Eduskunnan puhemiehelle

Transkriptio

1 KIRJALLINEN KYSYMYS 1300/2001 vp Yritysten toteuttama koulutus ja siihen liittyvä työharjoittelu Eduskunnan puhemiehelle Ulkomaalaislain (378/1991) mukaan yhteisyrityksen ulkomaisen osapuolen ja suomalaisen emoyhtiön ulkomaisen tytäryhtiön työntekijöiden koulutukseen ja työharjoitteluun puolletaan työlupaa ilman arviota sopivan työvoiman saatavuudesta. Myönnettävän työluvan edellytyksenä on kuitenkin, että koulutuksen ja työharjoittelun tavoitteesta, sisällöstä ja vastuuhenkilöistä on annettu viranomaisille uskottava kirjallinen selvitys. Tämän lisäksi koulutusta järjestävän suomalaisen osapuolen on myös annettava vakuutus siitä, että koulutukseen ja työharjoitteluun tulevia ulkomaalaisia ei käytetä tilapäisenä lisätyövoimana yrityksen tuotannollisessa työssä tai työkohteissa. Annettavat selvitykset ja vakuutukset tarkoittavat vapaamuotoisia toimia, jotka liittyvät työlupakäytäntöön siten, että tässä tapauksessa työlupalausunnon saaminen on normaalia helpompaa. Arviota sopivan työvoiman saatavuudesta markkinoilta ei tässä yhteydessä tarvita. Näillä vapaamuotoisilla toimilla halutaan näin ollen yhtäältä edistää yritystoiminnan edellytyksiä, mutta toisaalta estää myös vallitsevan järjestelmän väärinkäyttö. Työvoimaviranomaiset käytännössä työvoimatoimistot valvovat yritysten toteuttaman koulutuksen ja työharjoittelun yhteydessä annettavien selvitysten ja vakuutusten paikkansapitävyyttä ja toteutumista vastaavalla tavalla kuin muitakin ulkomaisen työvoiman käyttöön liittyviä asioita: valvonta tapahtuu sekä ennakolta että jälkikäteisesti yhdessä poliisin, ulkomaalaisviraston, työsuojeluviranomaisten ja työmarkkinajärjestöjen kanssa. Työvoimaviranomaisten ennakollinen valvonta tarkoittaa sitä, että työvoimatoimisto valvoo ennen työlupalausunnon antamista, että työlupalausunnon edellytykset täyttyvät ja työlupasäännöksiä noudatetaan. Yritysten toteuttaman koulutuksen ja siihen liittyvän työharjoittelun yhteydessä tämä merkitsee muun muassa sitä, että suomalainen työnantaja tai sopimusosapuoli antaa työvoimatoimistolle vaadittavat selvitykset ja vakuutukset asianmukaisesti ja tämän lisäksi selvitysten ja vakuutusten on oltavia luotettavia. Työlupasäännösten jälkikäteinen valvonta tapahtuu käytännössä siten, että työluvan myöntämisen jälkeen työvoimatoimisto valvoo, että työnantaja noudattaa niitä vakuutuksia ja selvityksiä, joita työnantaja on työvoimatoimistolle työlupalausuntoa pyydettäessä antanut. Työlupasäännösten rikkomisella tässä yhteydessä työnantajan tai sopimusosapuolen ulkomaalaisrikkomuksella tai työluparikoksella on luonnollisesti rikosoikeudelliset seuraamuksensa. Työnantajan ulkomaalaisrikkomukseen syyllistyy ulkomaalaislain 64 a :n mukaan esimerkiksi työnantaja tai sopimusosapuoli, joka antaa työvoimatoimistolle virheellisiä tai harhaanjohtavia tietoja koulutukseen ja työharjoitteluun tulevien ulkomaalaisten työntekijöiden työskentelystä. Näin menetellessään työnantaja tai sopimusosapuoli voi syyllistyä myös rikoslain 16:8 :ssä säädettyyn väärän todistuksen antamiseen viranomaisille. Työluparikokseen puoles- Versio 2.0

