vilppilääkinnällä? Mitä doping on? KATSAUS

Transkriptio

1 KATSAUS Voiko jouluporon suorituskykyä parantaa vilppilääkinnällä? Antti Leinonen ja Kimmo Kuoppasalmi Riina Pirilä Suomi on mitä erilaisimpien kilpailujen maa. Järjestämme saunomisen, suopotkupallon ja eukonkannon MM-kilpailuja. Mielikuvituksella ei näytä olevan loppua. Porokilpailujen järjestäminen on jo traditio Pohjois-Suomessa. Leikkimielisen kisailun asemesta kyseessä on kuitenkin totinen kilpailu, jossa joskus tarkoitus pyhittää keinot. Myös jouluporon suorituskykyä voidaan siten yrittää parantaa vilppilääkinnän eli dopingin keinoilla, ja dopingtestaus onkin nykyisin kiinteä osa virallisia porokilpailuja. Mitä doping on? Doping liittyy urheiluun, ja sillä tarkoitetaan suorituskyvyn keinotekoista parantamista elimistön ulkopuolisin keinoin. Yleisimmin urheilusuoritusta pyritään parantamaan erilaisin lääkeainein ja lääketieteessä käytetyin menetelmin. Doping on kielletty monessa urheilulajissa eettisin, terveydellisin, kasvatuksellisin tai juridisin perustein. Se yhdistetään yleisimmin ihmisurheiluun, mutta yhtä lailla se voi riivata lajeja, joissa päätähtinä ovat eläimet, esimerkkinä laukkakilpailut, ravit, ratsastus ja vinttikoirakilpailut. Kiusaus dopingin käyttämiseen riippuu paljon urheilulajin luonteesta: onko dopingista hyötyä, kuinka laajalti lajia harrastetaan, onko sillä julkisuutta, onko laji kaupallistunut, ja liittyykö siihen vedonlyöntiä, suuria rahapalkintoja tai muuta menestymisen tuomaa taloudellista hyötyä. Duodecim 2003;119:

2 Porokilpailut Monelle etelän ihmiselle kuulostavat ehkä vieraalta kilpailut, joissa Lapin ja joulun mieleen tuova poro on pääosassa. Poroilla on kuitenkin kilpailtu tavalla tai toisella niin kauan kuin poroelinkeinoa on Suomessa harjoitettu. Varsinaisten porokilpailujen katsotaan alkaneen 1950-luvun alussa, jolloin Rovaniemellä järjestettiin ensimmäiset kilpailut. Nykyisin niitä järjestävät mm. Paliskuntain yhdistys, paliskunnat sekä kylä-, urheilu- ja muut seurat kymmeniä vuodessa. Yleiset porokilpailut pidetään joko m:n tai m:n mittaisella radalla. Uusimpana tulokkaana on sprinttiajo, joka ajetaan yleensä 1/8 mailin matkalla. Suksilla oleva ajaja (ikä vähintään 15 vuotta ja paino vähintään 60 kg) ohjastaa poroa yhdellä, alle neljän metrin mittaisella hihnalla. Poroa saa kiirehtiä ääneen kannustamalla ja hihnalla kiroilu sekä poron kurittaminen, taamominen ja opetus on kielletty. Maalikameran käyttö on pakollista suurimmissa virallisissa kilpailuissa. Kilpailulajeja on useita. Startissa, joka voi olla ryhmä- tai yksinlähtö, käytetään lähtöhäkkejä vinttikoirakilpailujen malliin. Vuoden tärkeimmät kilpailutapahtumat ovat viidestä eri osakilpailusta koostuva Poro-Cup ja Inarissa järjestettävät Porokuninkuusajot. Yleisissä kilpailuissa jaetaan sarjaa kohti vähintään kolmelle parhaalle muutamien satojen eurojen rahapalkintoja, eräissä kilpailuissa jopa tuhansia euroja. Poron valmentaminen kilpaporoksi vaatii kokemusta ja vie aikaa. Nuoret urosporot valitaan valmennukseen fyysisten ominaisuuksiensa perusteella. Yhden talven valmennuksen jälkeen nähdään jo, onko porosta juoksijaksi. Huipun saavuttaminen vaatii kuitenkin 2 3 talven valmennuksen. Hyvällä kilpaporolla voidaan kilpailla jopa vuoden ikään asti. Yleisimmin kilpaporot ovat härkiä. Maassamme on tätä nykyä lajin harrastajia jo satoja, kilpatalleja tai niihin verrattavia noin 60 ja kilpaporoja noin 500. Suomen Lapissa kehitetty laji on pikkuhiljaa leviämässä muihinkin Pohjoismaihin jo nyt kotimaisissa kisoissa voidaan nähdä ulkomaisia osallistujia. Porojen dopingtestaus Vaikkei porourheilu ehkä olekaan potentiaalinen dopinglaji, kilpaporoille tehdään kuitenkin dopingtestejä. Porojen testaus aloitettiin virallisesti Paliskuntain yhdistyksen toimesta tämän vuoden alusta tosin koeluonteisia ja satunnaisia testejä on tehty jo pidempään. Dopingia koskevat säännöt ovat osa Paliskuntain yhdistyksen laatimia porokilpailusääntöjä. Esimerkiksi kilpaporojen lääkinnässä täytyy muistaa varoajat, jotta testitulos olisi negatiivinen. Porokilpailujen dopingvalvontaa on vaikea perustella lajin laajuudella tai menestymisestä saatavalla taloudellisella hyödyllä. Testien tekeminen onkin pikemminkin ehkäisevä ja eläinsuojelutoimenpide. Testaamisella pidetään aisoissa myös kateellisten kilpakumppanien perättömät puheet. Dopingtestejä tehdään pääasiassa Poro-Cupin osakilpailuissa ja Porokuninkuusajoissa. Dopingtestiin joutuvat eläimet valitaan yleensä arpomalla. Testi tehdään verestä, ja näytteet ottaa kilpailun valvova eläinlääkäri kaulalaskimosta. Samalla tavalla kuin esimerkiksi urheilijoihin kohdistuvissa dopingtesteissä, näyt A. Leinonen ja K. Kuoppasalmi

