2. KEHYSANALYYSI TAUSTATEORIANA

Transkriptio

1

2 Raportti Helena Virokannas Projektipäällikkö Huumetyön vertaistoiminnan osaamiskeskus Osis-hanke Joulukuu 2013

3 SISÄLLYSLUETTELO 1. JOHDANTO 1 2. KEHYSANALYYSI TAUSTATEORIANA 2 3. VERTAISTEN ROOLI KOTIKÄYNNEILLÄ JA MUUSSA ASIAKASTYÖSSÄ VERTAINEN SUHTEESSA AMMATTILAISEEN VERTAINEN SUHTEESSA ASIAKKAASEEN 7 4. TURVALLISUUS 9 5. TOTEUTUMATTOMAAN SUUNNITELMAAN SUHTAUTUMINEN OMAN TYÖN ARVOTTAMINEN YHTEENVETO 14 Liite 1

4 1. JOHDANTO Julkisen sektorin sosiaali- ja terveyshuollon palvelujärjestelmä ja kaikista huono-osaisimmat päihdemaailmassa elävät ihmiset eivät kohtaa toisiaan. Katuklinikka on kehittänyt vuodesta 2011 alkaen uudenlaista menetelmää, jossa vertaistoimijoiden ja ammattilaisten yhteistyöllä saadaan tavoitettua ne, joita palvelujärjestelmä ei tavoita. Katuklinikka on osa huumeiden käyttäjien vertaistoimintaa kehittävää Osis-hanketta. Osiksen päämääränä on luoda uusia vertaistoiminnan käytäntöjä ja yhteistoiminnallisia menetelmiä, jotka edistävät huono-osaisten hyvinvointia ja osallisuutta. Kumppaneina hankkeessa ovat Omaiset Huumetyön Tukena ry, joka vastaa Vernaosahankkeesta ja A-klinikkasäätiön Vinkki, joka vastaa Katuklinikka-osahankkeesta. Osista rahoittaa Raha-automaattiyhdistys. Katuklinikka vie terveys- ja sosiaalineuvonnan palveluita kaikkein huono-osaisimmille huumeidenkäyttäjille pääkaupunkiseudulla. Syystä tai toisesta he eivät käytä olemassa olevia palveluita. Asiakkaille tarjotaan mahdollisuus kutsua sosiaali- ja terveystyön ammattilaiset kotiinsa kotikäynnille. Kotikäynnillä Katuklinikka kohtaa asiakkaat matalalla kynnyksellä, kartoittaa elämäntilanteen, antaa ensiavullista hoitoa ja saattaa heidät räätälöidysti palvelujen piiriin. Kaikki työ tapahtuu yhdessä vertaistoimijoiden kanssa, jotka ovat entisiä tai nykyisiä huumeiden käyttäjiä. Heidän kontaktien ja verkostojen avulla tavoitetaan asiakkaita, ja heidän avullaan Katuklinikan ammattityöntekijät pääsevät asuntoihin, joihin ei olisi pääsyä ilman vertaisen läsnäoloa. Vertaiset ovat merkittävässä asemassa Katuklinikan asiakastyössä myös hoitoon/palveluihin saattamisissa. Vertaistoimintaa hyödynnetään siis kaikessa siinä mitä Katuklinikka tekee; asiakkaan tavoittamisessa, asiakasta kohdattaessa, yhteyden ylläpitämisessä ja eteenpäin saattamisessa. Katuklinikan tiimi koostuu sosionomi-lähihoitajasta (projektisuunnittelija), lääkäristä (osa-aikainen Katuklinikassa) ja vertaisesta. Toukokuusta 2013 alkaen tiimissä on ollut mukana myös osaaikainen kokemusasiantuntija-ohjaaja. Vakitiimin lisäksi kotikäynneillä on harvakseltaan mukana Vinkin työntekijä ja Pro-Tukipisteen työntekijä. Katuklinikka tekee Vinkin ja Pro-Tukipisteen kanssa tiivistä yhteistyötä. Tässä selvityksessä käytetään paljon termiä vertaistoiminta. Sillä tarkoitetaan vertaisten tekemää työtä ammattilaisten kanssa yhteistyössä. Vertainen on siis linkkihenkilö, jonka avulla Katuklinikka löytää asiakkaansa. Vertainen tuntee apua tarvitsevan henkilön ja osaa näyttää tien hänen luokseen. Hän on asiakkaalle entuudestaan tuttu henkilö, ja toimii siten siltana ammattilaisen ja asiakkaan välillä. Syksyllä 2013 Katuklinikan asiakkaaksi tullaan 70% vertaisen kautta. Syksyllä 2012-keväällä 2013 luku oli lähes 90%. Katuklinikka on tavoittanut kahdessa toimintavuodessa yli 300 asiakasta. Valtaosa heistä ei ole käyttänyt heille kuuluvia palveluja kuukausiin, jopa vuosiin. Vertaisena voi toimia kuka vain, joka on kokenut samanlaisia asioita kuin ne, joita Katuklinikka tavoittaa. Vertaisella voi olla kokemukseen perustuvaa tietoa, joka tukee palveluiden toteuttamista. Tiedon lisäksi vertainen voi lisätä palveluntarjoajan uskottavuutta ja luotettavuutta tavalla, joka ammattilaisille voi olla vaikeata, koska kohderyhmä saattaa suhtautua virallisiin työntekijöihin välttelevästi ja epäilevästi (Toronto Harm Reduction Task Force Peer Manual 2003). Monilla on suoranainen pelko viranomaistahoja kohtaan. Monet vertaiset ovat saaneet lyhyen koulutuksen (lumipallo/vinkkikoulutus) vertaisena toimimiseen, mutta sitä ei edellytetä Katuklinikan toiminnassa. Vertaisten määrä ja aktiivisuus vaihtelee heidän elämäntilanteista riippuen. Mukana on ollut kaikenkaikkiaan reilu 30 vertaista. Syksyllä 2013 mukana on noin 10, joista tällä hetkellä aktiivisia 4-6. Vertailuksi, keväällä 2013 vertaisia oli toiminnassa mukana reilu puolet enemmän. Osa vertaisista on ns. lähivertaisia. He ovat mukana kotikäynneillä, saattavat itsenäisesti asiakkaita eteenpäin palvelujärjestelmässä ja osallistuvat aktiivisesti hankkeen muuhunkin toimintaan. Lähivertaiset ovat usein käyttäjäyhdistys Suomen Lumme ry:n jäseniä. Osaa vertaisista kutsutaan etävertaisiksi. He tulevat usein vertaisiksi Katuklinikkaan oltuaan sen asiakkaina ensin. 1

