Matosuon lisäalueen lohkon 12 (Halkoneva) turvetuotantoa koskeva ympäristölupa,

Transkriptio

1 Länsi- ja Sisä-Suomi Päätös Nro 220/2012/1 Dnro LSSAVI/282/04.08/2012 Annettu julkipanon jälkeen ASIA HAKIJA HAKEMUS JAKOPÄÄTÖS Matosuon lisäalueen lohkon 12 (Halkoneva) turvetuotantoa koskeva ympäristölupa, Soini Vapo Oy PL Jyväskylä Vapo Oy on aluehallintovirastoon saapuneella ja sittemmin täydentämällään hakemuksella pyytänyt ympäristölupaa kolmen toisistaan erillään sijaitsevien Matosuon lisäalueen lohkojen 10 11, 12 ja 13 yhteensä 79,6 ha suuruisten uusien alueiden turvetuotantoon Soinin kunnassa. Aluehallintovirasto on ennen kuulemisvaihetta jakanut hakemuksen käsittelyn kolmeksi erilliseksi hakemusasiaksi. Tässä päätöksessä käsitellään Matosuon lisäalueen lohkon 12 Halkonevan 31,4 ha:n suuruisen uuden alueen turvetuotantoon liittyvä ympäristölupahakemus. LUVAN HAKEMISEN PERUSTE JA LUPAVIRANOMAISEN TOIMIVALTA HAKEMUKSEN SISÄLTÖ Ympäristönsuojeluasetuksen 1 :n 1 momentin 7 d) kohdan mukaan luvanvaraista toimintaa on turvetuotanto ja siihen liittyvä ojitus, jos tuotantoalue on yli 10 ha. Aluehallintovirasto on ympäristönsuojeluasetuksen 5 :n 1 momentin 7 c) kohdan nojalla toimivaltainen viranomainen turvetuotantoa koskevassa asiassa. Toimintaa koskevat luvat, sopimukset ja alueen kaavoitustilanne Tuotantoalue on uusi ja alueella ei ole aikaisempaa ympäristölupaa. Hankealue on osin hakijan omistamaa ja osin vuokrasopimuksin hallitsemaa aluetta. Ympäristöministeriön vahvistamassa Etelä-Pohjanmaan maakuntakaavassa Matosuon lisäalueen kohdalla ei ole Matoniemen Naturarajausta lukuun ottamatta muita maankäyttöön liittyviä kaavamerkintöjä. LÄNSI- JA SISÄ-SUOMEN ALUEHALLINTOVIRASTO puh Vaasan päätoimipaikka kirjaamo.lansi@avi.fi Wolffintie 35 PL 200, Vaasa

2 2 Toiminta Yleiskuvaus toiminnasta Matosuon lohko 12 Halkoneva muodostuu yhdestä lohkosta, jonka tuotantoala on 29,9 ha, 1,5 ha:n suuruisesta auma-alueesta, laskeutus- ja pumppausaltaasta sekä 2,4 hehtaarin suuruisesta pintavalutuskentästä. Myös auma-alueilla oleva turve tuotetaan ja tarvittaessa turvevarastojen paikkoja vaihdellaan. Toiminta, joka käsittää kuntoonpano-, tuotanto- ja jälkihoitovaiheen, aloitetaan ympäristöluvan täytäntöönpanokelpoiseksi tulemisen jälkeen. Kuntoonpanovaihe kestää 1-3 ja tuotantovaihe vuotta päättyen noin Tämän jälkeen alue siirtyy jälkihoitovaiheeseen ja sitä seuraavaan uuteen käyttömuotoon, alueen maanomistajille palauttamisen jälkeen. Jälkikäytöstä päättävät maanomistajat. Kuntoonpanovaihe on maanrakennustyötä, joka aloitetaan tiestön rakentamisella ja puuston poistolla. Työt tehdään seuraavassa järjestyksessä: eristysojat ja paloaltaat, vesiensuojelurakenteet, lasku- ja kokoojaojat ja reuna- ja sarkaojat. Sarkaojitus tehdään 20 metrin välein. Sarkojen pintakerros puuaineksineen jyrsitään, asennetaan päisteputket ja sarkaojapidättimet sekä kaivetaan sarkaojien lietesyvennykset. Viimeksi sarat muotoillaan kunnostusruuvilla tuotantokuntoon, kunnostetaan sarkaojat (tarvittaessa) ja rakennetaan aumapaikat. Tarpeettoman kuormituksen välttämiseksi työt pyritään tekemään mahdollisimman vähävetisinä aikoina. Routakerrosta hyödynnetään suon vetisimpien osien kuntoonpanossa. Tuotanto on jyrsinpolttoturvetta ja alkuvuosina myös ympäristöturvetta mekaanisella kokoojavaunulla, toisioerottimella varustetulla imuvaunulla tai hakumenetelmällä keräiltynä. Tuotantolohkojen Keskimääräinen vuosituotantomäärä on m 3 päätuotetta jyrsinpolttoturvetta. Keräilyä edeltävät työvaiheet ovat jyrsintä ja kääntäminen sekä karheaminen (paitsi imuvaunukeräilyssä). Kysynnän mukaan voidaan tuottaa myös palaturvetta. Kuntoonpanon, tuotannon, kunnossapidon ja toimituksen suorittavat yrittäjät. Jyrsinpolttoturpeen käyttöpaikaksi on suunniteltu ensisijaisesti Jyväskylässä sijaitsevia voimalaitoksia. Palaturvetta käytettäisiin lähialueen pienillä lämpölaitoksilla. Mahdollinen ympäristöturve menee lähiympäristöön kuivikkeeksi, kompostointiin, lietteen imeytykseen ja maanparannukseen. Turvetuotannon loputtua alue siistitään ja tarpeettomat rakenteet ja rakennelmat poistetaan alueelta. Jos tuotannosta poistuu muun maankäytön kannalta tarkoituksenmukaisia kokonaisuuksia muodostavia osa-alueita, toimenpiteet ovat samat. Yhtiö kunnostaa omistamansa alueet uuteen maankäyttöön mahdollisimman pian toiminnan päättymisestä. Mahdollisuuksien mukaan tuotannosta poistuneiden alueiden kuivatus järjestetään erillisesti eli ne rajataan tuotannossa oleviin alueisiin nähden ulkopuolisiksi.

3 Tuotannosta poistuneiden alueiden vedet johdetaan vesiensuojelurakenteiden kautta viranomaisten määräämän ajan. Jälkikäyttömuotoina tulevat kysymykseen esim. metsittäminen tai viljely. Ympäristöviranomaiset tarkastavat oman harkintansa mukaan työmaan ympäristönhoidon tasoa sekä vesiensuojelurakenteita ja antavat tarkastuksiin liittyen ohjeita ja velvoitteita. Mahdollisista häiriötilanteista sekä niiden korjaustoimista ilmoitetaan ympäristökeskukselle. Hätätilanteissa noudatetaan hakijan laatu- ja ympäristöjärjestelmän työohjeita ja ympäristöohjeita. Toiminnalle otetaan ympäristövahinkovastuuvakuutus. Hakijalla on käytössään sertifioitu ISO standardin mukainen ympäristöasioiden hallintajärjestelmä sekä ISO 9002 standardin mukainen laatujärjestelmä Vesien käsittely ja päästöt vesistöön Kuivatusvesien käsittelyyn kuuluvat sarkaojien lietetaskut, sarkaojapidättimet ja padottavalla rakenteella sekä pintapuomilla varustettu laskeutusallas sekä pumppausallas ja pintavalutuskenttä. Pumppausaltaaseen rakennetaan pumppaamon ohitusmadollisuus sulkupadon kautta pumppaamon häiriö- ja huoltotilanteiden varalta. Vedet johdetaan pintavalutuskentälle pumppaamalla, josta ne valuvat edelleen jako-ojan tai sadetusputken kautta pintavalutuskentälle. Pintavalutuskenttä on suuruudeltaan 2,4 ha, eli 7,1 % valuma-alueestaan. Pintavalutuskenttä on sen keskellä olevaa ojaa lukuun ottamatta ojittamatonta aluetta. Hakija on arvioinut Matosuon lisäalueen lohkojen ja 12 noin 58 hehtaarin suuruisen alueen yhteenlasketut päästöt Iso Ruokoseen seuraaviksi: Kiintoaine (kg/a) Kok.P (kg/a) Kok.N (kg/a brutto netto brutto netto brutto netto kuntoonpanovaihe 1. vuosi ,7 17, vuosi ,0 11, Tuotantovaihe ,9 8, Pöly, melu ja liikenne Pöly Turvetuotannon päästöt ilmaan ovat lähinnä tuotannon ja lastauksen aikaista turpeen pölyämistä sekä tuotannon ja kuljetuksen aiheuttamia pakokaasupäästöjä. Pölynmuodostus ajoittuu pääasiallisesti kesän tuotantokaudelle. Siihen ja pölyn leviämiseen vaikuttavat turpeen maatuneisuusaste ja kosteus, tuotantomenetelmä ja sääoloista erityisesti tuulen nopeus. Tuulen nopeuden ylittäessä 10 m/s tuotanto keskeytetään aina lisääntyvän tulipaloriskin vuoksi.

