KIIMINGIN KUNNAN POHJAVESIALUEIDEN SUOJELUSUUNNITELMA

Transkriptio

1 MINNA ISOLA KIIMINGIN KUNNAN POHJAVESIALUEIDEN SUOJELUSUUNNITELMA JOLOSHARJU, LAIVAKANGAS JA LAMUKANGAS

2 KIIMINGIN KUNNAN POHJAVESIALUEIDEN SUOJELUSUUNNITELMA JOLOSHARJU, LAIVAKANGAS JA LAMUKANGAS Minna Isola

3 2 Taitto, valokuvat, grafiikka ja kartat: Minna Isola Kannen kuvat vasemmalta oikealle: Asutusta Laivakankaan pohjavesialueella, pohjavesilampi Laivakankaan pohjavesialueella, puistomuuntamo Jolosharjun pohjavesialueella. Takakannen kuva: Tienvarsimaisemaa Jolosharjun pohjavesialueella

4 3 ALKUSANAT Pohjavesialueiden suojelusuunnitelma on laadittu Kiimingin kunnassa sijaitseville Jolosharjun ja Laivakankaan I-luokan pohjavesialueille. Lisäksi mukaan on otettu II-luokkaan kuuluva Lamukankaan pohjavesialue. Pohjavesialueista Laivakangas sijaitsee Jäälissä ja Jolosharju Kiimingin keskustan koillispuolella Kuusamontien varressa. Molemmilla pohjavesialueilla sijaitsee vedenottamo. Jolosharjun vedenottamo toimii tällä hetkellä varavedenottamona. Lamukankaan pohjavesialue sijoittuu Kiimingin kunnan ja Oulun kaupungin rajalle siten, että melkein puolet alueesta on Oulun kaupungin puolella. Pohjavesialueet ovat hieman eri tyyppiset. Jolosharju on kapea muodostuma Laivakankaan harjualueen ollessa leveämpi ja laakeampi, ympäristöstään topografialtaan vähemmän erottuva kangas. Laivakankaan alueen maa-aines on Jolosharjun karkeaa ainesta hienojakoisempaa. Jolosharju on ympäristöstään vettä keräävä eli synkliininen muodostuma Laivakankaan ollessa antikliininen eli vettä ympäristöönsä purkava muodostuma. Lamukankaan pohjavesialue on pienialainen, laakea vettä ympäristöönsä purkava harjumuodostuma. Osa pohjavesialueille sijoittuvista riskikohteista ja toiminnoista on samoja, tosin riskin suuruus riippuu toiminnan tai kohteen sijainnista pohjavesialueella, joten samakin toiminta saattaa eri alueelle sijoittuessaan aiheuttaa erisuuruisen pohjavesiriskin. Jolosharjun ja Laivakankaan pohjavesialueille sijoittuu hyvin samantyyppisiä riskitoimintoja. Molempien pohjavesialueiden halki kulkee valtatie 20. Molemmilla pohjavesialueilla sijaitsee entinen kaatopaikka sekä ampumarata, joista Laivakankaan radan toiminta on lopetettu. Alueilla on myös ollut laajamittaista soranottoa, joka on ulottunut lähelle pohjaveden pintaa ja sen alapuolelle. Monet vanhat, ennen maa-aineslain voimaantuloa syntyneet, maaainestenottoalueet ja niillä sijaitsevat pohjavesilammet ovat jääneet kunnostamatta. Laivakankaan pohjavesialueella on useita suuria pohjavesilampia, joiden reuna-alueet on maisemoitu. Paikalliset asukkaat käyvät lammikoilla uimassa. Lamukankaan pohjavesialueelle sijoittuu pienempiä, mutta vilkasliikenteisiä, teitä sekä teollisuutta. Maa-aineksia Lamukankaan pohjavesialueella ei ole otettu ja asutus on harvaa. Suurimman eron pohjavesialueille sijoittuvien riskien suhteen aiheuttaa alueiden sijainti. Jolosharjun ja Lamukankaan pohjavesialueet sijaitsevat melko asumattomalla seudulla, mutta Laivakankaan pohjavesialue kulkee Jäälin asutuskeskuksen halki, joten myös asutus ja siihen liittyvät toiminnot ovat yksi tälle pohjavesialueelle sijoittuva merkittävä riskitekijä. Siksi olisikin tärkeää varmistaa, että alueen asukkaat tiedostavat asuvansa ja toimivansa pohjavesialueella sekä ymmärtävät, miten alueella ei tule toimia. Tiedottamisella voidaan poistaa tietämättömyydestä johtuva pohjaveden laadun vaarantaminen. Kiimingin kunnan pohjavesialueiden suojelusuunnitelman laadinnassa on noudatettu soveltuvin osin Pohjois-Savossa laadittua vastaavanlaista pohjavesialueiden suojelusuunnitelmaa: Paula Remes ja Helena Valta (toim.), Pohjavesialueiden suojelusuunnitelma; Peltosalmi-Ohenmäki, Honkalampi ja Haminamäki-Humppi.

5 4 Pohjois-Savon ympäristökeskuksen raportteja 1/2007. Pohjois-Savon ympäristökeskus. 103 s. Pohjavesialueiden suojelusuunnitelman Kiimingin kunnassa sijaitseville Jolosharjun, Laivakankaan sekä Lamukankaan pohjavesialueille on laatinut Minna Isola Pohjois-Pohjanmaan elinkeino-, liikenne ja ympäristökeskuksesta. Suojelusuunnitelman laadintaa on ohjannut ohjausryhmä, johon kuuluivat seuraavat henkilöt: Kaisa Vähänen vesihuoltopäällikkö, Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskus Pekka Pesälä vesihuoltoinsinööri, Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskus Mikko Jaako hydrogeologi, Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskus Maria Ekholm-Peltonen geologi, Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskus Aarne Miettunen tarkastaja, Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskus Marjo Paavola tieinsinööri, Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskus Petteri Hankivuo toimitusjohtaja, Kiimingin Vesi Oy Esko Penttinen vesihuoltoinsinööri, Kiimingin Vesi Oy Mika Katiska vesilaitoksen hoitaja, Kiimingin Vesi Oy Kari Pellikka verkostopäällikkö, Oulun Vesi liikelaitos Sami Juola rakennustarkastaja, Kiimingin kunta Eeva-Liisa Kähkönen/ Maarit Kaakinen ympäristötarkastaja, Oulun seudun ympäristötoimi Pirjo Takku terveystarkastaja, Oulun seudun ympäristötoimi Aila Halonen läänin terveystarkastaja, Pohjois-Suomen aluehallintovirasto Kiitokset ohjausryhmän jäsenille ja kaikille niille tahoille, joilta on saatu tietoja suojelusuunnitelman laatimista varten. Erityisesti haluan kiittää geologi Maria Ekholm-Peltosta ja hydrogeologi Mikko Jaakoa monista neuvoista ja ohjeista, joita olen työni aikana saanut. Oulussa Minna Isola

6 5 SISÄLLYS 1. Suojelusuunnitelman tavoitteet Pohjavesien suojeluun liittyvä lainsäädäntö Pohjavesialueiden suojelusuunnitelmat ja lainsäädäntö Vesilaki Ympäristönsuojelulaki Maa-aineslaki Maankäyttö- ja rakennuslaki Hajajätevesiasetus Uusi öljyvahinkojen torjuntalaki Öljysäiliöitä koskevat säädökset Maatalous ja pohjaveden suojelu Yleistä Kiimingin kunnan vedenhankinnasta Suojelusuunnitelma-alueet Jolosharjun pohjavesialue Geologia ja hydrogeologia Vedenotto Tutkitut vedenottopaikat Laivakankaan pohjavesialue Geologia ja hydrogeologia Vedenotto Tutkitut vedenottopaikat Lamukankaan pohjavesialue Geologia ja hydrogeologia Tutkitut vedenottopaikat Pohjavesialueilla sijaitsevat riskitoiminnot ja niiden arviointi Asutus Öljysäiliöt Lämpölaitos Viemäriverkosto ja jäteveden pumppaamot Viemäriverkostoon liittymättömät kiinteistöt Asutukseen liittyvien riskien arviointi Toimenpidesuositukset Liikenne ja tienpito Pohjavesialueiden liikenne ja tienpito Tien suolaus ja pohjaveden kloridipitoisuudet Liikenteestä ja tienpidosta aiheutuvien riskien arviointi Toimenpidesuositukset 34

7 6 4.3 Yritystoiminta Yritystoiminnan riskien arviointi Maa-ainesten otto Pohjavesialueille sijoittuvat maa-ainesten ottoalueet Maa-ainesten ottamistoiminnan riskien arviointi Toimenpidesuositukset Muuntamot Muuntamoiden aiheuttamien pohjavesiriskien arviointi Toimenpidesuositukset Maa- ja metsätalous Pohjavesialueilla sijaitseva maa- ja metsätalous Maa- ja metsätalouden riskien arviointi Toimenpidesuositukset Kalankasvatus Pohjavesialueilla sijaitseva kalankasvatus ja siihen liittyvien riskien arviointi Toimenpidesuositukset Pilaantuneet tai mahdollisesti pilaantuneet maa-alueet ja niiden aiheuttamien riskien arviointi Jolosharjun pohjavesialue Laivakankaan pohjavesialue Toimenpidesuositukset Muut tarpeelliset toimenpiteet Pohjavesialueille sijoittuvat merkittävimmät riskit Ennakoiva pohjavesien suojelu Pohjavesialueiden maankäyttö- ja kaavatilanne Toimenpidesuositukset maankäytön suunnitteluun Pohjavesialueen maankäyttöä koskevat rajoitukset ja suositukset Asutus Liikenne Yritystoiminta Maa-ainesten otto Muuntamot Maa- ja metsätalous Varautuminen kriisitilanteisiin ja toimenpiteet vahinkotapauksissa Vesihuoltolaitoksen valmiussuunnitelma Pelastuslaitoksen öljyntorjuntasuunnitelma Pohjaveden laadun ja määrän valvonta Toimenpidesuositukset 56

8 7 5.6 Pohjavesialueiden suojelusuunnitelman toimeenpanon seuranta 56 LIITTEET 1. Kiimingin pohjavesialueet 2. Jolosharjun pohjavedenottamolta pumpatut vesimäärät vuosina Pohjaveden pinnan korkeudet Jolosharjun pohjavesialueella 4. Jolosharjun pohjavesialueen hydrogeologinen kartta 5. Pyyryväisharjun vedenottamolta pumpatut vesimäärät vuosina Pohjaveden pinnan korkeudet Laivakankaan pohjavesialueella 7. Laivakankaan pohjavesialueen hydrogeologinen kartta 8. Lamukankaan pohjavesialueen hydrogeologinen kartta 9. Riskikohteet ja toiminnot Jolosharjun pohjavesialueella 10. Riskikohteet ja toiminnot Laivakankaan pohjavesialueella 11. Riskikohteet ja toiminnot Lamukankaan pohjavesialueella 12. Jolosharjun pohjavesialueelle sijoittuvat mahdolliset riskikohteet ja toiminnot sekä toimenpideohjelma 13. Laivakankaan pohjavesialueelle sijoittuvat mahdolliset riskikohteet ja toiminnot sekä toimenpideohjelma 14. Lamukankaan pohjavesialueelle sijoittuvat mahdolliset riskikohteet ja toiminnot sekä toimenpideohjelma 15. Pohjavesialueiden kaavatilanne

9 8 1. Suojelusuunnitelman tavoitteet Pohjavesialueen suojelusuunnitelma on selvitys ja ohje, jota sovelletaan maankäytön suunnittelussa ja viranomaisvalvonnassa sekä käsiteltäessä lupahakemuksia ja ilmoituksia. Suojelusuunnitelman avulla pyritään turvaamaan pohjavesivarojen säilyminen hyvälaatuisina rajoittamatta kuitenkaan tarpeettomasti muuta maankäyttöä alueella. Pohjavesialueen suojelusuunnitelmassa esitetään pohjavesialueen hydrogeologiset ominaisuudet, vedenottamo- ja suoja-alueiden määrittely, riskitekijöiden kartoitus ja riskinarviointi, toimenpidesuositukset alueella jo oleville ja sinne mahdollisesti tuleville toiminnoille sekä toimenpiteet vahinkotapauksissa. Tämän työn tarkoituksena on selvittää Kiimingin kunnan alueella sijaitsevien Jolosharjun, Laivakankaan sekä Lamukankaan pohjavesialueiden pohjaveden laatua tai määrää vaarantavat riskitekijät ja -toiminnot sekä laatia toimenpideohjelma riskitekijöiden poistamiseksi alueelta kokonaan tai niiden vaikutusten minimoimiseksi. Suojelusuunnitelmassa myös annetaan suosituksia ja rajoituksia alueille tulevaisuudessa mahdollisesti sijoittuvia toimintoja varten. Tarkoituksena on turvata jo rakennetuilta pohjavedenottamoilta, samoin kuin tutkituilta vedenottopaikoilta, saatavan veden hyvä laatu jatkossakin. Pohjaveden laatu Lamukankaan pohjavesialueella pyritään säilyttämään tulevaisuuden vedenhankintatarpeita varten. 1.1 Pohjavesien suojeluun liittyvä lainsäädäntö Pohjaveden suojelu perustuu lähinnä vesilakiin sekä ympäristönsuojelulakiin ja asetukseen. Muita pohjaveden ja maaperän suojeluun liittyviä lakeja ja säädöksiä ovat mm. maa-aineslaki, maankäyttö- ja rakennuslaki, kauppa- ja teollisuusministeriön päätös maanalaisten öljysäiliöiden määräaikaistarkastuksista sekä valtioneuvoston asetus talousjätevesien käsittelystä vesihuoltolaitosten viemäriverkostojen ulkopuolisilla alueilla Pohjavesialueiden suojelusuunnitelmat ja lainsäädäntö Nykyisin myös Suomen pohjaveden suojelun ja siihen liittyvän tutkimuksen suuntaviivat antaa EU:n vesipolitiikan puitedirektiivi (2000/60 EY). Laki vesienhoidon järjestämisestä ( /1299) on keskeinen keino vesipuitedirektiivin kansallisessa toimeenpanossa. Pyrkimyksenä on edistää vesivarojen kestävää käyttöä, estää pohjavesien pilaantuminen ja vähentää jo tapahtunutta pilaantumista. Suomessa käytössä oleva suojelusuunnitelmamenettely on kansainvälisestikin tarkasteltuna varsin edistyksellinen keino yhteistyöhön ja vapaaehtoisuuteen perustuvassa pohjaveden suojelussa ja se vastaa hyvin myös useimpiin vesipuitedirektiivin tavoitteisiin. (Rintala ym. 2007).

10 Vesilaki Pohjaveden muuttamiskielto Vesilain ( /264) 1. luvun 18 koskee pohjaveden muuttamiskieltoa. Sen mukaan ei saa ottaa maa-aineksia, käyttää pohjavettä tai ryhtyä pohjaveden ottamista tarkoittavaan toimeen ilman aluehallintoviraston lupaa niin, että pohjaveden laadun tai määrän muuttumisen vuoksi vaikeutetaan jonkin pohjavettä ottavan laitoksen vedensaantia, vähennetään olennaisesti tärkeän tai muun vedenhankintakäyttöön soveltuvan pohjavesiesiintymän antoisuutta tai huononnetaan muuten sen hyväksikäyttömahdollisuutta tai vaikeutetaan toisen kiinteistöllä talousveden saantia. Vedenottamon suoja-alueet Eräs pohjaveden suojelukeino on vesilain mukaisten suoja-alueiden perustaminen pohjavedenottamon ympärille. Vesilain 20 :n mukaan aluehallintovirasto voi, joko pohjavedenottamon perustamista koskevassa lupapäätöksessä tai eri hakemuksesta, määrätä vedenottamon ympärillä olevan alueen vedenottamon suoja-alueeksi. Tällä alueella ei saa ilman aluehallintoviraston lupaa pitää asuintai muuta vakituisena oleskelupaikkana olevaa rakennusta tai sellaista varastoa, säiliötä, johtoa, viemäriä tai laitosta, josta likaa tai muuta veden laatuun vaikuttavaa ainetta voi päästä pohjaveteen. Alueella ei saa myöskään suorittaa toimintaa, joka vahingollisella tavalla voi huonontaa ottamosta saatavan veden laatua. Suoja-alueeksi määräämisestä toiselle aiheutuva vahinko, haitta ja muu edunmenetys on hakijan korvattava (VL 19 ) Ympäristönsuojelulaki Pohjaveden pilaamiskielto Ympäristönsuojelulain ( /86) 8 :ään sisältyvän pohjaveden pilaamiskiellon mukaan ainetta tai energiaa ei saa panna tai johtaa sellaiseen paikkaan tai käsitellä siten, että aiheutetaan pohjaveden muuttuminen terveydelle vaaralliseksi tai sen laadun muu olennainen huononeminen tärkeällä tai muulla vedenhankintakäyttöön soveltuvalla pohjavesialueella, toisen kiinteistöllä pohjaveden muuttuminen terveydelle vaaralliseksi tai kelpaamattomaksi tarkoitukseen, johon sitä voitaisiin käyttää tai toimenpiteellä vaikutetaan muuten pohjaveden laatuun ja se loukkaa yleistä tai jonkun yksityistä etua. Pohjaveden pilaamiskiellosta poikkeamiseen ei voida myöntää lupaa. Maaperän pilaamista koskeva lainsäädäntö Ympäristönsuojelulain 7 käsittelee maaperän pilaamiskieltoa. Sen mukaan maahan ei saa jättää tai päästää jätettä, muuta ainetta, organismeja tai mikroorganismeja niin, että seurauksena on sellainen maaperän laadun huononeminen,

