Ehdotus NEUVOSTON ASETUS

Transkriptio

1 EUROOPAN KOMISSIO Bryssel COM(2016) 106 final 2016/0059 (CNS) Ehdotus NEUVOSTON ASETUS tuomioistuimen toimivallasta, sovellettavasta laista sekä päätösten tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta aviovarallisuussuhteita koskevissa asioissa FI FI

2 PERUSTELUT 1. EHDOTUKSEN TAUSTA 1.1. Yleinen tausta Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 67 artiklan 1 kohdassa todetaan, että unioni muodostaa vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueen, jolla kunnioitetaan perusoikeuksia sekä jäsenvaltioiden erilaisia oikeusjärjestelmiä ja -perinteitä. Saman artiklan 4 kohdan mukaan unioni helpottaa oikeussuojan saatavuutta muun muassa soveltamalla yksityisoikeudellisissa asioissa annettujen tuomioistuinten päätösten ja muiden päätösten vastavuoroisen tunnustamisen periaatetta. Sopimuksen 81 artiklassa mainitaan erikseen toimenpiteet, joilla pyritään varmistamaan jäsenvaltioiden tuomioistuinten päätösten ja muiden päätösten vastavuoroinen tunnustaminen ja täytäntöönpano sekä lainvalintaa ja tuomioistuimen toimivaltaa koskevien jäsenvaltioiden sääntöjen yhteensopivuus. Tältä pohjalta on jo annettu useita säädöksiä, muun muassa asetus (EY) N:o 2201/2003 tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta avioliittoa ja vanhempainvastuuta koskevissa asioissa ja asetuksen (EY) N:o 1347/2000 kumoamisesta. Aviovarallisuussuhteet eivät kuitenkaan kuulu annettujen säädösten soveltamisalaan. Aviovarallisuussuhteita koskevan eurooppalaisen lainsäädännön laatiminen mainittiin yhtenä painopisteenä Wienin toimintasuunnitelmassa vuodelta Neuvoston 30. marraskuuta 2000 hyväksymässä toimenpideohjelmassa 1, joka koski tuomioiden vastavuoroista tunnustamista siviilija kauppaoikeuden alalla, esitettiin säädöksen antamista tuomioistuimen toimivallasta, vastavuoroisesta tunnustamisesta ja päätösten täytäntöönpanosta asioissa, jotka koskevat aviovarallisuussuhteiden purkamista ja avoparien eron omistusoikeudellisia seurauksia. Marraskuun 4. ja 5. päivänä 2004 kokoontunut Eurooppa-neuvosto hyväksyi Haagin ohjelman 2, jonka yhdeksi keskeiseksi tavoitteeksi vahvistettiin vastavuoroisen tunnustamisen ohjelman täytäntöönpano. Haagin ohjelmassa kehotettiin komissiota laatimaan vihreä kirja aviovarallisuussuhteisiin sovellettavan lainsäädännön määräytymisestä, mukaan luettuna kysymys tuomioistuimen toimivallasta ja vastavuoroisesta tunnustamisesta. Ohjelmassa korostettiin, että asiassa olisi tarpeen antaa säädös vuoteen 2011 mennessä. Eurooppa-neuvosto hyväksyi 11. joulukuuta 2009 Tukholman ohjelman. Myös siinä esitetään vastavuoroisen tunnustamisen laajentamista koskemaan aviovarallisuussuhteita ja avoparien eron varallisuusoikeudellisia seurauksia. Komissio hyväksyi 27. lokakuuta 2010 asiakirjan Katsaus Euroopan unionin kansalaisuuteen vuonna 2010 Unionin kansalaisoikeuksien esteiden poistaminen 3. Katsauksessa mainitaan kansainvälisten parien omistusoikeuksiin liittyvä epävarmuus, joka on suurimpia esteitä Euroopan unionin kansalaisten mahdollisuuksille käyttää EU:n heille myöntämiä oikeuksia oman jäsenvaltionsa ulkopuolella. Komissio ilmoitti, että tämän epäkohdan poistamiseksi se ehdottaisi vuoden 2011 aikana säädöstä, jonka avulla helpotetaan sen selvittämistä, millä tuomioistuimella on toimivalta käsitellä kansainvälisen parin (aviopuolisoiden tai rekisteröidyn parisuhteen osapuolten) omistusoikeuksia ja mitä lakia näihin oikeuksiin sovelletaan EYVL C 12, , s. 1. EUVL C 53, , s. 1. KOM(2010) 603. FI 2 FI

3 Komissio hyväksyi 16. maaliskuuta 2011 ehdotuksen neuvoston asetukseksi tuomioistuimen toimivallasta, sovellettavasta laista sekä päätösten tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta aviovarallisuussuhteita koskevissa asioissa 4 ja toisen ehdotuksen neuvoston asetukseksi tuomioistuimen toimivallasta, sovellettavasta laista sekä päätösten tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta rekisteröityjen parisuhteiden varallisuusoikeudellisia vaikutuksia koskevissa asioissa 5. 6 Ehdotettujen neuvoston asetusten oikeusperusta oli Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 81 artiklan 3 kohta. Ehdotukset koskivat yksityisoikeudellisissa asioissa tehtävää oikeudellista yhteistyötä, ja ne liittyivät perheoikeutta koskeviin näkökohtiin. Oikeusperustassa annetaan neuvostolle toimivalta säätää toimenpiteistä yksimielisesti Euroopan parlamenttia kuultuaan. Euroopan parlamentti antoi lausuntonsa syyskuuta Komission ehdotuksista keskusteltiin neuvoston yksityisoikeustyöryhmässä (aviovarallisuussuhteet ja rekisteröityjen parisuhteiden varallisuusoikeudelliset vaikutukset) vuoden 2014 loppuun saakka. Neuvosto päätti joulukuussa 2014 myöntää harkinta-aikaa jäsenvaltioille, joilla oli edelleen ongelmia. Harkinta-ajan ei kuitenkaan pitäisi olla pitempi kuin yksi vuosi. Kokouksessaan 3. joulukuuta 2015 neuvosto totesi, ettei asetusehdotuksia, jotka koskivat aviovarallisuussuhteita ja rekisteröityjen parisuhteiden varallisuusoikeudellisia vaikutuksia, voitu hyväksyä yksimielisesti. Koko unioni ei siitä syystä voisi saavuttaa yhdessä tämän alan yhteistyötavoitteita kohtuullisessa ajassa. Lisäksi neuvosto pani merkille, että monet jäsenvaltiot ilmoittivat olevansa valmiita harkitsemaan myönteisesti tiiviimmän yhteistyön aloittamista ehdotuksen soveltamisalaan kuuluvissa asioissa. Joulukuun 2015 ja helmikuun 2016 välisenä aikana 17 jäsenvaltiota 8 esitti komissiolle pyynnön, jossa toivottiin tiiviimmän yhteistyön aloittamista näiden jäsenvaltioiden välillä kansainvälisten parien varallisuussuhteiden alalla. Tiiviimpää yhteistyötä toivottiin erityisesti tuomioistuimen toimivaltaa, sovellettavaa lakia sekä päätösten tunnustamista ja täytäntöönpanoa koskevissa asioissa, jotka liittyivät aviovarallisuussuhteisiin ja rekisteröityjen parisuhteiden varallisuusoikeudellisiin vaikutuksiin. Jäsenvaltiot pyysivät komissiota antamaan neuvostolle ehdotuksen tässä asiassa. Vastauksena 17 jäsenvaltion, jäljempänä osallistuvat jäsenvaltiot, pyyntöön komissio antaa kolme ehdotusta. Ensimmäinen ehdotus koskee neuvoston päätöstä luvan antamisesta tiiviimpään yhteistyöhön tuomioistuimen toimivaltaa, sovellettavaa lakia sekä päätösten tunnustamista ja täytäntöönpanoa koskevissa asioissa, jotka liittyvät kansainvälisten parien varallisuussuhteisiin. Päätös kattaisi sekä aviovarallisuussuhteet että rekisteröityjen parisuhteiden varallisuusoikeudelliset vaikutukset. Toinen ehdotus on nyt käsiteltävä ehdotus neuvoston asetukseksi, joka koskee aviovarallisuussuhteita. Kolmas, tämän ehdotuksen kanssa yhtä aikaa annettu rinnakkainen ehdotus on neuvoston asetus rekisteröityjen parisuhteiden KOM(2011) 126. KOM(2011) 127. Perussopimuksiin liitetyn, Tanskan asemasta tehdyn pöytäkirjan 1 ja 2 artiklan mukaisesti Tanska ei osallistunut ehdotetun asetuksen antamiseen, se ei sitonut Tanskaa eikä sitä sovellettu siihen. Perussopimuksiin liitetyn, Yhdistyneen kuningaskunnan ja Irlannin asemasta tehdyn pöytäkirjan 1 ja 2 artiklan mukaisesti Yhdistynyt kuningaskunta ja Irlanti eivät ilmoittaneet haluavansa osallistua ehdotetun asetuksen hyväksymiseen ja soveltamiseen. A7-0253/2013. Ruotsi, Belgia, Kreikka, Kroatia, Slovenia, Espanja, Ranska, Portugali, Italia, Malta, Luxemburg, Saksa, Tšekki, Alankomaat, Itävalta, Bulgaria ja Suomi. FI 3 FI