4 Tuotannon eri työvaiheissa pölymuodostus ja leviäminen ympäristöön ovat erilaista. Kuormaus karheelta (keräily), aumaus ja lastaus ovat pölyäviä työvaiheita, koska kuivaa turvetta liikutellaan korkeussuunnassa. Sen sijaan muut tuotannon vaiheet, kuten jyrsiminen, kääntäminen ja karheaminen ovat selvästi vähemmän pölyä muodostavia työvaiheita, koska ne tapahtuvat kentän pinnassa ja turvetta ei liikutella korkeussuunnassa ja koska käsiteltävä turve on kosteata. Nykyaikaisella toisioerottimella varustetulla imuvaunulla ja mekaanisella kokoojavaunulla pölyäminen on melko vähäistä. Turvepöly on lähes kokonaan orgaanista hajonnutta kasviainesta. Pölyhiukkasten kokojakauman on havaittu painottuvan yli 10 mm:n kokoisiin suuriin hiukkasiin, mutta pöly sisältää myös hengitettäviä hiukkasia (hiukkaskoko alle 10 µm) ja pienhiukkasia (hiukkaskoko alle 2,5 µm). Pölyhaitan syntymiseen vaikuttavat tuotantoalueen sijainti suhteessa asutukseen tai vesistöihin sekä maaston muodot ja suojaavan puuston määrä. Pienillä tuotantoalueilla tai erillisillä lohkoilla pölynmuodostus jää vähäiseksi lyhyistä työskentelyajoista johtuen. Nostosta aiheutuva pölyn muodostus ja leviäminen ympäristöön ajoittuvat kesän poutajaksoihin. Lastauksen aiheuttama pölyäminen sen sijaan keskittyy lyhytjaksoisesti talvikauteen. Turvekuljetukset suojataan pölyämisen teillä estämiseksi. Tutkimustulosten sekä laskeumamittausten perusteella tuotannon pölyämisen aiheuttama viihtyvyyshaitta ulottuu avoimessa maastossa noin 500 m etäisyydelle. Yli m päässä tuotantoalueesta turvepöly ei enää sanottavasti lisää laskeumaa. Pienhiukkasten pitoisuuden on todettu putoavan voimakkaasti viimeistään noin 500 m etäisyydellä pölylähteestä. Pölyisimpien työvaiheiden (kuormaus, aumaus ja lastaus) aikana ja erityisesti sääolosuhteiden ollessa epäsuotuisat (inversio tai kova tuuli) pölyn leviämisalue saattaa olla suurempi. Tuulensuunnan vaihteluista johtuen pöly ei leviä jatkuvasti samaan suuntaan. Kasvillisuuden, erityisesti puuston, on todettu tehokkaasti vähentävän pölyn kulkeutumista tuotantoalueen ympäristöön. Lähipuuston vaikutusta turvepölyjen leviämiseen on selvitetty mittauksin Kihniön Aitonevalla kesällä Tulosten perusteella tuotantoalueen reunalla, alle 50 metrin etäisyydellä tuulen suunnassa toiminnasta oleva puusto sitoo syntyvän pölyn lähes kokonaan. Toiminnasta voi ajoittain johtua turvepölyä tuotantoalueen lähiympäristöön. Tuotantoalueen pinta-ala, vallitsevat tuulensuunnat ja suojavyöhykkeinä toimivat metsäalueet asutuksen välissä sekä asutuksen suuri etäisyys huomioon ottaen toiminnasta ei muutoin arvioida aiheutuvan lähimpien kiinteistöjen käytölle kohtuutonta rasitusta pölyn muodossa. Ympäröiville metsämaille turvepölystä ei ole haittaa. Hankealueen välittömässä läheisyydessä ei sijaitse vesistöjä, joihin turvepölyä voisi kulkeutua haitallisissa määrin. Sama koskee viljelyksiä. Marjastukseen ja sienestykseen soveltuvia alueita tuotantoalueen ympäristössä 4

5 on runsaasti. Ympäröiville suo- ja metsämaille kulkeutuvasta turvepölystä ei ole haittaa. Melu Melua syntyy työkoneista turvekentillä ja turpeen kuormauksesta. Melu ei ole jatkuvaa, koska tuotantopäiviä on vuodessa noin Tuotantopäivinä turvekoneiden aiheuttamaa melua voi syntyä ympäri vuorokauden työvaiheista, tuotantotilanteesta ja säästä riippuen. Lähellä vesistöjä sijaitsevilta tuotantokentiltä melu voi kantautua veden päällä kauemmas kuin maalla. Melu muistuttaa maatalouden harjoittamisesta syntyvää melua (lähinnä traktorit). Tuotantokoneiden lisäksi melua aiheuttaa raskas kuljetuskalusto. Turpeen toimitusaikana melu koostuu raskaan liikenteen ja kuormauskoneiden aiheuttamista äänistä ja vastaa siten liikennemelua. Myös toimitusaikana työmaalla voidaan työskennellä ympäri vuorokauden. Melun kokeminen riippuu mm. etäisyydestä, melun lähteen ja kohteen välisestä korkeuserosta, säätilasta, maanpinnan laadusta, kasvillisuudesta ja siitä onko välissä melun leviämistä estäviä maastomuotoja tai rakenteita. Turvetuotannosta aiheutuva meluhaitta on yleensä paikallista ja kuljetusten aiheuttama meluhaitta keskittyy pienien teiden ympäristöön. Valtateillä turpeen kuljetuksen aiheuttama melun lisäys jää kokonaisuuteen nähden vähäiseksi. Jyrsintä ja turpeen nosto imuvaunulla aiheuttavat hetkellistä 55 db:n melua metrin etäisyydelle työskentelykohdasta. Palaturpeen nosto ja turvekenttien kunnostustoimet aiheuttavat avoimessa maastossa laskennallisen arvioinnin perusteella 55 db:n melutasoja metrin etäisyydelle työskentelykohdasta (yöaikaan 50 db 500 m etäisyydellä). Kasvillisuuden (puuston) on todettu tehokkaasti vaimentavan äänen voimakkuutta. Jyrsin- tai palaturvetuotannon eri tuotantovaiheissa 40 db(a) meluvaikutus jää noin m etäisyydelle tuotantoalueen reunasta silloin, kun tuotantoalueen reunasta alkaa metsävaltainen alue. 40 db(a) vyöhyke ulottuu vain poikkeuksellisesti 300 m tai sitä etäämmälle tuotantoalueen reunasta ympäristön ollessa avointa. Meluhaitta kohdistuu alueen läheisyyteen sekä turpeen kuljetusreiteille. Tuotantoaluetta ympäröi metsäiset suoja-alueet, mikä estää melun sekä pölyn leviämisen asutukseen. Työmaateiden varressa ei ole asutusta, joten kuljetusten aiheuttama melun lisäys jää alueella vähäiseksi. Melulle asetetut ohjearvot eivät muualla vastaavanlaisissa kohteissa tehtyjen selvitysten perusteella tule ylittymään hankealueen ympäristössä sijaitsevissa asutuissa kohteissa. Liikenne Energiaturve toimitetaan asiakkaille pääasiassa lämmityskaudella (lokahuhtikuu) keskitetysti yhdessä tai kahdessa jaksossa. Lohkojen vuosittainen toimitus ( m 3 ) vastaa noin 350 rekan ajosuoritetta. Ympäristöturpeita toimitetaan ympäri vuoden tilausten mukaan. Toimitus ta- 5

