SAATTAEN VAPAUTEEN ASUMISEN TUKEA UUSISSA SEURAAMUSMUODOISSA Olli Kaarakka

Transkriptio

1 SAATTAEN VAPAUTEEN ASUMISEN TUKEA UUSISSA SEURAAMUSMUODOISSA Olli Kaarakka

2 2 TIIVISTELMÄ Saattaen vapauteen -projektissa kehitettiin tehostettua tuettua asumista uusiin seuraamuksiin sijoitettaville pääkaupunkiseutulaisille asunnottomille rikosseuraamusasiakkaille. Henkilöstöresursseja olivat projektin vastuuhenkilönä projektipäällikkö sekä kaksi projektiasumisohjaajaa. Projektissa oli yhteensä 23 asiakasta, joista ensimmäisen valvottu koevapaus alkoi ja viimeisin projektiin tullut asiakas aloitta koevapautensa Projektin tehostettu tuki päättyi Intensiivisempien tukimallien kehittäminen mahdollisti haasteellisempien asiakkaiden vastaanottamisen Kriminaalihuollon tukisäätiön tukiasumispalveluihin. Projektin tarkoituksena oli selvittää, millaista tehostettua tukea tarvitaan sijoitettaessa kaikista huonoimmassa asemassa olevia, asunnottomia rikosseuraamusasiakkaita onnistuneesti uusiin seuraamusmuotoihin RISE:n ja kotikunnan päätöksellä tukiasumispalvelujen piiriin. Tällä pyrittiin vähentämään haastavimman kohderyhmän sijoitusten epäonnistumisia ja samalla turvattiin asunnottomien yhdenvertainen oikeus päästä uusiin seuraamusmuotoihin. Projektissa pyrittiin kannustamaan ja tukemaan uusien seuraamuksien (valvottu koevapaus) järjestelyjä erityisesti niille asunnottomille asiakkaille, joille asteittainen vapautuminen on yhteiskuntaan paremmin integroitumisen kannalta erityisen tärkeää. Asiakaskokeilussa olleet ovat saaneet tehostettua asumisen tukea, joka tarkoittaa intensiivisempää asiakaskontaktointia (vähintään kaksi kertaa viikossa), rikos- ja päihdekeskusteluja (päihteiden käyttö, muutosmotivaatio ja uusintarikollisuuteen vaikuttaminen) ja asiakkaan tarpeiden pohjalta räätälöityä tukea (virastoasiointi, lomakkeiden täyttö, kaupassa käynti, työnhakeminen tai opiskelu). Tämän lisäksi asiakaskokeilussa olleiden kohdalla asumisohjaus on sisältänyt läheis- ja perhetyötä sekä retkahduksen sattuessa retkahduksen käsittelyä. Tarkoituksena on luoda käytäntöjä käsitellä retkahduksia osaksi asumisohjausta - kevyellä ja asumisohjaukseen sopivalla tavalla. Kolmen käsittelykerran rungon testaus aloitettiin syksyllä 2014 ja kokemuksien pohjalta koottiin lopulta alustava työ- ja ohjekirja. Yhden asiakkaan kohdalla on pystytty jatkamaan vankilassa aloitettua ohjelmatyötä. Projekti on ollut kiinteästi mukana Vapautuvien asumisen tuen verkoston (VAT) verkostotapaamisten järjestelyissä ja hyödyntänyt verkostoa sekä kehittämistyössä että jakaen omaa osaamistaan verkostolle. Projekti on ollut yhteensä yhdessätoista VAT-verkostotapaamisessa, joista kymmenessä koordinointi on tapahtunut projektipäällikön toimesta. Projektin aikana tehostetun tuen piirissä olleesta 23 asiakkaasta 13 on siirtynyt itsenäisempään asumiseen: Krits tukiasunto (5), Y-säätiö välivuokraus (1), muu asunto (6), Nal: Alkuasunnot (1). Projektin tuesta luopui kolme ja heidän jatkoasumisesta ei ole tietoa. Yhden asiakkaan olinpaikka ei ole tiedossa. Yksi asiakas menehtyi projektin aikana. Projektin päätyttyä viisi asui vielä asumisvalmennusyksikön solussa. Valvottu koevapaus onnistui keskeytyksettä yhdeksältä asiakkaalta (kahdella oli vielä koevapaus kesken, kun projektin tuki päätettiin). Kahdella oli määräaikainen keskeytys ja kymmenellä koevapaus keskeytyi kokonaan. Keskeytysten määrä oli prosentuaalisesti suuri n. 50 %. Tähän vaikutti erityisesti asiakaskunnan haastavuus ja asumisvalmennusyksikön mahdollistama toimeenpanosuunnitelman toteutumisen valvonta normaalia koevapautta intensiivisemmin. Koevapauden keskeytykset eivät kuitenkaan ennustaneet huonompaa menestystä asumispolussa.

3 3 Sisällys TIIVISTELMÄ JOHDANTO MIKSI UUSIIN SEURAAMUKSIIN TARVITAAN TEHOSTETTUA TUKEA? KENEN PITÄISI PÄÄSTÄ VALVOTTUUN KOEVAPAUTEEN? MITKÄ OVAT VALVOTUSSA KOEVAPAUDESSA OLEVIEN TARPEET? KUINKA TARPEISIIN VOITAISIIN VASTATA? SAATTAEN VAPAUTEEN PROJEKTIN TAVOITTEET JA KULKU PROJEKTIN PÄÄTAVOITE, PÄÄMÄÄRÄ JA KOHDERYHMÄ PROJEKTIN KAARI ELI TOIMENPITEET MITÄ SAATTAEN VAPAUTEEN PROJEKTI TUOTTI KONKREETTISET MUUTOKSET KÄYTÄNNÖN ASUMISOHJAUSTYÖSSÄ YHTEISTYÖN KEHITTYMINEN PAIKALLISESTI VALTAKUNNALLISEN YHTEISTYÖN KEHITTYMINEN MITKÄ OLIVAT PROJEKTIN TULOKSET? ASIAKKAIDEN KOKEMUS YHTEISTYÖTAHOJEN KUVA PROJEKTISTA TYÖNTEKIJÖIDEN NÄKÖKULMA MITÄ VAIKUTUKSIA PROJEKTILLA ON OLLUT? VAIKUTUKSET ASIAKKAIDEN ARKEEN TOIMINTATAPOJEN MUUTOKSET TUKIASUMISPALVELUISSA YHTEISTYÖN KEHITTYMINEN PROJEKTIN HAASTEET PROJEKTIN YHTEISKUNNALLINEN MERKITYS MITÄ JÄI KESKEN JA MIHIN AIKA MENI? LIITTEET LIITE 1: Toiminta ja verkostot asiakkuuden aikana sekä asumis- ja työllistymispolku LIITE 2: Haasteet... 29

4 4 1. JOHDANTO Saattaen vapauteen -projektissa (Sava) tarkoituksena on ollut kehittää tehostettua tukea uusiin seuraamuksiin sijoitettaville Kriminaalihuollon tukisäätiön asiakkaille. Käytännössä uusi seuraamus tarkoittaa valvottua koevapautta, koska valvontarangaistusta suorittavia asiakkaita ei rangaistuksen toimeenpanon luonteesta johtuen saatu yhtään projektin asiakkaaksi. Valvottu koevapaus on osa vankeustuomiota ja se sijoittuu vankeuden loppuosaan. Sen yhtenä päämääränä on tukea vapautuvaa henkilöä selkeyttämään elämäntilannettaan ja rakentamaan sellaista arkea, joka auttaa pysymään irti rikoksista ja hoitamaan muita elämisen vaikeuksia. Koevapaus paikantuu vankeusrangaistuksen sisällä harkinnan, tutustelun ja muutosten pohdinnan ajaksi. Se on myös aika, jolloin sosiaalisen kuntoutuksen mahdollisuuden avautuvat. Tarkoituksena on ollut saada asiakkaiksi kaikista huonoimmassa asemassa olevia asunnottomia, joiden mahdollisuudet muuten valvottuun koevapauteen ovat heikot. Tämä on myös se joukko, joka erityisesti tarvitsee asteittaista vapautumista ja tukea normaaliin arkeen harjoittelussa. Asteittaisen vapautumisen ja erityisesti valvotun koevapauden kautta se onnistuu suunnitelmallisesti ja vaikka koevapaus ei aina keskeytyksettä onnistu, niin tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö vapautuminen lopulta onnistuisi hyvin. Koevapaus on aikaa, joka mahdollistaa siviilielämään valmistumisen ja oman elämän uudelleen suuntaamisen. Parhaimmillaan se ylläpitää päihteettömyyttä ja antaa mahdollisuuden hoitaa arjen reunaehtoja kuntoon. Koevapauden aikana valvonta tapahtuu vankilan säännöin ja vähäiseltäkin tuntuva rike, johtaa kontrollitoimenpiteisiin. Kontrolli voidaan nähdä osana sosiaalista kuntoutusta, jos muu sosiaalinen tuki on tarpeeksi riittävää. Hyvin suoritettu koevapaus voi luoda onnistumisen kokemuksen. Vaatimukset suorituksen onnistumiseen ovat kovat, joten erityisen tarkan valvonnan alla ei ole varaa "virheisiin". Täytyy olla paljon enemmän kuin mallikansalainen. Rikosseuraamusta suorittavien terveyttä koskevassa tutkimuksessa (Rikosseuraamuslaitoksen julkaisuja 1/2010) todetaan, että vankilasta vapautuvien asunnottomuuden taustalla on usein päihde- ja mielenterveysongelmia sekä erilaisia somaattisia sairauksia. Vankeusrangaistusta suorittavista 88 %:lla todetaan olevan pitkäaikaisia päihdeongelmia ja 67 %:lla mielenterveysongelmia. Työkyvyn arvioitiin alentuneen 30 %:lla ja työkyvyttömiksi nähtiin liki 18 %. A-klinikkasäätiön tutkimuksessa (Rikosseuraamuslaitoksen julkaisuja 1/2016) todetaan, että vankilassa tai yhdyskuntapalveluissa olleet ovat muita päihdeongelmaisia huonommassa kunnossa ja ongelmat ovat vakavoituneet vuosi vuodelta. Heillä myös todetaan olevan kasautuneita elämänvaikeuksia, päihteiden sekakäyttöä ja terveydellisiä ongelmia, kuten käyttöön liittyviä tartuntatauteja. Heillä on myös muita päihdehoidon asiakkaita enemmän hoitojaksoja sairaalassa. Kaikista huonoimmassa asemassa olevilla on myös huonoin mahdollisuus päästä koevapauteen. Projektissa oli yhteensä 23 asiakasta, joista ensimmäisen valvottu koevapaus alkoi ja viimeisin projektiin tullut asiakas aloitta koevapautensa Projektin tehostettu tuki päättyi Projektin tehostettuun tukeen otettiin asiakkaita tällä aikavälillä hakemusten ja haastattelun perusteella. Jokaisen hakijan kohdalla piti selvittää, oliko tehostettu tuki tarpeellinen asiakkaalle ja miten Saattaen vapauteen -projekti soveltui valvotun koevapauden toimeenpanosuunnitelman sisällöksi. Yhteistyötä tehtiin tiiviisti vankiloiden ja erityisesti valvotuista koevapauksista vastaavien työntekijöiden kanssa. Asiakkaan vapautumisen jälkeen tiivis yhteistyö jatkui usein yhdyskuntaseuraamustoimiston valvojan kanssa, mikäli asiakas oli määrätty valvontaan.

