K E R H O K E S K U S. Mediakasvatus E S I - J A A L K U O P E T U K S E S S A

Transkriptio

1 K E R H O K E S K U S Mediakasvatus E S I - J A A L K U O P E T U K S E S S A

2 Kerhokeskus - koulutyön tuki ry. ja Opetushallitus Julkaisija: Kerhokeskus - koulutyön tuki ry. Rahoittaja: Opetusministeriö, Lapset ja media -kokonaisuus. Kuvitus: tmi Three Fingers Art, Niko Riepponen Taitto: Kuviopaja Oy, Tea Kuikko-Botham ISBN (nid.) ISBN (PDF) painos. Paino: Aksidenssi Oy, Helsinki 2009 MEDIAKASVATUS ESI- JA ALKUOPETUKSESSA

3 Sisällysluettelo Lapsi median maailmassa 7 Mediakasvatuksen tehtäviä 13 Lapsen roolit mediataitojen oppijana 14 Mediakasvatuksen käsitteitä ja taustoja 15 Median oppimisympäristö 19 Media ja opetus 21 Perustaidot medialukutaidon kivijalkana 22 Viestintä ja mediataito -aihekokonaisuus 23 Eheyttävä opetus ja mediakasvatus 26 Mediakasvatus ja kieli 31 Mediakasvatus, taide ja taito 35 Mediakasvatus ja etiikka 38 Mediakasvatus, ympäristö ja luonto 41 Mediakasvatus ja matematiikka 43 Nonformaali mediakasvatus 45 Mediakasvatus koulun kerhoissa 46 Mediakasvatus aamu- ja iltapäivätoiminnassa 47 Mediakasvatus ja kotien kanssa tehtävä yhteistyö 49 Media ja lapsen pelot 51 Ideoita ja materiaaleja käytännön työhön 55 Medialeikki-työtapa 56 Materiaalia opetukseen 58 Tekijänoikeudet 61 Ikärajamerkinnät 63 Lähteitä ja kirjallisuutta 65 M E DI A K A S VAT US ESI- JA A L K UOPE T U K SESSA

4 Mediakasvatus esi- ja alkuopetuksessa -julkaisun työryhmä Työryhmän puheenjohtaja Pirjo Sinko, opetusneuvos, Opetushallitus Työryhmän sihteeri Ville Alanen, projektisuunnittelija, Kerhokeskus - koulutyön tuki ry. Jäsenet: Minna Riikka Järvinen, toiminnanjohtaja, Kerhokeskus - koulutyön tuki ry. Esa Kukkasniemi, rehtori, Jokikunnan koulu, Vihti Klaara Lähteenaro, luokanopettaja, Konalan ala-aste, Helsinki Hanna Niinistö, mediakasvatuspäällikkö, Aikakausmedia, Viestinnän keskusliiton edustaja Laura Onikki, äidinkielen ja kirjallisuuden didaktikko, Helsingin yliopisto, Soveltavan kasvatustieteen laitos Anna-Liisa Puura-Castrén, tuottaja, Koulukino yhdistys ry. Anu Ruhala, kouluttaja, Mediakasvatuskeskus Metka ry. Anne Seppänen, erityissuunnittelija, Helsingin kaupungin mediakeskus Sara Sintonen, puheenjohtaja, Mediakasvatusseura ry. Olli Vesterinen, tutkija, Helsingin yliopisto, Soveltavan kasvatustieteen laitos Julkaisun toimituskunta Ville Alanen, projektisuunnittelija, Kerhokeskus - koulutyön tuki ry. Pirjo Sinko, opetusneuvos, Opetushallitus Olli Vesterinen, tutkija, Helsingin yliopisto, Soveltavan kasvatustieteen laitos Kappaleen Pelottava media on kirjoittanut Anu Mustonen, viestintäpäällikkö, Jyväskylän yliopisto. Kappaleen Medialeikki-työtapa on kirjoittanut Risto Santavuori, kulttuuripedagogi, Kirkkonummi. Julkaisua ovat kommentoineet Katja Arjaranta, luokanopettaja, Jokipuiston koulu, Sipoo Taina Ek, luokanopettaja, Jokikunnan koulu, Vihti Merike Kesler, erityissuunnittelija, Kerhokeskus - koulutyön tuki ry. Reijo Kupiainen, professori, Taideteollinen korkeakoulu Mari Laiho, nettiturvallisuustyön päällikkö, Pelastakaa Lapset ry. Anniina Lundvall, koordinaattori, Mediakasvatusseura ry. Tuula Niiniranta, luokanopettaja, Munkkiniemen ala-aste, Helsinki Hely Parkkinen, opetusneuvos, Opetushallitus Lassi Pruuki, professori (mvs.), Helsingin yliopisto, Käytännöllisen teologian laitos Nina Rantapuu, äidinkielen ja kirjallisuuden lehtori, Otalammen koulu, Vihti Sanna Vahtivuori-Hänninen, yliopistonlehtori, Helsingin yliopisto, Soveltavan kasvatustieteen laitos MEDIAKASVATUS ESI- JA ALKUOPETUKSESSA

5 Esi- ja alkuopetuksen mediakasvattajalle Mediaympäristömme muuttuu nopeasti. Muutokseen reagointi vaatii kasvattajilta ja opettajilta kaiken aikaa uudelleen orientoitumista. Opettajat tarvitsevat apua ja tukea, jotta he voivat auttaa lapsia suunnistamaan mediatekstien maailmassa, nauttimaan ja hyötymään niistä turvallisesti ja tuottamaan niitä itsekin. Kun lapsi aloittaa koulun, on itsestään selvää, että häntä opastetaan kulkemaan liikenteessä, neuvotaan noudattamaan sääntöjä ja saatetaan kouluun. Mediamaailmankaan taidot eivät ole synnynnäisiä, vaan lapsi tarvitsee aikuisten ohjausta ja tukea. Lasta ei saa jättää kulkemaan mediapolkujaan yksin. Esi- ja alkuopetuksen tulee sisältää mediakasvatusta. YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen mukaan mediakasvatus on lapsen perusoikeus. Myös perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet velvoittavat tarttumaan aihepiiriin. Tämä opas avaa opetussuunnitelmien perusteiden tavoitteita ja sisältöjä. Se esittelee mediakasvatuksen teoriaa, historiaa, keskeistä pedagogiikkaa ja opetushallinnon asettamia tavoitteita, mutta antaa myös ideoita ja materiaalivinkkejä käytännön työhön. Mediakasvatusta voi toteuttaa eri sisältöalueiden ja oppiaineiden opetuksen yhteydessä, kerhotoimintana ja kotien kanssa tehtävässä yhteistyössä. Mediakasvatus on tekemällä ja yhdessä oppimista. Tämä julkaisu on syntynyt Kerhokeskuksen, Opetushallituksen, mediakasvatusalan järjestöjen, opettajien ja tutkijoiden yhteistyönä. Se on jatkoa Stakesin ja opetusministeriön rahoittaman Mediamuffinssi-hankkeen vuonna 2008 julkaisemalle Mediakasvatus varhaiskasvatuksessa -oppaalle. Antoisia mediakasvatustuokioita! Ystävänpäivänä 2009 Minna Riikka Järvinen Toiminnanjohtaja Kerhokeskus koulutyön tuki ry Pirjo Sinko Opetusneuvos Opetushallitus M E DI A K A S VAT US ESI- JA A L K UOPE T U K SESSA