11 10 josta voi aiheutua vaaraa tai haittaa terveydelle tai ympäristölle, viihtyisyyden melkoista vähentymistä tai muu niihin verrattava yleisen tai yksityisen edun loukkaus. Ympäristönsuojelulakiin sisältyy myös pilaantumisen torjuntavelvollisuus (YSL 5 ). Mikäli toiminnasta aiheutuu tai uhkaa välittömästi aiheutua ympäristön pilaantumista, toiminnanharjoittaja velvoitetaan viipymättä ryhtymään tarpeellisiin toimenpiteisiin pilaantumisen ehkäisemiseksi tai sen rajoittamiseksi mahdollisimman vähäiseksi, jos pilaantumista on jo tapahtunut. Vahingonaiheuttajan on välittömästi ilmoitettava valvontaviranomaiselle, mikäli maahan tai pohjaveteen on päässyt ainetta, joka saattaa aiheuttaa pilaantumista (YSL 76 ). Ympäristönsuojelulaki sisältää myös maaperän ja pohjaveden puhdistamisvelvollisuuden. Laissa velvoitetaan toiminnallaan maaperän tai pohjaveden pilaantumista aiheuttaneen puhdistamaan maaperän ja pohjaveden sellaiseen tilaan, ettei siitä voi aiheutua terveyshaittaa eikä haittaa tai vaaraa ympäristölle. (YSL 75 ). Alueen haltija on velvollinen hoitamaan alueen maaperän puhdistamisen, jos maaperän pilaantumisen aiheuttajaa ei saada selville tai tavoiteta tai häntä ei saada täyttämään puhdistamisvelvollisuuttaan sekä myös siinä tapauksessa, että pilaantuminen on tapahtunut alueen haltijan suostumuksella tai hän on ollut aluetta hankkiessaan tietoinen, tai ainakin olisi pitänyt olla tietoinen, alueen kunnosta. Alueen haltija on puhdistamisvelvollinen siltä osin kuin se ei ole ilmeisen kohtuutonta. Alueen haltija vastaa samoin edellytyksin myös pilaantuneen pohjaveden puhdistamisesta, mikäli pilaantuminen on johtunut alueen maaperän pilaantumisesta. Kunnan tehtäväksi jää selvittää maaperän puhdistamistarve ja puhdistuttaa maaperä siltä osin kuin pilaantuneen alueen haltijaa ei voida velvoittaa puhdistamaan pilaantunutta maaperää. Maa-alueen luovuttajalla tai vuokraajalla on selontekovelvollisuus pilaantuneesta alueesta. (YSL 104 ). Hänen on esitettävä uudelle omistajalle tai haltijalle käytettävissä olevat tiedot alueella harjoitetusta toiminnasta sekä jätteistä tai aineista, jotka saattavat aiheuttaa maaperän tai pohjaveden pilaantumista. Ympäristölupa Ympäristönsuojelulain mukaan ympäristön pilaantumisen vaaraa aiheuttavaan toimintaan tulee olla ympäristölupa (YSL 28 ). Ympäristönsuojeluasetuksen 1 :ssä on lueteltu ne toiminnot, joille ympäristölupa tarvitaan. Tällaisia toimintoja ovat mm. monet teollisuuslaitokset, puunkyllästämö, sahalaitos, nestemäisten polttoaineiden jakeluasema, kaivostoiminta, turvetuotanto, asfalttiasema, teurastamo, vähintään 30 lypsylehmän eläinsuoja, tietyt kriteerit täyttävä kalankasvatus- tai kalanviljelylaitos, kaatopaikka sekä ulkona sijaitseva ampumarata. Joillekin vähäisemmillekin toiminnoille tulee olla ympäristölupa siinä tapauksessa, että toiminto sijoitetaan I- tai II-luokan pohjavesialueelle ja toiminnasta voi aiheutua pohjaveden pilaantumisen vaaraa.

12 11 Kunnan ympäristönsuojelumääräykset Ympäristönsuojelulain ( /86) mukaan kunnanvaltuustolla on mahdollisuus antaa paikallisista olosuhteista johtuvia, kuntaa tai sen osaa koskevia yleisiä määräyksiä, jotka eivät voi kuitenkaan koskea ympäristönsuojelulain mukaan luvanvaraista toimintaa eivätkä tiettyjä määriteltyjä toimintoja. Määräyksiä voidaan antaa mm. toimista, rajoituksista ja rakennelmista, joilla ehkäistään päästöjä tai niiden haitallisia vaikutuksia. Kuntakohtaisesti voidaan myös rajoittaa lannan ja lannoitteiden ym. maataloudessa käytettävien, ympäristölle haitallisten, aineiden käyttöä ja kieltää jätevesien johtaminen maahan tai vesistöön ympäristön erityisen pilaantumisvaaran vuoksi Maa-aineslaki Maa-ainesten ottoa säädellään maa-aineslailla ( /555) ja se koskee kiven, soran, hiekan, saven ja mullan ottamista. Laki ei kuitenkaan koske kaivoslakiin perustuvaa ainesten ottamista, eikä rakentamisen yhteydessä irrotettujen ainesten ottamista ja hyväksikäyttöä, kun siihen on viranomaisen lupa. Laki ei myöskään koske sellaista ainesten ottamista vesialueella, johon vesilain mukaan vaaditaan aluehallintoviraston lupa. Maa-ainesten ottoon täytyy saada lupa, ellei kyse ole maa-ainesten ottamisesta kotitarvekäyttöön asumiseen tai maa- ja metsätalouteen ja käyttö liittyy rakentamiseen tai kulkuyhteyksien kunnossapitoon. Maa-ainesten ottolupaa haettaessa tulee luvan hakijan laatia ottamissuunnitelma. Lupaviranomainen voi määrätä luvanhakijan maksamaan vakuuden ennen ottotoiminnan aloittamista siltä varalta, että ottoalueen jälkihoitotoimet jäisivät tekemättä. Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselta on pyydettävä lausunto silloin, kun maa-ainesten ottolupa sijoittuu pohjavesialueelle. Maa-aineksia ei saa ottaa niin, että siitä aiheutuu kauniin maisemakuvan turmeltumista, luonnon merkittävien kauneusarvojen tai erikoisten luonnonesiintymien tuhoutumista, huomattavia tai laajalle ulottuvia vahingollisia muutoksia luonnonolosuhteissa tai tärkeän tai muun vedenhankintakäyttöön soveltuvan pohjavesialueen veden laadun tai antoisuuden vaarantuminen, ellei siihen ole saatu vesilain mukaista lupaa Maankäyttö- ja rakennuslaki Vuonna 2000 voimaan tulleessa maankäyttö- ja rakennuslaissa ( /132) on säädetty kaavoitukseen ja rakentamiseen liittyvistä asioista. Sen tavoitteena on järjestää alueiden käyttö ja rakentaminen niin, että siinä luodaan edellytykset hyvälle ympäristölle, sekä edistetään ekologisesti, taloudellisesti, sosiaalisesti ja kulttuurisesti kestävää kehitystä. Kaavaa laadittaessa on selvitettävä suunnitelman sekä tarkasteltavien vaihtoehtojen toteuttamisesta aiheutuvat ympäristövaikutukset. Maakuntakaavassa esitetään yleispiirteinen suunnitelma alueiden käytöstä maakunnassa tai sen osa-alueella. Maakuntakaava ei ole voimassa oikeusvaikutteisen yleiskaavan eikä asemakaavan alueella, mutta kylläkin ohjeena yleiskaavaa ja asemakaavaa laadittaessa sekä muutettaessa.

13 12 Asema- ja yleiskaavoilla ohjataan ja järjestetään kunnan alueiden käyttöä. Yleiskaava voi olla laadittu myös useamman kunnan yhteiseksi kaavaksi. Yleiskaavassa osoitetaan alueiden käytön pääpiirteet. Siinä voidaan antaa määräyksiä myös mm. maankäytön ja rakentamisen erityiseen ohjaukseen tietyllä alueella sekä haitallisten ympäristövaikutusten estämisestä tai rajoittamisesta. Asemakaava laaditaan alueiden käytön yksityiskohtaista järjestämistä, rakentamista ja kehittämistä varten. Kunnan tulee seurata asemakaavojen ajanmukaisuutta ja tarvittaessa uudistaa niitä. Myös asemakaavassa voidaan antaa määräyksiä mm. haitallisten ympäristövaikutusten estämisestä tai rajoittamisesta. Asemakaava-alueella yleiskaava ei ole voimassa, mutta sitä käytetään ohjeena laadittaessa ja muutettaessa asemakaavaa Hajajätevesiasetus Talousjätevesien käsittelystä vesihuoltolaitosten viemäriverkostojen ulkopuolisilla alueilla on säädetty valtioneuvoston antamalla, vuonna 2004 voimaan tulleella, asetuksella (542/2003) ja siihen vuonna 2010 voimaan tulleella muutoksella (1824/2009). Asetuksella pyritään vähentämään talousjätevesien päästöjä ja ympäristön pilaantumista ottaen huomioon valtakunnalliset vesiensuojelun tavoitteet. Neljännen pykälän mukaan talousjätevesien ympäristöön aiheuttamaa kuormitusta on vähennettävä orgaanisen aineen osalta vähintään 90 %, kokonaisfosforin osalta vähintään 85 % ja kokonaistypen osalta vähintään 40 % verrattuna käsittelemättömän jäteveden kuormitukseen. Kiinteistöllä tulee olla sellainen jätevesijärjestelmä, joka täyttää nämä vaatimukset. Vanhoille kiinteistöille on varattu siirtymäaika kiinteistön jätevesijärjestelmän saattamiseen vaatimuksia vastaavaksi. Jätevesien käsittelystä pohjavesialueella voidaan antaa erillismääräyksiä kunnan ympäristönsuojelumääräyksissä Uusi öljyvahinkojen torjuntalaki Vuoden 2010 alusta tuli voimaan uusi öljyvahinkojen torjuntalaki (1673/2009). Sitä sovelletaan maa-alueella tapahtuvien öljyvahinkojen sekä Suomen vesialueella aluksista aiheutuvien öljy- sekä kemikaalivahinkojen torjuntaan ja torjuntaan varautumiseen sekä vahinkojen seurausten korjaamiseen. Lailla on kumottu aiempi maa-alueilla tapahtuvien öljyvahinkojen torjuntalaki. Alueellisen pelastustoimen on huolehdittava öljyvahinkojen torjunnasta alueellaan ja se on velvollinen antamaan öljy- ja kemikaalivahinkojen torjuntaviranomaisille virka-apua. Alueella on oltava öljyvahinkojen torjuntasuunnitelma sekä nimetty viranomainen, joka on vastuussa torjunnan järjestämisestä ja johtamisesta. Torjunnan aloittamisesta ensisijainen vastuu on aina paikallisella pelastusviranomaisella. Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus ohjaa ja valvoo öljyntorjunnan järjestämistä sekä antaa tarvittaessa muille torjuntaviranomaisille asiantuntija-apua.

14 13 Öljyvahinkojen torjuntasuunnitelmassa on oltava tiedot öljyvahinkojen torjunnan eri viranomaisista ja niiden tehtävistä, selvitys torjuntavalmiuden tasosta ja torjunnan järjestämisestä sekä tiedot öljyvahinkojen torjuntakalustosta. Kunta vastaa tarvittaessa jälkitorjunnasta alueellaan. Kunnan eri viranomaisten ja laitosten tulee tarvittaessa osallistua öljyvahinkojen torjuntaan. Koska uusi laki on lisännyt kuntien vastuuta, kuntien tulee päivittää jälkitorjuntaan osallistuvien kunnan viranomaisten ja laitosten yhteystiedot Öljysäiliöitä koskevat säädökset Vedenhankintaa varten tärkeille pohjavesialueille sijoittuvien maanalaisten polttoja dieselöljysäiliöiden määräaikaistarkastuksista on säädetty kauppa- ja teollisuusministeriön päätöksessä ( /344). Sen mukaan määräaikaistarkastuksesta tulee laatia pöytäkirja, josta on toimitettava jäljennös kunnan palopäällikölle. Säiliö on tarkastettava ensimmäisen kerran 10 vuoden kuluessa säiliön käyttöönotosta. A-luokan metallisäiliö tulee tarkastaa uudelleen viiden vuoden väliajoin, materiaaliltaan muu A-luokan säiliö 10 vuoden väliajoin. B-luokan säiliön tarkastusväli on kaksi vuotta. Mikäli säiliö todetaan tarkastuksessa sijoittuvaksi luokkaan C, se tulee poistaa käytöstä kuuden kuukauden kuluessa tarkastuksesta ja D-luokan säiliö välittömästi. Öljylämmityslaitteistoja koskevan asetuksen (1211/1995) mukaan maanalaisen öljysäiliön tai maanalaiseen kammioon sijoitetun öljysäiliön asentamisesta tärkeälle pohjavesialueelle on ilmoitettava paloviranomaiselle, jolle on varattava tilaisuus tarkastaa säiliön sijoitus ennen sen peittämistä. Määräaikaistarkastuksessa öljyvahingonvaaraa aiheuttavaksi havaittu säiliö on korjattava tai poistettava käytöstä. Säiliö, joka aiheuttaa välitöntä vaaraa, on heti poistettava käytöstä. Säiliön omistajan velvollisuus on huolehtia määräaikaistarkastusten suorittamisesta Maatalous ja pohjaveden suojelu Kotieläintalouden ympäristönsuojeluohjeen (Ympäristöministeriö, 2010) mukaan pohjavesialueille ei tulisi sijoittaa uusia eläinsuojia tai lantaloita, eikä pohjavesialueilla tulisi tehdä merkittäviä eläinsuojien tai lantaloiden laajennuksia. Pohjavesialueilla sijaitseville pelloille ei tulisi levittää lietelantaa, virtsaa, pesuvesiä, käsiteltyjä jätevesiä, käsiteltyjä puhdistamo- tai sakokaivolietteitä, puristenestettä tai muutakaan nestemäistä orgaanista lannoitetta. Nitraattiasetuksen (931/2000) mukaan lantapatteria ei saa sijoittaa pohjavesialueelle.

15 14 2. Yleistä Kiimingin kunnan vedenhankinnasta Kiimingin kunnan alueella sijaitsee joko kokonaan tai osittain kolme pohjavesialuetta; Jolosharjun, Laivakankaan sekä Lamukankaan pohjavesialueet (liite 1). Kaksi ensimmäistä aluetta ovat nk. vedenhankinnan kannalta tärkeitä pohjavesialueita (luokka I), koska ne ovat vedenhankintakäytössä. Lamukangasta ei ole toistaiseksi otettu vedenhankintakäyttöön, vaikka sen on tutkimuksissa katsottu siihen soveltuvan (pohjavesialueluokka II). Kaikkiaan Kiimingin vesihuoltolaitoksella on neljä käytössä olevaa vedenottamoa (taulukko 1). Oman kunnan alueella sijaitsevien Jolosharjun ja Pyyryväisharjun (Laivakankaan pohjavesialueella) vedenottamoiden lisäksi on vielä Teeriselän ja Koniharjun vedenottamot, jotka sijaitsevat Haukiputaan kunnan puolella. Suurin osa käytettävästä pohjavedestä tulee Teeriselän ja Koniharjun ottamoilta. Kiimingin Vesi Oy on aloittanut toimintansa vuonna 1966 Kiimingin Vesihuolto Oy nimisenä yhtiönä. Laitos kunnallistettiin vuonna 1974 ja hyväksyttiin yleiseksi vesi- ja viemärilaitokseksi vuonna Vuoden 2010 alussa vesihuoltolaitos yhtiöitettiin ja samalla laitoksen nimeksi tuli Kiimingin Vesi Oy, joka hoitaa sekä alueen vesilaitos- että viemärilaitospalvelut. Vuoden 2009 lopussa 99 % kunnan asukkaista oli liittynyt vesijohtoverkostoon. Samana vuonna kokonaisvedenkulutus oli noin m 3 ja myyty vesimäärä noin m 3, joka on noin 116 litraa asukasta kohden vuorokaudessa. Suurimpia yksittäisiä vedenkuluttajia kunnan alueella ovat kappapuutarhat, vanhainkoti ja koulut. Vettä käyttävää teollisuutta edustaa olutvierretehdas sekä VAASAN Oy:n leipomo. Taulukko 1. Kiimingin kunnan vedenhankintakäytössä olevat pohjavedenottamot. Lupa myönnetty Lupa (m 3 /d) Otettu vesimäärä v (m 3 /d) Pohjavesialueen nimi Vedenottamo Käyttöönottovuosi Jolosharju Jolosharju Laivakangas Pyyryväisharju Onkamonselkä- Teeriselkä Hietakangas Koniharju

16 15 3. Suojelusuunnitelma-alueet 3.1 Jolosharjun pohjavesialue Geologia ja hydrogeologia Kiimingin taajaman koillispuolelle sijoittuva Jolosharjun pohjavesialue ( ) on vedenhankintaa varten tärkeä eli I-luokan pohjavesialue, jonka kokonaispinta-ala on 2,89 km 2 (kuva 1). Pohjaveden muodostumisalueen pinta-ala on 0,78 km 2. Pohjavettä alueella muodostuu arviolta 700 m 3 /d. Jolosharjun alue kuuluu Pohjois-Pohjanmaan liuskejaksoon, joka käsittää noin 2500 km 2 :n laajuisen alueen Oulun pohjois-, koillis- ja itäpuolella. Alueen kivilajeja luonnehtivat laaja-alaiset turbidiittiset metasedimentit sekä niihin liittyvät konglomeraattiset välikerrokset. Muita liuskejaksolle tyypillisiä kiviä ovat emäksiset vulkaniitit, joihin liittyvät kiisu- ja hiilipitoiset mustaliuskeet. Lisäksi tavataan karsikiviä, serttejä sekä dolomiittisia kalkkikiviä. Jolosharjulla Kurkiselän ja Kurkisuon alueella, Jolosharjun pohjavesialueesta luoteeseen, on havaittu pohjavesilampien veden olevan voimakkaasti happamoitunutta ja metallipitoista. Asiaa on tutkittu mm. Geologian tutkimuskeskuksen toimesta. On havaittu, että Kurkisuon läheisyydessä, Jolosharjun ja Jolosjoen leikkauskohdassa, kallioperässä on mustaliuskeiden, serttien ja karsikivien muodostama kivilajikerros, johon liittyy runsas rikki-, magneettikiisu sekä hiilipitoisuus. Happamoituneilla alueilla maa-aineksia on otettu kiisuuntuneella fylliitistä tai mustaliuskeesta koostuvalla kallioalueella pohjaveden pinnan alapuolelle kallion pintaan saakka. Tästä on ollut seurauksena rikki- ja magneettikiisun rapautuminen ja prosessin myötä pohjavesilampien veden happamoituminen. Myös muissa lähialueen harjuissa, joissa maa-ainesten Kuva 1. Jolosharju Reposelän alueella.

