TOIMINTAKERTOMUS 2013

Transkriptio

1 TOIMINTAKERTOMUS 2013

2 PORI SINFONIETTA TOIMINTAKERTOMUS 2013

3 PORI SINFONIETTAN TOIMINTAKERTOMUS 2013 YLEISKUVAUS TOIMINNASTA 2 TOIMINNALLISTEN TAVOITTEIDEN TOTEUTUMINEN TA/TP 2 KULTTUURILAUTAKUNTA 4 HENKILÖKUNTA 5 Koulutus 8 TOIMINTA 9 Yleistä 9 Konserttitoiminta 10 Kevät- ja kesäkausi 11 Syyskausi 12 Kamari 2013 kamarimusiikkisarja ja muut kamarimusiikkikonsertit 13 Kantaesitykset 15 Konsertti- ja kuulijatilasto 15 Pääsymaksut 16 Tiedotus ja markkinointi 17 TALOUS 18 LIITEOSA Pori Sinfoniettan vuoden 2013 konsertit; konserttiohjelmat, taiteilijoiden esittelyt ja teosesittelyt

4 PORI SINFONIETTA YLEISKUVAUS TOIMINNASTA Pori Sinfonietta palveli toimintavuonna 2013 koko Satakunnan väestöä alueen ainoana ammattisinfoniaorkesterina. Toiminnan perustana on oma konserttitoiminta, jota kehitetään jatkuvasti. Myös erilaiset yhteistyöproduktiot, tilausesiintymiset ja musiikkikasvatus kuuluvat toimintaan. Kaupunginorkesterina Pori Sinfoniettan tuottamat konsertit ja produktiot ovat kaupunkistrategian mukaisia ympärivuotisia korkeatasoisia kulttuuritapahtumia. Orkesteri omalta osaltaan lisää asukkaiden perusviihtyvyyttä ja nostaa sekä tekee tunnetuksi Porin kaupungin kulttuurielämän profiilia, mikä parantaa kaupungin kilpailukykyä. Orkesteri instituutiona on alueellisesti merkittävä voimavara ja kehitystekijä ja se tekee aktiivisesti alueellista, valtakunnallista ja kansainvälistä yhteistyötä musiikki-, kulttuuri- ja muiden toimijoiden kanssa. Pori 2016-kaupunkistrategia ja Pori kulttuuri toimenpidesuunnitelma: - Laadukkaat ja saavutettavat ympärivuotiset kulttuuripalvelut - Lasten ja nuorten kulttuuripalvelujen kattavuus - Hyvinvointi ja asiakastyytyväisyys - Identiteetti, porilaiset arvostavat kulttuuriperintöään - Kulttuuritoimi on aktiivinen yhteistyötaho kulttuurisektorin muiden toimijoiden kanssa - Maakunnallisuus, valtakunnallisuus, kansainvälisyys TOIMINNALLISTEN TAVOITTEIDEN TOTEUTUMINEN Kriittiset menestystekijät VAIKUTTAVUUS 1. Houkutteleva, laadukas ja saavutettava ympärivuotinen konserttitoiminta; tasokkaat artistit. 2. Taide-, musiikki- ja yleisökasvatukseen osallistuminen ja aktiivinen yhteistyö muiden toimijoiden kanssa. 3. Hyvinvointi, asiakastyytyväisyys ja identiteetti; porilaiset arvostavat kaupunginorkesteriaan. 4. Kaupunginorkesterin alueellinen, valtakunnallinen ja kansainvälinen tunnettuus ja näkyvyys. TALOUS 5. Tuottavuuden parantaminen, kestävä ja tasapainoinen talous. 6. Riittävät henkilöstöresurssit. 7. Valtionosuuksien oikea kohdentaminen. PROSESSIT 8. Voimavarojen tehokas hyödyntäminen ja henkilöstön ammattitaidon ylläpito ja kehittäminen. 9. Lasten ja nuorten sekä ikääntyvän väestön konsertit ja musiikki- ja yleisökasvatusprojektit. 10. Säännöllinen tallennetoiminta. 11. Maakunnallinen, valtakunnallinen ja kansainvälinen yhteistyö ja verkottuminen OSAAMINEN 12. Riittävä määrä ammattitaitoista, asiantuntevaa ja motivoitunutta henkilökuntaa. 13. Työvoiman hallittu rekrytointi Hyvinvoiva ja osaava henkilöstö. 2

5 TOIMENPITEET/ MITTARIT 1, 3. Seurataan esiintymisten/ kuulijoiden määrää ja musiikkielämysten laatua 2, 3, 4, 9, 11. Aktiivinen yhteistyö ja vuorovaikutus muiden toimijoiden kanssa. Järjestetään lapsille ja nuorille suunnattuja konsertteja, vierailukonsertteja SOTElaitoksiin ja avoimia kenraaliharjoituksia erityisenä kohderyhmänä ikääntyvä väestö. 4, 6, 8, 10, 12,13. Orkesterin audiovisuaalisen näkyvyyden kehittäminen ja jousiston vahvistaminen. tavoitetason toteutuminen Tavoitteeksi asetettu kokonaisesiintymis- ja kuulijamäärä toteutuvat. Asiakaspalautetta kerätty -- Toteutettu konsertteja/ tilaisuuksia erilaisina yhteistyöproduktioina. - Toteutettu koululais- ja/tai päiväkotikonsertteja. Huomioitu Kulttuurikoukun erityiskohderyhmät. - Järjestetty avoimia kenraaliharjoituksia ja tehty yhteistyötä SOTE-laitosten kanssa - Tallennesopimus on tehty ja se mahdollistaa säännöllisen tallenteiden tekemisen. - Jousistoa kasvatettu yhdellä soittajalla. TOTEUTUNUT kyllä ei X x x x x x Virastopäällikön selvitys tavoitteiden toteutumisesta 1, 3. Esiintymismäärä (67) oli tavoitetta (50) suurempi kamarimusiikkisarjan, muiden pienimuotoisempien esiintymisten ja tilaus /yhteistyöproduktioiden myötä. Kuulijamäärä ylitti tavoitteen (17 000). Asiakaspalautetta kerättiin etenkin opiskelijoilta. 2, 3, 4, 9, 11. Yhteistyöproduktioita tehtiin laajasti (Pori Classico Oy, Porin filharmoninen kuoro, Porin taidemuseo, Kulttuuriasiainkeskus, Satakunnan museo, Palmgren konservatorio, maakunnan musiikkioppilaitokset, Pori Organ -festivaali, SAMK, Porin Ooppera ry., Helsingin filharmoninen kuoro). Tilauskonsertteja/ -esiintymisiä oli neljä, joista kaksi oli Pori Classico Oy:n tuottamia (Operettigaala ja Kirjuri Classic). Pääsiäiskonsertti toteutettiin yhteistyössä Porin Filharmonisen kuoron kanssa. Nuoret solistit -konsertti toteutettiin yhteistyössä Palmgren konservatorion ja maakunnan musiikkioppilaitosten kanssa. Kesäkuun konsertti oli osa Pori Organ -festivaalin ohjelmaa. Senioriviikon ja valtakunnallisen vanhustenviikon kahvikonsertit tuotettiin yhteistyössä Kulttuuriasiainkeskuksen kanssa. Don Pasquale -ooppera toteutettiin yhteistyössä Porin Ooppera ry:n ja Palmgren konservatorion kanssa. YLE 1 radioi orkesterin 75-vuotisjuhlakonsertin maaliskuussa. Juhlavuoden päätös, joulukiertue Barbara Hendricksin kanssa, toteutettiin yhteistyössä Helsingin Filharmonisen kuoron kanssa. Kiertue saavutti yli 3000 kuulijaa. Suunnitellut lapsille ja nuorille suunnatut konsertit ja produktiot toteutuivat. Keväällä neljä Happy Birds day Mozart -lastenkonserttia, joista yksi ruotsinkielisenä. Syksyllä orkesteri osallistui Sammakko ry:n (SAMK) kurnajaisten Kulttuurikutu -tapahtumaan. Syksyn Mennään eläintarhaan -lastenkonsertti Satu Sopasen johdolla toteutettiin iltakonsertin lisäksi myös päivällä kahtena koululais- /päiväkotikonserttina. Avoimissa kenraaliharjoituksissa ja iltakonserteissa kävi runsaasti koululaisia ja opiskelijoita opettajien johdolla sekä taiteen perusopetuksen musiikin yleisen oppimäärän opiskelijoita. Lapsille ja nuorille suunnattuun toimintaan osallistui yhteensä 4782 kuulijaa. Kulttuurikoukun erityiskohderyhmät huomioitiin. Avoimia kenraaliharjoituksia oli yhteensä 16 (kuulijoita 350). Seniorityöryhmän kautta lähestyttiin ikääntyvää väestöä ja he olivat avointen kenraaliharjoitusten erityiskohderyhmänä. Edellä mainittujen seniori- ja vanhustenviikkojen kahvikonserttien lisäksi orkesteri vieraili kamarimusiikkikokoonpanoissa Liinaharjan vanhainkodissa ja Viikkarin Valkamassa. 4, 6, 8, 10, 12,13. Tallennelisäsopimusta ei voitu tehdä eikä jousistoa kasvattaa henkilöstösuunnitelman mukaisesti määrärahojen puutteen vuoksi. Orkesterin tunnettuus ja näkyvyys kuitenkin lisääntyi. YLE 1 radioi Pori Sinfoniettan 75-vuotisjuhlakonsertin ja se oli sen jälkeen kuultavissa YLE Areenassa kuukauden ajan. Myös Barbara Hendricksin tähdittämä joulukiertue (Pori-Turku-Helsinki) lisäsi orkesterin näkyvyyttä. 3

6 KULTTUURILAUTAKUNTA Kaupunginorkesteri Pori Sinfonietta on Porin kaupungin ylläpitämä laitos ja se toimii kulttuurilautakunnan alaisuudessa. Vuonna 2013 kulttuurilautakuntaan kuului 13 jäsentä ja heidän varajäsenensä: Koulukuraattori Hanna Hildén, puheenjohtaja (KOK) varajäsen: opetushoitaja, terveydenhoitaja Marju Sjösten Vs. toiminnanjohtaja Raisa Ranta, varapuheenjohtaja (VAS) varajäsen: sairaanhoitaja Eeva Louhela, sairaanhoitaja Sini-Charlotta Kivelä alkaen Sosiaaliohjaaja Helena Isoviita (KOK) varajäsen: osastonsihteeri Aulikki Harju Projekti-insinööri Jori Lope (KOK) varajäsen: rehtori, KTM Mauri Viitanen Majuri, tietokirjailija Antti Pekola (KOK) varajäsen: myyntipäällikkö, sosionomi Jussi Kuusiniemi Opiskelija Jemi Heinilä (SDP) putkistokuvaaja Jani Forsström alkaen varajäsen: putkistokuvaaja Jani Forsström, palveluesimies Paula Kivimäki alkaen Toimistosihteeri Ulla Nordman (SDP) varajäsen: sosiaaliohjaaja Terttu Nuolivaara Sairaanhoitaja Sara Palenius (SDP) varajäsen: pääluottamusmies Satu Joensuu Teologian maisteri, tietokirjailija Hannes Tiira (SDP) varajäsen: opettaja Vesa Turvanen Autonasentaja Jorma Rinnemäki (PS) varajäsen: toimitusjohtaja Reijo Lehto Erikoislääkäri Helena Kilpi (KESK) varajäsen: asiakasneuvoja Irma Anttila Manageri, tuottaja Toni Sillanpää (VIHR) varajäsenenä opiskelija Jani Wahlman Opettaja, emäntä Marjatta Salonen (KD) varajäsen: suntio Ari Paltamaa Kaupunginhallituksen edustajana kulttuurilautakunnassa oli Diana Bergroth Lampinen ( asti) ja Martti Lundén ( alkaen). Nuorisovaltuuston edustajana oli Sonja Pukkila (11.6. asti) ja Veera Hellman (12.6. alkaen). Kulttuurilautakunnan pöytäkirjanpitäjänä toimi kulttuurijohtaja Jaana Simula. Kulttuurilautakunta kokoontui 10 kertaa vuonna Pori Sinfoniettan 4

7 asioita käsiteltiin 45 pykälässä. Pori Sinfoniettan asiat lautakunnalle esitteli intendentti Leena Harmaala. HENKILÖKUNTA Vuoden 2013 lopussa Pori Sinfoniettan vakinaisen henkilökunnan määrä oli 35, joista yksi oli virkasuhteessa ja 34 toistaiseksi voimassa olevissa työsuhteissa. Muusikoita vakituisessa henkilökunnassa oli 30. Käyrätorven äänenjohtajan työsuhde oli vuoden viimeisenä päivänä täyttämättä. Muusikoiden lisäksi vakituiseen henkilökuntaan kuuluivat intendentti, toimistonhoitaja, tuotantoassistentti, nuotistonhoitaja-järjestäjä ja avustava järjestäjä. Henkilökunnan riittämättömyys niin orkesterissa kuin toimistossakin on suuri riski työssä jaksamiselle. Henkilökunta Hallinto ja nuotisto: Intendentti Toimistonhoitaja Tuotantoassistentti Nuotistonhoitaja/ järjestäjä Avustava järjestäjä Leena Harmaala Anja Randén Katri Martens Tommi Santti Marja-Leena Aaltonen Työllistetyt, kesätyöntekijät ja harjoittelijat: Toimistovirkailija Päivi Hietikko, (työllistetty) Toimistoassistentti Mikko Levonen (työllistetty) Toimistoassistentti Kalle Aaltonen (kesätyöntekijä) Tuotantoassistentti sij Avustava järjestäjä sij Nuotistonhoitaja järjestäjä sij. Toimistoharjoittelija Kaisa Ausmaa (kesätyöntekijä) Työharjoittelija Susanna Suojanen Työharjoittelija Caroliina Nordlund

8 Muusikot: Ylikapellimestari I-VIULU I konserttimestari II konserttimestari II-VIULU ALTTOVIULU SELLO Soolosellisti Jan Söderblom, palkkiosopimuksella Ion Buinovschi Johanna Franzon Titel Iacovache-Pana* Marja From Sirkka Jyrkänne Kari Lilja Stefan Kavén* Anton Chausovskii** Anna Hoffström Beata Sibielak Sauli Kulmala* (työloma ja ) Anni Tiainen-Hammo* sij. ( ) Aino Ojakoski*, sij. ( , ja ) Timo Sirén ** Tuula Litmanen Mikko Lampila Saija Jakovaara-Mäkelä * Magdalena Brostek ** KONTRABASSO Eila Saikkonen * (työloma , ja ) Timo Kotilainen ** sij. ( ja ) Tomi Pietikäinen ** HUILU Jukka-Pekka Lehto * Rauno Soinlahti ** OBOE Saara Kemppi * (työloma ) Piia Maunula * sij. ( ) Timo Kettula ** KLARINETTI Risto Litmanen * Mika Kojo ** FAGOTTI Antti Pakkanen * Oliver Csik ** KÄYRÄTORVI Tuomas Ruskeepää* sij. (avoimen työsuhteen hoito ja ) Tuomas Ruskeepää** Olavi Kallasjoki** sij. ( ja ) 6

9 TRUMPETTI Tommi Kolunen* (työloma ) Sauli Saarinen* sij. ( ) Jorma Nurminen** PATARUMMUT Olli Kivinen* * äänenjohtaja **varaäänenjohtaja Kunnallisen muusikkojen virka- ja työehtosopimuksen III luvun 11 :n mukaan kaupunginorkesterin jäsenet voivat orkesterikohtaisesti keskuudestaan valita luottamusmiehen edustamaan kaupunginorkesterin jäseniä suhteessa työnantajaan. Pori Sinfoniettan muusikoiden luottamusmies vuonna 2013 oli Antti Pakkanen Porin kaupungin kulttuuritoimen toimintasäännön mukaan orkesterin muusikot voivat valtakunnallisen käytännön mukaan valita lisäksi keskuudestaan kahdeksi vuodeksi kerrallaan valtuuskunnan, joka tarvittaessa edustaa orkesterin muusikoita orkesterin hallinnon ja muusikoiden välisissä asioissa sekä antaa lausuntoja intendentin pyytämistä asioista. Luottamusmiehellä on läsnäolo- ja puheoikeus valtuuskunnan kokouksissa. Valtuuskunta 2013 Anna Hoffström, pj. Saija Jakovaara-Mäkelä, vpj. Tuomas Ruskeepää, sihteeri Kari Lilja Rauno Soinlahti Porin kaupungin kulttuuritoimen toimintasäännön mukaan Pori Sinfoniettan muusikot valitsevat keskuudestaan vuodeksi kerrallaan kolme jäsentä viisijäseniseen ohjelmatyöryhmään, joka avustaa asiantuntijaelimenä intendenttiä ja kapellimestaria ohjelmiston suunnittelussa. Konserttimestarit kuuluvat aina työryhmään. Kokouksiin voidaan kutsua myös ulkopuolisia asiantuntijajäseniä. Ohjelmatyöryhmä 2013 Ion Buinovschi (I konserttimestari) Johanna Franzon (II konserttimestarin) Oliver Csik Tommi Kolunen (varajäsen Tuomas Ruskeepää) Sauli Kulmala (varajäsen Stefan Kavén) Porin kaupungin kulttuuritoimen toimintasäännön mukaan Pori Sinfoniettan muusikot valitsevat keskuudestaan vuodeksi kerrallaan kolme jäsentä viisijäseniseen ohjelmatyöryhmään, joka avustaa asiantuntijaelimenä intendenttiä ja ylikapellimestaria ohjelmiston suunnittelussa. Konserttimestarit kuuluvat aina työryhmään. Kokouksiin voidaan kutsua myös ulkopuolisia asiantuntijajäseniä. Ohjelmatyöryhmä 2013 Ion Buinovschi (I konserttimestari) Johanna Franzon (II konserttimestari) Oliver Csik Tommi Kolunen (varajäsen Tuomas Ruskeepää) Sauli Kulmala (varajäsen Stefan Kavén) Ohjelmiston suunnittelukokouksiin osallistuivat ohjelmatyöryhmä, intendentti Leena Harmaala, ylikapellimestari Jan Söderblom, nuotistonhoitaja-järjestäjä Tommi Santti ja tuotantoassistentti Katri Martens. 7

10 Koulutus Henkilökunnan koulutukset, seminaarit yms./ osallistujat vuonna Hotelli-info/ Cumulus Oy/ toimistonhoitaja Anja Randén TEM-matkalasku koulutus/ Porin kaupunki, talouspalvelut/ toimistonhoitaja Anja Randén Kulttuuritoimen hankintakoulutus/ Porin kaupunki, kulttuuritoimi/ avustava järjestäjä Marja-Leena Aaltonen, intendentti Leena Harmaala, tuotantoassistentti Katri Martens, toimistonhoitaja Anja Randén, nuotistonhoitaja-järjestäjä Tommi Santti Käyrätorven mestarikurssi/ Sibelius-Akatemia/ varaäänenjohtaja Tuomas Ruskeepää Suomen Sinfoniaorkesterit ry:n hallituksen kokous/ Suomen Sinfoniaorkesterit ry./ intendentti Leena Harmaala FPM-raportointikoulutus/ Kuntapro Oy/ toimistonhoitaja Anja Randén Talous- ja henkilöstöhallinnon koulutus/ Porin kaupunki, talous- ja henkilöstöhallinto / intendentti Leena Harmaala ja toimistonhoitaja Anja Randén Arkistointi-info / Porin kaupunki, konsernihallinto/ avustava järjestäjä Marja- Leena Aaltonen, toimistonhoitaja Anja Randén ja nuotistonhoitaja-järjestäjä Tommi Santti Personec ESS-koulutus/Kuntapro Oy/ toimistonhoitaja Anja Randén valtakunnalliset orkesteripäivät/ Suomen Sinfoniaorkesterit ry. / Lappeenranta/ intendentti Leena Harmaala ja kulttuurilautakunnan varajäsen Ari Paltamaa Valmistelija info/porin kaupunki, hallintokeskus/ intendentti Leena Harmaala ja toimistonhoitaja Anja Randén Outlook-koulutus/ Porin kaupunki, it-palvelut/ intendentti Leena Harmaala ja nuotistonhoitaja-järjestäjä Tommi Santti Outlook-koulutus/ Porin kaupunki, it-palvelut/ toimistonhoitaja Anja Randén ja tuotantoassistentti Katri Martens Intendenttitapaaminen/ Suomen Sinfoniaorkesterit ry./ Helsinki intendentti Leena Harmaala Kuntatoimisto koulutus/ Porin kaupunki, it-palvelut/ intendentti Leena Harmaala Infotilaisuus henkilöstösuunnitelma/ Porin kaupunki, henkilöstöpalvelut/ intendentti Leena Harmaala ja toimistonhoitaja Anja Randén Intendenttiseminaari/ Suomen Sinfoniaorkesterit ry./ Helsinki/ intendentti Leena Harmaala 8

11 Kirjaaminen ja rekisteröintikoulutus/ Porin kaupungin viestintä/ toimistonhoitaja Anja Randén Arkistointi-info/ Porin kaupunginarkisto/ toimistonhoitaja Anja Randén Toimistohenkilöstön seminaari/ Suomen sinfoniaorkesterit ry./ toimistonhoitaja Anja Randén Viestintäkoulutus/ Porin kaupunki, konsernihallinto, viestintä/ tuotantoassistentti Katri Martens Suomen Sinfoniaorkesterit ry:n syyskokous/ Suomen Sinfoniaorkesterit ry./ Helsinki/ intendentti Leena Harmaala TOIMINTA Yleistä Pori Sinfonietta palvelee Satakunnan väestöä alueen ainoana ammattisinfoniaorkesterina. Kaupunginorkesteri kulttuurilaitoksena sekä sen ammattisoittajat henkilökohtaisen toimintansa kautta ovat Satakunnan kulttuurielämän merkittäviä voimavaroja ja kehittäjiä. Orkesterin toiminnan perustana on oma konserttitoiminta. Erilaiset yhteistyöproduktiot, tilausesiintymiset ja aktiivinen alueellinen, valtakunnallinen ja kansainvälinen yhteistyö musiikki-, kulttuuri- ja muiden toimijoiden kanssa kuuluvat myös olennaisena osana orkesterin toimintaan. Vuosi 2013 oli Pori Sinfoniettan 75. toimintavuosi. Juhlavuoden kokonaisesiintymismäärä oli 67, joka oli tavoitetta (50) suurempi kamarimusiikkisarjan, muiden pienimuotoisempien esiintymisten sekä tilaus- ja yhteistyöproduktioiden myötä. Kuulijamäärä ylitti tavoitteen (17 000) 1057 kuulijalla. Kuulijamäärä oli 5039 suurempi kuin vuonna Vuonna 2013 erilaisia yhteistyöproduktioita tehtiin jälleen laajasti. Tilattuna orkesterina esiinnyimme kahdessa Pori Classico Oy:n tuottamassa konsertissa, operettigaalassa loppiaisaattona ja Kirjuri Classic tapahtumassa heinäkuussa. Pääsiäiskonsertti toteutettiin yhteistyössä Porin Filharmonisen kuoron kanssa ja Nuoret solistit -konsertti yhteistyössä Palmgren konservatorion ja maakunnan musiikkioppilaitosten kanssa. Kesäkuun konsertti oli osa Pori Organ festivaalin ohjelmaa. Senioriviikon ja valtakunnallisen vanhustenviikon kahvikonsertit tuotettiin yhteistyössä Kulttuuriasiainkeskuksen kanssa. YLE 1 radioi orkesterin 75- vuotisjuhlakonsertin maaliskuussa. Syksyn Don Pasquale -ooppera oli yhteistyöproduktio Porin Ooppera ry:n ja Palmgren konservatorion kanssa. Juhlavuoden upea päätös, joulukiertue Barbara Hendricksin kanssa, toteutettiin yhteistyössä Helsingin Filharmonisen kuoron kanssa. Muita yhteistyökumppaneita edellä mainittujen lisäksi olivat mm. Porin taidemuseo, Satakunnan museo, Satakunnan Ammattikorkeakoulu (SAMK), Puolan suurlähetystö sekä joulukiertueella Porin Poikakuoro, Cygnaeuksen musiikkiluokkien Arioso-kuoro, Turun konservatorion lapsikuoro Auriella, tyttökuoro Sigynella ja Vantaan Simonkallion koulun kuoro. 9

12 Suunnitellut lapsille ja nuorille suunnatut konsertit ja produktiot toteutuivat. Keväällä oli neljä Happy Birds Day Mozart -lastenkonserttia, joista yksi ruotsinkielisenä. Alkusyksystä orkesteri osallistui uusille opiskelijoille suunnattuun opiskelijayhdistys Sammakko ry:n (SAMK) järjestämään kurnajaisten Kulttuurikututapahtumaan. Syksyllä oli kolme Mennään eläintarhaan -lastenkonserttia. Koululaisille suunnattuja avoimia kenraaliharjoituksia oli kolme. Iltakonserteissa kävi runsaasti koululais- ja opiskelijaryhmiä opettajien johdolla sekä taiteen perusopetuksen musiikin yleisen oppimäärän opiskelijoita (736 kuulijaa). Lapsille ja nuorille suunnattuun toimintaan osallistui yhteensä 4782 kuulijaa. Kulttuurikoukun erityiskohderyhmät, 4. ja 8. luokat, huomioitiin. Avoimia kenraaliharjoituksia oli edellä mainittujen lisäksi 13 (kuulijoita 228). Seniorityöryhmän kautta lähestyttiin ikääntyvää väestöä ja he olivat avointen kenraaliharjoitusten erityiskohderyhmänä. Seniori- ja valtakunnallisen vanhusten viikkojen kahvikonserttien lisäksi orkesteri vieraili kamarimusiikkikokoonpanoissa Liinaharjan vanhainkodissa ja Viikkarin Valkamassa. Suomen Sinfoniaorkesterit ry:n järjestämiin kokouksiin ja seminaareihin osallistuttiin aktiivisesti. Intendentti Leena Harmaala on yhdistyksen hallituksen jäsen Toimintasuunnitelmassa mainittua tallennelisäsopimusta ei voitu tehdä määrärahan puutteen vuoksi. Säännölliseen tallennetoimintaan ei ole vielä ollut mahdollisuutta. Koska Pori Sinfoniettan muusikoille ei voida maksaa kiinteää tallennekorvausta kuukausittain, on taltiointien korvauksista neuvoteltava erikseen orkesterin muusikoiden kanssa ja heille tulee maksaa asianmukainen tekijänoikeuslakiin perustuva tallennekorvaus jokaisesta tallenteesta erikseen. Orkesterin tunnettuus ja näkyvyys kuitenkin lisääntyi. YLE 1 radioi Pori Sinfoniettan 75-vuotisjuhlakonsertin ja se oli sen jälkeen kuultavissa YLE Areenassa kuukauden ajan. Myös Barbara Hendricksin tähdittämä joulukiertue (Pori-Turku-Helsinki) lisäsi orkesterin näkyvyyttä ja sai positiivista huomiota. Jousistoa ei voitu kasvattaa henkilöstösuunnitelman mukaisesti määrärahan puuttuessa. Konserttitoiminta Vuoden 2013 kokonaisesiintymismäärä oli 67, joista sinfoniakonsertteja oli 18. Keskimääräinen esiintymisten kuulijamäärä oli 270 kuulijaa/ konsertti. Kantaesityksiä ohjelmistossa oli yksi. Vuoden teemana oli orkesterin juhlavuosi. Konsertit jaettiin edelleen perinteisen ja vapaan sarjan konsertteihin. Perinteisen sarjan konserteissa orkesteri pukeutui perinteiseen tyyliin frakkeihin ja iltapukuihin. Vapaan sarjan konserteissa esiintymisasu oli vapaampi, mutta yhtenäinen. Vuoden aikana useat orkesterin omat muusikot esiintyivät solistisissa rooleissa Kamari kamarimusiikkisarjan ja muissa kamarimusiikkikonserteissa. Esiintymisiä kamarikokoonpanoissa oli yhteensä 19. Solistina sinfoniakonserteissa orkesterin omista muusikoista esittäytyivät I konserttimestari Ion Buinovschi ja II viulun varaäänenjohtaja Anton Chausovskii. 10

13 Seuraavassa poimintoja kevät-, kesä- ja syyskauden konserteista. Vuoden konserttiohjelmat, teosesittelyt ja korkeatasoiset vierailijat on esitelty konserttikohtaisesti toimintakertomuksen liiteosassa. Kevät- ja kesäkausi Kevätkausi alkoi loppiaisaattona Pori Classico Oy:n tilauskonsertilla Sun on mun sydämein -suuri operettigaala. Kapellimestarina oli Jan Söderblom ja solisteina sopraanot Johanna Rusanen-Kartano ja Tiina-Maija Koskela sekä tenorit Jyrki Anttila ja Ville Salonen. Kuulijoita konsertissa oli 655. Kevätkauden kymmenestä sinfoniakonsertista yleisömäärältään menestyksekkäin oli 75-vuotisjuhlakonsertti Jupiter Jan Söderblomin johdolla. Konsertin solistina oli pianisti Olli Mustonen. YLE 1 radioi konsertin suorana ja se oli sen jälkeen kuultavissa YLE Areenassa kuukauden ajan. Konsertissa oli 588 kuulijaa ja radiolähetyksen arvioitu kuulijamäärä oli noin Suosittuja sinfoniakonsertteja kuulijamäärillä mitattuna keväällä olivat myös Castor&Pollux -konsertti 7.2. Jan Söderblomin johdolla ja Terveisiä Tokiosta Shuntaro Saton johdolla. Ensin mainitussa solistina oli viulisti Elina Vähälä ja toisessa Saton vaimo, viulisti Michiko Kamiya. Pääsiäiskonsertti toteutettiin yhteistössä Porin Filharmonisen kuoron (valm. Ognian Vassilev) kanssa Jan Söderblomin johdolla. Konsertin pääteoksena oli Gabriel Faurén Requiem ja solisteina olivat sopraano Kaisa Ranta ja baritoni Jorma Hynninen. Kuulijoita oli 796. Etelän tuulet -konsertti sai runsaasti valtakunnallistakin positiivista julkisuutta, kun orkesteri ja kapellimestari Anna-Maria Helsing pukeutuivat Porin Ässien pelipaitoihin kannattaakseen SM-finaalipelejä pelaavaa joukkuetta. Myös solisti Andrea Pellegrini oli pukeutunut joukkueen musta-punaiseen väriin. Porin Ässät voitti jääkiekon Suomen mestaruuden 35 vuoden tauon jälkeen. Lastenkonserttina keväällä oli Happy Birds Day Mozart Markus Fageruddin johdolla. Iltakonsertin lisäksi konsertti toteutettiin päivällä kolme kertaa päiväkotija koululaiskonserttina, jolloin sali oli täynnä Porin ja maakunnan päiväkotien ja alakoulujen lapsia. Yksi päiväkonserteista oli ruotsinkielinen. Kauden toinen viihdekonsertti loppiaisaaton tilauskonsertin lisäksi oli Vappukonsertti Markku Johanssonin johdolla solisteina Milana Misic ja Eino Grön. Viimeinen kevätkauden Promenadisalin konsertti oli Nuoret solistit -konsertti Jan Söderblomin johdolla. Konsertin solistit olivat Palmgren-konservatorion, Huittisten ja Rauman musiikkioppilaitosten opiskelijoita. Kesän konsertit ja festivaalit Kesäkuussa Pori Sinfonietta osallistui Pori Organ festivaaliin Keski-Porin kirkossa. Konsertin johti Petri Sakari ja solistina oli urkuri-säveltäjä Naji Hakim. Heinäkuussa Pori Sinfonietta oli tilattuna orkesterina toista kertaa järjestetyssä Kirjuri Classic -ulkoilmakonsertissa Kirjuriluodon perinteikkäällä Lokki-lavalla. Konsertin tuotti Pori Classico Oy. Konsertin johti Jan Söderblom ja solisteina olivat sopraanot Mari Palo, 11

