioikeuden säännösten mukaisesti, rajat ylittävän välittämisen asianomaisten voimassa olevien säännösten mukaisesti. Jos poliisija oikeusviranomaisten välisessä yhteistyössä toteutetussa tietojen välityksessä ilmenee oikeudellisia puutteita, näitä alakohtaisia säännöksiä voitaisiin tarkistaa. Komission mainitsemilla oletetuilla käytännön ongelmilla jäsenvaltion sisällä tapahtuvan tietojenkäsittelyn ja henkilötietojen rajatylittävän vaihdon erottamisessa toisistaan oikeudellisesti ei sen sijaan voida perustella nykyisten valtuuksien laajentamista. Edellä esitetyt näkemykset koskevat vastaavasti henkilötietojen käsittelyä myös poliisioikeuden alalla. 4. SEUT:n 16 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu toimivalta (unionin oikeuden soveltamisala) konkretisoidaan SEUT:n 2 artiklan 6 kohdan mukaisesti poliisiyhteistyössä SEUT:n 87 artiklalla. Sen mukaan direktiiviin sisältyy vain jäsenvaltioiden poliisi- ja lainvalvontaviranomaisten välinen yhteistyö. SEUT:n 87 artiklan 1 kohtaan ei siten sisälly toimivaltaa sellaisten asioiden sääntelyyn, jotka koskevat yksinomaan viranomaisten toimintaa jäsenvaltion sisällä eivätkä jäsenvaltioiden välistä yhteistyötä. SEUT:n 87 artiklan 2 kohdan a alakohdassa tarkoitetut poliisiviranomaisten välistä tietojenvaihtoa koskevat sääntelyvaltuudet vastaavat laajuudeltaan 87 artiklan 1 kohdan tavoitteisiin viittaamisen perusteella siinä vahvistettua jäsenvaltioiden viranomaisten yhteistyötä koskevaa toimivaltaa. Tästä seuraa, että EU:lla on myös tietosuojalainsäädännön osalta valtuudet säännellä poliisiviranomaisten välistä tietoliikennettä yksinomaan kun on kyse jäsenvaltioiden lainvalvontaviranomaisten välisestä yhteistyöstä. Myös EU:n perusoikeuskirjan 51 artiklan mukaan perusoikeuskirjan 8 artiklassa tarkoitetaan jäsenvaltioiden toimintaa vain sikäli kuin ne soveltavat unionin oikeutta. CM\ doc 3/6 PE v01-00

4 Toimivallan laajentaminen perusoikeuskirjaa soveltamalla on perusoikeuskirjan 51 artiklan 2 kohdan mukaan niin ikään mahdotonta. Perusoikeuskirjan 8 artiklan ja SEUT:n 16 artiklan 2 kohdan tulkinnan perusteella, ottamatta lukuun vapauden, turvallisuuden ja oikeuden aluetta koskevien määräysten erityisluonnetta, direktiiviehdotuksella tulkitaan primäärioikeutta siinä määrin laajemmin, että syntyy Saksan perustuslakituomioistuimen 30. kesäkuuta 2009 antamassa tuomiossa (mm. asiakirja 2 BvE 2/08) kuvattu perustuslain kannalta merkittävä jaetun toimivallan periaatteen ja yksittäisen jäsenvaltioin perustuslaillisen integraatiovastuun välinen jännite, joka vaikuttaa turvallisuuden ja järjestyksen tosiasialliseen takaamiseen. Direktiiviehdotuksen 2 artiklan 3 kohdan a alakohdan kaavamaisella sanamuodolla ei voida välttää erityisesti jäsenvaltioiden poliisiviranomaisten kustannuksella tapahtuvaa toimivallan tosiasiallista laajentamista. 5. Liittoneuvoston mielestä EU:lla ei myöskään ole toimivaltaa säännellä muuta kuin rikoksiin liittyvää riskientorjuntaa. Myös tässä on perustellusti syytä pelätä, että EU täydentää tai laajentaa ilman selventävää poikkeusta SEUT:n 16 artiklan mukaista tietosuojaoikeudellista toimivaltaa jäsenvaltioiden toimivallan kustannuksella muun kuin rikoksiin liittyvän riskientorjunnan osalta Saksan perustuslakituomioistuimen 30. kesäkuuta 2009 antaman tuomion (mm. asiakirja 2 BvE 2/08) mukaisesti. Tässäkään direktiiviehdotuksen 2 artiklan 3 kohdan a alakohdan kaavamaisella sanamuodolla ei voida välttää yksittäisiin säännöksiin sisällytettyä toimivallan siirtoa. 6. Direktiiviehdotus on myös SEU:n 5 artiklan 3 kohdassa määritellyn suppeamman toissijaisuusperiaatteen vastainen siltä osin kuin ehdotukseen sisältyy säännöksiä puhtaasti jäsenvaltion sisällä tapahtuvasta tietojen keräämisestä ja käsittelystä. Ehdotetut EU:n laajuiset yhtenäiset säännökset eivät näin ollen näytä tuottavan lisäarvoa. Jäsenvaltiot voivat päinvastoin itse säännellä puhtaasti jäsenvaltion sisällä tapahtuvan tietojenkäsittelyn (tietojen kerääminen, tallentaminen ja välittäminen) riittävässä määrin ja tämä ala on Saksan lainsäädännössä jo riittävästi säännelty voimassa olevalla tietosuojalainsäädännöllä. 7. Myös puhtaasti jäsenvaltion sisällä tapahtuvan poliisiviranomaisten välisen tietoliikenteen sisällyttämistä direktiivin soveltamisalaan ja sen toissijaisuusperiaatteen mukaisuutta koskevat perustelut ovat ristiriidassa Lissabonin sopimukseen liitetyn pöytäkirjan N:o 2 5 artiklaan sisältyvien suuntaviivojen kanssa, jotka komission on otettava huomioon ja joita sen SEU:n 51 artiklan mukaisesti on noudatettava. Direktiiviehdotuksen perustelujen 3.2 kohdassa väitetään ehdotuksen olevan toissijaisuusperiaatteen mukainen, mutta siinä ei ilmoiteta mainitun pöytäkirjan 5 artiklassa edellytettyjä määrällisiä ja laadullisia tietoja. Oheisasiakirjan SEK (2012) 73 sivulla 4 viitataan vain oletettuihin vaikeuksiin PE v /6 CM\ doc