17 16 otto on ulottunut pohjaveden pinnan alapuolelle, on todettu vastaavaa. Kuitenkaan Jolosjoen itäpuolella, Jolosharjun pohjavesialueella, ei happamoitumista ole havaittu. (Geologian tutkimuskeskus 1996). Jolosharjun pohjavesialueen kallioperä koostuu grauvakasta sekä vulkaanisista kivilajeista; tuffista ja tyynylaavasta (Honkamo 1984). Jolosharju on rakenteeltaan kapea ja selännemäinen harjumuodostuma. Se on metrin levyinen ja 5-10 metrin korkuinen. Maa-ainesten oton seurauksena suuri osa pohjaveden pinnan yläpuolisista sora- ja hiekkavaroista on jo käytetty. Natura 2000 verkostoon kuuluva Kiimingin lettoalue ulottuu paikoin Jolosharjulle. Harjun ydinosa koostuu pääasiassa karkeasta sorasta. Hiekkoja esiintyy vähäisemmässä määrin muodostuman pinta- ja reunaosissa. Vedenläpäisevyys harjun pituussuunnassa on hyvä. Pohjaveden päävirtaussuunta on länsiluoteeseen. Muodostuma on luonteeltaan synkliininen eli ympäristöstään vettä keräävä, joten harju saa täydennystä vesivaroihinsa ympäristöstä tulevasta valunnasta Vedenotto Pohjavesialueella sijaitseva Jolosharjun vedenottamo on otettu käyttöön vuonna1974 (kuva 2). Vedenottamo sijaitsee pohjavesialueen luoteisosassa Oulu- Kuusamo valtatien luoteispuolella. Vedenottamon kaivo on kuilukaivo. Vesioikeuden luvalla ottamolta saadaan pumpata vettä 700 m 3 /d. Vuosina vettä pumpattiin keskimäärin noin m 3 /d. Seuraavien kahden vuoden aikana otettu vesimäärä oli huomattavasti pienempi, vain 5 6 m 3 vuorokaudessa. Vuonna 2009 pohjavedenottoa Jolosharjun vedenottamolta lisättiin roimasti Pyyryväisharjun vedenottamon käytön vähentyessä samaan aikaan. Jolosharjulta pumpattu vesimäärä oli tuolloin noin 235 m 3 vuorokaudessa (kuva 3, liite 2). Veden laadussa esiintyy vaihtelua rauta- sekä mangaanipitoisuuksien osalta ja vedenottoa lisättäessä on vaarana pohjaveden rautapitoisuuden kasvu. Vedenottamon käyttöä on rajoitettu, jotta veden laatu säilyisi hyvänä. Tällä hetkellä pohjavedenottamo toimii varavedenottamona. Veden lievän aggressiivisuuden takia Jolosharjun pohjavedenottamon vesi alkaloidaan kalkkikivisuodatuksella. Jolosharjun pohjavedenottamon tarkkailuohjelma on vuodelta Muutoksia siihen on tehty vuonna Jolosharjun pohjavesialueella pohjaveden pinnan korkeutta tulee tarkkailla vedenottamon kaivosta ja sen vieressä olevasta havaintoputkesta kerran viikossa. Muista havaintoputkista korkeustarkkailu suoritetaan kuusi kertaa vuodessa. Havaintoputkista yksi on sijoitettu vedenottamon vaikutusalueen ulkopuolelle.

18 17 Kuva 2. Jolosharjun vedenottamo m 3 /d vuosi Kuva 3. Vuosien aikana Jolosharjun vedenottamolta pumpatut vesimäärät. Pohjaveden laatua tulee tarkkailla vedenottamon kaivosta ja lisäksi aistinvaraisesti on tarkkailtava pohjaveden ulkonäköä, hajua ja makua vedenottamon kaivosta sekä alueella olevista havaintoputkista vedenpinnan korkeuden mittausten yhteydessä. Tarvittaessa tulee ottaa myös vesinäytteet. Vedenottamolta pumpatun veden määrä rekisteröidään päivittäin. Pohjaveden pinnan korkeudet havaintoputkissa on esitetty liitteessä 3. Kaikkien havaintoputkien sekä vedenottamon kaivon pohjaveden pinnan tasoissa on havaittavissa loppuvuodelle 2002 sattuneen kuivan kauden aiheuttama pohjaveden

19 18 pintojen aleneminen. Putkessa nro 7 pohjaveden pinta ei ole sen jälkeen enää täysin palautunut aiemmalle tasolle. Vedenottamon läheisyydessä sijaitsevan putken nro 6 veden pinnan lasku on ollut voimakkainta, mutta sen vedenpinta on kuitenkin palautunut vuoden 2005 aikana lähes samalle tasolle kuin se oli kesällä Tutkitut vedenottopaikat Jolosharjulla on nykyisen vedenottamon lisäksi yksi tutkittu vedenottopaikka (Reposelkä 4/3), joka sijaitsee pohjavesialueen kaakkoisosassa Reposelän alueella (liite 4). Pohjaveden antoisuudeksi tutkimuskohteessa on arvioitu 300 m 3 /d. Pohjavesi tutkimuspisteessä täyttää juomavedelle asetetut laatuvaatimukset, tosin veden rauta- ja mangaanipitoisuudet lisääntyivät koepumppauksen aikana. Koepumppauksen aikana veden ph-arvo oli 6,3 6,7. Tutkimuspiste sijaitsee asumattomalla alueella. 3.2 Laivakankaan pohjavesialue Geologia ja hydrogeologia Laivakankaan pohjavesialue ( ) sijoittuu Kiimingin keskustan lounaispuolelle ja on vedenhankintaa varten tärkeä eli I-luokan pohjavesialue (kuva 4). Alueen kokonaispinta-ala on 6,34 km 2 ja pohjaveden muodostumisalueen pinta-ala 3,15 km 2. Pohjavettä Laivakankaalla on arvioitu muodostuvan noin 2500 m 3 /d. Kuva 4. Laivakankaan pohjavesialue. Alueella risteilevät polut ja hiekkatiet tarjoavat hyvät ulkoilumahdollisuudet.

20 19 Kuva 5. Mustaliusketta Laivakankaan pohjavesialueen lähettyvillä. Laivakankaan alueen kallioperä muodostuu Pohjois-Pohjanmaan liuskejaksoon kuuluvista kiille- ja mustaliuskeista (Honkamo 1984), jotka ovat ongelmallisia erityisesti kalliopohjaveden kannalta (kuva 5). Rautapitoisten kiisujen liuetessa helposti pohjaveteen, saattaa veden rautapitoisuus kohota haitalliselle tasolle. Pohjaveden ph:n ollessa alhainen, lisääntyy raudan liukoisuus sulfidipitoisilla alueilla. Laivakankaan alue muodostuu matalapiirteisestä harjusta ja siihen liittyvistä rantakerrostumista. Laivakankaan harjumuodostumassa on kapeahko soraydin, joka ei erotu topografisesti ympäristöstään, sekä kohtalaisen laajat hiekkaiset lieveosat. Harjun karkea ydinosa kulkee Laivakankaan itäpään, eteläreunan ja edelleen Pyyryväisharjujen pohjoisreunan kautta. Sorapitoisen osan ulkopuolella, suhteellisen ohuiden hiekkakerrostumien alla, on pohjatasona moreenia ja harvemmin savea. Hiekkakerrostumia esiintyy pääasiassa ydinosan pohjoispuolella, jonne Laivakankaalta haarautuu toinen luoteeseen Hämeenjärven suuntaan kulkeva jakso. Harjun soraisen ydinosan pitkittäissuuntainen vedenläpäisevyys on kohtalaisen hyvä. Pohjaveden päävirtaussuunta alueella on länteen. Muodostuma on antikliininen eli vettä ympäristöönsä purkava. Pohjavettä purkautuu ympäröiville soille sekä Jäälinjärveen ja Jäälinojaan Vedenotto Laivakankaan alueella sijaitsevalle Pyyryväisharjun vedenottamolle (kuva 6) on myönnetty vedenottolupa vuonna 2002 ja ottamo on otettu käyttöön vuonna Vedenottamo sijaitsee pohjavesialueen luoteispäässä Oulu-Kuusamo valtatien

21 20 luoteispuolella. Laivakankaan pohjavesialueella ei ole vesioikeuden vahvistamia suoja-alueita. Vedenottamon kaivo on siiviläputkikaivo ja siitä saa vesioikeuden luvalla ottaa enintään 500 m 3 vettä vuorokaudessa. Pyyryväisharjun vedenottamolta on pumpattu vettä noin 300 m 3 /d. Vuonna 2003 otettu vesimäärä jäi alle 200 m 3 /d ja vuonna 2009 vedenottoa pienennettiin noin 150 kuutiometriin vuorokaudessa raakaveden laadunmuutosten johdosta (rautapitoisuuden kasvu) (kuva 7, liite 5). Veden lievän aggressiivisuuden takia Pyyryväisharjun pohjavedenottamolta Kuva 6. Pyyryväisharjun vedenottamo. m 3 /d vuosi Kuva 7. Vuosien aikana Pyyryväisharjun vedenottamolta pumpatut vesimäärät.

22 21 saatava vesi alkaloidaan kalkkikivisuodatuksella. Pyyryväisharjun vedenottamon tarkkailuohjelma on vuodelta Siinä velvoitetaan tarkkailemaan otettavan pohjaveden (raakaveden) määrää, laatua ja korkeutta sekä vedenoton ympäristövaikutuksia. Veden korkeuden ja veden laadun seurantapisteet on pyritty sijoittamaan siten, että niiden avulla pystytään muutokset ja riskit tunnistamaan mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Ohjelman mukaan vedenottamon raakaveden laatua tulee seurata kaksi kertaa vuodessa tehtävin määrityksin. Raskasmetallimääritykset tulee suorittaa joka viides vuosi. Lisäksi pohjaveden muodostumisalueen veden laadun seurantaa varten on kolme havaintopistettä ja yksi tarkkailupiste pintaveden laadun seurantaa varten, joista veden laatua tulee tarkkailla kerran vuodessa. Yksi näistä tarkkailupisteistä sijaitsee käytöstä poistetun vedenpuhdistamon lounaispuolella pohjaveden varsinaisella muodostumisalueella. Havaintopisteestä seurataan käytöstä poistetun vedenpuhdistamon lika-aineiden olemassaoloa sekä mahdollista liikkumista pohjavesialueella. Seurantapiste 2 sijoittuu viljelysmaiden ja uuden Vt 20:n tielinjausvarauksen länsipuolelle. Tarkoituksena on seurata peltoviljelyn vaikutuksia, käytöstä poistetulta vedenpuhdistamolta tulevasta ojasta mahdollisesti imeytyvän pintaveden vaikutuksia sekä tiehankkeen mahdollisesti toteutuessa tien rakentamisesta, liikenteestä sekä kunnossapidosta aiheutuvia pohjavesivaikutuksia. Kolmas seurantapiste on sijoitettu pohjaveden ottamon länsipuolelle. Siitä seurataan vedenoton seurauksena mahdollisesti muuttuvan pohjaveden virtaussuunnan aiheuttamia vaikutuksia ottamolle tulevan pohjaveden laatuun eli käytännössä suovesien virtausta pohjavesialueelle. Neljäs seurantapiste on pintaveden tarkkailupiste käytöstä poistetun vedenpuhdistamon laskuojassa. Pohjaveden pinnan korkeutta tulee seurata vedenottamon kaivosta ja yhdestä vedenottamoalueen havaintopisteestä jatkuvasti mittaavilla vedenkorkeusmittareilla. Näiden lisäksi pohjavesialueella on 12 havaintopaikkaa (seurantapisteet 1 4 mukaan luettuna) sekä yksi talousvesikaivo, joista veden korkeus tulee mitata joka toinen kuukausi. Pohjavesi on Laivakankaan pohjavesialueella hapanta (ph 5,8 6,2), pehmeää sekä monin paikoin myös rautapitoista. Länsiosassa veden laatu on ollut hyvä, joskin rautapitoisuus on ottamon vedessä viime aikoina haitallisesti kohonnut. Pohjaveden pinnoissa on havaittavissa normaalit vuodenajoista johtuvat pohjaveden pinnan korkeuden vaihtelut (liite 6). Runsassateisempi jakso on ollut vuosien aikana. On tiedusteltu, voiko jätevesiä päästä virtaamaan Punaisenladonkankaan alueelta Pyyryväisharjun vedenottamolle. Tämä ei kuitenkaan ole mahdollista, koska pohjaveden päävirtaus vedenottamolle tapahtuu kaakosta, eikä Punaisenladonkankaan suunnalta.

23 Tutkitut vedenottopaikat Laivakankaan pohjavesialueella on Pyyryväisharjun vedenottamon lisäksi kuusi tutkittua vedenottopaikkaa (Laivakangas 23/4, Laivakangas 20/i, Laivakangas 5,6, Laivakangas 20/1, Laivakangas 9/1, Laivakangas 5) (liite 7). Ne kaikki sijaitsevat Kuusamontien itäpuolella. Vedenottopaikkojen arvioidut antoisuudet ovat m 3 /d lukuun ottamatta yhtä paikkaa, jossa antoisuus jää pienemmäksi ollen 150 m 3 /d (Laivakangas 5.6). Tutkitut vedenottopaikat sijaitsevat yhtä (Laivakangas 5.6) lukuun ottamatta Jäälin taaja-asutuksen ulkopuolella. 3.3 Lamukankaan pohjavesialue Geologia ja hydrogeologia Lamukankaan pohjavesialue ( ) sijaitsee Kiimingin kunnan kaakkoiskulmassa Ylikiiminkiin johtavan tien molemmin puolin. Noin puolet pohjavesialueesta sijoittuu Oulun kaupungin alueelle. Lamukangas on vedenhankintaan soveltuva eli II-luokan pohjavesialue. Vedenottamoita alueella ei ole. Pohjavesialueen kokonaispinta-ala on 1,25 km 2 ja pohjaveden varsinaisen muodostumisalueen pinta-ala 0,61 km 2. Lamukankaan pohjavesialueella on arvioitu muodostuvan pohjavettä noin 450 m 3 /d. Lamukankaan pohjavesialue sijoittuu Pohjois-Pohjanmaan liuskejaksolle. Alueen kallioperä on grauvakkaa (Kesola 1983). Lamukankaan pohjavesialue muodostuu harjujaksoon kuuluvasta laakeasta hiekkakankaasta (kuva 8). Alueen itäosassa syvemmällä maaperässä esiintyy myös sorakerroksia. Muodostuman länsiosassa maa-ainesten hienorakeisuus vähentää pohjaveden tehokasta hyväksikäyttöä. Kuva 8. Näkymä Lamukankaan pohjavesialueen keskiosasta.

24 23 Pohjaveden päävirtaussuunta Lamukankaan pohjavesialueella on ilmeisesti länsiluoteeseen. Alustavan pohjavesitutkimuksen mukaan pohjaveden laatu on todettu jokseenkin hyväksi. Muodostuma on antikliininen eli vettä ympäristöönsä purkava pohjaveden purkautuessa ympäröiville soille, Ahmasjärveen ja Ahmasojaan sekä Lylykkäänjärveen Tutkitut vedenottopaikat Lamukankaan pohjavesialueen luoteisosaan on tutkittu vedenottamon paikka (Lamukangas 3/3) (liite 8), josta määritetyt pohjaveden rauta- ja mangaanipitoisuudet eivät koepumppauksen aikana ylittäneet talousvedelle asetettuja teknis-esteettisiä laatuvaatimuksia. Myöhemmin suoritetuissa määrityksissä rauta- ja mangaanipitoisuudet ovat hieman ylittäneet vaaditut arvot. Tutkimuspisteen antoisuudeksi on arvioitu noin 600 m 3 /d.