14 Johanna Rusanen ja Reetta Haavisto, Heini Dahlroos (vuoden 2013 nuori laulaja), mezzosopraano Sari Nordqvist, tenori Ville Salonen, baritoni Aarne Pelkonen ja basso Mika Kares. Tapahtumassa oli 1800 kuulijaa. Syyskausi Syyskausi avattiin perinteisesti Yökonsertilla Keski-Porin kirkossa Jan Söderblomin johdolla. Viulusolistina oli orkesterin I konserttimestari Ion Buinovschi. Samalla viikolla orkesteri jalkautui kaupungille erilaisissa pienemmissä kokoonpanoissa. Pop up -konsertteja oli yhteensä kuusi Eetunaukiolla, Kauppahallissa, kauppakeskus IsoKarhussa ja kävelykadulla. Syyskauden kahdeksasta sinfoniakonsertista yleisömäärältään menestyksekkäin oli Moz-Art á la Haydn Konsertin johti ja Mozartin Pianokonserton K 449 solistina toimi Ralf Gothóni. Hän oli mukana myös saman viikon lauantain Kamari 2013 kamarimusiikkisarjan konsertissa. Syksyn sinfoniakonserteista toiseksi suosituin oli Täällä Pohjantähden alla -konsertti Konsertissa kuultiin mm. konserttiesitys Timo Koivusalon saman nimisen elokuvan musiikista säveltäjä Jaakko Kuusiston johdolla. Taustalla pyöri kohtauksia elokuvasta musiikkiin sovitettuna. Muita suosittuja sinfoniakonsertteja syyskaudella olivat Eurooppalaisia muotokuvia ja Puolan suurlähetystön tuella toteutettu Puolalainen fantasia Ensin mainitun johti Alpaslan Ertüngealp ja solistina oli porilainen nuori, lahjakas pianisti Miikka Taipale. Puolalainen fantasia konsertin ohjelma koostui Frederic Chopinin ja Witold Lutoslawskin teoksista ja sen johti puolalainen Maja Metelska ja pianosolistina oli Janne Mertanen. Syksyn ooppera yhteistyössä Porin ooppera ry:n ja Palmgren-konservatorion kanssa oli Gaetano Donizettin Don Pasquale. Oopperan johti Jukka Iisakkila ja ohjasi Juulia Tapola. Päärooleissa olivat Jouni Kokora, Eeva Hartemaa, Joonas Eloranta, Markus Nieminen ja Tiitus Ylipää. Mukana oli myös Ognian Vassilevin valmentama Porin murteella laulanut Porin Oopperakuoro. Promenadisalin sijaan esityspaikkana oli jälleen edullisempi Rakastajat-teatterin Kulttuuritehdas Kehräämö, missä myös edellisen syksyn Gabriel tule takaisin! toteutettiin. Syyskauden Mennään eläintarhaan -lastenkonsertti kaikkien tunteman Satu Sopasen johdolla täytti Promenadisalin. Konsertti toteutettiin iltakonsertin lisäksi kaksi kertaa päiväkoti- /koululaiskonserttina. Konserteissa oli yhteensä 1814 kuulijaa. Pori Sinfoniettan juhlavuosi huipentui Tähtisopraanon joulutaika -konserttikiertueeseen solistina maailmankuulu sopraano Barbara Hendricks. Konsertit johti Jan Söderblom ja kuorona oli Helsingin Filharmoninen kuoro. Konserttipaikat olivat Keski-Porin kirkko, Turun Konserttitalo ja Mikael Agricolan kirkko Helsingissä. Konsertit olivat lähes loppuunmyytyjä ja kuulijoita oli yhteensä

15 Kamari 2013 kamarimusiikkisarja ja muut kamarimusiikkikonsertit Pienemmissä kokoonpanoissa esitettävä kamarimusiikki kehittää muusikon ammattitaitoa. Vuonna 2013 jatkettiin säännöllistä kausiohjelmaan sisältyvää kamarimusiikkisarjaa. Kamarikonsertteja oli keväällä seitsemän, joista neljä kuului kamarimusiikkisarjaan. Syyskaudella sarjaan kuuluvia kamarimusiikkikonsertteja oli neljä. Lisäksi syyskauden alussa toteutetut kuusi pop up -konserttia olivat pääasiassa kamarikokoonpanoissa. Kamari kamarimusiikkisarja Kevät: Lauantai Porin Raatihuone klo 15 Slaavilaista romantiikkaa Zoltán Kodály: Duo viululle ja sellolle op. 7 Johannes Brahms: Klarinettikvintetto h-molli op. 115 Risto Litmanen, klarinetti Ion Buinovschi, viulu Stefan Kavén, viulu Tuula Litmanen, alttoviulu Mikko Lampila, sello Konserttiohjelma 10 Lauantai 2.3. Porin taidemuseo klo 15 Ikuiset kakkoset Georg Philipp Telemann: Konsertto neljälle viululle nro 3 Ikuiset kakkoset : Ole Bull Adagio Fritz Kreisler Preludium&Allegro Pjotr Tsaikovski Canzonetta Pablo de Sarasate Tarantella Charles Dancla: 3 Pieces op. 178 Witold Lutoslawski: 4 Silesian Melodies Pori Sinfoniettan II viulut: Stefan Kavén Anton Chausovskii Anna Hoffström Beata Sibielak Taidemuseon pääsymaksu. Torstai Porin Raatihuone klo 13 Rakastettu klassikko -kahvikonsertti Jean Sibelius: Impromptu Felix Memdelssohn: Oktetto Es-duuri op. 20 Johanna Franzon, viulu Beata Sibielak, viulu Anna Hoffström, viulu Kari Lilja, viulu Anni Tiainen-Hammo, alttoviulu Tuula Litmanen, alttoviulu Magdalena Brostek, sello Saija Jakovaara-Mäkelä, sello Senioriviikon ohjelmaa. Yhteistyössä Kulttuuriasiainkeskuksen kanssa. Maksuton. Lauantai 6.4. Porin taidemuseo klo 15 Muistoja Firenzestä W.A. Mozart: Huilukvartetto D-duuri Pjotr Tsaikovski: Jousisekstetto d-molli Souvenir de Florence op

16 Jukka-Pekka Lehto, huilu Ion Buinovschi, viulu Stefan Kavén, viulu Anni Tiainen-Hammo, alttoviulu Tuula Litmanen, alttoviulu Magdalena Brostek, sello Saija Jakovaara-Mäkelä, sello Taidemuseon pääsymaksu. Syksy: Lauantai Porin Raatihuone klo 15 Puhaltajien iltapäiväsoitto B.H. Crusell: Konserttitrio klarinetille, käyrätorvelle ja fagotille J.S. Bach: Fuuga E-duuri kahdelle klarinetille, käyrätorvelle ja fagotille W.A. Mozart: Divertimento kahdelle klarinetille ja fagotille J.C. Bach: Kvintetto kahdelle klarinetille, kahdelle käyrätorvelle ja fagotille (sov. Stanley Sadie) Risto Litmanen, klarinetti Mika Kojo, klarinetti Oliver Csik, fagotti Tuomas Ruskeepää, käyrätorvi Olavi Kallasjoki, käyrätorvi Konserttiohjelma 10 Torstai Porin Raatihuone klo 13 Kahvikonsertti W.A. Mozart: Oboekvartetto F-duuri KV 370 Johan Halvorsen: Passacaglia viululle ja sellolle, muunnelmia G.F. Händelin teemasta Benjamin Britten: Phantasy kvartetto oboelle ja jousitriolle f-molli op. 2 Saara Kemppi, oboe Anton Chausovskii, viulu Aino Ojakoski, alttoviulu Mikko Lampila, sello Valtakunnallisen vanhustenviikon ohjelmaa. Yhteistyössä Kulttuuriasiainkeskuksen kanssa. Maksuton. Lauantai Porin taidemuseo klo 15 Kielletty rakkaus Timo Sirén: Sarajevo-sarja, osat: 3. L amour impossible, 4. La Tristesse ja 5. La Bénédiction, ke. Zoltán Kodály: Jousikvartetto nro 1 op. 2 Ion Buinovschi, viulu Stefan Kavén, viulu Timo Sirén, alttoviulu Mikko Lampila, sello Taidemuseon pääsymaksu. Lauantai Porin Raatihuone klo 15 Mestarin seurassa W.A. Mozart: Kvintetto pianolle ja puhaltajille Antonín Dvořák: Kvintetto pianolla ja jousille nro 2 op. 81 Ralf Gothóni, piano Saara Kemppi, oboe Risto Litmanen, klarinetti Antti Pakkanen, fagotti Tuomas Ruskeepää, käyrätorvi Ion Buinovschi, viulu Johanna Franzon, viulu Aino Ojakoski, alttoviulu Mikko Lampila, sello Konserttiohjelma 15 14

17 Kantaesitykset vuonna Timo Sirén: Sarajevo-sarja osat: 3. L amour impossible 4. La Tristesse 5. La Bénédiction Konsertti- ja kuulijatilasto KPL KUULIJAT Sinfoniakonsertit Messut, oratoriot, passiot yms Kamarimusiikkikonsertit Viihdekonsertit ja vastaavat Lastenkonsertit** Koululais- ja päiväkotikonsertit** oppera Laitoskonsertit*** Avoimet kenraaliharjoitukset (13) 228 Ulkoilmakonsertit (1 tilaus)**** Tilauskonsertti (ei julkinen) 1 80 YHTEENSä Tilastoon sisältyvät myös yhteistyö- ja tilauskonsertit. Normaalin konserttitoiminnan sisällä oli myös yleisötyötä. Etenkin vapaan sarjan konserteissa oli usein myös puhetta. Kapellimestari tai juontaja kertoi konsertin ohjelmasta tai muusta konsertin aiheeseen liittyvästä. Nämä kuulijat sisältyvät kuulijatilastoon. Avointen kenraaliharjoitusten määrä on suluissa, koska kenraaliharjoitukset eivät sisälly esiintymismäärään. Käytäntö on sama kuin Suomen Sinfoniaorkesterit ry:n tilastoissa. Tilastoon eivät sisälly kolme yleisötilaisuutta, joissa orkesterin toimintaa esiteltiin eri kohderyhmille. Tilaisuudet olivat vapaa-aika viraston järjestämä Nuori Pori harrastaa tapahtuma Kirjurinluodossa, Porin seudun matkailu MAISA Oy:n matkailumarkkinat Promenadikeskuksessa ja kulttuuritoimen yksiköiden senioreille suunnatun toiminnan esittelyä Lottaperinne ry:lle. Tilaisuuksissa tuotantoassistentti esitteli orkesterin toimintaa. Kävijöitä tilaisuuksissa oli yhteensä 740. * Kamarimusiikkikonsertit Edellä mainittujen kahdeksan Kamari2013 -sarjan konserttien lisäksi tähän sisältyy 3.4. Muistoja Firenzestä konsertin kenraali Kankaanpään musiikkioppilaitoksessa, Kulttuurin superlauantai ja Museoiden yö tapahtuma Porin taidemuseossa ja Taidemuseon avajaistilaisuus 7.6. ** Lasten ja nuorten konsertit Lapsille ja nuorille suunnattuun toimintaan osallistui yhteensä 4782 kuulijaa. Promenadisalissa järjestettiin yhteensä 11 lapsille ja nuorille suunnattua konserttia tai tapahtumaa; Keväällä Happy Birds Day Mozart -iltakonsertti ja kolme päiväkotija koululaiskonserttia, joista yksi oli ruotsinkielinen (kuulijoita yhteensä 1660). Keväällä Mennään eläintarhaan -iltakonsertti ja kaksi päiväkoti- /koululaiskonserttia 15

18 (kuulijoita yhteensä 1814). Koululaisille suunnattuja avoimia kenraaliharjoituksia oli kolme: Barokkikonsertti, Yölliset tanssit ja Moz-Art à la Haydn. Satakunnan ammattikorkeakoulun opiskelijakunta SAMMAKKO ry:n kurnajaisissa SAMK:n ensimmäisen vuoden opiskelijat tutustuivat opiskelukaupunkinsa kulttuurilaitoksiin Kulttuurikutu-tapahtuman yhteydessä. Tapahtuma alkoi Promenadisalista (kuulijoita 450). Opiskelijat vierailivat orkesterin harjoituksia seuraamassa ja orkesterin toimintaan tutustumassa. Edellä mainituissa tilaisuuksissa oli kuulijoita yhteensä Näiden lisäksi iltakonserteissa kävi nuoria ilmaiskävijöitä (koululaisryhmät opettajien johdolla, Palmgren-konservatorion konserttikirjalaiset, Musiikki-Huidan ja Pianokoulu Subiton oppilaat) yhteensä 736, jotka sisältyvät konserttien kuulijoihin. Kulttuurikoukun (opettajan kulttuurikalenteri) erityiskohderyhmänä olivat 4. ja 8. luokat. ***Laitoskonsertit Kaksi vanhainkotivierailua kamarimusiikkikokoonpanoissa keväällä Liinaharjan vanhainkodissa ja syksyllä Viikkarin Valkamassa. **** Ulkoilmakonsertit Kirjuri Classic tilauskonsertin (kuulijoita 1800) lisäksi tähän sisältyy kuusi pop up konserttia erikokoisissa kokoonpanoissa kaupungilla (kuulijoita yhteensä 515 Pääsymaksut Vuonna 2013 Pori Sinfoniettan lipunmyynti tapahtui Porin Seudun matkailu Maisa Oy:n Lippupalvelu Oy:n kanssa tekemän sopimuksen kautta. Normaalihintaisten konserttien lippujen hinnat 2013: kertalippu 20 Länsi-Suomen OP:n omistajajäsenet 18 eläkeläiset ja työttömät 15 opiskelijat/ lapset 6 opiskelijat konserttipäivänä 3 Lipuista perittiin toimitusmaksu. Kymppikortti: normaalihinta 150 eläkeläiset 120 opiskelijat/ lapset 50 Ryhmäalennukset: henkilöä -15% normaalista lipun hinnasta. Yli 99 henkilöä -20% normaalista lipun hinnasta. porilaiset koululaisryhmät opettajan johdolla koululaisryhmät Porin ulkopuolelta opettajan johdolla maksutta 3 / henkilö 16

19 Tiedotus ja markkinointi Pori Sinfonietta järjesti konserteistaan yhteensä 25 tiedotustilaisuutta mukaan lukien kevät- ja syyskausien 2013 ohjelmistosta kertovat tiedotustilaisuudet. Tiedotustilaisuuksien yhteydessä jaettujen materiaalien lisäksi medialle toimitettiin sähköisesti vuoden aikana kaikkiaan 29 tiedotetta. Pori Sinfoniettan kevät- ja syyskauden ohjelmistoa markkinoitiin kausiesitteillä, joiden painosmäärät olivat 5000 kpl/kausi. Sen lisäksi konserttitoimintaa markkinoitiin konserttikohtaisilla julisteilla sekä neljä kertaa vuodessa ilmestyneillä osakausijulisteilla. Kesällä Pori Jazzin ja SuomiAreenan aikaan syksyn ohjelmistoa markkinoitiin flyer-kampanjalla. Orkesterin konserttitoimintaa markkinoitiin printtimedioissa Porissa, Satakunnassa ja valtakunnallisesti. Radiomainonta keskittyi paikallisradion kuuluvuusalueelle. Porin seudun matkailu Maisa Oy:n Promenadisalin kausiohjelmissa (painettu ja internet) listattiin Pori Sinfoniettan konsertit osana Promenadisalin konserttitarjontaa. Porin kaupungin kulttuuritoimen viestintäryhmässä käytössä oli mediaseuranta, jonka kautta raportoitiin neljännesvuosittain uutisointi Porin kulttuurilaitoksista valtakunnallisissa medioissa. Pori Sinfoniettan kohdalla osumia oli vuoden aikana yhteensä 80 (YLE, Satakunnan kansa, Helsingin Sanomat). Pori Sinfoniettan omilla nettisivuilla tiedotettiin kausiohjelmista, konserttitoiminnasta konserttikohtaisesti sekä kevät- ja syyskausien ohjelmistoista. Orkesterin Facebook- sivustoa käytettiin aktiivisesti tiedotus- ja markkinointikanavana sekä vuorovaikutusvälineenä kuulijoiden kanssa. Pori Sinfoniettan konsertteja markkinoitiin etuhintaisina tapahtumina vuoden 2013 aikana Länsi-Suomen Osuuspankin omistajajäsenille muiden Porin kaupungin kulttuuritoimen alaisten laitosten tavoin. S-ryhmän Bonusposteissa markkinoitiin etuhintaisia konsertteja kerran keväällä ja kerran syksyllä. Lisäksi joulukonserttiamme Tähtisopraanon joulutaika markkinoitiin myös valtakunnallisessa Yhteishyväasiakaslehdessä. Porin koululaisille ja opettajille suunnatussa Kulttuurikoukku-julkaisussa ja Satakunnan Lastenkulttuurikeskuksen ylläpitämillä internetsivuilla tiedotettiin Pori Sinfoniettan koululaisille suunnatusta ohjelmasta. Huhtikuussa Pori Sinfonietta saavutti valtakunnallista näkyvyyttä internetissä pukeuduttuaan konsertissaan (18.4. Etelän tuulet) Porin Ässien pelipaitoihin. Tempauksesta napattu kuva levisi myös sosiaalisessa mediassa ja toi paljon positiivista huomiota orkesterillemme. Pori Sinfonietta oli toukokuussa mukana Porin Seudun Matkailu MAISA Oy:n järjestämillä Matkailumarkkinoilla Promenadikeskuksessa. Tilaisuudessa markkinoitiin orkesterin toimintaa ja kartutettiin asiakasrekisteriä. Elokuussa Pori Sinfonietta oli mukana vapaa-aikaviraston koordinoimassa Nuori Pori harrastaa -tapahtumassa Kirjurinluodolla. Tapahtumassa orkesteria markkinoitiin musiikkibingon avulla. Syyskuussa järjestettyjen pop up -konserttien yhteydessä markkinoitiin syksyn ohjelmistoa ja arvottiin markkinointitempauksena lippuja Yökonserttiin. 17

20 Syyskuussa Pori Sinfoniettan toimintaa käytiin esittelemässä Lottaperinne ry:n kokouksessa. Orkesteri oli myös jälleen mukana Opiskelijakunta SAMMAKON järjestämässä Kulttuurikutu-tapahtumassa, jossa uusilla ammattikorkeakouluopiskelijoilla oli mahdollisuus tutustua konsertin harjoituksiin ja osallistua musiikkibingoon. Joulukuussa Pori Sinfonietta oli mukana LaitosPron verkossa julkaistussa Joulumysteeri-joulukalenterissa. Vuoden 2013 joulukiertuetta markkinoitiin Porin lisäksi Turussa ja Helsingissä muun muassa julistein ja mainoksin. Turussa konserttia mainostettiin Turun alueen tapahtumat kokoavassa Mobilessa. Konsertin käsiohjelmaan liitettiin Kevään 2014-ohjelmisto. TALOUS Pori Sinfoniettan (TA 46) toimintatuotot ja -kulut vuodelta 2013 Toimintatuotot Pääsymaksut Hallintokuntien väliset sisäiset tulot Muut tuet ja avustukset valtiolta Kelan korvaus työterveydenhuollosta Muut sisäiset vuokratuotot 300 Muut tuotot Yhteensä Toimintakulut Palkat ja palkkiot Henkilösivukulut Henkilöstökorvaukset- ja muut henkilöstömenojen korjauserät Palvelujen ostot Aineet, tarvikkeet ja tavarat Muut toimintakulut Yhteensä Netto Vuonna 2013 Pori Sinfoniettan lakisääteinen valtionosuus oli euroa. Lisäksi opetus- ja kulttuuriministeriö myönsi Pori Sinfoniettalle euroa harkinnanvaraista lisätukea alueellisesti merkittävälle orkesterille vierailukonsertteihin. 18

21 LIITEOSA Pori Sinfoniettan vuoden 2013 konsertit.

22 K A M A R I M U S I I K K I S A R J A KAMARI KAMARIMUSIIKKISARJA slaavilaista romantiikkaa 12.1.LAUANTAI PORIN RAATIHUONE KLO 15 / LIPUT 10 OVELTA ZOLTÁN KODÁLY: Duo viululle ja sellolle op. 7 JOHANNES BRAHMS: Klarinettikvintetto h-molli op. 115 Ikuiset kakkoset 2.3.LAUANTAI PORIN TAIDEMUSEO KLO 15 / TAIDEMUSEON SISÄÄNPÄÄSYMAKSU OHJELMA ILMOITETAAN MYÖHEMMIN kahvikonsertti 21.3.TORSTAI PORIN RAATIHUONE KLO 13 / MAKSUTON KONSERTTI ON OSA SENIORIVIIKON OHJELMAA JEAN SIBELIUS: Impromptu FELIX MENDELSSOHN: Oktetto Es-duuri op. 20 MUISTOJA firenzestä 6.4.LAUANTAI PORIN TAIDEMUSEO KLO 15 / TAIDEMUSEON SISÄÄNPÄÄSYMAKSU PJOTR TSHAIKOVSKI: Jousisekstetto d-molli Souvenir de Florence op. 70 FELIX MENDELSSOHN: Oktetto Es-duuri op. 20 JEAN SIBELIUS: Impromptu FELIX MENDELSSOHN: Oktetto Es-duuri op. 20 tutustu pori sinfoniettan kevään 2013 konsertteihin osoitteessa LIPUT 10 KEVÄT 2013 SLAAVILAISTA ROMANTIIKKAA 12.1.LAUANTAI PORIN RAATIHUONE KLO 15 KAMARIMUSIIKKI SARJA ION BUINOVSCHI, VIULU STEFAN KAVÉN, VIULU TUULA LITMANEN, ALTTOVIULU MIKKO LAMPILA, SELLO RISTO LITMANEN, KLARINETTI ZOLTÁN KODÁLY: Duo viululle ja sellolle op. 7 JOHANNES BRAHMS: Klarinettikvintetto h-molli op. 115

23 KONSERTIN OHJELMA ZOLTÁN KODÁLY ( ): Duo viululle ja sellolle op. 7 (1914) I Allegro serioso, non troppo II Adagio - Andante III Maestoso e largamente - Presto STEFAN KAVÉN, VIULU MIKKO LAMPILA, SELLO JOHANNES BRAHMS ( ): Klarinettikvintetto h-molli op. 115 (1891) I Allegro II Adagio III Andantino - Presto non assai IV Con moto RISTO LITMANEN, KLARINETTI ION BUINOVSCHI, I VIULU STEFAN KAVÉN, II VIULU TUULA LITMANEN, ALTTOVIULU MIKKO LAMPILA, SELLO KEVÄT 2013 Zoltan Kodalyn Duo op.7 viululle ja sellolle valmistui ensimmäisen maailmansodan käynnistyessä vuonna 1914, mutta ensiesityksen se sai vasta kymmenen vuotta myöhemmin Salzburgissa. Siitä on melkein sadan vuoden kuluessa muodustunut oikea kulmakivi viulu/sello duojen ohjelmistossa ja ainoastaan Maurice Ravelin Sonata for violine and cello kilpailee sen kanssa muusikoiden sekä kuulijoiden suosiosta. Duo on rakennettu perinteisesti kolmiosaiseksi: nopea hidas nopea. Ensimmäinen osa (Allegro serioso, non troppo) on täynnä rapsodista kansanmusiikkityyliä joka pulppuaa soittimesta toiseen (Kodaly oli Bela Bartokin tapaan sillä kannalla, että kansanmusiikkia sai yhdistää perinteiseen taidemusiikkiin.) Toisen osan (Adagio) avaa soolosello, mutta viulu on sen kantava voima pitkillä melodioilla joita sello säestää dramaattisin ottein. Kolmas osa on alussa rauhallisesti eteenpäin liikkuva, retorinen Maestoso e largamente jossa soittimien sävelet muistuttavat enemmän sanoja kuin abstraktisia musikaalisia soluja. Tämä kuitenkin muuttuu äkisti nopeaksi ja leikilliseksi duettokarkeloksi: Presto - joka on osan päätempo. Klarinettikvintetot ovat musiikkihistoriassa harvinaista ja hienoa tavaraa. Mozart sävelsi viimeisenä instrumentaaliteoksenaan yhden jossa hän sulautti klarinetistin jousikvartetin äänimaailmaan kamarimuusikkona eikä virtuoosisena solistina. Teos inspiroi Johannes Brahmsia ja hän otti saman kamarimusikaalisen idean ja hieman surumielisen ilmeen omaan h-molli kvintettoonsa op.115. Kun Brahms aloitti työt Klarinettikvintettonsa parissa 1891 hän ei ollut säveltänyt mitään enää vuosiin ja monet aikalaiset luulivatkin, että hänen kynänsä oli vaiennut ainiaaksi. Uusi inspiraatio lähti siitä, kun hän kuuli klarinetisti Richard Mühlfieldin esittävän Weberin konserton ja kvintetto valmistui nopeasti parissa kuukaudessa. Lyhyessä ajassa Brahms omisti Mühlfieldille tämän lisäksi vielä kolme kamariteosta: Trio ja kaksi sonaattia klarinetille. Kvintetossa on neljä osaa ja viimeinen on, kuten Mozartillakin, variaatio-osa. Teosesittelyt: Mikko Lampila

24 KEVÄT 2013 RITUAALEJA TORSTAI PROMENADISALI KLO PERINTEINEN SARJA ARI ANGERVO, KAPELLIMESTARI TUULIA YLÖNEN, KLARINETTI JANNE TUOMI, LYÖMÄSOITTIMET ANTONÍN DVO ŘÁK: Tsekkiläinen sarja op. 39 W.A. MOZART: Klarinettikonsertto KV 622 KALEVI AHO: Sinfonia nro 14 Rituaaleja kamariorkesterille, darabukalle, djembelle ja gongeille. Liput 20 / 15 / 6 + toimitusmaksu Lippupalvelu (1,96 /min+pvm) Porissa lippuja myyvät Sokos ja Promenadikeskus.

25 rituaaleja torstai promenadisali klo 19 perinteinen sarja 1 KONSERTTIOHJELMA ANTONÍN DVOŘÁK 23 Tsekkiläinen sarja op. 39 Pastoraali Polkka Menuetti Romanssi Finaali W.A.MOZART 30 Klarinettikonsertto KV 622 Allegro Adagio Rondo, allegro VÄLIAIKA 20 MINUUTTIA KALEVI AHO 29 Sinfonia nro 14 Rituaaleja kamariorkesterille, darabukalle, djembelle ja gongeille. Loitsu I (Kiihko) Interludi I Loitsu II (Kaiho ja vimma) Kulkue Interludi II Loitsu III (Lopetuksen mantra) Vuonna 1975 Angervo siirtyi Suomen Kansallisooppera konserttimestarin paikalta kapellimestariksi samaan talon. Taiteellisena johtajana Angervo toimi Oulun, Lappeenrannan ja Mikkelin kaupunginorkestereissa sekä Lapin Kamariorkesterissa. Oulun kaupunki myönsi Angervolle kaupungin taidemitalin ja Rovaniemen kaupunki kaupungin taidepalkinnon hänen taiteellisesta työstään orkestereittensa kanssa. Viulistina ja kamarimuusikkona Ari Angervo on konsertonut Euroopan tärkeissä musiikkikeskuksissa sekä musiikkijuhlilla. Suhonen- ja Voces Intimae- Kvartetin jäsenenä hänellä oli ilo olla työstämässä monien kotimaisten ja eurooppalaisten silloisten nykysäveltäjien kantaesityksiä sekä toimimaan ensimmäisenä eurooppalaisena siltana Neuvostoliiton silloisista nykysäveltäjistä merkittävimmän, Dmitri Shostakovitsin sävellysten tulkkina. Oopperakapellimestarina Angervo on vieraillut Savonlinnan Oopperajuhlien lisäksi useissa Euroopan merkittävissä oopperataloissa sekä kapellimestarina kotimaan sinfoniaorkesterien lisäksi useissa Euroopan maissa, Japanissa ja Uudessa Seelannissa. Opetustyö on ollut Angervolle aina läheistä ja tärkeää ja hän onkin kasvattanut uutta muusikkopolvea niin viulunsoiton, kamarimusiikin ja orkesterijohdon opettajana Sibelius-Akatemiassa, Länsi-Helsingin musiikkiopistossa, Oulun konservatoriossa, Tampereen konservatoriossa, Oulunseudun ammattikorkeakoulussa ja Pirkanmaan ammattikorkeakoulussa, jossa toimii tällä hetkellä yliopettajana. Suurin osa Angervon oppilaista toimii tällä hetkellä musiikkielämän vastuullisimmilla paikoilla viulisteina ja kapellimestareina Suomessa ja Euroopassa. Ari Angervon ohjelmistovalinnat ovat aina sisältäneet uutta musiikkia ja erityisen tärkeää on saada tilata ja työstää tuntemiensa säveltäjien kantaesityksiä. Tuulia Ylönen, Klarinetti Tuulia Ylönen on opiskellut klarinetinsoittoa Osmo Vänskän, Reijo Koskisen, Kari Kriikun ja Charles Neidichin oppilaana, sekä Lontoossa John McCawn ja Michael Collinsin johdolla. Hän on osallistunut mm.thomas Friedlin, György Kurtagin ja Ralf Gothonin mestarikursseille. Ylönen suoritti klarinettidiplominsa Sibelius-Akatemiassa erinomaisin arvosanoin vuonna 1995 ja soitti ensikonserttinsa vuotta myöhemmin. Kamarimuusikkona hän on esiintynyt mm. Kuhmon, Naantalin, Kemiön ja Uudenkaupungin musiikkijuhlilla, sekä useissa Euroopan maissa mm. Lockenhausin musiikkijuhlilla Itävallassa. Tuulia Ylönen on myös esittänyt aktiivisesti uutta suomalaista musiikkia. Hän ollut mm. Zagros-yhtyeen jäsen. Vuosina Ylönen toimi Lahti Sinfonian klarinetin äänenjohtajana. Tällä hetkellä hän on Suomen Kansallisoopperan vuorotteleva klarinetinäänenjohtaja. ARI ANGERVO, Kapellimestari Ari Angervo (s. 1944) aloitti muusikon uransa viulistina. Hänen opettajinaan toimivat 1900-luvun merkittävimpiin muusikoihin lukeutuvat taiteilijat, kuten Onni Suhonen, András Mihály, Mieczyslaw Horzowski, György Ligeti, Arvid Jansons ja Jorma Panula. Ari Angervo toimi konserttimestarina Suoman Kansallisoopperassa sekä konserttimestarin sijaisena Radion Sinfoniaorkesterissa. Kamarimuusikkona hän soitti lähes 20 vuotta silloisissa Suomen edustuskvarteteissa, Suhonen- Kvartetissa ja Voces Intimae-Kvartetissa sekä Helsingin Kamariorkesterissa. Lisäksi Ari Angervoon toiminut Hetan Musiikkipäivien taiteellisena johtajanavuodesta Janne Tuomi, Lyömäsoittimet Lyömäsoittaja Janne Tuomi (s. 1973) esiintyy aktiivisesti sekä nykymusiikkikokoonpanoissa kuten defunensemble ja Osuma Ensemble että jazzyhtyeissä kuten Rakka ja New Garden Orchestra. Hän on esiintynyt myös kansainvälisten huippumuusikoiden John Zornin, Barry Guyn ja Maya Homburgerin kokoonpanoissa. Tuomi on toiminut lyömäsoitinopettajana Palmgren-koservatoriossa Porissa sekä patarumpujen ja lyömäsoittimien

