Varsinais-Suomen ja Satakunnan luonnonsuojelupiirien vieraslajikysely 2008

Transkriptio

1 Varsinais-Suomen ja Satakunnan luonnonsuojelupiirien vieraslajikysely 2008 Jättiputken, jättipalsamin ja kurtturuusun levinneisyys Lounais-Suomessa Marja Haatanen

2 SISÄLTÖ 1 JOHDANTO 3 2 KYSELYN LAJIT Jättiputket (Heracleum sp.) Jättipalsami (Impatiens glandulifera) Kurtturuusu (Rosa rugosa) 6 3 AINEISTO JA MENETELMÄT 7 4 TULOKSET Jättiputki Jättipalsami Kurtturuusu Muut vieraslajit 11 5 JOHTOPÄÄTÖKSET 11 LÄHTEET 16 LIITTEET Liite 1. Luonnonsuojelulain 43 Liite 2. Havaintolomake Liite 3. Maastokäynnit kartalla Liite 4. Haastateltujen lista Liite 5. Kuntakohtainen havaintotaulukko Liite 6. Jättiputken esiintymiskartta Liite 7. Jättipalsamin esiintymiskartta Liite 8. Kurtturuusun esiintymiskartta Liite 9. Kaikki esiintymät kartalla * Viranomaiset voivat tiedustella havaintojen tarkkoja sijaintitietoja Varsinais-Suomen luonnonsuojelupiiristä, puh / tai varsinais-suomi@sll.fi. 2

3 1 JOHDANTO Suomen lajistoon on kotiutunut vuosien varrella monia maallemme alun perin vieraita lajeja. Vieraslajiksi kutsutaan sellaista luontoon levinnyttä tulokaslajia, joka ei alun perin ole kuulunut ekosysteemiin eikä olisi pystynyt sinne omin neuvoin leviämään (Ympäristöhallinto 2008). Vieraslaji on ylittänyt luontaiset leviämisesteet, kuten mantereen, meren tai vuoriston, ihmisen tietoisella tai tahattomalla myötävaikutuksella. Ihminen on muokannut monia alueita vieraslajeille suotuisimmaksi, ja ilmaston lämpeneminen on auttanut vieraslajien levittäytymistä entisestään (Richardson ym. 2007). Kuitenkaan vieraslajien leviämisreittejä, pitkäaikaisia vaikutuksia, vaikutuksia paikalliseen lajistoon ja leviämisnopeuksia ei ole vielä tutkittu läheskään riittävästi (Hulme 2003). Vieraslajeista monet uhkaavat Suomen luonnon monimuotoisuutta. Ne ovat toiseksi suurin syy luonnon monimuotoisuuden köyhtymiseen heti elinympäristöjen tuhoutumisen jälkeen (Ympäristöhallinto 2008). Lajit, jotka valtaavat itselleen uutta elintilaa aggressiivisesti, voivat aiheuttaa merkittäviä haittoja ympäristölle, taloudelle ja ihmisten terveydelle. Vieraslajit haittaavat alkuperäisiä lajeja kilpailemalla ja risteytymällä niiden kanssa. Monet lajeista ovat myös levittäneet tauteja sekä muuttaneet valtaamiensa elinympäristöjen rakennetta. Vieraslajeista suurin osa on kasveja, kuten jättiputket, jättipalsami ja kurtturuusu (Ympäristöhallinto 2008). Nämä puutarhan koristekasveiksi alun perin tuodut lajit voivat karata luontoon ja niiden istuttamista tulisikin siksi välttää. Vieraslajien levittäminen on myös Suomen luonnonsuojelulain mukaan kiellettyä; lain 43 kieltää vierasperäisten lajien levittämisen luontoon, jos on olemassa vaara, että niistä voi syntyä pysyvä kanta (liite 1). Luontoon karanneiden vieraslajien hävittäminen on vaikeaa ja kallista, monessa tapauksessa jopa mahdotonta. Tämän vuoksi niiden leviäminen tulisi estää mahdollisimman tehokkaasti. Varsinais-Suomen ja Satakunnan luonnonsuojelupiirit kartoittivat kesällä 2008 yleisökyselyn avulla jättiputken, jättipalsamin ja kurtturuusun levinneisyyttä Varsinais-Suomen ja Satakunnan alueella. Kyselyssä selvitettiin kuinka laajalle kyseiset vieraslajit ovat Lounais-Suomessa levinneet, ja kuinka suureksi ongelmaksi ne ovat luonnon monimuotoisuuden kannalta kehittyneet. Lounais- Suomen ympäristökeskus suunnitteli hanketta yhteistyössä luonnonsuojelupiirien kanssa ja rahoitti kyselyn toteuttamista. Hankkeen tekemä työ ja yleisökysely toimivat arvokkaana perustana Lounais-Suomen ympäristökeskuksen vetämälle "Jättiputki kuriin Varsinais-Suomessa"-hankkeelle. Hanke keskittyy jättiputken ja kurtturuusun hävittämiseen sekä torjuntaan niin Varsinais-Suomessa kuin myöhemmin myös Satakunnassa. Torjuntahanke kohdistuu pääosin luonnonsuojelupiirien kyselyssä ilmitulleisiin esiintymiin. Käytännön hävitystoiminnan on määrä alkaa keväällä

