Eduskunnan puhemiehelle

Transkriptio

1 KIRJALLINEN KYSYMYS 150/2011 vp Sähkönkulutuksen laskutus Eduskunnan puhemiehelle Sähkön mittaamisesta säädetään vuonna 2009 annetulla valtioneuvoston asetuksella sähköntoimitusten selvityksestä ja mittauksesta (66/2009). Tässä asetuksessa tai muussa sähkönlaskutusta tai -mittausta koskevassa lainsäädännössä ei kielletä palveluntarjoajaa tarjoamasta asiakkaalle tasaerälaskutusta. Laki ei myöskään velvoita palveluntarjoajaa veloittamaan asiakkaaltaan ajantasaiseen kulutukseen perustuvaa sähkölaskua, vaikka sähkönkulutuskohteen mittauksessa käytettäisiinkin tuntimittauslaitteistoa. Laki erottaa näin ollen sähkönmittaamisen ja sähkönkäytön laskuttamisen toisistaan ja mahdollistaa tasaerälaskutuksen käytön, vaikka asiakkaan kulutus mitattaisiinkin tuntimittauslaitteistolla. Energiateollisuus ry:n sähköntoimitus- ja myyntiehtojen mukaan laskutus perustuu mitattuun sähkönkäyttöön, jos käyttöpaikalla on tuntimittauslaitteisto tai muu etäluettava mittauslaitteisto, jollei muuta ole sovittu. Energiateollisuus ry:n yleisten myyntiehtojen mukaan ajantasainen laskutus on näin ollen pikemminkin suositus eikä velvoita verkonhaltijaa. Laki ei kuitenkaan velvoita sähköyhtiötä tarjoamaan asiakkaalleen mahdollisuutta tasaerälaskutukseen, vaikka asiakas näin haluaisi. Viime kädessä kuluttajan mahdollisuus valita ajantasaiseen kulutukseen perustuva sähkönlaskutus tai tasaerälaskutus on verkonhaltijan käsissä. Osa sähköyhtiöistä onkin siirtynyt ajantasaiseen kulutukseen perustuvaan sähkönlaskutukseen eikä tarjoa enää asiakkailleen mahdollisuutta tasaerälaskutukseen. Tasaerälaskutus mahdollistaa kuluttajan varautumisen odotettavissa olevaan sähkölaskun aiheuttamaan menoerään. Ajantasaiseen kulutukseen perustuva sähkönlaskutus sen sijaan ei mahdollista samanlaista menojen ennakoimista ja talouden tarkkaa suunnittelua. Suomessa erityisesti eri vuodenaikojen aiheuttamat vaihtelut sähkönkulutuksessa vaikuttavat merkittävästi sähkölaskun aiheuttamaan menoerään. Sähkö on merkittävä kuluerä etenkin pienituloisille kotitalouksille ja useimmiten vuoden suurin menoerä myös omakotiasujille. Erityisesti pienituloiselle kotitaloudelle ajantasaiseen kulutukseen perustuva sähkönlaskutus on ongelmallinen. Pienituloisissa kotitalouksissa säästäminen on odotettavissakin olevia, kasvavia menoeriä varten vaikeaa. Mahdollisuus tasaerälaskutukseen helpottaisi arjesta selviytymistä erityisesti näissä pienituloisissa kotitalouksissa, joissa talouden pyörittäminen vaatii talouden tarkkaa suunnittelua. Lain tulisikin velvoittaa sähköyhtiöt tarjoamaan kuluttajalle mahdollisuuden valita ajantasaiseen sähkönkulutukseen perustuvan laskutuksen ja tasaerälaskutuksen väliltä. Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 :ään viitaten esitämme asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Mihin toimiin hallitus aikoo ryhtyä, jotta sähkönlaskutus vastaa nykyistä paremmin pienituloisen kotitalouden tar- Versio 2.0

2 vetta ja mahdollistaa kuluttajalle sähkönlaskutustavan valinnanvapauden? Helsingissä 7 päivänä lokakuuta 2011 Merja Kuusisto /sd Suna Kymäläinen /sd Eila Tiainen /vas Raimo Piirainen /sd Jukka Kärnä /sd Eeva-Johanna Eloranta /sd Katja Taimela /sd Merja Mäkisalo-Ropponen /sd Kristiina Salonen /sd Mika Kari /sd Jyrki Yrttiaho /vr Markus Mustajärvi /vr Tuula Väätäinen /sd Päivi Lipponen /sd 2