26 servatoriossa Porissa sekä patarumpujen ja lyömäsoittimien äänenjohtajana Jyväskylä Sinfoniassa. Tätä nykyä hän toimii Tampereen Musiikkiakatemiassa lyömäsoitinopettajana. Koulutukseltaan hän on diplomilyömäsoittaja ja musiikkipedagogi AMK. Tuomi on soittanut yli kolmellakymmenellä levyllä, muun muassa porilaisen Circlen ja edesmenneen näyttelijä Markku Peltolan Buster Keaton Orkesterissa sekä tehnyt kolme omaa lyömäsoitinsoololevyä. Tanskalainen musiikkikustantamo Edition Svitzer on julkaissut hänen soololyömäsoitinteoksensa Autumn Gardens. Antonín Dvořák ( ) Tšekkiläinen sarja op. 39 (1879) Antonín Dvořákin ( ) Tšekkiläinen sarja vuodelta 1879 on hyvin kiinnostava teos säveltäjänsä tyylillisen kehityksen ja uran kannalta. Prahan urkukoulusta 18-vuotiaana valmistunut Dvořák oli monipuolinen muusikko. Soitettuaan 1860-luvulla ensiviulua Prahan Provisionaalisessa teatterissa, annettuaan pianotunteja ja harjoiteltuaan säveltämistä omin päin Dvořák ilmoitti vuonna 1871 paikallisessa musiikkilehdessä säveltävänsä ja työstävänsä tšekinkielistä oopperaa Kuningas ja miilunpolttaja (Král a uhlíř). Jo vuotta myöhemmin Bedřich Smetana johti teoksen alkusoiton konsertissa, ja vuonna 1873 Provinsionaalinen teatteri otti teoksen esitettäväksi. Pian harjoitusten alettua kuitenkin selvisi, että ooppera on aivan liian vaikea teatterin solisteille ja orkesterille, ja teos hyllytettiin. Toisin kuin luulisi, oopperan kohtalo ei masentanut Dvořákia, vaan hän ryhtyi kriittisesti pohtimaan omaa säveltäjyyttään ja sävellystyyliään. Wagneriaaninen saksalainen tyyli sai väistyä, ja Dvořák pyrki uudenlaiseen klassiseen muoto- ja sävelkieleen, johon slaavilainen folklore toi kansallisen sävyn. Dvořák tutki maansa kansamusiikkia sekä -taruja ja päätyi kirjoittamaan Kuningas ja miilunpolttaja -oopperansa täysin uudestaan omaksumansa uuden, kansallisen hengen mukaan. Ooppera sai menestyneen kantaesityksensä vuonna 1874 (ja sitä seurasi useita oopperoita, joista tunnetuin on vuonna 1901 kantaesityksensä saanut, juurikin tšekkiläiseen kansa taruun pohjaava Rusalka). Siitä alkoi myös Dvořákin nousu yhdeksi aikansa menestyksekkäimmistä säveltäjistä: hän alkoi vuodesta 1875 lähtien saada Itävalta-Unkarin valtiollisia sävellysapurahoja, joiden kautta hän kiinnitti useiden merkittävien henkilöiden huomion. Tärkein näistä oli Johannes Brahms, joka suositteli Dvořákia kustantajalleen Simrockille, mikä aikaansai varsinaisen tilausten, julkaisujen ja esitysten vyöryn. Tämän varhaisen suosion aallonharjalla syntyi monia teoksia, muun muassa tänään kuultava Tšekkiläinen sarja. Sarja on eräänlainen romanttinen tšekkiläisyyden kaleidoskooppi, jonka kukin osa heijastelee erinäisiä kansallisia piirteitä. Ensiosan levollisessa Pastoraalissa voi kuulla tšekkiläisen säkkipillin soittoa mutta yhtä hyvin Beethovenin Pastoraalisinfonian kuviointia ja paimenmelodioita. Toinen ja kolmas osa, Polka ja Sousedská luonnehtivat tšekkiläisiä tansseja, kummassakin on menevämpi ja riehakkaampi keski- eli Trio-osa. Sousedskán rytmistä, jossa toinen isku korostuu, ja joka välillä muuntuu kolmijakoisesta kaksijakoiseksi, otetaan Triossa kaikki irti varsin hauskasti. Neljännessä osassa, Romanzassa toistaiseksi vähemmälle huomiolle jääneet puhaltimet pääsevät esittämään laulavia sooloja. Koko tyylikaudelle nimen antanut romanssi on monella tapaa muistuma varhaisemmasta romantiikasta, Mozartin 1700-luvun lopun serenadeista asti; tšekkiläistä siinä kuitenkin on kansanlaulusta muistuttava asteikon ylennetyn neljännen sävelen käyttö, joka tuo melodiikkaan ja harmonioihin tiettyä ylevää haaveellisuutta. Finaalina on itseoikeutetusti tulinen Furiant. W.A. Mozart (S ) Klarinettikonsertto KV 622 (1791) Ah, jos meilläkin olisi klarinetit! Et voi edes kuvitella, kuinka loistavalta sinfonia kuulostaa huiluin, oboein ja klarinetein! Näin kirjoitti puolestaan Wolfgang Amadeus Mozart ( ) isälleen Leopoldille Mannheimista vuonna Mannheimissa oli 1700-luvun jälkipuolilla yksi Euroopan tunnetuimmista orkestereista, jota johtivat rautaisella otteella isä ja poika, Johann ja Carl Stamitz. Stamitzien orkesteri oli erittäin kovatasoinen, ja juuri Mannheimissa Mozart kuuli ensimmäistä kertaa vastikään hovikelpoiseksi soittimeksi kehittynyttä klarinettia taitavasti soitettuna. Säveltäjä tutustui vuosia myöhemmin Wienissä klarinettia soittaviin Stadlerin veljeksiin, Antoniin ja Johanniin. Mozart ihastui heidän soittoonsa siinä määrin, että alkoi kirjoittaa Antonille kamarimusiikkiteoksia, ja lopulta, lokakuussa 1791 valmistuneen klarinettikonserton. Kaksi kuukautta ennen säveltäjän ennenaikaista kuolemaa valmistunut konsertto jäi Mozartin viimeiseksi soitinteokseksi. Se osoittaa säveltäjältään rakastamansa soittimen täydellistä tuntemusta, ja on selvästi yksi Mozartin inspiroituneimpia teoksia. Kalevi Aho (S. 1949) Sinfonia nro. 14 Rituaaleja kamariorkesterille, darabukalle, djembelle ja gongeille (2007) Loppuvuoden 2006 ja alkutalven 2007 aikana sävelsin Lapin kamariorkesterille kokonaisen konserttikokonaisuuden, jonka ohjelma koostui kolmesta suuresta kamariorkesteriteoksesta, laulusarjasta Kysymysten kirja (2006), alttoviulukonsertosta (2006) ja 14. sinfoniasta (2007). Teokset kantaesitettiin John Storgårdsin johdolla samassa konsertissa Rovaniemellä Konsertin päätösnumerona ollut 14. sinfonia poikkeaa muista sinfonioistani siinä, että sen orkesterikokoonpano on pieni, soittimisto muodostuu vain puhallinkvintetistä ja pienehköstä jousistosta. Instrumentaalisena erikoisuutena on se, että solistisen aseman sävellyksessä saavat etniset lyömäsoittimet darabuka, djembe ja gongit. Darabuka on arabialaisessa musiikissa tavattava käsin, ilman rumpukapuloita soitettava lyömäsoitin, ja djembe on puolestaan alkuperältään afrikkalainen käsirumpu. Näiden hienojen lyömäsoittimien soittotekniikka on erittäin vaativa, ja eurooppalaisten lyömäsoittajien keskuudessa käsirumpujen soittotekniikan hallinta on alkanut yleistyä vasta aivan parina viime vuosikymmenenä. Se että halusin käyttää juuri näitä eksoottisia lyömäsoittimia (myös itämaisia gongeja) johtui siitä, että olen jossain määrin kyllästynyt länsimaiseen ns. rumpusettiin. Afrikkalai

27 PORI SINFONIETTA I-VIULU II-VIULU Ion Buinovschi, I konserttim. Marja From Kari Lilja Sirkka Jyrkänne Hanne Lund, tp. Julia Kyllönen, tp. Stefan Kavén, äj. Anton Chausovskii Anna Hoffström Beata Sibielak ALTTOVIULU Anni Tiainen-Hammo, äj. Timo Sirén Tuula Litmanen SELLO Mikko Lampila, soolosellisti Saija Jakovaara-Mäkelä, äj. Magdalena Brostek KONTRABASSO Timo Kotilainen, äj. Tomi Pietikäinen HUILU OBOE Jukka-Pekka Lehto, äj. Rauno Soinlahti Piia Maunula, äj. Timo Kettula KLARINETTI Risto Litmanen, äj. Mika Kojo FAGOTTI Antti Pakkanen, äj. Oliver Csik, äj. KÄYRÄTORVI Tuomas Ruskeepää, äj. Kalle Hassinen, tp. TRUMPETTI Tommi Kolunen, äj. Jorma Nurminen LYÖMÄSOITTIMET Olli Kivinen, patarumpujen äj.

28 LASTENKONSERTTI KEVÄT 2013 Mikä on ääni? Mistä se tulee? Minne se menee? Voiko sitä syödä? Voiko äänellä olla kaveri? Onko äänellä hampaita, voiko se purra? Miksi ääni on näkymätön? Lastenkonsertti HAPPY BIRDS DAY MOZART TORSTAI PROMENADISALI KLO MARKUS FAGERUDD, KAPELLIMESTARI Liput 10 / 6 + toimitusmaksu Lippupalvelu (1,96 /min+pvm) Porissa lippuja myyvät Sokos ja Promenadikeskus.

29 happy birds daymozart torstai promenadisali klo 18 lastenkonsertti päiväkoti ja kouluaiskonsertit keskiviikko 24.1.torstai KONSERTTIOHJELMA MM. LEOPOLD MOZARTIN LEIKKIKALUSINFONIA JA OSIA ESIMERKIKSI PROKOFJEVIN, BACHIN JA TELEMANNIN TEOKSISTA. syödä? Voiko äänellä olla kaveri? Onko äänellä hampaita, voiko se purra? Miksi ääni on näkymätön? Säveltäjä keksii ääniä jotka sopivat yhteen. Se mitä säveltäjä keksii, kutsutaan musiikiksi. Wolfgang Amadeus Mozart, jonka syntymäpäivää vietetään nyt tammikuussa, oli säveltäjä. Jo monta sataa vuotta sitten Mozart keksi ääniä jotka on niin hyviä kavereita keskenään että soittajat haluavat vielä tänä päivänä soittaa niitä. Kuvittele kuinka vanhoja äänet ovat? Ja silti ne kuulostavat aivan uusilta, kuin olisivat tänään syntyneet. Tule konserttiin kuunteleman eri - ikäisiä ääniä. Matkustamme monen vuosisadan päähän kuuntelemaan miltä silloin musiikin äänet kuulostivat. Keksitään yhdessä myös uusia ääniä, sinä ja koko yleisö! Soittajat soittavat erinäköisiä soittimia, joista tulee erikuuloisia ääniä. Kuulet mikä on huilun ja viulun ero. Ja miten niitä soitetaan. Kuunnellaan miltä kuulostaa kun soittajat improvisoivat, keksivät sillä hetkellä aivan uutta musiikkia! Lähde mukaan Musiikin Aikamatkalle! Allegro moderato A MARKUS FAGERUDD, KAPELLIMESTARI Markus Fagerudd (s. 1961) on säveltäjä, joka liikkuu musiikin eri alueilla kuin kala vedessä. Fagerudd on ihmi-senä mitä mutkattomin ja saa välittömällä olemuksellaan helposti kontaktin siihen musiikinlajiin, jonka parissa kulloinkin liikkuu. Tämä monitahoisuus on Fageruddille luontaista, mutta myös tietoinen valinta. Olisi hänen luonteensa vastaista jäykistyä ainoastaan yhden toimintaidean ympärille. Vaikka Fagerudd tunnetaan parhaiten taidemusiikin sä-veltäjänä, pitää hän tärkeänä paitsi rock-menneisyyttään myös rocktulevaisuuttaan. Lukuisien teatterimusiik-kitöidensä ohella Fagerudd on mukana mm. kiitetyssä Free Okapi -freejazzkokoonpanossa. Jazzia Fagerudd ei suoranaisesti kuitenkaan ole säveltänyt. Eri tyylilajit eivät ole Fageruddilla silti sekamelskassa. Improvisatorisen musiikin vastakohtana hänen taide-musiikkiteoksensa ovat vahvasti strukturoituja eivätkä ne sisällä aleatoriikkaa. Fagerudd ei ole myöskään var-sinaisesti musiikillinen uudistaja, futuristisia piirteitä hänen musiikissaan ei ole. Itse hän on maininnut mm. re-nessanssimusiikin kiinnostuksensa kohteeksi, muttei silti käytä siitä sitaatteja. Tyylillisesti Fagerudd liittyy vahvasti modernistiseen traditioon, mutta ilmentää musiikissaan myös hyvin monenlaisia äänenpainoja. Fagerudd on säveltänyt paljon lastenmusikaaleja ja lastenoopperoita kuten Heinähattu, Vilttitossu ja suuri Pamaus (Libretto: Sinikka ja Tiina Nopola) vuodelta 2003 ja Seitsemän koiraveljestä vuodelta Mikä on ääni? Mistä se tulee? Minne se menee? Voiko sitä

30 KEVÄT 2013 V A PA A S A R J A 1 CASTOR & POLLUX VAPAA SARJA 7.2. TORSTAI PROMENADISALI KLO JAN SÖDERBLOM, KAPELLIMESTARI ELINA VÄHÄLÄ, VIULU JEAN-PHILIPPE RAMEAU: Castor&Pollux-sarja SERGEI PROKOFJEV: Viulukonsertto nro 2 CHARLES GOUNOD: Sinfonia nro 1 Liput 20 / 15 / 6 + toimitusmaksu Lippupalvelu (1,96 /min+pvm) Porissa lippuja myyvät Sokos ja Promenadikeskus.

31 castor & pollux torstai promenadisali klo 19 vapaa sarja 1 KONSERTTIOHJELMA JEAN-PHILIPPE RAMEAU 20 Castor&Pollux - sarja Ouverture Tambourin 1&2 Menuet Passepied 1&2 Chaconne SERGEI PROKOFJEV 20 Viukukonsertto nro 2 op.63 Allegro moderato Andante assai Allegro, ben marcato VÄLIAIKA 20 MINUUTTIA CHARLES GOUNOD 29 Sinfonia nro1 D-duuri Allegro molto Allegretto moderato Scherzo, non troppo presto Finale, Adagio - allegro vivace JAN SÖDERBLOM, KAPELLIMESTARI Luonnosta ja hiljaisuudesta inspiroituva Pori Sinfoniettan kapellimestari Jan Söderblom syntyi muusikkoperheeseen Helsingissä vuonna Nykyään kapellimestarina ja viulistina työskentelevä Söderblom aloitti konsertoimisen jo viuluopintojen alkuvuosina. Varhain alkaneiden solistitehtävien lisäksi menestyksekkäät konserttimatkat Uusi Helsinki-kvartetin jäsenenä ja kiinnostus orkesterissa soittamista kohtaan loivat pohjan Söderblomin monipuoliselle ja aina uutta etsivälle uralle. Opinnot Sibelius-Akatemian kapellimestariluokalla vuosina johtivat intensiiviseen työskentelyyn suomalaisten ja ulkomaisten eturivin orkestereiden kanssa Söderblom toimi vuosina Lappeenrannan kaupunginorkesterin taiteellisena johtajana. Jan Söderblom on johtanut Tukholman kuninkaallisessa oopperassa Leôs Janá ekin Tapaus Makropulosin lisäksi kaksi kantaesitystä, Thomas Jennefeltin Sport och fritid (2005) ja yhteistyössä Norrlandsoperanin kanssa, Daniel Börtzin Svall (2006). Helsingin Juhlaviikoilla hän johti vuonna 2008 Veli- Matti Puumalan oopperan Anna Liisa paljon huomiota herättäneen kantaesityksen. Suomen kansallisoopperassa Söderblom on useiden balettiproduktioiden lisäksi johtanut Fredrik Paciuksen oopperan Kung Karls jakt. Viulistina Söderblom esiintyi ennen kapellimestariuraansa varsinkin Uusi Helsinki-kvartetissa ( Söderblom on toiminut useiden orkestereiden vierailevana konserttimestarina, sekä vierailevana jäsenenä mm. Camerata Salzburgissa ja Norjan Kamariorkesterissa. Söderblom esiintyy vuonna 2010 perustetussa triossa Marko Ylösen ja Arto Satukankaan kanssa. Aiempi Musica Fiskarsin ja Joroisten Musiikkipäivien taiteellinen johtaja Söderblom suunnittelee nykyään Rauma Festivon ohjelmaa. ELINA VÄHÄLÄ, VIULU Viulisti Elina Vähälä kuuluu suomalaisten instrumentalistien kansainväliseen kärkikaartiin. Vähälän muusikonuraa on vauhdittanut mm. voitto Young Concert Artists International Auditions -kilpailussa New Yorkissa vuonna 1999, ja New Yorkin ensikonsertistaan samana vuonna Vähälä sai loistavan arvion. Kuluvan kauden kohokohtiin kuuluvat esiintymiset Dalia Stasevskan johtaman Turun fi lharmonisen orkesterin, Jaakko Kuusiston johtaman Kuopion kaupunginorkesterin, Tania Millerin johtaman Vancouverin sinfoniaorkesterin, Jean-Marie Zeitounin johtaman Calgaryn fi lharmonisen orkesterin sekä Leonard Slatkinin johtaman Nashvillen sinfoniaorkesterin solistina. Lisäksi Vähälän esiintymiskauteen kuuluvat vierailut lukuisilla kamarimusiikkifestivaaleilla, joista esimerkkeinä ovat Spring Light Chamber Music Festival sekä Kemptenin ja Storionin festivaalit. Elina Vähälän on kantaesittänyt mm. Aulis Sallisen Kamarikonserton ja esiintyi myös John Coriglianon viulukonserton Punainen Viulu Pohjoismaiden ensiesityksen solistina. Lisäksi Jaakko Kuusiston säveltämä ja Vähälän tilaama viulukonsertto sai kantaesityksensä keväällä Vähälä on myös aktiivinen kamarimuusikko, jonka lisäksi hän on syksyllä 2009 toimintansa aloittaneen SKR:n tukeman Viuluakatemian perustajajäsen ja Karlsruhen musiikkikorkeakoulun viuluprofessori. Yhdysvalloissa syntynyt mutta Suomessa jo parivuotiaasta asunut Vähälä aloitti viulunsoiton Päijät-Hämeen konservatoriossa. Vuosien varrella häntä ovat opettaneet Kuhmon Viulukoulussa Zinaida Gilels, Ilja Grubert ja Pavel Vernikov, sekä Münchenissä Ana Chumachenco. Opintonsa Sibelius- Akatemiassa Vähälä suoritti Tuomas Haapasen johdolla. JEAN-PHILIPPE RAMEAU ( ) Castor & Pollux-sarja (1737) Jean-Philippe Rameau ( ) on 1700-luvun merkittävin ranskalaissäveltäjä Jean-Baptiste Lullyn ( ), aurinkokuningas Ludvig XIV:n hovisäveltäjän jälkeen. Rameau toimi pitkään urkurina erinäisissä provinsiaalisissa viroissa ennen kuin löi läpi Pariisissa vuonna 1733 oopperallaan Hippolyte et Aricie. Rameau pääsi säveltämään oopperaa Pariisiin vasta lähes 50-vuotiaana; taide-eliitti kiinnostui Rameausta tämän

32 julkaistua harmonian teoriaa käsittelevän kirjan Traité de l harmonie (1722). Teos auttoi Rameauta pääsemään piireihin, ja hänen musiikillinen keksintänsä vakuutti taidemesenaatti Le Riche de La Pouplinièren niin, että rahoitusta löytyi myös oopperalle. Sen myötä Rameau nousi Lullyn perinnön haastajaksi ja sai aikaan suunnattoman kiistan lullistien ja rameaunöörien välillä (ramoneur=nuohooja). Siinä missä Lullyn vanhassa barokkioopperassa melodia oli kaiken yläpuolella sointujen noudatellessa sen tahtoa, sointuteoreetikko Rameaulla musiikin ensisijainen rakennusmateriaali oli harmonia. Melodian kahleista pääseminen vapautti hänet kehittelemään musiikin tekstuurillisia ja rytmisiä puolia sekä toi joustoa musiikin rakenteisiin. Rameaun kolmas ooppera, Castor et Pollux, vuodelta 1737 oli kiistanalainen myös aiheeltaan: kaksi veljestä, Castor ja Pollux, rakastavat samaa naista, Telairaa ja sopassa on mukana toinenkin nainen, Phébé. Yksinkertaisiin rakkaustarinoihin tottuneet lullistit joutuivat nielemään monimutkaisen, jumalia, puolijumalia ja kuolevaisia koskettavan tarinan, joka sekoitti romanttista ja veljesrakkautta, ja jossa käytiin manan mailla sekä vedottiin Jupiteriin. Antiikin tarinat toki kuuluivat suureen traagiseen oopperaan, kuten myös välisoitot ja tanssinumerot, joissa Rameaun musiikin rytminen iskevyys ja orkestroinnin rikkaus pääsevät loisteliaasti esille näitä kuulemmekin nyt konserttiesityksenä. Castor et Pollux n toisella esityskierroksella 1754 ooppera auttoi ranskalaisen oopperan suurmieheksi noussutta Rameauta lyömään takaisin italialaisen oopperan eli buffonistien hyökkäyksen Pariisissa. Teos sai monta menestyksekästä esityskierrosta ennen kuin vaipui Ranskan vallankumouksen SERGEI PROKOFJEV ( ) Viulukonsertto nro 2 g-molli op. 63 (1935) Prokofjevkin lähti vallankumouksen pyörteissä ulkomaille, ensin 1918 Japanin kautta Yhdysvaltoihin, jossa hän tapasi tulevan vaimonsa, kuulun sopraanon Lina Lluberan; lisäksi ooppera Rakkaus kolmeen appelsiiniin sai menestyksekkään ensiesityksensä Chicagossa Muutoin vastaanotto oli kuitenkin ristiriitainen ja pettynyt Prokofjev suuntasi Eurooppaan. Säveltäjä sai tärkeän ystävän ja tukijan, kun Ballets Russesin johtaja Serge Diaghilev otti ohjelmistoonsa Prokofjevin baletit Ilveilijä (1915/21) ja Tuhlaajapoika ( ). Tukijoihin liittyi legendaarinen Bostonin sinfoniaorkesterin kapellimestari Sergei Koussevitzky, ja uusien sinfonioiden, oopperoiden ja pianokonserttojen myötä Prokofjev sai kuulla myös teostensa menestyksekkäistä esityksistä Neuvostoliitossa. värikkäällä orkestroinnilla, jossa teemat pukeutuvat erilaisiin karaktereihin ja sointiasuihin. Kehittelyjaksossa svengaavasti onnahtelevat rytmit vuorottelevat jännittävien orkesteritekstuurien ja solistin virtuoottisten kuviointien kanssa, kunnes pääteema palaa alulle vastakohtaisesti matalilla jousilla. Kertaus on kirjoitettu muutenkin uudestaan, ja toinen teema soi nyt intohimoisesti ja välittömästi. Aivan lopuksi pääteema kuullaan uudestaan ankaran kontrapunktisena solistin ja orkesterin vuoropuheluna. Kontrasti toisen osan (Andante assai) viattomalle italialaishenkiselle cantabileteemalle jousten pizzicato-säestyksineen on herkullisen suuri: ensimmäisen osan herättämät ristiriitaiset tunteet piileksivät yhä viattomuuden takana tilaisuuttaan odottaen. Finaalin räiskeessä (Allegro, ben marcato) nuo tunteet pääsevätkin valloilleen ja Prokofjev vyöryttää koko hullujen 20- ja 30-lukujen kulttuurisen kuvaston kabareerytmeillään ja mustalaishenkisillä hehkutuksillaan. CHARLES GOUNOD ( ) Sinfonia nro 1 D-duuri (1855) Charles-Françes Gounod oli yksi Ranskan 1800-luvun lopun merkittävimpiä säveltäjiä. Ranskalaisen musiikin lisäksi hän sai tuotantoonsa vaikutteita maan ulkopuolelta, erityisesti varhaisemmasta saksalaisesta romantiikasta. Gounod n musiikille on ominaista varma muotokäsittely. Melodisesti hänen musiikkinsa on harvoin mietiskelevää, mutta on kuitenkin herkkää. Gounod ia pidetään sekä ranskalaisen musiikkiperinteen jatkajana että uudistajana luvulla Gounod tutustui laulaja Pauline Viardot-Garcíaan, joka järjesti hänelle oopperatilauksen (Sapho), ja hän päätti jatkaa myös maallisen musiikin säveltämistä. Ooppera Lääkäri vastoin tahtoaan vakiinnutti Gounodin aseman oopperasäveltäjänä, kaksi aikaisempaa oopperaa Sapho ja La Nonne sanglante eivät menestyneet. Kansainvälistä mainetta Gounod sai oopperalla Faust (1859) Pettyneenä Saphon huonoon menestykseen Gounod vetäytyi Pyhän Augustinen luostariin ja harkitsii vakavasti toteuttavansa vanhan unelmansa, uskonnolliseen elämään astumisen. Hän kirjoitti kaksiosaisen orkesterityön Andante ja Scherzo. Se sain ensi-esityksensä Pariisissa 1855 ja sai hyvän vastaanoton. Gounoudista oli vapauttavaa kirjoittaa musiikkia ilman draaman vaatimuksia ja lisäsi teokseensa kaksi osaa tehdäkseen siitä sinfonian (nopeuttamalla hitaan osaan tempoa hän teki siitä Allegro Moderaton ). Tuloksena syntyi kaunis sinfonia klassisilla mittasuhteilla. Teoksesta löytyy hyvää huumoria, hillittyjä tunteja ja valoisaa ja selkeää orkestraatiota. Vuosien 1926 ja 1936 välillä Prokofjev kävikin useilla kiertueilla Neuvostoliitossa. Vaikka puolueen asenne oli nihkeä Prokofjev edusti samanlaista modernismia kuin kotimaansa hylännyt Stravinsky säveltäjä sai venäläisen uuden musiikin lipunkantajana yleisöltä ja kriitikoilta hyvän vastaanoton. Ennen vuoden 1936 lopullista muuttoaan takaisin Neuvostoliittoon hän sävelsi joitakin hienoimmista teoksistaan, kuten baletin Romeo ja Julia ( ) sekä Madridissa kantaesityksensä saaneen Toisen viulukonserton (1935). Konserton ensimmäinen osa (Allegro moderato) alkaa viulun esitellessä yksin osan lyyrisen kaihoisan pääteeman. Nopean scherzo-vaiheen jälkeen orkesterin välike vie valoisalle ja laulavalle, kuin mennyttä onnea nostalgoivalle toiselle teemalle. Teos soi Prokofjeville tyypilliseen tapaan hyvin sonaattimuotoa valaisevalla klassishenkisellä mutta persoonallisen

33 PORI SINFONIETTA I-VIULU II-VIULU Ion Buinovschi, I konserttim. Titel Iacovache-Pana Marja From Eri Itoh, tp. Kari Lilja Urpu Söderholm, tp. Stefan Kavén, äj. Anton Chausovskii Anna Hoffström Beata Sibielak ALTTOVIULU Anni Tiainen-Hammo, äj. Timo Sirén Tuula Litmanen SELLO Mikko Lampila, soolosellisti Saija Jakovaara-Mäkelä, äj. Magdalena Brostek KONTRABASSO Timo Kotilainen, äj. tp. Tomi Pietikäinen HUILU OBOE Jukka-Pekka Lehto, äj. Rauno Soinlahti Piia Maunula, äj. Timo Kettula KLARINETTI Risto Litmanen, äj. Mika Kojo FAGOTTI Antti Pakkanen, äj. Oliver Csik, äj. KÄYRÄTORVI Tuomas Ruskeepää, äj. Julian Leslie, tp. TRUMPETTI Tommi Kolunen, äj. Jorma Nurminen LYÖMÄSOITTIMET Olli Kivinen, patarumpujen äj.

34 KEVÄT 2013 VAPAA SARJA V A PA A S A R J A 2 BAROKKIKONSERTTI TORSTAI PROMENADISALI KLO JUKKA RAUTASALO, JOHTO JA SELLO ANTONIO VIVALDI: Concerto d-molli Madrigalesco RV 129 J.S. BACH: Ein musikalisches Opher, soitinnus Jukka-Pekka Lehto C.P.E. BACH: Sellokonsertto A-duuri Wq 172 G.F HÄNDEL: Concerto grosso op.6 nro 7 HWV 235 Liput 20 / 15 / 6 + toimitusmaksu Lippupalvelu (1,96 /min+pvm) Porissa lippuja myyvät Sokos ja Promenadikeskus.

35 barokkikonsertti torstai promenadisali klo 19 vapaa sarja 2 KONSERTTIOHJELMA ANTONIO VIVALDI 7 Concerto d-molli Madrigalesco Rv 129 Adagio Allegro Adagio Allegro molto moderato J.S.BACH 35 Ein musikalisches Opher, soitinnus Jukka-Pekka Lehto Ricercaret 3 A Kaanonit Triosonaatti osa 1 Largo Ricercaret 6 A VÄLIAIKA 20 MINUUTTIA C.P.E BACH 20 Sellokonsertto A-duuri Wq 172 Allegro Largo mesto Allegro assai G.F. HÄNDEL 7 Concerto grosso op. 6 nro 7 HWV 325 Largo Largo e piano Andante Hornpipe JUKKA RAUTASALO, johto ja sello Jukka Rautasalo (s.1966) aloitti sellonsoiton opinnot Helsingin Konservatoriossa Kai Leinosen johdolla vuonna Jo nuoruudessa virinnyt ennakkoluuloton kiinnostus klassisen musiikkigenren moniin eri osa-alueisiin on vaikuttanut vahvasti Jukka Rautasalon toimintaan muusikkona. Hän on perehtynyt syvällisesti moneen ja 1700-luvun musiikkityyliin, mutta toisaalta myös aivan uusimpien sävellysten vielä avaamattomat mysteerit kiehtovat häntä. Näinpä ei ole ihme, että musiikin esittäminen on kuljettanut Rautasaloa moneen eri suuntaan. Maantieteellisesti tämä tarkoittaa esiintymisiä eri puolilla Eurooppaa ja hiukan kauempanakin - unohtamatta RSOn historiallista matkaa Beniniin Afrikassa! Työssä monta suuntaa tarkoittaa perehtymistä pääsoittimen sellon lisäksi gamban soittamiseen ja orkesterinjohtoon. Monta erilaista roolia onkin tullut hänelle tutuksi. RSOssa orkesterisoittajana, kamarimuusikkona pienissä ja suurissa yhtyeissä mm. Avanti!ssa ja monilla kesäjuhlilla. Solistina ja kapellimestarina hänet on nähty useiden suomalaisten kaupunginorkestereiden vieraana. Viimeksi mainitussa roolissa hän toimi myös Kuudennen Kerroksen Orkesterin (nyk. Suomalainen barokkiorkesteri) taiteellisena johtajana kolmivuotiskauden Hänen johdollaan orkesteri alkoi laajamittaisesti esittää klassisminajan orkesterimusiikkia periodisoittimin ensimmäisenä Suomessa. Orkesteri teki Rautasalon johdolla myös kaksi levytystä. Erityistä huomiota Rautasalon toiminnassa saa suuren määrän hienoa kamarimusiikkia säveltänyt sellistisäveltäjä Luigi Boccherini, jonka sellosonaatteja hän on levyttänyt AL- BA-levymerkille. TERVETULOA KONSERTTIIN Venetsialainen Antonio Vivaldi ( ) lienee tunnetuimpia muusikoita kautta aikojen. Nykyään hänet tunnetaan ennen kaikkea neljän vuodenajan mukaan nimettyjen viulukonserttojen (op. 8) säveltäjänä, mutta on hän säveltänyt muutakin. Omana aikanaan hän nousi kansainväliseen maineeseen, kun Amsterdamissa vuonna 1711 julkaistiin hänen ensimmäinen konserttokokoelmansa op. 3 l Estro armonico. Siihen sisältyvät konsertot olivat aikalaisten mielestä paitsi puhuttelevaa musiikkia myös musiikillisia muotoja uudistavaa keksintää. Näin ajatteli myös Johann Sebastian Bach ( ), joka tutustui kokoelmaan varsin pian sen julkaisemisen jälkeen ja teki konsertoista sovituksia uruille ja soitinyhtyeille. Hänen sanotaan jopa todennen, että Vivaldilta hän oppi musiikillisen ajattelun taidon. Edeltävän sukupolven keksintö oli ollut sonaatti ja sen pohjalta muotoutunut concerto grosso, jossa sooloryhmä ja orkesteri sekä vuorotellen että yhdessä musisoivat seuraten samaa musiikillista ajatusta. Vivaldin uudenlaisessa konsertossa oli näyttämö yhden taiturin temmellyskenttä, johon lavastuksen ja kehykset luo orkesteri alku- ja loppusoitoillaan, sekä soolojen väleihin sijoitetuilla välikommenteillaan. Arcangelo Corellin ( ) kehittämä concerto grosso tuli päätepisteeseensä 1739 Georg Friedrich Händelin ( ) kokoelmassa op. 6, mutta Vivaldin jalostama soolokonsertto on monien erilaisten muodonmuutosten kautta elinvoimainen yhä edelleen. Soolokonsertosta tuli 1700-luvun loppupuolella levinneen yksilökeskeisen maailmankuvan musiikillinen ilmentymä, joka 1800-luvulla muuttui myyttisen taiteilijaneron ihailuun keskittyneeksi rituaaliksi. Vaikka Vivaldi oli koulutukseltaan pappi, muodostaa kirkkomusiikki hänen tuotannostaan melko pienen osan. Hän oli paitsi musiikinopettaja tyttöjen orpokodissa myös merkittävä hahmo oopperatuottajana. Tämä tarkoitti osittain myös oopperoiden säveltämistä, mutta kuten tuolloin oli tapana, koostuivat oopperat yleensä monen eri säveltäjän kirjoittamista aarioista, joita laulajat kuljettivat mukanaan produktiosta toiseen. Vivaldilta tunnetaan noin neljänkymmenen oopperan verran musiikkia oopperoihin. Tänään esitettävä lyhyt kappale Vivaldilta Konsertto RV129 ei ole muotonsa puolesta konsertto lainkaan vaan puhdasta kirkkomusiikkia. Sen musiikki on kokonaisuudessaan aiemmin muihin yhteyksiin sävellettyä kuoropolyfoniaa ja peräisin

