SALON KAUPUNKI JA PAIMION KAUPUNKI Huso-Pöylän tuulivoimapuiston osayleiskaavan luontoselvitys: kasvillisuus ja liito-oravat

Transkriptio

1 LUONTOSELVITYS 16USP SALON KAUPUNKI JA PAIMION KAUPUNKI Huso-Pöylän tuulivoimapuiston osayleiskaavan luontoselvitys: kasvillisuus ja liito-oravat

2 Sisältö: 1 JOHDANTO SELVITYSALUEEN SIJAINTI JA YLEISPIIRTEET MENETELMÄT Lähtötiedot Maastokartoitukset LUONNONYMPÄRISTÖN YLEISPIIRTEET Geologia ja vesistöt Kasvillisuus ja eläimistö SUUNNITELTUJEN TUULIVOIMALAPAIKKOJEN KASVILLISUUS JA SOVELTUVUUS LIITO-ORAVALLE LUONTOARVOILTAAN MERKITTÄVÄT KOHTEET Selvitysalueen lähiympäristön kohteet Selvitysalueen kohteet Liito-oravaesiintymät Muut huomionarvoiset luontokohteet YHTEENVETO JA SUOSITUKSET LÄHTEET Liitteet Liite 1. Luontokohdekartta koko alueesta. Valokuvat: Ismo Yli-Tuomi ja Soile Turkulainen Raportin pohjakartat: Maanmittauslaitoksen avoimien aineistojen karttapalvelu, peruskarttarasteri Pöyry Finland Oy Ismo Yli-Tuomi, FM biologi Soile Turkulainen, FM biologi maastotyöt ja raportointi maastotyöt ja raportointi Yhteystiedot Ruissalontie 11, Turku puh sähköposti etunimi.sukunimi@poyry.com

3 1 1 JOHDANTO Tämä luontoselvitys on tehty Salon kaupungin ja Paimion kaupungin rajalla sijaitsevalle Huso-Pöylän alueelle CPC Finland Oy:n suunnittelemaa tuulivoimapuiston yleiskaavaa varten. Selvityksen tarkoituksena oli kartoittaa lähtötietojen ja maastokartoitusten perusteella alueen luonnonympäristön yleispiirteet sekä luontoarvoiltaan merkittävät kohteet ja liito-oravaesiintymät. Selvityksen tekivät biologit FM Soile Turkulainen ja FM Ismo Yli-Tuomi Pöyry Finland Oy:stä. Tuulivoimayleiskaavaa varten on tehty lisäksi erilliset pesimälinnusto-, lintujen kevätmuutto- ja lepakkoselvitykset (Ahlman Konsultointi & suunnittelu 2012 a-c.). 2 SELVITYSALUEEN SIJAINTI JA YLEISPIIRTEET Selvitysalueen eteläosa sijaitsee Salon kaupungin ja pohjoisosa Paimion kaupungin alueella ja etelässä se rajoittuu Sauvon kunnan rajaan (kuva 1). Sijaintipaikka on noin 16 kilometriä Salon keskustasta länteen, 10 km Paimion keskustasta kaakkoon ja Sauvon keskustasta 7 km koilliseen (kuva 2). Merenrantaan on alueelta matkaa noin 7 km. Selvitysalueen pinta-ala on noin 440 ha. Pohjois-eteläsuunnassa se on noin 4,5 km pitkä ja itä-länsisuunnassa noin 2 km leveä. Etelässä se ulottuu Sauvontien varressa sijaitsevan Pöylän kylän tuntumaan ja pohjoisessa valtatiehen 110. Kuva 1. Selvitysalueen rajaus ja suunnitellut tuulimyllyjen sijaintipaikat (1-9).

4 2 Yleispiirteiltään selvitysalue on rakentamatonta kallioista metsämaastoa ja eteläosassa pieneltä osin peltoa. Laajempia peltoaukeita ja asutusta on etelä-, itä- ja luoteispuolella. Metsäiset alueet ovat karuja kalliomänniköitä, kalliomäkien välisiä pienialaisia suojuotteja ja tuoreen ja lehtomaisen kankaan nuoria ja varttuvia kangasmetsiä. Metsäautotie tulee selvitysalueelle pohjoisesta ja toinen metsä- ja peltotie kaakosta. Keskiosan yli kulkee kaakko-luodesuuntaisena voimajohto. 3 MENETELMÄT 3.1 Lähtötiedot Ympäristöhallinnon OIVA -ympäristö- ja paikkatietopalvelun ja uhanalaisten lajien Eliölajit-havaintorekisterin tietojen sekä Salon kaupungin ja Paimion kaupungin tietojen mukaan selvitysalueella ei ole tiedossa olevia luontokohteita tai uhanalaisten lajien esiintymiä. Halikon manneralueen luontoselvityksessä on ainoa kohteena alueelta mainittu vuonna 1972 rauhoitettu Pöylän kuusi (Lunnas & Lehtomaa 1998). Selvitysalueen läheisyydessä sen länsipuolella sijaitsevat Varkaankellarinmäen lehdon lehtojensuojeluohjelman kohde sekä valtakunnallisesti arvokas Kalkkimäki Muurassuonmäki -kallioalue, jonka aluerajaukseen lehtokin sisältyy (kuva 5). Nämä kaksi kohdetta on esitelty tarkemmin luvussa 6. Aluekokonaisuus sisältyy Paimion arvokkaisiin luontokohteisiin (Suunnittelukeskus Oy 2000) ja Turun kaupunkiseudun maakuntakaavan suojelualueisiin (Varsinais-Suomen liitto 2002). Varsinais-Suomen ELY-keskuksen liito-oravarekisteriin talletetut lähimmät liito-oravahavainnot sijoittuvat selvitysalueen ympäristöön yli 300 m:n päähän. Merikotkan pesiä ei Varsinais-Suomen ELY-keskuksen tietojen mukaan ole 10 km:n etäisyydellä selvitysalueesta eikä kalasääsken pesiä Luonnontieteellisen keskusmuseon sääksirekisterin mukaan 5 km:n etäisyydellä. Lähimmät Natura-alueet ovat Paimionlahti (FI , aluetyyppi SCI) noin 10 km selvitysalueelta länteen sekä osin päällekkäiset Viurilanlahti (FI , aluetyyppi SPA) ja Vasaikko (FI , aluetyyppi SCI) noin 10 km selvitysalueelta kaakkoon (kuva 2). Paimionlahti kuluu kansainvälisesti tärkeisiin IBA-lintualueisiin ja Suomen tärkeisiin FINIBA-lintualueisiin, joihin kuuluu myös Viurilanlahti. Paimionlahti selvitysalue Viurilanlahti ja Vasaikko Kuva 2. Selvitysalueen sijainti ja lähimmät Natura-alueet. Luontokohdekartta: Oiva-palvelu 2012.

