Eduskunnan puhemiehelle

Transkriptio

1 KIRJALLINEN KYSYMYS 383/2006 vp Laivanvarustamojen jätevesipäästöt Itämereen Eduskunnan puhemiehelle Syksyllä nousi kohu Tallink-varustamon pahasta tavasta laskea risteilylaivojen käymäläjätteet mereen. Tallink muutti julkisen paheksunnan vuoksi käytäntöjään. Nyt jätteet viedään maihin puhdistusta varten, kuten Silja Line ja Viking Line ovat tehneet jo vuosia. Laivanvarustamojen jätevesipäästöillä on vaikutusta Itämeren muutenkin huonoon tilaan. Esimerkiksi yhden Tallinkin risteilijän käymäläjätteiden fosforimäärä vastaa suurin piirtein Kotkan kokoisen kaupungin puhdistettujen jätevesien fosforimäärää vuodessa. Edelleen on varustamoja, jotka päästävät jätevetensä kuormittamaan Itämerta. Esimerkiksi Hangosta Rostockiin liikennöivä Superfast Ferries laskee jätevetensä edelleen Itämereen. Jätevesille tehdään laivassa käsittely, joka on kuitenkin lähinnä kosmeettinen. Finnlines ei ole sen parempi, eivätkä monet muutkaan pienemmät varustamot. Lisäksi monella yksittäisellä huviveneilijällä on parantamisen varaa omissa käytännöissään. Myös satamien, sekä suurten että pienten, on syytä panostaa siihen, että jätevesien vastaanottoon tarvittavat laitteistot löytyvät. Lisäksi Suomen puolustusvoimien merivoimissa on tietojeni mukaan ainakin muutama vuosi sitten ollut käytäntönä laskea ulkomerellä jätevesitankit mereen. Vaikka varustamoiden toiminta ei riko lakia, on se moraalia ja kansalaisten yleistä oikeustajua vastaan. Tässä suhteessa lainsäädäntö on liian löysä tällä hetkellä. Haaste on siinä, että kyse ei ole vain kotimaisesta lainsäädännöstä. Kyse on koko Itämerestä ja sen kansainvälisistä merialueista. Suomi on tehnyt aloitteen, että Itämeren suojelukomissio Helcom puuttuisi asiaan. Kansainvälinen yhteistyö onkin välttämätöntä. Itämeren rannoilla on monia satamia, joissa ei ole jätevesien purkuun tarkoitettuja laitteistoja. Tällaisia satamia on myös Suomessa. Itämeri ja Suomenlahti ovat heikossa kunnossa. Rehevöitymisongelma on vakava, minkä voi nähdä esimerkiksi lisääntyvinä sinileväesiintyminä. Vaikka laivojen käymäläjätevedet ovat vain osa ongelmaa, on asiaan syytä puuttua. Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 :ään viitaten esitän valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Mitä hallitus aikoo tehdä, että laivanvarustamot velvoitetaan jättämään jätevetensä asianmukaisesti satamiin ja onko merivoimien käytäntönä edelleen laskea laivoistaan jätevedet mereen? Helsingissä 2 päivänä toukokuuta 2006 Antti Kaikkonen /kesk Versio 2.1

