Diakonia-ammattikorkeakoulu, Helsingin yksikkö, Diakoninen sosiaali-, terveys ja kasvatusalan koulutusohjelma, sairaanhoitaja (AMK).

Transkriptio

1 NAISTENTAUTIEN POLIKLINIKALLA JA OSASTOLLA TYÖSKENTELEVIEN HOITAJIEN KOKEMUKSIA VAL- MIUKSISTAAN KOHDATA TAHATTOMASTA LAPSETTOMUUDESTA KÄRSIVIÄ PARISKUNTIA JA NAISIA Sari Haverinen Opinnäytetyö, Kevät 2005 Diakonia-ammattikorkeakoulu Helsingin yksikkö, Diakoninen sosiaali-, terveys ja kasvatusalan koulutusohjelma Sairaanhoitaja (AMK)

2 2 TIIVISTELMÄ Haverinen, Sari. Naistentautien poliklinikalla ja osastolla työskentelevien hoitajien kokemuksia valmiuksistaan kohdata tahattomasta lapsettomuudesta kärsiviä pariskuntia ja naisia. Helsinki, kevät 2005, 54 s. 2 liitettä. Diakonia-ammattikorkeakoulu, Helsingin yksikkö, Diakoninen sosiaali-, terveys ja kasvatusalan koulutusohjelma, sairaanhoitaja (AMK). Opinnäytetyön tarkoituksena oli kuvata naistentautien poliklinikalla ja osastolla työskentelevien hoitajien kokemuksia valmiuksistaan kohdata tahattomasta lapsettomuudesta kärsiviä pariskuntia ja naisia. Tutkimuskysymykset olivat: 1. Millaisia tiedollisia ja taidollisia valmiuksia hoitajilla on oman arvionsa mukaan kohdata tahattomasta lapsettomuudesta kärsiviä pariskuntia tai naisia? 2. Mitä hoitajat pitävät tärkeänä kohdatessaan tahattomasta lapsettomuudesta kärsiviä pariskuntia tai naisia? 3. Millaista lisäkoulutusta hoitajat arvioivat tarvitsevansa lapsettomuuteen liittyen? Tutkimus on kvalitatiivinen ja aineisto kerättiin kyselylomakkeiden avulla kolmesta eri kohteesta syksyn 2004 aikana. Tutkimuskohteet olivat naistentautien poliklinikka, perhesuunnittelupoliklinikka ja naistentautien osasto. Vastauksia kertyi kaikkiaan 14 kappaletta. Analyysimenetelmänä opinnäytetyössä käytettiin sisällönanalyysia. Opinnäytetyön teoriaosuudessa on esitelty lapsettomuutta fyysisenä, psyykkisenä ja sosiaalisena ongelmana, sekä myös erikseen naisen, miehen ja hoitohenkilökunnan näkökulmasta. Hoitajat kokevat valmiutensa kohdata lapsettomia asiakkaita melko hyviksi; tiedollisia ja taidollisia valmiuksia on riittävästi. Toisaalta lapsettomuustutkimukset ja hoidot kehittyvät jatkuvasti, joten tietojen päivitys olisi tarpeellista. Tutkimuksesta selvisi, että ajan puutteen vuoksi hoitajat eivät aina ehdi huomioida tarpeeksi asiakkaiden henkisen tuen tarvetta, vaikka haluaisivatkin. Erityisesti henkisen tuen antamisesta ja lapsettomuudesta kriisinä hoitajat kaipasivat lisäkoulutusta. Kohdatessaan lapsettomia pariskuntia ja naisia, hoitajat kokivat tärkeäksi asiaksi erityisesti hienotunteisuuden huomioimisen. Asiasanat: Lapsettomuus; hedelmättömyys; henkinen tuki; kriisi

3 3 ABSTRACT Haverinen, Sari. Nurses Experiences about Their Capacity to Confront Childlessness. Helsinki, Spring Language, Finnish. 54 pages, 2 appendices. Diaconia polytechnic, Helsinki Training unit, Degree programme in Diaconal, social welfare, health care and education, nurse. The purpose of this study is to describe how nurses working in a gynaecological emergency room or ward experience their capacity to confront women and childless couples. The research questions are as follows: 1. what kind of knowledge and skills capacity the nurses think that they should have to confront childless couples and women? 2. What the nurses feel important for confronting childless couples or women? 3. What kind of further training the nurses feel that they need about childlessness and infertility? The research is qualitative. In autumn 2004, the material was collected using questionnaires (n=14) from a gynaecological ward and two gynaecological emergency rooms. The analysis method is content analysis. The main result is that the nurses opinions are that they have fairly good capacity to confront childless couples and women. They also feel that they have sufficient knowledge and skills capacity. However, research, information and medical care of infertility are continually developing, which means that the repetition of facts would be necessary. Another result is also that the nurses have not enough time to direct attention to patients mental support. The nurses think that they especially need training in mental support and childlessness crisis management. Keywords: childlessness, infertility, mental support, crisis

4 4 SISÄLLYS 1 JOHDANTO 6 2 LAPSETTOMUUS FYYSISESTÄ NÄKÖKULMASTA Naisesta johtuvan lapsettomuuden syitä Miehestä johtuvan lapsettomuuden syitä Lapsettomuuden tutkimuksia Lapsettomuuden hoitomuotoja 10 3 LAPSETTOMUUS PSYYKKISESTÄ JA SOSIAALISESTA NÄKÖKULMASTA Lapsettomuuskriisi Vertaistuen ja henkisen tuen merkitys lapsettomuudessa Lapsettomuus sosiaalisena ongelmana Lapsettomuuden vaikutus parisuhteeseen Lapsettomuus naisen näkökulmasta Lapsettomuus miehen näkökulmasta Lapsettomuus hoitohenkilökunnan näkökulmasta 18 4 AIEMPIA TUTKIMUKSIA LAPSETTOMUUDESTA 20 5 TUTKIMUKSEN TARKOITUS JA TUTKIMUSKYSY- MYKSET 23 6 TUTKIMUKSEN TOTEUTUS Tutkimusaineiston keruu Tutkimusympäristön kuvaus Tutkimushenkilöt Tutkimusaineiston analyysi 26

5 5 7 TUTKIMUSTULOKSET Hoitajien tiedolliset ja taidolliset valmiudet kohdata lapsettomia Tietämys lapsettomuustutkimuksista ja hoidoista Henkisen tuen antaminen Hoitajien tärkeinä pitämiä asioita kohdattaessa lapsettomia asiakkaita Tiedon antaminen osana tukemista Kokonaisvaltainen hoitaminen Hoitajien kokema tarve lapsettomuuskoulutukseen Koulutuksen sisältö Koulutuksen toteutus Yhteenveto tutkimustuloksista 36 8 POHDINTA Yleistä pohdintaa tutkimustuloksista Tutkimuksen luotettavuus Tutkimuksen eettisyys Opinnäytetyön prosessi Oma ammatillinen kasvu 43 LÄHTEET 46 LIITE 1 49 LIITE 2 50

6 6 1 JOHDANTO Lapsettomuus (inferiliteetti) on nykyään yhä kasvava ongelma monilla pariskunnilla; peräti joka viides pari kärsii tahattomasta lapsettomuudesta. Jos lasta ei vuoden yrittämisen jälkeen tule, voidaan puhua tahattomasta lapsettomuudesta. Lapsettomuus on aihe, jota ei välttämättä tule ajatelleeksi, ellei se osu omalle kohdalle. Lasten saamista pidetään itsestään selvänä, elämään normaalisti kuuluvana asiana. Nykyään lasten hankinta harkitaan ja ajoitetaan yleensä hyvin tarkkaan: ensin opiskellaan, luodaan uraa, hankitaan asunto ja niin edelleen. Tämän vuoksi lasten saaminen ajoittuukin usein kolmenkymmenen ikävuoden molemmin puolin. Monet pariskunnat puhuvat Sitten kun me hankimme lapsia. Mitä jos lapsia ei tulekaan noin vain? Yhä useampi hoitaja kohtaa työssään tahattomasta lapsettomuudesta kärsiviä pariskuntia ja/tai naisia. Hoitajien pitäisi osata antaa lapsettomuudesta kärsiville asianmukaista ohjausta ja tukea. Oman kokemukseni mukaan sairaanhoitajan koulutuksessa ei kuitenkaan käsitellä lapsettomuutta millään tavoin, joten tiedon hankinta jää jokaisen omaksi tehtäväksi. Idea aiheeseeni tuli alun perin Lapsettomien tuki ry:ltä, jossa haluttaisiin kehittää hoitajille tarkoitettuja, lapsettomuutta käsitteleviä koulutuspäiviä. Tämän tutkimuksen tulosten pohjalta saadaan ainakin suuntaa antavaa tietoa koulutuspäivien kehittämiseksi. Lisäksi toivon tutkimuksesta olevan hyötyä myös hoitajille itselleen oman työnsä kehittämiseksi ja myöskin tiedon lähteeksi. Teoriaosuudessani käsittelen lapsettomuutta yleisesti fysiologisesta, psyykkisestä ja sosiaalisesta näkökulmasta.