5 3 3.2 Maastokartoitukset Luontoselvityksen maastokartoitukset tehtiin 17.4., ja Huhtikuun maastokäynnillä keskityttiin selvittämään liito-oravan esiintymistä ja toisella inventointikerralla selvitettiin luonnonympäristön yleispiirteet ja kartoitettiin seuraavat maankäytön suunnittelussa huomioon otettavat luonnonarvoiltaan merkittävät kohteet: luonnonsuojelulain 29 :n suojellut luontotyypit vesilain 2 luvun11 :n luonnontilaisina säilytettävät luontotyypit norot, lammet ja lähteet sekä vesilain 3 luvun 2 :n purot, joiden luonnontilan muuttaminen on luvanvaraista metsälain 10 :n erityisen tärkeät elinympäristöt uhanalaiset luontotyypit (Raunio ym. 2008) liito-oravaesiintymät muille uhanalaisille lajeille (luonnonsuojeluasetuksen liite 4) ja luontodirektiivin liitteen IV(a) lajeille soveltuvat elinympäristöt (lepakoista ja linnuista erilliset selvitykset) muut luonnon monimuotoisuuden kannalta huomionarvoiset kohteet Liito-oravakartoituksessa etsittiin lajin elinpiirin osoittavia ulostepapanoita pesä- ja ruokailupuiksi soveltuvien kookkaiden kuusten ja haapojen alta Direktiivilajien huomioon ottaminen suunnittelussa -julkaisun menetelmien mukaisesti (Sierla ym. 2004). Lisäksi pyrittiin löytämään liito-oravan pesäpaikat ja mahdolliset lajin käyttämät liikkumisyhteydet. 4 LUONNONYMPÄRISTÖN YLEISPIIRTEET 4.1 Geologia ja vesistöt Selvitysalue on topografialtaan vaihtelevaa maastoa, jota luonnehtivat kalliomäet ja niiden väliset soistuneet notkelmat, joissa maa-aines on savea (Geologian tutkimuskeskus 2012). Pohjoisosassa on vähäkallioisempi moreenialue, jossa on maaperäkartan mukaan kahtena pienialaisena muodostumana hiekkaa. Pyhässuo on ainoa laajempi turvealue. Laajin ja korkein kalliomäkialue on länsiosassa sijaitseva Pyhässuonkallio, jonka laki on noin 75 m merenpinnan tasoa ja noin 15 m viereistä Pyhässuota korkeammalla. Muut mäet ovat m merenpinnasta. Kallioperäkartan mukaan alueen kallioperässä vallitsevat graniitti ja granodioriitti (Geologian tutkimuskeskus 2012). Selvitysalueella tai sen läheisyydessä ei sijaitse luokiteltuja pohjavesialueita (OIVApalvelu 2012). Selvitysalueella ei ole järviä, lampia tai jokia. Virtavesiuomista luonnontilaisin on Myllytyryn puro alueen eteläosassa. Selvitysalueen pintavedet virtaavat pääosin itään Ketunniitunojaan ja edelleen Vainionjoken tai etelään suoraan Vainionjokeen. Länsireunalta vesien virtaussuunta on pohjoiseen Isoniitunojan kautta Poutajokeen. Vesistöalueena on Ruonanjoki (82.033), joka laskee etelään Halikonlahden Karhuselkään (OIVA-palvelu 2012). 4.2 Kasvillisuus ja eläimistö Selvitysalue sijaitsee hemiboreaalisella kasvillisuusvyöhykkeellä ja kuuluu Varsinais- Suomen eliömaakuntaan (OIVA-palvelu 2012). Hemiboreaalinen vyöhyke on pohjoisen havumetsävyöhykkeen ja keskieurooppalaisen lehtimetsävyöhykkeen vaihettumisaluetta, joka Suomessa ulottuu vain maan lounaisimpaan osaan. Suovyöhykejaossa selvitysalue on Suomen eteläisintä vyöhykettä, kilpikeitaiden eli konsentristen kermikeitaiden aluetta (alajako laakiokeitaat). Maastokartoitusten perusteella selvitysalue on kasvillisuudeltaan pääosin melko karua ja reheviä metsä- ja suokasvillisuustyyppejä esiintyy vain hyvin pienialaisesti. Rehevimmät metsäkuviot ovat kuusivaltaisia tuoreen ja

