Eduskunnan puhemiehelle

Transkriptio

1 KK 774/2000 vp- Jukka Vihriälä /kesk ym. KIRJALLINEN KYSYMYS 774/2000 vp Ylioppilaskirjoitusten maksuttomuus Eduskunnan puhemiehelle Suomalainen koulutusjärjestelmä on korkeatasoinen. Yksi sen laadun takeista on yleissivistävä koulutus, jota mm. lukiot antavat. Ylioppilaiksi kirjoittaa vuosittain yli lukiolaista ja kirjoituksiin ilmoittautuneita on yli Nykyinen ylioppilastutkinto antaa opiskelijalle mahdollisuuden hajauttaa tutkintokokeensa. Hänellä on mahdollisuus jopa kolmen perättäisen tutkintokerran aikana suorittaa tutkintoansa vaadittavat neljä pakollista koetta. Suomessa toisen asteen koulutus on maksutonta. Ylioppilastutkinto on kuitenkin maksullinen. Abiturienttikokelaiden joukossa on nuoria erilaisista perheistä, ja joillekin tutkinnon suorittamisen esteeksi nousee raha. Kokeiden suorittamismaksu on tällä hetkellä 100 mk/kerta ja koemaksu 95 mk/koe, eli vaikka kokelas ei hajauttaisikaan kirjoituksiaan, on hänelle kertyvä lasku kuitenkin 480 mk. Jos kirjoituskertoja on kolme ja kokeita suorittaa esimerkiksi kolme kertaa, nousee summa jo yli markkaan. Ylioppilastutkintolautakunta on viime vuosina kerännyt ylioppilastutkinnon maksuina noin 26 miljoonaa markkaa vuodessa. Vuoden 2001 budjetissa on opetusministeriön hallinnonalalla yleissivistävään koulutukseen varattu 9,5 miljardia markkaa. Tutkintolautakunnan kulut voitaisiin kattaa näistä varoista ja näin luopua ylioppilastutkinnon maksullisuudesta. Opetusministeriö on asettanut tulevaisuuden tavoitteeksi, että 70 prosentilla suomalaisista on joko ammattikorkeakoulu- tai korkeakoulututkinto. Ylioppilastutkinto on ensimmäinen askel kohti jatkokoulutusta. Ylioppilastutkinnon maksuista luopuminen antaisi kaikille lukiolaisille tasa-arvoiset mahdollisuudet lähteä toteuttamaan tätä kunnianhimoista tavoitetta. Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 :ään viitaten esitämme kunnioittavasti valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Mihin toimenpiteisiin hallitus aikoo ryhtyä ylioppilaskirjoitusten maksujen poistamiseksi? Helsingissä 13 päivänä lokakuuta 2000 Jukka Vihriälä /kesk Harry Wallin /sd Versio 2.0