4 2 KYSELYN LAJIT Kuva 1. Jättiputkia Yläneellä Kuva: Marja Haatanen Kuva 2. Jättiputki Riihikosken keskustassa Kuva: Marja Haatanen 2.1 Jättiputket (Heracleum sp.) Jättiputket ovat uusia tulokkaita Suomen luonnossa. Ne ovat kotoisin Kaukasiasta, ja Suomeen ne tuotiin aikoinaan puutarhakasveiksi (Ympäristöhallinto 2008a). Yleisimmät Suomessa esiintyvät jättiputkilajit ovat kaukasianjättiputki (Heracleum mantegazzianum) sekä persianjättiputki (Heracleum persicum). Karjalassa sekä Baltian maissa esiintyy näiden lisäksi myös hyvin aggressiivisesti leviävää Heracleum sosnowsky-lajia. Jättiputket kuuluvat sarjakukkaisten heimoon (Apiaceae), ja ne voidaankin lajia tunnistettaessa sekoittaa muihin sarjakukkaisiin lajien samantapaisen kukinnon vuoksi. Samankaltaisia lajeja ovat koiranputki, karhunputki, väinönputki ja ukonputki. Jättiputket uhkaavat muiden vieraslajien tavoin Suomen kotimaisia kasvilajeja voimakkaalla kilpailulla. Jättiputki pystyy suurena ja sitkeänä kasvina tukahduttamaan kaiken muun kasvilajiston alleen. Tämän lisäksi jättiputket ovat vaarallisia myös ihmiselle, sillä ne erittävät kasvinestettä, joka aiheuttaa palovamman kaltaisia ihovaurioita (Ympäristöhallinto 2008a). Jättiputken kasvineste sisältää furokumariini-nimistä kemiallista ainetta, joka reagoi herkästi auringonvalon tai muun UVsäteilyn kanssa. Jättiputket ovat monivuotisia kasveja, jotka leviävät tehokkaasti niin siemenistään kuin juurestaan, joten niiden hävittäminen edellyttää määrätietoista ja vuosien mittaista hävitystyötä. Siemenet muodostavat maahan siemenpankin, josta voi nousta uusia yksilöitä vielä vuosienkin kuluttua. Nykyään laji on monin paikoin karannut puutarhoista pihapiirien reunoille, hylätyille pelloille ja teiden varsille. Jättiputkia kasvaa myös asutuksen läheisissä metsissä ja rannoilla, missä ne heikentävät merkittävästi alueiden virkistysarvoa. 4

5 2.2 Jättipalsami (Impatiens glandulifera) Kuva 3. Jättipalsamia Moikoisissa Kuva: Marja Haatanen Jättipalsami on kotoisin melko suppealta alueelta Länsi-Himalajan vuoristoalueilta, jossa sitä tavataan 1800 metrin korkeudelta aina puurajalle noin 4000 metriin saakka (Kurtto 1992). Suomeen jättipalsami saapui 1800-luvun lopulla, ja täällä sitä viljeltiin aluksi vain kasvitieteellisissä puutarhoissa. Ensimmäinen luonnonvarainen esiintymä havaittiin kuitenkin jo vuonna 1947, ja luvuilla jättipalsami alkoi levitä luonnossa jo voimakkaammin ja kohti yhä pohjoisempia alueita (Helmisaari 2006, Nummi 2000). Vuosien varrella jättipalsamia on tuotu edelleen puutarhakasviksi monesta eri maasta ja nykyään sitä tapaa laajalti myös luonnossa. Se onkin palsamien suvun voimakkaimmin levinnyt laji (Nummi 2000). Koristekasvien leviämisessä on siirroilla merkittävä osuus: kauniita ja erikoisiksi koettuja kasveja siirrellään mittavasti pihoilta ja alueilta toisille (Kurtto 1992). Jättipalsami on levinnyt lähes yksinomaan siirtojen myötä, sillä sen siemeniä ei ole juurikaan ollut kaupan. Pienimuotoista jättipalsamikauppaa on joskus muinoin ollut Helsingin Hakaniemen torilla, 25 mk/taimi. Jättipalsami on useissa Euroopan maissa luokiteltu haitalliseksi vieraslajiksi, ja monissa maissa käytetäänkin vuosittain suuria rahasummia jättipalsamikasvustojen hävittämiseen. Jättipalsamin on osoitettu muun muassa vaikuttavan esiintymispaikkansa pölyttäjähyönteisten määriin ja tätä kautta muiden, ympärillä kasvavien kasvien pölytykseen (Lopezaraiza-Mikel ym. 2007). Houkuttelemalla paremmin pölyttäjiä ja valtaamalla elintilaa, se on pystynyt monin paikoin syrjäyttämään Suomessa kasvavan sukulaisensa lehtopalsamin (Nummi 2000). Jättipalsamilla ei myöskään tunnu olevan muita vihollisia kuin ihminen, ja heistäkin moni pitää kasvia kauniina. Myös esimerkiksi mehiläistarhaajat ovat jo aikaa sitten ottaneet jättipalsamin hunajakasviensa joukkoon (Kurtto 1992). 5

6 Jättipalsami voi kasvaa lähes kaksimetriseksi. Suurikokoisimmat yksilöt kasvavat yleensä rehevillä ja kosteilla kasvupaikoilla, joilla laji on erittäin kilpailukykyinen ja valloittaa kasvualaa alkuperäiseltä kasvistolta (Ympäristöhallinto 2008b). Jättipalsami on kuitenkin suhteellisen vaatelias kasvi. Se ei siedä kuivuutta ja kasvaa huonosti karuilla kasvupaikoilla: se viihtyy parhaiten kulttuuriympäristöissä (Bruun 2006). Varjoa jättipalsami kuitenkin sietää, sillä varjo ehkäisee sen vetisen olemuksen kuihtumista (Kurtto 1992). Suomessa sen levinneisyyttä voi rajoittaa kasvin hallanarkuus. Jättipalsami leviää ainoastaan siemenistään. Erityisen tehokasta leviäminen on jokija purovarsia myöten. Kosketettaessa kypsää siemenkotaa jättipalsamin siemenet räjähtävät ulos kodasta, mistä johtuu palsamien suvun englannin kielinen älä kosketa nimi ( touch me not ). Parhaimmillaan yli kahden metrin korkeudelta sinkoavat siemenet lentävät kauas. Jättipalsami on kuitenkin suhteellisen helppo hävittää, johtuen sen siementen lyhytikäisyydestä ja heikosta juuristosta. Sitä ei ole kuitenkaan tahdottu kauniina ja eksoottisen näköisenä kasvina hävittää, vaan se on päinvastoin hyötynyt ihmisten osittaisesta varomattomuudesta ja kasvin leviämiskyvyn aliarvioinnista. Jättipalsami on levinnyt nopeasti valtavan siementuotantonsa ja nopean kasvunsa ansiosta (Alm 2007). 2.3 Kurtturuusu (Rosa rugosa) Kuva 4. Kurtturuusu on istutettuna yleinen pihoilla ja teiden varsilla. Kuva: Marja Haatanen Kurtturuusu on Koillis-Aasiasta kotoisin oleva laji, joka yleistyi Euroopassa 1800-luvulla koristekasvi-istutusten myötä (Ympäristöhallinto 2008c). Suomessa kurtturuusu alkoi levitä luvun alkupuolella. Leviämistä edesauttoivat lajin istutukset moottoriteiden varsille ja pihapiireihin. Luonnossa kurtturuusu löysi nopeasti soveliasta elinympäristöä rantahietikoilta ja saariston somerikkorannoilta. Myös alkuperäisellä levinneisyysalueellaan Tyynen valtameren äärellä se elää vastaavanlaisissa ympäristöissä. Hiekkarannalle asetuttuaan se pystyy syrjäyttämään täysin 6