25 24 4. Pohjavesialueilla sijaitsevat riskitoiminnot ja niiden arviointi Toiminnan tai kohteen pohjaveden laadulle tai määrälle aiheuttamaa riskiä määritettäessä, voidaan riski jakaa päästö- ja sijaintiriskiin. Päästöriskillä tarkoitetaan sitä, kuinka paljon ja miten helposti haitallisia aineita voi päästä maaperään ja edelleen pohjaveteen. Riskin suuruuteen vaikuttavat varastoidun tai käytetyn aineen määrä ja laatu, kohteen suojaus, päästön havaittavuus ja valvonta sekä päästön todennäköisyys. Sijaintiriski määräytyy sen mukaan, miten vakavia seurauksia mahdollisista päästöistä olisi pohjavesille ja vedenottamoiden vedenlaadulle maaperäolosuhteista, pohjaveden virtaussuunnasta ja -nopeudesta sekä vedenottamon läheisyydestä johtuen. Pääasiallisin maankäyttömuoto sekä Jolosharjun että Laivakankaan pohjavesialueilla on metsätalous. Jolosharjun alueella metsätalouden osuus on 84 % (kuva 9) ja Laivakankaalla 73,6 %. (SLICES-aineisto 2000). Jolosharjun pohjavesialueella peltoviljely on toiseksi yleisin maankäyttömuoto (7,3 %) maa-ainesten oton osuuden ollessa 2,6 %. Haja- ja loma-asutuksen osuus on tätäkin pienempi. Laivakankaan pohjavesialueella metsätalouden jälkeen merkittävin maankäyttömuoto on asutus (13,1 %) (kuva 10). Peltoviljelyn osuus on 5,5 % ja maa-ainesten oton 2,8 %. 7 % 3 %3 % 2 % 1 % 84 % Metsätalous Peltoviljely Maa-ainesten otto Haja-asutus Loma-asutus Varalla Kuva 9. Maankäytön jakautuminen Jolosharjun pohjavesialueella.

26 25 5 % 3 %2 % 2 % 1 % Metsätalous Asutus 13 % Peltoviljely 74 % Maa-ainestenotto Varalla Vesistöt Loma-asutus Kuva 10. Maankäytön jakautuminen Laivakankaan pohjavesialueella. 5,1 % 3,4 % 3 % 0,9 % 0,2 % Metsätalous Varalla Peltoviljely 87,4 % Haja-asutus Vesistöt Teollisuus- tai varastoalue Kuva 11. Maankäytön jakautuminen Lamukankaan pohjavesialueella. Lamukankaan pohjavesialueella merkittävin maankäyttömuoto on metsätalous, jonka osuus vuonna 2000 on ollut 87,4 % (kuva 11). Muita maankäyttömuotoja ovat peltoviljely (3,4 %) sekä haja-asutus (3 %). SLICES aineisto ei kuitenkaan ole täysin ajan tasalla, joten esitetyt tiedot eivät ole kaikilta osin täsmällisiä. Muun muassa teollisuuden osalta tieto on vanhentunutta. Osa Lamukankaan pohjavesialueesta on kaavoitettu teollisuusalueeksi. Teollisuus on ollut yhtenä maankäyttömuotona vuonna 2000, mutta sen prosenttiosuus on nykyään suurempi.

27 26 Kuva 12. Laivakankaan pohjavesialueella sijaitsee runsaasti omakotitaloasutusta. 4.1 Asutus Pohjaveden laadulle vaaraa aiheuttavia, asutukseen liittyviä tavanomaisimpia riskejä ovat öljy- ja polttoainesäiliöiden vuodot, jätevesien pääsy maahan joko rikkoutuneista tai vuotavista viemäriputkista sekä viemäröimätön asutus. Jolosharjun pohjavesialueella asutusta on vähän ja se on keskittynyt harjun pituussuunnassa melko lyhyelle matkalle Oulu-Kuusamo valtatien molemmin puolin. Laivakankaan pohjavesialue sijoittuu Jäälin alueelle ja valtatie 20:n läheisyydessä, tien itäpuolella, on taajaa pientaloasutusta (kuva 12). Pohjavedenottamo sijaitsee runsaan kilometrin päässä asutuskeskittymästä. Lamukankaan pohjavesialueella asutusta on vähän ja asuinkiinteistöt sijaitsevat hajallaan pohjaveden muodostumisalueella Ylikiiminkiin johtavan tien varrella Öljysäiliöt Suoritetun kyselyn perusteella Laivakankaan pohjavesialueelle sijoittuvista öljysäiliöistä 20 sijaitsee sisätiloissa tai maan päällä ja niissä kaikissa on valumaaltaat. Säiliöistä kaksi on metallisäiliöitä ja muut on valmistettu lujitemuovista tai lasikuidusta. Pohjavesialueella on 39 maanalaista öljysäiliötä, joista 17 on metallisia ja 22 muovi- tai lasikuitusäiliöitä. Joillakin kiinteistöillä lämmitysmuoto on vaihdettu esimerkiksi sähköön, mutta vanha, tyhjä öljysäiliö on kuitenkin jätetty paikalleen maan alle.

28 27 Todellisuudessa Laivakankaan pohjavesialueella saattaa olla enemmänkin öljysäiliöitä. Kaikki alueen asukkaat eivät välttämättä vastanneet kyselyyn, joten tiedot ovat suuntaa-antavia. Vanhalla asutusalueella on arvioitu olevan paljon öljylämmityslaitteistoja. Uudemmalla asuinalueella lämmitykseen käytetään pääsääntöisesti sähköä. Vanha asutus sijaitsee Kuusamontien läheisyydessä Lämpölaitos Jäälin kaukolämpöhuolto toimii tällä hetkellä Jäälin koulun yhteydessä sijaitsevan öljykäyttöisen lämpökeskuksen varassa. Jäälin asemakaavassa on osoitettu tontti biolämpölaitosta varten. Se sijaitsee Laivakankaan koulun lähettyvillä varsinaisen pohjaveden muodostumisalueen ulkopuolella. Asemakaavaa laadittaessa tarkoituksena on ollut rakentaa alueelle biolämpölaitos, jonka polttoaineena käytetään puuta ja raskasta polttoöljyä. Biolämpölaitoksen toteuttaminen on hidastunut asemakaavasta tehtyjen valitusten takia, joten nykyisen lämpökeskuksen yhteyteen on sijoitettu siirrettävä lämpökeskus. Biolämpölaitoksen tontille on väliaikaisella luvalla rakennettu varalämpökeskus, jonka polttoaineena käytetään kevyttä polttoöljyä Viemäriverkosto ja jäteveden pumppaamot Laivakankaan pohjavesialueella on asemakaavoitettuja alueita ja sinne on rakennettu myös kunnallinen viemäriverkosto, johon suurin osa alueella sijaitsevista kiinteistöistä on liittynyt. Kiimingissä melkein kaikki viemärit on saneerattu sujuttamalla muoviputkella vuosien aikana. Käytännössä vanhoja betoniviemäreitä ei ole. Uudet viettoviemärit ovat PVC-putkea. Noin 60 % Laivakankaan alueen tarkastuskaivoista on saneerattu muovikaivoiksi. Kunnan viemäriverkoston vuotoprosentti on noin 12 %. Jäteveden pumppaamoista vain Jaakolan pumppaamolla on ylivuoto. Se sijaitsee Laivakankaan pohjavesialueella pohjaveden varsinaisella muodostumisalueella. Etäisyys Pyyryväisharjun vedenottamolle on noin 1,5 km pohjaveden virtaussuunnan ollessa likimain vedenottamolle päin. Vesilaitoksen hoitajat valvovat mahdollisia ylivuotoja tulvaaikoina jopa päivittäin. Kiimingin kunnan viemäröintialueen jätevesistä suurin osa johdetaan siirtoviemäriä pitkin käsiteltäväksi Ervastinrannan keskuspuhdistamolle Haukiputaalle. Loput viemärivedet johdetaan Oulun kaupungin jätevedenpuhdistamolle. Vuonna 2009 syntyneen jäteveden määrä oli m 3. Ylikiimingistä Kiiminkiin ja sieltä Haukiputaalle Ervastinrannan keskuspuhdistamolle johtava siirtoviemäri kulkee Lamukankaan pohjavesialueen halki. Se tulee pohjavesialueelle Ylikiimingintien suuntaisesti kulkien tien vieritse ja poistuu alueelta Kiiminkiin johtavaa tietä mukaillen. Myös siirtoviemäriin liittyy pohjaveden laadun vaarantumisen riski mahdollisten vuotojen tai viemärin rikkoutumisen seurauksena. Lamukankaan pohjavesialueella sijaitsevat

29 28 teollisuuslaitokset, autokorjaamo sekä suurin osa kiinteistöistä, ovat liittyneet viemäriin Viemäriverkostoon liittymättömät kiinteistöt Jolosharjun pohjavesialueelle ei ole rakennettu kunnallista viemäriverkostoa. Laivakankaan pohjavesialueella sijaitsevilla viemäriverkostoon liittymättömillä kiinteistöillä jäteveden käsittely tapahtuu saostuskaivon ja imeytyksen avulla. Tällaisia kiinteistöjä alueella on muutamia. Lamukankaan pohjavesialueella on yksi kiinteistö, joka ei ole liittynyt viemäriin. Kiinteistöllä muodostuvat jätevedet johdetaan umpisäiliöön. Rakennus sijaitsee pohjaveden varsinaisella muodostumisalueella Asutukseen liittyvien riskien arviointi Laaja-alainen asutus pienentää pohjaveden imeytymisaluetta ja vaikuttaa muodostuvan pohjaveden määrään. Pohjavesi voi pilaantua huonokuntoisten maanalaisten ja maanpäällisten öljysäiliöiden vuotojen seurauksena tai öljyn valuessa maaperään säiliöiden ylitäytön seurauksena. Maanalaisten öljysäiliöiden vuotoja ei välttämättä heti huomata. Pohjavesialueilla saattaa myös olla säiliöitä, joiden tarkastusaika on umpeutunut. Riskiä voivat aiheuttaa myös maanpäälliset öljysäiliöt, joissa ei ole tehty tarvittavia suojaustoimenpiteitä ja, joita tarkastusvelvollisuus ei koske luvulla suoritettu viemäriverkoston saneeraus vähentää viemäriverkoston Laivakankaan pohjavesialueella aiheuttamaa riskiä. Sekä Jolosharjun, Laivakankaan että Lamukankaan pohjavesialueilla on kuitenkin vielä viemäriverkostoon liittymättömiä kiinteistöjä. Umpisäiliöiden tyhjentäminen on kallista, eikä kukaan valvo umpisäiliöiden käyttöä väärinkäytösten varalta. Laivakankaan alueella sijaitsevat viemäriverkostoon liittymättömät kiinteistöt voivat aiheuttaa uhkaa pohjaveden laadulle niillä mahdollisesti tapahtuvan jätevesien maahan pääsyn vuoksi. Jolosharjun pohjavesialueella vedenottamon välittömässä läheisyydessä sijaitsee epäsiisti pihapiiri, johon on kerätty mm. runsaasti autonromuja. Tätä on jatkunut usean vuoden ajan, joskin eri asukkaiden toimesta ja vaihtelevassa laajuudessa. Pihapiiri sijaitsee pohjaveden varsinaisella muodostumisalueella, noin 200 metrin etäisyydellä vedenottamosta. Pihapiiri sijoittuu niin lähelle pohjavedenottamoa, että sen ollessa toiminnassa voi pohjaveden virtausta tapahtua vedenottamolle päin. Pihalle kerätyistä autoista ja muista laitteista maaperään mahdollisesti valuvat nesteet voivat aiheuttaa pohjaveden pilaantumista ja lika-aineiden kulkeutumista vedenottamolle.

30 Toimenpidesuositukset Maankäyttöä suunniteltaessa uusia asuntoalueita sijoitetaan pohjavesialueille vain poikkeustapauksissa samalla varmistaen, ettei pohjavesi vaarannu. Rakentamisen pohjavesihaittoja vähennetään asiantuntevalla suunnittelulla ja riittävillä maa- ja kallioperätutkimuksilla sekä pohjavesiselvityksillä, joiden perusteella ohjataan varsinaista rakentamista ja rakentamisen sekä sijoitettavan toiminnan vaatimia pohjavesisuojauksia. (Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskus ja Kainuun ympäristökeskus 2009). Kiimingin kunnan ympäristönsuojelumääräysten mukaan pohjavesialueilla sijaitsevat polttoaine- ja muut kemikaalisäiliöt on sijoitettava maan päälle tiiviisiin suoja-altaisiin ja sadeveden pääsy altaisiin on estettävä. Lisäksi säiliöt on varustettava ylitäytön estolaittein. Pohjavesialueella sijaitsevat maanalaiset polttoaine- ja kemikaalisäiliöt olisi tullut poistaa vuoden 2006 loppuun mennessä lukuun ottamatta kuntotarkastuksessa luokan A saavuttanutta säiliötä, jota on ollut lupa käyttää vuoden 2009 loppuun saakka. Myöskään uusia säiliöitä ei tule sijoittaa maan alle. Pelastuslaitoksen tulee pitää ajantasaista rekisteriä säiliöistä. Biolämpölaitoksen tontille sijoitetulla varalämpökeskuksella öljyn varastoinnin, käytön ja muun käsittelyn yhteydessä on riittävin suojatoimenpitein varmistettava, että pohjaveden laatu ei vaarannu. Pohjavesialueille ei sijoiteta sellaisia maalämpöjärjestelmiä, joissa on pohjavedelle vaarallista ainetta (Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskus ja Kainuun ympäristökeskus 2009). Kiimingin kunnan ympäristönsuojelumääräyksissä kielletään jätevesien imeyttäminen maahan pohjavesialueella. Muodostuvat jätevedet on pohjavesialueella ensisijaisesti johdettava yleiseen viemäriin. Mikäli se ei ole mahdollista, on jätevedet johdettava tiiviissä putkessa käsiteltäviksi pohjavesialueen ulkopuolelle tai kerättävä täyttymishälyttimellä varustettuun umpisäiliöön. Ajoneuvojen, veneiden, koneiden ja laitteiden pesu pohjavesialueella on kielletty, samoin kuin lumenläjitysalueiden sijoittaminen pohjavesialueelle. Tulee varmistaa, että jätevesien käsittely pohjavesialueilla täyttää hajajätevesiasetuksen vaatimukset sen edellyttämällä tavalla niin, että pohjaveden pilaantumisriskiä ei synny. Umpisäiliöiden käyttö tulee saattaa valvonnan alaiseksi. Lamukankaan poikki kulkevan siirtoviemärin kuntoa tulee valvoa. Laivakankaan pohjavesialueella sijaitsevalle Jaakolan pumppaamolle tulee rakentaa ylivuotosäiliö. Jolosharjun pohjavesialueella tulee selvittää vedenottamon läheisyydessä sijaitsevalla kiinteistöllä tapahtuneen romunkeräystoiminnan vaikutukset ympäristöön ja pohjaveden laatuun. Autonromut ja muut mahdolliset riskejä aiheuttavat tekijät tulee siirtää kokonaan pois pohjavesialueelta.

31 Liikenne ja tienpito Pohjavesialueiden liikenne ja tienpito Valtatie 20 Oulusta Kuusamoon kulkee sekä Jolosharjun että Laivakankaan pohjavesialueiden poikki. Se leikkaa Jolosharjun pohjavesialueen noin 400 metrin päässä pohjavedenottamosta (kuva 13). Pohjaveden virtaus suuntautuu tieltä vedenottamolle päin. Tie leikkaa pohjavesialuetta runsaan puolen kilometrin matkalla. Tieluiskiin ei ole tehty pohjavesisuojauksia. Laivakankaan pohjavesialueella tieosuuden pituus on noin 1,2 km (kuva 14). Pyyryväisharjun vedenottamo sijaitsee noin 1,2 kilometrin päässä Kuusamontiestä. Myös Laivakankaan pohjavesialueella pohjaveden päävirtaussuunta on valtatieltä vedenottamolle päin, eikä pohjavesisuojauksia ole tehty. Laivakankaan pohjavesialueella riskiä aiheuttavat myös taajama-asutukseen liittyvät paikallistiet. Valtatie 20 (Kuusamontie) on ainoa tieyhteys tultaessa Kuusamon suunnalta Ouluun. Sen merkitys on suuri työmatka- ja asiointiliikenteelle, mutta myös matkailuliikenteelle. Liikennemäärien on ennustettu kasvavan % vuodesta 2002 vuoteen 2020 mennessä (Tiehallinto 2002). Vuonna 2008 keskimääräinen vuorokausiliikenne Jolosharjun pohjavesialueella oli ajoneuvoa vuorokaudessa. Tästä raskaan liikenteen osuus oli noin 11 % eli 421 ajoneuvoa vuorokaudessa. Laivakankaan pohjavesialueella keskimääräinen vuorokausiliikenne oli yli kolminkertainen ( ajoneuvoa/vrk) Jolosharjun pohjavesialueen keskimääräiseen vuorokausiliikenteeseen verrattuna. Tämä johtuu paikallisliikenteen suuremmasta määrästä Laivakankaan pohjavesialueella. Laivakankaalla raskaan Kuva 13. Valtatie 20 Jolosharjun pohjavesialueen kohdalla.