6 4 lehtomaisten kankaan kangasmetsiä ja valoisia männikkörinteitä, joiden aluskasvillisuudessa on kuivan lehdon piirteitä. Kallioiden lakialueet ovat kalliomännikköä ja painanteet pääosin ojitettuja suoalueita. Eteläosassa on kuitenkin pienialaisia vesitaloudeltaan lähes luonnontilaisia räme- ja korpipainanteita. Puusto on nuorta tai varttuvaa, tuoreita hakkuita on muutamia ja eteläosassa puustoa on äskettäin harvennettu. Suunniteltujen tuulivoimalapaikkojen kasvillisuus on kuvattu luvussa 5. Selvitysalueen eläimistössä esiintynee pääasiassa metsälajeja vähäisemmässä määrin viljelysmaiden ja kulttuuriympäristöjen lajeja. Pesimälinnustosta ja lepakoista on tehty erilliset selvitykset (Ahlman Konsultointi & suunnittelu 2012 a ja b). Liito-oravan esiintyminen alueella on kuvattu luvussa SUUNNITELTUJEN TUULIVOIMALAPAIKKOJEN KASVILLISUUS JA SOVELTUVUUS LIITO-ORAVALLE Tuulivoimala nro 1. Kukola itäinen Voimalan suunniteltu sijoituspaikka on selvitysalueen pohjoisosassa Kukolan mäen itäreunalla olevan pienen kalliokumpareen kupeessa. Kumpareen eteläpuolelta kulkee metsätie ja sinne sijoittuu masto. Kukolan mäen metsätiehen rajoittuvat reuna on kokonaisuudessaan nuorta kuivahkon ja kuivan kankaan männikköä, jossa osin on seassa kuusta. Mäen reunaosissa on varttuneita metsiä ja itäosassa taimikkoalue. Voimalapaikan kohdalla maasto on hieman soistunut ja siinä on oja. Voimalapaikalla ei ole liitooravalle soveltuvaa elinpiiriä, mutta mäen länsiosassa oli keväällä 2012 liitooravaesiintymä ja havaintoja lajista tehtiin myös valtatien 110 varresta noin 200 metrin päästä voimalapaikasta (luku 6, kohteet 4 ja 5). Tuulivoimala nro 2. Kukola lounainen Voimala on tarkoitus sijoittaa Kukolan mäen lounaispuolelle melko tasaiseen moreenimaastoon (kuva 3). Sen itäpuolelta menee metsätie, josta erkanee voimalapaikan pohjoispuolelta kulkeva vähäisempi pistotie luoteeseen. Voimalapaikalla ja sen ympäristössä kasvaa nuorta koivu-kuusi-sekapuustoa, jossa on osin seassa nuorta mäntyä. Aluskasvillisuudessa esiintyy tuoreen ja kuivahkon kankaan lajistoa kuten mustikkaa, metsälauhaa, puolukkaa ja kanervaa. Suurin osa tasannealueesta on hieman soistunut ja ojitettu. Voimalapaikalla tai sen lähiympäristössä ei ole liito-oravan elinpiiriksi sopivaa metsää. Hieman pohjoisempana on nuoren puuston ympäröiminä ryhmä järeitä haapoja, joissa on myös koloja, mutta merkkejä liito-oravasta ei todettu keväällä Kuva 3. Metsätien haara ja nuorta puustoa tuulivoimalapaikan 2 läheisyydessä ja kuusikkonotkelma tuulivoimalapaikan 3 pohjoispuolella.