36 kahdesta kirkkomusiikkiteoksesta, jotka ovat Kyrie RV 587 ja Magnifi cat RV610. Kierrättäminen oli 1700-luvun säveltäjillä yleinen työtapa, jota käyttivät sekä tunnetut että tuntemattomat tekijät, eikä sitä pidetty erityisen arveluttavana. Olihan sävellyksen elinkaarikin tuolloin varsin erilainen eli yleensä vain yhden esityksen mittainen. Jos samaa musiikkia esitettiin uusiokäyttämällä kahdesti kahdessa eri kappaleessa, ei säveltäjää voine pitää erityisen laiskana. Illan ainoa oikea konsertto kuullaan väliajan jälkeen. Sen on säveltänyt Johann Sebastian Bachin säveltäjäpojista nykyään tunnetuin eli Carl Philipp Emanuel ( ). Kappale tunnetaan kolmena eri versiona, joissa soolosoittimina toimii joko cembalo, huilu tai sello. Carl Philipp Emanuelin sävelkieli on kautta hänen tuotantonsa omintakeinen ja poikkeaa sekä esikuvien että aikalaissäveltäjien musiikista merkittävästi. Hänen musiikillisesta tyylistään käytetään nimitystä empfi ndsamer stil, joka viittaa musiikin vahvaan tunneilmaisuun. Sekä pohjoissaksalainen empfi ndsamer stil että sen ranskalainen vastine sensibilité olivat rationaalisen valistuksen vastareaktioita. Nämä 1700-luvun loppupuolen taidesuuntaukset sisältävät jo elementtejä, jotka tulivat laajemmin tunnetuiksi romantiikan aikakaudella. Yksilön tunnekokemuksen nostaminen taideteoksen keskeiseksi sisällöksi olisi luokkayhteiskunnan normien mukaan ollut sopimatonta, mutta juuri tätä yleisö on halunnut taide- elämykseltä 1700-luvun lopun yhteiskunnallisten ja henkisten vallankumousten jälkeen. Toimiessaan Berliinissä Fredrik Suuren hovissa cembalistina Carl Philipp Emanuel ei juurikaan saanut työnantajaltaan tunnustusta säveltäjänä. Kuningas oli valistuksen ja rationaalisuuden läpitunkema eikä kovin empaattinen henkilö. Berliinin Bachista tulikin vuonna 1768 Hampurin Bach, kun kummisetä Georg Philipp Telemann ( ) kuoli ja Carl Philipp Emanuel sai hänen työpaikkansa kaupungin johtavana kirkkomuusikkona. Hallessa syntynyt Georg Friedrich Händel vietti hyvin toisenlaisen elämän kuin samana vuonna Eisenachissa syntynyt maanmiehensä Johann Sebastian Bach. Bachin opintomatka ulottui pisimmillään kotikonnuilta Thüringenista jalkaisin Lübeckiin, mutta Händel asui nuoruudessaan useita vuosia Italiassa musiikinopiskelijana ja -ammattilaisena. Bachin ura eteni suvun esikuvien tapaan lähiseudun hovien ja kirkkojen muusikkona päätyen Leipzigiin, jossa hän uurasti kirkkomuusikkona ja collegium musicum-seuran konserttien järjestäjänä elämänsä loppuun asti. Lisäksi hänellä oli vastuullaan paitsi latinakoulun oppilaat myös suuri perhe. Händelillä ei ollut kumpaakaan. Italiassa Händel värvättiin muusikoksi Hannoverin vaaliruhtinaan palvelukseen 1710-luvun alussa. Saavuttuaan Hannoveriin hän pyysi välittömästi vapaata työstään tehdäkseen matkan Lontooseen. Lähdettyään toista kertaa Lontooseen pari vuotta myöhemmin hän ei enää palannut eroanomusta hän ei muistanut lähettää. Tilanne ei olisi ollut kovin tukala ellei olisi käynyt niin, että Hannoverin vaaliruhtinaasta tuli vuonna 1714 Englannin kuningas Yrjö I. Onneksi hovissa kuninkaan kamariherrana toimi Händelin ihailija, joka ryhtyi sovittelemaan Händelin ja kuninkaan välejä. Sopu syntyi, kun kuninkaan veneretkeä Thames-joella säesti Händelin sarja orkesterille, joka nykyään tunnetaan säveltäjän Vesimusiikki-sarjana. Händelin menestys Lontoossa oli oopperan ansiota tai pikemminkin sen ansiota, että oopperaa ei Lontoossa ollut. Englannissa oli pitkä ja suurenmoinen perinne puheteatteripuolella, mutta oopperaperinnettä ei siellä ollut. Näinpä Händel löysi saapuessaan markkinaraon, jonka täyttämiseen hänellä oli keinot. Italiassa omaksuttu oopperasäveltämisen taito ja hyvä bisnesvainu kantoivat niin pitkälle, että hänestä tuli paitsi kuuluisa ja rikas niin myös englantilaisten kansallissäveltäjä luvun loppupuolella hän totesi oopperasäveltämisen käyneen kannattamattomaksi ja ryhtyi sen sijaan säveltämään oratorioita. Kirkollisten spektaakkeleiden suosio jatkui vielä säveltäjän kuoleman jälkeen ja 1800-luvulla englantilaisten heräävää kansallistunnetta vahvistivat Händelin oratorioiden megalomaanisen suurimuotoiset esitykset. Oratorioiden väliaikaviihteeksi Händel sävelsi ensin urkukonserttoja, mutta sittemmin myös 12 Concerto grossoa op.6, jotka julkaistiin nuottivihkoina vuonna Tänään esitettävä konsertto nro 7 on sikäli poikkeuksellinen sävellystyyppinsä edustaja, että siinä ei ole tavanomaista kahden viulun ja sellon muodostamaa sooloyhtyettä lainkaan. Johann Sebastian Bach yritti järjestää tapaamista säveltäjäkollega Händelin kanssa pariinkin otteeseen, mutta jälkimmäinen ei ollut tapaamiseen halukas. Muuan yhteinen kokemus näillä herroilla vanhuuden päivinä kuitenkin oli: molempien näköongelmia yritti helpottaa mies nimeltä John Taylor. Händel sokeutui hänen toimenpiteidensä johdosta lopullisesti. Leipzigissa kahden Taylorin silmäleikkauksen seurauksena myös Bachin näki entistä heikommin, mutta sen lisäksi myös hänen fyysinen kuntonsa dramaattisesti huononi ja hoito saattoi jopa nopeuttaa hänen pian seurannutta kuolemaansa. Jukka Rautasalo JOHANN SEBASTIAN BACH ( ) Ein musikalisches Opher, soitinnus Jukka-Pekka Lehto Musikalisches Opfer, musiikillinen uhrilahja, on Bachin teoksista yksi erikoisimpia muotonsa ja rakenteensa puolesta. Koko teos koostuu kahdesta ricercaresta, suuresta triosonaatista ja kymmenestä kaanonista, jotka on lisäksi jaettu kolmeen eri ryhmään tyylinsä mukaan. Teoksen osien esittämisjärjestyksestä ei voida sanoa mitään lopullista, sillä sen ensimmäinen painos syyskuun lopulta 1747 on jaettu kolmeen eri osaan: 1. Ricercaret, 2. Triosonaatti ja 3. Kaanonit. Voidaan arvella, että Bach ei ehkä ole tarkoittanut koko teosta jollain määrätyllä tavalla esitettäväksi. Kokonaisuus on ehkä jonkinlainen omakuva ja tutkielma Bachista kosketinsoittajana, kapellimestarina ja kontrapunktin suvereenina hallitsijana. Uhrilahjan syntyhistoria tunnetaan tarkasti. Bach vieraili Preussin kuninkaan Frederik II:n hovissa toukokuussa Hänen poikansa Carl Philipp Emanuel toimi tuolloin kuninkaan palveluksessa cembalistina. Bach improvisoi kuninkaan antamasta teemasta kolmiäänisen fuugan ja sävelsi myöhemmin muut osat, erityislahjana kuninkaalle triosonaatin huilulle, viululle ja basso continuolle. Olihan Frederik II harrastajahuilisti, joka esiintyi itse hovissaan muusikkona lähes joka ilta ja piti huilun mukana sotaretkillä leiriolosuhteissakin. Kuninkaan antama teema, Thema Regium on koko teoksen läpi kantava aihe, jota käsitellään sellaisenaan sekä muunneltuna eri karaktäärein rakennetuissa osissa. Ricercarien alkuun Bach kirjoitti: Regis Iussu Cantio Et Reliqua Canonica Arte Resoluta, vapaasti suomennettuna Kuninkaan määräyksestä melodialla ja tauoilla täytetty kaanonin taide. Latinankielisten sanojen alkukirjaimet muodostavat sanan RICERCAR. 1.Kaanon on täysin sama takaperin luettuna (cancer= rapu). 2. Kaanon on alun perin kahdelle viululle kirjoitettu unisonokaanon, jossa soittimet toistavat täsmälleen samaa teemaa. Tällaisesta kaanonista on hyvä esimerkki laulu Jaakko kulta, jota voidaan esittää neliäänisenä kaanonina. 3. Kaanonissa Thema Regiumin alla liikkuvat äänet kulkevat peilikuvana toisiinsa nähden. 4. Kaanoniin Bach on lisännyt:

37 Nobulis crescentibus crescat Fortuna Regis, kasvavin pikkunuotein kasvakoon kuninkaan onni. Tällä hän viittaa fagotin nopeihin nuottiarvoihin, jotka lisääntyvät säkeen loppua kohti. Alttosaksofoni soittaa harvennetun(per augmentatioem) variaation pääteemasta. 5.Kaanon on ehkä hämmästyttävin kaikista. Siinä kuin vaivihkaa Bach kohottaa sävellajia kokoaskeleen kahdeksan tahdin välein. Sävellajien läpi (per tonos) etenevään osaan mestari kirjoitti: Ascendenteque Modulationae ascendat Gloria regis, nousevin modulaatioin nouskoon kuninkaan kunnia. 6. Kaanon on nimeltään Kanoninen fuuga, jossa liikkuva epätemaattinen bassoääni viittaa tyylillisesti Bachin instrumentaalimusiikkiin, esimerkiksi Brandenburgilaisiin konserttoihin. 7. Kaanon on taas pääteeman ylle ja alle rakennettu päättymätön oktaavikaanon. 8., samoin päättymättömäksi nimetty Kaanon on tyyliltään erilainen. Sen bassoääni on varustettu kenraalibassomerkein, eli se vaatisi sointuja tuottavan säestyssoittimen. Tässä sovituksessa tuo harmonia on unohdettu ja kaanon riisuttu kolmiääniseksi. Kaanonit 9. ja 10. on varustettu lisämerkinnällä Quaerendo invenietis, etsikää, niin löydätte. Vuorisaarnaan viittaava lisäys kertoo kaanonien olevan arvoituksia, joiden alkuperäisessä nuotissa(yksi rivi, kaksi nuottiavainta!) esittäjän on ollut löydettävä eri äänet ja niiden aloituskohdat. Orkestraation tekijällä on ollut käytössä Christoph Wolffi n editoima Opferin partituuri, jossa kaikki kaanonit on suoritettu paperille. Jo työn lähtökohdassa oli selvillä, että Pori Sinfonietan puhaltajille sovitettuna nämä teokset eivät olisi voineet tarjota barokin ajan sointimaailmaa lähelläkään olevaa tulosta. Siksi tehostin nykyaikaistamista valitsemalla kokoonpanoon klarinettien lisäksi vielä lisää Bachin aikana olemassa olemattomia soittimia (saksofoni, bassoklarinetti, marimba). Samalla keinolla pystyin erottelemaan enemmän kaanonien karaktäärejä. Mielestäni Bachin musiikki kestää tällaisen epäautenttisen käsittelyn hämmästyttävän hyvin. Lopuksi on todettava, että Uhrilahjan sydän on kuitenkin triosonaatti, jota tässä esityksessä ei valitettavasti kuulla. Sen sovittaminen puhaltimille olisi ollut käytännössä mahdoton tehtävä. Ehkä kuitenkin jonain päivänä sekin on ohjelmassa, kukaties jollain tavalla modernisoituna Mikäli musikalisches Opfer kiinnostaa kuulijaa enemmänkin kuin kuunneltuna, suosittelen aineistoksi em. Wolffi n editoimaa nuottilaitosta (Bärenreiter, TP 198) ja saksankielisiä Wikipedia-nettisivuja. PORI SINFONIETTA I-VIULU II-VIULU Ion Buinovschi, I konserttim. Johanna Franzon, II konserttim. Marja From Titel Iacovache-Pana Kari Lilja Sirkka Jyrkänne Stefan Kavén, äj. Anton Chausovskii Anna Hoffström Beata Sibielak ALTTOVIULU Anni Tiainen-Hammo, äj. Timo Sirén Tuula Litmanen SELLO Mikko Lampila, soolosellisti Saija Jakovaara-Mäkelä, äj. Magdalena Brostek KONTRABASSO Timo Kotilainen, äj. LUUTTU JA BAROKKIKITARA Eero Palviainen, äj. HUILU OBOE Jukka-Pekka Lehto, äj. Rauno Soinlahti Piia Maunula, äj. Timo Kettula KLARINETTI Risto Litmanen, äj. Mika Kojo FAGOTTI Antti Pakkanen, äj. Oliver Csik, äj. KÄYRÄTORVI Vesa Ania, äj. tp. Olavi Kallasjoki, tp. TRUMPETTI Tommi Kolunen, äj. Jorma Nurminen LYÖMÄSOITTIMET Olli Kivinen, patarumpujen äj. SINFONIET

38 K A M A R I M U S I I K K I S A R J A KAMARI KAMARIMUSIIKKISARJA slaavilaista romantiikkaa 12.1.LAUANTAI PORIN RAATIHUONE KLO 15 / LIPUT 10 OVELTA ZOLTÁN KODÁLY: Duo viululle ja sellolle op. 7 JOHANNES BRAHMS: Klarinettikvintetto h-molli op. 115 Ikuiset kakkoset 2.3.LAUANTAI PORIN TAIDEMUSEO KLO 15 / TAIDEMUSEON SISÄÄNPÄÄSYMAKSU GEORG PHILIPP TELEMANN: Konsertto neljälle viululle No.3 IKUISET KAKKOSET Ole Bull - Adagio, Fritz Kreisler - Preludium & Allegro. Pjotr Tchaikovski - Canzonetta, Pablo de Sarasate - Tarantella CHARLES DANCLA: 3 Pieces Op. 178 WITOLD LUTOSLAWSKI: 4 Silesian Melodies kahvikonsertti 21.3.TORSTAI PORIN RAATIHUONE KLO 13 / MAKSUTON KONSERTTI ON OSA SENIORIVIIKON OHJELMAA JEAN SIBELIUS: Impromptu FELIX MENDELSSOHN: Oktetto Es-duuri op. 20 MUISTOJA firenzestä 6.4.LAUANTAI PORIN TAIDEMUSEO KLO 15 / TAIDEMUSEON SISÄÄNPÄÄSYMAKSU PJOTR TSHAIKOVSKI: Jousisekstetto d-molli Souvenir de Florence op. 70 W. A. MOZART: Huilukvartetto D-duuri KV 285 tutustu pori sinfoniettan kevään 2013 konsertteihin osoitteessa KEVÄT 2013 KAMARIMUSIIKKI IKUISET KAKKOSET 2.3.LAUANTAI PORIN TAIDEMUSEO KLO 15 SARJA STEFAN KAVÉN, VIULU ANTON CHAUSOVSKII, VIULU ANNA HOFFSTRÖM, VIULU BEATA SIBIELAK, VIULU

39 KONSERTIN OHJELMA GEORG PHILIPP TELEMANN Konsertto neljälle viululle No.3 I Grave II Allegro III Largo e staccato IV Allegro IKUISET KAKKOSET Ole Bull - Adagio Fritz Kreisler - Preludium & Allegro Pjotr Tchaikovski - Canzonetta Pablo de Sarasate - Tarantella CHARLES DANCLA 3 Pieces Op. 178 Departure Arrival The Return WITOLD LUTOSLAWSKI 4 Silesian Melodies Flirting The Grove A Gander The Schoolmaster KEVÄT 2013 STEFAN KAVÉN II - Viulun äänenjohtaja ANTON CHAUSOVSKII II - Viulun varaäänenjohtaja ANNA HOFFSTRÖM BEATA SIBIELAK

40 KEVÄT 2013 LUMOTUT OKARINOT - GYÖRGY LIGETI 90V TORSTAI PROMENADISALI KLO PERINTEINEN SARJA JUKKA IISAKKILA, KAPELLIMESTARI CHRISTINA ÅSTRAND, VIULU LUDWIG VAN BEETHOVEN: Sinfonia nro 10; 1 osa GYÖRGY LIGETI: Viulukonsertto LUDWIG VAN BEETHOVEN: Sinfonia nro 1 Liput 20 / 15 / 6 + toimitusmaksu Lippupalvelu (1,96 /min+pvm) Porissa lippuja myyvät Sokos ja Promenadikeskus.

41 lumotut okarinot -györgy ligeti 90 vuotta torstai promenadisali klo 19 perinteinen sarja 2 KONSERTTIOHJELMA LUDWIG VAN BEETHOVEN 19 Sinfonia nro 10; osa 1 Andante Allegro Andante GYÖRGY LIGETI 28 Viulukonsertto Praeludium Aria, Hoquetus, Choral Intermezzo Passacaglia Appassionato VÄLIAIKA 20 MINUUTTIA LUDWIG VAN BEETHOVEN 25 Sinfonia nro 1 op. 21 Adagio molto- allegro con brio Andante cantabile con moto Menuetto, allegro molto e vivace Finale, Adagio-allegro molto JUKKA IISAKKILA,kapellimestari Jukka Iisakkila on johtanut useita suomalaisia sekä skandinaavisia orkestereita. Ruotsissa hän on työskennellyt menestyksekkäästi Ruotsin Radion, Malmön, Helsingborgin, Gävlen sinfoniaorkesterin ja KammarensembleN kapellimestarina. Iisakkila on johtanut menestyksekkäästi Tanskassa Odensen sinfoniaorkesteria sekä Tanskan radion sinfoniaorkesteria (DNRSO). Vierailuohjelmassa ovat olleet myös Kanadassa Ottawan National Arts Centre-orkesteri, NASH-ensemble ja BBC:n Filharmonikot Englannissa. Jukka Iisakkila toimi Pori Sinfoniettan kapellimestarina ja taiteellisena johtajana vuodesta 2006 vuoteen Iisakkila on myös Sääksmäki Soi! musiikkifestivaalin taiteellinen johtaja. Kotimaassa Iisakkila on johtanut mm. Helsingin kaupunginorkesteria, Tapiola Sinfoniettaa, Avanti! orkesteria, Turun Filharmonista orkesteria, Tampere Filharmoniaa, Oulu Sinfoniaa, Jyväskylä Sinfoniaa ja useita muita orkestereita. Iisakkila on myös johtanut mm. Ranskassa, Hollannissa ja Unkarissa. Tulevina kausina Iisakkilan ovat kutsuneet vierailijaksi mm. Helsingin kaupunginorkesteri, Tapiola Sinfonietta Tampere Filharmonia, Avanti! orkesteri, Kuopion kaupunginorkesteri ja Pohjoismaista Tanskan ja Ruotsin merkittävimmät orkesterit, joista vakituisena Tanskan radion kansallinen kamariorkesteri (DNRCO) sekä NorrlandsOpera. Vierailuihin kuuluvat mm. Sveitsissä Baselin kamariorkesteri sekä Valencian orkesteri Espanjassa, ja Orchestre dell Arena di Verona Italiassa. Oopperakirjallisuuden alalla Iisakkila on johtanut mm. B.A.Zimmermannin Die Soldaten, Luigi Dallapiccolan Il Priginiero, Tchaikovskin Jevgeni Onegin, Mozartin Don Giovanni, Ryöstö Seraljista, Alban Bergin Wozzeck sekä Ilkka Kuusiston Isänmaan tyttäret. Tulevia produktioita ovat myös Bergin Wozzeck ja Donizettin Don Pasquale. Jukka Iisakkila voitti ensimmäisen palkinnon Helsingborgin kapellimestarikilpailussa vuonna 2002 ja kolmannen palkinnon Jorma Panulan kapellimestarikilpailussa vuonna Iisakkila palkittiin vuonna 2006 Ruotsin kuninkaallisen musiikkiakatemian kapellimestaripalkinnolla. Jukka Iisakkila on valmistunut Tukholman kuninkaallisen musiikkikorkeakoulun orkesterinjohdon diplomiluokalta opettajanaan prof. Jorma Panula. Jorma Panulan ohella Iisakkilan tärkeimmät opettajat ovat olleet Esa-Pekka Salonen ja Alan Gilbert. Iisakkila on valmistunut lyömäsoittajaksi Tanskan kuninkaallisesta musiikkiakatemiasta ja filosofian maisteriksi Jyväskylän yliopistosta pää-aineenaan musiikkitiede. Hän on opiskellut myös kontrabasson ja pianonsoittoa. Opintojaan hän on täydentänyt mm. György Kúrtagin ja Peter Eötvösin sävellyksen mestarikursseilla. CHRISTINA ÅSTRAND,viulu Christina Åstrand aloitti viulunsoiton ollessaan 4-vuotias. Hän aloitti opinnot professori Tutter Givskovin johdolla Tanskan kuninkaallisessa konservatoriossa vuonna 1983 yhtenä kaikkien aikojen nuorimmista oppilaista. Hän jatkoi opintojaan Pariisissa professori Gerard Pouletin johdolla ja suoritti solistidiblomin vuonna Åstrand on yksi pohjoismaiden huomattavimmista viulisteista. Hänen urallaan tapahtui suuri käänne kun hän, hyvin lyhyellä varoitusajalla, esitti Sofia Gubaidulinan konserton Offertorium vuonna Nykyään hän vierailee säännöllisesti johtavien pohjoismaisten orkesterien solistina, esittäen aina oman persoonallisen tulkintansa. Åstrand soittaa myös mielellään kamarimusiikkia. Christina Åstrandin repertuaari on erittäin monipuolinen ulottuen klassisista konsertoista kaikkein nykyaikaisimpiin teoksiin viululle ja orkesterille. Useat tanskalaiset säveltäjät ovat omistaneet sävellyksiään hänelle. Åstrand on yksi harvoista viulisteista, jotka esittävät György Ligetin viulukonserttoa. Hänen Ligetin ja Per Nørgårdin viulukonserttojen levytyksensä Tanskan Radion sinfoniaorkesterin kanssa voitti Diapason d Or- tunnustuspalkinnon vuonna Tanskalainen musiikki on suuressa roolissa Christina Åstrandin repertuaarissa. Hänen tavoitteenaan on tehdä tanskalaista musiikkia yhä tunnetummaksi maan rajojen ulkopuolella levy-

42 tyksiensä ja repertuaarinsa avulla. Åstrand on levyttänyt useita tanskalaisia viulukonserttoja ja keväällä 2009 hän julkaisi levyn, joka sisältää tanskalaisten N.W. Gaden, Lange-Müllerin ja Rued Langgaardin sävellyksiä John Storgårdsin johtamana. Viimeisin levytys on yhteistyöproduktio viime vuodelta pianisti Per Salon kanssa. Levyllä duo tulkitsee Ravelin, Blochin ja Janacekin viulusonaatteja. Christina Åstrand on palkittu Tanskassa lukuisilla palkinnoilla ja tunnustuksilla. Näistä esimerkkinä The Artist Prize of the Danish Music Critics. Åstrand oli vain 22-vuotias kun hänet nimitettiin Tanskan Radion sinfoniaorkesterin ensimmäiseksi konserttimestariksi. Hän on tässä asemassa edelleen. Åstrand soittaa vuoden 1705 Stradivarius-viululla. LUDWIG VAN BEETHOVEN ( ) Sinfonia nro 10; osa 1 arr. Barry Cooper Ennen viimeistä, Yhdeksättä sinfoniaansa, Ludwig van Beethoven ( ) ei ollut kymmeneen vuoteen työskennellyt sinfonian parissa. Vuosien aikana hän sävelsi muutenkin vähän, osin terveysongelmien erityisesti kuuroutumisen osin vuonna 1815 kuolleen veljensä Caspar Carlin pojan Karlin huoltajuutta koskeneen riidan vuoksi. Beethovenin sävellysaktiivisuus kuitenkin kasvoi taas vuoden 1818 tienoilla ja suuria teoksia alkoi syntyä. Syitä tähän voidaan vain arvella; ehkäpä Beethovenilla ei ollut muuta kuin sävellystyönsä. Pianosonaattien, kuten Hammerklavier-sonaatin (1816) ja Arkkipiispa Rudolphin kruunajaisiin alun perin tarkoitetun Missa Solemniksen ( ) jälkeen hän suunnitteli yhtäaikaisesti peräti kahta sinfoniaa samaan tapaan kuin viidennen ja kuudennen sinfonian kanssa vuosina Beethovenin myöhäiseen sävellystyyliin kuului elimellisesti luonnosteleminen ja sävellysten kutominen omaperäisen va-riaatiotekniikan avulla. Beethovenin viimeinen, eli Yhdeksäs sinfonia, d-molli syntyi vuosina näistä luonnoksista, mutta samanaikaisesti syntyi luonnoksia myös toiseen, Es-duuri- tai c- molli-sinfoniaan. Jo säveltäjän viimeisinä vuosina kuultiin huhuja Kymmenennestä sinfoniasta, mutta teos säilyi pitkään pelkkänä myyttinä. Vasta 1980-luvulla tutkijat alkoivat pohtia Yhdeksännestä sinfoniasta ylijääneiden, mutta yhteenkuuluvilta vaikuttavien luonnosten yhteyttä Kymmenenteen. Apuna oli muun muassa Beethovenin ystävän, Karl Holzin aikalaiskuvaus teoksesta, jota Holz oli kuullut säveltäjän soittavan pianolla, ja jossa hellää Es-duurijohdantoa seurasi voimallinen c-molli-allegro. Musikologi ja Beethoven-tutkija Barry Cooper päättikin tarttua työhön, ja koota olemassa olevista, yli 200 tahdista teoksen ensimmäisen osan. Seuraamalla Beethovenin tyyliä Cooper sävelsi lopulta 531 tahtia musiikkia. Vaikka ilmeisen aitojen ja beethoveniaanisten melodioiden lisäksi myös soinnutus, orkestrointi, siirtymät sekä kokonaismuoto muistuttavat (hieman varhaisempaa) Beethovenia, on muistettava, että suurimmalta osin ne ovat Cooperin, eivät Beethovenin mielikuvituksen tuotetta. Uusioteos sai kantaesityksensä Liverpoolin kuninkaallisen filharmonisen orkesterin konsertissa vuonna T GYÖRGY LIGETI ( ) Viulukonsertto (1990/92) Opiskeltuaan Toisen maailmansodan jälkeen Liszt-akatemiassa Budapestissä, unkarilainen György Ligeti ( ) jätti synnyinmaansa vuoden 1956 kansannousun jälkimainingeissa. Tie kävi Wienin kautta töihin Kölniin Länsi- Saksan Radion elektronisen musiikin studioon ja Länsi-Euroopan avantgarden eturivin säveltäjien, Karlheinz Stockhausenin, Mauricio Kagelin ja Pierre Boulezin oppiin. Ligeti toimi itse opettajana ensin Darmstadtin kesäkursseilla, sitten Tukholman Kuninkaallisessa Musiikkiakatemiassa, Berliinissä, Kalifornian Stanfordin yliopistossa ja viimein Hampurin Musiikkikorkeakoulussa aina vuoteen 1989 saakka. Säveltäjänä hänestä tuli yksi 1900-luvun merkittävimmistä, ylistetyimmistä ja palkituimmista sekä nykysäveltäjiemme suurimmista esikuvista, jonka teokset ovat vakiinnuttaneet paikkansa paitsi konserttiohjelmissa, myös populäärikulttuurissa Hollywoodia myöten. Soinnin, värien, muodon ja materian yhteenpunojana Ligeti on eittämättä yksi suurimmista; hänen puolen vuosisadan mittaiseen säveltäjänuraansa mahtuu kuitenkin hyvin moni-ilmeisiä teoksia, ja niinpä Ligetin tyyliä on vaikeaa sovittaa johonkin tiettyyn muottiin. Konsertto viululle ja orkesterille (1990/92) on hyvä esimerkki hänen monipuolisuudestaan. Unkarilaisiin kansanmusiikkivihjauksiin ja bulgarialaisiin tanssirytmeihin sekoittuu viittauksia keskiaikaiseen sekä renessanssimusiikkiin hitaan ja lempeän, kulmikkaan ja vimmaisen ilmaisun punoutuessa ihmeellisten sointiyhdistelmien ja mikrotonaalisuuden verkkoon humoristisuutta väistämättä. Ligeti sävelsi teoksen saksalaiselle viulistille Saschko Gawriloffille, joka kantaesitti teoksen niin alkuperäisessä kolmiosaisessa muodossaan vuonna 1990 kuin viisiosaiseksi muokatun lopullisen version vuonna Yleensä improvisatorisia jaksoja teoksissaan välttänyt Ligeti antaa konserton viimeisessä osassa klassismin hengessä esittäjälle vapaat kädet improvisoida kadenssin; yleensä siinä kuitenkin kuullaan Gawriloffin laatima kadenssi, jonka tämä sovitti teoksen ensimmäisestä versiosta ylijääneestä materiaalista. LUDWIG VAN BEETHOVEN ( ) Sinfonia nro 1 C-duuri op. 21 (1800) Tämä sinfonia sai ensiesityksensä Beethovenin itsensä järjestämässä konsertissa, jonka ohjelma ei ollut mitenkään turhan vaatimaton. Ohjelmassa oli sinfonian lisäksi pianokonsertto, tuore septetto op.20, Mozartin sinfonia ja vielä osia Haydnin oratoriosta Luominen. Kaupanpäälle säveltäjä vielä improvisoi pianolla. Sinfonia sai sangen varauksellisen vastaanoton, sitä pidettiin omituisena ja vaikeana esittää. Kriittisin äänensävyin ihmeteltiin puhaltimien korostunutta asemaa ja oudoksuttiin myös patarumpujen käyttöä jollekin tuli mieleen sotilassoittokunta. Teoksessa on mukana vanhaa ja uutta: osin on muistumia Haydnin ja Mozartin hienostuneesta tematiikasta, kolmas osa on vielä nimeltään menuetti, mutta enteilee jo tulevien sinfonioiden scherzoja. Uutta oli teoksen alku väärässä sävellajissa, ensimmäiset soinnut ovat F-duurissa. Nykyistä kuulijaa se ei enää hätkäytä, mutta aikanaan se oli vallankumouksellista. Beethovenin sinfoniat ovat orkesterikirjallisuuden tunnetuin monumentti. Teokset syntyivät 24 vuoden aikana ja ne ovat mittapuu, johon muiden sinfonikkojen teoksia verrataan. Kehityskaareen kuuluu mm. orkesterin kasvu ja orkesterisoiton vaativuuden kehittyminen. Tämä ensimmäinen sinfonia on kuitenkin muodoltaan ja soinniltaan vielä sangen klassinen ja vasta enteilee tulossa olevaa vallankumousta.

43 PORI SINFONIETTA I-VIULU II-VIULU Ion Buinovschi, I konserttim. Johanna Franzon, II konserttim. Titel Iacovache-Pana Marja From Kari Lilja Sirkka Jyrkänne Stefan Kavén, äj. Anton Chausovskii Anna Hoffström Beata Sibielak ALTTOVIULU Anni Tiainen-Hammo, äj. Timo Sirén Tuula Litmanen SELLO Mikko Lampila, soolosellisti Saija Jakovaara-Mäkelä, äj. Magdalena Brostek KONTRABASSO Petri Mäkiharju, tp. Joni Armio, tp. HUILU OBOE Jukka-Pekka Lehto, äj. Rauno Soinlahti Piia Maunula, äj. Timo Kettula KLARINETTI Risto Litmanen, äj. Mika Kojo FAGOTTI Antti Pakkanen, äj. Oliver Csik, äj. KÄYRÄTORVI Tuomas Ruskeepää, äj. Olavi Kallasjoki, tp. TRUMPETTI PASUUNA Tommi Kolunen, äj. Jorma Nurminen Olav Severeide, äj. LYÖMÄSOITTIMET Markus Lindell, äj. tp. Niko Ronimus, tp. Petri Hänninen, tp. ONIET

44 YLE radioi konsertin KEVÄT 2013 JUPITER - PORI SINFONIETTAN 75-VUOTISJUHLAKONSERTTI PERINTEINEN SARJA TORSTAI PROMENADISALI KLO JAN SÖDERBLOM, KAPELLIMESTARI OLLI MUSTONEN, PIANO VELI-MATTI PUUMALA: Tear SERGEI PROKOFJEV: Pianokonsertto nro 5 W.A.MOZART: Sinfonia nro 41 Jupiter Liput 20 / 15 / 6 + toimitusmaksu Lippupalvelu (1,96 /min+pvm) Porissa lippuja myyvät Sokos ja Promenadikeskus.

