VETO - Projektin loppuraportti. Kehittämiskoordinaattori Mika Mikkonen A-klinikkasäätiön Uudenmaan palvelualue Vinkki

Transkriptio

1 VETO - Projektin loppuraportti Kehittämiskoordinaattori Mika Mikkonen A-klinikkasäätiön Uudenmaan palvelualue Vinkki

2 SISÄLLYSLUETTELO 1. Johdanto 3 2. Suomen Lumme ry terveiset 6 3. Vertaistoiminnan käynnistämiseen liittyvät haasteet Vertaistyöntekijöiden asema haittojen vähentämisessä Haittojen vähentämisen käsitteellinen taso Haittojen vähentämisen käytännöllinen taso Helsingin Vinkin työryhmän ajatuksia vertaistoiminnasta Matalankynnyksen palveluissa työskentelevien vertaistoimijoiden työnohjaus Helsingin Vinkin vertaistoiminnan käytännöt ja palkitsemisperusteet 21 Liite 1 Veto - tiimin kenttätyön kooste vuosilta Liite 2 Kenttätyön seurantalomake 26 Liite 3 Vinkin vertaistoiminnan sopimus 27 Liite 4 Vinkkikoulutuksen todistus 29 Liite 5 Ahkeruusraha 30 Liite 6 Lomake ahkeruusrahan maksamiseksi 32 Liite 7 VETY Päihdetyön vertaistoiminnan yhteistyöverkosto 33 Liite 8 Suomalaisen huumehaittojen vähentämisen kunniakirja vuonna Liite 9 Suomen Lumme ry esite 38 Liite 10 Puoltolausunto toimeentulotuen/harkinnanvaraisen toimeentulotuen 39 myöntämiseksi matkalippua varten Liite 11 Vertaistoimijan kehityskeskustelu lomake Helsingin Vinkki 40 Liite 12 Hyvät ihmiset hirttoköysineen : Emilia Kukkala 42 Lähteet: Methodological handbook SNOWBALL Modus Vivendi : 1998 Outreach work with drug users: principles and practice : Tim Rhodes 1996 Kansitaide : Pekka Rinne 2

3 1. Johdanto A-klinikkasäätiön Helsingin terveys- ja sosiaalineuvontapiste Vinkissä on tehty laajaa vertaistoiminnan kehittämistyötä vuodesta 2000 alkaen. Kehittämistyön lähtökohtana on Vinkkitoiminnan piiriin tavoitettujen huumeita käyttävien asiakkaiden osallistaminen ja mukaan ottaminen haittojen vähentämistyöhön sekä terveysneuvontaan omissa verkostoissaan. Yksi vertaistoiminnan suurimpia saavutuksia on se, että kontaktiin on tavoitettu henkilöitä, jotka ovat kokonaan yhteiskunnan palvelujen ulkopuolella. Mainittavan arvoinen asia on myös Vinkin asiakaskunnan aktivoituminen toimimaan kansalaisyhteiskunnan hyväksi yhdistystoiminnan avulla. Koulutusmalleja on ansiokkaasti voitu siirtää myös muihin toimintaympäristöihin, kuten vankiloihin (Aura-Aypa-projekti, Vinkku-projekti sekä koulutusyhteistyö Kritsin Terve-projektin kanssa) sekä Pro-tukipisteen työskentelyyn. Koulutusmallista on myös tuotettu monipuolisia materiaaleja ja käsikirja sekä kotimaiseen että kansainväliseen työhön (venäjänkielinen ja englanninkielinen versio: Peer training in a multicultural enviroment, Correlation network ). Ihan jees, tieto kulkee. Enemmän valistusta ja tietoa riippuvuudesta kouluihin, työpaikoille yms. instituutioihin. Ei pelkästään aineista ja niiden vaaroista, vaan elävästä elämästä Vinkissä vuosien varrella koulutettuja asiakkaita on noin 350 ja aktiivisia vertaistoimijoita syksyllä 2013 noin 15. Koulutusten kautta vertaistoiminta on viime vuosien aikana saanut Vinkkityön piirissä myös uusia muotoja: Helsingin eri alueilla työskentelee vertaistoimijoista koottu jalkautuvaa työtä tekevä ryhmä (Liite 1) ja kiinteissä terveysneuvontapisteissä vertaistoimijat ovat ottaneet räätälöidysti vastuuta terveysneuvonnan, kontaktikahvilan, vaatehuollon ja siivoushuollon tehtävistä. Osa vertaistoimijoista on osallistunut sosiaali- ja terveydenhuollon koulutustilaisuuksiin luennoitsijoina. Lisäksi Vinkki on yhteistyössä vertaistoimijoiden ja työvoimaviranomaisten kanssa onnistunut luomaan kuntouttavia työtoiminnan ja vaikeasti työllistettävien työelämäjaksoja Vinkkipalvelujen piiriin. Tämä työelämän rakenteita uudella tavalla hyödyntävä työtoiminta on vertaistoimijoille erittäin tärkeä mahdollisuus, jonka merkitys on suuri myös voimaantumisen ja mukaan ottamisen näkökulmasta. Vinkissä kehitetty vertaistoiminnan malli on poikkeuksellinen päihdealalla siksi, että toimijat voivat olla aktiivisia huumeiden käyttäjiä, eivätkä välttämättä erilaisissa toipumisvaiheessa olevia henkilöitä. Tällainen työ edellyttää, että työtä koordinoimassa, toteuttamassa ja kehittämässä on myös ammatillisen koulutuksen saaneita henkilöitä. Haittojen vähentämiseen perustuvan vertaistoiminnan lähtökohtana voidaan pitää ajatusta siitä, että vertaistoimija voi toimia vastuullisesti ja omassa vertaisyhteisössään merkittävänä tiedon jakajana sekä tukihenkilönä, vaikka hän käyttäisikin huumeita tai tekisi seksityötä. Vertaistoimija on osa sitä kohderyhmää, jolle tietty auttamisorganisaatio tuottaa palveluita. Vertaistoiminnan vahvuus piileekin juuri vertaistoimijan ja autettavan samankaltaisessa elämäntilanteessa. Vertaistoimijoita voidaan pitää asennekasvattajina sekä tapojen ja uskomusten muokkaajina sosiaalisissa verkostoissaan. Ainoastaan vertaistoimijoilla on mahdollisuus päästä mukaan niihin konkreettisiin ja arjessa tapahtuviin tilanteisiin, joissa kohderyhmä elää. Vertaistoimijat myös tavoittavat sellaisia henkilöitä, jotka eivät syystä tai toisesta tule palvelujärjestelmän piiriin. 3

