Fact Sheet. maito ja maitotuotteet

Transkriptio

1 Euroopan komissio Maatalouden pääosasto Yhteisen maatalouspolitiikan uudistus: maito ja maitotuotteet Fact Sheet Maidontuotannon osuus on 18 prosenttia yhteisön maatalouden kokonaistuotannosta ja se on siten Euroopan unionin merkittävin maatalouden ala. Vaikka EU:n markkinaosuudet ovat laskeneet, se on edelleen maailman suurin maitotuotteiden viejä. Agenda 2000:n myötä tehty yhteisen maatalouspolitiikan uudistus ei muuttanut merkittävästi maidon ja maitotuotteiden yhteistä markkinajärjestelyä, joka aloitettiin vuonna 1968 ja joka muuttui merkittävästi vuonna 1984 maitokiintiöillä ja vuonna 1987 julkisen intervention vähentämisellä. Alan vakauden ja kilpailukyvyn varmistamiseksi tehdyt muutokset liittyvät lähinnä virallisten hintojen asteittaiseen alentamiseen vuodesta 2005 alkaen, mikä korvataan osittain suorina tukina tuottajille. Vuonna 2003 myös maitokiintiöjärjestelmää on tarkasteltava uudestaan, jotta se voidaan poistaa vuoden 2006 jälkeen. Seuraavilla sivuilla esitetyn yhteisen maatalouspolitiikan uudistuksen oikeusperusta on 17 päivänä toukokuuta 1999 annettu asetus (EY) N:o 1255/1999. Maitokiintiöjärjestelmän osalta se on asetuksen (EY) 3950/92 muuttamisesta 26 päivänä kesäkuuta 1999 annettu asetus (EY) N:o 1256/1999. Yhteisen maatalouspolitiikan uudistuksen pääperiaatteet Berliinissä maaliskuuta 1999 kokoontuneen Eurooppaneuvoston päättämän yhteisen maatalouspolitiikan uudistuksen tarkoituksena on valmistella Euroopan maataloutta yhteisön sisäisiin ja kansainvälisiin haasteisiin, joita 2000-luvun alku tuo tullessaan. Uudistuksella tuetaan aiempaa kilpailukykyisempää, mutta myös ympäristöystävällisempää maataloutta. Uudistus on myös uusi vaihe suuntauduttaessa tuotteiden tukemisesta viljelijöiden tukemiseen ja korvausten maksamiseen viljelijöille heidän tuotannostaan, mutta myös heidän yhteiskunnan hyväksi tekemästään työstä. Uudistus muodostaa myös perustan unionin kannalle seuraavissa monenvälisissä kauppaneuvotteluissa, jotka alkoivat vuoden 2000 alussa Maailman kauppajärjestön johdolla. Nyt toteutetut uudistukset luovat pitkällä aikavälillä suotuisat olosuhteet ehdokasvaltioiden maatalouksien lähentämiselle yhteisön maatalouteen. Tätä mukauttamista helpotetaan rahoittamalla jäseneksi liittymistä valmistelevia rakennetoimenpiteitä. Uusiin haasteisiin vastaaminen Talouden maailmanlaajuistuminen vaikuttaa yhä enemmän maatalousmarkkinoihin. Uudistuksen avulla Euroopan maatalous voi osallistua paremmin tähän prosessiin ja suunnata tuotantoaan vastaamaan todellista kysyntää. Samalla voidaan ottaa huomioon kuluttajien laatuvaatimukset. Erityisesti viljan ja naudanlihan interventiohintojen aleneminen uudistuksen myötä johtaa markkinahintojen alenemiseen, mikä vahvistaa maataloustuotannon kilpailukykyä ja edistää tuotannon mukautumista kysyntään. Viljelijöille hehtaaria tai eläintä kohti maksettavien suorien tukien lisäämisellä edistetään viljelijöiden tulojen tason ja vakauden säilymistä. Maaseudun kehittämistoimet muodostavat vastedes yhteisen maatalouspolitiikan (YMP:n) toisen pilarin, jolla pyritään parantamaan maaseutualueiden taloudellista ja sosiaalista sopeutumista. Yhteisön yhtenäisen lainsäädännön avulla voidaan helpottaa maatalouden toimiin tarkoitettujen välineiden käyttöä, mutta myös maaseutualueiden talouden monipuolistamista. Näistä välineistä