Lisäksi hakija on pyytänyt oikeutta johtaa jätevedet toisten maalla olevia ojia pitkin Heinäpuroon.

Transkriptio

1 Itä-Suomi Päätös Nro 97/2013/1 Dnro ISAVI/82/04.08/2011 Annettu julkipanon jälkeen ASIA Haisurämeen turvetuotantoalueen ympäristölupa, Kiuruvesi HAKIJA Vapo Oy PL JYVÄSKYLÄ HAKEMUS Vapo Oy on aluehallintovirastoon saapuneella ja sittemmin täydentämällään hakemuksella pyytänyt ympäristölupaa Haisurämeen 88,7 hehtaarin suuruisen uuden alueen turvetuotantoon Kiuruveden kaupungissa. Lisäksi hakija on pyytänyt oikeutta johtaa jätevedet toisten maalla olevia ojia pitkin Heinäpuroon. LUVAN HAKEMISEN PERUSTE JA LUPAVIRANOMAISEN TOIMIVALTA Ympäristönsuojeluasetuksen 1 :n 1 momentin 7 d) kohdan mukaan luvanvaraista toimintaa on turvetuotanto ja siihen liittyvä ojitus, jos tuotantoalue on yli 10 hehtaaria. Aluehallintovirasto on ympäristönsuojeluasetuksen 5 :n 1 momentin 7 c) kohdan nojalla toimivaltainen viranomainen turvetuotantoa koskevassa asiassa. HAKEMUKSEN SISÄLTÖ Voimassa olevat luvat ja sopimukset Hankkeella ei ole aikaisempaa lupaa tai siihen rinnastettavaa päätöstä. Hakijan hallussa on 246,9 hehtaarin alue, josta vuokrattua alaa on 102,4 hehtaaria ja omistuksessa olevaa alaa 144,5 hehtaaria. Vuokrasopimukset ovat voimassa vähintään vuoden 2021 loppuun saakka. Alueen sijainti Hankealue sijaitsee noin yhdeksän kilometriä Kiuruveden keskustasta pohjoiseen Turhalan ja Mykkäsperän kylien läheisyydessä. ITÄ-SUOMEN ALUEHALLINTOVIRASTO puh Mikkelin päätoimipaikka fax Maaherrankatu 16 Mikkeli kirjaamo.ita@avi.fi Postiosoite: PL 50, Mikkeli Joensuun toimipaikka Torikatu 36 Joensuu Kuopion toimipaikka Hallituskatu Kuopio

2 2 (37) Kaavoitustilanne Ympäristöministeriön vahvistamassa Pohjois-Savon maakuntakaavassa Haisuräme, joka koostuu kaavassa Heinäsuon ja Saarisuon alueista, on merkitty turvetuotantoon soveltuvaksi alueeksi (EO1 720 ja EO1 741). Aluevarausluettelossa Heinäsuo (145 ha) on merkinnällä EO ja Saarisuo (169 ha) merkinnällä EO Maakuntakaavassa on seuraava turvetuotantoa koskeva suunnittelumääräys: Valumaalueilla 4.56 (Koskenjoki), 4.57 (Luupuvesi), 4.66 (Tiilikkajoki) ja 4.67 (Keyritynjoki) ja 14.7 (Rautalammin reitin vesistöalue) on kiinnitettävä huomiota turvetuotantoalueiden toiminnan järjestämiseen ja ajoitukseen siten, ettei toiminnan aiheuttaman kuormituksen yhteisvaikutus aiheuta vedenlaadun heikkenemistä. Heinäsuon alueeseen, joka sijaitsee lähempänä Natura-aluetta kuin Saarisuon aluevaraus, liittyy lisäksi maakuntakaavan suunnittelumääräys, jonka mukaan turvetuotannon suunnittelussa on otettava huomioon, ettei hanke tai suunnitelma yksistään tai tarkasteltuna yhdessä muiden hankkeiden ja suunnitelmien kanssa luonnonsuojelulain 65 :n tarkoittamalla tavalla merkittävästi heikennä Natura-alueen SL (Kaislanen, Kiuruvesi) perusteena olevia luonnonarvoja. Suunnittelussa on erityisesti otettava huomioon vaikutukset Natura-alueen pintavalumaolosuhteisiin. Kaislasen Natura-alueen (SL 502) lisäksi Haisurämeen lähialueella olevia kaavamerkintöjä ovat Turhalan kylä (at-21) ja muinaismuistokohde (sm 639), joka jää Haisurämeen turvetuotantoalueen ulkopuolelle. Haisurämeen eteläpuolinen alue on merkitty maatalousalueeksi. Hankealueella ei ole voimassa olevaa yleis- tai asemakaavaa. Ympäristövaikutusten arviointi (YVA) Haisurämeen turvetuotannon vaikutuksista on tehty ympäristövaikutusten arviointi vuosien aikana. Haisurämeen käytettävissä olevaksi tuotantokelpoiseksi pintaalaksi arvioitiin ympäristövaikutusten arvioinnin alkuvaiheessa 180 hehtaaria, mutta alue supistui 140,8 hehtaariin. Harkinnanvarainen ympäristövaikutusten arviointi tehtiin vesistö- ja tulvaolosuhteet sekä Natura-alueen läheisyys huomioon ottaen. Ympäristövaikutusten arviointimenettelyn päätyttyä hankealuetta on edelleen supistettu ja ympäristölupahakemus koskee nyt 88,7 hehtaarin aluetta. Ympäristövaikutusten arviointiselostuksessa on selvitetty seuraavat vaihtoehdot: Vaihtoehto 0: hanketta ei toteuteta lainkaan Vaihtoehto 1: hanke toteutetaan koko tuotantokelpoisella alueella (tuotantopinta-ala 140,8 ha) Vaihtoehdossa 1 tarkasteltiin eri vesienkäsittelymenetelmiä ja niiden merkitystä ympäristövaikutusten kannalta. Vaihtoehdossa 1 käsittelymenetelmänä tarkasteltiin pintavalutuskenttää (vaihtoehto 1a) ja toissijaisena kemikaalista käsittelyä (vaihtoehto 1b). Ympäristövaikutusten arviointiselostus on valmistunut vuonna 2009 ja Pohjois-Savon elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen (ELY-keskus) ympäristö ja luonnonvarat

3 3 (37) -vastuualue on antanut arvioinnista yhteysviranomaisen lausunnon , jonka mukaan arviointiselostuksessa heikosti kuvattuja tekijöitä olivat mm. tulvantorjunta tuotantoalueella sekä itse tuotantomenetelmät ja niiden valinta Haisurämeellä. Hankkeesta vastaava ei ole YVA-vaiheessa kyennyt riittävän yksityiskohtaisesti arvioimaan suolla käytettäviä menetelmiä menettäen samalla sen edun, jolla olisi etukäteen voinut osoittaa kykenevänsä pienentämään suunnittelemansa hankkeen ympäristövaikutuksia. Tämä koskee niin tulvantorjuntaa kuin tuotantomenetelmien päästöjäkin. Edellä mainittuja seikkoja tulee täsmentää lupahakemusvaiheessa. Melu- ja pölyvaikutukset rajaarvoineen sisältävät paljon tulkintaa vaikutusten merkittävyydestä, johon lupaviranomainen joutuu ottamaan kantaa lupaharkinnassa. Hankkeen toteutuskelpoisuuteen liittyy myös laki vesienhoidon järjestämisestä ja sen toteutusvelvoitteet vuoteen 2015 mennessä. Hankkeesta vastaava on katsonut, että hanke ei vaaranna Luupuveden tilaa. Vesienhoitolain tavoitteen mukaan Luupuveden ekologisen tilan tulisi parantua välttävästä hyvään vuoteen 2015 tai viimeistään 2027 mennessä. Hanketta koskevassa lupapäätöksessä Itä-Suomen aluehallintovirasto tulee ottamaan kantaa siihen, voidaanko hyvä tila saavuttaa, jos vesistöön sallitaan kohdistaa lisää kuormitusta. Toiminta Yleiskuvaus Hankkeen suunniteltu tuotantoala on 88,7 hehtaaria, johon sisältyy 9,2 hehtaaria tuotettavia auma-alueita neljällä lohkolla. Turvetuotantoalueen kunnostaminen kestää 1 3 vuotta. Tuotantovaihe kestää keskimäärin vuotta päättyen noin vuonna Tämän jälkeen alue siirtyy jälkihoitovaiheeseen ja sitä seuraavaan uuteen käyttömuotoon. Kuntoonpanovaihe on maanrakennustyötä, joka aloitetaan tiestön rakentamisella ja puuston poistolla. Työt tehdään seuraavassa järjestyksessä: eristysojat ja paloaltaat, vesiensuojelurakenteet, lasku- ja kokoojaojat ja reuna- ja sarkaojat. Sarkaojitus tehdään 20 metrin välein. Sarkojen pintakerros puuaineksineen jyrsitään, asennetaan päisteputket ja päisteputkipidättimet sekä kaivetaan sarkaojien lietesyvennykset. Viimeksi sarat muotoillaan kunnostusruuvilla tuotantokuntoon, kunnostetaan sarkaojat ja rakennetaan aumapaikat. Tarpeettoman kuormituksen välttämiseksi työt pyritään tekemään mahdollisimman vähävetisinä aikoina. Routakerrosta hyödynnetään suon vetisimpien osien kuntoonpanossa. Alueella tuotetaan jyrsinpolttoturvetta ja osin ympäristöturvetta. Tuotanto tapahtuu mekaanisella kokoojavaunulla. Tuotantopäiviä on vuosittain vuorokautta tuotantokaudella toukokuu syyskuu. Kysynnän mukaan voidaan tuottaa myös palaturvetta. Keskimääräinen vuosituotantomäärä on noin m 3 päätuotetta jyrsinpolttoturvetta, mikä toimitetaan lähialueen voimalaitoksiin. Ympäristöturvetta toimitetaan lähiseudun pienasiakkaiden käyttöön. Jyrsinpolttoturpeen määrä vastaa noin 330 ajosuoritetta Tukikohta-alue sijoittuu lohkojen 1 ja 2 pohjoisreunaan. Alueelle ei rakenneta rakennuksia.