32 31 Kuva 14. Valtatie 20 Laivakankaan pohjavesialueella Jäälissä. liikenteen keskimääräinen vuorokausiliikenne oli 645 ajoneuvoa vuorokaudessa, noin viisi prosenttia alueen kokonaisliikenteestä. Mikäli Jäälin Laivakankaan asutus lisääntyy, kasvattaa se jatkossa Kuusamontien liikennemääriä. Kiimingin pohjavesialueilla ei ole juurikaan sattunut pohjaveden suojelun kannalta vakavia liikenneonnettomuuksia viimeisen kymmenen vuoden aikana. Tosin Jolosharjun pohjavesialueella on tapahtunut vuonna 2003 onnettomuus, jossa raskaan liikenteen ajoneuvo on ollut osallisena. Onnettomuudessa rekkaauto kaatui pohjavesialueella ja polttoainetta valui maahan auton tankista. Sitä ei kuitenkaan päässyt pohjaveteen saakka. Kuusamontien linjauksiin on suunnitteilla muutoksia välillä Korvenkylä- Kiimingin kirkonkylä. Tiehankkeen toteutuessa rakennettaisiin Jäälin keskustan luoteispuolitse kulkeva ohitustie, joka tulisi Laivakankaan pohjavesialueella kulkemaan entistä tietä lähempänä pohjavedenottamoa. Uusi tie on tarkoitus rakentaa kaksiajorataisena valtatienä varustettuna eritasoliittymillä. Suunniteltu tielinjaus erkanee nykyisestä Kuusamontiestä Korvenkylän eritasoliittymän kohdalla ja kulkee Yrityspuiston sekä Suokujan asuntoalueen välistä Laukkukankaalle, jonka jälkeen uuden tien etäisyys nykyisestä tiestä on suurimmillaan noin 600 metriä. Tie liittyy takaisin entiseen valtatiehen Jäälinjärven pohjoispään jälkeen. Tiehankkeen toteutuessa valtatien etäisyys Pyyryväisharjun pohjavedenottamosta likimain puolittuu. Uusi tie tulee edelleen kulkemaan Laivakankaan pohjavesialueen halki. Suunnitteilla on myös Jäälin eritasoliittymä, jonka avulla liikenne ohjataan valtatieltä Jäälin keskustaan. Liittymä tulisi sijaitsemaan suurimmaksi osaksi pohjaveden muodostumisalueella suunnilleen Pyyryväisharjun vedenottamon kohdalla. (Tielaitos 1992). Korvenkylältä Ylikiimingin keskustaan johtava tie (nro 833) kulkee Lamukankaan pohjavesialueella noin 1,9 kilometrin matkan (kuva 15). Pohjaveden varsinaisella muodostumisalueella kulkevan tieosuuden pituus on 1,7 km. Lamukankaalta

33 32 Kuva 15. Korvenkylältä Ylikiiminkiin johtava tie Lamukankaan pohjavesialueella. Lylykkäänjärven ohitse Kiimingin keskustaan johtava tie (nro 848) kulkee 320 metrin matkalla aivan pohjavesialueen länsireunassa ulottumatta kuitenkaan pohjaveden muodostumisalueelle. Lamukankaan alueella keskimääräinen vuorokausiliikenne vuonna 2008 oli Ylikiiminkiin johtavalla tiellä 1954 ajoneuvoa vuorokaudessa. Tästä raskaan liikenteen osuus oli 10 % eli noin 200 ajoneuvoa vuorokaudessa. Lamukankaalta Kiiminkiin lähtevällä tiellä keskimääräinen vuorokausiliikenne oli 589 ajoneuvoa vuorokaudessa raskaan liikenteen osuuden ollessa 8 % eli 50 ajoneuvoa vuorokaudessa. Viimeisten kymmenen vuoden aikana Lamukankaan pohjavesialueella ei ole tapahtunut merkittäviä liikenneonnettomuuksia. Kuitenkin vuonna 2006 sattui raskaan liikenteen onnettomuus Lamukankaan pohjavesialueen välittömänä jatkeena sijaitsevalla Rekikylän pohjavesialueella Tien suolaus ja pohjaveden kloridipitoisuudet Valtatie 20 kuuluu Laivakankaan pohjavesialueella ylimpään tienhoitoluokkaan I s. Tie pidetään pääosin paljaana, pitävänä ja se suolataan läpi talven. Talvikaudella käytetty suolamäärä oli 4,40 t/km ja talvikaudella ,01 t/km. Näin ollen käytetty kokonaissuolamäärä pohjavesialueen halki kulkevalla tieosuudella oli 5,1 t talvikaudella Pohjaveden varsinaisella muodostumisalueella suolaa käytettiin noin 3,5 t. Talvikaudella suolaa käytettiin koko pohjavesialueella noin 1,2 t ja pohjaveden muodostumisalueella 800 kg. Laivakankaan alueella sijaitsevia katuja ja paikallisteitä ei suolata.

34 33 Jolosharjun pohjavesialueella tienhoitoluokka on I. Tie pidetään suurimman osan ajasta paljaana ja suolataan läpi talven. Suolaukseen käytettiin talvikaudella suolaa 3,88 t/km, talvikaudella määrä oli 0,85 t/km. Näin ollen talvikaudella koko pohjavesialueella käytetty suolamäärä oli noin 2,2 t ja pohjaveden muodostumisalueella 540 kg. Talvikaudella määrä oli koko pohjavesialueella noin 470 kg ja pohjaveden muodostumisalueella 120 kg. Sekä Laivakankaan että Jolosharjun pohjavesialueilla teiden talvihoitoon käytettävä suola on natriumkloridi. Lamukankaan pohjavesialueen läpi kulkeva Korvenkylä-Ylikiiminki tie kuuluu tienhoitoluokkaan I b, jossa tie on osin lumipintainen ja pakkaskelillä suolaamaton. Suolausta käytetään vain syys- ja kevätliukkailla sekä liikenneturvallisuutta erityisesti vaarantavissa ongelmatilanteissa. Lamukankaalta Kiimingin keskustaan lähtevän tien hoitoluokka on II. Tie saa olla pääosin lumipintainen ja se on pistehiekoitettava eli risteysalueet, mäet ja kaarteet voidaan hiekoittaa. Ongelmallisimmilla keleillä tie hiekoitetaan kokonaan. Jolosharjun, Laivakankaan ja Lamukankaan pohjavesialueilla ei ole järjestetty pohjaveden kloridipitoisuuksien seurantaa Liikenteestä ja tienpidosta aiheutuvien riskien arviointi Mahdollisissa onnettomuustilanteissa maaperään valuvat ja pohjaveteen kulkeutuvat polttoaineet ja vaaralliset kemikaalit voivat aiheuttaa pohjaveden pilaantumisriskin. Teiden suolauksesta liukkauden torjunnan yhteydessä voi aiheutua pohjaveden kloridipitoisuuden kasvua, joka edistää metallisten vesijohtoputkien korroosiota. Tämän seurauksena putkista liukenee veteen lähinnä rautaa, kuparia ja sinkkiä. Kuusamontien liikennemäärät ovat nykyisellä tasollakin jo huomattavat. Myös Laivakankaan alueen lisäkaavoitus lisää paikallisliikennettä sekä liikennettä Kuusamontiellä. Valtatie 20 ei kulje kovin pitkää matkaa Jolosharjun ja Laivakankaan pohjavesialueilla, mutta molemmilla alueilla pohjaveden päävirtaussuunta on tieltä vedenottamolle päin ja ottamot sijaitsevat melko lähellä tietä. Uuden tiehankkeen toteutuessa pohjavesiriskit Laivakankaan pohjavesialueella kasvavat tien ja liikenteen siirtyessä lähemmäksi pohjavedenottamoa. Liikenteeseen ja tienpitoon liittyvien riskien arvioidaan olevan Laivakankaan pohjavesialueella merkittävämmät kuin Jolosharjun pohjavesialueella, johtuen pitemmästä tieosuudesta pohjavesialueella sekä taajaman paikallisteistä. Pohjavedelle aiheutuvaa riskiä kasvattaa myös uusi tiehanke. Pohjavesisuojausten puuttuminen Oulu-Kuusamo -tieltä lisää molempien pohjavesialueiden haavoittuvuutta. Lamukankaan pohjavesialueella teiden suolaaminen on niin vähäistä, että sillä tuskin on merkitystä pohjaveden laadun kannalta. Liikenneonnettomuuksien riski

35 34 on aina olemassa, joten polttoaineiden ja kemikaalien pääsy maaperään ja pohjaveteen on mahdollista Toimenpidesuositukset Jolosharjun ja Laivakankaan pohjavesialueilla tulisi määritellä pohjaveden kloridipitoisuudet ja tarvittaessa käynnistää säännöllinen seuranta. Mikäli uusi tiehanke valtatie 20:n parantamiseksi toteutuu, tulee Laivakankaan pohjavesialueella arvioida tien luiskiin ja sivuojiin rakennettavien pohjavesisuojausten tarve sekä toteuttaa ne tarvittaessa. Eritasoliittymän sijoittaminen pohjavesialueeseen nähden tulee tapahtua siten, että pohjaveden suojelunäkökohdat tulevat otetuksi huomioon niin hyvin kuin mahdollista. 4.3 Yritystoiminta Jolosharjun pohjavesialueella ei ole varsinaista yritystoimintaa toisin kuin Laivakankaan pohjavesialueella, jonne sitä on jonkin verran sijoittunut. Alueella on lasialan palveluita ja tuotteita tarjoava yritys, maanrakennusliike, grilli sekä rengasliike, jotka kaikki sijaitsevat pohjaveden varsinaisella muodostumisalueella. Lamukankaan pohjavesialueen itäpäässä asemakaavoitetulla teollisuusalueella (kuva 16) on yritystoimintaa, mm. muoviteollisuutta, erikoiskonttien ja - ajoneuvojen sekä trukkilavojen ja polttopuiden valmistusta. Pohjavesialueen länsipäässä sijaitsee autokorjaamo. Kuva 16. Teollisuusaluetta Lamukankaan pohjavesialueella.

36 Yritystoiminnan riskien arviointi Laivakankaan pohjavesialueella sijaitsevissa yrityksissä ei juurikaan ole sellaisia toimintoja, joiden yhteydessä käsitellään tai varastoidaan pohjavedelle vaarallisia aineita. Näin ollen yritystoiminnan riskit nykyisellään jäävät pieniksi. Oulun seudun ympäristötoimesta on tehty tarkastuskäyntejä Lamukankaan pohjavesialueella sijaitseviin yrityksiin. Tässä yhteydessä sovittujen toimenpiteiden toteuttamisen jälkeen ulkona ei varastoida kemikaaleja tai polttonesteitä eikä niiden pääseminen pohjaveteen ole todennäköistä lukuun ottamatta niiden mahdollista pääsyä maaperään sammutusvesien mukana tulipalon sattuessa. 4.4 Maa-ainesten otto Luonnontilaisella pohjavesialueella pohjaveden vuodenaikaiset laadunvaihtelut ovat vähäiset. Mitä paksumpi maakerros pohjaveden pinnan yläpuolella on, sen pienempiä veden laadussa tapahtuvat vaihtelut yleensä ovat. Soranotosta aiheutuu muutoksia pohjaveden laatuun ja määrään. Pohjaveden likaantumisvaara kasvaa suojaavan maannoskerroksen poiston seurauksena. Sade- ja sulamisvesistä pohjavedeksi muodostuvan veden määrä ja pohjaveden pinnan vaihteluväli kasvavat, kun vettä haihduttava kasvillisuus poistetaan. Soranoton lisäksi maaainesten ottoalueille usein sijoittuvia muita pohjaveden laatua vaarantavia toimintoja ovat päällysteasemat, kiviaineksen murskauslaitokset, maansiirtokoneiden öljysäiliöt ja -varastot, öljysoran ja tiesuolan varastot, jätekasat sekä maankaatopaikat Pohjavesialueille sijoittuvat maa-ainesten ottoalueet Jolosharjun ja Laivakankaan pohjavesialueilla ei ole voimassa olevia maaainesten ottolupia lukuun ottamatta Laivakankaalle sijoittuvaa entisen pohjaveden pinnan alaisen maa-ainesten ottoalueen maisemointiin ja kunnostukseen liittyvää vesilain mukaista lupaa. Tarkoituksena on syventää nykyistä vesiallasta sekä luiskata kuopan pohjaa ja rantoja. Pohjavesialueille sijoittuva liiallinen maaainesten otto on pääosin tapahtunut ennen maa-aineslain voimaantuloa, jolloin ottotoiminta on ollut vapaata. Näin on tapahtunut etenkin Jolosharjun pohjavesialueella, jolla on paljonkin jälkihoitamattomia, metsittymässä olevia vanhoja sorakuoppia. Alueella on pohjaveden pinnan alapuolelle ulottuneen ottotoiminnan seurauksena syntyneitä pohjavesilampia (kuva 17). Jolosharjulta saatavia maa-aineksia on aikoinaan käytetty pääasiassa Oulu-Kuusamo tien rakentamiseen. Lamukankaan pohjavesialueelta ei ole otettu maa-aineksia.

37 36 Kuva 17. Jolosharjun pohjavesialueella sijaitseva pohjavesilampi Maa-ainesten ottamistoiminnan riskien arviointi Jolosharjun ja Laivakankaan pohjavesialueilla hyödynnettävissä olevan maaaineksen ohuen kerrospaksuuden vuoksi maa-aineksia on otettu monin paikoin lähelle pohjaveden pintaa ja sen alle niin, että on syntynyt laajojakin pohjavesilammikoita. Maa-ainesten ottoalueet on vanhastaan yleensä jätetty kunnostamatta. Ottoalueet ovat metsittymässä, mikäli niillä ei ole rehevöityviä pohjavesilammikoita. Laivakankaan pohjavesialueella on joitakin suuria maisemoituja pohjavesilampia, joita paikalliset asukkaat käyttävät uimalampina. Yksi tällainen kunnostettu lampi sijaitsee keskellä Laivakankaan asutusaluetta (kuva 18). Kunnostustöiden yhteydessä lammikkoa laajennettiin ja syvennettiin sekä maisemoitiin. Pohjaveden korkeutta, laatua ja kunnostustöiden vaikutusta alueen pohjavesioloihin tarkkailtiin muutaman vuoden ajan. Vaikutukset kohdistuivat lähinnä lammen veden laatuun ja olivat väliaikaisia. Molemmilla pohjavesialueilla on entisten kaatopaikkojen läheisyydessä sijaitseville maa-ainesten ottoalueille tuotu vähäisessä määrin rojua ja jätettä (kuva 19). Muualla kuin entisten kaatopaikkojen ympäristössä ei merkittävää roskaamista ole havaittavissa pohjavesialueilla sijaitsevissa sorakuopissa.

38 37 Kuva 18. "Laivakankaan luontokeidas" hankkeen yhteydessä kunnostettu pohjavesilampi. Kummallakin pohjavesialueella pohjaveden likaantumisriskiä lisää maa-ainesten otto pohjaveden pinnan alapuolelta. Suojaavan maakerroksen puuttuessa pohjavesilampeen joutuvat lika-aineet ovat suoraan kosketuksissa pohjaveteen. Maa-ainesten otto molemmilla alueilla on ollut mittavaa. Laivakankaalla suurehkoja pohjavesilampia on muodostunut enemmän kuin Jolosharjulla. Laivakankaalla Kuusamontien varrella, tien molemmin puolin, sijaitsee iso pohjavesilampi. Toinen pohjavesilammista on aivan tien läheisyydessä (kuva 20). Kuva 19. Laivakankaan entisen kaatopaikan läheisyyteen tuotuja jätteitä.

39 38 Kuva 20. Laivakankaan pohjavesialueella, valtatie 20:n vieressä sijaitseva pohjavesilampi Toimenpidesuositukset Vuonna 1998 aloitetun vanhojen maanottoalueiden kunnostustarveselvityksen (Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskus 2005) mukaan Jolosharjun pohjavesialueella sijaitsee kolme maa-ainesten ottoaluetta, joilla kunnostustarve on katsottu suureksi. Kaksi pientä aluetta sijaitsee vedenottamon läheisyydessä ja yksi suurempi alue Virtainkoskentien ja Vehmaansuontien risteyksessä. Reposeläntien varressa, mm. kalalammikon läheisyydessä on muutama entinen ottoalue, joiden kunnostustarve on arvioitu kohtalaiseksi. Kunnostustarveselvityksen mukaan Laivakankaan pohjavesialueella on neljä maaainesten ottoaluetta, joilla kunnostustarve on arvioitu suureksi. Alueista kaksi on kyseisen selvityksen jälkeen kunnostettu ja yhdelle alueelle kunnostus on suunnitteilla. Kaikki alueet sijaitsevat Laivakankaalla suhteellisen etäällä vedenottamosta. Valtatie 20:n läheisyydessä sijaitsevien pohjavesilampien kunnostustarve on arvioitu kohtalaiseksi. Ensisijaisina kunnostuskohteina ovat alueet, joiden kunnostustarve on em. selvityksessä arvioitu suurimmaksi. Mikäli roskaamista vanhoilla maanottoalueilla ja niiden ympäristössä ei saada loppumaan, tulisi harkita joidenkin tieyhteyksien sulkemista lukollisella puomilla.

40 Muuntamot Muuntajien sisältämää öljyä voi päästä maaperään mm. salamaniskun aiheuttaman ylijännitteen seurauksena. Öljyvuodot voivat olla myös pitkäaikaisia muuntamon rakenneviasta, osien vanhentumisesta tai muusta vioittumisesta johtuen. Jolosharjun pohjavesialueella sijaitsee neljä muuntamoa, joista kolme on pylväsmuuntamoita (kuva 21) ja yksi on suoja-altaalla varustettu puistomuuntamo (taulukko 2, liite 9). Pylväsmuuntamoissa ei ole suojakaukaloa. Alueella sijaitsevien pylväsmuuntamoiden teho vaihtelee kva. Muuntamoiden sisältämä öljymäärä vaihtelee litraan. Puistomuuntamon teho on 100 kva ja se sisältää 165 litraa öljyä. Kaikkien muuntamoiden yhteenlaskettu öljymäärä pohjavesialueella on 582 litraa, josta 417 litraa sijaitsee suojaamattomissa pylväsmuuntamoissa. Aivan Jolosharjun pohjavedenottamon läheisyyteen sijoittuva puistomuuntamo ja yksi pylväsmuuntamoista sijaitsevat pohjaveden muodostumisalueella. Etäisyys tältä lähimmältä pylväsmuuntamolta pohjavedenottamolle on noin 460 metriä. Laivakankaan pohjavesialueella sijaitsee 17 muuntamoa, joista suurin osa, 15 kpl, on puistomuuntamoita (kuva 22, taulukko 3, liite 10). Loput kaksi muuntamoa ovat suoja-altaattomia pylväsmuuntamoita. Myös Laivakankaan alueen puistomuuntamot on varustettu suoja-altaalla. Pylväsmuuntamoiden teho on kva ja puistomuuntamoiden teho kva. Suojaamattomien pylväsmuuntamoiden sisältämä öljymäärä vaihtelee litraan ollen yhteensä 392 litraa. Puistomuuntamoiden sisältämä öljymäärä vaihtelee 170 Kuva 21. Jolosharjulla sijaitsevia pylväsmuuntamoita ei ole varustettu suoja-altaalla.