7 7 2 LAPSETTOMUUS FYYSISESTÄ NÄKÖKULMASTA Tässä luvussa käsittelen lapsettomuutta fyysisestä näkökulmasta. Käsiteltävinä aiheina ovat lapsettomuuden syyt, tutkimusmenetelmät ja hoitomuodot. Ratsulan (1998, 4) mukaan tahattomasta lapsettomuudesta kärsii noin 15 % pariskunnista jossain elämänsä vaiheessa. Jos raskautta on yritetty aktiivisesti 12 kuukauden ajan eikä se ole alkanut, voidaan puhua tahattomasta lapsettomuudesta. Sen jälkeen on syytä aloittaa tutkimukset ja mahdollinen hoito. Oinosen (1998, 18) mukaan tahattoman lapsettomuuden hoitomuodot ovat kehittyneet nopeasti viime vuosina ja tulokset ovat hyviä. Raskaus alkaa jopa prosentilla hoitoon tulevista. Vuoden lapsettomina olleista pareista alle 10 prosenttia saa lapsen ilman hoitoja. 30 % lapsettomuuden syistä on miehestä riippuva, 30 % riippuu naisesta ja 30 %:ssa molemmista osapuolista löytyy hedelmöittymistä alentavia tekijöitä. Loput kymmenen prosenttia kuuluu pareille, joilta ei löydy lääketieteellistä selitystä. 2.1 Naisesta johtuvan lapsettomuuden syitä Naisen hedelmättömyyden tärkeimpiä syitä ovat munatorvitukokset, jotka aiheuttavat hedelmättömyystapauksista noin kolmasosan. Tällöin munasarjasta irronnut munasolu ei pääse munatorven kautta kohtuun siittiöiden luokse. Noin kolmasosa naisten hedelmättömyystapauksista johtuu hormonaalisista syistä. Tällöin munasolu ei irtoa lainkaan tai kohdun limakalvo ei pysty ottamaan vastaan hedelmöitynyttä munasolua. (Palo 1996, 13.) Kohtuviat heikentävät hedelmällisyyttä haitaten alkion kiinnittymistä kohdun limakalvoon. Suuret kohdun lihasseinämän sisäiset ja pienetkin myoomat aiheuttavat kohtuontelon epäsäännöllisyyttä, johon liittyy usein myös vuotohäiriöitä. Kohdussa voi myös olla synnynnäisiä rakennevikoja: kohdun osittainen tai täydellinen väliseinä tai kohdun osittainen tai täydellinen kaksiosaisuus. Kohdun kaulakanavan muutokset voivat estää tai hidastaa siittiöiden pääsyä kohtuonteloon ja munanjohtimiin. Kaulakanavan liman huono laatu voi johtua vähäisestä

8 estrogeenivaikutuksesta tai kohdun kaulakanavaan kohdistuneiden toimenpiteiden aiheuttamasta liman erityksen vähenemisestä. (Ylikorkala & Kauppila 2001, 170.) 8 Tiitisen ja Vartiaisen (2000, 2) mukaan Endometrioosi on myös yksi lapsettomuutta aiheuttava sairaus. Endometrioosi on tila, jossa kohdun limakalvoa (endometrium) muistuttavaa kudosta esiintyy lantiossa kohdun ulkopuolella, esim. munasarjoissa, vatsakalvossa, suoliston tai virtsarakon pinnalla. Endometrioosi käyttäytyy samalla tavoin kuin kohdun limakalvo kuukautiskierron aikana eli se paksuuntuu ja vuotaa verta kuukautisten aikana. Veri ei kuitenkaan pääse poistumaan elimistöstä kuukautisvuodon tavoin, jolloin munasarjoihin saattaa muodostua veren täyttämiä rakkuloita eli kystia tai verta voi purkautua hieman vatsakalvon alle. Endometrioosi voi aiheuttaa erityyppisiä alavatsan ja sukupuolielinten kipuja. Yleisimmät oireet ovat liikkumiseen liittyvä ns. tärinäkipu, yhdyntäkivut, kuukautiskivut ja vuotohäiriöt. Endometrioosi voi myös olla täysin oireeton. Endometrioosia hoidetaan lievemmissä tapauksissa hormonihoidolla, mutta tietyissä tapauksissa se vaatii leikkaushoidon. (Tiitinen & Vartiainen 2000, 3,6.) 2.2 Miehestä johtuvan lapsettomuuden syitä Palon (1996, 13) mukaan teollistuneissa maissa miesten siemennesteen laatu on yleisesti heikentynyt, ja syyksi on epäilty elinympäristön laajamittaista saastumista. Suomalaismiesten sperma kuuluu laadukkaimpiin. Miehestä johtuvan lapsettomuuden on epäilty viime vuosikymmeninä yleistyneen. Miehen hedelmättömyyden syitä voi olla mm. tulehdukset jälkitiloineen, laskeutumattomat kivekset, erektion ja siemensyöksyn häiriöt, vaikeat yleissairaudet ja niin edelleen. Monet synnynnäiset, usein geneettiset syyt, joita on viime aikoina opittu tunnistamaan, aiheuttavat miehen hedelmättömyyttä. Usein huonon sperman syytä ei saada selville. Siittiöitä on liian vähän tai ne ovat heikosti liikkuvia ja epämuotoisia. (Ylikorkala & Kauppila 2001, )

9 9 Säännöllinen tupakointi saattaa heikentää siittiöiden määrää ja laatua. Etenkin miehillä, joilla sperma on muutenkin heikkolaatuista, tupakka näyttäisi aiheuttavan siittiöiden laadun heikkenemistä. (Lapsettomuus 2003.) Myös alkoholi aiheuttaa häiriöitä kiveksen siittiöiden muodostuksessa. Osalla miehistä kohtuullisetkin päivittäisannokset voivat heikentää siemennesteen laatua. Myös osa lääkkeistä vaikuttaa haitallisesti siittiöiden hedelmöityskykyyn. Näitä ovat mm. suolistotulehduslääke salatsopyriini ja verenpainelääkkeinä käytetyt kalsiumsalpaajat. (Lapsettomuus 2003.) 2.3 Lapsettomuuden tutkimuksia Naiselle tehdään niin sanottu kierron kartoitus, jolloin nähdään munarakkulan kehittyminen ja puhkeaminen, ja loppukierrosta otetaan tarvittavat hormonimääritykset. (Ratsula 1998, 4). Lapsettomuuden tutkimuksista ultraäänitutkimuksella seurataan munarakkulan kehittyminen ja puhkeaminen sekä kohdun limakalvon kehittyminen oikeanlaiseksi. Yhdynnänjälkeinen testi (Post-coital test, PCT) tehdään 4-12 tuntia yhdynnästä ja siinä otetaan kohdunsuun limaa ja lasketaan siitä liikkuvien siittiöiden määrä. (Felicitas-klinikka 2003.) Tutkimus ajoitetaan ovulaation aikaan, jolloin kohdunkaulan lima muuttuu siittiöitä läpäiseväksi. (Hartikainen, Tuomivaara, Puistola & Lang 1995, 314). LH - testillä voidaan virtsasta määrittää ovulaatiota edeltävä luteinisoivan hormonin (LH) erityksen lisääntyminen. Testin voi ostaa apteekista ja tehdä itse. Peruslämmön mittausta (basal body temperature, BBT-käyrä) voidaan käyttää ovulaation varmistamiseen. Peruslämpö nousee luteaalivaiheessa noin 0,5 astetta ja pysyy koholla loppukierron ajan. (Hartikainen ym., 1995, 312.) Verikokeen avulla viikon kuluttua munasolun irtoamisesta tarkistetaan keltarauhaspitoisuus (keltarauhanen muuttaa kohdun limakalvon sellaiseksi, että alkio tarttuu kiinni) ja sen jälkeen tarkistetaan muutaman aivolisäkehormonin normaalisuus (prolaktiini, joka vaikuttaa keltarauhaseen ja rintarauhaseen, ja TSH joka säätelee kilpirauhasen toimintaa). (Felicitas-klinikka 2003.)