5 5 Alussa projektissa oli vahva eetos pyrkiä sisällyttämään asiakkaiden koevapauksiin Rikosseuraamuslaitoksen akreditoituja ohjelmia, jotta rangaistusaikainen kuntouttava työ saisi selkeän jatkumon. Aika pian huomattiin, että ohjelmien sisällyttäminen koevapauteen ei ole tarkoituksenmukaista kuin erityisissä tapauksissa. Toisaalta kuitenkin vankilassa tehdyn ohjelmatyön sisältöjen ymmärtäminen oli hyödyksi useissakin tilanteissa ja antoi myös työvälineitä kokonaisvaltaisempaan asumissosiaaliseen työhön. Kokonaisvaltaisempi ohjaus ja asiakaslähtöiset keskustelut soveltuivat parhaiten tehostettuun tukeen. Näin myös ohjaajan ja asiakkaan välinen luottamuksellinen suhde pystyi kehittymään enemmän asiakaslähtöisesti. Strukturoidut keskustelut eivät kokemuksemme mukaan olisi tukeneet hyvin tätä kehitystä. Asiakkailta saatu palaute myös tuki tätä ajatusta. Projektissa oli tarkoitus innovoida uusia tehostetun tuen muotoja ja saada uusia kokemuksia erilaisten tukimuotojen käytöstä. Tämän takia projektin työntekijät tekivät ensimmäisenä vuotena useita tutustumiskäyntejä muihin asumispalveluihin ja pyrkivät selvittämään hyviä työmuotoja asumusohjauksen osana. Päätimme projektissa, että kokeilut tehtäisiin systemaattisesti, jotta seurantaa olisi helpompi tehdä. 2. MIKSI UUSIIN SEURAAMUKSIIN TARVITAAN TEHOSTETTUA TUKEA? Saattaen vapauteen projektissa kokeiltiin erilaisia tehostetun tuen muotoja uusiin seuraamuksiin sijoitetuille asunnottomille rikosseuraamusasiakkaille. Aluksi kohderyhmä oli asunnottomia helsinkiläisiä, mutta kohderyhmää laajennettiin projektin edetessä Espooseen ja Vantaalle. Projektin alusta lähtien asiakkaiden asumisohjaus oli intensiivisempää ja alkoi jo hyvissä ajoin ennen uuden seuraamuksen alkamista. Tarkoituksena oli luoda tiivis asiakassuhde projektiin osallistuvien asiakkaiden ja asumisohjaajan välillä, jossa lähityö ja paikallaolo korostuvat. Asumisohjauksessa korostuivat tiivis yhteistyö yhteistyökumppaneiden kanssa, eli Rikosseuraamuslaitoksen (Rise) ja Helsingin terveys- ja sosiaaliviraston sekä asiakkaan tarpeiden pohjalta kartoitettujen eri tahojen kanssa. Tuen kehittämiseen liittyi hyvin olennaisena osana myös projektin työntekijöiden kouluttautuminen Rikosseuraamuslaitoksen akkreditoituihin vaikuttaviin ja motivoiviin ohjelmiin. Tällä pyrittiin luomaan asiakkaan kuntoutusjatkumoa siviiliin, jolloin esimerkiksi joidenkin ohjelmien läpikäyminen valvotun koevapauden aikana helpottui. Tämä tietysti tarkoiti myös tiivistä yhteistyötä Risen uusia seuraamuksia asiakkaille valmistelevien virkamiesten kanssa, koska ohjelmatoiminnan tarve määritellään lähtökohtaisesti Riselta käsin yhteistyössä asiakkaan kanssa. Uusiin seuraamuksiin pääsemisen edellytyksenä on suhteellisen vakaa tilanne siviilissä. Jotta seuraamus voisi jatkua joko valvottuna koevapautena tai olla valvontarangaistus, niin henkilöllä täytyy olla asunto. Valvottuja koevapauksia valmistellaan myös sen perusteella, kuinka todennäköisenä voidaan pitää koevapauden onnistumista ilman keskeytyksiä. Riskit ovat suurimmat henkilöillä, jotka tarvitsevat paljon tukea vapauduttuaan. Riskien tai tuen riittämättömyyden takia koevapaus voidaan jättää järjestelemättä. Tehostetulla tuella voidaan varmistaa vankien yhdenvertainen mahdollisuus päästä koevapauteen ja mahdollistaa koevapaus erityisesti sellaisille vangeille, joilla ei ole asuntoa ja siviilielämän haasteet aiheuttavat tuen tarvetta (virastoasiointi, arjen taidot, päivärutiini). Tehostetulla tuella pyritään auttamaan asiakasta selviytymään valvotusta koevapaudesta ja erityisesti nivelvaiheista: koevapauden alusta ja lopusta. Tukea jatkettiin seuraamuksen jälkeenkin, jolloin missään vaiheessa ei tullut yhtäkkistä putoamista siviiliin. Tukea vähennettiin hallitusti yhteistyössä asiakkaan kanssa.

6 KENEN PITÄISI PÄÄSTÄ VALVOTTUUN KOEVAPAUTEEN? Vuonna 2014 valvottuun koevapauteen sijoitettiin 615 vankia, mikä oli kuusinkertainen määrä vuoteen 2007 verrattuna. Peruutettujen koevapauksien osuus päättyneistä koevapauksista oli 16 prosenttia. 1 Prosenttiosuus peruuntuneista koevapauksista on yllättävän pieni. Myös uusimisriski valvotun koevapauden (kolmen vuoden seuranta) kautta vapautuneista on alhainen (24,7 %). Selittävinä tekijöinä voi olla seuraavat asiat. - Valvottuun koevapauteen sijoitetut voivat olla vankipopulaatiosta muita enemmän motivoituneempia rikollisuudesta irrottautumiseen. - Koevapauteen sijoitetaan suhteellisesti enemmän naisia, ensikertalaisia ja vanhempia vankeja. - Koevapauteen sijoitetuilla on vankipopulaation verrattuna parempi sosioekonominen asema. On erittäin hyvä, että koevapauksia järjestellään mahdollisimman usealla, koska asteittainen vapautuminen on joka tapauksessa kaikista järkevin tapa palata normaaliin siviilielämään. Valvottu koevapaus olisi erittäin tärkeä juuri niille henkilöille, joille siviiliin palaaminen on kaikista haastavinta. Tähän liittyy esimerkiksi asunnottomuus, alhainen sosioekonominen asema, korkeampi riski syyllistyä rikoksiin ja päihdeongelma. Projektin kokemukset osoittivat selkeästi, että valvotun koevapauden määräaikainen tai pysyvä peruuttaminen ei kuitenkaan indikoi ongelmia asumispolussa. Vaikka koevapaus keskeytyisi rikkomukseen, niin vapauduttua asuminen onnistuu hyvin ja jatkuu itsenäisempään tuettuun asumiseen. Valvotun koevapauden aikana on jo saatu valmisteltua vapautumista paljon, että kynnys vankilasta vapauteen ei enää tunnu niin suurelta. Lyhytkin aika valvotussa koevapaudessa voi parantaa vapauden haasteiden vastaanottokykyä. Valvotun koevapauden valmisteleminen vaatii kuitenkin sen verran aikaa, että aivan lyhyellä tuomiolla se ei onnistu. Kuitenkin lyhytaikaisille vangeille tulisi myös vapautuminen valmistella samanlaisella intensiteetillä kuin valvottu koevapaus järjestellään. Tämän takia erityisesti yhteistyö vankilan, kunnan ja järjestöjen välillä on äärimmäisen tärkeää MITKÄ OVAT VALVOTUSSA KOEVAPAUDESSA OLEVIEN TARPEET? Saattaen vapauteen -projektin asiakkaiden tarpeet vaihtelivat hyvin paljon. Ensisijainen tarve oli asunnolle, missä valvotun koevapauden voi suorittaa. Tähän liittyi hyvin voimakkaasti se, että valvotun koevapauden järjestelyä ei aloiteta, ellei ole tietoa asunnosta. Esimerkiksi Kritsin asumisvalmennusyksikön jonoon pääseminen yleensä riitti. Jonoon pääseminen ei kuitenkaan vielä tarkoita, että asunto olisi tarjolla juuri silloin, kun koevapauden pitäisi alkaa. Yleensä asumisvalmennusyksikössä tiedetään noin viikkoa ennen koevapauden alkua, onko asunto tarjolla vai ei. Useimmiten tuen tarve liittyi päihteidenkäytön vähentämiseen tai lopettamiseen, viranomaisasiointiin, arjen taitoihin ja rikollisesta elämäntavasta irrottautumiseen. Useimmiten tuen tarve arvioitiin yhdessä vankilan työntekijän sekä asiakkaan kanssa. Parhaimmissa tapauksissa asiakasta voitiin tavata useamman kerran ennen 1 Rikosseuraamuslaitoksen tilastoja 2014