5 jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten välisessä tietojenvaihdossa. Tämä olettamus perustuu vaikutustenarviointiasiakirjan SEK (2012) 72 sivulla 34 d alakohdassa esitetyn selityksen mukaan vain erään maahanmuuttopolitiikkaa tutkivan neuvoa-antavan laitoksen tekemässä julkaisemattomassa tutkimuksessa esitettyyn arvioon. Kyseisen, alaa tuntemattoman laitoksen tutkimuksen perustaa ei voida tarkistaa eikä jäljittää eikä sen siten voida katsoa täyttää tarkoitustaan. Muita jäljitettävissä olevia tietoja ei ole. 8. Sääntely koskee lisäksi SEUT:n 72 artiklassa tarkoitettua suojaamisvelvollisuutta. SEUT:n 72 artikla täydentää poliisiyhteistyön osalta SEU:n 5 artiklan 3 kohtaa. SEUT:n 72 artiklan edellyttämää suunniteltujen toimien tarpeellisuuden erityisen perusteellista arviointia ei sisälly itse direktiiviehdotukseen eikä myöskään oheisasiakirjoihin. Ehdotetut rajoitukset, jotka koskevat puhtaasti jäsenvaltion sisällä tapahtuvaa poliisiviranomaisten välistä tietoliikennettä, sekä direktiiviehdotuksen 27 artiklan mukaiset mahdollisuudet säännellä sitovasti jäsenvaltion sisäisten viestintäteknologisten menetelmien ja järjestelmien käyttöä koskevia vaatimuksia ja käytön tietosuojaoikeudellista luvallisuutta koskevat siten SEUT:n 72 artiklassa taattua poliisiviranomaisten vastuuta ja kykyä turvata jäsenvaltion sisäinen turvallisuus ja järjestys. Jos tietyt menetelmät ja järjestelmät todetaan tietosuojaoikeudellisesti laittomiksi, niitä ei saisi enää käyttää, mikä käytännössä rajoittaisi suuresti poliisien tehtävien hoitoa yksittäisissä tapauksissa. 9. Direktiiviehdotuksen 60 artiklaan sisältyvä säännös nykyisten kahden- tai monenvälisten poliisiyhteistyötä koskevien sopimusten muuttamisesta koskee sekä valtiosopimusoikeutta koskevaa Wienin yleissopimusta että jäsenvaltioiden ulkopoliittista toimivaltaa. SEUT:n 351 artiklassa määrätään vain, että jäsenvaltioiden on käytettävä kaikkia käytettävissä olevia keinoja poistaakseen tehtyihin sopimuksiin mahdollisesti sisältyvät EU-sopimusten kanssa yhteen sopimattomat kohdat. Direktiiviehdotuksen 60 artiklan tiukkaan sanamuotoon suhtaudutaan siksi kriittisesti. Olisi tutkittava, voitaisiinko se muuttaa tarkistuslausekkeeksi. 10. Ei vaikuta siltä, että jäsenvaltiot eivät kykenisi riittävässä määrin toteuttamaan viranomaisten sisäistä tietosuojaa tietosuojavastaavien toimen- ja toiminnankuvauksilla. Direktiiviehdotus ei myöskään osoita, että sen 30 artiklaan ja sitä seuraaviin artikloihin sisältyvillä monilla säännöksillä taataan tietosuoja paremmin kuin osittain jo olemassa olevilla kansallisilla säännöksillä, mikä myös loukkaa toissijaisuusperiaatetta. 11 Liittoneuvosto viittaa lisäksi komission tiedonannosta Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle Kattava CM\ doc 5/6 PE v01-00

6 lähestymistapa henkilötietojen suojaan Euroopan unionissa COM(2010)0609 lop. antamaansa lausuntoon (liittoneuvoston asiakirja 707/10 (päätös), 8 kohta). PE v /6 CM\ doc