erityisesti maatalouden ympäristötoimenpiteitä on vahvistettu. Uudistuksen tarkoituksena on myös edistää ympäristöystävällisiä tuotantomenetelmiä ottamalla käyttöön täydentävät ympäristöehdot, joissa suorien tukien maksun edellytyksenä on ympäristövaatimusten noudattaminen. Uudistusta täytäntöönpantaessa kansallisille viranomaisille annetaan enemmän arviointivaraa, jotta YMP olisi lähempänä kansalaisten ja aivan erityisesti maanviljelijöiden todellista tilannetta. Osa suorista tuista mukautetaan kansallisten vaatimusten mukaan tai ne hajautetaan ja jaetaan jäsenvaltiokohtaisiin määrärahoihin, joita jäsenvaltiot jakavat omien vaatimustensa mukaisesti. Jakamisessa noudatetaan kilpailun vääristymien ehkäisyä koskevia yhteisön vaatimuksia. Tällä aiempaa joustavammalla politiikalla voidaan vastata hyvin erilaisiin tilanteisiin. Yhteisen maatalou spolitiikan uudistus: maito ja maitotuotteet 1

2 Maidon ja maitotuotteiden uusi yhteinen markkinajärjestely Hinnat Voin ja rasvattoman maitojauheen interventiohintoja alennetaan 15 prosentilla kolmessa vaiheessa markkinointivuodesta 2005/2006 alkaen (ks. jäljempänä oleva taulukko). Tämä muutos kannustaa kulutusta yhteisön markkinoilla ja vahvistaa yhteisön maitotuotteiden kilpailukykyä kansainvälisillä markkinoilla. Maidon osalta (rasvaprosentti 3,7) hintatuki perustuu edelleen tavoitehintaan (ks. sivu 8). Interventiojärjestelmä Samalla kun uudistuksen avulla alennetaan asteittain hintatukea, sillä ylläpidetään interventiojärjestelmää markkinahintojen vakauttamiseksi ja maanviljelijöiden tulojen varmistamiseksi. Voin ja rasvattoman maitojauheen interventio-ostot (näiden tuotteiden on täytettävä yhteisestä markkinajärjestelystä, YMJ:stä, annetussa asetuksessa täsmennetyt edellytykset) ja yksityisen varastoinnin tuki ovat osa tätä järjestelmää. Silloin kun voin hinnat edustavana ajanjaksona laskevat yhdessä tai useammassa jäsenvaltiossa alle 92 prosentin interventiohinnasta (ks. jäljempänä oleva taulukko), interventioelimet tekevät tarjouskilpailuna ostoja kyseisissä jäsenvaltioissa. Komission vahvistama ostohinta ei saa olla alle 90 prosenttia interventiohinnasta. Interventiojärjestelmää sovelletaan siten, että voin kilpailukyky markkinoilla säilyy, että voin alkuperäinen laatu on mahdollisimman ennallaan ja että varastointi tapahtuu mahdollisimman järkevällä tavalla. Rasvattoman maitojauheen osalta ostot tehdään jokaisen jäsenvaltion nimeämän interventioelimen vahvistamalla interventiohinnalla. Tämä hinta on tuotteen valmistuspäivänä voimassaoleva hinta (toimitettuna interventioelimen nimeämään varastoon). Komissio voi keskeyttää ostot heti, kun interventioon tarjotut määrät jokaisen vuoden 1 päivän maaliskuuta ja 31 päivän elokuuta välisenä aikana ylittävät tonnia. Tässä tapauksessa interventioelimet voivat toteuttaa oston avoimena pysyvänä tarjouskilpailuna. Myös eräiden maitotuotteiden yksityisen varastoinnin tuesta voidaan päättää, jos hintojen ja varastojen kehitys osoittaa markkinoiden vakavaa epätasapainoa, jota voidaan vähentää kausittaisella varastoinnilla. Kyseiset tuotteet (siten kuin YMJ:stä annetussa asetuksessa yksityiskohtaisesti täsmennetään) ovat voi, kerma 1, rasvaton maitojauhe 2 ja eräät juustot (Grana Padano, Parmiggiano Reggiano, Provolone, varast ointia kestävät juustot ja lampaan tai vuohen maidosta valmistetut juustot). Tuen määrä vahvistetaan ottaen huomioon varastointikulut ja markkinahintojen ennakoitu kehitys. Silloin kun markkinatilanne niin vaatii, komissio voi päättää, että varastoidut tuotteet saatetaan osittain tai kokonaan uudelleen markkinoille. 