6 Varastointi ja jätteet pahtuu työmaateiden ja olemassa olevan metsäautotien kautta paikallistielle (Kolu Raitaperä) ja siitä edelleen maantietä 7140 pitkin pääasiassa Jyväskylän, Jämsänkosken ja Jämsän sekä Pietarsaaren käyttökohteisiin. Työmaateiden tai metsäautotien varrella ei ole asutusta. Toiminnassa käytettävät traktorit tuodaan työmaalle keväällä ja viedään syksyllä pois. Tuotantokoneet ovat työmaalla pääosin ympäri vuoden. Kunnostuksessa käytettäviä koneita tuodaan työmaalle keskimäärin 2-3 kertaa tuotantokauden aikana. Lisäksi tuotantokaudella on kevyttä liikennettä ja jossakin määrin muuta raskasta liikennettä. Urakoitsija säilyttää polttoaineitaan siirrettävissä säiliöissä pelastussuunnitelmassa osoitetuissa paikoissa, jotka ovat alustaltaan tiiviitä ja kantavia ja valittu siten, että aineet eivät vahinkotapauksissa pääse leviämään vesistöön tai pohjaveteen. Säiliöiden keskimääräinen koko on l. Lohkojen yhteenlaskettu polttoöljyn kulutus tuotantokauden aikana on noin l. Samanaikaisesti säilytettävän polttoaineen määrä on alle l. Säiliöitä täydennetään tuotantokauden aikana kulutuksen mukaan. Lisäksi käytetään voiteluöljyjä n. 250 l sekä muita voiteluaineita n. 55 kg. Voiteluaineet varastoidaan tukikohta-alueella niille varatuissa paikoissa. Varastoaumat suojataan tuotantokauden päättyessä muovilla. Suojamuovin vuotuinen tarve on noin 2,1 t. Lohkojen turvetuotannossa syntyy jäteöljyjä noin 250 l, kiinteää öljyjätettä noin 40 kg, akkuja noin 13 kg, sekajätettä noin 1,3 m 3, aumamuovia 12,1 t ja rautaromua noin 200 kg. Urakoitsijat toimittavat jäteöljyn, muut ongelmajätteet ja sekajätteen erityisille jätteiden keruupaikoille asianmukaisiin säiliöihin, joista paikallinen jäteyrittäjä toimittaa ne kaatopaikalle. Jäteöljyn ja ongelmajätteiden keruun ja toimituksen asianmukaiseen laitokseen hoitaa siihen hyväksytty yrittäjä. Metalliromu myydään romuraudan välittäjälle kierrätykseen. Aumamuovit kerätään ja varastoidaan tuotantoalueelle niille osoitetuilla varastoalueilla. Varastoitu muovi paalataan ja hyödynnetään myöhemmin energiana tai kierrättämällä. Hakemussuunnitelman liitteenä olevassa kaivannaisjätteen jätehuoltosuunnitelmassa on selvitetty kantojen ja muun puuaineksen, kivien, mineraalimaiden ja laskeutusaltaan lietteen määriä, käyttöä ja ympäristövaikutuksia. Paras käyttökelpoinen tekniikka (BAT) ja ympäristön kannalta paras käytäntö (BEP) Alueelle suunnitellut vesienkäsittelyrakenteet ovat hakijan näkemyksen mukaan parhaan käyttökelpoisen tekniikan mukaiset. 6

7 7 Tuotantoalue, sen ympäristö ja toiminnan vaikutukset ympäristöön Tuotantoalueen nykytila Asutus ja maankäyttö Luontoselvitys Tuotantolohko 12 Halkoneva on lähes ojittamaton ja kasvillisuuden perusteella lähes luonnontilainen suo. Halkonevan itä- ja pohjoispuolella on ojituksia niin, että noin 20 % hankealueesta on ojitettu. Hankealue sijaitsee noin 10 km Soinin kunnan keskustasta etelään ja sen lähiympäristössä ei ole asutusta. Halkoneva rajoittuu eteläpuoleltaan Pirttijokivarteen ja Iso-Ruokosen järveen. Pohjois- ja itäpuolella suon läheisyydessä kulkee metsäautotie. Halkonevan suoalue, Iso Ruokosen järvi ja Pirttijokivarsi muodostavat retkeilemiseen ja luonnossa virkistäytymiseen yhtenäisen kokonaisuuden. Suojelualueet ja kohteet Hankealueen läheisyydessä on kaksi Natura 2000-aluetta: Matosuonniemen alue ja Matosuon alue Matosuonniemen Natura 2000-alue (FI ) on 32 ha:n suuruinen vanha, avara kuivan kankaan mäntymetsä, jossa on paljon isoja kilpikaarnaisia (n. 200 v vanhoja) mäntyjä. Pensaskerros on avara, vain muutamia männyn ja kuusentaimia sekä katajaa. Aluspuustossa on paikoitellen muutamia kuusia, hieskoivuja, harmaaleppiä sekä nuoria haapoja. Pystykeloja ja maapuuta on vähän. Natura-alueen läpi kulkee hiekkatie, josta erkanee pieni metsätie alueen eteläreunalla sijaitsevalle metsästysmajalle. Alueeseen kuuluu myös kaksi pientä luonnontilaista rämettä ja isompi neva. Avosuon läpi kulkee vanha, umpeutunut, perkaamaton oja ja toinen oja kulkee nevan reunassa. Alue koostuu seuraavista EU:n luontodirektiivin mukaisista luontotyypeistä: % Aapasuot 46 Boreaaliset luonnonmetsät 42 Puustoiset suot 12 Luontodirektiivin liitteessä II mainittuja eläin- tai kasvilajeja ei alueelta ole tavattu. Lintudirektiivin liitteen I lajeista alueella pesii palokärki sekä metsäviklo, joka on luokiteltu muuten tärkeiden eläinlajien ryhmään. Matosuon Natura 2000-alue (FI ) on Pohjanmaan karu aapasuo. Selkeästä aapasuoluonteesta huolimatta alueella on pienialaisesti myös eksentrisen keidassuon piirteitä: heikkoa kerminmuodostusta ja erilaisia

8 rahkaisia nevoja ja nevarämeitä. Natura-alueen ja hankealueen lohkon 12 pienin etäisyys on noin 500 m. Alueelta tapaa niin laajoja, osin rimpisiä oligotrofisia suursara-, kalvakka- ja lyhytkorsinevoja kuin pienialaisesti vaihtelevia neva-, tupasvilla- ja sararämeitä. Myös eriasteisia korpia ja runsaspuustoisia kangas- ja korpirämeitä esiintyy melko runsaasti. Alueen metsät ovat niin iältään, puustoltaan kuin luonnontilaltaankin sangen vaihtelevia. Erityisen runsaasti alueella on vuotiaita mäntyvaltaisia kuivahkoja ja kuivia kankaita. Hankealue sekä Matosuon ja Matosuonkankaan Natura 2000-alueet sijoittuvat toisiinsa nähden siten, että hankealueen reunaojitus ulottuu lähimmillään, mutta hyvin pieneltä osin, noin 500 m:n etäisyydelle Matosuon suojelualueen lounaisreunasta. Tämä etäisyys on riittävän suuri estämään ojituksen kuivatusvaikutuksen Natura-alueella. Lisäksi tuotantoalueiden ja suojelualueiden välissä on vielä metsäojitusta, joten tuotantoalueen ojituksilla ei ole hydrologista vaikutusta suojelualueille. Hakemus ei sisällä suunnitelmia uusista ojituksista Natura-alueen läheisyyteen, joten kuivatusvaikutuksia ei voi jatkossakaan esiintyä. Natura alueelle ei johdeta eikä ole suunniteltu johtaa kuivatusvesiä, joten vesistövaikutuksia ei siinäkään mielessä voi syntyä. Hankealueen ainoat Natura-alueella havaittavat vaikutukset ovat sinne ajoittain turvetuotantoalueelta heikkoina kantautuva työkoneiden (traktoreiden) ääni. Kulkeutuvan turvepölyn määrä jää suuresta etäisyydestä johtuen erittäin vähäiseksi ja satunnaiseksi. Hankealueen läheisyydessä ei ole luokiteltuja pienvesiä eikä karttatarkastelun perusteella lähteitä tai lampia. Hankealueen yläpuolinen Pirttijokivarsi on luonnontilainen. Luontotyypit Halkonevan keskusta on avointa rahkarämettä ja sitä reunustaa pohjois- ja itäpuolilla variksenmarjarahkaräme ja lounaispuolella rahkoittunut tupasvillaräme. Iso-Ruokosen järveen rajautuen esiintyy noin 4 ha oligotrofista varsinaista suursaranevaa. Pirttijokivarressa esiintyy kapealti sara- ja heinäluhtaa sekä paikoin töyräillä korpikasvillisuutta. Pirttijoella on majavan pesä ja eläin havaittiin kartoituksen yhteydessä pesänsä lähistöllä. Selvitysalueella ei havaittu luonnonsuojelulain 29 :n mukaisia luontotyyppejä, luokiteltuja pienvesiä eikä karttatarkastelun perusteella lähteitä tai lampia. Kasvisto Halkonevan keskustan rahkarämeellä kasvaa pieniä mäntyjä, tupasvillaa, variksenmarjaa, suomuurainta, suokukkaa, ruskorahkasammalta, karpaloa, rahkasaraa ja välipinnoilla pullosaraa. Variksenmarjarämeellä kasvaa kanervaa, variksenmarjaa, tupasvillaa, suomuurainta, torvijäkälää, harmaa- 8