6 MEDIAKASVATUS ESI- JA ALKUOPETUKSESSA

7 Lapsi median maailmassa M E DI A K A S VAT US ESI- JA A L K UOPE T U K SESSA

8 Mediasta ja mediavälineistä on tullut yhä keskeisempi osa jokapäiväistä elämää. Nykypäivän lapset elävät syntymästään lähtien median ja mediavälineiden ympäröiminä. Heillä ei ole kokemusta elämästä ilman internetiä tai kännykkää, toisin kuin aikuisilla, jotka ovat joutuneet opettelemaan elämään medioituneessa yhteiskunnassa. Tieto- ja viestintätekniikan kehittyminen on ollut nopeaa ja 2000-lukujen aikana. Kehittymisen myötä mediaympäristö on muuttunut. Yhteiskunnan medioituminen on vaikuttanut siihen ympäristöön ja todellisuuteen, jossa lapset elävät. Mediavälineiden käytöstä ja mediaympäristössä toimimisesta on tullut tämän päivän kansalaistaito. Jo pienestä pitäen osa lapsista osaa käyttää taitavasti pelikonsoleja, tietokonetta ja kännykkää. Lapset saattavat olla taitavia laitteiden ja ohjelmistojen käyttäjiä, mutta taidot median välittämien viestien tulkintaan ja ymmärtämiseen eivät ole vielä riittävästi kehittyneet. Esimerkiksi mainoksen erottaminen asiatekstistä on lapsille haastavaa. Lapset eläytyvät helposti mediateksteihin (esimerkiksi elokuviin ja peleihin) ja reagoivat erilaisin tavoin median välittämiin audiovisuaalisiin viesteihin ja tapahtumiin. Perhekulttuurien erilaisuus heijastuu lasten mediankäyttötottumuksiin, mediataitoihin ja tietoon mediasta. Näissä on suuria eroja lasten välillä. Mediakulttuuri on moniaistinen toimintaympäristö, jossa viestejä välitetään visuaalisesti ja auditiivisesti. Mediatekstien visuaalinen teho on lisääntynyt, mikä vaikuttaa myös lasten elinympäristöön. Visuaalisesti houkuttelevat kuvat kiinnittävät lasten huomion. Toisaalta mediakulttuurin auditiivisuus on heijastunut kodin äänimaisemaan. Lapset leikkivät lempimusiikin soidessa taustalla. Lapset eivät keskity pelkästään seuraamaan tai käyttämään mediaa vaan tekevät monta asiaa yhtä aikaa. Usean median yhtäaikainen käyttö on osoitus niistä uusista lukutaidoista ja toimintamuodoista, joita nykykulttuurissa tulee huomioida. Median vaikutukset heijastuvat myös niiden varsinaisten käyttötilantei- MEDIAKASVATUS ESI- JA ALKUOPETUKSESSA

9 den ulkopuolelle. Mediasta kumpuavat leikit ja keskustelut mediasta ovat arkipäivää lapsille, osa nykylasten leikkikulttuuria. Elokuvien ja pelien hahmot sekä median sisällöt televisiosarjojen tapahtumat ja uutiset ovat mukana lasten leikeissä ja piirroksissa. Leikki on lapselle ominainen tapa toimia ja harjoitella tunteiden ilmaisua ja tulkintaa. Lisäksi leikeissä voi käsitellä vaikeita ja vieraita asioita sekä harjoitella sosiaalisia taitoja. Mediasta kumpuavissa leikeissä on kuitenkin kaksi puolta: toisaalta ne ovat lapselle keino tulkita median välittämiä viestejä, toisaalta median taustalla on usein kaupallisuus ja tuottajien muut intressit. Pienestä pitäen lapset elävät erilaisten brändien keskellä. Jo vauvalle ostetaan tietynmerkkisiä vaippoja ja leikki-ikäiselle tietynmerkkisiä leikkivälineitä. Suoraan lapsille suunnattua mainontaa on entistä enemmän. Esimerkiksi televisiomainokset ovat vaikuttaneet lasten tietoisuuteen eri brändimerkeistä, ja niistä on tullut yhä nuoremmille lapsille merkityksellisiä. Kasvattajan ja vanhemman on hyvä panna merkille mainonnan ja brändien merkitys lasten kulutusvalinnoissa. Chatit, pikaviestiohjelmat ja kännykät ovat tieto- ja viestintätekniikan kehittymisen myötä tulleet yhä tärkeämmiksi yhteydenpito- ja kanssakäymisvälineiksi. Niiden välityksellä ollaan useasti yhteydessä kotiin ja kavereihin. Lisäksi myös niin sanottu sosiaalinen media on osa tämän päivän mediamaailmaa. Sosiaalisella medialla tarkoitetaan yhteisöllisesti tuotettuja ja/tai jaettuja internet-sisältöjä ja -palveluita, joita ovat esimerkiksi kuvagalleriat, blogit ja wikit. Niiden avulla voi julkaista tekstejä, videoita ja kuvia sekä kommentoida ja muokata muiden tuotoksia. Osallistuminen sosiaaliseen mediaan vaatii kuitenkin perustaitojen (lukeminen, kirjoittaminen, matemaattiset perustaidot) hallintaa. Esi- ja alkuopetusikäiset lapset eivät juurikaan vielä käytä sosiaalista mediaa, mutta ovat siirtymässä sen käyttäjiksi muutaman vuoden kuluessa. Myös lasten pelimaailma on muuttunut. Perinteisten lautapelien rinnalle ovat tulleet erilaiset verkko- ja multimediapelit. Pelit houkuttelevat lapsia liikkuvan kuvan, äänen ja interaktiivisuutensa ansiosta. Useasti ajatellaan, että tietokone- ja konsolipelien pelaaminen eivät ole sosiaalista toimintaa, mutta pelejä kuitenkin voi pelata yhdessä kaverin tai muiden internetinkäyttäjien kanssa ja pelikaveriin voi olla yhteydessä peliin sisään rakennetuilla viestintätoiminnoilla. Musiikki ja lehdet ovat myös tärkeä osa lasten mediamaailmaa. Erilaisia lapsille ja nuorille suunnattuja lehtiä ja verkkolehtiä on tarjolla runsaasti. Lapset tunnistavat radios- M E DI A K A S VAT US ESI- JA A L K UOPE T U K SESSA

10 ta suosikkiartistiensa hittikappeleita ja musiikkivideoita katsotaan videoiden jakamiseen tarkoitetuilla sivustoilla sekä musiikkitelevisiokanavilta. Kannettavat mediasoittimet ovat yksi lasten käyttämistä medialaitteista. Musiikkia kuunnellaan koulumatkoilla ja kappalelistaa vertaillaan kavereiden kanssa. Lasten mediamaailman seuraaminen ja osallistuminen mediankäyttötilanteisiin tarjoaa opettajille ja kasvattajille ikkunan lasten elinympäristöön ja mahdollisuuden osallistua siihen uudella tavalla. Mediakulttuurin tunteminen auttaa aikuisia ymmärtämään muun muassa lasten leikkejä, heidän kieltään ja toiveitaan. Lasten mediakulttuurista kumpuaa aiheita yhteiseen keskusteluun ryhmän kanssa sekä motivointikeinoja ja sisältöjä moniin oppiaineisiin. Mediakasvatus toimii ikään kuin siltana formaalin kasvatuksen sekä lasten ja nuorten kulttuurin välillä. Tilastotietoa lasten mediankäytöstä ja sen syistä Lasten mediankäyttötottumukset muuttuvat yleisen mediamaailman muutoksen mukana. Tilastollista tietoa lasten (erityisesti pienten lasten) mediankäytöstä on suhteellisen vähän. Seuraavassa esitetyn tiedon perusteella saadaan yleiskuva suomalaislasten käyttämistä medioista. Kuvaajassa on esitetty 6 8-vuotiaiden lasten päivittäin, lähes päivittäin ja noin kerran viikossa käyttämiä medioita. Kuvaaja perustuu Sanoma Magazines Finland Oy:n YIP- PEE 2008-tutkimuksen tuloksiin, jossa tutkittiin 3 16-vuotiaiden asenteita, ajankäyttöä ja kulutustottumuksia. YIPPEE 2008-tutkimus on yksi lasten ja nuorten mediankäyttöä kuvaavista tutkimuksista. Tutkimuksen otanta on kattava, ja sen perusteella tuloksia voidaan yleistää. Televisiota katsoi lähes kaikki tutkimukseen osallistuneista 6 8-vuotiaista lapsista. Kysyttäessä syytä median käytölle, vastanneilla oli mahdollisuus valita useampi vaihtoehto. Suurin osa vastanneista kertoi, että he katsovat televisiota Huvin vuoksi, koska se on kivaa (89 %) ja Kuluttaakseni aikaa (73 %). Noin kolme neljästä 6 8-vuotiaata luki kirjoja joka päivä tai vähintään kerran viikossa. Syiksi he ilmoittivat huvin vuoksi (67 %) ja halun oppia uutta (47 %). Lisäksi he mainitsivat, että vanhemmat toivoivat sitä (47 %). Sarjakuvalehtiä, radiota, lastenlehtiä ja internetiä käytettiin huvin vuoksi ja ajan kuluksi. Internetin käytölle mainittiin syyksi myös tiedon haku/halu oppia uutta. On huomioitava, että internetin käyttö voi pitää sisällään myös muuta mediankäyttöä kuten nettiradion kuuntelemista ja ohjelmien katsomista netti-tv:stä. Aikakauslehtiä luettiin myös tiedonhaun/uuden oppimisen takia (12 %) sekä huvin vuoksi (14 %). Sanomalehtiä luettiin tiedonhaun/uuden oppimisen takia (26 %), mutta myös siksi, että vanhemmat toivoivat niin (18 %). 10 MEDIAKASVATUS ESI- JA ALKUOPETUKSESSA

