LAPUaNLIIKE JA TYÖ VÅENLIIKE

Transkriptio

1 LAPUaNLIIKE JA TYÖ VÅENLIIKE Puhe Käpylän ja Pasilan työväenyhdistysten juhlassa 2,4,1932. Tarkoituksenani on tässä teidän juhlassanne kosketella nykyhetken poliittisia kysymyksiä. Nehän askarruttavat nykyjään kaikkien mieliä, ja vaikka näistä päivittäin sanomalhdet sisältävätkin selostuksia ja mielipiteiden iäunsmteåta ilmaisuja, voinee tällaisessa tilaisuudessa katsaus olojen kehitykseen puolustaa paikkaansa. Entinen pappi kuuluu jakaneen saarnansa kahteen osaan, joista 'toinen kosketteli taivaan riemuja ja toinen helvetin kauhuja. Minullakin on jonkinlainen kahtiajako tässä saarnassani, niinkuin monilla entisillä sosialistiagitaattoreillakin, että : hauku herrat ja lue ponnet. Minun tekee mieleni moittia porvariryhmiä, varsinkin oikeistoporvareita, mutta antaa myös asiaankuuluvaa voitelua työväen omille piireille. Sit$ nimittäin sangen useasti tarvitaan ja sana oikeaan * aikaan lausuttuna voi monasti kantaa hyvänkin hedelmän. Meidän oliittiset olommehan eivät ole olleet lähestulkoonkaan tasapainossa parin viime vuoden aikana. Syynä tähän epänormaalisuuteen on lähinnä ollut se lapuanliikkeen eli kansanliikkeen nimellä kulkenut liikehtiminen, joka sai alkunsa hieman kolmatta vuotta takaperin ja jota sen jälkeen on jatkunut aina näihin aikoihin saakka. On tarpeetonta viipyä tämän kansanliikkeen yksityiskohdissa tarpeetonta läpikäydä sen lyhyttä historiaa. Riittää, kun viittaani siihen, että se, alettuaan jonkinlaisena hajanaisena yhtäkkiä nousseena eri kansalaispiirien liikehtimisenä, vähitellen muodostui kiinteäksi järjestöksi, joka laati itselleen ohjelman ja lähti määrätietoisesti tätä ohjelm ansa toteuttamaan. Alkuaikoina, ollessaan tuollainen hajanainen joukkojen liikehtiminen, se pulpahti esille eri tahoilla maata, keräytyi lopulta yhtenäiseksi voiman osoitukseksi n.k. talonpoikaismarssissa, ryhtyi senjälkeen harioittamaan väkivaltaa eri tahoilla maata, milloin kyyditysten, milloin

2 selkäsaunojen, osittain murhienkin kautta. Lyhyesti sanoen se esiint3^i mitä väki valtaistuimin ja vastenmielisfejapänä liikkeenä, mitä tämä maa koskaan on nähnyt. Eräinä hetkinä näytti siltä, kuin se olisi sammumassa, mutta sitä yritettiin kuitenkin kannattaa keskuksesta päiii, pääasiassa Helsingistä käsin. Seurauksena oli, että se jatkoi toimintaansa, jonka väkivaltaisessa muodossa ei etukäteen voitu arvata, mikä siitä tulee lopulta tuloksena olemaan. Sosialidemokraattien taholta viitattiin usein siihen, että lapuanliike tulee saamaan väkivaltaisen lopun. Niin pian kuin tällaiseen liikehtimiseen liittyy.aseellisia voimia, tulee sille matemaattisella välttämättömyydellä käymään samalla tavalla kuin aikanaan kävi työväeni punakaartille. Sille nousee omanarvontunto, se tahtoo ryhtyä määräämään maan asioista, se tahtoo joko itse hallita tai määrätä, millä tavalla toisten on hallittava ja silloin se automaattisesti joutuu ristiriitaan laillisen hallitusvallan ja maan oikeusjärjestyksen kanssa. Tämä lapuanliike olisi ollut verrattain helppo kukistaa alkuvaiheissaan; yhtä helppo kuin sammuttaa tuli silloin, kun se on pienenä. Meillä hallitus, se, joka edustaa maan oikeusjärjestystä ja hallitusvaltaa, ei kuitenkaan katsonut asiakseen ryhtyä sitä kukistamaan. Onneksi toki lopultakin, silloin kun tämä liikehtiminen johti avonaiseen kapinaan, vallankaappausyritykseen kuukausi takaperin, maan hallitus osoitti riittävää päättäväisyyttä; ei ainakaan antautunut ilman muuta, joskaan ei ryhtynyt väkivallalla sitä kukistamaankaan. Me olemme nyt-.siis näinä viikkoina päässeet siihen, että tuo kansanliike on joutunut määränsä päähän. Näyttää siltä, kuin se olisi vuodattanut kaikki voimansa tähän ponnistukseen, ikäänkuin sillä ei enää olisi mahdollisuuksia jatkaa työtään. Minä pelkään kuitenkin pahoin, että ne, jotka näin uskovat, luulottelevat turhia. On näet muistettava, että tämä lopultakaan ei ole tullut aivan itsestään, eri tahoilla yksilöiden aloitteesta, vaan että siinä on määrätietoinen johto takana ja sillä on oma