4 4 (37) Tuotannon päättyessä alue siirtyy jälkihoitovaiheeseen, jolloin alue siistitään ja tarpeettomat rakenteet ja rakennelmat poistetaan alueelta. Mahdollisuuksien mukaan tuotannosta poistuneiden alueiden kuivatus järjestetään erillisesti eli rajataan tuotannossa oleviin alueisiin nähden ulkopuolisiksi. Tuotannosta poistuneiden alueiden vedet johdetaan vesiensuojelurakenteiden kautta viranomaisten määräämän ajan. Alueen jatkokäyttömuotoina voivat olla esimerkiksi metsittäminen tai viljely. Vesien käsittely Haisurämeen turvetuotantoalueen kuivatusvesien käsittelyyn kuuluvat sarkaojien lietetaskut ja padottavalla rakenteella varustetut sarkaojapidättimet. Lohkoille 1 3 rakennetaan kaksi laskeutusallasta, pumppausallas ja pintavalutuskenttä 1. Lohkolle 4 rakennetaan myös laskeutusaltaana toimiva pumppausallas ja pintavalutuskenttä 2. Vedet johdetaan pintavalutuskentille ympärivuotisesti. Pintavalutuskentän 1 pinta-ala on 7,0 hehtaaria, mikä on noin 10,2 % sen valuma-alueesta. Kenttä 1 sijoittuu ojitetulle suoalueelle, jonka metsäojat tukitaan 10 metrin välein. Kentän keskimääräinen turvepaksuus on 1,4 metriä. Alueen soveltuvuus tarkoitukseensa on varmistettu tutkimuksella, minkä mukaan erityisiä toimivuutta tehostavia toimenpiteitä ei ole tarpeen tehdä. Pintavalutuskentän 2 pinta-ala on 2,6 hehtaaria, mikä on 12,7 % sen valuma-alueesta. Pintavalutuskenttä 2 sijoittuu ojittamattomalle suoalueelle ja sen keskimääräinen turvepaksuus on 3,8 metriä. Kuivatusvedet johdetaan pintavalutuskentältä 1 tienvarsiojaa ja pintavalutuskentältä 2 olemassa olevaa kuivatuskanavaa pitkin reittiä Heinäpuro Kaislanen Välijoki Luupuvesi. Laskuojia ei ole tarpeen perata. Luupuveteen on matkaa pintavalutuskentältä 1 noin viisi kilometriä ja pintavalutuskentältä 2 noin 7,5 kilometriä. Päästöt vesistöön Haisurämeen turvetuotannon päästöjä vesistöön on arvioitu Vapo Oy:n Pohjois-Suomen turvetuotantoalueiden vuosien kuormitustarkkailuaineiston perusteella. Haisurämeen päästöarviot on laskettu 103,5 hehtaarin tuotantoalalle, josta 78,5 hehtaaria on metsäojitettua ja loput 25 hehtaaria ojittamatonta aluetta. Metsäojitetun suoalueen vesistökuormituksen arvioinnissa on käytetty seuraavia pitoisuuksia: 3,5 mg/l kiintoainetta, 31 µg/l fosforia sekä 610 µg/l typpeä. Vastaavat arvot ojittamattomalle alueelle ovat 2,0 mg/l kiintoainetta, 20 µg/l fosforia sekä 500 µg/l typpeä. Valumana on käytetty Välijoen valuma-alueen keskimääräistä valumaa 7,2 l/s km 2. Turvetuotannon nettokuormitusta arvioitaessa on kokonaiskuormituksesta (brutto) vähennetty ns. taustahuuhtouma (ojittamattoman alueen ja ojitetun metsäalueen kuormitukset), jolloin nettokuormitus kuvaa turvetuotannon aikaansaamaa kuormituslisäystä. Taulukossa on esitetty Haisurämeen arvioidut päästöt kuntoonpanovaiheessa 103,5 hehtaarin hankealalta. Lupaa haetaan 88,7 hehtaarin tuotantoalalle, joten hakija arvioi päästöjen olevan 14,3 % taulukossa esitettyä pienemmät.

5 Kuntoonpanovaihe Brutto Netto 1. ojitusvuosi Ala ha Kiintoaine kg/vrk Kok. P kg/vrk Kok. N kg/vrk Kiintoaine kg/vrk Kok. P kg/vrk Kok. N kg/vrk Talvi 103,5 4,4 0,09 2,3 1,4 0,06 1,6 Kevät 103,5 35 0,31 6,8 20 0,15 2,9 Kesä 103,5 10 0,09 2,1 6,8 0,06 1,2 Syksy 103,5 5,9 0,08 2,8 1,3 0,03 1,6 Vuosi kg/v ja seuraavat vuodet Talvi 103,5 3,0 0,06 1,6 0,9 0,04 1,1 Kevät 103,5 24 0,21 4,6 13,2 0,10 1,9 Kesä 103,5 6,9 0,06 1,4 4,5 0,04 0,8 Syksy 103,5 3,9 0,05 1,9 0,8 0,02 1,1 Vuosi kg/v (37) Haisurämeen arvioidut päästöt tuotantovaiheessa 103,5 ha:n hankealalta. Tuotantovaihe Brutto Netto Ala ha Kiintoaine kg/vrk Kok.P kg/vrk Kok.N kg/vrk Kiintoaine kg/vrk Kok.P kg/vrk Kok.N kg/vrk Talvi 103,5 3,4 0,03 1,0 1,8 0,01 0,5 Kevät 103,5 18 0,14 4,1 9,6 0,04 1,6 Kesä 103,5 4,6 0,05 1,0 2,6 0,03 0,4 Syksy 103,5 4,4 0,05 2,6 2,1 0,02 1,7 Vuosi kg/v ,3 267 Nykyisellään metsäojitetun alueen bruttokuormitus on noin % Haisurämeen tuotantovaiheen bruttopäästöistä. Pöly, melu ja liikenne Turvetuotannon pölypäästöjen määrään vaikuttavat turpeen kosteus, maatuneisuus, hiukkaskoko, tuotantomenetelmä ja tuulen voimakkuus. Suurimmat pölypäästöt ajoittuvat turpeen keräys- ja aumausvaiheisiin, jolloin käsitellään kuivaa turvetta. Suurimmat päästöt aiheutuvat kuormauksesta ja turpeen käännöstä. Tuotantoaluetta on rajattu ja perustettu suojavyöhykkeitä asutuksen suojaamiseksi pölyltä ja melulta. Turvetuotannossa syntyvän pölyn määrää pyritään vähentämään valitsemalla vähän pölyäviä tuotantotapoja. Myös turveaumojen sijoittelulla mahdollisimman kauaksi asutuksesta voidaan vähentää pölyämistä. Aumat on suunniteltu vähintään 400 metrin etäisyydelle asumuksista. Haisurämeen turvetuotannon aiheuttamien pölypäästöjen leviämistä lähiympäristöön on mallinnettu ympäristövaikutusten arviointimenettelyn yhteydessä ISCST-leviämismallilla. Pölymallinnuksen mukaan ilmanlaadusta annetun valtioneuvoston asetuksen (711/2001) 3 :ssä ilmanlaadulle asetettujen raja-arvojen ei arvioitu ylittyvän hankealuetta ympäröivillä asuinkiinteistöillä. Valtioneuvoston päätöksen 480/ :ssä asetettujen ohjearvojen ylityksiä hakija on arvioinut tapahtuvan lähimmillä asuinkiinteistöillä. Ilmassa olevien hengitettävien hiukkasten (PM 10 ) pitoisuuden raja-arvo vuorokautta kohti laskettuna on 50 µg/m 3, joka saa ylittyä 35 päivänä vuodessa (VNA 711/2001). Pölymallinnuksen mukaan alueella, jossa ylityksiä on yli 35 päivänä vuodessa, ei sijaitse asuinkiinteistöjä.