7 alkuperäisen ja ainutlaatuisen merenrantalajiston (Kollmann ym. 2006). Kurtturuusu leviää paikallisesti tehokkaan juurivesomisen ansiosta (Ympäristöhallinto 2008c). Uusille kasvupaikoille se leviää ilmeisesti pääasiassa lintujen mukana. Sekä kiulukat että siemenet myös kelluvat vedessä ja ajelehtivat veden mukana uusille paikoille. Täten myös kurtturuusun torjunta vaatii aikaa ja sitkeyttä. 3 AINEISTO JA MENETELMÄT Varsinais-Suomen ja Satakunnan luonnonsuojelupiirien vieraslajikysely tehtiin keräämällä yleisöltä havaintoja jättiputkesta, kurtturuususta ja jättipalsamista internetissä olevan lomakkeen avulla (liite 2). Havaintoja sai myös ilmoittaa postitse, puhelimitse ja sähköpostin välityksellä. Havaintoja pyydettiin lähinnä villeistä esiintymistä, eikä esimerkiksi pihaan istutetuista yksilöistä. Kurtturuusuhavaintoja pyydettiin erityisesti saaristosta. Suurimmat ilmoitetut esiintymät käytiin tarkistamassa paikan päällä maastossa, kuten myös tapaukset, joissa havainnoitsija oli epävarma lajinmäärityksestä (liite 3). Kesän 2008 aikana kyselystä tehtiin kolme lehdistötiedotetta. Tiedotteet, etenkin järjestyksessään toinen, ylittivät uutiskynnyksen monessa mediassa (radio, TV, suuret lehdet sekä pienet paikallislehdet). Niiden avulla kyselylle saatiin julkisuutta, mikä johti havaintojen suureen määrään. Tulosten valmistuttua julkaistiin syksyllä vielä lopputiedote kyselyn kulusta ja tuloksista. Lisäksi kirjoitettiin tämä raportti. Olennaisena osana vieraslajikyselyyn kuuluivat myös kasvi- ja luontoharrastajien haastattelut. Aktiivisia luontoharrastajia ja -asiantuntijoita haastateltiin niin puhelimitse kuin sähköpostin välityksellä. Haastattelussa pyrittiin saamaan myös luontoharrastajien havainnot mukaan kyselyn aineistoon sekä kuulemaan heidän mielipiteensä kyseisten vieraslajien tuottamasta mahdollisesta uhasta Suomen luonnolle. Yhteensä 28 luontoharrastajaa yli 40 haastattelupyynnön saaneista vastasi haastatteluun (liite 4). Kunnista haastateltiin tiepiirien ja viheryksiköiden edustajia. Kysely tehtiin tiiviissä yhteistyössä Lounais-Suomen ympäristökeskuksen kanssa. Ymparistökeskuksessa alkoi yleisökyselyn tuloksia suoraan hyödyntävä jättiputkiesiintymien hävittämiseen keskittynyt Euroopan aluekehitysrahaston hanke syyskuussa Lokakuun alkupuolella 2008 Lounais-Suomen ympäristökeskus järjesti asiantuntijaseminaarin sekä yleisötilaisuuden, joissa kerrottiin luonnonsuojelupiirin vieraslajikyselyn tuloksista, Pohjois- Karjalan aiemmista hävitystoimista sekä uudesta hankkeesta. 7