11 100 % 80 % 60 % 40 % 20 % 0 % Katson televisiota Katselen videoita/dvd:tä Kuuntelen CD-levyjä Luen kirjoja (ei koulukirjoja) Luen sarjakuvalehtiä Käytän internettiä Kuuntelen radiota Luen sanomalehtiä Luen lastenlehtiä Kuuntelen MP3-soitinta Luen aikakauslehtiä Kuvaaja vuotiaiden mediankäyttö YIPPEE-tutkimuksessa. (Lähde: Sanoma Magazines Finland Oy, YIPPEE-tutkimus Kokonaisvastaajamäärä 1124, joista 6 8-vuotiaita 194.) Tutkimuksen perusteella voidaan todeta, että suuri osa 6 8-vuotiaista katselee televisiota ja videoita ja dvd:tä. Noin kolme neljästä kuuntelee cd-levyjä, lukee kirjoja ja sarjakuvalehtiä sekä käyttää internetiä joka päivä tai viikoittain. Medioita käytetään huvin vuoksi, ajan kuluttamiseksi ja tiedon hakuun/halusta oppia uutta. Vanhempien toiveet vaikuttavat joidenkin medioiden käyttöön. Lasten ja nuorten mediamaailma pähkinänkuoressa -julkaisussa on arvioitu, että 3 7-vuotiaista lapsista noin kolmasosa pelaa digitaalisia pelejä ja 8 12-vuotiaista jopa 86 prosenttia. Pelaaminen siis näyttää esi- ja alkuopetusiän jälkeen kasvavan. Kuitenkin vuotiaiden digitaalisten pelien pelaaminen (78 %) vähentyi verrattaessa sitä 8 12-vuotiaisiin. Julkaisun arviot pelaamisen määrästä perustuvat kansainvälisien tutkimuksien keskiarvoihin ja ovat suuntaa-antavia. (Lähde: Kangas, S. & Lundvall, A. & Sintonen, S., Lasten ja nuorten mediamaailma pähkinänkuoressa. Lasten ja nuorten mediafoorumi. Liikenne- ja viestintäministeriö.) M E DI A K A S VAT US ESI- JA A L K UOPE T U K SESSA 11

12 Viestintäviraston tutkimuksen mukaan lapsen ikä vaikuttaa siihen, onko lapsella käytössään kännykkä. Tutkimuksen mukaan, lähes jokaisella yli 11-vuotiaalla on käytössään kännykkä ja nuoremmilla lapsilla se on käytössä noin kolmella viidestä (61 %). Kännykän käytön suhteen, sukupuolilla merkittäviä eroja ei ilmennyt. Alle 11-vuotiailla lapsilla, joilla oli kännykkä käytössään, noin 60 prosentilla heistä oli puhelimessaan estopalveluja ja saldorajoitus oli käytössä noin puolella. (Lähde: Lasten mediakäytön rajoittaminen suomalaisperheissä Viestintäviraston julkaisuja 10/2008.) Oman ryhmän, luokan, koulun tai päiväkodin mediankäyttötottumuksia voi tarkastella esimerkiksi huoltajille suunnatulla kyselyllä tai mediapäiväkirjan avulla. Tuloksista saa hyvän alustuksen vanhempainiltaan. 12 MEDIAKASVATUS ESI- JA ALKUOPETUKSESSA

13 Mediakasvatuksen tehtäviä M E DI A K A S VAT US ESI- JA A L K UOPE T U K SESSA 13

14 Lapsen roolit mediataitojen oppijana Käyttäjä: nauttija, kokija, kuluttaja, tulkitsija, leikkijä Ilmaisija: piirtäjä, kuvaaja, esiintyjä, kirjoittaja Mediaturvan tarvitsija Osallistuja: toimija, vaikuttaja Lapsen roolit mediataitojen oppijana Mediakasvatus on yksinkertaisesti ilmaistuna medialukutaidon kehittämiseen tähtäävää toimintaa. Kuitenkin kasvatuksen monet toteuttajat kuten koti, päiväkoti, koulu ja muut yhteisöt, median monet määritelmät ja lisäksi median kasvatukselliset vaikutukset tekevät mediakasvatuksen hahmottamisen vaikeaksi. Näitä monia ulottuvuuksia voidaan kuitenkin kuvata lapsen suhteella mediaan, joihin mediakasvatus pyrkii vaikuttamaan. Kuvassa on hahmoteltu lapsen rooleja mediataitojen oppijana. Keskiössä on mediaa käyttävä, mediaa luova, mediaan osallistuva ja mediaturvaa saava lapsi. Tässä kentässä lapsi nähdään aktiivisena toimijana subjektina passiivisen kohteen objektin sijaan. 14 MEDIAKASVATUS ESI- JA ALKUOPETUKSESSA

15 Lapsi on aktiivinen median käyttäjä. Hän nauttii ja eläytyy mediasisältöihin. Median käyttäjänä lapsella alkaa kasvattajien tukemana orastaa mediakriittisyys. Tietoja viestintätekniset välineet ovat osa lapsen arkea ja hän osaa valita käyttötarkoitukseen sopia välineitä. Lapsi luo mediaa leikkien ja kokeillen. Media on luovuuden lähde ja mediasisällöt ruokkivat lapsen luontaisesti rikasta mielikuvitusta. Lapsi rakentaa identiteettiään ja suhdettaan mediaan itseilmaisun kautta. Mediasisällöt näkyvät lapsen leikeissä, piirroksissa, puheessa ja kirjoituksissa. Esi- ja alkuopetusikäinen lapsi on kasvamassa aktiiviseksi mediayhteiskunnan toimijaksi. Iän, kokemusten ja harjoittelun myötä lapsesta tulee mediayhteiskunnan jäsen, joka arvioi kriittisesti median välittämiä viestejä, median taustoja ja rakenteita sekä ottaa kantaa niihin. Lapsi on mediaturvan saaja. Aikuinen suojelee lasta epäsuotuisilta sisällöiltä ja liialliselta tieto- ja viestintäteknisten välineiden käytöltä. Aikuinen luo lapselle ympäristön, jossa tämä voi turvallisesti nauttia mediasta ja jakaa mediakokemuksiaan. Formaalin kasvatuksen kentässä mediakasvatus toteutuu esiopetuksen eheyttämiseen perustuvassa opetuksessa ja alkuopetuksessa Viestintä ja mediataito-aihekokonaisuuden myötä sekä eri oppiaineiden kautta. Mediakasvatus näkyy myös esiopetuksen ja koulun toimintakulttuurissa sekä kotien kanssa tehtävässä yhteistyössä. Mediakasvatuksen käsitteitä ja taustoja Suomalaisen mediakasvatuksen vuosikymmeniä on jäsennetty Näkökulmia mediakasvatukseen -kirjassa (ks. Kupiainen, R., Sintonen, S. & Suoranta, J. 2007). Mediakasvatus on jo pitkään ollut osana koulujen kasvatustyötä luvulla median ja kasvatuksen aluetta kutsutaan mediakasvatukseksi. Samasta alueesta on aikojen saatossa käytetty erilaisia nimityksiä. Esimerkiksi ja 1960-luvuilla puhuttiin audiovisuaalisesta kansansivistystyöstä ja elokuvakasvatuksesta. Joukkotiedotuskasvatus ja audiovisuaalinen kasvatus olivat 1970-luvun termejä. Vastaavasti 1980-luvulla harjoitettiin viestintäkasvatusta. Näiden termien rinnalla median ja kasvatuksen yhteistä aluetta on käsitelty myös muun muassa kansalaiskasvatuksessa ja ilmaisukasvatuksessa. Termi M E DI A K A S VAT US ESI- JA A L K UOPE T U K SESSA 15

