!Dl. H. Lilius P. Kär ki B:UONE D Lattiankaivaus

Transkriptio

1 D!Dl I B:UONE D 10 1 Lattiankaivaus H. Lilius P. Kär ki

2 Huone D 101 Kaivaukset aloitettiin huoneen luoteisosasta, josta sitten edettiin koilliseen. Ki~kkotornin ruolustuskäytävästä poistetut kivet oli ladottu huoneen D 101 koilliskulmaan, josta re kuitenkin ennen kaivausta oli siirrettävä Kellotornin pohjakerrokseen. Taso 1. Huoneen D 101 lattiapinta oli n cm paksuisen lujan rakennussorakerrostuman peitossa. rakennussora koostui laastin palasista, erikokoisista harmaakivistä sekä tiilistä, joita oli runsaawti. Päällimmäisenä oli ohut santakerros. - Laasti, jota rakennussorassa oli, oli väriltään valkeaa ja siinä oli nieniä kalkkijyviä. niissä oli suurehkoja kiviä. Eräät laastinpalaset taas olivat harmaita ja Ti'limittoja : 24,5 X 12 X 5,5 cm 24 X,5x 6 25 X 13 X 6? X 13,5x 5? X 12, 5x 5? X, 5x 5,5? X,5x 5,5? X 12 X 5? X 12, 5x 5,5? X 10, 5x 5,5? X 10, 5x 6? X 12, 5x 6,5? X 12 X 5,5 Tiilet olivat erittäin lujia ja väriltään ne olivat punaruskeita. Toinen tiililaji, joka kaivaukspssa tavattiin, oli väriltään vaalean pun3inen. Näistä tiilen palasista ei saatu mittoja. Kaivauksen itänäästä tavattiin jonkin verran puhasta savea, nuunpalasia sekä hiiltä. Jo kaivauksen alkuvaiheessa kävi ilmi, että huoneen lattia koostui samanlaisesta kiveyksestä kuin Dohjoispatterissa. Pitkien seinien vieressä kulki n. 82 (pohj. ) ja (et. ) cm levyiset muuratut lattiafriisit. Friisien kivet olivat lohkottuja liuskekiviä. l'iiden yläpinta oli alkuaan ilmeisesti kokonaan peitetty laasti-

3 2 kerroksella. Laasti oli väriltään kellertävää ja karkeahkoa. - Friisin suhde viereisiin seiniin ilmenee vasta purkaustyön yhteydessä. Fiir. 1. Kiveys huoneen pohjoisosassa rajoittui pii:~oksen osoittamalle alueelle. Se koostui erikokoisista (15-30 cm) pääasiassa lobkomattomista kivistä. Kivien saumoissa oli runsaasti tiilimurskaa (tiiliaines vrt. yllä). ]:uuten kivet oli sijoitettu hiekan päälle, eikä muurausta lainkaan esiintynyt. - Kiveyksen yläpinnan taso vaihteli. Huoneessa oli kallioninta näkyvissä (vertaa piirr.). Huoneen pitkittäisen tukikaaren alla oli kiveys epäsäännöllistä. Kaaren länsiosassa kiveys osittain oli rikkoutunut. Huoneen eteläosassa kiveys oli säilynyt ainoastaan tukipilarien itäpuolella, jossa se oli yllä kuvatun laatuinen. Filarin länsipuolella kiveys oli rikkoutunut. Huoneen itäseinän ja tukipilarin itäreunan välinen alue oli myös enäsä~nnöllinen. Itäseinällä oli kiinteä muuraus. Se ulkoni seinästä n cm ja oli 140 cm leveä. Muurauksen pinta oli kauttaaltaan mutapintaa ja materiaalina oli harmaakivi. Laasti oli valkeaa ja karkeahkoa (vrt. myöh.). huoneen pohjoisosan kiveys poistettiin. Kiveyksen alla oli n. 5 cm tiilimurskakerros. Tämän alla oli rakennussoraa, jonka joukossa oli jonkin verran erikokoisia harmaakiviä. Taso 2 a Täytteen poistamisen jälkeen n:=il,jastui huoneen alla oleva T)eruskallio. Tämä laski melko jyrkästi huon~en keskiakselista pohjoista kohti ; samainen kallio laski huonpen länsiseinästä itää kohti. Huoneen k~skiveiheilla ~aljastui toisella kaivaustpsolla kaksi laastikasautumaa. I~äistä -::.teläisepi (A) oli n cm paksuinen. Laastin alapuolella oli n. 1-3 cm paksuinen puna-ruskea santakerros. Sen alanuolella oli edelleen harmaa kerrostuma, joka mahd. oli savea. Alimpana oli kellert~vä laastikerros, jossa kalkkia oli ~r itt~in vähän. tukipilarin vieressä viimeksi ~Pinittu laasti kuitenkin ruuttui ja siell2 oli s-ven (?) alauuolella j j lleen n cm vahvuinen puna-ruskea santakerrostuma.