8 4 TULOKSET Kyselyyn saatiin kesän 2008 aikana yhteensä 674 havaintoa 74 eri kunnasta (liite 5). Havainnoista 397 oli Varsinais-Suomen ja 277 Satakunnan alueelta. Jättiputkihavaintoja oli 422 ja jättipalsamihavaintoja 201. Kurtturuususta havaintoja kertyi 51. Suurin osa havainnoista saatiin internetlomakkeella ja puhelimitse yleisöltä. Haastatelluilta asiantuntijoilta kertyi reilut 40 havaintoa. Havaintoja tuli yhteensä yli 400 eri havainnoitsijalta. Maastossa käytiin yhteensä 79 havaintopaikalla, ja ajokilometrejä kertyi reilut 1675 km. Päällekkäisyyttä havainnoissa ilmeni vain hieman, sillä ainoastaan noin kymmenestä esiintymästä tuli vähintään kaksi ilmoitusta. Virhemarginaali kyselyssä oli myös erittäin pieni. Maastokäynneillä vääriksi todettuja tai havainnoitsijan itsensä myöhemmin perumia havaintoja tuli 19. Suurin osa näistä oli jättiputkina ilmoitettuja karhunputkia. 4.1 Jättiputki Jättiputkihavaintoja (422 kpl) saatiin 68 eri kunnasta, ja eniten kasvia oli havaittu Turussa (liite 6). Seuraavaksi eniten havaintoja saatiin Porista, Kaarinasta ja Kokemäeltä. Saariston kunnista saatiin kaksi jättiputkihavaintoa, jotka tulivat Iniöstä. Suurin osa ilmoitetuista esiintymistä (208 havaintoa) oli pieniä, alle kymmenen kasviyksilön suuruisia. Keskikokoisia, kymmenien yksilöiden esiintymiä ilmoitettiin reilut 180. Suuria, yli sadan kasviyksilön esiintymiä ilmoitettiin 31, joista suurin osa sijaitsi Turun alueen pihoilla ja niiden läheisyydessä. Suurin osa havainnoista saatiin pihapiireiltä (169 havaintoa). Seuraavaksi eniten jättiputkia oli tavattu joutomailla (94 havaintoa) sekä vesistöjen (84 havaintoa) ja teiden varsilla (66 havaintoa). Maininnan arvoinen esiintymä oli muun muassa Maarian hautausmaan takana, Vähäjoen varressa kasvavat suuret jättiputket, joista tuli yli 10 ilmoitusta. Myös Somerolta, Vehmaalta, Turun Pläkkikaupungista ja Yläneeltä saadut yli 100 jättiputken esiintymät olivat merkittäviä. Muutamia jättiputken ja karhunputken risteymiä havaittiin esimerkiksi Vehmaan Piiloisissa. Ainakin 10 havainnoitsijan pihassa jättiputki on aiempien asukkaiden jäljiltä, jotka olivat sen sinne tarkoituksella aikoinaan koristekasviksi istuttaneet. Jättiputkia ostettiin ja suositeltiin yleisesti pihoille 1970-luvun Suomessa, ja siellä ne kyselyn mukaan kasvavat edelleen. Monet ilmoitetuista esiintymistä kasvoivat vanhoissa villiintyneissä pihapiireissä ja niitä ympäröivillä joutomailla. Kyselyn vanhin jättiputkihavainto olikin vuodelta 1968 Raisiosta. Eräällä porilaisella pihalla jättiputki on saatu sinne pihasuunnittelijan myötä ja toisella pihalla taas arkkitehti oli suositellut kasvia. Olipa yhdellä pihalla jättiputki saatu jopa pihanhoitopalkintona. Yleistä on myös se, että jättiputken siemeniä oli tullut jonkun muun pihaan tuodun kasvin mukana. Havaintoja saatiin paljon 8

9 pihapiireiltä, joiden läheisyydessä virtaa joki tai puro. Tällaisten pihojen ympäristössä jättiputki on myös levinnyt voimakkaimmin, virtaavan veden kuljettamana. Kymmenillä pihoilla jättiputki onkin levinnyt omalle pihalle naapurin puolelta. Useissa tapauksissa hiljattain hankitulta tontilta oli ikävänä yllätyksenä löydetty jättiputkea. Kotipihoilta jättiputki on edelleen levinnyt ympäröiville joutomaille ja puistoihin. Jokivarsipihojen lisäksi jättiputkia tuntuukin löytyvän usein joutomaa-alueilta tai maankaatopaikoilta. Tällaisia esiintymiä ilmoitettiin esimerkiksi Paimiosta, Raisiosta, Turusta ja Yläneeltä. Usein ne rinnastettiin myös kunnan maiksi. Myös monet edellä mainituista pihapiireistä olivat lähes villiintyneitä, joutomaan kaltaisia. Kuva 5. Tavallisella lapiolla ei jättiputken taimia kivikkoisesta maasta kaiveta. Kuva: Marja Haatanen Ihmisten jättiputken hävitysoperaatioissa oli paljon yhtäläisyyksiä. Useat ilmoittajat ovat omatoimisesti yrittäneet hävittää jättiputkiesiintymiä. Moni on jättiputkea hävittäessään tuhonnut sitä myös tonttiaan ympäröivältä kunnan maalta. Omat tai kaupungin niittotoimet on laajalti koettu turhiksi, ja yli 25 havainnoitsijaa kertoi turvautuneensa myrkytykseen (Roundup). Myös kitkeminen ja ruohonleikkurin käyttäminen, pienien taimien hävittämiseksi oli yleistä, vaikka kokemäkeläisen havainnoitsijan kokemuksella jättiputken taimet kasvavat kaksi kertaa nopeammin kuin ruoho. Osa havainnoijista on hävittänyt jättiputkia mailtaan kaatamalla myrkyn sijasta väkevää, kiehuvaa suolavettä katkaistuun putkeen. Muutamat henkilöt olivat katkaistuaan putket peittäneet maan esimerkiksi mustalla pressulla heikentääkseen jättiputkien kasvuvoimaa. 9