4 Positiivista toimintaa, helpompi puhua entisen nistin kanssa, ei saarnameininkiä Vinkin näkökulmasta työssä toteutuu matalan kynnyksen haittojen vähentämistyön keskeinen arvoperusta; usko ihmisarvoon ja siihen, että ihminen voi toimia vastuullisesti suhteensa itseensä ja ympäristöönsä vaikka käyttääkin huumeita. Käytännössä kokemus on osoittanut, että mukaan tulevat ihmiset ovat alkaneet huolehtia paremmin itsestään ja hakeutua useammin myös hoitoon. Matalan kynnyksen terveys- ja sosiaalineuvonnan vaikuttavuuden ja onnistumisen kannalta Helsingin Vinkissä nähdään erittäin merkittävänä myös tulevaisuudessa yhteinen toiminta asiakkaiden kanssa. Kehitetyt koulutus- ja työmallit ovat olleet erittäin toimivia kansalaistoiminnan toteuttamisen ja kehittämisen kannalta. Edellä kuvatun asiakkuuteen perustuvan kansalaistoiminnan toteuttaminen Vinkissä perustuu kansalaislähtöisen toiminnan integraatiomalliin, jossa kansalaislähtöisen vertaistoiminnan kehittämistyölle tarvitaan myös tulevaisuudessa resursseja ja mahdollisuus työn jatkamiseen. Vinkin näkökulmasta uuden toimintayksikkömallin kehittäminen loi parhaiten jatkuvuutta em. työhön. Veto-projektin tavoitteena oli perustaa Vinkin yhteyteen vertaistoiminnan yksikkö, jonka tehtävät muodostuvat vertaistoiminnan koulutustehtävistä, vertaistoiminnan toteuttamisesta, koordinoinnista sekä kehittämisestä Helsingissä, pääkaupunkiseudulla sekä myös valtakunnallisesti (esimerkiksi kouluttaminen). Lisäksi todettakoon, että uuden korvaushoitolainsäädännön ( alkaen) mukainen uusien hoitomahdollisuuksien kehittäminen luo uusia työareenoita myös vertaistoiminnassa mukana oleville asiakkaille (Vinkin haittoja vähentävä korvaushoitomalli). Voisitte huomioida että myöskin jo varttuneet (ei nuoret) käyttäjät tarvitsisivat hoitoa, tunnen itseni väliinputoajaksi Vertaistoiminnan tulee vastata asiakkaiden muuttuviin tarpeisiin ja kohdentua kullekin ajankohdalle tyypillisiin haasteisiin, ilmiöihin ja ongelmiin. Toiminnan tulee olla pitkäjänteistä ja jatkuvaa. Vertaistoimintaa tulee jatkuvasti myös kehittää ja vertaistoimijat on otettava mukaan toiminnan kehittämiseen. Veto - projektin tavoitteena ollut yksikön toiminnan vakiinnuttaminen osaksi Helsingin Vinkin toimintakokonaisuutta on toteutunut tyydyttävällä tavalla. Vertaistoiminta kannattaa ja se on erittäin merkittävää toimintaa niin asiakkaiden, terveysneuvontapisteiden kuin laajemminkin palvelujärjestelmän näkökulmasta katsottuna kaikki osapuolet hyötyvät vertaistoiminnan kehittämisestä. Tietoa muun muassa tartuntataudeista ja pistämiseen liittyvistä riskeistä pystytään jakamaan laajasti päihteiden käyttäjien verkostoihin. Myös puhtaiden pistovälineiden saatavuuden turvaaminen mahdollistuu vertaistoiminnan keinoin. Vertaistoimijoiden toiminnan avulla madalletaan päihteitä käyttävien kynnystä tulla asioimaan terveysneuvontapisteeseen ja heitä on mahdollista ohjata laajemminkin palvelujärjestelmän piiriin. Vertaistoimijat tuottavat arvokasta tietoa terveysneuvontapisteille kentän ilmiöistä. Veto-projektin toiminnan jälkeen A-klinikkasäätiön Osis hankkeen katuklinikka on kehittänyt vuodesta 2011 alkaen menestyksellisesti menetelmää, jossa vertaistoimijoiden ja ammattilaisten yhteistyöllä saadaan tavoitettua ne, joita palvelujärjestelmä ei tavoita. Katuklinikka on osa huumeiden käyttäjien vertaistoimintaa kehittävää Osis-hanketta. Osiksen päämääränä on luoda uusia vertaistoiminnan käytäntöjä ja yhteistoiminnallisia menetelmiä, jotka edistävät huono-osaisten hyvinvointia ja osallisuutta. Kumppaneina hankkeessa ovat Omaiset Huumetyön Tukena ry, joka vastaa Verna-osahankkeesta ja A-klinikkasäätiön Vinkki, joka vastaa Katuklinikka-osahankkeesta. Osista rahoittaa Raha-automaattiyhdistys. 4

5 Enemmän avointa valistusta kansalle narkomaanin asemasta Veto-projektin loppuraportti kokoaa yhteen vuosien aikana kertyneitä yhteisiä työryhmäkäytäntöjä sekä -sopimuksia liittyen vertaistoiminnan toteuttamiseen A-klinikkasäätiön Uudenmaan palvelualueen Vinkissä ( Kts liitteet ). Mai Peltoniemen Sosionomi koulutuksen harjoittelujaksoon liittyvä työelämän kehittämistehtävä, joka liitettiin osaksi raporttia, nousi projektin tarpeista. Tavoitteena oli kartoittaa Helsingin Vinkin työryhmän ajatuksia vertaistoiminnasta ja sen tulevaisuudesta. Matalankynnyksen palveluissa työskentelevien vertaistoimijoiden työnohjaus on kuulunut Vinkin vertaistoimijoiden vapaaehtoistyönkuvaan vuodesta 2008 alkaen. Erja Aallon työnohjauskoulutuksen lopputyöstä koottu haastattelu osuus kuvaa työnohjauksen mahdollisuuksia ja ennen kaikkea sen tärkeyden työntekijöiden työssäjaksamisen tukemisessa. Toivomme että näistä vierineiden vuosien dokumenteista ja tarinoista voisivat hyötyä muutkin vertaistoiminnasta kiinnostuneet tahot ja sen aloittamista suunnittelevat työyhteisöt. Mika Mikkonen, Tuomas Ahonen ja Helsingin Vinkin työryhmä 5

6 2. Suomen Lumme Ry:n terveiset Kun Helsingin Vinkin vetoprojektin työntekijät ehdottivat meille, voisimmeko herättää henkiin, pöytälaatikossa hiljaiseloa, viettäneen, Suomen Lumme ry, n, katsoimme hetken toisiamme nyökäyttäen päitämme hyväksyvästi ja kysyimme, mitä pitää tehdä? Tässä täytyy huomioida se että, tulimme suoraan kadulta ja aloitimme vuosikokouksella 2009 joulukuussa, jolloin muodostimme yhdistykselle uuden hallituksen. Tuosta hetkestä alkaen ei yhdistys tai sen hallitus ole ollut hetkeäkään vailla, sopivia haasteita, saatikka positiivista virettä ja onnistumisen riemua, mutta myös taka-askeleita, joista on otettu oppia. Kaikki muuttui niin nopeasti. Ensi töiksemme aloimme kasata uutta Veturi lehteä, jota oli ilmestynyt aikaisemmin kaksi numeroa. Työ oli sangen koomista touhua, täynnä tilanne komiikkaakin, vaikka silloin ne sattumukset eivät niin kivalta tuntuneetkaan. Nykyään niille nauretaan yhdessä, eli opiksi on otettu, paljon. Kun ajattelee taaksepäin sitä, ettei oikeastaan kukaan meistä osannut käyttää tietokoneita, sähköpostia tai muita nykyaikaisia apuja. Edellä mainittuun suhteuttaen teimme kaksin tai kolminkertaisen työn yhtä lehteä kohden. Onneksi apu ei koskaan ollut kaukana, vetoprojektin ja Vinkin väki yllätti meidät, kestämällä kiitettävästi kaikki meidän toilailut lehden ja yhdistyksen kanssa. Siis syksyksi 2010, juuri ennen terveysneuvontapäiviä meillä oli käsissämme uudet Veturi lehdet, joita ylpeinä esittelimme. Hymymme olivat herkässä, sillä se oli tärkeä askel yhdistykselle ja meille tekijöille. Ehkä vieläkin tärkeämpää oli kokemus ensimmäisestä onnistumisesta, joka suoristi ryhtiämme ja itseluottamustamme. Tämä asetti rimamme positiivisella tavalla aivan uudelle tasolle, ajatellen lehden tekoa, yhdistystoimintaa ja eritoten, meidän henkisiä voimavarojamme. Samaan aikaan saimme kokemusta ja opastusta. Meitä pyydettiin mukaan moniin eri seminaareihin ja koulutustilaisuuksiin, saamaan ja antamaan oppia, puhumaan hoidoista ja suunnittelemaan hoitoja, sekä vertaisuudesta, että kokemusasiantuntijuudesta. Tärkeimpiä asioita oli ja on yhä, työnohjaus, sekä keskinäiset tiimi palaverit. Niissä puretaan, mitä on tapahtunut ja mitä tulee tapahtumaan, ilmoitetaan toiveet, puutteet, palautteet, kiitokset, tarpeet, fiilikset, jaetaan työvuorot ja tehdään suunnitelmat sekä tuetaan toisiamme, mikä on vertaisuuden tarkoituskin! Päihteiden käyttökin on vähentynyt kaikilla, osalla jopa loppunut ja elämällä on nyt päämäärä. Verkostoja on rakennettu ja suhteita luotu, mikä onkin ollut olennaista yhdistyksen ylläpidolle ja sen tunnetuksi tekemisellä. On kuljettu pitkin ja poikin Suomea, kertomassa mahdollisuuden antamisesta ja tietty vertaisuuden valtavasta voimasta, jolla on mahdollista muuttaa päihdekulttuuria kadulta lähtien, ulottuen hoitopaikkoihin ja laajemmalti ajatellen koko päihdepolitiikkaakin. Olemme päässeet käymään myös eri Euroopan maissa tutustumassa sikäläisiin tapoihin ja haettu oppia, sekä luotu tuttavuuksia ja se on avartanut myös näkemystämme, mitä kaikkea yhteistyöllä saa aikaan. Siitä on kiitettävä Vinkin osaavaa henkilöstöä ja sitä käden ojennusta, jonka saimme heiltä. Toki tukea, koulutusta ja yhteistyötä tarvitaan yhä edelleenkin, kuten kaikki muutkin ihmiset. Olemme toimineet vasta neljä vuotta ja yhdistys on tehnyt yhteisen hyvän nimiin, paljon hyvää työtä ja aikoo jatkaa samalla linjalla vastaisuudessakin. En ryhdy tekemään luetteloa kaikesta siitä, mitä olemme tehneet yhdessä, Helsingin Vinkin kanssa. Se ei ole olennaista, vaan se että, voitte olla ylpeitä työstänne, jonka kukat ovat alkaneet kukkia ja kasvattavat pikkuhiljaa hedelmiä, joita voitte ihailla myöhemminkin, sillä meillä on tarkoitus jatkaa saamaamme oppia ja jakaa sen hedelmiä kaikille halukkaille ja haluttomillekin. 6