6 6 (37) Alueella, jolla raja-arvon ylityksiä on 5 35 päivänä vuodessa, sijaitsee kokoojavaunumenetelmää käytettäessä kahdeksan asuinkiinteistöä. PM 10 vuorokausiohjearvo 70 µg/m 3 ylittyy mallinnuksen mukaan laajalla alueella. Tämän vyöhykkeen sisään jää kokoojavaunua käytettäessä 13 asuinkiinteistöä. Vyöhyke ulottui mallinnusalueen reunan yli lännessä. Hiukkasten kokonaispitoisuuden vuosiohjearvo on 50 µg/m 3 ja vuorokausiohjearvo 120 µg/m 3. Mekaanista kokoojavaunua käytettäessä vuosiohjearvo ei ylity yhdenkään asuinkiinteistön alueella. Sen sijaan vuorokausiohjearvo ylittyy neljän asuinrakennuksen kohdalla. Valkeisjärven ympäristössä sijaitsevien loma-asuntojen kohdalla mitkään ohje- tai raja-arvot eivät ylittyneet. Suurin haitta pölyämisestä aiheutuu tuotantolohkojen välissä sijaitsevalle kolmelle kiinteistölle. Pölyhaittaa näille kiinteistöille vähennetään tuotantokenttien ja kiinteistöjen välille jätettävillä suojavyöhykkeillä. Tuotantoalan pienenemisen ja suojavyöhykkeiden vuoksi pölyhaitat asuinkiinteistöille ovat YVAselostuksessa arvioitua pienemmät. Lohkon 4 pohjoisreunaan koko peltoalueosuudelle jätetään noin 50 metrin levyinen suojavyöhyke pölyn kulkeutumisen estämiseksi viljelyksille. Puustoa tullaan poistamaan suojavyöhykkeeltä vain lohkolle pääsyn mahdollistavan kulkuyhteyden rakentamisen verran. Muutoin hakijan omistamalla suojavyöhykkeen osalla oleva puusto säilytetään koko toiminnan keston ajan. Vain suojavyöhykkeen länsipää sijoittuu vuokra-alueelle. Alueella mitattiin taustamelua Ympäristömelumittaukset tehtiin viidessä mittauspisteessä melutasot automaattisesti ja/tai äänisignaalin tallentavilla mittalaitteilla. Neljä mittauspistettä sijoitettiin läheisen asutuksen piiriin ja yksi mittauspiste oli sijoitettuna suunnitellun turvetuotantoalueen reunaan. Koko mittausjakson kaikkien mittauspisteiden päivän keskiäänitaso oli 48 db (A) ja yöajan keskiäänitaso oli 40 db (A). Korkein mitattu A-painotettu arvo oli 92 db ja matalin 26 db. Merkittävimmät äänilähteet olivat tallenteista tehtyjen kuulohavaintojen perusteella sotilaskoneet, ruohonleikkurit ja muut mittauspisteiden pihapiirien elämään kuuluvat äänet. Selvitysajankohdasta johtuen kylvötöiden aikaisia meluvaikutuksia ei voitu selvittää. Poikkeuksellisista sääoloista johtuen sadonkorjuun aiheuttamaa taustamelua ei saatu selvitetyksi. Talouskeskuksiin liittyvät tavanomaiset melulähteet melutasoineen saatiin selvitettyä, eikä turvetuotannon melu hakijan käsityksen mukaan aiheuta niiden ylittymistä. Tuotantoalueen suunnittelussa on kohtuuttoman meluhaitan estämiseksi otettu asutus huomioon perustamalla riittävät etäisyydet ja suojavyöhykkeet asutuksen ja tuotantoalueen välille. Energiaturve toimitetaan asiakkaille pääasiassa marras huhtikuun välisenä aikana, jolloin kuljetusmäärät ovat hakijan arvion mukaan noin 330 ajosuoritetta. Ympäristöturvetta toimitetaan asiakkaille ympäri vuoden tilausten mukaan. Haisurämeen tuotantoalueelta tullaan toimittamaan turvetta pääasiassa Kuopiossa sijaitseviin käyttökohteisiin. Tuotantoalueelta tuleva liikenne ohjataan alueen eteläosaan rakennettavaa tietä pitkin Mykkäsperäntielle, josta liikenne suuntautuu Vieremä Kiuruvesitietä (595) pitkin Kiuruvedelle ja sieltä etelän suuntaan Iisalmeen ja edelleen Kuopioon. Hankkeen aiheuttama liikenteen lisäys on keskimäärin noin 1,8 raskasta ajoneuvoa vuorokaudessa. Liikenteen lisäys keskittyy muutamaan kuukauteen, jolloin vuorokausiliikenne on selvästi esitettyä keskiarvoa suurempi. Varastointi ja jätteet Polttoöljy varastoidaan niin, ettei se pääse leviämään vesistöön tai pohjaveteen vahinkotapauksissa. Polttoöljyä arvioidaan kuluvan tuotantokauden aikana noin litraa. Tuotantoalueella samanaikaisesti säilytettävän polttoaineen määrä on alle litraa.

7 7 (37) Säiliöitä täytetään tuotantokauden aikana kulutuksen mukaan. Lisäksi käytetään voiteluöljyjä noin 300 litraa sekä muita voiteluaineita noin 65 kg. Voiteluaineet varastoidaan tukikohta-alueella niille varatuissa paikoissa. Pumppaamot ovat verkkovirtakäyttöisiä. Tuotannossa arvioidaan syntyvän 300 l jäteöljyä, 50 kg kiinteää öljyjätettä, 15 kg akkuja, kg sekajätettä, kg aumamuovia ja 200 kg rautaromua. Jätteet välivarastoidaan asianmukaisissa tiloissa ja toimitetaan käsiteltäväksi toimijalle, jolla on oikeus ottaa vastaan kyseistä jätettä. Turvetuotantoalueen kaivannaisjätteen jätehuoltosuunnitelman ( ) mukaan tuotantoaikana syntyy kantoja ja muuta puuainesta m 3, joka välivarastoidaan tuotantoalueella ja käytetään biopolttoaineena. Mineraalimaat ojien kaivusta ( m 3 ) käytetään taimikoiden kasvupohjana ja pellon pohjamaana tai ne sijoitetaan ojien viereen. Kivet (52 m 3 ) käytetään teiden rungoissa, sijoitetaan syrjään tai upotetaan maahan. Lasketusaltaiden lietteet (105 m 3 ) siirretään tuotanto-alueelle ja tuotetaan turpeeksi tai käytetään maisemoinnissa. Kaivannaisjätteistä ei aiheudu ympäristövaikutuksia. Paras käyttökelpoinen tekniikka (BAT) Hakijan arvion mukaan tuotantoalueen vesienkäsittely on parhaan käyttökelpoisen tekniikan mukaista. Tuotanto on suunniteltu harjoitettavaksi ja työmaaliikenne järjestetty siten, että asutukselle ei aiheudu kohtuutonta rasitusta pölyn ja melun muodossa. Toiminnassa syntyvien jätteiden eri jakeiden tilapäinen säilytys ja toimittaminen sekä käsittelyyn että hyötykäyttöön on suunniteltu voimassa olevan lainsäädännön mukaisesti. Tuotantoalue ja sen ympäristö ja toiminnan vaikutukset ympäristöön Tuotantoalueen nykytila Suurin osa Haisurämeen hankealueen suotyypeistä on ojitettuja muuttumia tai jo pitkälle muuttuneita turvekankaita. Heinäsuon itäosassa ja Saarisuohon kuuluvan hankealueen keskiosassa on ojittamattomat, luonnontilaisen kaltaisena säilyneet suoalueet, jotka edustavat oligotrofista kalvakkarämettä. Oligotrofinen kalvakkaräme on luokiteltu uhanalaiseksi ja se on Etelä-Suomessa, mihin alue luokittelussa sijoittuu, vaarantunut luontotyyppi. Reunaojitusten takia kalvakkarämeet kuivavat hieman reunaojaa kohti. Asutus ja maankäyttö Suunnitellusta hankealueesta noin 500 metrin säteellä sijaitsee useita kiinteistöjä. Suunniteltujen tuotantolohkojen 2 ja 4 välissä sijaitsee kolme asuinkiinteistöä, joiden etäisyys tuotantokenttien reunasta on noin metriä. Tuotantolohkojen 2 ja 3 reunalle asuinkiinteistöjen suuntaan jää suojavyöhykkeet Vapo Oy:n hallinnassa olevalle maalle. Myös lohkojen 1 ja 2 pohjoispuolella on asutusta lähimmillään noin 400 metrin etäisyydellä tuotantokentän reunasta. Lohkon 3 eteläpuolella asutus on lähimmillään noin 500 metrin päässä tuotantokentältä. Saarisuon puolella lohkolla 4 lähin asutus sijaitsee noin 400 metrin päässä tuotantoalueelta luoteeseen. Asutuksen suojaamiseksi perustetut suojavyöhykkeet sijoittuvat hakijan omistamille alueille ja niillä oleva puusto säilytetään koko toiminnan ajan. Muutoin välissä oleva alue on joko vuokra-aluetta tai toisten omistamaa aluetta. Tällöin toiminta on etäännytetty riittävän kauaksi asutuksesta, jotta kohtuutonta rasitusta ei aiheudu.

