TielaitOS Kirjasto. DoluTo: 33/c)? Nidenro: 3/(c,1Lf

Transkriptio

1 V/NHE/V i'ua/ T

2 TielaitOS Kirjasto DoluTo: 33/c)? Nidenro: 3/(c,1Lf

3 Yleisen tieverkon laajuus asemakaava-alueilla Hallinnollisen luokittelun periaatteet Tielaitos Tiehallinto Helsinki 1993

4 ISBN Painatuskeskus Oy Helsinki 1993 Julkaisua saatavana Tielaitos, Keskushallinto/tiehallifltO Tielaitos Opastinsilta 12 A PL HELSINKI Puh. vaihde (90)

5 Tielaitos MUU OHJAUS 93/2OfTh /92/ 20 ASIARYHMÄ 11 Tiep ii nt Kaupunginhallitukset SÄÄDÖSPERUSTA KOHDISTUVUUS Keskushallinto, aluehallinto ASIASANAT Kaavoitus, kaupungit, yleiset tiet KORVAA/MUUTTAA VOIMASSA toistaiseksi YLEISEN TIEVERKON LAAJUUS ASEMAKAAVA-ALUEILLA Ohjeessa on esitetty periaatteet, joiden mukaan liikenneväylä hyväksytään hallinnollisesti yleiseksi tieksi asemakaava-alueella. Kysymyksessä on rakennuslain 36 :n tulkintaohjeet siitä, minkälaisille teille asemakaavassa voidaan määrätä yleisen tien liikennealue. Hallinnollisen luokittelun periaatteet on laadittu yhteistyössä liikenneministeriön, ympäristöministeriön ja Suomen Kaupunkiliiton kanssa. Kaikki mainitut tahot ovat hyväksyneet esitetyt periaatteet. Ohje on tarkoitettu lähtökohdaksi liikennealueiden kaavoittamiselle ja päätettäessä Iiikenneväylien hallinnollisesta luokasta asemakaava-alueilla. Tielaltos laatu näiden luokitteluperiaatteiden pohjalta kaupunkikohtaiset suunnitelmat tulevaksi yleisten teiden verkoksi niihin kaupunkeihin, joissa laaditaan asemakaavoja. Johtaja Apulaisjohtaja Tiehal linto,_& Øy/ Erkki Koskinen 42 ÄJ Aulis Nironen LISÄTIETOJA Aatos Huhtala Tielaitos/Tiehallinto Puh. (90) JAKELU Terttu Simonen Tielaitosrriehallinto Opastinsilta 12 A tai PL Helsinki Puh. (90) Fax (90)

6 TIEDOKSI LUkenneministeriä Ympäristöministeriä Suomen Kuntaliitto Lääninhallitukset YTV Pääjohtaja Ylijohtaja Johtajat Keskushallinnon yksikät Kehittämiskeskus Kirjasto

7 ESIPUHE Toinen parlamentaarinen liikennekomitea on mietinnössään esittänyt, että valtion ja kaupunkien tien- ja kadunpidon vastuuta kehitettäisiin siten, että valta-, kanta- ja seudullisia teitä yhdistävät ja niiden jatkeena olevat taajamien pääkadut muutetaan yleisiksi teiksi niiltä osin kun ne täyttävät yleisen tien standardin. Vastaavat uudet väylät on esitetty rakennettavaksi yleisinä teinä. Komiteamietintä on ollut taustana tässä julkaisussa esitettyjä ohjeita laadittaessa. Liiken neväylien hallinnollisesta luokittelusta asemakaava-alueilla eli siitä, millä edellytyksillä voidaan kaavoittaa rakennuslain 36 :n tarkoittama yleisen tien liikennealue, on aikaisemmin annettu ohjeita tielaitoksen ja kunnallisten keskusjärjestöjen laatimassa ohjeessa "Yleisten teiden tienpidon kustannusjako valtion ja kuntien kesken" sekä tielaitoksen laatimassa ohjeessa "Yleiset tiet kaava-alueilla". Nyt laaditussa julkaisussa tarkistetaan ja täydennetään aikaisempia ohjeita näiltä osin. Ohjeen alussa on selostettu tieliikenneväylien luokittelua ja niihin liittyviä käsitteitä yleisemmin. Periaatteet yleisen tien määrittelem iseksi asemakaavaalueilla on esitetty kohdassa 3. Ohjeen lopussa on esitetty arvioita tienpitovastuun muutoksista näitä luokitteluperiaatteita sovellettaessa. Hallinnollisen luokittelun periaatteet on laadittu tielaitoksessa neuvotellen liikenneministeriön, ympäristöministeriön ja Suomen Kaupunkiliiton edustajien kanssa. Kaikki mainitut tahot ovat lausunnoissaan hyväksyneet luokitteluperiaatteet. Lausunnot on tämän julkaisun liitteenä. Helsingissä marraskuussa 1993 Tielaitos Tiehallinto

