Rivista Internazionale di Scienze Giuridiche e Tradizione Romana

Transkriptio

1 Rivista Internazionale di Scienze Giuridiche e Tradizione Romana Anno XII Quaderno N Nuova Serie - ISSN SN DIRETTORE: E: Francesco co Sini DIREZIONE: E Omar Chessa sa - Maria Rosa Cimma - Michele Maria Comenale e Pinto - Domenico o D Orsogna Gian Paolo Demuro - Giovanni ni Lobrano - Attilio tilio Mastino - Pietro Pinna na - Antonio ni o Serra - Giovanni Maria Uda ENTRA ARCHIVIO IO STATISTICHE S ICHE ON LINE DAL 15 GENNAIO NAIO 2014 IL QUADERNO N. 11 [2013] Quaderno edito con il contributo di: DIPARTIMENTO TO DI GIURISPRUDENZA RU Reg. Trib. di Sassari N. 217 del

2 Memorie Ivs Antiqvvm - Древнее право Seminario di Diritto Romano Tradizione Romana Contributi D & Innovazione Note & Rassegne Monografie REDAZIONE della NUOVA SERIE redazione@dirittoestoria.it Cronache Notizie Direttore responsabile: Francesco Sini In Memoriam Autori Redazione Comitato di direzione: Omar Chessa - Maria Rosa Cimma - Michele M. Comenale Pinto - Domenico D'Orsogna - Gian Paolo Demuro - Giovanni Lobrano - Attilio Mastino - Pietro Pinna - Antonio Serra - Giovanni Maria Uda Archivio Links Search Corrispondenti stranieri: Ivan A. Biliarsky (Sofia) Maria das Graças Pinto de Britto (Pelotas) Ricardo Combellas (Caracas) Fei Anling (Pechino) Leonid L. Kofanov (Mosca) Ija L. Majak (Mosca) Antun Malenica (Novi Sad) Esperanza Osaba (Bilbao) Costantinos G. Pitsakis (Komotini) Anton D. Rudokvas (San Pietroburgo) Teodor Sambrian (Craiova) Bronislaw W. Sitek (Olsztyn) Evgenji A. Sukhanov (Mosca) Xu Guodong (Xiamen) Segreteria di redazione: Cristiana M.A. Rinolfi Antonio Ibba (coordinamento) (informatica) Stefania Fusco Anam. Martin Garcia Ursula Mariani Isabella Mastino Adriana Muroni Storia si avvale di molteplici modalità e strumenti della comunicazione multimediale (ipertesti, video, audio etc.); tali strumenti possono essere proposti ed usati dagli autori per i loro contributi e per le loro segnalazioni. Continuando la "politica editoriale" di Open Access to Knowledge in the Sciences and Humanities, tutti i file pubblicati online in Storia, siano essi ipertesti in formato html, o video o audio, saranno accessibili gratuitamente in edizione integrale, senza alcuna restrizione, né registrazione preventiva. Quaderno edito con il contributo di: Dipartimento di Giurisprudenza Reg Trib. di Sassari N. 217 del

3 Memorie Ivs Antiqvvm - Древнее право Seminario di Diritto Romano Tradizione Romana Contributi D & Innovazione NOTE & RASSEGNE Note & Rassegne Monografie Cronache Notizie In Memoriam Autori Redazione Archivio Links Search Anton D. Rudokvas: Disputed Questions of the Theory on Acquisitive Prescription. Monograph. Moscow: Zakon 2011 (303 pages) (Антон Д. Рудоквас: Спорные вопросы учения о приобретательной давности. Монография. Москва: Издат. Группа Закон 2011) [ Table of contents ] Heikki E.S. Mattila Professor Emeritus University of Lapland (Finland) Anton D. Rudokvas: Nauttimussaantoa koskevan opin kiistakysymyksiä. Monografia. Moskova: Zakon 2011 (303 pages) (Антон Д. Рудоквас: Спорные вопросы учения о приобретательной давности. Монография. Москва: Издат. Группа Закон 2011) [ Table of contents ] Heikki E.S. Mattila Emeritus professori Lapin