Eduskunnan puhemiehelle

Transkriptio

1 KIRJALLINEN KYSYMYS 783/2001 vp Rajakunnan määrittelyn laajentaminen Pohjoismaisessa verosopimuksessa Eduskunnan puhemiehelle Kemi Tornio Haaparanta-alue on enenevässä määrin yhteinen työssäkäyntialue. Suunnitelmissa on koko ns. Perämeren kaaren työmarkkinoiden yhteistoiminnan parantaminen. Myös Euroopan unionin rahoituksella on vireillä työmarkkinayhteistyöhanke, jossa selvitetään alueen työvoiman liikkuvuuden esteitä. Viime vuoden lopulla ilmestyi asiasta Lapin yliopiston tutkija Tuomo Ollilan alustava kartoitus. Niin tuon kartoituksen kuin käytännön kokemustenkin perusteella verotukseen liittyvät ongelmat haittaavat sujuvaa työssäkäyntiä alueella. Pohjoismaisessa verosopimuksessa on määritelty ns. rajakunnat, joissa työskenteleville on annettu verotuksessa erilaisia määräyksiä kuin muissa kunnissa työskenteleville. Rajakunnassa työskentelevä voi maksaa verot asuinvaltioonsa ja kotikuntaansa, jolloin hän voi hyödyntää myös kotivaltionsa verovähennyksiä. Sen sijaan rajakunnan ulkopuolella työssäkäyviä koskevat toiset säännöt. He maksavat verot työntekovaltioon, jolloin sovelletaan lähdeverotusta. Siinä ei voi tehdä mitään vähennyksiä. Suomen ja Ruotsin valtioilla on erilaiset lähdeverotasot. Suomen lähdevero on korkeampi kuin Ruotsissa. Rajakunta on vain naapurimaan maarajaan rajoittuva kunta. Tässä tapauksessa Tornio ja Haaparanta ovat rajakuntia, mutta saman työssäkäyntialueen muut kunnat eli Suomen puolella Kemi ja Keminmaa tai Ruotsissa vaikkapa Luleå eivät ole rajakuntia. Tämä aiheuttaa työssäkäyvien ja myös työnantajien kannalta ongelmia. Työntekijöiden kannalta verotus vaihtelee sen perusteella, missä kunnassa on työssä. Työnantajille puolestaan aiheuttavat paljon vaivaa veroperiaatteiden selvittäminen ja oikeiden verojen periminen palkasta. Esimerkki valaiskoon asiaa. Opettaja asuu Haaparannalla ja on työssä Kemissä. Silloin hän maksaa Suomeen lähdeveroa 35 prosenttia lisättynä eläke- ja muilla sosiaalivakuutusmaksuilla. Vähennyksiä esimerkiksi auton käytöstä työmatkoihin ei voi tehdä. Jos sama opettaja olisi työssä Torniossa, hän maksaisi veron Ruotsiin. Silloin kokonaisverotus erilaiset maksut mukaan lukien jäisi kevyemmäksi ja myös vähennyksiä voisi hyödyntää. Nykytilanteessa Suomessa rajakunnan ulkopuolella työskentelevien ruotsalaisten verotus on ankarampaa kuin suomalaisten, jotka käyvät töissä Ruotsissa rajakunnan ulkopuolella. Tämä johtuu siitä, että Suomen lähdevero on korkeampi. Tilanne selkiytyisi ja tulisi tasavertaisemmaksi, jos Pohjoismaisen verosopimuksen rajakuntamäärittely korjattaisiin kattamaan koko luonnollinen työssäkäyntialue niin Suomen kuin Ruotsinkin puolella. Työssäkäyntialueella liikkuvat maksaisivat näin verot kotikuntaansa. Se olisi yksinkertaisempaa myös työnantajien näkökulmasta ja sujuvoittaisi työntekijöiden liikkuvuutta. Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 :ään viitaten esitän kunnioittavasti valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Versio 2.0

2 Onko hallitus tietoinen työntekijöiden liikkuvuutta haittaavista verotuksellisista epäkohdista Haaparannan Kemin Tornion yhteisellä työssäkäyntialueella ja aikooko hallitus ryhtyä toimenpiteisiin Pohjoismaisen verosopimuksen muuttamiseksi siten, että rajakuntakäsitettä voidaan laventaa niin, että se kattaa koko ns. luonnollisen työssäkäyntialueen, jossa verot voidaan maksaa kotivaltioon ja -kuntaan? Helsingissä 12 päivänä kesäkuuta 2001 Maria Kaisa Aula /kesk 2