10 10 Hartikaisen ym. (1995, 312) mukaan laparoskopialla (vatsaontelon tähystyksellä) tutkitaan naisen sisäisten sukupuolielinten tila: kiinnikkeet, munatorvien liikkuvuus, mahdollinen endometrioosi munasarjoissa tai kohdun pinnalla. Samassa yhteydessä voidaan ruiskuttaa emättimen kautta kohtuun asetetun katetrin läpi sinistä väriainetta ja varmistaa munatorvien aukiolo. Laparoskooppisesti on mahdollista myös tehdä leikkaustoimenpiteitä, kuten poistaa munasarjakasvaimia ja endometrioomia. Miehen lapsettomuustutkimuksista tärkein on sperma-analyysi. Sen rinnalle ollaan kuitenkin kehittämässä menetelmiä, joilla voidaan paremmin mitata muutoksia siittiöiden toiminnassa. (Lapsettomuus 2003.) Kivesten kaikututkimuksella voidaan diagnosoida kiveskohjuja. Kiveskohjut voidaan hoitaa joko kirurgisesti sitomalla tai tukkimalla kiveslaskimo (vena spermatica) verisuonien katetrisaatiotekniikkaa hyväksikäyttäen. (Hartikainen ym., 1995, 314.) 2.4 Lapsettomuuden hoitomuotoja Jos ovulaatiota ei tapahdu luonnostaan, yleisin hoitomuoto on munasolun kypsytys ja irrotus lääkkeiden avulla. Naista voidaan hoitaa klomifeenitabletti-lääkityksellä, joka aktivoi munasarjoja. Sen sijasta voidaan myös käyttää FSH-aivolisäkehormonia, jonka nainen voi pistää itse. Hoito sopii hyvin naisille, joilla on hormonaalisia häiriöitä ja epäsäännöllinen kuukautiskierto, ja sen vuoksi munasolun irtoamishäiriöitä. (Oinonen 1998, ) Kohdunsisäistä inseminaatiota (IUI = intrauteriininen inseminaatio) eli keinosiemennystä käytetään selittämättömässä lapsettomuudessa, ja kun lapsettomuuden aiheuttaa kohdunkaulan limasta tai miehestä johtuva syy. Inseminaatiohoidossa erotellaan parhaat siittiöt laboratoriossa, minkä jälkeen ne ruiskutetaan ohuella katetrilla suoraan kohtuonteloon munasolun irtoamisen aikaan. Raskauden alkamismahdollisuus paranee, kun siittiöiden matka munasolujen luo on lyhyempi. (Oinonen 1998, 19.)

11 11 Jos inseminaatio ei ole tuottanut tulosta, yritetään koeputkihedelmöitystä (IVF = in vitro fertilisaatio). Hoitoa käytetään myös silloin, kun munanjohtimet ovat tukossa tai siemenneste niin huonoa, ettei muilla hoidoilla ole onnistumismahdollisuuksia. Koeputkihedelmöitystä edeltää lääkitys, jolla elimistön oma hormonitoiminta vaimennetaan parempilaatuisten munasolujen tuottamiseksi ja hoidon ajoituksen parantamiseksi. Hoidon ansiosta munasarjat tuottavat yhden kierron aikana useita kypsiä munasoluja, jotta hedelmöittyminen on todennäköisempää. Munarakkuloiden kasvettua riittävän suuriksi ne kerätään munasarjoista terävällä neulalla ultaääniohjauksessa emättimen kautta. Kerätyt munasolut siirretään viljelymaljaan, jota säilytetään kudosviljelykaapissa äidin elimistöä vastaavissa olosuhteissa. Miehen siittiöitä lisätään munasolujen joukkoon, jonka jälkeen viljelymalja siirretään lämpökaappiin, jossa hedelmöittyminen tapahtuu. Kaksi vuorokautta myöhemmin yksi tai kaksi hedelmöittynyttä munasolua siirretään kohtuun ohuen katetrin avulla. Loppukierron ajaksi annetaan tukihoito, joka varmistaa alkion kiinnittymisen. (Oinonen 1998, ) Mikroinjektiosta (ICSI = intracyto-plasmic sperm injektion) puhutaan silloin, kun yksittäinen siittiö viedään suoraan munasolun sisään, jonka jälkeen hedelmöittyneet munasolut viljellään alkioiksi samaan tapaan kuin IVF:ssä. Tässä menetelmässä riittää kun löytyy yksi elävä siittiö. (Heikkinen 2002.) Joillakin naisilla munasolun kuori voi olla poikkeavan paksu, jolloin luonnollisissa oloissa alkio ei pääse kuoriutumaan ulos ja kiinnittymään kohtuun. Alkiokuoren avauksessa tehdään mekaanisesti tai kemiallisesti reikiä alkion kuoreen tai kuorta voidaan ohentaa. Menetelmällä pyritään näin auttamaan alkion kiinnittymistä. (Heikkinen 2002).

12 3 LAPSETTOMUUS PSYYKKISESTÄ JA SOSIAALISESTA NÄKÖKULMAS- TA 12 Tässä luvussa käsittelen lapsettomuutta psykososiaalisesta näkökulmasta. Tarkastelen tässä luvussa muun muassa lapsettomuuskriisiä, vertaistuen ja henkisen tuen merkitystä lapsettomuudessa, lapsettomuuden vaikutusta parisuhteeseen ja lapsettomuutta naisen, miehen ja hoitohenkilökunnan näkökulmista. 3.1 Lapsettomuuskriisi Salzerin (1994, 36) mukaan lapsettomuuden ilmeneminen on usein järkytys parille, koska lapsettomuuden mahdollisuuteen ei yleensä ole varauduttu. Saamansa ehkäisyvalistuksen takia ihmiset hämmästyvät, kun raskaus ei ala muutaman kuukauden yrittämisen jälkeen. Ajatus tämä ei voi sattua minulle on yleinen. Lapsettomuus tuo mukanaan kokonaisen leegion tunteita: kiukkua, syyllisyyttä, pelkoa, surua, häpeää. On hyvin yksilöllistä, milloin ja miten nämä tunteet ilmenevät, mutta yleensä ne tulevat esiin jossakin vaiheessa lapsettomuuskriisissä. Prosessi voidaan jakaa neljään vaiheeseen: 1. järkytys ja torjuminen ( En minä ), 2. hyökkäykseen reagoiminen ( Miksi juuri minä? ja Mitä voimme tehdä? ), 3. sureminen ( Antaa mennä ) ja 4. hyväksyminen ( Jo riittää ja Elämä jatkuu kaikesta huolimatta ). Reaktiot eivät kuitenkaan seuraa toisiaan aina tässä järjestyksessä ja näin selkeinä ja jäsentyneinä. Lapsettomuuden selvitteleminen sisältää mutkia ja yllättäviä käänteitä, edistystä ja takaiskuja. Jokisen (2000, 105) mukaan sopeutumisvaihe saattaa kestää useitakin vuosia, koska kysymys on luopumiskriisistä, syntymättömän lapsen menettämisestä. Hoidot vaativat lapsettomilta pariskunnilta niin paljon energiaa ja huomiota, että monesti parit ja varsinkin naiset unohtavat, että elämässä on muitakin tarkoituksia kuin lasten hoito ja kasvattaminen. Väitetäänkin, että lapsettomuudesta kärsivät ovat valmiita sietämään minkälaisia lääketieteellisiä hoitoja tahansa; vain terminaalivaiheen syöpäpotilaat vetävät heille tässä suhteessa vertoja. (Salzer 1994, 165, 173.)

