Suurelle valiokunnalle

Transkriptio

1 MAA- JA METSÄTALOUSVALIOKUNNAN LAUSUNTO 1/2010 vp Valtioneuvoston selvitys komission tiedonannosta Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle sekä alueiden komitealle Toimivampi elintarvikeketju Eurooppaan Suurelle valiokunnalle JOHDANTO Vireilletulo Suuri valiokunta on 5 päivänä helmikuuta 2010 lähettänyt valtioneuvoston selvityksen komission tiedonannosta Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle sekä alueiden komitealle Toimivampi elintarvikeketju Eurooppaan (E 177/2009 vp) maa- ja metsätalousvaliokunnalle mahdollisia toimenpiteitä varten. Asiantuntijat Valiokunnassa ovat olleet kuultavina - maatalousneuvos Matti Hannula, maa- ja metsätalousministeriö - asiantuntija Jouko Nieminen, Maa- ja metsätaloustuottajain Keskusliitto MTK ry - tutkimusjohtaja, VTT Markku Kotilainen, Elinkeinoelämän tutkimuslaitos, ETLA - professori Jyrki Niemi, MTT Taloustutkimus - selvitysmies, agronomi Mikko Rahtola, Luomuliitto ry - toimitusjohtaja Osmo Laine, Päivittäistavarakauppa ry - toiminnanjohtaja Tiina Lampisjärvi, Ruokatieto Yhdistys ry - sihteeri Kaisa Karttunen, Kansallinen ruokastrategia. Lisäksi kirjallisen lausunnon ovat antaneet Elintarviketeollisuusliitto ry ProAgria Keskusten Liitto Svenska Lantbruksproducenternas Centralförbund SLC Suomen Kuluttajaliitto ry. VALTIONEUVOSTON SELVITYS Ehdotus Maataloushyödykkeiden hintojen nousun johdosta myös elintarvikkeiden kuluttajahinnat alkoivat nousta, mutta hitaammin, koska maataloushyödykkeiden osuus elintarvikkeiden kokonaistuotantokustannuksista on pieni. Maataloushyödykkeiden hintojen putoamisesta huolimatta elintarvikkeiden tuottaja- ja kuluttajahinnat jatkoivat nousuaan vuoden 2008 viimeiseen neljännekseen asti ja ovat alkaneet laskea vasta äskettäin. Komission mukaan elintarvikkeiden jalostajat ja kauppa ovat reagoineet maataloushyödykkeiden hintojen laskuun hitaammin ja laimeammin kuin hintojen nousuun vuonna E 177/2009 vp Versio 2.0

2 Huolimatta siitä, että elintarvikeketju on hyvin monitahoinen ja että sidosryhmien haasteet ovat eri aloilla ja eri jäsenvaltioissa erilaisia, komissio on määritellyt, yhteistyössä sidosryhmien kanssa, koko ketjua koskevia kaikenkattavia painopisteitä. Niitä ovat 1) kestävien ja markkinaehtoisten suhteiden luominen elintarvikeketjun sidosryhmien välille, 2) koko ketjun läpinäkyvyyden lisääminen kilpailun lisäämiseksi ja hinnanvaihtelujen sietokyvyn parantamiseksi ja 3) Euroopan elintarvikeketjun integroitumisen ja kilpailukyvyn tukeminen kaikissa jäsenvaltioissa. 1) Jotta elintarvikeketjun sidosryhmien välille syntyisi kestävät ja markkinaehtoiset suhteet, komissio katsoo, että elintarvikeketjun toimijoiden välisten hyvän kauppatavan vastaisten käytäntöjen kitkemiseksi on ryhdyttävä toimenpiteisiin. Komissio aikoo varmistaa yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa, että sopimussuhteet ovat turvatummalla pohjalla. 