7 5 Tuulivoimala nro 3. Pyhässuonkallio pohjoinen Voimalan suunniteltu sijoituspaikka on metsäteiden risteyksen eteläpuolella Pyhässuonkallion pohjoispäässä. Kalliolla kasvaa nuoren kasvatusmetsän männikköä, jonka aluskasvillisuus on varpuvaltainen. Sen ja risteyksen välissä on notkelma, jossa virtaa on suolta pohjoiseen laskeva ojauoma (kuva 3). Notkelman puusto ojan varrella on varttunutta tuoreen kankaan kuusikkoa ja muuttuu suon reunassa mustikkaturvekankaaksi. Aluskasvillisuudessa esiintyy mm. käenkaalia, oravanmarjaa, metsämaitikkaa, metsäimarretta, valkovuokkoa, kultapiiskua, mustikkaa ja sormisaraa. Rinteessä on muutamia tuoreita tuulenkaatokuusia. Kuusikko ja metsätien reunaa länteen päin seuraileva ojanvarsi ja pellonreuna saattaisivat ehkä sopia liito-oravan elinpiiriksi, mutta merkkejä lajista ei havaittu keväällä Voimalapaikka ei ole lajille sopivaa elinympäristöä. Tuulivoimala nro 4. Pyhässuonkallio läntinen Voimalan suunniteltu sijoituspaikka on Pyhässuonkallion länsireunalla kohti metsätietä viettävän rinteen yläosassa (kuva 4). Voimalapaikan kohdalla nuoren kasvatusmetsän männikköä, jossa kasvaa myös nuorta koivua ja siellä täällä kuusia ja katajaa. Aluskasvillisuuden lajeja ovat mm. mustikka, puolukka, metsäkastikka, sananjalka, nuokkutalvikkia, kevätpiippoa ja metsälauha. Kalliopaljastumakohdissa on kanervaa ja poronjäkäliä. Metsätien vieressä on pieni kaivettu vesilampare ja hieman sitä pohjoisempana tienvarsiojan noromainen osuus ja rinnemetsä, jossa on kuivan lehdon piirteitä (luku 6, kohde 6). Rinteessä kasvaa muutamia nuoria haapoja ja kuusia, mutta metsä ei ole liitooravalle sopivaa elinympäristöä. Tuulivoimala nro 5. Pyhässuonkallio itäinen Suunniteltu voimalapaikka sijoittuu Pyhässuohon rajoittuvaan Pyhässuonkallion itäreunaan. Alueella on kallioista ja kivikkoista kuivahkoa kangasta, jossa kasvaa nuoren kasvatusmetsän männikköä, jossa on seassa kuusia. Aluskasvillisuudessa on katajaa, puolukkaa, mustikkaa, kanervaa ja kevätpiippoa. Pyhässuo on selvitysalueen laajin suoalue. Se on kokonaisuudessaan luonnontilansa menettänyttä varputurvekangasta ja rämemuuttumaa, jossa kasvaa tieheähköä mäntypuustoa, suopursua, puolukkaa, kanervaa, variksenmarjaa ja tupasvillaa. Voimalapaikalla tai sen lähiympäristössä ei ole liitooravan elinpiiriksi sopivaa metsää. Tuulivoimala nro 6. Muurassuo Voimalan suunniteltu sijoituspaikka on suhteellisen loivapiirteisessä kalliomaastossa selvitysalueen länsiosassa. Voimalapaikan länsi- ja luoteispuolelle sijoittuvat Varkaankellarinmäen lehto ja Kalkkimäki Muurassuonmäki-kallioalue (luku 6, kohteet 1 ja 2). Voimalapaikka sijoittuu varttuvan kuivahkon kankaan männikön ja kallioiden välisen luode-kaakkosuuntaisen hakkuualueen rajalle. Männikössä on aluspuustona kuusia ja nuoria koivuja. Pohjoispuolella olevan kalliomäen puusto on osin varttunutta mäntykuusisekametsää ja sen länsireunalla on pienialainen ojittamaton suo (luku 6, kohde 6). Karunpuoleinen kalliometsä ei ole tyypillisintä liito-oravan elinpiiriä eikä lajista havaittu merkkejä keväällä Tuulivoimala nro 7. Pyhässuonkallio eteläinen Voimalan suunniteltu sijoituspaikka sijoittuu lähelle metsätien päätä Pyhässuonkallion eteläpuolelle. Voimalapaikalla on äskettäin harvennettua kuivahkon ja tuoreen kankaan männikköä, jossa on seassa koivua ja nuoria kuusia (kuva 4). Pensaskerroksessa on ka-

8 6 tajaa ja aluskasvillisuudessa mustikkaa, puolukkaa ja runsaasti metsäkastikkaa ja metsälauhaa. Sijoituspaikan eteläpuolella on ojitettua ja luonnontilansa menettänyttä suota kasvillisuustyypiltään mustikkaturvekangasta. Turvekankaalla kasvaa varttuvaa koivukuusisekapuustoa ja alueella on paikoin hyvin tiheä kuusen alikasvos. Voimalapaikalla tai sen lähiympäristössä ei ole liito-oravan elinpiiriksi sopivaa metsää, vaikka muutamia nuoria haapoja kasvaakin kallioiden reunoilla. Kuva 4. Nuorta ja harvennettua männikköä tuulivoimalapaikkojen 4 ja 7 kohdalla. Tuulivoimala nro 8. Tuohivahanpuntti Voimalan suunniteltu sijoituspaikka sijoittuu kalliomäen länsireunaan lähelle Paimion ja Salon rajaa. Kallion laelta länteen laskeva rinne on kokonaisuudessaan äskettäin harvennettua tuoreen ja kuivahkon kankaan mänty-kuusisekametsää. Pohjoispuolella on pääosin luonnontilansa menettänyttä rämettä. Voimalapaikalla tai sen lähiympäristössä ei ole liito-oravan elinpiiriksi sopivaa metsää. Tuulivoimala nro 9. Myllytyrynkallio Voimalan suunniteltu sijoituspaikka sijoittuu Myllytyrynkalliolle selvitysalueen eteläosaan. Kallioalueella kasvaa varttunutta harvennettua männikköä ja nuoren kasvatusmetsän männikköä ja sen ympärillä on pienialaisemmin myös tuoreen kankaan kuusivaltaista puustoa. Kallion ympärillä olevat suot ovat melko luonnontilaisia (luku 6, kohde 8). Myllytyrynkallion ja Korkiamäenniitun välinen metsäalue saattaisi soveltua liitooravan elinpiiriksi, sillä siellä kasvaa järeitäkin kuusia ja pellon reunassa on haapoja, joissa ei kuitenkaan havaittu koloja. Keväällä 2012 alueella ei havaittu merkkejä liitooravasta. 6 LUONTOARVOILTAAN MERKITTÄVÄT KOHTEET 6.1 Selvitysalueen lähiympäristön kohteet Kohde 1. Varkaankellarinmäen lehto Varkaankellarinmäen lehto on valtakunnalliseen lehtojensuojeluohjelmaan kuuluva kaksiosainen kohde, joka on osoitettu maakuntakaavassa luonnonsuojelukohteena. Varkaankellarinmäen koillisosan kalliojyrkänteiden alla ja rinteellä sekä saman kalliojakson reunustamassa painanteessa Vikurinniityn pohjoispuolella sijaitsevat tuoreet ja kuivahkot lehtoalueet ovat kalkkivaikutteisia (Varsinais-Suomen liitto 2002). Alueella esiintyviä vaateliaita lehtokasvilajeja ovat mm. lehmus, pähkinäpensas, näsiä, mustakonnanmarja, lehtopalsami, imikkä, metsänemä, lehto-orvokki, lehtoneidonvaippa sekä harvi-