4 varallisuusoikeudellisista vaikutuksista. Ehdotetuilla kahdella neuvoston asetuksella toteutetaan edellä mainittua tiiviimpää yhteistyötä. Ehdotuksessa neuvoston päätökseksi arvioidaan yksityiskohtaisesti oikeudellisia edellytyksiä, jotka koskevat tiiviimmän yhteistyön aloittamista edellä mainituissa asioissa, sekä sitä, onko tällaisen yhteistyön aloittaminen aiheellista Ehdotuksen perustelut ja tavoitteet Henkilöiden liikkuvuuden lisääntyminen sisärajattomalla alueella lisää merkittävästi eri jäsenvaltioista kotoisin olevien kansalaisten liittoja ja johtaa siihen, että tällaiset henkilöt asuvat muussa kuin omassa jäsenvaltiossaan tai hankkivat omaisuutta useamman kuin yhden jäsenvaltion alueella. Consortium ASSER-UCL:n vuonna 2003 tekemässä selvityksessä 9 korostettiin kansainvälisten parien suurta määrää EU:ssa sekä käytännöllisiä ja juridisia ongelmia, joihin kansainvälisissä liitoissa elävät törmäävät omaisuuden jokapäiväisessä hallinnassa ja omaisuudenjaossa liiton hajoamisen tai toisen osapuolen kuoleman johdosta. Ongelmat liittyvät usein siihen, että aineellisen oikeuden ja kansainvälisen yksityisoikeuden säännöt, jotka koskevat avioliittojen varallisuusoikeudellisia vaikutuksia, vaihtelevat suuresti. Avioliiton ja rekisteröidyn parisuhteen erityispiirteiden sekä näiden liittojen erilaisten oikeudellisten seurausten vuoksi komissio antaa kaksi asetusehdotusta. Toinen koskee aviovarallisuussuhteita ja toinen rekisteröityjen parisuhteiden varallisuusoikeudellisia vaikutuksia. Molemmat ehdotetut asetukset koskevat tuomioistuimen toimivaltaa, sovellettavaa lakia sekä päätösten tunnustamista ja täytäntöönpanoa, ja niillä pannaan täytäntöön tiiviimpi yhteistyö asetusten soveltamisalalla. Tällä ehdotuksella pyritään luomaan Euroopan unioniin selkeä oikeudellinen kehys, joka kattaa toimivaltaisen tuomioistuimen määrittämisen ja aviovarallisuussuhteisiin sovellettavan lain. Lisäksi ehdotuksella pyritään helpottamaan päätösten ja asiakirjojen liikkuvuutta jäsenvaltioiden välillä. 2. KUULEMISEN TULOKSET VAIKUTUSTEN ARVIOINTI Ennen kuin komissio laati vuonna 2011 antamansa ehdotuksen, se kuuli laajasti jäsenvaltioita, muita unionin toimielimiä ja kansalaisia. Komissio julkaisi vuonna 2003 tehdyn selvityksen jatkotoimena 17. heinäkuuta 2006 aviovarallisuussuhteisiin sovellettavan lainsäädännön määräytymistä ja erityisesti tuomioistuimen toimivaltaa ja vastavuoroista tunnustamista käsittelevän vihreän kirjan, 10 jolla käynnistettiin asiasta laajamittainen kuuleminen. Komissio perusti PRM/III -nimisen asiantuntijaryhmän valmistelemaan ehdotusta. Asiantuntijaryhmä, johon kuului erilaisia eurooppalaisia oikeusperinteitä edustavia useiden ammattialojen ihmisiä, kokoontui viisi kertaa vuosina Lisäksi komissio järjesti 28. syyskuuta 2009 julkisen kuulemisen, johon osallistui satakunta henkilöä. Näkemysten vaihto vahvisti, että tarvitaan aviovarallisuussuhteita koskeva EU:n säädös, joka kattaa tuomioistuimen toimivallan, sovellettavan lain sekä päätösten tunnustamisen ja täytäntöönpanon. Kansallisten asiantuntijoiden kanssa järjestettiin 23. maaliskuuta 2010 kokous, jossa keskusteltiin valmisteilla olleen ehdotuksen pääkohdista. Lopuksi komissio laati selvityksen, jossa arvioitiin sekä aviovarallisuussuhteita koskevan asetusehdotuksen että rekisteröityjen parisuhteiden varallisuusoikeudellisia vaikutuksia koskevan asetusehdotuksen vaikutuksia Consortium ASSER-UCL, Étude sur les régimes matrimoniaux des couples mariés et sur le patrimoine des couples non mariés dans le droit international privé et dans le droit interne des Etats membres de l'union, ks. KOM(2006) 400. FI 4 FI

5 Kaksi uutta ehdotusta, jotka koskevat aviovarallisuussuhteita ja rekisteröityjen parisuhteiden varallisuusoikeudellisia vaikutuksia, sisältävät samanlaisia ratkaisuja kuin vuoden 2011 ehdotukset. Uusissa ehdotuksissa otetaan huomioon neuvostossa ja Euroopan parlamentissa vuoden 2015 loppuun mennessä käydyt keskustelut. 3. EHDOTUKSEN OIKEUDELLINEN SISÄLTÖ 3.1. Oikeusperusta Tämän ehdotuksen oikeusperusta on Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 81 artiklan 3 kohta. Siinä annetaan neuvostolle toimivalta säätää Euroopan parlamenttia kuultuaan perheoikeudellisista toimenpiteistä, joilla on rajat ylittäviä vaikutuksia. Neuvosto tekee ratkaisunsa yksimielisesti. Aviovarallisuussuhteiden perustana on osapuolten välinen perhesuhde. Vaikka aviovarallisuussuhteissa on kyse puolisoiden keskinäisistä sekä puolisoiden ja kolmansien välisistä varallisuusoikeudellisista suhteista, ne liittyvät niin läheisesti avioliittoon, että niiden on katsottava kuuluvan perheoikeuden alaan. Aviovarallisuussuhteet syntyvät avioliiton myötä ja häviävät avioliiton purkautuessa (joko avio- tai asumuseron tai toisen puolison kuoleman takia). Tällä ehdotuksella pyritään luomaan kattavat kansainvälisen yksityisoikeuden säännöt, joita sovelletaan aviovarallisuussuhteisiin. Ehdotus koskee tuomioistuimen toimivaltaa, sovellettavaa lakia sekä päätösten tunnustamista ja täytäntöönpanoa aviovarallisuussuhteita koskevissa asioissa. Ehdotukseen sisältyviä sääntöjä sovelletaan pelkästään valtioiden rajat ylittäviin tapauksiin. Näin ollen Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 81 artiklan 3 kohdan mukainen edellytys rajat ylittävistä vaikutuksista täyttyy. Tämä ehdotus koskee ainoastaan avioliiton varallisuusoikeudellisia vaikutuksia. Siinä ei määritellä avioliittoinstituutiota eikä edellytetä toisessa jäsenvaltiossa solmitun avioliiton tunnustamista Toissijaisuusperiaate Ehdotuksen tavoitteet voidaan saavuttaa vain antamalla aviovarallisuussuhteita koskevia yhteisiä säännöksiä, joiden on oltava oikeusvarmuuden ja ennakoitavuuden takia identtiset kaikissa osallistuvissa jäsenvaltioissa. Jäsenvaltioiden yksipuoliset toimet olisivat siksi ristiriidassa tämän tavoitteen kanssa. Haagin kansainvälisen yksityisoikeuden konferenssi on tuottanut kaksi kansainvälistä yleissopimusta, jotka ovat merkityksellisiä tämän asian kannalta, nimittäin 17 päivänä heinäkuuta 1905 tehty yleissopimus avioliiton vaikutuksista puolisoiden oikeuksiin ja velvollisuuksiin näiden henkilökohtaisissa suhteissa ja puolisoiden omaisuuteen liittyvästä lainvalinnasta ja 14 päivänä maaliskuuta 1978 tehty yleissopimus aviovarallisuusjärjestelmään sovellettavasta laista. Kuitenkin vain kolme jäsenvaltiota on ratifioinut yleissopimukset. Kuten on käynyt ilmi vaikutustutkimuksesta ja julkisista kuulemisista, yleissopimuksilla ei kyetä poistamaan sen kokoluokan ongelmia, joihin tällä ehdotuksella on tarkoitus puuttua. Kansalaisille aiheutuvien ongelmien luonteen ja laajuuden vuoksi ehdotuksen tavoitteet voidaan saavuttaa vain unionin tasolla Suhteellisuusperiaate Ehdotus on suhteellisuusperiaatteen mukainen, sillä se rajoittuu yksinomaan siihen, mikä on tarpeen ehdotuksen tavoitteiden saavuttamiseksi. Ehdotuksella ei pyritä yhdenmukaistamaan jäsenvaltioiden aineellisoikeudellisia säännöksiä aviovarallisuussuhteista eikä vaikuttamaan siihen, miten aviovarallisuussuhteiden purkautumista verotetaan jäsenvaltioissa. Ehdotus ei aiheuta FI 5 FI

6 kansalaisille taloudellista tai hallinnollista rasitusta, ja sen odotetaan lisäävän asianomaisten kansallisten viranomaisten hallinnollista rasitusta vain vähän Vaikutus perusoikeuksiin Kuten tiedonannossa Euroopan unionin strategia perusoikeuskirjan panemiseksi tehokkaasti täytäntöön 11 edellytetään, komissio on tarkistanut, että ehdotuksessa kunnioitetaan perusoikeuskirjassa vahvistettuja oikeuksia. Ehdotus ei heikennä perusoikeuskirjan 7 artiklassa säädettyä oikeutta yksityis- ja perhe-elämän kunnioittamiseen eikä 9 artiklassa vahvistettua oikeutta solmia avioliitto ja perustaa perhe kansallisten lakien mukaisesti. Ehdotuksella vahvistetaan perusoikeuskirjan 17 artiklassa säädettyä omistusoikeutta. Kun puolisot voivat ennakoida omaisuuteensa sovellettavan lainsäädännön, he voivat paremmin hyödyntää omistusoikeuttaan. Komissio on myös tarkistanut, että ehdotus on sopusoinnussa perusoikeuskirjan 9 artiklan kanssa, joka koskee oikeutta solmia avioliitto ja perustaa perhe kansallisten lakien mukaisesti, ja perusoikeuskirjan 21 artiklan kanssa, jossa kielletään kaikenlainen syrjintä. Ehdotetut säännökset parantavat kansalaisten ja erityisesti avioparien oikeussuojaa EU:ssa. Lisäksi säännöksillä edistetään perusoikeuskirjan 47 artiklan täytäntöönpanoa. Artiklassa turvataan oikeus tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin ja puolueettomaan tuomioistuimeen. Toimivaltaista tuomioistuinta koskevien objektiivisten valintakriteerien ansiosta estetään aktiivisinta osapuolta saattamasta vireille rinnakkaisia oikeudenkäyntejä ja muutoksenhakuja Sääntelytavan valinta Oikeusvarmuuden ja ennakoitavuuden vuoksi tarvitaan selkeät ja yhtenäiset säännökset. Niiden saavuttamiseksi paras sääntelytapa on asetus. Ehdotetut säännökset, jotka koskevat tuomioistuimen toimivaltaa, sovellettavaa lakia ja päätösten liikkuvuutta, ovat yksityiskohtaisia ja täsmällisiä, eikä niitä tarvitse saattaa osaksi kansallista lainsäädäntöä. Oikeusvarmuuden ja ennakoitavuuden tavoitteet vaarantuisivat, jos jäsenvaltioilla olisi säännösten täytäntöönpanossa harkintavaltaa. 4. TALOUSARVIOVAIKUTUKSET, LAINSÄÄDÄNNÖN YKSINKERTAISTAMINEN JA JOHDONMUKAISUUS SUHTEESSA UNIONIN MUUHUN POLITIIKKAAN 4.1. Talousarviovaikutukset Ehdotuksella ei ole vaikutusta unionin talousarvioon Sääntelyn yksinkertaistaminen Yhdenmukaistamalla toimivaltasääntöjä voidaan merkittävästi yksinkertaistaa menettelyjä, sillä yhteisten sääntöjen pohjalta voidaan määrittää tuomioistuin, joka on toimivaltainen käsittelemään aviovarallisuussuhteita koskevat asiat. Jos tuomioistuimet, jotka EU:n nykyisten säädösten mukaisesti käsittelevät avio- tai asumuseroa, avioliiton mitätöintiä tai puolison perimystä koskevat asiat, saavat toimivallan käsitellä myös asiat, jotka koskevat ensiksi mainittuihin asioihin liittyviä aviovarallisuussuhteita, helpotetaan kansalaisten asemaa, sillä sama tuomioistuin käsittelee heidän tilannettaan kokonaisuudessaan. 11 Komission tiedonanto KOM(2010) 573, FI 6 FI

