EUROOPAN KOMISSIO. Bryssel C(2015) 2361 final. Viestintävirasto (FICORA) Itämerenkatu 3 A FI Helsinki Suomi

Transkriptio

1 EUROOPAN KOMISSIO Bryssel C(2015) 2361 final Viestintävirasto (FICORA) Itämerenkatu 3 A FI Helsinki Suomi Vastaanottaja: Asta Sihvonen-Punkka Pääjohtaja Faksi: Arvoisa pääjohtaja Sihvonen-Punkka Asia: Komission päätös asiassa FI/2015/1723: Sellaisten televisio- ja radiolähetyspalvelujen markkinat Suomessa, joissa lähetetään sisältöä loppukäyttäjille Direktiivin 2002/21/EY 7 artiklan 3 kohdan mukainen lausunto 1. MENETTELY Komissio kirjasi 3. maaliskuuta 2015 vastaanotetuksi Suomen kansallisen sääntelyviranomaisen Viestintäviraston (FICORA) ilmoituksen 1 sellaisten televisio- ja radiolähetyspalvelujen markkinoista Suomessa, joissa lähetetään sisältöä loppukäyttäjille Sähköisten viestintäverkkojen ja -palvelujen yhteisestä sääntelyjärjestelmästä 7 päivänä maaliskuuta 2002 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2002/21/EY (puitedirektiivi) (EYVL L 108, , s. 33), sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 2009/140/EY (EUVL L 337, , s. 37) ja asetuksella (EY) N:o 544/2009 (EUVL L 167, , s. 12), 7 artiklan mukaisesti. Vastaa markkinaa 18 komission suosituksessa 2003/311/EY, annettu 11 päivänä helmikuuta 2003, puitedirektiivin mukaisesti ennakkosääntelyn alaisiksi tulevista merkityksellisistä tuote- ja palvelumarkkinoista sähköisen viestinnän alalla (EUVL L 114, , s. 45). Kyseistä markkinaa ei ole mainittu nykyisin sovellettavassa komission suosituksessa 2014/710/EU, annettu 9 päivänä lokakuuta 2014, sähköisten viestintäverkkojen ja -palvelujen yhteisestä sääntelyjärjestelmästä annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2002/21/EY mukaisesti ennakkosääntelyn alaisiksi tulevista merkityksellisistä tuote- ja palvelumarkkinoista sähköisen viestinnän alalla ( merkityksellisiä markkinoita koskeva suositus ) (EUVL L 295, , s. 79). Euroopan komissio B-1049 Bryssel Puhelin: (+32 2)

2 Kansallinen kuuleminen 3 järjestettiin 15. tammikuuta ja 13. helmikuuta 2015 välisenä aikana. Komissio pyysi Viestintävirastolta lisätietoja 4 vastauksen 17. maaliskuuta maaliskuuta 2015 ja sai siltä Kansallisilla sääntelyviranomaisilla, Euroopan sähköisen viestinnän sääntelyviranomaisten yhteistyöelimellä (BEREC) ja komissiolla on puitedirektiivin 7 artiklan 3 kohdan nojalla mahdollisuus antaa lausuntonsa ilmoitetuista toimenpideluonnoksista asianomaiselle sääntelyviranomaiselle. 2. TOIMENPIDE-EHDOTUKSEN KUVAUS 2.1. Tausta Komissio arvioi näiden markkinoiden edellistä ilmoitettua tarkastelua asianumerolla FI/2008/ Tuolloin Viestintävirasto oli määritellyt kahdet markkinat: valtakunnallisten maanpäällisten digitaalisten televisiolähetyspalvelujen markkinat ja maanpäällisten analogisten radiolähetyspalvelujen markkinat. Viestintävirasto totesi, että molemmat markkinat täyttivät kolmen perusteen testin kaikki perusteet ja nimesi Digitan toimijaksi, jolla on huomattava markkinavoima (HMV) molemmilla markkinoilla. Tämän perusteella se määräsi joukon korjaavia toimia 6. Lausuntokirjeessään komissio katsoi, että ehdotettu velvoite antaa vuokralle antennipaikkoja ilman siihen liittyviä muita