16 mediakasvatus nostettiin koulutuspolitiikan virallisissa asiakirjoissa esille vuoden 1994 opetussuunnitelman perusteiden Viestintäkasvatus-aihekokonaisuudessa, jossa mediakasvatus mainitaan osaksi joukkoviestinnän sisältöalueita. Alla olevaan taulukkoon on koottu eri vuosikymmeninä käytettyjä termejä ja niitä mediavälineitä ja -sisältöjä, joihin kulloinkin on keskitytty Kansansivistys Audiovisuaalinen kasvatus Joukkotiedotuskasvatus Elokuva, televisio Sanomalehti, joukkoviestintä 1970 Kriittisyys Joukkotiedotuskasvatus Viestintäkasvatus Televisio, massamediat 1980 Estetiikka, etiikka Viestintäkasvatus Video, audiovisuaalinen kulttuuri, elokuva, musiikkivideot 1990 Verkottuminen, vuorovaikutus Viestintäkasvatus Mediakasvatus Tietotekniikka, verkkoteknologia, digitaalinen teknologia 2000 Moniulotteinen mediakulttuuri Mediakasvatus Digitaalinen teknologia, multimodaalisuus Taulukko 1. Mediakasvatus eri vuosikymmeninä. (Lähde: Kupiainen, R., Sintonen, S., & Suoranta, J Suomalaisen mediakasvatuksen vuosikymmenet., s. 23. Teoksessa: Kynäslahti, H., Kupiainen, R., & Lehtonen, M. (toim.) Näkökulmia mediakasvatukseen. Mediakasvatusseuran julkaisuja 1/2007. Mediakasvatusseura ry.) Lisäksi mediakasvatuksen historiasta on hahmotettavissa moralistisuuden, esteettisyyden, kriittisen tulkinnan, mediakulttuurin ja yhteisöllisyyden kausia. Merkillepantavaa on, että tällä hetkellä nämä erilaiset näkökulmat nähdään mediakasvatuksen osina. Myös kasvatuksen alueella vaikuttaneet ideologiset muutokset ovat näkyneet mediakasvatuksen määrittelyssä. Esimerkiksi progressiivisella pedagogiikalla voidaan nähdä yhteys kriittiseen mediakasvatukseen, jonka keskiössä ovat olleet kasvatuksen yhteiskunnalliset ulottuvuudet (Herkman, J. 2007). Yleisesti ottaen mediakasvatusta on 1990-luvulta eteenpäin pyritty yhä selkeämmin määrittelemään myös sosiokonstruktivistisen oppimiskäsityksen suunnassa. Yksinkertaisesti jäsennettynä mediakasvatus voidaan kuvata median ja kasvatuksen moninaisten toimintojen alueena. Usein käytännön mediakasvatuksen toteutus kumpuaa joko median tai kasvatuksen lähtökohdista. 16 MEDIAKASVATUS ESI- JA ALKUOPETUKSESSA

17 Lähtökohtana median kysymykset ja median ymmärtäminen mediasisältöinä ja - teknologioina MEDIAKASVATUS Lähtökohtana kasvatuksen kysymykset ja median ymmärtäminen opetuksen, opiskelun ja informaalin oppimisen välineinä Kuva 2. Mediakasvatus median ja kasvatuksen lähtökohdista. (Lähde: Vesterinen, O., Vahtivuori-Hänninen, S., Oksanen, U., Uusitalo, A. & Kynäslahti, H Mediakasvatus median ja kasvatuksen alueena Deskriptiivisen mediakasvatuksen ja didaktiikan näkökulmia. Kasvatus 37(2), ) 2000-luvulla mediakasvatuksesta puhutaan sekä median että kasvatuksen lähtökohdat huomioivana kasvatustehtävänä. Aiemmin vaikuttaneet eri mediakasvatuksen painotukset ovat näin ollen saaneet luontevan perustan alan pedagogiikan kehittämiselle, ja siinä on enenevästi kiinnitetty huomiota lasten omaehtoiseen tuottamiseen ja osallistuvaan mediasuhteeseen. Mediakasvatuksen alueen termejä Media voidaan ymmärtää välineinä ja käytettyinä teknisinä kerrontaratkaisuina ja rakenteina suhteessa median välittämään sisältöön sekä käytön ja tuotannon kulttuureihin. (Sintonen, S. 2001). Kasvatus on tavoitteellista toimintaa, jolla pyritään vaikuttamaan yksilöön, mediakasvatuksessa erityisesti yksilön mediasuhteeseen. Kasvatuksen tehtävänä on sekä sosiaalistaa yksilö yhteisöön ja ympäröivään yhteiskuntaan että vapauttaa yksilö toteuttamaan itseään. Medialukutaito viittaa tietoon, kykyyn, ymmärrykseen ja osaamiseen, jota tar- vitaan median kriittiseen tulkintaan, omaan luovaan tuottamiseen ja itseilmaisuun ja mediaesityksistä nauttimiseen. Medialukutaito kytkeytyy yksilön mediasuhteen kognitiiviseen, sosiaaliseen, esteettiseen, eettiseen ja tekniseen näkökulmaan. Uudet lukutaidot ovat digitaalisen median välittämiä käytänteitä, kuten bloggaaminen ja kuvien jakaminen ja kommunikointi IRC-galleriassa. Lukutaidon alueina nähdään myös fanien fiktiiviset tarinat (fanfiction) ja roolipelaaminen. M E DI A K A S VAT US ESI- JA A L K UOPE T U K SESSA 17

18 Medioituminen tarkoittaa kulttuurimme yhä vahvempaa sidosta viestinnällisiin medioihin (Fornäs, J. 1995). Mediakulttuuri on median eri tavoin kyllästämä yhtenäiskulttuuri, jossa elämme. Verkkoyhteisön jäsenet ovat pitkäaikaisessa tai jatkuvassa vuorovaikutuksessa keskenään tieto- ja viestintätekniikan avulla. Ryhmän sisälle muodostuu monitasoisia sosiaalisia suhteita, hierarkiaa sekä mahdollisesti yhteisiä käyttäytymiskoodeja ja puhetapoja. Mediaympäristö viittaa ympärillämme oleviin median välineisiin ja sisältöihin, joista nousevat niin mediakasvatuksen sisällöt kuin haasteetkin. Mediateksti ja mediaesitys viittaavat median sisältöihin. Näitä ovat esimerkiksi lehtijutut, elokuvat, pelit ja blogikirjoitukset. Multimodaalisen median monet muodot limittyvät ja lomittuvat eri tavoin toisiinsa lasten mediakulttuurisessa toiminnassa. Esimerkiksi digitaalisissa peleissä yhdistyvät niin kuvat, äänet kuin animaatiotkin. Median käyttö on monikanavaista eli monen median yhtäaikaistakin hyödyntämistä tiedon hankintaan tai viihtymiseen. (Niinistö, H. & Ruhala, A. 2007) Mediavälineitä ovat muun muassa televisio, digikamera, tietokone, sanomalehti ja niin edelleen. Sosiaalisessa mediassa tyypillisiä verkkopalveluita ovat blogit, wikit ja kuvagalleriat. Erityistä sosiaalisessa mediassa on se prosessi, jossa rakennetaan yhteisiä merkityksiä sisältöjen, yhteisöjen ja verkkoteknologioiden avulla vertais- ja käyttötuotannon kautta (Erkkola, J-P. 2008). Turvataidoilla viitataan tietoisuuteen median riskeistä. Niiden avulla median käytön kielteisiä ilmiöitä voi välttää. (Salokoski, T. & Mustonen, A. 2007). Nettiketti, netiketti, nettietiketti: internetti+etiketti. Nettiympäristössä toimimisen epävirallinen sopimussäännöstö. Brändi aiemmin tuotemerkki on tuotteeseen tai palveluun liittyvän tiedon, arvojen, ideoiden ja mielikuvien ilmentymä (Herkman, J. 2007). Tieto- ja viestintätekniikka sisältää sekä eri tekniset välineet (puhelin, tietokone, jne.) ja sovellukset (tekstiviesti, sähköposti, www, jne.) että myös ajatuksen niiden taitavasta käytöstä (Tella ym. 2001). 18 MEDIAKASVATUS ESI- JA ALKUOPETUKSESSA