8 Yleisen tieverkon laajuus asemakaava-alueilla 7 Sisältä 1 TIELIIKENNEVAYLIEN LUOKITTELU Teiden hallinnollinen luokitus Teiden toiminnallinen luokitus 9 2 KÄSITTEITÄ JA TULKINTOJA 11 3 PERIAATTEET YLEISEN TIEN MÄÄRITTELEMISEKSI 13 4 ARVIO TIENPITOVASTUUN MUUTOKSISTA Katujen muuttaminen yleisiksi teiksi Yleisten teiden muuttaminen kaduiksi 16 KIRJALLISUUS VIITTEET 17 LI ITTEET 1. Suomen Kaupunkiliiton lausunto 2. Ympäristäministeriän lausunto 3. Liikenneministeriön lausunto

9 Yleisen tieverkon laajuus asemakaava-alueilla 9 1 TELIIKENNEVÄYLIEN LUOKITTELU 1 TIELIIKENNEVÄYLIEN LUOKITTELU Tie- ja katuverkko voidaan luokitella eri käyttätarkoituksia varten hallinnollisun ja toiminnallisiin luokkiin. 1.1 Teiden hallinnollinen luokitus Tieliikenneväylien hallinnollisia luokkia on neljä: - yleiset tiet - kadut - rakennuskaavatiet - yksityiset tiet. Tielain mukaisia yleisten teiden luokkia ovat: - valtatiet - kantatiet - muut maantiet - paikallistiet. 1.2 Teiden tolmlnnalllnen luokitus Sekä tiensuunnittelussa että kaavoituksessa luokitellaan teitä toiminnallisen merkityksen mukaisesti. Toiminnallinen tieluokitus osoittaa tien asemaa tieverkon osana liikenteen luonteen mukaisesti. Kaavoissa käytettävät tieluokitukset on määritelty ympäristäministeriön kaavamerkintäohjeissa. Yleiset tiet on nykyisin jaettu viiteen toiminnalliseen luokkaan: valtatiet, karitatiet, seudulliset tiet, kokoojatiet ja yhdystiet. Tielaissa määritelty paikallisteiden luokka sisältyy yhdysteihin. Toiminnalliset luokat on määritelty pääsääntöisesti yhdyskuntarake nteen (keskusi uokitus) ja sen pohjalta syntyvien liikennevirtojen avulla. Keskusluokilla tarkoitetaan ympäristöministeriän seutusuunnittelun ohjeeksi laatimaa järjestelmää. Keskusluokituksen runko ilmenee taulukosta 1. On huomattava, että monen itsenäisen kunnan pääkeskus on luokaltaan vain paikalliskeskus.