velvoitteita, erityisesti hinta- ja avoimuusvelvoitetta, olisi todennäköisesti tehoton. Lisäksi komissio kehotti Viestintävirastoa harkitsemaan kyseisen velvoitteen asettamista vain, jos oli riittävän todennäköistä, että taajuuskapasiteettia (joka mahdollistaisi vaihtoehtoisten toimijoiden tulon markkinoille) tulisi käyttöön tarkastelujakson aikana Markkinamäärittely Viestintävirasto arvioi, voidaanko televisio- ja radio-ohjelmistopalvelujen vähittäismarkkinoiden kysyntä- ja tarjontapuolella korvata nykyisiä lähetysjärjestelmiä vaihtoehtoisilla järjestelmillä. Se toteaa televisioohjelmistopalvelujen vähittäismarkkinoista, että VHF- 7, kaapelitelevisio- 8, Puitedirektiivin 6 artiklan mukaisesti. Puitedirektiivin 5 artiklan 2 kohdan mukaisesti. C(2008) D/ Maanpäällisten digitaalisten televisiolähetyspalvelujen markkinoiden ja valtakunnallisten radiolähetyspalvelujen markkinoiden korjaaviin toimiin kuuluivat i) velvoite antaa vuokralle antennipaikkoja, ii) velvoite luovuttaa maanpäällisen joukkoviestintäverkon kapasiteettia, iii) velvoite julkaista toimitusehdot ja hinnastot sekä v) hinnoittelua ja muita ehtoja koskevat velvoitteet. Lisäksi maanpäällisten digitaalisten televisiolähetysten markkinoilla asetettiin v) velvoite käyttää kustannuslaskelmajärjestelmää sekä vi) eriyttämisvelvoite. Viestintävirasto toteaa, että alle 15 prosentilla kotitalouksista on VHF-antenni, joka voi vastaanottaa VHF-lähetyksiä, ja että tällaisten antennien hankinta ja asentaminen aiheuttavat merkittäviä kustannuksia loppukäyttäjille, jotka haluavat siirtyä käyttämään UHF-verkon sijasta VHF-verkkoa. 2

3 satelliitti- 9 ja IPTV-verkon 10 välityksellä tai OTT-palveluina 11 tarjottavat palvelut eivät korvaa maanpäällisiä digitaalisia palveluja. Tämä johtuu lähinnä siitä, että ohjelmistotoimijoilla, erityisesti kaikkein suosituimmilla julkisen palvelun kanavilla ja yleisen edun kanavilla (joilla on Viestintäviraston tietopyyntöön antaman vastauksen mukaan 71 prosentin osuus koko katsojakunnasta), on toimilupansa mukaan oltava koko maan kattava peittoalue, mikä voidaan saavuttaa ainoastaan UHF-verkon avulla (muiden järjestelmien peittoalue on suppeampi). Tämä merkitsee sitä, että kaikkein suurimmat ohjelmistotoimijat eivät voi siirtyä muihin lähetysjärjestelmiin, jos UHF-verkon toimija korottaa hintoja ainoastaan vähän mutta pysyväisluonteisesti. Näin ollen vaihtoehtoiset järjestelmät eivät todennäköisesti pysty korvaamaan maanpäällisiä digitaalisia televisiopalveluja. Viestintävirasto toteaa vastaavasti radio-ohjelmistopalvelujen vähittäismarkkinoista, ettei UHF-verkon 12 ja OTT-palvelujen 13 kaltaisten vaihtoehtoisten järjestelmien voida katsoa korvaavan FM-verkkojen lähetyksiä. Pääasiallisena syynä ovat jälleen vaihtoehtoisten lähetysjärjestelmien peitto- ja laatuerot. Tietopyyntöön antamassaan vastauksessa Viestintävirasto mainitsee myös, että julkista palvelua tarjoavalla toimijalla Yleisradio Oy:llä on velvollisuus saavuttaa FM-lähetyksillä 100 prosentin väestöpeitto. Viestintävirasto on määritellyt tukkumarkkina-analyysissä kolmet erilliset tukkumarkkinat, jotka muodostuvat vähittäistason televisio- ja radioohjelmistopalvelujen tarjontaan tarvittavista