8 8 (37) Hankealueen ympäristö on suurelta osin ojitettua suota ja metsää, mutta alueen läheisyydessä sijaitsee myös peltoalueita pohjois- ja eteläpuolella. Valkeisjärvi sijaitsee lähimmillään noin 1,2 kilometrin päässä suunnitellulta tuotantoalueelta etelään/lounaaseen. Luupuveden Riihilahteen tuotantokentän reunasta on matkaa noin 3,6 kilometriä. Haisurämeen läheisyydessä sijaitsee useita vanhoja turvetuotantoalueita, joilta tuotanto on loppumassa. Vapo Oy:llä on Luupujoen valuma-alueella yhteensä kahdeksan toiminnassa olevaa turvetuotantoaluetta, joiden yhteenlaskettu pinta-ala vuonna 2007 oli 929 hehtaaria. Härkäsuota lukuun ottamatta tuotantoalueet sijaitsevat Luupuveden yläpuolisella valuma-alueella. Lisääntyvä raskas liikenne aiheuttaa lisääntyvän onnettomuusriskin Turhalantiellä. Pääasiallinen turpeen kuljetussuunta on Kuopioon ja kuljetusreitti Turhalantietä Vieremä Kiuruvesitielle. Kuljetusreitti ei kulje Lapinsalontiellä sijaitsevan Turhalan koulun ohi. Suunnitellun tuotantoalueen lähikylät on liitetty vesijohtoverkkoon ja lähes kaikki pysyvästi asutetut kiinteistöt ovat liittyneet vesijohtoverkkoon. Neljällä vakituisesti asutulla kiinteistöllä ja yhdellä vapaa-ajan kiinteistöllä 500 metrin säteellä hankealueesta on käytössä oma kaivo. Lisäksi osalla ympäristön kiinteistöistä on kaivo, jonka vettä käytetään muun muassa puutarhan kasteluvetenä tai ulkosaunassa pesuvetenä. Haisurämeen turvetuotannolla ei arvioida olevan vaikutusta lähialueen kaivoihin. Tarvittaessa vesijohtoverkkoon kuulumattomat kiinteistöt on helppo liittää verkkoon. Luonto ja suojeluarvot Haisurämeen alueella on tehty kasvillisuusselvitys ja linnustokartoitus vuonna Linnustokartoituksessa havaittiin 39 pesivää lintulajia, joista valtaosa oli havu- ja sekametsille tyypillisiä lajeja. Suolajien osuus oli kokonaisuudessaan varsin pieni, mikä kuvastaa hankealueen metsäistä yleisolemusta ja sen suotyyppejä. Suolajien kannalta potentiaalisia pesimäympäristöjä ovat ainoastaan ojittamattomat suoalueet, joita sijaitsee alueen keski- ja luoteisosissa. Pesimälajistoltaan Haisurämeen selvitysalue oli tavanomainen pohjoissavolainen suoalue, eikä siellä tavattu suojelullisesti erityisen merkittäviä lintu- tai lajikeskittymiä. Suojelullisesti merkittäviä lajeja Haisurämeen alueella pesi kaikkiaan kahdeksan, joista valtaosa oli soille tyypillisiä kahlaaja- ja varpuslintuja. Parimäärät olivat pääasiassa varsin pieniä, mikä laskee suoalueen merkitystä linnustonsuojelun kannalta. Haisurämeen suunnitellun tuotantoalueen pesimälinnustoon kuuluvia varsinaisia suolajeja ovat kurki, valkoviklo, taivaanvuohi, keltavästäräkki ja pohjansirkku. Lintudirektiivin liitteen I lajeihin kuuluvat Haisurämeen pesimälinnustosta teeri ja kurki. Haisurämeen turvetuotantoalueen vedet johdettaisiin Heinäpuroa myöten Kaislaseen, joka kuuluu Luupuveden lintujärvet Natura-alueeseen ja valtakunnalliseen lintuvesiohjelma-alueeseen. Kaislasen pesimä- ja muuttoaikainen linnusto on runsas ja edustava. Vuonna 2009 tehdyn Luupuveden Natura-alueen linnustoselvityksen mukaan Kaislasen linnustoon kuuluvat seuraavat yhdeksän lintudirektiivin liitteen I lajia: laulujoutsen, mehiläishaukka, kalasääski, ruskosuohaukka, sinisuohaukka, kurki, liro, viirupöllö ja pikkulepinkäinen.