7 Lainvalintasääntöjen yhdenmukaistaminen yksinkertaistaa menettelyjä huomattavasti, sillä sovellettava laki määritetään yhtenäisen säännöstön perustella. Näin korvataan osallistuvien jäsenvaltioiden erilaiset kansalliset lainvalintasäännöt. Lisäksi ehdotetut säännöt, jotka koskevat tuomioistuinten päätösten tunnustamista ja täytäntöönpanoa, helpottavat kansalaisten liikkuvuutta jäsenvaltioiden välillä Yhdenmukaisuus unionin muiden politiikkojen kanssa Tämä ehdotus liittyy komission käynnistämään hankkeeseen niiden hankaluuksien poistamiseksi, jotka estävät EU:n kansalaisia käyttämästä unionin heille myöntämiä oikeuksia päivittäisessä elämässään, kuten edellä mainitussa asiakirjassa Katsaus Euroopan unionin kansalaisuuteen vuonna 2010 todetaan. 5. ARTIKLAKOHTAISET PERUSTELUT 5.1. I luku: Soveltamisala ja määritelmät 1 artikla Aviovarallisuussuhteita on tulkittava itsenäisenä käsitteenä. Ne kattavat tällöin sekä puolisoiden omaisuuden päivittäiseen hoitoon liittyvät näkökohdat että kysymykset, jotka koskevat aviovarallisuussuhteiden purkautumista liiton hajotessa tai toisen puolison kuollessa. Asetusehdotuksen soveltamisalaa määritettäessä näytti parhaimmalta vaihtoehdolta luetella kattavasti kaikki osa-alueet, jotka jäävät asetuksen ulkopuolelle. Asetuksen soveltamisalan ulkopuolelle on siten jätetty kaikki kysymykset, joista säädetään jo voimassa olevissa unionin asetuksissa, kuten elatusvelvoitteet 12 erityisesti puolisoiden välillä sekä perintöoikeudelliset kysymykset 13. Asetus ei vaikuta kansallisen lainsäädännön mukaiseen avioliiton olemassaoloon tai pätevyyteen tai yhdessä jäsenvaltiossa solmitun avioliiton tunnustamiseen toisessa jäsenvaltiossa. Se ei myöskään vaikuta kysymyksiin, jotka liittyvät sosiaaliturvaan tai eläkeoikeuksiin avioerojen yhteydessä. Asetus ei vaikuta kiinteistöä koskevien esineoikeuksien luonteeseen, esineiden ja oikeuksien laadun määrittelyyn tai näiden oikeuksien haltijan etuoikeuksien määrittelyyn. Asetuksen soveltamisalaan eivät myöskään kuulu kiinteistörekisteriin tehtäviä merkintöjä koskevat vaatimukset eivätkä sen seikan vaikutukset, että merkintä kirjataan tai jätetään kirjaamatta rekisteriin. 3 artikla Eräiden asetuksessa käytettyjen käsitteiden määritelmät ovat johdonmukaisuuden vuoksi sekä ymmärrettävyyden ja yhdenmukaisen soveltamisen helpottamiseksi samoja kuin eräissä muissa, jo voimassa olevissa unionin säädöksissä. Ehdotettu tuomioistuimen käsite sisältää myös viranomaiset ja oikeusalan ammattihenkilöt (kuten notaarit), jotka hoitavat lainkäyttötehtäviä tai joiden toiminta perustuu tuomioistuimen antamaan Elatusvelvoitteista säädetään asetuksessa (EY) N:o 4/2009 (EUVL L 7, , s. 1). Perintöoikeudellisista kysymyksistä säädetään asetuksessa (EU) N:o 650/2012 (EUVL L 201, , s. 107). FI 7 FI

8 valtuutukseen. Siten näiden viranomaisten päätökset voidaan rinnastaa tuomioistuinten päätöksiin toisessa jäsenvaltiossa tapahtuvan tunnustamisen ja täytäntöönpanon osalta II luku: Toimivalta Aviovarallisuussuhteita koskevat oikeudenkäynnit liittyvät usein aviovarallisuuden ositukseen tilanteessa, jossa yhteiselämä päättyy joko toisen puolison kuoleman tai puolisoiden avioeron, asumuseron tai avioliiton mitätöinnin seurauksena. Asetuksen tavoitteena on, että kaikki kansalaisten oikeudelliset menettelyt, jotka liittyvät toisiinsa, käsiteltäisiin saman jäsenvaltion tuomioistuimissa. Tätä varten asetuksessa pyritään varmistamaan, että tuomioistuinten toimivaltaa koskevat säännökset asioissa, jotka liittyvät avioliiton varallisuusoikeudellisiin näkökohtiin, ovat johdonmukaisia suhteessa muissa unionin säädöksissä vahvistettuihin sääntöihin. Erityisesti asetuksessa pyritään varmistamaan, että aviovarallisuuskysymykset ratkaistaan sen jäsenvaltion tuomioistuimessa, jossa ratkaistaan myös puolison perimystä tai avio- tai asumuseroa tai avioliiton mitätöintiä koskevat asiat. 4 artikla Sen varmistamiseksi, että toisen puolison kuollessa sama tuomioistuin on toimivaltainen käsittelemään paitsi kuolleen puolison perimysasian myös aviovarallisuuden ositusta koskevan asian, tässä artiklassa säädetään, että tuomioistuimella, joka on asetuksen (EU) N:o 650/2012 mukaisesti toimivaltainen perimysasiassa, olisi oltava toimivalta myös perimykseen liittyvässä aviovarallisuussuhteiden purkamista koskevassa asiassa. 5 artikla Vastaavasti kun tuomioistuin on toimivaltainen avio- tai asumuseroa tai avioliiton mitätöintiä koskevassa asiassa asetuksen (EY) N:o 2201/2003 mukaisesti, sen olisi oltava toimivaltainen aviovarallisuussuhteiden purkamista koskevassa asiassa myös silloin kun purkaminen johtuu kyseisestä avio- tai asumuserosta tai avioliiton mitätöinnistä. Joissakin tapauksissa tämä toimivaltajärjestely edellyttää puolisoiden sopimusta. 6 ja 7 artikla Asetuksen 6 artiklassa säädetään toimivaltasäännöistä, joita sovelletaan, kun aviovarallisuussuhteita koskeva asia ei liity perimystä, avio- tai asumuseroa tai avioliiton mitätöintiä koskevaan oikeudenkäyntiin (esimerkiksi jos puolisot haluavat vaihtaa järjestelmän, jota heidän aviovarallisuussuhteisiinsa sovelletaan). Liittymäperusteet luetellaan tärkeysjärjestyksessä, ja tämän luettelon perusteella määritetään jäsenvaltio, jonka tuomioistuimella on toimivalta aviovarallisuussuhteita koskevassa oikeudenkäynnissä. Ehdotetut perusteet ovat puolisoiden vakinainen asuinpaikka, puolisoiden viimeinen vakinainen asuinpaikka, jos jompikumpi puolisoista asuu siellä edelleen, tai vastaajan vakinainen asuinpaikka. Nämä yleisesti käytössä olevat perusteet viittaavat usein paikkaan, jossa myös puolisoiden omaisuus sijaitsee. Viimesijainen peruste on puolisoiden yhteinen kansalaisuus. Jotta ennakoitavuutta ja puolisoiden valinnanvapautta voidaan tällaisissa tapauksissa lisätä, puolisot voisivat 7 artiklan mukaisesti lisäksi sopia, että heidän aviovarallisuussuhteitaan koskevassa asiassa toimivaltainen on sen jäsenvaltion tuomioistuin, jonka lakia aviovarallisuussuhteisiin sovelletaan tai jossa avioliitto on solmittu. FI 8 FI