2 taan syyllistyy rikoslain 47:6 a :n mukaan esimerkiksi työnantaja tai sopimusosapuoli, joka ottaa palvelukseensa, kuten koulutukseen ja työharjoitteluun, ulkomaalaisen työntekijän, jolla ei ole vaadittavaa työlupaa. Työlupasäännösten ennakollisesta ja jälkikäteisestä valvontamenettelystä huolimatta todellisuus ei vastanne ihannetta: työvoimaviranomaisten käytännön valvontatoimia rajoittaa henkilöstöresurssipula, jonka vuoksi todennäköisesti useisiin väärinkäytöksiin ei ole mahdollisuutta puuttua, kuten työvoimaviranomaisilta saadusta tuoreesta kannanotosta käy ilmi. Tämänhetkisillä työmarkkinoilla onkin esitetty perusteltuja arvioita siitä, että yrityksen toteuttamaan koulutukseen ja siihen liittyvään työharjoitteluun liittyviä säännöksiä tosiasiallisesti väärinkäytetään. Esimerkiksi erään toimialan hinnoittelupolitiikka on muuttunut välittömästi suomalaisen yrityksen aloittaman koulutuksen ja siihen liittyvän työharjoittelun aloittamisen jälkeen, mikä puolestaan antanee viitteitä siitä, että vallitsevia säännöksiä kierretään tai niitä ei noudateta, sillä kyseisellä toimialalla työn hinta on merkittävin kustannustekijä. Viitteitä työlupasäännösten rikkomisesta on ilmennyt muun muassa siivous-, rakennus- ja ravintola-alalla. Säännösten väärinkäytöstä aiheutuvien tosiasiallisten vaikutusten lisäksi on otettava huomioon myös toimien periaatteellinen merkitys suomalaisille työmarkkinoille ylipäänsä. Mikäli nykyinen säännösjärjestelmä esimerkiksi vapaamuotoisten selvitys- ja vakuutustoimien ja niiden puutteellisen valvonnan muodossa tarjoaa mahdollisuuden väärinkäytöksiin liiketaloudellisen hyödyn saavuttamiseksi, sillä on ja tulee olemaan heijastusvaikutuksensa työmarkkinoille muun muassa siten, että ilmiö tullee leviämään toimialan sisällä ja ajallaan myös sen ulkopuolelle. Tämänkaltainen säännösten väärinkäyttö aiheuttanee puolestaan vakavia vääristymiä suomalaisille työmarkkinoille. Yleisen yhteiskunnallisen intressin nimissä työmarkkinoita vääristävät ilmiöt ylipäänsä vaativat vakavaa huomiota osakseen. Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 :ään viitaten esitän kunnioittavasti valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Onko työministeriö tietoinen siitä, rikotaanko yritysten toteuttamaan koulutukseen ja siihen liittyvään työharjoitteluun liittyviä säännöksiä ja onko ylipäänsä aiheellista tarkentaa säännösten valvontamenettelyä työmarkkinoiden vääristymisen ehkäisemiseksi? Helsingissä 23 päivänä marraskuuta 2001 Jussi Ranta /sd 2

3 Ministerin vastaus KK 1300/2001 vp Jussi Ranta /sd Eduskunnan puhemiehelle Eduskunnan työjärjestyksen 27 :ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Rouva puhemies, olette toimittanut valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi kansanedustaja Jussi Rannan /sd näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 1300/2001 vp: Onko työministeriö tietoinen siitä, rikotaanko yritysten toteuttamaan koulutukseen ja siihen liittyvään työharjoitteluun liittyviä säännöksiä ja onko ylipäänsä aiheellista tarkentaa säännösten valvontamenettelyä työmarkkinoiden vääristymisen ehkäisemiseksi? Vastauksena kysymykseen esitän kunnioittavasti seuraavaa: Ulkomaalaislain (378/1991) nojalla ulkomaalaiselta, joka tekee ansiotyötä Suomessa ja joka ei ole työlupavelvollisuudesta vapautettu, edellytetään työlupa. Työlupajärjestelmä ei siten sovellu henkilöön, joka ei tee ansiotyötä Suomessa. Työministeriön