9 9 (37) Kasvillisuuskartoituksen mukaan Haisurämeen alueella tavattu kasvi- ja sammallajisto on melko tavanomaista suo- ja metsälajistoa. Luontoarvoja osoittavaa kurjenrahkasammalta kasvaa Saarisuon kalvakkarämeen eteläosan tihkupinnalla, mutta muita merkittäviä lajeja alueelta ei löytynyt. Paikoitellen selvitysalueella esiintyy mesotrofiaa, jota ilmentävät siniheinä ja villapääluikka. Selvitysalueen eteläpuolella virtaavan Heinäpuron rehevä lajisto tuo monipuolisuutta alueelle, mutta muuten alueella ei esiinny merkittäviä lajistokeskittymiä. Haisurämeen etelä/lounaispuolella sijaitseva Valkeisjärvi kuuluu lintuvesiensuojeluohjelmaan. Tuotantoalueen kuivatusvesiä ei johdeta Valkeisjärven kautta, mutta turvepölyä voi satunnaisesti vähäisessä määrin päätyä Valkeisjärveen laskeumana. Hakijan arvion mukaan on epätodennäköistä, että ilman kautta leviävä turvepöly heikentäisi 1,2 kilometrin päässä tuotantoalueelta sijaitsevan Valkeisjärven luontoarvoja. Hankealueella ei esiinny luonnonsuojelulain 29 :n mukaisia suojeltuja luontotyyppejä, eikä siellä ole havaittu luonnonsuojelulain 42 :n ja luonnonsuojeluasetuksen 20 :n mukaisia rauhoitettuja kasvilajeja. Hankealueella ei myöskään ole havaittu luonnonsuojelulain 46 :n mukaisia uhanalaisia kasvilajeja. Alueella esiintyy kurjenrahkasammalta, joka on Suomen kansainvälinen vastuulaji. Haisurämeen linnustoselvityksen mukaan hankealueella tai sen ympäristössä ei ole luonnonsuojelulain 39 :n tarkoittamia petolintujen pesiä. Suunnitellulla hankealueella ei hakijan suorittaman karttatarkastelun perusteella havaittu vesilain (264/1961) 1 luvun 15 a :n mukaisia alle yhden hehtaarin kokoisia lampia tai järviä eikä saman luvun 17 a :n mukaisia luonnontilaisia uomia tai lähteitä. Natura-arviointi Hankealueen itäpuolella sijaitsee Luupuveden lintujärvet (FI ) Natura alue, joka koostuu kahdesta osasta ja on kooltaan 14,17 km 2. Kaislanen muodostaa oman kokonaisuutensa ja Luupuvesi, Välijärvi ja Yläjärvi oman kokonaisuutensa. Natura-alueen suojeluperusteena ovat seuraavat lintudirektiivin liitteen I lintulajit: kalasääski, kalatiira, kurki, laulujoutsen, liro, mustakurkku-uikku, mustatiira, ruskosuohaukka, sinirinta, suokukko, suopöllö ja uivelo. Alue on myös valtakunnallinen lintuvesiensuojeluohjelman kohde. Kaislaseen laskevan Heinäpuron suojelualuerajauksen ja Haisurämeen tuotantokentän välillä on etäisyyttä lyhimmillään 700 metriä. Kuivatusvesien purkureitin pituus suojelualueen rajalle Heinäpurossa on noin 650 metriä. Haisurämeen turvetuotantoalueen vaikutuksista Luupuveden lintujärvet Natura-alueen luontoarvoihin on tehty luonnonsuojelulain 65 :n mukainen arvio ympäristölupahakemuksen mukaista 88,7 hehtaarin tuotantoaluetta suurempaan tuotantoalaan (noin 141 ha) perustuen. Arvioinnin mukaan Haisurämeen turvetuotantoalueelta merkittävin Natura-alueeseen kohdistuva vaikutus on vesistökuormitus. Haisuräme ja nykyisten Luupuveden lintujärvien valuma-alueella olevien turvetuotantoalueiden vesistökuormitus ei todennäköisesti aiheuta sellaisia muutoksia Luupuveden lintujärvissä tai niiden linnustossa, jotka merkittävästi heikentäisivät niitä luontoarvoja, joiden vuoksi Luupuveden lintujärvet on valittu Natura kohteeksi. Haisurämeen turvetuotantohanke ei vaikuta lainkaan Välijärveen ja Yläjärveen. Turvetuotantohankkeen aiheuttama melusta, liiken-

10 10 (37) teestä ja liikkumisesta johtuva häiriö ei vaikuta Natura-alueella havaittuihin lintudirektiivin liitteen I lintujen esiintymiseen, tiheyteen tai muuttolintuihin. Myöskään pölypäästöjä ei arvioinnin mukaan aiheudu Luupuveden lintujärville, joista Kaislanen on lähin. Suunniteltu hankealue ei ole merkittävä levähdys- ja ruokailualue niille lintulajeille, joita esiintyy Luupuveden lintujärvet Natura alueella. Haisurämeen kuntoonpanosta aiheutuva pöly ei aiheuta Natura-alueen luontotyyppien muutoksia eikä vaikuta Naturaalueella esiintyviin lintulajeihin tai vaikuta lintujen ruokailualueisiin. Natura-arvioinnin mukaan pölyllä ei ole vaikutusta Luupuveden lintujärvien luontoarvoihin tai lintujen ruokailualueisiin. Turvetuotannosta johtuvasta melusta, liikenteestä ja liikkumisesta aiheutuva häiriö voi vaikuttaa lintujen tiheyteen aivan hankealueen rajojen läheisyydessä, mutta ei Luupuvedellä, Välijärvellä tai Yläjärvellä. Turvetuotannon melun vaikutus Kaislasen linnustoon on myös hyvin epätodennäköistä. Haisurämeen hankealue on pienentynyt Luupuveden lintujärvet Natura alueen suuntaan ympäristövaikutusten arviointimenettelyn ja Natura-arvioinnin aikaisesta suunnitelmasta. Viitasammakkoselvitys Haisurämeen suunnitellun turvetuotantoalueen vaikutusalueella on tehty viitasammakkoselvitys. Viitasammakko on luontodirektiivin liitteen IV (a) eliölaji, jonka lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittäminen ja heikentäminen on luonnonsuojelulain 49 :n 1 momentin nojalla kielletty. Lisäksi laji on rauhoitettu luonnonsuojelulain nojalla. Viitasammakoiden lisääntymispaikkoja on selvitetty sammakoiden kutuaikaan Kaislasella. Kartoitusaikaan Heinäpuron pääuoman virtaus oli kova ja vesi oli tulvinut metsään. Kaislasessakin vesi oli noussut pitkälle rantametsiin sekä pelloille ja järven ympärillä olevat ojat olivat tulvillaan vettä. Tulvista johtuen Kaislasen rannoilla pääsi kävellen vain järven eteläosiin ja Heinäpuron lähelle järven pohjoisosaan. Kaislasen pohjoisosassa viitasammakoita kuti tienvarsiojissa, hakkuualan metsäojissa Heinäpuron länsipuolella sekä Heinäpuron tulvivan suun alueella. Kauempaa järveltä kuului viitasammakoiden pulina. Kaukaa kuuluvien viitasammakoiden tarkkaa sijaintia ei paikannettu, mutta kartoituksen perusteella on oletettavissa, että viitasammakot kutevat koko järven alueella. Heinäpuron pääuoma ja Välijoki eivät ole viitasammakolle soveltuvia lisääntymispaikkoja kovan virtauksen vuoksi. Heinäpuron ympärillä olevista tulvivista ojista ja kartoitusalueen ulkopuolelta havaittiin kartoitushetkellä viitasammakoiden kutuääntelyä. Koko Kaislanen on viitasammakoille soveltuvaa kutualuetta ja se voidaan katsoa kokonaisuudessaan EU:n luontodirektiivin tarkoittamaksi viitasammakoiden lisääntymisalueeksi, jonka heikentäminen tai hävittäminen on kiellettyä. Myös järven ympärillä olevissa ojissa on runsaasti viitasammakoita. Haisurämeeltä Kaislaseen laskeva Heinäpuro ja Kaislasesta laskeva Välijoki ovat niin kovasti virtaavia, että itse virrassa ei ole viitasammakoiden kutualueita. Heinäpuron tulva-alueilla viitasammakoiden havaittiin kuitenkin kutevan. Haisurämeen tuotantoalueen kuntoonpano ja tuotantokäyttöön ottaminen eivät johda aikaisempaa suurempaan turvetuotannosta peräisin olevaan kuormitukseen, vaan se pysyy likimäärin nykytasolla Haisurämeen korvatessa vain osan jo tuotannosta poistuneesta alasta. Viitasammakkokanta on pysynyt Kaislasessa runsaana ja säilyy hakijan näkemyksen mukaan nykyisen vahvuisena myös vastaisuudessa. Näin ollen hakija on arvioinut, ettei Haisurämeen kuivatusvesien johtamisesta aiheudu Kaislasessa elävien viitasammakoiden lisääntymis- ja levähdyspaikkojen häviämistä tai heikentymistä.