5 Etävertaiset elävät (syvällä) päihdemaailmassa, ja siksi heillä on paljon kontakteja ihmisiin, jotka tarvitsevat Katuklinikan apua, ja joita ei muilla keinoilla tavoiteta. Mitä vertaistoimija itse saa Katuklinikan toiminnasta? Katuklinikan ensisijainen kohderyhmä on vertaistoimijat. Vasta toissijaisena tulevat tiimin löytämät asiakkaat. Koko Osis-hanke perustuu vertaistoimijoiden osallisuuden ja hyvinvoinnin lisäämiseen. Tätä tavoitellaan ottamalla vertaiset mukaan toiminnan kaikkeen suunnitteluun ja toteutukseen. Heille tarjotaan mielekästä tekemistä ja tärkeää roolia Katuklinikassa. He saavat vastuuta sitä halutessaan, ja jokaiselle räätälöidään työtä sen mukaan mikä sillä hetkellä palvelee parhaiten vertaista itseään. Ylipäänsä ihmisen hyvinvoinnille on olennaista tuntea olevansa tärkeä, olla osa itselle merkityksellistä ryhmää/verkostoa ja saada olla muille avuksi. Katuklinikassa tehtävä työ tarvitsee vertaisten panostusta ja jatkuvasti yhteisenä keskustelun aiheena onkin mitä keneltäkin voi odottaa, ja millainen työ kenellekin on hyväksi. Vinkin Vertaistiimi on joka toinen viikko, johon Katuklinikan työntekijä osallistuu. Vertaisille järjestetään Vinkin puolesta myös säännöllinen työnohjaus. Katuklinikka ja Osis järjestää yhdessä vertaisten kanssa kehittämis- ja virkistyspäiviä. Vertaiset osallistuvat hankkeen arviointiin ja he ovat mukana pitämässä esityksiä Katuklinikasta ja Osiksesta. Vertainen saa ahkeruusrahaa tehdystä työstä tuloverolaki 92 :n mukaisesti; enintään 12 euroa päivä. Tämä veroton tulo ei vaikuta sosiaalietuuksiin. Tämän selvityksen tarkoituksena on nostaa esille vertaisten kokemuksia ja näkemyksiä huumeiden käyttäjien koteihin sovitusti tehdyistä kotikäynneistä Katuklinikkatiimissä sekä muusta asiakastyöstä, jota vertaiset tekevät. Kotikäynneillä ja asiakastyössä mukana olevat vertaistoimijat täyttävät kukin kykyjensä ja jaksamisensa mukaan lomaketta, jossa kysytään näkemystä kotikäynnin tarkoituksesta, sujumisesta ja heidän omasta roolistaan siinä (kts. liite 1). Oman työn analysoiminen ja kirjoittaminen ei ole kaikille vertaisille helppoa, eivätkä kaikki koe sitä mielekkäänä. Projektisuunnittelija muistuttaa asiasta aika ajoin ja motivoi vertaisia raportointiin. Selvityksen aineisto koostuu 54 vertaisten kirjoittamista kotikäyntiraporteista, joissa he ovat olleet mukana syksystä 2011 kevääseen Raportteja on kirjoittanut 8 vertaista. Raportteja on kerätty vertaisilta alusta alkaen, ja alkuun vain aktiivisimmat vertaiset kirjoittivat niitä. Tällä hetkellä raporttien kirjoittaminen on jo jonkin verran helpompaa. Raporttien taso vaihtelee riippuen siitä miten helppoa kirjoittaminen kullekin vertaiselle on. Siinä missä joku voi kirjoittaa kaksi luiskaa tekstiä, on toiselle jo muutama lause ponnistelun tulos. Pohdin muutaman vertaisen haastattelemista kotikäynneistä. Aikapulan vuoksi haastattelut jäivät tekemättä, joten aineisto pohjautuu täysin kotikäyntiraportteihin. 2. KEHYSANALYYSI TAUSTATEORIANA Vertaisten kotikäyntiraporttien tarkastelun taustateoriana käytän Erving Goffmanin kehysanalyysia. Goffman lanseerasi kehys (frame) -käsitteen teoksessaan Frame Analysis. An Essay on the Organization of Experience (1974). Teoksen lähtökohtana on arkipäiväisten kokemusten järjestäminen ja jäsentäminen mielekkäästi ja tämän toiminnan tulkinta. Goffmanin teoriassa korostuu sosiaalisen elämän ja vuorovaikutuksen järjestäytyneisyys, jonka avulla osallistujat voivat suojella kasvojaan (vrt. kasvojen menetys sosiaalisessa tilanteessa). Goffmanin mukaan sosiaalinen käyttäytyminen tapahtuu aina jossakin merkitysjärjestelmän luomassa kehyksessä: jokainen vastaantuleva tilanne hahmotetaan tilannemääritelmän kautta. Voidaksemme toimia oikein, meidän on päästä perille kulloisenkin tilanteen luonteesta kysymällä mitä tässä oikein on meneillään (what is it that is going on here). Yksilön on siis etsittävä jokaiseen tilanteeseen oikea määrittely siitä, mitä tilanteessa tapahtuu. Tapahtumia tarkastellaan erilaisten kehysten kautta ja ne määrittävät, minkälaisesta tapahtumasta on kyse, ja miten yksilön tulisi toimia siinä. Kehykset eivät ole 2

6 yksilöiden myötä vaihtuvia, vaan sosiaalisen elämän käytännöissä yhteisön jäsenten jakamia, kulttuurisesti rakentuneita tapoja ymmärtää erilaisia ilmiöitä ja tilanteita. Suurin osa arkielämästä tapahtuu niin rutiininomaisesti ja itsestäänselvästi, että tunnistamme sosiaaliset tilanteet välittömästi. Uudessa tilanteessa haemme merkkejä tai vihjeitä, joilla voimme varmistaa ja tarkistaa oman tulkintamme oikeanlaiseksi. Jos emme ole varmoja tilanteen tulkinnasta, voimme kysyä apua asiantuntijalta. Tällöin asiantuntijalle annetaan valta määritellä oikea tulkinta kulloisestakin tilanteesta. Oletukseni on, että jos vertaisten raporteissa kuvataan epävarmoja tilanteita, annetaan tulkintavalta vastaavalle työntekijälle. Jos oletettu kehys siis muuttuu, teot ja puheet tulkitaan uudella tavalla. Jotta vertaiset voivat mennä kotikäynneille mukaan, jotta ammattilaiset voivat mennä huumeiden käyttäjien koteihin ja jotta asiakkaat kokevat Katuklinikan käynnit turvallisina, täytyy kotikäynneille olla rakennettuna tarkkakin kehys, jonka puitteissa eri rooleissa olevat ihmiset osaavat toimia. Katuklinikan kotikäynneille on luotu selkeä rakenne, joka sanoitetaan auki sekä vertaiselle että asiakkaalle ennen kotikäyntiä. Tämä tapahtuu juuri siitä syystä, että jokainen tiedostaa missä kehyksessä kotikäynnillä liikutaan. Selkeän kehyksen luominen on myös turvallisuuskysymys. Goffmanin mukaan sosiaalisissa tilanteissa voidaan osata toimia vain jos tilannemääritelmä osataan tehdä oikein. Kotikäynneillä on tärkeää, että jokainen osapuoli (ammattilainen, vertainen ja asiakas) tietää oman roolinsa ja siihen liittyvät vastuut, velvollisuudet ja oikeudet. Vertaisen roolin ja tehtävänkuvan selkeyttäminen asiakkaalle jo ennen kotikäyntiä luo turvaa vertaiselle muun muassa siinä mielessä ettei häneltä kysellä huumeita, tai kysellä haluaisiko hän vetää niitä. Ammattilaisen mahdollisuudet tehdä toimenpiteitä ja rajaehdot (esim. pvs-lääkkeisiin ei kirjoiteta reseptejä) käydään myös läpi jo ennen kotikäynnille menoa. Usein sekä vertainen että ammattilainen ovat olleet yhteydessä asiakkaaseen ennen kotikäyntiä. Vertainen kertoo mistä Katuklinikassa on kysymys, ja tarvittaessa kertoo mielipiteensä muun muassa ammattilaisten luotettavuudesta. Selvityksen tehtävänä on tuoda esiin ns. hiljainen tieto (tacit knowledge), jonka omistajia vertaistoimijat ovat Katuklinikassa. Hiljaista tietoa on usein vaikea kaivaa esille, koska sitä on vaikea ilmaista pyydettäessä. Tämä johtuu siitä, että tieto on käyttäjällä selkäytimessä, eikä välttämättä tietoisessa ajattelussa. Selkäytimessä oleva tieto tuli hyvin esiin Katuklinikan väliarvioinnissa toukokuussa 2013, jossa vertainen huudahti kesken keskustelun kotikäyntien käytännöistä nämä asiat ovat meille niin itsestään selviä, että eihän näitä viitsi edes mainita. Kehysanalyysin lähtökohtana on siis sosiaalisen todellisuuden tilannekonteksti ja siinä tapahtuvan vuorovaikutuksen ilmiömaailman ymmärtäminen. Kehys-käsitteessä on kyse havaitsemisesta, hahmottamisesta, vastaanottamisesta, käsittämisestä ja ymmärtämisestä. Tarkemmin voidaan todeta, että kehysanalyysi luo teoreettista perustaa erityisesti 1) toiminnan ja vuorovaikutuksen organisoitumisen, 2) kokemuksen rakentumisen ja 3) merkityksen muodostumisen tarkasteluun. Näitä kolmea lähtökohtaa pidän aineiston tarkastelun viitekehyksenä. 3. VERTAISEN ROOLI KOTIKÄYNNILLÄ JA MUUSSA ASIAKASTYÖSSÄ Luvuissa 3, 4, 5 ja 6 syvennyn tarkastelemaan vertaisten kirjoittamia raportteja kotikäynneiltä. Käytän paljon lainauksia. Nostan esiin vertaisten kokemukset heidän omasta roolistaan suhteessa ammattilaisiin ja asiakkaisiin sekä heidän kokemuksensa yhteistyöstä ammattilaisten kanssa. Näistä aiheista kirjoitetaan raporteissa eniten, joten on luontevaa nostaa ne tässä ensimmäiseksi tarkastelun aiheeksi. Tuon esiin myös vertaisten kokemuksia kotikäyntien ilmapiiristä ja turvallisuudesta, näkemyksiä kotikäyntien motiiveista, tunnelmia toteutumattomaan suunnitelmaan suhtautumisesta 3

