Fact-sheet. Yhteisen maatalous politiikan uudistus: Peltokasvit

Transkriptio

1 Euroopan komissio Maatalouden pääosasto Yhteisen maatalous politiikan uudistus: Peltokasvit Fact-sheet Peltokasveihin kuuluu monia merkittäviä yksivuotisia viljelykasveja kuten vehnä, ohra, maissi, ruis, rapsi, auringonkukka ja herneet. Ne kattavat 40 prosenttia Euroopan unionin maatalousmaasta, ja niitä viljellään kaikissa jäsenvaltioissa. Peltokasveille on ollut vuodesta 1992 alkaen voimassa yhteisön hehtaaritukijärjestelmä, johon sisältyy myös maan tuotannosta poistamista tai kesannointia koskevia toimenpiteitä. Agenda asiakirjaan sisältyvä yhteisen maatalouspolitiikan (YMP) uudistus koskee erityisesti tätä järjestelmää, joka on unionin budjetin tärkein menoerä. Seuraavilla sivuilla käsitellään lyhyesti tämän uudistuksen peltokasveja koskevat tärkeimmät kohdat ja alalle vuosiksi annetut käytäntöä koskevat uudet yksityiskohtaiset säännöt. Uudistuksen pääperiaatteet Berliinissä maaliskuuta 1999 kokoontuneen Eurooppa-neuvoston päättämän yhteisen maatalouspolitiikan uudistuksen tarkoituksena on valmistaa Euroopan maatalous yhteisön sisäisiin ja kansainvälisiin haasteisiin, joita vuosi 2000 tuo tullessaan. Uudistuksella tuetaan aiempaa kilpailukykyisempää, mutta myös ympäristöystävällisempää maataloutta. Uudistus on myös uusi vaihe suuntauduttaessa tuotteiden tukemisesta viljelijöiden tukemiseen ja korvausten maksamiseen viljelijöille heidän tuotannostaan, mutta myös heidän yhteiskunnan hyväksi tekemästään työstä. Uusiin haasteisiin vastaaminen Talouden maailmanlaajuistuminen vaikuttaa yhä enemmän ja enemmän maatalousmarkkinoihin. Uudistuksen avulla Euroopan maatalous voi osallistua paremmin tähän prosessiin ja suunnata tuotantoaan vastaamaan todellista kysyntää. Samalla voidaan ottaa huomioon kuluttajien laatuvaatimukset. Erityisesti viljan ja naudanlihan interventiohintojen aleneminen uudistuksen myötä johtaa markkinahintojen alenemiseen, mikä vahvistaa maataloustuotannon kilpailukykyä ja edistää tuotannon mukauttamista kysyntään. Viljelijöille hehtaaria tai eläintä kohti maksettavien suorien tukien lisäämisellä edistetään viljelijöiden tulojen tason ja vakauden säilymistä. Maaseudun kehittämistoimet muodostavat vastedes YMP:n toisen pilarin, jolla pyritään parantamaan maaseutualueiden taloudellista ja sosiaalista sopeuttamista. Yhteisön yhtenäisen lainsäädännön avulla voidaan helpottaa maatalouden toimiin tarkoitettujen välineiden käyttöä, mutta myös maaseutualueiden talouden monipuolistamista. Näistä välineistä erityisesti maatalouden ympäristötoimenpiteitä vahvistetaan. Uudistuksen tarkoituksena on myös edistää ympäristöystävällisiä tuotantomenetelmiä ottamalla käyttöön täydentävät ympäristöehdot, joissa suorien tukien maksun edellytyksenä on ympäristövaatimusten noudattaminen. Uudistus muodostaa myös perustan unionin kannalle seuraavissa monenvälisissä kauppaneuvotteluissa, jotka alkavat marraskuussa 1999 Maailman kauppajärjestön johdolla. Nyt toteutetut uudistukset luovat pitkällä aikavälillä suotuisat olosuhteet yhteisön jäsenyyttä hakeneiden valtioiden maatalouksien lähentämiselle yhteisön maatalouteen. Tätä mukauttamista helpotetaan rahoittamalla jäseneksi liittymistä valmistelevia rakennetoimenpiteitä. Uudistusta täytäntöönpantaessa kansallisille