10 10 Ylessen tieverkon laajuus asemakaava-alueilla 1 TIELIIKENNEVÄYLIEN LUOKITTELU Taulukko 1. Seutusuunnittelussa käytetty keskusluokitus Tunnus A B c D E F G Keskusluokka pääkaupunki valtakunnan osakeskus maakuntakeskus kaupunkikeskus kuntakeskus paikalliskeskus kyläkeskus Väestöpohja (as) koko maa Liikenneministeriä on joulukuussa 1992 hyväksynyt yleisten teiden uuden toiminnallisen luokituksen. Uusi luokitus on neliportainen nykyisen viisiportaisen sijasta. Luokkien vähentämisen lähtökohta on, että kokoojatieluokka poistetaan. Tärkeimmät kokoojatiet tulkitaan seututeiksi, mutta valtaosa kokoojateistä siirretään yhdysteihin. Nykyiset seudulliset tiet muuttuvat seututeiksi. Seuraavat määrittelyt kuvaavat toiminnallisten luokkien pääperiaatteita: Valtatiet yhdistävät maakunta- ja ylempiluokkaisia keskuksia toisiinsa, toimivat tärkeimpinä ulkomaan liikenteen reitteinä sekä muodostavat maantieverkon rungon sellaisilla laajoilla alueilla, joilla muutoin olisi vain alempiluokkaisia teitä. Kantatiet yhdistävät kaupunkikeskukset tärkeimpiin liikennetarvesuuntiinsa ja täydentävät valtatieverkkoa. Lyhyehköt kaupunkien yhdyslinkit valtatieverkkoon luokitellaan pituudesta riippuen seutu- tai yhdysteiksi. Seututiet yhdistävät ku ntatason keskukset tärkeimpiin liiken netarvesuuntiinsa ja kytkevät merkittävimmät muut liikennettä synnyttävät kohteet sekä yleiset rajanylityspaikat ylempiluokkaiseen verkkoon. Loput yleiset tiet ovat yhdysteitä. Jäljempänä tekstissä on käytetty uutta toiminnallista luokitusta.

11 Yleisen tieverkon laajuus asemakaava-alueilla 11 2 KÄSITTEITÄ JA TULKINTOJA 2 KÄSITTEITÄ JA TULKINTOJA Yleiset tiet asemakaava-alueilla määräytyvät tie- ja rakennuslakien, liikenteen luonteen ja tien toimin nallisen luokan mukaan. Liikenteen luonnetta kuvaavia liikennevirtoja ovat mm. - kaukoliikenne - seudullinen liikenne - paikallinen liikenne - ohikulkuliikenne - kauttakulku-/läpikulkuliikenne - sisääntuloliikenne - kunnan sisäinen yhdysliikenne Kaukoliikenne on valtakunnanosa-, maakunta- ja kaupunkikeskusten välistä sekä muuta pitkämatkaista liikennettä. Seudullinen liikenne on kuntakeskuksista ja niiden vaikutusalueilta lähimpiin ylempiluokkaisiin keskuksiin suuntautuvaa sekä kuntakeskusten välistä liikennettä. Paikallinen liikenne on kuntakeskusten ja paikalliskeskusten välistä liikennettä sekä muuta lyhytmatkaista liikennettä. Ohikulkuliikenne on liikennettä, jonka lähtö- ja määräpaikka on kunnan rajojen ulkopuolella ja joka ohittaa taajaman tai taajaman keskustan. Kauttakulkuliikenne (läpikulkuliikenne) on liikennettä, jonka lähtö- ja määräpaikka on taajaman ulkopuolella ja joka kulkee taajaman läpi. Sisääntuloliikenne on taajaman ulkopuolelta taajamaan/taajaman keskustaan suuntautuvaa liikennettä. Kunnan sisäinen yhdysliikenne on kunnan osien ja/tai toiminnallisesti yhtenäisten maankäyttöyksiköiden välistä liikennettä. Asemakaavassa yleinen tie on osoitettava liikennealuemerkinnällä. Rakennuslain 36 :n mukaan liikennealue voidaan asemakaavassa muodostaa tielle, - joka on yleisen tien välitön jatke ja - joka on tarkoitettu kauttakulku- tai sisääntuloliikenteeseen ja - jolle ei ole pääsyä tonteilta eikä poikkikaduilta paitsi erityisesti järjestetyissä liittymiskohdissa. Ratkaisevaa yleisen tien kannalta on, miten säännöstä tulkitaan.