3 Ministerin vastaus KK 783/2001 vp Maria Kaisa Aula /kesk Eduskunnan puhemiehelle Eduskunnan työjärjestyksen 27 :ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Rouva puhemies, olette toimittanut valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi kansanedustaja Maria Kaisa Aulan /kesk näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 783/2001 vp: Onko hallitus tietoinen työntekijöiden liikkuvuutta haittaavista verotuksellisista epäkohdista Haaparannan Kemin Tornion yhteisellä työssäkäyntialueella ja aikooko hallitus ryhtyä toimenpiteisiin Pohjoismaisen verosopimuksen muuttamiseksi siten, että rajakuntakäsitettä voidaan laventaa niin, että se kattaa koko ns. luonnollisen työssäkäyntialueen, jossa verot voidaan maksaa kotivaltioon ja -kuntaan? Vastauksena kysymykseen esitän kunnioittavasti seuraavaa: Yleistä Pohjoismaiden välillä tehdyissä monenkeskisissä verosopimuksissa on vuodesta 1983 alkaen ollut Suomen ja Norjan sekä Suomen ja Ruotsin, samoin kuin Norjan ja Ruotsin, välisen maarajan kummallakin puolella olevissa rajakunnissa asuvia rajankävijöitä koskevia erityismääräyksiä. Suomen rajakunnissa asuvien rajankävijöiden osalta nämä erityismääräykset ovat olleet erilaisia sen mukaan, onko kysymyksessä ollut yksityinen vai julkinen palvelus. Yksityisestä palveluksesta saatua palkkatuloa on verotettu vain Suomessa, kun taas julkisesta palveluksesta saatua palkkatuloa on verotettu vain siinä valtiossa, jossa työ on tehty. Vuonna 1996 tehdyssä uudessa Pohjoismaiden välisessä verosopimuksessa (SopS 26/1997), joka on tullut voimaan toukokuun alussa 1997 ja jota sovelletaan vuoden 1998 alusta lukien, Suomen rajakunnassa asuvan rajankävijän saaman palkkatulon verotusta koskevia määräyksiä on muutettu siten, että palkkatuloa verotetaan vain Suomessa riippumatta siitä, onko se saatu Ruotsin tai Norjan rajakunnassa tapahtuneesta yksityisestä tai julkisesta palveluksesta. Tämä sääntö on ollut voimassa Norjan ja Ruotsin välisissä suhteissa vuodesta 1983 alkaen. Edellä mainitun, vuonna 1996 tehdyn muutoksen jälkeen ei hallituksen tietoon ole tullut muita erityisiä epäkohtia, jotka liittyisivät edellä mainittuihin rajankävijöihin. Verosopimuksen määräysten toimivuuden seuranta ja työntekijöiden ja työnantajien ohjaus kansainvälisissä verokysymyksissä Pohjoismaiden valtiovarainhallintojen virkamiehet kokoontuvat vuosittain säännöllisesti käsitelläkseen mm. niitä käytännön ongelmia, joita Pohjoismaisen verosopimuksen soveltamisesta mahdollisesti aiheutuu sekä selvittääkseen, onko sopimuksen muuttaminen joltain osin tarpeen. Vuoden 1996 jälkeen ei näissäkään kokouksissa ole nostettu esiin asioita, jotka olisivat liittyneet verosopimuksen rajankävijöitä koskeviin kysymyksiin. Tähän asti mm. rajankävijän määrittelynä käytettyä valtion maarajaan rajoittuvaa kuntaa on pidetty perusteltuna sekä helposti selvitettävänä ja tulkittavana. Mahdollisten väärinkäytösten ja tulkintaongelmien välttämiseksi rajankävijöitä koskevat määräykset on tietoisesti haluttu pitää soveltamisalaltaan hyvin rajoitettuina, koska niillä poiketaan merkittävästi sopimuksen normaalimääräyksistä. Näillä sopimusmääräyksillä pyritään siten vain ratkaisemaan ne välttämättömiksi katsotut kahden valtion yhteisestä maarajasta johtuvat vero-ongelmat. 3

4 Ministerin vastaus Suomessa Verohallitus ohjaa mm. tiedottamalla ja koulutuksella paikallisia verotoimistoja verotuksen käytännön toimittamiseen liittyvissä kysymyksissä. Verohallituksen julkaisun nro 563 (Ulkomailta Suomeen tulevan verotus) uusimpaan versioon on lisätty myös rajankävijöitä koskevat kirjalliset ohjeet työnantajille. Johtopäätökset Valtiovarainministeriö, jonka toimivaltaan verosopimukset kuuluvat, jatkaa edelleen myös Pohjoismaisen verosopimuksen muuttamistarpeen seuraamista. Valtiovarainministeriön tarkoituksena on mm. seuraavassa Pohjoismaiden valtiovarainhallintojen virkamiesten välisessä kokouksessa elokuussa 2001 ottaa esille myös rajankävijöitä koskevien sopimusmääräysten sisältö, erityisesti edustaja Aulan kysymyksessä esitettyjen perustelujen valossa. Hallitus seuraa valtiovarainministeriön johdolla suoritettavia jatkotoimia Pohjoismaisen verosopimuksen rajankävijöitä koskevien määräysten mahdollisesta kehittämistarpeesta. Helsingissä 12 päivänä heinäkuuta 2001 Ministeri Suvi-Anne Siimes 4