45 jupiter -pori sinfoniettan 75-vuotisjuhlakonsertti torstai promenadisali klo 19 perinteinen sarja 3 KONSERTTIOHJELMA TERVEHDYSSANAT: Mari Rantasila, Porin kulttuurilähettiläs VELI-MATTI PUUMALA 10 Tear SERGEI PROKOFJEV 23 Pianokonsertto nro 5 G-duuri op. 55 Allegro con brio Moderato ben accentuato Toccata (Allegro con fuoco) Larghetto Vivo VÄLIAIKA 20 MINUUTTIA W.A.MOZART 29 Sinfonia nro 41 Jupiter Allegro vivace Andante cantabile Minuetto e Trio: Allegretto Finale: Molto allegro Konsertin kesto noin 1 h 45 min. JAN SÖDERBLOM, KAPELLIMESTARI Luonnosta ja hiljaisuudesta inspiroituva Pori Sinfoniettan kapellimestari Jan Söderblom syntyi muusikkoperheeseen Helsingissä vuonna Nykyään kapellimestarina ja viulistina työskentelevä Söderblom aloitti konsertoimisen jo viuluopintojen alkuvuosina. Varhain alkaneiden solistitehtävien lisäksi menestyksekkäät konserttimatkat Uusi Helsinki-kvartetin jäsenenä ja kiinnostus orkesterissa soittamista kohtaan loivat pohjan Söderblomin monipuoliselle ja aina uutta etsivälle uralle. Opinnot Sibelius- Akatemian kapellimestariluokalla vuosina johtivat intensiiviseen työskentelyyn suomalaisten ja ulkomaisten eturivin orkestereiden kanssa Söderblom toimi vuosina Lappeenrannan kaupunginorkesterin taiteellisena johtajana. Jan Söderblom on johtanut Tukholman kuninkaallisessa oopperassa Leôs Janáčekin Tapaus Makropulosin lisäksi kaksi kantaesitystä, Thomas Jennefeltin Sport och fritid (2005) ja yhteistyössä Norrlandsoperanin kanssa, Daniel Börtzin Svall (2006). Helsingin Juhlaviikoilla hän johti vuonna 2008 Veli-Matti Puumalan oopperan Anna Liisa paljon huomiota herättäneen kantaesityksen. Suomen kansallisoopperassa Söderblom on useiden balettiproduktioiden lisäksi johtanut Fredrik Paciuksen oopperan Kung Karls jakt. Viulistina Söderblom esiintyi ennen kapellimestariuraansa varsinkin Uusi Helsinki-kvartetissa ( Söderblom on toiminut useiden orkestereiden vierailevana konserttimestarina, sekä vierailevana jäsenenä mm. Camerata Salzburgissa ja Norjan Kamariorkesterissa. Söderblom esiintyy vuonna 2010 perustetussa triossa Marko Ylösen ja Arto Satukankaan kanssa. Aiempi Musica Fiskarsin ja Joroisten Musiikkipäivien taiteellinen johtaja Söderblom suunnittelee nykyään Rauma Festivon ohjelmaa. Jan Söderblom asuu perheensä kanssa Fiskarsin taiteilija- ja käsityöläisyhteisössä, Suomen etelärannikolla. OLLI MUSTONEN, PIANO Olli Mustosen persoonassa toiminta pianistina, kapellimestarina ja säveltäjänä yhdistyy kokonaisvaltaiseksi muusikkoudeksi harvinaislaatuisella tavalla. Hän aloitti musiikkiopintonsa viisivuotiaana, tärkeimpinä opettajinaan pianistit Ralf Gothóni ja Eero Heinonen sekä säveltäjä Einojuhani Rautavaara. Sittemmin hänen työnsä on vienyt hänet kaikille maailman keskeisimmille konserttilavoille niin omin soolokonsertein kuin yhdessä huippuorkestereiden kanssa. Hän on tehnyt yhteistyötä pianotaiteilijana aikamme merkittävimpien kapellimestareiden ja orkestereiden kanssa. Kapellimestarina Mustonen on viime vuosina tehnyt yhteistyötä kotimaisten lisäksi useiden eurooppalaisten, japanilaisten ja australialaisten orkestereiden kanssa. Esimerkiksi vierailu Melbournen sinfoniaorkesteriin sai jatkokseen konserttisarjan, jossa Mustonen johti ja soitti kaikki Beethovenin pianokonsertot sekä omia orkesteriteoksiaan. Perustamansa Helsingin Festivaali-orkesterin kanssa Mustonen on tehnyt kiertueita Keski-Euroopassa, Japanissa ja Kiinassa. Tärkeällä sijalla Olli Mustosen taiteellisessa toiminnassa on ollut myös läheinen yhteistyö monen merkittävän nykysäveltäjän, mm. John Adamsin, Einojuhani Rautavaaran ja Rodion Shtshedrinin kanssa. Mustosen omassa sävellystyössä keskeisellä sijalla ovat orkesteriteokset sekä kamarimusiikki. Viime aikojen kantaesityksistä mainittakoon Tampere Filharmonian tilaama ensimmäinen sinfonia. Mustosen kustantaja on saksalainen Schott Musik International. Kaudella Olli Mustonen toimii Helsingin kaupunginorkesterin residenssitaiteilijana esiintyen Helsingin Musiikkitalossa niin pianistina, kapellimestarina, säveltäjänä kuin taiteellisena suunnittelijanakin. Residenssivuoden puitteissa HKO on myös tilannut Mustoselta toisen sinfonian, jonka kantaesitys on keväällä 2014.

46 Olli Mustosen levytystuotanto on poikkeuksellisen laaja ja sisältää useita kansainvälisesti palkittuja kokonaisuuksia. Nykyään hän tekee yhteistyötä etupäässä Ondine-yhtiön kanssa niin pianistina, säveltäjänä kuin kapellimestarinakin. Viime vuosien levytyksistä mainittakoon Beethovenin pianokonserttojen kokonaislevytys Tapiola Sinfoniettan kanssa, Respighin Concerto in modo misolidio RSOn ja Sakari Oramon kanssa sekä soololevytykset mm. Bachin, Tshaikovskin, Sibeliuksen, Rahmaninovin, Prokofjevin ja Shostakovitshin teoksista. Olli Mustonen on palkittu Suomen kulttuuriministeriön Suomi-palkinnolla ja hänelle on myönnetty Suomen Leijonan ritarikunnan Pro Finlandia-mitali vuonna VELI-MATTI PUUMALA (s. 1965) Tear (2013) Uusi kamariorkesteriteokseni Tear on musiikkia, jossa henkilökohtaisimmat äänenpainot kumpuavat usein hiljaisten saarekkeiden keskeltä. Ohuiden, kahisevien ja karheiden tekstuurien lomaan on punottu repiviä säikeitä ja haurasta untuvaa. Tearissa jokainen orkesterin soitin tai soitinryhmä painottuu vuorollaan kappaleen kuluessa. Musiikki on ajateltu alussa jousten näkökulmasta, sitten siirrytään lyömäsoitinten ja vaskien kautta puupuhaltimiin. Tällä fokusoinilla ja rajattujen soitinkombinaatioiden yhdistelmillä olen hakenut reikäisyyttä, läpikuultavuutta ja eriytyvyyttä kokonaissointiin. Soittimien ja soitinryhmien ajoittaisen poissaolon kautta niiden merkitys kasvaa. Hiljaisuuskin puhuu. Tear sana sisältää lukuisia, voimakkaita merkityksiä sekä substantiivina että verbinä. Kyyneleeseen tiivistyy paljon monivivahteista ilmaisua. Sisältääkö musiikkini kyyneliä? Se jääköön jokaisen kuulijan omaan harkintaan. Erilaiset repeytymiseen, syöksymiseen, raastamiseen ja hajoamiseen liittyvät assosiaatiot ovat myös mahdollisia teoksen eri vaiheissa. Kirjoittaessani teosta ajattelin usein yksittäisiä Tapiola Sinfoniettan muusikoita ja heidän upeaa orkesteriaan. Olen on-nekseni saanut tehdä muutamaan otteeseen työtä heidän kanssaan ja ehkä lämpimimpänä muistona kannan mukanani Anna Liisa oopperani produktiota vuodelta SERGEI PROKOFJEV ( ) Pianokonsertto nro 5 (1932) Kirpeän dissonoivat harmoniat, iskevä rytmikkyys, herkkyys väreille ja näynomaisille sointileikkauksille sekä luonnollinen laulullisuus ovat Sergei Prokofjevin ( ) musiikille leimallisia piirteitä samoin hänen teostensa ristiriitainen vastaanotto omana aikanaan. Nuorena Prokofjev lukeutui yhdessä Igor Stravinskyn kanssa venäläisen avantgardismin eturintamaan myöhemmin vaakakupissa painoivat myös julkisuuden paineet sekä suhde Neuvostoliitoksi muuttuneeseen kotimaahan. Prokofjev muutti vallankumouksen myötä pois Venäjältä ja vaikutti ensin Yhdysvalloissa, sitten Euroopassa ja erityisesti Pariisissa mutta ei Stravinskyn tapaan katkaissut välejään Neuvostoliittoon vaan vieraili siellä usein sekä säveltäjänä että pianistina. Hänen sävellystyylissään oli modernistisen iskevän dissonanssin lisäksi jo varhain myös uusklassisia, yksinkertaisempia piirteitä vuonna 1917 valmistunut ensimmäinen sinfonia on ja 30-luvuilla kukoistaneen uusklassismin pioneeriteoksia. Prokofjevin 1930-luvun tuotannon aikaisempaa selväpiirteisemmässä klassisuudessa on silti osansa myös vuonna 1936 koittaneella lopullisella paluulla Neuvostoliittoon. Säveltäjän kaksi viimeistä Länsi-Euroopassa kantaesitettyä suurteosta, Toinen viulukonsertto, opus 63 (1935) ja Viides pianokonsertto, opus 55 (1932) tasapainottelevatkin vanhemman modernismin ja eräänlaisen uudelleenlöydetyn tonaalisuuden ja kansanomaisten, venäläisten sävyjen välillä. Prokofjev suunnitteli Viidennestä pianokonsertosta ensin pienimuotoisempaa teosta pianolle ja orkesterille, mutta sävellystyön edetessä ja teoksen kasvaessa hän päätti liittää sen pianokonserttosarjaansa. Teoksen kolme ensimmäistä osaa muodostavat itsessään yhden sulkeutuvan kokonaisuuden kolmannen osan, Toccatan ollessa varioitu, nopeutettu muistuma ensiosasta. Ensimmäisen ja kolmannen osan riehakkaan rytmisyyden vastapainoksi toisen ja neljännen osan sointimaailmat tarjoavat hienoja kontrasteja: toisen osan vaskien pikantisti säestämät glissandot (liu utukset) sekä hitaan neljännen osan näynomainen, visionäärisesti teksturoitu paluu nopeamman keskiosan jälkeen ovat säveltäjänsä tuotannon upeimpia sointielämyksiä. Teoksen kantaesittivät Wilhelm Furtwänglerin johtamat Berliinin filharmonikot säveltäjän itsensä toimiessa solistina. W.A.MOZART ( ) Sinfonia nro 41 Jupiter (1788) Musiikinhistorian kliseissä piilee usein puolikas totuus. Kuuroa Beethovenia on pidetty yhtä aikaa klassismin huipentajana ja ensimmäisenä suurena romantikkona. Tosiasiassa, vaikka huonokuuloisuus epäilemättä vaivasi häntä, hänen korvansa kuitenkin toimivat suurimman osan hänen säveltäjänurastaan ja sitä paitsi Beethovenin esikuva niin klassismin huipentamisessa kuin romanttisessa taiteilijuudessa oli monelta osin Wolfgang Amadeus Mozart ( ). No, Mozart oli puolestaan vähävarainen ressukka, jonka wieniläiset juonivat hengiltä. Vai oliko? On totta, että Mozartin viimeisten vuosien taloutta verotti Itävalta- Unkarin Turkkia vastaan käymä sota ja sen köyhdyttävät vaikutukset Wienin kulttuurielämään, mutta hän oli kuollessaan 1791 ehtinyt maksaa suurimman osan veloistaan pois. Itse asiassa hän teki ensimmäisenä sen, mistä Beethoven on ollut kuuluisa: hän elätti itsensä pääosin säveltäjänä hankkien itsenäisesti sävellystilauksia ja oli mitä ilmeisimmin hyvin tietoinen musiikkinsa erityislaatuisuudesta. Mozart toteutti 1700-luvun jälkipuolen valistuksen ajan paradoksia loisteliaasti: hän sävelsi kuin kaikki muutkin, mutta kukaan ei säveltänyt kuin hän. Mozart sävelsi kolme viimeistä sinfoniaansa (numerot 39 41) kesä-elokuussa 1788 todennäköisesti seuraavan syksyn konserttikautta varten. Sinfoniat jäivät kuitenkin tuona syksynä esittämättä, ja epäselväksi on jäänyt, kuuliko säveltäjä niitä ainakaan kaikkia elinaikanaan. Joka tapauksessa on hauska leikkiä ajatuksella, että Mozart olisi toteuttanut suunnitelmansa Lontoon-matkasta ja vienyt sinne mukanaan viimeisimmät sinfoniansa aivan kuten Haydn, joka sävelsi lopulta kaikkiaan 12 Lontoon-sinfoniaa. Mozartin viimeiset sinfoniat ovat lajissaan ainutlaatuisia teoksia, monelta osin uudenlaisen ajattelun tulosta. Hän käytti oopperan ja konserton parissa keräämäänsä kokemusta luoden sinfonioistaan kollektiivisen ja yksilöllisen tasapainoisen liiton; orkesteritekstuurit ja eleet ulottuvat mitä mahtavimmasta sinfonisesta ilmaisusta intiimeimpään kamarimusisointiin, jossa kaikki musiikin tekijät, melodia, harmonia, rytmi ja väri luovat yhteistuumin sinfonista muotoa. Hyvin osuvasti siis näistä viimeisen, Sinfonian C-duuri nro 41 fuuga-finaali yhdistää sinfonian ainekset viisiäänisessä kudoksessa apoteoosin lailla; aivan kuin Mozart olisi allekirjoittanut teoksensa: vain minä pystyn tähän.

47 PORI SINFONIETTA I-VIULU II-VIULU Ion Buinovschi, I konserttim. Johanna Franzon, II konserttim. Titel Iacovache-Pana Marja From Kari Lilja Sirkka Jyrkänne Stefan Kavén, äj. Anton Chausovskii Anna Hoffström Beata Sibielak ALTTOVIULU Anni Tiainen-Hammo, äj. Timo Sirén Tuula Litmanen SELLO Mikko Lampila, soolosellisti Saija Jakovaara-Mäkelä, äj. Magdalena Brostek KONTRABASSO Petri Mäkiharju, äj. tp. Tomi Pietikäinen HUILU OBOE Jukka-Pekka Lehto, äj. Rauno Soinlahti Piia Maunula, äj. Timo Kettula KLARINETTI Risto Litmanen, äj. Mika Kojo FAGOTTI Antti Pakkanen, äj. Oliver Csik, äj. KÄYRÄTORVI Tuomas Ruskeepää, äj. Julian Leslie, tp. TRUMPETTI PASUUNA TUBA Tommi Kolunen, äj. Jonas Silinskas, tp. Marianne Kanerva, äj.tp. Anu Kärnä, tp. Harri Miettunen, äj.tp LYÖMÄSOITTIMET Toni Hietala patarumpujen äj. tp. Markus Lindell, tp.

48 K A M A R I M U S I I K K I S A R J A KAMARI KAMARIMUSIIKKISARJA slaavilaista romantiikkaa 12.1.LAUANTAI PORIN RAATIHUONE KLO 15 / LIPUT 10 OVELTA ZOLTÁN KODÁLY: Duo viululle ja sellolle op. 7 JOHANNES BRAHMS: Klarinettikvintetto h-molli op. 115 Ikuiset kakkoset 2.3.LAUANTAI PORIN TAIDEMUSEO KLO 15 / TAIDEMUSEON SISÄÄNPÄÄSYMAKSU OHJELMA ILMOITETAAN MYÖHEMMIN rakastettu klassikko kahvikonsertti 21.3.TORSTAI PORIN RAATIHUONE KLO 13 / MAKSUTON KONSERTTI ON OSA SENIORIVIIKON OHJELMAA JEAN SIBELIUS: Impromptu FELIX MENDELSSOHN: Oktetto Es-duuri op. 20 MUISTOJA firenzestä 6.4.LAUANTAI PORIN TAIDEMUSEO KLO 15 / TAIDEMUSEON SISÄÄNPÄÄSYMAKSU PJOTR TSHAIKOVSKI: Jousisekstetto d-molli Souvenir de Florence op. 70 W. A. MOZART: Huilukvartetto D-duuri KV 285 tutustu pori sinfoniettan kevään 2013 konsertteihin osoitteessa KEVÄT 2013 Yhteistyössä Porin kaupungin kulttuuriasiainkeskuksen kanssa. Konsertti on osa senioriviikon ohjelmaa. KAMARIMUSIIKKI SARJA RAKASTETTU KLASSIKKO KAHVIKONSERTTI 21.3.TORSTAI PORIN RAATIHUONE KLO 13 PORI SINFONIETTAN JOUSIOKTETTI: JOHANNA FRANZON, BEATA SIBIELAK, ANNA HOFFSTRÖM JA KARI LILJA VIULU ANNI TIAINEN-HAMMO JA TUULA LITMANEN ALTTO VIULU MAGDALENA BROSTEK JA SAIJA JAKO- VAARA-MÄKELÄ SELLO JEAN SIBELIUS: Impromptu nro 4 FELIX MENDELSSOHN: Oktetto Es-duuri op. 20

49

50 KEVÄT 2013 PERINTEINEN SARJA P E R I N T E I N E N S A R J A 4 PÄÄSIÄISKONSERTTI LAUANTAI KESKI-PORIN KIRKKO KLO 18 JAN SÖDERBLOM, KAPELLIMESTARI KAISA RANTA, SOPRAANO JORMA HYNNINEN, BARITONI PORIN FILHARMONINEN KUORO, VALMENNUS OGNIAN VASSILEV GABRIEL FAURÉ: GABRIEL FAURÉ: Pelléas & Mélisande Requiem Liput 20 / 15 / 6 + toimitusmaksu Lippupalvelu (1,96 /min+pvm) Porissa lippuja myyvät Sokos ja Promenadikeskus.

51 pääsiäiskonsertti LAUANTAI keski-porin kirkko klo 19 perinteinen sarja 4 Kamariorkesterissa. Söderblom esiintyy vuonna 2010 perustetussa triossa Marko Ylösen ja Arto Satukankaan kanssa. Aiempi Musica Fiskarsin ja Joroisten Musiikkipäivien taiteellinen johtaja Söderblom suunnittelee nykyään Rauma Festivon ohjelmaa. Jan Söderblom asuu perheensä kanssa Fiskarsin taiteilija- ja käsityöläisyhteisössä, Suomen etelärannikolla. KONSERTTIOHJELMA GABRIEL FAURÉ 17 Pelléas & Mélisande -sarja op. 80 Prélude Fileuse Sicilienne Mort de Mélisande GABRIEL FAURÉ 45 Requiem op. 48 Introit & Kyrie Offertorium Sanctus Pie Jesu Agnus dei Libera me In paradisum JAN SÖDERBLOM, KAPELLIMESTARI Luonnosta ja hiljaisuudesta inspiroituva Pori Sinfoniettan kapellimestari Jan Söderblom syntyi muusikkoperheeseen Helsingissä vuonna Nykyään kapellimestarina ja viulistina työskentelevä Söderblom aloitti konsertoimisen jo viuluopintojen alkuvuosina. Varhain alkaneiden solistitehtävien lisäksi menestyksekkäät konserttimatkat Uusi Helsinki-kvartetin jäsenenä ja kiinnostus or-kesterissa soittamista kohtaan loivat pohjan Söderblomin monipuoliselle ja aina uutta etsivälle uralle. Opinnot Sibelius- Akatemian kapellimestariluokalla vuosina johtivat intensiiviseen työskentelyyn suomalaisten ja ulkomaisten eturivin orkestereiden kanssa Söderblom toimi vuosina Lappeenrannan kaupunginorkesterin taiteellisena johtajana. Jan Söderblom on johtanut Tukholman kuninkaallisessa oopperassa Leôs Janáčekin Tapaus Makropulosin lisäksi kaksi kantaesitystä, Thomas Jennefeltin Sport och fritid (2005) ja yhteistyössä Norrlandsoperanin kanssa, Daniel Börtzin Svall (2006). Helsingin Juhlaviikoilla hän johti vuonna 2008 Veli-Matti Puumalan oopperan Anna Liisa paljon huomiota herättäneen kantaesityksen. Suomen kansallisoopperassa Söderblom on useiden balettiproduktioiden lisäksi johtanut Fredrik Paciuksen oopperan Kung Karls jakt. Viulistina Söderblom esiintyi ennen kapellimestariuraansa varsinkin Uusi Helsinki-kvartetissa ( Söderblom on toiminut useiden orkestereiden vierailevana konserttimestarina, sekä vierailevana jäsenenä mm. Camerata Salzburgissa ja Norjan KAISA RANTA, sopraano Kaisa Ranta aloitti musiikkiopinnot 6-vuotiaana pianonsoitolla, ja soitti toisena instrumenttinaan pitkään myös poikkihuilua. Klassisen laulun opinnot alkoivat 1998 Oulun Konservatoriossa Airi Tokolan johdolla. Ranta valmistui musiikin maisteriksi oopperakoulutuksesta keväällä 2008 suoritettuaan lauludiplominsa erinomaisin arvosanoin. Kaisa Ranta on täydentänyt solistisia opintojaan osallistumalla prof. Eva Blahovan ja prof. Ûdo Reinemannin mestarikursseille. Vuonna 2006 Kaisa Ranta debytoi Suomen Kansallisoopperassa W.A. Mozartin Zaide-oopperan nimiroolissa vuonna 2006 ja Kaisa Ranta on laulanut useiden suomalaisten orkestereiden ja kuorojen solistina. Kirkollisten teosten sopraanosolistin tehtävissä Ranta on ollut kysytty. Kaisa Ranta on konsertoinut kotimaan lisäksi Englannissa, Yhdysvalloissa, Tsekissä ja Japanissa. Suuren yleisön tietoisuuteen Kaisa Ranta nousi voitettuaan ensimmäisen palkinnon Lappeenrannan valtakunnallisessa laulukilpailussa vuonna Samassa kilpailussa vuonna 2004 Ranta palkittiin Nuoren lupaavan naislaulajattaren palkinnolla. Ranta on kesällä 2009 käydyn kansainvälisen Mirjam Helin -laulukilpailun semifinalisti. Kaisa Ranta on Muhoksen Musiikkipäivien taiteellinen johtaja. JORMA HYNNINEN, baritoni Jorma Hynninen on suomalaisen laulutaiteen arvostetuimpia taiteilijoita. Hänen ennakkoluuloton ja vakava suhtautumisensa taiteen tekemiseen on paitsi uudistanut laulujen tulkintaperinnettä myös synnyttänyt uusia nykyoopperoita. Konserttilaulajana Hynninen on esiintynyt eri puolilla maailmaa. Merkittävimpiä esiintymispaikkoja ovat olleet mm. Carnegie Hall, Lincoln Center ja Queen Elizabeth Hall. Oopperalaulajana Hynninen on tehnyt maailman johtavissa oopperataloissa yli 60 roolia, joista merkittävimmät ovat mm. Don Carloksen Rodrigo ja Figaron häiden kreivi Almaviva. Syksyllä 2009 Hynninen lauloi Suomen Kansallisoopperassa nimiroolin Pekka Milonoffin ohjaamassa Einojuhani Rautavaaran säveltämässä teoksessa Aleksis Kivi. Syksyn 2011 aikana toteutttiin Jorma Hynnisen juhlakonserttikiertue Helsingissä, Turussa, Tampereella, Jyväskylässä, Kokkolassa, Kuopiossa ja Joensuussa. Hynninen on esiintynyt huomattavien kapellimestarien johdolla. mm. Klaus Tennstedt, Lorin Maazel ja James Levine. Yli kymmenen suomalaisen oopperalevytyksen lisäksi hänen keskeisimpiä oopperalevytyksiään ovat Figaron häät (Muti), Elektra (Ozawa) ja Il Prigioniero (Salonen).

52 Helmikuussa 2013 Jorma Hynninen kantaesitti Suomalaisessa Kamarioopperassa Kimmo Hakolan Akseli-oopperan ja yhteensä yhdeksän loppuunmyytyä esitystä. PORIN FILHARMONINEN KUORO KUOROMESTARI MIRA VASSILEV KUORON VALMENNUS OGNIAN VASSILEV SOPRAANOT ALM KIRSTI BLOMQVIST JOHANNA ELO SANNA HAANPÄÄ TUULA HAAPAJÄRVI MARIKA HERNESNIEMI SARITA HIETANEN SUSANNA HÄNNIKKÄLÄ SINIKKA ILO ULLA KATSEBLINA NATALIA KUUSISTO PIIA LÄHTEENMÄKI MAILIS LÖNNBERG PÄIVI MANSIKKALA-WESTERHOLM SINIKKA NIEMA SAARA NIEMI SARI OJALA RIIKKA SUNNELA PIRKKO TAIPALE RITVA TAMMINEN TAINA TULONEN VUOKKO TYNI SIRKKU VALIO SIRPA VAPPULA MERJA VASSILEV MIRA VENÄLÄINEN ANNI ALTOT ARPONEN ANITA CUNNINGHAM LEENA GRÖNROOS TANJA HAAPASALO ELINA HÄKKINEN PIIA ID PAULA KARI-SAARINEN TIINA JÄRVENPÄÄ VUOKKO KOPONEN AUNE KOTAJÄRVI KIRSTI KOTOMÄKI SIRPA LAINE MERJA LATVALA HELI LEPPÄKOSKI LIISA LINDHOLM PIRKKO MARKKANEN ANNELI PARTALA MARIKA SUOKAS MAIJA TIAINEN SAARA TIILIMÄKI TARJA TUOMINEN KATI UUSIKORPI JUTTA TENORIT AREND VAN DER ARIE AURA HARRI HÄNNIKKÄLÄ JORMA JUDIN VESA-PEKKA KRIIK GUIDO NOKELAINEN RAIMO RANKI JORMA RANNE SIRKKA VARTIO KAJ VIILO KALLE ZITRON JUSSI TOIVARI MAUNU ON BASSOT FORSBERG ALTTI HILLBERG ANTTI LINDGREN AHTI MUROLA PENTTI NIEMI ISMO OLLILA MARKKU SAARINEN PAAVO SEPPÄLÄ JUSSI SIMOLA ANTTI VARHO ARTO VILJANEN KARI SEPPÄNEN HEIKKI TENKANEN ATTE KOTAVIITA REINO PIETARINEN ONNI Porin Filharmoninen kuoro on sekakuoro, joka perustettiin vuonna 1995 porilaisen kuoromusiikin yhteistyönäytöksi. Kokoonpanoon kuuluu 76 laulajaa. Kuoro on tarjonnut kuulijoilleen suuria kuoro-orkesteriteoksia nimekkäiden kapellimestareiden ja solistien kanssa. Yhteistyötä kuoro on tehnyt mm. Pori Sinfoniettan, Porin Ooppera ry:n, Vaasan kaupunginorkesterin sekä Porin Seurakuntayhtymän kanssa.

53 GABRIEL FAURÉ ( ) Pelléas & Mélisande -sarja op. 80 (1901) Gabriel Fauré ( ) oli maalaisaristokraatin poika, joka sai kirkkomuusikon koulutuksen klassisen ja hengellisen musiikin koulussa Ecole Niedermeyer ssä Pariisissa. Fauré työskentelikin urkurina ja kirkkomuusikkona ammatillisen elämänsä ensimmäiset vuosikymmenet. Katolisten hymnien, renessanssipolyfonian ja modaalisten asteikkojen vaikutus on läsnä hänen sävellystuotannossaan alusta asti, mutta Fauré tutustui jo opiskeluaikoinaan myös Schumanniin, Lisztiin ja Wagneriin, joilla oli epäilemättä suuri vaikutus Faurén musiikilliseen heräämiseen. Toisin kuin monet aikalaisensa hän kuitenkin pian hylkäsi Wagnerin uussaksalaisen tien. Faurésta tuli yksi tärkeimmistä ja 1900-lukujen taitteen ranskalaisen modernismin esikuvista. Säveltäjänä hän oli avantgardisti, joka erityisesti nuorempana kauhistutti rohkeilla harmonisoinneillaan ja ennakkoluulottomalla tavallaan laajentaa perinteistä tonaalisuutta. Faurén säveltäjänmaine lepäsi pitkään vain asianharrastajien varassa, mutta ystävystyminen muiden aikalaistaiteilijoiden kanssa kantoi hedelmää: 1870-luvulla Fauré perusti yhdessä ystäviensä Saint-Saënsin, d Indyn, Lalon, Duparcin ja Chabrier n kanssa Société Nationale de Musiquen ajamaan ranskalaisen musiikin asemaa; 1880-luvulla Fauré oli ensimmäisiä säveltäjiä, joka käytti lauluissaan symbolistien kuten Baudelairen ja Verlainen runoja. Hänen maineensa säveltäjänä alkoi kasvaa vasta 1890-luvulla, ja 1896 hän seurasi Massenet ta Pariisin Konservatorion sävellyksenopettajana oppilainaan muun muassa Maurice Ravel, George Enescu ja Nadia Boulanger luvulla Fauré nousi Konservatorion johtajaksi ja pystyi säilyttämään esikuvan maineensa jopa 1920-luvun radikaalin Les Six -ryhmänkin silmissä (johon kuuluivat muun muassa Honegger, Milhaud ja Poulenc). GABRIEL FAURÉ ( ) Requiem op. 48 ( ) Faurén harvoihin laajamittaisiin teoksiin lukeutuva katolinen kuolinmessu Requiem (opus 48) oli pitkällisen kypsyttelyn tulosta, sillä teos jota säveltäjä itse sanoi säveltäneensä omaksi huvikseen oli työn alla vuodesta 1877 vuoteen 1900 asti. Fauré oli säveltänyt hengellisiä teoksia opiskeluajoistaan lähtien sekä toiminut urkurina ja kuoronjohtajana, joten lajityyppi ei ollut hänelle vieras. Requiemissa Faurén kyky kirjoittaa pitkiä vuolaita melodioita ja värikkäitä, alati liikkeessä pysyviä harmonioita modaalisine muunnoksineen ja lisäsävelineen pääsee mitä hienoimmalla tavalla oikeuteensa. Teos on myös hyvä esimerkki säveltäjänsä aistikkaasta tavasta käytellä sointivärejä: mataliin stemmoihin painottuva jousisto, jossa viulut ovat enimmän aikaa hiljaa ja päävastuu on alttoviuluilla ja selloilla, runsas matalien puupuhaltimien ja käyrätorvien käyttö sekä alati läsnä olevat urut luovat teoksen värimaailmaan tumman mutta lempeästi kimaltelevan resonanssin, jonka päällä hymnimäiset melodialinjat lepäävät. Ajoittaisia uljaita hetkiä lukuun ottamatta dynamiikka lepää hiljaisissa sävyissä. Fauré ei koskaan käytä koko orkesteria, vaan maalaa kuhunkin osaan soinnillisen tunnelman, jonka sisällä teksti ja musiikillinen keksintä saavat elää hedelmällisessä vuorovaikutuksessa. Osien väleille syntyy dramaattisia kontrasteja, kun esimerkiksi Libera men tummanpuhuvan sävyn osa on muuten ainoa, jossa Fauré käyttää pasuunoita vastapainoksi viimeinen osa, In paradisum, on kirjoitettu selvästi korkeampaan rekisteriin ja kevyemmin. Urkujen ja myöhemmin harpun säestyksen helähdykset nostavatkin ajatukset pilvenreunojen tasalle. Etupäässä piano-, pianokamarimusiikki- ja laulusäveltäjänä tunnetun Faurén vähäistä orkesterituotantoa selittää se, ettei hän ollut kiinnostunut orkestraalisista tempuista, efekteistä ja sointiväreillä leikittelystä, joita hän piti merkkinä ideoiden vähäisyydestä. Faurélla oli silti herkkä sointivärivaisto, ja hänen orkesterimusiikissaankin on ohittamatonta syvyyttä. Sinfoninen ajattelu ja laajamuotoinen ilmaisu ovatkin esillä erityisesti Faurén parhaissa kamarimusiikkiteoksissa, joita hän kirjoitti läpi elämänsä, sekä monissa pianokappaleissa ja esimerkiksi hienossa, nuoreen Debussyyn vaikutuksen tehneessä, laulusarjassa La bonne chanson. Fauré kirjoitti verraten suuren määrän näytelmämusiikkia maineensa noustessa 1890-luvulla sekä lopulta pari oopperaakin 1900-luvun puolella. Hän oli ensimmäinen neljästä suuresta säveltäjänimestä Debussyn, Schönbergin ja Sibeliuksen ohella kirjoittaessaan musiikkia Maurice Maeterlinckin symbolistiseen näytelmään Pelléas et Mélisande. Tilaisuus tarjoutui Lontoossa, jossa Fauré oli vieraillut usein 1890-luvulla, kun kuuluisa englantilaisnäyttelijätär Mrs Pat eli Rouva Patrick Campbell tilasi häneltä musiikin näytelmän ensimmäiseen englanninkieliseen produktioon vuonna Alkuperäisen näytelmämusiikin orkestroi Faurén oppilas Charles Koechlin, mutta Fauré työsti siitä itse orkesterisarjan (opus 80), joka sai ensiesityksensä vuonna Faurén parhaimpiin orkesteriteoksiin lukeutuva sarja julkaistiin kaikkien aikojen rakastetuimpien sävelmien joukkoon sittemmin nousseella Siciliennellä täydennettynä vuonna 1909.