11 11 (37) Pohjavesialueet Haisurämeen läheisyydessä ei ole vedenoton kannalta merkittäviä pohjavesialueita. Hankealuetta lähin pohjavesialue sijaitsee noin yhdeksän kilometrin etäisyydellä hankealueelta pohjoiseen. Muinaismuistot Suunnitellun tuotantoalueen läheisyydessä ei ole tiedossa olevia muinaisjäännöksiä eikä kulttuuriperintökohteita. Hanke ei myöskään vaikuta kulttuurimaisemaan. Vesistö ja sen tila Haisuräme sijaitsee Vuoksen vesistöalueella, Suojoen Välijoen valuma-alueella (4.573), jonka pinta-ala on 156,85 km 2 ja järvisyys yksi prosentti. Hankealueen tuotantokelpoisen alan (88,7 ha) osuus em. valuma-alueen pinta-alasta on 0,57 %. Virtaamat alapuolisessa vesistössä F km 2 MHQ m 3 /s MQ m 3 /s MNQ m 3 /s Heinäpuro 11 0,95 0,08 0,002 Välijoki laskussa Luupuveteen ,1 1,1 0,03 Luupujärven alapuoli, Suvanto ,9 1,9 0,03 Luupujoki ,6 2,4 0,06 Heinäpuron vesi on tummaa, ravinteikasta humusvettä. Erityisesti kiintoainetta, fosforia ja rautaa on vedessä runsaasti. Heinäpuron veden ph on neutraalin tuntumassa tai lievästi hapan. Kaislanen on keväisin veden peitossa, kunnes kesällä Suojoen virtaaman pienentyessä veden peitossa olevan alueen pinta-ala vähenee ja kesällä joki virtaa melko kapeana uomana Kaislasen läpi. Tulva-aikoina Suojoesta virtaava vesi nousee Kaislaselle ja peittää aluetta. Ympäristöhallinnon ylläpitämässä Hertta-järjestelmässä ei ole Kaislasen veden laatua koskevia tietoja. Välijoen vesi on humuspitoista ja rehevää. Veden kokonaisfosforipitoisuus on vuosina ollut keskimäärin 103 µg/l ja kokonaistyppipitoisuus µg/l. Veden kiintoainepitoisuus samana ajanjaksona on ollut keskimäärin 10 mg/l, väriluku 337 mg Pt/l ja ph 6,3. Luupuveden Rätylänlahdelta on Kiuruveden kunnan ympäristönsuojeluviranomaisen tutkimustiedot vuoden 2001 tammikuulta. Lahdessa oli käytännössä happikato (hapen kyllästysaste 5 %), vesi oli hyvin rehevää (fosforipitoisuus 210 µg/l) ja tummaa (väriluku 450 mg Pt/l). Rätylänlahti on osa Luupuveden Taipaleenlahtea, josta on vesinäytteitä mm. vuosilta 1997, 1998, 2000 ja Hapen kyllästysaste vaihteli välillä prosenttia. Vuosien talviaikaan otetun neljän näytteen fosforipitoisuuden vaihteluväli oli µg/l (keskiarvo 105 µg/l), kemiallisen hapenkulutuksen vaihteluväli mg/l (keskiarvo 28 mg/l) ja rautapitoisuuden vaihteluväli µg/l (keskiarvo µg/l). Veden laatu heikkenee Haisurämeen yläpuoliselta Suojoen havaintopaikalta Haisurämeen alapuoliselle Välijoen havaintopaikalle.

12 12 (37) Luupuveden ekologinen tila on välttävä. Järvi kärsii talvisin huomattavista happiongelmista ja myös kesällä happitilanne on ollut ajoittain heikko. Luupuveden vesi on hyvin tummaa johtuen suuresta humuksen ja raudan määrästä. Järvi on rehevä ja todennäköisesti typpirajoitteinen. Luupuvesi on järvenlaskun seurauksena mataloitunut ja erityisesti lahtialueet ovat kasvaneet voimakkaasti umpeen. Matalan Luupuveden kiintoainepitoisuudet ovat olleet suuria. Järven ravinnepitoisuuksissa ei ole tapahtunut muutosta 2000-luvulla. A-klorofyllipitoisuuksissa vaihtelu on ollut suurta, mutta pitoisuudet ovat olleet lähes poikkeuksetta rehevien vesien tasoa. Suojoen ja Luupuveden pohjaeläimistöä on tutkittu 2000-luvun alussa. Vähäisistä näytemääristä ja karkeasta määritystasosta johtuen olemassa olevan aineiston perusteella ei ole mahdollista tehdä analyysiä pohjaeläimistön tilasta. Luupuvettä on kunnostettu aktiivisesti 1990-luvun lopussa ja 2000-luvun alussa. Järven vedenpintaa on nostettu 43 cm rakentamalla pohjapato järven luusuaan vuonna 1999 (Itä-Suomen vesioikeuden päätös nro 56/96/2), talvinen hapetus on aloitettu vuonna 2002 ja vesikasvillisuutta niitetään vuosittain aukkopaikkojen saamiseksi muun muassa vesilinnustolle. Kalasto ja kalastus Luupuveden ja Välijoen kalasto koostuu veden laadun muutoksia melko hyvin kestävistä kevätkutuisista kalalajeista (hauki, ahven, lahna, särki), joiden kantoihin Haisurämeen kuormituksella ei ole vaikutusta. Heinäpuro on pieni ja ainakin osin kaivettu oja, jolla ei ole kalataloudellista arvoa. Hakijan arvion mukaan Haisurämeen kuormituksen vaikutukset Luupuveden ja Välijoen kalastukseen jäävät hyvin vähäisiksi ottaen huomioon Haisurämeen vesiensuojeluratkaisu ja sijainti voimakkaasti umpeenkasvaneen Kaislasen yläpuolella. Luupuveden osakaskunnalta saadun tiedon mukaan Luupuvedellä harjoitetaan kotitarvekalastusta pääasiassa verkoilla, katiskoilla ja heittovavoilla. Kalastus painottuu kevääseen ja alkukesään. Järven mataluudesta johtuen talviverkkokalastusta ei harjoiteta vaan talvikalastus on pilkkiongintaa. Saalis on pääasiassa haukea, ahventa, lahnaa ja särkeä. Lisäksi saadaan vähän säynettä. Kevätkutuisten kalalajien kannat ovat vahvoja ja saaliita on pidetty hyvinä. Luupuvesi on voimakkaasti kasvittunut ja kalastusta haittaavat pyydysten likaantuminen ja kalojen ajoittaiset makuvirheet. Luupuveteen ei ole tehty kalanistutuksia 2000-luvulla. Kalastus Välijoella on vähäistä. Joella voidaan harjoittaa pienimuotoista nousukalan pyyntiä keväisin. Vaikutukset vesistöön ja sen käyttöön Haisurämeen kuntoonpanon vaikutukset vesistöön ovat suurimmillaan kuntoonpanovaiheen alussa, jolloin Haisurämeen nettopäästöt lisäävät laskennallisesti Heinäpuron kiintoainepitoisuutta vajaat 1 mg/l, fosforipitoisuutta 9 µg/l ja typpipitoisuutta noin 230 µg/l. Välijoen pitoisuusvaikutukset jäävät suuremmasta virtaamasta johtuen huomattavasti pienemmiksi. Laskennallinen kiintoainepitoisuus Välijoessa lisääntyy 0,1 mg/l, fosforipitoisuus alle 1 µg/l ja typpipitoisuus 16 µg/l. Kuntoonpanon edetessä päästöt vähenevät, jolloin myös vaikutukset vesistössä ovat pienemmät.

13 13 (37) Tuotantovaiheessa Haisurämeen nettokuormitus nostaisi Välijoen kiintoainepitoisuutta alle 0,1 mg/l, fosforipitoisuutta 0,2 µg/l ja typpipitoisuutta noin 8 µg/l. Ylempänä Heinäpurossa pitoisuuslisäykset olisivat suuremmat. Nykyisellään Heinäpuron ja Välijoen ravinnepitoisuudet ovat korkeita ja lisäravinteet ovat omiaan lisäämään rehevyyttä Heinäpurossa ja sen alapuolisessa Kaislasessa etenkin tuotantoalueen kuntoonpanon aikana. Kiintoainepäästöjen arvioidaan pidättyvän pääosin Heinäpuron alapuoliseen Kaislaseen, joka on lähes umpeenkasvanut järvi. Luupuveden valuma-alueen turvetuotannon kuormitusselvitystä koskevan raportin mukaan Luupuveden valuma-alueella (04.57) oli turvetuotannossa 1990-luvun lopulla noin hehtaaria ja vuonna 2012 noin 400 hehtaaria seuraavilla soilla: Kaikonsuo 226 hehtaaria (sisältää Pieni Jokisuon, Kaijansuon ja Pohjoissuon) Valkeissuo 25 hehtaaria, Pitkälehdonsuo 93 hehtaaria, Eteläsuo 7 hehtaaria (vuonna 2011) sekä Peräsuo 50 hehtaaria. Lisäksi samalla valuma-alueella on pieni osa Ruuskansuon turvetuotantoalueesta. Ympäristöhallinnon ympäristönsuojelun tietojärjestelmään (Vahti) kirjatut luvut poikkeavat edellä mainituista siten, että koko Luupujoen valuma-alueella (04.57) oli vuonna 1999 tuotannossa hehtaaria, keskimäärin 560 hehtaaria, vuosina keskimäärin 508 hehtaaria ja vuonna 2012 tuotannossa oli 529 hehtaaria. Haisurämeen lisäksi Luupujoen osa-valuma-alueella (Välijoen-Suojoen valumaalue) sijaitsevat em. soista Kaikonsuo ja Pitkälehdonsuo. Vahti-rekisterin mukaan tällä osavaluma-alueella oli vuonna 1999 tuotannossa 708 hehtaaria ja vuonna 2012 tuotannossa oli 430 hehtaaria turvesuota. Vahti-rekisterissä ensimmäiset turvetuotannon kuormitustiedot ovat vasta vuodelta Vuosien keskiarvon mukaan Luupujoen (04.57) valuma-alueella tuotannossa olleiden turvetuotantoalueiden kiintoainekuormitus oli noin kg/vuosi, fosforikuormitus noin 310 kg/vuosi ja typpikuormitus noin kg/vuosi. Vuosina sekä vuosina vastaavat luvut olivat / kilogrammaa kiintoainetta, 350/362 kilogrammaa fosforia ja /8 800 kilogrammaa typpeä/vuosi. Em. vuosien sademäärien keskiarvoissa ei ole merkittäviä eroja, sillä sadannan vuosikeskiarvo Haisurämettä lähinnä olevalla Lapinlahden seuranta-asemalla (Korpijäven luusua) oli vuosina noin 670 millimetriä ja vuosina noin 710 millimetriä. Sademäärät vuosittain olivat seuraavat: mm mm mm mm mm mm Aluehallintovirastossa on Välijoen-Suojoen valuma-alueella Haisurämeen 88,7 hehtaarin lisäksi vireillä Leppisuon 57,5 hehtaarin suuruisen alueen turvelupahakemus. Ympäristövaikutusten arviointimenettelyvaiheessa (YVA) on 184 hehtaarin suuruinen Jokisuo. Hakijan arvion mukaan Heinäpurolla ei ole virkistyskäyttöarvoa, eikä toiminnalla arvioida olevan vaikutusta Välijoen tai Luupujärven virkistyskäytölle.