3 Kuva 1. Ryhmälähdössä on jännitystä ja tiivistä tunnelmaa. Paras poro voittakoon! Kuva: Kuva 2. Vauhtia ja jännitystä riittää myös lähdön jälkeen. Kuva: Paliskuntain yhdistyksen kuva-arkisto. Voiko jouluporon suorituskykyä parantaa vilppilääkinnällä? 2333

4 teet jaetaan näytteenottopaikalla ns. A- ja B-putkiin, jotka sinetöidään ja koodataan ennen lähettämistä laboratorioon. Mahdolliset positiiviset tapaukset käsitellään eläinkilpailujen antidopingtoimikunnassa, minkä jälkeen Paliskuntain yhdistys päättää rangaistuksista. Sääntöjen mukaan kiellettyjen aineiden käyttö tai testistä kieltäytyminen johtaa siihen, että poronomistajia ja poroa rangaistaan viiden vuoden kilpailukiellolla ja mahdollisen palkinnon menettämisellä. Poron näyte laboratoriossa Poroista otettujen näytteiden laboratorioanalytiikan tekee haastavaksi se, että asia on uusi, eikä siitä ole paljonkaan kokemusta. Täten ei aina voida varmasti sanoa, mitä lääkeaineita poron suorituskyvyn parantamiseen mahdollisesti käytetään, kuinka nämä aineet metaboloituvat, mihin ne erittyvät ja millaisina pitoisuuksina sekä millä analyysimenetelmällä niitä kannattaisi tutkia. Analogiaa haetaankin muita märehtijöitä ja suuria nisäkkäitä koskevista tutkimuksista. Nykyään tiedetään esimerkiksi, millaisia lääkeaineita teuraskarjan lihasmassan keinotekoiseen kasvattamiseen voidaan käyttää ja kuinka ne analysoidaan. Samoin hevosurheilun puolelta lääkeaineiden dopingkäyttö, metabolia ja analytiikka tunnetaan hyvin. Jotain sentään tiedetään myös poroista: vuonna 1996 maa- ja metsätalousministeriön toimesta aloitetussa tutkimuksessa selvitettiin eräiden anabolisten aineiden dopingkäytön toteamista poron verestä. Tutkimuksessa todettiin, että monet anaboliset aineet ovat todettavissa poron verestä sopivaa analyysimenetelmää käyttäen vielä useiden päivien tai jopa viikkojen kuluttua käytön lopettamisen jälkeen. Joidenkin aineiden seulonta onnistuu samalla tavalla kuin hevosten näytteistä, mutta toisten yhdisteiden tutkimuksessa tarvitaan täysin uusia analyysimenetelmiä. Esimerkiksi nandrolonin ja testosteronin (anabolisia steroideja) seulonta on mahdollista suhteellisen yksinkertaisia immunologisia menetelmiä käyttäen, mutta klenbuterolin (β 2 -agonisti) tehokas mittaaminen vaatii kaasukromatografistandemmassaspektrometrisen mittausmenetelmän käyttöä. Sen avulla päästään riittäviin, 20 kertaa pienempiin pitoisuuksiin kuin immunologisella menetelmällä. Porojen dopingtutkimuksissa käytetään nykyään paljolti urheiluhevosille sovellettua analytiikkaa. Hevosista poiketen poroanalyysit tehdään kuitenkin ainoastaan verestä, koska virtsanäytteen ottaminen puolivillistä eläimestä ei ole helppoa. Analyyseissä keskitytään mm. anabolisten ja keskushermostoa stimuloivien aineiden mittaamiseen. Verinäytteet saapuvat laboratorioon postitse, minkä jälkeen ne kuitataan vastaanotetuiksi, tarkistetaan ja rekisteröidään laboratorion tiedonhallintajärjestelmään. Laboratorioanalyysi alkaa seulontatutkimuksella. Seulomisen avulla pyritään löytämään mahdollisesti kiellettyjä aineita sisältävät näytteet tarkempaa tutkimusta varten. Seulontamenetelmät on jaettu analysoitavien aineiden ominaisuuksien perusteella sopiviksi kokonaisuuksiksi. Mittaukset tehdään kromatografisilla, spektrometrisilla ja immunologisilla menetelmillä. Ennen varsinaisia mittauksia näytteet joudutaan lähes poikkeuksetta esikäsittelemään esimerkiksi erilaisilla puhdistus- ja suodatustoimenpiteillä. Esikäsittelyineen ja mittauksineen seulontoihin menee aikaa lähes kymmenen tuntia. Jokainen seulontavaiheessa saa A. Leinonen ja K. Kuoppasalmi