verkoista. Kyseiset markkinat ovat i) antennipaikkaan ja -kapasiteettiin pääsyn tukkumarkkinat 14, ii) Vuonna 2014 noin 55 prosentilla Suomen väestöstä oli kaapelitelevisioliittymä. Kaapelitelevisioverkkoon vaihtaminen aiheuttaa loppukäyttäjille merkittäviä kustannuksia. Suomessa satelliittivastaanotto on maksullinen palvelu loppukäyttäjille. Vuonna 2013 ainoastaan 4 prosenttia kotitalouksista vastaanotti Suomessa televisiolähetyksiä satelliittiverkon välityksellä. IPTV-lähetysten vastaanottamiseen katsotaan tarvittavan sellainen laajakaistayhteys, jonka nopeus on vähintään 8 Mbit/s. Viestintävirasto on ilmoittanut tietopyyntöön antamassaan vastauksessa, että noin 43 prosentilla Suomen kotitalouksista oli vuonna 2014 kiinteä laajakaistaliittymä. Vuonna 2013 ainoastaan noin 9 prosenttia Suomen kotitalouksista vastaanotti IPTV-televisiolähetyksiä. Viestintävirasto toteaa, että vuonna 2013 noin 40 prosenttia kotitalouksista käytti OTT-palveluja (lineaariset televisiopalvelut ja tilausvideopalvelut mukaan luettuina). Kuitenkin ainoastaan osa julkisen palvelun kanavien ja yleisen edun kanavien tarjoamasta sisällöstä on saatavissa OTTpalveluina, ja OTT-lähetykset ovat huomattavasti heikkolaatuisempia kuin maanpäälliset tai kaapelitelevisiolähetykset. Viestintävirasto toteaa, että vain noin 49 prosenttia kotitalouksista voi vastaanottaa UHFradiolähetyksiä ja siirtyminen FM-lähetyksistä UHF-lähetyksiin aiheuttaa loppukäyttäjille huomattavia kustannuksia. Nykyisin noin 90 prosenttia kotitalouksista voi vastaanottaa radiolähetyksiä OTT-palveluina, ja LTEverkkojen toimilupaehdoissa toimijat velvoitetaan saavuttamaan 95 prosentin väestöpeitto ennen vuotta 2017 ja noin 99 prosentin väestöpeitto vuoteen 2019 mennessä. Tosiasiassa kuitenkin vain 12 prosenttia kotitalouksista kuunteli radiolähetyksiä OTT-palvelujen välityksellä vuonna Nämä markkinat muodostuvat päälähetysasemien antennipaikka- ja -kapasiteettipalveluista sekä liitännäistoiminnoista, jotka tarvitaan televisio- tai radiolähetyspalvelujen tarjoamiseen. 3

4 televisiolähetyspalvelujen tukkumarkkinat 15 ja iii) valtakunnallisten radiolähetyspalvelujen tukkumarkkinat 16. Merkityksellisten maantieteellisten markkinoiden katsotaan kaikilla kolmilla tukkumarkkinoilla olevan valtakunnalliset Kolmen perusteen testi Koska merkityksellisiä markkinoita koskevassa suosituksessa ei mainita enää yhtenä markkinana televisio- ja radiotoiminnan lähetyspalveluita sisällön lähettämiseksi loppukäyttäjille, Viestintävirasto tekee kolmen perusteen testin 17 ilmoittamilleen markkinoille Ensimmäinen peruste: suuret ja pysyväisluonteiset markkinoille pääsyn esteet Viestintävirasto toteaa, että kaikilla kolmilla tukkumarkkinoilla on suuria ja pysyväisluonteisia markkinoille pääsyn esteitä. Markkinoille tuloon liittyy erityisesti hyvin merkittäviä rakenteellisia esteitä, koska 100 prosentin väestöpeiton saavuttaminen Suomessa vaatii erityisen verkon rakentamista, josta aiheutuu huomattavia uponneita kustannuksia Toinen peruste: ei kehitystä kohti todellista kilpailua Viestintävirasto katsoo olevan epätodennäköistä, että merkitykselliset markkinat kehittyisivät sekä vähittäistasolla (vaihtoehtoisten järjestelmien