7 Vastaavia projekteja näkisimme mieluusti myös muualla Suomessa, niille olisi mielestämme tarvetta. Omalta osaltamme me viemme samaa sanomaa eteenpäin, ottakaa ihmiset mukaan suunnittelemaan omaa tulevaisuuttaan ja lopetetaan se sormella osoittelu ja syiden etsiminen. KIITOS, mahdollisuudesta. Ei puhetta meistä, ilman meitä Suomen Lumme ry:n hallitus ja jäsenet. Sami Henttonen Tietoa lisää niin, että sitä ei voi ohittaa 7

8 3. Vertaistoiminnan käynnistämiseen liittyvät haasteet Kun vertaistoimintaa ollaan käynnistämässä, niin organisaatioiden päättävällä tasolla johtajat suostuvat rahoittamaan toimintaa joka perustuu huumeidenkäyttäjien ahkeruusrahalla korvattavaan tai palkalliseen työhön ja ehkäpä vielä yhteiskunnallisesti epäilyttäväksi koetulla tavalla (median näkökulmasta toiminta voi tuottaa kohujuttuja). Päättäjät siis ottavat riskin hyväksymällä toiminnan ja tukemalla sitä, vaikka se ei ole poliittisesti erityisen tuottavaa tai näkyvää ja se tukee yhtä yhteiskunnallisesti marginalisoitua, syrjäytynyttä ja häpäistyä ihmisryhmää. Ammattilaiset suostuvat kuuntelemaan huumeidenkäyttäjiä ja työskentelemään heidän kanssaan tavalla joka poikkeaa tavanomaisista asiakassuhteista. He myös suostuvat maksamaan huumeidenkäyttäjille palkkaa/ahkeruusrahaa heidän tekemästään työstä. Ammattilaiset asettavat uskottavuutensa vaakalaudalle, koska yleinen asenne ilmapiiri suosii huumeettomuutta sekä huumeiden ja niiden käyttäjiin kohdistuvaa, yhteiskunnasta ulos sulkevaa toimintaa. He joutuvat mahdollisesti kuuntelemaan piikittelyä kollegoiltaan, jotka ovat vakuuttuneita, että narkomaaneihin ei voi luottaa, eikä heille todellakaan pidä maksaa huumetyöhön osallistumisesta. He ottavat myös sen riskin, että huumeidenkäyttäjät kyseenalaistaisivat heidän tietonsa sekä asiat, joita he pitävät itsestäänselvyyksinä. Huumeidenkäyttäjien tasolla ilmapiirissä, joka suhtautuu huumeidenkäyttäjiin epäilevästi ja uhkaavasti, huumeidenkäyttäjätkin ottavat riskin osallistumalla vertaistoimintaan. He puhuvat vapaasti toisille käyttäjille ja päihdetyön ammattilaisille ja kertovat niistä riskeistä joita ovat ottaneet. He menevät tuttujensa luo ja puhuvat esimerkiksi HIV:stä silläkin uhalla, että heidät torjutaan tai rinnastetaan esimerkiksi poliisin vasikoihin. On siksi tärkeää korostaa, että mukaan tuleminen vertaistoimintaan tai sen aloittaminen merkitsee riskien ottamista. Se alkaa toisille puhumalla, toisia kuuntelemalla ja toisia tapaamalla. Kavereille on helpompi jutella kuin esimerkiksi viranomaisille Huomionarvoista on toiminnan dynamiikassa tapahtuva muutos. Aiemman periaatteen mukaisesti tuli päihdetyön ammattilaisten vakuuttaa ihmiset siitä, että tietty ongelma on olemassa ja kertoa sitten, miten siltä voisi välttyä. Nyt on mahdollista perustaa toiminta yhteistyölle asiakkaiden kanssa ja niille asioille, joita huumeidenkäyttäjät itse pitävät todellisina ongelmina. Haittojen vähentämistyön ehkä suurimpana haasteena on siis tunnustaa käyttäjät yksilöiksi heidän arvoaan ja ihmisyyttään kunnioittaen. Toisena suurena haasteena on nykyisen systeemin kyseenalaistaminen ja korjausehdotusten välittäminen poliittiseen päätöksentekoon. Ehkäisevien ja ihmisiä suojelevien keinojen saatavuuden parantaminen: perussairaanhoito, korvaushoito, steriilit injektiovälineet, sosiaaliturva, asuinolot, C- hepatiitin hoito, vanhempien oikeudet ja vastuut jne. Tämä on monitahoinen prosessi, jota täytyy uudistaa jatkuvasti, mutta sitä ei suinkaan ole mahdoton hallita tai luoda asiakkaiden kanssa yhdessä sovittuja toimivia käytäntöjä, jotta mahdollisimman moni marginaaliin joutunut saisi tarvittavan avun. ( Euro boule de neige ) 8

9 3.1. Vertaistyöntekijöiden asema haittojen vähentämisessä voidaan määritellä kolmetasoisena Vertaistukija: vertaistukija voi olla periaatteessa kuka tahansa Vinkin tai muun palvelun tarjoajan asiakas. Ei sisällä velvoitteita tai vastuita. Vertaistoimija: vertaistoimija, esimerkiksi Vinkissä, on sitoutunut määrätyn mittaiseen operaatioon ja koulutukseen. Vertais / vapaaehtoistyöntekijä: on kiinteässä koulutus, tiimi ja työnohjaussuhteessa palveluja tuottavaan organisaatioon. Mahdollisuus ahkeruusraha korvaukseen tai palkkatyöhön. (Rhodes) Vertaistoimijoilla on myös palvelujen kehittäjän rooli. He voivat välittää palvelujentarjoajille päivitettyä tietoa kentän ja palvelutarpeiden muutoksista. Vertaistoiminnan tulee kohdata asiakasryhmän jatkuvasti vaihtuvat tarpeet ja sopeutua jokaiseen ajankohtaiseen haasteeseen, ilmiöön ja ongelmaan. Työn tulee olla pitkäjänteistä, jatkuvaa ja kehittyvää. Vertaistoimijoiden tulee olla osana tätä kehitystä. Vertaistoimijat tarvitsevat ammatillista, sosiaalista ja kokonaisvaltaista tukea. Tuen tarve nousee yksilön tarpeista, mutta ryhmän tuki on myös tärkeää. Ryhmissä muotoutuva tuki nostaa vertaistoiminnan uudelle tasolle. Samaa työtä tekevät ihmiset voivat arvioida työtään yhdessä. Motivoituakseen vertaistoimijat tarvitsevat selkeästi määritellyt roolit, tasavertaisen kohtelun ja varmuuden siitä, että he tulevat kuulluksi, nähdyksi ja ymmärretyksi. Vertaistoimijoiden kunnioittaminen ja vakavasti ottaminen nostaa heidän motivaatiotaan jatkaa työtä. Ne jotka tarvis enemmän apua sais tukihenkilön 3.2. Haittojen vähentämisen käsitteellinen taso Arvoneutraali näkökanta huumeiden käyttöön: haittojen vähentäminen ei liitä moraalisia, oikeudellisia tai lääketieteellisiä ehtoja huumeiden käyttöön. Huumeiden käyttö nähdään yhtenä ihmisten käyttäytymismuotona, jota esiintyy kokeilusta ongelmakäyttöön asti. Arvoneutraali näkökanta huumeidenkäyttäjään: käyttäjä on ihminen, ei siis rikollinen tai moraalisesti tuomittava. Ongelmien keskittyminen: koska huumeidenkäyttöä tai käyttäjää ei käsitetä tai käsitellä ongelmana, haittojen minimoinnin keskipiste on huumeiden käytön haitallisissa seurauksissa. Raittiuden tavoittelemisen toissijaisuus: raittiutta ei vaadita haittojen minimoinnin puitteissa järjestettävissä toiminnoissa, vaan huumeiden käytön jatkuminen hyväksytään vallitsevana tosiasiana yksilön sen hetkisessä elämäntilanteessa. Käyttäjän rooli haittojen minimoinnissa: käyttäjä nähdään aktiivisena vaikuttajana, joka on kykenevä tekemään omaa elämäänsä koskevia päätöksiä ja kantamaan vastuun sekä itsestään että muista ihmisistä. 9