41 40 litrasta 503 litraan ollen yhteensä 5095 litraa. Kaikkien muuntamoiden yhteenlaskettu öljymäärä pohjavesialueella on 5487 litraa. Muuntamoista kymmenen sijaitsee pohjaveden varsinaisella muodostumisalueella, niistä yksi on pylväsmuuntamo ja loput puistomuuntamoita. Pyyryväisharjun vedenottamon välittömässä läheisyydessä on puistomuuntamo. Lamukankaan pohjavesialueella sijaitsee yksi suoja-altaalla varustettu puistomuuntamo, jonka teho on 100 kva (taulukko 4, liite 11). Se sisältää öljyä 165 litraa. Lisäksi alueella on kaksi muuntamoa, joista ainakin toinen on pylväsmuuntamo ja sijaitsee pohjaveden varsinaisella muodostumisalueella. Taulukko 2. Jolosharjun pohjavesialueella sijaitsevat muuntamot. Nro Nimi Teho (kva) Öljyä (kg) Öljyä (l) Malli Suoja-allas 1. Iso-Halme pylväs ei 2. Jolosharju puisto on 3. Haaraoja pylväs ei 4. Reposelkä pylväs ei Kuva 22. Pyyryväisharjun vedenottamon läheisyydessä sijaitseva puistomuuntamo.

42 41 Taulukko 3. Laivakankaan pohjavesialueella sijaitsevat muuntamot. Nro Nimi Teho Öljyä Öljyä Malli Suoja-allas (kva) (kg) (l) 1. Jäälintie puisto on 2. Pekkalantie puisto on 3. Nilatie puisto on 4. Jäälintie puisto on 5. Laivapuuntie puisto on 6. Järvitie, Jääli puisto on 7. Laivakankaantie puisto on 8. Myllypellontie puisto on 9. Lunkintie puisto on 10. Myllykorpi puisto on 11. Vanhatie, Jääli pylväs ei 12. Lehtomäki puisto on 13. Sarkatie puisto on 14. Niittytie puisto on 15. Aarnonkuja puisto on 16. Savulampi pylväs ei 17. Pyyryväisharju puisto on Taulukko 4. Lamukankaan pohjavesialueella sijaitsevat muuntamot. Nro Nimi Teho Öljyä Öljyä Malli Suoja-allas (kva) (kg) (l) 1. Lamukangas puisto on Muuntamoiden aiheuttamien pohjavesiriskien arviointi Jolosharjun pohjavesialueella suurin osa muuntamoista on pylväsmuuntamoita, joita ei ole varustettu suoja-altaalla. Muuntamoita pohjavesialueella on kuitenkin vähän. Niiden sisältämän öljymäärän pohjaveden laadulle aiheuttama riski ei ole kovin suuri. Laivakankaan pohjavesialueella muuntamoita on paljon ja niiden sisältämä kokonaisöljymäärä on suuri. Pääosa muuntamoista on kuitenkin varustettu suojakaukalolla, joten öljyvuotojen vaara puistomuuntamoissa on vähäinen. Lamukankaalla muuntamoista aiheutuva pohjavesiriski on vähäinen, koska muuntamoita on vain kolme. Muuntamoista ainakin yksi on varustettu suojaaltaalla. Muuntamoilla ei ole automaattisia öljyvuodoista ilmoittavia hälytysjärjestelmiä, joten pieniä vuotoja on hankala huomata. Suuremmat vuodot havaitaan pian sähkökatkoina.

43 Toimenpidesuositukset Pohjavesialueilla sijaitsevat pylväsmuuntamot tulisi korvata puistomuuntamoilla ja muuntamoissa käytettävien jäähdytysnesteiden tulisi olla mahdollisimman vähäistä riskiä aiheuttavia (liitteet 12, 13, 14). Pohjavesialueille ei tule rakentaa uusia suoja-altaattomia muuntamoita. Ensisijaisesti rakennettavien muuntamoiden tulee olla puisto- tai kiinteistömuuntamoita. Rakennettavat muuntamot tulee pyrkiä aina sijoittamaan pohjaveden varsinaisen muodostumisalueen ulkopuolelle. 4.6 Maa- ja metsätalous Pohjavesialueilla sijaitseva maa- ja metsätalous Jolosharjun ja Laivakankaan pohjavesialueille sijoittuu hyvin vähän maataloutta. Alueilla ei ole sikaloita eikä isoja hevostalleja. Laivakankaan pohjavesialueella sijaitsee yksi karjatila. Tila sijaitsee Kuusamontien länsipuolella pohjaveden varsinaisen muodostumisalueen rajalla. Osa tilan pelloista sijaitsee pohjaveden muodostumisalueella. Etäisyyttä tilalta Pyyryväisharjun vedenottamolle on noin 1,1 km. Pohjaveden päävirtaussuunta on tilalta vedenottamolle päin. Pohjavesialueilla on muutamia pieniä peltoalueita ja niittyjä. Lietelannan ja virtsan levittäminen pohjavesialueilla sijaitseville pelloille on Kiimingin kunnan ympäristönsuojelumääräyksissä kielletty. Lamukankaan pohjavesialueella sijaitsee yksi pieni hevostalli. Peltoa alueella on vain hyvin vähän. Osa pelloista sijaitsee pohjaveden varsinaisella muodostumisalueella ja osa sen ulkopuolella Maa- ja metsätalouden riskien arviointi Laivakankaan pohjavesialueelle sijoittuvat pellot sijaitsevat noin 0,5-1,4 km etäisyydellä Pyyryväisharjun vedenottamosta. Suurin osa pelloista on pohjaveden varsinaisella muodostumisalueella pohjaveden virtaussuunnan ollessa vedenottamolle päin. Yksi pohjavesialueella olevista pelloista sijaitsee aivan pohjavesilammen kupeessa, joten on mahdollista, että lannoitteita huuhtoutuu lampeen. Jolosharjun ja Lamukankaan pohjavesialueilla on vähän peltoja ja niittyjä, eikä karjatiloja lainkaan, joten maatalous ei aiheuta merkittävää riskiä pohjaveden laadulle näillä pohjavesialueilla Toimenpidesuositukset Lietelantaa ja virtsaa ei Kiimingin kunnan ympäristönsuojelumääräysten mukaisesti saa levittää pohjavesialueilla sijaitseville pelloille, myös torjuntaaineiden käyttö pohjavesialueilla on kielletty. Nitraattiasetuksessa kielletään lantapatterin sijoittaminen pohjavesialueelle. Muita kuin orgaanisia lannoitteita

44 43 voidaan käyttää pohjavesialueilla kasvin ravinnetarpeen edellyttämiä määriä. Tällöin ravinteiden määrää on syytä kuitenkin rajoittaa tavanomaisesta ja samalla muutoinkin varmistua, ettei pohjaveteen kohdistu haitallista ravinnekuormitusta. (Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskus ja Kainuun ympäristökeskus 2009). Ympäristöministeriön kotieläintalouden ympäristönsuojeluohjeen (2010) mukaan uusia karjasuojia tai lantavarastoja ei tulisi perustaa I- tai II-luokan pohjavesialueille. 4.7 Kalankasvatus Pohjavesialueilla sijaitseva kalankasvatus ja siihen liittyvien riskien arviointi Reposelän montun kalalammikko Jolosharjun pohjavesialueen kaakkoispäässä sijaitsee laaja-alainen pohjavesilammikko, jonka pituus on noin 450 m ja leveys suurimmillaan noin 60 m (kuva 23). Alue on siisti ja entiset maa-ainesten ottoalueen seinämät on muotoiltu. Lammikkoon on istutettu kirjolohta, jota paikalliset asukkaat saavat käydä lupamaksua vastaan pyytämässä perholla tai virvelillä. Kirjolohta istutetaan lammikkoon noin 400 kg vuodessa. Lisäksi alueella on ennestään ahventa, haukea, särkeä sekä lahnaa. Kaloja ei ruokita. Kalalammikko sijaitsee harjumuodostuman ydinosalla, pohjaveden varsinaisella muodostumisalueella pohjaveden päävirtaussuunnan ollessa länsiluoteeseen kohti pohjavedenottamoa. Matkaa Kuva 23. Jolosharjun pohjavesialueella sijaitsevaan pohjavesilampeen on istutettu kirjolohta.

45 44 kalalammikolta vedenottamolle on reilut kaksi kilometriä. Kalalammikon ei arvella aiheuttavan suurta riskiä pohjaveden laadulle Toimenpidesuositukset Jolosharjun pohjavesialueella sijaitsevan kalalammikon kalamäärää ei tule lisätä eikä kaloja ruokkia. Mikäli lammikkoon istutettavan kalan määrää lisätään niin, että se on yli 2000 kg vuodessa tai käytetty rehumäärä ylittää 2000 kg vuodessa, vaatii toiminta ympäristöluvan. Pienemmätkin kala- ja rehumäärät saattavat vaatia luvan, mikäli toiminnasta voi aiheutua pohjaveden pilaantumisvaaraa. 4.8 Pilaantuneet tai mahdollisesti pilaantuneet maa-alueet ja niiden aiheuttamien riskien arviointi Jolosharjun pohjavesialue Reposelän ampumarata Ampumarata-alueilla luodeista ja hauleista sekä muista ampumatoiminnassa käytetyistä tarvikkeista joutuu maaperään lyijyä ja muita haitallisia aineita ja ne voivat päätyä myös pohjaveteen. Suuret pitoisuudet voivat aiheuttaa maaperän ja pohjaveden pilaantumista. Lyijy voi kulkeutua maaperästä myös sieniin sekä marjoihin ja sitä kautta ihmisiin. Ampumaratoja koskevissa selvityksissä maaperän pilaantuneisuuden on todettu olevan suurinta haulikkoammuntaradoilla, joilla haulit leviävät laajalle alueelle. Kivääri- ja pistooliammunnassa luodit kasaantuvat maalitaulujen taustapenkkaan. Jolosharjun pohjavesialueen kaakkoispäässä sijaitsee Reposelän ampumarata, jolla on harrastettu ammuntaa vuodesta 1970 lähtien (kuva 24, liite 9). Kilpailu- ja harjoitusammuntatoiminta on ympärivuotista. Alueella on luodikko- ja hirvirata sekä pienoiskivääri- ja pistoolirata. Lisäksi alueella on ollut haulikkoammuntapaikka, jossa on ollut skeet- ja trap radat. Luodikkoratojen suojavalleihin on rakennettu suotovesien keräysjärjestelmä, jonka avulla suotovedet ohjataan alueella olevaan vesienkäsittelyjärjestelmään, joka poistaa raskasmetallit vedestä. Kivääri- ja hirviradalla ammutaan laukausta ja pienoiskivääri- sekä pistooliradalla yhteensä 1000 laukausta vuodessa. Vuoden 2008 loppuun toimineella haulikkoradalla laukausmäärä vuodessa oli Lyijyä kaikista ammuntalajeista on arvioitu kertyneen noin 1084 kg vuodessa, josta suurin osa oli peräisin haulikkoammunnasta. Muista ammuntalajeista alueelle kertyy noin 124 kg lyijyä vuodessa. (Pöyry Environment Oy, 2007). Luodikkoradat ja niiden suojavallit sijaitsevat pohjaveden muodostumisalueella. Haulikkorata sijaitsi pohjavesialueella varsinaisen muodostumisalueen

46 45 Kuva 24. Reposelän ampumarata. ulkopuolella. Etäisyys ampumarata-alueelta Jolosharjun vedenottamolle on reilut 4,4 km ja lähimmälle tutkitulle vedenottamon paikalle noin 900 m. Pöyry Environment Oy on selvittänyt alueen pilaantuneisuutta vuonna 2007 (Pöyry Environment Oy, 2007). Tutkimuksessa selvisi, että pilaantuneisuus rajoittuu haulikkorata-alueella noin kolmen hehtaarin alueelle. Pilaantuneisuutta havaittiin myös suojavallien pintamaa-aineksessa. Haulikkoradalta löytyy lyijyä maanpinnalta hauleina ja lyijypölynä, ja pilaantuneisuus on muutenkin pääosin maaperän pintakerroksessa. Pääosa koko ampumarata-alueelle joutuneesta lyijystä sijoittuu tutkimusten mukaan juuri haulikkoradalle, jossa pohjaveden virtaus näyttäisi olevan itä-kaakkoon, harjusta poispäin. Pohjavedessä havaitut lyijypitoisuudet ovat melko matalia. Ampumaratatoiminnalle on luodikkoratojen osalta anottu ja saatu jatkolupa. Haulikkoammunta alueella on lopetettu. Ympäristöluvassa velvoitetaan haulikkorata-alueen kunnostukseen. Toiminnan loputtua myös muun ampumarataalueen pilaantuneisuus on selvitettävä sekä tarvittaessa kunnostettava alue. Lisäksi edellytetään pohjaveden laatua ja korkeutta seurattavan neljästä pohjaveden havaintoputkesta kerran vuodessa. Pohjavesinäytteistä tulee määrittää lyijy-, arseeni-, kromi-, kupari- ja antimonipitoisuudet. Tarkkailua ei kuitenkaan tähän mennessä ole suoritettu. Haulikkoammunnan suuntautuminen pohjoiseen pohjavesialueelta poispäin ja radan sijainti pohjaveden muodostumisalueen ulkopuolella ovat pienentäneet haulikkoammunnasta pohjavedelle aiheutuvaa riskiä. Haulikkoammuntatoiminta on päättynyt, joten siitä ei enää aiheudu vaaraa pohjaveden laadulle, lukuun ottamatta maaperään aiemmin joutuneita pitoisuuksia. Ampumaratatoiminnasta ei nykyisellään katsota aiheutuvan pohjavesialueen vedelle merkittävää riskiä. Maaperän saastuminen on lähinnä paikallista.

47 46 Reposelän ampumaradalla on kokous- sekä majoitustiloja, joissa on vuodepaikat 21 henkilölle. Majoitustilojen wc-vedet johdetaan umpisäiliöön ja harmaat vedet kivipesään. Myös alueella sijaitsevan lahtihallin jätevedet menevät umpisäiliöön. Alueella on oma vedenottoon soveltuva porakaivo. Jolosjokivarren entinen kaatopaikka Jolosharjun pohjavesialueen luoteispäässä, pohjaveden muodostumisalueella, on sijainnut Jolosjokivarren kaatopaikka, jolle on sijoitettu yhdyskuntajätettä (kuva 25, liite 9). Kaatopaikka on ollut käytössä vuosina Etäisyyttä vedenottamolle on noin 940 metriä. Jolosjokivarren kaatopaikka sijaitsee pohjaveden muodostumisalueella. Pohjaveden päävirtaussuunta ei kuitenkaan suuntaudu kaatopaikalta vedenottamolle päin. Näin ollen kaatopaikalta mahdollisesti pohjaveteen joutuvat lika-aineet eivät kulkeudu vedenottamolle Laivakankaan pohjavesialue Pyyryväisharjun entinen ampumarata Ampumarata sijaitsee Kuusamontien länsipuolella, pohjaveden muodostumisalueella olevalla maa-ainestenottoalueella, jolla maa-aineksia on paikoin otettu lähelle pohjaveden pintaa ja sen alle (liite 10). Ampumarata on perustettu 1980-luvun alkupuolella. Alueella on ollut pienoiskivääri- ja pistoolirata. Toimintaan on kuulunut ampumahiihto- ja ampumajuoksuharjoituksia sekä kisoja. Toiminta on päättynyt vuonna 2002, Kuva 25. Jolosharjun pohjavesialueella sijaitseva entinen kaatopaikka.

48 47 jonka jälkeen rata on purettu ja alue siivottu. Nykyään alue on maanomistajan käytössä. Alueella on viime vuosinakin harrastettu vähäistä, tilapäistä ammuntaa. Etäisyys ampumaradalta pohjavedenottamolle on noin 500 metriä. Ampumaradan ja pohjavedenottamon lähettyviltä mitattujen pohjavedenpinnan korkeuksien perusteella näyttää mahdolliselta, että pohjavesi virtaa paikallisesti ampumaradan suunnalta vedenottamolle päin. Pistooli- ja pienoiskivääriammunnassa luodit kerääntyvät ampumaradan taustapenkkoihin. Pyyryväisharjun entisen ampumaradan ei katsota aiheuttavan merkittävää pohjavesiriskiä. Laivakankaan entinen kaatopaikka Laivakankaan pohjavesialueen kaakkoisosassa, pohjavesialueen rajan lähellä sijaitsee vanha, käytöstä poistettu yhdyskuntajätteen kaatopaikka (kuva 26, liite 10). Kaatopaikka on ollut käytössä lyhyen ajan 1970-luvulla. Kaatopaikka on osittain kunnostettu vuoden 1998 aikana. Nykyään kaatopaikka-alueella kasvaa heinää ja muuta matalaa aluskasvillisuutta. Kaatopaikan lähialueelle on luvattomasti tuotu vähäisessä määrin romua ja muuta jätettä. Etäisyyttä kaatopaikalta Pyyryväisharjun vedenottamolle on yli neljä kilometriä ja lähimmille tutkituille vedenottamoiden paikoille reilusti yli 0,5 kilometriä. Kaatopaikka on aikoinaan kunnostettu, eikä sen katsota vaikeuttavan tulevaisuudessa mahdollisesti tapahtuvaa pohjaveden käyttöönottoa. Kaatopaikka Kuva 26. Laivakankaan entinen kaatopaikka.