1 Tässä tarkoitetaan suoraan ja yksinomaan maidosta saatua kermaa. 2 Tässä tarkoitetaan yhteisössä tuotettua lehmänmaitoa. Maito ja maitotuotteet: interventiohinta tai tavoitehinta kilogrammaa kohti euroina Markkinointivuosi / / / / Voi: interventiohinta 328,20 311,79 295,38 278,97 Rasvaton maitojauhe: interventiohinta 205,52 195,24 184,97 174,69 Maito (rasvapitoisuus 3,7%, meijeriin toimitettuna): tavoitehinta 30,98 29,23 27,47 25,72 1 Maatalousneuvosto voi muuttaa näitä hintoja. Hinnat asetetaan ottamatta huomioon maitokiintiöjärjestelmästä johtuvia lisämaksuja. 2 Maidon markkinointivuosi alkaa jokaisen vuoden 1 päivänä heinäkuuta ja päättyy seuraavan vuoden 30 päivänä kesäkuuta. Yhteisen maatalou spolitiikan uudistus: maito ja maitotuotteet 2

3 Suorat tuet tuottajille 1 Kalenterivuosi Lypsylehmäpalkkio: Euroa/tonni 3 & 4 5,75 11,49 17,24 Enimmäispalkkion ja lisäpalkkion kokonaismäärä: Euroa/tonni 3 13,9 27,8 41,7 Pinta-alatuet: hehtaaria kohti monivuotista laidunta 5 enintään 350 euroa vuonna 2005 ja seuraavina vuosina 1 Määriä voidaan muuttaa tuotannon, tuottavuuden ja markkinoiden kehityksen mukaan. 2 Suorat tuet tuottajille maksetaan yleensä kuluvan kalenterivuoden 16 päivän lokakuuta ja seuraavan vuoden 30 päivän kesäkuuta välisenä aikana. 3 Tonnia tilakohtaista viitemäärää (tilalla käytettävissä oleva maito kyseisen vuoden 31 päivänä maaliskuuta). 4 Jos 31 päivänä maaliskuuta tilakohtaisten määrien summa ylittää jäsenvaltiossa vahvistettujen määrien summan (asetuksen (ETY) N:o 3950/92 3 artiklan 2 kohta), jäsenvaltion on toteutettava objektiivisin perustein tarvittavat toimenpiteet palkkioon oikeutettujen tilakohtaisten viitemäärien yhteismäärän vähentämiseksi alueellaan kyseisenä kalenterivuonna. 5 Kyseessä on tuottajan käytettävissä oleva pinta-ala kyseisenä vuonna. Tätä pinta-alaa ei saa käyttää eläintiheyteen liittyvien vaatimusten noudattamiseksi (naudanliha-alan YMJ:stä annetun asetuksen (EY) N:o 1254/ artiklan 3 kohta) Sen osalta ei saa samana vuonna hakea tukea tiettyjen peltokasvien tukijärjestelmän, kuivattujen rehujen tukijärjestelmän tai muiden monivuotisia pelto- tai puutarhakasveja koskevan yhteisön tukijärjestelmän perusteella. Suorat tuet tuottajille Interventiohintojen alennusten vaikutuksen rajoittamiseksi ja siten maataloustulojen vakiinnuttamiseksi yhteisö maksaa tuottajille suoraa tukea markkinointivuodesta 2005/2006 alkaen (ks. edellä oleva taulukko). Näitä suoria tukia on kahdenlaisia: kiinteä tuki (lypsylehmäpalkkio) ja lisätuet. Lypsylehmäpalkkio myönnetään kalenterivuosittain, tilakohtaisesti ja tilalla olevan tuottajakohtaisen viitemäärän perusteella. Jäsenvaltiot voivat myöntää alueellaan lisäpalkkioita, joiden kokonaismäärät vahvistetaan maittain suhteessa niiden osuuteen yhteisön kokonaistuotannosta (ks. taulukko: Kansalliset määrärahat). Tämä säännös antaa jäsenvaltioille mahdollisuuden hoitaa joustavammin maidontuotantonsa tarpeita, jotka vaihtelevat suuresti unionin eri osissa. Tuet maksetaan objektiivisin perustein, ottaen huomioon erityisesti tuotantorakenteet ja -edellytykset tuottajien tasapuolisen kohtelun varmistamiseksi ja markkinoiden tai kilpailun