Oikeudellisten asioiden valiokunta

Transkriptio

1 EUROOPAN PARLAMENTTI Oikeudellisten asioiden valiokunta TYÖASIAKIRJA ehdotuksesta neuvoston asetukseksi tuomioistuimen toimivallasta, sovellettavasta laista sekä päätösten tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta aviovarallisuussuhteita koskevissa asioissa (KOM(2011)0126 C7-0093/ /0059 (CNS)) Oikeudellisten asioiden valiokunta Esittelijä: Alexandra Thein DT\ doc PE v01-00 Moninaisuudessaan yhtenäinen

2 A. Ongelma Vuonna hieman yli yhdellä seitsemästä Euroopan unionissa oleskelevasta avioparista (16 miljoonaa) oli yhteyksiä useampaan kuin yhteen jäsenvaltioon 2, ja sama koski hieman yli seitsemättä avioliiton solmimista ( ) ja avioeroa ( ). Samana vuonna kansainvälistä avioliittoa päättyi aviopuolison kuolemaan. Yhteensä noin avioliittoa, jossa toinen puolisoista oli ulkomaalainen, päättyi avioeroon tai kuolemaan. Kaikissa näissä tapauksissa aviovarallisuussuhteiden purkautuminen on välttämätöntä. Asianomaisilla on käsiteltävänään monimutkaisia kysymyksiä, erityisesti oikeuspaikan valinnan ja sovellettavan lain osalta. Aviovarallisuussuhteita koskevia kysymyksiä ilmenee myös varallisuuden hoidon yhteydessä avioliiton aikana; asia voi koskea myös kolmansia osapuolia, esimerkiksi maakaupoissa tai luottotoimissa. Aviovarallisuussuhteita koskevassa jäsenvaltioiden lainsäädännössä on huomattavia eroja maiden välillä, myös toimivaltasäännöksissä. Käytännössä voi siis olla mahdollista, että jonkin jäsenvaltion toimivaltainen tuomioistuin näkee tietyn tapauksen aviovarallisuussuhteiden kannalta eri tavalla kuin jonkin toisen jäsenvaltion toimivaltainen tuomioistuin. Varsinkin suuren omaisuuden ollessa kyseessä tämä saattaa johtaa tuomioistuimen valintaa koskevaan kilpailuun, jolloin kumpikin osapuoli on itselleen edullisen aviovarallisuuslainsäädännön soveltamisen kannalla. Näin ollen se osapuoli, jolla on paremmat tiedot asioista, on selvästi edullisemmassa asemassa. Lisäksi asiaan liittyy merkittävää oikeudellista epävarmuutta. B. Komission ehdotus I. Yleistä Pohjimmiltaan esittelijä panee ehdotuksen tyytyväisenä merkille. Asianomaisten avioparien oikeusasemaa voidaan todella parantaa huomattavasti. Tämä vastaa myös parlamentin vaatimusta luoda "entistä yksinkertaisempia, selkeämpiä ja helppokäyttöisempiä menettelyjä " yksityisoikeuden alalla 3. Ongelmat korostuvat tulevaisuudessa, koska liikkuvuus lisääntyy. Yleisesti ottaen valitut sääntelyvaihtoehdot 4 sekä arviot ovat ymmärrettäviä. Yksityiskohtien osalta on kuitenkin vielä paljon työtä jäljellä; työasiakirjassa esitetään tärkeimmät kysymykset ja tehdään alustava arvio. Erityisen tärkeitä esittelijälle ovat säännösten varmuus ja selkeys sekä johdonmukaisuus unionin muun lainsäädännön kanssa, erityisesti perintöasioita koskevan tulevan asetuksen 5 ("perintöoikeusasetus") sekä Bryssel I -asetuksen kanssa 6. 1 Luvut ovat peräisin komission yksiköiden valmisteluasiakirjasta (Impact Assessment), , SEC(2011) Vrt. SEC(2011)0327, s. 12, liite I marraskuuta 2009 annettu päätöslauselma (EUVL C 285E, , s. 12).. 4 Lisätietoja kahden ehdotuksen esittämisestä asiakirjaan KOM(2011)0127 liittyvässä työasiakirjassa. 5 Komission ehdotus (KOM(2009)0154.) 6 Neuvoston asetus (EY) N:o 44/2001, annettu (EYVL L 12, , s. 1); komission ehdotus (uudelleenlaadittu teksti) (KOM(2010)0748). PE v /5 DT\ doc