synnyttämän kilpailun ansiosta) että tukkutasolla kohti todellista kilpailua markkinoiden tarkastelujakson aikana. Vähittäistasolla tämä johtuu siitä, että vaihtoehtoisilla järjestelmillä ei ole riittävästi peittoa, jotta ne voisivat kilpailla UHF-verkon televisiolähetysten tai FM-verkon radiolähetysten kanssa, sekä kustannuksista, joita koituu loppukäyttäjille näiden vaihtaessa vaihtoehtoisiin siirtoverkkoihin. Myös tukkutasolla on hyvin epätodennäköistä, että kilpailua kehittyisi tarkastelujakson aikana, koska olemassa olevien verkkojen toisintaminen aiheuttaisi suuria uponneita kustannuksia Kolmas peruste: pelkän kilpailuoikeuden riittämättömyys Viestintävirasto katsoo, että ilman ennakkosääntelyä kyseisten kolmien tukkumarkkinoiden toimija voisi kieltää verkkoon pääsyn ja nostaa hinnat kilpailukykyisen tason yläpuolelle. Ennakkosääntelyä, myös hintavalvontaan Nämä markkinat muodostuvat televisiolähetysverkoista, jotka toimivat A-, B-, C-, D-, E- ja H- kanavanippujen taajuusalueilla. Näitä verkkoja käytetään Suomessa televisio-ohjelmien siirtämiseen, lähettämiseen ja niputtamiseen. Nämä markkinat muodostuvat FM-verkosta, jota käytetään valtakunnallisten radio-ohjelmistojen siirtämiseen ja lähettämiseen. Merkityksellisiä markkinoita koskevan suosituksen 2 kohdan ja johdanto-osan 5 kappaleen mukaan kansallisten sääntelyviranomaisten olisi määritellessään muita kuin suosituksen liitteessä mainittuja markkinoita varmistettava, että kaikki seuraavat kolme perustetta täyttyvät: 1) markkinoille pääsylle on suuria ja pysyväisluonteisia esteitä, 2) markkinarakenne ei ole omiaan johtamaan todelliseen kilpailuun merkityksellisellä aikavälillä ja 3) pelkän kilpailuoikeuden soveltaminen ei riitä korjaamaan todettuja markkinoiden toimintapuutteita. 4

5 liittyviä velvoitteita tuotantoketjun alkupäässä antennipaikkaan ja -kapasiteettiin pääsyn markkinoilla, pidetään välttämättömänä, koska sääntely edistää kilpailua ja antaa mahdollisuuden reagoida nopeammin kuin tukeuduttaessa pelkkään kilpailulainsäädäntöön Huomattavan markkinavoiman (HMV) toteaminen Pääasiallisina perusteina, joilla huomattavaa markkinavoimaa arvioidaan merkityksellisillä markkinoilla, ovat i) markkinaosuudet ja vertikaalinen integraatio, ii) tasapainottavan neuvotteluvoiman puuttuminen ja iii) potentiaalisen kilpailun puuttuminen Markkinaosuudet ja vertikaalinen integraatio Viestintävirasto toteaa, että Digitalla on huomattava markkinavoima kaikilla kolmilla tukkumarkkinoilla. Antennipaikkaan ja -kapasiteettiin pääsyn tukkumarkkinoilla Digitalla on 100 prosentin markkinaosuus, koska se omistaa päälähetysasemien antennimastot ja -kapasiteettipaikat, jotka tarvitaan koko Suomen alueen kattaviin lähetyksiin. Vastaavasti Viestintävirasto toteaa, että Digitalla on huomattava markkinavoima sekä televisiolähetyspalvelujen 18 että radiolähetyspalvelujen tukkumarkkinoilla, koska Digita on koko Suomen alueen kattavien UHF-lähetysverkon ja FM-verkon ainoa omistaja. Radiolähetyspalveluista Viestintävirasto toteaa kuitenkin, että niitä tarjoaa FM-verkon välityksellä myös toinen toimija (Telemast Nordic) Tasapainottavan neuvotteluvoiman puuttuminen Sellaisten vaihtoehtoisten