49 48 ei sijaitse pohjaveden varsinaisella muodostumisalueella. Kaatopaikan ja vedenottamon väliin jää myös paljon soistuneita alueita, joiden kautta pohjaveden virtausta vedenottamolle päin tuskin tapahtuu. Jäälin entinen jätevesien käsittelyalue Jäälin entinen jätevesien käsittelyalue sijaitsee noin kilometrin Jäälin keskustasta länteen Laivakankaan pohjavesialueen luoteisosassa (liite 10). Alueella on käsitelty jätevesiä noin neljän hehtaarin laajuisella alueella. Jätevesiä puhdistettiin laskeutusaltaiden ja imeytyskentän avulla. Jätevesien puhdistuslaitos aloitti toimintansa 1970-luvun alussa. Aluksi sinne ohjattiin Jäälin jätevedet, mutta myöhemmin myös Kiimingin jätevedet. Toiminta alueella on lopetettu ja alue on kunnostettu vuoden 1998 aikana. Kunnostus on tehty ns. voileipäperiaatteella, jolloin jäteliete on jätetty maakerrosten väliin kompostoitumaan paikalleen. Jätevedenkäsittelyalue sijaitsee soistuneella maa-alueella pohjavesialueen reunalla varsinaisen pohjaveden muodostumisalueen ulkopuolella. Vesien virtaussuunta jätevesien käsittelyalueelta on ilmeisesti etelään, joten mahdollista on, että jätevesikuormitusta kohdistuu pohjavesialueeseen. Etäisyyttä jätevesien käsittelyalueelta pohjavedenottamolle on noin yksi kilometri. Alueella suoritetut kunnostustoimenpiteet pienentävät pohjaveden pilaantumisriskiä Toimenpidesuositukset Pohjaveden laadun turvaamiseksi ja maaperän pilaantumisen ehkäisemiseksi tulee ammunnassa välttää sellaisia tarvikkeita, jotka sisältävät maaperän tai pohjaveden pilaantumisvaaraa aiheuttavia aineita. Suositeltavaa on käyttää esimerkiksi ympäristöystävällisiä hauleja ja savikiekkoja, jotka eivät sisällä kivihiilitervaa. Reposelän ampumaradalla tulee pohjaveden pinnan korkeutta ja veden laatua seurata ympäristöluvan edellyttämällä tavalla. Laivakankaan pohjavesialueella sijaitsevan Pyyryväisharjun ampumaradan aiheuttama maaperän ja pohjaveden pilaantuneisuus sekä sen laajuus tulee selvittää ja ampumarata-alue kunnostaa tarvittaessa. Luvatonta ampumatoimintaa voidaan hillitä pohjavesialue kylttejä asentamalla sekä tiedottamisella. Tulee selvittää, vieläkö entiseltä Jäälin jätevesien käsittelyalueelta sekä Laivakankaan kaatopaikalta kulkeutuu lika-aineita pohjaveteen. Sama koskee Jolosharjun kaatopaikkaa. Mikäli haitta-ainekuormitus pohjavesiin on merkittävää, edellä mainitut kohteet tulee tarvittaessa kunnostaa. Pohjavesialueilla tapahtuu nykyäänkin luvatonta jätteiden tuontia ja roskaamista. Mikäli se edelleen jatkuu, kulkua alueilla tulee rajoittaa (puomit, muut esteet). Myös pohjavesialuekylttien sijoittaminen merkittävimpien tieyhteyksien varsille on tarpeen.

50 Muut tarpeelliset toimenpiteet Pohjavesialueiden merkintä maastoon on puutteellista. Se tulee saattaa asialliseksi. Erityisesti huomiota tulee kiinnittää vilkkaasti liikennöityihin teihin. Jolosharjun vedenottamoa ympäröivä aita on rikki, joten se tulee korjata. Sekä Jolosharjun että Laivakankaan pohjavesialueilla lukitsemattomat pohjaveden havaintoputket tulee varustaa lukollisella hatulla ilkivallan estämiseksi. Jolosharjun pohjavesialueella numeroimattomat havaintoputket tulee numeroida selvästi pohjaveden korkeuden ja laadun seurannan oikeellisuuden varmistamiseksi. Jolosharjun ja tarvittaessa myös Pyyryväisharjun vedenottamoiden tarkkailuohjelma tulee päivittää. Raakaveden laadun seurantaan tulee sisällyttää pohjaveden laadun tarkkailu ja tarkkailun tulee olla säännöllistä. Sekä Jolosharjun että Pyyryväisharjun ottamoiden vedenotto on mitoitettava raakaveden laadun seurantatulosten perusteella sellaiseksi, että pumpattavan raakaveden rauta- ja mangaanipitoisuudet eivät kohoaisi oleellisesti nykytasostaan Pohjavesialueille sijoittuvat merkittävimmät riskit Jolosharjun pohjavesialueelle sijoittuvat merkittävimmät riskitekijät ja toiminnot ovat Jolosharjun pohjaveden ottamon läheisyyteen sijoittuva romunkeräystoiminta, valtatie 20 sekä vanhastaan tapahtunut liiallinen maaainesten otto. Muita vähäisempiä riskikohteita ovat Reposelän ampumarata, Reposelän kalalammikko, Jolosjokivarren entinen kaatopaikka sekä alueella sijaitsevat muuntamot. Laivakankaan pohjavesialueella merkittävimpiä riskikohteita ja toimintoja ovat alueen asemakaava-alueelle sijoittuva taaja-asutus ja siihen liittyvät tekijät kuten lämmitysöljysäiliöt, viemäröimättömät kiinteistöt sekä paikallisliikenne. Myös pohjavesialueen poikki kulkeva vilkasliikenteinen valtatie 20 aiheuttaa merkittävän riskin. Pohjaveden laatu voi vaarantua Jäälin jätevesien käsittelyalueen ja useiden pohjavesilampien takia, joissa pohjavesi on suoraan alttiina likaantumiselle. Muita alueelle sijoittuvia vähäisempiä riskitekijöitä ovat Laivakankaan entinen kaatopaikka, Pyyryväisharjun entinen ampumarata sekä muuntamot. Lamukankaan pohjavesialueella merkittävimmät pohjaveden laatua uhkaavat tekijät ovat alueen läpi kulkeva liikenne ja siihen liittyvät kuljetukset sekä siirtoviemäri. Muita vähäisempiä riskejä ovat viemäriverkkoon liittymätön kiinteistö sekä muuntamot. Pitkällä aikavälillä Lamukankaan teollisuusalue erilaisine yritystoimintoineen voi vaarantaa pohjaveden laatua. Teollisuusaluetta ei tule pohjavesialueella laajentaa nykyisestä.

51 50 5. Ennakoiva pohjavesien suojelu 5.1 Pohjavesialueiden maankäyttö- ja kaavatilanne Jolosharjun, Laivakankaan ja Lamukankaan alueilla on voimassa vuonna 2005 vahvistettu Pohjois-Pohjanmaan maakuntakaava. Siinä Jolosharjun ja Lamukankaan pohjavesialueille ei ole määritelty käyttötarkoitusta. Lamukangas on merkitty tärkeäksi pohjavesivyöhykkeeksi. Laivakankaan pohjavesialueesta suuri osa on merkitty taajamatoimintojen alueeksi ja muulle osalle ei ole määritelty käyttötarkoitusta. Jolosharjun pohjavesialue Koko Jolosharjun pohjavesialueella on voimassa Oulun seudun yleiskaava 2020, joka on vahvistettu vuonna 2005 (liite 15). Siinä suurin osa pohjavesialuetta on tarkoitettu pääasiassa maa- ja metsätalouskäyttöön. Osa alueesta on merkitty maaja metsätalousvaltaiseksi alueeksi, jolle on sijoittunut loma-asutusta. Kiimingin keskeisille taajama-alueille on vireillä oikeusvaikutteinen osayleiskaava Se ulottuu lähes koko Jolosharjun pohjavesialueelle. Vain alue Kuusamontien eteläpuolella, likimain Reposelän montun kalalammikolta Reposelän ampumaradalle, ei kuulu oikeusvaikutteisen osayleiskaavan piiriin. Suurin osa Jolosharjun pohjavesialueesta on alustavassa kaavaehdotuksessa merkitty maa- ja metsätalousvaltaiseksi alueeksi, jolla sallitaan pääasiassa maa- ja metsätalouteen tai siihen verrattavaan elinkeinoon liittyvä asuinrakentaminen. Osa pohjavesialueesta on merkitty maa- ja metsätalousvaltaiseksi alueeksi, jolle ei saa rakentaa asuinrakennuksia pysyviksi asunnoiksi. Yksi entinen ylisyväksi otettu maa-ainesten ottoalue on kaavassa merkitty maisemanhoitoalueeksi ja kunnostettavaksi virkistys- ja metsätalouskäyttöön. Alue sijaitsee Virtainkoskentien ja Vehmaansuontien risteyksessä. Pohjavesialueelle ulottuu myös Natura 2000 verkostoon kuuluvia alueita ja luonnon monimuotoisuuden kannalta erityisen arvokkaita alueita. Yksi perinnemaisemakohdekin pohjavesialueella on. Kaavassa edellytetään, että pohjavesialueelle sijoittuvat öljysäiliöt ja muut pohjaveden laatua vaarantavat säiliöt tulee varustaa riittävän tilavilla suoja-altailla ja sijoittaa sisätiloihin tai maan päälle katokseen. Jätevesien imeyttäminen tai muu päästäminen maaperään kielletään. Laivakankaan pohjavesialue Jäälin keskustan alue on asemakaavoitettua aluetta (liite 15). Alueelle on laadittu useita asemakaavoja. Uusimmissa kaavamuutoksissa on vaatimus öljysäiliöiden sijoittamisesta rakennusten sisätiloihin tai maan päälle vesitiiviiseen suojaaltaaseen, jonka tilavuuden tulee olla suurempi kuin varastoitavan öljyn suurin määrä. Kemikaalit ja muut pohjavesille haitalliset aineet on varastoitava tiivispohjaisessa, katetussa tilassa. Kaikki asumisen jätevedet on johdettava tiiviin viemärin kautta puhdistamolle. Pysäköintiin käytettävät piha-alueet on eristettävä

52 51 vettä läpäisemättömällä materiaalilla ja piha-alueilta kertyvät pintavedet on johdettava öljynerottimen kautta sadevesiviemäriin. Muulla osalla Laivakankaan pohjavesialuetta on voimassa Oulun seudun yleiskaava Siinä suurin osa asemakaavoittamattomasta alueesta on varattu maa- ja metsätalouskäyttöön. Lamukankaan pohjavesialue Lamukankaan pohjavesialueen Oulun kaupungin puolelle sijoittuvalle osalle on vuonna 2002 hyväksytty Ahmasjärven asemakaava (liite 15). Siinä vajaa puolet alueesta on kaavoitettu teollisuusalueeksi, jolla ei sallita sellaista uutta teollista tai muuta siihen verrattavaa toimintaa, joka valmistaa, varastoi tai käyttää toiminnassaan pohjavettä vaarantavia kemikaaleja tai muita vastaavia aineita. Ahmasjärven asemakaavassa on osalle Lamukankaan pohjavesialuetta annettu määräyksiä öljysäiliöiden sekä muiden mahdollisten pohjaveden laatua vaarantavien säiliöiden sijoittamisesta. Määräysten mukaan nämä säiliöt tulee sijoittaa rakennusten sisätiloihin tai maan päälle katoksellisiin, riittävän tilaviin suoja-altaisiin. Asemakaava-alueella kielletään jätevesien imeyttäminen maaperään. Alueella sijaitsevalle teollisuus- ja yritystoiminnalle on myös asetettu vaatimuksia. Kaikkien huolto- ja tuotantohallien jätevedet tulee johtaa öljynerotuskaivojen kautta kunnan jätevesiviemäriin. Kemikaali-, öljy- ja ongelmajätteet tulee varastoida allastetuissa, tiivispohjaisissa ja katetuissa tiloissa. Sisätiloissakin tulee rakentaa suoja-allas, mikäli varastoitavien kemikaalien läheisyydessä on avonaisia lattiakaivoja. Maanpäälliset säiliöt tulee varustaa katetulla suoja-altaalla. Sellaiset alueet, joilla kemikaaleja kuljetetaan, siirretään tai käsitellään, tulee päällystää. Lamukankaan pohjavesialueen Oulun kaupungin puolelle ulottuvalle osalle on laadittavana Kiiminkijokivarren osayleiskaava, joka on luonnosvaiheessa. Suurin osa kaava-alueelle sijoittuvasta pohjavesialueesta on merkitty teollisuus- ja varastoalueeksi, muu osa pohjavesialuetta on varattu maa- ja metsätaloudelle, virkistysalueeksi tai asuinalueeksi. Pohjavesialueella on jätevesien imeyttäminen maaperään kielletty ja kiinteistöt tulee liittää viemäriin. Muulla osalla Lamukankaan pohjavesialuetta on voimassa Oulun seudun yleiskaava Sen mukaan alue on tarkoitettu pääasiassa maa- ja metsätalouskäyttöön. Kaavaluonnoksena oleva Huttukylän osayleiskaava tulee korvaamaan aikanaan Oulun seudun yleiskaavan Lamukankaan alueella. Huttukylän osayleiskaavassa Kiimingin kunnan puolella sijaitseva osa Lamukankaan pohjavesialueesta on suurimmaksi osaksi tarkoitettu maa- ja metsätalouskäyttöön. Kaavaan on merkitty myös muutama pientalovaltainen asuntoalue, joista osalla on jo asuinrakennus. Kaavassa on osoitettu paikka myös parille uudelle rakennukselle edellyttäen, että ne liitetään viemäriin.

53 Toimenpidesuositukset maankäytön suunnitteluun Pohjavesialueet on merkittävä laadittaviin kaavoihin. Vedenhankintakäytössä oleville ja siihen soveltuville pohjavesialueille ei tule sijoittaa maankäyttöä, josta voi aiheutua vaaraa pohjavedelle. Pohjavesialueille saa kaavoittaa teollisuusalueita ainoastaan silloin, kun yksityiskohtaisin selvityksin pystytään osoittamaan, ettei teollisuuden toiminta aiheuta merkittävää riskiä pohjavedelle. Pohjavesialueille suunnitteilla oleville uusille teille tulee tehdä tarveharkintatarkastelu ja riskinarviointi. Mikäli alueen pohjavesiolosuhteita ei tunneta riittävän hyvin pohjaveden suojelun takaamiseksi, tulee pohjavesiolosuhteet selvittää maankäytön suunnittelun yhteydessä. (Remes ja Valta 2007). 5.3 Pohjavesialueen maankäyttöä koskevat rajoitukset ja suositukset Seuraavissa maankäytön yksityiskohtaisissa rajoituksissa ja suosituksissa on noudatettu pääasiassa Pohjois-Savossa laadittua pohjavesialueiden suojelusuunnitelmaa (Remes ja Valta 2007) Asutus Uusi asutus tulee mahdollisuuksien mukaan ohjata pohjavesialueen ulkopuolelle. Maankäyttöä suunniteltaessa uusia asuntoalueita sijoitetaan pohjavesialueille vain poikkeustapauksissa samalla varmistaen, ettei pohjavesi vaarannu (Pohjois- Pohjanmaan ympäristökeskus ja Kainuun ympäristökeskus 2009). Öljysäiliöt tulee sijoittaa maan päälle sisätiloihin tai katettuun tilaan ja varustaa tilavilla suoja-altailla sekä ylitäytönestimillä. Mikäli säiliö sijaitsee sisätiloissa ja samassa tilassa on lattiakaivo, tulee kaivo varustaa öljynerottimella. Säiliöt tulee tarkastaa säännöllisesti. Pohjavesialueille ei saa asentaa uusia suojaamattomia öljysäiliöitä. Perustelu: Ympäristönsuojelulaki (YSL) 7 ja 8. Viemäriverkosto on laajennettava tai rakennettava koko pohjavesialueille, mikäli mahdollista. Kaikille jätevedenpumppaamoille on rakennettava ylivuotosäiliöt ja hälytysjärjestelmät. Kaikki pohjavesialueilla mahdollisesti sijaitsevat betoniputket tulee saneerata. Perustelu: Vesihuoltolaki 119/2001 5,10 ja YSL 7 ja 8. Jätevedet on johdettava yleiseen viemäriverkkoon. Jos viemäriverkkoon ei ole mahdollista liittyä, kiinteistöjen tulee tehdä hyvät suunnitelmat jätevesien käsittelystä ja laatia jätevesijärjestelmän käyttö- ja huolto-ohjeet jätevesiasetuksen mukaisesti. Jätevedet voidaan johtaa myös käsiteltäväksi pohjavesialueen ulkopuolelle niin, ettei pohjavesien pilaantumisvaaraa ole. Jätevedet voidaan johtaa tiiviiseen umpisäiliöön, josta jätevedet viedään käsiteltäväksi jätevedenpuhdistamolle. Umpisäiliössä tulee olla täyttymistä ilmaiseva hälytysjärjestelmä.