2) Komission mukaan elintarvikeketju kärsii hintojen läpinäkymättömyydestä ja ennakoimattomuudesta. Erilaiset johdannaisinstrumentit ovat tärkeä työkalu ketjun yläpäässä hintavaihtelun vähentämiseksi. Elintarvikeketjun läpinäkyvyyden lisäämiseksi komissio aikookin esittää maataloushyödykkeiden johdannaismarkkinoiden parempaa valvontaa parantamalla avoimuus- ja ilmoitusvelvollisuuksia. 3) Elintarvikeketju EU:ssa ja eri jäsenmaissa on yhä varsin pirstaleinen. Elintarvikkeiden hinnat vaihtelevat paljon jäsenmaiden välillä, mikä johtuu osittain myös tulotasojen erilaisuudesta ja verotuksen erilaisuudesta jäsenmaiden välillä. Kaupan esteiden poistamiseksi ja sisämarkkinoita pirstovien käytäntöjen lopettamiseksi komissio aikoo arvioida toimenpiteitä, joilla puututaan alueellisiin tarjontarajoituksiin silloin, kun ne haittaavat taloudellisen toiminnan tehokkuutta ja ovat ristiriidassa sisämarkkinaperiaatteiden kanssa. Elintarvikeketjun kilpailukyvyn parantamiseksi komissio aikoo edistää ja helpottaa maataloussektorin rakenneuudistusta ja vakauttamista. Komissio ehdottaa, että toimenpiteisiin, jotka koskevat elintarvikeketjun läpinäkyvyyttä ja kestävien ja markkinalähtöisten suhteiden luomista eri sidosryhmien välille, tulisi ryhtyä ennen vuoden 2010 loppua. Valtioneuvoston kanta Suomi pitää komission tiedonantoa hyvänä pohjana elintarvikeketjun nykyistä paremman toiminnan turvaamiseksi. Komission ja jäsenvaltioiden tulisi toteuttaa nopeasti esitetyt suositukset ja päätelmät. Toimenpiteillä tulee pyrkiä siihen, että kaikki elintarvikeketjun osapuolet saavat oikeudenmukaisen osuuden ketjussa syntyvästä arvonlisästä. Selvitykset osoittavat, että alkutuotanto samoin kuin pienet yritykset ketjussa ovat yleensä kaikkein heikoimmassa asemassa. Hyvä keino parantaa tuottajien asemaa ja neuvotteluvoimaa ketjun sisällä olisi antaa tuottajien yhteenliittymille nykyistä laajemmat mahdollisuudet neuvotella sopimusehdoista. Tämä edellyttää, että luodaan lainsäädännöllinen kehikko jolla turvataan järjestelyn toimivuus suhteessa kilpailulainsäädäntöön. Toinen keskeinen kysymys on elintarvikeketjun läpinäkyvyyden lisääminen. EU-tasolla tulee luoda sellaiset välineet, jotka mahdollistavat läpinäkyvän ruuan hinnanmuodostuksen. Tällä hetkellä on saatavilla hyvää tietoa tuottajahinnoista ja kuluttajahinnoista, mutta hintojen ja katteiden muodostuminen näiden välillä ei ole läpinäkyvää. Komissio harkitsee parhaillaan aloitteita elintarvikkeiden futuurimarkkinoiden synnyttämiseksi Euroopassa. On sekä EU:n että Suomen toimijoiden edun mukaista, että sanotun kaltaiset ennakkosopimusmarkkinat syntyisivät. Suomen tulisi siksi aktiivisesti osallistua futuurimarkkinoista käytävään keskusteluun. Suomen näkemyksen mukaan olisi myös tärkeää, että pienten tuottajien mahdollisuudet päästä markkinoille taataan. Tämä lisäisi kilpailua ja kuluttajien valintamahdollisuuksia. Elintarvikeketjun sopimuskäytäntöjä ja keskittymistä tulisi tarkastella myös tästä näkökulmasta. Elintarvikkeiden merkintöjä koskevaa lainsäädäntöä tulee kehittää siten, että kuluttajalle annetaan riittävä tieto elintarvikkeen ominai- 2