19 Median oppimisympäristö Mediakasvatuksellisia tilanteita syntyy esi- ja alkuopetuksessa ilman, että esi- tai alkuopetuksen opettaja on sellaista suunnitellut. Tällaiset mediakasvatukselliset tilanteet kannattaa nähdä mahdollisuutena tavoitteellisen mediakasvatuksen toteuttamiselle. Media on ympäristö, jossa tapahtuu oppimista. Lapset oppivat esimerkiksi englantia pelatessaan englanninkielisiä pelejä ja laitteen käyttötaitoja kuvatessaan digikameralla. Tätä oppimisen muotoa kutsutaan informaaliksi oppimiseksi. Sillä tarkoitetaan arkista oppimista, joka tapahtuu esimerkiksi perheen, kavereiden ja median parissa. Se ei ole suunniteltua, tavoitteellista oppimista, vaan oppiminen tapahtuu osana toimintaa. Median rooli informaalin oppimisen kanavana on suuri. Mediakasvatus ei kuitenkaan ole informaalia oppimista median kautta, vaan suunniteltua ja tavoitteellista toimintaa ja opetusta, jolla pyritään vahvistamaan lapsen medialukutaitoa mutta jossa huomioidaan myös informaalisti opittujen mediankäyttötapojen mahdollisuudet. Tarkasteltaessa mediaa opetuksessa, sillä voidaan nähdä olevan kaksi roolia. Media voidaan nähdä opetuksen sisältönä, kun esimerkiksi lasten kanssa keskustellaan elokuvan juonesta tai pohditaan mainoksen välittämää viestiä. Opetuksen välineenä media on esimerkiksi haettaessa tietoa internetistä esitelmää varten Mediakasvatuksellisia tilanteita syntyy esi- ja alkuopetuksessa ilman, että esi- tai alkuopetuksen opettaja on sellaista suunnitellut. Tällaiset mediakasvatukselliset tilanteet kannattaa nähdä mahdollisuutena tavoitteellisen mediakasvatuksen toteuttamiselle. M E DI A K A S VAT US ESI- JA A L K UOPE T U K SESSA 19

20 tai tehtäessä digitaalista kasviota. Käytännössä useasti nämä kaksi roolia sekoittuvat keskenään, kuten esimerkiksi tehtäessä omaa animaatiota tai lehteä. Mediakasvatus ei ole Suomessa saanut oman oppiaineen asemaa. Kuitenkin kun media nähdään opetuksen sisältönä, on mediatekstejä lähestytty muun muassa seuraavien kysymysten avulla: Minkä tyyppinen mediaesitys on kyseessä? Kuka viestittää ja miksi? Minkälaisen mielikuvan mediaesitys välittää aiheesta? Miten mediaesitys on tehty? Kuka on mediaesityksen vastaanottaja ja tulkitsee sitä? Mitä merkityksiä mediaesityksen pohjalta syntyy? Kun taas mietitään median roolia opetuksen ja opiskelun välineenä, huomataan, ettei kyseessä olekaan erityisen kaukainen asia. Media on tullut niin lasten kuin aikuistenkin arkeen erilaisina tieto- ja viestintätekniikan sovelluksina, esimerkiksi tiedonhakuina internetistä perinteisten tiedonhankintatapojen sijaan. Media opetuksen sisältönä ja välineenä kuitenkin usein lomittuu yhteen. Mediavälineiden käyttöä harjoitellaan eri yhteyksissä. Esiopetuksessa tutustutaan ja harjoitellaan mediavälineiden peruskäyttöä. Koulussa välineiden käyttötaitoja harjoitellaan edelleen ja taitoja syvennetään. Tietokone, digikamera ja tulostin ovat tuttuja niin esiopetuksessa kuin alkuopetuksessakin. Syvennettäessä opittavana olevaa asiaa lehden, elokuvan tai dokumentin avulla käytämme huomaamattammekin mediaa opetuksen välineenä. Samoin harjoiteltaessa opittavaa asiaa oppimispelien avulla käytämme tieto- ja viestintätekniikkaa oppimiseen. Tieto- ja viestintätekniikan käyttö voi jo sinällään olla lasta motivoivaa. Laitteiden tai ohjelmiston käytön opettaminen tarjoaa teknologisen lähestymistavan mediakasvatukseen. Välineosaaminen on tärkeä osa mediataitoja, mutta pelkästään laitteen tai ohjelman käytön opettelu ei anna valmiuksia mediakriittisyyteen, turvalliseen ja vastuulliseen median käyttöön tai omista oikeuksista huolehtimiseen. Mediakasvatuksen tavoitteiden toteutumisen kannalta opettajan kannattaa ennalta pohtia, mitä mediakasvatuksen sisältöjä sekä tavoitteita sen käyttämisellä voidaan harjoitella ja saavuttaa. 20 MEDIAKASVATUS ESI- JA ALKUOPETUKSESSA

21 Media ja opetus M E DI A K A S VAT US ESI- JA A L K UOPE T U K SESSA 21

22 Perustaidot medialukutaidon kivijalkana Tutut perustaidot, kuten lukeminen, kirjoittaminen, kuvalliset taidot ja matemaattiset taidot, ovat ensi askeleita pitkällä matkalla kohti medialukutaitoa, jossa korostuvat myös luovat ja kriittisetkin elementit. Ilman näiden perustaitojen hallintaa ei mediataitokaan voi kehittyä. Näiden lisäksi tarvitaan hieman välineiden käytön perustaitoja. Lukeminen, kirjoittaminen, piirtäminen ja matemaattiset perustaidot voidaan nähdä ikään kuin medialukutaidon aakkosina, joten niiden oppimista tulisi vaalia ja niiden kehittymiselle tulisi tässä ikäryhmässä antaa niihin tarvittava aika ja yksilöllinen panostus. Se, toimitaanko suoraan mediaympäristössä - esimerkiksi tieto- ja viestintätekniikan välityksellä - ei ole olennaista esi- ja alkuopetuksessa. On hyvä erottaa tietokoneen käyttötaidot mediakasvatuksesta, joka on paljon laajempi käsite ja tähtää myöhemmin niin sanottuun kriittiseen medialukutaitoon. Siinä merkityksellistä on tietoisuus mediasta ilmiönä. Toki kritiikin jyväsiä voidaan ajatella opetettavan jo pienille lapsille, mutta tärkeämpää on mahdollistaa lapsen leikki ja ihmettely. Niiden kautta lapsella on luonnostaan kyky havainnoida ympäristöään ja esittää siitä kysymyksiä. On tärkeää tukea tätä ihmettelyä ja havainnointia ja nähdä ne kriittisen medialukutaidon alkeina. Mediamaailmassa viestitään visuaalisesti, kielellisesti ja auditiivisesti. Näitä viestejä pitäisi myöhemmin osata sekä tulkita että tuottaa itse. Kielellisellä ilmaisulla on vielä hyvin vahva sijansa, kun mediaympäristöä tuotetaan ja tulkitaan. Jos kriittiset perustaidot eivät saa kasvualustaa, on lapsi jäsentelemättömine ajatuksineen vaarassa jäädä mediatulvan syövereihin. Erityisesti monikulttuuristen ja erityislasten oppimisessa on tärkeää nähdä luku- ja kirjoitustaidon merkitys matkalla täysivaltaisiksi ja kriittisiksi mediakansalaisiksi - eikä pelkästään näiden lasten vaan kaikkien lasten kohdalla. Esiopetuksessa Taide- ja kulttuuri -sisältöaluetta ja alkuopetuksessa taito- ja taideaineita opittaessa ollaan jo mediaympäristössä vaadittavien audiovisuaalisten merkitysten lähteillä. Koulunäytelmää tehtäessä tutustutaan tarinan kaareen, sosiaalistutaan ja opitaan puheilmaisua. Myös taito-, taide- ja ilmaisuaineissa luonnostaan toteutuva tekemällä oppiminen rakentaa kasvualustaa medialukutaidolle. Oma voimavaransa on näiden aineiden osallistava ja toiminnallinen ulottuvuus, joka tuo tasapainoa tiedollisen ulottuvuuden vyöryessä pienten lasten arkeen. Toisaalta tekemällä oppiminen tukee taitojen lisäksi myös niin sanottua tiedollista oppimista. Kun edetään suunnittelusta valmiiseen teokseen, ja vieläpä teokseen jolla viestitään jotakin, tapahtuu kuin 22 MEDIAKASVATUS ESI- JA ALKUOPETUKSESSA