2 KK 774/2000 vp- Jukka Vihriälä Jkesk ym. Ministerin vastaus Eduskunnan puhemiehelle Eduskunnan työjärjestyksen 27 :ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Rouva puhemies, olette toimittanut valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi kansanedustaja Jukka Vihriälän /kesk ym. näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 774/2000 vp: Mihin toimenpiteisiin hallitus aikoo ryhtyä ylioppilaskirjoitusten maksujen poistamiseksi? Vastauksena kysymykseen esitän kunnioittavasti seuraavaa: Vuoden 1999 alussa voimaan tulleen lukiolain (629/1998) 18 :n mukaan lukiokoulutuksen päätteeksi toimeenpannaan ylioppilastutkinto. Tutkinnon tarkoituksena on saada selville, ovatko opiskelijat omaksuneet lukion opetussuunnitelman mukaiset tiedot ja taidot sekä saavuttaneet lukiokoulutuksen tavoitteiden mukaisen riittävän kypsyyden. Lukiota käyvän opiskelijan lisäksi tutkintoon voi ylioppilastutkintoasetuksen ( 1000/1994) 8 :n mukaan osallistua muu henkilö, joka on suorittanut lukion oppimäärän taivastaavan ulkomaisen lukion oppimäärän, vähintään kaksi- ja puolivuotisen ammatillisen tutkinnon tai asetuksessa säädetyillä edellytyksillä vähintään kaksivuotisen tutkinnon ja lautakunnan määräämät lisäopinnot Ylioppilastutkinnon suorittaminen tuottaa yleisen jatko-opintokelpoisuuden korkeakouluihin. Ylioppilastutkinto järjestetään kahdesti vuodessa yhtä aikaa koko maassa. Tutkinto voidaan suorittaa hajautetusti, kuitenkin enintään kolmen perättäisen tutkintokerran aikana. Lukiolain 36 :n mukaan opetusministeriö päättää ylioppilastutkintoon ja siihen kuuluviin kokeisiin osallistumisesta perittävistä maksuista sen mukaan kuin valtion maksuperustelaissa (150/1992) julkisoikeudellisista suoritteista perittävistä maksuista säädetään. Valtion maksuperustelain (150/1992) 6 :n 1 momentin mukaan julkisoikeudellisesta suoritteesta valtiolle perittävän maksun suuruuden tulee vastata suoritteen tuottamisesta valtiolle aiheutuvien kokonaiskustannusten määrää ( omakustannusarvo ). Pykälän 2 momentin perusteella maksu voidaan määrätä kiinteänä maksuna ja 3 momentin perusteella maksu voidaan määrätä perittäväksi eräissä tapauksissa omakustannusarvoa alempana tai jättää kokonaan perimättä, jos siihen muun ohella koulutustoimintaan liittyvistä syistä on perusteltua syytä. Opetusministeriö on päättänyt ylioppilastutkinnosta perittävistä maksuista viimeksi vuonna 1997 antamallaan päätöksellä ylioppilastutkintolautakunnan suoritteiden maksullisuudesta (966/1997). Päätöksen 1 :n mukaan ylioppilastutkintolautakunnan maksullisia julkisoikeudellisia suoritteita ovat ylioppilastutkintokokeet, suoritusten arvostelu, ylioppilastutkintotodistukset ja erilliset todistukset hyväksyttyjen kokeiden suorittamisesta (1 kohta) ja tarkistusarvostelu (2 kohta). Päätöksen 1 :n 1 kohdassa mainituista suoritteista lautakunta perii 100 markan suuruisen kiinteän kokelaskohtaisen perusmaksun osallistumisesta ylioppilastutkintoon ja 95 markan suuruisen kiinteän koekohtaisen osallistumismaksun. Eräistä päätöksessä erikseen mainituista kokeista voidaan päätöksen mukaan periä edellä todettua korkeampi maksu. Sen jälkeen kun mahdollisuus suorittaa ylioppilastutkinto hajautetusti tuli vuonna 1996 voimaan, on tutkintoihin osallistuvien kokelaiden määrä lisääntynyt voimakkaasti. Tämän vuoden keväällä ja syksyllä järjestettyyn ylioppilastut- 2