7 7 valvotun koevapauden alkamista, jolloin tarpeet tulivat paremmin esille, kun tutustumista projektiasumisohjaajan kanssa oli jo tapahtunut. Vaikka tarpeita arvioidaankin etukäteen ja valvotun koevapauden toimeenpanosuunnitelmaan voidaan sopia tarpeisiin vastaavia keskusteluja projektiasumisohjaajan kanssa, niin lopulta kuitenkin tuki muuttui usean asiakkaan kohdalla asiakaslähtöisemmäksi. Rangaistusluonteensa vuoksi valvotun koevapauden sisältöjen määrittäminen on hyvin viranomaislähtöistä vaikkakin se tehdään vuorovaikutuksessa asiakkaan kanssa. Pelot siviiliin siirtymisestä ovat pitkän vankilatuomion suorittaneille todellisia ja voivat olla vahvoja. Jos vankilassa elämää on saatu kuntoon jo jonkin verran, on vahva tuki koevapauteen siirryttäessä selkeästi hyödyllinen, jopa välttämätöntä, jotta voi kohdata pelkoja ja totutella rauhassa siviilielämään. Parhaassa tapauksessa heikoimmassa asemassa oleville vangeille mahdollistuu asumisen opettelu asumisvalmennusyksikössä. Vaikka muutosta ei tapahtuisi, heille syntyy kokemus toisin tekemisen ja elämisen mahdollisuudesta. Toisaalta jo yksi vankilatuomio voi johtaa sellaisiin pelkoihin, häpeän tunteisiin ja leimautumisen kokemuksiin, että oman elämän rakentamiseen sen jälkeen tarvitaan tukea. Valtaosalla vankilasta vapautuvista on päihdeongelmia ja niiden huomioiminen on tarpeellista kaikissa sosiaalisen kuntoutuksen tukimuodoista. Päihdetyön orientaatio on hyvä sijoittaa kaikkiin muihin tukimuotoihin, joita vapautuville tarjotaan. Pitkänen ym. (Rikosseuraamuslaitoksen julkaisuja 1/2016) toteavat, että vankeudessa tai yhdyskuntapalvelussa olleet päihdekuntoutusasiakkaat ovat monessa suhteessa erilaisia kuin muut päihdehoitoon hakeutuneet. Sekä avo- että laitoskuntoutuksessa olleet poikkeavat iältään muista päihdekuntoutusta tarvinneista. He ovat nuorempia, useimmat myös hakeutuneet hoitoon nuorempina ja osa heistä myös kuollut nuorempina kuin muut päihdekuntoutusta tarvinneet. Lisäksi vankeudessa tai yhdyskuntapalvelussa olleet päihdeongelmaiset ovat vaativampia kuin muut päihdekuntoutujat. Heillä on enemmän laitoshoitojaksoja ja heidän hoitojakson keskeytyvät useammin kuin muiden. Lisäksi heille on kirjattu enemmän huumeiden ja lääkkeiden sekakäyttöä, tartuntatauteja ja mielenterveyshäiriöitä kuin muille päihdeasiakkaille. Päihdeongelmien rinnalla tai niihin kietoutuneena myös työttömyys ja vähäiset työelämäkontaktit sekä kouluttamattomuus ovat osa vankilasta vapautuvien elämää. Vankilasta vapautuvilla on usein pitkiä katkoksia työmarkkinoille, vankeudesta tai muista vaikeuksista johtuen, osalla ei ole lainkaan työkokemusta tai työkokemusta on kertynyt pätkittäin niin sanotuilta harmailta työmarkkinoilta. Arjen sisältöjen kannalta työkokeilut ovat merkittävä sosiaalisen kuntoutuksen muoto. Vapautuvalle henkilöille ne tarjoavat vaihtoehtoisen toimintatavan rakentaa uudenlaista minäkuvaa ja nähdä itsensä toisin. Työkokeilut mahdollistavat uudenlaisen toimijuuden rakentamisen. Myös erilaisissa toimintaympäristöissä toimiminen ja sosiaalisten kontaktien rakentuminen muihin kuin vertaisiin tai alakulttuurissa eläviin kavereihin tapahtuu luonnollisesti KUINKA TARPEISIIN VOITAISIIN VASTATA? Kokonaiskuvassa tarpeisiin vastaaminen on mahdollista vain vankilan, kunnan ja järjestöjen yhteistyöllä. Tarpeiden määrä on niin moninainen, että verkostomainen työote on välttämättömyys niin vapauden kuin valvotun koevapauden valmistelussa. Tämä vaatii varmasti hyvin paljon vankilalta, koska koevapauden järjestelijän tulisi tuntea hyvin palvelukenttä sen kunnan alueella, mihin koevapaus järjestellään. Projekti mahdollisti sen, että projektiasumisohjaajalla oli hyvä kuva palvelutarjonnasta ja hän pystyi koevapauden järjestelyn aikana ehdottomaan erilaisia vaihtoehtoja ja koevapauden aikana ohjaamaan oikeiden palvelujen piiriin.

8 8 Projektin kokemukset osoittivat, että valvotun koevapauden aikaiset velvoitetut tapaamiset synnyttivät luottamuksellisen suhteen asiakkaan ja projektiasumisohjaajan välillä. Tapaamisten velvoittavuus on lähtökohtaisesti alkutilanteena huono. Projektiasumisohjaajien empaattinen ja tukeva työote loi kuitenkin tapaamisiin hyvän ilmapiirin, jossa lähtökohtaisesti asiakas pystyi määrittämään tapaamisten sisällön. Asiakkaiden palautteessa tuli esille tarve normaaleihin keskusteluihin ilman mitään määriteltyä sisältöä normaali ihmisen kohtaaminen. Niin no, mitä mä luulin just sillon ku eka keskustelu on, ni luulin et se on virallisempaa ja istutetaan penkkiin ja kuulustellaan tai et ois joku selvä aihe mist keskustellaan. Mut just tällaset niinku henkilökohtaset keskustelut missä jutellaan vaan mitä mieleen tulee ni on oikeen virkistäviä ja terapeuttisia. (Asiakas Saarholmin haastattelussa 2014) Vankilasta vapautuvat henkilöt toimivat sellaisessa valintojen horisontissa, että heidän todelliset mahdollisuudet tehdä rikollisuudesta irrottautumista tukevia valintoja ovat usein rajalliset. Esimerkiksi velkaantuminen, luottotiedottomuus ja hoitamattomat päihdeongelmat eivät poistu itsestään vaan niiden selvittämiseen tarvitaan aikaa, asiantuntemusta ja tukea. Kuitenkin ja juuri edellä mainituista syistä henkilökohtaisen huomioiminen sosiaalisen kuntoutuksen ja tarvittavan tuen näkökulmasta on välttämätöntä. Sosiaalinen kuntoutus on prosessi, joka vankilasta vapautuvien kanssa on hyvä aloittaa jo rangaistusaikana. Vankila tarjoaa pysähtymispaikan ja mahdollisuuden miettiä elämää uudella tavalla. Valvottu koevapaus siirtää vankilassa aloitetun kuntoutuksen siviiliin ja tarjoaa siihen turvalliset reunaehdot. Sosiaaliset verkostot ovat usealla kapeutuneet alakulttuureihin ja elämä rakentuu niiden ympärille. Minäkuvan muutos ja uudenlainen suhde yhteiskuntaan edellyttävät yksilön perustarpeet huomioivaa palvelujärjestelmää, joka luo reunaehdot sosiaaliselle kuntoutukselle. Yksilön toimintamahdollisuudet ja toimijuuden mahdolliset uudelleen suuntaamiset tapahtuvat sekä omista lähtökohdista että yhteiskunnan mahdollistamien reunaehtojen sisällä. Vertaistuki voi vastata vankilasta vapautuvan tarpeisiin

9 9 3. SAATTAEN VAPAUTEEN PROJEKTIN TAVOITTEET JA KULKU Saattaen vapauteen - asumisen tukea uusissa seuraamusmuodoissa projektin tarkoituksena oli selvittää ja kehittää erilaisen tehostetun tuen muotoja uusiin seuraamusmuotoihin Kriminaalihuollon tukisäätiön asumisvalmennusyksikköön sijoitettaville asunnottomille pääkaupunkiseudun rikosseuraamusasiakkaille. Projektissa pyrittiin siihen, että Rikosseuraamuslaitoksen eri yksiköiden ja pääkaupunkiseudun sosiaali- ja terveysviraston yhteistyön kautta turvataan asunnottomien yhdenvertainen oikeus päästä uusien seuraamusmuotojen piiriin. Sijoitukset tapahtuivat Rikosseuraamuslaitoksen ja henkilön kotikunnan päätöksellä. 3.1 PROJEKTIN PÄÄTAVOITE, PÄÄMÄÄRÄ JA KOHDERYHMÄ Päätavoitteena oli selvittää, millaista tehostettua tukea tarvitaan, kun kaikkein huonoimmassa asemassa olevia, asunnottomia vankeja sijoitetaan onnistuneesti uusissa seuraamusmuodoissa rikosseuraamuslaitoksen ja henkilön kotikunnan päätöksellä kriminaalihuoltojärjestön tukiasumispalvelujen piiriin. Tulostavoitteena oli näin vähentää vaikeimman kohderyhmän sijoitusten epäonnistumisia valvotussa koevapaudessa, valvontarangaistuksessa tai sijoituksessa laitoksen ulkopuolelle. Toisena tulostavoitteena oli turvata huono-osaisten asunnottomien yhdenvertainen oikeus päästä uusien seuraamusmuotojen piiriin. Ilman asuntoa ja siihen tarvittavaa tukea asunnottomalla vangilla ei olisi mahdollista päästä vankilan ulkopuolella toteutettavien seuraamusmuotojen piiriin. Uusiin, yhteiskuntaan paremmin integroiviin seuraamusmuotoihin pääsy on erityisen tärkeää jo lähtökohtaisesti suuren syrjäytymisuhan piirissä oleville asunnottomille vangeille. Projektissa kokeiltiin erilaisia tehostetun tuen muotoja, joilla olisi vaikutusta vähentää sijoitusten aikaisia retkahduksia päihteiden käyttöön ja muita epäonnistumisia sekä lisätä sijoitettavien kykyä kiinnittyä seuraamuksen päätyttyä suunniteltuihin toimintoihin (kuntoutus, koulutus, työtoiminta). Tehostettuina tukimuotoina kokeiltiin mm. erilaisia intensiteetiltään ja kestoltaan toteutettavia lähituen ja ohjauksen muotoja. Tavoitteena oli löytää optimaalinen tuen ja ohjauksen rakenne, joka selvästi vähentää epäonnistumisia sijoituksissa. Päämääränä oli vähentää asunnottomana vankilasta vapautuvien syrjäytymistä kuntouttavista palveluista. Tämän arvioitiin vaikuttavan myös uusintarikollisuuden vähentymiseen sekä kalliiden sosiaali- ja terveyspalvelujen käytön vähentymiseen kohderyhmällä. Hankkeella turvattiin erityisesti yhdenvertaisuuden toteutumista uusien seuraamusmuotojen piiriin pääsyssä asunnottomuudesta huolimatta. Ilman asuntoa ja siihen liittyvää tukea asunnoton vanki ei voi päästä valvontarangaistuksen tai koevapauden piiriin, vaikka täytäntöönpanon muut ehdot toteutuisivat. Toiminnan kohteena olivat aluksi Rikosseuraamuslaitoksen (Rise) Etelä-Suomen laitoksista uusiin seuraamusmuotoihin sijoitettavat asunnottomuustaustaiset helsinkiläiset vangit, joille koevapauden tai valvontarangaistuksen täytäntöönpanon mahdollistamiseksi järjestetään tehostettu asumisen tuki, joka jatkuu vielä henkilön vapautuessa seuraamuksesta. Helsinkiläiset olivat siksi perusteltu kohderyhmä, että heidän osuutensa kohderyhmässä on valtakunnallisesti merkittävä. Helsingin sosiaaliviraston Asunnottomien tuki oli myös hankkeen keskeinen yhteistyökumppani. Toissijaisesti kohderyhmänä oli myös muita pääkaupunkiseudulta (Espoo ja Vantaa) Kritsin asumispalveluihin uusiin seuraamusmuotoihin sijoitettavia.