10 Vain muutama havainnoitsija Piikkiöstä, Porista ja Ulvilasta oli saanut hävityksessä ihovammoja jättiputken kasvinesteestä. Joku oli erehtynyt hävittämään kasvia raivaustrimmerillä arvattavin seurauksin. Suurin osa oli kuitenkin osannut varautua riittävin suojavarustein. Lapsien kerrottiin ottaneen jättiputken varsia leikkeihinsä ainakin Paraisilla ikävin seurauksin. Hyvin monessa jättiputki-ilmoituksessa mainittiin esiintymän sijaitsevan lähellä lasten käyttämää tietä tai leikkipaikkaa. Myös hevosten kulkureittien varsilta löytyi usein jättiputkea, josta oltiin huolestuneita. 4.2 Jättipalsami Jättipalsamista kertyi 201 havaintoa 48 eri kunnasta (liite 7). Suurin osa ilmoitetuista esiintymistä oli keskikoisia, kymmenien kasviyksilöiden suuruisia. Suurimmat ilmoitetut, satoja yksilöitä käsittäneet esiintymät (37 kappaletta) olivat muun muassa Turussa, Porissa ja Uudestakaupungissa. Jättipalsamia kasvoi eniten vesistöjen reunamilla (85 havaintoa), mutta myös joutomailta (48 havaintoa) ja pihapiireistä (36 havaintoa) löytyi paljon jättipalsamia. Jättipalsamia on otettu pihoihin samalla tavalla kuin jättiputkeakin aikoinaan. Porissa naapuri oli tuonut pihalleen jättipalsamia, mistä se oli levinnyt myös havainnoitsijan pihalle. Eräällä pihalla Turussa jättipalsamia oli istutettu rakennusjätteiden maisemoinniksi. Kuten jättiputkeakin on jättipalsamia tullut usein myös siemeninä jonkun muun pihalle istutetun kasvin mukana. Jättipalsamia ei ole yritetty varsinaisesti hävittää juuri missään sen kauneuden vuoksi. Jättipalsamin ottaminen mukaan kyselyyn herätti jopa ihmetystä, ja harva piti sitä haitallisena. Harjavallassa, Huittisissa, Siikaisissa ja Porissa jättipalsamia kasvaa luonnonsuojelualueilla tai aivan niiden läheisyydessä. Jättipalsami uhkaa luonnonsuojelualueen lajistoa myös Nauvossa Storträsket-järven itärannalla ja Turun Katariinanlaaksossa, Rauvolanlahdella. Vastaavanlainen tilanne on myös Taivassalon Kolkanaukiolla. 4.3 Kurtturuusu Kurtturuususta saatiin kyselyn vieraslajeista vähiten ilmoituksia, yhteensä 51 havainnon verran. Havaintoja tuli 14 eri kunnan alueelta (liite 8). Eniten kurtturuususta ilmoitettiin Turusta (19 havaintoa) ja Nauvosta (10 havaintoa) ja Suurin osa ilmoituksista koski pienehköjä esiintymiä. Esiintymä luokiteltiin suureksi 13 tapauksessa. Eniten havaintoja saatiin ulkosaariston luodoilta ja meren rannoilta. Myös monilta ojan pientareilta ja saaren/meren rannoilta tuli kurtturuusuhavaintoja. Muutama havainto saatiin ratapenkalta ja pihapiiristä. 10

11 Istutettuna kurtturuusu on erittäin yleinen ja tavallinen näky esimerkiksi moottoriteiden varsilla ja puistoissa sekä useiden kerrostalojen ja omakotitalojen pihoilla. Kurtturuusuhavaintoja pyydettiin kuitenkin ilmoitettavan erityisesti ulkosaaristosta, jossa liikutaan vähän, ja jossa laji saattaa olla isompi uhka alkuperäiselle kasvillisuudelle. Kurtturuusu on levinnyt Lounais-Suomen ulkosaaristoon, mutta esiintymät ovat ilmoitettujen havaintojen valossa toistaiseksi verrattaen pieniä. On huomattavaa, että näiden esiintymien tapauksessa ei ole kyse lyhyenmatkan puutarhakarkulaisista, vaan kaukaa kulkeutuneista siemenistä. Kurtturuusu on uhka etenkin Saaristomeren hiekka- ja somerikkorannoilla. Esimerkiksi Hangon seudulla laji on levinnyt erittäin laajalla alueella, ja lajin vastaavanlainen leviäminen Lounais-Suomen rannikolla voi olla vain ajan kysymys. Vaikka Lounais-Suomen kurtturuusuesiintymät eivät vielä ole suuria, sen aiheuttamaan uhkaan pitää suhtautua vakavasti jo tässä vaiheessa 4.4 Muut vieraslajit Myös muista vieraslajeista ilmoitettiin havaintoja. Eniten ilmoituksia saatiin lupiinista. Lupiinin leviäminen ja runsaus huolestutti joitakin havainnoitsijoita jopa enemmän kuin kyselyn vieraslajit. Moni haastateltu kasviharrastajakin piti lupiinia suurempana uhkana kuin esimerkiksi jättipalsamia tai kurtturuusua. Lupiinia ei kuitenkaan haluttu ottaa kyselylajiksi, koska laji katsottiin kyselyn kannalta liian yleiseksi. 5 JOHTOPÄÄTÖKSET Vieraslajikyselyyn saatiin enemmän havaintoja kuin osattiin odottaa. Tiedotteet menivät kokonaisuudessaan hyvin läpi mediassa. Ruotsinkielisiä havaintoja tuli koko kyselyn aikana vain muutama, vaikka kaksi tiedotetta käännettiin myös ruotsiksi. Pääsääntöisesti oltiin kiinnostuneita vain villiintyneistä esiintymistä, mutta jättiputken kohdalla huomioitiin myös pihoissa kasvavat esiintymät niiden runsauden ja ennenkaikkea leviämisuhan vuoksi. Vaikka kasviharrastajilta ei kertynyt suurta määrää havaintoja, saatiin haastatteluista paljon muuta arvokasta tietoa yleisöhavaintojen tueksi. Monet kasviharrastajat eivät ole kiinnittäneet vieraslajeihin erityistä huomiota, ja pitkäaikaisten muutosten seuranta on ollut vähäistä. Kaikki kasviharrastajat eivät myöskään koe vieraslajeja merkittäväksi uhaksi. Vieraslajikyselyyn tuli havaintoja ja yhteydenottoja myös Lounais-Suomen ympäristökeskuksen kautta, joka tarjosi kyselylle asiantuntija-apua muun muassa paikkatieto-osaamisellaan. Yhteistyö oli antoisaa molemmin puolin. Ympäristökeskuksen lukuisat verkostot helpottivat kyselystä 11