10 3.3. Haittojen vähentämisen käytännöllinen taso Tavoitteiden priorisointi: haittojen minimoinnissa keskitytään ensisijaisesti välittömiin hyötyihin huumeista koituvien haittojen vähentämisessä, ei niinkään pitkän tähtäimen etuihin kuten täydelliseen raittiuteen. Haittojen vähentämiseen tähtääville ohjelmille ei ole mitään tarkkaa muotoa. Käsite on joustava lähes mille tahansa välittömiin hyötyihin tähtääville tavoitteille estämään huumeiden käytöstä koituvia haittoja. Hienoa, että käyttäjiä informoidaan ja jaetaan puhtaita välineitä Haittojen vähentäminen välttää käyttäjien leimaamista ja eristämistä ja ottaa käyttäjät huomioon tasavertaisina, aktiivisina osapuolina tavoitteiden saavuttamiseksi. Painotus valinnoissa: käyttäjän omia valintoja haittojen ehkäisyssä pidetään tärkeänä. Myös käyttäjän vastuuta yhteisön jäsenenä painotetaan. Hyvä projekti, saa tietoa asioista: hoitopaikoista ja testausmahdollisuuksista 10

11 4. Helsingin Vinkin työryhmän ajatuksia vertaistoiminnasta Mai Peltoniemi Harjoittelujaksooni liittyvä työelämän kehittämistehtävä nousi vertaistoiminnan Veto-projektin tarpeista, tavoitteena kartoittaa Helsingin Vinkin työryhmän ajatuksia vertaistoiminnasta ja odotuksia suhteessa Veto-projektiin. Olen hahmotellut työyhteisön näkökulmaa ja kehittämisehdotuksia haastattelemalla Vinkin työryhmän jäseniä joko yksilöllisesti tai 2-3 työntekijän ryhmissä. Haastatteluiden ja keskustelun tavoitteena oli saada työryhmän moniäänisyys esiin - ehkä sellaisetkin kokemukset ja ehdotukset, jotka helposti jäisivät sanomatta isommissa yhteisissä foorumeissa. Kokemuksia vertaistyöstä Vinkin työryhmä on huomioinut, että nykyään työyhteisö suhtautuu vertaistoimintaan paremmin ja se koetaan osaksi Vinkkityötä. Vertotyö on mielekästä ja merkityksellistä, vaikka arki usein olisikin helpompaa ilman vertoja. Vertoihin on sopeuduttu ja olisi aika seuraavalle vaiheelle työn organisoimiselle. Työryhmässä pohdittiin sitä, mitä vertaistoiminta pohjimmiltaan on? Onko se Vinkin kansainvälinen ylpeys ja kärki vai onko kyse enemmänkin vain vertojen oman toimintakyvyn tukemisesta ja kuntoutumisesta. Työyhteisö kokee, että merkityksellisintä on se, että verrot voimaantuvat, kuntoutuvat ja elämänlaatu paranee. Ammatillisesti tähän on myös helpompi sitoutua, koska silloin työntekijäasiakas suhde pysyy selvempänä. Vertotyön kantavimmaksi ajatukseksi määriteltiin myös se, että on merkityksellisintä, että verrot edes tulevat töihin. Verrot tekevät myös arvokasta kenttätyötä, joka tavoittaa haittojen minimoinnin kannalta juuri niitä ihmisiä, kuin pitääkin - joita Vinkki ei tavoita. Työryhmässä ajatellaan myös, että vertojen tekemänä terveysneuvontatyö on vaikuttavampaa kuin ammattilaisten tekemänä. Työntekijät kuvasivat, että verto vapauttaa työvoimaa Vinkkipisteessä, mutta todettiin tämän vaihtelevan suuresti riippuen siitä, kuka vertainen työvuorossa on. Osa koki, ettei kaikista ole mitään hyötyä ja osa, että kaikista on jotain. Työryhmä kuvailee vertotyön olevan mielekästä, haastavaa, turhauttavaa, antoisaa jotkut nimeävät vertaistyön tuntuvan merkityksellisemmältä kuin asiakastyön, koska verto on lähempänä ja voi nähdä verron prosessin ja muuttumisen. Suhde Vertoon Työntekijät kuvaavat suhteensa vertoon vaihtelevan sen mukaan, miten tuttu verto on. Suhde on erilainen eri tilanteista ja verrosta riippuen. Työntekijät kuvaavat, että tutustuminen jokaiseen vertoon on oma energiaa vievä prosessinsa, joka vaatii uutta roolinmuodostusta. Tämä olisi hyvä huomioida siinä, ettei uusia vertoja tulisi Vinkki-vuoroihin samanaikaisesti useita työntekijä kuormittuu, eikä verto saa ehkä ansaitsemaansa huomiota. Keskusteltaessa, mikä verron paikka työyhteisössä on asettuu verto hierarkisessa suhteessa työntekijän alapuolelle, mutta asiakasta tasavertaisemmaksi. Suhteessa vertoon pätee monella samanlainen ammatillinen rajanveto, kuin suhteessa asiakkaaseen. Verron kanssa keskustellessa työntekijät rajaavat ja suojaavat henkilökohtaisia asioitaan, tutumpien kanssa voi keskustella verron 11

12 omista asioista, muttei kaveriasteella. Työkaverille koettiin voitavan puhua paljon vapaammin ja tätä perusteltiin mm. sillä, etteivät työntekijätkään halua tietää kaikkea verron elämästä esim. laittomista teoista. Osa työryhmästä kokee, ettei voi samalla tavalla kuin työkaverille sanoa, että nyt en jaksa, on huono päivä suhteessa vertoon täytyy olla esimerkillinen, ammatillinen ja ystävällinen. Verto on asiakkaille vertainen, työntekijöille verrot ovat osa työtä. Suurin osa työryhmästä nimeää suhteensa vertoon aina ammatilliseksi ja kuvaa rooliaan mm. normaalielämän malliksi. Mitä suuremmissa määrin työelämän säännöt toteutuvat verron osalta, sen helpompi työntekijän on kokea tasavertaisuutta ja luottamuksellisuutta ja sen pienempänä hierarkkinen suhde näyttäytyy. Työyhteisössä määritetään vertoa myös siten, että verto on asiakas, mutta tasavertainen ihmisenä. Osa työryhmästä kokee, että voi myös verrolle sanoa, jos on huono päivä ja kokee helpoksi myös ammattilaisena myöntää olevansa väärässä tai ettei osaa tai tiedä. Osa taas kokee, että on välillä vaikea muistaa, että verto on verto, eikä työkaveri. Esimiesasemaa suhteessa vertoihin ei pidetty sinänsä minään ongelmana. Ohjaamisen ja puuttumisen jotkut työntekijät kokevat helpoksi ja vertaavat esimerkiksi verron työkunnon arvioimista samanlaiseksi vastuuksi, kuin on työtoveristakin. Osa työryhmästä piti puuttumista ja rajaamista suhteessa vertoon hyvinkin vaikeana. Työntekijät palauttivat vastuun kuitenkin tästä itselleen ja totesivat, että siinä on oppimisen paikka. Veto-vastaavat ovat helpottaneet vastuukysymyksiä, työntekijät nostavat esiin kuitenkin, että voisivat myös itse ottaa enemmän vastuuta verroista - puuttua ja ohjata tarvittaessa. Työntekijät huomaavat, että jää usein helposti sanomatta ja puuttumatta, vaikka tiedostavatkin vastuun verroista olevan kaikilla. Kehitysehdotuksia Vinkkityöhön Viime aikoina useampia uusia vertoja on aloittanut Vinkkivuoroissa ja verrot ovat alkaneet myös kiertää eri toimipisteissä. Työryhmässä heräsi runsaasti kehittämisehdotuksia ja tarpeita Vinkkipisteissä tapahtuvan vertotyön organisoimiseksi ja selkeyttämiseksi. Työyhteisö nosti esiin vahvasti sen, ettei Vinkkipisteissä tehtävä työ välttämättä sovellu kaikille verroille olisi ehkä hyvä aloittaa vertaistoiminta jollain toisella työmuodolla ja luoda tukevampia rakenteita vertaistoiminnalle. Työryhmä ehdotti mm. että ennen uuteen toimipisteeseen tuloa verto voisi tulla tutustumaan toimipisteen työntekijöihin. Epävirallinen työhaastattelu voisi verrostakin tuntua mielekkäältä, ettei vaan tupsahda jonnekin tietämättä edes, kenen kanssa päivänsä viettää. Ehdotettiin myös, että Vinkkivuorojen aloittamisen jälkeen verrolla voisi olla esim. kuukauden jälkeen arviointikeskustelu, jossa verto Vinkkivuoroihin perehdyttyään osaisi kertoa, mitkä työtehtävät hän kokee omikseen ja mitä haluaisi tehdä ja ottaa vastuulleen vastaisuudessa järjestelyllä tiedettäisiin verron tullessa vuoroon, mitkä tehtävät todennäköisesti hoituvat verron voimin. Työryhmä kokee, että olisi erityisen tärkeää, että koko työryhmä saisi osallistua arvion tekemiseen. Kuormittaako verto liikaa ja olisiko hänen hyvä tehdä jotain muuta työmuotoa tai ehkä tulla Vinkkivuoroon harvemmin? Kehityskeskustelujen pitämistä verroille esim. 3 6 kk välein pidettiin myös hyvänä ajatuksena. Myös tällöin voitaisiin miettiä onko vertotyö kannattavaa molemmin puolin. Verrolle annettaisiin tilaisuus lopettaa vertotoiminta kunniakkaasti, mikäli hän ei ole kokenut sitä omakseen ja Vinkkivuorot voitaisiin lopettaa, mikäli työryhmä kokee kuormittuvansa liikaa. Ehdotettiin myös, 12