7 sekä viimeiseksi ajatuksia omasta työstä ja sen arvosta. Olen jättänyt lainauksiin työntekijöiden, Liisan (projektisuunnittelija), Maaritin (lääkäri) ja JP:n (kokemusasiantuntija-ohjaaja) nimet sellaisinaan. Vertaisten nimet on muutettu. 3.1 VERTAINEN SUHTEESSA AMMATTILAISEEN Katuklinikan tiimi tekee yhteistyötä ennen kotikäyntiä, sen aikana ja sen jälkeen. Vertaisella on oma merkityksensä ja roolinsa kussakin tilanteessa. Ennen kotikäyntiä vertainen on usein yhteydessä asiakkaaseen, tutustuu häneen, saa tietoa asiakkaan elämäntilanteesta ja informoi Katuklinikan toiminnasta. Vertainen toimii siltana myös toiseen suuntaan; informoi ammattilaisia uusista asiakkaista. Kotikäyntiä ennen tiimi käy läpi mitä paikanpäällä on tarkoitus tehdä, ja mikä on työnjako.kotikäynnillä vertainen seuraa kokonaistilannetta ja keskustelee ihmisten kanssa, antaen vertaistukea ja neuvoja. Normi kotikäynneillä asiakkaita on paikalla samanaikaisesti 1-4. Suurimmillaan yhdellä kotikäynnillä on ollut yli 10 asiakasta samaan aikaan, kun viidakkorumpu on laulanut Katuklinikan tulosta asiakkaan kaveripiirissä. Sillä välin kun ammattilaiset tapaavat asiakkaita yksi kerrallaan, vertainen vaihtaa välineitä, antaa terveysneuvontaa ja valvoo turvallisuutta. Vertaisen rooli kotikäynnin jälkeen jatkuu. Hän pitää asiakkaisiin yhteyttä, muistuttelee käyntiajoista, motivoi, tukee, kannustaa, saattaa usein palveluihin ja on myös mukana mm. vastaanotoilla. Vertaiset kokevat kotikäynnit ja ylipäänsä Katuklinikan asiakastyön tiimityöskentelyksi ammattilaisten kanssa. Yhdessä tehdään, yhdessä sovitaan pelisäännöt, ja roolijako on selkeä. Vertaisen ja ammattilaisen yhteistyö on Katuklinikan kotikäyntityön perusta, kulmakivi, ja se tulee esiin myös raporteista. Vain yhdessä raportointilomakkeen kysymyksessä tiedustellaan mielipidettä ammattilaisten kanssa tehtävästä yhteistyöstä. Kuitenkin yhteistyö leikkaa raporttien sisältöä kauttaaltaan; omaa työtä ei kuvata irrallisena osana ammattilaisten työstä. Vertaiset ovat siis sisäistäneet selkeästi sekä oman roolinsa että yhteistyön ammattilaisen kanssa. Vertaiset kuvaavat itsensä aktiiviseen rooliin kotikäynneillä. He ovat myös vastuunkantajia. Tällaisen roolin ottaminen on Katuklinikassa toivottavaakin. Kun roolit ovat etukäteen selkeästi sovittu, on helppo toimia ja puhaltaa yhteen hiileen. Kotikäyntien selkeys vaikuttaa myös asiakkaisiin; myös heidän tulee tietää oma roolinsa. Tämä roolitus tulee selväksi jo ennen kotikäynnille menoa; siinä vaiheessa kun työntekijä soittaa asiakkaalle ja sopii tulosta. Vaikka ammattilaiset viime kädessä päättävät asioista, vertaiset eivät koe heidän sooloilevan. Päinvastoin; vertaisten kokemus on, että heidän näkemyksiä kunnioitetaan ja heitä arvostetaan. Toimiva yhteistyö tulee esiin raporteissa toisinkin päin: vertaiset eivät kyseenalaista ammattilaisten valta-asemaa tai heidän tekemää työtä. Kirjoituksista huokuu molemminpuolinen kunnioitus, luottamus ja arvostus. Katuklinikan toimintaa ei voi kuin ihailla. Harvassa on ihmiset (lääkärit, hoitajat ja sossut, vertaistoimijat), jotka uskaltautuvat kyläilemään raskaan-sarjan päihteiden-käyttäjien koteihin, auttamaan kaiken maailman vaivoissaan. - Mikko Katuklinikan käynnit kuvataan tarpeellisina ja asiakkaiden tilannetta auttavina. Osassa raportteja Maaritin ja Liisan työtä kuvataan tarkasti ottaen huomioon, että vertaiset eivät ole vieressä katsomassa hoitotoimenpiteitä, eivätkä itse tee niitä. Tämän oletan johtuvan Liisan kattavasta briiffauksesta (mitä on tarkoitus tehdä) ennen kotikäyntiä ja myös vertaisten vihkiytymisestä Katuklinikan toimintaan. Vertaiset ovat hyvin kartalla hyvin siitä mitä kotikäynneillä tapahtuu. Ammattilaisten työotetta vertaiset kuvaavat ennakkoluulottomaksi, he tarttuvat toimeen ja hoitavat 4

8 asioita kuntoon jo kotikäynnin aikana. Liisa tekee asiakkaalle pika-hiv testin, asiakas jättää myös virtsanäytteen, mahdollisten sukupuolitautien kartoittamista varten. Näiden lisäksi asiakkaalle annetaan ensimmäinen rokotus kerta a-ja b-hepatiittia vastaan. Seuraava rokotus on n.3kk päästä ja viimeinen 6kk päästä, ensimmäisestä rokotuksesta. Rokotus voimassa 25 vuotta. - Siru molemmilla asiakkailla hiv-pikatesti näyttää negatiivista, joka tarkoittaa käytännössä sitä, että edellisen 3kk aikana ei ainakaan ole saanut hiv-tartuntaa. Mervi Liisa selitti naiselle lääkäriltä saamansa ohjeet: että hänen on pyrittävä pitämään jalka ylhäällä aina kun siihen on mahdollisuus ja että seuraavalla kerralla lääkäri tulee sinne mukaan ja määrää jalkojen turvotukseen asianmukaiset lääkkeet. Jani (Vinkin työntekijä, nimi muutettu) teki yhden haavahoidon n.50 v. mies henkilölle jolla oli haava vasemman jalan jalkapöydässä. Eli puhdisti haavan, laittoi siihen antibioottivoidetta Mervi Kohteessa oli ihmisiä jotka olivat ehdottomasti lääkärinhoidon tarpeessa, jotka eivät mene lääkäriin. Hoidimme potilaat asiaan kuuluvalla tavalla tai lääkäri ja Liisa tekivät kaiken hoitotyön koska he ovat ammattilaisia. Siru Riippuen tilanteesta vertainen voi tuntea itsensä amatööriksi ammattilaisten rinnalla, kuten Mervi asian ilmaisee. Yhtä lailla vertainen voi olla myös tilanteen ratkaisija, joka osaa toimia itsenäisesti. Maaritin ja Liisan kanssa yhteistyö sujuu oikein hyvin. Ko. henkilöt osaavat työnsä ja on ilo työskennellä amatöörinä kahden ammattilaisen kanssa Mervi Alkutouhujen jälkeen istuin olohuoneessa muutaman henkilön kanssa jutellen ja vastaillen kysymyksiin joita tuli aluksi paljon, onneksi olen ollut hereillä koulutuksessa eli ei tarvinnut häiritä Maaritia niiltä osin. -Mikko Olin todellakin tulkkina asiakkaan ja Liisan ja Maaritin välillä. - Panu Vertainen voi onnistua antamaan asiakkaalle puuttuvan luottamuksen ammattilaista kohtaa, kuten seuraavassa kuvataan: Asunnossa oli myös paikalla naisen vuonna 84 syntynyt tytär, joka on subutexin päivittäiskäyttäjä. Hänellä ei ollut omaa asuntoa, ei minkäänlaista toimeentuloa lähes 3kk, lisäksi (jatkaa kuvailua miten huonosti asiakkaan asiat ovat) Liisa yritti muutamaan kertaan avata keskustelua tytön kanssa, huonoin tuloksin, kunnes minä sanoin tytölle, että hän voi luottaa Liisaan 100%, koska häntä koskee aivan samalla tavalla vaitiolovelvollisuus kuin minuakin, ja jos hän haluaa asiansa kuntoon, niin kannattaa nyt kertoa Siru Vertaiset peilaavat omaa rooliaan ammattilaisten kanssa tehtävään yhteistyöhön. Raporteissa ei ole viitteitä epäselvistä rooleista, vaan vertaiset tietävät omat tehtävänsä. Yhteistyö sujui todella hyvin. Päätimme vaan minkä huoneen Maarit ja Liisa ottavat käyttöönsä ja aloimme opiskelijan kanssa vaihtamaan välineitä. Tuntui että olisin tehnyt siellä samaa jo kauankin, kun ei tarvinnut kysellä eikä selitellä kellekään, kaikki tiesivät mitä pitää tehdä. Selvästi ammattilaisia olemme jokainen alallamme. Miisa Koin yhteistyömme erittäin antoisaksi, mukavaksi, luottamukselliseksi, sekä sen että jokainen 5