2 Ministerin vastaus Eduskunnan puhemiehelle Eduskunnan työjärjestyksen 27 :ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Antti Kaikkosen /kesk näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 383/2006 vp: Mitä hallitus aikoo tehdä, että laivanvarustamot velvoitetaan jättämään jätevetensä asianmukaisesti satamiin ja onko merivoimien käytäntönä edelleen laskea laivoistaan jätevedet mereen? Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa: Alusten käymäläjätevesien laskemista mereen säädellään Suomessa aluksista aiheutuvan ympäristön pilaantumisen ehkäisemisestä annetulla lailla (300/1979), niin sanotulla alusjätelailla, joka perustuu alusten aiheuttaman meren pilaantumisen ehkäisemisestä vuonna 1973 tehtyyn kansainväliseen yleissopimukseen ja siihen liittyvään vuoden 1978 pöytäkirjaan (SopS 51/1983), niin sanottuun MARPOL 73/78 -sopimukseen. Satamien vastaanottovelvollisuus ja vastaanottolaitteita koskevat määräykset perustuvat MARPOL 73/78 -sopimuksen lisäksi Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviin 2000/59/EY, annettu 27 päivänä marraskuuta 2000, aluksella syntyvän jätteen ja lastijäämien vastaanottolaitteista satamissa, niin sanottuun alusjätedirektiiviin. Kansainvälisillä merialueilla purjehtivien alusten jätevesipäästöistä ei voida säädellä rannikkovaltion kansallisella lainsäädännöllä. Itämerellä on laillista päästää alusten käymäläjätevesiä mereen MARPOL 73/78-sopimuksen asettamissa rajoissa. Suomen hallituksen tavoitteena on pyrkiä kansainvälisessä yhteistyössä vaikuttamaan alusten käymäläjätevesiä koskeviin määräyksiin. Ensi vaiheessa pyritään Itämeren maiden kanssa vuoden 1991 Itämeren alueen merellisen ympäristön suojelua koskevan yleissopimuksen (SopS 2/2000), niin sanotun Helsingin sopimuksen alaisuudessa toimivan Helsinki komission (HELCOM) kautta edistämään Itämeren maiden omien alusten, varsinkin matkustaja-alusten käymäläjätevesien jättämistä satamiin. Suomen aloitteesta ja rahoittamana tehdään HELCOMin piirissä selvitys mereen joutuvien käymäläjätevesien määrästä ja vaikutuksista sekä satamien vastaanottojärjestelyistä Itämerellä. Suomen tarkoituksena on selvityksen perusteella tehdä ennen vuoden 2006 loppua HELCOMille aloite suosituksesta, jolla pyrittäisiin ehkäisemään käymäläjätevesiä päätymästä mereen. Lopullisena tavoitteena olisi saattaa kansainvälisen merenkulkujärjestön IMOn kautta Itämerellä voimaan entistä tiukemmat kaikkien maiden aluksia koskevat käymäläjätevesimääräykset. Alusten käymäläjätevesien asianmukaista jättämistä satamiin on pyritty edistämään satamia koskevilla määräyksillä, joilla velvoitetaan satamat ottamaan vastaan kaikki satamaa käyttävillä aluksilla syntyvät jätteet. Alusperäisiä jätteitä ml. käymäläjätevettä koskeva ei-erityismaksua järjestelmä, kannustaa jättämään jätevedet satamiin. Satamilla on myös velvollisuus laatia alusperäisiä jätteitä koskeva jätehuoltosuunnitelma ja tiedottamaan siitä satamia käyttäville aluksille, jolla osaltaan pyritään varmistamaan mahdollisuus jättää jätteet asianmukaisesti satamaan ja edistämään vapaaehtoista käymäläjätevesien jättämistä satamiin. 2

3 Ministerin vastaus KK 383/2006 vp Antti Kaikkonen /kesk Puolustusministeriöstä saatujen tietojen mukaan Merivoimat ei laske mitään puhdistamattomia käymälävesiä (jätevesiä) aluksilta meriin. Käytäntö on loppunut kaksi vuotta sitten. Vain hätätapauksissa, jolloin aluksen henkilökunta on vaarassa, voidaan turvallisuuden vuoksi joutua päästämään jätevesiä meriin. Jätevedet johdetaan mustat ja harmaat vedet eriteltyinä laitureilta sotasatamien yhteydessä oleville omille jäteveden puhdistuslaitoksille tai kunnalliseen viemäriverkostoon satamien varustuksesta riippuen. Laitureilla, joille ei ole rakennettu jätevesiputkistoa ja pumppauslaitteistoa, jätevesien tyhjennys tapahtuu imuautoilla harmaat ja mustat jätevedet eritellen. Imuautoista vedet viedään käsiteltäväksi normaaliin prosessiin. Helsingissä 26 päivänä toukokuuta 2006 Ympäristöministeri Jan-Erik Enestam 3