viranomaisille annetaan enemmän arviointivaraa, jotta YMP olisi lähempänä kansalaisten ja aivan erityisesti maanviljelijöiden todellista tilannetta. Osa suorista tuista mukautetaan kansallisten vaatimusten mukaan tai ne hajautetaan ja jaetaan jäsenvaltiokohtaisiin määrärahoihin, joita jäsenvaltiot jakavat omien vaatimustensa mukaisesti. Jakamisessa noudatetaan kilpailun vääristymiä koskevia yhteisön vaatimuksia. Tällä aiempaa joustavammalla politiikalla voidaan vastata hyvin erilaisiin tilanteisiin. Yhteisen maatalouspolitiikan uudistus - Peltokasvit 1

2 Peltokasvialan uudistuksen pääkohdat Viljan hinnat yhteisössä ovat edelleen keskimäärin korkeampia kuin maailmanmarkkinoilla. Tämän tilanteen vuoksi eurooppalaisen viljan ja siitä jalostettujen tuotteiden vienti on hyvin vaikeaa ilman tukia. Tuilla korvataan viejille heidän Euroopan markkinoilla maksamansa ostohinnan ja maailmanmarkkinoiden myyntihinnan erotus. Tuetun viennin määrää ja arvoa koskevat vuosirajoitukset, jotka sisältyvät EU:n Maailman kauppajärjestössä tekemiin kansainvälisiin sopimuksiin. Kun yhteisön hinnat mukautetaan maailmanmarkkinahintoihin, viennin tulisi olla mahdollista ilman tukia ja enimmäismääriä koskevia rajoituksia. Tällä tavoin yhteisön tuotteet voisivat hyötyä mahdollisuuksista maailmanmarkkinoilla, joiden kaupan ennustetaan kasvavan keskipitkällä aikavälillä merkittävästi. EU:n oman viljantuotannon kilpailukyvyn paraneminen tuontituotteisiin verrattuna mahdollistaa myös rehualan markkinoiden ylläpitämisen ja jopa kasvattamisen. Öljykasvien hehtaaritukien mukauttaminen asteittain viljoille ja kesannointiin maksettaviin tukiin poistaisi ajan mittaan näiden tukien erityisluonteen ja vapauttaisi tuottajat Blair House -sopimuksessa määrätyistä hehtaarirajoituksista /2006 Viljat/Maissi euroa tonnilta - interventiohinnat 119,19 110,25 101,31 101,31 (1) - korvaukset 54,34 58,67 63,00 63,00 (1) Valkuaiskasvit euroa tonnilta 78,49 72,50 72,50 72,50 Öljykasvit (2) euroa tonnilta viljaekvivalenttia 94,24* 81,74 72,37 63,00 (3) Öljypellava euroa tonnilta 105,10 88,26 75,63 63,00 Kesannointi euroa tonnilta 68,83 58,67 63,00 63,00 (1) Durumvehnä (4) Lisähehtaarituki - perinteiset viljelyalueet 344,50 344,50 344,50 344,50 - muut alueet 138,90 138,90 138,90 138,90 Perunatärkkelys (5) tonnilta - vähimmäishinta 209,78 194,05 178,31 178,31 (1) - tuottajalle maksettava hinta 86,94 98,74 110,54 110,54 (1) Nurmisäilörehu euroa tonnilta 58,67 63,00 63,00 (1) * viitehintajärjestelmän mukaan. Huom.: Ei muutosta kuitupellavan osalta. (1) saattaa muuttua vuodesta 2002 alkaen interventiohinnan mahdollisen alenemisen vuoksi. (2) tuki voidaan laskea vuoteen 2002 asti öljykasvien vilja-arvona ilmaistun sadon perusteella soveltamalla satoon kerrointa 1,95. Vuodesta 2002 alkaen kaikki tuet lasketaan viljasadon mukaan. Koko tänä aikana sovelletaan Blair House -järjestelmää (tuen vähennystä) enimmäismäärän ylittyessä. (3) saattaa muuttua vuodesta 2002 alkaen interventiohinnan mahdollisen alenemisen ja/tai öljykasvialan mahdollisen yleisen hinnantarkistuksen vuoksi. (4) rajoitettu jäsenvaltion taattuun enimmäisalaan; Portugalin tukikelpoinen enimmäisala on muutettu hehtaarista hehtaariin. (5) rajoitettu jäsenvaltiokohtaisiin kiintiöihin. Yhteisen maatalouspolitiikan uudistus - Peltokasvit 2