yliopisto, Suomi Le basi romanistiche dell appropriazione indebita: nota di commento a Cass. 4 settembre 2012 n Elisabetta Leccisi - Università Cattolica di Milano L Insegnamento delle Istituzioni di Giustiniano nella Cina Odierna Xu Guodong Università di Xiamen En los parlamentos del viejo y nuevo mundo. José Basilio Guerra (Campeche, Yucatán, 1790/ Roma 1872) Maria Teresa Guerra Medici Universidad de Camerino Ne/non bis in idem. Origine del principio Maria Kostova Università di Sofia San Clemente di Occrida Civitas Romana: emersione di una categoria nel diritto e nella politica tra Regnum e Res publica Adriana Muroni Università di Sassari

4 Storia si avvale di molteplici modalità e strumenti della comunicazione multimediale (ipertesti, video, audio etc.); tali strumenti possono essere proposti ed usati dagli autori per i loro contributi e per le loro segnalazioni. Continuando la "politica editoriale" di Open Access to Knowledge in the Sciences and Humanities, tutti i file pubblicati on-line in Storia, siano essi ipertesti in formato html, o video o audio, saranno accessibili gratuitamente in edizione integrale, senza alcuna restrizione, né registrazione preventiva. Quaderno edito con il contributo di: Dipartimento di Giurisprudenza Reg Trib. di Sassari N. 217 del

5 Anton D. Rudokvas: Nauttimussaantoa koskevan opin kiistakysymyksiä. Monografia. Moskova: Zakon 2011 (303 pages) (Антон Д. Рудоквас: Спорные вопросы учения о приобретательной давности. Монография. Москва: Издат. Группа Закон 2011) ) [ Table of contents ] HEIKKI E.S. MATTILA Emeritus Professori Lapin yliopisto, Suomi 1. Tutkimuksen teema. 2. Tutkimuksen tavoite. 3. Tutkimuksen menetelmä. 4. Tutkimuksen rakenne. 5. Tutkimuksen toteutus. 6. Johtopäätös. 1. Tutkimuksen teema Tutkimuksen kohteena on klassinen siviilioikeuden ongelma: nauttimussaanto. Tämä ongelma on edelleen ajankohtainen. Kuten kirjoittaja esittää (s. 10), ja 1900-lukujen oikeustieteellisessä keskustelussa esitettiin mielipiteitä, joiden mukaan nauttimussaannon sääntely käy tarpeettomaksi kiinteistön kirjaamisjärjestelmän kehittyessä. Näin asia ei kuitenkaan ole, minkä osoittaa jo se, että instituutio on säännelty tarkoin Länsi-Euroopassa alueen kehittyneistä kirjaamisjärjestelmistä huolimatta. Venäjällä ongelma on erityisen ajankohtainen, koska maan nauttimussaantoa koskevassa sääntelyssä on puutteita mm. siten, että aineellinen ja prosessuaalisen sääntely eivät ole sopusoinnussa keskenään. Toisaalta kysymyksen suhteen on ilmeinen tutkimustarve: vaikka aiheesta on ilmestynyt viime vuosina muutamia monografioita ja joukko artikkeleita, sitä ei ole likimainkaan tyhjennetty (s. 12). 2. Tutkimuksen tavoite Kirjoittajan kysymyksenasettelu kytkeytyy edellä mainittuun seikkaan, Venäjän lainsäädännön puutteellisuuteen. Viime kädessä teoksella on oikeuspoliittinen tavoite. Tekijän tarkoituksena on Venäjän lainsäädännön nauttimussaantoa koskevien säännösten parantaminen. Tämä tavoite selittää sen, että teos päättyy erittäin konkreettisesti. Sen lopussa ovat säädöstekstiehdotukset nauttimussaannon sääntelemiseksi Venäjällä. Kirjoittaja ehdottaa teoksen päätösjaksossa kolmea laajahkoa pykälää lisättäväksi Venäjän siviililakikirjaan. Ensimmäisessä pykälässä säänneltäisiin nauttimussaanto irtaimen omaisuuden osalta ja toisessa isännättömän kiinteän omaisuuden osalta. Kolmannessa pykälässä otettaisiin erikseen huomioon tapaus, jossa kiinteistö on rekisteröity virheellisesti sen haltijan nimiin. 3. Tutkimuksen menetelmä