10 10 Säätiöllä on kiinteä yhteistyö myös Espoon ja Vantaan kanssa, jolloin toiminnan kehittämiseen otettiin huomioon myös heidän roolinsa. 3.2 PROJEKTIN KAARI ELI TOIMENPITEET Projektin kulku rytmittyi erilaisilla tehostetun tuen kokeiluilla ja kokeilujen seurannalla. Kokeiluja tehtiin vaihteittain noin neljän kuukauden jaksoissa alkaen syksystä 2013 ja päättyen osan kokeiluista pilotointiin Ensimmäinen kokeiluvaihe liittyi hyvin yksinkertaiseen muutokseen asumisohjaajien työajoissa. Tarkoituksena oli selvittää, miten työaikataulumuutokset vaikuttavat asumisen sekä seuraamuksen onnistumiseen? Toisena vaiheena oli iltatyöntekijöiden palkkaus osaksi arki- ja viikonloppuiltoja. Tällä pyrittiin rauhoittamaan asumista viikonloppuaikana ja mahdollistamaan tuen saanti myös virka-ajan ulkopuolella. Näiden ensimmäisten kokeilun lisäksi Saattaen vapauteen -projektin asiakkaille tarjottiin jatkuvasti tehostetumpaa asumisen tukea - säännöllisiä tapaamisia, joissa keskustellaan asiakkaan tarpeista, tulevaisuuden suunnitelmista ja ongelmista. vuoden 2014 aikana kokeiltiin vielä neljää erilaista tehostetun tuen muotoa, joista osa on selvästi lähityöhön liittyviä ja osa asumisvalmennusyksikön toimintatapaan keskittyviä. Projektin tehostetun tuen kokeilut alkoivat asumisohjaajien työaikakokeilulla (projektiasumisohjaaja tavoitettavissa 07:30-18:00), jolloin projektiasumisohjaajilla ei ollut liukuvaa työaikaa, vaan työajat vuoroviikoin joko 7:30-15:30 tai 10:00-18:00. Kokeilulla testattiin asumisohjaajan paikallaolon merkitystä ohjaukseen. Kokeilujaksot ovat neljän kuukauden mittaisia ja jokaisen kokeilujakson jälkeen tehtiin arviointi kokeilun toimivuudesta. Alkuvuodesta 2014 saatettiin loppuun iltatyöntekijäkokeilu, joka osoittautui erittäin menestyksekkääksi. Yhteensä kävijöitä matalan kynnyksen kohtaamispaikassa neljän kuukauden kokeilun aikana oli ( , ke su klo ) noin 313 kappaletta. Kahden iltatyöntekijän palkkaamisen tarkoituksena oli juuri pyrkiä luomaan toimintaa ilta-ajaksi ja erityisesti viikonloppuilloiksi. Viikonloput ovat kaikkein yleisintä aikaa retkahduksille, kun päiväohjelmaa ei määritä hyvin suunniteltu rutiini. Viikonloppuisin eivät myöskään asumisohjaajat ole tavoitettavissa, jos tuen tarvetta ilmenee. Asiakkaat kokivat iltatyöntekijät tarpeellisiksi ja tekivät vetoomuksen Kriminaalihuollon tukisäätiölle, jotta iltatyöntekijätoimintaa voitaisiin jatkaa vielä kokeilun jälkeenkin. Vuonna 2014 aloitettiin neljä uutta tehostetun tuen kokeilua. Ensimmäinen kokeiluvaihe ( ) liittyi muutokseen asumisvalmennusyksikön säännöissä valvotussa koevapaudessa oleville Saattaen vapauteen -projektin asiakkaille. Tarkoituksena oli mahdollistaa asiakkaille yövieraat tiettyjen reunaehtojen puitteissa. Kokeilun tuomaa mahdollisuutta asiakkaat eivät kokeneet omakseen, eikä yhtään yövieraspyyntöä tullut. Tähän ilmeisesti vaikutti se, että ehdot yövieraalle olivat hyvin tiukat. Projektissa ei ollut kokeilun aikaan sellaisia asiakkaita, joilla olisi ollut lapsia, joille yövieraskokeilu oli ensisijaisesti ajateltu. Toisena kevään 2014 kokeiluna oli Green Care -ajattelun mukaan tuominen osaksi asumisohjausta ( ). Green Care tarkoittaa toimintaa, jossa luontoa käytetään tavoitteellisesti ihmisten hyvinvoinnin ylläpitämiseksi ja lisäämiseksi. Saattaen vapauteen -projektissa lähdettiin hyvin pienestä liikkeelle ja hankittiin asiakkaiden kanssa kasveja yhteisesti hoidettavaksi asumisvalmennusyksikön soluissa ja tukiasunnoissa. Kokeilun alkuvaiheessa jo huomattiin, että miesasiakkaat eivät olleet kovin innostuneita kasvien hoidosta, toisin kuin naisasiakkaat. Kolmantena kokeiluna ( ) Saattaen vapauteen -projektiin palkattiin kokemusasiantuntija projektiasumisohjaajan työpariksi. Tarkoituksena oli saada kokemuksellista näkökulmaa tukityöhön ja

11 11 kokemusta siitä, miten kokemusasiantuntijan mukanaolo vaikuttaa asiakastyöskentelyyn. Kokemukset olivat pääosin positiivisia. Kokemusasiantuntija pystyi tuomaan asiakastyöhän sellaista näkökulmaa, jota muuten olisi mahdotonta saada. Toisaalta, osa asiakkaista koki häiritseväksi sen, että tukea antava työntekijä on voinut aikaisemmin suorittaa yhtä aikaa tuomiotaan samassa vankilassa. Neljännessä kokeilussa yhdistyi kokemusasiantuntijan työpanos ja asiakkaiden aktivointi asumisoppaan kokoamisen parissa. Tarkoituksena oli yhdessä asiakkaiden kanssa ja asiakkaiden tarpeista käsin koota asumisopas. Asumisopas-ryhmää ohjasi kokemusasiantuntijan parina pidempiaikainen projektin asiakas, joka oli aloittanut työkokeilussa tukiasumispalveluissa. Asumisopas -ryhmä kokoontui viisi kertaa ja tuotti materiaalia, joista projektiasumisohjaajat kokosivat opasta. Case1: keski-ikäinen mies, tuomio törkeästä huumausainerikoksesta Asiakas tuli koevapauteen Krits:in asumisvalmennusyksikköön syyskuussa Tuomio oli ensimmäinen ja tullut törkeästä huumausainerikoksesta. Vankilan työntekijä suositteli asiakkaalle Sava-projektia, koska koki, että asiakas tarvitsee tehostettua tukea. Koevapauden sisältönä oli työkokeilu. Asiakas oli elättänyt itsensä huumausainekaupalla teini-iästä asti reilusti yli 20 vuotta. Työ- ja opiskeluhistoriaa ei ollut, eikä asiakkaalla ollut lainkaan motivaatiota työelämään siirtymiseen. Asiakkaan ajatusmaailma, varsinkin toimeentuloon liittyen, oli rikosorientoitunut ja ongelmanratkaisutaidot impulsiiviset ja puutteelliset. Asiakkaan saavuttua Krits:lle tämä ei halunnut puhua omista asioistaan. Kertoi vain, että virastoasioinnissa tarvitsee apua, mutta muuten osaa kaikki asumiseen liittyvät asiat. Asumisen edetessä kuitenkin selvisi, että asiakkaalla oli opettelua monilla eri elämän osa-alueilla. Toimintakyvyssä oli sen verran haasteita, että kirjeen postittaminen tuotti ongelmia ja ongelmatilanteissa impulsiivinen, harkitsematon käytös tuli selvästi esille. Virastoasioinnissa asiakas hermostui hetkessä, jos joutui jonottamaan puhelimessa. Myös monet asiat hän vain jätti hoitamatta, jos ohjaaja ei niitä hänen kanssaan yhdessä tehnyt. Asiakas alkoi kuitenkin ajan kanssa enemmän ja enemmän olemaan itse yhteydessä ohjaajiin ja pyytämään apua, jotta asiat tulisivat hoidetuiksi. Näin ollen asiakas alkoi aktivoitua omien asioidensa hoidossa hiljalleen. Asumisen aikana hän ei ole saanut yhtään varoitusta ja koevapaus sujui ilman keskeytyksiä ja rikkomuksia. Asiakas vapautui joulukuussa. Maaliskuussa 2014 asiakkaalle tarjottiin yhteistyötahon kautta asuntoa, johon hän pääsi muuttamaan toukokuussa. Asuminen on sujunut tähän mennessä hyvin. Työskentelyn sisältö on muuttunut viimeisen hieman vajaan 1,5 vuoden sisällä paljon. Alkuun asiakas kieltäytyi puhumasta omista asioistaan ja oli vastahakoinen tuen vastaanottamisessa. Tällöin asumisohjaajan tuki oli lähinnä muodollista, konkreettisiin arjen asioihin ja kuulumisiin keskittyvää työskentelyä. Vapauduttuaan ja oltuaan Krits:llä noin viisi kuukautta asiakas alkoi hiljalleen aktivoitua omien asioidensa hoidossa ja hakeutui asumisohjaajien juttusille. Noin 10 kuukauden asiakkuuden jälkeen asiakas oppi hoitamaan virasto- ja arkeen liittyviä asioitaan pääosin itse tai ainakin tiedosti keinot. Työskentely asumisohjaajan kanssa alkoi syventyä niin, että asiakas alkoi varovaisesti esittää mietintöjään päihde- ja rikoshistoriastaan ensimmäistä kertaa Krits:llä asumisen aikana. Lopulta työskentely oli siinä vaiheessa, että asiakas koki tarpeelliseksi puhua rikollisesta ajattelustaan ja päihteidenkäytöstään asumisohjaajan kanssa joka toinen viikko. Asiakas tarvitsi päihteettömyys- ja rikoksettomuusajatuksen vahvistamista asumisohjaajalta. Vuoteen 2015 mennessä oli testattu yhteensä kuusi erilaista tehostetun tuen kokeilua ja näistä osaa pilotoitiin vuoden 2015 aikana. Esimerkiksi Green Care -ajattelun ylläpitäminen soveltuvin osin osana asumisohjaus työtä oli resurssien mahdollistaessa asumissosiaalista työtä tukevaa. Iltatyöntekijäkokeilu oli kaikin puolin

12 12 onnistunut, joten sitä haluttiin toteuttaa vielä kolmen kuukauden jakso. Kokemusasiantuntijuutta hyödynnettiin tiiviimmällä yhteistyöllä vertaistukipiste Rediksen kanssa. Nivelvaiheissa on syytä tarjota tukea. Hyppy itsenäisempään asumiseen voi olla haastava.