3 Uudet yksityiskohtaiset säännöt Tärkein päätös koskee viljan interventiohintojen alentamista 15 prosentilla kahdessa vaiheessa. Siihen liittyy suorien tukien asteittainen lisääminen. Viljakasvit Interventiohinta (nyt 119,19 euroa tonnilta) laskee 110,25 euroon tonnilta markkinointivuonna 2000/2001 (viljan markkinointivuosi alkaa 1. heinäkuuta) ja 101,31 euroon markkinointivuonna 2001/2002. Interventiohintojen myöhemmästä alentamisesta ja siihen liittyvästä tuen mukauttamisesta päätetään tarvittaessa markkinoiden kehittymisen perusteella. Suoria tukia lisätään nykyisestä 54,34 eurosta 58,67 euroon ja sitten 63 euroon historiallista viljan alueellista satoa kohti (hehtaarituen laskemiseksi tämä summa kerrotaan viitesadolla, joka määritetään jäsenvaltioiden laatimissa aluejakosuunnitelmissa). Kuukausikorotusperiaate säilytetään, ja korotuksia sovelletaan seitsemän kuukauden ajan marraskuusta toukokuuhun. Korotusten määrä on nykyisellään yksi euro tonnia kohti kuukaudessa. Koska tavallista vehnää, ruista, ohraa, maissia ja durumvehnää koskeva vakiolaadun käsite on vanhentunut, sitä koskeva asetus on kumottu. Komissio määrittelee kuitenkin edelleen viljan interventioon hyväksymistä koskevat vähimmäisvaatimukset (kosteuspitoisuus, epäpuhtauksien määrä jne.). Öljykasvit Öljykasvien suoran hehtaarituen perusmäärää, joka ilmaistaan euroina historiallista viljan alueellista satoa kohti, alennetaan kolmessa vaiheessa viljan ja kesannoinnin tuen tasolle. Tuki tulee olemaan 81,74 euroa tonnilta markkinointivuonna 2000/2001, 72,37 euroa tonnilta markkinointivuonna 2001/2002 ja 63 euroa tonnilta markkinointivuodesta 2002/2003 alkaen. Viimeksi mainittuun tukimäärään siirtyminen riippuu komission neuvostolle toimittaman raportin lopputuloksesta, ja tuella voidaan vahvistaa yhtenäinen tuki viljalle, öljykasveille ja kesannoinnille. Tällä välin ne jäsenvaltiot, jotka laskevat öljykasvialan tuen historiallisen öljykasvien alueellisen sadon perusteella, voivat käyttää kyseistä laskutapaa edelleen soveltamalla perusmäärien vahvistamiseen kerrointa 1,95 (joka vastaa viljan ja öljykasvien historiallisten keskisatojen suhdetta). Blair House - sopimuksen määräyksiä, joiden mukaan tukea vähennetään, jos viljelyalojen enimmäismäärät ylittyvät, sovelletaan jaksolla siten, että maksettavan lopullisen tuen perusmäärä ei saa olla pienempi kuin viljalle ja kesannoinnille voimassa oleva määrä. Kesannointi Pakkokesannoinnin perusmäärä on vahvistettu 10 prosenttiin jaksolle Sitä voidaan muuttaa myöhemmin markkinoiden tilanteen mukaan. Tuottajat voivat edelleenkin halutessaan kesannoida enemmän kuin 10 prosenttia viljelyalastaan (ns. vapaaehtoinen kesannointi) jäsenvaltioiden määrittelemään enimmäismäärään asti. Kaikissa näissä tapauksissa kesannoinnin hehtaarituki on sama kuin viljan. Eri tuotteiden hehtaarituet Hehtaaritukien yksityiskohtaiset säännöt pysyvät päälinjoiltaan ennallaan, kuten myös jäsenvaltioiden aiemmin vahvistamat aluejakosuunnitelmat (erityisesti perusviljelyalaan ja historialliseen kansalliseen keskisatoon perustuvat jaot). Kasteltujen ja kastelemattomien viljelmien välinen erottelu on edelleen mahdollista samoin kuin maissin ja muiden viljojen välinen erottelu. Sakkokesanto sitä vastoin poistetaan kokonaan. Tukien maksukausi (aiemmin 