9 Pohjavesialueet Vesistö poronjäkälää, valkoporonjäkälää, suokukkaa, seinäsammalta ja ruskorahkasammalta. Rahkoittuneella tupasvillarämeellä kasvaa edellä mainittujen lisäksi vaivaiskoivua. Pirttijoen suiston oligotrofisella suursaranevalla kasvaa punarahkasammalta, pullosaraa, raatetta, juolukkapajua, kurjenjalkaa ja järvikortetta. Hankealueen kasvillisuuskartoituksessa ei havaittu valtakunnallisesti uhanalaisia tai erityisesti suojeltavia lajeja. Eläimistö Halkonevan tutkimusalueella tavattiin 10 pesivää lintuparia viidestä lintulajista. Yleisimmät lajit olivat kankaiden reunavyöhykkeiden peippo (4 paria), pajulintu (2 paria) sekä metsäkirvinen (2 paria). Ainoa varsinainen suolintulaji oli keltavästäräkki, mutta myös suolinnuksi tulkittava kapustarinta pesi halkonevan alueella. Pirttijokivarressa havaittiin kasvillisuuskartoituksen yhteydessä majava pesänsä läheisyydessä. Vuosina tehdyissä inventoinneissa (viitasammakko, rämeristihämähäkki, sukeltajakuoriaiset, korennot ja perhoset) Halkonevalta ei tavattu luonnonsuojeluasetuksen liitteessä 5 (luontodirektiivin liite IVa) mainittuja sammakkoeläimiä, perhosia, korentoja eikä sukeltajakuoriaisia. Erityistä suojelua vaativaksi lajiksi luokiteltua rämeristihämähäkkiä ei havaittu. Halkonevalla havaittiin erittäin uhanalaiseksi luokiteltu perhoslaji suovenhokas (yksi yksilö). Lisäksi hankealueella esiintyi muutamia yksilöitä muita silmälläpidettäviä perhoslajeja. Lähin pohjavesialue on Kaihiharjun pohjavesiesiintymä (luokka 1), joka on hankealueesta noin 3,6 km pohjois-koilliseen. Pitkien etäisyyksien vuoksi hankekohteella ei ole vaikutuksia pohjavesialueisiin, eikä hankealueen läheisyydessä (alle 500 m) ole asuinrakennuksia tai kaivoja joihin hankkeella voisi olla vaikutusta. Vesistö ja sen tila Halkoneva kuuluu Syväjoen vesistöalueeseen (35.463), joka kuuluu Kolunjoen vesistöalueeseen (F=198 km 2 ) ja edelleen Ähtärin ja Pihlajaveden reittien vesistöalueeseen. Syväjoen valuma-alueen pinta-ala laskussa Kolunjärveen on 86,6 km 2 ja järvisyys 2,1 %. Hakijalla on Syväjoen valuma-alueella vuonna 2010 lainvoiman saanut ympäristölupa Kallionevan turvetuotantoon. Kolunjärven valuma-alueen pinta-ala Kolunjärven luusuassa on 155,3 km 2. Kolunjärven 9

10 valuma-alueella sijaitsee hakijan hallussa oleva Matosuon tuotantoalue, jonka tuotantokelpoinen pinta-ala on 251 ha. Kitusjärven luusuassa sijaitsevan virtaamamittauspisteen perusteella lasketut Syväjoen, Kolunjärven luusuaan ja Kolunjoen virtaamat ovat: Syväjoki ennen Alajoen yhtymäkohtaa Kolunjärven luusua Kolunjoki laskussa Ähtärinjärveen MQ, m 3 /s 0,87 1,57 2,00 MNQ, m 3 /s 0,21 0,39 0,50 MHQ, m 3 /s 3,2 5,76 7,34 Veden laatua on tarkasteltu Matosuon lisäalueen alapuolisesta vesistöstä Iso Ruokosen, Syväjoen, Kolunjärven, Huikurinlammen, Kolunjoen sekä Ähtärinjärven havaintopaikoilta. Iso Ruokosesta ja Huikurinlammesta aineisto on niukka ja havainnot vanhoja, muilta osin havainnot ovat viime vuosilta. Iso Ruokonen on matala, umpeenkasvava järvi, jonka veden laadusta ei ole tuoreita havaintoja. Yhden vanhan havainnon perusteella Iso Ruokosen vesi on ruskeaa ja ravinteikasta. Syväjoesta on havaintoja viime vuosilta ja sen veden laatu kuvannee varsin hyvin yläpuolisen Iso Ruokosen veden laatua. Syväjoen havaintojen perusteella Syväjoen ja Iso Ruokosen vedenlaatu on välttävän ja tyydyttävän rajamailla, mutta suuren humus- ja fosforipitoisuuden sekä alhaisen ph:n vuoksi vesi luokittuu välttäväksi. Kukonkylän osakaskunnan edustajan mukaan Iso Ruokonen on mataluutensa ja umpeenkasvukehityksensä vuoksi virkistyskäyttötarkoitukseen huonosti soveltuva ja rehevöitynyt järvi. Huikurinlammen veden laadusta tietoja oli saatavilla vain 1980-luvulta. Veden laadun havainnot osoittavat lammen veden olevan paljolti samankaltaista kuin ylempänäkin vesistössä. Matalan lammen happipitoisuus on yleensä laskenut jonkin verran lopputalvesta, mutta täydellistä hapettomuutta ei vanhojen tulosten valossa ole ilmennyt. Väriarvo oli kasvussa koko 1980-luvun ajan, mutta tämän päivän tilanteesta ei ole havaintoja. Huikurinlammen veden laatu oli 1980-luvun tulosten mukaan välttävä. Kolunjärven veden laatu on paljolti yläpuolisten virtahavaintopaikkojen veden laadun kaltainen. Vesi on ollut tarkastelujaksolla tummaa, humuspitoista ja ajoittain hapanta. Fosforipitoisuus ilmentää rehevyyttä. a-klorofylliä järvestä on mitattu epäsäännöllisesti, mutta pitoisuudet ovat olleet huomattavan suuria ilmentäen voimakasta rehevyyttä. a-klorofyllipitoisuuden perusteella veden laatu on ollut välttävä tai huono. Keskimääräinen happitilanne on vaihdellut jonkin verran vuosittain. Useimpina vuosina alusveden happi on kulunut lähes loppuun talvikerrostuneisuuskauden lopulla, mutta syyskesällä tilanne on säilynyt parempana. Kolunjärven veden laatu on yleisen käyttökelpoisuusluokituksen perusteella välttävä. Kolunjoen veden laatu on hyvin samankaltainen kuin yläpuolisen vesistön. Humuksen määrä ja veden fosforipitoisuus ovat olleet tasaisen suuria ja 10