9 7 nainen lehtonoidanlukko. Alueella esiintyy myös uhanalaisia sammalia ja sen lajistoon kuuluu liito-orava. Arvo: Valtakunnallisesti arvokas kohde, joka sijoittuu lähimmillään noin 200 m:n päähän selvitysalueen rajasta ja noin 500 m:n päähän suunnitellusta tuulimyllyn 6 paikasta (kuva 5). Kohteen läheisyys tulee ottaa tuulipuiston suunnittelussa huomioon, mutta todennäköisesti hankkeella ei ole vaikutuksia sen luontoarvoihin. Kohde 2. Kalkkimäki Muurassuonmäki-kallioalue Kalkkimäki Muurassuonmäki on noin 80 ha:n kallioalue, joka on luokiteltu valtakunnallisesti arvokkaaksi (Heikkilä & Husa 1995) ja soitettu maakuntakaavassa luonnonsuojelukohteena. Kallioalue on etenkin luontoarvoiltaan merkittävä ja sen arvoluokka on poikkeuksellisen korkea (2, erittäin arvokas). Kallioalue koostuu pienistä jyrkänteistä, selänteistä ja niiden välisistä suonotkelmista ja siihen sisältyy Varkaankellarinmäen lehto (kohde 1). Arvo: Valtakunnallisesti arvokas kohde, joka ulottuu selvitysalueelle sen länsikulmassa (kuva 5). Kohteen läheisyys tulee ottaa huomioon tuulipuiston suunnittelussa, mutta todennäköisesti hankkeella ei ole vaikutuksia sen luontoarvoihin. Kuva 5. Valtakunnallisesti arvokkaan Kalkkimäki Muurassuonmäki-kallioalueen rajaus (harmaa alue) ja Varkaankellarinmäen lehdon kahden osa-alueen sijainti (violetit alueet) suhteessa selvitysalueen länsirajaan (punainen viiva) ja lähimpään suunniteltuun voimalapaikkaan (6). Luontokohdekartta: Oiva-palvelu Kohde 3. Pöylän kuusi Pöylän kuusi sijoittuu selvitysalueen kaakkoiskulmaan metsätien varteen hieman selvitysalueen rajan ulkopuolelle (kuva 11). Kookas kuusi on rauhoitettu vuonna 1972 (Lunnas & Lehtomaa 1998). Arvo: Kuusi tulee ottaa huomioon, jos tien kautta suunnitellaan tuulivoimapuistoon liittyvää liikennettä.