13 että verto-toiminta voisi olla määräaikaista siten, että parin vuoden jälkeen antaisi tilaa uusille verroille ja lähtisi omassa elämässään eteenpäin. Startti ja purku Vinkkivuorossa olevan verron työtehtävien selkeyttäminen koettiin tärkeäksi kehittämisalueeksi. Aiemmin on sovittu, että verto tulee työvuoroon viimeistään ja on mukana päivän aloituksessa, startissa. Työryhmä koki, että verron huomioimista starteissa tulisi täsmentää; kenellä on vastuu? Pidettiin tärkeänä, että verron kanssa keskusteltaisiin koko työryhmän läsnä ollessa startissa, mitä työtehtäviä hän haluaisi ottaa vastuulleen tai olisiko työryhmällä vastaavasti jotain toiveita. Tärkeää olisi, että koko työryhmä tietäisi sovituista tehtävistä, jolloin verrolle annettaisiin vastuuta, eivätkä työntekijät ehtisi tehdä verron puolesta hänelle asetettuja tehtäviä. Ehdotettiin, että mahdollisista työtehtävistä voisi olla lista, mitä tehtäviä verto haluaa hoitaa päivän aikana esim. tiskit, pyykkivuoro, siivous, ruoka, varastot, perehdytys ja tiskillä tehtävä työ. Tällöin verto myös sitoutuisi sovittujen tehtävien hoitamiseen vuoron aikana ehkä paremmin tai toisaalta vertoa voitaisiin tukea esim. toista vertoa perehdyttäessä ottamaan tehtäviä vähemmän. Heräsi myös ajatus, että ehkä joku aktiivinen verto haluaisi tehdä Vinkkivuorossa jotain muuta välillä, vaihtoehdoista tulisi keskustella eikä vain olettaa, että verto tekee työnsä kuten on aina tehnyt. Työryhmää mietitytti myös se, että vertojen vahvuudet ja asiantuntijuus saattavat mennä hukkaan nykyisissä työtehtävissä. Työryhmä nostaa esiin sen, ettei vanhempi verto voi yksin olla vastuussa uudemman perehdytyksestä, koska on nähtävissä, että perehdytys on verrolle ajoittain kuormittavaa. Verron kuormitus vastaavasti näkyy ja purkautuu lähityöryhmälle kiukutteluna tms. Mikäli työtehtävät ja perehdytys olisivat paremmin strukturoituja, kuormitus ehkä vähenisi. Työryhmä palasi myös päivien jälkeisen purkutilanteen tärkeyteen, mietittiin, että palautteen ja kiitoksen antaminen ovat tärkeitä ja tärkeää myös kysyä verrolta, onko jotain, mistä haluaa keskustella. Työryhmässä oli epävarmuutta siitä toteutuuko käytäntö ja kenellä purusta verron osalta on vastuu. Verron työpäivä päättyy 15:30, eli verto ei ole läsnä varsinaisessa työntekijöiden purkutilanteessa Vinkin sulkeuduttua. Vertotyön käytännöt ja tasavertaisuus Yhteisten arkityöhön riittävien pelisääntöjen kirjaamista pidettiin erityisen tärkeänä. Olisi helpompaa, jos olisi kirjattuna tietyt rajat ja reunaehdot, mitä verrolta odotetaan, millaista kuntoa vaaditaan Vinkki-vuoroon. Osa työntekijöistä toivoi myös selkeämpiä seuraamuksia sopimuksen rikkomisista verroille. Työryhmässä nousee useasti esiin, että vaikka kyseessä onkin vapaaehtoistyö, kyseessä on kuitenkin työ, johon liittyy joitain odotuksia. Työntekijät odottavat, että verrot tulisivat sovittuihin vuoroihin tai ilmoittaisivat, jos myöhästyvät tai eivät ole tulossa. Työntekijät toivovat verroilta työyhteisön kunnioittamista ja arvostamista, käyttäytymistä. Vastaavasti työntekijät myös muistuttavat itseään siitä, että verrolle tulee antaa positiivista huomiota työpäivän aikana kunnioitusta hänen tekemälleen työlle. Ehkä suurimmaksi haasteeksi työntekijät kokevat sen, miten suhtautua vertaistoimintaan, jossa työelämän normaalisäännöt ja odotukset eivät toteudu verto voi lähteä vuorosta milloin vain tai jättää tulematta. Ymmärretään, että kyse on vapaaehtoisesta toiminnasta, mutta siitä huolimatta 13

14 toivottaisiin sitoutuneempaa otetta. Tasavertaisuus työntekijän ja verron välillä koetaan hankalaksi juuri tästä syystä. Toisaalta muistetaan myös, että verrot ovat erityistukea tarvitsevia ihmisiä, joilta ei voi odottaa työelämän sääntöjen toteutumista muutenhan he olisivat oikeissa töissä toisaalla. Työryhmässä nousee myös ajatuksia siitä, ettei pitäisi odottaa liikoja, jotta ei tulisi pettymyksiä puolin eikä toisin. On sinänsä jo merkittävää ja paljon, että verto on edes halukas osallistumaan vertaistoimintaan sen pitäisi riittää. Työryhmä ehdottaa, että vertotyön pitäisi sisältää tukevampia, sitouttavampia ja huolehtivampia rakenteita. Olisi myös hyvä, jos verrolle aina soitettaisiin, jollei verto tule sovittuun työvuoroon. Osoitus välittämisestä, onko kaikki ok? Työryhmä toivoo, että verrot ottaisivat vastuuta omista asioistaan ja voimaantuisivat. Ehkä tulevaisuudessa vertotiimi voitaisiin jakaa alueittain toimiviin pienenpiin yksikköihin. Tiedotus Veto-projektilta odotetaan avointa ja kattavaa tiedotusta sekä vuorovaikutusta Vinkkitiimin kanssa. Erityisen tärkeää olisi, että projektin työntekijät kuulevat, huomaavat ja ottavat vastaan työryhmän palautetta ja vertotyöstä nousevia negatiivisiakin tunteita jollei niitä vastaanoteta, negatiiviset tunteet heijastuvat helposti itse vertoon, mikä ei liene kenenkään edun mukaista. Työntekijät nostivat esiin, että samalla kun vertaistoiminta on kehittynyt, se on siirtynyt kauemmaksi lähityöstä. Ehdotetaan, että Vinkkitiimin rakenteisiin lisättäisiin Veto-projektin kuulumiset alkuun toivottaisiin laajempaakin suullista esittelyä projektin toiminnasta ja tavoitteista. Työryhmästä osa kertoo lukevansa Veto-tiimin muistiot ja osa ei, yleisesti kuitenkin koetaan, ettei muistio ole riittävä tiedonlähde. Tätä perustellaan mm. sillä, ettei tunne Verto-tiimin jäseniä, joten on haastavaa hahmottaa, mistä milloinkin on kyse. Tehokasta tiedotusta tarvitaan myös siihen, että työntekijällä olisi kokemus siitä, että hänellä on hallussaan aina viimeisin tieto vertotyön käytännöistä samaan aikaan kuin verroillakin. Tällöin työntekijä voisi luottaa omaan tietoonsa ja mahdollisissa konfliktitilanteissa vertojen kanssa osattaisiin toimia paremmin. Työryhmästä nousee esiin, ettei oikeastaan tiedetä, mitä Veto-projektin toimintaan tällä hetkellä kuuluu, mitä tekevät tai suunnittelevat? Yleisesti vertotyöstä ja sen kehittämisestä ollaan hyvinkin kiinnostuneita ja vertotyöstä kaivataan lisää tietoa. Työryhmää mietityttää vertaistoiminnan muiden työmuotojen näkymättömyys mitä kenttätyötä tekevät vertaiset tekevät, miten paljon he palauttavat käytettyjä pistovälineitä, siivoavat ympäristöä, kuinka paljon ja ketä he kentällä tavoittavat? Pohdittiin myös Veto-tiimien toteutusta ja kokoonpanoa ja todettiin, että olisi tärkeää, että kaikki VETO-vastaavat osallistuvat kokouksiin, jolloin kaikista toimipisteistä olisi edustus ja tiedonkulku työryhmän sisällä parantuisi. Vertotiimin jäsenistä työryhmä tuntee lähinnä Vinkkivuoroissa työskentelevät verrot yleisesti työntekijät kuvaavat tietävänsä tai tuntevansa noin puolet verroista. Osa työryhmästä on tilanteeseen tällaisenaan tyytyväinen, ja kokee, ettei ole tarvetta osallistua vertotyöhön enempää ainakaan mikäli oma työtaakka kasvaisi nykyisestä. Osa työryhmästä ilmaisee toiveenaan tutustua vertoihin paremmin, ehdotuksena esitetään mahdollisuutta osallistua Vertotiimin kokouksiin vierailijana ja yhteisten kohtaamisien virkistyspäivien ym. kokoontumisien lisäämistä. Koska kenttätyötä tekevät verrot asioivat myös Vinkin asiakkaina, koetaan nolona asiana, ettei heitä tunne tai tunnista. 14