3 II. Yksittäisiä kysymyksiä 1. Soveltamisala Esittelijä suhtautuu myönteisesti siihen, että ehdotuksen avioliittokäsite on neutraali, kun käsite joissakin jäsenvaltioissa nykyään sisältää eri sukupuolta olevien puolisoiden välisen avioliiton lisäksi myös samaa sukupuolta olevien puolisoiden avioliiton. Aviovarallisuussuhteiden määritelmä (2 artiklan a alakohta) on laaja (vrt. johdanto-osan 11 kappale: "kaikki [ ] yksityisoikeudelliset kysymykset"). "Positiiviluettelo" olisi selkeämpi (perintöoikeutta käsittelevässä ehdotuksessa luetellaan ainakin esimerkinomaisesti asiat, jotka kuuluvat oikeuden soveltamisalaan). Niin kutsuttuja "avioliiton henkilökohtaisia oikeusvaikutuksia [...] (esim. puolisoiden keskinäinen edustusoikeus, puolisoiden yhteisenä kotina olevan asunnon suoja, osallistuminen yhteiseen talouteen ja puolisoiden elatukseen)" 1 ei mainita, kun taas ne on nimenomaisesti jätetty rekisteröityjä parisuhteita koskevan ehdotuksen ulkopuolelle. Yhtenäistäminen olisi järkevää. Kyse on monenkirjavista kysymyksistä, joiden ei itsestään selvästi pitäisi kuulua aviovarallisuuden lainvalintaa ja toimivaltaa koskevien säännösten soveltamisalaan; tämä puoltaa sitä, että kyseiset aspektit olisi jätettävä kummankin ehdotuksen ulkopuolelle 2. Soveltamisala on määritettävä tarkasti; rajojen muihin oikeuden aloihin nähden on oltava selvät. Tarkemmin eriteltynä kyse on seuraavista asioista: - "puolisoiden välisten lahjojen" lisäksi soveltamisalan ulkopuolelle olisi jätettävä sekalaiset lahjat, osittain vastikkeelliset luovutukset sekä lahjoitukset, - raja perintöoikeuteen on esitettävä selkeästi, - Saksan lainsäädännön mukainen Versorgungsausgleich (laillinen eläkkeiden tasaus) olisi jätettävä jo pelkästään monimutkaisuutensa vuoksi soveltamisalan ulkopuolelle (samoin muiden jäsenvaltioiden vastaavat järjestelyt, mikäli sellaisia on). Erittäin tärkeää on aivan kuten perintöoikeusasetuksenkin yhteydessä selkeä ero esineoikeuteen. Säädöksestä käytävien neuvottelujen tulokset tarjoavat tietoja siitä, miten asiassa olisi edettävä. 2. Oikeuspaikan valinta Se, että aviovarallisuussuhteita koskevat asiat voidaan käsitellä samassa tuomioistuimessa kuin perintö- tai avioeroasiat, vastaa käytännön tarpeita 3. Oikeuspaikan valinnan objektiivisen siteen perusteet (5 artikla) ovat erilaiset kuin sovellettavaa lakia koskevan valinnan siteen perusteet (17 artikla). Tästä syytä tulee olemaan tapauksia, joissa toimivaltaisen tuomioistuimen on sovellettava "vierasta" lainsäädäntöä. Tätä ei varmaankaan voida kokonaan välttää: oikeuspaikan määrittäminen on tärkeää vasta sitten, 1 Vihreä kirja (KOM(2006)0400), s Vrt. vihreään kirjaan annettujen vastausten yhteenveto, , s Vrt. vihreään kirjaan annettujen vastausten yhteenveto, s. 6. DT\ doc 3/5 PE v01-00