verkkojen tai järjestelmien puuttuminen, jotka voisivat kilpailla Digitan UHF- ja FM-verkkojen kanssa, pakottaa radio- ja televisiopalvelujen tarjoajat käyttämään Digitan verkkoja, minkä vuoksi niillä ei ole neuvotteluvoimaa, jolla ne voisivat vastustaa Digitan huomattavaa markkinavoimaa Mahdollisen kilpailun puuttuminen Koska sellaisen verkon rakentaminen, joka voisi kilpailla Digitan omistamien nykyisten televisio- ja radiolähetysverkkojen kanssa, aiheuttaisi suuria kustannuksia, on hyvin epätodennäköistä, että vaihtoehtoinen toimija voisi päästä markkinoille ja aiheuttaa Digitan verkkoihin kohdistuvia kilpailupaineita markkinoiden tarkastelujakson aikana Korjaavat sääntelytoimet Viestintävirasto ehdottaa, että useimmat sääntelyyn liittyvät velvoitteet, mukaan luettuna uusi hintavalvontaan liittyvä velvoite, asetetaan tuotantoketjun alkupäässä antennipaikkaan ja -kapasiteettiin pääsyn tukkumarkkinoille, kun taas televisio- ja radiolähetyspalvelujen tukkumarkkinoiden sääntelyä vähennetään jonkin verran. Viestintävirasto ehdottaa erityisesti seuraavien velvoitteiden määräämistä: Viestintävirasto arvioi, että Digitalla oli vuonna 2013 yli 90 prosentin markkinaosuus televisiolähetyspalveluista. Telemast Nordicin verkko kattaa noin 85 prosenttia Suomen alueesta, minkä vuoksi se voi kilpailla Digitan verkon kanssa ainoastaan aluetasolla. 5

6 Velvoite vuokrata antennipaikkoja ja -kapasiteettia. Velvoite tarjota televisiolähetyspalveluja tärkeimmissä palveluntarjoajien käyttämissä kanavanipuissa. Kanavanippuja D ja H koskevat velvoitteet tulevat voimaan kolmen kuukauden kuluttua päätöksen tiedoksi antamisesta. Velvoite julkaista toimitusehdot, hinnastot ja viitetarjous antennipaikkaan ja -kapasiteettiin pääsyn (myös liitännäistoimintojen) tukkumarkkinoilla sekä televisiolähetyspalvelujen tukkumarkkinoilla. Radiolähetyspalvelujen tukkumarkkinoilla Digita on velvollinen julkaisemaan ainoastaan toimitusehdot ja hinnastot. Velvoite noudattaa kustannussuuntautunutta hinnoittelua ja syrjimättömiä ehtoja antennipaikkaan ja -kapasiteettiin pääsyn sekä televisiolähetyspalvelujen tukkumarkkinoilla. Velvoite noudattaa antennipaikkojen vuokraamisessa hintavalvontaa, jossa Viestintävirasto laskee enimmäishinnan kaikkia Digitan päälähetysasemien mastoja varten 20. Kanavanippuja D ja H koskevat velvoitteet tulevat voimaan kolmen kuukauden kuluttua päätöksen tiedoksi antamisesta. Velvoite soveltaa kustannuslaskelmajärjestelmää. 3. HUOMAUTUKSET Komissio on tutkinut Viestintäviraston ilmoituksen sekä sen toimittamat lisätiedot ja esittää niistä seuraavan lausunnon 21 : Toisinnettavien ja ei-toisinnettavien mastojen yksilöinti Viestintävirasto toteaa, että Suomessa on rajalliset mahdollisuudet käydä infrastruktuurikilpailua (eli toisintaa päälähetysasemia), koska markkinoille pääsyä haittaavat merkittävät rakenteelliset esteet. Tähän ovat syynä huomattavat uponneet kustannukset, joita aiheutuu sellaisen verkon rakentamisesta, jolla saavutettaisiin 100 prosentin väestöpeitto. Lisäksi Digitan omistamilla päälähetysasemien mastoilla on tietyt erityispiirteet (maantieteellinen sijainti ja korkeus), joiden vuoksi niitä on vaikea toisintaa. Komissio toteaa