9 9 artikla Jäsenvaltion tuomioistuin, jolla on toimivalta, voi poikkeuksellisesti luopua toimivallasta, jos sen lainsäädännössä ei tunnusteta kyseessä olevaa avioliittoa. Sen varmistamiseksi, että puolisot saavat oikeussuojaa tällaisissa tapauksissa, puolisot voivat sopia, että asia ratkaistaan sen jäsenvaltion tuomioistuimessa, jonka lakia sovelletaan aviovarallisuussuhteisiin tai jossa avioliitto solmittiin. Muissa tapauksissa määritettäisiin 6 artiklassa säädettyjen kriteerien mukaisesti, minkä jäsenvaltion tuomioistuimella on toimivalta ratkaista asia. 10 artikla Jos yhdelläkään jäsenvaltiolla ei ole toimivaltaa sovellettaessa edeltäviä artikloja, tämän artiklan tarkoituksena on varmistaa, että puolisot ja kolmannet osapuolet saavat oikeussuojaa sen jäsenvaltion tuomioistuimessa, jossa jommallakummalla tai molemmilla puolisoista on kiinteää omaisuutta. Tällaisissa tapauksissa tuomioistuimen päätös koskisi ainoastaan tuossa jäsenvaltiossa olevaa kiinteää omaisuutta III luku: Sovellettava laki 20 artikla Aviovarallisuussuhteisiin voidaan soveltaa jäsenvaltion tai muun valtion lakia. 21 artikla Asetusehdotuksessa esitetään yhden lain järjestelmää: kaikkeen puolisoiden omaisuuteen sen laadusta (irtainta tai kiinteää) tai sijainnista riippumatta sovellettaisiin samaa lainsäädäntöä eli aviovarallisuussuhteisiin sovellettavaa lakia. Kiinteistöillä on erityinen asema parien omaisuudessa, ja yksi mahdollisuus olisi ollut soveltaa niihin sijaintivaltion lakia (lex rei sitae). Tällöin parien aviovarallisuussuhteisiin ei sovellettaisi kaikissa tilanteissa samaa lakia. Tämä ratkaisu näyttäisi kuitenkin aiheuttavan ongelmia erityisesti aviovarallisuussuhteiden purkautuessa, sillä se johtaisi aviovarallisuuden haitalliseen pirstoutumiseen (kun taas parin velkoihin sovellettaisiin yhtä ainoaa lainsäädäntöä) ja eri lakien soveltamiseen aviovarallisuuden eri osiin. Tästä syystä asetuksessa säädetään, että aviovarallisuussuhteisiin sovellettavaa lakia sovelletaan kaikkeen puolisoiden omaisuuteen irtaimeen ja kiinteään riippumatta sen sijaintipaikasta ja siitä, ovatko puolisot itse valinneet kyseisen lain vai määräytyykö laki muiden säännösten perusteella. 22 artikla Kuulemisen pohjalta päästiin laajalti yksimielisyyteen siitä, että osapuolille on annettava tietty vapaus valita aviovarallisuussuhteisiinsa sovellettava laki. Tällä tavoin puolisot voivat hallinnoida omaisuuttaan helpommin. Puolisoiden valinnanmahdollisuudet on kuitenkin rajattava selkeästi, jotta voidaan estää sellaisen lain valinta, jolla ei ole riittävästi yhteyksiä parin todellisiin olosuhteisiin ja menneeseen elämään. Valitun lain on tästä syystä oltava vakinaisen asuinpaikan laki tai sen valtion laki, jonka kansalaisia puolisot tai tulevat puolisot ovat tai toinen heistä on. Puolisot voivat valita aviovarallisuussuhteisiinsa sovellettavan lain avioitumishetkellä, mutta tämän artiklan nojalla valinta on mahdollista tehdä myös myöhemmin. Vastaavasti puolisot voivat muuttaa avioitumishetkellä tekemäänsä valintaa ja valita myöhemmin jonkin toisen sovellettavan FI 9 FI

10 lain. Jos puolisot päättävät muuttaa aviovarallisuussuhteisiinsa sovellettavaa lakia, valittavan lain olisi oltava niiden lakien joukossa, jotka he olisivat voineet valita avioitumishetkellä. Avioparin aviovarallisuussuhteisiin sovellettavan lain vaihtaminen on oltava aina vapaaehtoista. Oikeudellisen epävarmuuden välttämiseksi asetuksessa ei säädetä, että sovellettava laki voisi muuttua automaattisesti, eli asetuksen mukaan muutosta ei voi tapahtua ilman, että puolisot ovat ilmaisseet tahtovansa vaihtaa lakia tai että vaihtaminen olisi annettu puolisoille tiedoksi. Jotta aviovarallisuussuhteisiin sovellettavan lain vaihtamisella ei olisi haitallisia vaikutuksia puolisoihin, sen vaikutukset tulevat voimaan vasta muutoshetkestä alkaen, paitsi jos puolisot ovat päättäneet, että lain vaihto tulee voimaan takautuvasti. Kolmansien osapuolten oikeudet on suojattu tilanteissa, joissa aviovarallisuussuhteisiin sovellettavan lain vaihto saattaisi loukata heidän etujaan. Asetuksessa säädetään, että aviovarallisuussuhteisiin sovellettavan lain taannehtivalla muutoksella ei voida vaikuttaa haitallisesti kolmansien osapuolten oikeuksiin artikla Näissä artikloissa säädetään menettelyistä, joita puolisoiden on noudatettava, kun he valitsevat sovellettavaa lakia tai sopivat aviovarallisuussuhteistaan avioehtosopimuksella. 26 artikla Jos puolisot eivät valitse aviovarallisuussuhteisiinsa sovellettavaa lakia, on tärkeää, että osallistuvilla jäsenvaltioilla on yhteiset säännöt sovellettavan lain määrittämiseksi. Sovellettava laki määräytyy tärkeysjärjestykseen asetettujen objektiivisten liittymäperusteiden mukaisesti. Näin varmistetaan ennakoitavuus sekä puolisoiden että kolmansien kannalta. Perusteissa pyritään sovittamaan yhteen avioparin todellinen elämäntilanne, erityisesti se, missä heidän ensimmäinen yhteinen asuinpaikkansa on, sekä tarve kyetä määrittämään aviovarallisuussuhteisiin sovellettava laki helposti. Toinen puolisoista voi kuitenkin poikkeuksellisesti pyytää tuomioistuinta vahvistamaan, että sovellettava laki on sen valtion laki, jossa puolisoilla oli heidän viimeinen yhteinen vakinainen asuinpaikkansa. 27 ja 28 artikla Asetuksessa luetellaan joitakin seikkoja, joihin sovellettaisiin aviovarallisuussuhteisiin sovellettavaa lakia. Näihin kuuluvat aviovarallisuuden ositus samoin kuin aviovarallisuussuhteiden vaikutukset puolison ja kolmansien osapuolten välisiin suhteisiin. Kolmansien osapuolten oikeuksien suojaamiseksi asetuksessa kuitenkin säädetään, että puoliso ei voi vedota sovellettavaan lakiin riita-asiassa kolmannen osapuolen kanssa, paitsi jos kolmas osapuoli tiesi tai hänen olisi pitänyt tietää, mitä lakia aviovarallisuussuhteisiin sovelletaan. Asetuksessa määritetään tapaukset, joissa katsotaan, että kolmas osapuoli tiesi tai hänen olisi pitänyt tietää, mitä lakia aviovarallisuussuhteisiin sovelletaan. 30 artikla Tässä artiklassa on otettu huomioon kansalliset säännökset, jotka koskevat puolisoiden yhteisenä kotina käytetyn asunnon suojaa. Artiklan nojalla on mahdollista soveltaa valtion omaa lakia toisen valtion lain sijaan. Näin ollen jäsenvaltio, jonka alueella puolisoiden yhteisenä kotina käytetty asunto sijaitsee, voi sen suojaamiseksi soveltaa omia säännöksiään. Kyseinen valtio voi FI 10 FI

11 poikkeuksellisesti soveltaa omaa lakiaan kaikkiin alueellaan asuviin henkilöihin sen sijaan, että sovellettaisiin tavanomaisten sääntöjen mukaan määräytyvää lakia tai lakia, joka määräytyy toisessa jäsenvaltiossa tehdyn avioehtosopimuksen nojalla IV luku: Tunnustaminen, täytäntöönpanokelpoisuus ja täytäntöönpano Ehdotetussa asetuksessa säädetään aviovarallisuussuhteita koskevien päätösten, virallisten asiakirjojen ja tuomioistuimessa tehtyjen sovintojen vapaasta liikkuvuudesta. Ehdotuksessa otetaan siten käyttöön vastavuoroinen tunnustaminen, joka perustuu Euroopan unionin yhdentymisen tuloksena syntyneeseen jäsenvaltioiden keskinäiseen luottamukseen. Vapaa liikkuvuus tarkoittaa sitä, että toisessa jäsenvaltiossa tehdyt päätökset, viralliset asiakirjat ja oikeustoimet tunnustetaan ja pannaan täytäntöön yhdenmukaisella menettelyllä. Tämä menettely korvaa jäsenvaltioissa tällä hetkellä käytössä olevat kansalliset menettelyt. Myös tunnustamatta jättämisen tai täytäntöönpanosta kieltäytymisen perusteet yhtenäistetään unionin tasolla, ja ne on vähennetty minimiin. Uudet perusteet korvaavat jäsenvaltioissa tällä hetkellä käytössä olevat perusteet, jotka vaihtelevat ja ovat usein laaja-alaisempia. Päätökset Ehdotetut säännökset, jotka koskevat päätösten tunnustamista ja täytäntöönpanoa, ovat yhdenmukaiset perintöasioista annetun asetuksen (EU) N:o 650/2012 säännösten kanssa. Sen vuoksi niissä viitataan kyseisessä asetuksessa vahvistettuun eksekvatuurimenettelyyn. Tällä tarkoitetaan sitä, että yhdessä jäsenvaltiossa tehty päätös tunnustetaan muissa jäsenvaltioissa ilman erityistä menettelyä ja että hakijoiden on noudatettava täytäntöönpanevassa jäsenvaltiossa yhdenmukaista menettelyä, jonka tuloksena päätös julistetaan täytäntöönpanokelpoiseksi. Menettely on yksipuolinen ja käsittää alkuvaiheessa pelkästään asiakirjojen tarkistamisen. Tuomari tarkastelee mahdollisia kieltäytymisperusteita vasta myöhemmin, jos vastaaja vastustaa täytäntöönpanoa. Menettely on riittävä vastaajien oikeuksien suojelemiseksi. Nämä säännökset merkitsevät huomattavaa edistystä suhteessa nykytilanteeseen. Tällä hetkellä päätösten tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta säädetään jäsenvaltioiden kansallisessa laissa sekä eräiden jäsenvaltioiden kahdenvälisissä sopimuksissa. Sen vuoksi menettelyt ja asiakirjat, joita vaaditaan täytäntöönpanokelpoiseksi julistamista varten, samoin kuin ulkomaisten päätösten tunnustamisesta kieltäytymisen perusteet vaihtelevat jäsenvaltiosta toiseen. Kuten edellä todetaan, tämä asetus on ensimmäinen aviovarallisuussuhteita koskeva toimenpide, ja se liittyy perheoikeuteen (ks. 3.1 kohta). Asiaan liittyvien erityisten olosuhteiden vuoksi päätösten vapaaseen liikkuvuuteen sovelletaan eksekvatuurimenettelyä. Muiden alojen tapaan välivaiheen menettelyjen (eksekvatuuri) poistamista voidaan kuitenkin harkita myöhemmässä vaiheessa, kun on arvioitu tässä asetuksessa olevien säännösten soveltamista samoin kuin oikeudellisen yhteistyön kehittymistä aviovarallisuussuhteissa ja muissa niihin liittyvissä kysymyksissä, erityisesti Bryssel II a -asetuksen 14 alalla. Asetuksen 3 artiklan mukaisesti valtuutuksen nojalla toimivien viranomaisten päätökset rinnastetaan tuomioistuimen päätöksiin, ja niihin sovelletaan tämän luvun säännöksiä tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta. 14 Neuvoston asetus (EY) N:o 2201/2003, annettu 27 päivänä marraskuuta 2003, tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta avioliittoa ja vanhempainvastuuta koskevissa asioissa ja asetuksen (EY) N:o 1347/2000 kumoamisesta (EUVL L 338, ). FI 11 FI