12 12 Yleisen tieverkon laajuus asemakaava-alueilla 2 KÄSITTEITÄ JA TULKINTOJA Tulkinta on vuosien mittaan muuttunut. Aluksi tulkinnassa kiinnitettiin huomiota etupäässä liittymiin. Rakennuslain mukaisiksi liittymiskohdiksi hyväksyttiin vain eritasoliittymät. Toisessa vaiheessa nostettiin esille tien verkollinen asema ja katsottiin myös tasoliittymän voivan olla erityisesti järjestetty liittymiskohta. Liittymävälivaatimuksista pidettiin tiukasti kiinni. Tällä hetkellä verkollinen näkökulma korostuu entisestään. Mm. parlamentaarinen liikennekomitea on ottanut kantaa teiden hallinnolliseen tuokitteluun. Komitea pitää tavoitteena, että valtio vastaa yhtenäisestä valtakunnallisesta ja seudullisesta tieverkosta ja ehdottaa, että valta-, kantaja seudullisia teitä yhdistävät ja niiden jatkeena olevat taajamien pääkadut muutetaan yleisiksi teiksi niiltä osin kun ne täyttävät yleisen tien standardin. Liittymätulkinnassa on havaittavissa jonkin verran lievenemistä liittymävälien suhteen silloin, kun ympäristöolosuhteet ovat vaikeat. Liittymäjärjestelyjen suunnitelmallisuutta korostetaan. Tähän saakka yleisen tien välitön jatke on tulkittu fyysisen tien suoraksi jatkeeksi, mutta tulkinnassa voidaan lähteä myös liikenteestä.

13 Yleisen tieverkon laajuus asemakaava-alueilla 13 3 PERIAATTEET YLEISEN TIEN MÄARITTELEMISEKSI 3 PERIAATTEET YLEISEN TIEN MÄÄRITTELEMISEKSI Sekä tie- että rakennuslaissa on säännöksiä yleiselle tielle asetettavista vaatimuksista. Asemakaava-alueella väylän hallinriollista luokkaa määriteltäessä on rakennuslain 36 :n tulkinta keskeinen kysymys. Tulkinnan lähtökohdaksi otetaan liikenteen luonne ja väylän tieverkollinen asema. Uittymät järjestellään tien ja liikenteen luonteen edellyttämällä tavalla. Liittymätarkastelujen lähtökohtana ei ole yksittäisen liittymän tekninen ratkaisu, vaan väylän liittymien kokonaisjärjestely, jossa paikalliset olosuhteet huomioidaan. Yleisen tien välitön jatke tarkoittaa liikenteellistä jatkuvuutta ja sitä, että tie on yhteydessä muihin maanteihin. Liikenteen luonne Yleiset tiet asemakaava-alueilla ovat oh ikulku-, kauttakuiku- tai sisääntuloliikenteelle tarkoitettuja. Ne on tarkoitettu pitkämatkaista (kauko- ja seudullista), kaupungin ulkoista liikennettä varten, mutta palvelevat myös paikallista liikennettä. Pelkästään paikallista liikennettä palvelevat tiet eivät ole yleisiä teitä. Tien tolmlnnallinen luokka Asemakaava-alueella yleiset tiet ovat valta-, kanta- tai seututeitä. Poikkeustapauksessa yhdystieluokkainen maantie voi säilyä yleisenä tienä. Paikallistiet muutetaan asemakaava-alueilla kaduiksi. Tien laatutaso Yleisten teiden tulee täyttää tien toiminnallista luokkaa ja liikenteellistä luonnetta vastaava yleisten teiden suunnitteluohjeiden mukainen, kyseiseen ympäristöön soveltuva standardi. Tiiviisti rakennetussa ympäristössä voidaan hyväksyä alhaisempi liikenteellinen laatutaso kuin muualla, jos siten vähennetään merkittävästi kustannuksia ja ympäristöhaittoja eikä olennaisesti huononneta liikenneturvallisuutta. Liittymäjärjestelyjen tulee perustua verkko- tai tiekohtaiseen suunnitteluun. Tleverkon yhtenäisyys Asemakaava-alueelle pyritään muodostamaan yhtenäinen yleisten teiden verkko. Yhtenäinen verkko muodostetaan ensisijaisesti valta-, kanta- ja seututeistä. Verkon muodostamisessa otetaan huomioon koko tien- ja kadunpidon tarkoituksenmukaisuus.

