EUROOPAN PARLAMENTTI

Transkriptio

1 EUROOPAN PARLAMENTTI Oikeudellisten ja sisämarkkina-asioiden valiokunta Par2 11. marraskuuta 2002 TYÖASIAKIRJA Neuvoston asetus Euroopan yhteisöjen virkamiehiin sovellettavien henkilöstösääntöjen ja näiden yhteisöjen muuta henkilöstöä koskevien palvelussuhteen ehtojen muuttamisesta (KOM(2002) 213) Osa II. URARAKENNE Oikeudellisten ja sisämarkkina-asioiden valiokunta Esittelijät: Malcolm Harbour ja Manuel Medina Ortega DT\ doc PE

2 IV. EHDOTETTUJEN MUUTOSTEN MYÖTÄ ESIIN NOUSSEITA KYSYMYKSIÄ 1. Lineaarinen urarakenne ( 5 ja 6 artiklat; liite 1b) A. Nykyinen järjestelmä 1.1. Uutta lineaarista urarakennetta koskevien seikkojen ymmärtämiseksi on tarpeen kuvailla lyhyesti nykyistä järjestelmää ennen ehdotettuun uuteen järjestelmään siirtymistä. Nykyisessä järjestelmässä henkilöstö jaotellaan ura-alueisiin A, B, C ja D. Lisäksi on olemassa ura-alue LA (kielten alan virkaryhmä), joka on rinnakkainen ura-alueen A kanssa. Kukin ura-alue on jaettu palkkaluokkiin (ura-alueella A on kahdeksan palkkaluokkaa ja uraalueilla B, C ja D kullakin viisi; ura-alue LA ulottuu palkkaluokasta LA 8 palkkaluokkaan LA 3). Kukin palkkaryhmä on jaettu kahdeksaan tasoon, joiden kautta palkka nousee automaattisesti kahden vuoden välein kunnes kahdeksas taso on saavutettu. B. Ehdotettu uusi järjestelmä 1.2. Ennen uuden järjestelmän kuvailua on syytä panna merkille, että komission ehdottamien uudistusten selkärankana on lineaarinen urarakenne yhdistettynä ansioiden perusteella tapahtuvaan ylentämiseen. Uudistetuissa henkilöstösäännöissä pyritään mahdollistamaan se, että Euroopan unionin virkamieskuntaan lähtötasolle palvelukseen otettava henkilö voi ansioidensa mukaan edetä urallaan organisaation korkeammille tasoille (hankkimalla tarvittaessa lisäpätevyyksiä). Nykyisessä järjestelmässä ura saattaa pysähtyä tietyn palkkaluokan ylimmälle tasolle, eikä ansioituminen ole tärkein peruste urakehitykselle. Komission tavoitteena onkin, että uudessa järjestelmässä palkkaprogressio perustuisi todettuihin ansioihin eikä niinkään palvelusvuosiin ja että uran pysähtymisiltä vältyttäisiin. Tätä periaatetta kannattavat käytännössä kaikki Yleistä: Uudessa järjestelmässä nykyiset ura-alueet korvattaisiin kahdella tehtäväryhmällä, AD (administrators, hallintovirkamiehet) ja AST (assistants, avustajat), joista jälkimmäinen muodostettaisiin yhdistämällä nykyiset ura-alueet B ja C ja edellinen yhdistämällä ura-alueet LA ja A. Ura-alueesta D luovuttaisiin asteittaisesti ja se korvattaisiin "sopimushenkilöstöllä". AST-virkamiesten palvelukseen ottamisen vähimmäisvaatimuksena olisi ylempi keskiasteen tutkinto tai pitkälle viedyt keskiasteen opinnot ja vähintään kolmen vuoden pituinen soveltuva työkokemus tai vastaava työkokemus. AD-virkamiesten vähimmäisvaatimuksena olisi vähintään kolmen vuoden opintoja edellyttänyt korkeakoulututkinto ja vähintään yhden vuoden pituinen soveltuva työkokemus tai lisävuosi ensimmäisen tutkinnon jälkeisiä korkeakouluopintoja tai vastaava työkokemus. AST-virkamiehet voisivat siirtyä hallintovirkamiehiksi sertifiointimenettelyllä, jolloin sisäistä kilpailua ei tarvitse järjestää, jos henkilöllä on yliopistotutkinto. Menettely perustuisi työsuorituksiin, arviointiraportteihin, koulutukseen ja mahdollisesti perustettavaan toimielinten väliseen virkamieskouluun. Uudessa järjestelmässä palkkaprogressio olisi lineaarisempi. Ylemmän palkkaluokan palkka olisi aina sama tai suurempi kuin edellisessä palkkaluokassa (nykyisin näin ei ole), jolloin suurempi ansioituminen merkitsisi suurempaa palkkaa. PE /5 DT\ doc