4 3 Päällimmäinen laasti oli yleisväriltään punertava. Tämä johtui karkeasta tiilimurskasta, jota laastissa oli käytetty. Daastikivet olivat suuria ja ne olivat lohkottuja (kivimurskaa). Lisäksi laastin seassa oli jonkin verran puunsilppua ja laudankappaleiden jättämiä painanteita. :---J I yl - laastia Laaleikkaus tukipilarin koillis 1 rulmassa. ~ nunaruskea santa savea (?) Keltaista laastia ~ puna-ruskeaa santaa 1 : '10 Laadultaan yllämainittu laasti oli samaa, jolla lattiafriisi oli muurattu. Huoneen tukipilarin laastin suhteen n9jnä laastit erosivat vain kalkkimäärän suhteen, jota edellisessä oli huomattavasti enemmän. Laastikasautuman kaakkoiskulmassa oli kivimuurausta, joka muodosti tukipilarin anturan. Kalliopinta laski näet itään ja anturan avulla oli korkeusero tasoitettu. Antura oli muuraustavaltaan epätasaista ja se oli tehty pienistä kivistä. Piir. 2. Edellisen itäpuolella oli toinen vastaavanlainen laastikasautuma (B). Sen pohjoispää liittyi lattiafriisiin ja on ilmeistä, että koko friisiä on alkuaan reunustanut samantapainen laastikerrostuma. Tästä oli jäljellä vain nyt paljastunut osa (se laastiolka friisin pinnalla) ; muu osa oli rikkoutunut, eikä sitä saatu kaivauksessa esille. Laadultaan laasti oli samaa kuin friisissä ja edellisessä laastikasautumassa, joskin tiiltä oli vähemmän. Yllämainitun kasautuman itäpuoleinen kalliopinta oli suurelta osalta peitetty ohuella laastikerroksella. Laasti oli laskettu kahdessa eri vaiheessa : ensin ohut, n. 0,5 cm paksuinen kerros ja sitten 2-3 cm uaksuinen laastikerros. Laasti oli molemmissa kerrostumissa samaa, kellertävää ja siinä oli erittäin vähän kalkkia. Yllä on viitattu lattiafriisiin. 3e ulottuu huoneen päästä näähän, mutta ei ole muurausliitteessä kummankaan huoneen poikkiseinän sen enempää kuin pohjoisseinänkään kanssa. Friisin ylätaso oli suunnilleen vaakasuora, mutta sen alareuna nousee länttä kohti, mikä johtuu kallioninnan noususta. Friisin korkeus itäpäässä on n. 1,5 m ja länsipäässä 80 cm (vrt. mitt. piirr. ).

5 4 Friisin eteläpinnassa on kaksi selvästi erottuvaa vyöhykettä, 2otka erottaa n cm friisin yläpinnan alanuolella kulkeva laastiolka. Se y btyy seinän keski VRiheilla olevsar_ toiseen laastikasautumaan (vrt. yllä). N. 2,90 m läntisestä poikkiseintstä itä~n olka muuttuu kiviolaksi, jonka leveys on n cm. - Laastiolan yläpuoleinen muuri on sä~nnöllistä muurausta, joka selvästi käsittää kaksi kivikerrosta. ja useimmiten lohkottuja. I:ivet ovat suorakaiteisia Saumoissa ei ole saumakiviä ja saumojen leveys vaihteli. rinnassa ilmenevän säännöllisyyden perusteella on matidollista, että tämä friisin osa alkuaan on tarkoitettu n&kyväksi. - Laastiolan alapuoleinen muuri sen sijaan on epäsäännöllinen. Kivien koko ja muoto on vaihteleva. Tämä osa friisiä on siis ilmeisesti t arkoitettu peitettäväksi. - nousee suoraan kallio:;innalta ilman erityistä anturamuuria. Friisi - Friisin yläpinta on tasoitettu laastikerrokselle, joka tosin paikoitellen on rikkoutunut. Taso 26. Huoneen eteläosan kiveys poist--ttiin. Kiveyksen alla oli rakennussoraa, joka laadultaan oli samaa kuin huoneen pohjoisosassa. Tyhjentämisen jälkeen ilmeni, että friisi periaatteessa oli samanlainen kuin huoneen pohjoisseinällä. friisin pinnan alapuolella. - Laastiolka kulki n cm Olan yksipuoleinen muuraus oli tasaista, n. kahden kivikerroksen korkuinen. Friisin yläreuna oli paikotellen rikkoutunut. - Alapuoleinen muuri oli n. 100 cm korkea ja se oli erittäin epäsä~nnöllisesti muurattu. - Laasti, jolla friisi ja olka oli muurattu, oli täysin samaa kuin pohjoisfriisissä, ts. kellertävää, karkeaa ' jatiile~alasia sekä puunsilppua sisältävää. Tällä laastilla on myös laskettu friisin yläpinnalle tasainen laastikerros. Kaivauks ssa paljastui useita erilaisia laastikasautumia sekä epäsäännöllisiä muurauksia. Piir. 3. Tukipilarin eteläpuolella oli epämääräinen laastikasautuma. Laastipinta oli suurelta osalta rikkoutunut ja sitä saatiin esille vain piirroksen 3 esittämä osa. Laastipinta lienee ulottunut friisiin saakka ja sen korkeustaso oli sama kuin laastiolan. Laadultaan laasti oli samaa kuin pohjoispuolella vastaavassa kasautumassa A; ts. erittäin karkeaa, se sisälsi runsaasti suurehkoa tiilimurskaa ja puunsilppua. Kasautumasta A kyseinen laastipinta erosi sikäli, että sen alla oli runsaasti epäsäännöllistä, ilman muurauslaastia tehtyä kiveystä. Kivet olivat osaksi lohkottuja, osaksi luonnonkiveä. Kiveys oli tar-