16. lokakuuta 31. joulukuuta) on muutettu, ja se on nyt 16. marraskuuta 31. tammikuuta. Suomen ja tiettyjen Ruotsin alueiden tapauksessa öljykasveille on päätetty ottaa käyttöön samanlainen erityistoimenpide kuin viljakasveille vuodesta 2000 alkaen. Kyseessä on 19 euron kiinteä lisäpalkkio, joka maksetaan historiallisen viljan alueellisen sadon tonnia kohti. Palkkiota maksetaan korvaukseksi näiden maiden alhaisista sadoista ja erityisistä ilmasto-oloista, jotka aiheuttavat viljan ylimääräisiä kuivatuskustannuksia. Durumvehnä Hehtaarituen kiinteä lisäosa säilyy ennallaan 344,5 eurossa hehtaarilta perinteisillä viljelyalueilla ja 138,9 eurossa muilla alueilla jäsenvaltioiden jo vahvistamien taattujen enimmäispinta-alojen rajoissa ja edellyttäen, että käytetään varmennettuja siemeniä. Valkuaiskasvit Historiallisen viljan alueellisen sadon tuki vahvistetaan 72,50 euroon tonnilta vuodesta 2000 alkaen. Öljypellava Historiallisen viljojen alueellisen sadon tonnia kohti maksettava tasaustuki alenee 88,26 euroon vuonna 2000, 75,63 euroon vuonna 2001 ja sen jälkeen 63 euroon. Maissi Maissin erityissatojen ja perusalojen vahvistamismahdollisuus säilytetään. Alueilla, joita tämä koskee, tehdään kuitenkin ero maissin, muiden viljojen ja kaikkien viljojen yhteenlasketun sadon välillä. Yhteisen maatalouspolitiikan uudistus - Peltokasvit 3

4 Nurmisäilörehu Alueilla, joilla ei viljellä maissia, voidaan säilörehuksi viljeltävän nurmen aloille maksaa viljalle vahvistettua hehtaaritukea samoin ehdoin, toisin sanoen erityisen perusalan rajoissa. Kastellut viljelyalat Erityissatojen vahvistamismahdollisuus perusalojen perusteella hehtaaritukien laskemiseksi on säilytetty, jotta kasteltujen alojen merkittävät satoerot voidaan ottaa huomioon. Perunatärkkelys Perunan viljelyalat eivät kuulu peltokasvien alaan, mutta perunatärkkelys kuuluu tämän alan yhteiseen markkinajärjestelyyn, koska sitä käytetään viljasta saatavan tärkkelyksen sijasta. Uudistetussa järjestelyssä säädetään tonnilta maksettavan vähittäishinnan alentamisesta 194,05 eurosta vuonna ,31 euroon vuodesta 2001 alkaen, jollei markkinoiden kehityssuuntauksen perusteella tehdä uutta alentamispäätöstä. Tuottajalle yhden tärkkelystonnin valmistamiseksi tarvittavaa perunatonnia kohti maksettava tuki nousee 98,74 euroon vuonna 2000 ja 110,54 euroon vuodesta 2001 alkaen. Tuet maksetaan vain perunantuottajien ja viljatärkkelyksen valmistajien välisten viljelysopimusten perusteella kansallisen kiintiön rajoissa. Pientuottajat Pientuottajia koskevia säännöksiä lievennetään. Velvoitekesanto ei edelleenkään koske tuottajia, jotka ovat jättäneet alle 92 viljatonnin tuotannolle säädettyä tukea vastaavan tukihakemuksen (eli alueesta riippuen hehtaarin viljelyala). He voivat sitä vastoin saada vapaaehtoisen kesannoinnin tukea, jos he katsovat sen tarpeelliseksi oman erityistilanteensa vuoksi. Vuodesta 2000 alkaen he voivat saada myös öljykasveille, valkuaiskasveille, öljypellavalle ja maissille maksettavaa erityistukea. Ympäristö Jäsenvaltioiden tulee toteuttaa tarpeellisiksi katsomansa ympäristötoimenpiteet ja määritellä asianmukaiset seuraamukset sääntöjen rikkomisista. Jäsenvaltiot voivat myös ottaa käyttöön pinta-alatukien täydentävän ympäristöehdon periaatteen ja asettaa tukien maksamisen edellytykseksi yleisiä