3 Perustelut MmVL 1/2010 vp E 177/2009 vp suuksista ja alkuperästä informoidun ostopäätöksen tekemiseksi. VALIOKUNNAN KANNANOTOT Perustelut Valiokunta toteaa, että Euroopan talousyhteisön perustamissopimuksessa maatalouspolitiikan tavoitteita ovat (perustamissopimuksen 39 artiklassa) mm. seuraavat: taata maatalousväestölle kohtuullinen elintaso erityisesti lisäämällä maataloudessa työskentelevien henkilöä kohti laskettuja tuloja, vakauttaa markkinat ja taata kohtuulliset kuluttajahinnat. Yhteistä maatalouspolitiikkaa koskevat tavoitteet kirjattiin samansisältöisinä myös Lissabonin sopimukseen, joka tuli voimaan Komission tiedonannon lähtökohtana on viime vuosien tapahtumat. Elintarvikkeiden hinnat elintarvikeketjun eri vaiheissa ovat viime vuosina vaihdelleet rajusti. Maataloushyödykkeiden hinnat nousivat jyrkästi vuoden 2007 puolivälistä vuoden 2008 puoliväliin, minkä seurauksena myös elintarvikkeiden kuluttajahinnat nousivat ja inflaatio voimistui kautta linjan. Monien hyödykkeiden hinnat ovat sittemmin laskeneet takaisin suunnilleen samalle tasolle tai jopa alemmiksi kuin ennen hintojen yleistä nousua. Elintarvikkeiden kuluttajahinnat jatkoivat silti nousuaan; ne lähtivät laskuun vasta toukokuussa Tiedonannossa onkin todettu, että elintarvikeketjun toimivuutta on alettu epäillä. Hintavaihtelu on ajanut maataloustuottajat ahdinkoon, ja se on paljastanut, että kuluttajan etu ei toteudu. Yleisenä huomiona valiokunta yhtyy valtioneuvoston kantaan siinä, että komission tiedonanto muodostaa sinänsä hyvän pohjan elintarvikeketjun nykyistä paremman toimivuuden turvaamiseksi. Komission ja jäsenvaltioiden tulee ryhtyä nopeasti toimenpiteisiin. Toimenpiteillä tulee pyrkiä siihen, että kaikki elintarvikeketjun osapuolet saavat oikeudenmukaisen osuuden ketjussa syntyvästä arvonlisästä. Valiokunta kiinnittää erityistä huomiota siihen, että selvitykset osoittavat, että alkutuotanto samoin kuin pienet yritykset ketjussa ovat yleensä kaikkein heikoimmassa asemassa. Valiokunta toteaa, että elintarvikkeiden hinnanmuodostus ja siihen vaikuttavat tekijät ovat luonnollisesti hyvin erilaisia eri EU-maissa ja eri alueilla. Osan havaituista maiden välisistä hintaeroista selittävät erilaiset kansalliset tekijät, kuten esim. erot mieltymyksissä, tulotasossa ja arvonlisäveron suuruudessa. Oma osuutensa on kuitenkin myös kotimarkkinoiden kilpailullisuudella. Kilpailun toimiessa hyvin kuluttajilla on mahdollisuus valita heidän tarpeitaan parhaiten vastaavat hyödykkeet sekä näiden hyödykkeiden tarjoajat. Tehokkaasti toimivilla markkinoilla kuluttaja- ja tuottajahinnat eivät vaihtele toisistaan riippumatta. Markkinoille tuleva informaatio vaikuttaa hintoihin joka puolella markkina-aluetta, ja hintamuutokset välittyvät nopeasti eri alueiden välillä. Hinnanmuodostuksessa olevien epäkohtien poistamiseksi valiokunta pitää erittäin tärkeänä, että elintarvikeketjun läpinäkyvyyttä kohennetaan. Maatalouden tuottajahinnat elintarvikeketjussa tunnetaan kutakuinkin tarkasti. Sama koskee kuluttajahintoja, mukaan lukien niihin sisältyvä arvonlisävero. Sitä vastoin jalostavan teollisuuden ja jakelusta vastaavan tukku- ja vähittäiskaupan merkityksestä hinnanmuodostumisessa on vähemmän tietoa. Elintarvikeketjun läpinäkyvyyttä tuleekin kohentaa mm. kokoamalla hintatietoja myös teollisuuden tuottajahinnoista, jolloin kustannusten muodostuminen ketjun eri vaiheissa on nykyistä paremmin toimijoiden tiedossa. Myös komission elintarvikeketjun toimivuutta koskeva tiedonanto korostaa erityisesti hintojen seurannan ja niiden läpinäkyvyyden merkitystä. Tätä varten ehdotetaan kehitettäväksi ns. hintaseurantaväline. Viitaten edellä esitettyyn valiokunta katsoo, että myös Suomessa on tarvetta jatkuvan hintaseurannan tehostamiseen. 