kuitenkin, että Viestintävirasto katsoo itse erityisesti radiolähetysten osalta, että markkinoilla on jo toinen toimija (Telemast Nordic), joka myös tarjoaa lähetyspalveluja FM-verkon välityksellä ja joka on onnistunut saavuttamaan Suomessa 85 prosentin väestöpeiton. Tämä viittaa siihen, että infrastruktuurikilpailun kehittyminen on mahdollista Digitan yhteensä 129 mastosta ainoastaan 38:aa käytetään ensisijaisiin lähetyspalveluihin. Mastojen erityisen maantieteellisen sijainnin ja korkeuden ansiosta (kyseisistä 38 mastosta 27 on yli 200 metriä korkeita ja loput metriä korkeita) Digita saavuttaa 100-prosenttisen väestöpeiton huomattavasti pienemmin kustannuksin kuin käyttämällä muita mastoja, jotka on jo rakennettu Suomessa muita viestintäpalveluja (kuten matkaviestintää) varten. Puitedirektiivin 7 artiklan 3 kohdan mukaisesti. 6

7 Tämän perusteella komissio kehottaa Viestintävirastoa arvioimaan, voidaanko toisinnettavien ja ei-toisinnettavien mastojen välillä tehdä selvä ero suorittamalla hienojakoisemmalla tasolla analyysi erityisesti radiolähetyksiin käytettävistä mastoista. Jos tämä on mahdollista, Viestintäviraston olisi harkittava vastaavaa korjaavien sääntelytoimien eriyttämistä. Viestintävirasto voisi tältä osin rajata hintavalvonnan koskemaan ainoastaan sellaisia päälähetysasemia, jotka eivät tosiasiallisesti ole toisinnettavissa. Näin varmistettaisiin, että vaihtoehtoisten toimijoiden (kuten Telemast Nordicin) jo tekemiä investointeja ei heikennetä hintakatoilla, jotka määrätään vakiintuneen toimijan antennipaikkoihin ja liitännäistoimintoihin pääsylle. Toisaalta, jos Viestintävirasto toteaa, ettei tietyillä toisinnettavissa olevien mastojen maantieteellisillä alueilla ole huomattavan markkinavoiman toimijaa, se voisi vaihtoehtoisesti päättää poistaa kaikki Digitalle määrätyt sääntelyyn liittyvät velvoitteet kyseisillä alueilla. Tämä olisi oikeasuhteisempi lähestymistapa, jossa sääntely keskitettäisiin vain niihin alueisiin, jotka ovat todellisia pullonkauloja antennipaikkaan ja -kapasiteettiin pääsyn tukkumarkkinoilla. Komissio kehottaa joka tapauksessa Viestintävirastoa seuraamaan tiiviisti kilpailun kehittymistä näillä markkinoilla, jotta voidaan arvioida, ovatko Digitalle asetetut sääntelyyn liittyvät velvoitteet, jotka koskevat sen lähetysasemien käyttöä, perusteltuja ja oikeasuhteisia tulevaisuudessakin. Siirtyminen uuteen sääntelyjärjestelmään Viestintävirasto ehdottaa, että antennipaikkaan ja -kapasiteettiin pääsyn tukkumarkkinoilla otetaan käyttöön uusi hintavalvontaan liittyvä velvoite ja että radiolähetyspalvelujen tukkumarkkinoilta poistetaan useimmat velvoitteet. Tietopyyntöön antamassaan vastauksessa Viestintävirasto selittää, ettei se ole aikonut soveltaa radiolähetyspalvelujen tukkumarkkinoiden velvoitteiden poistamiseen siirtymäkautta, koska näillä markkinoilla ei ole aiemmin asetettu tiukempia hintavalvontaan liittyviä korjaavia toimia 22. Komissio katsoo, että siirtymäkausi todennäköisesti helpottaisi sidosryhmien sopeutumista sääntelyjärjestelmän muutoksiin. Sen vuoksi komissio kehottaa Viestintävirastoa harkitsemaan asianmukaisen siirtymäkauden vahvistamista lopullisessa päätöksessään. Markkinoiden