11 vesi on ollut ajoittain myös hapanta. Tarkastelujaksolla veden laadussa ei ole tapahtunut selkeitä muutoksia. Havaintopaikan veden laatu on ollut yleisen käyttökelpoisuusluokituksen mukaan välttävä. Ähtärinjärven vesi on selvästi kirkkaampaa kuin Kolunjoen vesistöalueella, mutta ylittää kuitenkin mesohumoosisuuden tason. Kemiallinen hapenkulutus on vaihdellut tarkastelujaksolla melko vähän ja COD-arvot ovat suomalaisten vesistöjen normaalitasolla. Fosforitaso ilmaisee meso-eutrofiaa ja pitoisuudet ovat olleet tasaisia koko tarkastelujakson ajan. ph on ollut tasaisesti hieman happaman puolella ja alkaliniteetti melko korkea. Syvänteen happipitoisuuden minimiarvot ovat sekä lopputalven että loppukesän näytteenottokerroilta, ja niiden mukaan syvänteessä ilmenee säännöllisesti hapen kulumaa kerrostumiskausien lopulla. Veden laadun luokituksen perusteella Ähtärinjärven veden laatu on ollut tyydyttävä. Kalasto ja kalastus Alueen osakaskunnille suunnatussa tiedustelussa Kukonkylän osakaskunnan edustaja ilmoitti puhelimitse, että Iso Ruokonen on pahasti rehevöitynyt ja mataloitunut järvi, jolla ei käytännössä ole kalastuksellista arvoa. Kolunjärvellä kalastaa Kolunjärven osakaskunnan mukaan vuosittain noin 15 taloutta ja 5 loma-asukasta. Alueen kalastuksellinen merkitys arvioitiin pieneksi. Kokonaissaalis lajeittain arvioitiin olevan ahven 100 kg, hauki 150 kg, kuha 20 kg, lahna 150 kg, made 10 kg ja särki100 kg. Osakaskunta ei ole istuttanut vaikutusalueella oleviin järviin. Kolunjärven tilan osakaskunta arvioi huonoksi. Tilan katsottiin huonontuneen viime aikoina. Vesistön ja kalaston tilaa haittaavista tekijöistä nostettiin esiin huomattavana haittana turvetuotanto. Kohtalaisena haittana koettiin metsä- ja suo-ojitukset. Vähäisenä haittana koettiin tehometsätalous, karjatalouden jätevedet ja peltojen valumavedet. Ähtärinjärven kalastuksellinen merkitys on suuri ympäri vuoden. Järvellä kalastaa vuosittain 400 taloutta (1000 henkilöä) virkistys- ja kotitarvekalastusta. Lisäksi kalastaa 100 loma-asukastaloutta (250 henkilöä). Verkkolupia oli v kpl ja v kpl. Vastaavasti katiskoiden lukumäärä oli molempina vuosina 750. Viehelupia on ollut vuosittain 150 kpl. Ravustus on kielletty. Kokonaissaalis lajeittain arvioitiin olevan ahven kg, hauki kg, kuha kg, lahna kg, muikku kg, siika 500 kg ja särki kg. 11

12 12 Osakaskunnan tekemät kalanpoikasistutukset vuosina : Laji Aika ikä (v.) Määrä Järvitaimen Siika Siika Siika Siika Kuha Kuhaistutukset ovat onnistuneet hyvin ja luontainen lisääntyminen on ollut hyvää. Siika- ja taimenistutuksilla pyritään luomaan myös näille lajeille luontaisesti lisääntyvä kanta. Ähtärinjärven tilan kalastuskunta arvioi hyväksi. Sen katsotaan parantuneen viime aikoina. Vesistön ja kalaston yleistä tilaa ja sen kehitystä arvioitiin seuraavasti. Veden yleinen likaantuminen on ollut vähäistä. Kohtalaiseksi haitaksi katsottiin vähempiarvoisen kalaston lisääntyminen. Muilta osin haitta katsottiin vähäiseksi tai sitä ei esiinny. Vesistön ja kalaston tilaa haittaavista tekijöistä nostettiin esiin huomattavana haittana turvetuotanto ja vesistön säännöstely. Muilta osin haitta koettiin vähäiseksi tai sitä ei ole ilmennyt lainkaan. Vaikutukset vesistöön ja sen käyttöön Pintavalutuskentän jälkeen puhdistetut kuivatusvedet johdetaan Iso Ruokoseen. Matosuon lisäalueen tuotantolohkojen (58 ha) kuntoonpano- ja tuotantovaiheen nettokuormituksen aiheuttamat pitoisuuslisäykset Iso Ruokosessa ja Syväjoessa ennen Alajoen yhtymäkohtaa keskivirtaamatilanteessa ovat seuraavat: Netto Kok.P µg/l MQ m 3 /s Kiintoaine mg/l Iso Ruokosen luusua 0,43 Kuntoonpanovaihe 0,10 1,3 57 Tuotantovaihe 0,05 0,5 28 Syväjoki 0,87 Kuntoonpanovaihe 0,06 0,9 39 Tuotantovaihe 0, Kok.N µg/l Ajoittaisten liettymähaittojen esiintyminen Syväjoessa on mahdollista hankealueen kuntoonpanovaiheessa, mutta kiintoainepitoisuuksien muutokset ovat niin pieniä, että sen perusteella haitat arvioidaan lieviksi. Hankealueen kuivatusvedet eivät normaalissa tuotantovaiheessa muuta merkittävästi purkureitin tilaa. Kuivatusvesien vaikutukset ovat kuntoonpanovaiheessa suuremmat kuin tuotantovaiheessa. Vaikutukset alapuoliseen vesistöön jäävät melko vähäisiksi ja rajoittuvat pääosin laskuojiin ja Iso Ruo-

13 Ympäristöriskit koseen sekä Syväjokeen. Turvetuotannon kokonaiskuormituksen vaikutukset Kolunjärven ja Kolunjoen veden laatuun jäävät lieviksi. Hankealueen puhdistettujen kuivatusvesien vaikutukset Kolunjärvessä ja alempana vesistössä jäävät niin pieniksi, ettei rantakiinteistöjen käytölle voida katsoa aiheutuvan korvattavaa virkistyskäyttöhaittaa. Vesienhoitosuunnitelma Iso Ruokosen ja Syväjoen ekologista tilaa ei ole vesienhoitosuunnitelmassa arvioitu, mutta alapuolinen Kolunjoki on arvioitu asiantuntija-arviossa ekologiselta luokaltaan tyydyttävän ja välttävän välille ja Ähtärinjärvi hyväksi. Ähtärinreitin valuma-alueella hyvän tilan saavuttaminen ja ylläpitäminen edellyttää fosforikuormituksen vähentämistä vähintään %, typpikuormituksen vähentämistä vähintään 25 %:lla sekä kiintoainekuormituksen selkeää vähentämistä. Nämä tilatavoitteet kohdistuvat Ähtärinreitin koko valuma-alueeseen ja edellyttävät toimia erityisesti turvetuotannossa. Ähtärinreitin valuma-alueen turvetuotannon fosforipäästöjen vähentämistavoitteeksi on vesienhoidon toimenpideohjelmassa asetettu 50 % ja typpipäästöjen vähentämistavoitteeksi 25 %. Kolunjoen hyvän ekologisen tilan saavuttaminen vuoteen 2015 edellyttää kiintoainepitoisuuden laskua ja fosforipitoisuuden laskua pienemmäksi kuin 40 µg/l. Toimenpideohjelmassa on arvioitu, että hyvä tila on mahdollista saavuttaa vuoteen 2015 mennessä. Kolunjoki on kuitenkin luokiteltu tilatavoitteiden saavuttamisen osalta riskikohteeksi. Sisäasiainministeriö on antanut ohjeen turvetuotantoalueiden paloturvallisuudesta. Työmaalle laaditaan vuosittain päivitettävä pelastussuunnitelma ja nimetään paloturvallisuusorganisaatio, joka vastaa mahdollisen tulipalon alkusammutuksesta ja muiden hätätilanteiden hoitamisesta. Tuotantoalueella on tarvittava sammutuskalusto ja ensiapuvälineistö sekä toiminta- ja ensiapuohjeet onnettomuustilanteiden varalle. Työmaan henkilöstön valmiuksia toimia hätätilanteissa ylläpidetään koulutusten sekä toimintaharjoitusten avulla. Työmaan pelastussuunnitelma toimitetaan pelastusviranomaisille. Pelastusviranomaiset tekevät arviointi- ja tutustumiskäyntejä työmaalla ja hyväksyvät työmaan palosuojeluvalmiuden. Ympäristöviranomaiset tarkastavat oman harkintansa mukaan työmaan ympäristönhoidon tasoa sekä vesiensuojelurakenteita ja antavat tarkastuksiin liittyen ohjeita ja velvoitteita. Mahdollisista häiriötilanteista sekä niiden korjaustoimista ilmoitetaan ympäristökeskukselle. Hätätilanteissa noudatetaan hakijan laatu- ja ympäristöjärjestelmän työohjeita ja ympäristöohjeita. Toiminnalle otetaan ympäristövahinkovastuuvakuutus. 13