54 53 Perustelu: YSL 7 ja 8 sekä Valtioneuvoston asetus talousjätevesien käsittelystä vesihuoltolaitosten viemäriverkostojen ulkopuolisilla alueilla 542/2003. Tiedottamisella tulee varmistaa, että paikalliset asukkaat tiedostavat asuvansa ja toimivansa pohjavesialueella. Tulee myös kertoa, mitkä toiminnot pohjavesialueilla eivät ole sallittuja tai voivat vaarantaa pohjaveden laatua Liikenne Pohjavesialueet tulee merkitä hyvin teiden varteen. Levähdysalueille tulee laittaa merkinnät pohjavesialueista. Lisäksi alueilla tulee kieltää pohjavedelle vaarallisten aineiden lyhytaikainenkin varastointi ja käsittely. Pelastuslaitoksella tulee olla tiedot pohjavesialueiden suojauksista. Perustelu: YSL 7 ja 8. Uusien vilkkaasti liikennöityjen teiden sijoittamista pohjavesialueille tulee välttää. Uusien tiehankkeiden yhteydessä tulee pohjavesialueilla arvioida pohjavesisuojausten tarve ja toteuttaa ne tarvittaessa Yritystoiminta Pohjavesialueille ei tule sijoittaa sellaista yritystoimintaa, jonka yhteydessä varastoidaan tai käsitellään pohjaveden pilaantumisvaaraa aiheuttavia aineita tai joka muutoin voi muuttaa haitallisesti pohjavesiolosuhteita. Pohjavesialueille sijoitettavalle toiminnalle on pääsääntöisesti haettava ympäristölupa. Onnettomuustilanteiden vähentämiseksi teollisuuskiinteistöille tulee järjestää selkeät ajoväylät siten, että polttoöljy- ja muiden kemikaalikuljetusten sekä muun liikenteen törmäysmahdollisuudet poistuvat. Alueet joilla kuljetetaan, siirretään tai käsitellään kemikaaleja, tulee päällystää. Pintavedet tulee johtaa sadevesiviemäröinnin kautta pohjavesialueen ulkopuolelle. Kiinteistöjen öljynerotuskaivoissa tulee olla hälytysjärjestelmät, joita tulee huoltaa ohjeiden mukaan. Kemikaali-, öljy- ja ongelmajätteet tulee varastoida allastetuissa, tiivispohjaisissa ja katetuissa tiloissa. Myös sisätiloissa varastoitaville kemikaaleille tulee olla suoja-altaat, jos niiden läheisyydessä on avonaisia lattiakaivoja. Perustelu: YSL 7 ja 8, Jätelaki (JL) 6, Asetus vaarallisten kemikaalien teollisesta käsittelystä ja varastoinnista 59/1999 sekä kunnalliset jätehuoltomääräykset Maa-ainesten otto Pohjaveden ottamoiden lähisuoja-alueilla, tai niitä vastaavissa oloissa, ei tule sallia uutta maa-ainesten ottoa eikä murskaustoimintaa. Jos maa-aineksia on jo otettu, tulee suojakerrospaksuuden olla vähintään 6 m. Muulla pohjavesialueella suojakerroksen paksuus tulee olla vähintään 4 m. Ottamisalueille vaaditaan vaativan tason ottamissuunnitelma ja jälkihoito. Polttoaineiden ja öljyjen varastointi sekä ajoneuvojen tankkaus ja huolto tulee aina pyrkiä sijoittamaan

55 54 ottoalueen ulkopuolelle Alueella tulee olla aina varattuna öljyn torjuntaan tarkoitettua imeytysainetta. Murskauslaitteiston on oltava sähköllä toimiva. Ottoalueelle on asennettava ainakin yksi pohjavesiputki, josta pohjaveden pinnan tasoa on tarkkailtava vähintään kaksi kertaa vuodessa ja laatua tarvittaessa. Ottoluvissa on oltava myös tarvittavat määräykset murskaustoimintaa ja öljytuotteiden käsittelyä koskien, jotta pohjaveden pilaantumisvaaraa ei synny. Perustelu: Maa-aineslaki 3. Kiimingin alueen kallioperän rikki- ja magneettikiisupitoisuuden takia (mustaliuskeet) maa-ainesten ottoa ei tulisi ulottaa pohjaveden pinnan alapuolelle tai lähelle kallionpintaa, jotta muodostuvien pohjavesilampien vesi samoin kuin pohjavesi eivät happamoidu ja näin lisää mm. raudan liukenemista pohjaveteen. Maastossa on lisäksi varmistettava tarpeellisten suojamaakerrosten sekä riittävien jälkihoitotoimenpiteiden ja maisemointien toteutuminen Muuntamot Pohjavesialueille ei tule rakentaa uusia suojaamattomia muuntamoita. Ensisijaisesti rakennettavien muuntamoiden tulee olla puisto- tai kiineistömuuntamoita. Verkostosuunnittelussa tulee huomioida pohjavesialueet ja pohjavedenottamot siten, että muuntamot sijoitetaan mahdollisuuksien mukaan hienorakeiselle maaperälle ja pohjavesialueen tai ainakin pohjaveden muodostumisalueen ulkopuolelle. Muuntamoissa tulee käyttää pohjavedelle mahdollisimman vähän haitallisia jäähdytysnesteitä. Perustelu: YSL 7 ja Maa- ja metsätalous Kotieläintalouden ympäristönsuojeluohjeen (Ympäristöministeriö, 2010) mukaan vedenhankintaa varten tärkeille tai vedenhankintaan soveltuville pohjavesialueille ei lainkaan tulisi perustaa uusia karjasuojia tai lantavarastoja. Uusien karjasuojien ja lietesäiliöiden rakentamiseen pohjavesialueelle on haettava ympäristönsuojelulain mukainen lupa. Pohjavesialueelle rakennettavat karjasuojat, lantalat ja tuorerehuvarastot tulee rakentaa tiiviiksi voimassa olevan lainsäädännön sekä rakentamismääräysten ja ohjeiden mukaisesti. Lantaa ei saa varastoida patterissa pohjavesialueella. Pohjavesialueilla sijaitsevien peltojen lannoitus tulee suorittaa nitraattiasetuksen mukaisesti. Perustelu: YSL 7, 8 ja 28, Ympäristönsuojeluasetus (YSA) 1, Valtioneuvoston asetus maataloudesta peräisin olevien nitraattien vesiin pääsyn rajoittamisesta 931/2000.

56 Varautuminen kriisitilanteisiin ja toimenpiteet vahinkotapauksissa Vesihuoltolaitoksen valmiussuunnitelma Kiimingin Vesi Oy on laatinut erityistilanteiden varalle vesihuoltolaitoksen valmiussuunnitelman, joka sisältää myös poikkeusolojen toimintaohjeiston. Suunnitelman ylläpidosta vastaa Kiimingin Vesi Oy. Suunnitelma tarkistetaan vuosittain. Suunnitelmaan tarvittaessa tehtävistä muutoksista tiedotetaan kunnan poikkeusolojen johtoryhmälle. Suunnitelma on jaettu vesihuoltolaitoksen sekä kunnan poikkeusolojen johtoryhmän käyttöön. Valmiussuunnitelma sisältää tietoa siitä, miten vesihuoltolaitoksella on varauduttu tulipalon, myrskyn, sähkö- ja käyttöjärjestelmähäiriöiden, ilkivallan sekä ilmansaasteiden aiheuttamiin vedenottamoiden ja pumppaamoiden toimintahäiriöihin sekä tilanteisiin, joissa vesijohtoverkosto saastuu lika-aineista, tulee putkirikko tai vesi saastuu inhimillisten tekijöiden tai ilkivallan seurauksena. Poikkeusoloja suunnitelmassa edustavat suuronnettomuudet, säteilyvaaratilanteet, kiristynyt kansainvälinen tilanne ja taloudellinen kriisi, sodan uhka sekä sotatila ja sodan jälkitila. Valmiussuunnitelmassa on käsitelty myös varautumista viemäriverkoston häiriötilanteisiin Pelastuslaitoksen öljyntorjuntasuunnitelma Öljyvahinkojen torjuntasuunnitelman laadinta on käynnistetty Oulu- Koillismaan pelastuslaitoksen alueelle. 5.5 Pohjaveden laadun ja määrän valvonta Tähän saakka pohjavesialueilla on veden laatua tarkkailtu yleensä pohjavedenottamon suunnittelun yhteydessä suoritettujen laajempien tutkimusten jälkeen vain vedenottamolle tulevasta raakavedestä. Talousvesiasetukseen perustuvassa vesilaitoksen käytön aikaisessa laaduntarkkailussa eivät välttämättä tule esille kaikki pohjavesialueella sijaitsevista toiminnoista peräisin olevien likaaineiden indikaattorit. Pohjavesialueille sijoittuvien riskitoimintojen uusimmissa ympäristöluvissa vaaditaan näytteenottoputken asentaminen ja pohjaveden laadun tarkkailu mahdollisten päästöjen havaitsemiseksi. (Remes ja Valta 2007). Vedenottoluvassa edellytetään pohjaveden oton määrällisten vaikutusten tarkkailua ELY-keskuksen hyväksymän ohjelman mukaan. Vedenottamon tarkkailuohjelmaan sisältyy otetun veden määrän ja pohjavesipintojen korkeuden tarkkailu. Viime aikoina ottamon raakaveden laadun tarkkailua on tehty enenevässä määrin. (Remes ja Valta 2007).

57 Toimenpidesuositukset Ottamon todellisen kapasiteetin arvioimiseksi on otetun veden määrän lisäksi tunnettava veden laadun kehittyminen pitkällä aikavälillä. Pohjavesien suojelun kannalta on tärkeää tarkkailla pohjaveden laatua riskikohteiden läheisyydessä, jotta mahdolliset muutokset havaitaan ajoissa. Uusissa ympäristöluvissa tulee edellyttää pohjaveden laadun tarkkailua. (Remes ja Valta 2007). 5.6 Pohjavesialueiden suojelusuunnitelman toimeenpanon seuranta Pohjavesialueiden suojelusuunnitelma tulee hyväksyttää Kiimingin kunnanvaltuustossa. Suunnitelman hyväksymisen yhteydessä kunnan tulee nimetä edustajansa seurantaryhmään. Ryhmässä tulisi olla edustaja Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskukselta, Oulun seudun ympäristötoimesta, alueella toimivilta vesihuoltolaitoksilta, Kiimingin kunnasta sekä Oulu-Koillismaan pelastuslaitokselta. Suojelusuunnitelmassa esitettyä toimenpideohjelmaa seurataan ja päivitetään vuosittain.

58 57 Kirjallisuus: Asetus öljylämmityslaitteistoista (1211/1995, myöhemmin tehtyine muutoksineen). EU:n vesipolitiikan puitedirektiivi (2000/60 EY, myöhemmin tehtyine muutoksineen). Geologian tutkimuskeskus, Kiimingin Jolosharjun geologinen ympäristötutkimus. 8 s + liitteet. Honkamo, M., Suomen geologinen kartta, kallioperäkartta 1: Lehti 3511, Kiiminki. Geologian tutkimuskeskus. Kauppa- ja teollisuusministeriön päätös maanalaisten öljysäiliöiden määräaikaistarkastuksista ( /344, myöhemmin tehtyine muutoksineen). Kesola, R., Suomen geologinen kartta, kallioperäkartta 1: Lehti 3422, Oulujoki. Geologinen tutkimuslaitos. Laki vesienhoidon järjestämisestä ( /1299, myöhemmin tehtyine muutoksineen). Maa-aineslaki ( /555, myöhemmin tehtyine muutoksineen). Maankäyttö- ja rakennuslaki ( /132, myöhemmin tehtyine muutoksineen). Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskus, Vanhojen maanottoalueiden kunnostustarveselvitys, Kiiminki. 190 s. Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskus ja Kainuun ympäristökeskus, Oulujoen Iijoen vesienhoitoalueen vesienhoitosuunnitelma vuoteen s. Pöyry Environment Oy, Kiimingin Erämiehet Ry, Kiimingin ampumarataalueen pilaantuneisuustutkimus. Remes, P. ja Valta, H., Pohjavesialueiden suojelusuunnitelma; Peltosalmi- Ohenmäki, Honkalampi ja Haminanäki-Humppi. Pohjois-Savon ympäristökeskuksen raportteja 1/2007. Pohjois-Savon ympäristökeskus. 103 s. Rintala, J., Hyvärinen, V., Illmer, K., Nylander, E., Pulkkinen, P., Rantala, P. ja Siiro, P., Pohjavesialueiden suojelusuunnitelmat osana vesienhoidon järjestämistä taustaselvitys. Suomen ympäristökeskuksen raportteja 7/2007. Suomen ympäristökeskus. 62 s. Tiehallinto, Valtatie 20 välillä Korvenkylä Jääli, toimenpideselvitys. 32 s.

59 58 Tielaitos, Valtatien 20 parantaminen välillä Korvenkylä Kiiminki, yleissuunnitelma. 28 s. Valtioneuvoston asetus talousjätevesien käsittelystä vesihuoltolaitosten viemäriverkostojen ulkopuolisilla alueilla (542/2003, myöhemmin tehtyine muutoksineen). Valtioneuvoston asetus talousjätevesien käsittelystä vesihuoltolaitosten viemäriverkostojen ulkopuolisilla alueilla annetun valtioneuvoston asetuksen muuttamisesta (1824/2009, myöhemmin tehtyine muutoksineen). Vesilaki ( /264, myöhemmin tehtyine muutoksineen). Ympäristöministeriö, Kotieläintalouden ympäristönsuojeluohje. Ympäristöhallinnon ohjeita 1/ s. Ympäristönsuojelulaki ( /86, myöhemmin tehtyine muutoksineen). Öljyvahinkojen torjuntalaki (1673/2009).

60 Jolosharju Laivakangas Lamukangas KIIMINGIN KUNNAN POHJAVESIALUEET I-luokan pohjavesialue II-luokan pohjavesialue Muu pohjavesialue Kunnan raja : Affecto Finland Oy, Karttakeskus, Lupa L4659 SYKE, POPELY 16 Km M.I LIITE 1

61 400,00 Jolosharjun pohjavedenottamolta pumpatut vesimäärät vuosina ,00 m 3 /d 300,00 250,00 200,00 150,00 100,00 50,00 tammikuu helmikuu maaliskuu huhtikuu toukokuu kesäkuu heinäkuu elokuu syyskuu lokakuu marraskuu joulukuu 0, vuosi LIITE 2

62 45 Pohjaveden pinnan korkeudet Jolosharjun pohjavesialueella vuosina pohjaveden pinnan korkeus (N60) Kaivo 1 Putki 2 Putki 6 Putki 7 Putki 9 Putki 10 Putki II VI X II VI X II VI X II VI X II VI X II VI X II VI X II VI X II VI X II VI X II VI X tarkkailujakso LIITE 3

63 10 w +41, w +40, w +41, w +40, w +41, w +42, JOLOSHARJUN POHJAVESIALUEEN HYDROGEOLOGINEN KARTTA Pohjavesialueen raja Varsinaisen muodostumisalueen raja Pohjaveden päävirtaussuunta Jolosharjun vedenottamo Tutkittu vedenottopaikka Lähisuojavyöhyke (ohjeellinen, POPELY ) 4/3 w +51, Pohjaveden havaintoputki 1: ,2 0,4 0,8 1,2 1,6 Km Maanmittauslaitos lupa nro 7/MML/10 SYKE, POPELY M.I LIITE 4

64 450,00 Pyyryväisharjun vedenottamolta pumpatut vesimäärät vuosina ,00 m 3 /d 350,00 300,00 250,00 200,00 150,00 100,00 50,00 0, vuosi tammikuu helmikuu maaliskuu huhtikuu toukokuu kesäkuu heinäkuu elokuu syyskuu lokakuu marraskuu joulukuu LIITE 5

65 38 Pohjaveden pinnan korkeudet Laivakankaan pohjavesialueella vuosina pohjaveden pinnan korkeus (N60) I III V VII IX XI I III V VII IX XII IV VIII XII IV VIII XII IV VIII XII IV VIII XII IV VIII XII tarkkailujakso Putki SP1 Putki SP2 Putki SP3 Putki AK20 Putki AK22 Putki AK21 Putki 17/4 Putki 17/5 Putki 17/6 Putki 17/7 Putki 17/8 Putki 6 Putki 16 Putki 17 SCHKAIVO LIITE 6

66 17/8 w +32, /4 w +34, /5 w +33, w +32, w +34, SP1 w +36, w +42, /7 w +31, /5 w +41, SP3 w +33, /6 w +33, SP2 w +35, LAIVAKANKAAN POHJAVESIALUEEN HYDROGEOLOGINEN KARTTA Pohjavesialueen raja Varsinaisen muodostumisalueen raja Pohjaveden päävirtaussuunta Pyyryväisharjun vedenottamo w +37, /5 w +38, Tutkittu vedenottopaikka 23/4 w +39, Lähisuojavyöhyke (ohjeellinen, POPELY ) Pohjaveden havaintoputki Pohjavesikaivo 29 w +39, /7 w +40, /i w +40, /1 w +41, /1 w +42, /3 w +41, w +42, /8 w +41, /9 w +41, /4 w +41, : ,2 0,4 0,8 1,2 1,6 Km Maanmittauslaitos lupa nro 7/MML/10 SYKE, POPELY M.I LIITE 7

67 3/26 w +58, /19 w +58, /3 w +58, /12 w +58, w +58, /26 w +59, /15 w +58, w +59, /11 w /25 w +57, /4 w +58, /16 w +58, LAMUKANKAAN POHJAVESIALUEEN HYDROGEOLOGINEN KARTTA Pohjavesialueen raja Varsinaisen muodostumisalueen raja Pohjavesialueiden välinen raja Pohjaveden päävirtaussuunta Tutkittu vedenottopaikka Lähisuojavyöhyke (ohjeellinen, POPELY ) Tutkimuspiste 1: ,2 0,4 0,8 1,2 1,6 Km Maanmittauslaitos lupa nro 7/MML/10 SYKE, POPELY M.I LIITE 8