9 meistä arvosti ja kunnioitti toistemme ammattitaitoa ja tietoa sekä kokemusta omalla alallamme. Ja työilmapiiri oli rento ja rauhallinen. Mervi Tämä oli helppoa, koska kaikki oli järjestetty esivalmiiksi. Yhteistyö työntekijän kanssa sujui hyvin, koska molemmat tiesivät etukäteen miten toimia ja tehdä, sekä ennen kaikkea olla läsnä ja asiakkaan tukena. - Vilma Maarit ja Liisa ottivat vastaan asiakkaita, jotka tarvitsivat lääkärin apua/neuvoa. Minä ja opiskelija sillä aikaa annoimme terveysneuvontaa/välineiden vaihtoa, sekä juttelimme asiakkaiden kanssa että he jaksoivat odottaa Liisan ja Maaritin luo pääsyä rauhassa. - Miisa Toinen verroista olikin jo valmiiksi katsonut potentiaalisia asiakkaita, sekä myös pongannut ne, joille meidän oli tarkoitus pitää seuraa, etteivät ensimmäisenä hyökkää Liisan ja Maaritin kimppuun. Vaikkei heillä itse asiassa ollutkaan muuta asiaa, riitti että joku kuunteli heitä, eikä siihen tarvittu Liisaa tai Maaritia, vaan Vertokin kävi hyvin siihen tarkoitukseen. Miisa Eräässä raportissa kerrotaan vertaisten keskenään käymästä keskustelusta, joka liittyi Katuklinikan yhteistyökumppanin, Pro-Tukipisteen, tutkimukseen, ja jossa vertaiset auttoivat aineiston keräämisessä. Ongelmana oli seksityön määrittely: Tästä puhuimme paljon, että mikä on seksityötä ja mikä ei Onko seksityötä, jos joku harrastaa seksiä ja saa siitä jotain päihteitä??? Soitin Marjalle (Pro-Tukipisteen työntekijä, nimi muutettu) ja kysyin asiasta ja hän sanoi, että tietenkin on seksityötä, koska jos on saanut palkankin! Se itse asiassa helpotti niin meidän lähivertojen kuin etävertojenkin mielestä koko tutkimusmateriaalin keräämistä! Miisa Vertaiset soittivat työntekijälle ja saivat tältä vastauksen ongelmaansa. He eivät kyseenalaistaneet ammattilaisen näkemystä määritellä mikä on seksityötä ja mikä ei, vaan antavat tälle vallan määrittelyyn. Goffman toteaa kehysanalyysissään, että määrittelemättömien tilanteiden tulkintavalta on auktoriteetilla. Vallan lisäksi kysymys on luottamuksesta. Tässä vertaiset luottivat ammattilaisten tietoon. Luottamus on yhteistyön ydintä, jota ilman yhteen hiileen puhaltaminen on vaikeaa. Useista vertaisten raporteista huokuu luottamus ammattilaisiin, sekä siihen, että ammattilaiset arvostavat vertaisten tekemää työtä. Ilman tätä luottamusta vertaiset saattaisivat kokea enemmän epävarmuutta omasta toiminnastaan. Panun kertoo tuntemuksistaan ollessaan kertomassa Katuklinikan toiminnasta Liisan kanssa: Olimme kertomassa Katuklinikan toiminnasta, jotta mahdollisimman moni tulisi tietoiseksi että tällainen palvelu on olemassa. Enimmäkseen Liisa oli äänessä, itse vielä vähän ujostelin. Itseäni vähän hävetti koska en oikein pahemmin saanut puhutuksi kun en tiennyt mitä olisin kertonut. Muuten oli tosi mukavaa ja keskustelin yksityisesti useamman henkilön kanssa. Panu Panun rohkeus lähteä mukaan tilanteeseen, joka on poissa omalta mukavuusalueelta, kertoo vertaisen tahtotilasta ja luottamuksesta yhteistyön kannattelevuuteen. Vaikka hävettää, hän on silti paikalla, koska kokee sen tärkeäksi. Vertaisten ja ammattilaisten yhteistyön sujuvuus, luottamus ja arvostus ei ole syntynyt itsestään. Vinkissä vertaistoimintaa on kehitetty kymmenen vuoden ajan. Samalla opeteltu ja opittu millä tavoin yhteistyötä voidaan yhdessä tehdä. Katuklinikassa vertaisen ja ammattilaisen yhteinen toiminta viedään Vinkin ulkopuolelle; huumeita käyttävien ihmisten koteihin, jossa vastaan voi tulla mitä vain. Ennen kuin Katuklinikka aloitti asiakastyön kentällä, käytiin useita keskusteluja siitä mikä on kenenkin rooli ja vastuu. Nämä keskustelut uudelleen ja uudelleen käytyinä, Vinkin pitkä 6

10 vertaistoiminnan historia ja molemminpuolinen halu yhteistyöhön ovat mahdollistaneet luottamuksen ja arvostuksen syntymisen vertaisten ja ammattilaisten kesken. Se on niin helppoa, kun voi jo luottaa, että niin ammattiauttajat kuin verrot tietävät tehtävänsä. - Miisa 3.2 VERTAINEN SUHTEESSA ASIAKKAASEEN Vertaisten raporteissa Katuklinikan asiakas kuvataan passiiviseksi avun tarvitsijaksi, joka on palvelujärjestelmän ulkopuolella, ei kenties selviydy omin avuin, ja jonka hyväksi Katuklinikan tiimi työskentelee. Asiakkaiden kuvailu on kirjavaa. Joskus he ovat muutamia henkilöitä tai porukkaa. Joissakin raporteissa mainitaan, että asiakas on tuttu entuudestaan. Vertainen on aktiivinen avunantaja suhteessa asiakkaaseen. Pääsääntöisesti asiakkaista puhutaan asiakkaina, ei esimerkiksi (entisinä) kavereina tai toisina vertaisina. Kertooko tämä vertaisten omaksuneen ammattilaisroolia suhteessa asiakkaisiin? Toinen vaihtoehto on, että koska Katuklinikan työntekijät käyttävät asiakas-termiä, sen käyttö on luontevaa myös vertaisille. Asiakkaista kirjoitetaan kunnioittavaan sävyyn. Jos kyseessä on vanhempi ihminen, hänestä saatetaan kirjoittaa rouva tai vanhempi herra. Vaikkei asiakasta tavoitettaisi, vertaisen ja asiakkaan tapaaminen peruuntuisi tai palveluun saattaminen epäonnistuisi, ei asiakasta mollata, vaan ollaan surullisia siitä, että case meni pieleen, ja apu jäi antamatta. Tarkasteltaessa vertaisten suhdetta asiakkaisiin, tulee usein esiin myös motiivi miksi asiakastyötä tehtiin. Hän (asiakas) ei olisi päässyt käymään omin avuin ajoissa terveyskeskuksessa. Jalassa oli pistoksesta tullut tulehdus oli jo alkanut märkiä ja oli vain ajan kysymys että siitä olisi tullut jotain vakavampaa. Meidän tiimimme sai akuutin ongelman hoidettua - Mikko Koitin pitää jengin suht.koht rauhallisina että Liisa ja Maarit olisivat saaneet edes jonkinlaisen työrauhan?? Oma roolini ensin tsiikasin että mesta on siinä kondiksessa että kaikki suht.koht ok? Ja vähän rauhotella niitä ihmisiä. Vertaistukea, Vinkin ja Katuklinikan esitteitä ja Katuklinikan kännyn numero ja tietysti vaihdoin välineitä. Ari Tämän asiakkaan kohdalla koin kaikkein tärkeimmäksi olla asiakkaan tukena ja tarvittaessa pitää häntä kädestä. Toki häntä tarvitsi myös muistuttaa ajasta ja saattaa ko.paikkaan ajoissa, mutta ennen kaikkea tunsin, että minua tarvitaan asiakasta tukemassa ja pitämässä seuraakin, kun pienen ajan jouduimme odottamaan lääkärin luo pääsyä. -Miisa Varmistin aamulla että asiakas oli hereillä&jälkeen. Sitten näimme Hakaniemessä. Ja saatoin asiakkaan Arabianrannan klinikalle koska hän ei osannut sinne ja hän muutenkin tarvitsi matkaseuraa päästääkseen lähtemään. (Roolini) oli opastaminen perille, seurana oleminen sekä tukeminen. Tuli tosi hyvä fiilis kun pystyi olemaan avuksi, sitä ei voi oikein sanoin kuvata. Panu Edellä olevat lainaukset kertovat kuinka moninaista vertaisten työ on. Kotikäynneillä heillä on omat tehtävänsä, kuten vertaistuki, terveysneuvonnan anto, välineiden vaihto ja turvamiehenä oleminen. Lisäksi he muun muassa saattavat asiakkaita palveluihin, muistuttavat tapaamisajoista sekä ovat tukena ja turvana tarvittaessa. Sirun kommentti itsensä testaamisesta muistuttaa siitä tosiasiasta, että jokaisella vertaisella on oma historia ja taustansa huumeiden käyttäjänä. Potilaat olivat hiukan sekaisin. Hyvä tunne, että apua pystyttiin kuitenkin antamaan eikä tullut itselle mitään mielitekoja aineisiin, siinä mielessä käynnit ovat tosi hyviä, on itselle myös testi, 7