6 5 peellinen huoneen eteläosassa, koska peruskallion pinta laski täällä erittäin jyrkästi etelää kohti. ( Kiveystä paljastettiin valokuvaamista varten, jonka jälkeen se poistettiin). Huoneen itäosassa paljastui erittäin epäsäännöllistä muurausta, joka oli mahdoton saada esille kokonaisuudessaan. Piirros 3 esittää paljastetun osan. Yuuraus jakaantui tavallaan kahteen osaan, jotka tekotavaltaan olivat samanlaiset, mutta joiden yläninnoissa oli cm korkeusero. ~riis iä oli matalampi. r~olempien vastaan oleva ~uuri yläpintoja peitti tasoittava laastikerros. Laastit vaikuttivat samanlaisilta. Se oli keltaista ja sisälsi hienoa tiilimurskaa ja jossain määrin hiiltä. r-olemmat laastipinnat liittyivät kiinteästi viereisiin seiniin ja vaikutti siltä kuin muurauksen itäpää painuisi ainakin jonkin verran huoneen itäseinän alle. - ladottu paikoilleen ilman laastia. Kivet pintamuurauksen alla oli Huoneen itäseinän keskivaiheilla ulkoni n. 1 x 1,40 m suuruinen kiinteä muuraus (vrt. piir. 1; s. 3). Tämän ja ylläkuvatun muurauksen välinen r~ja oli jonkin verran enämääräinen, mutta se kulki suunnilleen eteläoven nohjoispielen kohdalla. Kiinteä muuri oli kuitenkin n. 30 cm korkeampi. Tämä johtui siitä, että peruskallion korkein kohta sijaitsi juuri muurin alla. Se kohosi kallion pinnasta n c~ korkeana. - Alimpana ~uurissa oli n. 8- cm korkuinen kerrostun.a, joka koostui pienehköistä liuskekivistä jn pehmeästä, soramaisesta, keltaisesta laastista.(laasti oli samaa, jolla kallion pinta paikotellen oli peitetty vrt.yllä). ~ämän ylä~uolella oli kova laastikerros, jossa lacsti oli sin~rtävää ja joka sisälsi jon~in verran hiiltä. Tämän yläpuolella oli tumma, luja, pienistä kivistä koostuva muuraus ja ylimpänä suurista, lohkotuista kivistä tehty muuri. oli muurauksen eri kohdissa hieman erilainen. lujaa ja verraten hienoa. vaihteli eri kohdissa muuria. Tässä käytetty laasti Se oli v~lkeaa, Tiilimurskan ja sepelin esiintyminen f"uuraus liittyi päällimmäistä kivikerrosta lukuunottamatta itäseinän perusmuuraukseen. Tässä jatkuivat yllä kuvatut laastikerrostumat n m matkan pohjoiseen. Eteläfriisin länsipäästä paljastui e~äsäännöllinen yläpinta oli n. 1 m friisin nintaa alempana. muuraus, jonka Laasti oli valkeaa je melko hienorakeista ja se sisälsi pieniä, nunaisia kiviä. uuurin friisin puoleinen osa oli tehty pienistä kivistä ja se oli