3 Palkkaluokkia olisi myös enemmän: yksitoista AST-virkamiehillä (nykyisiä C- ja B- palkkaluokkia on viisi molempia) ja kymmenen AD-virkamiehillä (nykyisiä A-palkkaluokkia on viisi). Mukaan ei lueta ylimpiä luokkia 14-16, jotka vastaavat nykyisiä palkkaluokkia A2 ja A1. Nykyisin palkkaluokassa on kahdeksan tasoa. Niiden määrä laskisi viiteen (viidenteen tasoon ei liittyisi palkankorotusta), mikä tarkoittaisi sitä, että nykyinen automaattinen prosentin palkankorotus 14 vuoden aikana muuttuisi 12,6 prosentin palkankorotukseksi kahdeksan vuoden aikana. Ylenemisen myötä saatava palkankorotus vaihtelisi 8,5 prosentista nollaan riippuen siitä, millä tasolla ylennetty virkamies oli edellisessä palkkaluokassaan. Siten taso 2 vastaisi 8,5 prosentin, taso 3 vastaisi 4,2 prosentin, taso 4 vastaisi 1,4 prosentin ja taso 5 vastaisi 0 prosentin palkankorotusta. 1.4 Tämän vähennyksen vastineeksi saataisiin vakuudet urakehityksen etenemisestä uusien henkilöstösääntöjen 6 artiklassa ja liitteessä I b esitetyllä tavalla. Sitä ei sovellettaisi yksittäisiin virkamiehiin, vaan sillä säilytettäisiin ennallaan nykyinen keskimääräinen palkkataso koko työskentelyajalta. Tämä kollektiivinen takuu on ammattijärjestöille olennainen osa kokonaisratkaisua. "Méthoden" säilyttämisen ohella se on asia, jossa heidän mielestään ei ole neuvottelun varaa Joidenkin henkilöstöjärjestöjen edustajien mielestä nykyinen urarakenne on toiminut hyvin ja pitäisi säilyttää. Toiset myöntävät vastahakoisesti, että muutos on välttämätön, mutta epäilevät eräitä uuden järjestelmän näkökohtia. He pelkäävät erityisesti sitä, että pätevyyden merkitys vähenisi uudessa järjestelmässä. Heidän mielestään koulutustasoon perustuva nykyinen neljän ura-alueen järjestelmä on yksinkertainen ja että sen lopettamiseksi esitetyt perusteet ovat virheellisiä Eräiden toimielinten hallinnossa ollaan laajalti yksimielisiä lineaarisen urarakenteen "tasapainoisuudesta". Sen avulla päästäisiin eroon motivointia latistavista uran pysähtymisistä, ja järjestelmä, jossa AST-tehtäväryhmästä voitaisiin siirtyä ADtehtäväryhmään takaisi nykyisin ura-alueen A henkilöstöltä edellytettävän laadun. Uusi järjestelmä antaisi myös lisää autonomiaa henkilöstöpolitiikan suhteen. Vastakkaista kantaa edustavat ne henkilöstöjärjestöjen edustajat, jotka katsovat, että jos uudessa urarakenteessa AST-virkamiehet voivat siirtyä AD-virkamiehiksi suhteellisen helposti, ilman lisäkuluja ja ilman kilpailun järjestämisestä koituvia kustannuksia, järjestelmä saattaa olla halpahintainen palvelukseenottomenetelmä, jonka jälkeen varsinkin vauraammista jäsenvaltioista saattaa olla vaikeaa saada riittävän korkeatasoista henkilöstöä, mikä heikentäisi 27 artiklaan kirjattua periaatetta maantieteellisestä tasapainosta Erilliset kysymykset: Hallinnot suhtautuivat hieman varautuneesti ehdotukseen uraalueen D 2 lakkauttamisesta ja uuden sopimushenkilöstöluokan käyttöönottamisesta. Molemmat uudet tehtäväryhmät eivät ilmeisesti riitä kattamaan kaikkia eri toimielimissä tehtäviä töitä. Tässä yhteydessä asia nousee ongelmalliseksi parlamentin suhteen ja saattaa nousta tuomioistuimen suhteen, koska näissä toimielimissä ura-alueen D henkilöstö on 1 "Koulutukseen perustuva luokittelu neljään ura-alueeseen ei ole enää asianmukainen tietotekniikan ja muiden teknisten välineiden yleistymisen vuoksi", perustelut, s Perustelujen mukaan sopimussuhteiset toimihenkilöt "korvaavat ura-alueen D virkamiehet, ja he työskentelevät kaikilla tasoilla komission edustustoissa ja lähetystöissä, virastoissa, toimeenpanovirastoissa ja muissa erityisellä säädöksellä perustetuissa yksiköissä". DT\ doc 3/5 PE