3 tahtonsa,1a oma oh,1 eminens s, jota se pyrkii toteuttamaan. Tämä ohjelma, tämän kansanliikkeen lopullinen päämäärä, pitäisi olla kaikille selvillä. Se on alusta pitäen ollut selvillä niille, jotka vähääkään ovat tutustuneet aikaisempiin yhteiskunta llisiin liiketoimisiin. Ne, jotka tällä tiedolla ovat koettaneet perehtyä tämän maan kansanliikkeiden tarkoitusperiin, ovat ilman muuta alusta pitäen voineet sanoa, että lapuanliike ei ole mitään muuta kuin erinäisten oikeistopiirien pyrkimys hankkia käsiinsä valta^jokseenkin yksinomainen valta tämän maan asioissa. Se on siis tuollainen oikeisto-vallankaappauksellinen liike, joka on pyrkinyt pukeutumaan kansanliikkeen muotoon, kunnes aihetta olisi tullut lyödä esiin todelliset tarkoitusperät. Eihän tämä meillä ole muuta kuin yksinkertainen ilmiö. Samanlaista näemme miltei kaikkialla maailmassa. Kaikissa maissa oikeistopiirit ovat nykyjään liikehtimässä. Niitä auttaa siinä huono taloudellinen aika, joka on tehnyt vastustajat naljon heikommiksi kuinaikaisemmin. Ja tätä toisten heikkoutta hyväkseen käyttäen oikeistolaisainekset pyrkivät tätänykyä saamaan itselleen määräävän aseman. Niiden tunnussanana onkin, nykyjään: Nyt tai ei koskaan. Ne tuntevat, että jos nuo otolliset hetket, suotuisat ajat, menevät ohitse, niin heidän mahdollisuutensa ovat myös menetetyt, åvonainenkin liikehtiminen on pyrkinyt siihen, että täällä lopulta saataisiin jonkin, lainen yläluokkaan nojautuva harvainvalta, jolla estettäisiin muut kansanluokat, varsinkin maan työväki, ottamasta osaa maan asioista päättämiseen sen kautta, että siltä yksinkertaisesti riistettäisiin äänioikeus Tämän liikkeen pahimpana silmätikkuna on ollut itse asiassa työväenliike. Se on kyllä ilmoittanut ampuvansa kommunismia, mutta itse asiassa se on tähdännyt sosialidemokratiaa. Viimemainittuhan lopultakin on se vastustaja, jota oikeiston täytyy pelätä ja kunnioittaa, ja tämän tieltä raivaamista on pidetty liikkeen tärkeimpänä päämääränä. Sillä taholla on siis vaadittu, käyttääkseni vertausta, sosialidemokratian päätä vadissa, kuten aikanaan HErodeksen