6 Pagina 6 di 10 Kirjoittajan menetelmä on kuten hän itsekin toteaa (s. 11) komparatiivishistoriallinen. Menetelmän valinnan taustalla on tieto siitä, että nauttimussaanto on Venäjällä roomalaisen oikeuden vaikutuksesta kehittynyt oikeudellinen siirrännäinen, joka on aikoinaan siirtynyt Länsi-Euroopasta Venäjän oikeuteen (s. 7). Tältä pohjalta kirjoittaja katsoo, että Venäjän sääntelyssä olevien puutteiden korjaamiseksi on tarkasteltava eurooppalaisesta siviilioikeuden traditiosta saatuja kokemuksia. Hän viittaa I. E. Engelmaniin, joka kirjoitti vuonna 1900 (sitaatin käännös tässä): olemme havainneet, että nykyaikaisiin oikeusjärjestelmiin tämä käsite [= nauttimussaanto; selvennys arvostelun kirjoittajan] ilmaantui roomalaisen oikeuden tutkimuksen vaikutuksesta. Siksi tämän käsitteen asianmukaiseksi arvioimiseksi on välttämätöntä tutkia sen merkitystä roomalaisessa oikeudessa, tässä kaiken siviilioikeudellisen ja kehittyvän lainsäädännön perikuvassa. [ ] kun tämän käsitteen merkitys roomalaisessa oikeudessa on määritetty, saamme oikeasuhtaisen mittapuun arvioida teoreettisesti sitä merkitystä, joka nauttimussaannolla on Venäjän oikeudessa. [ Venäjän oikeuden puutteet] voidaan korjata vain ottamalla lähtökohdaksi roomalainen oikeus, ts. oikeutta koskeva tiede. (s. 11). Kirjoittaja toteaa, ettei tämä väittämä ole nykyaikana menettänyt merkitystään. Sen puolesta, että roomalaista oikeustraditiota tutkitaan Venäjän nykyisen siviilioikeuden instituutioiden mm. nauttimussaannon ymmärtämiseksi, puhuvat niin ikään ulkomaiset kokemukset. Myös Saksassa nauttimussaannon teoriaa tutkitaan laajasti maan kehittyneemmästä lainsäädännöstä huolimatta, ja määrätyiltä osin tämä tapahtuu roomalaisen oikeuden pohjalta. Monet saksalaisen nykyteorian väittämät pohjatuvatkin välittömästi roomalaiseen oikeuteen (s. 12). Lisäksi roomalaiseen oikeuteen pohjautuvan komparatiivis-historiallisen metodin käyttöä nauttimussaannon aseman ja tehtävien selvittämiseksi puoltaa Venäjän kohdalla nimenomaisesti se, että maan sääntelyn taustalla on roomalainen oikeus, ts. sääntelyllä on romanistinen luonne. Kirjoittaja lisää vielä, että tutkimusote on perusteltavissa myös siksi, että monet keskeiset käsitteet (kiinteistön hallitseminen omana, hallinnan havaittavuus, hallinnan jatkuvuus, vilpittömässä mielessä saatu hallinta jne.) eivät avaudu Venäjän lainsäädäntöä tarkastelemalla. Niitä ei ole maan lainsäädännössä nimenomaisesti määritelty (s ). Lopuksi kirjoittaja selventää, että komparatiivis-historiallisessa tarkastelussa roomalaisella oikeudella ei ole mielekästä ymmärtää vain antiikin Rooman oikeutta sen eri vaiheissa. Huomioon on otettava eurooppalaisen siviilioikeuden koko traditio, jonka perustana on roomalaisen oikeuden tekstien tulkinta (s. 12). Metodiselta kannalta voidaan siten todeta, että Rudokvas käyttää Venäjän oikeuden puutteita koskevassa analyysissaan klassista roomalaista oikeutta, ius communea ja Manner-Euroopan nykyisiä roomalaisperäisiä oikeusjärjestyksiä. Näin tekijä