arvion mukaan yritykset kouluttavat jonkin verran yhteisyritystensä ulkomaisia työntekijöitä siten, että koulutukseen ei sisälly työharjoittelua eikä muuta työntekoa Suomessa. Tämän lisäksi suomalaiset yritykset kouluttavat ulkomaisia työntekijöitä myös siten, että koulutukseen liittyy työharjoittelua. Tällaisissa tapauksissa ulkomaalaiset työntekijät ovat työlupavelvollisia. Ulkomaalaislain 26 :n nojalla työluvan myöntäminen edellyttää työvoimaviranomaisen, käytännössä työvoimatoimiston lausuntoa, ellei työministeriö toisin päätä. Työministeriön soveltamisohjeen mukaan työluvan myöntäminen yritysten toteuttamaan koulutukseen ja siihen liittyvään työharjoitteluun edellyttää työvoimatoimiston lausuntoa. Työvoimatoimisto ei kuitenkaan tässä tapauksessa selvitä sitä, onko työmarkkinoilta saatavissa tehtävään sopivaa työvoimaa. Yritysten toteuttamaan koulutukseen liittyvää työharjoittelua koskeva työlupamenettely otettiin käyttöön 1980-luvun lopulla. Tuolloin suomalaiset yritykset olivat ryhtyneet solmimaan liike- ja yhteistoimintasuhteita erityisesti virolaisten yritysten kanssa. Menettely oli vilkkaimmin käytössä 1990-luvun alkupuolella, sen sijaan viime vuosina menettelyä on sovellettu suhteellisen vähän. Työministeriön arvion mukaan menettelyn puitteissa on myönnetty lyhytaikaista työlupaa. Poistamalla työluvan puoltamisen edellytyksenä muuten oleva vaatimus selvittää työvoiman saatavuus työmarkkinoilla (aikaisemmin puhuttiin työvoimapoliittisesta harkinnasta) haluttiin ja halutaan tukea työntekijöiden ammatillisen kehittymisen ja lähtömaan tuotannollisen toiminnan edellytyksiä sekä viime kädessä myös suomalaisten yritysten toimintaedellytyksiä. Järjestely ei uhkaa työmarkkinoilla olevien työnhakijoiden työllistymistä, koska tarkoituksena ei ole työn teettäminen Suomessa, vaan nimetyn ulkomaisen työntekijän tai työntekijöiden kouluttaminen. Harkitessaan työluvan puoltamista yritysten toteuttamaan koulutukseen liittyvään työharjoitteluun työvoimatoimisto kuitenkin ottaa huomioon työnantajan ulkomaalaislain 29 :n 2 momentin nojalla antaman vakuutuksen siitä, että ulkomaalaiselle maksettava palkka ja muut työehdot ovat voimassa olevien työehtosopimusten mukaiset tai, milloin alalla ei ole työehtosopimusta, että ne vastaavat suomalaisiin työntekijöihin noudatettavaa käytäntöä. Työministeriön oh- 3

4 Ministerin vastaus jeistuksen mukaan työvoimatoimiston tulee työsuhteen ehtojen osalta tarvittaessa olla yhteydessä työsuojelupiiriin. Ulkomaalaislain 29 :n 3 momentin ja 64 a :n 1 momentin mukaan suomalainen osapuoli vastaa työnantajan ulkomaalaisrikkomukseen syyllistymisen uhalla viranomaiselle annettujen tietojen oikeellisuudesta sekä rikoslain 47 luvun 6 a :ssä säädettyyn työluparikokseen syyllistymisen uhalla siitä, että ulkomaalaisella, jolla teetetään työtä, on vaadittava työlupa. Työluvan ehtojen valvonnan näkökulmasta ongelmana on jossain määrin työvoimatoimistojen resurssipula. Samanaikaisesti kun työllisyystilanteen paranemisen myötä on ollut paineita vähentää työvoimatoimistojen henkilöstöä, ulkomaisen työvoiman käytön lisääntymisen myötä työlupa-asioiden määrät ovat lisääntyneet erityisesti pääkaupunkiseudulla ja muissa suurissa kaupungeissa. Työvoimatoimistojen roolia työluvan ehtojen valvonnassa kuitenkin