tai erityisiä ympäristönsuojeluvaatimuksia. Käyttämättä jääneet varat voidaan ohjata muihin maatalouden ympäristönsuojelutoimenpiteisiin. Maaseudun kehittämistä koskevassa uudessa asetuksessa säädetään lisäksi, että maatalouden ympäristönsuojelutoimenpiteitä on oltava kaikissa jäsenvaltioiden maaseudun kehittämisohjelmissa jäsenvaltioiden asettaman tärkeysjärjestyksen mukaan. Viljelijöille, jotka hyväksyvät ympäristösuojelutoimenpiteitä koskevan viiden vuoden sopimuksen, maksetaan toimenpiteistä aiheutuneiden lisäkustannusten ja tappioiden perusteella laskettu korvaus. Näiden toimenpiteiden soveltamismahdollisuus auringonkukkaan ja kevätrapsiin on vahvistettu. Vienti ja tuonti Maailmanmarkkinoiden kysyntää koskevien keskipitkän aikavälin ennusteiden mukaan maailmanmarkkinat ovat elpymässä, minkä perusteella markkinoiden ja keskimääräisten hintojen voidaan ennakoida pysyvän vakaina. Viljan tuontitullien laskutapa ja vientitukimekanismi sekä mahdollisuus asettaa vientimaksuja poikkeuksellisena suojatoimena säilyvät kansainvälisissä sopimuksissa vahvistettujen sääntöjen mukaisesti. Näillä toimilla pyritään siis estämään suuria vääristymiä, jos yhteisön sisämarkkinat tai maailmanmarkkinat muuttuvat äkillisesti. Taloudelliset vaikutukset Keskipitkän aikavälin suotuisammat maailmanmarkinahinnat mahdollistavat sen, että Euroopan viljelijät voivat osallistua dynaamisemmin maailmankauppaan, jonka kysyntä tullee olemaan aiempaa vakaampaa Agenda 2000:n soveltamiskautena. Uudistus toimii myös talouden merkkinä koko maatalousalalle ja erityisesti itse tuottajille pyrkiä parantamaan koko tuotannon kannattavuutta. Tämä voidaan saavuttaa tuotantotekniikoiden ja maatalouden rakenteiden rationalisoinnilla, yhdistämällä tekninen kehitys ja tutkimustulokset, hyödyntämällä uusia markkinoita, parantamalla laatua ja alentamalla tuotantokustannuksia. Lyhyellä aikavälillä uudistuksen asteittainen toteuttaminen yhdessä 10 prosentin kesannoinnin kanssa interventiovarastojen kasvun hillitsemiseksi varmistanee sen, että suhdannevaihteluita voidaan hallita paremmin ja helpottaa markkinoiden tasapainon säilymistä. Lainsäädännön yksinkertaistaminen YMP:n uudistuksessa EU:n lainsäädäntöä yksinkertaistetaan tietyiltä osin. Peltokasvien viljelyn alalla siihen kuuluu erityisesti sakkokesannon ja tuottajakohtaisten peruspinta-alojen poistaminen sekä öljykasveista maksettavien korvausten yksinkertaistaminen. Lisäksi vain yksi hallintokomitea vastaa kaikista peltokasveista. Yhteisen maatalouspolitiikan uudistus - Peltokasvit 4

5 Pieni sanasto Interventiohinta: hinta, jolla kunkin jäsenvaltion varastointielimillä on velvollisuus ostaa (=interventio-osto) viljelijöiden niille tarjoamaa viljaa marraskuusta toukokuuhun ulottuvalla jaksolla. Julkiseen varastointiin ostetun viljan on täytettävä tietyt kriteerit (esim. kosteuspitoisuus, koostumus). (Yhteisön tuojan maksettavaksi kuuluva) tuontitulli*: tästä tullista säädetään yhteisön ulkopuolisten maiden kanssa käytävää viljakauppaa koskevassa menettelyssä, ja siihen sovelletaan kansainvälisen kaupan sopimuksia. Tulli ei saa ylittää interventiohintaa, jota on korotettu 55 prosentilla ja josta on vähennetty edustava cif-hinta (cif=cost, insurance, freight eli tuotteen hinta+vakuutus+kuljetuskustannukset). (Yhteisön viejän