23 luonnostaan itsenäistä tiedonrakentelua. Kuuntelemisen ja lukemisen lisäksi lapselle on hyvin luontevaa oppia osallistumalla ja tekemällä. Opettajan harkintaan jää, mikä on tarkoituksenmukaista esi- ja alkuopetusikäisille lapsille mediakasvatuksen laajassa kentässä. On siis tärkeää oivaltaa, että tutut perustaidotkin voidaan nähdä medialukutaidon osana tai vähintäänkin niiden tärkeinä ensiaskelina. Näiden tavallisten perustaitojen oppimisen lisäksi lapsen kykyyn hahmottaa ja havainnoida ympäröivää todellisuutta tulisi panostaa. Pienten lasten vapaa tai ohjattu leikki ja ihmettely pitää nähdä mediakasvatuksellisena voimavarana myös silloin, kun ei käytetä mediavälineitä. Lapselle luontaista kykyä ihmetellä, tutkia ja havainnoida kokemusympäristöään tulee tukea. Ihmettely on tulevan kriittisen ajattelun esiaste ja siihen tulee rohkaista. Kaiken merkityksellisen oppimisen perustana on edellä mainittujen taitojen lisäksi turvallinen ja hyväksyvä ympäristö, jossa lapsi voi tuntea olevansa arvostettu omana itsenään. Näin on myös mediakasvatuksessa. Viestintä ja mediataito -aihekokonaisuus Mediakasvatuksen yleisenä tavoitteena voidaan pitää laajasti tulkittavaa medialukutaitoa, jossa hankittujen tietojen ja taitojen lisäksi merkityksellistä on asenne oman mediasuhteen kehittämiseen. Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteisiin (2004) kirjatuista aihekokonaisuuksista tähän tavoitteeseen tähtää Viestintä ja mediataito. Aihekokonaisuuksien yhtenä tavoitteena on eheyttää opetusta siten, että saman teeman aiheita käsitellään eri oppiaineissa oppiaineen tiedonalan lähtökohdista. Tavoitteena on lisäksi vastata muuttuvan yhteiskunnan tarpeisiin. Opetussuunnitelman perusteissa on kirjattu Viestintä ja mediataito -aihekokonaisuudelle päämääriksi: oppilaan ilmaisu- ja vuorovaikutustaitojen kehittäminen median aseman ja merkityksen ymmärtämisen edistäminen median käyttötaitojen kehittäminen. Osallistuva, vuorovaikutuksellinen ja yhteisöllinen viestintä ovat nimetty viestintätaitojen painotuksiksi. Mediataidoissa puolestaan korostetaan viestinnän kaksijakoisuutta vastaanottamista ja omaa tuottamista. M E DI A K A S VAT US ESI- JA A L K UOPE T U K SESSA 23

24 Alle on poimittu Viestintä ja mediataito -aihekokonaisuudelle kirjatut tavoitteet ja sisällöt sekä niiden sovelluksia silmälläpitäen esi- ja alkuopetusikäisiä lapsia. Tarkasteltaessa aihekokonaisuuksien tavoitteita ja sisältöjä on muistettava, että tavoitteet ja sisällöt on asetettu koko perusopetuksen ajaksi kaikkiin oppiaineisiin sisällytettäviksi. Oppilas oppii ilmaisemaan itseään monipuolisesti ja vastuullisesti sekä tulkitsemaan muiden viestintää ja tuottamaan ja välittämään viestejä ja käyttämään mediaa tarkoituksen mukaisesti. Keskeinen sisältö: omien ajatusten ja tunteiden ilmaisu, erilaiset ilmaisukielet ja niiden käyttö eri tilanteissa. Draama- ja ilmaisukasvatuksen työtavat ja harjoitukset mahdollistavat itseilmaisun, tunteiden ilmaisun ja viestien vastaanottamisen sekä tuottamisen perustaitojen harjoittelemisen. Oman mediasuhteen pohdintaa voi harjoitella esimerkiksi pitämällä mediapäiväkirjaa yhdessä vanhempien kanssa. Oppilas oppii kehittämään tiedonhallintataitojaan sekä vertailemaan, valikoimaan ja hyödyntämään hankkimaansa tietoa. Keskeinen sisältö: viestien sisällön ja tarkoituksen erittely ja tulkinta, viestintäympäristön muuttuminen ja monimediaisuus ja yhteistyö median kanssa. Harjoitukset, joiden avulla voidaan pohtia ja tutustua esimerkiksi uutisen ja mielipiteen peruspiirteisiin, vahvistavat oppilaan tiedon vertailun ja valikoinnin kehittymistä. Muun muassa mainoksiin tutustuminen ja omien mainosten tekeminen vahvistavat oppilaan tietoisuutta median käyttämistä strategioista. Tiedon vertailua voi harjoitella esimerkiksi tutustumalla sudesta kertovaan satutekstiin ja verrata sitä tietotekstiin. Oppilaiden kanssa voi tutustua eri medioihin, kuten lehtiin, radioon ja televisioon ja tarkastella niiden tuottamisen yhtäläisyyksiä ja eroja. Yhteistyö paikallisen median, esimerkiksi paikallisradion, kanssa avaa oppilaalle median tuotantoprosessia. Lisäksi yhteistyö paikallisen mediatoimijan kanssa mahdollistaa heidän osaamisensa hyödyntämisen erilaisissa projekteissa. Oppilas oppii suhtautumaan kriittisesti median välittämiin sisältöihin ja pohtimaan niihin liittyviä eettisiä ja esteettisiä arvoja viestinnässä 24 MEDIAKASVATUS ESI- JA ALKUOPETUKSESSA

25 Keskeinen sisältö: median rooli ja vaikutukset yhteiskunnassa, median kuvaaman maailman suhde todellisuuteen. Median kuvaaman maailman suhdetta todellisuuteen voi lähestyä tarkastelemalla lasten elokuvien, sarjakuvien ja satujen luomaa kuvaa maailmasta ja verrata sitä todelliseen maailmaan. Eettisyyttä voi lähestyä tutustumalla lasten televisio-sarjoissa, peleissä ja niin edelleen esiintyviin sankareihin esimerkiksi pohtimalla yhdessä sankarin toimintaa eri tilanteissa ja omaa toimintaansa vastaavassa tilanteessa. Esteettisyyttä voi lähestyä esimerkiksi tarkastelemalla, minkälainen kuva, ääni ja tunnelma liittyvät erilaisiin tilanteisiin (jännittävä, rento jne.) ja tuottamalla niitä itse. Oppilas oppii käyttämään viestinnän ja median välineitä tiedonhankinnassa, -välittämisessä sekä erilaisissa vuorovaikutustilanteissa. Keskeinen sisältö: lähdekritiikki, tietoturva ja sananvapaus ja viestintätekniset välineet ja niiden monipuolinen käyttö sekä verkkoetiikka. Tietoa eri tarkoituksiin voi hankkia lasten kanssa esimerkiksi heille suunnatuista tietosanakirjoista, lehdistä ja dokumenteista. Tiedon hankkiminen eri lähteistä avaa mahdollisuuksia myös lähdekritiikistä keskustelemiseen. Sadut ja mainokset ovat myös hyviä välineitä lähdekritiikin ensiaskeleisiin. Tutustuminen eri mediavälineisiin (kuten tietokone, sanomalehti, digikamera) vahvistavat oppilaiden tasa-arvoista mahdollisuutta osallistua medioituneen yhteiskunnan toimintaan. Tietoturvan perusasioiden läpikäynti, nettikettiin ja erilaisiin viestintämuotoihin tutustuminen yhdessä luovat pohjaa verkossa toimimisen periaatteille. Opettaja on paras oman luokkansa asiantuntija. Oppilaantuntemuksensa varassa opettajan tehtävänä on valita ne toimintatavat ja keinot, joilla oman luokan kanssa saavutetaan opetussuunnitelmiin kirjatut tavoitteet. Erityisesti aihekokonaisuuksien toteuttamisessa on tärkeää yhteinen suunnittelu ala- ja yläkoulujen kesken, jotta aihekokonaisuuksien sisällöistä tulisi oppilaalle jatkumo. Oppilaiden medialukutaidon taso voi vaihdella suurestikin. Haasteena kouluille on tasoittaa oppilaiden erilaisia lähtökohtia mediakasvatuksen alueella eli järjestää sellaista toimintaa, jossa mediaan ja tieto- ja viestintätekniikkaan liittyviä ilmiöitä eri tavoin hallitsevat pystyvät jakamaan tietojaan, taitojaan ja kokemuksiaan. M E DI A K A S VAT US ESI- JA A L K UOPE T U K SESSA 25