11 mutta kaiken kaikkiaan käynnistä jäi hyvä fiilis, kaikki saivat apua. Siru Jonne on ainoa etävertainen, joka on kirjoittanut raporttia vertaistoiminnastaan omissa verkostoissaan. Raporteissa tulee vahvasti esiin käyttömaailmassa eläminen: Jäi hyvä fiilis kun se (asiakas) laitto samalla mulle pleikkari asetukset kuntoon! Ja sit se kyseli miten hän pääsis korvaus hoitoon helposti. Sanoin et kaikkien on jonotettava. -Jonne (Asiakas) Kävi vain kääntymässä ku oli kiire sillä hakee poretta. Jäi tosi paska fiilis! Ku sain puhuttua eka ettei se verä piriä mut lähti vetää kumminki! Kele! -Jonne Jonnen raporteissa huumeiden käyttö on olennaisesti läsnä. Hän ei puhu asiakkaista, vaan toiminnan kohde on enemmänkin kaveri, samaa porukkaa kuin hän itse. Pääsääntöisesti vertaiset kuvaavat raporteissaan asiakkaat kiitollisiksi saamastaan avusta. Joukkoon mahtuu vain muutama kuvaus, jossa vertainen on vuorovaikutuksessa huonotuulisen asiakkaan kanssa: Asiakas oli tosi huonotuulinen, täysin yhteistyökyvytön ja haluton, koska minulla verrolla ei ollut hänelle tuoda amfetamiinia, hän kysyi sitä ja minä vastasin, että hän tietää aivan hyvin että olen kirjoittanut vinkin kanssa sopimuksen jossa lupaan olla myymättä, antamatta, ostamatta, käyttämättä sekä hallussani pitää minkäänlaisia huumausaineita kun olen työvuorossa. Asiakas kuitenkin luuli että en noudata lupaamiani asioita työvuorossani ollessani, koska työni vapaaehtoista, ja kuka sitä saisi tietää jos oisin hänelle tuonut mukanani jotain. Toiset varmaan luistavat mennen tullen tekemästään sopimuksesta, mutta minä en. -Mervi Vertainen selvittää työntekijälle kotikäynnin jälkeen mistä asiakkaan huonotuulisuus johtui. Kerroin Liisalle autossa, minkä takia asiakas oli niin äkäinen ja huonotuulinen meitä molempia kohtaan johtui vain ja ainoastaan siitä että minulla ei ollut hänelle tarjota vetoja käyntimme aikana. -Mervi Mervin kertomus kuvaa hyvin sitä ristipainetta, johon vertainen voi joutua Katuklinikan asiakastyössä. Vertaisella ei ole työntekijän ammattiroolia, josta käsin toimia, vaan hän joutuu oman persoonansa kautta rajaamaan asiakasta, joka saattaa olla myös hänen entinen kaveri. Mervi käyttää perustelunsa tukena Vinkissä tekemäänsä sopimusta. Sopimus toimii tässä vertaisen työkaluna rajata asiakasta. Seuraavassa Mikolle tarjotaan amfetamiinia, ja hän ottaa itselleen asiantuntijan roolin tarkkailemalla pistävätkö asiakkaat oikealla tavalla. Tällä kertaa jouduin itsekin testiin, eli kieltäydyin amfetamiini vedoista, sillä kolme asukasta lääkitsivät itseään avoimesti, kysyivät kyllä minulta että; sopiiko jos me? Kun olin vieraana, vastaukseni oli toki; sen kun! Tilaisuuteni oli samalla katsoa miten he piikittivät itse ja oliko siihen mitään huomauttamista. Huomautin vain hygieniasta, käsien pesu jäi tekemättä, mutta märkälappuja kyllä käyttivät. - Mikko Mikon ottama rooli on hyvä esimerkki vertaisen toiminnasta. Hän asettui kokemusasiantuntijan rooliin - samoin kuin Mervi edellä ja lähestyi tilannetta tästä roolista käsin. Vertainen voi joutua tukalaan tilanteeseen, jos asiakas kyseenalaistaa hänen roolin. Asiaa on käyty useasti läpi vertaisten tiimissä, jossa he ovat kertoneet, että ylipäänsä vertaisena toimimisen aikana heitä on haukuttu muun muassa vasikoiksi, poliiseiksi, pettureiksi ja paremmiksi ihmisiksi, mikä sä nyt yhtäkkiä luulet olevasi. Tällaisesta käytöksestä Katuklinikan asiakkaiden puolelta ei raporteissa ole mainintoja, kuten ei Mikonkaan kertomuksessa. Johtopäätökseni on, että myös asiakkaille on tehty selväksi ennen kotikäyntiä, että vertainen kuuluu ammattilaisten kanssa samaan tiimiin. Näin ollen kyseenalaistamista ei tapahdu. 8

12 Jonne (etävertainen) kertoo välineiden vaihtamisesta, joka tapahtuu hänen kotonaan: Vaihtoon meni n.30min ku joutu ajaa ulos ku se meinas vetää piriä mun kämpäs eli ei jääny kovin hyvä olo siitä. Mut en vetänyt itse. Jee!! Jonne Asiakas haluaa ottaa vedot heti saatuaan välineet, ja Jonne joutuu poistamaan hänet asunnostaan. Mutta mikä sai Jonnen itsensä pidättäytymään, vaikka hän on aktiivikäyttäjä? Voisiko tämä johtua siitä, että Jonne haluaa olla ammattilaisten luottamuksen arvoinen toimiessaan vertaisena? Voisiko yhdessä sovitulla yhteistoiminnalla olla painoarvoa niin paljon, että vedot jäivät ottamatta? Joka tapauksessa Jonne hallitsee kuvailemaansa tilannetta niin suhteessa asiakkaaseen kuin aineisiinkin. Vilman lainaus kiteyttää vertaisten ideaalisen ajattelutavan asiakastyön suhteen. Auttaa voi, mutta lopullinen vastuu on ihmisellä itsellään: Hyvältä se tuntuu kun voi tukea ja auttaa jotta hoitoon pääsy onnistuu. Loppu on asiakkaasta kiinni. Vilma 4. TURVALLISUUS KOTIKÄYNNEILLÄ Vertaisten raportteja lukiessani tarkastelin yhtenä asiana fyysisen ja sosiaalisen turvallisuuden esiintymistä; puhutaanko siitä ja jos puhutaan, niin millä tavoin. Kotikäyntitilanteessa, kun paikalla voi olla keitä tahansa, ja missä kunnossa tahansa, on koko tiimin turvallisuudesta huolehtiminen ensisijaisen tärkeää. Katuklinikalla on tiukka sääntö siitä, että tiimi poistuu välittömästi paikalta, jos kukaan kokee, ettei kohteessa ole turvallista. Asiaa ei jäädä pohtimaan tai puimaan siinä tilanteessa, vaan paikalta poistutaan ja tilanne puretaan jälkikäteen. Katuklinikan kahden vuoden kenttätyön aikana näin on tapahtunut kerran. Muutamia kertoja kotikäyntikohteeseen ei ole voitu mennä sisään uhkaavan tilanteen vuoksi ja kaksi kertaa kotikäynnin aikana ilmapiiri on muuttunut uhkaavaksi, joka on kuitenkin selvitetty paikanpäällä, ja kotikäyntiä jatkettu sen jälkeen. Voisi kuvitella, että kotikäyntien yksi kriittisimmistä kohdista on tiimin sisäänastuminen kohteeseen, jolloin tiimi ja asiakkaat tapaavat toisensa. Vain muutamassa raportissa kuvaillaan sisäänastumista, ja sekin vain mainiten. Tästä voi päätellä, ettei tilanteen haltuunotto tapahdukaan asiakkaan eteisessä, vaan jo sitä aiemmin; asiakas ottaa Katuklinikan vastaan vapaaehtoisesti, tiimin tulemisesta sovitaan etukäteen ja asiakas tietää valmiiksi mitä Katuklinikka tekee ja keitä siihen kuuluu. Fyysisen turvallisuuden lisäksi voidaan tarkastella sosiaalista turvallisuutta; sitä millainen ilmapiiri kotikäynneillä vallitsee. Kotikäynti tapahtuu huumeiden käyttäjän omassa kodissa, asuinyhteisössä tai asumisyksikössä. Koti on ihmiselle intiimi ja henkilökohtainen paikka, jonne tulijat yleensä kutsutaan. Katuklinikan perusperiaatteisiin kuuluukin, että asiakas kutsuu heidät luokseen ja kotikäynnistä sovitaan aina etukäteen. Kodin merkityksestä eri ikäryhmille ja eri elämäntilanteissa oleville on tehty useita tutkimuksia eri tieteenaloilla. Muun muassa kehityspsykologiassa on tutkittu kodin merkitystä lapsen oppimiseen ja itsetunnon kehitykseen. Kodin halutaan merkitsevän turvaa ja siellä vallitsee hyvä ilmapiiri; ei tarvitse teeskennellä eikä näytellä. Kotiin kuuluu itsemääräämisoikeus. Wikipedia määrittelee kodin paikaksi jota ihminen käyttää vakituiseen asumiseen, jossa säilytetään henkilökohtaisia tavaroita, jossa vietetään vapaa-aikaa, ja jossa perheenjäsenet asuvat. Ihmisen kotiin voivat tulla vieraat vain luvalla ja se nauttii kotirauhaa. Fyysinen koti merkitsee turvallisuutta, rauhallisuutta, menneisyyden muistoja ja tulevaisuuden suunnitelmia. Se on paikka jossa ihminen kokee olevansa oma itsensä ja jossa hän voi tehdä itselleen tärkeitä asioita. Kodilla on yhteys ihmisen identiteettiin. 9