3

4 Perustelut Tilastoja tulisikin kehittää edellä todetun mukaisesti siten, että koko elintarvikeketjun läpinäkyvyys lisääntyisi. Tietojen saamista maassamme rajoittaa kuitenkin osaltaan kilpailulainsäädäntö, joka kieltää hintatiedon vaihdon. Yksi tilastoja koskeva puute on myös alueellisen hintatiedon puuttuminen. Valiokunta pitää erittäin tärkeänä, että hintojen seurantaa ja vertailua lisätään. Valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että markkinoiden toimivuuden arvioiminen edellyttää myös elintarvikeketjun eri osissa vallitsevan markkinatilanteen ja kustannusrakenteen tuntemista, yritysten kilpailukäyttäytymisen ymmärtämistä sekä kilpailun puutteiden ja institutionaalisten, julkisista kilpailunrajoituksista aiheutuvien kilpailun esteiden tunnistamista. Tarkastelussa on huomioitava niin maataloustuottajien järjestäytyminen ja rooli (myös elintarviketeollisuuden omistajana) kuin tuottajien markkinoille pääsyn vaihtoehdot sekä eri tyyppiset neuvottelu- ja sopimusjärjestelmät ketjun eri osissa. Maassamme on koettu ongelmaksi se, että kansallisessa lainsäädännössämme maataloutta koskevat kilpailusäännöt ovat EU:n kilpailulainsäädäntöä rajoittavammat. Kansalliset kilpailusäännöt estävät mm. viljelijöiden välisen yhteistyön markkinoilla. Valiokunta pitää tärkeänä, että kansallisia säännöksiä muutetaan siten, että ne eivät ole ainakaan EU:n kilpailumääräyksiä tiukempia. Valiokunta katsoo, että elintarvikkeiden futuurimarkkinajärjestelmän tarpeellisuus on selvitettävä. Markkinoiden ennustettavuuden lisääntyminen voisi tuoda merkittävän parannuksen elintarvikkeiden tuotannon sunnitteluun, mikä voisi ulottua myös ketjun alkupään tilatason viljelysuunnitelmiin saakka. Tiedonannossa onkin katsottu, että sillä voisi olla merkittäviä vaikutuksia elintarvikkeiden hintavaihtelujen tasapainottamisessa. Valiokunta kiinnittää kuitenkin huomiota siihen, että järjestelmä voi toisaalta estää ns. terveen hintakehityksen erityisesti alkutuotannon osalta kahlitsemalla hintatason yleisesti noudatettavaan vähimmäishintaan. Valiokunnalle toimitetussa selvityksessä on todettu, että ostaja- ja neuvotteluvoima ovat markkinaprosessille tunnusomaisia ja monitahoisia ilmiöitä, joilla voi olla merkittäviä vaikutuksia niin eri tuotanto- ja jakeluportaiden kuin kuluttajienkin hyvinvointiin ja hyvinvoinnin jakautumiseen näiden välillä. Keskeinen kysymys on, missä määrin elintarvikeketjussa on omistusrakenteiden ja suurten markkinaosuuksien kautta hankittuja valtakeskittymiä, jotka voivat käyttäytyä strategisesti väärin rajoittaakseen kilpailua. Elintarvikeketjun toimijoiden kokoerot johtavat väistämättä