12 tiedottamista ja luonnonsuojelupiirien kyselyn tulokset siivittivät ympäristökeskuksen EAKRhankkeen käyntiin. Liitteenä olevien havaintotaulukoiden kasvupaikat eivät ole yksiselitteisiä ja toisiaan poissulkevia, sillä esimerkiksi moni pihapiiriksi luokiteltu paikka voi samanaikaisesti olla myös tienvierus. Esiintymä voi myös sijaita joutomaalla, joka on pihapiirin takaosassa, tai laji voi kasvaa monessa paikassa saman pihapiirin alueella, kuten nurmikolla, ojassa ja tien laidassa. Myöskään taulukoiden havaintomäärät eivät ole absoluuttisia, sillä kaikkia havaintoja ei voitu tarkistaa. Väärien havaintojen osuus todettiin maastokäynneillä kuitenkin pieneksi. Havaintopaikkailmoitusten epätarkkuus ei mahdollistanut kaikkien päällekkäisyyksien huomioon ottamista. Asiaan vaikuttaa sekin, että esimerkiksi monen maantien varrella kasvaa lyhyellä matkalla useassa eri paikassa jättiputkea, mutta kaikkia kyseisiä paikkoja ei ole erikseen luetteloitu. Tällaisia teitä ovat esimerkiksi Turuntien varsi Pöytyällä ja Säkylän Karhusuontie. Vieraslajikysely toi ilmi kuinka paljon jättiputkea kasvaakaan Lounais-Suomen alueella. Mielenkiintoista oli kuitenkin se, että jättiputki näyttää puuttuvan melkein täysin saariston kunnista, mutta aineiston puuttuminen ei vielä todista etteikö laji sielläkin mahdollisesti esiintyisi. Mahdollinen syy havaintojen vähyyteen saattaa olla se, että alueen asukkaita ei tavoitettu lehdistötiedottein tarpeeksi hyvin. Jättiputkea tuntui maastokäyntien perusteella esiintyvän useinmiten pihapiireissä, joiden läheisyydessä virtaa joki tai puro. Myös kostea oja on otollinen kasvupaikka jättiputkelle. Selvästi jättiputki uhkaa myös tienvarsihabitaatteja, levitessään tienvarsien ojia pitkin. Tyypillistä on myös se, että jättiputki ja jättipalsami kasvavat usein rinnatusten. Monilta aluilta, kuten kauppojen tai parkkipaikkojen reunoilta löytyy parhaimmillaan kaikkia kolmea kyselyn lajia kasvamassa vierivieressä. Kuva 6. Havainnoitsijan lähettämä kuva jättiputkesta kurtturuusupensaassa, turkulaisen päiväkodin edustalla. Kuva: Sirpa Lääveri 12

13 Jättipalsamia löytyi eniten kosteista ympäristöistä, jokien ja purojen varsilta, mitkä ovatkin lajille tyypillisiä kasvupaikkoja. Jättipalsamin leviämisen osalta ovatkin luonnonhabitaateista suurimmassa vaaravyöhykkeessä, järvien ja jokien rannat, lehdot sekä tuoreet ja kosteat niityt. Jättipalsami on juuri runsasravinteisissa ja kosteissa ympäristöissä kasvimaailmassa ylivoimainen kilpailija moniin muihin lajeihin nähden. Jättipalsami kuten jättiputkikin voivat siis vapaasti levitessään olla myös selvä haitta monien alueiden virkistyskäytölle. Kuva 7. Sari Honkasalon lähettämä kuva jättipalsamista Mynäjoelta. 13

14 Kyselyssä toivottiin havaintoja kurtturuususta erityisesti saaristosta. Näiltä harvaan asutuilta seuduilta saatiin lukumäärällisesti vähän havaintoja. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö laji voisi myös Lounais-Suomen saaristossa olla merkittävä uhka alkuperäiselle kasvilajistolle. Kurtturuusuhavaintojen alhaiseen määrään on varmasti vaikuttanut sekin, että usein on erittäin vaikea määritellä milloin kurtturuusuesiintymä on villiintynyt ja milloin istutettu, mikä nostaa ilmoittamiskynnystä. Kyselyn tiedotuksessa korostettiin erityisesti rantaesiintymien ongelmallisuutta, ja suurin osa kurtturuusuhavainnoista saatiinkin saaristosta ja alan asiantuntijoilta. Heidän puheistaan ilmeni, että kurtturuusu saattaa olla jopa niin yleinen, ettei siihen monilla alueilla enää kiinnitetä huomiota. Saaristossa saattaa siis olla alueita, joita kurtturuusu valloittaa ikäänkuin salaa ja hiljalleen. Tilanteen kartoituksella ja toimiin ryhtymisellä voi olla kiire. Kysely tuotti myös mielenkiintoista perinnehistoriallista tietoa. Niin jättiputkella kuin jättipalsamilla oli monenlaisia nimiä kansan keskuudessa. Jättiputkea kutsuttiin usein jättiläisukonputkeksi, jättiukonputkeksi tai jättikoiranputkeksi. Myös jättipalsami oli saanut monenlaisia nimityksiä sukupolvelta toiselle, kuten rikkapalsami, kanadanpalsami ja paukkukukka. Ulvilassa jättipalsamia kutsuttiin iivanaksi ja Mynämäellä kasvi oli saanut rumiakin nimiä, luultavasti sen tuoksun vuoksi. Kasvien eri nimitykset ja kysely muutoinkin osoittivat myös sen, että moni ei ollut ennen tätä kesää edes tunnistanut vieraslajikyselyn kasveja. Monet saivat vasta nyt kuulla ensimmäistä kertaa oikean nimen pihamaallaan jopa monia vuosikymmeniä kasvaneelle kasville. Yhtä moni havahtui ensi kertaa myös kysymyksessä olleen kasvin haitallisuuteen ja leviämiskykyyn. Kysymys vieraslajeista ja niiden aiheuttamasta uhasta Suomen luonnolle on vaikea. Parhaimmillaan se on hyvinkin filosofinen. Kuka määrittää melkeinpä Suomeen jo vakiintuneiden vieraslajien olemassaolon oikeuden? Jokainen sukupolvi on kuitenkin tuonut mukanaan omat rikkakasvinsa, jo monen sadan vuoden ajan. Aikakaudesta riippuen eri kasvit ovat uhkaavien vieraskasvien listalla. Voidaan myös pohtia kenelle vieraslajit ovat uhka ja kenelle eivät. Tämä riippuu täysin valitusta näkökulmasta. Sekä haastatellut asiantuntijat että yleisökyselyn havainnoitsijat olivat yhtä mieltä siitä, että näistä vieraslajeista jättiputki on selvästi haitallisin ja pahin uhka. Ilmeni myös, että kansalaiset vakuuttuvat helposti juuri jättiputken haitallisuudesta. Viheryksiköihin tulee joka kesä huolestuneita soittoja jättiputkesta, eli monet ovat hyvin valveutuneita jättiputken tuottamista ongelmista. Jättiputki on haitallinen niin terveydellisesti (palovammat), kilpailijana kasvimaailmassa (peittää muun kasviston) kuin taloudellisestikin (jos pääsee leviämään pelloille, kuten Karjalan kannaksella). Kysymys on kuitenkin täysin erilainen puhuttaessa jättipalsamista ja kurtturuususta, jotka mielletään yleisesti vaarattomiksi koristekasveiksi. Ne ovat monien mielestä ennemmin esteettisiä 14