5 Ministerns svar KK 783/2001 vp Maria Kaisa Aula /kesk Till riksdagens talman I det syfte 27 riksdagens arbetsordning anger har Ni, Fru talman, till behöriga medlem av statsrådet översänt följande av riksdagsledamot Maria Kaisa Aula /cent undertecknade skriftliga spörsmål SS 783/2001 rd: Är regeringen medveten om de skattemässiga olägenheter som inverkar negativt på arbetstagarnas rörlighet i det gemensamma pendlingsområdet för Haparanda och Kemi Torneå och ämnar regeringen vidta åtgärder för att ändra det nordiska skatteavtalet så att begreppet gränskommun kan utvidgas till att omfatta hela det s.k. naturliga pendlingsområdet, där skatterna kan betalas till hemviststaten och hemkommunen? Som svar på detta spörsmål får jag vördsamt anföra följande: Allmänt De multilaterala skatteavtal som har slutits mellan de nordiska länderna har sedan 1983 innehållit specialbestämmelser för gränsgångare som bor i gränskommunerna på bägge sidan landgränsen mellan Finland och Norge, Finland och Sverige samt Norge och Sverige. När det gäller gränsgångare som bor i gränskommuner i Finland har specialbestämmelserna varit olika beroende på om det gällt privat eller offentlig anställning. Löneinkomst från en privat anställning har beskattats endast i Finland, medan löneinkomst från en offentlig anställning har beskattats endast i den stat där arbetet har utförts. I det nya nordiska skatteavtal som slöts 1996 (FördrS 26/1997) och trädde i kraft vid ingången av maj 1997 och som har tillämpats sedan ingången av 1998, har de bestämmelser som gäller beskattningen av löneinkomst hos gränsgångare som bor i gränskommuner i Finland ändrats så att löneinkomsten beskattas endast i Finland, oberoende av om den har fåtts från en privat eller offentlig anställning i en gränskommun i Sverige eller Norge. Denna regel har gällt mellan Norge och Sverige sedan Efter den ovan nämnda ändringen från 1996 har regeringen inte fått kännedom om andra särskilda olägenheter som skulle hänföra sig till ovan nämnda gränsgångare. Uppföljning av hur bestämmelserna i skatteavtalet fungerar och handledning av arbetstagare och arbetsgivare i internationella skattefrågor Tjänstemännen inom finansförvaltningen i de nordiska länderna samlas regelbundet varje år för att behandla bl.a. de praktiska problem som eventuellt föranleds av tillämpningen av det nordiska skatteavtalet och för att klargöra om det finns behov av att ändra avtalet till någon del. Efter 1996 har det inte heller under dessa möten förts fram ärenden som skulle ha samband med frågor som rör gränsgångarna i skatteavtalet. Den definition av gränsgångare som hittills har använts, en person med hemvist i en kommun som gränsar till statens landgräns, har ansetts motiverad, lätt att reda ut och tolka. För att undvika eventuella oegentligheter och tolkningsproblem har man medvetet velat hålla bestämmelserna om gränsgångare mycket begränsade vad tillämpningsområdet beträffar, eftersom bestämmelserna innebär avsevärda avvikelser från avtalets normala bestämmelser. Genom dessa avtalsbestämmelser försöker man därmed endast lösa de skatteproblem som beror på två staters gemensamma landgräns och som anses vara oundvikliga. 5

6 Ministerns svar I Finland handleder skatteförvaltningen de lokala skattekontoren i frågor som rör det praktiska verkställandet av beskattningen, bl.a. genom information och utbildning. Till den nyaste versionen av skatteförvaltningens publikation nr 563 (Beskattningen av utlänningar som kommer till Finland) har fogats skriftliga anvisningar för arbetsgivare som även gäller gränsgångare. Slutsatser Finansministeriet, till vars behörighet skatteavtalen hör, fortsätter att följa med behovet av ändringar även i det nordiska skatteavtalet. Finansministeriet har för avsikt att bl.a. vid följande möte i augusti 2001 mellan tjänstemännen inom finansförvaltningen i Norden ta upp innehållet i de avtalsbestämmelser som även gäller gränsgångare, särskilt i ljuset av den motivering som framförts i riksdagsledamot Aulas spörsmål. Regeringen följer de fortsatta åtgärder som under finansministeriets ledning vidtas när det gäller det eventuella behovet av att utveckla de bestämmelser som rör gränsgångare i det nordiska skatteavtalet. Helsingfors den 12 juli 2001 Minister Suvi-Anne Siimes 6