4 tytär vaati Johannes Kastajan päätä. Tämä meidän on kaikkina aikoina pidettävä Mielessä ja sen mukaisesti määrättävä suhtautumisemme tähän liikkeeseen. Olisi kuitenkin hyvin köykäisesti otettua,, jos yksinomaan moittisin oikeistopiirejä ja porvarillisia puolueita siitä, että ne ovat ryhtyneet tällaiseen liikehtimiseen ja antaneet»on jatkua näin kauan. Tällaisessa näinkin isossa yhteiskunnallisessa jutussa täytyy koettaa päästä kysymyksen ytimeen, täytyy koettaa löytää vastaus siihen, minkä vuoksi tällainen liikehtiminen on ollut yleensä mahdollista. Siitä ei selvitä yksinomaan syyttämällä toisia eikä selvitä väittämällä, että tässä on tapahtunut jonkinlaista enälojaalista yllytystä, jolla kansanjoukkoja on kiihoitettu lii- kehtimään ja jolla vissejä suojeluskunta-aineksia myös on saatu ryhtymään toimenpiteisiin. Meistä sosialidemokraateista on kautta aikojen väitetty, että me harjoitamme tunnotonta yllytystä, että me a sen avulla vain saamme joukkoja liikkeelle, saamme ne liitetyksi puo lueeseemme, äänestämään puolueen ehdokkaita ja nu^yös ase., ttamaan vaatimuksia, Se on tietysti tässä tapauksessa åivan väärä väite» Eihän tule kysymykseenkään, että joukkoja saataisiin plekällä yllytyksellä liikkeellä, jolleivät olevat olot olisi sellaiset, että ne antavat kaikupohjaa, tehoa, tuollaiselle yllytykselle, eli valistustyölle, kuten sitä sopivimmin voidaan kutsua. Elleivät yhteiskunnalliset olot olisi niin huonot, täynnä epäkohtia ja korjattavia paikkoja, ei sosialidemokraattisella valistustyöllä olisi mitään tehoa. Samalla lailla voidaan sanoa myös tästä lapualaisesta kiikeh- timisestä. Pelkällä yllytyksellä ei silläkään taholla olisi ollut mitään mahdollisuuksia. Siinäkin on ollut omat historialliset syynsä, ja tästä saa puolestaan työväki ottaa itselleen jonkin osan. Väärin on ehkä sanoa työväki, tahtoisit sanoa eräs osa työväkeä. Sehän on ollut meikäläinen kommunistinen liike, joka antoi välittömän aiheen lapuanliikkeen esiintymiselle. Te tunnette kaikki kommunistisen liikkeen, vaikkakin sitä pariin vuoteen ei ole julkisuudessa näkynyt;. Mutta te muistatte kaikki, teuinka sen onnistui