13 13 4. MITÄ SAATTAEN VAPAUTEEN PROJEKTI TUOTTI Projektin aikana ( ) tehostetun tuen piirissä oli yhteensä 23 asiakasta. Heistä 13 on siirtynyt itsenäisempään asumiseen: Krits tukiasunto (5), Y-säätiö välivuokraus (1), muu asunto (6), Nal: Alkuasunnot (1). Projektin tuesta luopui kolme ja heidän jatkoasumisesta ei ole tietoa. Yhden asiakkaan olinpaikka ei ole tiedossa, mutta tuesta ei ole luovuttu. Yksi asiakas menehtyi projektin aikana. Projektin päätyttyä viisi asui vielä asumisvalmennusyksikön solussa. Valvottu koevapaus onnistui keskeytyksettä yhdeksältä asiakkaalta (kahdella oli vielä koevapaus kesken, kun projektin tuki päätettiin). Kahdella oli määräaikainen keskeytys ja kymmenellä koevapaus keskeytyi kokonaan. Keskeytysten määrä oli prosentuaalisesti suuri n. 50 %. Tähän vaikutti erityisesti asiakaskunnan haastavuus ja asumisvalmennusyksikön mahdollistama toimeenpanosuunnitelman toteutumisen valvonta normaalia koevapautta intensiivisemmin. Koevapauden keskeytykset eivät kuitenkaan ennustaneet huonompaa menestystä asumispolussa. Projekti on tehnyt Vapautuvien asumisen tuen verkoston kautta vaikuttavaa työtä ja verkoston jäsenjärjestöt ovat olleet erityisen tyytyväisiä verkostotapaamisiin ja työryhmätyöskentelyyn, missä on jaettu osaamista ja hyviä käytänteitä. Konkreettisia saavutuksia ovat olleet vapautuvien tukipalveluiden hyvien mallien leviäminen muihin paikkakuntiin. Esimerkiksi Turussa alkoi yhteistyö toimia järjestöjen, Rikosseuraamuslaitoksen ja kunnan välillä Turun VAT-verkostotapaamisen jälkeen vuonna 2013 jolloin kaikki saatiin samaan tilaan keskustelemaan haasteista. Työntekijät kokivat, että projekti oli hyvin onnistunut, koska suurin osa asiakkaista pääsi eteenpäin asumispolussa. Tiedettävästi projektin asiakkaista vain yksi teki uuteen seuraamukseen johtaneen rikoksen seuranta-aikana ja tämä on erittäin hyvä tulos. Projektin kautta saatiin myös juurrutettua iltatyöntekijä -malli osaksi Kritsin tukiasumispalveluiden toimintaa vuodeksi Myös retkahduksen käsittelyn työskentelymetodit ovat siirtyneet projektista osaksi normaalia asumisohjausta Kritsillä. Työntekijät kokivat myös, että yhteistyö ja koulutus Rikosseuraamusalan koulutuskeskuksen kautta on lisääntynyt yleisesti projektin tuoman ohjelmatyön kautta. Yhteistyötä yleisesti vankiloiden kanssa on lisätty ja malli on siirtynyt myös osaksi normaalia ohjausta: asumisohjaaja pyrkii resurssien puitteissa tapaamaan asiakasta jo vankilassa. Yhteistyökumppaneiden (erityisesti Rikosseuraamuslaitos) mukaan projektin yhteistyöhön ollaan oltu tyytyväisiä (tiedonvaihto, luottamus) ja siihen, että haastavimmat valvottuun koevapauteen sijoitetut ovat saaneet tehostettua tukea. Asiakaskokeilussa olleet ovat kokeneet tuen erityisen tarpeelliseksi virastoasioiden sekä asuntoasioiden osalta. Viikoittaiset keskustelut on koettu terapeuttisiksi. Työntekijöiden kannustavaa ja toimintaan motivoivaa otetta on pidetty hyvänä tapana saada asioita hoidettua. Asumispolutus on onnistunut erityisen hyvin, koska lähes 60 % asiakkaista siirtyi itsenäisempään hajautettuun asumiseen projektin aikana.

14 KONKREETTISET MUUTOKSET KÄYTÄNNÖN ASUMISOHJAUSTYÖSSÄ Projekti onnistui osoittamaan, kuinka tärkeää on tukityön aloittaminen jo vankilassaoloaikana asiakkaille. Se, että asiakas tietää mihin on koevapauden alkaessa tulossa ja ohjaaja on jo jotenkin tuttu, auttaa asteittaista siirtymistä siviiliin. Näin saadaan myös vähennettyä stressiä, jota muutos tuottaa. Mitä aikaisemmassa vaiheessa ohjaaja pystyy aloittamaan yhteistyön vankilassa olevan asiakkaan ja siellä vapautumista järjestelevän virkamiehen kanssa, niin sitä parempi. Saattaen vapauteen -projektissa asumisvalmennusyksikköön koevapautta suorittamaan hakeva asiakas haastateltiin aina projektiasumisohjaajan toimesta. Ennen koevapautta selvitettiin, onko asiakas tehostetun tuen tarpeessa, jolloin projektin asiakkuus tulisi kyseeseen. Muussa tapauksessa koevapauden pystyi suorittamaan normaalissa asumisohjauksessa Kritsin tukiasumispalveluissa. Normaalista asumisohjauksesta poiketen projektiasumisohjaaja pystyi kulkemaan asiakkaan vierellä hyvin monenlaisissa tilanteissa ja keskittymään asiakkaan kokonaisvaltaiseen tukemiseen. Tällainen intensiivinen tuki ei normaalisti ole mahdollista tukiasumispalveluissa. Kokonaisvaltainen rinnalla kulkeminen nähtiin monien eri yhteistyötahojen puolelta erittäin hyväksi tavaksi tehdä asumisohjausta, koska tällöin vankilasta vapautuvan kokonaistilanne oli asumisohjaajalla hyvin selvillä ja yhteistyö eri tahoihin sujui joustavasti. Case 2: Naarajärven vankila. Asiakkuuden kuvaus, koevapauden määräaikainen keskeyttäminen & jatkotoimenpiteet Tukiasuntohakemus saapui tammikuussa 2013 Naarajärven vankilassa olleelta hakijalta. Hakija oli ensikertalainen kolmikymppinen mies, jolla oli koevapausmahdollisuus suunnitteilla. Asumispalvelukoordinaattori haastatteli hakijan helmikuussa 2013, jonka jälkeen hakija valittiin solujonoon. Saattaen vapauteen -projektin alettua projektin henkilöstö yhdessä asumispalvelukoordinaattorin kanssa alkoivat suunnitella mahdollista projektiin osallistumista koevapaudessa. Huhtikuussa 2013 Sava -projektin projektipäällikkö oli puhelimitse yhteydessä hakijan vankilan työntekijään. Aiheena oli tietojen vaihtoa hakijasta sekä Sava -projektin esittelyä. Vankilan työntekijä oli vakuuttunut hakijan motivaatiosta ja koki projektiin osallistumisen hyväksi. Toukokuussa 2013 asiakas otti useamman kerran yhteyttä projektin asumisohjaajaan käytännön asioiden selvittämiseksi. Aiemmin hänelle oli luvattu solupaikka koevapauden alkamispäiväksi Koevapauden alkamispäivän ollessa lauantai, asumisohjaaja ja asiakas sopivat avainten hakemiselle toisen päivän arkiviikolle, jolle asiakas sai TS-loman. Tähän mennessä asiakas oli jo yhdessä työntekijänsä kanssa järjestäneet asumisen maksusitoumusasiat. Koevapaus alkoi suunnitellusti , ja asiakas asutettiin kahden hengen soluun. Koevapauden sisällön muodosti työkokeilutoiminta Helsingin kierrätyskeskuksella. Asiakas oli tähän mennessä ollut 1,5 vuotta metadon-korvaushoidossa, jota hän jatkoi myös koevapaudessa. Kovana toiveena oli järjestellä velka-asioita, ja ulosotolle hän oli jo vuosien ajan maksanutkin velkojaan ollessaan töissä. Asumisohjaaja ohjasi asiakkaan Kriminaalihuollon tukisäätiön asiamiessosiaalityöntekijän luokse, missä velka-asioita voitaisiin tarkemmin selvittää. Asumisohjaajan ja asiakkaan välisiä tapaamisia oli kaksi kertaa viikossa, ja muuta yhteydenpitoa vielä useammin. Tapaamiset käsittelivät pitkälti velka-asioita sekä koevapauden etenemistä. Koevapaus ja asuminen Kritsillä eteni hyvin, kunnes erään viikonlopun jälkeen asumisohjaajat havaitsivat valvontakameroista, että lauantain ja sunnuntain välisenä yönä asiakas saapui aamuyöllä kotiin toisen koevapaudessa olevan asukkaan kanssa. Asumisohjaaja soitti Naarajärven vankilalle tiedustellakseen, onko asiakkaalla ollut erityislupa olla myöhempään ulkona kyseisenä yönä. Erityislupaa ei ollut, ja asiakkaan vankilan työntekijä kertoi vievänsä asian apulaisjohtajalle. Pian apulaisjohtaja soitti asumisohjaajalle ja kertoi