13 13 Salzerin mukaan (1994, 56) hedelmättömyys ei merkitse vain lapsen menettämistä. Tällöin menetetään myös biologinen perillinen, raskauden ja synnytyksen tuomat fyysiset ja psyykkiset kokemukset, yksi elämän päämääristä, yhteisen lapsen rakkaus, omanarvontunto, seksuaalinen kuva itsestä sekä käsitys elämän hallinnasta. Psykoterapeutti Maija Mäkelän mukaan (1998, 16.) oman aikataulun noudattaminen, itsensä kuunteleminen ja täysipainoinen elämä muillakin alueilla on olennaista lapsettomuudesta selviämisessä. Psyykkinen työskentely on yllättävän hidasta. Aivan liian vähän pidetään esillä kaksinoloa lapsettomuuskriisin mahdollisena ratkaisuna. 3.2 Vertaistuen ja henkisen tuen merkitys lapsettomuudessa Lapsettomien tuki ry:n julkaisemasta Haikara-jäsenlehdestä lukemieni lukijoiden tarinoiden perusteella näyttä siltä, että vertaistuki on ehkä paras keino lapsettomuuden psyykkisessä hoidossa. Moni kuvittelee olevansa ainoa lapseton, tai ainakaan monikaan ei uskoisi lapsettomuuden olevan niin yleinen ongelma. Lapsettomien tuki ry on järjestänyt erilaisia keskusteluryhmiä, tapaamisia, seminaareja ja lapsettomien lauantain. Lapsetomien tuki ry:ssä toimii myös päivystävä puhelin, josta voi kysyä neuvoa tai jutella luottamuksellisesti omasta tilanteesta. (Haikara 2003.) Samalla tavalla kuin läheisensä menettäneille järjestetään sururyhmiä, joissa voi keskustella kohtalotovereiden kanssa, on tahattomasti lapsettomille keskusteluryhmät usein suorastaan henkireikiä. Hedelmätön tuntee menettäneensä perheenjäsenen, ja lapsettomuutta voikin verrata lähiomaisen kuolemaan. Jos lasta on odotettu vuosia eikä hän koskaan synny, lasta on silti surtava. (Oinonen 1998, 32.) Parasta lääkettä mihin tahansa suruun on puhuminen, ja parhaita ymmärtäjiä ovat kohtalotoverit. Tämän kaltaisissa keskusteluryhmissä voi syntyä elinikäisiä ystävyyssuhteita, sillä yhteinen vaikea kokemus monesti yhdistää.

14 14 Lindqvistin (1998, 10) mukaan suruprosessi on spontaani ja sisältää lähes kaikkia kuviteltavissa olevia tunteita. Lapsettoman tuntema suru lapsettomuudestaan on hyvin verrattavissa läheisen kuoleman aiheuttamaan suruun. Ammattiauttaja on kanssasurija sille, minkä sureminen yksin olisi täysin ylivoimaista. Surun tukemisessa edellytetään rauhallisuutta, turvallisuutta, sallivuutta, avuttomuuden sietämistä ja ehdotonta hyväksyntää. Näin henkilö ei tule hylätyksi tilanteessa, jossa hän kokee menettäneensä jotakin ainutlaatuisen tärkeää elämässään. Terapia antaa yksilöille ja pareille mahdollisuuden ilmaista itseään turvallisessa ympäristössä ja käydä läpi niitä tunteita, joita lapsettomuus heissä herättää. Terapian avulla pariskunta oppii paremmin ymmärtämään lapsettomuuteen liittyviä lääketieteellisiä ongelmia ja asettamaan tutkimukset ja hoidot jonkinlaisiin ajallisiin puitteisiin. Se voi myös olennaisesti lievittää stressiä. Vaikka stressin ei ole osoitettu aiheuttavan hedelmättömyyttä, on selvää, että ruumis ei toimi ahdistavassa tilanteessa parhaalla mahdollisella tavalla. Terapian huojentava vaikutus on siksi tärkeä lisä lääketieteelliseen hoitoon. (Salzer 1994, ) Terapia voi olla erityisen hyvä vaihtoehto silloin, kun lapseton pariskunta ei pysty itse käsittelemään lapsettomuuskriisiään. Objektiivisen, kolmannen osapuolen turvallisessa ohjauksessa he pystyvät puhumaan avoimesti tunteistaan, ymmärtämään toisiaan ja oivaltamaan, miten lapsettomuus on vaikuttanut heidän suhteeseensa. Ammattiterapeutti voi osoittaa haitalliset käyttäytymis- ja kommunikointimallit ja auttaa kehittämään uusia tapoja olla suhteessa toiseen ihmiseen. Parit oppivat usein myös tarkastelemaan suhdettaan ja ahdinkoaan uudenlaiselta näkökannalta. (Salzer 1994, 185.) 3.3 Lapsettomuus sosiaalisena ongelmana Oinosen (1998, 33) mukaan lapsettomuutta peitellään usein. Vaikka pari olisi käynyt monta vuotta hoidoissa, läheisten annetaan silti uskoa, ettei parisuhteeseen toivota lapsia. Jos käytetään luovutettuja siittiöitä, iloitaan, etteivät muut ihmiset tiedä tahattomasta lapsettomuudesta. Joskus adoptoitaessa halutaan kotimaisen näköinen lapsi, ettei hän herätä ympäristössä huomiota.

15 15 Mäkelän (1998, 14) mukaan lapsettomuusongelma tuntuu aina myös asianosaisten ihmissuhteissa, jotka puolestaan vaikuttavat melkoisesti tilanteesta selviytymiseen. Lapseton kokee usein pettävänsä koko suvun, erityisesti vanhempiensa ja appivanhempiensa toiveet isovanhemmuudesta. Yhteiskuntakin antaa helposti ymmärtää, että kunnon kansalaisen tulee tuottaa jäseniä yhteiskuntaan. Pirre Saario kuvaa kirjassaan (2001, 83-84) erään lapsettoman parin kokemusta näin: Kaikkein vaikeinta tässä lapsettomuudessamme on ollut vanhempiemme asennoituminen. Heidän on niin vaikea hyväksyä tätä. Minä olen ainoa lapsi, miehelläni taas on naimaton sisar. Tuntuu välillä siltä kuin vanhempamme ottaisivat lapsettomuutemme henkilökohtaisena loukkauksena. Ikään kuin meillä olisi jokin salajuoni heitä ja sukuamme vastaan. Olemme kertoneet heille tutkimuksista ja hoidoista, mutta he eivät pysty ajattelemaan muuta kuin sitä, että me emme synnytä heille lapsenlapsia. Luulen, että he tuntevat pudonneensa kelkasta, kun heidän ystävänsä ovat jo moninkertaisia mummoja ja vaareja. 3.4 Lapsettomuuden vaikutus parisuhteeseen Salzerin mukaan (1994, ) lapsettomuus vaikuttaa oleellisesti myös parisuhteeseen. On aika epätavallista, jos pari ei koe lapsettomuuskriisiä stressinä avioliitolleen. Pari kaipaisi ja tarvitsisi vahvaa suhdetta, mutta keskinäinen avunanto ja tuki näyttävät usein hupenevan olemattomiin. Kumpikin uppoutuu omaan kipuunsa ja kiukkuunsa. Kaikkein vakaimmatkin liitot voivat horjua lapsettomuuden aiheuttamien paineiden alla. On tärkeätä ymmärtää, että lapsettomuus koskee aina molempia puolisoja eikä vain sitä, joka ensisijaisesti on hedelmätön. Tunnetasolla lapsettomuus koskee aina kumpaakin. Lapsettomuuskriisi voi iskeä ihmisen sisimpään ja herättää eloon vanhat omakuvaan ja seksuaalisuuteen liittyvät ristiriidat. Oinosen (1998, 30) mukaan lapsettomuus saattaa tuntua eräänlaiselta aviorikokselta. Hedelmätön kieltää puolisoltaan äitiyden tai isyyden sekä omilta vanhemmiltaan isovanhemmuuden. Se, ettei lasta pysty suomaan toiselle, häiritsee monin eri tavoin. Puoliso voi jopa kehottaa miestään tai vaimoaan hankkimaan toisen kumppanin, jotta edes hän saisi lapsen.