vääristymien estämiseksi. Lisätukia ovat: lisäpalkkiot, joita voidaan myöntää vain lypsylehmäpalkkion määrää kohti maksettavana lisämääränä, ja pinta-alatuki, jota myönnetään hehtaaria kohti monivuotisesta laitumesta. Lisätuet: jäsenvaltiokohtaiset määrärahat (miljoonaa euroa) Kalenterivuosi /... Belgia 8,6 17,1 25,7 Tanska 11,5 23,0 34,5 Saksa 72,0 144,0 216,0 Kreikka 1,6 3,3 4,9 Espanja 14,4 28,7 43,1 Ranska 62,6 125,3 187,9 Irlant 13,6 27,1 40,7 Italia 25,7 51,3 77,0 Luxemburg 0,7 1,4 2,1 Alankomaat 28,6 57,2 85,8 Itävalta 7,1 14,2 21,3 Portugali 4,8 9,7 14,5 Suomi 6,2 12,4 18,6 Ruotsi 8,5 17,1 25,6 Yhdistynyt kuningaskunta37,7 75,4 113,1 Yhteensä 303,6 607,2 902,6 Markkinointitoimenpiteet Edellä kuvattuja interventiojärjestelmiä täydennetään markkinointituilla, joiden tarkoituksena on edistää maito- ja maitotuotemarkkinoiden tasapainoista hallintoa ja tämän alan hintojen vakautta. Yhteisen maatalou spolitiikan uudistus: maito ja maitotuotteet 3

4 Näihin tukiin oikeutettuja tuotteita ovat muun muassa eläinten rehuna käytettävä rasvaton maito ja rasvaton maitojauhe 1, jos nämä tuotteet täyttävät tietyt edellytykset. Tukien määrä vahvistetaan ottaen huomioon sellaisia tekijöitä kuten rasvattoman maitojauheen interventiohinta, rasvattoman maidon ja rasvattoman maitojauheen tarjontatilanteen kehitys, vasikoiden hintojen kehityssuunnat tai rasvattoman maitojauheen kanssa kilpailevien valkuaisaineiden markkinahintojen kehityssuunnat. Tukea voidaan myös myöntää yhteisössä tuotetulle ja kaseiiniksi tai kaseinaateiksi jalostetulle rasvattomalle maidolle kerman, voin tai voitiivisteen hankkimiseksi alennetuin hinnoin (tämä koskee erityisesti voittoa tavoittelemattomia yhteisöjä ja järjestöjä sekä kakkujen, leivosten ja jäätelön valmistajia) tai jalostetun maidon jakelemiseksi kouluille. Maitokiintiöjärjestelmä Maitokiintiöjärjestelmällä on vuodesta 1984 alkaen säännelty alan tuotantoa varmistaen samalla tuotantomahdollisuudet kaikilla unionin alueilla. Koska YMJ:n uudistuksen soveltaminen hintojen ja suorien tukien osalta aloitetaan markkinointivuodesta 2005/2006, nykyistä kiintiöjärjestelmää jatketaan huhtikuusta 2000 maaliskuuhun Sitä on kuitenkin tarkasteltava uudestaan vuonna 2003 komission laatiman kertomuksen perusteella, jotta se voidaan lakkauttaa vuoden 2006 jälkeen. YMJ:n uudistus ei kuitenkaan rajoita maidon erityisten lisäkiintiöiden jakamista koskevien päätösten tekemistä. Kiintiöiden tasoa korotetaan noin 2,4 prosentilla, osittain erityisten kansallisten kiintiöiden muodossa ja osittain yleisellä 1,5 prosentin lisäyksellä. Kiintiöiden hallintojärjestelmää on myös mukautettu sen varmistamiseksi, että tukea myönnetään tehokkaimmille maidontuottajille ja uusille tuottajille. Kolmansien maiden kanssa käytävä kauppa Uudella maidon ja maitotuotteiden YMJ:llä on ajantasaistettu kolmansien maiden kanssa käytävän kaupan järjestelmää ottamalla huomioon erityisesti Uruguayn kierroksen monenvälisten kauppaneuvottelujen yhteydessä tehdyt sopimukset. Näin komissio voi hallinnoida näistä sopimuksista johtuvia tariffikiintiöitä tukeutumalla aikaisemmin sovellettuihin menetelmiin (hakemusten jättämisen aikajärjestykseen perustuva menetelmä, jätetyissä hakemuksissa haettujen määrien mukaiseen jakoon perustuva menetelmä tai perinteisiin kaupan virtoihin perustuva menetelmä) kuin muihinkin asianmukaisiin menetelmiin, sanotun kuitenkaan rajoittamatta näistä sopimuksista johtuvia oikeuksia. Tavoitteena on oltava yhteisön markkinoiden tarpeiden tyydyttäminen ja markkinoiden tasapainon varmistaminen. Vientituet komissio puolestaan vahvistaa joko kausittain tai tarjouskilpailulla sellaisten tuotteiden osalta, johon tätä menettelyä sovellettiin entisessä lainsäädännössä. 