14 14 (37) Vesienhoitosuunnitelma Haisurämeen kuivatusvesien purkureitti kuuluu Vuoksen vesienhoitoalueeseen. Kuivatusvedet laskevat reittiä Heinäpuro-Kaislanen-Välijoki-Luupuvesi. Luupuvesi on Pohjois- Savon vesienhoidon toimenpideohjelmassa luokiteltu matalaksi runsashumuksiseksi järveksi (MRh) ja sen ekologinen tila on arvioitu välttäväksi ja kemiallinen tila hyväksi. Välijoen ekologinen tila on asiantuntija-arvion mukaan tyydyttävä ja kemiallinen tila hyvä. Vesienhoitosuunnitelmassa on asetettu tavoite pienentää Luupuveden fosforipitoisuutta 40 prosentilla nykyisestä noin sadasta µg:sta/l alle 55 µg:aan/l. Luupuveden a-klorofyllipitoisuutta pitäisi alentaa nykyisestä 39 µg:sta/l alle 25 µg:aan/l. Lisäksi tavoitteena on mainittu umpeenkasvun hillitseminen sekä kiintoainekuormituksen ja sisäisen kuormituksen vähentäminen. Vesienhoitosuunnitelmassa edellytetään, että uusien turvetuotantoalueiden vesienkäsittely on parhaan käyttökelpoisen tekniikan vaatimusten mukaista. Pohjois-Savon vesienhoidon toimenpideohjelmassa vuosille todetaan, että Luupuveden tilan paraneminen vaatii sekä ravinne- että a-klorofyllipitoisuuksien erittäin merkittävää vähentämistä. Lisäksi kiintoainepitoisuuksien vähentämiselle ja umpeenkasvun hillitsemiselle on tarvetta. Voimakkaan perustuotannon ja järven mataluuden seurauksena järvellä havaitaan säännöllisesti hapettomuutta, jonka seurauksena sisäinen kuormitus heikentää osaltaan järven tilaa. Mallitarkastelujen ja asiantuntija-arvioiden perusteella Luupuveteen kohdistuvaa fosforikuormitusta tulisi alentaa 40 % hyvän tilan saavuttamiseksi (ulkoisen kuormituksen nykytaso noin 10 kg/vrk). Luupuveden alapuolisen Luupujoen osalta vähennystarve on noin 30 %. Luupuveden alueella merkittävin ulkoinen kuormittaja on maatalous, mutta myös turvetuotannon osuus on huomattava, noin 8 % kokonaisfosforikuormituksesta. Vesienhoidon toimenpideohjelman mukaan uusilla turvetuotantoalueilla vesienkäsittelyn on oltava vähintään pintavalutuksen tehoista. Ympäristöriskit Tuotantoalueelle laaditaan pelastussuunnitelma, joka toimitetaan pelastusviranomaisille. Henkilökunnalle ja työmaalla toimiville yrittäjille annetaan koulutusta tulipalon torjunnassa ja suunnitelman toimenpiteistä. Mahdolliset polttoaine- ja öljyvuodot ovat melko helposti kerättävissä pois turvekentältä. Maaperän ja pohjaveden saastumisvaaraa ei hakijan arvion mukaan ole. Rankkasateiden aiheuttama vesiensuojelurakenteiden rikkoontuminen aiheuttaisi poikkeuksellisen suuren kiintoaine- ja ravinnekuormituksen. Onnettomuuksien estämiseksi penkereitä, ojia ja vesiensuojelurakenteita tarkkaillaan säännöllisesti. Koska valumavedet pumpataan pintavalutuskentälle, padottuu vettä rankkasateiden aikana laskeutusaltaisiin ja sarkaojiin, mikä pienentää alueelta tulvatilanteissa lähteviä vesi- ja ainemääriä. Hakija on toimittanut hakemuksen täydennyksenä selvityksen Suojoen tulvaveden leviämisestä Haisurämeen turvetuotantoalueelle. Keskivirtaamalla Suojoen vesipinta on Haisurämeen kohdalla tasolla + 127,9 mpy ja vesipinta nousee keskimääräisen tulvan aikana 1,2 metriä keskivedenpinnan tason yläpuolelle. Laskelman perusteella keskimääräinen tulva nousee Haisurämeen tuotantoalueelle Kaislasen luoteispuolella.

15 15 (37) Kerran 20 vuodessa toistuva tulva nostaa Suojoen vesipintaa Haisurämeen turvetuotantoalueen kohdalla 1,4 1,55 metriä. Tehtyjen tarkastelujen perusteella Suojoen tulvien vaikutukset turvetuotantoalueeseen ovat suurimpia tuotantoalueen eteläosissa. Haisurämeen alueella keskimääräinen tulva leviää nykytilanteessa alueille, jotka ovat tason + 129,1 mpy alapuolella. Kerran 20 vuodessa toistuva tulva leviää laajemmalle alueelle, mutta keskimääräinen kesäaikainen tulva ei leviä tuotantoalueelle. Turpeennosto alentaa tuotantoalueen maanpintaa, mikä lisää tulvan leviämisaluetta tuotantoalueella, mikäli tulvahaittoja estäviä toimenpiteitä ei tehdä esimerkiksi suojapenkerein. Hakijan mukaan Suojokeen nähden tuotantoalueen alavimmat osa-alueet sekä korkeustasoltaan alimmaksi sijoittuva pintavalutuskenttä 1 eivät sijoitu tulva-alueelle. Toiminnalle otetaan ympäristövahinkovakuutus. Toiminnan ja sen vaikutusten tarkkailu Haisurämeen tarkkailu liitetään osaksi Pohjois-Savon turvetuotantosoiden yhteistarkkailua. Käyttö- ja hoitotarkkailulla kerätään tietoa alueella tehdyistä toimista, niiden ajoittumisesta, toimintaolosuhteista sekä saadaan tietoa vesienkäsittelyjärjestelmien toimivuudesta. Päästötarkkailua tehdään kuntoonpanon aikana pintavalutuskenttien alapuolisella mittapadolla tulevasta ja lähtevästä vedestä. Suolta purkautuva vesimäärä mitataan jatkuvatoimisin laittein sulan maan aikana. Mikäli virtaamamittausta ei pystytä toteuttamaan, virtaama arvioidaan muiden edustavien tarkkailusoiden perusteella tai ympäristöhallinnon vesistömallijärjestelmästä saatavien valuntojen avulla. Vesinäytteiden otto aloitetaan havaintopaikan yläpuolisten kaivutöiden alettua heti, kun ojituksen aiheuttamaa valuntaa on merkittävästi. Valmistelutöiden ollessa käynnissä vesinäytteitä otetaan 1 näyte kahdessa viikossa. Kevättulvan aikana näytteitä otetaan 1 kpl viikossa. Kesä-lokakuussa näytteenottotiheys on 1 kpl kahdessa viikossa ja marras-huhtikuussa 1 kpl kuukaudessa. Tuotantoaikana päästötarkkailua tehdään kahden kalenterivuoden ajan lupakaudella. Vesinäytteiden otto ajoitetaan samoin kuin kuntoonpanovaiheessa. Näytteistä tehdään laaja analyysi (kiintoaine, kemiallinen hapenkulutus, kokonaisfosfori, kokonaistyppi, ammoniumtyppi, fosfaattifosfori, rauta ja ph) talvikaudella ja kevättulvakaudella joka toisella ja kesäkaudella joka kolmannella näytteenottokerralla. Muulloin tehdään suppean analyysivalikoiman mukaiset määritykset (kiintoaine, kemiallinen hapenkulutus, kokonaisfosfori ja kokonaistyppi). Päästötarkkailuvuosina pintavalutuskentän toimivuutta tarkkaillaan ottamalla näyte pintavalutuskentälle tulevasta vedestä kesä-, heinä- ja elokuun ensimmäisen näytteenottokierrosten yhteydessä. Rakenteiden tehoa arvioidaan lisäksi silmämääräisten havaintojen perusteella tarkastelemalla muun muassa pintavalutuskentän ja rakenteiden kuntoa ja syvennyksiin ja altaisiin pidättyvän lietteen määrää. Päästötarkkailuvuosina otetaan näytteitä myös ylivalumatilanteissa, kunnostustoimien aikana ja muissa poikkeustilanteissa. Haisurämeen vesistötarkkailu esitetään hoidettavaksi osana Pohjois-Savon turvetuotannon yhteistarkkailua. Tarkkailupisteiksi esitetään olemassa olevia vedenlaadun havain-