14 14 Toiminnan ja sen vaikutusten tarkkailu Vahinkoja estävät toimenpiteet Kalatalousmaksu Muut toimenpiteet HAKEMUKSEN KÄSITTELY Hakemuksen täydennykset Hakemuksesta tiedottaminen Hakija on tehnyt esityksen käyttö-, päästö- ja vaikutustarkkailuohjelmaksi. Hakija esittää, että Matosuon lisäalueen vesistövaikutusten tarkkailu liitetään Kolunjärven ja Kolunjoen havaintopaikkojen osalta Matosuon tuotantoalueen tarkkailuun ja täydentämällä ohjelmaa Syväjoen havaintopisteellä. Hakija esittää, että Matosuon lisäalue liitetään keväällä 2010 laadittavaan Kokemäenjoen latva-osien kalataloudelliseen tarkkailuohjelmaan, jonka sisältö hyväksytetään Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksessa. Hakija esittää Matosuon lisäalueen lohkojen kuormituksen haittavaikutusten kompensoimiseksi 650 vuotuista kalatalousmaksua. Hankkeen toiminnoista ei arvioida aiheutuvan muuta korvattavaa tai kompensoitavaa haittaa. Hakija esittää, että luvan saajalle asetetaan vakiintuneen oikeuskäytännön mukainen kuivatusvesien purkuojan kunnossapitovelvoite, joka hakijan toiminnan vaikutusten varalta turvaa ojan hyvän toimintakyvyn ja mahdollistaa tuotantoalueen vesien johtamisen sekä maanomistajien maiden niiden käyttötarvetta vastaavassa kuivatustilassa pitämisen. Hakija on täydentänyt hakemustaan , , , ja muun muassa tarkentamalla hankkeen vaikutuksia Iso-Ruokosen ja Syväjoen veden laatuun ja kalastoon sekä viitasammakko-, rämeristihämähäkki-, sukeltajakuoriais-, korento- ja perhosselvityksellä. Hakemus on annettu tiedoksi kuuluttamalla aluehallintovirastossa ja Soinin kunnassa sekä erityistiedoksiantona asianosaisille. Kuulutuksen julkaisemisesta on ilmoitettu Suomenselän sanomissa. Aluehallintovirasto on pyytänyt hakemuksen johdosta lausunnon Etelä- Pohjanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen ympäristö ja luonnonvarat -vastuualueelta, Pohjanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen kalatalousviranomaiselta, Soinin kunnalta ja Soinin kunnan ympäristönsuojeluviranomaiselta.

15 15 Lausunnot 1) Etelä-Pohjanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen ympäristö ja luonnonvarat -vastuualue huomauttaa, että Halkoneva on lähes luonnontilainen suo luonnontilaisen Pirttijoen varressa. Luontoselvitysten mukaan suon pohjoisosa on rahkarämettä, mutta eteläosa tupasvillarämettä ja saranevaa. Saranevat on Etelä-Suomessa luokiteltu uhanalaiseksi, vaarantuneeksi (VU) ja tupasvillarämeet simälläpidettäväksi (NT). Suolinnustosta alueella todettiin pesivänä kapustarinta (lintudirektiivin liite I) ja alueellisesti uhanalaiseksi luokiteltu keltavästäräkki. Hyönteisselvityksiä ei ole tehty, mitä on pidettävä puutteena, koska suolla on uhanalaisten lajien elinympäristöksi sopivia vähäpuustoisia rämeitä. Lupahakemuksessa olisi tullut olla selvitys Halkonevan hyönteislajistosta (ainakin uhanalaiset perhoset ja sudenkorennot) sekä erityislajina uhanalainen, erityisesti suojeltava rämeristihämähäkki, jota on löytynyt samalta alueelta ja jolle soveltuvaa elinympäristöä suolla on. Turvetuotantoalue sijaitsee Ähtärinjärven eniten kuormitetun valumaalueen eli Kolunjoen valuma-alueella. Vesienhoidon suunnittelussa Kolunjoki on luokiteltu ekologisesti tyydyttäväksi/välttäväksi ja Ähtärinjärvi hyväksi. Ähtärinjärven hyvää tilaa pidetään kuitenkin uhattuna ja toimenpiteitä kuormituksen vähentämiseksi tarvitaan. Ähtärinjärven valuma-aluetta koskee Etelä-Pohjanmaan maakuntakaavan suunnittelumääräys IV. Määräyksen mukaan turvetuotannon kokonaiskuormitusta tulee vähentää. Alueen vedet laskevat suoraan Iso Ruokosen pohjoispäähän. Iso Ruokonen on kasvamassa umpeen ja järven vesi on ruskeaa ja ravinteikasta. Koska alue on lähes luonnontilainen, olisi sen aiheuttama vesistökuormitus kuntoonpanovaiheessa merkittävästi suurempi kuin Syväjoensuon. Turvetuotantoalueen hetkellinen, laskennallinen pitoisuuslisäys vesistössä on pieni, mutta 30 vuoden aikana kertyvä vaikutus alapuolisissa vesistöissä on merkittävä. Suuri osa kiintoaineesta sedimentoituisi Iso Ruokoseen ja vaikuttaisi lisäksi Syväjoen vedenlaatuun. Vesipolitiikan puitedirektiivin toimenpideohjelman suositusten mukaan turvetuotantoa tulee ohjata jo ojitetuille alueille. Suon sijainti luonnontilaisen Pirttijoen varressa, itse suon luonnontilaisuus ja arvot sekä vastaanottavan vesistön tila huomioon ottaen alue ei sovellu turpeenottoon. 2) Pohjanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen kalatalousviranomainen toteaa, että lohkolla 12 eivät luvanmyöntämisen edellytykset täyty. Perusteluinaan kalatalousviranomainen toteaa, että lohko 12 sijaitsee Halkonevalla aivan Iso Ruokosen vieressä, pintavalutuskentältä järveen on karttatarkastelun perusteella alle 10 metriä. Kalatalousryhmä pitää tällaista järjestelmää hyvin haavoittuvana. Toimintahäiriöiden ja rankkasateiden yhteydessä on todennäköistä, että kuivatusvedet valuvat suoraan järveen. Iso Ruokosen heikko tila huomioon ottaen ei tällaista riskiä voida ottaa.

16 Muistutukset ja mielipiteet Myös hakemuksessa on mainittu, että lohkon 12 laskuojan suualueella sedimentaatio kasvaa kuormituksen myötä. Edelleen tulee huomioida toimintahäiriöiden ja rankkasateiden sedimentaatiota mahdollisesti kasvattava vaikutus. Asiaa on hakemuksessa kuitenkin vähätelty vetoamalla järven alhaiseen virkistyskäyttöarvoon. Kalatalousryhmä kiinnittää huomiota hakemuksen liitteenä olevaan kasvillisuusselvitykseen. Siinä mainitaan Halkonevan luonnontilaisen suoalueen yhdessä Iso Ruokosen järven ja Pirttijokivarren kanssa muodostavan retkeilemiseen ja virkistäytymiseen hyvin soveltuvan kokonaisuuden. Lohkon 12 hankealue on lähes kokonaan ojittamatonta aluetta, mikä sotii edellä mainittuja maakuntakaavassa ja vesienhoitosuunnitelmassa sekä Valtionneuvoston periaatepäätöksessä mainittuja periaatteita vastaan. Halkonevan alueella on myös oligotrofista suursaranevaa noin 4 ha:n alueella, mikä lukeutuu uhanalisiin suotyyppeihin (VU). Hankealueen länsipuolella kulkeva Pirttijokivarsi on luonnontilainen ja se rajautuu alueen lounaiskulmasta aivan kiinni hankealueeseen. Luonnontilaisen Halkonevan kuivattaminen turvetuotantoon tulisi vaikuttamaan kielteisesti Pirttijokeen ja sen virtaamiin. Toteutuessaan hanke saattaisi aiheuttaa vesilain 1 luvun 17 a :n 1 momentissa tarkoitettua luonnontilaisen uoman säilymisen vaarantumista Pirttijoen alaosalla. 3) Soinin kunnan ympäristönsuojeluviranomainen järviseudun ympäristölautakunta ja 4) Soinin kunta toteavat, että Halkoneva (lohko 12) on lähes luonnontilainen suo, joka rajoittuu Pirttijokivarteen ja Iso-Ruokosen järveen. Suoalue, järvi sekä jokivarsi muodostavat retkeilemiseen ja luonnossa virkistäytymiseen yhtenäisen kokonaisuuden. Luonnontilaisia soita on Soinissa enää vähän, eikä niitä tulisi enää ottaa turvetuotantoon. 5) Metsähallituksen Pohjanmaan luontopalvelut huomauttaa, että hakemuksesta saa sellaisen käsityksen, ettei hakijalla ole Syväjoen alueella muita turvetuotantoalueita. Valmius Kalliosuon turvetuotantoon lienee kuitenkin olemassa. Vesistötarkkailupisteen on oltava sellaisessa paikassa, jossa näytteisiin ei vaikuta muiden tuotantoalueiden kuivatusvedet. Hakemuksessa mainittu Syväjoen tarkkailupiste sijaitsee sellaisessa paikassa, että Matosuon lisälohkojen ja Kalliosuon aiheuttamia vesistövaikutuksia ei voi erottaa toisistaan. Suunnitellusta turvetuotannosta voi aiheutua haitallisia vaikutuksia virkistyskäyttöarvolle. Luontoselvityksessä on puutteita uhanalaisen suolajiston tiedoissa ja niitä tulisi täydentää. Myös Syväjoen ja Iso-Ruokosen kalastoa tulisi selvittää. Hakemuksessa esitetyn perusteella on vaikea arvioida, mikä on lohkon 12 turvetuotannon vaikutus Iso-Ruokosen ja Syväjoen veden laatuun. Hake- 16