10 6.2 Selvitysalueen kohteet CPC Finland Oy: Huso-Pöylän tuulivoimapuiston luontoselvitys 16USP Liito-oravaesiintymät Liito-orava kuuluu luontodirektiivin liitteen IV(a) lajeihin ja sen lisääntymis- ja levähdyspaikkojen heikentäminen ja hävittäminen on luonnonsuojelulain 49 :n perusteella kielletty. Vuoden 2010 uhanalaistarkastelussa (Rassi ym.) liito-orava on arvioitu vaarantuneeksi lajiksi (VU). Liito-oravalle parhaiten soveltuvaa elinpiiriä ovat varttuneet kuusivaltaiset sekametsät, joissa lajin oleskelun paljastavat pesä- ja ruokailupuiden alta löytyvät ulostepapanat. Liito-oravat ovat paikkauskollisia eläimiä, jotka elävät koko aikuisikänsä samalla alueella. Elinpiiri eli reviiri voi olla laaja ja liito-oravat liikkuvat vilkkaasti sen osasta toiseen. Naaraiden elinpiiri on keskimäärin noin 8 ha ja urosten 60 ha. Liito-oravan elintavoista johtuen on mahdollista, että reviirit voivat olla ajoittain tyhjillään. Selvitysaluetta lähimmät tiedossa olevat liito-oravahavainnot ovat Varkaankellarinmäen lehdon alueelta ja valtatien 110 pohjoispuolelta. Liito-oravalle elinpiiriksi soveltuvia metsiä on selvitysalueella lähinnä vain pohjoisosassa Kukolan mäen reunaosissa ja eteläosassa Korkiamäenniityn peltoalueen ympäristössä. Keväällä 2012 liito-oravia havaittiin Kukolan mäen alueella kahdessa paikassa. Kohde 4. Kukolan länsiosan liito-oravaesiintymä Kukolan mäen länsireunalla on varttunutta kuusikkoa, jossa kasvaa myös koivua ja muutamia haapoja (kuvat 6 ja 7). Liito-oravan talvipapanoita löytyi yhteensä seitsemän kuusen ja koivun, yhden nuoren haavan ja yhden järeän kolohaavan alta. Minkään puun alla papanoita ei ollut erityisen runsaasti, joten kyse saattaa olla liito-oravakoiraan reviirin osasta. Kuusikko rajoittuu idässä männikköön ja etelässä ja lännessä nuorempiin metsiin. Kohde sijoittuu Varkaankellarinmäen ja valtatien pohjoispuolisen liitooravaesiintymän puoliväliin ja liito-oravien kulkuyhteys niiden välillä saattaa kulkea sen kautta. Arvo: Papanahavaintojen perusteella kohteessa oli asuttu liito-oravaesiintymä keväällä Kolopuuta ja sen lähipuita voidaan pitää liito-oravan lisääntymis- ja levähdyspaikkana. Kohde ei sijoitu minkään voimalapaikan läheisyyteen. Kohde 5. Kukolan itäosan liito-oravaesiintymä Kukkolan mäen koillisreunalla on taimikkoalue, jossa kasvaa nuorta kuusta ja koivua ja muutamia kookkaita haapoja (kuva 7). Sen ja valtatien välissä selvitysalueen ulkopuolella on kaistale varttunutta kuusikkoa, jossa kasvaa kymmenkunta kookasta haapaa. Ainakin yhdessä haavassa on kolo. Liito-oravan papanoita löytyi niukasti kahden haavan alta tienvarsimetsiköstä, mutta ei muiden puiden alta. Liito-oravat ovat liikkuneet alueella mahdollisesti ruokailemassa tai siirtyessään metsäalueelta toiselle. Lähin tiedossa oleva liito-oravahavainto on valtatien pohjoispuolelta. Arvo: Papanahavaintojen perusteella liito-oravat ovat liikkuneet kohteen alueella ja metsän rakenteen perusteella se soveltuu liito-oravan elinpiiriksi. Keväällä 2012 esiintymä ei ollut asuttu. Papanapuut sijoittuvat selvitysalueen reunaan noin 200 metrin päähän voimalapaikasta 1 eikä voimalan rakentaminen vaikuta liito-oravien elinmahdollisuuksiin alueella. Tienvarsimetsä ulottuu etelässä metsätiehen asti, mikä tulee ottaa huomioon, jos metsätietä käytetään tuulivoimapuiston liikenteessä.

11 9 Kuva 6. Kolohaapa ja liito-oravan papanoita Kukolan mäen länsiosassa. Kuva 7. Liito-oravaesiintymät 4 ja 5. Papanahavainnot on merkitty kuvaan pinkillä tähdellä ja todennäköinen pesäpuukolohaapa sinisellä vinoneliöllä. Pisteet 1-3 ovat suunniteltuja voimalapaikkoja Muut huomionarvoiset luontokohteet Kohde 6. Pyhässuonkallion rinnemetsä ja noro Selvitysalueen keskiosassa, metsätiehen rajoittuvassa Pyhässuonkallion länsireunassa, on männikköinen rinne, jonka aluskasvillisuudessa on kuivan lehdon piirteitä (kuvat 8 ja 9). Valoissa rinteessä kasvaa runsaasti metsäkastikkaa sekä lisäksi mm. sinivuokkoa, valkovuokkoa, nuokkuhelmikkää, oravanmarjaa, metsäorvokkia, vadelmaa ja muutama yksittäinen syylälinnunherne. Metsätien vieressä virtaa noin 100 metrin matkan melko

12 10 luonnontilaisena noro, jonka ympärillä on mm. hiirenporrasta kasvavaa ruohoturvekangasta. Arvo: Kohde ei todennäköisesti täytä vesilain luonnontilaisen pienveden tai metsälain erityisen tärkeisiin elinympäristöihin kuuluvien noron lähiympäristön ja rehevän lehtolaikun kriteerejä, mutta ympäristöään rehevämpänä sitä voidaan pitää paikallisesti huomionarvoisena kohteena. Kohde sijoittuu noin 150 m luoteeseen voimalapaikasta 4. Kohde 7. Varkaankellarinmäen eteläpuolen suo Selvitysalueen länsiosassa on lähes luonnontilainen rämepainanne, jossa on tupasvillarämeen ja isovarpurämeen piirteitä ja jossa kasvaa kookkaan männyn seassa varsin runsaasti koivua (kuvat 8 ja 9). Tavanomaisina rämeillä esiintyvien rämerahkasammaleen ja varvikkorahkasammaleen joukossa on erityisesti alueen reunoilla korpisuuteen viittaavaa korpirahkasammalta. Kenttäkerroksen runsaita lajeja ovat mm. tupasvilla, suopursu ja suokukka. Arvo: Suhteellisen runsaspuustoinen alue ei todennäköisesti täytä metsälain erityisen tärkeisiin elinympäristöihin kuuluvan vähäpuustoisen suon kriteerejä, mutta lähes luonnontilaisena suoalueena kohdetta voidaan pitää paikallisesti huomionarvoisena. Kohde sijoittuu noin 100 m luoteeseen voimalapaikasta 6. Kuva 8. Kohteen 6 noro ja kohteen 7 suo. Kohde 8. Myllytyrynkallion suot Selvitysalueen eteläosassa Korkiamäenniitun luoteispuolella on neljä kallioiden väleihin sijoittuvaa suopainannetta, jotka ovat vesitaloudeltaan luonnontilaisia tai lähes luonnontilaisia (kuva 11). Suotyypeistä alueella on eniten tupasvillarämettä, isovarpurämettä ja korpirämettä, mutta eteläosassa on myös mustikkakorpea ja ojitettua mustikkakorpimuuttumaa. Myllytyrynkallion kalliokumpareilla on kuivan ja kuivahkon kankaan nuorta ja varttunutta männikköä, jossa on jonkin verran koivua sekapuuna ja alikasvoksena. Arvo: Vesitaloudeltaan ja puustoltaan luonnontilaiset tupasvillarämeet täyttävät metsälain erityisen tärkeisiin elinympäristöihin kuuluvan vähäpuustoisen suon kriteerit. Kokonaisuutena kohde on paikallisesti huomionarvoinen. Voimalapaikka 9 sijoittuu suopainanteiden ympäröimälle kalliomäelle ja niiden läheisyys tulee ottaa huomioon.