15 Toiveet, odotukset Työryhmä nostaa esiin vahvasti sen, että Veto-projekti tarkoittaa käytännössä vertaistyön organisoinnin ja päävastuun lankeamista projektin työntekijöille - myös viimesijaisen vastuun verrosta pitäisi olla projektin työntekijöillä. Selkeyttä kaivataan siihen, mitä työntekijöiltä odotetaan suhteessa vertoon arjen työssä, mikä taas on Veto-projektin tai veto-vastaavien vastuulla. Työryhmä toivoo, että Veto-projekti pysyy kehittämisen kanssa realistisena, ettei kehittäminen tulisi taakaksi työryhmälle. Veto-projektilta odotetaan, että verrot saataisiin sitoutumaan työhön paremmin ja toimimaan vastuullisemmin. Tilanne on muuttunut aiemmasta siten, että verrot työskentelivät aiemmin omissa Vinkkipisteissä. Vertojen kiertoa pisteiden välillä ovat aiemmin toivoneet sekä verrot että työntekijät. Tästä on seurauksena työntekijöiden mielestä se, että verrot ovat kaikkien ja päävastuu VETO-projektilla. Esimerkiksi jos Vinkkipisteessä työntekijät ovat sitä mieltä, että verto täytyy esim. huonon kuntonsa vuoksi laittaa jäähylle, täytyy tästä olla yhteisymmärrys ja keskustelua myös VETOprojektin työntekijöiden ja verron välillä. Samoin kuin jos ehdottaisi työtoverilleen sairaslomalle jäämistä, tulee hänen keskustella asiasta lähiesimiehensä kanssa. Huolet Veto-projektin kannalta työryhmässä mietityttää, riittävätkö resurssit näin ison verto-tiimin luotsaamiseen? Mielipiteitä vertoryhmän koosta on puolin ja toisin. Työryhmässä nousee huolta siitä, etteivät työntekijät saa vaikuttaa vertaistyöhön tarpeeksi, vaikka he ovat niitä, ketkä toimivat lähityössä vertojen kanssa päivittäin. Veto-vastaavien nimeämisen koettiin helpottaneen niin vastuun selkeytymistä, vaikuttamisen mahdollisuuksia kuin viestintääkin. Huolta herätti myös käytäntö, että henkilö, joka on liian huonossa kunnossa tekemään Vinkki pisteessa työtä voi jatkaa kenttätyötä. Pohdittiin sitä, että työsopimus velvoittaa kenttätyötä tekevänkin verron olevan työaikana käyttämättä, ostamatta ja myymättä. Työryhmästä nousee useasti esiin kokemus, ettei vertojen saama palaute ole tarpeeksi suoraa Vetoprojektin taholta. Mietityttää voiko verroille oikein sanoa mitään, ettei kynnys vertaistoimintaan korotu liikaa? Tässä kohtaa työryhmä toivoo, että sen kokema kuormitus otettaisiin huomioon ja arvioitaisiin onko verron työskentelyä kannattavaa jatkaa Vinkkipisteessä. Työryhmä kokee, ettei ole saanut tietoa käydyistä keskusteluista tai tehdyistä arvioista. Veto-projektin toiminnasta pohdittiin, että olisi hyvä realisoida vertojen virkistystoiminta vs. arkityö. Työntekijöille on näyttäytynyt, että vertojen virkistystoimintaan panostetaan paljon, huoleksi nousee projektirahoituksen joskus loppuessa, vertojen putoaminen totutusta tasosta. Suurin haaste tulee olemaan koulutuksen ja työllistämisen kehittäminen ja tien raivaaminen, sen viestin vieminen myös ulospäin, että ihminen voi olla hyödyllinen missä elämäntilanteessa tahansa. Toivottavasti tulevaisuudessa saadaan lisää ihmisiä kiinnostumaan vertotyöstä, muistakin toimijoista. 15

16 Mielipiteiden ilmaiseminen Työryhmä kokee, että suhtautuminen vertotyöhön on parantunut ja avoimuus työryhmässä kasvanut. Työntekijät mainitsevat, että kaikki työntekijät ovat ottaneet vertotyön omakseen ja on helpompaa sanoa Veto-vastaaville tai projektinvetäjille, jos on ongelmia. Omien kokemuksien ja mielipiteiden ilmaiseminen tiimin yhteisissä foorumeissa koettiin kuitenkin vaikeaksi ja haasteelliseksi. Syyksi nimettiin mm. vertaistyön nostaminen vahvasti esiin ja markkinointi (kansainvälisesti) ainutlaatuisena ja hyvin merkittävänä työmuotona. Osalle työntekijöistä on jäänyt kokemus, että vertaistoiminnasta täytyy kaikkien olla samaa mieltä. Totta on, että vertaistoiminta on antoisaa, mutta sen kuluttavuudesta pitäisi voida ja uskaltaa myös puhua aina ei jaksa vertoja. Mitä on oppinut Työntekijät mainitsivat oppineensa vertojen myötä suvaitsevaisuutta ja kokivat oman ajattelutavan monipuolistuneen. Verrot ovat tuoneet arvokasta tietoa kentältä, toivottiin kuitenkin, että verron asiantuntijuutta ja tietoja saataisiin avoimemmin ja enemmän esiin. Käyttökulttuurin tuntemuksen koettiin lisääntyneen nimenomaan vertojen ansiosta. Verroilta on saanut oppia myös omista ennakkoluuloistaan ja asenteistaan kasvaa ja kehittyä ammatillisesti. Huumeidenkäyttäjistäkin jokainen on yksilö, jokainen voi toimia vastuullisesti. Verto työntekijä tiimeihin? Verron osallistumista Vinkin viikkotiimiin työryhmä piti pääasiassa huonona ajatuksena, ehdotettiin kuitenkin, että verto voisi tulla tiimiin esim. kerran kuukaudessa. Todettiin, että verroilla on omia kokoontumisiaan ja tuntuu hyvältä, että työryhmällä on omansa molemmat saavat tarvitsemaansa vertaistukea. Perusteluina esitettiin mm. se, että omassa tiimissä pitäisi voida olla oma itsensä ilman, että tarvitsisi ammatillisesti huomioida verron läsnäoloa verron läsnä ollessa ongelmista ja huolista olisi vaikea puhua avoimesti, koska tietty ammattirooli suhteessa vertoon tuntuu tärkeältä säilyttää. Huoleksi nousee myös verron vaitiolovelvollisuus ja se, ettei asiakasasioista voisi puhua avoimesti, ettei verto joutuisi haasteelliseen tilanteeseen saamalla tietoja Vinkin asiakkaista. Verron mukaantuloon Vinkki-tiimiin suhtaudutaan epäilevästi myös siksi, ettei uskota verron ehtivän yhdeksältä alkavaan kokoukseen. Edellä kuvatut työryhmän kokemukset ovat kirjattu ylös, noin kehittämisprojektin puolivälissä ja kuvaavat hyvin työryhmä dynamiikan ja pohdinnan monimuotoisuutta, liittyen vertaistyön arkeen terveys- ja sosiaalineuvontapisteessä. 16