5 myrkyttää ilmapiiri työväenkin omassa keskuudessa, tehdä kaikki meikäläisten kokoukset sietämättömiksi, niin että vanhempi ja rauhallisempi väki vetäytyi niistä pois. Työväelle itselleen kommunistinen liike teki tavatonta vahinkoa ja hallaa. Myös yhteiskunnalle on siitä koitunut aika lailla vahinkoa. Niillä on ollut, näillä meidän kommunisteillamme, erinomainen taito ylläpitää alituista levottomuutta maassa, puhua maailmanvallankumouksesta ja sillä tavalla peloit- taa yksinkertaisempia porvarillisia aineksia luulemaan, että siitä myös jotakin vakavampaa uhkaisi. - On suorastaan käsittämätöntä, että meidän rauhallisessa kansassamme on löytsmyt aineksia, jotka ovat voineet omistautua mukaan tämäntapaiseen järjettömään liikkeeseen kuin kommunismiin ja siten tärvellä ei ainoastaan oman luokkansa, vaan koko maamme sisäisiä oloja. Selitys siihen on löydettävissä mielestäni ainoastaan siitä, että katkeruus työväestön keskuudessa kansalaissodan julman ja verisen päättämisen jälkeen oli niin kovin suuri, ja se antoi ravintoa kaikille pyrkimyksille, jotka jossakin muodossa etsivät kostoa. Mutta tätä kansalaissotaa eivät myöskään porvarilliset ainekset ole unohtaneet. Ne muistavat yhä vielä tänä päivänä, että sen aikana uhkasi heitä melkoinen vaara, ja he koettavat kaikin voimin, hyvin ymmärrettävistä syistä, pitää varalla, että semmoinen vaara ei uudistuisi. Sen vuoksi lopulta, kun meillä kommunistinen liike oli päässyt liiankin valtavaan voimaan, oli ymmärrettävissä, että vastavaikutus toiselta äärimmäiseltä suunnalta tuli näkyviin ja että kommunismia ryhdyttiin omin keinoin väkivaltaisesti kukistamaan. Tätä tietysti ei voi hyväksyä. Mutta tässä on mielestäni historiallinen selitys siihen, minkä vuoksi meillä yleensä tämäntapaiset olot ovat päässeet syntymään. Meidän työväenluokkamme on valitettavasti useastikin tehnyt itsensä syypääksi siihen, että se on omalla toiminnallaan mahdollisuuksiaan pilannut ja heikontanut. En tahdo enää puuttua niin vanhaan asiaan kuin vuoden 1918 tapahtumiin,- jolloin noin 2o-vuotis en määrätietoisen järjestäytymistyön tulokset turmeltiin ja jolloin

6 enemmistöasema eduskunrs ssa ja hallitus päästettiin omista käsistä. Se oli suuri tuhmuus. Se oli rikos työväenluokkaa kohtaan. Ja kauan näytti siltä, että sen seurauksista olisi sangen vaikea nousta. Mutta ulkonaiset seikat työskentelivät meidän hyväksemme. Mehän pääsimme verrattain pian jälleen jaloillemme, pääsimme luomaan järjestömme jälleen kuntoon. Toiminta alkoi taasen näyttää lupaavalta ja alkoi myös kantaa runsaasti hedelmiä. Mutta juuri silloin pitikin tulla meidän omaan keskuuteemme tuo hajaannuksen siemen. Kommunistina! solutustyö alkoi hajoitttaa työväen omia rivejä. Ne voimat, jotka meillä ennen olivat kerääntyneet yhteen, jotka me aina voimme käyttää täydellä painolla vaatimuksi emme hyväksi, ne hajaantuivat nyt kahteen leiriin, jotka monesti työskentelivät toisiaan vastaan. Tällä tavalla jatkui vuosikausia, ennenkuin sitten pari vuotta takaperin lapuariliike alkoi oman voittokulkunsa, Ja silloin me näimme, että varsinkin kaikki ne ainekset työväenluokan keskuudessa, jotka aikaisemmin olivat mahdollisimman jyrkkinä ja enimmän ääntä pitävinä esiintyneet, hävisivät näköpiiristä. Niistä ei enää kuulunut mitään. Valitettavasti työväenluokka kokonaisuudessaankin osoitti lapuanliikkeen alkaessa liian vähäistä vastustuskykyä. Se antautui liian helposti oikeiston taholta tulleen painostuksen alaiseksi. En tahdo sanoa, että kaikki olisivat antautuneet. Kyllähän meidän keskuudestamme aina on kuulunut myös taisteluääniä. Eduskuntaryhmä on myös kaiken aikaa koettanut ylläpitää rohkeutta, mutta suurissa joukoissa, varsinkin maaseudulla, on nähty, että rohkeus on monasti pettänyt;, että masentunut mieliala on päässyt valtaan. Tämänhän voi tietysti taaskin ymmärtää. Kaikkeahan voi aina ymmärtää, kun etsii siihen syytä. Aikahan on huono. Taloudelliset huolet painavat, työttömyys on ylivoimainen ja siis työläiden on riippuvainen työstään, tvs<* työnantajastaan, jos hänellä ei ole samaa voimaa esiintyä työnantajaansa vastaan kuin hyvinä työkausina, ja kun hänen muukin tarmonsa on melko lailla heikompi kuin muuten. M e tietysti voimme olla vakuutettuja siitä, että niin