14 14 Yleisen tieverkon laajuus asemakaava-alueilla 3 PEIRIAATTEET YLEISEN TIEN MAARITTELEMISEKSI - Yhtenäisen yleisten teiden verkon ei tarvitse ulottua taajaman keskustaan. Usein yhtenäinen verkko rajautuu ohikulkutiehen. - Sellaisia kauttakulkuteiden katuosuuksia, jotka on tarkoitus korvata yleisenä tienä rakennettavalla ohikulkutiellä, ei muuteta yleiseksi tie ksi. - Sellaiset pääväyliä yhdistävät tiet, jotka ovat toiminnallisesti päätieverkon osia, voivat olla yleisiä teitä. - Yhdystieluokkainen maantie voidaan säilyttää yleisenä tienä keskustan ulkopuolella silloin, kun se on tarkoituksenmukaista eheän yleisten teiden verkon muodostamiseksi. - Yhdystieluokkainen maantie voi olla yleinen tie taajamassa, joka on selvästi irrallaan keskustaajamasta. Tieverkon kattavuus Tavoitteena on, että jokaisen kaupungin keskustaajama on valta-, kanta- tai seututien vaikutuspiirissä. - Sisääntuloteillä yleinen tie päätetään ensimmäiseen merkittävään katuliittymään. - Keskustaajamat ovat yleensä ohiku Ikuteiden vaikutuspiirissä. Tällöin ei ohikulkutieltä keskustaan tarvita erillisiä sisääntuloja yleisenä tienä. Siitä huolimatta ohikulkutieltä erkaneva taajaman pääsisääntulotie, jolle ohjataan kauko- tai seudullinen sisääntuloliikenne, voi olla yleinen tie. Lyhyitä sisääntulotieosuuksia ei kuitenkaan sisällytetä yleiseen tieverkkoon. - Moottoriteiden rinnakkaistiet ovat yleensä keskustoissa katuja ja muualla olosuhteista riippuen joko katuja tai yleisiä teitä. - Keskustan ulkopuolella sijaitseviin, valtakunnallisesti merkittäviin terminaaleihin kuten satamiin ja lentokentille johtavat tiet ovat tavallisesti yleisiä teitä silloin, kun ne eivät kulje keskustan kautta. Kokonalstalous Hallinnollisessa luokituksessa pyritään tarkoituksenmukaiseen työnjakoon tielaitoksen ja kaupunkien kesken niin, että tien- ja kadunpidon kokonaiskustannukset minimoituvat.

15 Yleisen tieverkon laajuus asemakaava-alueilla 15 4 ARVIO TIENPITOVASTUUN MUUTOKSISTA 4 ARVIO TIENPITOVASTUUN MUUTOKSISTA Tässä tarkastellaan yleispiirteisesti, mitä vaikutuksia edellä kerrotuilla periaatteilla toteutuessaan on tienpitovastuun jakautumiseen asemakaavaalueilla. 4.1 Katujen muuttaminen ylelsiksi telksi Tieverkon yhtenäisyys Valta-, kanta- ja seututiet: Pääteillä on yhtenäisyyspuutteen aiheuttavia katuosuuksia 31 kaupungissa yhteensä 105 km, josta 40 km on valta- ja kantateillä ja 65 km seututeillä (sisältää Kehä 1:n Helsingissä). Uusia, katuosuuden korvaavia ohikulkuteitä on esitetty 15 kaupunkiin. Ohikulkuteiden rakentaminen vähentää yhtenäisyyspuutteita noin 49 km. Ohikulkutieratkaisuissa pääteiden katuosuudet säilyvät katuina ja yleisten teiden määrä lisääntyy. Edellä mainittuja lukuja laskettaessa on oletettu, että suurissa kaupungeissa yhtenäinen yleisten teiden verkko rajoittuu nykyisiin, 4-11 km:n etäisyydellä keskustasta sijaitseviin kehäväyliin. Keskisuurissa kaupungeissa tieverkon yhtenäisyystavoite saavutetaan, jos yhtenäinen yleisten teiden verkko ulottuu 2-6 km:n etäisyydelle keskustasta. Kaikki nykyisten keskisuurten kaupunkien ohikulkutiet täyttävät tämän vaatimuksen ja yhtenäinen yleisten teiden verkko rajoittuu luontevasti niihin. Jos lähtökohdaksi otetaan, että suurissa kaupungeissa yhtenäisen yleisten teiden verkon tulee ulottua suunnilleen samalle etäisyydelle keskustasta kuin keskisuurissa kaupungeissa, muuttuisi tilanne Helsingissä ja Turussa. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että Helsingissä Pasilanväylä voi olla yleinen tie ja Turussa voisi tulla kysymykseen kantatien 40 sisäpuolella toinen kehäväylä yleisenä tienä. Suurten kaupunkien kehäväylien lisäksi ei näyttäisi olevan muita pääväyliä yhdistäviä katuja, jotka toimivat päätieverkon osana ja voitaisiin siten muuttaa yleisiksi teiksi. Sellaisia yleisten teiden katuosuuksia, joita ei aiota korvata uudella tiellä, on 56 km. Tehtyjen selvitysten mukaan 29 km näistä katuosuuksista voidaan parantaa paikallaan yleisten teiden standardia vastaavaksi (Kehä 1 Helsingissä, vt 12 Landessa, vt 3 + vt 12 Tampereella). Muiden katuosuuksien standardia ei ole tarkemmin selvitetty. Hyvin karkeasti voidaan tässä vaiheessa kuitenkin arvioida, että muutamia kilometrejä katuosuuksista kulkee