4 Ministerns svar Till riksdagens talman I det syfte som anges i 27 i riksdagens arbetsordning har Ni, Herr talman, till den minister som saken gäller översänt följande skriftliga spörsmål SS 383/2006 rd undertecknat av riksdagsledamot Antti Kaikkonen /cent: Vad ämnar regeringen göra för att rederierna skall förpliktas att tömma sitt avloppsvatten på behörigt sätt i hamn och har marinen fortfarande som praxis att släppa ut avloppsvatten från sina fartyg i havet? Som svar på detta spörsmål anför jag följande: Utsläpp av toalettavloppsvatten i havet regleras i Finland genom lagen om förhindrande av miljöförorening från fartyg (300/1979), den s.k. fartygsavfallslagen, som bygger på 1973 års internationella konvention till förhindrande av förorening från fartyg och det anknytande protokollet från 1978 (FördrS 51/1983), den s.k MARPOL 73/78-konventionen. Hamnarnas mottagningsskyldighet och bestämmelserna om mottagningsanordningar bygger förutom på MARPOL 73/78- konventionen på Europaparlamentets och rådets direktiv 2000/59/EG av den 27 november 2000 om mottagningsanordningar i hamn för fartygsgenererat avfall och lastrester, det s.k. fartygsavfallsdirektivet. Avloppsvattenutsläpp från fartyg som går i trafik på internationella havsområden kan inte regleras genom nationell lagstiftning i en kuststat. På Östersjön är det lagligt att släppa ut toalettavloppsvatten från fartyg i havet inom de gränser som anges i MARPOL 73/78-konventionen. Finlands regering strävar i det internationella samarbetet efter att påverka bestämmelserna om toalettavloppsvatten från fartyg. I första skedet strävar man tillsammans med Östersjöländerna efter att genom Helsingforskommissionen som lyder under det s.k. Helsingforsavtalet (HELCOM), dvs års konvention om skydd av Östersjöområdets marina miljö (Fördrs 2/2000), sporra Östersjöländernas egna fartyg, i synnerhet passagerarfartyg, att tömma sitt toalettavloppsvatten i hamn. På Finlands initiativ och med finländsk finansiering görs inom ramen för HELCOM en utredning om mängden toalettavloppsvatten som hamnar i havet och dess effekter samt om mottagningsarrangemangen i hamnarna vid Östersjön. Finland har för avsikt att på basis av utredningen före utgången av 2006 förelägga HELCOM ett initiativ till en rekommendation genom vilken man strävar efter att förhindra utsläpp av toalettavloppsvatten i havet. Det slutliga målet är att genom den internationella sjöfartsorganisationen IMO sätta ikraft skärpta bestämmelser om utsläpp av toalettavloppsvatten på Östersjön för alla länders fartyg. Genom hamnbestämmelser som ålägger hamnarna att ta emot allt avfall som uppkommer på fartyg som angör hamnarna har man försökt sporra fartygen att tömma sitt toalettavloppsvatten i hamn på behörigt sätt. Systemet med ingen specialavgift som gäller fartygsgenererat avfall inklusive toalettavloppsvatten sporrar fartygen att tömma sitt avloppsvatten i hamn. Hamnarna är också skyldiga att göra upp en avfallshanteringsplan för fartygsgenererat avfall och ge information om planen till de fartyg som angör hamnarna. Genom detta strävar man efter att säkerställa en möjlighet för fartygen att tömma avfallet på behörigt sätt i hamn och främja deras möjlighet att frivilligt tömma toalettavloppsvattnet i hamn. Enligt uppgifter från försvarsministeriet släpper inte marinen ut orenat toalettvatten (avlopps- 4

5 Ministerns svar KK 383/2006 vp Antti Kaikkonen /kesk vatten) från fartygen i havet. Denna praxis upphörde för två år sedan. Endast i nödfall, om fartygspersonalen är i fara, kan man av säkerhetsskäl bli tvungen att släppa ut avloppsvatten i havet. Svartvatten och gråvatten leds åtskilt från kajerna till egna reningsverk för avloppsvatten i anslutning till örlogshamnarna eller till det kommunala avloppsnätverket beroende på hamnarnas utrustning. På kajer där det inte har byggts rörsystem eller pumpanordningar för avloppsvatten, sker tömningen av avloppsvattnet med slambilar som suger gråvatten och svartvatten skilt. Från slambilarna förs vattnet till den normala processen för avloppsvattenbehandling. Helsingfors den 26 maj 2006 Miljöminister Jan-Erik Enestam 5