3 Ministerin vastaus KK 774/2000 vp- Jukka Vihriälä /kesk ym. kintoon osallistui yhteensä noin kokelasta. Ylioppilastutkintolautakunnan arvion mukaan kokelailta perittävistä tutkintomaksuista kertyy lautakunnalle tuloja tänä vuonna yhteensä noin 29,9 miljoonaa markkaaja muista lautakunnan kokelailta keräämistä maksuista noin markkaa. Lautakunnalle kertyvillä tuloilla katetaan lautakunnan menot, jotka ovat tänä vuonna arviolta noin 29,9 miljoonaa markkaa. Ylioppilastutkinnon merkitystä valtakunnallisena lukion päättötutkintona sekä korkeakoulujen ja muiden jatko-opintoja järjestävien oppilaitosten opiskelijavalinnassa hyödynnettävänä tutkintona on pyritty vaalimaan pitämällä tutkinnon vaativuus- ja suoritustaso mahdollisen korkeana. Tutkinnon maksullisuudella voidaan osaltaan vaikuttaa siihen, ettei tutkintoon ja siihen kuuluviin kokeisiin osallistuta ilman riittävää ennakkovalmistautumista, vain kokeilumielellä. Huomattava on lisäksi, että ylioppilastutkinnon maksullisuuden lisäksi toisen asteen koulutuksessa, eli lukiokoulutuksessa ja ammatillisessa peruskoulutuksessa, opiskelijoilla ja näiden huoltajilla on muutoinkin suurempi taloudellinen vastuu opiskelusta aiheutuvista kustannuksista kuin perusopetuksessa. Opiskelijat joutuvat muun muassa itse hankkimaan ja kustantamaan tarvittavat oppikirjat. Opiskelusta aiheutuvaa taloudellista rasitusta lievennetään kuitenkin opintotuki- ja koulumatkatukijärjestelmän avulla. Opintotukilain ( 65/1994) mukaan Suomessa harjoitettuja oppivelvollisuuden jälkeisiä päätoimi- sia opintoja varten myönnetään opintotukena laissa säädetyin edellytyksin opintorahaa tai aikuisopintorahaa, asumislisää sekä opintolainan valtiontakaus. Täysimääräinen opintoraha on vanhempiensa luona asuvan toisen asteen koulutuksessa olevalla opiskelijana 130 markkaa kuukaudessa. Vanhempien tulot otetaan huomioon toisella asteella opiskelevilla perheettömillä alle 20-vuotiaillajoko alentavana tai, jos vanhemmat ovat pienituloisia, korottavana tekijänä. Enimmillään opintoraha on 380 markkaa kuukaudessa. Opintotukiasetuksen 3 :n 2 momentin mukaan lukio-opinnot katsotaan päätoimisiksi myös sellaisen lukukauden aikana, jona opiskelija osallistuu vähintään kahteen ylioppilastutkintoon kuuluvaan kokeeseen. Sosiaalihuoltoon kuuluvana viimesijaisena taloudellisena tukena henkilölle tai perheelle voidaan myöntää toimeentulotukea siten kuin toimeentulotuesta annetussa laissa säädetään (1412/1997). Kysymys ylioppilastutkinnon maksullisuudesta on ratkaistu vastikään uuden koulutusta koskevan lainsäädännön käsittelyn yhteydessä vuonna Hallitus ei suunnittele muutoksia ylioppilastutkinnon maksullisuuteen. Tulevien vuosien toiminta- ja taloussuunnitelmat on laadittu siten, että ylioppilastutkinnon järjestämisestä aiheutuvat menot katetaan täysimääräisesti kokelailta perittävillä maksuilla. Vähävaraisesta perheestä tulevalla kokelaalla on edellä kuvatulla tavalla oikeus opintotukeen tai viimesijaisena taloudellisena tukena toimeentulotukeen. Helsingissä 7 päivänä marraskuuta 2000 Opetusministeri Maija Rask 3

4 KK 774/2000 vp- Jukka Vihriälä /kesk ym. Ministems svar Tili riksdagens talman I det syfte 27 riksdagens arbetsordning anger har Ni, Fru talman, till behöriga medlem av statsrådet översänt följande av riksdagsledamot Jukka Vihriälä /cent m.fl. undertecknade skriftliga spörsmål SS 774/2000 rd: Vilka åtgärder avser regeringen vidta så att avgifterna Jör studentskrivningarna slopas? Som svar på detta spörsmål får jag vördsamt anföra följande: Enligt 18 i gymnasielagen (629/1998), som trädde kraft vid ingången av 1999, avslutas gymnasieutbildningen med en studentexamen. Syftet med examen är att klarlägga om studerandena har tillägnat sig de kunskaper och fårdigheter som anges i gymnasiets läroplan samt uppnått tillräcklig mogenhet enligt målen för gymnasieutbildningen. Enligt 8 i studentexamensförordningen (1000/1994) kan även andra än de som går i gymnasiet delta i studentexamen om de har fullföljt gymnasiets lärokurs eller motsvarande lärokurs för ett utländskt gymnasium, avlagt en yrkesinriktad examen som omfattar minst två och ett halvt år eller, på de villkor som anges i förordningen, en examen som omfattar minst två år samt fullföljt de tilläggsstudier som studentexamensnämnden föreskrivit. Studentexamen medför allmän behörighet för fortsatta studier vid högskola. Studentexamen ordnas samtidigt i hela landet två gånger per år. En examen kan avläggas vid flera tillfållen, dock högst vid tre på varandra följande examenstillfållen. Enligt 36 i gymnasielagen bestämmer undervisningsministeriet de avgifter som tas ut för deltagande i studentexamen och därtill hörande prov enligt vad som bestäms om offentligrättsli- ga prestationer i lagen om grundema för avgifter till staten (150/1992). I lagen om grundema för avgifter till staten sägs i 6 1 mom. att storleken på den avgift som staten uppbär för en offentligrättslig prestation skall motsvara beloppet av statens totalkostnader för prestationen (självkostnadsvärde ). Enligt 2 mom. kan det bestämmas att avgiften är en fast avgift och enligt 3 mom. får det bestämmas att en avgift i vissa fall tas ut till ett lägre belopp än självkostnadsvärdet eller att avgift inte alls skall tas ut, om det finns grundad anledning till detta av orsaker som hänför sig bl.a. till utbildningsverksamhet. Undervisningsministeriet har senast beslutat om avgiftema för studentexamen senast år 1997 genom sitt beslut om studentexamensnämndens avgiftsbelagda prestationer (966/1997). Avgiftsbelagda offentligrättsliga prestationer vid studentexamensnämnden är enligt beslutets l studentexamensprov, bedömning av prestationer, studentexamensbetyg och särskilda betyg över avlagda godkända prov (punkt 1) och kontrollbedömning (punkt 2). För de prestationer som nämns i punkt 1 uppbär studentexamensnämnden en fast avgift på 100 mark per examinand för deltagande i studentexamen och en fast deltagaravgift på 95 mark för varje prov. Enigt beslutet kan en högre avgift uppbäras för vissa prov som anges särskilt i beslutet. Sedan möjligheten att avlägga studentexamen vid flera tillfållen infördes år 1996, har anta1et examinander som deltar i examen ökat kraftigt. 1 årets studentexamen på våren och på hösten deltog sammanlagt omkring examinander. Enligt studentexamensnämndens uppskattning kommer nämndens inkomster av de examensavgifter som examinandema betalar i år att uppgå till sammanlagt omkring 29,9 milj. mark och de 4