16 16 Mäkelän (1998, 14) mukaan suhde puolisoon joutuu uuteen valoon, kun toivottua lasta ei saada aikaan. Kysellään: Mikä on suhteen merkitys nyt? Mitä se kestää? Millaisia ratkaisuja ja sijaistavoitteita puoliso on valmis tekemään ja mitä ei missään tapauksessa? Nopeasti kehittyvät lääketieteelliset hedelmöityshoidot antavat lisää toivoa, mutta saattavat estää myös asian psyykkistä työstämistä. Toisaalta hoidot voivat myös aiheuttaa melkoista stressiä molemmille puolisoille ja heidän suhteelleen. Selkeä ja toistuva kommunikointi puolisoiden välillä on olennaisen tärkeää, jotta lapsettomuuskriisistä selviäisi emotionaalisesti. Keskinäisen ymmärtämyksen puute vahingoittaa aviosuhdetta, ja aivan erityisesti silloin, kun lisärasitteena on vielä lapsettomuus. Kyky ymmärtää puolisoa vaatii hyvää kommunikointitaitoa. (Salzer 1994, 119.) 3.5 Lapsettomuus naisen näkökulmasta Monet määrittelevät naisellisuuden kyvyksi synnyttää hyvin muodostunut, terve lapsi. Epäonnistumiset tässä suhteessa saattavat johtaa voimakkaisiin kriisireaktioihin. (Cullberg 1991, 125.) Lapsettoman oma ruumis ei jostain syystä näytä toimivan siten kuin hän on todennäköisesti pikkulapsesta alkaen olettanut. Silti oman kehon kanssa on pakko elää, vaikka se kuukausittain muistuttaa vammastaan. (Mäkelä 1998, 14.) Hedelmättömyyden syiden selvittely muodostuu usein psyykkisesti hyvin rasittavaksi. Koska naisilla, joilla on kaikkein kiihkein raskaudentarve, saattaa varsin usein olla voimakkaita ongelmia, saattavat odotukset helposti muodostua liiallisiksi ja pettymys myöhemmin suureksi, oli tulos sitten mikä tahansa. Sukupuolisesta kanssakäymisestä saattaa muodostua vaatimustilanne, joka johtaa miehen impotenssiin. (Cullberg 1991, 126.)

17 Lapsettomuus miehen näkökulmasta Usein puhutaan lapsettomuudesta vain naisen näkökulmasta, ja siitä miten nainen joutuu kärsimään hoidoista henkisesti ja fyysisesti. Usein miehen näkökulma jää taka-alalle. Miehet ja naiset kokevat lapsettomuuskriisin kovin eri tavalla. Monet parit kuvaavat hoitovaihetta kuin vuoristoradalla ajamiseksi: ensin jännittynyttä odotusta, toivoa ja iloa ja hetkessä pelkoa, surua itkuakin. Miehet kantavat suurta huolta puolisoittensa reaktioista ja mielialan vaihteluista, joskus jopa enemmän kuin itse lapsettomuusasiasta. (Lapsettomuus 2003.) Ilmeisesti miehet kokevat itse hoitojen aikana vähemmän stressiä kuin naiset, mutta kyseessä on puolustusmekanismi, jossa mies ajattelee että hänen täytyy säilyttää vahvan rooli, ylläpitää toivoa, lohduttaa ja kannustaa vaimoa ja siirtää omat tunteet osittain syrjään. (Lapsettomuus 2003.) Mies on usein hyvin yksin monenlaisten tunteiden kanssa. Naiselle tavallinen tapa reagoida kriisissä on hakea tukea läheisiltä sekä ulkopuolisilta, monenlainen verkostoituminen, jossa kaikissa päätyövälineenä on puhuminen. Miehelle sen sijaan intiimeihin elämänalueisiin liittyvistä asioista puhuminen ei ole yhtä luontevaa. (Lapsettomuus 2003.) Miehen tapa työstää lapsettomuutta on usein toisenlainen kuin naisen. Siihen kuuluu enemmän pohdintaa omassa päässä, eri vaihtoehtojen ja erilaisten lopputulosten analysoimista itsekseen lenkkipolulla tai halonhakkuussa tms. Jotkut miehet voivat tässä vaiheessa vetäytyä itseensä tilapäisesti, myös fyysisesti ja seksuaalisesti puolisostaan. Fyysinen läheisyys ja hellyys olisi kuitenkin monesti juuri sitä, mitä molemmat puolisot silloin tarvitsisivat. (Lapsettomuus 2003). Salzerin mukaan (1994, 58) miesten ja naisten lapsettomuuteen liittyvät tuntemukset eivät kenties ole kovin erilaisia, mutta heidän tapansa ilmaista niitä sekä heidän selviytymiskeinonsa voivat erota toisistaan suurestikin. Useimmat miehet on opetettu kätkemään kyyneleensä; surun esiin tuominen on heikkouden merkki. Miesten odotetaan olevan vahvoja ja hallitsemaan itsensä. He eivät kärsi lapsettomuudesta sen vähempää kuin naiset, he eivät vain kykene ilmaisemaan tunteitaan.

18 Lapsettomuus hoitohenkilökunnan näkökulmasta Paula Pelttarin (1997, 225) mukaan ihmisen välitön hoitaminen on toisen ihmisen kohtaamista siten, että ihminen tulee autetuksi. Voidakseen auttaa potilasta/asiakasta sairaanhoitaja arvioi ja asettaa esiin tulleet tarpeet ja ongelmat tärkeysjärjestykseen hoitotyön suunnittelun perustaksi. Hoitotyön suunnittelu ja toteutus lähtee potilaasta, hänen tarpeistaan ja voimavaroistaan. Hoitotyö on toisen ihmisen laaja-alaisiin tarpeisiin vastaamista sekä jatkuvaa asiakkaan/potilaan oireitten seuraamista ja voinnin arviointia. Pelttari toteaa tutkimuksessaan (1997, 225) myös, että kohtaantumisvalmiuksilla tarkoitetaan kykyä toisen ihmisen kohtaamiseen, joka on syvempää kuin vuorovaikutus. Se on kykyä lähteä hoitotyössä potilaan lähtökohdista, kykyä kuulla ja ymmärtää, herkkyyttä tunnistaa toisen ihmisen tarpeet ja empaattista toisen ihmisen asemaan asettumisen taitoa. Kohtaantuakseen hän tarvitsee myös havainnointi-, vuorovaikutus - ja kommunikointitaitoja. Mielestäni hoitaja tarvitsee erityisesti näitä kohtaantumisvalmiuksia kohdatessaan tahattomasta lapsettomuudesta kärsiviä asiakkaita. Lapsettomuus ei ole vain fyysinen ja lääketieteellinen ongelma, joten se vaatii myös hoitajalta paljon. Hoitotyössä voi kohdata lapsettomuusongelmasta kärsivän millä terveydenhuollon organisaation tasolla tahansa. Lapsettomuuden hoidon perusta luodaan keskusteluissa lääkärin ja hoitajan kanssa. Kumppaneiden elämänhistorian kartoituksen lisäksi selvitetään myös lapsettomuuteen ja tuleviin tutkimuksiin liittyviä tunteita. Hoitajan ja asiakkaiden välille voi muodostua kiinteä ja lämmin suhde, sillä hoidot ovat yleensä pitkiä ja vaativia. (Eskola & Hytönen 1996, 496.) Terveydenhuollossa ei ole totuttu tapaamaan miehiä gynekologin vastaanotolla ja naistentautien poliklinikoilla. Lapsettomuuteen liittyvien selvitysten ja hoitojen yhteydessä on kuitenkin tärkeää, että molemmat puolisot ovat asiassa mukana. Fyysisesti miehen osuus rajoittuu usein siemennesteen luovutukseen, mutta hänen henkinen panoksensa hoitoprosessin aikana on keskeisen tärkeä. (Eskola & Hytönen 1996, 497.)