liittyy historiallisen koulukunnan suureen traditioon, joka korostaa roomalaisen oikeuden merkitystä myös nykyoikeuden tutkimuksessa luvulla tämä saksalaistaustainen traditio vaikutti voimakkaana Venäjän keisarikunnassa, ei vähiten Baltian alueella, jossa tutkijoiden äidinkieli saattoi olla saksa. Rudokvasin siteeraama Ivan Jegorovitš Engelman (nimen saksalainen muoto: Johannes August Engelmann) oli Tarton yliopiston pitkäaikainen oppituolin haltija 1800-luvun lopulla. Biografisten lähteiden mukaan hän oli historiallisen koulukunnan tärkeä edustaja, joka analysoi perinpohjaisesti Venäjän siviilioikeutta historiallis-dogmaattiselta kannalta ja joka julkaisi tuotantonsa sekä venäjän että saksan kielillä. Kuten tunnettua, eräät myöhemmät oikeustutkimuksen suuntaukset ovat riitauttaneet historiallisen koulukunnan roomalaisoikeudelliset lähtökohdat ja painotukset. On kuitenkin muistettava, että oikeustutkimuksessa kaikki metodologiset ratkaisut ovat suhteellisia: ne voidaan riitauttaa, mutta niitä voidaan myös puolustaa. Ei olekaan mitään syytä torjua Rudokvasin ajatusta, jonka mukaan roomalais-oikeudellisen tradition tuntemus ja käyttö on nykyoikeuden tutkimuksessa hedelmällistä ja hyödyllistä. Samalla arvosteltava tutkimus on oivallinen esimerkki historiallisen koulukunnan teesien ja roomalaisen oikeuden tutkimuksen elinvoimaisuudesta ja hedelmällisyydestä Venäjällä. Tämä tärkeä elementti roomalaisen oikeuden ja roomalaisperäisen oikeustradition näkökulma olisikin ehkä voinut tulla näkyviin myös teoksen otsikoinnissa, esim. täsmentävän alaotsikon muodossa.

7 Pagina 7 di Tutkimuksen rakenne Tutkimuksen johdanto-osassa kirjoittaja selostaa kysymyksenasettelunsa ja menetelmänsä. Tämän jälkeen seuraa ensimmäinen pääjakso, jossa nauttimussaantoa käsitellään keisariajan Venäjällä. Seuraavissa pääjaksoissa esillä ovat mm. nauttimussaannon käyttöala, nauttimussaantoon vaadittavan hallinnan lähempi analysointi (jatkuvuuden, avoimuuden ja haltijan vilpittömän mielen näkökulmasta), oikeuskeinot, instituution luonne esineoikeudellisesta näkökulmasta (suhteellisuus ja absoluuttisuus) ja oikeusseuraannon vaikutukset. Teos huipentuu päätösjaksoon, joka sisältää myös säännösehdotukset. Tutkimuksen rakenne on johdonmukainen, ja kirjoittajan argumentointi ja päätelmien esittäminen noudattavat vakiintunutta tieteellistä tapaa. Eräitä täydentäviä elementtejä teokseen olisi kuitenkin voitu lisätä. Lukijan kannalta kiinnostava lisä olisi ollut kuvaus tutkimuksen synnystä (nyt teos ei sisällä varsinaista esipuhetta). Niin ikään olisi ollut hyödyllistä, jos teos olisi sisältänyt bibliografian, asiahakemiston ja vierastermien hakemiston. Oletettavasti kyse on tutkimusyhteisön traditiosta ja kustantajan kirjakonseptista, johon yksittäinen tutkija joutuu mukautumaan. 5. Tutkimuksen toteutus Rudokvasin lukeneisuus on laaja. Tämä koskee nimenomaan roomalaista oikeutta mutta myös myöhempää mannereurooppalaista oikeustraditiota. Havainto ei ole yllättävä, jos tietää, että kirjoittaja on kuulunut venäjänkielisen Digestan toimitusneuvostoon ja että hän on kääntänyt henkilökohtaisesti merkittäviä osia teoksesta.[1] Rudokvas on myös julkaissut artikkeleita teemaa sivuavista kysymyksistä, viimeksi (2011) artikkelin Itävallan siviililakikirjan vaikutuksesta omistusoikeuden käsitteeseen Venäjällä.