- Kävitkö meikattavanakin? sulhaseni Jack kysyy, kun istuudun autoon. - Miten paljon valmistautuminen tähän ateriaan sinulle maksoi?

Transkriptio

1 2 - Kävitkö meikattavanakin? sulhaseni Jack kysyy, kun istuudun autoon. - Miten paljon valmistautuminen tähän ateriaan sinulle maksoi? - Halusin vain näyttää kauniilta sinun vuoksesi, minä sanon ja annan hänelle suukon. - No, hän sanoo, - hauska nähdä, ettei tämä liity mitenkään siihen, että me menemme syömään ex-poikaystäväsi ja hänen leffatähtivaimonsa kanssa. - Ei, minä sanon nauraen. - Ei tietenkään! Varttitunnin kuluttua olemme Meatpack Districtillä ja auto pysähtyy Pastis-ravintolan eteen - se on ravintola, jota pidettäisiin rentona ranskalaisena bistrona, ellei se olisi julkkisten suosima paikka ja ellei pöytävarausta saisi jonottaa kolmea kuukautta. Heti, kun astun taksista mukulakivikadulle, kuulen ex-poikaystäväni Tripin huutavan nimeni. Hän ja hänen vaimonsa Ava ovat jo asettuneet yhteen ulkona olevista pöydistä. Pöydän saaminen Pastis'sta on jo sinänsä tarpeeksi vaikeaa, mutta ulkopöydän saaminen on lähes mahdotonta. Tietenkin Trip kertoo heti keskustelun alkumetreillä, että tämä on heidän vakiopöytänsä. Tiedäthän ne julkkikset, jotka menevät ravintoloihin omituisiin aikoihin ja istuutuvat nurkkapöytään selin ikkunaan, koska eivät halua tulla nähdyiksi tai tunnistetuiksi? Trip ja Ava eivät kuulu heihin. - Niinpä minä sanoin DiCapriolle, Trip sanoi yrittämättäkään alentaa ääntään ja nauttien siitä, että naapuripöydissä kaikki kääntyvät katsomaan häntä, - jos sinä et tee sitä, olet hullu! Hän ja Ava nauravat hysteerisesti ja minä ja Jack hymyilemme kohteliaasti. Syöminen Tripin ja Avan kanssa on uskomattoman vaikeaa. Tavan takaa näkee salamavalon välähdyksen ja tietää, että jossakin paparazzi on juuri ottanut kuvan. Tuntee kamerapuhelinten jatkuvan tuijotuksen, kun yrittää haukata paistileipää. Yritän epätoivoisesti syödä viehättävästi, mikä ei ole helppoa, voin kertoa. Ehkä Ava on tämän vuoksi niin laiha. - Hullu DiCaprio, Jack sanoo skottiaksentilla. Okei, muistattehan sen hauskan jutun Tripin häistä? Tyypillinen "tyttö kutsutaan exän häihin ja moukkamainen skottipoikaystävä jättää hänet ja hän pyytää mukaan parhaan ystävänsä Jackin ja pakottaa tämän käyttämään kilttiä ja puhumaan skottikorostuksella säilyttääkseen edes rippeet itsetunnostaan" -tarina. No, Trip ei tavallaan vieläkään tiedä, että

2 Jack esitti Douglasia. Hän ja Ava siis uskovat edelleen, että Jack on Douglas. Joten Jackin täytyy teeskennellä olevansa skotti. Ja minun täytyy teeskennellä, että se päivä oli aivan normaali, että olin kuin kuka tahansa nainen, joka menee exänsä häihin. Okei, ymmärrän, ettei useimpia naisia kutsuta expoikaystävien häihin. Ja ymmärrän, että useimmat naiset eivät vastaa myöntävästi expoikaystävien hääkutsuihin, koska he tapailevat komeita skotteja ja haluavat näyttää exilleen. Ja okei, useimmat naiset, kun he ovat lakanneet tapailemasta komeita skotteja, eivät värvää ystäviään näyttelemään heitä. Eivätkä teeskentele olevansa kihloissa edellä mainittujen skottien kanssa. Mutta toisaalta, minä en ole useimmat naiset. Ja siinä on minun viehätysvoimani. Luulisin. Olen melko varma, että Jack sanoi niin minulle kerran. Tai ainakin luulisin niin. Eikö hän muka sanonut? Joka tapauksessa, yritän sanoa, että minä en ole niin kuin useimmat tytöt. Ja Jack, onneksi minun kannaltani, ei ole niin kuin useimmat miehet. Se on minun onneni. Sen jälkeen, kun menimme Tripin häihin muka parina, Jackista ja minusta on tullut oikea pari. Ja se oli helppo muutos, koska me olimme parhaat ystävät jo ennen häitä. Tarvittiin vain matka Los Angelesiin ja Jack kiltti päällään, että tajusin hänen olevan minulle se oikea. Ja nyt kun olen tajunnut sen, minulla ei ole aikomustakaan palata enää pelkkään ystävyyteen. Koska Jack on ihmeellinen. Todisteena se, että hän pukeutui jälleen kerran skotiksi, tekoaksentteineen kaikkineen, vain pelastaakseen minun ylpeyteni. Ja hän jopa muisti tuoda minulle sen feikkikihlasormuksen, jota käytin Tripin häissä, ja minä vaihdoin sen oikean kihlasormukseni tilalle, kun Jack haki minut taksilla. Tiedän, mitä ajattelet. Miten hän voi jatkaa tuolla tavalla? Se on oikeastaan helppoa. Minä en näet aio tavata Tripiä ja Avaa enää koskaan tämän illan jälkeen. Ja olen varma, että esitettyään skottia koko tämän illan Jack on huomiseen mennessä samaa mieltä. Ehkä jopa myöhemmin tänä iltana. Me olemme täällä kohteliaisuuden vuoksi. (Ja siksi, etten minä pystynyt välttelemään Tripin puheluita. Hän käski sihteerinsä soittaa minulle seitsemän kertaa. Kyllä, seitsemän! Miten monta kertaa hän mahtoi joutua soittamaan Leonardolle saadakseen tämän kiinni...). Tripin sihteeri vakuutti minulle, että Tripin oli pakko kertoa minulle jotakin. Ja minun oli tietenkin pakko saada tietää, mistä oli kyse. Tripin ja minun suhde oli aina hyvin kilpailuhenkinen jo silloin, kun seurustelimme oikeustieteellisessä, mutta nyt en osaa kuvitellakaan, että hänellä olisi minulle vielä jotakin sanottavaa. Uteliaisuus vei silti minusta voiton. Mutta oikeastaan, mitä hän voisi haluta kertoa? Hänhän on voittanut, vai mitä? Hän