neuvotteluvoiman epätasaisuuteen. Valiokunta kiinnittää tältäkin osin huomiota siihen, että näiden ilmiöiden olemassaolosta, luonteesta ja merkityksestä eurooppalaisessa tai suomalaisessa elintarvikeketjussa ei vielä tiedetä riittävästi. Viitaten edellä esitettyyn valiokunta tuo myös esiin, että kansallisesti on havaittu hyvinkin kielteisiä suuntauksia hinnanmuodostuksessa. Tutkimusten mukaan esim. tuottajan osuus sianlihan kuluttajahinnasta oli vuonna 2007 laskenut 22,3 prosenttiin oltuaan vuonna 2000 vielä 28,6 prosenttia. Edellä esitetyn osalta valiokunta viittaa tiedonantoon, jossa on todettu, että neuvotteluvoimien epätasaisuus voi johtaa hyvän kauppatavan vastaisiin käytäntöihin, kun suuremmat ja vaikutusvaltaisemmat toimijat pyrkivät muokkaamaan sopimusjärjestelyt mieleisikseen eli saamaan joko korkeampia hintoja tai parempia ehtoja. Tällaisia käytäntöjä voi esiintyä kaikissa ketjun vaiheissa. Niitä ovat esimerkiksi maksuviivästykset, sopimusten yksipuoliset muutokset, sopimusehtojen tilapäiset muutokset ja neuvotteluihin pääsemiseksi vaadittavat etukäteismaksut. Jalostamattomien elintarvikkeiden hankintaketjussa pienet maatilat ja osuuskunnat käyvät usein kauppaa suurten ostajien eli elintarviketuottajien, tukkukauppiaiden tai vähittäiskauppiaiden kanssa. Jalostettujen elintarvikkeiden hankintaketjussa on toisaalta pieniä elintarvikejalostamoja, jotka toimivat alihankkijoina yleensä suurille vähittäiskauppiaille, jotka usein ovat niiden ainoa tie markkinoille. Valiokunta korostaa sitä, että elintarvikkeiden monipuolisen tarjonnan kannalta pk-yritysten tuotteiden saatavuus on avainasemassa. Kuluttajan näkökulmasta kaikki toimenpiteet, jot- 4

5 Perustelut MmVL 1/2010 vp E 177/2009 vp ka parantavat pienten yritysten tuotteiden markkinoille pääsyä sekä yritysten keskinäistä verkottumista, ovat myönteisiä. Siten kysymys on kuluttajien ja pk-yritysten yhteisestä edusta. Toimenpiteet, jotka parantavat pk-yritysten kilpailukykyä, ovat välttämättömiä. Edellä kosketeltujen markkina-aseman väärinkäytösten estämisen ohella pk-yritysten kohdalla tulee painottaa erityisesti innovaationäkökulmaa ja siihen liittyen sopimuskäytäntöjä liiketoiminnan parhaiden käytäntöjen levittämiseksi ja tuotekehityksen verkostoitumisen lisäämiseksi yritysten kesken. Innovaationäkökulmasta juuri tuotekehityksessä yritysten välisen osaamisen ja resurssien yhdistäminen luo merkittävää lisäarvoa, mutta se edellyttää läpinäkyvää sopimuskäytäntöä mm. innovaation omistusoikeuksien järjestämiseksi. Pk-yritysten pääsyä paikallisilta markkinoilta kansallisille ja kansainvälisille markkinoille tulee tukea muun muassa tiedonannossa todetuin toimenpitein. Pk-yritysten tuotteet täyttävät usein lähiruuan piirteet, joita myös kuluttajat arvostavat. Valiokunta kiinnittää kuitenkin huomiota siihen, että tuotteet ovat erityisesti harvaan asutuissa maissa markkinoille pääsyssä hyvin riippuvaisia keskittyneistä logistiikka- ja kauppaverkostoista. Tilanne korostuu vielä kansainvälisessä kaupassa. Toimiminen laajemmalla kuin paikallisella tasolla edellyttää edellä todetun mukaisesti pk-yritysten keskinäistä