17 5. Matalankynnyksen palveluissa työskentelevien vertaistoimijoiden työnohjaus uusi tarina, uusi identiteetti Erja Aalto Seuraavan lyhennelmän kantavana teemana on työnohjaajan kasvamaan saattajan rooli ja työnohjauksen osuus vertaistoimijoiden työn, heidän muutosprosessinsa ja uudenlaisen identiteettinsä tukena. Vertaistoimijahan on samanaikaisesti, usein potentiaalisesti erittäin ristiriitaisissa tilanteissa, sekä asiakkaan että työntekijän roolissa suhteessa palveluntuottajaan. Vertaistoimijan roolissa häntä ohjaa organisaation tavoitteet ja periaatteet ja samanaikaisesti hän myös toimii ja elää omaa elämäänsä samoissa yhteisöissä missä työskentelee. Pyrin etsimään ymmärrystä seuraavanlaisiin kysymyksiin: miten tukea vertaistoimijoita löytämään oman identiteettinsä ja työroolinsa toimiessaan matalankynnyksen palveluun kytkettynä vertaistoimijana, miten tukea vertaistoimijoita säilyttämään vertaisen palveluntarjontaan tuoma erityisyytensä ja millaisia teoriapohjia työnohjaaja voi hyödyntää etsiessään vertaisryhmää voimaannuttavia tapoja toimia. Lisäksi pohdin, mikä on työnohjaajan rooli ja vastuu vertaistoimijoiden työn merkityksen vahvistamisessa ja kommunikaatio- ja yhteistyörakenteita luodessa. Pyrin löytämään vertaistoimijoiden työnohjaukseen liittyvät keskeiset teemat ja haasteet ja myös pohtia miten tukea vertaistoimijoiden vaikutusmahdollisuuksia organisaatiomuutoksien aikaansaamiseksi silloin kun vertaistoimijat näkevät ne tärkeiksi palvelun laadun ja perustehtävän toteuttamisen suhteen. Kävin seuraavan keskustelun Veto-projektin vertaisryhmää ohjanneen työnohjaajan kanssa helmikuussa Tapasimme hänen toimistollaan Helsingin keskustassa. Pohdin pitkään miten analysoisin tämän keskustelun ja mikä mielestäni siinä keskustelussa oli tärkeää. Päädyin siihen, että jätin keskustelun tarinan muotoon ja poimin siitä kohtia, jotka ovat jääneet itselleni merkityksellisinä elämään mielessäni. Tästä tarinasta voi kukin lukija, narratiivista lähestymistapaa soveltaen, ottaa sen minkä kokee merkitykselliseksi tai jättää ottamatta. Toivon kuitenkin, että tästä tarinasta herää myös uusi tarina jonkun toisen kerrottavaksi. Jätän valinnan lukijalle. Se on se, mä piirrän sulle sen nousee ylös ja alkaa hahmottaa kuviota magneettitaululle... että pointti on se että ihmisillä on alue joka on tuttua ja jonka tietää. Että tässä on tämä vertaisryhmä, et jos sä jätät ne omin nokkineen niin ne pysyy tässä alueessa. Mitä ne osaa tehdä itse omin nokin. Mutta on myös alue joka on mahdollista jonne ihmiset eivät itse välttämättä osaa mennä. Tämä (osoittaa aluetta taululla) on se lähikehityksen vyöhyke. Tämä on sen työnohjaajan tehtävä. Mulla oli esimerkiksi yks ryhmä asumispalvelujen psykiatrisia hoitajia. Ne alkoi miettiä että mikä on se heidän duuninsa? Ja sitten joku sano että mitä järkeä siinä on että he pelaa Afrikan Tähteä näitten asumispalvelu asukkaidensa kanssa. Sitten kun he lopettavat sen Afrikan Tähden pelaamisen, niin sitten ne asukkaat ei pelaa enää keskenään. Niin se Afrikan Tähti oli tuttua, kaikki osaa pelaa sitä mutta he eivät osaa ilman hoitajia olla sosiaalisessa kanssakäymisessä keskenään ja se on se heidän duuninsa. Ja tämä avasi heille aivan uuden näkökulman heille siihen mikä on heidän työnsä merkitys. Että se mikä heille on ihan tuttua ja normaalia niin ei välttämättä ole heidän asiakkailleen, että ihmiset osaavat pelata mutta ne vaativat siihen sen ulkopuolisen. Tämä on se pointti. Että mitä täällä vertaisryhmässäkin alkoi tapahtua. Kun kuuntelin koko ajan sitä huumekulttuurikeskustelua niin sehän alkaa vaan syömään mua. En mä saanut siitä itse mitään ja nämä ihmiset pystyy sen keskustelun käymään 17

18 myös ilman minuakin. Ei ne tarvitse mua siihen. Että mun oli avattava sinne jotakin uutta, mutta sen pitää olla sillä alueella mikä on mahdollista heille. Että voin mennä myös tänne (osoittaa ylemmäksi). Se on liian kaukana siitä heidän maailmastaan sillä hetkellä. Silloin se ei kytkeydy sinne, tai se on jotain sellaista mihin he eivät halua sitoutua. Se ei ole mahdollista silloin. Tämä on se lähikehityksen alue missä meidän työnohjaajien pitää osata liikkua. Et tuon sinne jotain mihin nämä ihmiset kykenevät ja haluavat sitoutua, mutta se on jotain semmoista mitä omin nokkineen ne ei pystyisi tekemään. Ja tätä on yksi toinenkin ihminen joka on tehnyt enemmän vertaisryhmien kanssa töitä sanonut. Hän sanoi että hirveän usein nämä vertaisryhmät liikkuvat hyvin hallitsevissa tarinoissa. Ja usein vahvistavat semmoisia tarinoita siellä, mikä pitää heidät vaan siinä yhdessä samassa ruudussa. E: Joo, tää kuulostaa ihan tutulta. L: Sen takia siinä tarvitaan ulkopuolinen työnohjaaja joka osaa kyseenalaistaa ja avata sinne uusia ja raikkaampia näkökulmia. Rikkaampia näkökulmia. Että siitä tulee monitarinallinen siitä työnohjauksesta. E: Tuleeko sulle mieleen joku esimerkki siitä tavasta? L: No kun mä olin niitten Vertojen kanssa ja sitten mua alkoi ahdistaa se et aina näitä samoja juttuja, et mitä mä keksin? Ja sitten mä kuulin sosiaalityöntekijöiltä että ne oli tehneet sellaisen videon jossa ne oli haastatellut omia asiakkaitaan. Mitä asiakkaat ajattelevat heidän sosiaalitoimestaan. Ja ne olivat näyttäneet sen videon sosiaalitoimiston ihmisille ja heidän johtoryhmälleen, joka oli katsonut videon ja sitten he vastasivat omalla videolla siihen systeemiin. Ja se näytettiin näille asiakkaille. Eli videon kautta nämä ihmiset alkoivat käydä dialogia keskenään. E: Okei, onko tää sellainen tapa minkä näkisit hyvänä. Että vertaisryhmä tekisi tällaisen videon? L: No nämähän teki. Sehän muutti vertojen ryhmän ihan kokonaan. Mä sanoin että haluatteko te tehdä videon sosiaalityöntekijöille? Että sain sosiaalityöntekijöiden ryhmältä tällaisen toivomuksen että ne ottavat mielellään vastaan ja lähtee mielellään tähän systeemiin mukaan. Ja sitten nämä Verrot teki. Eli se toi heille uuden ulottuvuuden niin että silloin me lähettiin tänne (osoittaa taululla lähikehityksen vyöhykettä). Se ensinnäkin alkoi luoda heille ihan toisenlaisen tarinan mitä he ei olisi ikinä itse keksinyt. Toiseksi se toi uuden, aivan toisen merkityksen sille heidän työlle. Niin kolme näistä tyypeistä hieman niin kuin väsyneenä makaa sohvalla ja kertoo hyvin älykkäitä ja vaativia kommentteja sosiaalityöntekijöistä. Ajattele ny sekin paperi.. voi venäjä mitä järkee siinä on.. Tää oli se juttu. Ja sit mä aloin vaan haastattelemaan, kun ne näytti mulle sen videon, niin miksi ne valitsi tämän linjan, et kun se oli koko ajan vaan että valitetaan vaan. Ja se avasi sen keskustelun että mikä antaa vertaisryhmän identiteettitarinan. Onkos se taas tämmöinen uhritarina mitä he kertovat. Että miten pahat sosiaalityöntekijät koko ajan tekee heidän elämänsä vaikeaksi ja mahdottomaksi. Ja me alettiin tästä keskustella. Ja sitten joku sanoi niin että tarkoittaako tämä nyt että tää ei ookkaan mikään harrastelijakerho eli se loi taas uuden, täysin uuden merkityksen heille. Että se heidän työnsä voi olla myös sitä että he kehittävät uutta työvälinettä sosiaalialalle. 18