13 11 Kuva 9. Kohteet 6 ja 7 sekä selvitysalueen länsikulmaan ulottuvan Kalkkimäki Muurassuonmäki-kallioalueen likimääräinen rajaus (harmaa rasteri). Pisteet 4-7 ovat suunniteltuja voimalapaikkoja. Kohde 9. Korkiamäenniitun jyrkänne ja rehevä korpi Selvitysalueen eteläosassa Korkiamäenniitun koillispuolella on kalliomäen reunassa yli 5 m korkea jyrkänne (kuvat 10 ja 11). Jyrkänteen alapuolinen puusto on pääosin varttunutta kuusikkoa ja aivan jyrkänteen eteläosassa on pienialainen saniaiskorpi. Korven pohjoispuolella kuvio on soistunutta kangasta ja osittain mustikkakangaskorpea, mustikkakorpea ja mustikkaturvekangasta. Arvo: Jyrkänne ja sen alusmetsä on mahdollinen metsälain erityisen tärkeä elinympäristö. Saniaiskorven poikki kaivetusta osittain umpeenkasvaneesta ojasta huolimatta sitä voidaan pitää luonnontilaisen kaltaisena ja mahdollisena metsälain erityisen tärkeänä elinympäristönä rehevä korpi. Kokonaisuutena kohde on paikallisesti huomionarvoinen. Se ei sijoitu minkään voimalapaikan läheisyyteen. Kohde 10. Myllytyryn puro ja noro Selvitysalueen eteläosassa laskee itään päin Myllytyryn puro, jonka keskiosa on melko luonnontilainen (kuvat 10 ja 11). Ylempänä puro virtaa harvennushakkuulla ja uoma on kaivettu ojaksi. Keskiosassa uoma mutkittelee kivi- ja hiekkapohjaisena, siinä on koskimainen virtapaikka ja mutkakohdissa hiekkasärkkiä. Suurin osa puron ympäristöstä on varttunutta kuusikkoa, mutta itäosassa on myös lähes puhdasta koivikkoa ja harvennettua varttuneen kasvatusmetsän männikköä. Puron ympäristössä esiintyy lehdon ja leh-

14 12 tomaisen kankaan ruohoja mm. hiirenporrasta, käenkaalia, valkovuokkoa, oravanmarjaa, nuokkuhelmikkää, sekä metsä-imarretta ja korpi-imarretta. Puroon laskee pohjoisen suunnasta kaksi osittain luonnontilaista noroa, joista läntisempi saa alkunsa karttarajauksen pohjoisosassa sijaitsevalta pienialaiselta suokaistaleelta. Suon kasvillisuustyyppi on lähinnä ruohoinen mustikkakorpi ja pienialaisemmin saniaiskorpi. Arvo: Puroa ja siihen laskevia noroja voidaan pitää vesilain tarkoittamina luonnontilaisina säilytettävinä pienvesinä huolimatta puuston rakenteessa tapahtuneista muutoksista ja paikoittaisista purouomassa näkyvistä kaivujäljistä. Niiden välitön ympäristö ja rehevä korpi ovat mahdollisia metsälain erityisen arvokkaita elinympäristöjä. Kohde ei sijoitu minkään voimalapaikan läheisyyteen. Kuva 10. Kohteen 9 saniaiskorpi ja kohteen 10 puro ja noro. Kuva 11. Kohteet 3, 8, 9 ja 10. Pisteet 8 ja 9 ovat suunniteltuja voimalapaikkoja.