15 haittoja kuin varsinaisia uhkia. Jättipalsami, kuten jättiputkikin, leviää yleensä lyhyitä matkoja asutuksen piirissä tai vesistöjen varsilla. Kurtturuusu on kuitenkin aggressiivinen leviäjä, joka pystyy leviämään hyvinkin kauas lähtöalueiltaan. Laji muodostaa uhan luonnon monimuotoisuudelle, jos se pääsee leviämään vapaasti sille suotuisassa ympäristössä, kuten Saaristomerellä saattaa olla tapahtumassa. Saaristomerellä esimerkiksi Örön, Sandskärin ja Jurmon saaret ovat luonnoltaan alueen arvokkaimpia saaria, ja niillä kurtturuusua kasvaa jo ongelmaksi asti. Potentiaalisia kurtturuusun kasvupaikkoja ovat myös Kemiön ja Etelä-Paraisten harjusaaret. Näillä alueilla kurtturuusun aiheuttamaa ongelmaa ei ole vielä kartoitettu riittävästi. On kiistatonta, että saariston hiekka- ja somerikkomailla kurtturuususta pitää olla huolissaan, ja esimerkiksi Metsähallitus on aloittanut Örössä kurtturuusun kokeellisen hävittämisen käyttämällä hävitystyöhön traktoreita. Hiekkarannat ja merenrantaniityt ovat luonnonsuojelulaissa suojeltuja luontotyyppejä, joten kurtturuusu ei uhkaa vain tiettyjä kasvilajeja vaan kokonaisia eliöyhteisöjä. Suomessa ei ole tutkittu juurikaan vieraskasvien vaikutuksia uhanalaisiin lajeihin tai eliöyhteisöihin, mutta aihetodisteita on enemmän kuin riittävästi, jotta voidaan perustellusti olla huolissaan kurtturuusun leviämisestä. Myös jättipalsamin suhteen on oltava kriittisempi eritoten luonnonsuojelualueiden ja muiden kasvillisuudeltaan tai luonnoltaan arvokkaiden alueiden läheisyydessä. Sen esiintymiä on pidettävä silmällä, sillä jättipalsami on jo nyt hämmentävän yleinen etenkin vesistöjen varsilla. Vieraslajit ovat kasvavassa määrin selvä ongelma Suomessa. Ilmastonmuutoksen myötä vieraslajiongelma tulee muuttumaan entisestään, ja tilanteen kehittymistä on seurattava monen lajin kohdalla. Ilmastonmuutos tuo vieraslajiongelman myös entistä merkittävämmäksi monilla talouden sektoreilla, kuten maa-ja metsätaloudessa. Lopuksi voidaan todeta, että tämä luonnonsuojelupiirien vieraslajikysely toi vieraslajit mediaan koko Suomessa kesällä Vieraslajit olivat kesän aikana paljon esillä niin radiossa, televisiossa, suurissa ja pienissä lehdissä kuin ihmisten puheissakin. Niitä puitiin mielipideosastoilta aina Huomenta Suomen lähetyksiin saakka. Vieraslajeihin, etenkin jättiputken ongelmallisuuteen on havahduttu vihdoinkin laajasti koko maassa eikä pelkästään Lounais-Suomen alueella. Vieraslajikyselyn lopputulosta voidaankin pitää erittäin onnistuneena. 15

16 LÄHTEET Alm, E. 2007: Haittakasvit ja harmilliset kasvit. Viherympäristö 5:47. Bruun, H.H. 2006: Prospects for biocontrol of invasive Rosa rugosa. BioControl 51: Helmisaari, H. 2006: Invasive Alien Species Fact Sheet, Impatiens glandulifera. Online Database of the North European and Baltic Network on Invasive Alien Species. Hulme, P. 2003: Biological invasions: winning the science battles but losing the conservation war? Oryx 37: Kollmann, J., Frederiksen, L., Vestergaard, P. & Bruun, H. H. 2006: Limiting factors for seedling emergence and establishment of the invasive non-native Rosa rugosa in a coastal dune system. Biol Invasions 9: Kurtto, A. 1992: Jättipalsami (Impatiens glandulifera) kuriton, mutta kiinnostava. Lutukka 8: Lopezaraiza-Mikel, Hayes, R.B, Whalley, M.R & Memmott, J. 2007: The impact of an alien plant on a native plant-pollinator network: an experimental approach. Ecology letters 10: Nummi, P. 2000: Alien species in Finland. Ministry of the Environment. Pohjois-Karjalan ympäristökeskus 2007: Jättiputki. Biologia ja torjunta-esite. 14 s. Richardson, D.M., Holmes, P.M., Esler, K., Galatowitsch, S., Stromberg, J., Kirkman, S., Pysek, P. & Hobbs, R. 2007: Riparian vegetation: degradation, alien plant invasions, and restoration prospects. Diversity and distributions. 13: Ympäristöhallinto 2008: Ympäristöhallinto 2008a: Ympäristöhallinto 2008b: Ympäristöhallinto 2008c: KIITOKSET Koko vieraslajiryhmälle Markku Lappalaiselle, Hanna Rannalle, Päivi Sirkiälle, Lassi Suomiselle, Natalia Räikköselle ja Iiro Ikoselle suuret kiitokset kaikesta avusta ja yhteistyöstä! Avusta kyselylomakkeen ja internetsivujen kanssa kiitos Kaisa Murdoch:lle, Mervi Oikoselle ja Hanna- Leena Henttiselle. Kiitos myös kääntäjällemme Peter Uppstulle. Hannu Klemolalle erityiskiitos kyselyn ohjaamisesta ja väsymättömästä tuesta! Suuri kiitos kuuluu myös kaikille havaintojen ilmoittajille ja haastatelluille kasviharrastajille! Luonnonsuojelupiirien vieraslajikyselyä on käsitelty ainakin seuraavissa medioissa: Aamuset, Ala-Satakunnan Sanomat, ja Auran Aallot, Helsingin Sanomat, Iltalehti, Laitilan Sanomat, ja MTV3, Satakunnan Kansa, Satakunnan Radio, , ja Turkulainen, ja Turku TV, Turun Radio, , ja Turun Sanomat, , , , , , ja Turun Tienoo, Turun Ylioppilaslehti,