vähentää merkittävämmin valvonnan ennakollisuus. Tehokkain valvonta on jälkikäteistä. Jälkikäteisessä valvonnassa pääpaino on poliisilla siltä osin kuin on kyse vaadittavan työluvan olemassaolosta ja työsuojelupiirillä siltä osin kuin on kyse työsuhteen ehtojen valvonnasta. Työministeriön tietojen mukaan työlupajärjestelmän väärinkäytöksiä esiintyy jonkin verran. Viime vuosina alioikeudet ovat vuosittain langettaneet muutamia tuomioita työnantajan ulkomaalaisrikkomuksista. Vuonna 2000 tuomittiin työluparikoksesta 12 tapauksessa. Tapauksissa, joissa tuomio on langetettu, on myös usein ollut kyse työntekijöiden työsuhteen ehtojen alittamisesta. Tuomioiden määrä on huolestuttava, mutta ei kuitenkaan hälyttävä suhteessa vuosittain myönnettyihin noin uuteen ja jatkotyölupaan. Työministeriö pitää selvänä, että työlupajärjestelmän tarkoituksen ja uskottavuuden sekä hallinnon asiakkaiden oikeusturvan kannalta väärinkäytösten mahdollisuus pitää minimoida. Yhtä selvää kuitenkin on, että väärinkäytösmahdollisuuksien kannalta täysin vedenpitävää työlupajärjestelmää ei voida luoda ilman, että samalla liiaksi tingitään työlupajärjestelmän joustavasta palvelukyvystä. Työlupajärjestelmään liittyvän valvonnan kannalta on käynnissä useita ajankohtaisia hankkeita. Huhtikuun alusta 2000 voimaan tulleen työlupalausuntomenettelyn uudistuksen myötä työhallinnossa otettiin käyttöön alueelliset työlupalinjaukset, jotka laaditaan ja uudistetaan yhteistyössä työmarkkinaosapuolten kanssa. Linjauksissa voidaan alueiden ja alojen tarpeista käsin käsitellä myös ulkomaisen työvoiman käytön valvontaan liittyviä kysymyksiä. Uudistuksen yhteydessä tehostettiin koulutus- ja neuvottelupäivien käyttöä eri alueilla siten, että tilaisuuksiin entistä enemmän osallistuvat myös muiden työlupajärjestelmään osallisten viranomaisten, kuten poliisin ja työsuojelupiirien edustajat. Työvoimatoimistoja on ohjeistettu kohdentamaan työluvan ehtoihin liittyvää ennakkovalvontaansa siten, että se olisi tehokkaimmillaan tilanteissa, jolloin työnantaja on hiljattain toimintansa aloittanut tai sillä on aikaisempia työlupiin tai työnantaja-asemaan liittyviä väärinkäytöksiä. Työministeriön työlupajärjestelmän toimeenpanosta vastaavat virkamiehet ovat osallistuneet valtiovarainministeriön asettaman harmaan talouden torjuntaa pohtivan virkamiestyöryhmän kokouksiin. Tämän lisäksi työministeriö on asettanut työryhmän selvittämään ulkomaisen työvoiman työsuhteen ehtojen valvontaa. Työryhmässä on myös työmarkkinajärjestöjen edustus. Työryhmän tehtävänä on muun muassa selvittää tarpeita ja mahdollisuuksia lainsäädännön ja työlupakäytäntöjen kehittämiseen sekä selvittää työsuojeluviranomaisen resursseja ja eri osapuolten vastuuseen liittyviä kysymyksiä. Työryhmän määräaika päättyy Ulkomaisen työvoiman käytön valvonnan edellytysten tehostaminen oli keskeinen osa marraskuussa 2001 mietintönsä jättäneen ulkomaalais-lakityöryhmän ehdotusta. Ehdotukset valvontajärjestelmän parantamiseksi tehtiin työministeriön johdolla työlupa-alatyöryhmässä, jossa oli myös työmarkkinajärjestöjen edustus. Ehdotuksen mukaan tehokkaan valvontajärjestelmän pohjana olisi tehokkaasti toimiva eri viranomaisten yhteinen rekisteri, josta ilmenisivät ulkomaa- 4