13 Vertaiset eivät kuvaile kovinkaan paljoa asiakastyön ilmapiiriä, eikä sitä myöskään kysytä raporttilomakkeessa. Jos asiakastapaamisessa tapahtuu jotain normaalista poikkeavaa, yllättävää, tai negatiivista, se kuvataan. Vertaisten yhtenä spesiaalina osaamisalueena on ilmapiirin tulkinta. He tuntevat alakulttuurin, ja tietävät siihen liittyvät kirjoittamattomat säännöt ja tavat. Vertaiset ottavat vastuuta kotikäyntitilanteista ja kantavat erityistä huolta ammattilaisten turvallisuudesta. Tiimin turvallisuus on heille ensisijaisen tärkeää. Useassa raportissa tuodaan esiin nimenomaan ammattilaisten selustan turvaaminen niin riskitilanteilta kuin työrauhan osalta. Vertaisten omaa turvallisuutta ei sen sijaan monessakaan raportissa mainita. Toimin tulkkina asiakkaiden ja hoitohenkilökunnan välillä, sekä turvasin sen että työntekijöillä oli ns työrauha. Mukana olemisella turvasin sen että asiakkailla ja työntekijöillä oli rauhallinen ja ennen kaikkea turvallinen olo. Mervi Oma roolini, kuten myös toisen Verron, oli pitää ihmiset rauhallisina ja antaa Liisalle ja Maaritille työrauha. Monet asiakkaiden, jotka ensin olivat menossa Maaritin tai Liisan luokse, ongelmat ratkesivat sillä kun vain kuunteli ja neuvoin parhaani mukaan miten toimia. Eivät he sen jälkeen tarvinneetkaan muuta apua. Oma roolini oli pääasiassa kuunnella ja katsoa, että Liisa ja Maarit saavat tehdä duunia rauhassa. Miisa Tunsin ihmiset ennestään, joten pidin silmällä ettei laukuista lähde mitään kenenkään mukaan. Oman roolin koin tässä tärkeänä koska tiesin taustat. Missään tapauksessa en olis laittanut Maaritia tai Liisaa yksin ko. osoitteeseen. Vertojen osuus koko ohjelmassa on hyvin tärkeä - Siru Tällä käynnillä tiimimme toimi kahdessa eri huoneessa (ammattilaiset tekivät keittiössä hoitotoimenpiteitä yhdelle asiakkaalle kerralla. Huoneistossa oli useita asiakkaita samaan aikaan), väliovi oli välillä kiini, minua se ei haitannut muuten kuin siksi että, en nähnyt oliko keittiössä kaikki ok, tosin kuulin kyllä tilanteen koko ajan eikä puheet muuttuneet uhkaaviksi, joten en ollut huolissani tiimistä. -Mikko tarkkailin ja kuulostelin fiiliksiä talossa, että siellä ei vaan ole menossa jotain tappelua tms. Mutta talo oli tosi rauhallinen ja kaikki ystävällisiä (tuntevat jo Katuklinikan väkeä ). Miisa Mervi kertoo Katuklinikan ainoasta kotikäynnistä, jolta on jouduttu lähtemään kesken pois: Ari (Vertainen) istui kolmen talossa asuvan mieshenkilön kanssa, joista yksi mies n v. viron kansalainen halusi jättää virtsanäytteen, josta katsotan mahdolliset sukupuolitaudit (klamydia ja tippuri). Yksi talon nais-asukas n. 45v. halusi Liisan kanssa keskustella kahdestaan, jolloin hän ja Liisa vetäytyivät erääseen huoneeseen keskustelemaan. Jonkin ajan kuluttua tämän virolaismiehen naisystävä saapui kotiin jolloin tämä mies juoksi rappusia pitkin ylös, missä sijaitsi heidän huoneensa. Saman tien sieltä alkoi kuulua tappelun ääniä ja lasiesineiden särkymisen ääniä, silloin sanoin Janille (Vinkin työntekijä mukana käynnillä) ja muille talon asukkaille että nyt meidän on lähdettävä. Jani haki Liisan huoneesta missä hän oli yhden naisasiakkaan kanssa tekemässä hänelle hiv-pikatestiä jonka tulosta emme voineet jäädä odottelemaan, syystä että minä ja Ari koettiin, että jos jäämme sinne vielä hetkeksikään olisimme joutuneet itse väkivallan kohteiksi. Mervi Mervi jatkaa kysymykseen miten koki yhteistyön työntekijöiden ja toisen vertaisen kanssa: (Koin) Hyväksi ja luontevaksi sekä rennonoloiseksi ja luottamukselliseksi. Varsinkin oletetun vaaratilanteen uhatessa, ammattityöntekijätkin (Liisa ja Jani) uskoivat meidän vertaisten sanan siitä, että nyt on lähdettävä Mervi 10