54 PORI SINFONIETTA I-VIULU II-VIULU Johanna Franzon, I konserttim. Titel Iacovache-Pana Marja From Kari Lilja Sirkka Jyrkänne Eri Itoh, tp. Stefan Kavén, äj. Anna Hoffström Beata Sibielak Olli Järvinen, tp. ALTTOVIULU Anni Tiainen-Hammo, äj. Timo Sirén Tuula Litmanen SELLO Mikko Lampila, soolosellisti Saija Jakovaara-Mäkelä, äj. Magdalena Brostek KONTRABASSO Lassi Kari, äj. tp. Tomi Pietikäinen HUILU OBOE Jukka-Pekka Lehto, äj. Rauno Soinlahti Piia Maunula, äj. Timo Kettula KLARINETTI Risto Litmanen, äj. Mika Kojo FAGOTTI Antti Pakkanen, äj. Oliver Csik, äj. KÄYRÄTORVI Tuomas Ruskeepää, äj. Olavi Kallasjoki, tp. Mikko Perälä, tp. Kalle Hassinen, tp. TRUMPETTI PASUUNA Tommi Kolunen, äj. Jorma Nurminen Marianne Kanerva, äj.tp. Max Silferberg, tp. LYÖMÄSOITTIMET Olli Kivinen, patarumpujen äj. HARPPU URUT Pauliina Kallio, äj.tp. Juhani Romppanen

55 KEVÄT 2013 P E R I N T E I N E N S A R J A 5 TERVEISIÄ TOKIOSTA TORSTAI PROMENADISALI KLO 19 PERINTEINEN SARJA SHUNTARO SATO, KAPELLIMESTARI MICHIKO KAMIYA, VIULU W.A.MOZART: Sinfonia K. 19a FRANZ SCHUBERT: Sinfonia nro 2 LUDWIG VAN BEETHOVEN: Viulukonsertto tutustu pori sinfoniettan kevään 2013 konsertteihin osoitteessa Liput 20 / 15 / 6 + toimitusmaksu Lippupalvelu (1,96 /min+pvm) Porissa lippuja myyvät Sokos ja Promenadikeskus. KEVÄT 2013 KAMARIMUSIIKKI SARJA Kamari sarja MUISTOJA FIRENZESTÄ 6.4. LAUANTAI PORIN TAIDEMUSEO KLO 15 ION BUINOVCHI JA STEFAN KAVÉN, VIULU ANNI TIAINEN-HAMMO JA TUULA LITMANEN, ALTTOVIULU MAGDALENA BROSTEK JA SAIJA JAKOVAARA-MÄKELÄ, SELLO JUKKA-PEKKA LEHTO, HUILU W.A.MOZART: Huilukvartetto D-duuri PJOTR TSHAIKOVSKI: Jousisekstetto d-molli Souvenir de Florence op. 70

56

57 KEVÄT 2013 P E R I N T E I N E N S A R J A 5 TERVEISIÄ TOKIOSTA PERINTEINEN SARJA TORSTAI PROMENADISALI KLO 19 SHUNTARO SATO, KAPELLIMESTARI MICHIKO KAMIYA, VIULU W.A.MOZART: Sinfonia K. 19a FRANZ SCHUBERT: Sinfonia nro 2 LUDWIG VAN BEETHOVEN: Viulukonsertto Liput 20 / 15 / 6 + toimitusmaksu Lippupalvelu (1,96 /min+pvm) Porissa lippuja myyvät Sokos ja Promenadikeskus.

58 terveisiä tokiosta torstai promenadisali klo 19 perinteinen sarja 5 KONSERTTIOHJELMA W.A.MOZART 10 Sinfonia K. 19a Allegro assai Andante Presto FRANZ SCHUBERT 34 Sinfonia nro 2 Largo - Allegro vivace Andante Menuetto - Allegro vivace - Trio Presto VÄLIAIKA 20 MINUUTTIA BEETHOVEN 45 Viulukonsertto Allegro ma non troppo Larghetto Rondo. Allegro Konsertin kesto noin 1 h 50 min. SHUNTARO SATO, KAPELLIMESTARI Kapellimestari Shuntaro Sato (s. 1972) on opiskellut viulunsoittoa Lontoossa Royal Academy of Musicissa ja politiikkaa University of Londonissa. Kapellimestari-opettajina hänellä on ollut Diego Masson, Geraint Jones, Lawrence Leonard ja Janos Furst. Ensimmäisen vakituisen kiinnityksensä hän sai English Chamber Orchestran kapellimestariksi 1996 heti debyyttinsä jälkeen Barbican Centerissä Lontoossa. Tätä orkesteria hän on johtanut kaikkiaan yli 50 konsertissa Englannissa, Saksassa, Ranskassa, Turkissa ja Itävallassa. Englannissa hän on johtanut myös London Philharmonic Orchestraa (1998-), Philharmonia-orkesteria (1999-) sekä Bournemouthin orkesteria (2009-). Shuntaro Sato on johtanut lähes kaikkia suomalaisia orkestereita Helsingin kaupunginorkesterin debyytistään 1998 lähtien. Kaudella hän toimi myös Kuopion kaupunginorkesterin ylikapellimestarina. Japanissa hän on johtanut mm. Kioto Symphonya, Osakan fi lharmonikkoja, Yomiuri Nippon Symphonya, Japanin filharmonikkoja ja New Japan Philharmonic Orchestraa sekä Japan Chamber Orchestraa. Muista orkestereista mainittakoon Boston Chamber Orchestra (Tanglewoodin festivaalilla), Hollannin radioorkesteri ja Orquesta Pablo Sarasate Pamplonassa. Yhteistyökumppaneista mainittakoon Pinchas Zukerman, Gyorgy Pauk, Augustin Dumay, Sarah Chang, Nigel Kennedy, Anne Akiko Meyers, Tasmin Little, Gerard Causse, Mischa Maisky, Raphael Wallfi sch, Julian Lloyd Webber, Cristina Ortiz, Peter Donahoe, Emma Johnson, Barbara Hendricks, Magdalena Kozena, Thomas Allen, Lesley Garrett, Andre Bochelli ja Marko Ylönen. Nykyisin Shuntaro Sato asuu Pariisissa. MICHIKO KAMIYA, VIULU Michiko Kamiya aloitti viulunsoiton viisivuotiaana opiskellen aluksi Noriko Kitagakin ja myöhemmin Ryosaku Kubotan ja Koichiro Haradan johdolla. Suoritettuaan diplomitutkinnon korkeimmilla mahdollisilla pisteillä Toho Gakuen School of Musicissa, jatkoi Kamiya opintojaan Dorothy DeLayn ja Masao Kawasakin johdolla Juilliard School of Musicissa New Yorkissa sekä György Paukin johdolla Lontoossa. Kamiya on menestynyt useissa viulukilpailuissa, joista mainittakoon II palkinto Paganini- kilpailussa 1992 ja I palkinto Joseph Joachim -viulukilpailussa Hannoverissa 1997, jossa hän soitti fi naalissa Sibeliuksen viulukonserton. Michiko Kamiya on esiintynyt mm. NHK Symphony Orchestran, Tokyo Metropolitan Symphony Orchestran, Stockholm Chamber Orchestran, Singapore Symphony Orchestran ja London Philharmonic Orchestran solistina. Menestyksekkäitä resitaaleja hän on pitänyt mm. Tokiossa, Frankfurtissa ja Helsingissä. Kamiya on myös kysytty kamarimuusikko, ja Suomessa hänet on kamarimuusikkona nähty mm. Kuhmon kamarimusiikissa. Michiko Kamiya on levyttänyt Naxos-levyyhtiölle kaksi CD:tä keskeistä viuluresitaaliohjelmistoa. W.A.MOZART ( ) Sinfonia K. 19a (1765) Wolfgang Amadeus Mozartin syntymän aikoihin sinfonia oli vielä nuori ja asettumaton konserttimusiikin muoto. Taustalla vaikuttivat soitinmusiikin monet lajit serenadeista ja divertimentoista konserttoon sekä erityisesti italialaiseen ooppera- alkusoittoon. Konserttien pääpaino oli aarioissa ja konsertoissa sinfonioiden toimiessa avaus- ja lopetusnumeroina. Mozartin ensimmäiset sinfoniat (KV 16 Es-duuri, KV 19 D-duuri sekä todennäköisesti myös KV 19a, F-duuri) syntyivät Lontoossa vuonna 1765, ja ne noudattelevat italialaisen ooppera-alkusoiton osien nopea hidas nopea -kaavaa. Kahdeksanvuotiaan Mozartin esikuva oli Bachin pojista nuorin, Johann Christian Bach, jonka sinfoniatyyli oli peräisin italialaisesta opera buffasta. Italialaistyylisen kolmiosaisen sinfonian ensiosat ovat hienostuneita ja kekseliäitä, toisia osia hallitsee serenadimainen, herkkä galantti melodia, ja viimeiset osat ovat vauhdikkaita tansseja. Lontoossa syntyneistä kolmesta sinfoniasta F-duurisinfonian KV 19a tarina on sikäli erikoinen, että pitkään tieto sen olemassaolosta perustui pelkästään samalta ajalta peräisin olevan D-duurisinfonian KV 19 kansilehtiin kirjoitettuihin 15:een ensiviulun tahtiin. Leopold Mozartin käsialalla puhtaaksikirjoitettu sinfonia löytyi kokonaisuudessaan vasta vuonna 1980, eikä sitä siten ole

59 luettu W.A. Mozartin 41 numeroidun sinfonian joukkoon. Kyseessä on kuitenkin hauska ja kekseliäs teos, joka kuvastaa hyvin paitsi aikansa tyyliä, myös nuoren Mozartin vauhdikasta mielikuvitusta. Sinfonian päättävä kolmijakoinen fi naali on Mozartin ensimmäinen rondomuotoon kirjoitettu osa. FRANZ SCHUBERT ( ) Sinfonia nro 2 ( ) Opiskeltuaan vuodet Keisarillisessa seminaarissa, Stadtkonviktissa, 16-vuotias Franz Schubert palasi asumaan isänsä luo. Schubert aloitti opettajantyön isänsä, Franz Theodor Schubertin koulussa koulunsa nuorimpana opettajana. Opettajantyönsä lisäksi Schubert seurusteli Stadtkonviktissa muodostuneen ystäväpiirinsä kanssa, nautti Wienin oopperaja konserttitarjonnasta ja kävi kahdesta viikossa Anton Salierin ( ) luona sävellystunneilla. Mutta ennen kaikkea vuodet 1814 ja 1815 olivat Schubertille merkittävä musiikillinen käännekohta. Vaikka hän oli jo muutaman vuoden kokeillut taitojaan säveltämisen parissa, vuotta 1814 edeltävät teokset eivät millään tavalla ennakoi vuosien luovaa purkausta, joka on länsimaisen musiikin historiassa ainutlaatuinen. Schubert sävelsi noin 15 kuukauden aikana lähes 150 laulua, joiden joukossa on Gretchen am Spinnraden ja Erlkönigin kaltaisia musiikinhistorian merkkiteoksia, kaksi jousikvartettoa, kaksi messua, peräti neljä Singspieliä eli laulunäytelmää sekä kaksi sinfoniaa. Kaikkiaan Schubertin on täytynyt kirjoittaa vähintään 65 tahtia musiikkia joka päivä, josta noin puolet orkesterille. Ensimmäisen sinfoniansa D-duuri Schubert oli säveltänyt loppuvuodesta 1813, ja se oli saanut ensiesityksensä ilmeisesti Stadtkonviktin seminaarissa Schubertin itsensä johtamana. Säveltäjä kirjoitti seminaarin kouluorkesterille todennäköisesti myös Toisen sinfoniansa B-duuri, sillä säilyneissä alkuperäisstemmoissa on omistuskirjoitus koulun johtajalle, tohtori Innocenz Langille. Teoksen esikuvana voi löyhästi ottaen pitää Haydnin ja Mozartin myöhäisiä sinfonioita, joihin Schubert oli Stadtkonviktissa tutustunut. Sinfonioista voi tunnistaa myös Rossinin vaikutuksen Beethoveniakaan unohtamatta: Toisen sinfonian ensimmäisen osan Allegro vivace-teema muistuttaa hyvin läheisesti Beethovenin Prometheus-baletin alkusoiton vastaavaa teemaa. Variaatiomuotoisen toisen osan, Andanten, muunnelmissa Schubert tutkii erityisesti orkestroinnin ja sointivärien erilaisia mahdollisuuksia. harteilleen sovittanut Beethoven ja Clement ystävystyivät, mikä kantoi hedelmää myöhemmin. Clementistä tuli pian Theater an der Wienin kapellimestari kyseessä on muuten sama oopperatalo, joka tuotti Mozartin Taikahuilun vuonna Clement oli Beethovenin apuna tämän säveltäessä Fideliooopperaansa vuonna 1805, ja toimi säveltäjän Kolmannen sinfonian, Eroican konserttimestarina samana vuonna. Siten olikin luontevaa, että Clement tilasi Beethovenilta viulukonserton omaan konserttiinsa Theater an der Wienissä joulun alla Viulukonsertto D-duuri, op. 61 valmistui nopeasti, ja Clementille jäi hyvin vähän aikaa sen omaksumiseen. Vaikka yleisö piti kuulemastaan, kriitikoiden mielipiteet olivat happamampia. Syynä kaksijakoiseen vastaanottoon saattoi olla vähäinen harjoitusaika, joka epäilemättä vaikutti esityksen tasoon siitä huolimatta, että Beethoven pyrki varmistamaan konserton soveltuvuuden Clementille muun muassa lainaamalla jaksoja tämän omasta, puoltatoista vuotta aiemmin valmistuneesta D-duuriviulukonsertosta. Konsertto sai joka tapauksessa jäädä odottelemaan parempia aikoja. Beethovenin kuolemasta oli vierähtänyt jo tovi, kun nelisenkymmentä vuotta myöhemmin, vuonna 1844, 13-vuotias Joseph Joachim tarttui teokseen ja esitti sen Felix Mendelssohnin johdolla Lontoossa. Esityksestä alkoi voittokulku, joka on nostanut teoksen pysyvästi viulukonserttojen kuningattareksi. Se on kaukana Beethovenin taistelu- ja voitonsinfonioiden paatoksellisuudesta; Viulukonsertto on pikemminkin lyyrinen, syvälle käyvä, ihmeellisen melodinen ja yksi säveltäjänsä kauneimmista teoksista. Kuten monissa keskikauden teoksistaan, Beethoven aloittaa omaperäisesti: yksinäisen patarummun iskuja seuraa puupuhaltimien esittämä hymnimäinen pääteema. Teeman jälkeen ykkösviulut tulevat sisään hätkähdyttävästi dis-sävelellä, joka purkautuu ilkikurisesti. Orkesterijohdanto vie sooloviulun sisääntuloon kadenssille, jonka jälkeen solisti esittää oman versionsa pääteemasta korkealla puupuhaltimien hymnin yllä leijaillen. Sivuteema kuullaan pitkään vain orkesterin esittämänä sekä duurissa että mollissa, kunnes aivan ennen osan loppua, kadenssin jälkeen, solisti viimein saa esittää sen koristelemattomana. Toinen osa on rauhallisuuden läpitunkema se ei juuri irtoa pääsävellajistaan G- duurista, vaan laulaa pehmeästi käyrätorvin, puupuhaltimin ja sordinoiduin jousin, juhlavan vääjäämättömästi edeten. Finaali jonka teema saattaa olla Clementin käsialaa etenee iloisin tanssirytmein kohti vitsikästä loppuaan. Kolmannen osan raskasjalkaista, metrisesti hauskasti painotettua maalaismenuettia keventää väliosan, Trion hienostunut ote ja puupuhallinvoittoisuus. Ensimmäisessä osassa ja fi naalissa sävellajisuhteet ja tonaalinen rakenne ovat innovatiivisia laajentaen klassisen sonaattimuodon konventioita. Subdominanttisävellaji Es-duuri tekee esitysmerkinnällä dolce väritetyistä laulavista sivuteemoista vielä pehmeämpiä, paitsi finaalin kertausjaksossa, jossa sivuteema kuullaan yllättäen ja dramaattisesti gmollissa Kansanomaisen, mutta elegantisti melodisen sävynsä puolesta Toista sinfoniaa voikin pitää säveltäjälleen tyypillisenä, jo sangen kypsän schubertiaanisena teoksena. LUDWIG VAN BEETHOVEN ( ) Viulukonsertto (1806) Ludwig van Beethoven tapasi viulistikomeetta Franz Clementin ensi kerran 24-vuotiaana, juuri Wieniin muutettuaan. Kymmenen vuotta nuorempi Clement oli jo ehtinyt valloittaa Eurooppaa, soittaa Haydnin johdolla Lontoossa ja ansaita monien arvostettujen muusikoiden ihailun. Itsekin ihmelapsen viittaa

60 PORI SINFONIETTA I-VIULU II-VIULU Ion Buinovschi, I konserttim. Johanna Franzon, II konserttim. Titel Iacovache-Pana Marja From Kari Lilja Sirkka Jyrkänne Stefan Kavén, äj. Anton Chausovskii Anna Hoffström Beata Sibielak ALTTOVIULU Aino Ojakoski, äj. tp. Timo Sirén Tuula Litmanen SELLO Mikko Lampila, soolosellisti Saija Jakovaara-Mäkelä, äj. Magdalena Brostek KONTRABASSO Timo Kotilainen, äj. tp. Tomi Pietikäinen HUILU OBOE Jukka-Pekka Lehto, äj. Rauno Soinlahti Aila Hettula, äj.tp. Timo Kettula KLARINETTI Risto Litmanen, äj. Mika Kojo FAGOTTI Antti Pakkanen, äj. Oliver Csik KÄYRÄTORVI Tuomas Ruskeepää, äj. Olavi Kallasjoki,tp. TRUMPETTI Tommi Kolunen, äj. Jorma Nurminen LYÖMÄSOITTIMET Olli Kivinen, patarumpujen äj.

61 KEVÄT 2013 V A PA A S A R J A 3 VAPAA SARJA ETELÄN TUULET TORSTAI PROMENADISALI KLO ANNA-MARIA HELSING, KAPELLIMESTARI ANDREA PELLEGRINI, MEZZOSOPRAANO AARIOITA MOZARTIN JA ROSSININ OOPPEROISTA JOAQUIN TURINA: Serenata op. 87 jousiorkesterille XAVIER MONTSALVATGE: Eufonia XAVIER MONTSALVATGE: Madrigal sobre un tema popular JIMMY LOPEZ: Fiesta! Liput 20 / 15 / 6 + toimitusmaksu Lippupalvelu (1,96 /min+pvm) Porissa lippuja myyvät Sokos ja Promenadikeskus.

62 etelän tuulet torstai promenadisali klo 19 vapaa sarja 3 KONSERTTIOHJELMA WOLFGANG AMADEUS MOZART Cosi fan tutte -alkusoitto Dorabellan resitatiivi Ah scostati ja aaria Smanie implacabili oopperasta Cosi fan tutte Cherubinon aaria Voi che sapete oopperasta Figaron häät GIOACHINO ROSSINI Sevillan parturi -alkusoitto Rosinan aaria Una voce poco fa oopperasta Sevillan parturi Angelinan aaria Non piu mesta oopperasta Tuhkimo VÄLIAIKA 20 MIN. JOAQUIN TURINA Serenata op.87 jousiorkesterille XAVIER MONTSALVATGE Eufonia Madrigal sobre un tema popular JIMMY LOPEZ: Fiesta! ANNA-MARIA HELSING, kapellimestari Anna-Maria Helsing opiskeli Sibelius-Akatemian kapellimestariluokalla vuosina , mm. professori Leif Segerstamin ja Atso Almilan johdolla. Syksyllä 2007 hän suoritti orkesterinjohdon A-tutkinnon erinomaisin arvosanoin. Hänellä on kaksi tutkintoa Pietarsaaren konservatoriosta ja hän suoritti viulunsoiton diplomitutkinnon kunniamaininnalla keväällä 2000 Bydgoszczin musiikkiakatemiassa Puolassa. Hän on osallistunut useille mestarikurseille mm. Esa-Pekka Salosen, Gustavo Dudamelin, Vladimir Jurowskin, John Carewen, Leif Segerstamin, Jorma Panulan ja Atso Almilan johdolla. Syksystä 2010 Helsing on toiminut Oulu Sinfonian taiteellisena johtajana hän työskenteli Wegelius Kammarstråkar-orkestern taiteellisena johtajana ja Pietarsaaren Orkesterin/Pietarsaaren Sinfoniettan taiteellisena johtajana. Helsing johti 2010 Tallinnassa Viron kansallista sinfoniaorkesteria (ERSO) ja debytoi viime kaudella mm. Göteborgin ja Jenan sinfoniaorkesterin sekä Braunschweigin valtionorkesterin johtajana. Helsing on johtanut useita maamme orkestereita; mm. Radion sinfoniaorkesteria, Tapiola Sinfoniettaa, Avanti! kamariorkesteria, Tampere Filharmoniaa, Turun fi lharmonista orkesteria, sekä Helsingin, Jyväskylän, Lappeenrannan, Porin ja Vaasan kaupunginorkestereita. Syksyllä 2008 hänet kutsuttiin Allianz International Conductors Academykoulutukseen Lontooseen, jossa hän kaudella johti London Philharmonic Orchestraa ja Philharmonia Orchestraa. Debyyttinsä Suomen Kansallisoopperassa Helsing teki vunna 2008 Kaija Saariahon oopperassa Adriana Mater. Lontoossa hän oli Esa-Pekka Salosen assistentti Phiharmoniaorkesterin Schönbergin Gurreliedertuotannossan Lisäksi hän on ollut avustavana kapellimestarina Savonlinnan Oopperajuhlilla Jukka Linkolan oopperassa Hui kauhistus 2006 ja Suomen Kansallisoopperassa Fredrik Paciuksen oopperassa Kaarle Kuninkaan metsästys Helsingille myönnettiin Seesenissä (Saksa) Louis Spohr-mitali. ANDREA PELLEGRINI, mezzosopraano Andrea Pellegrini on viime vuosien kuluessa noussut yhdeksi Tanskan halutuimmista ja menestyneimmistä mezzosopraanoista niin ooppera - kuin konserttilavoillakin. Pellegrini opiskeli Tanskan kuninkaallisessa musiikkikonservatoriossa vuosina ja Ooppera-akatemiassa vuosina Heti opintojensa päätyttyä hän debytoi Tanskan kuninkaallisessa oopperassa Rosinan (Il barbieri di Siviglia) roolissa. Hänen muita roolejaan Tanskan kuninkaallisessa oopperassa ovat olleet Annio (La clemenza di Tito), Alisa (Lucia di Lammermoor), Valencienne (Die lustige Witwe) ja Zaida (Il turco in Italia). Tanskan kansallisoopperassa Pellegrini debytoi vuonna 2006 Cherubinon (Le nozze di Figaro) roolissa ja lauloi Idamanten (Isomeneo) roolin vuonna Vuonna 2012 hänet nähtiin uudelleen Cherubinon roolissa. Konserttilaulajana Andrea Pellegrini on esiintynyt johtavien tanskalaisten orkesterien ja kamariyhtyeiden kuten esimerkiksi Tanskan RSO:n, Tanskan Radion Sinfoniettan ja Tanskan kuninkaallisen orkesterin solistina. Hän on tehnyt yhteistyötä lukuisten kapellimestarien kuten esimerkiksi Adam Fischerin, Giancarlo Andrettan, Christian Badean ja Helmut Rillingin kanssa. Pellegrinin konserttirepertuaari on sangen laaja sisältäen muun muassa Bachin oratorioita, Beethovenin ja Mahlerin sinfonioita ja lukuisia muita teoksia. Andrea Pellegrini on palkittu useilla palkinnoilla. Näistä viimeisin, on Tanskan musiikkiarvostelijain vuosittainen palkinto vuodelta Andrea Pellegrini on ollut mukana myös useissa levytyksissä. Näistä esimerkkinä J.S. Bachin Jouluoratorion levytys Classico levy-yhtiön kanssa. W.A.MOZART ( ) W.A. Mozartin kolme parasta italiankielistä oopperaa, Figaron häät (1786), Don Giovanni (1787) ja Così fan tutte (1790)

63 syntyivät yhteistyössä venetsialaisen, mutta Wieniin 1780-luvun alussa muuttaneen Lorenzo Da Ponten ( ) kanssa. On esitetty, että idea säveltää ooppera Così fan tutte (Niinhän tekevät kaikki [naiset]) olisi tullut itseltään Joseph II:lta, ja että taustalla olisi ollut tosielämän sattumus. Kaksi kaverusta, Guglielmo ja Ferrando päättävät koetella morsiantensa Fiordiligin ja Dorabellan uskollisuutta lähtemällä muka sotimaan Turkkia vastaan, mutta todellisuudessa naamioituen albanialaisiksi ja vokotellen sitten ristiin morsmaikkujaan. Da Ponte aloitti oopperan tekemisen ensin yhdessä keisarin hovisäveltäjän Antonio Salierin kanssa, mutta hankkeen kariuduttua päätyi kirjoittamaan sen Mozartin kanssa. Ooppera sai alkuvuodesta 1790 neljä hyvin suosittua esitystä ennen keisari Joseph II:n kuolemaa ja suruaikaa sekä viisi esitystä lisää seuraavana kesänä mutta jäi sitten pois ohjelmistoista suorasukaisen säädyttömän aiheensa vuoksi. Sittemmin oopperasta on tullut yksi kaikkien aikojen suosituimmista, ja commedia dell arte -perinnettä seurailevien juonikuvioidenkin on nähty kommentoivan rakkauden huumaa ja sen hillitsemisen vaatimaa kypsyyttä. Resitatiivissa ja aariassa Ah scostati! Smanie implacabili Dorabella murehtii sulhasensa Ferrandon lähtöä ja saa hysteerisen kohtauksen laulaen surun olevan niin raskas kannettavaksi, että hän on kuoleva. Mozartin ensimmäisessä Da Ponte -oopperassa, Figaron häissä säveltäjä-libretisti-pari teki varmasti hyvin tietoisen tekstivalinnan. Ensinnäkin vuonna 1785 saksannettu pariisilaisen Pierre Beaumarchais n näytelmä La folle journée, ou Le mariage de Figáro (Hullu päivä, eli Figaron häät) oli heti tuoreeltaan kielletty vapaamielisenä ja ylhäisöä pilkkaavana. Toisekseen se oli skandaalinkäryinen jatko-osa Beaumarchais n suositulle näytelmälle Le barbier de Séville, ou La précaution inutile (Sevillan parturi, eli hyödytön varovaisuus, 1775), josta napolilaissyntyinen, Pietarissa toimiva Giovanni Paisiello oli vuonna 1782 säveltänyt erittäin menestyksekkään oopperan. Tämä siivitti myös jatko-osan, Figaron häät ennennäkemättömään suosioon. Sevillan parturin rakastavaisista Rosina on nyt Kreivitär, ja hänen miehensä, Kreivi Almaviva on muuttunut ikäväksi, hameiden perässä juoksevaksi juonittelijaksi. Kreivi vokottelee kamaripalvelijansa Figaron tulevaa morsianta, Kreivittären kamarineitoa Susannaa sekä pyrkii lykkäämään heidän hääjuhliaan; Kreivitär, Susanna ja Figaro puolestaan pohtivat, miten saisivat parhaiten nolattua typerästi käyttäytyvän Kreivin ja paljastettua hänen juonensa. Aariassa Voi che sapete paasipoika Cherubino saapuu paikalle uudessa sotilaan univormussaan ja laulaa Kreivittärelle ja Susannalle vetoomuksen, jotta oppisi tietämään ovatko hänen omat, yhtäkkiä heränneet tunteensa rakkautta. GIOACHINO ROSSINI ( ) Beaumarchais n Sevillan parturi oli hyvin suosittu teksti oopperasäveltäjien keskuudessa, ja Paisiellon sekä Gioachino Rossinin välissä sen ehti säveltää parikin sittemmin unohtunutta säveltäjää. Tarttuessaan oopperaan vuonna 1816 Rossini oli vastikään murtautunut kansainväliseen maineeseen; Sevillan parturin myötä hän nousi aikansa merkittävimmäksi oopperasäveltäjäksi. Yhdessä libretisti Cesare Sterbinin ( ) kanssa työstetty ooppera sai kantaesityksensä Teatro Argentinassa Roomassa, ja vaikka ensi-ilta meni penkin alle Paisiellon kannattajien häirinnän vuoksi, jo toinen esitys saavutti huikean suosion. Oopperan ehkä tunnetuin numero on Rosinan kirjeaaria Una voce poco fa. Se on kaksiosainen: aloittavassa scenassa Rosina kuvailee kuinka Lindoro (musiikinopettajan sijaiseksi naamioitunut Kreivi Almaviva) on häntä rakkaudellaan haavoittanut; sen jälkeen edetään virtuoosisesti kuvioituun cavatinaan (Io sono docile ), jossa Rosina ensin luettelee hyveitään muistuttaen sitten voivansa tarpeen tullen olla myrkyllinen kuin kyykäärme. Ooppera La Cenerentola (Tuhkimo) syntyi vuotta myöhemmin Aariassaan Non piú mesta Angelina eli Tuhkimo on jo saanut prinssinsä. Tuhkimon isäpuolen Don Magnifi con tullessa tyttärineen vetoamaan tämän suosiollisuuteen Tuhkimo pyytää Prinssi Ramiroa antamaan anteeksi saamansa huonon kohtelun, ja kutsuu ottoperheensä luokseen julistaen hellan ääressä vietettyjen huonojen vuosien olevan nyt ohi. JOAQUIN TURINA ( ) Ennen vuosien sisällissotaa espanjalaista konserttimusiikkia leimasi uusromantiikka, joka laajeni kahden puolen, toisaalta kohti ranskalaista avantgardea, erityisesti Debussyn impressionismia, sekä toisaalta kohti paikallista populaarikulttuuria ja zarzuela-laulunäytelmää. Ajan menestyneimpiin säveltäjiin lukeutuva sevillalaissyntyinen Joaquín Turina opiskeli pianoa ja sävellystä ensin Madridissa ja sitten vuosina Pariisissa. Ratkaisevaksi muodostui Pariisissa vuonna 1907 käyty keskustelu maanmiesten Manuel de Fallan ( ) ja Isaac Albénizin ( ) kanssa; Albéniz kehotti Turinaa hylkäämään ranskalaisen mallin ja keskittymään espanjalaisiin tai vielä mieluummin Turinan kotiseudun Andalusian populaarilauluihin. Palattuaan Ensimmäisen maailmansodan jaloista Madridiin 1914 Turina aloitti menestyksekkään uran kapellimestarina, säveltäjänä ja espanjalaisen musiikkielämän vaikuttajana. Albénizin neuvot purivat: erityisesti Turinan soitinmusiikissa on kuultavissa Sevillan alueelle tyypillistä eleganssia, viehkeyttä ja huumoria, syvästi espanjalaisväritteistä ja taidokkaasti laadittua kudosta kuten teoksessa Serenata, op. 87 jousille vuodelta Säveltäjä itse kirjoitti työstäneensä Serenataa kesällä 1934 Santanderin rannoilla, ja heti teoksen alussa voikin kuulla kitaran näppäilyjä meren huokaillessa Andalusian rannoilla. Teos sai kantaesityksensä vuonna 1943 Madridin Teatro Coliseumissa Berliinin kamariorkesterin konsertissa kapellimestari Hans von Bendan johtaessa. XAVIER MONTSALVATGE ( ) Samoihin aikoihin säveltäjänuraansa aloitteli katalonialainen Xavier Montsalvatge. Kuuban itsenäistymistaistelu ( ) oli tuonut suuren määrän katalonialaisia paluumuuttajia, joiden myötä kuubalaisrytmit ja Karibianmeren afro-amerikkalainen musiikki rantautuivat Costa Bravan seudulle Pohjois-Espanjaan. Nämä vaikuttivat Montsalvatgeen, minkä lisäksi hänen musiikilleen on ominaista pitäytyminen varsin yksinkertaisissa, jopa naiiveissa melodioissa, joihin yhdistyy hienostunut kromaattinen harmoniankäsittely. Näin myöskin myöhäisessä teoksessa Madrigal sobre un tema popular (1991), jossa poikkeuksellisen elegantin sovituksen saa tunnettu joululaulu El cant dels ocells (Linnunlaulu). Melodia tuli tunnetuksi vastarintalauluna sisällissodan aikana Pablo Casallsin esittämänä siitä teoksen soolosellostemma. Konsertissa kuullaan myös toinen teos Montsalvatgen loppuvuosilta, Eufonia (2000), joka perustuu Granadoksen lauluun Elegia eterna sarjasta Cançons catalanas (1910). Eufonian kantaesittivät elokuussa 2000 Maria José Montiel ja Sir Neville Marrinerin johtama Orquestra de Cadaqués. JIMMY LOPEZ (s. 1978) Perulainen, Limasta kotoisin oleva Jimmy López opiskeli sävellystä ensin Veli-Matti Puumalan ja Eero Hämeenniemen johdolla Sibelius-Akatemiassa vuosina ja suoritti sitten tohtorintutkinnon professori Edmund Campionin johdolla Berkeleyssä University of Californiassa toukokuussa Useita merkittäviä kansainvälisiä palkintoja saavuttaneen Lópezin musiikki on jo päässyt suurimpien orkesterien ohjelmistoihin mainittakoon