26 Eheyttävä opetus ja mediakasvatus Esiopetus pohjautuu opetuksen eheyttämiseen. Opetus muodostuu kokonaisuuksista, jotka liittyvät lapsen elämänpiiriin ja laajentavat sekä jäsentävät lapsen maailmankuvaa. Kokonaisuuksia tulee lähestyä siten, että eri tiedonalat otetaan huomioon suunnittelussa ja toteutuksessa. Esiopetuksen opetussuunnitelman perusteissa (2000) todetaan, että oppimisympäristön varustuksen tulee tukea lapsen kehittymistä nykyaikaisen tietoyhteiskunnan jäseneksi. Perusteissa todetaan myös, että eheytetyt kokonaisuudet ja oppimisprosessi ovat tärkeämpiä kuin yksittäiset sisällöt. Koulussa opetus on perinteisesti ollut oppiaineisiin sidottua. Vuoden 2004 perusopetuksen opetussuunnitelman perusteissa esitettyjen opetusta eheyttävien aihekokonaisuuksien mielekäs toteutuminen ja toteuttaminen vaativat yhteistä suunnittelua ja yhteistyötä opettajien kesken. Opettajien tulisi yhteistyössä suunnitella, miten aihekokonaisuuksien sisältöjä toteutetaan eri vuosiluokilla ja eri oppiaineissa. Ajatusmallina voi pitää kaarta, joka alkaa ensimmäiseltä luokalta ja päättyy yhdeksännelle luokalle. Perusopetuksen aihekokonaisuuksien teemat ja esiopetuksen eheytykseen pohjautuva opetus tarjoavat hedelmällisen tilaisuuden esiopetuksen, koulun ja kodin sekä ympäröivän yhteiskunnan väliseen yhteistyöhön kaikkia osapuolia rikastuttaen. Aihekokonaisuudet antavat mahdollisuuden opetuksen ankkuroimiseen ajankohtaisiin ja yhteiskunnallisiin teemoihin ja ilmiöihin eri tiedonalojen lähtökohdista. Niiden sisällöt ja tavoitteet antavat mahdollisuuden ilmiökeskeiseen opetukseen. Seuraavat kaksi lukua keskittyvät Viestintä ja mediataito -aihekokonaisuuden lisäksi Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteisiin (2004) kirjattujen muiden aihekokonaisuuksien ja mediakasvatuksen ajatukselliseen ja käytännölliseen integroimiseen Kasvaminen osallistuvaan mediakulttuuriin Ajatus kasvamisesta osallistuvaan mediakulttuuriin liittyy vahvasti perusopetuksen opetussuunnitelman perusteissa seuraaville aihekokonaisuuksille asetettuihin tavoitteisiin ja keskeisiin sisältöihin: Ihmisenä kasvaminen, Kulttuuri ja kansainvälisyys ja Osallistuva kansalaisuus ja yrittäjyys sekä esiopetuksen eheyttäviin sisältöihin. 26 MEDIAKASVATUS ESI- JA ALKUOPETUKSESSA

27 Mediakulttuuri on muuttunut. Passiivisesta median viestien vastaanottajasta on yhä enenevässä määrin siirrytty kulttuuriin, jossa tavalliset ihmiset tuottavat mediaa. Erilaiset verkossa olevat yhteisöpalvelut ovat mahdollistaneet omien mediatuotosten (esim. videoiden ja kuvien) jakamisen nopeasti netin käyttäjien nähtäväksi ja kommentoitavaksi. Fiktiivisistä televisiosarjoista on siirrytty tositv-sarjoihin, jossa tavallisesta ihmisestä voi tulla julkisuuden henkilö ja joissakin ohjelmissa katsojilla on valtaa päättää mitä ohjelmassa tapahtuu. Tavallisista ihmisistä on siis tullut mediasisältöjen tuottajia. Osallistuminen mediakulttuuriin ja median tuottaminen ovat pitkälti toimimista ryhmän ja yhteisön jäsenenä. Sisältöjä tuotetaan erilaisissa ryhmissä ja mediatuotoksia voidaan jakaa yhteisöissä. Toisen huomioiminen, toiminnan eettisyys ja vastuu ryhmässä ovat keskeisiä myös toimittaessa verkkoyhteisössä. Tunteiden ilmaisu ja tulkintataidot ovat keskeisiä mediaesitysten analysoinnissa sekä yhteisöissä toimittaessa. Median vahvistunut rooli on yhdistänyt kulttuureja. Samoja satuelokuvia pyörii eri puolilla maailmaa, samat konsolipelit ovat lasten suosiossa ja nuorisomusiikki on pitkälti yhteistä. Toki jokaisen maan ja alueen omat kulttuuriset lähtökohdat vaikuttavat näiden ilmenemiseen. Globaalin kulttuurin ymmärtämisen lähtökohtana on paikallisen kulttuurin ymmärtäminen ja tiedostaminen. Media on yksi kulttuurin monista osaalueista ja media itsessään ilmentää kulttuurin monimuotoisuutta. Kulttuuri-identiteetin rakentumiseen kuuluu oman mediasuhteen arvioiminen ja kehittäminen. Globaali media luo osaltaan myös kansainvälistä vuorovaikutusta. Esimerkiksi pelien tai bändien fanisivuja ja yhteisöjä käyttävät monia eri kansallisuuksia ja kulttuum E D I A K A S VAT U S E S I - J A A L K U O P E T U K S E S S A 27

28 reja edustavat ihmiset. Kulttuurisen moninaisuuden ymmärtäminen ja tiedostaminen helpottaa kansainvälistä kommunikaatiota ja toimimista kulttuurirajat lävistävissä verkkoyhteisöissä. Media on vahva mielipidevaikuttaja, mutta toimii myös kanavana oman mielipiteen julkituomiselle. Mielipiteen ilmaisua voi harjoitella esimerkiksi tekemällä julisteen tai videomielipidekirjoituksen aiheesta, johon haluaisi muutosta. Keskustelupalstoilla voi vaihtaa mielipiteitä eri asioista tai tuotteista muiden käyttäjien kanssa. Koulun ja ympäröivän yhteiskunnan välinen yhteistyö rikastuttaa opetusta monella tapaa. Se tarjoaa mahdollisuuden koulun ulkopuolisten tahojen asiantuntijuuden hyödyntämiseen, opetuksen monipuolistamiseen sekä erilaisiin yhteistyöprojekteihin. Lapsille se tarjoaa kokemuksia ja tietoa koulun ulkopuolisista toimijoista. Mediakasvatuksessakin kannattaa hyödyntää paikallisten toimijoiden ja vanhempien asiantuntijuutta. Paikallista mediapajaa voi pyytää toimimaan asiantuntijana tehtäessä esimerkiksi animaatiota. Tutustuminen paikalliseen mediaan (esimerkiksi paikallislehteen) avaa lapsille median tuotantoprosessia. Yhteistyö rikastuttaa esiopetus- ja kouluyhteisön lisäksi myös paikallisia toimijoita. Mediakulttuuri on muuttuvaa. Elämme nykyisin osallistuvan mediakulttuurin keskellä. Tarvitsemme taitoja ja välineitä tullaksemme osallisiksi tästä kulttuurista ja kykyä sekä valmiuksia toimimiseen ja elämiseen muuttuvassa mediakulttuurissa. Turvallisuus ja vastuullisuus teknologisissa ympäristöissä Turvallisuuden ja vastuullisuuden tunne teknologisissa ympäristöissä liittyy vahvasti perusopetuksen opetussuunnitelman perusteissa seuraaville aihekokonaisuuksille asetettuihin tavoitteisiin ja sisältöihin: Vastuu ympäristöstä, hyvinvoinnista ja kestävästä tulevaisuudesta, Turvallisuus ja liikenne ja Ihminen ja teknologia sekä esiopetuksen eheyttäviin sisältöihin. Mediakasvatus on loppujen lopuksi hyvin vähän riippuvainen tieto- ja viestintäteknisistä välineistä, sillä monia nykypäivän medialukutaitoonkin kuuluvia asioita voidaan harjoittaa perinteisen median - lehtien, kuvien ja kirjojen - parissa, kuten on aiemmin todettu. 28 MEDIAKASVATUS ESI- JA ALKUOPETUKSESSA