3 Ministerin vastaus KK 150/2011 vp Merja Kuusisto /sd ym. Eduskunnan puhemiehelle Eduskunnan työjärjestyksen 27 :ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Merja Kuusiston /sd ym. näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 150/2011 vp: Mihin toimiin hallitus aikoo ryhtyä, jotta sähkönlaskutus vastaa nykyistä paremmin pienituloisen kotitalouden tarvetta ja mahdollistaa kuluttajalle sähkönlaskutustavan valinnanvapauden? Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa: Kuten kansanedustaja Kuusisto kysymyksensä johdannossa on todennut, sähkön mittaamista koskevaa lainsäädäntöä on viimeksi uudistettu vuonna 2009 annetulla valtioneuvoston asetuksella sähköntoimitusten selvityksestä ja mittauksesta (66/2009). Tämän seurauksena Suomi ottaa koko maassa käyttöön etäluettavat tuntikulutuksen mittaavat ns. älykkäät sähkömittarit. Aikataulu käyttöönotolle on se, että vähintään 80 % jakeluverkon asiakkaista on tuntimittauksen ja etäluennan piirissä vuoden 2013 loppuun mennessä. Uudistuksen tavoitteena on ollut mm. saada asiakaslähtöinen kulutuksenjousto laajemmin osaksi sähköjärjestelmää, tukea energiansäästöä, tehdä myyjänvaihto tehokkaammaksi ja parantaa asiakaspalvelua. Tavoitteena on myös ollut erottaa sähkön mittaaminen ja sähkönkäytön laskuttaminen toisistaan ja siten mahdollistaa tuntimittauksesta huolimatta sähkön laskutuksessa erilaisia vaihtoehtoja, esimerkiksi tasaerälaskutuksen säilyttäminen. Kuitenkaan sähkön mittaamista koskevassa lainsäädännössä ei ole asetettu palveluntarjoajalle velvoitetta tarjota tasaerälaskutusta, mutta toisaalta sitä ei myöskään kielletty vaan on katsottu, että hyvään palveluun kuuluisi tarjota asiakkaalle erilaisia maksutapoja. Tuntimittareiden asennuksen edistyessä ja tuntimittareiden yleistyessä ainakin osa palveluntarjoajista on siirtynyt pois tasaerälaskutuksen tarjoamisesta. Nykyinen tilanne on varsinkin pienituloisille sähkölämmittäjille ongelmallinen, eikä kaikilta osin vastaa niitä tavoitteita, joita lainsäädäntöä uudistettaessa uudistukselle asetettiin. Sähkön mittaamista koskevan lainsäädännön uudistamisen jälkeen on eduskunta säätänyt ns. energiatehokkuuslain eli lain energiamarkkinoilla toimivien yritysten energiatehokkuuspalveluista (2009/1211). Lailla toimeenpantiin EU:n energian loppukäytön tehokkuudesta ja energiapalveluista annetun direktiivin (2006/32/EY) velvoitteet. Lisäksi neuvotteluvaiheessa on lainsäädäntöehdotus energiatehokkuusdirektiiviksi joissa säädettäisiin myös sähkön mittauksesta. Nämä uudet säädökset tiukentavat nykyisiä mittausvaatimuksia. Esimerkkinä on energiatehokkuuslaissa mainittu energian vähittäismyyjän velvollisuus laskuttaa sähkö todettuun energiankulutukseen perustuen vähintään kolme kertaa vuodessa vuodesta 2014 lähtien. Energiatehokkuusdirektiivissä laskutusaikaväliä ollaan edelleen tihentämässä. Tähän yhteyteen tasaerälaskutukseen palaaminen istuu huonosti. Toisaalta sähkön sisämarkkinoita koskevista yhteisistä säännöistä annetussa direktiivissä (2009/72/EY) eli ns. kolmannessa sähkön sisämarkkinadirektiivissä edellytetään erilaisten maksutapavaihtoehtojen järjestämistä ja tätä tulkitaan Työ- ja elinkeinoministeriössä siten, että sähkönkäyttäjillä tulisi olla mahdollisuus maksaa sähkönkäyttönsä myös erilaisissa erissä. Tämä tulkinta liittyy nimenomaan sähkönkäyttä- 3

4 Ministerin vastaus jien maksukykyyn ja mahdolliseen energiaköyhyyteen, joka on kolmannessa sähkön sisämarkkinadirektiivissä nostettu esille. Työ- ja elinkeinoministeriössä selvitetään nykyisessä ja neuvottelujen alla olevassa lainsäädännössä olevien mittausta koskevien eri pykälien yhteensovittamista ja sitä, missä määrin ja millä tavoin tasaerälaskutus tai mahdollisimman lähellä sitä oleva järjestely voitaisiin lainsäädännöllä turvata sähkönkäyttäjille jatkossakin. Lisäksi kolmannen sisämarkkinadirektiivin täytäntöönpanon yhteydessä selvitetään säännöstä, joka edellyttää tarjoamaan asiakkaille eri maksutapavaihtoehtoja. Tasaerälaskutukseen otetaan selvitysten perusteella kantaa kolmannen sisämarkkinadirektiivin täytäntöönpanon yhteydessä ensi vuoden kevään aikana. Helsingissä 25 päivänä lokakuuta 2011 Elinkeinoministeri Jyri Häkämies 4