7 pian kuin jälleen paremmat ajat koittavat, varsinkin kun työttömyys maasta ja yleensä maailmasta, ellei poistu, niin ainakin vähenee, jälleen entinen toimintahalu ja toimintatarmo palaavat tvöläistenkin piiriin. On aikaisemminkin nähty, että on helppo johdattaa työläisiä silloin, kun riennetään voitosta voittoon, mutta suoraan sanoen odottaisi, että myös vastoinkäymisten aikana oltaisiin enemmän omalla kannalla, enemmän vastustavalla kannalla kuin mitä nyt parina vuotena on saatu nähdä. Saadaksemme jonkinlaisen kuvan siitä, millä tavalla voidaan toimia, on ehkä syytä palata aikoihin, jolloin meillä työväenliike pääsi alkuun. Meillehän se*tuli verrattain myöhäisenä ajankohtana, useampia vuosi-- kymmeniä myöhemmin kuin muualle. Tähän on oma selityksensä. Täällä ei yksinkertaisesti aikaisemmin ollut mahdollisuuksia tämäntapaiselle joukkoliikkeelle. Eihän valtiollinen työväenliike, yhtä vähän kuin ammatillinen- tai osuustoimintaliike, voi saada todellisuuspohjaa, ennenkuin teollisuus on päässyt määrättyyn asemaan jossakin maassa, ennenkuin on syntynyt teollisuustyöväenluokka, jonka olot ovat pääasiaäsa samanlaiset. Niin kauan kuin oli olemassa vielä käsityöläismestarikausi, ei ollut mitään mahdollisuuksia saada aikaan työväenliikettä,sillä jokainen koetti omaa yksilöllistä etuaan aiaa. Mutta teollisuustyöväen suuri armeija tuntee asemansa ryhmänä samanlaiseksi ja tuntee myös, että ainoastaan ryhmänä se voi asemaansa parantaa. Kun meillä työväenliike alkoi, heittäydyttiin siihen työväenpiireissä suurella innostuksella mukaan. Ihanteet olivat korkealla, harrastus oli suusi ja vaikka siihen aikaan ei ollutkaan mitään leikintekoa esiintyä sosialide mokraattina - sellaistahan katsottiin kuin mitäkin outoa otusta - liikkeen alkuaikana sepaisui vuosi vuodelta. tehtiin innolla ja tuloksetkin alkoivat näkyä. Jarjestäytymistyötä Se oli alkuaikojan innostuksen aikaa. Silloin näyttäytyivät parhaat puolet meikäläisessä työväenliikkeessä. Nykyjään ei ole mikään taito esiintyä sosialidemokraattisen puolueen jäsenenä. Se ei vaadi mitään uhrauksia j liikehän on tullut melkoisen hovikelpoiseksi.