17 LIITE 1. Luonnonsuojelulain pykälä Vierasperäisten lajien leviämisen rajoittaminen Vierasperäistä eläinlajia, josta ei säädetä metsästyslaissa tai kalastuslaissa, ei saa päästää luontoon, jos on aihetta epäillä, että siitä voi syntyä pysyvä kanta. Kasvilajia, jolla ei ole Suomessa pysyvää luonnonvaraista kantaa, ei saa istuttaa tai kylvää pihapiirin, pellon tai rakennetun taikka muutoin erityiseen käyttöön otetun alueen ulkopuolelle eikä luonnonvesistöihin, jos on aihetta epäillä, että siitä voi syntyä pysyvä kanta. Tämä ei kuitenkaan koske puiden istuttamista tai kylvämistä metsätaloudellisessa tarkoituksessa. Jos vierasperäisen eläin- tai kasvilajin tiedetään leviävän luontoon helposti ja on perusteltua aihetta epäillä, että se voi muodostua terveydelle haitalliseksi tai maamme alkuperäisen lajiston kannalta vahingolliseksi, ympäristöministeriö voi antaa lajin leviämisen rajoittamiseksi tarpeellisia määräyksiä. Eläintautien torjumisessa noudatetaan eläintautilain säännöksiä. Lähde: 17

18 LIITE 2. Havaintolomake Havainnot vieraslajeista 2008 Varsinais-Suomen luonnonsuojelupiirin kysely Frågeformulär av Egentliga Finlands naturskyddsdistrikt Observationer av främmande arter Nimi / rapportörens namn: Osoite / adress: Puhelin / telefon: Havainto koskee lajia / observerad art: (Pakollinen) Jättiputki / Jätteloka Jättipalsami / Jättebalsamin Kurtturuusu / Vresros Havaintovuosi tai -vuodet / observationsår (Pakollinen) Kunta jossa havainto tehtiin / observationskommun (Pakollinen) Tarkempi osoite tai paikan yhtenäiskoordinaatit / exakt adress eller koordinater för observationsplatsen (Pakollinen) Kuvaile kasvupaikkaa / beskrivning av växtplatsen Arvio kasvien määrästä / uppskattning av antalet växter Lisätietoja / tilläggsuppgifter Oletko havainnut muita vieraskasvilajeja? / Har du observationer av övriga främmande arter? Lähetä tiedot / Sänd uppgifterna 18

19 LIITE 3. Maastokäynnit kartalla 19

20 LIITE 4. Haastateltujen lista Kari Ahtiainen Eija Hagelberg Jorma Hellsten Harry Helmisaari Saini Heino Marianne Hemgård Sakari Hinneri Inkeri Hurme Niina Jääskeläinen Erkki Kallio Ari Karhilahti Osmo Kivivuori Hannu Kulmala Marjukka Kulmala Maria-Leena Lamminen Janne Lampolahti Terttu Lempiäinen Terhi Linjos Eriika Lundström Pirjo Majuri Anne Muola Antti Nyman Erkki Santamala Lassi Suominen Kimmo Syrjänen Viri Teppo-Pärnä Matti Valta Seppo Varjonen Tarmo Virtanen 20

21 LIITE 5. Kuntakohtainen havaintotaulukko Varsinais-Suomi Jättiputki Jättipalsami Kurtturuusu Alastaro 6 Askainen 1 2 Aura 4 Dragsfjärd 2 4 Halikko Houtskari 1 1 Iniö 2 Kaarina 23 3 Kemiö 2 1 Kiikala 1 Kisko 4 Korppoo 2 Koski 1 Kustavi 1 2 Kuusjoki 1 Laitila 7 5 Lieto 10 5 Loimaa 7 1 Masku 9 2 Mellilä 2 Merimasku 1 1 Mynämäki 6 2 Naantali 5 3 Nauvo 2 10 Nousiainen 1 2 Oripää 2 Paimio 4 3 Parainen 6 3 Perniö 3 Pertteli 1 Piikkiö Pyhäranta 2 Pöytyä 12 1 Raisio Rusko 2 Rymättylä 3 4 Salo 3 Sauvo 5 Somero 7 1 Suomusjärvi 3 21

22 Särkisalo 1 Taivassalo 4 Tarvasjoki 3 2 Turku Uusikaupunki Vahto 1 Vehmaa 3 1 Velkua 1 Yläne 5 2 Satakunta Jättiputki Jättipalsami Kurtturuusu Eura 9 2 Eurajoki Harjavalta 4 5 Honkajoki 3 Huittinen 5 2 Jämijärvi 3 Kankaanpää 5 Karvia 2 Kiikoinen 2 Kiukainen 4 1 Kokemäki 19 5 Köyliö 6 3 Lappi 2 1 Lavia 7 1 Luvia Merikarvia 3 2 Nakkila 5 5 Noormarkku 15 3 Pomarkku 6 Pori Rauma 7 1 Siikainen 1 2 Säkylä Ulvila 9 11 Vampula 2 1 Yhteensä Yht

23 LIITE 6. Jättiputken esiintymiskartta 23

24 LIITE 7. Jättipalsamin esiintymiskartta 24

25 LIITE 8. Kurtturuusun esiintymiskartta 25

26 LIITE 9. Kaikki havainnot kartalla 26

27 27