[2] Tekijän lukeneisuutta osoittavat mm. tekstissä käsitellyt ja alaviitteissä vilisevät saksalaiset ja italialaiset oikeustieteen klassikot ja nykytutkijat. Laaja-alaisen lukeneisuuden ansiosta Rudokvasin oikeusteoreettiset ja dogmaattiset analyysit ovat perinpohjaisia. Hän käy dialogia kustakin kysymyksestä aiemmin kirjoittaneiden klassikoiden ja nykyisten tutkijoiden ulkomaisten ja kotimaisten kanssa. Tältä pohjalta hän pelkistää esiin monimutkaisten juridisten ilmiöiden olennaiset piirteet. Hyvä esimerkki on V luku, joka koskee nauttimussaantoa relatiivisena esineoikeutena. Luvun 1. jaksossa, Nauttimussaanto eurooppalaisessa siviilioikeuden traditiossa (s ), Rudokvas osoittaa tuntevansa erinomaisesti hallintakäsitteen ja siihen liittyen nauttimussaannon historian vanhalla ajalla, keskiajalla ja uudella ajalla. Hän tuo vakuuttavasti esiin, miten hallinta on kautta oikeushistorian ollut enemmän kuin vain pelkkä fyysinen suhde. Klassisen roomalaisen oikeuden ja keskiajan suurten nimien lisäksi Rudokvas siteeraa 1800-luvun saksalaisia oikeusoppineita (von Savigny, Puchta jne.). Niin ikään 1900-luvun kirjallisuus, jossa hallinta edelleen ymmärretään juridiseksi ilmiöksi, on teoksessa laajasti esillä (Enneccerus, Wieling). Tarpeellisilta osin Rudokvas kytkee kannanottonsa lakiteosten säännöksiin, erityisesti ABGB:n pykäliin. Luvun 2. jaksossa, Nauttimussaanto venäläisessä siviilioikeuden tutkimuksessa, kirjoittaja käy perinpohjaista dialogia hallinnasta ja nauttimussaannosta kirjoittaneiden venäläisten tutkijoiden kanssa. Hän esittää yksityiskohtaisia argumentteja sen puolesta, että hallinta tulee käsittää esineoikeudelliseksi ilmiöksi (Venäjällä on myös toisenlaista kantaa edustavia tutkijoita). Venäläisen lainopin lisäksi Rudokvas viittaa siihen, että Kazakstanin oikeuskirjallisuudessa nauttimushallinta ymmärretään esineoikeudeksi. Luvun päättää 3. jakso Käytännölliset seuraamukset siitä, että nauttimushallinta tunnustetaan esineoikeudeksi. Tässä jaksossa kirjoittaja mm. nostaa esille vaihdannan näkökulman. Hän muistuttaa niistä haitallisista seuraamuksista, joita vaihdannassa aiheutuu, jos nauttimushallintaa ei tunnusteta subjektiiviseksi oikeudeksi. Näitä kirjan ydinosan analyyseja edeltää keisariaikaa käsittelevä pääjakso, joka taustoittaa nauttimussaannon problematiikan Venäjällä (s ). Nauttimussaantoa koskeva sääntely omaksuttiin maahan Ranskan lainsäädännöstä, mutta epätäydellisenä siten, että mukana ei ollut vaatimusta oikeusperusteesta (iustus titulus) eikä vilpittömästä mielestä (bona fides). Epätäydellisenä omaksuttu sääntely merkitsi, että nauttimussaantoinstituutiota voitiin keisariajan Venäjällä käyttää vieraan omaisuuden

8 Pagina 8 di 10 anastamiseen, vallankin kun maan ylin oikeusaste tulkitsi säännöksiä vaihdannan etujen hengessä. Näin tapahtui sekä Venäjän ydinosissa (valtionmaan ja kartanoiden alueiden suhteen, s ) että laajentuvan suurvallan periferiassa. Niinpä Lounais-Siperiassa nauttimussaanto oli instrumentti, jonka avulla tataaripaimentolaisten maat voitiin siirtää alueelle muuttavan viljelijäväestön omistukseen. Talonpoikaisesta näkökulmasta muotoutuneen käsityksen mukaan pelkkään paimentamiseen