1 Joihin tässä tapauksessa rinnastetaan kirnupiimä ja kirnupiimäjauhe. Maitokiintiöt: kokonaisviitemäärät jäsenvaltioittain (1999/2000) 1 tonneina Jäsenvaltiot Jakautuminen Suora myynti Belgia (2,7%) (10,5%) Tanska (3,8%) 708 (0,0745%) Saksa (24,0%) (6,0%) Kreikka (0,5%) 696 (0,0731%) Espanja (4,7%) (6,8%) Ranska (20,5%) (27,3%) Irlanti (4,5%) (0,6%) Italia (8,4%) (14,3%) Luxemburg (0,2%) 951 (0,1%) Alankomaat (9,5%) (5,1%) Itävalta (2,2%) (12,7%) Portugali (1,6%) (2,3%) Suomi (2,1%) (0,6%) Ruotsi (2,8%) (0,2%) Yhdistynyt kuningaskunta (12,4%) (13,4%) 1 Vuosittainen maitokiintiöjakso on 1 päivästä huhtikuuta 31 päivään maaliskuuta. Yhteisen maatalou spolitiikan uudistus: maito ja maitotuotteet 4

5 Täydentävät ympäristöehdot, tukien mukauttaminen Tuottajille maksettavista suorista tuista on annettu yhteiset säännöt uudessa YMP:n yleisessä tukiasetuksessa (asetus (EY) N:o 1259/1999). Näissä säännöissä säädetään toisaalta jäsenvaltioiden velvoitteesta määritellä ympäristöön kohdistuvat toimenpiteet, joita maanviljelijöiden on pantava täytäntöön sekä mahdollisuudesta tehdä tuen maksaminen riippuvaiseksi yleisistä tai tietyistä viljelijöiden sopimista maatalousympäristöön kohdistuvista velvoitteista. Niissä säädetään toisaalta mahdollisuudesta mukauttaa tukea tilakohtaisesti suhteessa siellä olevien työpaikkojen määrään tai tilan yleiseen vaurauteen. Varat, joita ei ole käytetty sen vuoksi, että ympäristöön kohdistuvia toimenpiteitä on jätetty tekemättä tai tukien mukautusten vuoksi, jäävät jäsenvaltion käytettäviksi yhteisön lisätukena maatalouden ympäristötoimenpiteisiin, maatalousalueiden metsittämistoimenpiteisiin, epäsuotuisten tai ympäristörajoitteisten alueiden lisätukiin ja varhaiseläkejärjestelmiin. Laatumerkinnät: SAN - SMM -APT Maitotuotteilla ja erityisesti juustoilla on merkittävä asema niiden satojen vuonna 1992 luoduilla yhteisön merkinnöillä rekisteröityjen tuotteiden joukossa maataloustuotteiden arvostamisen parantamiseksi ja yhteisön maatalous- ja elintarvikealan kilpailukyvyn vahvistamiseksi. Kyseessä on tunnustetulla tietotaidolla valmistetut ja tiettyyn maantieteelliseen alueeseen tuotanto-, jalostus- ja valmistusvaiheessa (suojattu alkuperänimitys SAN) tai ainakin jossain näistä vaiheista sidotut tuotteet (suojattu maantieteellinen merkintä SMM) tai tuotteet, joiden erityisyys johtuu perinteisestä valmistustavasta tai rakenteesta, ilman sidosta johonkin tiettyyn alueeseen (aito perinteinen tuote APT). Uusi ratkaisu: luomuviljely Luomuviljely on tuotantotapa, jossa kiinnitetään mahdollisimman suurta huomiota ympäristönsuojeluun ja eläinten hyvinvointiin. Luomuviljelytuotteet on tuotettu ilman keinotekoisia lannoitteita tai kasvinsuojeluaineita, antibiootteja, kasvuhormoneja tai geneettistä muuntelua. Luonnonmukainen maatalous lisääntyy 25 prosenttia vuodessa Euroopan unionissa, viljelyala on enemmän kuin kaksinkertaistunut viidessä vuodessa (vuoden 1993 noin hehtaarista vuoden 1997 lähes hehtaariin) ja tuleville vuosille on suotuisat