19 Työnohjauksen avulla luodaan uutta identiteettitarinaa. Käytetään apuna videota toiminnallisen menetelmänä. Ryhmä havainnoi tekemäänsä videota ja reflektoi työnohjauksessa työnsä merkityksiä. E: Eli tässä tärkeätä oli sen uhritarinan tuominen uudenlaiseen tarinaan ja uuden merkityksen luominen sille vertaisryhmän toiminnalle. L: Se välineen käyttö avasi sen. Se rakensikin sinne sen että väline on viesti ja se rakensikin heille sen että heidän työllään voi olla joku suurempikin merkitys kuin pelkästään se että he yhdessä käyvät näitä huumeneuloja vaihtamassa. Että he voivat olla tärkeä osa paljon isompaa systeemiä kuin he ajattelivatkaan. Ja silloin he niin kuin liittyivät tähän koko systeemiin ihan uudella tavalla. Ja silloin se muutti sen keskustelun ihan toisenlaiseksi. E: Millä tavalla? L: Sen jälkeen siitä alkoi muuttua filosofisemmaksi ja alettiin pohtia maailman merkityksiä, me mietittiin että me tehdään tästä taideprojekti, me tehdään joku hyvä video. Ja mä sanoin vielä että tässä mä haluan olla määräävä, että siinä videossa ei pidä olla mitään mikä viittaisi huumeisiin. Että se tehdään niin kuin taidevideona ja siihen tehtiin jo pieni käsikirjoitus. Tarkoitus oli että se olisi näytetty jossain terveydenhoitopäivillä joihin näitten asiakkaiden piti tulla mutta en tiedä sitten miten se meni. Minua siihen pyydettiin mutta jostain syystä se ei toiminut, mut en tiedä miten sitten mitä siinä tapahtui. Se katkaistiin sitten siihen, se ei mennyt niin pitkälle. Tarkoitus oli se että me olisi esitelty se meidän uusi työkalu ja sitten oltaisiin tehty uusi taidevideo missä jokainen näistä ihmisistä olisi esittäytynyt persoonana, ei huumeiden käyttäjänä. Et pois siitä identiteetistä, toisenlainen identiteetti. : Niin mulle tuli vaan jotenkin tästä mitä sä kerroit tästä videon tekemisestä ja tästä ennakkoluulojen purkamisesta niin esimerkiksi tämmöiset rooli.. L: Mä haluun painottaa tähän että ei siinä mitään ennakkoluuloja purettu vaan.. E: Ääh.. ne tuli esille. L: Vaan se ei ollut oleellista. Vaan se että nämä ihmiset esiintyi sen mukaan mitä ne oikeasti ajatteli toisistaan, that s all, eikä siinä ollut mitään eikä näitä analysoitu millään lailla. Ei me näitä yritetty muuttaa. Sitten vaan keskusteltiin keskenään että mitä tämä on nyt sitten heissä herättänyt. Että tämä väline alkoi vaan itse itsessään rakentaa toisenlaista aidompaa suhdetta ihmisten välille, viis heidän ennakkoluuloistaan, että olkoot. Ei siellä lähdetty alleviivaamaan, huomaatteko että teillä on huumeidenkäyttäjistä esimerkiksi sellainen tarina että on niin kuin valinnut tällaisen leveän tien, mitä siellä sosiaalityöntekijöillä tuli. Niin kuin helppo elämänmuoto tai tällaista. Missä ei ole otettu vastuuta tai käydä töissä. Tämä on siis ihan toisenlainen ajattelutapa, tässä on just se että me ei lähdetä tekemään mitään muutosta. Vaan itse se väline alkaa muuttaa että me annetaan sen mennä mihin se on menossa ja mihin se on mennäkseen. E: Okei. L: Ja se tulee näiltä ihmisiltä itseltään se merkitys. Että me ei oteta taas sitä auktoriteettia ja sitä asemaa että nyt pitäisi saada ihmiset suvaitsemaan ja ymmärtämään toisiaan. Niin se ei ole 19

20 se pointti. Ei sitä normaalista ajattelutavasta että ollaampas nyt kohteliaita noille inhokeille. Vaan se on se että ihmiset saa ihan rehellisesti ja avoimesti kertoo mitä tapahtui. Miten sattui suuttumuksia ja miten ihmiset ajattelee asioista. Niin kuin esimerkiksi me tehtiin Nokialle yksi kasetti, Nokian johtajalle. Ja nämä kaikki tyypit oli ihan sekaisin, ja se oli ihan sekopää juttu. Ja sitten puhuivat näistä Nokian puhelimista ihan asiaa, käyttäjäkokemuksia ja se setti oli ihan semmoinen. Ja sitten mä näytin sitä sille Nokian johtajalle ja se kaivoi utuubista pari muuta semmoista kritiikkiä Nokian puhelimista ja se oli ihan samanlaista, tavallisia ihmisiä. Hän kuuli sen vaan että tämä on ihan hyvää ja asiallista kritiikkiä jota Nokian pitäisi ehdottomasti kuunnella enemmän. Eikä hän antanutkaan sitä merkitystä että onpas jätkät ja naiset ihan töttöröö tossa. Hän oli valmis ottamaan Nokian tiimiin sen videon ja vastaan näille. Hän sanoi että tämä on upea työtapa ja hän saivat siitä valtavasti virikkeitä. Tulee ymmärrys. Tässä työtavassa ihmiset itsehän arvioivat koko ajan itse mitä tässä heidän mielestään tapahtuu ja työnohjaajana sinä taas voit syventää että miksi sä esimerkiksi sanot näin. Että kun kysyin heiltä, että miksi te teette tämmöisen videon, et jos me ajatellaan alun perin tätä Verrokkien ideaa, niin te olette osa A-klinikkasäätiötä ja osa sosiaalialaa. Silloin nämä sosiaalityöntekijät ovat teidän kollegoja. Jos te katsotte tältä näkökulmalta niin onkos se hyvä aloittaa yhteistyön kollegojen kanssa silla lailla että te kerrotte kaikki ne mokat mitä ne ovat tehneet. Sieltä tuli just tommoisia salaliittoteorioita, Ah kun minun toimeentulotuki tuli just Juhannuksen jälkeen, niin on varmaan ihan tahallaan viivytetty niin etten päässyt Juhannuksena bailaamaan. Mutta tämä avaa ihan mielettömiä juttuja jota ei kukaan haastattelija pysty avaamaan. Ja silloin tämä muutti sen sanotaanko koko sen kulttuurin ilmaston siellä verroilla siellä vertaisryhmässä. Se keskustelu alkoi tulla filosofisemmaksi, hauskemmaksi, monimuotoisemmaksi ja jopa siellä jopa tapahtui niin että meillä oli niin intensiivinen työnohjaus et nämä vertaiset unohti käydä röökillä. L: Ja sehän kertoo siitä että mitä siellä niin kuin tapahtuu. Kun aluksi ne työnohjaukset oli just semmoisia että mäkin odotan vaan että koska voin sanoo että nyt röökitauko, että mäkin saisin olla 10 minuuttii niin kuin rauhassa. Et se rakentaa siihen sellaisen intensiteetin ja tilan sinne. Ja sitten mä sain myös luvan olla oma itseni siellä, et sitten mä esimerkiksi heitin lähikehityksen vyöhykkeen teoriat mitkä eivät aukee välttämättä alan ammattilaisille, ja sitten käytiin läpi kuusi logiikan lakia, ja meillä oli isot keskustelut siitä mitä on poeettinen logiikka. Että se mitä on mahdollista ihmisten tietää, että on yllättävää miten valtavasti sellaista syvyyttä ja ymmärrystä yhtäkkiä saattaa löytyä ihmisestä. Ja silloin kun alat tällaiseen keskusteluun niin silloinhan se on hirveen arvostavaa työtä, et kun se et sä mieti et mitä nää ihmiset nyt saattaisi ymmärtää. Nämähän on vetänyt koko ikänsä kamaa niin eihän ne ymmärrä mistään mitään. Nehän ymmärtää ihan saakelin hyvin. Marginaalissa elävät ihmiset, niillä on valtavan syvä ymmärrys, marginaalisuushan kasvattaa ihmisen filosofiseksi. Heillä on valtava ymmärrys ja tietäminen ihmisistä ja ihmisten ymmärryksestä ja kaikesta tästä maailmasta mutta kukaan ei halua kaivaa sitä heistä esiin. 20