käytetty maa oli isännätöntä ja saattoi siksi siirtyä uudisasukkaille nauttimussaannon nojalla (s ). Kaukasiassa olivat käynnissä suorastaan kuten on kuvaavasti sanottu maan anastuksen orgiat (s. 38). Venäjään liitetyille alueille tuotiin Venäjän oikeuslaitos. Uusissa oloissa paikalliset magnaatit (mutta myös muut tahot) kahmivat itselleen maata nauttimussaantoinstituution avulla. Maan anastaja saattoi käyttää mm. ostettuja todistajia kertomaan siitä, että hän oli hallinnut ao. maa-aluetta jo pitkään. Nimenomaan islaminuskoisilla (mutta myös muilla) alueilla vääriä todistajia oli helppo saada. Sellainen maksoi halvimmillaan vain 20 kopeekkaa (!), koska paikallisten mielestä vääräuskoiselle (ts. venäläiselle tuomarille) annettu väärä vala ei ollut synti (s ). Yhtä kiinnostavia esimerkkejä nauttimussaannon tosiasiallisesta käytöstä tarjoaa yksityistämisen aika1990-luvulla[3] ja myös aivan viimeaikainen kehitys, jota Rudokvas tarkastelee jaksossa Nauttimussaannon käyttöala. Kirjoittaja kertoo mm., miten Altain alueelle perustettu uhkapelivyöhyke on nostanut huomattavasti kiinteistöjen hintoja vyöhykkeellä. Ennen maan arvonnousua kaupunkeihin muuttavat olivat usein myyneet kiinteistöjä halpaan hintaan puhtaasti yksityisluonteisilla kaupoilla, joita ei virallistettu. Arvonnousu on nyttemmin provosoinut myyjiä nostamaan oikeusjuttuja tosiasiallisia uusia omistajia vastaan sillä perusteella, että myyjä on edelleen kiinteistön oikea omistaja, koska kaupassa ei ollut noudatettu maan myyntiä koskevia muotosäännöksiä. Kuten Altain yliopiston oikeustieteilijät ja kirjoittaja toteavat, tällaisia kanteilla ei ole menestymisen mahdollisuutta myyjän vilpillisen mielen vuoksi ja tosiasiallisia omistajia tulee pitää nauttimushaltijoina (s ). Toisaalta Moskovan ympäristössä on ollut havaittavissa hieman toisentyyppinen ilmiö: yhtiöiden simuloidut maakaupat. Viljelijät ovat myyneet viime vuosina paljon maata yhtiöille. Ajan ja rahan säästämiseksi yhtiöiden lakimiehet ovat käyttäneet ostoissa valeasiakirjoja (kuten valtuutusjärjestelyjä) laillisten kiinteistönkauppasopimusten sijasta. Koska maan arvo on alueella ollut voimakkaassa nousussa, laillisen saantokirjan puuttuminen on monissa tapauksissa johtanut riitaisuuksiin. Näissä tapauksissa se, että tosiasialliselle ostajalle annettaisiin nauttimushaltijan asema, merkitsisi yhtiöiden juristien vilpillisen mielen suojelemista ja yllyttämistä lain rikkomiseen (s ). Nämä kuvaukset osoittavat, että Rudokvasin kirja sisältää kiehtovaa tietoa nauttimussaannon yhteiskunnallisista vaikutuksista sekä keisariajalla että nykyaikana. Jaksot ovat avartavia myös laajemmasta näkökulmasta. Yleisellä tasolla ne ovat oivallisia esimerkkejä oikeudellisten siirrännäisten yllättävistä, jopa kielteisistä vaikutuksista varsinkin silloin, kun siirrännäinen on omaksuttu toiseen maahan epätäydellisenä tai laajemmasta oikeudellisesta yhteydestä irrotettuna. Nauttimussaannon neuvostoaikaisesta problematiikasta tekijä mainitsee lyhyesti, että instituutio oli tuntematon neuvosto-oikeudessa, mutta sen mahdollisesta omaksumisesta keskusteltiin isännättömän omaisuuden yhteydessä (s. 8). Tästä olisi ollut mielenkiintoista lukea hieman lisää: missä kontekstissa ajatus esitettiin? Oliko kyse