4 keskeisissä tehtävissä. Esimerkkinä mainittiin parlamentin vahtimestarit. Asiaan on ehdotettu parannusta työn kuvausten muutoksilla AST-virkamiesten koulutustasosta jotkut kysyivät vastaavatko AST-palkkaluokkien palkkatasot heiltä edellytettävää koulutusta ja heidän velvollisuuksiaan, etenkin "toimeenpanotehtäviä sekä teknisiä ja toimistotehtäviä". Palkkaluokkaan AST 11 kuuluvalla virkamiehellä olisi sama palkka kuin nykyisellä A5-virkamiehellä, ja AST- ja ADvirkamiesten palkkojen päällekkäisyyden ajanjakso olisi pitempi kuin nykyisillä ura-alueilla B ja A Ura-alue LA:n lakkauttaminen sai eräät henkilöstöjärjestöjen edustajat luulemaan, että nyt suunnitellaan LA-töiden teettämistä tulevaisuudessa yhä yleisemmin sopimushenkilöstöllä. Kielten alan virkaryhmän lakkauttamisella saataisiin hallintoon lisää joustavuutta, mutta se saattaisi johtaa kielipalvelujen ulkoistamiseen ja vaarantaa käännösten korkean laadun, monikielisyysperiaatteesta puhumattakaan. Nämä henkilöstöjärjestöjen edustajat katsoivat, että tällöin syntyisi kiusaus siirtää nykyiset LA-virkamiehet hallintotehtäviin, mikä olisi edullisempaa kuin uusien palvelukseen ottaminen (mikä olisi ristiriidassa sen kanssa, että perusteluissa ilmoitettiin, että uutta verta tarvitaan). Myös maantieteellinen tasapaino, kielten tasa-arvoisuus ja kielipalvelujen ammattitaito voisivat olla uhattuina. Ura-alueen LA lakkauttaminen saattaisi myös aiheuttaa erityisen ongelman tuomioistuimelle, jolla on vaikeuksia saada palvelukseensa tiettyjen kielten juristi-lingvistejä ja joka saattaisi joutua kokemaan asiantuntija-kääntäjien joukkomuuton muiden toimielinten hallinnollisiin ja oikeudellisiin tehtäviin Toimenkuvien ja virkatyyppien (liite I) suhteen on todettava, että henkilöstöllä saattaa olla sama virkatyyppi ("hallintovirkamies"/"kielivirkamies" tai "hallintoavustaja") koko uransa ajan. Henkilöstön toimenkuva voi olla erilainen, mutta se ei näy heidän virkanimikkeissään, jolloin kokeneempia hallintovirkamiehiä voi olla vaikea tunnistaa kokemattomampien joukosta. Voitaisiin ajatella, että virkanimikkeet ovat tärkeitä merkkipaaluja virkamiehen uralla ja että on psykologisesti järkevää palkita ansioitunutta henkilöstöä vaikkapa vain virkanimikkeen muutoksella Ammattipätevyydestä eräät henkilöstöjärjestöjen edustajat totesivat, että 5 artiklan 3 kohdassa AD- ja AST-virkoihin palvelukseen otettavilta edellytettävissä vähimmäisvaatimuksissa ei oteta huomioon, miten paljon yhteiskunta on muuttunut sen jälkeen kun alkuperäiset henkilöstösäännöt laadittiin vuonna Yliopistotutkinnot olivat varsin harvinaisia, ja joissakin maissa oli mahdollista päästä ammatteihin ilman tutkintoja. Tilanne on muuttunut. Alempi korkeakoulututkinto on nykyisin normaali edellytys AD-tason tehtäviin. Vaatimus ylemmästä korkeakoulututkinnosta tai tutkinnon jälkeisestä ammattipätevöitymisestä on yleistymässä. On esitetty, että valiokunta harkitsisi ura-alueen AD vähimmäisvaatimusten korottamista ja/tai sanojen "vastaava työkokemus" (5 artiklan 3 kohdan a ja b alakohdat) poistamista. 2. Siirtyminen tehtäväryhmästä AST tehtäväryhmään AD (45 a artikla) 2.1. Henkilöstön edustajat ovat huolestuneita järjestelmästä, jossa virkamies voi saada siirron tehtäväryhmästä AST tehtäväryhmään AD, siitäkin huolimatta, että kyseessä on ylennys ja tapa palkita ansioitumista. PE /5 DT\ doc