19 19 Naisen hoitotyössä työntekijä joutuu pohtimaan monia eettisiä ongelmia. Lääketieteellisen teknologian kehittyminen on tehnyt monesta mahdottomasta mahdollisen esimerkiksi ihmisen lisääntymisessä. Lapsettomuuden hoidossa käytettävät keinoalkuiset lisääntymismenetelmät ovat monissa maissa synnyttäneet oikeudellisia ja eettisiä ongelmia. (Eskola & Hytönen 1996, 24.) Koeputkihedelmöityksessä kehittyy usein monta alkiota, eikä niitä kaikkia voi siirtää kohtuun. Alkioiden pakastamista myöhempää tarvetta varten pidetään hyväksyttävänä. Tähän liittyy eettisiä ongelmia. Kenelle alkiot kuuluvat, jos vanhemmat eroavat tai toinen tai molemmat kuolevat? Eettistä pohdintaa ovat herättäneet myös kysymykset siitä, onko keinohedelmöitys sallittu muillekin kuin heteroseksuaalisessa suhteessa eläville, minkä ikäiset naiset hyväksytään hoitoon ja kuka maksaa hoidon. (Eskola & Hytönen 1996, ) 4 AIEMPIA TUTKIMUKSIA LAPSETTOMUUDESTA Olen koonnut tähän lukuun muutamia tutkimuksia lapsettomuudesta, jotka liittyvät lapsettomuudesta kärsivien naisten/pariskuntien tunnekokemuksiin joko lapsettomuutta koskien tai tuen tarpeeseen. Näissä seuraavissa tutkimuksissa on tietoa muun muassa siitä, minkälaista tukea tahattomasti lapsettomat naiset/pariskunnat hoitohenkilökunnalta kaipaavat, ja miten he kokevat lapsettomuuden. Lampinen on tehnyt tutkimuksen lapsettomuuden ongelmasta. Tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata lapsettomuuden ongelmaa. Sitä kuvataan Helsingin yliopistollisen keskussairaalan Naistenklinikalla käyvien lapsettomien naisten kokemuksien perusteella. Tiedonhakumenetelmänä käytettiin puoli-strukturoitua kyselylomaketta, johon vastasi 41 lapsetonta naista. Tutkimuksessa tarkastellaan lapsettomuuden kokemuksia fyysisestä, psyykkisestä ja sosiaalisesta näkökulmasta. Tuloksia tarkastellaan sekä määrällisesti lähinnä prosenttijakaumina että laadullisesti kielellisten sisältöjen tulkinnan kautta. (Lampinen 1987.)

20 20 Lapsettomuus oli naisille odottamaton asia. Se aiheutti suunnitelmien muuttumisen ja tulevan elämänmuodon saavuttamattomuuden. Lapsettomuuden kriisi kestää yleensä pidempään kuin niin sanotussa tavallisessa kriisissä, kulkeehan se mukana loppuelämän. Kriisin vaiheissa suru äitiyden saavuttamattomuudesta on tavallista. Lapsen puuttuminen vaikuttaa itsetuntoon niin, että elämässä onnistumisen tunne häiriintyy, kun ihanneroolia, äidinroolia ei saavutetakaan. (Lampinen 1987.) Lapsettomuuden ongelmaa kuvaavat henkilöt olivat pääasiassa vuotiaita ja naimisissa. Heidän peruskoulutuksensa oli melko korkea. Lapsen saamista oli toivottu keskimäärin alle kuusi vuotta. Raskaaksi tulemisen mahdollisuutta omalla kohdalla ei pidetty enää kovin varmana, mutta suhtautuminen oli vielä yhtä hyvin toiveikasta kuin epävarmaa. Lapsettomuus koettiin parisuhteessa enemmän naisen ongelmaksi kuin miehen. Lapsettomuuden molempia osapuolia, miestä sekä naista, ei yleensä ollut pyydetty tutkimus- tai hoitokäynnille yhdessä, näin ollen haastateltavat eivät osanneet ottaa kantaa kysymykseen, tulisiko miehen olla mukana. (Lampinen 1987, ) Andersson, Hämäläinen, Jussilainen ja Karjalainen ovat tehneet opinnäytetyönsä aiheesta Kokemuksia lapsettomien pariskuntien hoitoyhteisöltä saamasta tuesta lapsettomuushoitosuhteen aikana. Tutkimuksen tarkoituksena oli kuvailla, millaista tukea tutkimukseen osallistuneet lapsettomat pariskunnat ovat saaneet hoitoyhteisöltä lapsettomuushoitosuhteen aikana. Tutkimusaineiston keruu tapahtui kyselylomakkeiden avulla Väestöliiton Oulun lapsettomuusklinikalla. Pariskuntien mielestä tieto oli tukemista lapsettomuushoitojen aikana. Tiedon haluttiin olevan totuudenmukaista ja perusteltua ja sitä toivottiin saatavan koko hoitoprosessin ajan. Tietoa kaivattiin hoidoista, hoitotoimenpiteistä ja niiden vaihtoehdoista sekä hoitojen onnistumisprosenteista. (Andersson ym ) Vastaajien mielestä tukea oli myös empaattinen vuorovaikutussuhde pariskunnan ja hoitoyhteisön välillä. Empaattisuutta oli kannustaminen ja aito välittäminen, tunteiden läpikäyminen ja lupa itkeä. (Andersson Ym )

21 21 Tutkimuksesta selvisi, että vastaajat saivat melko hyvin tiedollista tukea, mutta empaattisuutta ja aikaa he kaipaisivat enemmän. Kaikenlaista tukea kaivattiin koko lapsettomuushoitoprosessin ajan. Eniten sitä toivottiin hoitojen alku vaiheessa ja hoitojen epäonnistuessa. Myös lapsettomuushoitojen lopettamispäätöstä tehtäessä ja sen jälkeenkin kaivattiin hoitoyhteisön tukea Huhtala on tehnyt tutkimuksen aiheesta Lapsettomuus toivon ja epätoivon vuoristorata. Tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata lapsettomien pariskuntien kokemuksia lapsettomuudestaan ja lapsettomuushoidoista. Tavoitteena oli tuottaa tietoa lapsettomuuden ilmiöstä sekä lapsettomuuden ja lapsettomuushoitojen vaikutuksista pariskuntien elämään. (Huhtala 2003.) Tutkimukseen osallistui seitsemän pariskuntaa. Tutkimusaineisto kerättiin teemahaastattelulla. Kolme pariskuntaa haastateltiin parihaastatteluna, neljä pariskuntaa yhteisenä ryhmähaastatteluna. Aineiston analyysimenetelmänä käytettiin laadullista sisällön analyysia. (Huhtala 2003.) Tutkimustulosten mukaan lapsettomuus koetaan sisäisinä tunnetiloina. Lapsettomuus synnyttää negatiivisia tunteita, jotka aikaansaavat syyllisyyttä lapsettomissa. Lapsettomien sosiaalisissa suhteissa tapahtuu muutoksia. Parisuhde voi olla koetuksella mutta yhteisten kokemusten myötä suhde voi myös lujittua. Lapsettomat suojelevat itseään vaikenemalla lapsettomuudestaan ja eristäytymällä. Lapsettomuushoidoissa asiakastyytyväisyys on heikkoa. Kohtelu koetaan huonoksi, pariskuntien kokonaisvaltainen hoito ei toteudu ja hoitoympäristön ja hoitojen järjestelyn suunnittelussa ei oteta huomioon lapsettomien tarpeita. (Huhtala 2003.) Yliniemi on tehnyt tutkimuksen aiheesta Lappilaisten naisten tunne-kokemuksia lapsettomuudesta ja tuesta hoitojen aikana.. Kyseessä on laadullinen tapaustutkimus, joka suoritettiin teemahaastattelun avulla kolmelle naiselle. (Yliniemi 2003.) Tutkimuksessa tuli esille, että naiset elävät voimakkaita tunneprosesseja hoitojen aikana. Pettymys ja toivo vuorottelivat liittyen epäonnistuneisiin hoitoihin. Hoitoihin