12 Viralliset asiakirjat Koska virallisilla asiakirjoilla on suuri käytännön merkitys aviovarallisuussuhteita koskevissa asioissa ja koska on voitava varmistaa, että asetus on johdonmukainen muiden unionin säädösten kanssa, asetuksessa olisi säädettävä kyseisten asiakirjojen hyväksymisestä niiden vapaan liikkuvuuden takaamiseksi. Virallisten asiakirjojen hyväksyminen merkitsee sitä, että asiakirjojen sisällöllä ja niissä esitetyillä tosiasioilla on sama todistusvoima kuin niiden alkuperämaassa ja että asiakirjojen oletetaan olevan virallisia ja täytäntöönpanokelpoisia samalla tavalla kuin alkuperämaassa. Ehdotus 2016/0059 (CNS) NEUVOSTON ASETUS tuomioistuimen toimivallasta, sovellettavasta laista sekä päätösten tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta aviovarallisuussuhteita koskevissa asioissa EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, joka ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 81 artiklan 3 kohdan, ottaa huomioon Euroopan komission ehdotuksen, sen jälkeen kun esitys lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttäväksi säädökseksi on toimitettu kansallisille parlamenteille, ottaa huomioon Euroopan parlamentin lausunnon 15, ottaa huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon 16, noudattaa erityistä lainsäätämisjärjestystä, sekä katsoo seuraavaa: (1) Euroopan unioni on ottanut tavoitteekseen pitää yllä ja kehittää vapauden, turvallisuuden ja oikeuden aluetta, jossa taataan henkilöiden vapaa liikkuvuus. Tällaisen alueen luomiseksi asteittain unionin on määrä hyväksyä oikeudellista yhteistyötä koskevia toimenpiteitä yksityisoikeudellisissa asioissa, joilla on rajat ylittäviä vaikutuksia, erityisesti sisämarkkinoiden moitteettoman toiminnan sitä edellyttäessä. (2) Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 81 artiklan 2 kohdan c alakohdan mukaisesti tällaisiin toimenpiteisiin voi sisältyä toimenpiteitä, joilla pyritään varmistamaan lainvalintaa ja tuomioistuimen toimivaltaa koskevien jäsenvaltioiden sääntöjen yhteensopivuus EUVL C [ ], [...], s. [...]. EUVL C [ ], [...], s. [...]. FI 12 FI

13 (3) Tampereella 15 ja 16 päivänä lokakuuta 1999 kokoontunut Eurooppa-neuvosto vahvisti, että tuomioistuinten tuomioiden ja oikeusviranomaisten muiden päätösten vastavuoroisen tunnustamisen periaate on yksityisoikeuden alan oikeudellisen yhteistyön kulmakivi, ja kehotti neuvostoa ja komissiota hyväksymään toimenpideohjelman tämän periaatteen täytäntöön panemiseksi. (4) Komission ja neuvoston yhteinen toimenpideohjelma tuomioiden vastavuoroisen tunnustamisen periaatteen toteuttamisesta siviili- ja kauppaoikeuden alalla 17 hyväksyttiin 30 päivänä marraskuuta Ohjelmassa määritellään lainvalintasääntöjen yhdenmukaistamistoimet toimenpiteiksi, joilla on tarkoitus helpottaa päätösten vastavuoroista tunnustamista, ja siinä edellytetään säädöksen laatimista aviovarallisuussuhteita koskevissa asioissa. (5) Brysselissä 4 ja 5 päivänä marraskuuta 2004 kokoontunut Eurooppa-neuvosto hyväksyi uuden ohjelman nimeltä Haagin ohjelma: vapauden, turvallisuuden ja oikeuden lujittaminen Euroopan unionissa 18. Tässä ohjelmassa neuvosto kehotti komissiota laatimaan vihreän kirjan aviovarallisuussuhteisiin sovellettavan lainsäädännön määräytymisestä, mukaan luettuna kysymys tuomioistuimen toimivallasta ja vastavuoroisesta tunnustamisesta. Ohjelmassa korostettiin myös tarvetta hyväksyä tätä alaa koskeva säädös. (6) Komissio antoi 17 päivänä heinäkuuta 2006 vihreän kirjan aviovarallisuussuhteisiin sovellettavan lainsäädännön määräytymisestä ja erityisesti tuomioistuimen toimivallasta ja vastavuoroisesta tunnustamisesta 19. Vihreällä kirjalla käynnistettiin laaja kuuleminen kaikista eurooppalaisten parien ongelmista, jotka liittyivät yhteisen omaisuuden osittamiseen sekä käytettävissä oleviin oikeussuojakeinoihin. (7) Brysselissä 10 ja 11 päivänä joulukuuta 2009 kokoontunut Eurooppa-neuvosto hyväksyi uuden monivuotisen ohjelman nimeltä Tukholman ohjelma Avoin ja turvallinen Eurooppa kansalaisia ja heidän suojeluaan varten 20. Eurooppa-neuvosto katsoi kyseisessä ohjelmassa, että vastavuoroista tunnustamista olisi laajennettava sellaisille aloille, joilla sitä ei tällä hetkellä sovelleta mutta jotka ovat jokapäiväisen elämän kannalta keskeisiä, kuten aviovarallisuussuhteisiin, ottaen samalla huomioon jäsenvaltioiden oikeusjärjestelmät, mukaan lukien oikeusjärjestyksen perusteet (ordre public), sekä kansalliset perinteet tällä alalla. (8) Komissio hyväksyi 27 päivänä lokakuuta 2010 asiakirjan Katsaus Euroopan unionin kansalaisuuteen vuonna 2010 Unionin kansalaisoikeuksien esteiden poistaminen 21 ja ilmoitti siinä aikovansa antaa ehdotuksen säädökseksi, jonka avulla poistetaan henkilöiden vapaata liikkuvuutta haittaavat esteet, erityisesti hankaluudet, joita pareilla on omaisuutensa hoidossa tai jakamisessa. (9) Komissio hyväksyi 16 päivänä maaliskuuta 2011 ehdotuksen neuvoston asetukseksi tuomioistuimen toimivallasta, sovellettavasta laista sekä päätösten tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta aviovarallisuussuhteita koskevissa asioissa 22 ja toisen ehdotuksen neuvoston asetukseksi tuomioistuimen toimivallasta, sovellettavasta laista sekä päätösten EYVL C 12, , s. 1. EUVL L 53, , s. 1. KOM(2006) 400. EUVL C 115, , s. 1. KOM(2010) 603. KOM(2011) 126. FI 13 FI

14 tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta rekisteröityjen parisuhteiden varallisuusoikeudellisia vaikutuksia koskevissa asioissa 23. (10) Kokouksessaan 3 päivänä joulukuuta 2015 neuvosto totesi, ettei asetusehdotuksia, jotka koskivat aviovarallisuussuhteita ja rekisteröityjen parisuhteiden varallisuusoikeudellisia vaikutuksia, voitu hyväksyä yksimielisesti. Tämän alan yhteistyötavoitteita ei siitä syystä voitaisi saavuttaa kohtuullisessa ajassa koko unionissa. (11) Joulukuun 2015 ja helmikuun 2016 välisenä aikana Ruotsi, Belgia, Kreikka, Kroatia, Slovenia, Espanja, Ranska, Portugali, Italia, Malta, Luxemburg, Saksa, Tšekki, Alankomaat, Itävalta, Bulgaria ja Suomi esittivät komissiolle pyynnön, jossa toivottiin tiiviimmän yhteistyön aloittamista näiden jäsenvaltioiden välillä kansainvälisten parien varallisuussuhteiden alalla. Tiiviimpää yhteistyötä toivottiin erityisesti tuomioistuimen toimivaltaa, sovellettavaa lakia sekä päätösten tunnustamista ja täytäntöönpanoa koskevissa asioissa, jotka liittyivät aviovarallisuussuhteisiin ja rekisteröityjen parisuhteiden varallisuusoikeudellisiin vaikutuksiin. Jäsenvaltiot pyysivät komissiota antamaan neuvostolle ehdotuksen tässä asiassa. (12) Neuvosto antoi [ ]kuun [ ]päivänä [ ] päätöksen [ ], jolla se antoi luvan tiiviimpään yhteistyöhön kansainvälisten parien tuomioistuimen toimivaltaa, sovellettavaa lakia sekä päätösten tunnustamista ja täytäntöönpanoa koskevissa asioissa, jotka liittyvät kansainvälisten parien varallisuussuhteisiin ja kattavat sekä aviovarallisuussuhteet että rekisteröityjen parisuhteiden varallisuusoikeudelliset vaikutukset. (13) Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 328 artiklan 1 kohdan mukaan tiiviimpään yhteistyöhön voivat sitä aloitettaessa liittyä kaikki jäsenvaltiot edellyttäen, että ne täyttävät mahdolliset osallistumisehdot, jotka on vahvistettu luvan antamista koskevassa päätöksessä. Ne voivat myös milloin tahansa liittyä siihen edellyttäen, että ne mainittujen ehtojen lisäksi noudattavat yhteistyön yhteydessä jo annettuja säädöksiä. Komission ja tiiviimpään yhteistyöhön osallistuvien jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että ne edistävät mahdollisimman monien jäsenvaltioiden osallistumista. Tämän asetuksen olisi oltava kaikilta osiltaan velvoittava ja sitä olisi sovellettava sellaisenaan ainoastaan osallistuvissa jäsenvaltioissa perussopimusten mukaisesti. (14) Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 81 artiklan mukaisesti tätä asetusta olisi sovellettava aviovarallisuussuhteisiin, joilla on rajat ylittäviä vaikutuksia. (15) Avioparien oikeusvarmuuden turvaamiseksi heidän omaisuutensa osalta sekä tietyn ennakoitavuuden varmistamiseksi olisi kaikista aviovarallisuussuhteisiin sovellettavista säännöistä säädettävä yhdessä ainoassa säädöksessä. (16) Näiden tavoitteiden saavuttamiseksi tähän asetukseen olisi koottava säännökset, jotka koskevat tuomioistuimen toimivaltaa, sovellettavaa lakia sekä päätösten, virallisten asiakirjojen ja tuomioistuimessa tehtyjen sovintojen tunnustamista tai tapauksen mukaan hyväksymistä, täytäntöönpanokelpoisuutta ja täytäntöönpanoa. (17) Asetus ei kata avioliittoinstituutiota, joka määritellään jäsenvaltioiden kansallisissa laeissa. (18) Tämän asetuksen soveltamisala olisi ulotettava kaikkiin aviovarallisuussuhteita koskeviin yksityisoikeudellisiin näkökohtiin, jotka kattavat puolisoiden omaisuuden päivittäisen hoidon ja aviovarallisuussuhteiden purkautumisen erityisesti puolisoiden erottua tai toisen puolison kuoltua. Tässä asetuksessa termiä aviovarallisuussuhteet olisi tulkittava 23 KOM(2011) 127. FI 14 FI