ennusteet. Luonnonmukaisella maataloudella on kasvavat markkinat, mikä kuvastaa kuluttajien odotusten ja huolenaiheiden lisääntymistä. Myös maidolle ja maitotuotteille voidaan antaa luomuviljelytuotteille myönnettävä yhteisön takuu: tähän asti se oli rajoitettu kasvituotteisiin, mutta asetusta on muutettu koskemaan myös eläinperäisiä tuotteita (asetus (EY) N:o 1804/1999). Helmikuun 2000 aikana otettiin käyttöön myös yhteisön luomutuotemerkki. Lainsäädännön yksinkertaistaminen YMP:n uudistuksen yhteydessä maatalouslainsäädäntöä pyritään merkittävästi yksinkertaistamaan. Maitoalalla uuteen YMJ:n perusasetukseen on yhdistetty yhdeksän entistä asetusta. Tavoitehinta ja interventiohinta vahvistetaan perusasetuksessa useammaksi vuodeksi. Soveltamisasetuksia yhdistellään ja yksinkertaistetaan siinä määrin kuin se on mahdollista. Yhteisen maatalou spolitiikan uudistus: maito ja maitotuotteet 5

6 Maito ja maitotuotteet: minkä tyyppisiä tuotteita? Seuraavat tuoteryhmät kuuluvat maidon ja maitotuotteiden yhteisen markkinajärjestelyn piiriin. maito ja kerma, tiivistämätön ja lisättyä sokeria tai makeutusainetta sisältämätön maito ja kerma, tiivistetty tai lisättyä sokeria tai makeutusainetta sisältävä kirnupiimä, juoksetettu maito ja kerma, jogurtti, kefiiri ja muu käynyt tai hapatettu maito ja kerma, myös tiivistetty tai maustamaton tai lisättyä sokeria tai makeutusainetta, hedelmää, pähkinää tai kaakaota sisältämätön hera, myös tiivistetty tai lisättyä sokeria tai makeutusainetta sisältävä; muualle kuulumattomat maidon luonnollisista aineosista koostuvat tuotteet, myös sokeria tai makeutusainetta sisältävät voi ja muut maitorasvat; maidosta valmistetut levitteet, joiden rasvapitoisuus yli 75 prosenttia, mutta vähemmän kuin 80 prosenttia juusto ja juustoaine laktoosi ja laktoosisiirappi, lisättyä maku- tai väriainetta sisältämätön, laktoosipitoisuus vedettömänä laktoosina ilmaistuna vähintään 99 prosenttia kuiva-aineen painosta laktoosisiirappi, lisättyä maku- tai väriainetta sisältävä Eläinten rehuna käytetyt valmisteet. Eri tuotteiden osuus EU:n maatalouden lopputuotannossa (1998) Maito: 18% Naudanliha: 10,1% 2. Sianliha: 10,0% 3. Tuoreet vihannekset: 9,4% 4. Viljat (riisiä lukuun ottamatta): 9,2% 5. Viini ja rypäleenpuristusmehu: 6,6% 6. Siipikarja: 5,4% 7. Muut: 31,3% 3 2 Maidon osuus jäsenvaltioiden kansallisesta lopputuotannosta (1998) Alankomaat: 22,3 % Tanska: 24,2 % Yhdistynyt kuningaskunta: 22,8 % Suomi: 38,1 % Irlanti: 34,7 % Belgia: 15,3 % Ranska: 16,5 % Portugali: 14,8% Ruotsi: 34,9 % Saksa: 26,4 % Luxemburg: 45,4 % Itävalta: 22,0 % Italia: 11,8 % Saksa: 7,8 % Kreikka: 13,4 % Lähde: Maatalouden pääosasto Yhteisen maatalou spolitiikan uudistus: maito ja maitotuotteet 6

7 Yhteisön markkinoiden tilanne ja tulevaisuudennäkymät Vuonna 1998 lehmänmaidon kokonaistuotanto oli noin 120,5 miljoonaa tonnia (vertailun vuoksi: USA:ssa se oli 72 miljoonaa tonnia), josta suurin osa (75 prosenttia) tuotettiin viidessä jäsenvaltiossa (Saksassa, Ranskassa, Yhdistyneessä kuningaskunnassa, Alankomaissa ja Italiassa). Yhteisön maidon osuus eri tuotteiden tuotannossa jakaantuu seuraavasti: nestemäinen maito (29 miljoonaa tonnia), juusto (6,7 miljoonaa tonnia), voi (1,8 miljoonaa tonnia), rasvaton maitojauhe (1,1 miljoonaa tonnia), kokomaitojauhe (0,9 miljoonaa tonnia). Euroopan unioni on 15 miljoonalla tonnillaan (maitoekvivalenttia) maailman