15 15 asiakkaan olevan viety Helsingin vankilaan, josta siirrettäisiin pian Naarajärven vankilalle. Asumisohjaaja kertoi vielä apulaisjohtajalle, että asiakas oli saapunut myöhään kotiin toisen Suomenlinnan vankilalta olevan koevapausasiakkaan kanssa. Asiakkaan vankilan työntekijä otti aktiivisesti asumisohjaajaan yhteyttä ja lupasi ilmoitella asian etenemisestä. Työntekijä myös kyseli asumisen jatkumisen mahdollisuutta Kritsillä, mikäli koevapaus keskeytettäisiin vain määräajaksi. Asumisohjaaja ja vankilan työntekijä yhdessä sopivat, että asiakkaan ollessa vankilassa hänen huonettaan pidetään varattuna, sillä sosiaalitoimen maksusitoumus oli voimassa heinäkuun loppuun. Tältä ajalta Krits velottaisi vain asumisesta aiheutuneet kustannukset 20 euroa/vuorokausi asiakas soitti vankilasta ja kertoi, että koevapaus oltiin päätetty keskeyttää vain määräajaksi. Takaisin koevapauteen asiakas pääsi Asiakas palasi takaisin koevapauteen Asiakas kertoi itse, että seulat olivat näyttäneet kannabispositiivista, mutta omien sanojensa mukaan on ollut vain samassa kaveriporukassa, jossa muut ovat polttaneet kannabista. 4.2 YHTEISTYÖN KEHITTYMINEN PAIKALLISESTI Yksi osa koevapauteen pääsyn edellytyksistä muodostuu rangaistusajan suunnitelman toteutumisesta. Rangaistusajan suunnitelman (RANSU) tulee olla edennyt, jotta koevapaus on mahdollinen asiakkaalle. Uusintarikollisuuden vähentämisen näkökulmasta on tarkoituksenmukaista, että RANSU:ssa määritettyjen uusimisriskitekijöiden käsittely jatkuisi myös koevapaudessa ja siviilissä. Rangaistusajan suunnitelma voi pitää sisällään myös esimerkiksi vanhemmuuden tukemista tai tietyn rikollisen ajattelun problematiikan käsittelyä, mitä voi ideaalitilanteissa jatkaa esimerkiksi asumispalveluissa. Saattaen vapauteen -projektissa otettiin aina huomioon mahdollisuuksien mukaan RANSU:ssa määritellyt tavoitteet ja päiväohjelmaa rakennettiin näiden pohjalta. Vankilan ja projektin välinen tiedonvaihto korostui optimaalisen kuntoutusjatkumon luomisessa. Esimerkiksi vankilassa aloitettujen päihdekeskustelujen ei tulisi loppua koevapauden alkaessa, vaan siihen tulisi tilalle löytää esimerkiksi avopäihdehoidon palvelut, mitkä usein sisältyvätkin koevapauden toimeenpanosuunnitelmaan. Hyvänä esimerkkinä oli Saattaen vapauteen -projektissa ollut seksuaalirikoksen tehnyt asiakas, jonka koevapauden valmisteluvaiheessa yhteistyö projektin asumisohjaajien ja lähettävän vankilan välillä oli hyvin tiivistä. Asiakas oli käynyt seksuaalirikollisille tarkoitetun STOP-ohjelman, mutta koevapauden valmistelija toivoi tematiikkaan liittyvien keskustelujen jatkuvan Uusi suunta-ohjelman avulla koevapaudessa. Tämä muodosti yhden osan asiakkaan koevapauden sisällöstä. Yhteistyön määrää kuvaa hyvin taulukko toimintavelvoitteista, verkostoista ja asumis- ja työllistymispoluista (LIITE 1). 4.3 VALTAKUNNALLISEN YHTEISTYÖN KEHITTYMINEN Saattaen vapauteen -projekti toimi aktiivisesti mukana valtakunnallisessa Vapautuvien asumisen tuen verkostossa (VAT) sekä koordinoiden verkoston toimintaa, että tuottaen verkoston työskentelyyn sisältöä. Projektin aikana VAT-verkosto kokoontui yhteensä 11 kertaa ( ) ympäri Suomea. Kaksipäiväisisissä tapaamisissa käytiin läpi paikallista yhteistyötä kunnan, Rikosseuraamuslaitoksen ja järjestöjen välillä, kun kysymyksessä ovat rikosseuraamustaustaisten asumisen tukimuodot ja muut palvelut. Tapaamisten yksi

16 16 tärkeä osa-alue oli laadun kehittäminen rikosseuraamustaustaisten asumisen palveluihin ja kohderyhmästä nousevien haasteiden esiin nostaminen. Projekti pystyi tuomaan VAT-verkoston toimintaan omaa näkemystään erityisesti valvotun koevapauden aikaisesta tuesta sekä kartoittamaan muiden kokemuksia vapautuvien haasteista. Selkeimpänä oppina VATverkostotoiminnasta oli paikallisten verkostojen merkitys. Mikäli yhteistyö eri tahojen välillä toimii hyvin, niin vapautumisen tai valvottujen koevapauksien valmistelu on sujuvampaa, asiakaslähtöisempää ja asiakkaan tarpeisiin pystytään vastamaanaan paremmin. VAT-verkoston toiminta on valtakunnallista ja toimijat aktiivisia

17 17 5. MITKÄ OLIVAT PROJEKTIN TULOKSET? Selkeimpänä tuloksena olivat asumispolun onnistumiset riippumatta koevapauden onnistumisista. Tuen aikana vain yksi asiakas teki seuraamukseen johtavan uuden rikoksen ja tämä on tilastollisesti jo merkittävä seikka. Vankilasta vapautuvista yli puolet joutuu viiden vuoden kuluessa takaisin vankilaan tai suorittamaan yhdyskuntaseuraamusta. Heistä noin 90 prosenttia tekee vankilaan tai yhdyskuntaseuraamukseen johtavan uuden rikoksen vuoden sisällä vapautumisesta ja noin 25 prosenttia jo ensimmäisen kuukauden aikana. Tuen kesto eri asiakkailla näkyy seuraavasta taulukosta päivinä: Aloitus Päättyminen Yhteensä Taulukosta voi nähdä, että yhden asiakkaan kohdalla tuki ei ole kestänyt kuin yhden päivän. Tämä tarkoittaa sitä, että henkilön saattaminen valvottuun koevapauteen ei ole onnistunut ja koevapaus on keskeytynyt välittömästi. Tässä tapauksessa keskeytymisen syy on ollut päihteiden käyttö. Asiakkaalla olisi ollut mahdollisuus jatkaa projektin tuessa vapautumisen jälkeen, mutta tätä hän ei halunnut. Projektin loppuvaiheessa otimme vielä intensiiviseen tukeen muutamia asiakkaita, mutta näissä tukisuhteet jäivät verrattain lyhyiksi ja saatto normaalin asumisohjauksen piiriin piti tehdä nopeasti. Tuen määrä tunneissa ja kontaktimäärissä kertoo sitten hyvin paljon erilaisista tarpeista, mitä asiakkailla on ollut. Alussa velvoitetut tapaamiset johtivat lopulta asiakkaan itsensä aktiivisuuteen tuen hakemisessa. Tällaisten asiakkaiden kohdalla tukimäärä nousi lopulta hyvinkin suureksi.

18 18 Kontaktointi asiakkuuden aikana tapaamiset (min)/ puhelut ja tekstiviestit (määrä) 26h 40min/81 39h 45min/70 42h5min/136 14h 20min/20 145h 25 min/158 26h 25min/32 52h 25min/53 111h 35min/76 28h 15 min/83 39h 20 min/55 1h/2 147h/140 59h 45 min/98 37h 10 min/30 37h 25min65 63h 45 min/62 77h 25 min/59 22h 30 min/26 10h 15min/20 63 h 5 min/53 6h 20 min/10 18h 20 min/25 7h 20 min/ ASIAKKAIDEN KOKEMUS Asiakkaiden kokemuksia kartoitettiin usein eri tavoin projektin aikana. Lomakepohjaiset asiakastyytyväisyyskyselyt toteutettiin 2014 ja 2015 (yhteensä 16 vastausta). Laadullista aineistoa saatiin Julia Saarholmin opinnäytetyön Irti rikollisuudesta koevapauden ja tuen avulla? Saattaen vapauteen -projektin asiakkaiden kokemuksia pohjalta vuonna Lisäksi projektipäällikkö haastatteli vuonna 2015 kuutta asiakasta heidän kokemuksistaan koevapaudesta, projektista, vankilasta ja vapautumisesta. Asiakastyytyväisyyskyselyjen pohjalta voidaan päätellä, että projektin asiakkaista noin puolet koki valvotun koevapauden parantavan elämäntilannettaan. Kaikki kokivat saneensa projektin työntekijöiltä tukea ja apua, joka on vastannut heidän tarpeitaan. Tyytyväisiä asiakkaat olivat asuntoasioiden hoitoon, henkilökuntaan, iltatyöntekijöiden toimintaan ja apuun virastoasioissa, velka-asioissa ja työasioissa. Koevapauden onnistumista tuki asiakkaiden mukaan parhaiten