5 Ministerin vastaus KK 1300/2001 vp Jussi Ranta /sd laisen työnantaja ja keskeiset työsuhteen ehdot. Rekisteriä käyttäisi myös työsuojeluviranomainen. Myös seuraamuksia ulkomaisen työvoiman väärinkäytöksistä tehostettaisiin. Ehdotusten kanssa yhdenmukainen on hallituksen esitys (HE 80/2000 vp) rikoshyödyn menettämistä koskeviksi uudistetuiksi rikoslain säännöksiksi. Työministeriö on siten tietoinen siitä, että työlupatyövoiman käyttöön yleensä ja todennäköisesti myös yritysten toteuttamaan koulutukseen liittyvään työharjoitteluun liittyy jossain määrin väärinkäytöksiä. Ulkomaisen työvoiman käyttöä ja käytön valvontaa koskevia säännöksiä on siksi syytä edelleen tarkentaa ja menettelyjä tehostaa. Tähän liittyviä menettelyuudistuksia on toteutettu ja tullaan tarpeen mukaan toteuttamaan lisää. Säädös- ja menettelyuudistuksia on vireillä ja selvitettävänä. Helsingissä 12 päivänä joulukuuta 2001 Työministeri Tarja Filatov 5

6 Ministerns svar Till riksdagens talman I det syfte 27 riksdagens arbetsordning anger har Ni, Fru talman, till behöriga medlem av statsrådet översänt följande av riksdagsledamot Jussi Ranta /sd undertecknade skriftliga spörsmål SS 1300/2001 rd: Är arbetsministeriet medvetet om, huruvida det bryts mot bestämmelser som gäller av företag ordnad utbildning och arbetspraktik i anslutning till den, och finns det i allmänhet skäl att precisera förfarandet vid övervakning av bestämmelserna för att förhindra snedvridningar på arbetsmarknaden? Som svar på detta spörsmål får jag vördsamt anföra följande: Enligt utlänningslagen (378/1991) skall en utlänning som förvärvsarbetar i Finland ha arbetstillstånd, om denne inte är befriad från skyldigheten att ha arbetstillståd. Arbetstillståndssystemet är således inte tillämpligt för personer som inte förvärvsarbetar i Finland. Enligt arbetsministeriets uppskattning utbildar företag i någon mån utländska arbetstagare som är anställda i deras samföretag utan att det i utbildningen ingår vare sig arbetspraktik eller annat arbete i Finland. Dessutom utbildar finländska företag sina utländska arbetstagare också så att det ingår arbetspraktik i utbildningen. I dessa fall skall de utländska arbetstagarna ha arbetstillstånd. Enligt 26 utlänningslagen skall innan arbetstillstånd beviljas inhämtas utlåtande av arbetskraftsmyndigheten, i praktiken arbetskraftsbyrån, om arbetsministeriet inte bestämmer något annat. Enligt arbetsministeriets tillämpningsanvisningar krävs det arbetskraftsbyråns utlåtande innan arbetstillstånd kan beviljas för av företag ordnad utbildning och arbetspraktik i samband med den. I detta fall utreder arbetskraftsbyrån dock inte, om det på arbetsmarknaden finns att få arbetskraft som lämpar sig för uppgiften. Arbetstillståndsförfarandet som gäller arbetspraktik i anslutning till av företag ordnad utbildning togs i bruk i slutet av 1980-talet. Finländska företag hade då börjat upprätta affärs- och samarbetsförbindelser med främst estniska företag. Som livligast användes förfarandet vid början av 1990-talet, men under de senaste åren har det tilllämpats relativt litet. Arbetsministeriet uppskattar att kortvariga arbetstillstånd har beviljats enligt detta förfarande. Genom att slopa det krav om att utreda om arbetskraft finns att få på arbetsmarknaden (tidigare talade man om arbetskraftspolitisk prövning) som