maksettavaksi kuuluva) vientimaksu: komissio voi päättää maksun perimisestä poikkeusolosuhteissa (jos EU:n hankinnat ovat vaarassa) hintanoteerausten ja yhteisön sisäisten markkinoiden vakauttamiseksi. (Yhteisön viejälle maksettavat) vientituet*: yhteisön hinnan ja maailmanmarkkinahinnan eron tasoittamiseksi maksettava korvaus. Tuet vahvistetaan tavallisesti tarjouskilpailulla, ja ne ovat samat kaikkialla Euroopan unionissa. Tukia voidaan maksaa elintarvikeapuun unionin ulkopuolelle ja tiettyjen yksityiskohtaisten sääntöjen mukaisesti myös jalostetuille tuotteille. Viljasta saatavien alkoholijuomien vientiä varten on olemassa erityinen vientitukimenettely. Vähimmäishinta: vähimmäishintaa sovelletaan tärkkelysteollisuuden käyttöön tarkoitettuihin perunoihin. Vähimmäishinta on hinta, joka teollisuuden on maksettava tuottajille. Kesannointi: ilmaistaan prosentteina tukikelpoisesta viljelyalasta, käytetään myös ilmaisua 'maan viljelykäytöstä poistaminen'. Tuottaja voi vapaaehtoisesti ylittää pakollisen peruskesannointimäärän. Non-food-käyttöön (biomassa, biopolttoaineet) tarkoitetut viljelmät ovat sallittuja kesannoiduilla aloilla. Hehtaarituet: nämä tuet otettiin käyttöön vuoden 1992 uudistuksen yhteydessä takuuhintojen alenemisen korvaamiseksi. Ne ovat kiinteitä, ja ne on sidottu historialliseen alueelliseen keskisatoon (laskettu jaksolta ). Tukia saadakseen kunkin jäsenvaltion on laadittava aluejakosuunnitelma, jossa otetaan huomioon satoon vaikuttavat erityistekijät, kuten maaperän hedelmällisyys. Tukea saava alue ei saa olla suurempi kuin alueellinen perusala eli tietyn alueen keskimääräinen hehtaarimäärä, jota on viljelty tai joka on ollut kesannolla vuosina 1989, 1990 ja 1991 julkisten tukijärjestelmien mukaisesti. Rapsin, soijan ja auringonkukan aluejako perustuu joko öljy- tai viljakasvien keskisatoon. Valkuaiskasvien ja muun kuin kuitupellavan tuki perustuu viljakasvien satoon. Maissille voidaan vahvistaa erityissato, joka jaetaan tarvittaessa kasteltujen ja kastelemattomien alueiden kesken. Tällä tavoin määriteltyjen alueiden hehtaarituki lasketaan kertomalla perusmäärä tonnia kohti historiallisella viljan alueellisella keskisadolla (öljykasveille tarvittaessa niiden erityisellä keskisadolla). * Tämä koskee vain viljaa. Öljy- ja valkuaiskasveja eivät koske tuontitullit, eikä niiden viennille myönnetä tukea. Lisätietoja Lisätietoja YMP:stä ja sen uudistuksesta voi saada internet-osoitteesta Neuvoston 17. toukokuuta 1999 hyväksymien peltokasveista ja maaseudun kehittämisestä annettujen uusien asetusten viitetiedot ovat seuraavat (EYVL L 160, ): Vilja-alan yhteisestä markkinajärjestelystä annettu asetus (EY) N:o 1253/1999. Tukijärjestelmästä tiettyjen peltokasvien viljelijöille annettu asetus (EY) N:o 1251/1999. Perunatärkkelystuotannon kiintiöjärjestelmästä annettu asetus (EY) N:o 1252/1999. Yhteisen maatalouspolitiikan mukaisia suoran tuen järjestelmiä koskevista yhteisistä säännöistä annettu asetus (EY) N:o 1259/1999. Maaseudun kehittämistuesta annettu asetus (EY) N:o 1257/1999. Yhteisen maatalouspolitiikan uudistus - Peltokasvit 5