16 16 (37) topisteitä Suojoki 3, Heinäpuro 9 ja Välijoki 10. Näytteenottosyvyys on 1 m tai puolet vesisyvyydestä, mikäli vesisyvyys on alle 2 metriä. Havaintopisteiltä otetaan näytteet tuotantoalueen kunnostusaikana neljä kertaa vuodessa. Ennen kunnostustöiden aloittamista otetaan samoilta pisteiltä ennakkotarkkailunäytteet vähintään yhtenä vuonna kevättulvan jälkeen huhti-toukokuussa ja syys-lokakuussa. Näytteistä määritetään lämpötila, näkösyvyys, sameus, ph, väri, kemiallinen hapenkulutus, kokonaisfosfori, kokonaistyppi, nitraatti + nitraattitypen summa, ammoniumtyppi, rauta, sähkönjohtokyky ja a-klorofyllipitoisuus. Hakija ei esitä Haisurämeelle erillistä biologista tai kalataloudellista tarkkailua, koska veden laadun tarkkailu on riittävä myös hankkeen kalataloudellisten vaikutusten arviointiin. Mikäli kalataloudellinen tarkkailu katsotaan myöhemmin veden laadun perusteella tarpeelliseksi, se voidaan käynnistää Pohjois-Savon ELY-keskuksen hyväksymällä tavalla. Hakijan käsityksen mukaan pöly- ja melutarkkailu ei ole tarpeen, koska Haisurämeen lähiympäristö on pääasiassa metsätalouskäytössä ja lähimmät talot sijaitsevat suojaisasti etäällä tuotantoalueen reunasta. Kalatalousmaksu Haisurämeen kuormituksen vesistö- ja kalatalousvaikutukset ovat hakijan arvion mukaan kokonaisuudessaan niin vähäiset, ettei niistä aiheudu tilakohtaisesti korvattavaa vahinkoa. Kalataloudelliset haitat voidaan kompensoida esimerkiksi kalatalousmaksulla, jonka suuruudeksi hakija on esittänyt kaksi euroa/hehtaari eli 210 euroa vuodessa. Hakija on perustellut maksun määrää Haisurämeen merkittävästi paremmalla vesienkäsittelymenetelmällä verrattuna samalla valuma-alueella toiminnassa oleviin vanhoihin tuotantoalueisiin, joilla vesienkäsittelymenetelmänä on pintavalutuksen sijaan laskeutusaltaat ja osalla alueesta kosteikkoaltaat. Muut toimenpiteet Hakijan arvion mukaan toiminnasta ei ennalta arvioiden aiheudu alapuoliseen vesistöön kunnostustoimenpiteitä vaativia vaikutuksia. Korvaukset Hakijan arvion mukaan toiminnasta ei aiheudu tilakohtaisesti korvattavaa vahinkoa. JÄTEVEDEN JOHTAMINEN TOISEN MAALLA OLEVAAN OJAAN Lisäksi hakija on pyytänyt oikeutta johtaa jätevedet toisten maalla oleviin ojiin kiinteistöillä Hyvärilä , Metsola , Katajamäki , Pieni- Käkimäki , Yläpiha , Vanha-Suopelto ja Oksapelto

17 17 (37) HAKEMUKSEN KÄSITTELY Hakemuksen täydennykset Hakija on täydentänyt hakemustaan lähiasutuksen ja kuivatusvesien purkureitin osoittavalla kartalla, Haisurämeen käyttö-, päästö- ja vaikutustarkkailuohjelmalla sekä asianosaistiedoilla, luonnonsuojelualueiden perustamista koskevilla päätöksillä sekä niihin liittyvillä asianosaistiedoilla ja Luupuveden valuma-alueen turvetuotannon kuormitusselvityksellä. Hakija on kuuluttamisen jälkeen muuttanut hakemustaan lohkon 4 rajauksen ja pintavalutuskenttien sijaintien osalta, jonka jälkeen suunnitellun tuotantoalueen pinta-alaksi on täsmentynyt 88,7 ha sekä täydentänyt hakemustaan vielä Suojoen tulvamallinnuksella ja Kaislasen viitasammakkoselvityksellä. Tiedot on kuvattu tarkemmin Hakemuksen sisältö -osassa. Hakemuksesta tiedottaminen Hakemus on annettu tiedoksi kuuluttamalla aluehallintovirastossa ja Kiuruveden kaupungissa sekä erityistiedoksiantona asianosaisille. Kuulutuksen julkaisemisesta on ilmoitettu Kiuruvesi -lehdessä. Aluehallintovirasto on pyytänyt hakemuksen johdosta lausunnon Pohjois-Savon elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen (ELY-keskuksen) ympäristö ja luonnonvarat -vastuualueelta ja kalatalousviranomaiselta, Kiuruveden kaupunginhallitukselta ja Kiuruveden kaupungin ympäristönsuojeluviranomaiselta. Lausunnot 1) Pohjois-Savon ELY-keskuksen ympäristö ja luonnonvarat -vastuualue on pyytänyt aluehallintovirastoa ottamaan huomioon lupaharkinnassa Valtioneuvoston päätöksen valtakunnallisista alueidenkäyttötavoitteista (VAT). Siinä todetaan, että turpeenottoalueiksi varataan jo ojitettuja tai muuten luonnontilaltaan merkittävästi muuttuneita soita ja käytöstä poistettuja suopeltoja. Haisurämeen 103,5 hehtaarin suunniteltuun turvetuotantoalueeseen sisältyy kaksi erillistä ojittamatonta aluetta (yhteensä noin 25 hehtaaria), joiden osalta hanke ei ole valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden mukainen. Suunnitellun turvetuotantoalueen vielä luonnontilaisilla osilla on uhanalaiseksi luokiteltua oligotrofista kalvakkaräme -suotyyppiä. Vuoksen vesienhoitosuunnitelmassa on esitetty, että uusien turvetuotantoalueiden sijainninohjauksella on keskeinen merkitys vesienhoidon tavoitteiden saavuttamisessa ja uusi turvetuotanto tulisi suunnata jo ojitetuille tai tuotannossa oleville alueille. Toiminnan sijoittuminen osittain ojittamattomille alueille ei siten ole myöskään Vuoksen vesienhoitosuunnitelman mukaista. Vahti-tietojen mukaan Luupujoen vesistöalueella (4.57) on turvetuotannon tuotannossa oleva pinta-ala kehittynyt seuraavasti: Vuosi 2001 Vuosi 2006 Vuosi ha 729 ha 617 ha Vuonna 2011 on Luupujoen vesistöalueella turvetuotannossa 250 hehtaaria vähemmän kuin vuonna Nykyisin vesienkäsittelynä on pintavalutus noin 100 tuotantohehtaarin alalla, kun sitä vuonna 2001 ei ollut yhtään. Lisäksi rakenteilla on vesienkäsittelyn tehostaminen kosteikkojen avulla noin 300 hehtaarin alueella. Turvetuotannon kokonais-