annars är en förutsättning för beviljande av arbetstillstånd önskade och önskar man fortfarande stöda förutsättninagrna för arbetstagarnas kompetensutveckling och utreselandets produktionsverksamhet. Arrangemanget utgör inget hot för sysselsättningen av arbetstagare som finns på arbetsmarknaden, eftersom syftet inte är att låta utföra ett arbete i Finland, utan att utbilda en eller flera utländska arbetstagare. När arbetskraftsbyrån överväger beviljande av arbetstillstånd för arbetspraktik i anslutning till av företag ordnad utbildning, tar den dock i beaktande den försäkran som arbetsgivaren med stöd av 29 2 mom. utlänningslagen skall ge om att den lön som betalas till utlänningen och övriga arbetsvillkor stämmer överens med de gällande kollektivavtalen eller, om det inte finns något kollektivavtal i branschen, om att de svarar mot den praxis som gäller finska arbetstagare. Enligt 6

7 Ministerns svar KK 1300/2001 vp Jussi Ranta /sd arbetsministeriets anvisningar skall arbetskraftsbyrån vid behov ta kontakt med arbetarskyddsdistriktet. Enligt 29 3 mom. och 64 a 1 mom. utlänningslagen svarar den finländska parten för att de uppgifter som lämnats myndigheten är korrekta med risk för att annars göra sig skyldig till en utlänningsförseelse av arbetsgivare, och enligt 47 kap. 6 a strafflagen svarar den finländska parten med risk för att annars göra sig skyldig till ett arbetstillståndsbrott, för att en utlänning som skall tillåtas utföra arbete har behövligt arbetstillstånd. När det gäller att övervaka villkoren för arbetstillståndet är problemet i någon mån arbetskraftsbyråernas resursbrist. Samtidigt som det på grund av det förbättrade sysselsättningsläget har funnits tryck på att minska arbetskraftsbyråernas personal, har antalet arbetstillståndsärenden, till följd av större användning av utländsk arbetskraft ökat i synnerhet i huvudstadsregionen och i de andra större städerna. Arbetskraftsbyråernas roll när det gäller att övervaka arbetstillståndets villkor minskas dock i större grad av att det är fråga om preliminär tillsyn. Övervakning som sker i efterhand är effektivast. Huvudvikten i efterhandstillsynen ligger hos polisen när det gäller att övervaka att behövligt arbetstillstånd finns och hos arbetarskyddsdistriktet när det gäller att övervaka villkoren i arbetsförhållandet. Enligt uppgifter från arbetsministeriet förekommer det i någon mån missbruk av arbetstillståndssystemet. På senare år har underrätterna årligen fällt ett antal domar för utlänningsförseelse av arbetsgivare. Under 2000 fälldes 12 domar för arbetstillsåndsbrott. I de fall där domar fällts har det ofta varit fråga om att också arbetstagarnas arbetsvillkor har underskridits. Antalet domar är oroväckande, men dock inte alarmerande i proportion till att det årligen beviljas ca nya och fortsatta arbetstillstånd. Arbetsministeriet anser det vara klart att möjligheten till eventuella missbruk skall minimeras med tanke på såväl arbetstillståndssystemets syfte som förvaltningens kunders rättssäkerhet. Lika klart är det dock att ett helt vattentätt system i fråga om missbruksmöjligheter inte kan skapas utan att man samtidigt för mycket prutar på arbetstillståndssystemets flexibilitet som serviceform. Det pågår flera aktuella projekt gällande