3 meni naimisiin meistä ensimmäisenä, ja kaiken kukkuraksi Oscar-ehdokkaan kanssa. Sen kanssa on vaikea kilpailla, ymmärrän sen. Miksi minä olenkaan täällä illallisella? - No, sanoiko hän kyllä? minä kysyn. En halua kysyä, mutta on niin ilmiselvää, että Trip haluaa minun kysyvän lisää tästä typerästä Leonardo DiCaprio -tarinasta. Mies on niin huomionkipeä. Siis Trip. Ei Leonardo DiCaprio. En ole koskaan tavannut Leonardo DiCapriota, mutta hän on varmasti hyvin ystävällinen ja mukava. Vaikka hän oli lapsitähti (kukapa ei olisi rakastanut häntä Kasvukipuja-sarjassa?), joten ehkä hän ei ole niin mukava miltä näyttää, vaikka hän tuntuukin suhtautuvan ympäristöasioihin intohimoisesti. Mutta nyt eksyn asiasta... - Itse asiassa, Brooke, Trip sanoi, - hän sanoi kyllä. Leo esittää pääosaa Avan seuraavassa pätkässä. Minua raivostuttaa, että Trip sanoo elokuvia "pätkiksi" aivan kuin hän olisi Orson Welles tai jotain. Hän ei ole edes Avan ohjaaja. Hän on vain Avan agentti. Eikö hän riko jotakin luottamuksellisuuspykälää? Muistutus itselle: kysy asianajoliitosta, mitkä ovat luottamuksellisuusongelmat, jos agentilla on romanttinen suhde edustamansa näyttelijättären kanssa. - Hienoa, Jack sanoi. - Hulvatonta. Minä en usko, että skotit sanovat "hulvatonta", mutta annan asian olla, koska Jack suhtautuu niin hienosti siihen, että joutuu esittämään skottia arki-iltana. Ja joka tapauksessa elokuvajutut ovat luultavasti Jackille tämän illan ainoa plussa. Jack on aina halunnut näyttelijäksi, mutta hän ei koskaan oikeastaan yrittänyt sitä tosissaan. Hän on niin kuin oikeusasianajajat - turhautuneita näyttelijöitä, jotka käyttävät dramaattisia kykyjään oikeussalissa näyttämön sijasta. - Ja Ava on naispääosassa, Trip jatkoi, kun tarjoilija alkoi tyhjentää pöytää. Minä rukoilen mielessäni, etteivät Trip ja Ava halua tilata jälkiruokaa ja minä ja Jack pääsemme pois. - DiCaprio esittää ex-poikaystävää, jonka häihin Ava menee. Äkkiä aika alkaa kulkea kuin hidastettuna. - Anteeksi mitä? minä kysyn. Kuulin varmasti väärin. - Ai, unohdinko kertoa siitä? Trip kysyy ja pieni omahyväinen virne leviää hänen huulilleen. - Pätkä kertoo naisesta, joka menee ex-poikaystävänsä häihin. Tarina alkaa kuulostaa hälyttävän tutulta. - Hetkinen, minä sanon. - Avan seuraava elokuva kertoo tytöstä, joka menee expoikaystävänsä häihin?