17 Hakemuksen muutos ja hakijan vastine muksessa kuitenkin todetaan, että vaikutukset alapuolisiin vesistöihin ovat vähäiset. Mihin väite perustuu? Maakuntakaava, valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet, vesienhoidon toimenpideohjelma sekä vastaanottavan vesistön huono tila huomioiden pitäisi vesistöön kohdistuvaa kokonaiskuormitusta kyseisellä alueella pikemminkin vähentää ja ohjata turvetuotantoa ojitetuille alueille. 6) Suomen luonnonsuojeluliiton Pohjanmaan piiri vaatii, että Matosuon lohkon 12 turvetuotannolle ei myönnetä lupaa. Lohko 12 edustaa luonnonarvoiltaan sen kaltaista aluetta, johon turpeenottoluvan myöntäminen ei pitäisi olla perusteltavissa. Alueet ovat pääosin luonnontilaisia tai sen kaltaisia soita, joiden luontoarvot ovat merkittäviä ja turpeenotosta aiheutuvat häiriöt heikentävät suolajistoa kestämättömästi. Alueen suotyypit edustavat osittain harvalukuisia suotyyppejä, kuten silmälläpidettäväksi (NT) luokitellut rimpinevat ja tupasvillarämeet sekä vaarantuneeksi (VU) luokiteltu saraneva. Linnustoselvitys on tehty pesintäaikaan ja lintuselvitystä pitäisi parantaa luotettavuuden lisäämiseksi. Lohkon 12 sijoittuminen Iso-Ruokosen ja Pirttijoen välittömään läheisyyteen tulee heikentämään vesistön tilaa jätevesistä ja pölypäästöistä johtuen. Pirttijoen varsi on erämaista aluetta, eikä pintavalutuskenttää voida ajatella rakennettavaksi suoraan vesistön rantaan vaarantuneeksi luokitellun suotyypin kasvupaikalle. Valtakunnallisten alueidenkäytön tavoitteiden mukaan luonnontilaiset ja sen kaltaiset suot tulisi rajata pois turvetuotannosta, jollaisia hakemuksen mukaiset lohkot muistuttajan näkemyksestä edustavat. Hakija on muuttanut tuotantolohkon 12 (Halkoneva) suunnitelmaa siten, että tuotantoalue ja pintavalutuskenttä rajautuvat kauemmaksi Iso Ruokosen järvestä ja Pirttijoesta. Samassa yhteydessä tuotantoaluetta (aumaalueineen) on pienennetty alkuperäisestä 32,2 hehtaarista 31,4 hehtaariin. Hakija vastaa Etelä-Pohjanmaan elinkeino-liikenne ja ympäristökeskuksen lausuntoon (1), että hakija on tilannut täydentävän luontoselvityksen koskien hyönteisiä ja rämeristihämähäkkiä. Alustavien tietojen mukaan rämeristihämähäkkiä ei ole alueella esiintynyt. Raportti toimitetaan mahdollisimman pian sen valmistuttua täydentämään hakemusta. Hakemuksen täydennykseen viitaten Iso Ruokosen suuren valuma-alueen ja suunnitellun tehokkaan vesienkäsittelyn johdosta vaikutukset siihen jäävät vähäisiksi. 17

18 Hakija viittaa soveltuvin osin lausumaansa ja toteaa, että suunnitelmaa lohkon 12 osalta on tarkennettu siten, että tuotantoalue ja pintavalutuskenttä rajautuvat kauemmaksi Iso Ruokosen järvestä ja Pirttijoesta. Hakija hyväksyy vaatimuksen ilmoittaa vesiensuojelurakenteiden käyttöönotosta Etelä-Pohjanmaan ELY-keskukselle käyttöönottotarkastusta varten. Hakija vastaa Pohjanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen kalatalousviranomaisen (2) lausuntoon, että ympäristöluvan myöntämiselle ei ole luonnonsuojelulaista eikä myöskään maankäyttö- ja rakennuslaista johtuvaa estettä. Pirttijoki ei hakijan käsityksen mukaan ole ns. vesilailla suojeltu pienvesi, eikä hankealueen vedet siihen myöskään johdu. Etäisyyden kasvun ja toiminnan ylemmäksi sijoittamisen vuoksi uoman tulviminen ja karkaaminen tuotantoalueelle ei ole mahdollista. Pintavalutus on kaikilla lohkoilla käytössä ympärivuotisesti. Hakija vastaa Soinin kunnan ympäristönsuojeluviranomaisen Järvi- Pohjanmaan ympäristölautakunnan ja (3) Soinin kunnan kunnanhallituksen (4) lausuntoon, että ympäristöluvan myöntämiselle ei ole luonnonsuojelulaista eikä myöskään maankäyttö- ja rakennuslaista johtuvaa estettä. Hakija vastaa Metsähallituksen Pohjanmaan luontopalveluille (4) ja Suomen luonnonsuojeluliiton Pohjanmaan piirille (5), että Syväjoen alueella ei ole muita varsinaisia tuotannossa olevia alueita, kuin hakemuksessa esitetyt. Kalliosuon turvetuotannon ympäristölupa on juuri saanut lainvoiman ja sen tuotantoalueen valmistelu voidaan siellä aloittaa. Syväjoen tarkkailupiste toimii tarkkailupisteenä molemmille kohteille. Muutoin hakija viittaa hakemuksessa, sen täydennyksessä ja soveltuvin osin edellä lausumaansa. 18 Tarkastus Aluehallintovirasto on suorittanut asiassa tarkastuksen Matosuon lisäalueen lohkoilla ja 12. Tarkastuksesta laadittu muistio on liitetty asiakirjoihin. Tarkastusmuistio on lähetetty tiedoksi tarkastuksessa läsnä olleille. Hakemuksen täydennys Hakija on täydentänyt hakemustaan hyönteisselvitysraportilla. Hakemuksen täydennyksen johdosta pyydetyt lausunnot 1) Etelä-Pohjanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen ympäristö ja luonnonvarat -vastuualue toteaa, että selvitystä voidaan pitää puutteellisena, koska sen avulla saadaan käsitys ainoastaan loppukesällä