seuranta teknologian kehityksen valossa sekä toimilupaehtojen uusiminen Suomen televisio- ja radiolähetyspalvelujen markkinoilla voidaan tulevaisuudessa odottaa suuria muutoksia. Muutokset johtuvat osittain kuluttajien käyttäytymisen muutoksista, kuten siirtymisestä ei-lineaariseen sisällön käyttöön ja mobiililaitteisiin, mutta ne johtuvat myös vaihtoehtoisten lähetysjärjestelmien, kuten kaapelitelevisio- ja IPTV-verkon tai OTT-palvelujen luomasta kilpailusta. Lisäksi on odotettavissa, että LTE-matkaviestinverkkojen toteuttaminen tarjoaa uuden keinon toimittaa loppukäyttäjille (laadukasta) sisältöä koko Suomen alueella. Lisäksi Viestintävirasto ilmoittaa, että liikenne- ja viestintäministeriö on käynnistänyt 16. maaliskuuta 2015 verkkotoimilupien hakumenettelyn ja että uudet toimiluvat tulevat voimaan vuoden 2017 alussa. Komissio toteaa, että kilpailun puuttuminen merkityksellisiltä markkinoilta johtuu jossain määrin nykyisestä 22 Komissio toteaa, että Viestintävirasto aikoo soveltaa kolmen kuukauden siirtymäkautta kanavanippuja D ja H koskeviin velvoitteisiin sekä antennien vuokraamiseen liittyvään hintavalvontaan. 7

8 toimilupajärjestelmästä, jossa palveluntarjoajat velvoitetaan tarjoamaan palvelujaan koko Suomen alueella, sillä ainoastaan Digitan verkot voivat täyttää tämän vaatimuksen. Tämän perusteella komissio kehottaa Viestintävirastoa seuraamaan merkityksellisten markkinoiden tulevaa kehitystä ottaen erityisesti huomioon muutokset, joita voi syntyä vuonna 2017 uuden toimilupajärjestelmän sekä vaihtoehtoisten alustojen (myös LTE-matkaviestinverkkojen) käyttöönoton myötä. Viestintäviraston on puitedirektiivin 7 artiklan 7 kohdan mukaisesti otettava muiden kansallisten sääntelyviranomaisten, BERECin ja komission lausunnot mahdollisimman laajasti huomioon, ja se voi hyväksyä lopullisen toimenpideluonnoksen, joka on annettava komissiolle tiedoksi. Komission kanta tähän nimenomaiseen ilmoitukseen ei rajoita sen mahdollisia kantoja suhteessa muihin ilmoitettuihin toimenpideluonnoksiin. Komissio julkaisee suosituksen 2008/850/EY kohdan mukaisesti tämän asiakirjan verkkosivuillaan. Komissio ei pidä asiakirjaan sisältyvää aineistoa luottamuksellisena. Jos katsotte kuitenkin, että tämä asiakirja sisältää liikesalaisuuksia koskevien Euroopan unionin ja kansallisten sääntöjen mukaisesti luottamuksellisia tietoja, ja toivotte, että kyseiset tiedot poistetaan ennen asiakirjan julkaisemista, pyydämme teitä ilmoittamaan siitä komissiolle 24 kolmen työpäivän kuluessa tämän asiakirjan vastaanottamisesta 25. Pyydämme teitä myös perustelemaan pyyntönne. Kunnioittavasti Komission puolesta Robert Madelin Pääjohtaja Komission suositus 2008/850/EY, annettu 15 päivänä lokakuuta 2008, ilmoituksista, määräajoista ja kuulemisista, joista säädetään sähköisten viestintäverkkojen ja -palvelujen yhteisestä sääntelyjärjestelmästä annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2002/7/EY 21 artiklassa (EUVL L 301, , s. 23). Pyynnöt on lähetettävä joko sähköpostitse osoitteeseen CNECT-ARTICLE7@ec.europa.eu tai faksilla numeroon (+32-2) Komissio voi tiedottaa yleisölle arviointinsa tuloksesta ennen kolmen päivän määräajan päättymistä. 8