7 6 rikkonainen. ollen vaikea saada selvää. - tuntematon. Friisin ja muurin keskinäisestä suhteesta oli näin Tuurin tarkoitus on toistaiseksi 1 1.ai vauksessa paljastuivat osittain myös huoneen länsi- ja itäseinien perusmuuraukset. Volemmissa seinissä kulki laastiolka samalla tasolla kuin friisissä ja laasti olissa oli suurin piirtein samaa. Länsiseinässä oli nuumuuraus kahdenlainen. Seinän eteläosassa, joka on venäläisten rakentama ja vino (n. luoteis-kaakkoissuuntainen) perusmuuraus oli täysin epäsaännöllinen. Kivet olivat luonnonkiviä ja niissä oli äärimmäisen vähän laastia. Ferusmuuraus alkoi välittömästi laastiolan ~18~uolelta. - Seinän pohjoisosassa ei myöskään ollut varsinaista anturamuuria. Ferusmuuri ulkoni sein ::~.n pinnasta jonkin verran. 3e oli kauttaaltaan laastilla muurattu ja se oli edellistä jonkin verran s~ ~nnöllisempi. Peruskallion tasosta jo~tuen se oli edellistä ~- uomattavasti korkea1nmalla. Saumoissa oli päällimmäisenä kuivunutta savea. Laasti oli valkeaa ja siinä oli punaisia kivia. Se V8ikutti samalta laastilta, jolla itäseinän keskivaiheilla oleva muuri oli muurattu. Itäseinällä perusmuuri oli näkyvissä vain pohjoisosaltaan muun osan jäädessä yllä kuvattujen muurausten taakse. ~teläosa näkyvästä perusmuurista liittyi - kuten mainittiin - itäseinästä ulkonevaan muuriin. r uuten perusta oli tehty samaan tapaan kuin länsiseinän eteläosassa, ts. se oli ladottu luonnonkivistä, joita on aseteltu epäsäännöllisesti ilman laastia. myös täällä laasti olan alanuolelta. Perusmuuri alkoi Tohjois- ja eteläseinien perusmuurit olivat toistaiseksi friisien peitossa. haivauks ssa paljastui siis lukuisia erilaisia laasti- ja kivipintoja. Ainoasta itäseinästä ulkoneva ja eteläfriisin länsinäissä olevat muuraukset ovat varsinaisia muureja. 1iiden mahdollisista tehtävistä ei tässä vaiheessa ole tietoa. - siltä, että kaikki laastikasautumat, - Vaikuttaa pinna ja kiviladelmat liittyvät huoneen lattiapintaan. Ilmeisesti huoneessa aikaisemmin on laastiolan tasolla ollut laastilla peitetty lattiataso,,iq.nk?.. all~. on o~.lut ir~~nc:~.sia, kai vauksessa nalj astunei ta kiviä. 1~ llo1n ss ylaosa frs1a on ollut nä!_<yvis.sä..... ~ iviä oli runsaammin huone en eteiaosassa, m1ka johtui siita, etta peruskallio ulottuu t äällä syvemmälle ja tasoittavaa täytettä tar-

8 7 vitaan täällä enemmän. On myös olemassa mahdollisuus, että oletettu, lattian yhtenäisesti peittänyt laastipinta ei ole toiminut lattiana, vaan se on ainoastaan toiminut päällimmäisenä ollen kivilattian alustana. - Tässä on syytä viitata siihen, että huoneen ~ 101, ts. kaivauksessa, paljastui verraten samanlaiset lattiarakenteet. Yhteenveto laasteista : Kaivauksessa paljastui lukuisia eri laasteja, jotka voidaan jakaa lähiru.1.ä neljään päälaatuun. Laasteissa, jot ka tässä luetaan samoihin päälaatuihin, saattaa olla kuitenkin pieniä eroav a isuuksia, mutta niiden kokoomus on niin samanlainen, että niitä on pidettävä samoina laasteina : ~aasti A: on kellertävää ja hienoa. Se sisältää erittäin vähän kalkkia ja on siitä syystä haurasta. Se esiintyy : 1. Peruskallion pinnalla eri nuolilla huonetta.laasti B: on kellertäv.. ~ j a karkeaa. Se sisältää erikokoista tiilimurskaa, puunsilnriua ja siinä käytetyt kivet ovat ver:='aten suuria, murskattuja liuskekiviä ("sepeliä"). Laasti B esiintyy: 1. Fohjoisfriisissä, 2. Laastikasautumissa A ja B. 3. rohjoisfriisin laastiolassa. 4. Ztelä " 5. Itäseinän 6. Länsiseinän " (Tiiltä ja puun silppua on vähän). 7. '~uura us C (puunsilppua ei tosin ole). Laasti C: on valkeaa, verraten karkeaa. 3e sisältää paljon kal' 1 ia ja on f'iis lujaa. ~ "vet ovat "sepeliä". Laasti C esiintyy: 1. ete läs ~inän friisissä. 2. ItäseinJn keski vaiheilta ulkonevassa muurauksessa. ~aasti D: on v~lkeaa ja hienoa. Se sisältää rieniä mustia ja punertavia kiviä (vrt. etel~sein~n rappausta). Laasti C esiintyy : 1. Eteläfriisin länsipäässä olevassa muurauksessa(vrt. näytt)

9

10