14 Myöhemmin Mervi kertoo alkaneensa epäröimään toimiko hän oikein. Jokaisen kotikäynnin jälkeen tehdään purku ammattilaisten johdolla. Purun merkitys ilmenee Mervin kirjoituksesta: Ehkä jäi hieman masentunut ja surullinenkin olo siitä, että joidenkin ihmisten pitää elää elämäänsä niin likaisissa ja alkeellisissa asuintiloissa ja että toiset asukkaat ovat niin huonossa kunnossa terveydellisesti että he eivät pysty huolehtimaan edes omasta henkilökohtaisesta hygieniasta. Näiden lisäksi minua jäi ehkä hieman askarruttamaan, että toiminko oikein siinä tilanteessa kun pyysin että meidän pitäisi lähteä, eli ylireagoinko mahdolliseen meitä kohdistuvaan uhkatilanteeseen. Mutta ehdimme käydä ja purkaa yhdessä keskenämme nämä minua askarruttamaan jääneet asiat, matkalla takaisin kaupunkiin. Joten kyseinen asia ei enää minua vaivannut. Mervi Turvallisessa kotikäynnissä/ asiakastyössä tärkeimpänä asiana on mahdollisten uhkaavien tilanteiden ennakoitu ja ennalta ehkäisy, jottei punainen valo koskaan syttyisi. Ennen Katuklinikan kenttätyön aloittamista ammattilaiset ja vertaiset kävivät useaan otteeseen turvallisuustekijöitä läpi. Lisäksi osa kävi Totti Karpelan koulutuksen väkivaltatilanteista. Jokainen kotikäyntitilanne on turvallisuusriski jollei asioita sovita etukäteen mitä tiimin on tarkoitus tehdä ja mikä on kenenkin rooli. Vertaisten rooli turvallisuustekijänä kotikäynneillä on ammattilaisten mukaan erittäin tärkeä. 5. TOTEUTUMATTOMAAN SUUNNITELMAAN SUHTAUTUMINEN Miisa on yksi Katuklinikan aktiivisimmista ja myös eniten raportteja kirjoittaneista vertaisista. Hän on kuvannut tunnelmiaan ja syy-seuraussuhteita kun asiakastapaaminen onkin peruuntunut tai epäonnistunut. Olin saanut Liisalta puhelinnumeron asiakkaalle, sekä tiedot missä pitäisi olla mihinkin aikaan. Tarkoituksena, että soittelen/textaan hänelle ja muistutan, että tulemme hakemaan ja saatamme hänet katkolle. Yritin hänelle soitella edellisenä päivänä, ensin laitettuani viestin, missä kerroin olevani Verto, joka tulee saattamaan hänet, ensin autettua hänet pakkaamaan tavarat mukaan katkolle. Mutta en missään vaiheessa tavoittanut asiakasta. Menimme kuitenkin JP:n (kokemusasiantuntija-ohjaajan) kanssa yrittämään, jos hän kuitenkin avaisi oven, kun oli antanut ovikoodinkin, mutta ei asunnossa ollut ketään käytyämme oven takana JP tuntui heti todella mukavalta ja hänen kanssaan oli tosi helppo yrittää saada asiakas katkolle. Vaikka se ei onnistunutkaan, mutta me JP:n kanssa teimme kaiken minkä pystyimme, mutta jos asiakasta ei löydy, niin häntä ei silloin voi saattaa katkolle Otti päähän tosi paljon, kun tiesin, että asiakas on tosi huonossa kunnossa ja kaiken lisäksi vielä tosi nuori tyttö ja emme saaneetkaan häntä sinne katkolle! - Miisa Miisa ei saa asiakasta kiinni useasta yrityksestä huolimatta, mutta hän ei halua antaa periksi. Kun asiakasta ei tavoiteta, hän jakaa harmituksensa JP:n kanssa. Miisa ei tuo esille esimerkiksi oman aikansa hukkaan kulumista, vaan päähän ottaminen johtui enemmän toisen ihmisen huonosta elämäntilanteesta. Katuklinikan kaltaisessa työssä pettymyksiä tulee niin vertaisille kuin ammattilaisillekin. Toiminnan rakenteisiin on tärkeää luoda sellaiset käytännöt, että vertainen pääsee tarvittaessa puhumaan tuntemuksistaan. Osa vertaisista tekee esimerkiksi hoitoon saattamista yksin, jolloin tunnelmien purku on vaikeampi toteuttaa. Miisa raportoi toisen esimerkin: Asiakas oli todella mukava, mutta hänen monet ongelmansa estävät sen että hän pystyisi pitämään aikatauluista kiinni. Turhautunut olo tuli kun en vieläkään saanut hoidettua yhtä saattoa laboratorioon! Minun roolini oli, että saisin asiakkaan ajoissa testeihin, mutta yritin kyllä kaikkeni, 11

15 mutta sekään ei aina riitä, mikä on vaikea hyväksyä. Onneksi asiakas oli kuitenkin sitä mieltä, että vaikkei hän ehtinytkään ajoissa, mutta hän oli tyytyväinen että minä, joka hänen mielestään olen erittäin mukava ja avulias yms. olin se johon hän pääsi tutustumaan Katuklinikan kautta. Onneksi toinen verto tuli seurakseni loppu minuuteiksi venaamaan ja samalla purin riittämättömyyttäni/ epäonnistumistani kahtena päivänä peräkkäin ja kyseessä sama asiakas ja sama asia! Ymmärrän etten voi tehdäkin parhaani, mutta mitäs kun se ei riitä? Turhauttaa ja on epäonnistunut olo Miisa Miisa reaktio, turhautuminen, riittämättömyys ja voimattomuus ovat samoja tunteita joita ammattilaisetkin kohtaavat. Miisan tekstin luettuaan herää kysymys onko kohtuutonta asettaa huumeiden käytöstä toipuva vertaistoimija tilanteiseen, joissa on edellä mainittujen tunteiden kaltaisia riskejä? Käytetäänkö vertaistoimijoiden hyvää tahtoa ja auttamisen halua hyväksi pitäisikö työtehtävien olla kevyempiä? Vertaisen loppuunpalaminen rakastamassaan työssä on fakta, jos hänen työhyvinvoinnistaan ei pidetä hyvää huolta. Ammattilaisilla on tässä paljon vastuuta; miettiä mikä työtehtävä on kenellekin sopiva. Sopiva vastuun anto kannustaa ja motivoi, liiat epäonnistumiset saattavat johtaa huonoon lopputulokseen. Työn tuomien tunteiden purkumahdollisuutta ei voi ylikorostaa. Miisa sai tässä tapauksessa vertaistukea toiselta vertaiselta. Joskus epäonnistuneen casen taustalta löytyy palvelujärjestelmä ei aina asiakas itse: Asiakkaan olisi pitänyt käydä jo vuosi sitten keuhkoröntgenissä, mutta se on vaan jäänyt häneltä menemättä Asiakas ei yksin vaan saa lähdetyksi hoitamaan asioitaa, sksi minä kävin hakemassa hänet ja lähdimme kohti Laakson sairaalaa Olin soitellut ja tekstaillut hänelle monta kertaa, ettei vaan unohda Suurin duuni oli saada hänet ulos asunnosta ajoissa Olimme Laakson sairaalassa klo Minä olin edellisenä päivänä soittanut Laakson sairaalan röntgeniin ja silloin sanoivat, että röntgen on auki klo asti. Mutta saavuttuamme paikalle monen mutkan kautta, tulikin hyvin epäkohtelias nainen (hoitaja?) joka sanoikin, että röntgen onkin kiinni jo klo 15. Sitä siinä vähän kummastelin ja kerroin, että kun olin soittanut edellisenä päivänä, niin minulle kerrottiin että röntgen on auki klo asti ja netissä lukee, että se olisi auki klo asti!? Tähän nainen ei osannut sanoa mitään, vaan veti oven kiinni nenän edestä. Kyllähän se harmitti, mutta sovimme asiakkaan kanssa, että menemme seuraavana päivänä uudelleen. Miisa Miisa teki suuren työn asiakkaan saamiseksi röntgeniin, joka valui hukkaan joko informaatiokatkoksen tai palveluhaluttoman hoitajan vuoksi. Miisan periksiantamattomuuden avulla asiakas sai seuraavalla kerralla asiansa hoidettua. Katuklinikan vertaisilla on korkea motivaatio ja työetiikka vertaistoiminnan tekemiseen. Heidän motivaationsa toisten auttamiseen ajaa välillä heidän oman hyvinvoinnin ja jaksamisen edelle, mistä seuraa uupumista ja/tai ylilyöntejä. Pieleen menneeseen asiakascaseen suhtaudutaan yksilöllisesti. Toinen kokee asian raskaammaksi kuin toinen. Vertaiset tekevät vaativaa vapaaehtoistyötä, ja ovat itse toipilaita, korvaushoidossa, käyttäviä tai käytön lopettaneita ihmisiä. Vertaisten työtehtävät punnitaan tarkoin, mutta turhautumisen, riittämättömyyden ja epäonnistumisen kokemuksilta ei voida välttyä. Tällöin purkumahdollisuus on löydyttävä. Kultaisen keskitien löytäminen vertaistoimintaan on haaste sekä vertaisille itselleen että ammattilaisille. 6. OMAN TYÖN ARVOTTAMINEN Ammattilaiset antavat vertaisille runsaasti positiivista palautetta ja tarvittaessa myös ohjaavat pohtimaan miten asioita voisi tehdä toisin. Yhteistyön edellytyksenä on molemminpuolinen arvostaminen. Mutta miten vertaiset näkevät itse oman työnsä arvon? Kotikäyntiraporttien perusteella vertaiset kokevat tekevänsä arvokasta ja tärkeää työtä. He kokevat iloa kun voivat auttaa 12