yhteistyötä riittävän tuotevolyymin varmistamiseksi tuotannossa. Valiokunta pitää erittäin tärkeänä, että paikallisille toimijoille tarjoutuu markkinointikanavia suurten kauppaketjujen tuotevalikoimat laajasti kattavien ja suojattujen tavaramerkkien rinnalle. Valiokunta toteaa, että kaupan asemaa ja toimintaa koskevassa analyysissä on markkinaosuuksien lisäksi otettava huomioon elintarviketuonti ja kaupan omistuksessa olevan logistiikkajärjestelmän merkitykset strategisina joko kilpailua rajoittavina tai ostajavoimaa lisäävinä tekijöinä. Yhtäältä kaupan ja teollisuuden keskittyminen on mahdollistanut logistiikan keskittymisen ja periaatteessa erittäin tehokkaasti toimivan jakelujärjestelmän. Toisaalta keskittynyt jakelujärjestelmä voi kuitenkin vaikeuttaa pienempien tuottajien markkinoille pääsyä. Valiokunta pitää erittäin tärkeänä, että ruokaketjun eri toimijoiden välistä yhteistyötä lisätään. On ilmeistä, että myös tältä osin kansallisen kilpailuviranomaisen tekemät tulkinnat koskien mm. relevantin markkina-alueen määrittelyä ovat liian tiukkoja, koska niissä ei riittävästi oteta huomioon EU:n sisämarkkinoilta Suomeen suuntautuvaa kilpailua ja ne osaltaan estävät yritysten välistä yhteistyötä. Valiokunnalle toimitetusta selvityksestä on käynyt ilmi, että kotimaisen tuotannon osuus kaupan myymistä elintarvikkeista on laskenut ja tuonnin osuus on jo noussut 40 prosenttiin. Elintarviketuotantomme kilpailukykyä onkin parannettava ja monipuolistettava ja kuluttajan luottamusta vahvistettava. Valiokunta toteaa, että kuluttajien näkökulmasta tarkasteltuna tuotteen alkuperä on edelleen hinnan, terveellisyyden ja maun ohella yksi tärkeimpiä ostopäätöksiin vaikuttavia tekijöitä. Erityisesti tuotteen terveellisyydelle on annettava enemmän painoarvoa elintarvikkeiden tuotannon ja kulutuksen ohjauksessa. Avoimilla markkinoilla myös kuluttajien tietämyksellä ja ymmärryksellä monimutkaistuvista elintarvikemarkkinoista ja ketjun toiminnasta on tärkeä merkitys niin kuluttajien oman osallisuuden kuin vastuun kannalta. Elintarvikeketjun läpinäkyvyyden kannalta hinnanmuodostus onkin vain yksi, vaikkakin tärkeä tieto saatettavaksi kaikkien ulottuville. Erityisesti tuotteen alkuperän ilmoittamisella on kuluttajille suuri merkitys. Tämä koskee myös ammattikeittiöitä. Samalla valiokunta korostaa sitä, että tieto alkuperämaasta on yksi tärkeimpiä kuluttajien haluamia tietoja tuotteesta. Valiokunta pitää välttämättömänä, että kaikkiin tuotteisiin sisällytetään selkeät merkinnät tuotteen alkuperämaasta. Valiokunta kiinnittää lisäksi huomiota siihen, että ammattikeittiöiden ja erityisesti julkisten ruokapalvelujen vaikutus kestävien hankintojen edistämiselle, uusien markkinoiden syntymiselle sekä tulevien sukupolvien ruokailutottumusten ja kulutuskäyttäytymisen ohjaamiselle on merkittävä. Julkisten 5