suurin maidonviejä. Unioniin tuonti on 3,6 miljoonaa ja sen oma kulutus 111 miljoonaa tonnia (josta noin 10 miljoonaa on tuettua käyttöä ja 7 miljoonaa tonnia käytetään tiloilla). Sen maitomarkkinoiden tilanne on hieman huonontunut vuoden 1998 alusta, pääasiassa Venäjän, Aasian ja Etelä-Amerikan taloudellisten kriisien aiheuttaman kansainvälisten markkinoiden kysynnän lamaantumisen vuoksi. Ensin se vaikutti maitojauheen vientiin ja vuoden 1998 lopulla juustojen vientiin. Vaikka unionin oma kulutus on kehittynyt melko vakaasti, useimpien maitotuotteiden markkinahinnat ovat alkaneet laskea ja markkinoiden tukemiseksi on pitänyt tehdä interventio-ostoja. Rasvattoman maitojauheen kerääntyminen julkisiin varastoihin alkoi vuonna 1996 ja ylitti tonnin rajan syyskuussa Lokakuussa 1999 määrä oli tonnia. Voin julkiset varastot olivat vuoden 1999 alkupuolella merkityksettömät ja saavuttivat tonnin rajan lokakuussa, mikä on ehdoton vähimmäismäärä markkinoiden hallinnoimiseksi asianmukaisesti. Kulutuksen kehitys asukasta kohden on hyvin erisuuntaista eri maitotuotteilla: eräillä tuotteilla se kasvaa (juustot, kermat), toisten kulutus pysyy samana (nestemäinen maito, tiivistetty maito) ja joidenkin jopa on laskenut (rasvaton maitojauhe, voi). Pitkän aikavälin ennusteet (2005/2006) antavat aihetta odottaa maailmankaupan merkittävää lisääntymistä samalla kun unionin markkinoiden monien maitotuotteiden osuudet todennäköisesti pienenevät. Myös rakennekehitystä tulee tapahtumaan, sillä yhteisön maitotilojen koko tulee kasvamaan, mikä lisää maidon määrää. Kilpailukykyisimmillä tuottajilla on riittävästi liikkumavaraa, mutta kiintiön ostamis- tai vuokraamismahdollisuus ilman kustannusten merkittävää lisääntymistä on erittäin tärkeää uusille tulokkaille ja tuottajille, jotka haluavat lisätä tuotantoaan. Kiintiöjärjestelmän uudelleentarkastelun vuonna 2003 ja YMJ:n uudistuksen vuodesta 2005 alkaen tulisi helpottaa markkinoiden tasapainoa ja parantaa yhteisön maitoalan vientinäkymiä. Voin ja juuston kulutus EU:ssa (miljoonaa tonnia, ) Maito ja maitotuotteet: maailman eri alueiden osuus viennistä (maitoekvivalentteina, 1998) Voi Juusto Itä-Eurooppa + IVY: 11,2 % Kanada: 2,2 % EFTA: 1,9 % Muut maat: 10,7 % USA: 3,9 % Australia: 13,12 % Uusi-Seelanti: 23 % EU: 33,9 % Lähde: Maatalouden pääosasto Yhteisen maatalou spolitiikan uudistus: maito ja maitotuotteet 7

8 Pieni sanasto Interventiohinta: - Voi: hinta, jonka perusteella interventioelimet ostavat tarjotut määrät, joiden on vastattava pysyvän tarjouskilpailumenettelyn yhteydessä säädettyjä laatuvaatimuksia, edellyttäen, että interventiota ei keskeytetä. - Rasvaton maitojauhe: hinta, jolla jäsenvaltioiden interventioelimillä on velvollisuus ostaa julkiseen varastoon (interventio-osto) säädetyt vaatimukset täyttävät määrät, joita tuottajat tarjoavat intervention aikana, edellyttäen, että ostoja ei keskeytetä. Meijeriin toimitetun, rasvapitoisuudeltaan 3,7 prosenttisen maidon tavoitehinta: hinta, joka pyritään varmistamaan tuottajien sisä- ja ulkomarkkinoille markkinavuoden aikana myymälle kaikelle maidolle. Maitokiintiöt: jäsenvaltioille jaetut maidon tuotantomäärät, jotka jäsenvaltiossa jaetaan tuottajille (tilakohtaiset kiintiöt) tarjonnan ja kysynnän tasapainottamiseksi ja yhteisön liikatuotannon rajoittamiseksi. Jos kansallinen kiintiö ylitetään, kyseinen jäsenvaltio joutuu