16 muita. (Katuklinikan toiminta) säästää kaupunginkin rahoja, kun me menemme ajoissa paikalle, ennen kuin asiakas on sairaala kunnossa. -Mikko Koin oman roolini todella tärkeäksi, koska tunsin asiakkaan ja tiesin, että hän luottaa minuun ja siihen, että olen hänen tukenaan. Vilma Oma roolini katsoin vähän etukäteen mihin voi mennä sisälle vaarantamatta omaa terveyttään. Pidin omaa rooliani kuitenkin tärkeänä ns. kokonaisvaltaisesti. Kyllä minun mielestä vertojen osuus on kuitenkin tarpeellinen näillä käynneillä. Siru Onnistuneista kotikäynneistä ja asiakastapaamisista vertaiset kirjoittavat saavansa hyvää mieltä. Hyvä mieli koostuu raporteissa pääosin kahdesta asiasta: siitä että asiakas on saanut apua, ja siitä että on voinut itse auttaa/olla avuksi. Tulimme kreivin aikaan kohteeseen, koska se juniori oli vetänyt hiv välineillä edellis päivänä vedot, mulle tuli todella hyvä ja positiivinen fiilis, että se kaveri sai Auroorassa piikin. -Ari Se on tosiaan uskomatonta miten hyvät fiilikset siitä vaan saa, kun tietää, että on tosiaan auttanut jotain, niin, asiakas oli todella iloinen -Miisa Oli ilo saada asiakas perille niin kuin piti Siru Minulle jäi erittäin hyvä ja onnistunut olo. Sellainen olo että asiakkaat saivat käynnistämme erittäin paljon apua konkreettisesti, eikä vain suullisesti annettuja tyhjiä lupauksia, jotka eivät koskaan toteudu. Joka oli myöskin suuri hämmästys ja ihmettelyn aihe, asiakkaiden keskuudessa, että tästä Katuklinikan tarjoamista palveluista ja hoito henkilökunnan lupauksista ja toimenpiteistä on ollut heille apua, heidän jokapäiväisessä elämässään. - Mervi Yllätti miten pienestä asiakas oli kitollinen. Hänestä oli aivan uskomatonta, että hänet tullaan hakemaan omasta kodistaan, saatetaan vastaanotolle ja vielä jäädään sinnekin pitämään kädestä kiinni tarvittaessa. Jäi vähän ristiriitainen olo; hyvä fiilis, että olin pystynyt auttamaan, mutta huomasi kyllä, että asiakas ei ollut tottunut itselleen mitään saamaan, saati pyytämään. -Miisa Etävertaisen tekstejä lukiessani pohdin joutuvatko he kokemaan vertaistoiminnassaan useammin pettymyksiä asiakkaiden suhteen (verrattuna lähivertaisiin), koska toimivat syvällä käyttömaailmassa. Kävin Malminkartanossa viemässä vehkeet ko sil (asiakkaalla) ei oo dösä lippua ja hänellä oli jalka poikki! Käy vinkissä mut harvoin. Juteltiin aika pitkään n.3h Fiilis huono ku kaveri alko heti piikittää itseään muuten ihan ok! -Jonne Etävertaiset toimivat kauempana Katuklinikan ammattilaisista kuin lähivertaiset. Osa heistä on tehnyt vertaistoimintaa jo ennen Katuklinikkaa. Kuitenkin myös etävertaisille pitäisi varmistaa tuen saaminen ja purkumahdollisuus, jos he sitä kaipaavat. Lähivertaiset pääsevät kokemaan ja näkemään palvelujärjestelmän toimivuuden kun asiakas saadaan hoitoon. Tällöin oma huoli helpottuu, kuten Vilma kuvaa: Mun huoli helpottu kun tiedän että työntekijät tekevät tarvittavat hoito-ohjaus ym. - Vilma 13

17 Ammattilaisten luottamus ja vastuun jakaminen tuo vertaisille hyvää mieltä ja varmuutta: Tosi hyvät fiilikset, minä toisen lähiverron kanssa kahdestaan, kävimme antamassa onnistuneesti Pro-tukipisteen meille antaman koulutuksen eteenpäin etäverroille! Hienoa että meihin luotetaan niin paljon, että kahdestaan saimme hoitaa koko keissin. Ja kun koulutettavatkin olivat tyytyväisiä, niin päivä oli tosi hyvä ja fiilikset huipussaan. Miisa Parhaimmillaan vertaisten tekemä työ antaa heille lisävarmuutta, kohottaa itseluottamusta ja antaa onnistumisen kokemuksia. Vertaiset saavat positiivista palautetta niin ammattilaisilta kuin asiakkailta. Vertaiset eivät tuoneet esiin raporteissa, että toinen vertainen olisi antanut hyvää palautetta. Toisaalta, sitä ei myöskään kysytä lomakkeessa. Vertaiset tuntuvat tietävän oman työnsä arvon, ja positiivisten kokemusten saaminen vahvistaa tätä tunnetta. 7. YHTEENVETO Vertaisten kokemukset heidän roolistaan Katuklinikan asiakastyössä on mielenkiintoinen tarkastelun aihe. Vertaisen rooli ammattilaisen ja huumeita käyttävän asiakkaan välimaastossa ei välttämättä aina ole helppo. Vertainen ei kuulu kumpaankaan yhteiskunnallisesti, kulttuurisesti ja perinteisesti määriteltyyn luokkaan ammattilainen - asiakas, vaan joutuu hakemaan muuta kautta roolinsa ja oikeutuksen sille. On positiivinen yllätys, että raportteja kirjoittaneet vertaiset kokevat roolinsa selkeänä. Katuklinikassa vertainen toimii kotikäynnillä ammattilaisen/ammattilaisten työparina, mutta on silti alisteinen ammattilaisen vallalle määrätä tapahtumien kulkua ja toimintaa. Toisaalta, vertainen toimii useissa tilanteissa tiimin turvallisuushenkilönä. Hän seuraa ilmapiiriä ja varoittaa tarvittaessa uhkaavasta tilanteesta. Periaate on, että tällaisen tilanteen sattuessa ammattilainen luottaa vertaisen tilannelukutaitoon, ja tiimi poistuu paikalta. Katuklinikan rakenteissa siis myös vertaisella on valtaa määritellä tilanteita. Vertaiset kuvaavat työskentelyään tiimityöksi ja pitävät omaa rooliaan tärkeänä. He eivät aseta itseään ammattilaisten kanssa samaan rooliin, eivätkä myöskään asiakkaiden, vaan ovat löytäneet tavan toimia vertaisina sanan varsinaisessa merkityksessä. Katuklinikassa niin vertaiset kuin ammattilaiset ovat tärkeitä kokonaisuuden ja toimivuuden kannalta, eikä vertaisen roolissa siten ole mitään näennäistä tai päälleliimattua. Vertaisten oma jaksaminen ja hyvinvointi on sekä eettisesti että Katuklinikan toiminnan kannalta erityisen tärkeää. Uupumista ja ylilyöntejä tapahtuu. Vertaiset kokevat toimintansa merkityksellisenä. Auttamisen halu ylittää kuitenkin joskus omien voimavarojen realistisen tiedostamisen. Katuklinikassa ammattilaisilla on vastuunsa pitää huolta siitä, ettei vertaisia rasiteta liikaa. Tätä tehdäänkin arvioimalla jatkuvasti työvuorojen määrää ja työn kuormittavuutta. Ei ole kuitenkaan helppoa määritellä mikä on liikaa tai liian vähän kenellekin. Aiheesta puhutan paljon ja avoimesti. Katuklinikan työntekijät korostavat vertaisille, että oman vuoronsa voi perua milloin tahansa, mutta siitä on hyvä ilmoittaa. Vertaisten ja ammattilaisten vuorovaikutus ja toinen toistensa osallistaminen on intensiivistä. Joskus herää kysymys kuka ottaa mukaan ja ketä ammattilaiset vertaiset, vaiko kenties niin, että vertaiset ottavat omaan maailmaansa ja elämäänsä mukaan ammattilaiset, jos he ansaitsevat vertaisten luottamuksen? Kuvailisin Katuklinikassa tehtävää asiakastyötä win-win-win -tilanteeksi, jossa asiakas voittaa itselleen hoitoa, vertaiset voittavat mielekkään ja merkityksellisen tekemisen sekä tunteen osallisuudesta, ja yhteiskunta voittaa siinä, että ihmisiä saadaan ajoissa hoitoon. Vertaistoiminta on haasteellista monestakin näkökulmasta sekä ammattilaisille että vertaisille, mutta se on vaivannäön arvoista kaikille osapuolille. 14

18 KATUKLINIKKA/VERRON NÄKÖKULMA LIITE 1 Päivämäärä+kohde Miksi menimme kohteeseen ja mitä siellä teimme? Miten koin oman roolini/mikä se oli? Miten koin Liisan ja minun sekä Liisan, minun,maaritin/jpn välisen yhteistyön ja mahdollisesti yhteistyön toisen verron kanssa? Minkälainen olo minulle jäi käynnistä? Terv.Liisa,Maarit & JP 15