15 itsenäisesti, ja sen olisi käsitettävä paitsi säännöt, joista puolisot eivät saa poiketa, myös kaikki valinnaiset säännöt, joista puolisot voivat sopia sovellettavan lainsäädännön mukaisesti, sekä kaikki sovellettavan lainsäädännön oletussäännöt. Sen olisi käsitettävä sekä omaisuusjärjestelyt, jotka tietyissä kansallisissa oikeusjärjestelmissä nimenomaisesti ja yksinomaisesti koskevat avioliittoa, että kaikki varallisuussuhteet, jotka on toteutettu puolisoiden välillä sekä puolisoiden ja kolmansien osapuolten välillä ja jotka johtuvat välittömästi aviosuhteesta tai sen purkamisesta. (19) Selvyyden vuoksi eräät kysymykset, joiden voitaisiin nähdä olevan yhteydessä aviovarallisuussuhteita koskeviin asioihin, olisi nimenomaisesti suljettava tämän asetuksen soveltamisalan ulkopuolelle. (20) Tätä asetusta ei näin ollen pitäisi soveltaa puolisoiden yleistä oikeustoimikelpoisuutta koskeviin kysymyksiin; poissulkeminen ei kuitenkaan saisi käsittää omaisuutta koskevia erityisiä valtuuksia ja oikeuksia, joita joko toisella tai kummallakin puolisolla on joko suhteessa toisiinsa tai kolmansiin osapuoliin, sillä näiden valtuuksien ja oikeuksien olisi kuuluttava asetuksen soveltamisalaan. (21) Asetusta ei pitäisi soveltaa muihin esikysymyksiin, kuten kysymyksiin avioliiton olemassaolosta, pätevyydestä tai tunnustamisesta, jotka kuuluvat edelleen jäsenvaltioiden kansallisen lainsäädännön, mukaan lukien niiden kansainvälistä yksityisoikeutta koskevien sääntöjen soveltamisalaan. (22) Koska puolisoiden välisistä elatusvelvollisuuksista säädetään jo toimivallasta, sovellettavasta laista, päätösten tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta sekä yhteistyöstä elatusvelvoitteita koskevissa asioissa 18 päivänä joulukuuta 2008 annetussa asetuksessa (EY) N:o 4/ , ne olisi jätettävä tämän asetuksen soveltamisalan ulkopuolelle. Samaa kohtelua olisi sovellettava myös kuolleen puolison perimystä koskeviin kysymyksiin, joista säädetään toimivallasta, sovellettavasta laista, päätösten tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta ja virallisten asiakirjojen hyväksymisestä ja täytäntöönpanosta perintöasioissa sekä eurooppalaisen perintötodistuksen käyttöönotosta 4 päivänä heinäkuuta 2012 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) N:o 650/ (23) Kysymykset, jotka koskevat puolisoiden oikeutta siirtää tai tasata keskenään vanhuus- tai työkyvyttömyyseläkeoikeuksia, jotka ovat karttuneet avioliiton aikana mutta jotka eivät ole tuottaneet eläketuloa tänä aikana, olisi jätettävä näiden eläkeoikeuksien luonteesta riippumatta tämän asetuksen soveltamisalan ulkopuolelle, ottaen huomioon jäsenvaltioiden erilaiset järjestelmät. Tätä poikkeusta olisi kuitenkin tulkittava suppeasti. Tätä asetusta olisi näin ollen sovellettava erityisesti eläkevarojen luokittelua koskevaan kysymykseen, samoin kuin määriin, jotka on jo maksettu toiselle puolisolle avioliiton aikana, sekä mahdolliseen korvaukseen, joka myönnettäisiin siinä tapauksessa, että eläke olisi maksettu yhteisellä omaisuudella. (24) Tässä asetuksessa olisi sallittava kiinteään tai irtaimeen omaisuuteen liittyvän oikeuden syntyminen tai siirtyminen aviovarallisuussuhteiden seurauksena aviovarallisuussuhteisiin sovellettavan lain mukaisesti. Se ei kuitenkaan saisi vaikuttaa joidenkin jäsenvaltioiden kansallisessa lainsäädännössä tunnettuihin, lukumäärältään rajoitettuihin (numerus clausus) esineoikeuksiin. Jäsenvaltiolta ei saisi edellyttää, että se tunnustaa alueellaan sijaitsevaa omaisuutta koskevan esineoikeuden, jos kyseistä esineoikeutta ei tunneta sen lainsäädännössä EUVL L 7, , s. 1. EUVL L 201, , s FI 15 FI

16 (25) Jotta puolisot kuitenkin voisivat nauttia heille aviovarallisuussuhteiden seurauksena syntyneistä tai siirretyistä oikeuksista toisessa jäsenvaltiossa, tässä asetuksessa olisi säädettävä tuntemattoman esineoikeuden muuntamisesta esineoikeudeksi, joka lähinnä vastaa sitä kyseisen toisen jäsenvaltion lainsäädännössä. Muuntamisessa olisi otettava huomioon kyseisellä esineoikeudella tavoitellut päämäärät ja edut sekä sen vaikutukset. Lähinnä vastaavan kansallisen oikeuden määrittelyä varten voidaan ottaa yhteyttä sen valtion viranomaisiin tai toimivaltaisiin henkilöihin, jonka lakia aviovarallisuussuhteisiin on sovellettu, lisätietojen saamiseksi oikeuden luonteesta ja vaikutuksista. Tätä varten voidaan käyttää siviili- ja kauppaoikeuden alan oikeudellisen yhteistyön nykyisiä verkostoja ja muita käytettävissä olevia toisen valtion lain ymmärtämistä helpottavia keinoja. (26) Tässä asetuksessa nimenomaisesti säädetty tuntemattomien esineoikeuksien muuntaminen ei saisi rajoittaa muita muuntamisen muotoja tätä asetusta sovellettaessa. (27) Edellytykset, jotka koskevat kiinteään tai irtaimeen omaisuuteen liittyvän oikeuden kirjaamista rekisteriin, olisi suljettava tämän asetuksen soveltamisalan ulkopuolelle. Näin ollen sen jäsenvaltion lainsäädännössä, jossa rekisteriä pidetään, eli kiinteän omaisuuden osalta omaisuuden sijaintipaikan laissa (lex rei sitae) olisi määritettävä, millaisin oikeudellisin edellytyksin ja miten kirjaaminen on suoritettava ja mitkä viranomaiset, kuten kiinteistörekisterin pitäjät tai notaarit, ovat vastuussa sen tarkistamisesta, että kaikki edellytykset täyttyvät ja että perusteeksi esitetyt tai laaditut asiakirjat ovat riittäviä tai sisältävät tarvittavat tiedot. Viranomaiset voivat erityisesti tarkistaa, että kiinteistön rekisteröintiä varten esitetyssä asiakirjassa mainittu puolison oikeus kiinteistöön on senkaltainen oikeus, joka kirjataan sellaisenaan rekisteriin tai joka muutoin osoitetaan rekisteriä pitävän jäsenvaltion lainsäädännön mukaisesti. Asiakirjojen päällekkäisyyden välttämiseksi rekisteröintiviranomaisten olisi hyväksyttävä sellaiset toisen jäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten laatimat asiakirjat, joiden liikkuvuudesta säädetään tässä asetuksessa. Tämä ei kuitenkaan saisi estää rekisteröintiviranomaisia pyytämästä rekisteröintiä hakevalta henkilöltä sellaisia esimerkiksi verojen maksamiseen liittyviä lisätietoja tai -asiakirjoja, joita edellytetään rekisteriä pitävän jäsenvaltion lainsäädännössä. Toimivaltainen viranomainen voi ilmoittaa rekisteröintiä hakevalle henkilölle, miten puuttuvat tiedot tai asiakirjat toimitetaan. (28) Oikeuden rekisteriin kirjaamisen vaikutukset olisi samoin jätettävä tämän asetuksen soveltamisalan ulkopuolelle. Sen jäsenvaltion lainsäädännössä, jossa rekisteriä pidetään, olisi näin ollen määritettävä, onko rekisteröinnillä esimerkiksi oikeuden olemassaolon toteava vai oikeuden luova vaikutus. Jos esimerkiksi oikeuden hankkiminen kiinteään omaisuuteen on rekisterien kaikkia koskevan vaikutuksen (erga omnes) varmistamiseksi tai oikeustoimien suojaamiseksi kirjattava rekisteriin sen jäsenvaltion oikeuden mukaan, jossa rekisteriä pidetään, hankinta-ajankohdan määrittämiseen olisi sovellettava kyseisen jäsenvaltion lakia. (29) Tässä asetuksessa olisi otettava asianmukaisesti huomioon erilaiset järjestelmät, joita eri jäsenvaltioissa sovelletaan aviovarallisuussuhteita koskeviin asioihin. Sen vuoksi tätä asetusta sovellettaessa sana tuomioistuin olisi ymmärrettävä laajasti niin, että se kattaa paitsi lainkäyttötehtäviä hoitavat tuomioistuimet sanan varsinaisessa merkityksessä myös esimerkiksi notaarit, jotka hoitavat joissakin jäsenvaltioissa tiettyihin aviovarallisuussuhteita koskeviin asioihin liittyviä lainkäyttötehtäviä tuomioistuimen tavoin, sekä notaarit ja oikeusalan ammattihenkilöt, jotka hoitavat joissakin jäsenvaltioissa joihinkin nimenomaisiin aviovarallisuussuhteisiin liittyviä lainkäyttötehtäviä tuomioistuimen antaman valtuutuksen nojalla. Tässä asetuksessa säädettyjen toimivaltasääntöjen olisi sidottava kaikkia tässä asetuksessa määriteltyjä tuomioistuimia. FI 16 FI