16 16 Yleisen tieverkon laajuus asemakaava-alueilla 4 ARVIO TIENPITOVASTUUN MUUTOKSISTA kaupunkien ydinkeskustoissa niin, että niitä tuskin voidaan muuttaa yleisten teiden standardia vastaaviksi. Yhdystiet: Yhdysteillä muutokset ovat hyvin vähäisiä. Yhdysteihin kuuluvilla nykyisillä kokoojateillä on noin kolme kilometriä katuosuuksia, jotka tieverkon yhtenäisyyden kannalta voisivat olla yleisiä teitä. Keskustaajamasta erillään olevissa sivutaajamissa on kolmisen kilometriä nykyisistä kokoojateistä kaavoitettu kaduksi, mutta hallinnollisesti tiet ovat edelleen yleisiä teitä. Valtion ja kuntien työnjako säilyisi näissä ennallaan ja kaavat tulisi muuttaa työnjakoa vastaavaksi. Tleverkon kattavuus Muutamiila sisääntuloteillä voisi tulla kysymykseen yleisen tien jatkaminen lyhyellä matkaa. Muutosten vaikutus työnjakoon on kuitenkin pieni. Moottoriteiden rinnakkaisteinä toimivat nykyiset kadut jäävät pääosin kaduiksi. Terminaaiiyhteyksien mu uttamiset kadusta yleiseksi tieksi vaativat tarke m- paa paikkakuntakohtaista tarkastelua. Lukumääräisesti niitä on joka tapau k- sessa vähän. 4.2 Yleisten teiden muuttaminen kadulksl Asemakaava-alueilla on noin 150 km yleisiä teitä, jotka on kaavoitettu kaduksi. Ne voidaan kaavan toteutuneisuudesta riippuen muuttaa hailinnollisestikin kaduksi. Asemakaavan liikennealueilia on jonkin verran yleisiä teitä, jotka yleisten periaatteiden mukaan olisivat katuja. Ne ovat pääasiassa taajamien sisääntuloja. Niiden kokonaismäärä ei ole merkittävä. Viime vuosina yleisiä teitä on asemakaavojen laatimisen ja toteutumisen myötä muutettu päätekohtakatselmuksilia kaduiksi keskimäärin 20 km/vuosi. Muutoksista alle viisi prosenttia on koskenut valta- ja kantateitä ja pääosa paikallisteitä. Muutoksen voidaan olettaa tulevina vuosina olevan keskimäärin samaa luokkaa kuin tähänkin asti.

17 Yleisen tieverkon laajuus asemakaava-alueilla 17 KI RJALLISU USVIITTEET KIRJALLISUUS VIITEET Liikenneministeriö, Valtion painatuskeskus: Komiteamietintö 1991 :3. Toisen parlamentaarisen liikennekomitean mietintö. Liikenne Rakennuslainsäädäntö. Lakikokoelma Valtion painatuskeskus, Helsinki Tielaitos, Kunnallisliitot: Yleisten teiden tienpidon kustannusjako valtion ja kuntien kesken. Pääperiaatteet. TIEL , Suomen Kaupunkiliitto julkaisu nro 582, Suomen Kunnallisliitto Tielaitos, Tiensuunnittelu: Yleiset tiet kaava-alueilla. TIEL , Helsinki Tielaitos, Kehittämiskeskus: Pääväylät kaupunkialueella. TIEL , Helsinki Tielaitos, Tienpidon suunnittelu: Tieliikenteen terminaaliyhteydet. Helsinki 1993.