64 Chicagon ja Bostonin sinfoniaorkesterit, Philadelphia Orchestra ja Helsingin kaupunginorkesteri sekä merkittävimmille uuden musiikin festivaaleille. Tämän vuoden useista kantaesityksistä poimittakoon Hangon musiikkijuhlien päätöskonsertissa heinäkuussa kantaesitettävä Warped symmetry huilisti Sami Junnoselle ja harpisti Lily-Marlene Puuseppille. Orketeriteoksen Fiesta! neljä poptanssia orkesterille alkuperäinen kamariorkesteriversio syntyi Liman fi lharmonisen seuran 100-vuotisjuhlatilauksena vuonna 2007; teoksen uusi versio täydelle sinfoniaorkesterille sai ensiesityksensä seuraavana vuonna Baltimoren sinfoniaorkesterin konsertissa teoksen tilaajan Miguel Harth-Bedoyan johtaessa. López itse kertoo Fiestastaan: Näennäisen yhteen sovittamattomien musiikillisten lähteiden lomittuminen ja vuorovaikutus kiehtoo minua. Ensimmäinen (Trance 1) ja kolmas (Trance 2) osa ovat henkisesti ja muodoltaan yhteydessä toisiinsa. Trance kuuluu tekno-musiikin piirin ja liittyy hypnoottisiin ja toistuviin rytmeihin. Käytän termiä luodakseni yhteyden nuorempiin sukupolviin, joita ei klassisen musiikin konsertit tavallisesti kiinnosta. Osat kaksi (Countertime) ja neljä (Techno) ovat luonteeltaan päättäviä. Latinotansseilla on niissä olennainen rooli; tämän vuoksi lyömäsoittimet nousevat etualalle monin paikoin. Countertime on synkooppien leikkiä, jossa iskutus vaihtuu jatkuvasti tahdin vahvalta osalta heikolle. Techno, viimeinen osa, käyttää Latinalaisen Amerikan rytmejä kuten merengueta. Tämä on ensimmäinen kappaleeni, jossa populaarimusiikin elementit ovat näin selvässä osassa. PORI SINFONIETTA I-VIULU II-VIULU Ion Buinovschi, I konserttim. Johanna Franzon, II konserttim. Marja From Kari Lilja Sirkka Jyrkänne Maarit Kirvessalo-Nurmela, tp. Stefan Kavén, äj. Anna Hoffström Beata Sibielak Eri Itoh, tp. ALTTOVIULU Aino Ojakoski, äj. tp. Timo Sirén Tuula Litmanen SELLO Mikko Lampila, soolosellisti Saija Jakovaara-Mäkelä, äj. Magdalena Brostek KONTRABASSO Timo Kotilainen, äj. tp. Tomi Pietikäinen HUILU OBOE Jukka-Pekka Lehto, äj. Rauno Soinlahti Pia Maunul, äj.tp. Timo Kettula KLARINETTI Risto Litmanen, äj. Mika Kojo FAGOTTI Antti Pakkanen, äj. Oliver Csik KÄYRÄTORVI Tuomas Ruskeepää, äj. Olavi Kallasjoki,tp. TRUMPETTI Tommi Kolunen, äj. Jorma Nurminen LYÖMÄSOITTIMET Olli Kivinen, patarumpujen äj. Petteri Kippo, tp. Patrik Knif, tp.

65 KEVÄT 2013 V A PA A S A R J A 4 VAPAA SARJA YÖLLISET TANSSIT TORSTAI PROMENADISALI KLO 19 MATS RONDIN, JOHTO JA SELLO W.A.MOZART: Don Giovanni -alkusoitto AULIS SALLINEN: Kamarimusiikki III Don Juan Quixoten yölliset tanssit CAMILLE SAINT-SAËNS: Sinfonia nro 2 Liput 20 / 15 / 6 + toimitusmaksu Lippupalvelu (1,96 /min+pvm) Porissa lippuja myyvät Sokos ja Promenadikeskus.

66 yölliset tanssit torstai promenadisali klo 19 vapaa sarja 4 KONSERTTIOHJELMA Syksyllä 2011 hän sekä johti että toimi solistina Västeråsin sinfoniettan konsertissa, jossa kantaesitettiin Tobias Broströmin sellokonsertto. Konsertto oli sävelletty varta vasten häntä hänelle. Tanskan kuninkaallisessa teatterissa Kööpenhaminassa hän johti erinomaisen vastaanoton saanen tanssiperformanssin M/K Danseur Noble. Rondin on koko uransa ajan säilyttänyt vahvan suhteen kamarimusiikkiin ja hän on soittanut lukuisia selloresitaaleja ympäri Eurooppaa. Hän on perustanut Huaröds Chamber Orchestran muutamien loistavien jousisoittajien kanssa. Kamariorkesterinsa ja oman levymerkkinsä Isidor Recordsin kanssa hän on levyttänyt muun muassa Haydnin Sellokonserton C-duurissa. W.A. MOZART Don Giovanni -alkusoitto 6 AULIS SALLINEN 20 Kamarimusiikki III Don Juan Quixoten yölliset tanssit op. 58 VÄLIAIKA 20 MIN. CAMILLE SAINT-SAËNS 25 Sinfonia nro 2 op. 55 Adagio Allegro moderato Poco adagio Allegro moderato Presto Maestoso Allegro W.A. Mozart ( ) Don Giovanni -alkusoitto (1787) Kolmesta W.A. Mozartin ( ) Da Ponte -oopperasta keskimmäinen, Don Giovanni, on epäilemättä se suosituin: vaikutusvaltainen, romantiikan ajan tärkeimpiin kirjoittajiin lukeutuva E.T.A Hoffmann kutsui sitä jopa oopperoiden oopperaksi. Naisia kaatavan Don Juanin legenda saa oopperassa sävyn, jonka dramaattisuus on opera buffan perinteitä jatkavan Don Giovannin keskeinen voima. Huvittavan ja traagisen rinnanelo toteutuu jo tunnetussa alkusoitossa. Se käynnistyy hitaalla johdannolla, joka on toistuva oopperan lopussa. Komtuuri palaa haudan takaa patsaan muodossa ja hitain, laahavin askelein kostamaan kuolemansa surmaajalleen Don Giovannille vetäen tämän lopulta mukanaan manalan syövereihin. Alkusoitto kääntyy pian buffan puolelle: Don Giovannin ja hänen miespalvelijansa Leporellon seikkailut ja vehkeilyt ensin mainitun naismenestyksen takaamiseksi ovatkin aitoa komediaa. Varjot kuitenkin lankeavat parivaljakon ylle, Don Giovannin hankkeet menevät yksi toisensa jälkeen mönkään, ja oopperan lopussa paha tosiaan saa palkkansa. Ooppera sai erittän menestyksekkään kantaesityksensä Prahassa jossa Mozart muutenkin nautti suurta suosiota lokakuussa 1787 Wienin ensiesityksen seuratessa keväällä Mats Rondin, johto ja sello Kapellimestari ja sellisti Mats Rondin on yksi Skandinavian arvostetuimmista muusikoista ja kapellimestareista. Hän debytoi sellistinä ollessaan vain 16-vuotias. Rondin aloitti uransa esiintymällä johtavana solistina sekä ruotsissa että ulkomailla esimerkiksi Hollannin Kuninkaallisessa Concertgebouw-orkesterissa. Hänet kutsuttiin ainoana pohjoismaisena sellistinä esiintymään Mstislav Rostropovichsin Sellofestivaaleille Riikaan, missä hän esitti Gösta Nyströmin Sinfonia Concertanten. Nykyään Rondin keskittyy yhä enemmän johtamiseen. Hänen repertuaarinsa ylettyy klassisista sinfonioista, opperaan, balettiin ja musikaaleihin. Hän on johtanut Ruotsin johtavia orkestereita kuten Ruotsin kuninkaallista sinfoniaorkesteria, Ruotsin radion sinfoniaorkesteria ja monia muita. Viime vuosina Mats Rondin on työskennellyt ulkomailla muun muassa Stuttgartin kamariorkesterin, Bochumin sinfonikkojen ja Maltan filharmonisen orkesterin kanssa. Kiireisen mies on myös johtanut konsertteja Australiassa asti. Ikimuistoisimpien konserttien joukkoon kuuluvat kruununprinsessa Viktorian häät, joissa Rondin johti Ruotsin kuninkaallista sinfoniaorkesteria suorassa TV-lähetyksessä vuonna Rondin on sekä kapellimestarina että sellistinä usein mukana modernin musiikin produktioissa. Aulis Sallinen (s.1935) Kamarimusiikki III Don Juan Quixoten yölliset tanssit (1986) Salmella nykyisen Venäjän Karjalan puolella vuonna 1935 syntynyt Aulis Sallinen opiskeli Sibelius-Akatemiassa Aarre Merikannon ja Joonas Kokkosen johdolla suorittaen sävellysdiplomin vuonna Sallinen nousi maailmanmaineeseen ja 80-luvuilla erityisesti oopperoidensa myötä, joita on ensimmäisen, Pohjoismaiden neuvoston musiikkipalkinnon saaneen Ratsumiehen (1973 4) jälkeen syntynyt viisi. Lisäksi hän on säveltänyt kahdeksan sinfoniaa, useita konserttoja sekä konsertoivia teoksia ja muita laajoja orkesteriteoksia, kuoro- ja laulumusiikkia sekä kamarimusiikkia. Näiden joukosta esiin nousee kahdeksan teoksen Kamarimusiikki-sarja, joka ulottuu vuoden 1975 Kamarimusiikki I:stä jousille aivan viime vuosiin Kamarimusiikkiin VIII sellolle ja jousille ( ). Talven aikana Etelä- Ranskassa syntynyt Kamarimusiikki III, op. 58, niinikään soolosellolle ja jousille, kantaa lisänimeä Don Juanquixoten yölliset tanssit. Se sai kantaesityksensä Naantalissa kesäkuussa 1986 Vladimir Ashkenazyn johtaman English Chamber Orchestran konsertissa tilaajansa Arto Noraksen toimiessa solistina. Don Juanquixotessa yhdistyy kaksi espanjalaisen kirjallisuuden sankaria, naistenkaataja Don Juan ja hämmentynyt idealisti Don Quixote jälkimmäinen näyttäytyy sellona muuten myös Richard Straussin samannimisessä sinfonisessa runossa. Miguel de Cervantesin vuosina 1605 ja 1615 kahdessa niteessä julkaisema El ingenioso hidalgo don

67 Quijote de la Mancha (Neuvokas ritari Don Quijote manchalainen) kertoo hidalgosta, joka luettuaan liian paljon ritariromantiikkaa päättää ryhtyä itsekin sankartekoihin kiertelevänä ritarina. Hän palkkaa apurikseen yksinkertaisen maanviljelijän Sancho Panzan ja yhdessä he käyvät seikkailuihin. Tarinaa kannattelee Don Quijoten vanhahtava retoriikka ja Sancho Panzan maanläheinen huumori, ja ne hersyvät samaan tapaan kuin Don Giovannin ja hänen palvelijansa Leporellon dialogi Mozartin oopperassa. Sallisen teoksessa ylvään ja maalaisen kohtaamiseen sekoittuu kahden Donin limittyminen: Juanin (Giovannin) intohimoon kietoutuu satiirinomaisesti Quixoten antisankarius. Tanssikarakterit ovat teoksessa tärkeässä roolissa: tupla-don tanssi vuoroin foxtrottia, tangoa ja jazz-tanssia, jossa mukaan liittyy sooloviulu ehkäpä Sancho-Leporellona; välillä liikutaan paikasta toiseen. Sallinen on itse luonnehtinut teosta ironisesti ikääntyvän säveltäjän hyvästiksi nuoruudelle tanssikarakterit kelpaavatkin muistumiksi tanssipianistina tienanneen säveltäjän omasta nuoruudesta. Camille Saint-Saëns ( ) Sinfonia nro 2 op. 55 (1859) Camille Saint-Saëns ( ) oli lapsena Mozartin ja Felix Mendelssohnin tapainen ihmelapsi, joka jo teini-ikäisenä sävelsi sinfonioita, konserttoja ja kamarimusiikkia. Nuoren pojan nerokkuutta ylistivät niin Berlioz, Gounod, Liszt kuin jopa itse Wagnerkin. Ihmelapseen asetetut odotukset olivat kuitenkin työläitä täyttää ja Saint-Saënsia on usein pidetty lähinnä viulun ja pianon taiturikappaleiden säveltäjänä, joka toki sävelsi myös Eläinten karnevaalin. Saint-Saënsin tuotantoon tutustuminen kertoo kuitenkin toista, mielenkiintoisempaa tarinaa. Muun muassa Saint-Saënsin viisi sinfoniaa täyttävät paikkansa 1800-luvun jälkipuolen sinfoniakirjallisuudessa. Eniten sinfonioista on soitettu numeroa kolme, lisänimeltään Urkusinfonia teoksen mittakaava ja solistinen urkustemma tekevätkin siitä todellisen suuren salin sinfonian. Kolmas sinfonia on kuitenkin turhaan jättänyt varjoonsa säveltäjän muut sinfoniat, jotka ovat täynnä hienoa keksintää ja taidokkaan käsityön jälkeä valmistunut toinen sinfonia, A-molli on näistä hyvä esimerkki. Teoksen ensimmäinen osa avautuu ajalleen poikkeuksellisella 6/4-johdannolla, joka esittelee osan alaspäisestä terssikulusta muodostuvan, lähes epäteemallisen pääteeman. Seuraava kiivas, myöhäisromanttisuudessaan jopa Pjotr Tsaikovskia ( ) enteilevä Allegro passionato työstää tuosta teemasta kuitenkin upean draaman, jonka jälkeen avautuvan Es-duuri-Adagion rauhallisuus ja melankolisuus toimii hienosti kontrastina ennen kolmatta osaa, Scherzoa. Rytmisyydessään oivaltavan Scherzon letkeä kolmijakoinen jälkipuolisko ei odotusten vastaisesti palaakaan osan aloittavaan mollimateriaaliin vaan suuntaa suoraan vauhdikkaaseen viimeiseen osaan, Prestissimoon. Tämä optimistisesti ja energisesti käynnistyvä A-duuriosa seikkailee milloin tummemmissa maisemissa, milloin rauhallisissa suvannoissa, mutta löytää aina avauksensa hyväntuulisuuden. Musiikissa on Tsaikovskia enteilevien piirteiden lisäksi kaikuja myös kymmenen vuotta ennen teoksen syntyä kuolleen Mendelssohnin keijukaismusiikista. Ville Komppa PORI SINFONIETTA I-VIULU II-VIULU Ion Buinovschi, I konserttim. Johanna Franzon, II konserttim. Titel Iacovache-Pana, äj. Marja From Kari Lilja Sirkka Jyrkänne Stefan Kavén, äj. Eri Itoh, tp. Anna Hoffström Beata Sibielak ALTTOVIULU Anni Tiainen-Hammo, äj. tp. Timo Sirén Tuula Litmanen SELLO Mikko Lampila, soolosellisti Saija Jakovaara-Mäkelä, äj. Magdalena Brostek KONTRABASSO Timo Kotilainen, äj. tp. Tomi Pietikäinen HUILU OBOE Jukka-Pekka Lehto, äj. Rauno Soinlahti Pia Maunula, äj.tp. Timo Kettula KLARINETTI Risto Litmanen, äj. Mika Kojo FAGOTTI Antti Pakkanen, äj. Oliver Csik KÄYRÄTORVI Tuomas Ruskeepää, äj. Olavi Kallasjoki,tp. TRUMPETTI Tommi Kolunen, äj. Jorma Nurminen LYÖMÄSOITTIMET Olli Kivinen, patarumpujen äj.

68 KEVÄT 2013 VAPAA SARJA V A PA A S A R J A 5 VAPPUKONSERTTI 1.5. KESKIVIIKKO PROMENADISALI KLO 14 MARKKU JOHANSSON, KAPELLIMESTARI MILANA MISIC EINO GRÖN Tangon ja iskelmän mestareiden seurassa on hyvä ottaa vappu vastaan! Liput 25 / 20/ 6 + toimitusmaksu Lippupalvelu (1,96 /min+pvm) Porissa lippuja myyvät Sokos ja Promenadikeskus.

69 vappukonsertti keskiviikko promenadisali klo 14 vapaa sarja 5 konserttiohjelma LOVER Richard Rodgers, sov. Markku Johansson VALKOVUOKOT Kaarlo Valkama Usko Kemppi, sov. Markku Johansson ANGELIQUE Aksel V. Rasmussen, sov. Markku Johansson KUN HÄMÄRTÄÄ Buck Ram Merja, sov. Markku Johansson SÄKKIJÄRVEN POLKKA Trad. sov. Markku Johansson LAZZARELLA Domenico Modugno Saukki, sov. Markku Johansson VALOA IKKUNASSA Eino Hurme Saukki, sov. Markku Johansson YOU DON T HAVE TO Donaggio Juha Vainio, sov. Markku Johansson SAY YOU LOVE ME RAKKAUTTA KÖÖPENHAMINASSA Bent Fabricius Solja Tuuli, sov. Markku Johansson TWO FOR THE ROAD Henry Mancini, sov. Markku Johansson VÄLIAIKA CZARDAS Vittorio Monti IDÄN JA LÄNNEN TIET Lionel Bart Saukki, sov. Markku Johansson SOITTAJAPOIKA Trad. Saukki, sov. Markku Johansson LAULUNI Rauno Lehtinen, sov. Juha Tikka PENNYWHISTLE JIG Henry Mancini, sov. Markku Johansson Piccolosoolo: Jukka-Pekka Lehto VIIMEISESTÄ ILLASTA Kaj Chydenius P. Mustapää, sov. Markku Johansson ÄÄRETÖN AAVA YMPÄRILLÄIN Juha Vainio, sov. Jaakko Salo Markku Johansson SUVISIA SURUJA Erkki Melakoski Larin - Kyösti NIIN PALJON KUULUU RAKKAUTEEN Sammy Fain Saukki, sov. Markku Johansson ALBATROSSIN MATKASSA Henry Mancini, sov. Markku Johansson Markku Johansson, kapellimestari Markku Johansson (s ) on yksi Suomen laajaalaisimmista musiikin ammattilaisista. Vuodesta 1970 alkaen hän on toiminut ammattimaisesti trumpetin ja flyygelitorven soittajana, sovittajana, säveltäjänä ja kapellimestarina. Markku Johanssonin uravalinta oli luonteva, sillä hänen molemmat vanhempansa työskentelivät musiikin parissa. Alun perin hän opiskeli pianonsoittoa, ja trumpetti astui kuvaan mukaan vasta teini-iässä. Ensimmäisenä kiinnostuksen kohteena oli klassinen musiikki, jota hän opiskeli Lahden konservatoriossa ja myöhemmin Sibelius-Akatemiassa. Yhdeksi käännekohdaksi Johanssonin elämässä muodostui 1970-luku, jonka alussa hän muutti veljensä Nacken kannustamana kotikaupungistaan Heinolasta Helsinkiin. Tuolloin hän tuli tunnetuksi muusikkona Pepe ja Paradise -yhtyeestä, mutta aloitti myös uransa sovittajana ja studiomuusikkona äänilevy-yhtiöissä, Yleisradiossa sekä MTV:ssä. Levytyksissä ja nauhoituksissa Markku Johansson on toiminut kapellimestarin, sovittajan, soolosoittajan ja orkesterinjäsenen tehtävissä. Seitsemänkymmentäluvulla Johansson kiinnostui erityisesti jazzmusiikista ja otti sivusoittimekseen pehmeä-äänisen flyygelitorven. Vuosina seurasi opintomatka New Yorkiin, jossa hänen opettajinaan toimivat Thad Jones, Carmine Caruso ja Lew Soloff. Big band- ja studio-orkestereiden lisäksi Markku Johansson on tehnyt yhteistyötä useimpien suomalaisten jazzmuusikoiden kanssa pienemmissä kokoonpanoissa. Hän on esiintynyt Yleisradion edustajana muun muassa Saksassa, Hollannissa, Belgiassa, Englannissa, Unkarissa, Venäjällä, Virossa, Islannissa, Tanskassa sekä Ruotsissa ja Norjassa. Syksyllä 1993 Johansson vastaanotti parikin merkittävää huomionosoitusta: Suomen Jazzliitto palkitsi hänet vuotuisella Yrjö-palkinnolla; samoihin aikoihin soitintehdas Antoine Courtois Pariisista luovutti Johanssonille lahjaksi tehtaan valmistaman uuden flyygelitorven. Kullervo Linnan säätiön palkinnon Johansson sai 1996 monipuolisesta työstään kevyen musiikin alalla. Johansson voitti vuonna 2000 ELVIS ry:n

70 järjestämän valssisävellyskilpailun. Suomen Muusikkojen liiton tunnustuspalkinnon hän sai joulukuussa Johansson vastaanotti Tasavallan presidentin myöntämän Suomen Leijonan I luokan ritarimerkin. Vantaan kulttuurihenkilöksi hänet valittiin vuonna 2008, ja Imatra Big Band Festivalin 15. jazzlegendaksi vuonna Johansson on vieraillut useimpien suomalaisten sinfoniaorkesterien kapellimestarina. Hän on UMO:n perustajajäsen ja toimi orkesterin trumpetistina vuoteen 1983 asti. Johansson toimi UMO:n vakituisena kapellimestarina Vantaan viihdeorkesterin taiteellisena johtajana ja kapellimestarina Markku Johansson toimi vuodesta 1988 alkaen päättäen kautensa vuoden 2009 lopussa. Hänet on nimitetty vuoden 2010 alusta orkesterin kunniakapellimestariksi. Eino Grön Eino Joel Grön (s.1939) on suomalainen iskelmälaulaja. Grönin laulajanura alkoi Porissa vuonna 1957 paikallisyhtyeiden solistina. Vuonna 1955 nuori laulajanalku voitti Satakunnan teinien kulttuurikilpailuissa poikien laulusarjan. Ensimmäinen levytys tapahtui 1958, ja läpimurto seuraavana vuonna kappaleella Liian paljon rahaa. Grönin suosio kasvoi tangolevytyksillä, kuten Seinillä on korvat, Sä kuulut päivään jokaiseen ja Illan viimeinen tango, joiden vuoksi häntä pidetään yhtenä merkittävimmistä nykyajan tangotulkitsijoista. Sittemmin Grön on laajentanut ohjelmistoaan mm. hengellisiin lauluihin ja jazziin. Hänet on nähty myös lukuisten viihdeorkesterin solitina. Grön on myös levyttänyt argentiinalaisten muusikoiden kanssa. Eino Grön voitti Syksyn sävelen kappaleella Vähemmän kiirettä, enemmän aikaa vuonna Eino Grönille myönnettiin Pro Finlandia-mitali vuonna heinäkuuta 2007 Eino Grön sai Iskelmä-Finlandia-palkinnon osoituksena hienosta elämäntyöstään suomalaisen iskelmämusiikin puolesta. Palkinnon saajan valitsi Seppo Hovi. Milana Misic PORI SINFONIETTA I-VIULU II-VIULU Ion Buinovschi, I konserttim. Johanna Franzon, II konserttim. Titel Iacovache-Pana, äj. Marja From Kari Lilja Sirkka Jyrkänne Stefan Kavén, äj. Eri Itoh, tp. Anna Hoffström Beata Sibielak ALTTOVIULU Aino Ojakoski, äj. tp. Timo Sirén Tuula Litmanen SELLO Mikko Lampila, soolosellisti Saija Jakovaara-Mäkelä, äj. Magdalena Brostek KONTRABASSO Timo Kotilainen, äj. tp. Tomi Pietikäinen HUILU OBOE Jukka-Pekka Lehto, äj. Rauno Soinlahti Timo Kettula äj. KLARINETTI Risto Litmanen, äj. Mika Kojo FAGOTTI Antti Pakkanen, äj. Oliver Csik KÄYRÄTORVI Tuomas Ruskeepää, äj. Olavi Kallasjoki, tp. Elisa Nordström, tp. Milana Misic on laaja-alainen laulaja, joka on vuosien varrella levyttänyt niin iskelmää, viihdettä kuin pop-musiikkiakin. Milanan ohjelmisto sopii niin tanssilavoille kuin suurille estradeille. Hän esittää omien kappaleittensa lisäksi äitinsä Laila Kinnusen tunnetuksi tekemiä lauluja. Milana on uransa aikana osallistunut myös Suomen Euroviisuihin (2011) kappaleella Sydämeni kaksi maata. TRUMPETTI PASUUNA Tommi Kolunen, äj. Jorma Nurminen Miikka Jokitalo, tp Anu Kärnä, äj, tp. Aurora Peltonen, tp. Laulajattarelta on ilmestynyt useita albumeja, joista Laila Kinnusen musiikkia ovatlaulumme (2008) ja Valoa ikkunassa (2009) sekä kokoelma Käy tanssimaan (2010). Milana on keväällä 2013 jälleen studiossa: Linnun kokoinen on toinen single hänen työn alla olevalta uutuusalbumiltaan, jonka julkaisuajankohdaksi kaavaillaan vuotta Milana on tuonut sävelmaailmaansa lisää etnisiä sävyjä, millä hän kunnioittaa kroatialaisia juuriaan. Kauniilla vähäeleisellä singlellään Milana kertoo nyky-yhteiskunnan aiheuttamista paineista. Ei kaiken aina tarvitse olla suoritettua, suurta ja suunnitelmallista, Milana kertoo. Milanan uusi single Sydän sun ennakoi hänen seuraavaa studioalbumiaan, joka julkaistaan alkusyksyllä LYÖMÄSOITTIMET Olli Kivinen, patarumpujen äj. Markus Lindell, lyöjä tp. HARPPU Leea Nikku, äj.tp. KOMPPIRYHMÄ Jarmo Nikku, kitara Seppo Helin, piano Pekka Korhonen, sähköbasso Miri Miettinen, rummut

71 KEVÄT 2013 VAPAA SARJA V A PA A S A R J A 6 NUORET SOLISTIT TORSTAI PROMENADISALI KLO JAN SÖDERBLOM, KAPELLIMESTARI LAURA HIETAVA, VIULU KULLERVO KAUPPI, LAULU NOORA LINDHOLM JA ISABELLA LEINO, VIULU ELMERI UUSIKORPI, KSYLOFONI TIINA HIETAVA, PIANO VENLA KATILA, KÄYRÄTORVI AURORA PELTONEN, PASUUNA SAARA LATVANEN JA ANNIKA LEHTO, HUILU IDA KOSONEN, ALTTOVIULU MIIKKA JOKITALO, TRUMPETTI Liput 20 / 15 / 6 + toimitusmaksu Lippupalvelu (1,96 /min+pvm) Porissa lippuja myyvät Sokos ja Promenadikeskus.

72 nuoret solistit torstai promenadisali klo 19 vapaa sarja 6 KONSERTTIOHJELMA W.A.MOZART Figaron häät -alkusoitto W.A.MOZART Käyrätorvikonsertto 1, I osa VENLA KATILA JOHANN NEPOMUK HUMMEL Fantasie op. 94 IDA KOSONEN FRANS DOPPLER Andante ja Rondo, op. 25 SAARA LATVANEN ANNIKA LEHTO TOIVO KUULA Tuuli se taivutti koivun latvan Hae pois vaan sormukses KULLERVO KAUPPI VÄLIAIKA JOSEPH HAYDN Viulukonsertto G-duuri, I osa LAURA HIETAVA J.S.BACH Kaksoisviulukonsertto d-molli, II osa NOORA LINDHOLM, ISABELLA LEINO DOROTHY FIELDS /JIMMY MCHUGH On the sunny Side of the street AURORA PELTONEN G.H. GREEN Cross Corners ELMERI UUSIKORPI JOHANN NEPOMUK HUMMEL Trumpettikonsertto Es-duuri, I osa MIIKKA JOKITALO W.A.MOZART Pianokonsertto A duuri KV 488, TIINA HIETAVA I osa Allegro Jan Söderblom, kapellimestari Luonnosta ja hiljaisuudesta inspiroituva Jan Söderblom syntyi muusikkoperheeseen Helsingissä vuonna Nykyään kapellimestarina ja viulistina työskentelevä Söderblom aloitti konsertoimisen jo viuluopintojen alkuvuosina. Varhain alkaneiden solistitehtävien lisäksi menestyksekkäät konserttimatkat Uusi Helsinki-kvartetin jäsenenä ja kiinnostus orkesterissa soittamista kohtaan loivat pohjan Söderblomin monipuoliselle ja aina uutta etsivälle uralle. Opinnot Sibelius- Akatemian kapellimestariluokalla vuosina johtivat intensiiviseen työskentelyyn suomalaisten ja ulkomaisten eturivin orkestereiden kanssa. Söderblom on sittemmin johtanut orkestereita, mm. Radion sinfoniaorkesteri, Helsingin kaupunginorkesteri, Tampere Filharmonia, Sinfonia Lahti, Tapiola Sinfonietta, Kamariorkesteri Avanti!, Scottish Chamber Orchestran, Orquesta RTVE (Espanjan radion ja television orkesteri) Nordwestdeutsche Philharmonie, MDR Sinfonieorchester (Leipzig), Danish National Chamber Orchestra, KORK (Norjan radion sinfoniaorkesteri), Norrköpingin ja Helsingborgin sinfoniaorkesterit ja Orchestre National Bordeaux Aquitaine. Söderblom toimi vuosina Lappeenrannan kaupunginorkesterin taiteellisena johtajana. Jan Söderblom on johtanut Tukholman kuninkaallisessa oopperassa Leôs Janáčekin Tapaus Makropulosin lisäksi kaksi kantaesitystä, Thomas Jennefeltin Sport och fritid (2005) ja yhteistyössä Norrlandsoperanin kanssa, Daniel Börtzin Svall (2006). Helsingin Juhlaviikoilla hän johti vuonna 2008 Veli-Matti Puumalan oopperan Anna Liisa paljon huomiota herättäneen kantaesityksen. Suomen kansallisoopperassa Söderblom on useiden balettiproduktioiden lisäksi johtanut Fredrik Paciuksen oopperan Kung Karls jakt. Viulistina Söderblom esiintyi ennen kapellimestariuraansa varsinkin Uusi Helsinki-kvartetissa ( ), joka voitettuaan Viitasaaren ja Concertino Praga kilpailut konsertoi laajalti, mm. Wigmore Hallissa, Tonhalle Zürichissä, Herkules Saal Münchenissä, Concertgebouw Amsterdamissa ja Konzerthaus Berlinissä. Kutsut solistiksi ovat vieneet konsertoimaan suomalaisten orkestereiden lisäksi esim. Ruotsin Radio-orkesterin, Norjan Radio-orkesterin, Helsingborgin sinfoniaorkesterin, Japan Philharmonic Orchestran ja monien muiden kanssa. Söderblom on toiminut useiden orkestereiden vierailevana konserttimestarina, sekä vierailevana jäsenenä mm. Camerata Salzburgissa ja Norjan Kamariorkesterissa. Söderblom esiintyy vuonna 2010 perustetussa triossa Marko Ylösen ja Arto Satukankaan kanssa. Aiempi Musica Fiskarsin ja Joroisten Musiikkipäivien taiteellinen johtaja Söderblom suunnittelee nykyään Rauma Festivon ohjelmaa. Jan Söderblom asuu perheensä kanssa Fiskarsin taiteilija- ja käsityöläisyhteisössä, Suomen etelärannikolla. Venla Katila Venla Katila (s.1994) aloitti käyrätorven soiton 9-vuotiaana Rauman musiikkiopistossa Anne Lehtomäki-Koskisen johdolla. Samanaikaisesti hän aloitti soittamisen Rauman Poikasoittokunnassa, josta hän siirtyi Rauman Soittokuntaan vuonna Tänä keväänä Venla suorittaa käyrätorven D-kurssin, jonka osana on myös tänään kuultava Mozartin konsertto. Keväästä 2012 hän on ollut mukana kansallisessa nuorisovaskiakatemiassa. Lisäksi Venla opiskelee musiikkiopistossa pianonsoittoa ja laulua.