17 Vastaavasti tuomioistuimen käsite ei saisi kattaa viranomaisia, jotka eivät kuulu jäsenvaltion oikeusviranomaisiin mutta joilla on kansallisen lainsäädännön mukaan valtuudet käsitellä aviovarallisuussuhteita koskevia asioita. Tällaisia ovat useimmissa jäsenvaltioissa notaarit silloin, kun he eivät hoida lainkäyttötehtäviä, mitä he eivät yleensä teekään. (30) Tässä asetuksessa olisi sallittava kaikkien notaarien, joilla on toimivaltaa aviovarallisuussuhteita koskevissa asioissa jäsenvaltioissa, käyttää kyseistä toimivaltaa. Tässä asetuksessa vahvistetut toimivaltasäännöt sitovat tietyn jäsenvaltion notaareja, jos he kuuluvat tätä asetusta sovellettaessa tuomioistuimen määritelmän piiriin. (31) Tässä asetuksessa vahvistettuja asiakirjojen liikkumista koskevia sääntöjä olisi sovellettava aviovarallisuussuhteita koskeviin asiakirjoihin, joita notaarit laativat jäsenvaltioissa. Kun notaarit hoitavat lainkäyttötehtäviä, heitä sitovat toimivaltasäännöt ja heidän tekemiensä päätösten olisi liikuttava päätösten tunnustamista, täytäntöönpanokelpoisuutta ja täytäntöönpanoa koskevien säännösten mukaisesti. Kun notaarit eivät hoida lainkäyttötehtäviä, heitä eivät sido toimivaltasäännöt ja heidän antamiensa virallisten asiakirjojen olisi liikuttava virallisia asiakirjoja koskevien säännösten mukaisesti. (32) Jotta voidaan ottaa huomioon avioparien lisääntynyt liikkuvuus ja edistää hyvää lainkäyttöä, tämän asetuksen toimivaltasäännöillä olisi mahdollistettava, että kansalaisten kaikki toisiinsa liittyvät oikeusasiat käsiteltäisiin saman jäsenvaltion tuomioistuimessa. Tätä varten asetuksessa olisi pyrittävä keskittämään aviovarallisuussuhteita koskeva toimivalta jäsenvaltioon, jonka tuomioistuin käsittelee puolison perimystä tai avioeroa, asumuseroa tai avioliiton mitätöintiä koskevaa asiaa. Toimivalta perimysasioissa määräytyy asetuksen (EU) N:o 650/2012 mukaisesti, ja toimivalta avioeroa, asumuseroa tai avioliiton mitätöintiä koskevissa asioissa määräytyy tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta avioliittoa ja vanhempainvastuuta koskevissa asioissa ja asetuksen (EY) N:o 1347/2000 kumoamisesta 27 päivänä marraskuuta 2003 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 2201/ mukaisesti. (33) Asetuksessa olisi säädettävä, että jos puolison perimystä koskeva oikeudenkäynti on vireillä jäsenvaltion tuomioistuimessa asetuksen (EU) N:o 650/2012 nojalla, kyseisen valtion tuomioistuimilla tulisi olla toimivalta ratkaista kyseiseen perimysasiaan liittyvät aviovarallisuussuhteita koskevat asiat. (34) Vastaavasti aviovarallisuussuhteita koskevat asiat, jotka syntyvät avioeroa, asumuseroa tai avioliiton mitätöintiä koskevan asian yhteydessä, olisi käsiteltävä sen jäsenvaltion tuomioistuimessa, jossa viimeksi mainittua asiaa käsitellään asetuksen (EY) N:o 2201/2003 nojalla, paitsi jos toimivalta ratkaista avioeroa, asumuseroa tai avioliiton mitätöintiä koskevia asioita voi perustua ainoastaan erityisiin toimivaltaperusteisiin. Tällaisissa tapauksissa toimivallan keskittämistä ei pitäisi sallia ilman puolisoiden suostumusta. (35) Siltä osin kuin aviovarallisuussuhteita koskevat asiat eivät liity puolison perimystä tai avioeroa, asumuseroa tai avioliiton mitätöintiä koskevaan, jäsenvaltion tuomioistuimessa vireillä olevaan oikeudenkäyntiin, tässä asetuksessa olisi säädettävä, että toimivalta määritetään perättäin sovellettavien liittymäperusteiden perusteella. Ensisijaisena liittymäperusteena on puolisoiden vakinainen asuinpaikka hetkellä, jolloin asia saatettiin tuomioistuimen käsiteltäväksi. Koska kansalaisten vapaa liikkuvuus on lisääntynyt, liittymäperusteet on valittu siten, että voidaan varmistaa puolisoiden todellinen liittymä jäsenvaltioon, jossa toimivaltaa käytetään. 26 EUVL L 338, , s. 1. FI 17 FI

18 (36) Oikeusvarmuuden, ennakoitavuuden ja asianosaisten sopimusvapauden lisäämiseksi tässä asetuksessa olisi annettava tietyin edellytyksin asianosaisille mahdollisuus tehdä oikeuspaikkasopimus joko sen jäsenvaltion tuomioistuimen hyväksi, jonka lakia aviovarallisuussuhteisiin sovelletaan, taikka sen jäsenvaltion tuomioistuimen hyväksi, jossa avioliitto solmittiin. (37) Tätä asetusta sovellettaessa ja kaikkien mahdollisten tilanteiden huomioon ottamiseksi jäsenvaltiolla, jossa avioliitto solmittiin, tarkoitetaan jäsenvaltiota, jonka viranomaisten edessä avioliitto solmittiin. (38) Jäsenvaltion tuomioistuin voi todeta, että avioliittoa ei sen soveltamien kansainvälisen yksityisoikeuden normien mukaan voi tunnustaa aviovarallisuussuhteita koskevassa oikeudenkäynnissä. Tällaisessa tapauksessa saattaa poikkeuksellisesti olla tarpeen todeta, ettei kyseisellä tuomioistuimella ole tämän asetuksen mukaista toimivaltaa. Tuomioistuimen on toimittava ripeästi, ja asianosaisen olisi toimivaltaperusteiden järjestyksestä riippumatta voitava saattaa asia vireille missä tahansa muussa jäsenvaltiossa, jolla on toimivallan antava liittymä. Tällöin on kuitenkin kunnioitettava asianosaisten sopimusvapautta. Tuomioistuin, jossa asia pannaan vireille sen jälkeen kun toimivallan puuttuminen on todettu, voi myös joutua samoin edellytyksin poikkeuksellisesti toteamaan, ettei se ole toimivaltainen. Tätä ei kuitenkaan sovelleta sen jäsenvaltion tuomioistuimeen, jossa avioliitto solmittiin. Eri toimivaltasääntöjen yhdistelmällä olisi kuitenkin varmistettava, että asianosaisilla on kaikki mahdollisuudet panna asia vireille sellaisen jäsenvaltion tuomioistuimessa, joka hyväksyy toimivallan puolisoiden aviovarallisuussuhteiden toteuttamisessa. (39) Tämän asetuksen ei pitäisi estää asianosaisia ratkaisemasta aviovarallisuussuhteita koskevaa asiaa valitsemassaan jäsenvaltiossa sovinnollisesti tuomioistuimen ulkopuolella, esimerkiksi notaarin avulla, jos se on mahdollista kyseisen jäsenvaltion lain nojalla. Näin olisi voitava toimia myös siinä tapauksessa, että aviovarallisuussuhteisiin sovellettava laki ei ole kyseisen jäsenvaltion laki. (40) Jotta varmistettaisiin, että kaikkien jäsenvaltioiden tuomioistuimet voivat käyttää toimivaltaa samoilla perusteilla puolisoiden aviovarallisuussuhteiden osalta, tässä asetuksessa olisi lueteltava tyhjentävästi perusteet, joilla tällaista toissijaista toimivaltaa voidaan käyttää. (41) Erityisesti niiden tilanteiden varalta, joissa oikeussuoja on evätty, tässä asetuksessa olisi säädettävä varatoimivallan (forum necessitatis) käyttämisestä niin, että jäsenvaltion tuomioistuimelle annetaan poikkeustapauksissa mahdollisuus ratkaista aviovarallisuussuhteita koskeva asia, jolla on läheinen liittymä kolmanteen valtioon. Tällainen poikkeustapaus voi syntyä, kun oikeudenkäynti asianomaisessa kolmannessa valtiossa osoittautuu mahdottomaksi esimerkiksi sisällissodan vuoksi tai kun puolison ei kohtuudella voida odottaa aloittavan oikeudenkäyntiä tai osallistuvan siihen kyseisessä valtiossa. Varatoimivaltaa voidaan kuitenkin käyttää ainoastaan, jos asialla on riittävä liittymä jäsenvaltioon, jonka tuomioistuimessa asia pannaan vireille. (42) Lainkäytön yhdenmukaisuuden vuoksi olisi vältettävä sitä, että eri jäsenvaltioissa annetaan keskenään ristiriitaisia päätöksiä. Sitä varten tässä asetuksessa olisi säädettävä yleisistä menettelysäännöistä, jotka ovat samanlaisia kuin muissa yksityisoikeudellisen yhteistyön alalla annetuissa unionin säädöksissä. Yksi tällainen menettelysääntö on vireilläolosääntö (lis pendens), joka tulee sovellettavaksi, jos sama aviovarallisuussuhteita koskeva asia pannaan vireille eri jäsenvaltioissa olevissa eri tuomioistuimissa. Säännön mukaan määritetään, minkä tuomioistuimen olisi jatkettava aviovarallisuussuhteita koskevan asian käsittelyä. FI 18 FI