19 19 säännöllinen elämänrytmi, työnteko, ohjaajien apu, tukipartion valvonta, perhe ja ystävät. Oma motivaatio nostettiin myös erityisen tärkeäksi. Kritiikkiä sai päihteettömyyden valvonta muiden asiakkaiden osalta. Asumisvalmennusyksikössä oli paikoin levotonta. Myöskin tiukat säännöt vierailuajoista ja yövieraiden mahdottomuus nähtiin huonona asiana. Jotkut kokivat, että koevapaus voisi olla pidempi ja siihen tulisi olla kaikilla mahdollisuus. Projektipäällikkö haastatteli kuutta projektin asiakasta, joilta halusimme kuulla kokemuksia vapautumisesta niin ensikertalaisen kuin monikertaisen uusijan näkökulmasta. Haastateltujen vankilaan johtaneet rikokset vaihtelivat huumausainerikoksista väkivalta- ja omaisuusrikoksiin. Suurin osa oli jo nuoruudesta asti ollut tekemisissä viranomaisten kanssa, mutta haasteltavana oli myös henkilö, jolla ei ollut minkäänlaista rikostaustaa ennen vankilaan johtanutta rikosta ei edes parkkisakkoa. Kaikilla oli kuitenkin vapautumiseen liittyvää mittavaa tuen tarvetta. He olivat asunnottomia, osalla oli taustalla holtitonta päihteiden sekakäyttöä ja jo lapsesta alkanutta laitoskierrettä. Osa puolestaan oli tekemänsä rikoksen vuoksi vaarassa pudota ulos läheisistä ihmissuhteistaan tai ylipäätään kannattelevista sosiaalisista verkostoista. Haastattelumetodi oli elämänkulullinen. Asiakkaat kertoivat elämästään takautuvasti ja antoivat merkityksiä sellaisille kokemuksille, joita pitävät elämänkulussaan merkittävinä suhteessa rikosten tai rikoksen tekoon ja rikollisesta elämästä tai leimasta irrottautumiselle. Elämänkulullisen suhteellisen vapaan kerronnan sisällä tehtiin tarkentavia kysymyksiä, kuten: Mitä vankilaan joutuminen merkitsi? Millaisena vankilassa oleminen näyttäytyy? Mitä vankilasta vapautuminen merkitsee? Millaista tukea he ovat saaneet vankilasta vapauduttuaan? Miltä vankilasta vapautuminen tuntui? Mitkä olivat vankilasta vapautumisen suurimmat haasteet? Miten elämä ja arki rakentuvat? Mitä ovat tulevaisuuden odotukset? Asiakkaat kertoivat myös peloista ja toiveista sekä suhteista läheisiin, viranomaisiin ja lähiympäristöön. Haastattelut antoivat syvällisempää kuvaa siitä, että vankilasta vapautuvat henkilöt toimivat sellaisessa valintojen horisontissa, että heidän todelliset mahdollisuudet tehdä rikollisuudesta irrottautumista tukevia valintoja ovat usein rajalliset. Esimerkiksi velkaantuminen, luottotiedottomuus ja hoitamattomat päihdeongelmat eivät poistu itsestään vaan niiden selvittämiseen tarvitaan aikaa, asiantuntemusta ja tukea. Kuitenkin ja juuri edellä mainituista syistä henkilökohtaisen huomioiminen sosiaalisen kuntoutuksen ja tarvittavan tuen näkökulmasta on välttämätöntä. Kun haastateltujen tilannetta tarkastellaan elämänkulullisesti, on useiden osalta havaittavissa, että elämän vaikeudet ovat alkaneet jo varhain lapsuudessa. Heille vanhempien elämänvaikeudet ovat heijastuneet elämään vauvasta saakka ja saaneet ilmiasunsa muun muassa turvattomuuden kokemuksiksi ja laitoskierteenä. Nämä kokemukset haastellut nostavat esiin luodessaan ymmärrystä menneestä elämästään nykyiselle. Mennyt seuraa mukana haastaen tulevaa. Lapsuus ei ole rikollista-aikaa, vaikka elinympäristö olisi sen värjäämää ja sen vuoksi turvaton. Saarholm haastatteli kuutta projektin asiakasta opinnäytetyötä varten ja heidän kokemuksiaan hän kuvasi aineiston perusteella seuraavasti: Saattaen vapauteen projektista kysyttäessä kaikki haastateltavat osasivat kuvailla, minkälaista tukea ovat saaneet. Projektin tukea kuvattiin pelkästään myönteiseen sävyyn. Kaksi haastateltavista kuvasivat olevansa niin itsenäisiä, etteivät juuri tukea kaipaa, mutta silti kertoivat kokemuksistaan saamastaan tuesta. Kaksi sen sijaan kehuivat saamaansa tukea monin tavoin. Kaksi haastateltavista puolestaan kertoi, kuinka ovat huonoja ottamaan apua vastaan, vaikka sitä tarvitsisivatkin. Saattaen vapauteen -projektista kysyttäessä monet haastateltavat vastasivat ensimmäisenä oman projektiasumisohjaajansa nimellä. Kiitollisuus ja tyytyväisyys asumisohjaajaltaan saamaansa tukea kohtaan olivat tavallinen sävy vastauksissa. Haastatteluiden perusteella projektiasumisohjaaja oli asiakkaille tärkeä ja merkittävä henkilö koevapaudessa ja sen jälkeenkin. Saattaen vapauteen projektin asiakkuus jatkuu valvotun

20 20 koevapauden jälkeenkin, mitä kuvattiin hyväksi asiaksi, ettei kaikki velvollisuudet lopu yhtäkkisesti koevapauden päätyttyä. Projektin aikana luottamuksellinen suhde asiakkaan ja ohjaajan välillä syntyi pikkuhiljaa. Vaikka valvotun koevapauden toimintavelvoitteena asumisohjaajan tapaamiset eivät olekaan kaikkein hedelmällisin tapa aloittaa tukisuhdetta, niin koevapauden jälkeen asiakkaat kokivat kuitenkin tapaamisten jatkumisen tärkeänä. 5.2 YHTEISTYÖTAHOJEN KUVA PROJEKTISTA Yhteistyötahoilta kyseltiin kattavammin vuonna 2015 heidän kokemuksiaan projektista ja vastauksia saatiin merkittävimmiltä yhteistyötahoilta. 1. Kuinka hyvin tunnet Saattaen vapauteen -projektin toimintaa? Vastaajien määrä: Yhteensä Keskiarvo En tunne ollenkaan Tunnen hyvin erittäin 7 4,14 2. Oletko ollut tyytyväinen Saattaen vapauteen -projektin kanssa tehtyyn yhteistyöhön? Vastaajien määrä: Yhteensä Keskiarvo En ole ollut tyytyväinen Olen ollut erittäin tyytyväinen 7 4,71 3. Ovatko Saattaen vapauteen -projektissa olleet asiakkaat hyötyneet projektin tehostetusta tuesta teidän mielestänne? Vastaajien määrä: Yhteensä Keskiarvo Eivät olet hyötyneet Ovat hyötyneet 7 4,29 erittäin paljon 4. Minkälaisia kehittämisehdotuksia teillä olisi projektilla? Muita ruusuja tai risuja? Vastaajien määrä: 4 Hyvät ja ammattitaitoiset työntekijät. Asiakkaan näköinen tuki! Ehkä vielä voisi kehittää Sava vankien päiväohjelmaa (yhdessä ja erikseen muiden projektiin osallistuvien kanssa.) Joidenkin kohdalla on tuntunut, että päivisin on vähän " tekemisen puutetta. ja kuten tiedämme kaikki, siinä tulee usein keksittyä ajanvietettä, joka ei aina ole niin rakentavaa. Kaiken kaikkiaan olen kyllä ollut tyytyväinen Savan toimintaan ja työntekijöihin.

21 21 Yhteistyö on sujunut moitteettomasti ja parasta on se, että tieto kulkee ja vaihtuu. Luottamus työntekijöiden välillä on hyvä. Miljoona, miljoona, miljoona ruusua...! Teette hienoa ja tarpeellista työtä. Vangit tarvitsevat todellakin tehostettua tukea. Sava:n vahvuus on osaava henkilökunta, joka ei ole onneksi vaihtunut kesken kaiken. Palautetta tuli lähinnä Rikosseuraamuslaitoksen työntekijöiltä, mutta myös järjestöiltä. Yhteistyötahot olivat erityisen tyytyväisiä luottamuksellisen yhteistyön syntymiseen ja joustavaan työotteeseen. 5.3 TYÖNTEKIJÖIDEN NÄKÖKULMA Työntekijöiden kokemuksia käytiin läpi sekä viikoittain tapahtuvissa viikkopalavereissa, että kehittämispäivillä, joita pidettiin säännöllisesti. Projektin kehittäminen ja suunnittelu tehtiin hyvin tiiviisti tiimissä, jolloin jokaisella oli mahdollisuus vaikuttaa projektin painopisteisiin, tehostetun tuen kokeiluihin ja projektin kulkuun. Työntekijät kokivat erittäin positiivisena sen, että resurssit tuen antamiseen olivat erittäin hyvät. Asiakasmäärä oli alussa pieni ja nousi pikkuhiljaa ja aikaisemmin tuen piiriin tulleet asiakkaat eivät enää tarvinneet yhtä intensiivistä tukea. Nivelvaiheisiin pystyttiin keskittymään ja tuki oli todellakin asiakkaan rinnalla kulkemista. Haasteita tuotti joidenkin asiakkaiden kohdalla tukeen sitoutuminen. Useimpien kohdalla alussa tapaamiset tuntuivat pakollisilta (olivat myös koevapauden toimintavelvoitteen sisältö), mutta pikkuhiljaa asiakkaat kokivat tapaamiset mieluisiksi ja hyödyllisiksi. Työntekijät kokivat erittäin hyväksi sen, että koevapauden aikana kontrollitehtävää hoiti Rikosseuraamuslaitos ja ohjaaja pystyi keskittymään tukeen. Tehostetun tuen kokeiluista työntekijät pitivät hyvänä työaikakokeilua, jolloin asumisohjaaja oli tavoitettavissa pidemmän aikaa, mutta sitoutuminen tiettyihin työaikoihin häiritsi kuitenkin joustavuutta asiakkaiden tapaamisissa. Työaikakokeilun seurauksena Kritsin tukiasumispalveluissa siirryttiinkin työajoissa sellaiseen järjestelmään, että klo 8 18 välisenä aikana joku asumisohjaaja on tavoitettavissa. Iltatyöntekijäkokeilu oli kaikin puolin menestyksekäs ja työntekijät näkivät, että tällaiseen olisi todellakin tarvetta. Valvotussa koevapaudessa olevat saivat ohjelmaa illaksi ja viikonlopuksi. Tämä oli joidenkin asiakkaiden kohdalla erityisen tärkeää. Tehostetun tuen kokeiluista työntekijät näkivät kokemusasiantuntijan palkkaamisen projektiin myös positiivisena kokeiluna. Kokemusasiantuntija antoi sellaista näkemystä ja kokemusta, jota pystyttiin hyödyntämään sosiaalisessa kuntouksessa. Tällainen yhteistyö nähtiin myös jatkon kannalta tärkeänä tukiasumispalveluissa.