sota-ajan ja vainoajan väestötuhojen seurauksena isännättä jääneistä omaisuusobjekteista? Millaista omaisuutta pidettiin silmällä (kun otetaan huomioon, että maaomaisuus oli sosialisoitu)? Edellä kerrotut esimerkit nykytilanteesta osoittavat niin ikään, että 2000-luvun Venäjä tarjoaa jännittäviä näkökulmia nauttimussaannon käyttöön. Siksi nykytilanteestakin olisi ollut mielenkiintoista tietää enemmän (esim. maaltapaon mahdollisista vaikutuksista eri puolilla maata). Laajamittainen empiirinen tieto menee kuitenkin teoksen teeman ja kysymyksenasettelun ulkopuolelle. Siksi on täysin ymmärrettävää, että kirjoittaja on rajannut esitystään näiltä osin. 6. Johtopäätös

9 Pagina 9 di 10 Arvosteltavan teoksen otsikossa esiintyy ilmaus kiistakysymyksiä. Kirjoittaja tarkastelee nimenomaan sellaisia kysymyksiä, joista on viime vuosina väitelty venäläisessä oikeustieteessä. Siten on ymmärrettävää, että jotkut tutkijat ovat eri mieltä tekijän kannanotoista ja ovat jo esittäneet vasta-argumentteja eri foorumeilla.[4] Mutta juuri tämähän on hyvän tutkimuksen perusominaisuus: tutkimus synnyttää vilkasta keskustelua, joka vie tiedettä eteenpäin. Rudokvasin teos onkin arvokas puheenvuoro tärkeästä aiheesta. Lisäksi se on jäntevästi ja johdonmukaisesti kirjoitettu. Allekirjoittanut ei ulkomaalaisena kykene arvioimaan teoksen kieliasua. Joka tapauksessa on aiheellista todeta, että teksti on helppolukuista myös sellaiselle, jonka äidinkieli ei ole venäjä. Rudokvasin selkeyden ansiosta näin on myös silloin, kun sääntelyn monimutkaisuus pakottaa hänet käyttämään verrattain pitkiä virkkeitä. Vaikka arvosteltava teos on viime kädessä oikeuspoliittinen, se on erittäin antoisa teoreettisesta näkökulmasta, ts. roomalaisen oikeuden ja siviilioikeuden, erityisesti esineoikeuden tutkijoiden kannalta. Ulkomaisia lukijoita ajatellen on jossain määrin valitettavaa, ettei teoksessa ole liitteenä tiivistelmää jollakin länsieurooppalaisella kielellä. Vastapainoksi voidaan kuitenkin todeta, että Rudokvas on viime vuosina osallistunut kiitettävällä tavalla alansa tieteelliseen keskusteluun usealla vieraalla kielellä (italia, saksa, englanti). Ei ole mitään syytä epäillä, etteikö hän julkaisisi jatkossakin tärkeitä puheenvuoroja aihepiiristä läntisissä aikakauskirjoissa. Näitä puheenvuoroja tutkijayhteisön on syytä odottaa suurella mielenkiinnolla. [1] L. L. KOFANOV (Л. Л. Кофанов) (red.), Digesta Iustiniani I Дигесты Юстиниана I VIII (Centrum iuris Romani investigandi Центр изучения римского права. Moscow / Москва: Статут & Консультант Плюс, [2] RUDOKVAS: The Impact of the Austrian Civil Code (ABGB) of 1811 on the Concept of Ownership in Russia, in: M. GEISTLINGER, F. HARRER, R. MOSLER & J. M. RAINER (eds), 200 Jahre ABGB Ausstrahlungen. Die Bedeutung der Kodifikation für andere Staaten und andere Rechtskulturen (Wien: Manzsche Verlags- und Universitätsbuchhandlung 2011), pp [3] Nauttimussaannon suorasukaisesta käytöstä maan haltuunotossa yksityistämisprosessin yhteydessä ks. LETIZIA CASERTANO, Il linguaggio giuridico russo, in: B. POZZO & M. TIMOTEO, Europa e linguaggi giuridici (Milano: Giuffrè Editore 2008), s. 216 ja seur. [4] Ks. lähemmin V. BAIGUSHEVAN (venäjänkielistä) kirja-arvostelua, joka on verkossa osoitteessa:

10