tillsynen över arbetstillstånds-systemet. I och med det nya förfarande med arbetstillståndsutlåtanden som trädde i kraft i början av april 2000 togs inom arbetsförvaltningen i bruk regionala riktlinjer för arbetstillstånd som utarbetas och revideras i samarbete med arbetsmarknadsparterna. I riktlinjerna kan utifrån regionernas och branschernas behov också behandlas frågor som rör användning av utländsk arbetskraft. I samband med reformen effektiverades användningen av utbildnings- och rådgivningstjänster i olika områden så att också representanter för andra myndigheter som är delaktiga i arbetstillståndssystemet, såsom polisen och arbetarskyddsdistrikten, i större grad deltar i dessa tillfällen. Arbetskraftsbyråerna har getts anvisningar för att inrikta sin preliminära tillsyn över arbetstillståndets villkor så, att den effektivast skulle verka i de fall där arbetsgivaren nyligen inlett sin verksamhet eller där det tidigare har förekommit missbruk i fråga om arbetstillstånd eller arbetsgivarstatus. De av arbetsministeriets myndigheter som ansvarar för verkställande av arbetstillståndssystemet har deltagit i möten för den av finansministeriet tillsatta arbetsgruppen för bekämpning av den grå ekonomin. Därutöver har arbetsministeriet tillsatt en arbetsgrupp för att utreda övervakning av villkoren i den utländska arbetskraftens arbetsförhållanden. Också arbetsmarknadsorganisationerna har sina representanter i arbetsgruppen. Arbetsgruppen har till uppgift att utreda bland annat behoven och möjligheterna att utveckla lagstiftningen och arbetstillståndsförfaranden och att utreda arbetarskyddsmyndigheternas resurser samt ansvarsfrågor mellan de olika parterna. Arbetsgruppens tid går ut Förutsättningarna för effektivare tillsyn över användningen av utländsk arbetskraft var en central del av det förslag som den arbetsgrupp för utlänningslagen som avgav sitt betänkande i november 2001 kom med. Förslagen till ett bättre tillsynssystem gjordes i arbetsministeriets regi i 7

8 Ministerns svar en arbetstillståndssektion där också arbetsmarknadsorganisationerna var företrädda. Enligt förslaget skulle som grund för ett effektivt övervakningssystem ligga ett effektivt fungerande för flera myndigheter gemensamt register, av vilket den utländska arbetsgivaren och de viktigaste villkoren i arbetsförhållandet skulle framgå. Registret skulle också användas av arbetarskyddsmyndigheten. Också påföljderna vid missbruk av användningen av utländsk arbetskraft skulle förstärkas. Förslagen går i linje med en regeringsproposition (RP 80/2000 rd) som gäller revidering av lagstiftningen om förverkandepåföljder. Arbetsministeriet är medvetet om att det förekommer missbruk i någon mån i samband med användingen av arbetstillståndsarbetskraft i allmänhet och sannolikt också när det gäller arbetspraktik i anslutning till den utbildning som företagare ordnar. Därför är det skäl att ytterligare precisera de bestämmelser som reglerar användingen av utländsk arbetskraft och tillsynen över användningen och att effektivera förfarandena. Reformer av respektive förfaranden har genomförts och det kommer att genomföras flera vid behov. Författnings- och förfarandereformer är under arbete och utredning. Helsingfors den 12 december 2001 Arbetsminister Tarja Filatov 8