18 SUOMEN KAUPUNKILIITrO FINLANDS STADSFÖRBUND LIITE YY/KO /166 Tielaitos/tiehallitus PL HELSINKI VIITE: Lausuntopyyntö nro Th-212/11, 1173/92/20 1(1) ii 3/Qc,/& ASIA: Yleisen tieverkon laajuus asemakaava alueilla; hallinnollisen luokittelun yleiset periaatteet Kaupunkiliiton käsityksen mukaan valtion tulisi taloudellisesti vastata nykyistä suuremmasta osasta taajamien tieliikenteen pääverkkoa, koska valtio kerää kaikki liikenteen erityisverot, eivätkä kunnat ole nykyisin oikeutettuja minkäänlaisiin kadunpidon valtionapuihin. Valtion väylät taajamissa pitäisi laatutasoltaan sovittaa ympäristöönsä, eikä käyttää maaseutumaisia ratkaisuja. Väylien hallinnollisesta luokituksesta käydyissä neuvotteluissa tielaitos on pitäytynyt näkemyksessä, että valtion teiden ensisijainen tehtävä on tyydyttää pitkämatkaisen liikenteen tarpeet. Kaupunkiliiton näkemyksen mukaan tästä edellytyksestä voisi monin paikoin tinkiä, kuten myös yleisen tien laatutasosta kaupunkialueilla. Erilaisista näkemyksistä huolimatta hallinnollisen luokittelun periaatteisiin on sisällytetty kaupunkien kannalta myönteisiä tulkintoja väylien yleiseksi tieksi hyväksymisen verkollisista ja laadullisista edellytyksistä. Tämän vuoksi, ja koska asioita on edelleen syytä hoitaa yhteistyössä, Kaupunkiliitto ilmoittaa periaatteessa hyväksyvänsä lausuntopyynnön sisä Itämät yleiset periaatteet. Periaatteiden käytäntöön soveltamisessa Kaupunkiliitto haluaa korostaa, että yleisenkin tien liikenteellisestä tasosta pitää olla valmiutta tinkiä, jos maankäyttö ja väylän ympäristö tätä edellyttävät. Yleiseksi tieksi pitäisi rajatapauksissa hyväksyä myös suurelta osin taajaman sisäistä tai sen osien välistä liikennettä palveleva väylä. Satamiin ja lentokentille johtavien väylien, silloin kun ne eivät kulje keskustan kautta, tulisi olla yleisiä teitä aina, ei vain tavallisesti. Toimitusjohtaja Liikenneinsinööri Kari Ojala Osoite: Adress: Telefax Toinen hnja 14 Andra linjen 14 (90) 7711 (90) HELSINKI HELSINGFORS