4 - Kyllä, Trip sanoo nauraen. - Sinä inspiroit minut kirjoittamaan sen! - Kirjoititko sinä sen? minä kysyn. Oikeustieteellisessä Trip ei osannut kirjoittaa, vaikka hänen henkensä olisi riippunut siitä. Tai arvosanojen keskiarvo. - No jaa, Trip sanoo. - Minä kirjoitan sitä parhaillaan. Mutta sopimus on jo allekirjoitettu. Ja nyt tähdet on kiinnitetty! - Kuka esittää Jackia? Jack kysyy unohtaen skottiaksenttinsa. - Kuka Jack on? Trip kysyy. - Douglasia, minä oikaisen. - Hän tarkoittaa Douglasia. Kuka esittää Douglasia? - On vaikea löytää ketään, joka osaa vakuuttavasti skottiaksentin, Ava sanoo. - Se on juuri nyt meidän suurin ongelmamme. - Tarvitsette vain jonkun, joka osaa teeskennellä skottiaksenttia, Jack huomauttaa ja minä tartun hänen polveensa pöydän alla. Valitettavasti se ei vaikuta toivotulla tavalla. Hän luulee minun flirttailevan, joten hän kietoo käsivartensa vyötärölleni. Joskus on kirous olla niin pahuksen vastustamaton. - Tämän illallisen tarkoituksena on kysyä minulta, saatko tehdä elokuvan minusta? minä kysyn. - Koska et saa. Siis haluaisin, ettet tekisi sitä, sanon. Minähän tiedän oikeuteni. Ja heti kun pääsen kotiin, minä menen tietokoneelleni ja selvitän, mitkä ne ovat. - Minun ei tarvitse kysyä sinulta lupaa kirjoittaakseni elokuvan sinusta, Trip väittää. - Muista, että minäkin kävin oikeustieteellistä, joten tiedän, etten tarvitse sinun lupaasi. Sinä et ole kuuluisa. Kiitos, Trip, että muistutit tästä päivänselvästä asiasta. - Voisin silti haastaa sinut oikeuteen, minä sanon. - Sinä et tee sitä, Trip sanoo nauraen makeasti pelkälle ajatukselle. - Mutta vaikka tekisitkin, studiolla on lauma lakimiehiä. - Hyvä tietää, minä sanon, - koska kuulostaa siltä, että sinulla saattaa olla edessäsi oikeusjuttu tai pari. - Kiitos huolenpidostasi, Brooke, Trip sanoo. - Mutta minä haluaisin haastatella sinua, jotta saisin taustatietoa käsikirjoitukseen. Mitä sanot? Vanhojen aikojen kunniaksi? - Ömm, minä sanon. - Ei kiitos. Minä en oikeasti halua tehdä sitä. En vain siksi, että Trip on ex-poikaystäväni. Enkä vain siksi, ettei Trip tiedä koko tarinaa minun osallistumisestani hänen häihinsä. Itse asiassa nekin ovat itsessään aika hyviä perusteluja, vai mitä? Kyllä, ehdottomasti... Mutta ennen kaikkea syynä on se, että hän kirjoittaa elokuvaa minun elämästäni. Eikä se kerro hyvistä ajoista. Olen varma, ettei hänellä ole kohtausta kaikesta hyväntekeväisyystyöstä,

5 jota teen New Yorkissa. No hyvä on, minulla ei ole hirveästi aikaa hyväntekeväisyydelle, koska teen neljäntoista tunnin työpäiviä, mutta minä osallistun muodollisiin hyväntekeväisyysjuhliin, joten se pitäisi ottaa huomioon. Ja hän voisi vaikka kirjoittaa kohtauksen siitä kerrasta, jolloin minä autoin sokean naisen Lexingtonin yli lounastunnilla. Se olisi mukavaa. Mutta minä tiedän, ettei hän kirjoita sellaista elokuvaa. Ei, se on taatusti elokuva surullisesta sinkkutytöstä New York Cityssä. Sen sijaan, että kohtauksissa kuvattaisiin tytön upeutta, Trip kirjoittaa kohtauksia, joissa tyttö pohtii pakkomielteenomaisesti menoa expoikaystävänsä häihin. Ei kohtauksia, joissa tyttö työskentelee tärkeässä lakifirmassaan, vaan sellaisia, joissa hän tekee hölmöyksiä yrittäessään turhaan säilyttää itsetuntonsa rippeet. Ei kiitos! Ja lisäksi, kun ajattelen, mitä tuhlasin tänä iltana pelkästään hiuksiini ja meikkiini, minulla ei ole varaa tavata Tripiä päivittäin. Asia on loppuun käsitelty. Minä en oikeastaan tiedä, mitä loppuaterian ajan puhutaan. Tuskin tajuan, kuka maksoi laskun tai maksoiko kukaan. Päässäni pyörii vain: ex-poikaystäväni tekee minusta elokuvan. Jack ohjaa minut taksiin ja minä avaan ikkunan saadakseni raitista ilmaa, kun ajamme kohti keskustaa. - No, Jack sanoo ja katsoo minua. - Luuletko, että he tarjoavat minulle osaa? Seuraava osa Brenda Janowitzin jatkotarinasta Tositarina ilmestyy ensi perjantaina!