22 22 6. MITÄ VAIKUTUKSIA PROJEKTILLA ON OLLUT? Varsinaista vaikuttavuutta on mahdotonta sanoa ilman tarkempaa tieteellistä tutkimusta, mutta jonkinlaisia vaikutuksia voidaan nähdä jo asumispolun onnistumisissa ja rikollisuudesta irrottautumisessa projektin aikana. Projekti toki vaikutti asiakkaiden arkeen, mutta myös loi uusia työtapoja Kriminaalihuollon tukisäätiön tukiasumispalveluihin. Projekti oli osallisena useassa eri verkostossa ja toi kohderyhmän tuen tarvetta ja haasteita esille sekä hyviä kokemuksia oikein mitoitetusta tuesta. 6.1 VAIKUTUKSET ASIAKKAIDEN ARKEEN Asumisen polku on sujunut hyvin asiakkaiden kohdalla, koska arjen taitojen kartoittaminen on intensiivisen tuen johdosta ollut nopeaa. Selkeisiin tuen tarpeisiin on pystytty puuttumaan nopeasti. Intensiivisen tuen toimenpiteet ovat vaikuttaneet siihen, että asumispolutus onnistui hyvin valvotun koevapauden keskeytyksistä huolimatta. Projektissa olleista asiakkaista 13 ehti siirtyä projektin aikana itsenäisempään asuntoon eikä merkittäviä asumisen häiriöitä tullut. Asiakkaat olivat sitoutuneet tukeen ja suurin osa halusikin hoitaa monia asioitaan projektiasumisohjaajan opastuksella. Asiakastyytyväisyyskyselyistä ja haastatteluista selvisi, että tuen saaminen projektiasumisohjaajalta oli erittäin tärkeää ja ilman sitä osa asiakkaista koki, ettei olisi selvinnyt ollenkaan tai olisi ollut hyvin pian takaisin vankilassa. Mä en tiedä mitä olisin tehnyt ilman tukea. (Asiakas Kaarakan haastattelussa) Vankilasta vapautumisen kokemukset vaihtelivat todella paljon samoin kuin tuen tarpeet. Joidenkin kohdalla vapautuminen oli tuttua, mutta toisille se oli ensimmäinen kerta. Haastatteluiden pohjalta kuitenkin sai sen kuvan, että asiakkaita yhdisti pelko tulevaisuudesta ja tätä pyrittiin tuen avulla vähentämään. 6.2 TOIMINTATAPOJEN MUUTOKSET TUKIASUMISPALVELUISSA Erilaiset kokeilut koettiin hyviksi myös Tukiasumispalveluissa. Iltatoimintaa jatketiin, retkahduksen käsittely nähtiin hyväksi osaksi asumisohjausta ja yhteistyötä vankiloiden kanssa lisättiin. Samoin asumisohjaajien työaikaa muutettiin siten, että varmistettiin asumisohjaajan paikallaolo klo Samanlaisia mahdollisuuksia kuitenkaan intensiiviseen tukeen ei normaalissa asumisohjauksessa ole, mutta hyviä käytäntöjä pystyttiin kuitenkin ottamaan osaksi toimintaa. Projekti tuotti joissain tapauksissa hyvänlaista ryhmäytymistä asiakaskunnassa ja tätä piirrettä koitettiinkin vaalia projektin aikana. Vertaistuki esimerkiksi valvotun koevapauden aikana on erittäin tervetullut lisä. Tämä on yksi syy, miksi tukiasumispalveluissa aloitettiin sosiaalinen kuntoutus osin ryhmämuotoisesti ja lisättiin asukasdemokratian mahdollisuuksia. Samoin asiakkaiden työkokeilumahdollisuuksia parannettiin Tukiasumispalveluissa. Myös iltatoiminnoista saatu hyvä palaute poiki tukiasumispalvelujen puolelta jatkon iltatyölle. Iltatoiminnoissa tärkeää oli juuri yhdessä tekemisen meininki ja toiminta. Mahdollisuus viettää aikaa yhteisissä tiloissa ja tehdä ruokaa. Samalla pystyi saamaan tukea ohjaajilta moniin eri asioihin.

23 23 Tukiasumispalveluiden asumisohjaajat seurasivat tiiviisti Saattaen vapauteen -projektin kulkua ja työmenetelmiä. Projektissa pystyttiin toteuttamaan juuri sellaista vierellä kulkemista, mihin normaalissa asumisohjauksessa pyritään resurssien niin mahdollistaessa. 6.3 YHTEISTYÖN KEHITTYMINEN Yhteistyötä sekä vankilan työntekijän, että mahdollisen valvojan kanssa pidettiin erityisen tärkeänä projektin aikana. Paljon tukea tarvitsevien kanssa verkostojen kokoaminen ja vastuualueiden määrittäminen on tärkeää. On selvää, että asiakkaan tarpeiden mukaan koottu verkosto palvelee parhaiten kaikkien etua. Projektissa painottui asiakkaan tarpeista riippuen aktiivinen verkostotyö ja tämä nähtiin erityisen hyväksi työskentelytavaksi. Projekti myös mahdollisti entistä intensiivisemmän yhteydenpidon muihin asiakkaan verkostojen jäseniin, jolloin asiakkaan tilanteesta oltiin erityisen hyvin perillä. Tällaiseen ei yleensä ole mahdollisuutta normaaliresursseilla. Verkostoyhteistyössä oli tärkeää määritellä eri toimijoiden roolit tukiessa asiakasta. Projekti mahdollisti kokonaisvaltaisen hallinnan verkostoista ja verkoston koordinoinnin. Tärkeimmät yhteistyötahot olivat Rikosseuraamuslaitos (valvotun koevapauden järjestelijä, tukipartio ja mahdollisesti tuleva valvoja), sosiaalitoimi, päihde- ja mielenterveyspalvelut, valvotun koevapauden toimintavelvoitepisteet (esim. työpaikka) ja omaiset tai läheiset. Yhteistyökäytänteitä pystyttiin myös juurruttamaan osaksi normaalia asumisohjausta Kriminaalihuollon tukisäätiössä.

24 24 7. PROJEKTIN HAASTEET Projektin toteuttamiseen liittyi useita erilaisia haasteita. Aluksi haasteena oli löytää toimiva verkostomainen työote Risen, kunnan ja järjestöjen välillä valvottujen koevapauksien toteuttamiseksi. Tämä tarkoitti aktiivista tiedottamista ja yhteyshenkilöiden hakemista eri tahoilta, jotta projektiin saataisiin suuressa tuen tarpeessa olevia, mutta muutokseen ainakin osin motivoituneita asiakkaita. Alussa projektin yhteistyö keskittyi Suomenlinnan vankilaan, koska läheisyyden ja koevapauksien valmistelun kokemuksen takia se oli luontevin kumppani. Avolaitoksena sieltä myös valmisteltiin erittäin paljon koevapauksia. Esittelimme myös toimintaa Etelä-Suomen Rikosseuraamusalueen arviointikeskukselle sekä useille yhdyskuntaseuraamustoimistoille vankiloiden lisäksi. Pyrimme siihen, että rangaistusaikaa suunniteltaessa voitaisiin huomioida myös projekti yhtenä asteittaisen vapautumisen vaihtoehtona. Rikollisesta elämäntavasta irrottautuminen ja päihteiden käytön lopettaminen oli tietenkin asiakkaiden kohdalla se suurin haaste. Retkahduksia tapahtui useita ja sääntöjen noudattaminen Asumisvalmennusyksikössä oli haastavaa (kts. Liite 2: haasteet). Noudattaminen oli hankalaa erityisesti sen takia, koska alussa asiakkaat olivat sekä valvotun koevapauden sääntöjen että Asumisvalmennusyksikön sääntöjen alaisia. Sääntöjen noudattamatta jättäminen myös tuli esille huomattavasti helpommin kuin jos koevapauslainen suorittaisi koevapauttaan normaalissa asunnossa. Kontrolli nähtiin kuitenkin osana tukea, koska siihen sisältyi muuten vahva sosiaalinen tuki. Valvottu koevapaus keskeytyi yhdeksässä tapauksessa päihteiden käytön takia. Useimmiten kyseessä oli laillinen päihde eli alkoholi. Alkoholista erossa pysyminen on haastavaa, kun siviilielämän houkutukset ovat naaman edessä, mutta niistä nauttiminen on kiellettyä. Kriminaalihuollon tukisäätiön asumisvalmennusyksikön sijaintikaan ei ainakaan helpota houkutuksista erossa pysymistä Vaasan aukiolla voivat pyöriä vanhat tutut. Toinen valvotun koevapauden keskeytymisen syy oli kotiintuloajan rikkomiset. Asiakkailla ei ollut nykyään käytössä olevaa pantaa, vaan valvonta suoritettiin valvontapuhelimella. Asumisvalmennusyksikössä on tietenkin tämän lisäksi oma kameravalvonta ja kotiintulorikkeet voitiin todentaa helposti, vaikka tämä ei ollut projektin kannalta mieluisaa puuhaa. 8. PROJEKTIN YHTEISKUNNALLINEN MERKITYS Yhteiskunnallisesti voidaan sanoa, että projektilla on ollut oma merkityksensä uusintarikosten vähentämisessä asiakkaiden kohdalta ja samalla projekti on mahdollistanut valvotun koevapauden entistä haasteellisimmille asiakkaille. Yksittäisten asiakkaiden kohdalta on toki mahdotonta sanoa, olisiko vankeuteen johtavia rikoksia ilman projektin tukea tapahtunut, mutta tilastollisesti voidaan ainakin tehdä valistunut arvaus siihen suuntaan, että projekti on tukenut henkilöitä irrottautumaan rikollisesta elämäntavasta ja päihteidenkäytöstä. Projekti on myös osoittanut, kuinka merkityksellistä tehostettu tuki on asiakkaiden kokemana. Projektin asiakkaat ovat järjestelmällisesti todenneet tuen auttavan heitä selviytymään eteenpäin. Useat ilmaisseet sen, että ilman tukea ei olisi voinut mitenkään selvitä.

25 25 Tukea järjesteltäessä yhteistyön merkitys kunnan, Rikosseuraamuslaitoksen sekä muiden järjestöjen kanssa on tullut erittäin hyvin esille. Tällaisen yhteistyön lisääminen kohderyhmän vapautumisvaiheessa on erityisen tärkeää. Projekti painottui pääkaupunkiseudulle, joten projektin aikana pystyttiin parantamaan yhteistyötä erityisesti Suomenlinnan, Helsingin, Keravan ja Hämeenlinnan vankiloiden kanssa. Kuitenkin Vapautuvien asumisen tuen verkostossa mukana oleminen osoitti, että maakunnissa on erittäin paljon vaihtelua sen suhteen, kuinka paljon tällaista kolmikantaista yhteistyötä tehdään ja kuinka paljon yleensä tunnetaan muita toimijoita. Miten opit pelin sääntöjä pelilaudan ulkopuolella?

26 26 9. MITÄ JÄI KESKEN JA MIHIN AIKA MENI? On harmillista, että ainoastaan projektien kautta pystytään tuottamaan näin intensiivistä tukea vankilasta vapautuville, koska tulokset ovat kuitenkin selkeät. Osa tuen tarvitsijoista olisi vielä pidempään tarvinnut intensiivistä sosiaalista tukea, jotta pohja rakentuisi sen verran vakaaksi ja hyppy itsenäisyyteen olisi turvallinen. Projektin ajasta suurin osa meni asiakastyöhön ja siihen liittyvään toimintaan, joten vaikka toiminnan tarkoituksena oli samalla tuottaa selkeitä ohjekirjoja erilaiseen toimintaan, niin tähän aika ei riittänyt. Työaikaa seurattiin ja karkeasti se jakautui Saattaen vapauteen -projektissa seuraavasti SAVA ASIAKASTYÖ KIINTEISTÖTYÖ YHTEISTYÖ VALVONTA RAPORTOINTI MUUT 4 % 8 % 8 % 46 % 27 % 7 % Asiakastyö vei selkeästi suurimman osan ajasta, mutta myös yhteistyö eri tahojen välillä vei merkittävän osan ajasta. Tätä kautta myös saatua tietoa saatiin jaettua eri tahoille. Paljon jäi kesken, mutta paljon opitusta siirtyi myös Kriminaalihuollon tukisäätiön tukiasumispalveluihin ja siellä työtä jatketaan resurssien niin mahdollistaessa. Projektin tarkoituksena oli tuottaa myös käsikirja tueksi asumispalveluille, kun asiakkaana on valvottuun koevapauteen sijoitettu, mutta tämä työ jäi kesken. Paljon kuitenkin osaamista saatiin jaettua verkostojen kautta.