19 LIITE2 12.Q8.13 :"/ Ympäristoministerto ii q-3 / L Miljöministeriet /556/93 / / f 'Z1 ' Kavoitus- ja rakennusosasto Pta Iaqgnings- och hyqgnadsavieningrri Tielaitos, keskushallinto PL Helsinki Lausuntopyyntönne Arci YLEISEN TIEVERKON LAAJUUS ASEMAKAAVA-ALUEILLA HALLINNOLLISEN LUOKITTELUN YLEISET PERIAATTEET Ympäristöministeriö esittää asiakohdassa mainitusta tieverkon hallinnollisen luakittelun yleisperiaatteita käsittelevästä selvityksestä lausuntonaan seuraavaa. Selvityksessä esitettyjä periaatteita voidaan pitää varsin käyttökelpoisina. Ne huomioivat aiempia ohjeita paremmin paikallisten olosuhteiden ja ympäristön ettamat lähtökohdat ja selkeyttävät yleispiirteisyydestään huolimatta myös eräitä merkittäviä tulkintakysymyksiä kaavoituksessa. Kuten selvityksessä todetaan on asemakaava-alueella väylän hallinnollista luokkaa määriteltäessä rakennuslain 36 :n tulkinta keskeisessä asemassa. Ympäristöministeriön käsityksen mukaan tien hallinnollista luokkaa määriteltäessä tekniset laatuvaatimukset ovat aiemmin korostuneet liikaa. Näin ollen on erittäin hyvä, että käsifläolevissa luokitteluperiaatteissa tulkinnan lähtökohdaksi on otettu liikenteen luoune ja väylän tieverkollinen asema. Teknisissä ratkaisuissa voidaan tällöin entistä paremmin ottaa huomioon ympäristökysymykset ja paikalliset olosuhteet, niitä ympäristdministeriö pitää erittäin tärkeänä. Varsin merkittävänä voidaan pitää myös selvityksessä mainittua tulkintaa, jonka mukaan rakennuslaissa mainittu tien välitön jatke tarkoittaa liikenteellistä jatkuvuutta ja sitä, että tie on yhteydessä muihin maanteihin. Tulkinnat eivät ole ristiriidassa rakennuslain kanssa. Osastopäällikkö Ylijohtaja.1 'kaha - Yli-insinööri Mauri Heikkonen mhe. tievhall f'b3 1G1 1FcKL 237

20 IiIKENNEl\'1INSTERIÖ LIITE3 O9.O9.193 'Päivämäarä /40/93 Tielaitos Viite 93/20/Th-845, Asia Yleisen tieverkon laajuus asemakaavaalueilla, hallinnollisen luokituksen yleiset periaatteet Liikenneministeriön kannanotto Tielaitos on lähettänyt asiakohdassa mainitun esityksen liikenneministeriölle kannanottoa varten. Luokituksen tarkistuksen taustalla (C on toisen parlamentaarisen liikennekomitean mietintö, missä komitea (Q) 4 esittää valtion ja kuntien välisen tien- ja kadunpidon vastuuta.. kehitettäväksi siten, että pääteitä yhdistävät ja niiden jatkeena olevat pääkadut muutetaan tavanomaista kaava- ja tiensuunnittelumenettelyä käyttäen yleisiksi teiksi niiltä osin, kun ne täyttävät yleisen tien standardin. Vastaavat uudet väylät on esitetty rakennettavaksi yleisinä teinä. Esityksestä on pyydetty Suomen kaupunkiliiton ja ympäristöministeriön lausunto. molemmat lausunnonantajat hyväksyvät esityksen yleiset periaatteet. Kaupunkiliitto esittää käsityksenään, että valtion tulisi taloudellisesti vastata nykyistä suuremmasta osasta taajamien tieliikenteen pääverkkoa ja satamiin ja lentokentille johtavien väylien tulisi olla yleisiä teitä aina, ei vain tavallisesti. Liikenneministeriö hyväksyy esitetyt hallinnollisen luokituksen yleiset periaatteet. Aiempiin ohjeisiin verrattuna merkittävimmät muutokset ovat yleisen tien välittömän jatkeen määrittely liikenteellisistä lähtökohdista ja paikallisten olosuhteiden entistä u (0 (0 (0 Postiosoite Käyntiosoite Puhelin Telekopio PL 235 Eteläespiartadi 16, Helsinki (90)17361 (90) HELSINKI Kaivokatu 6, Helsinki

21 korostuneempi huomioon ottaminen tien standardia määriteltäessä. Liikenneministeriö pitää muutoksia oikean suuntaisina. Myös tien- ja kadunpidon kokonaisuuden huomioon ottaminen tieverkkoa muodostettaessa on olennaista. Kaupunkiliiton sinänsä oikeaan osunut huomautus siitä, että liikenteen erityisverot eivät palaudu kunnille, on käsiteltävä omana asianaan eikä se saa vaikuttaa pyrkimykseen hoitaa tien- ja kadunpito tarkoituksenmukaisesti ja taloudellisesti. Osastopäällikkö, ylij ohtaja Niilo Lkso Yli- insinööri 1-1_ - - Matti Teräsvirta /4 TIEDOKSI: Ympäri s t ömi n i s te r i ö Suomen kuntaliitto

22