22 22 liittyvän tuen osalta ero näkyi lapsettomuusklinikan ja julkisen terveydenhuollon välillä. Lapsettomuusklinikka oli lämmin, asiakkaan kokonaisvaltaisesti huomioon ottava paikka, jossa sai tarvittavaa tietoa ja tukea. Julkisessa terveydenhuollossa kohtelu oli ajoittain epäkohteliasta ja tylyä. Tiedon puute aiheutti sen, että oli vaikea tehdä hoitoon liittyviä päätöksiä. Haastateltavat toivoivat itselleen tietoa lapsettomuusprosessista itsestään, hoitovaihtoehdoista, onnistumisen mahdollisuuksista, tunneprosessista, seksuaalisuuteen liittyvistä ongelmista ja niin edelleen. (Yliniemi 2003.) Andrews, Abbey ja Halman (1991) tutkivat lapsettomuuden aiheuttamaa stressiä, vaimojen ja miesten avioliittoon vaikuttavia tekijöitä sekä subjektiivista hyvinvointia. Naiset kokivat enemmän stressiä lapsettomuudesta kuin miehet. Tutkimuksen mukaan lapsettomuudella on sekä suora että epäsuora vaikutus elämänarvon kokemiseen, itsetehokkuuteen, intiimiyteen, avioliittoon ja terveyteen. Tutkimuksesta selviää, että parit voisivat parantaa elämänlaatuaan lapsettomuusongelmissa, jos heitä autettaisiin terveydenhoitopuolella itse vaikuttamaan stressitekijöihin ja/tai vähentämään niiden vaikutusta avioliittoonsa. (Andrews ym ) Stephanie J. Jones ja Myra Hunter (1996) ovat tehneet tutkimuksen miesten ja naisten lapsettomuuskokemuksista hoitotutkimusten alkuvaiheessa. Tarkoituksena oli tutkia, mitä asioita tutkittavat itse nostivat esiin kertoessaan lapsettomuusongelmastaan. Keskeiseksi teemaksi nousi lapsettomuuden kuvaaminen nimenomaan ongelmana. Ongelman status vaihteli asiayhteyden mukaan. Ihmisten oli vaikea määritellä, ovatko he lapsettomia vai ei. (Jones ym ) 5 TUTKIMUKSEN TARKOITUS JA TUTKIMUSKYSYMYKSET Tutkimuksen tarkoituksena on saada tietoa siitä, miten naistentautien poliklinikalla ja -osastolla työskentelevät hoitajat kokevat omat valmiutensa kohdata tahattomasta lapsettomuudesta kärsiviä pariskuntia tai naisia.

23 23 Tutkimuskysymykset ovat: 1. Millaisia tiedollisia ja taidollisia valmiuksia hoitajilla on oman arvionsa mukaan kohdata tahattomasta lapsettomuudesta kärsiviä pariskuntia tai naisia? 2. Mitä hoitajat pitävät tärkeänä kohdatessaan tahattomasta lapsettomuudesta kärsiviä pariskuntia tai naisia? 3. Millaista lisäkoulutusta hoitajat arvioivat tarvitsevansa lapsettomuuteen liittyen? 6 TUTKIMUKSEN TOTEUTUS Tutkimus on kvalitatiivinen eli laadullinen. Tarkoitus on siis kuvata hoitajien kokemuksia omista valmiuksistaan kohdata tahattomasta lapsettomuudesta kärsiviä pariskuntia ja naisia. Lähtökohtana kvalitatiivisessa eli laadullisessa tutkimuksessa on todellisen elämän kuvaaminen. Tähän sisältyy ajatus, että todellisuus on moninainen. Yleisesti todetaan, että kvalitatiivisessa tutkimuksessa on pyrkimyksenä pikemmin löytää tai paljastaa tosiasioita kuin todentaa jo olemassa olevia väittämiä. (Hirsjärvi, Remes, Sajavaara. 2000, 152.) 6.1 Tutkimusaineiston keruu Keräsin aineiston kyselylomakkeella (Liite 2) syksyn 2004 aikana kolmessa eri kohteessa, joista yksi oli naistentautien poliklinikka, yksi perhesuunnittelupoliklinikka ja yksi naistentautien osasto. Ensimmäinen vaihe tutkimusaineiston keruussa oli tutkimuslupien saaminen. Lähetin tutkimuslupaanomukset (Liite1) kyseisten paikkojen ylihoitajille. Kaikista kolmesta kohteesta sain tutkimusluvan. Tutkimusluvan saatuani otin yhteyttä kyseisten kohteiden osastonhoitajiin, joille kerroin tutkimuksestani. Sitten lähetin kyselylomakkeet, lyhyen saatekirjeen osastonhoitajalle sekä palautuskuoren, jonka postimaksun olin valmiiksi maksanut.

24 24 Lähetin kyselylomakkeita kuhunkin kohteeseen sen mukaan, paljonko siellä työskentelee hoitajia, yhteensä noin 40 kappaletta. Palautusaikaa annoin kaksi viikkoa. Vastauksia sain takaisin yhteensä 14 kappaletta, eli kato oli aika suuri. Hirsjärven ym. (2001, 183) mukaan postikyselyn suurimpana ongelmana onkin kato. Mielestäni vastauksia tuli kuitenkin riittävästi. Jotkut vastaajista olivat vastanneet kysymyksiin laajasti ja monipuolisesti, kun taas toiset olivat vastanneet lyhyesti muutamalla sanalla kuhunkin kysymykseen. Kyselylomakkeeni kysymykset syntyivät tutkimuskysymysteni pohjalta. Ensimmäiset kolme kysymystä olivat taustatietokysymyksiä, ja seuraavat kaksi kysymystä liittyivät hoitajan rooliin ja siihen, kuinka usein he lapsettomia asiakkaita kohtaavat. Loput kyselylomakkeen kysymyksistä olivat avoimia kysymyksiä, joiden tarkoituksena oli saada vastauksia tutkimuskysymyksiini. Kvalitatiivisessa tutkimuksessa avoimet kysymykset ovat olleet tutkijoiden käytössä kahdenkymmenen viime vuoden aikana. Avoimien kysymysten suosijat perustelevat valintaansa sillä, että avoimet kysymykset antavat vastaajalle mahdollisuuden sanoa, mitä hänellä on todella mielessään, kun taas monivalintatyyppiset kysymykset kahlitsevat vastaajansa valmiiksi rakennettuihin vaihtoehtoihin. (Hirsjärvi ym. 2001, 188). 6.2 Tutkimusympäristön kuvaus Tutkimusympäristönä olivat siis yksi naistentautien poliklinikka, yksi perhesuunnittelupoliklinikka ja yksi naistentautien osasto, jotka kaikki sijaitsevat sairaaloissa Helsingin ja uudenmaan sairaanhoitopiirissä. Poliklinikoilla tehdään lapsettomuustutkimuksia ja joitakin hoitoja. Kyseisellä naistentautien osastolla tehdään joitakin lapsettomuuteen liittyviä toimenpiteitä, kuten esimerkiksi laparoskopioita ja kromopertubaatioita. Yhteistä näille tutkimuskohteille on se, että siellä työskentelevät hoitajat kohtaavat tahattomasta lapsettomuudesta kärsiviä asiakkaita. Joissakin paikoissa useammin, joissakin ehkä vähän harvemmin.

25 Tutkimushenkilöt Vastaajia oli siis kaikkiaan 14. He kaikki työskentelivät hoitajina joko naistentautien poliklinikalla tai -osastolla. Vastaajien joukossa oli kätilöitä, sairaanhoitajia ja perushoitajia, koska he kaikki kohtaavat lapsettomia asiakkaita työssään. Vastaajista nuorin oli 25-vuotias ja vanhin 61-vuotias.Työkokemus hoitotyössä vaihteli kahdesta vuodesta neljäänkymmeneen vuoteen. Jotkut vastaajista olivat tekemisissä lapsettomien pariskuntien tai naisten kanssa päivittäin, jotkut viikoittain ja jotkut noin kerran kuukaudessa. Jotkut vastaajista kertoivat työpisteiden vaihtelevan, joten he olivat tekemisissä lapsettomien kanssa vaihtelevasti joskus joka viikko, joskus vain kerran kuukaudessa. Kyseisissä tutkimuskohteissa hoitajan tehtäviin kuuluu muun muassa potilaan/asiakkaan ohjaaminen, alkuhaastattelun tekeminen, käytännön ohjeiden antaminen, lääkärin antamien ohjeiden kertaaminen, toimenpiteisiin valmistelu, lääkärin avustaminen tutkimuksissa ja joissakin hoidoissa, kotihoito-ohjeiden antaminen toimenpiteen jälkeen, tutkimuksiin ohjaaminen (esimerkiksi laboratorio kokeisiin) ja varmasti paljon muuta. 6.4 Tutkimusaineiston analyysi Kerätyn aineiston analyysi, tulkinta ja johtopäätösten teko on tutkimuksen ydinasia. Se on tärkeä vaihe: siihen tähdättiin tutkimusta aloitettaessa. Analyysivaiheessa tutkijalle selviää, minkälaisia vastauksia hän saa ongelmiin. (Hirsjärvi ym. 2001, 207.) Eskolan ja Suorannan (1996, 104) mukaan laadullisen aineiston analyysin tarkoitus on luoda aineistoon selkeyttä ja siten tuottaa uutta tietoa tutkittavasta asiasta. Analyysilla pyritään aineisto tiivistämään kadottamatta silti sen sisältämää informaatiota Analyysimenetelmänä tutkimuksessani käytin sisällönanalyysia. Janhosen ja Nikkosen (2001, 23) mukaan sisällönanalyysilla tarkoitetaan kerätyn tietoaineiston tiivistä-