4 kun osapuolet vievät asian oikeuteen; tästä syystä asiassa voidaan käyttää joustoa. Sen sijaan sovellettavan lainsäädännön valinnan myötä on taattava jatkuva oikeusvarmuus. Tosin voisi olla eduksi antaa aviopuolisoille mahdollisuus valita (teoreettisesti) sen jäsenvaltion tuomioistuimen toimivalta, jonka lainsäädäntöä sovelletaan. Käytännössä aviopuolisot sopivat yleensä tosin yhtaikaa oikeuspaikasta ja sovellettavasta lainsäädännöstä. Toissijainen toimivalta (6 artikla) on määritettävä täsmällisemmin (esimerkiksi "omaisuus"). Varatoimivaltaa koskevaa säännöstä 7 artiklan tapaan käsitellään myös perintöoikeusasetuksen yhteydessä; olisi ensin odotettava siitä saatavia tuloksia. Ehdotuksen 8 13 artiklassa olevien säännösten olisi oltava johdonmukaisia perintöoikeusasetuksen säännösten kanssa (kaikissa kieliversioissa). Yhdenmukaisuudessa olisi tosin mentävä vain niin pitkälle, kuin se on järkevää: 12 artiklan 2 kohdan ehdotus jota ei ole perintöoikeusasetuksessa sellaista tapausta varten, jossa eri jäsenvaltioiden tuomioistuimissa nostetaan samaa asiaa koskevia kanteita, on mielenkiintoinen aviovarallisuussuhteiden kannalta, sillä asialla on usein kiire. 3. Sovellettava lainsäädäntö Esittelijä pitää myönteisenä periaatetta "yhden sovellettavan lain järjestelmästä" (15 artikla), vaikkakin tämä edellyttää suurta käytännön muutosta jäsenvaltioissa, joissa aviopuolisot tällä hetkellä voivat valita asuinpaikkansa lainsäädännön, esimerkiksi Saksassa. Yhtenäinen aviovarallisuusstatuutti luo oikeusvarmuutta ja lainsäädännön selkeyttä sääntelytavoitteen kannalta. Näin vältetään se, että monien hankintojen ollessa kyseessä tehdään erilaisia lainvalintoja ja että syntyy monimutkaisia lisäkysymyksiä, esim. surrogaatin aviovarallisuusstatuutin mukaan. a) Sovellettavan lain valinta Jää epäselväksi, miten 16 artikla ja 18 artikla vaikuttavat toisiinsa ja miksi 17 artikla on lisätty niiden väliin. Sekä 16 artiklan että 18 artiklan perusteet ovat yhtenevät, kun on kyse toisen aviopuolison tavanomaisen asuinpaikan tai aviopuolison kansalaisuuden tarjoamasta siteestä. Yhteinen asuinpaikka muodostaa lisäperusteen 16 artiklassa, tosin valinnan tekemisen ajanmääritys puuttuu. Myös tässä se voi määräytyä vain lain valitsemisajankohdan mukaan, sillä vain tämä luo oikeusvarmuutta. Viittaus tulevaan asuinpaikkaan on liian epämääräinen. Näin ollen 16 ja 18 artiklat voidaan yhdistää. Sovellettavan lainsäädännön valinnan jälkikäteen tehtävä muutos, josta säädetään 18 artiklan 2 ja 3 kohdassa olevilla suojasäännöksillä, on tarkistettava huolellisesti etujen näkökulmasta: aviopuolisot haluavat joustoa ja yksinkertaisuutta, kolmannet osapuolet tarvitsevat oikeusvarmuutta. Tästä syystä olisi tutkittava tarkoin, mikä parhaiten vastaa aviopuolisoiden etuja (vaikutus tulevaisuuteen vai takautuva vaikutus tavanomaisena tapauksena? tai mahdollisesti osittainen takautuva vaikutus?) ja miten samalla säilytetään kolmannen osapuolen suoja. b) Sovellettavan lain määräytyminen ilman lainvalintaa PE v /5 DT\ doc