15 13 7 YHTEENVETO JA SUOSITUKSET Luontoselvityksen perusteella selvitysalue on luontoarvoiltaan pääosin varsin tavanomaista kallioista metsämaastoa, jossa on ojitettuja suojuotteja ja jonka metsät ovat talousmetsinä hoidettuja. Laajin kalliomäkialue Pyhässuonkallio on puustoltaan nuorta ja laajimman suoalueen Pyhässuon luonnontila on muuttunut ojituksen seurauksena. Selvitysalueen pohjoisosassa todettiin keväällä 2012 yksi liito-oravaesiintymä ja sen lisäksi selvitysalueen koillispuolelta löytyi liito-oravan papanoita teinvarsimetsästä, jota voidaan pitää liito-oravan kulkureittinä ja potentiaalisena liito-oravaesiintymänä. Liitoorava kuuluu luontodirektiivin liitteen IV(a) lajeihin ja sen lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittäminen ja heikentäminen on luonnonsuojelulain (49 ) perusteella kielletty. Kumpikaan kohde ei sijoitu suunnitelluille tuulivoimalapaikoille tai niiden läheisyyteen. Mahdollisia metsälain (10 ) erityisen arvokkaita elinympäristöjä ovat eteläosassa sijaitsevat vähäpuustoiset suot, jyrkänne ja sen alapuolella sijaitseva rehevä korpi sekä Myllytyryn melko luonnontilainen puro-osuus ja norot. Luonnontilaiset norot ovat vesilailla (2 luku 11 ) suojeltuja vesiluontotyyppejä, joiden luonnontilan vaarantaminen on kielletty. Lupaviranomainen voi yksittäistapauksessa hakemuksesta myöntää poikkeuksen kiellosta, jos momentissa mainittujen vesiluontotyyppien suojelutavoitteet eivät huomattavasti vaarannu. Myös purouoman luonnontilan muuttaminen vaati luvan (3 luku 2 ). Mikäli mainitut kohteet eivät täytä metsä- ja vesilain vaatimuksia, voidaan niitä silti pitää muina paikallisesti huomionarvoisina luontokohteina. Molemmissa tapauksissa kohteet tulee huomioida maankäytön suunnittelussa, niin että suunnittelu muun muassa edistää maankäyttö- ja rakennuslain tavoitteiden mukaisesti luonnon monimuotoisuuden ja muiden luonnonarvojen säilymistä. Selvitysalueella ei todettu kohteita, jotka voisivat täyttää luonnonsuojelulain (29 ) suojeltujen luontotyyppien kriteerit. Suomen luontotyyppien uhanalaisuusarvioinnissa (Raunio ym. 2008) alueella todetuista suotyypeistä saniaiskorpi on arvioitu Etelä- Suomessa erittäin uhanalaiseksi (EN), mustikkakorpi ja korpiräme vaarantuneiksi (VU) ja tupasvillaräme ja isovarpuräme silmälläpidettäviksi (NT). Kangasmaiden latvapurot ja purot ovat vaarantuneita (VU) luontotyyppejä. Vaikka alue sijoittuu hemiboreealiselle kasvillisuusvyöhykkeelle, todettiin siellä tuoretta ja kosteaa lehtoa vain pienialaisesti pienvesien ympäristössä sekä muutamin paikoin rinteissä kuivan lehdon piirteitä. Useimmat lehtotyypit on arvioitu uhanalaisiksi. Luontoselvitys on tehty yleiskaavatasoisena, niin että maastokartoitukset tehtiin yhden maastokauden aikana ja niiden painopiste oli putkilokasvi- ja suosammallajistossa. Selvityksen tuloksia tulee tarkastella yhdessä pesimälinnusto- ja lepakkoselvitysten kanssa. 8 LÄHTEET Kirjallisuus: Ahlman Konsultointi & suunnittelu 2012a: Paimion-Salon Pöylän alueen tuulivoimapuiston pesimälinnustoselvitys. Ahlman Konsultointi & suunnittelu 2012b: Paimion-Salon Pöylän alueen tuulivoimapuiston lepakkoselvitys. Ahlman Konsultointi & suunnittelu 2012c: Paimion-Salon Pöylän alueen tuulivoimapuiston lintujen kevätmuuttoselvitys.

16 14 Heikkinen, R. & Husa, J. 1995: Luonnon- ja maisemansuojelun kannalta arvokkaat kallioalueet Turun ja Porin läänissä. Vesi- ja ympäristöhallinnon julkaisuja sarja A Hämet-Ahti, L., Suominen, J., Ulvinen, T. ja Uotila, P. (toim.) 1998: Retkeilykasvio. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo. Helsinki. Lunnas, T. & Lehtomaa, L. 1998: Halikon manneralueen luontoinventointi s. Rassi, P., Hyvärinen, E., Juslén, A. ja Mannerkoski, I. (toim.) 2010: Suomen lajien uhanalaisuus Punainen kirja Ympäristöministeriö ja Suomen ympäristökeskus, Helsinki. Raunio, A., Schulman, A. ja Kontula, T. (toim.). 2008: Suomen luontotyyppien uhanalaisuus. Suomen ympäristö 8/2008. Osat 1 ja s. Suomen ympäristökeskus. Sierla, L., Lammi, E. Mannila, J. ja Nironen, M. 2004: Direktiivilajien huomioon ottaminen suunnittelussa. Suomen ympäristö 742. Suomen ympäristökeskus. Suunnittelukeskus Oy 2000: Paimion arvokkaat luontokohteet s. Varsinais-Suomen liitto (2002). Turun kaupunkiseudun luontokohteet ja -alueet. Maakuntakaavan taustaselvitys Muut lähteet: Luonnontieteellisen keskusmuseon sääksirekisteri Valtion ympäristöhallinnon virastojen OIVA-ympäristö- ja paikkatietopalvelu. Valtion ympäristöhallinnon virastojen Eliölajit-tietojärjestelmä Varsinais-Suomen ELY-keskuksen liito-oravatiedot ja merikotkatiedot

17 Liite 1. Luontokohdekartta koko alueesta. CPC Finland Oy: Huso-Pöylän tuulivoimapuiston luontoselvitys 16USP0109 1