6 ruokapalveluiden tarjoamat ateriat muodostavat noin kolmanneksen Suomen elintarvikkeiden kulutuksesta. Tältä osin tarvitaan toimenpiteitä sen varmistamiseksi, että tuotteiden alkuperästä annetaan tiedot kuluttajille, samoin kuin myös toimenpiteitä lähi- ja luomutuotteiden tarjonnan lisäämiseksi. Valiokunta toteaa, että ongelmaksi on koettu elintarvikeketjun vuorovaikutteisuudessa olevat rajat ja viestintä koko ketjussa. Vaikka maataloudessa tehdään paljon työtä laadun puolesta, tieto tästä ei välity kuluttajalle. Myöskään ketjun alkupäässä ei aina tiedetä riittävästi kuluttajien toiveista. Tieto alkutuotannon laatutyöstä lisäisi kuluttajan luottamusta ja arvostusta elintarvikeketjuun. Siten toimivamman elintarvikeketjun luominen asettaa suuria haasteita paitsi elintarvikeketjun keskinäiselle vuorovaikutukselle myös kuluttajiin kohdentuvan viestinnän kehittämiselle. Viitaten edellä esitettyyn valiokunta pitää erittäin myönteisenä sitä, että maassamme toteutetaan parhaillaan hanketta ruokaketjun kansallisen laatujärjestelmän rakentamiseksi. Hankkeessa määritellään kotimaisen ketjun vahvuudet, jotka muunnetaan asiakaslähtöisiksi lisäarvotekijöiksi. Myös vaihtoehdot lisäarvotekijöitä koskevalle viestinnälle ovat selvitettävänä. Tuolloin esillä on ollut myös ns. kansallisen laatumerkin kehittäminen. Laatujärjestelmän keskeiseksi tekijäksi on ajateltu elintarvikeketjun vastuullisuutta, johon perustuen voitaisiin rakentaa myös laatumerkin kriteerit ja kuluttajalupaus. Käynnistymässä on myös toinen hanke, jossa selvitetään koko ketjun kattavan laatujärjestelmän kytkemistä kansainväliseen, laajasti tunnettuun GlobalGAP-standardiin. Sen jälkeen rakennettaisiin todennettavat, suomalaisen ruoantuotannon koko ketjun kattavat hyvät toimintatavat. Valiokunta toteaa, että Ruokatietoyhdistys ry on tällä hetkellä koko ketjun yhteistyön rakentaja ja siksi ainutlaatuinen koko kansallisen ruokaketjun läpinäkyvyyttä ylläpitävä ja ketjun osaamista sekä tiedonvälitystä edistävä toimija. On ensisijaisen tärkeää, että yhdistyksen kokemus, osaaminen ja luotettavat palvelut ovat jatkossakin alan toimijoiden, median ja kuluttajien käytettävissä. Hyvää Suomesta -joutsenlippu on alkuperämerkki, joka toimii kokonaan yritysrahoituksella. Valiokunta korostaa tältäkin osin viestinnän merkitystä laatutyötä koskevan tietoisuuden lisäämisessä. Lopuksi valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että elintarvikeketjun eri vaiheissa tapahtuvaa hävikkiä on vähennettävä. Esitettyjen arvioiden mukaan elintarvikkeista ja ruosta jää Euroopassa tarkoitustaan vastaamattomasti käyttämättä noin prosenttia, mikä on suurta tuhlausta ja luonnonvarojen väärinkäyttöä aiheuttaen lisäksi turhia päästöjä. Lausunto Lausuntonaan maa- ja metsätalousvaliokunta ilmoittaa, että se yhtyy asiassa valtioneuvoston kantaan korostaen edellä esitettyjä näkökohtia. 6

7 Helsingissä 26 päivänä helmikuuta 2010 Asian ratkaisevaan käsittelyyn valiokunnassa ovat ottaneet osaa pj. vpj. jäs. Jari Leppä /kesk Pertti Hemmilä /kok Lasse Hautala /kesk Hannu Hoskonen /kesk Anne Kalmari /kesk Johanna Karimäki /vihr Lauri Kähkönen /sd Esa Lahtela /sd Mats Nylund /r Pentti Oinonen /ps Klaus Pentti /kesk Petri Pihlajaniemi /kok Erkki Pulliainen /vihr Kari Rajamäki /sd Arto Satonen /kok Katja Taimela /sd Pekka Vilkuna /kesk. Valiokunnan sihteerinä on toiminut valiokuntaneuvos Carl Selenius. 7