5 Esittelijä panee tyytyväisenä merkille aviovarallisuusstatuutin muunnettavuuden. Tämä tarjoaa oikeusvarmuutta aviopuolisoille ja kolmansille osapuolille ja tämän avulla vältytään (huomaamattomilta) oikeudenmenetyksiltä. Lain määräytyminen "ensimmäisen yhteisen asuinpaikan" mukaan (a alakohta) on asianmukainen. Tämä säännös voi tosin avioliiton solmimisen aikaan tapahtuvan nuorten parien liikkuvuuden vuoksi johtaa yksittäistapauksissa sellaisen lain soveltamiseen, johon ei liity pitkäkestoista sidettä. Tosin viimeisen asuinpaikan käyttäminen perusteena esimerkiksi perintöoikeusasetuksessa tai Rooma III -asetuksessa ei tarjoa ratkaisua, koska aviovarallisuusstatuutin on oltava selvä alusta asti. Aikamääre "avioitumisen jälkeen" ei ole selvä. Avioitumisajankohta on määritettävissä selvemmin. Yhteisillä läheisimmillä yhteyksillä (c alakohta) ei ole mitään merkitystä avioitumispaikan kannalta ja niinpä kyseinen kohta on poistettava. Myös tässä kohdassa on määritettävä selvä ajankohta (avioituminen). c) Muut asiat Tekstin 19 artiklassa yllättää avioehdon mainitseminen, sillä tästä säädetään 20 artiklassa. Kyseisen artiklan 2 kohdassa jää epäselväksi, miten vaatimus nimenomaisesta ilmaisusta käy ilmi päätöksen kirjallisesta muodosta. Lisäksi on tarkistettava, onko kaikki tilanteet otettu mukaan (esim. aviopuolisoiden oleskelu eri jäsenvaltioissa, kolmansien maiden muotovaatimukset). Tekstin 20 artiklan yhteydessä herää kysymys, pitääkö "avioehtosopimuksen muodosta" ylipäänsä antaa säännöksiä. Avioehtosopimuksessa ei säännellä pelkästään aviovarallisuusoikeuteen liittyviä näkökohtia. Ehdotuksen 22 artiklassa myönnetään kansainvälisesti pakottavien säännösten soveltamiselle (lex fori) etusija; tämä rikkoo statuutin yhtenäisyyden periaatteen. Komissio mainitsee yhteisenä kotina käytetyn asunnon suojan soveltamistapauksena 1. Olisi määritettävä säännöksen täsmällinen soveltamisalue. Jos halutaan tarkoittaa ainoastaan yhteistä kotia, asia voidaan myös muotoilla niin. Ehkä kyseisten asioiden jättäminen asetuksen soveltamisalan ulkopuolelle olisi järkevämpää. Oikeusjärjestystä (ordre public) käsittelevä 23 artikla olisi muotoiltava perintöoikeusasetuksen säännösten mukaisesti. 3. Tunnustaminen, täytäntöönpanokelpoisuus ja täytäntöönpano Esittelijä suosittelee painokkaasti toimimaan perintöoikeusasetuksen ratkaisujen mukaisesti ja odottamaan siitä tehtäviä kompromisseja. On tärkeää painottaa, että ehdotuksen säännöksessä "virallisten asiakirjojen tunnustamisesta" mennään liian pitkälle. Tällainen asiakirjojen oikeudellisten vaikutusten laajentaminen pitää torjua; asiakirjan vaikutukset on määriteltävä sovellettavan lain mukaisesti. 1 Perustelut, s. 9. DT\ doc 5/5 PE v01-00