6 Peltokasvit: tilanne yhteisön markkinoilla Peltokasveihin kuuluvat vilja, öljykasvit, valkuaiskasvit ja muu kuin kuitupellava (öljypellava) sekä kesannointijärjestelmä. Peltokasvit ovat yksi tärkeimmistä Euroopan maataloudenaloista, ja niille myönnetään merkittävää tukea EU:n budjetista: noin 17 miljardia euroa eli noin 40 prosenttia EMOTR:n (Euroopan maatalouden ohjaus- ja tukirahasto) budjetista. Vuonna 1998 peltokasveja viljeltiin 53 miljoonalla hehtaarilla, ja ne edustivat noin 13:a prosenttia maatalouden bruttokansantuotteesta. Tärkeimmät kyseessä olevat tuotteet ovat seuraavat: Viljat, joiden kokonaistuotanto vuonna 1998 oli 208 miljoonaa tonnia ja joihin kuuluvat ensisijaisesti tavallinen vehnä (94 miljoonaa tonnia), durumvehnä (9 miljoonaa tonnia), ohra (51 miljoonaa tonnia), ruis (6 miljoonaa tonnia), maissi (35 miljoonaa tonnia), durra (0,6 miljoonaa tonnia) ja viljojen ensimmäisen jalostusasteen tuotteet (hienot ja karkeat jauhot, kauraryynit, maltaat, vilja- ja perunatärkkelys, glukoosit, viljavalmisteet, leseet, viljagluteeni) ja joiden kokonaisviljelyala oli 37,2 miljoonaa hehtaaria. Öljykasvit (rapsi, auringonkukka ja soija), joiden kokonaistuotanto vuonna 1998 oli 15,1 miljoonaa tonnia (rapsi 9,7 miljoonaa tonnia, auringonkukka 2,3 miljoonaa tonnia ja Euroopassa harvinaisempi soija 1,7 miljoonaa tonnia), vastaavat 5,9 miljoonan hehtaarin viljelyalasta, josta hieman yli hehtaaria on viljelty non-foodkäyttöön. Valkuaiskasvit (rehuherne, härkäpavut ja makeat lupiinit), joita tuotettiin noin 5,9 miljoonaa tonnia ja viljeltiin 1,5 miljoonalla hehtaarilla vuonna Muun kuin kuitupellavan siemenet tai öljypellava (0,4 miljoonaa tonnia ja noin hehtaaria vuonna 1998). Peltokasvien markkinat Viljan tärkeimmät markkinat ovat unionin sisäisillä markkinoilla: 85 prosenttia vuoden 1998 tuotannosta eli noin 177 miljoonaa tonnia, josta yli puolet käytettiin rehuksi (110 miljoonaa tonnia), noin neljännes ihmisten ravinnoksi (43 miljoonaa tonnia) ja loppuosa teollisuuskäyttöön (17,5 miljoonaa tonnia) ja siemeniksi (6 miljoonaa tonnia). Markkinointivuonna viljantuotannosta 15 prosenttia eli noin 28 miljoonaa tonnia meni vientiin. Öljykasveista jalostetaan öljyjä tai rasvoja kuten margariinia sekä öljykakkuja eläinten rehuksi. Euroopan unioni tuottaa noin 8 miljoonaa tonnia kasviöljyjä (oliiviöljyä ei ole laskettu mukaan), joista noin 60 prosenttia on peräisin yhteisössä tuotetusta rapsista ja auringonkukasta, ja loppuosa valmistetaan pääasiassa soijaa puristamalla. Öljykakkujen osalta unioniin tuodaan (ilman vientitukia) noin 13 miljoonaa tonnia soijakakkuja ja noin 15 miljoonaa tonnia soijapapuja. Valkuaiskasveja käytetään pääasiassa rehuksi, jossa niiden osuus on noin 10 prosenttia valkuaispitoisista rehuista (soijakakkujen osuus noin 45 prosenttia). Viljan interventiovarastojen (tai julkisten varastojen) ja viennin (viljanjyvinä tai ensimmäisen jalostusasteen tuotteina, mukaan lukien elintarvikeapu) kehitys (miljoonaa tonnia). Varastot Vienti /90 90/91 91/92 92/93 93/94* 94/95 95/96 96/97 97/98 98/99 * Markkinointivuoteen 1993/1994: 12:n jäsenvaltion EU. Euroopan komissio Maatalouden pääosasto Vastaava toimittaja: Stella ZERVOUDAKI, EK Maatalouden pääosasto. Tämän julkaisun kirjoitukset eivät sido komissiota. Lisätietoja antaa: Rue de la Loi 200, B-1049 Bruxelles - Belgique - Toimisto: L/130-4/148A Suora puhelinyhteys (+32 2) , keskus (+32 2) Telekopiolaite: (+32 2) Telex: COMEU B Internet: < Painettu kierrätyspaperille CH FI-C