19 (43) Jotta kansalaiset voisivat hyötyä sisämarkkinoiden tarjoamista eduista siten, että tähän liittyy täysi oikeusvarmuus, asetuksella olisi annettava puolisoille mahdollisuus selvittää ennakolta, mitä lakia heidän aviovarallisuussuhteisiinsa sovelletaan. Ristiriitaisten tulosten välttämiseksi olisi sen vuoksi otettava käyttöön yhdenmukaiset lainvalintasäännöt. Pääsääntönä olisi oltava, että aviovarallisuussuhteisiin sovelletaan ennakoitavissa olevaa lakia, johon niillä on läheinen liittymä. Oikeusvarmuuden saavuttamiseksi ja aviovarallisuussuhteiden pirstoutumisen välttämiseksi aviovarallisuussuhteisiin sovellettavaa lakia olisi sovellettava kyseessä oleviin aviovarallisuussuhteisiin kokonaisuudessaan eli kaikkeen aviovarallisuussuhteiden piiriin kuuluvaan omaisuuteen sen luonteesta riippumatta ja myös silloin, kun omaisuus sijaitsee toisessa jäsenvaltiossa tai kolmannessa valtiossa. (44) Tämän asetuksen mukaisesti määräytyvää lakia olisi sovellettava, vaikka kyseessä ei olisi jäsenvaltion laki. (45) Jotta puolisoiden olisi helpompaa hoitaa omaisuuttaan, heille olisi annettava tässä asetuksessa omaisuuden luonteesta tai sijainnista riippumatta mahdollisuus valita aviovarallisuussuhteisiinsa sovellettava laki niiden lakien joukosta, joihin heillä on läheinen yhteys joko vakinaisen asuinpaikkansa tai kansalaisuutensa perusteella. Valinta voidaan tehdä milloin tahansa joko ennen avioliittoa, avioliiton solmimisen yhteydessä tai avioliiton aikana. (46) Jotta voidaan turvata oikeustoimien oikeusvarmuus ja estää aviovarallisuussuhteisiin sovellettavan lain vaihtaminen ilman, että vaihtaminen annetaan puolisoille tiedoksi, aviovarallisuussuhteisiin sovellettavaa lakia ei saa vaihtaa, elleivät puolisot ole selvästi ilmaisseet haluavansa vaihtamista. Puolisoiden tekemä lain vaihto ei voi tulla voimaan takautuvasti, paitsi jos puolisot ovat nimenomaisesti näin päättäneet. Missään oloissa tämä ei saa vaikuttaa kolmansien osapuolten oikeuksiin. (47) Lainvalintasopimuksen aineellista ja muodollista pätevyyttä koskevat säännöt olisi määriteltävä niin, että puolisoiden tietoon perustuva lainvalinta helpottuu ja että heidän yhteistä sopimustaan kunnioitetaan oikeusvarmuuden ja paremman oikeussuojan saatavuuden varmistamiseksi. Muodollisen pätevyyden osalta olisi otettava käyttöön tiettyjä takeita sen varmistamiseksi, että puolisot ovat tietoisia valintansa seurauksista. Lainvalintasopimus olisi vähintään tehtävä kirjallisena ja päivättävä, ja molempien asianosaisten olisi allekirjoitettava se. Jos kuitenkin sen jäsenvaltion lainsäädännössä, jossa molempien puolisoiden vakinainen asuinpaikka on sopimuksen tekohetkellä, edellytetään muitakin muotovaatimuksia, kyseisiä vaatimuksia on noudatettava. Jos puolisoiden vakinainen asuinpaikka on sopimuksen tekohetkellä eri jäsenvaltioissa, jotka asettavat erilaisia muotovaatimuksia, jommankumman valtion muotovaatimusten noudattamisen tulisi riittää. Jos puolisoista vain toisen vakinainen asuinpaikka on sopimuksen tekohetkellä jossakin jäsenvaltiossa, joka asettaa muita muotovaatimuksia, niitä olisi noudatettava. (48) Avioehtosopimus on aviovarallisuutta koskevien määräysten muoto, ja sen sallittavuus ja hyväksyttävyys vaihtelevat jäsenvaltioittain. Jotta helpotetaan sitä, että avioehtosopimuksen johdosta saadut aviovarallisuussuhdetta koskevat oikeudet hyväksytään jäsenvaltioissa, olisi määriteltävä avioehtosopimusten muodollista pätevyyttä koskevat säännöt. Sopimus olisi vähintään tehtävä kirjallisesti ja päivättävä, ja kummankin osapuolen olisi allekirjoitettava se. Sopimuksen olisi kuitenkin täytettävä myös muita pätevyysvaatimuksia sen mukaan kuin säädetään asetuksessa määritetyssä, aviovarallisuussuhteisiin sovellettavassa lainsäädännössä ja sen jäsenvaltion lainsäädännössä, jossa puolisoiden vakinainen FI 19 FI

20 asuinpaikka on. Tässä asetuksessa olisi määritettävä myös, mitä lainsäädäntöä sovelletaan avioehtosopimuksen aineelliseen pätevyyteen. (49) Jotta voidaan taata ennakoitavuus ja oikeusvarmuus sekä ottaa huomioon parin todellinen tilanne, tässä asetuksessa olisi säädettävä yhdenmukaisista lainvalintasäännöistä, joiden nojalla voidaan määrittää puolisoiden kaikkeen omaisuuteen sovellettava laki perättäin sovellettavien liittymäperusteiden perusteella niitä tapauksia varten, joissa puolisot eivät ole valinneet sovellettavaa lakia. Ensimmäiseksi perusteeksi olisi asetettava puolisoiden ensimmäinen yhteinen vakinainen asuinpaikka pian avioitumisen jälkeen. Sitä seuraisi puolisoiden yhteinen kansalaisuus avioitumishetkellä. Jos kumpikaan näistä perusteista ei täyty tai jos puolisoilla ei ole vielä ollut ensimmäistä yhteistä vakinaista asuinpaikkaa tapauksissa, joissa kummallakin puolisolla on avioitumishetkellä sama kaksoiskansalaisuus, olisi sovellettava sen valtion lakia, johon puolisoilla on avioitumishetkellä ollut läheisimmät yhteydet ottaen huomioon kaikki olosuhteet. (50) Kun tässä asetuksessa viitataan kansalaisuuteen liittymäperusteena, kysymys siitä, miten käsitellä tapauksia, joissa henkilöillä on useita kansalaisuuksia, on esikysymys, joka ei kuulu tämän asetuksen soveltamisalaan, vaan siihen olisi sovellettava kansallista oikeutta, mukaan lukien tarvittaessa kansainvälisiä yleissopimuksia, noudattaen täysin Euroopan unionin yleisiä periaatteita. Tämän ei tulisi vaikuttaa tämän asetuksen mukaisen lainvalinnan pätevyyteen. (51) Jos lainvalinta- tai avioehtosopimusta ei ole tehty, jäsenvaltion oikeusviranomaisen olisi aviovarallisuussuhteisiin sovellettavaa lakia määritettäessä voitava kumman tahansa puolison pyynnöstä tehdä poikkeustapauksissa jos puolisot ovat muuttaneet vakinaiseen asuinvaltioonsa pitkäksi aikaa johtopäätös, että tuon valtion lakia voidaan soveltaa, jos puolisot ovat tukeutuneet siihen. Tämä ei saa missään tapauksessa vaikuttaa kolmansien osapuolten oikeuksiin. (52) Aviovarallisuussuhteisiin sovellettavaksi määritettyä lakia olisi sovellettava aviovarallisuussuhteisiin alkaen siitä, että toisen tai kummankin puolison varallisuus luokitellaan eri omaisuuslajeihin avioliiton aikana ja sen purkamisen jälkeen, ja päättyen siihen, että varallisuus ositetaan. Lain tulisi käsittää aviovarallisuussuhteiden vaikutukset puolison ja kolmansien osapuolten oikeussuhteisiin. Puoliso voi kuitenkin vedota aviovarallisuussuhteisiin sovellettavaan lakiin kolmatta osapuolta vastaan tällaisten vaikutusten soveltamiseksi ainoastaan, jos puolison ja kolmannen osapuolen oikeudelliset suhteet ovat syntyneet aikana, jolloin kolmas osapuoli tiesi tai hänen olisi pitänyt tietää kyseisestä laista. (53) Yleistä etua koskevien seikkojen, kuten poliittisen, sosiaalisen tai taloudellisen järjestelmän suojelun, olisi annettava oikeutus siihen, että jäsenvaltioiden tuomioistuimet ja muut toimivaltaiset viranomaiset saavat poikkeustapauksissa mahdollisuuden soveltaa poikkeuksia, jotka perustuvat kansainvälisesti pakottaviin säännöksiin. Näin ollen kansainvälisesti pakottavien säännösten käsitteen olisi katettava pakottavat säännöt, kuten yhteisenä kotina käytetyn asunnon suojaa koskevat säännöt. Tämä aviovarallisuussuhteisiin sovellettavan lain soveltamista koskeva poikkeus edellyttää kuitenkin suppeaa tulkintaa, jotta se olisi sopusoinnussa tämän asetuksen yleisen tavoitteen kanssa. (54) Jäsenvaltioiden tuomioistuimille ja muille aviovarallisuussuhteita koskevia asioita käsitteleville toimivaltaisille viranomaisille olisi myös annettava yleistä etua koskevien seikkojen perusteella poikkeustilanteissa mahdollisuus olla ottamatta huomioon ulkomaisen lain tiettyjä säännöksiä, jos tällaisten säännösten soveltaminen olisi tietyssä tapauksessa selvästi ristiriidassa kyseisen jäsenvaltion oikeusjärjestyksen perusteiden (ordre public) FI 20 FI