26 mistä niin, että tutkittavia ilmiöitä voidaan lyhyesti ja yleistävästi kuvailla tai että tutkittavien ilmiöiden väliset suhteet saadaan selkeinä esille. 26 Tuomen & Sarajärven (2002, 110) mukaan laadullisen aineiston sisällönanalyysi voidaan tehdä joko aineistolähtöisesti, teoriaohjaavasti tai teorialähtöisesti. Aineiston analyysista puhuttaessa voidaan käyttää ilmauksia aineistolähtöinen eli induktiivinen ja teorialähtöinen eli deduktiivinen. Tämän tutkimuksen analyysi on aineistolähtöisen ja teorialähtöisen analyysin välimuoto. Tutkimustuloksia kirjoittaessani olen keskittynyt siihen, mitä on ilmiselvästi ilmaistu. Aineistolähtöisen laadullisen eli induktiivisen aineiston analyysia voidaan kuvata kolmivaiheiseksi prosessiksi, johon kuuluu 1) aineiston redusointi eli pelkistäminen, 2) aineiston kluserointi eli ryhmittely ja 3) abstrahointi eli teoreettisten käsitteiden luominen. (Tuomi & Sarajärvi 2002, 110.) Ennen analyysin aloittamista sisällönanalyysissä tulee määrittää analyysiyksikkö, joka voi olla esimerkiksi yksittäinen sana, lause, lauseenosa tai ajatuskokonaisuus, joka sisältää useita lauseita. Analyysiyksikön määrittämistä ohjaa tutkimustehtävä ja aineiston laatu. (Tuomi & Sarajärvi 2002, 112.) Valitsin analyysiyksiköksi ajatuskokonaisuuksia, jotka olivat muutaman sanan pituisia lauseita. Ajatuskokonaisuudet nousivat tekstistä sen mukaan, miten ne vastasivat tutkimuskysymyksiin. Kun olin saanut kaikki vastaukset takaisin, aloitin aineiston litteroimisen eli puhtaaksikirjoituksen. Kirjoitin puhtaaksi kaikki 14 vastausta, jolloin samalla itselleni muodostui selkeä kuva vastauksista. Puhtaaksikirjoitus tapahtui siten, että kävin kyselylomakkeen jokaisen kysymyksen läpi, ja erilliselle paperille, jokaisen kysymyksen alle kirjoitin kaikki vastaukset, joita kyseiseen kysymykseen oli tullut. Tuomen & Sarajärven (2002, 112) mukaan pelkistäminen voi tapahtua siten, että auki kirjoitetusta aineistosta etsitään tutkimustehtävän kysymyksillä niitä kuvaavia ilmaisuja, jotka alleviivataan erivärisillä kynillä.

27 27 Litteroimisen jälkeen aloin etsiä puhtaaksi kirjoitetusta tekstistä vastauksia kolmeen tutkimuskysymykseeni, eli aloitin aineiston pelkistämisen. Merkitsin tutkimuskysymykset värikoodein: ensimmäisen tutkimuskysymyksen merkitsin punaisella, toisen sinisellä ja kolmannen violetilla. Sitten otin kolme A4-kokoista paperia, joihin kirjoitin otsikoksi yhden tutkimuskysymyksen kuhunkin. Sen jälkeen kävin tekstin läpi etsien vastauksia ensimmäiseen tutkimuskysymykseen. Alleviivasin vastaukset punaisella, ja leikkasin ne sitten ensimmäiselle paperille. Samalla tavalla kävin läpi kaikki kolme tutkimuskysymystä. Aineiston pelkistämisen jälkeen aloitin aineiston ryhmittelyn. Tuomen & Sarajärven (2002, 112) mukaan aineiston klusteroinnissa eli ryhmittelyssä aineistosta koodatut alkuperäisilmaukset käydään läpi tarkasti, ja aineistosta etsitään samankaltaisuuksia ja/tai eroavaisuuksia kuvaavia käsitteitä. Samaa asiaa tarkoittavat käsitteet ryhmitellään ja yhdistetään luokaksi sekä nimetään luokan sisältöä kuvaavalla käsitteellä. Luokittelussa aineisto tiivistyy, koska yksittäiset tekijät sisällytetään yleisempiin käsitteisiin. Aineistoa ryhmitellessäni kokosin kunkin kysymyksen analyysiyksiköt yhteen, ja erottelin ja kokosin kaikki samansisältöiset analyysiyksiköt, tai ne ilmaisut, jotka mielestäni kuuluivat yhteen ryhmiksi. Analyysiyksiköt kirjoitin uudelleen pelkistetyksi ilmaisuksi. Pelkistetyt ilmaukset ryhmittelin aiheen mukaan alakategorioihin. Alakategorioiksi muodostuivat esimerkiksi hoitajien tietämys lapsettomuushoidoista ja tutkimuksista ja henkisen tuen antaminen. Aineiston klusterointia seuraa aineiston abstrahointi, jossa erotetaan tutkimuksen kannalta olennainen tieto ja valikoidun tiedon perusteella muodostetaan teoreettisia käsitteitä. Klusteroinnin katsotaan olevan jo osa abstrahointiprosessia. (Tuomi & Sarajärvi 2002, 114.) Jatkoin aineiston analysointia yhdistämällä muodostamiani alakategorioita yläkategorioiksi, jotka nimesin sen sisältöä eli alakategorioita hyvin kuvaavilla nimillä. Yläkategoriaksi muodostui esimerkiksi hoitajien tiedolliset ja taidolliset valmiudet kohdata lapsettomia.

28 28 7 TUTKIMUSTULOKSET Esittäessäni tutkimustuloksia, käyn niitä läpi tutkimuskysymyksieni avulla. 7.1 Hoitajien tiedolliset ja taidolliset valmiudet kohdata lapsettomia Ensimmäinen tutkimuskysymykseni on : millaisia tiedollisia ja taidollisia valmiuksia hoitajilla on oman arvionsa mukaan kohdata tahattomasta lapsettomuudesta kärsiviä pariskuntia tai naisia? Olen jaotellut tämän kysymyksen kahteen alakategoriaan: 1) Tietämys lapsettomuustutkimuksista ja -hoidoista ja 2) Henkisen tuen antaminen Tietämys lapsettomuustutkimuksista ja -hoidoista Osa kyselylomakkeen kysymyksistä käsitteli hoitajien omaa arviota tietämyksestään lapsettomuudesta, erilaisista hoidoista ja tutkimuksista. Yleisesti voisi todeta, että hoitajat arvioivat tietämyksensä hyväksi. Monet vastanneista totesivat, että heillä on riittävästi tietoa, jota tarvitaan omassa työpaikassa toimimiseen. Tiedän riittävästi, seuraan asiasta julkaistavia artikkeleita ym. sekä keskustelen lääkäreiden kanssa. Tiedän riittävästi niistä menetelmistä, joita meillä käytetään ja osaan selvittää potilaalle myös esim. IVF-hoitoa, joka tehdään muualla. Eri hoitomenetelmiä omassa työyksikössä; olen saanut perehdytystä. Osaan valmistella potilaan toimenpiteisiin, hoitaa toimenpiteen jälkeen, ohjata jatkoista, antaa kotihoito-ohjeet. Jotkut hoitajat kuitenkin totesivat, että tietoa ei ole riittävästi. Tunne tiedon riittämättömyydestä tuntuu tulevan tutkimusten ja hoitojen jatkuvasta kehittymisestä. Lapsettomuudessa on niin paljon asioita, joita hoitajien pitäisi tietää, ja hoidot ja tutkimukset kehittyvät jatkuvasti. Lisäksi hoitajat kokevat, että heidän pitäisi osata kertoa potilaille enemmän niistä lapsettomuuden hoidoista, joita tehdään muualla.