19 aikuistuvasta ja lentävästä lajistosta. Moni alkukesällä aikuistuva laji (sisältyy uhanalaisia lajeja) on näin ollen jäänyt havaitsematta. Soilla perhosten lentoajat voivat olla lajista riippuen hyvin lyhyitä, joissakin tapauksissa ainoastaan 1-2 viikkoa. Toukkavaiheessa ei ole mahdollista havaita suurinta osaa lajistosta. Selvitystä tulee täydentää päivällä havaittavan lajiston kartoituksella välisenä aikana, jotta alueen päiväaktiivisesta perhoslajistosta saadaan kokonaiskuva ja kaikkien uhanalaisten lajien esiintymisestä alueella saadaan selvyys. EU:n luontodirektiivin liitteessä IV (a) mainittujen lummelampi- ja sirolampikorennon esiintymisen varmistamiseksi selvitykset on tehtävä oikeaan aikaan tapahtuvilla selvityskäynneillä. Selvityksen tulee kattaa myös Halkonevan kuivatus- ja jätevesien vaikutuspiirissä olevan Iso Ruokoisen vesialue sekä kyseisen järven ja Halkonevan vaihettumisvyöhyke. Rämeristihämähäkin esiintymisen selvitystä lohkoilla tulee täydentää siten, että se kattaa kaikki lajille sopiviksi arvioidut elinympäristöt alueella. Lisäksi tulee kiinnittää huomiota kartoituksen oikea-aikaisuuteen siten, että lajin löytyminen on sen elinkierron puolesta todennäköisintä. Luonnonsuojelulain 49 :n mukaan EU:n luontodirektiivin liitteessä IV (a) tarkoitettuihin eläinlajeihin kuuluvien yksilöiden lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittäminen ja heikentäminen on kielletty. Kielto on ehdoton. Tämän vuoksin näihin eläinlajeihin kuuluvan viitasammakon esiintyminen Halkonevan lohkolle suunnitellulla turpeenottoalueella ja sen vaikutusalueella tulee selvittää oikea-aikaisella kutuaikana tehtävällä selvityskäynnillä, vaikkei sitä ole ELY-keskuksen aiemmassa lausunnossa vaadittukaan. Selvityksen tulee kattaa Halkonevan kuivatus- ja jätevesien vaikutuspiirissä olevan Iso Ruokoisen viitasammakolle soveltuvat elinympäristöt sekä Iso Ruokoisen ja Halkonevan vaihettumisvyöhyke. 2) Pohjanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen kalatalousviranomainen toteaa, että Suunnitelman muutoksen seurauksena on tuotantoalueen etäisyys Pirttijokeen noin 50 m ja Pintavalutuskentän etäisyys Iso Ruokoseen noin 120 m. Tarkennetun suunnitelman mukainen ratkaisu on vesiensuojelun kannalta parempi kuin alkuperäinen suunnitelma. On kuitenkin huomioitava, että tuotantoalue on edelleen niin lähellä Iso Ruokosen järveä että suoran vesistökuormituksen ja ilman kautta leviävän kiintoainelaskeuman yhteisvaikutukset todennäköisesti ovat merkittäviä jo ennestään ravinnepitoisessa ja tummavetisessä Iso Ruokosessa. Pitkään jatkuvan tuotannon aikana johtavat tuotantoalueen vaikutukset pienikokoisessa (n 30 ha) ja matalassa (syvyys <1m) järvessä kiihtyvään rehevöitymiskehitykseen, jolloin Iso Ruokosen pilaantumisen vaara on ilmeinen. Lohkon ottaminen turvetuotantoon edelleen on maa-kuntakaavan ja vesienhoitosuunnitelman sekä Valtionneuvoston periaatepäätöksen vastainen. Lisäksi hanke hävittää uhanalaisen suotyypin ja heikentää alueen retkeily- ja virkistyskäyttöarvoa. Vastineessa ei ole esitetty selvitystä Pirttijoen tilasta, jolloin hakijan arvio siitä että joki ei ole vesilailla suojattu pienvesi on vailla perustetta. Edellä mainitut seikat huomioon ottaen ei suunnitelman 19

20 muutoksella ole niin ratkaiseva merkitys, että alkuperäistä vaatimusta olisi syytä muuttaa. 3) Soinin kunnan ympäristönsuojeluviranomainen järviseudun ympäristölautakunta toteaa, että selvitykset on tehty tulosten luotettavuuden kannalta liian myöhään, joten tulosten merkitykseen on syytä suhtautua kriittisesti. Hyönteiskartoituksen tekijän mukaan Halkoneva on säilyttänyt hyvin alkuperäisen biotooppinsa ja säilynyt hyvänä perhossuona. Tämä tukee ympäristölautakunnan näkemystä, ettei kyseiselle lohkolle tule myöntää ympäristölupaa. Voidaan olettaa, että oikeaan aikaan suoritetussa hyönteiskartoituksessa lajistoa löytyisi enemmän. 4) Metsähallituksen Pohjanmaan luontopalvelut toteaa, että selvitys on varsin suppea ja monille tärkeille lajeille tehty liian myöhäisenä ajankohtana. Raportissa olisi tullut tarkemmin käydä ilmi missä ja milloin maastotyöt on tehty. Selvityksen laatijalla ei ole ollut tarpeeksi taustatietoa rämeristihämähäkin elinympäristövaatimuksista ja sen muusta biologiasta, eikä siten myöskään pätevyyttä tehdä selvitystä rämeristihämähäkin esiintymisestä. 20 Hakijan vastine Hakija suostuu Etelä-Pohjanmaan elinkeino-liikenne ja ympäristökeskuksen (1) vaatimukseen perhoslajiston, sudenkorentojen, rämeristihämähäkin ja viitasammakon esiintymien inventoinneista ja toteaa, että tiedot selvityksistä toimitetaan mennessä. Hakija vastaa Pohjanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen kalatalousviranomaisen (2) lausuntoon, että kuivatusvesiä ei johdeta Pirttijokeen, eikä Pirttijoki ole ns. vesilain nojalla suojeltu pienvesi. Hakemusta koskevasta alasta Iso Ruokoseen johtuu kuivatusvesiä yhteensä 58 ha alalta, joka on Iso Ruokosen valuma-alueesta noin 1,3 %. Tuotantoalueen läheisyys ei muuta kuormitustilannetta, koska vedet sekoittuvat tehokkaasti Pirttijoen luusuassa ja koska turvepölyä ei voi sanottavasti järveen kulkeutua ja se vaikuttaa veden laatuun. Väitettyjä luvan myöntämisen esteitä ei ole. Hakija vastaa Soinin kunnan ympäristönsuojeluviranomaisen Järvi- Pohjanmaan ympäristölautakunnan ja (3) Metsähallituksen Pohjanmaan luontopalveluiden (4) lausuntoihin viittaamalla edellä lausumaansa. Hakemuksen täydennys Hakija on täydentänyt hakemustaan perhos-, rämeristihämähäkki-, sudenkorento- ja viitasammakkoselvityksillä.

21 21 Hakemuksen täydennyksen johdosta pyydetyt lausunnot 1) Etelä-Pohjanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen ympäristö ja luonnonvarat -vastuualue toteaa, että selvityksiä on pidettävä asianmukaisina ja riittävinä ympäristölupahakemuksen käsittelyä varten, vaikka etenkin joidenkin perhoslajien kohdalla kartoitukseen jäi epävarmuustekijöitä. Vastuualue viittaa kuitenkin Metsähallituksen lausuntoon, jossa esitettyjä huomautuksia selvitysten heikkouksista voidaan pitää perusteltuina. Etenkin viitasammakon kohdalla ainoastaan yhtenä päivänä muutaman tunnin aikana tehty havainnointi ei anna täyttä varmuutta lajin puuttumisesta Iso-Ruokoselta. 2) Soinin kunnan ympäristönsuojeluviranomainen järviseudun ympäristölautakunta toteaa, että Halkonevan alueelta tavattiin erittäin uhanalainen suovenhokas, jonka säilyttämisestä Suomella on kansainvälinen vastuu. Ympäristölautakunta katsoo edelleen, että lohkoa 12 ei tule ottaa turvetuotantoon. 3) Metsähallituksen Pohjanmaan luontopalvelut toteaa, että selvitystä tulisi täydentää sudenkorentojen ja sukeltajakuoriaisten osalta Iso Ruokosen alueella. Halkonevalta tavatun erittäin uhanalaisen ja erityisesti Pohjanmaalla taantuneen suovenhokkaan esiintymä ja elinympäristö tulisi selvittää tarkemmin. Luontopalvelut huomauttaa, että viitasammakoiden esiintymistä olisi hyvä selvittää useampana päivänä kevään etenemisen mukaan. Rämeristihämähäkin kartoitusta voidaan pitää menetelmällisesti riittävänä. Hakijan vastine Hakija vastaa Etelä-Pohjanmaan elinkeino-liikenne ja ympäristökeskukselle (1) katsovansa tarpeelliseksi selvittää tarkemmin viitasammakon esiintymistä Iso-Ruokosella keväällä Muilta osin hakija pitää selvityksiä riittävinä. Hakija vastaa Soinin kunnan ympäristönsuojeluviranomaisen Järvi- Pohjanmaan ympäristölautakunnan (2) lausuntoon, että vuosina 2010 ja 2011 tehtyjen inventointien (viitasammakko, rämeristihämähäkki, sukeltajakuoriaiset, korennot ja perhoset) perusteella hankealueella ei tavattu luonnonsuojeluasetuksen liitteessä 5 (luontodirektiivin liite IVa) mainittuja sammakkoeläimiä, perhosia, korentoja eikä sukeltajakuoriaisia. Erityistä suojelua vaativaksi lajiksi luokiteltua rämeristihämähäkkiä ei havaittu. Lohkolla 12 (Halkoneva) havaittiin erittäin uhanalaiseksi luokiteltu suovenhokas (yksi yksilö). Lisäksi hankealueella esiintyi muutamia yksilöitä muita silmälläpidettäviä perhoslajeja. Selvitysten perusteella luonnonsuojelulaista johtuvaa estettä luvan myöntämiselle ei ole. Viitasammakkoselvitystä täydennetään kohdassa 1) esitetyllä tavalla. Hakija vastaa Metsähallituksen Pohjanmaan luontopalveluiden (3) lausuntoon viittaamalla Etelä-Pohjanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle vastaamaansa.