5 Ministerns svar KK 150/2011 vp Merja Kuusisto /sd ym. Till riksdagens talman I det syfte som anges i 27 i riksdagens arbetsordning har Ni, Herr talman, till den minister som saken gäller översänt följande skriftliga spörsmål SS 150/2011 rd undertecknat av riksdagsledamot Merja Kuusisto /sd m.fl.: Vilka åtgärder ämnar regeringen vidta för att faktureringen för el bättre än nuförtiden ska svara mot låginkomsthushållens behov och ge konsumenten möjlighet att fritt välja det lämpligaste faktureringssättet? Som svar på detta spörsmål anför jag följande: Som riksdagsledamot Kuusisto konstaterar i inledningen till spörsmålet har lagstiftningen om mätning av elleveranser senast reviderats år 2009 genom statsrådets förordning om utredning och mätning av elleveranser (66/2009). Till följd av detta ska Finland i hela landet ta i bruk fjärravläsbara, s.k. intelligenta elmätare som mäter elförbrukningen per timme. Tidtabellen för ibruktagandet är att minst 80 % av kunderna i distributionsnätet ska omfattas av timmätningen och ha fjärravläsbara mätare vid utgången av Syftet med reformen har varit bl.a. att i elsystemet introducera större kundspecifik förbrukningsflexibilitet, stöda energisparandet, effektivisera bytet av elförsäljare och förbättra kundbetjäningen. Ett ytterligare syfte har varit att skilja mätningen av elleveranser och faktureringen för elförbrukning åt och på detta sätt tillåta olika faktureringsalternativ för el trots timmätningen, t.ex. möjlighet att behålla faktureringen i jämna rater. I lagstiftningen om mätning av elleveranser har serviceproducenten dock inte ålagts någon skyldighet att tillhandahålla fakturering i jämna rater; men den har å andra sidan inte heller förbjudits utan man har ansett att god kundbetjäning inbegriper också olika alternativa betalningssätt för kunderna. I takt med att installeringen av timmätare fortskridit och timmätningen blivit mer allmän har åtminstone en del av serviceproducenterna slopat faktureringen i jämna rater. Den nuvarande situationen är problematisk, särskilt för sådana långinkomsttagare som har eluppvärmning, och motsvarar inte till alla delar de mål som var uppsatta för lagstiftningsreformen när den genomfördes. Efter revideringen av lagstiftningen om mätning av elleveranser har riksdagen stiftat en s.k. energieffektivitetslag, dvs. lagen om energieffektivitetstjänster hos företag på energimarknaden (2009/1211). Genom den sistnämnda lagen genomfördes skyldigheterna i EU:s direktiv 2006/32/EG om effektiv slutanvändning av energi och om energitjänster. Förhandlingar pågår dessutom om ett lagstiftningsförslag till ett direktiv om energieffektivitet som ska innehålla också bestämmelser om mätning av elleveranser. I och med de nya bestämmelserna skärps kraven på mätning jämfört med de nuvarande. Som exempel kan nämnas den i energieffektivitetslagen nämnda skyldigheten för en energidetaljist att från och med år 2014 fakturera för el på basis av den konstaterade energiförbrukningen minst tre gånger om året. I och med direktivet om energieffektivitet planeras en ytterligare förkortning av faktureringsintervallet. Eventuell återgång till systemet med fakturering i jämna rater passar dåligt in i detta sammanhang. Å andra sidan förutsätter direktiv 2009/72/EG om gemensamma regler för den inre marknaden för el, dvs. det s.k. tredje inremarknadsdirektivet för el, att olika alternativa betalningssätt ordnas, 5

6 Ministerns svar och arbets- och näringsministeriet tolkar detta så att elförbrukarna bör ha möjlighet att betala för sin elförbrukning också i olika rater. Denna tolkning har uttryckligen att göra med elförbrukarnas betalningsförmåga och eventuella energifattigdom som tagits upp i det tredje inremarknadsdirektivet för el. Vid arbets- och näringsministeriet utreds frågan hur de olika paragraferna om mätning av elleveranser i den nuvarande lagstiftningen och i den under behandling varande lagstiftningen skulle kunna samordnas och på vilket sätt det skulle vara möjligt att också i fortsättningen genom lagstiftning trygga elförbrukarna möjlighet till fakturering i jämna rater eller något annat arrangemang som i så stor utsträckning som möjligt liknar detta.i samband med genomförandet av det tredje inremarknadsdirektivet för el klarläggs dessutom bestämmelsen om att kunderna ska ges möjlighet att välja mellan olika alternativa betalningssätt.till frågan om fakturering i rater kommer ställning att tas utgående från utredningarna i samband med genomförandet av det tredje inremarknadsdirektivet för el under våren nästa år. Helsingfors den 25 oktober 2011 Näringsminister Jyri Häkämies 6