maksamaan lisämaksun, jonka se siirtää maksettavaksi kansallisten yksityiskohtaisten sääntöjen mukaisesti tuottajille, jotka ovat aiheuttaneet ylityksen. Tuonti- tai vientitodistus: jäsenvaltion yhteisössä sijaitsevalle hakijalle antama asiakirja, joka on esitettävä yhteisöön tuonnin tai sieltä viennin yhteydessä. Komissio säätää niiden tuotteiden luettelosta, joiden yhteydessä vaaditaan vientitodistus, sekä todistusten voimasssaoloajasta. (Yhteisön tuojan maksettavaksi kuuluva) tuontitulli: tästä tullista säädetään yhteisön ulkopuolisten maiden kanssa käytävää maidon ja maitotuotteiden kauppaa koskevassa menettelyssä, ja siihen sovelletaan kansainvälisen kaupan sopimuksia. Maitotuotteisiin sovelletaan yhteisen tullitariffin mukaisia tulleja. Eräiden tuotteiden tuonnin haitallisten vaikutusten torjumiseksi yhteisön markkinoilla, kyseisiin tuotteisiin voidaan soveltaa lähetyksen cif-tuontihinnan perusteella määritettyä lisätuontitullia (cif: tuotteen hinta, vakuutus ja rahti). Tässä tapauksessa kansainvälisten sopimusten yhteydessä vahvistetut tariffikiintiöt avataan kyseisille kolmansille maille siten, että komissio hallinnoi niitä asianomaisten toimijoiden välisen syrjinnän välttämiseksi. (Yhteisön viejän maksettavaksi kuuluva) vientimaksu: komissio voi päättää maksun perimisestä poikkeusolosuhteissa (jos EU:n hankinnat ovat vaarassa) hintanoteerausten ja yhteisön sisäisten markkinoiden vakauttamiseksi. Vientituet (yhteisön viejälle maksettavat): nämä on tarkoitettu täyttämään yhteisön hintojen ja maailmanmarkkinahintojen välinen ero yhteisön markkinoiden vakauden varmistamiseksi. Niiden tasoa vahvistaessaan komissio ottaa huomioon sellaisia tekijöitä, kuten edullisimmat kaupan pitämisen ja kuljetuksen kustannukset sekä kansainväliset sopimukset. Näissä sopimuksissa vahvistetaan määrälliset ja talousarviota koskevat rajoitukset vientituille. Vientituella vietyjen määrien myöntämisessä käytetyn menetelmän on oltava tuotteen luonteeseen ja kyseiseen markkinatilanteeseen sopivin ja toimijoille hallinnollisesti mahdollisimman keveä, hallintovaatimukset huomioon ottaen. Tuki on yhtä suuri koko yhteisössä, mutta sitä voidaan eriyttää määräpaikkojen mukaan silloin, kun markkinatilanne sitä vaatii. Tuki maksetaan, kun voidaan todistaa tuotteen olevan peräisin yhteisöstä ja viedyn sieltä ulos. Lisätietoja Muita tietoja yhteisen maatalouspolitiikan uudistuksesta saa maatalouden pääosaston internet-sivuilta osoitteesta: < Tältä sivulta on myös mahdollisuus saada seuraavat asetukset: Maito- ja maitotuotealan yhteinen markkinajärjestely: (EY) N:o 1255/1999. Yhteisen maatalouspolitiikan mukaisia suoran tuen järjestelmiä koskevat yhteiset säännöt: (EY) N:o 1259/1999. YMP:n rahoitus: (EY) N:o 1258/1999. Maaseudun kehittämistuki: (EY) N:o 1257/1999. Maitokiintiöt: (EY) N:o 1256/1999, asetuksen (EY) N:o 3950/92 muuttamisesta. Laatumerkinnät: (EY) N:o 2081/92 ja N:o 2082/92. Luettelo tuotteista on osoitteessa < Luomuviljely: (EY) 1804/1999. Euroopan komissio Maatalouden pääosasto Vastaava toimittaja: Stella ZERVOUDAKI, EK Maatalouden pääosasto. Tämän julkaisun kirjoitukset eivät sido komissiota. Lisätietoja antaa: Rue de la Loi 200, B-1049 Bruxelles - Belgique - Toimisto: L/130-4/148A Suora puhelinyhteys (+32 2) , keskus (+32 2) Telekopiolaite: (+32 2) Telex: COMEU B Internet: < Painettu kierrätyspaperille 3. Painos. - 11/99