29 Esi- ja alkuopetuksen mediakasvatuksessa on lähinnä kyse perustaitojen kehittämisestä, ja perustaidot kannattelevat myös medialukutaidon opettelussa. Lasten kasvu teknologisissa ympäristöissä pitää kuitenkin nähdä mediakasvatuksen tärkeänä alueena, sillä mediakulttuuri on nykypäivänä yhä enemmän digitaalista ja verkottuvaa. Valmiudet ja motivaatio toimia ympäristön ja oman hyvinvoinnin puolesta konkretisoituu esimerkiksi lasten monipuolisten vapaa-ajan toimintojen muodossa. Pelkkä tietokoneen äärellä istuminen ei ole hyväksi lapsen fyysiselle kasvulle, kasvokkain tapahtuvalle sosiaaliselle kanssakäymiselle eikä vastuuntunnolle omasta kodinpiiristä. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että lapsen tietokoneella viettämä aika ei olisi sosiaalista tai mahdollisesti vastuulliseen toimintaan osallistuvaakin. Tasapainon löytäminen niin kotona kuin päiväkodissa ja koulussakin on kuitenkin hyvin tärkeää. Aikuisen on hyvä muistaa, että hän toimii roolimallina lapsille myös median käytössä ja mediamaailmassa toimittaessa. Ymmärtääkseen turvallisuuden fyysisiä, psyykkisiä ja sosiaalisia ulottuvuuksia lapsen tulee myös verkossa toimiessaan saada tukea kasvattajilta. Lapsen turvallisuuden tunne lisääntyy, kun vanhemmat ja opettajat ovat kiinnostuneita lapsen verkkoon rakentuneesta todellisuudesta. Tällöin myös tuetaan lapsen toimijuutta esimerkiksi turvallisen netinkäytön subjektina pelkän suojelun kohteena nähtävän objektin sijaan. Tärkeää on luoda virheistä, erehdyksistä ja ikävyyksistä kertomisen salliva suhde. Jokaisella on tekijänoikeudet omiin tuotoksiinsa, myös lapsilla. Lasten tuotoksien julkaisemiseen internetissä tai lehdessä tarvitaan sekä vanhempien että lasten luvat. Tekijänoikeuteen liittyvät kysymykset tulevat vahvasti esille esimerkiksi ladattaessa kuvia lasten ja nuorten suosimiin gallerioihin. Kuviin ja kuvaamiseen ovat tuoneet oman haasteensa multimediakännykät ja digikamerat. Niillä otettuja kuvia voi käyttää helposti väärin, kuten kiusaamiseen. Kasvatusyhteisön onkin pohdittava internetissä tapahtuvan kiusaamisen ulottuvuutta, pohtiessaan yleisesti kiusaamisen ehkäisyä ja siihen puuttumista. Myös verkkoyhteisössä toimimisessa on omat velvollisuutensa. Verkkoyhteisöt toimivat pitkälti käyttäjien luomien ja valvomien sääntöjen mukaan. Myös palveluntarjoajat valvovat ja luovat sääntöjä verkkoyhteisössä toimimiselle. Esimerkiksi palvelussa kielletyistä, pelottavasta tai muuten arveluttavista sisällöistä, esi- ja alkuopetusikäiset lapset tulisi ohjeistaa ilmoittamaan aikuiselle. Aikuisen tehtävänä on tarpeen vaatiessa ilmoittaa asiasta eteenpäin, palvelun ylläpidolle tai esimerkiksi Pelastakaa lapset ry:n nettivihjepalveluun ( M E DI A K A S VAT US ESI- JA A L K UOPE T U K SESSA 29

30 Lapsen suhde tieto- ja viestintäteknisiin välineisiin (kuten oma kännykkä) ja netin palveluihin (kuten peliympäristöt verkossa) on merkityksellinen lähtökohta mediakasvatukselle. Tämä lähtökohta auttaa lasta näkemään teknologian merkityksen arkielämässämme. Samalla kun esimerkiksi esikoululainen alkaa nähdä itsensä kokonaisena yksilönä, hänen ymmärryksensä itsestään jatkaa rakentumistaan. Identiteettityö on jatkuvaa neuvottelua. Tämä neuvottelu on enenevästi välitteistä, teknologisten ympäristöjen ja siellä edustuvien sosiaalisten käytänteiden välittämää. Tietoturvan ymmärtäminen liittyy vahvasti medialaitteiden käyttöön. Nykyisin tarvitaan erilaisia käyttäjätunnuksia, salasanoja ja pin-koodeja, jotka ovat tarkoitettu käyttäjän identifiointiin. Rekisteröidyttäessä myös lasten verkkopeleihin ja -palveluihin heille luodaan käyttäjätunnus ja salasana. Erilaiset bannerit houkuttelevat mitä ihmeellisimmille sivuille ja sähköpostiin tulee jatkuvasti erilaisia mainosviestejä ympäri maailmaa. Käyttäessään internetiä myös lapset törmäävät samanlaisiin tietoturvariskeihin kuin aikuiset. Tietoturvaan liittyviä perusasioita on hyvä käydä läpi myös lasten kanssa. Lisäksi on tärkeää keskustella omien henkilötietojen jakamisesta internetissä ja siihen liittyvistä riskeistä. Mediakasvatus voi siis parhaimmillaan voimallisesti lisätä turvallisuutta ja vastuullisuutta teknologisissa ympäristöissä ja näin tukea lapsen kasvua myös muiden aihekokonaisuuksien alueilla. 30 MEDIAKASVATUS ESI- JA ALKUOPETUKSESSA

31 Mediakasvatus ja kieli Kieli on viestinnän ja vuorovaikutuksen väline. Ilmaisemme itseämme, välitämme tietoa, mielipiteitä ja kuulumisia kielen avulla, kirjallisesti ja suullisesti. Media välittää meille viestejä ja me ilmaisemme itseämme mediassa. Kieli liittyy siis vahvasti mediakulttuurin vastaanottamiseen ja omaan tuottamiseen. Esiopetuksen Kieli ja vuorovaikutus -sisältöalueen tavoitteena on muun muassa tukea lapsen kasvua aktiiviseksi toimijaksi ja kuuliaksi erilaisissa vuorovaikutustilanteissa. Esiopetuksessa tässä sisältöalueessa korostuu lapsen ymmärrys kielestä ilmaisun, ajattelun ja vuorovaikutuksen välineenä. Esiopetuksen sisällöt luovat pohjaa medialukutaidon kehittymiselle. Koulussa äidinkieli ja kirjallisuus -oppiaine on yksi keskeisimmistä ja perinteisimmistä alueista mediakasvatuksen toteuttamisessa. Oppiaineena se koostuu kirjallisuudesta, kielestä ja viestinnästä. Media on perusajatukseltaan viestintää ja viestintätaidot ovat myös yksi mediakasvatuksen keskeisistä sisällöistä ja tavoitteista. Äidinkielen ja kirjallisuuden tavoitteisiin lukeutuvat myös kriittisyys ja tulkintataidot, jotka kummatkin ovat medialukutaidon tärkeitä alueita. Esiopetuksessa luodaan pohjaa koulussa jatkuvalle kielen monipuoliselle oppimiselle. Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteissa (2004) äidinkielen ja kirjallisuuden osuudessa on sisäänrakennettuna ajatus, että vuosiluokilla 1 5 keskitytään perustaitojen harjoitteluun ja oman ilmaisun kehittämiseen, kun taas ylemmillä luokilla mukaan tulevat enenevässä määrin myös analysoinnin ja arvioinnin taidot. Esiopetuksen Kieli ja vuorovaikutus -sisältöalueessa nostetaan esille muun muassa tutustuminen erilaisiin kielimuotoihin, kuten satuihin, kertomuksiin ja kertoviin tietoteksteihin. Perusopetuksessa äidinkielen ja kirjallisuuden tavoitteissa ja keskeisissä sisällöissä on huomioitu mediakasvatus jo vuosiluokilla 1 2. Tavoitteeksi mainitaan muun muassa, että oppilas kehittää medialukutaitoaan ja viestintävalmiuksiaan tietoteknisessä oppimisympäristössä. Keskeisissä sisällöissä nostetaan esille painettujen ja sähköisten tekstien avaaminen yhdessä. Hyvän osaamisen kuvauksessa vuosiluokan 2 päättyessä mainitaan, että oppilaan medialukutaito riittää ikäkaudelle suunnattujen ohjelmien seuraamiseen ja käyttämiseen. Mediakasvatus on siis sidottu vahvasti perusopetuksessa äidinkielen ja kirjallisuuden oppisisältöihin ja tavoitteisiin. Mediakasvatus kuuluu olennaisesti myös esiopetuksen M E DI A K A S VAT US ESI- JA A L K UOPE T U K SESSA 31