5 Ministems svar KK 774/2000 vp- Jukka Vihriälä /kesk ym. övriga avgiftema som nämnden uppbär av examinandema till omkring mark. Med inkomstema täcks nämndens utgifter, som i år uppskattningsvis är cirka 29,9 miljoner mark. Genom att hålla svårighetsgraden och prestationsnivån så hög som möjligt har man velat värna om studentexamens betydelse som nationell avgångsexamen från gymnasiet och som en examen att utnyttja i antagningen av studerande vid högskolor och andra läroinrättningar som ordnar vidareutbildning. 1 och med att examen är avgiftsbelagd kan man inverka på att de som deltar i examen och de tillhörande proven inte gör det utan tillräckliga förberedelser på förhand, bara på försök. Det bör också noteras att de studerande och deras vårdnadshavare utöver avgiftema för studentexamen, i utbildningen på andra stadiet, dvs. i gymnasieutbildningen och yrkesutbildningen, även i övrigt har ett större ekonomiskt ansvar för kostnadema för studiema än i den grundläggande utbildningen. De studerande måste bl.a. själva skaffa och betala för läroböckema. Den ekonomiska belastning som studiema medför underlättas med hjälp av studiestödssystemet och systemet med stödet för skolresor. 1 form av studiestöd beviljas enligt lagen om studiestöd ( 65/1994) studiepenning eller vuxenstudiepenning, bostadstillägg samt statsborgen för studielån för sådana heltidsstudier som efter fullgjord läroplikt bedrivs i Finland under de villkor som föreskrivs i lagen. Studiepenningen för en studerande som bor hos sina föräldrar är 130 mark per månad i utbildning på andra stadiet. Föräldramas inkomster beaktas för de studerande på andra stadiet som inte har familj och är under 20 år som en sänkande faktor eller, om föräldrama har små inkomster, som en höjande faktor. Maximalt är studiepenningen 380 mark per månad. Enligt 3 2 mom. i förordningen om studiestöd betraktas gymnasiestudier som heltidsstudier även under en sådan termin då studeranden deltar i minst två prov som hör tili studentexamen. 1 sista hand kan en person eller familj beviljas ekonomiskt stöd inom socialvården i form av utkomststöd på det sätt som bestäms i lagen om utkomststöd ( ). Frågan om avgiftema för studentexamen har nyligen avgjorts i samband med behandlingen av den nya skollagstiftningen Regeringen planerar inte ändringar i fråga om avgiftema för studentexamen. Kommande års verksamhets- och ekonomiplaner har gjorts upp så att utgiftema för anordnandet av studentexamen till fullo täcks med de avgifter som examinandema skall betala. Examinander som kommer från en mindre bemedlad familj har på det sätt som anges ovan rätt tili studiestöd eller i sista hand tili ekonomiskt stöd i form av utkomststöd. Helsingfors den 7 november 2000 Undervisningsminister Maija Rask 5

6