5 tu positiivinen tulos varmistetaan ennen lopullista raportointia. Varmistusanalyysi tehdään aina massaspektrometrisella menetelmällä, joka antaa tietoa yhdisteen molekyylirakenteesta. Epäillystä näytteestä saatua mittaustietoa verrataan vertailuyhdisteestä saatuun tulokseen. Näyte on positiivinen ainoastaan, jos epäillystä näytteestä saatu mittaustieto täsmää täysin vertailuyhdisteeseen. Varsinainen dopinganalyysi tehdään aina A-putkesta. Jos näyte osoittautuu positiiviseksi, voidaan analyysi uusia B-putkesta poronomistajan tai hänen edustajansa ja dopingvalvonnasta vastaavan virkailijan läsnäollessa. Testituloksista Virallinen dopingtestaus porokilpailuissa alkoi siis vasta viime talvena. Tähän mennessä on tutkittu kymmenkunta näytettä, jotka kaikki ovat osoittautuneet negatiivisiksi. Pienen otosmäärän perusteella ei tietenkään voida sanoa, onko doping löytänyt tiensä myös porokilpailuihin. Lajin luonteen takia se tuntuu kuitenkin epätodennäköiseltä. Urheilijoista otetaan vuosittain noin näytettä, joista 1 2 % on positiivisia. Yleisimmin löydetyt dopingaineet ovat anabolisia steroideja ja piristeitä. Ravihevosille tehdään noin testiä vuodessa, joista vajaa prosentti antaa positiivisen tuloksen. Useimmissa tapauksissa löydetyt aineet ovat olleet tulehduskipulääkkeitä, eikä kyseessä aina välttämättä ole ollut dopingrikkomus. Vinttikoirakilpailuissa tehtiin viime vuonna noin kolmekymmentä testiä, joiden kaikkien tulokset osoittautuivat negatiivisiksi. Jouluporo ja doping Porokilpailuissa otetut dopingnäytteet ovat tähän asti olleet kaikki negatiivisia. Siten Suomessa tähän mennessä kertyneiden tietojen perusteella porokilpailuissa ei ole vilppilääkintäongelmaa, eikä porojen suorituskykyä paranneta kielletyillä lääkeaineilla. Voimme myös rauhassa nauttia jouluaterialla jouluporoa tietäen sen olevan puhdasta poronlihaa vaikka kilpaporot tuskin ensimmäisinä päätyvät joulupöytään. Myös joulupukin käytössä olevan ajopelin polttoaineena käytetään aivan varmasti ainoastaan jäkälää, viljaa, heinää ja muita luonnontuotteita. Kirjallisuutta Leinonen A. Dopingtestinäyte laboratoriossa. (arkisto/artikkelit) Leinonen A, Seppälä T. Dopingaineiden valvonta ja analytiikka. Kemia-Kemi 1994;21: Paliskuntain yhdistys. Porokilpailut. Pösö R, Leinonen A, Nieminen M, Soveri T. Anabolisesti vaikuttavien yhdisteiden analysointi poron verestä. Tutkimusraportti 3959/508/95. Maa- ja metsätalousministeriö. ANTTI LEINONEN, kemisti, FK antti.leinonen@yhtyneetlaboratoriot.fi WADA:n ja KOK:n valtuuttaman dopingtestauslaboratorion tekninen johtaja Yhtyneet Laboratoriot Oy KIMMO KUOPPASALMI, LKT, ylilääkäri Kansanterveyslaitos Mannerheimintie Helsinki Voiko jouluporon suorituskykyä parantaa vilppilääkinnällä? 2335