5 45 a artiklassa säädetään, että tehtäväryhmään AST kuuluva virkamies voi palkkaluokasta 5 lähtien siirtyä tehtäväryhmään AD edellyttäen, että "hän on menestyksellisesti suorittanut ylemmän tason koulutusohjelman, joka takaa asianomaisen saavuttaneen 5 artiklan 3 kohdassa vaadittavaa tasoa vastaavan tason." 1 45 a artiklassa säädetään edelleen, että "toimielimet vahvistavat yleisiä täytäntöönpanosäännöksiä käyttäen näiden säännösten täytäntöönpanoa ja erityisesti koulutusta ja siirtoa koskevat urakohtaiset säännöt. Näissä yksityiskohtaisissa säännöissä otetaan huomioon urakehitys." 2.2. Haastateltavat arvelivat, että siirtoehdot eivät olisi yhdenmukaisia AD-henkilöstön laadun säilyttämisen kanssa ja että tämä saattaisi johtaa hallintovirkamiesten "halpatuotantoon", mikä saattaisi puolestaan vaarantaa henkilöstösääntöjen 27 artiklaan kirjatun periaatteen maantieteellisestä tasapainosta. Siksi onkin esitetty, että 45 a artiklaa voitaisiin muuttaa siten, että virkamiehen on suorittanut "ylemmän tason koulutusohjelman, joka takaa asianomaisen saavuttaneen 5 artiklan 3 kohdan b alakohdassa vaadittavaa tasoa vastaavan tason". Pelkkä yleisviittaus 5 artiklan 3 kohtaan olisi käsittämätön ja saattaisi johtaa siihen, että hallintoavustaja tarvitsisi vain hallintoavustajan pätevyyden (5 artiklan 3 kohdan a alakohta) päästäkseen hallintovirkamieheksi. Vaihtoehtoisesti voitaisiin määrätä täsmällisempiä koulutusvaatimuksia. Toiseksi voisi olla hyödyllistä, jos 45 a artiklan viittaus "ylemmän tason koulutusohjelmaan" määriteltäisiin täsmällisesti ja yhdenmukaisesti, jotta virkamiehet välttyisivät sattumanvaraisuudelta ja vaikeuksilta toimielinten välisessä liikkuvuudessa, virkamiesten välisestä epätasa-arvosta puhumattakaan. Kolmanneksi ehdotettiin, että AST-virkamieheltä edellytettäisiin korkeakoulututkintoa siirtymiseen tehtäväryhmään AD ja että toimielimet tarjoaisivat rahoitusta korkeakoulutasoisiin opintoihin AD-virkamiesten korkean tason turvaamiseksi (tähän voitaisiin päästä muuttamalla 5 artiklan 3 kohtaa edellä mainitulla tavalla). Neljänneksi olisi säädettävä, että toimielinten yhteisen rekrytointitoimiston olisi oltava mukana, jotta vältyttäisiin erilaisilta siirtonormeilta toimielinten välillä Esittelijöille kerrottiin myös, että tehtäväryhmän AST palkkaluokka 5 on liian alhainen tehtäväryhmään AD siirtymiseksi, sillä 43 artiklan mukaan virkamiehen arviointiin voi palkkaluokasta 4 alkaen "sisältyä myös lausunto siitä, onko asianomaisella hallintovirkamiehen tehtävien hoitamisessa vaadittavia ominaisuuksia". Tämä tarkoittaisi sitä, että virkamies voitaisiin siirtää jo kahden tai kolmen siirtoa puoltavan henkilöstöarvioinnin jälkeen. On syytä huomauttaa, että asianomainen ei saisi palkankorotusta siirron yhteydessä. Jos siirtotaso nostetaan kuitenkin ylemmäksi, virkamiesten siirtyminen tehtäväryhmästä AST tehtäväryhmään AD olisi toimielinten kannalta taloudellisesti vähemmän houkuttelevaa. Katsantokannasta riippuen kyseessä voi olla hyvä tai huono asia. On esitetty, että tehtäväryhmien AST ja AD välisten siirtojen edellytyksiä olisi kiristettävä. 1 Viittaus 5 artiklan 3 kohtaan sellaisenaan saattaa olla pelkkä virhe. Siksi viittaus mahdolliseen tarkistukseen. DT\ doc 5/5 PE