8 Joka tapauksessa pidetään luonnollisena asiana, että työväenpiireistä siihen kuulutaan Siitä huolimatta kohtaa meitä verrattain murheellinen kuva, kun katselemme, mitenkä tätä oikeutta Ja tätä mahdollisuutta työväenpiireissä on hyväski käytetty. Kyllähän meidän kansassamme näyttää olevan kannatusta niillä aatteilla ja niillä ohjelmilla, joilla sosialidemokraattinen työväenliike työskentelee. Tämähän käy ilmi jo yksinomaan siitä, että sosialidemokraattisen puolueen ehdokkaita vaaleissa saattaa äänestää yli puoli miljoonaa valitsijaa kuten viime vaaleissa tapahtui. Se on suuri määrä; se vastaa 40 % tämän maan kaikista valitsijoista. Mutta jos katsomme, kuinka moni näistä on pitänyt tarpeellisena liittyä puolueeseen, niin hämmästymme: ei edes 10 %, ei siis öo.ooo ole liittynyt järjestyneinä työläisinä ajamaan niitä aatteita ja niitä ohjelmia, joita puolue its elieen on omaksunut. Tämä on tavattoman pieni murto-osa kaikista niistä aineksista, joille luulisi olevan tärkeätä, jopa välttämätöntä olla mukana omaa asiaansa tällä tavalla yhteisesti ajamassa. Sillä pitäähän tässä jos missään paikkansa se, että ainoastaan yhteisillä voimilla, ainoastaan järjestöjen avulla voidaan jotakin saada aikaan. Tällainen puoluejärjestö on välttämätön laitos nykyisissä poliittisissa oloissa. Se on se moottori, joka pitää liikkeen käynnissä, se on sellainen voimalaitos joka antaa tukea js påtnostusta kaikille niille vaatimuksille ja toivomuksille, joita puolueen jäsenten taholla pidetään tärkeänä. Tällaisesta puolueen järjestöstä voi sanoa melkein samaa kuin Englannin kansalaiset sanovat mahtavasta brittiläisestä laivastostaan: Se on täyttänyt tarkoituksensa yksinomaan sillä, että se on olemassa Jos täällä tiedettäisiin, että meillä on voimakas sosialidemokraattinen puolue, jossa on sanokaamme jäsentä, jotka se milloin tahansa voi mobilisoida näyttämään tahtoaan, silloin täällä myös aivan toisella tavalla suhtauduttaisiin maan työväkeen kuin mitä nyt tehdään. Mitenkä terveellisiä vaikutuksia tällaisella vahvalla työväenpuolueen järjestöllä on, sen näemme erinomaisen vakmu avusti

9

10 vuoteen 1890, silloin kun Saksan rautakansleri Bismarck yritti osoittaa, että hän kykenee kukistamaan työväenliikkeen. Hän antoi lait,.loilla estettiin kaikki Julkinen toiminta. Tätä yritystä jaksettiin jatkaa 12 vuotta, mutta sinä aikana puolue oli kasvanut moninkertaiseksi ja sen eduskuntaan lähettämä edustajien lukumäärä niinikään hyvin moninkertaisesti. Silloin nähtiin, että tämä oli toivoton yritys ja siitä oli luovuttava. Italiassa työväki on nyt lähes 10 vuotta elänyt raskaan fascismin ikeen alla. Sekään ei ole toivoaan menettänyt. Se on vanaa siitä, että sille päivä koittaa, ja se varustautuu sen päivän varalta. Joskin meillä siis näyttää ei toki pimeältä, vaan vähemmän valoisalta tällä hetkellä, ei se seikka ole oikeutettu vähentämään meidän toimintahaluamme ja tuudittamaan meitä jonkinlaiseen toivottomuuden tilaan. Meidän täytyy aina pitää t e l e s s ä m m e se, että S kautta maailmanhistorian ei ole koskaan vielä tapahtunut,että mikään ryhmä kansalaisia, mikään valtio olisi saanut itselleen oikeut ta, ellfei sillä ole ollut tähän tarvittavaa voimaa ja valtaa. Niin ei myöskään työväenluokka voi toivoa itselleen oikeutta ja parempaa asemaa yhteiskunnassa, jollei se hanki itselleen tähän tarvittavia voimakeinoja. Eiväthän meidän vastustaiamme koskaan tule meiltä kysymään, mitä me tshdomme ja mitenkä me toivoisimme' olojen järjestyvän. Meihin päin katsotaan kysyvästi vain siinä mielessä, että nähtäisiin, mitä me voimme ajaa lävitse omilla voimillamme. Tämä tietoisuus on minusta jokaisen painettava mieleensä. Ja jos sen jokainen mileensä painaa ja sen sisällön ymmärtää, niin silloin myös jokainen pyrkii vahvistamaan niitä voimakeinoja, joita valtiollisessa taistelussa on käytettävä, silloin jokainen rientää järjestöön ja hankkii sen kautta itselleen ja osatovereilleen avaimen parempaan tulevaisuuteen. v