73 Ida Kosonen Harjavallasta kotoisin oleva Ida Kosonen opiskelee alttoviulunsoittoa Huittisten musiikkiopistossa Eeva-Maija Talasman oppilaana. 14-vuotias Ida Kosonen aloitti soitto-opintonsa Huittisten musiikkiopistossa syksyllä Kevätlukukauden 2012 Ida opiskeli Sauli Kulmalan johdolla. Ida suoritti musiikkiopiston perustason alttoviulusta joulukuussa 2012 erinomaisin arvosanoin. Ida Kosonen on osallistunut moniin orkesteriprojekteihin, mm. edelliseen Satasinfonia-periodiin syksyllä 2010 ja Hello Dolly-musikaaliin tammikuussa Marraskuussa 2012 Ida Kosonen sai olla mukana alttoviulistina Tampereen musiikkiakatemian Pyynikki Sinfonia-orkesterin periodissa. Ida on osallistunut monille leireille ja mestarikursseille, erityisesti yhteistyötä on tehty opettaja Helge Valtosen kanssa. Ida Kosonen harrastaa musiikkia monipuolisesti ja hän opiskelee paljon musiikkia koulussa, Porin suomalaisen yhteislyseon 8. musiikkiluokalla. Saara Latvanen ja Annika Lehto Huittislaiset huilistit Saara Latvanen ja Annika Lehto ovat opiskelleet huilunsoittoa Huittisten musiikkiopistossa syksystä 2006 alkaen Katja Kohosen johdolla. Molemmat suorittivat huilun perustason erinomaisin arvosanoin keväällä Sivuaineena Saara opiskelee saksofoninsoittoa sekä Annika klassista laulua. Saara Latvanen soittaa nuorisopuhallinorkesteri Tuulimyllyn Puhaltajissa, Annika Lehto esiintyy säännöllisesti huilukitaraduon jäsenenä. Tytöt ovat osallistuneet useille huilukursseille opettajinaan mm. Hanna Juutilainen ja Petra Aminoff. Duo on saanut erinomaista palautetta Suoman Huiluseuran järjestämistä huiluyhtye katselmuksista useampaan kertaan. Keväällä 2012 duo pääsi aluekarsintojen kautta esiintymään valtakunnalliseen Nuori Kulttuuri Sounds tapahtumaan. Parhaillaan duo valmistautuu Huittisissa marraskuussa 2013 järjestettävään Hullu Puhallus puhallinsoitinkilpailuun. Kullervo Kauppi Vuonna 1990 syntynyt Kauppi aloitti musiikinopiskelun Huittisten musiikkiopistossa vuonna 2000 pääaineena trumpetti. Vuonna 2006 hän aloitti musiikkiopistossa myös laulunopiskelun Tiina Tammisen ja myöhemmin Kaisa Leanderin johdolla. Hän aloitti vuonna 2012 opiskelun Palmgren-konservatoriossa oopperalaulaja Sari Nordqvistin johdolla, pääaineenaan klassinen laulu. Trumpetin soittoa hän opiskelee Jorma Nurmisen johdolla. Kullervo on esiintynyt sekä laulajana että trumpetistina monissa eri kokoonpanoissa mm. Tuulimyllyn puhaltajat, Porilaissoittokunta, Kokemäen soittokunta sekä Porin nuorisopuhallinorkesteri. Hän on myös konsertoinut useissa Länsi- Suomen kirkoissa. Laura Hietava Laura Hietava (s. 1999) aloitti viulunsoiton 6-vuotiaana Palmgren-konservatoriossa Minna Litmasen oppilaana. Lauraa ovat opettaneet myös Hanne Lund, Sofia Rockas sekä tällä hetkellä Hanna Raiskio. Laura on vuosien varrella esiintynyt lukuisissa konserteissa. 11-vuotiaana hän soitti Promenadisalissa Pori Sinfoniettan solistina koululaiskonsertissa, ja Satakunnan jousisoitintapahtumaan hän on osallistunut vuosina 2009, 2011 ja Laura suoritti viulunsoiton perustaso 3 -tutkinnon keväällä Noora Lindholm Noora Lindholm (s. 1995), opiskelee viulunsoittoa Palmgren-konservatoriossa Anita Salmen johdolla. Hän on aloittanut viulunsoiton 5-vuotiaana. Noora on käynyt viulunsoiton mestarikursseilla Venäjällä, Virossa ja Suomessa. Mestarikurssien opettajina ovat olleet Prof. Savelij Shalman, Tatjana Liberova, Cornelia Bronzetti, Tonu Reimann, Sirpa Lannes- Tukiainen, Seppo Tukiainen sekä viulutaiteilija Ilkka Talvi. Hän on suorittanut viulunsoiton D-tutkinnon erinomaisin arvosanoin. Noora on osallistunut kansainvälisiin Kocians-viulukilpailuihin Tsekeissä Usti Nad Orlicissa v.2004 sekä useisiin jousisoitintapahtumiin Palmgren-konservatoriossa. Hänelle on myönnetty Suomen Kansanmusiikkiliiton pronssinen ansiomerkki. Noora harrastaa myös teatteria Porin Teatterinuorissa sekä on säestänyt useita vuosia Porin Poikakuoroa osallistuen kuoron ulkomaanesiintymisiin mm. Saksassa, Italiassa, Espanjassa ja Ranskassa. Isabella Leino Isabella aloitti soitto-opintonsa v Huittisten musiikkiopistossa. Hänen opettajanaan toimi usean vuoden ajan Anita Salmi, jonka viuluyhtyeessä hän myös soitti. Viuluyhtye oli hyvin aktiivinen ja esiintyi lukuisissa paikoissa, mm. Kaustisilla ja Pori Jazzeilla, ja vieraili mm. Venäjällä ja Hollannissa. Isabellan opettajana toimi Anitan jälkeen kolmen vuoden ajan tunnettu musiikkipedagogi Lajos Garam, jonka oppilaana hän suoritti C-tutkinnon vuonna Nyt hän viimeistelee muusikon opintojaan pienen tyttären äitinä Jyväskylän ammattikorkeakoulussa, jossa hänen opettajanaan on toiminut Anatoli Melnikov. Aurora Peltonen Aurora Peltonen on v syntynyt euralainen pasunisti. Aurora soittaa Anu Kärnän ohjauksessa Huittisten musiikkiopistossa, missä hän aloitti soittoharrastuksen v Aurora Peltonen soittaa nuorisopuhallinorkesteri Tuulimyllyn Puhaltajissa ja hän on osallistunut monille leireille ja kursseille. Elmeri Uusikorpi Elmeri Uusikorpi on vuonna 1996 syntynyt porilainen lyömäsoittaja. Hän soittaa sekä klassisia, että pop-jazz lyömäsoittimia. Uusikorpi aloitti soittouransa 8-vuotiaana. Hän

74 on PPPercussion lyömäsoitinyhtyeen kanssa esiintynyt Suomen lisäksi Piteå Percussion Repertoire festivaalilla Ruotsissa, sekä Percussion Plus festivaalilla Aarhusissa, Tanskassa. Lisäksi hän toimii lyömäsoittajana Porin nuorisosoittokunnassa. Lokakuussa 2012 Uusikorpi voitti Suomessa ensimmäistä kertaa järjestetyn Majaoja lyömäsoitinkilpailun alle 18-vuotiaiden sarjan, sekä sai erityispalkinnon parhaasta tilausteoksen (Tim Ferchen: Variants and Deviants) esityksestä. Miikka Jokitalo Miikka Jokitalo ( ) on Euran Kiukaisissa asuva nuori ja lupaava trumpetisti. Hän aloitti musiikinopinnot vuonna 2004 Huittisten Musiikkiopistossa opettajanaan Jorma Nurminen. Kiinnostus trumpetin soittoa kohtaan syntyi hänen isoveljensä kautta, joka opiskeli trumpetin soittoa nuorempana. Pian aloitettuaan trumpetin soiton opinnot Miikka Jokitalo liittyi mukaan säkyläläiseen Tuulimyllyn Puhaltajiin, jossa hän soittaa vieläkin. Muissa orkesteritoiminnoissa hän on ollut mukana mm. SataSinfonia- projektissa, jossa kapellimestarina toimi Hannu Lintu, sekä Huittisten musiikkiopiston järjestämissä musikaaleissa. Miikka valittiin myös mukaan Suomen Kulttuurirahaston ja Sibelius-Akatemian tukemaan monivuotiseen projektiin, jonka tarkoituksena on koota nuoria ja lupaavia vaskisoittajia ympäri Suomen. Projektin panivat alulle arvostetut muusikot trumpetisti Jouko Harjanne ja tuubisti Harri Lidsle. Tiina Hietava Tiina Hietava (s. 1996) on aloittanut pianonsoiton opinnot vuonna 2003 Jussi Rinnan johdolla ja suorittanut musiikkiopistotason tasosuorituksen vuonna Hänet on palkittu ensimmäisellä palkinnolla ikäsarjoissaan Satakunnan pianokilpailussa vuosina 2005 ja Hänet palkittiin myös kolmannella palkinnolla saman kilpailun vuotiaiden sarjassa vuonna Lisäksi hänet on palkittu vuoden 2010 Pianoaura- pianokilpailussa. Hän on esiintynyt Nuorten Chopin- tapahtumassa vuonna Tiina on osallistunut Risto Kyrön sekä Erik ja Hui-Ying Tawaststjernan mestarikursseille. PORI SINFONIETTA I-VIULU II-VIULU Ion Buinovschi, I konserttim. Johanna Franzon, II konserttim. Titel Iacovache-Pana, äj. Marja From Kari Lilja Sirkka Jyrkänne Stefan Kavén, äj. Anton Chausovskii Anna Hoffström Beata Sibielak ALTTOVIULU Aino Ojakoski, äj. tp. Timo Sirén Tuula Litmanen SELLO Mikko Lampila, soolosellisti Saija Jakovaara-Mäkelä, äj. Magdalena Brostek KONTRABASSOTimo Kotilainen, äj. tp. Tomi Pietikäinen HUILU OBOE Jukka-Pekka Lehto, äj. Rauno Soinlahti Pia Maunula, äj.tp. Timo Kettula KLARINETTI Risto Litmanen, äj. Mika Kojo FAGOTTI Antti Pakkanen, äj. Oliver Csik KÄYRÄTORVI Tuomas Ruskeepää, äj. Olavi Kallasjoki,tp. TRUMPETTI Tommi Kolunen, äj. Jorma Nurminen LYÖMÄSOITTIMET Olli Kivinen, patarumpujen äj. CEMBALO PIANO Anu Kaivola, tp. Karla Suvanto, tp.

75 KEVÄT 2013 P E R I N T E I N E N S A R J A 6 PORI ORGAN -FESTIVAALI PERINTEINEN SARJA PERJANTAI KESKI-PORIN KIRKKO KLO 19 PETRI SAKARI, KAPELLIMESTARI NAJI HAKIM, URUT FELIX MENDELSSOHN: RICHARD WAGNER: JAQUES IBERT: Hebridit-alkusoitto Siegfried- idylli Hommage à Mozart NAJI HAKIMIN URKUSOOLOT: Bach orama Gershwinesca NAJI HAKIM: Urkukonsertto nro 3 Liput 20 / 15 / 6 + toimitusmaksu Lippupalvelu (1,96 /min+pvm) Porissa lippuja myyvät Sokos ja Promenadikeskus.

76 pori organ-festivaali perjantai keski-porin kirkko klo 19 perinteinen sarja 6 KONSERTTIOHJELMA FELIX MENDELSSOHN 10 Hebridit-alkusoitto RICHARD WAGNER 16 Siegfried-idylli JAQUES IBERT 5 Hommage à Mozart NAJI HAKIM Bach orama Gershwinesca Naji Hakim urut NAJI HAKIM 21 Urkukonsertto nro 3 Allegro Moderato Allegro PETRI SAKARI, kapellimestari Petri Sakari aloitti kapellimestariuransa Vaasan kaupunginorkesterissa Vuonna 1988 hän aloitti Islannin sinfoniaorkesterin ylikapellimestarina ja taiteellisena johtajana. Ylikapellimestarina Petri Sakari oli vuoteen 1993, minkä jälkeen hänestä tuli orkesterin päävierailija vuoteen 1996 asti. Vuosina hänet kutsuttiin toistami-seen orkesterin taiteelliseksi johtajaksi. Sakari toimi Lohjan kaupunginorkesterin pääkapellimestarina hän toimi ja Ruotsalaisen Kamariorkesterin päävierailijana Vuosina Petri Sakari toimi Gävlen sinfoniaorkesterin ylikapelli-mestarina ja taiteellisena johtajana. Turun filharmonisen orkesterin ylikapellimestarina ja taiteellisena johtajana hän toimi Petri Sakari on johtanut kaikkia suurimpia orkestereita Suomessa sekä eri puolilla maailmaa. Petri Sakari on levyttänyt Islannin sinfoniaorkesterin kanssa kaikki Jean Sibeliuksen ja Leevi Madetojan sinfoniat sekä Sibeliuksen, Klamin, Alfvenin, Griegin ja islantilaisten säveltäjien teoksia. Turun filharmonisen orkesterin kanssa Petri Sakari on levyttänyt Mikko Heiniön viulukonserton ja 2. sinfonian. Petri Sakarille on myönnetty Islannin Haukan Ritarikunnan ritariristi. NAJI HAKIM, urut Beirutissa Libanonissa syntynyt Naji Hakim (s. 1955) muutti perheineen vuonna 1975 Ranskaan. Urkuja, Ravelia, Debussya ja Poulencia rakastavan liikemiesperheen pojan elämässä muutto oli merkittävä käänne. Se avasi tien Pariisin konservatorioon, jossa Hakim opiskeli niin sävellystä, teoriaa, analyysia kuin urkujen soittoa ja improvisointia. Jean Langlais n urkuoppilaana Hakim voitti 1980-luvulla lukuisia urku- ja sävellyskilpailuja. Hän toimi vuodesta 1985 vuoteen 1993 Pariisin Basilique du Sacré- Coeurissä (Pyhän sydämen basilikassa) ja seurasi sitten itseään Olivier Messiaenia La Trinitén urkurina vuosina Vuonna 2002 hän sai Kaslikin yliopiston kunniatohtorin arvon. Vuonna 2007 Paavi Benediktus XVI palkitsi Hakimin kunniaristillä tämän ansioista kirkon ja paavin hyväksi. Urkusäveltäjänä Hakim seuraa ranskalaista sinfonista, improvisaatiolle perustuvaa traditiota, jossa Cavaillé-Coll -urut ovat itsessään kuin suuri orkesteri. Mainittujen ranskalaisten mestarien lisäksi myös Stravinsky ja Gershwin ovat tärkeitä Hakimille. Hänen musiikissaan rytmisyys, laulullisuus ja eri säveltäjiä kunnioittavat lainat saavat soinnillisesti rikkaan sävelasun, jossa paisutuskaapilla sekä rekisteri- ja sormiovalinnoilla on tärkeä roolinsa. FELIX MENDELSSOHN ( ) Hebridit -alkusoitto (1830) Felix Mendelssohn vieraili elämänsä aikana kymmenen kertaa Brittein saarilla säveltäjänä, pianistina ja kapellimestarina esiintyen sekä alueen luontoon ja kirjallisuuteen tutustuen. Hänen ensimmäinen matkansa, vuonna 1829, suuntasi paitsi Lontooseen ja Edinburghiin, myös Hebridien saaristoon Skotlannin länsipuolelle. Matka inspiroi Mendelssohnia säveltämään kaksi tunnetuimmista orkesteriteoksistaan: Skottilaisen sinfonian ja konserttialkusoiton Hebridit op. 26, joka tunnetaan myös nimellä Fingalin luola. Hebridien saaristossa Staffan saaressa sijaitsevan Fingalin luolan saattoi ensimmäiseksi suuren yleisön tietoon vuonna 1777 englantilainen luonnonhistorioitsija Sir Joseph Banks. Nimensä luola sai skottilaisen kansanrunoilijan James Macphersonin sepittämien, löyhästi kelttiläisiin legendoihin perustuvien Ossianin laulujen sankarin Fingalin mukaan. Jylhä ja vaikuttava luola innoitti monia ajan taiteilijoita, ja muun muassa Sir Walter Scott kuvasi sitä yhdeksi erityislaatuisimmista näkemistään paikoista: koostuessaan kokonaisuudessaan kuin katedraalin kattoa hipovista basalttipilareista, ja jatkuessaan syvälle kallioon, ikuisesti syvän ja huokailevan meren huuhtomana, ja kuin punaisen marmorin päällystämänä, se on kaiken kuvailun ulottumattomissa. Mendelssohn kirjoitti matkaltaan sisarelleen Fannylle postikortin, johon hän hahmotteli alkusoiton avausteeman saatesanoilla: jotta ymmärtäisit kuinka erityisesti Hebridit minuun vaikuttivat, lähetän sinulle seuraavan, joka tuli mieleeni siellä. Teos valmistui vuonna 1830 nimellä Yksinäinen saari, ja säveltäjä muokkasi sen kaksi vuotta myöhemmin lopulliseen asuunsa, kirjoittaen partituurin nimen Fingalin luola, mutta stemmoihin Hebridit. Alkusoitto sai kantaesityksensä Lontoossa vuonna 1832 konsertissa, jonka ohjelmassa oli myös alkusoitto Kesäyön unelma -näytelmämusiikkiin. Matkojensa myötä Mendelssohnista tuli yksi Brittein saarten suosituimmista säveltäjistä ja muusikoista, ja muun muassa hänen Elias-oratorionsa oli Birminghamin kuorofestivaalin tilaustyö.

77 RICHARD WAGNER ( ) Siegfried-idylli (1870) Kun heräsin kuulin äänen, se kasvoi yhä voimakkaammaksi, enkä voinut enää kuvitella olevani unessa, ääni oli musiikkia ja millaista musiikkia! Kun se oli ohi, R. tuli luokseni viiden lapseni kanssa ja laski syliini Sinfonisen syntymäpäivätervehdyksen. Olin kyynelissä, mutta niin oli koko taloutemme; R. oli asettanut orkesterinsa portaikkoon ja niin siunannut Tribschenimme ikuisiksi ajoiksi! Näin kertoo Richard Wagnerin toinen vaimo Cosima Wagner (Franz Lisztin tytär, o.s. de Flavigny) päiväkirjassaan 33. syntymäpäivästään joulukuussa Alun perin perheen yksityiseen käyttöön ajateltu teos 15 soittajalle sai myöhemmin nimen Siegfried-idylli pariskunnan kolmannen yhteisen lapsen Siegfriedin ja teoksessa kuultavien, Siegfried-oopperasta tuttujen teemojen myötä. Erittäin suosittua teosta esitetään myös suuren orkesterin versiona, ja se on yksi harvoista teoksista Wagnerin oopperatuotannon ulkopuolelta. Siegfried-idylli avautuu alttoviulun ja sellon lempeän syleilevällä laskevalla aiheella, johon 1. viulu vastaa lainalla Siegfriedistä Brünnhilden aariasta Ewig war ich, ewig bin ich, ewig in süss sehnender Wonne (Ikuinen olin, ikuinen olen, ikuisesti suloisessa kaipauksen onnessa). Tästä melodiasta ja sitä säestävästä aiheesta kutoutuu teoksen alkuosa, jonka hiljalleen kasvaessa mukaan liittyy puhaltimia. Puhaltimien aloittama siirtymävaihe vie huippukohdalle, joka raukeaa toiselle, yksinkertaiselle oboella kuultavalle teemalle, kuin kansanlaululle (Sehr einfach). Sitä seuraa kehittely, jossa teemat asetetaan keskenään kontrapunktiin; vauhti kiihtyy ja mukaan tulee uusi kolmijakoinen teema puhaltimilla (Leicht bewegt). Paisutuksen jälkeen teema siirtyy jousille hyvin hiljaa, pianissimo, ja alkaa uusi, yhä ylöspäin pyrkivä jatkuva jousimelodia, jonka päällä oboe alkaa kerrata teoksen avannutta Brünnhilden aihetta. Teemat jälleen punoutuvat toistensa kanssa yhä kiihtyen, kunnes kuullaan käyrätorven signaali (Lebhaft): teoksen viimeinen vaihe kliimakseineen, suvantoineen ja metsän hämärässä kuultavine linnunlauluineen voi alkaa. NAJI HAKIM (S. 1955) Urkukonsertto nro 3 (2004) Urkusäveltäjänä Hakim seuraa ranskalaista sinfonista, improvisaatiolle perustuvaa traditiota, jossa Cavaillé-Coll -urut ovat itsessään kuin suuri orkesteri. Mainittujen ranskalaisten mestarien lisäksi myös Stravinsky ja Gershwin ovat tärkeitä Hakimille. Hänen musiikissaan rytmisyys, laulullisuus ja eri säveltäjiä kunnioittavat lainat saavat soinnillisesti rikkaan sävelasun, jossa paisutuskaapilla sekä rekisteri- ja sormiovalinnoilla on tärkeä roolinsa. Urkurikollega Franz Haukille omistettu Konsertto nro 3 uruille ja jousiorkesterille syntyi vuonna 2004 tilaajanaan Royal Canadian College of Organists, ja sen kantaesitti Winnipegissä saman vuoden heinäkuussa Roy Goodmanin johtama Manitoba-kamariorkesteri säveltäjän itsensä toimiessa solistina. Kolmiosaisen teoksen ensiosa Allegro rakentuu kahden kontrastoivan materiaalin varaan: sen tanssillinen avausaihe saa rinnalleen virren Sua kohti herrani. Keskiosa, Moderato muuntelee Libanonin kristittyjen marioniittilauluja. Kolmannen osan, Allegron, temaattinen materiaali perustuu useille Maria-lauluille. Lisäksi vauhdikkaassa ja virtuoosisessa konserton rytmiikassa ja asteikoissa kuuluu kletzmer-orkesterin kaikuja, ehkäpä muistumana Hakimin libanonilaisista juurista. JAQUES IBERT ( ) Hommage à Mozart (1806) Jacques Ibert oli ranskalainen säveltäjä, jonka äiti oli lahjakas pianisti. Äiti oli opiskellut Pariisin konservatoriossa ja soitti mielellään Chopinin, Bachin ja Mozartin musiikkia. Ibertillä kehittyi erittäin lämmin suhde näiden säveltäjien musiikkiin. Ibert voitti Rooman palkinnon vuonna 1919 palattuaan sotapalveluksesta ja keskittyi palkinnon rohkaisemana sävellystyöhönsä. Ibert piti ensimmäisen julkisen sävellyskonserttinsa vain kolme vuotta myöhemmin, jossa esitettiin sinfoninen runo La Ballade de la geôle de Reading. Escales orkesterisarjan esitys, joka on yksi Ibertin soitetuimmista teoksista, teki säveltäjän lopullisesti tunnetuksi Ranskassa ja ulkomailla. Ibert toimi musiikillisena vaikuttajana hallinnollisissa tehtävissä ja johtaen omia teoksiaan sekä Ranskassa että ulkomailla. Ibert valittiin lehdistön vastustuksesta huolimatta Villa Medicin, Ranskan Akatemian Roomassa sijaitsevan kulttuuri-instituutin johtajaksi. Ibert paneutui täydestä sydämestään tähän hallinnolliseen työhön ja toimi aina vuoteen 1960 saakka ansiokkaasti Ranskan kulttuurin lähettiläänä Italiassa. Ibertin musiikki on juhlallista ja iloista, lyyristä ja innoittunutta sekä kuvaannollista ja ajatuksia herättävää. Useimmiten sitä sävyttää hyväntahtoinen huumori. Tänä iltana kuulemme Ibertin kunnianosoituksen Mozartille, teoksen josta on kuultavissa säveltäjäneron sävelkielen vaikutus. Ibertin inspiraationlähteenä ovat toimineet Mozartin tavoin myös Debussy, Dukas, Roussel ja Bartók.

78 PORI SINFONIETTA I-VIULU II-VIULU Ion Buinovschi, I konserttim. Johanna Franzon, II konserttim. Titel Iacovache-Pana Marja From Kari Lilja Sirkka Jyrkänne Stefan Kavén, äj. Anton Chausovskii Anna Hoffström Beata Sibielak ALTTOVIULU Sauli Kulmala, äj. Timo Sirén Tuula Litmanen SELLO Mikko Lampila, soolosellisti Saija Jakovaara-Mäkelä, äj. Magdalena Brostek KONTRABASSO Eila Saikkonen, äj. Tomi Pietikäinen HUILU OBOE Jukka-Pekka Lehto, äj. Rauno Soinlahti Saara Kemppi, äj. Timo Kettula KLARINETTI Risto Litmanen, äj. Mika Kojo FAGOTTI Oliver Csik, äj. Jukka Rouvali,tp. KÄYRÄTORVI Tuomas Ruskeepää, äj. Olavi Kallasjoki,tp. TRUMPETTI Tommi Kolunen, äj. Jorma Nurminen LYÖMÄSOITTIMET Olli Kivinen, patarumpujen äj.

79

80 VAPAA SARJA V A PA A S A R J A 1 SYKSY 2013 POP-UP KONSERTTEJA YMPÄRI PORIA TORSTAINA 5.9. YÖKONSERTTI 6.9. PERJANTAI KESKI-PORIN KIRKKO KLO 21 JAN SÖDERBLOM, JOHTO JA VIULU ION BUINOVSCHI, VIULU CLAUDE PASCAL: Oktetto puhaltajille LUDWIG VAN BEETHOVEN: Romanssi nro 2 viululle ja orkesterille W.A. MOZART: Eine kleine Nachtmusik HUGO WOLF: Italialainen serenadi Liput 22,50 / 17,50 / 7,50 Hinnat sisältävät Lippupalvelun toimitusmaksun Lippupalvelu (1,96 /min+pvm) Porissa lippuja myyvät Sokos ja Promenadikeskus.

81 yökonsertti perjantai keski-porin kirkko klo 21 vapaa sarja 1 KONSERTTIOHJELMA CLAUDE PASCAL 16 Oktetto puhaltajille Overture Scherzo Andante Mouvement perpetual LUDWIG VAN BEETHOVEN 9 Romanssi nro 2 viululle ja orkesterille W.A. MOZART 15 Eine Kleine Nachtmusik Allegro Romanze: Andante Menuetto: Allegretto Rondo: Allegro HUGO WOLF 15 Italialainen serenadi Konsertin kesto noin 1 h. JAN SÖDERBLOM, kapellimestari Luonnosta ja hiljaisuudesta inspiroituva Jan Söderblom syntyi muusikkoperheeseen Helsingissä vuonna Nykyään Pori Sinfoniettan kapellimestarina ja viulistina työskentelevä Söderblom aloitti konsertoimisen jo viuluopintojen alkuvuosina. Varhain alkaneiden solistitehtävien lisäksi menestyksekkäät konserttimatkat Uusi Helsinki-kvartetin jäse-nenä ja kiinnostus orkesterissa soittamista kohtaan loivat pohjan Söderblomin monipuoliselle ja aina uutta etsivälle uralle. Opinnot Sibelius-Akatemian kapellimestariluokalla vuosina johtivat intensiiviseen työskentelyyn suomalaisten ja ulkomaisten eturivin orkestereiden kanssa. Söderblom on sittemmin johtanut orkestereita, mm. Radion sinfoniaorkesteri, Helsingin kaupunginorkesteri, Tampere Filharmonia, Sinfonia Lahti, Tapiola Sinfonietta, Kamariorkesteri Avanti!, Scottish Chamber Orchestran, Orquesta RTVE (Espanjan radion ja television orkesteri) Nordwestdeutsche Philharmonie, MDR Sinfonieorchester (Leipzig), Danish National Chamber Orchestra, KORK (Norjan radion sinfoniaorkesteri), Norrköpingin ja Helsingborgin sinfoniaorkesterit ja Orchestre National Bordeaux Aquitaine. Söderblom toimi vuosina Lappeenrannan kaupunginorkesterin taiteellisena johtajana. Jan Söderblom on johtanut Tukholman kuninkaallisessa oopperassa Leôs Janácekin Tapaus Makropulosin lisäksi kaksi kantaesitystä, Thomas Jennefeltin Sport och fritid (2005) ja yhteistyössä Norrlandsoperanin kanssa, Daniel Börtzin Svall (2006). Helsingin Juhlaviikoilla hän johti vuonna 2008 Veli-Matti Puumalan oopperan Anna Liisa paljon huomiota herättäneen kantaesityksen. Suomen kansallisoopperassa Söderblom on useiden balettiproduktioiden lisäksi johtanut Fredrik Paciuksen oopperan Kung Karls jakt. Viulistina Söderblom esiintyi ennen kapellimestariuraansa varsinkin Uusi Helsinki-kvartetissa ( ), joka voitettuaan Viitasaaren ja Concertino Praga kilpailut konsertoi laajalti, mm. Wigmore Hallissa, Tonhalle Zürichissä, Herkules Saal Münchenissä, Concertgebouw Amsterdamissa ja Konzerthaus Berlinissä. Kutsut solistiksi ovat vieneet konsertoimaan suomalaisten orkestereiden lisäksi esim. Ruotsin Radio-orkesterin, Norjan Radioorkesterin, Helsingborgin sinfoniaorkesterin, Japan Philharmonic Orchestran ja monien muiden kanssa. Söderblom on toiminut useiden orkestereiden vierailevana konserttimestarina, sekä vierailevana jäsenenä mm. Camerata Salzburgissa ja Norjan Kamariorkesterissa. Söderblom esiintyy vuonna 2010 perustetussa triossa Marko Ylösen ja Arto Satukankaan kanssa. Aiempi Musica Fiskarsin ja Joroisten Musiikkipäivien taiteellinen johtaja Söderblom suunnittelee nykyään Rauma Festivon ohjelmaa. Jan Söderblom asuu perheensä kanssa Fiskarsin taiteilija- ja käsityöläisyhteisössä, Suomen etelärannikolla. ION BUINOVSCHI, viulu Ion Buinovschi (s. 1975) syntyi muusikkoperheeseen Moldovan Chisinaussa, missä hänen molemmat vanhempansa toimivat viulunsoitonopettajina. Hän aloitti viulu- ja piano-opintonsa 5-vuotiaana valmistuen vuonna 1993 Moldovan musiikkilyseosta opettajinaan Tamara Caftanat, Boris Nikitenko ja vanhempansa Galina ja Nicolai Buinovschi. Ion Buinovschi jatkoi muusikko-opintoja Bukarestin musiikkiyliopistossa professori Stefan Gheorghiun luokalla ja suoritti maisteritutkintonsa vuosina Hän täydensi opintoja vuosina yhdysvaltalaisessa Rowan yliopistossa Glassborossa, New Jerseyssä Michael Ludvigin luokalla. Buinovschi debytoi solistina vuonna 1990 ja on sen jälkeen esiintynyt eri orkestereiden solistina mm. Romaniassa, Saksassa, Yhdysvalloissa, Moldovassa ja Suomessa. Buinovschi on saavuttanut palkintosijoja viulukilpailuissa Romaniassa, Saksassa ja Yhdysvalloissa. Ion Buinovschi on toiminut Pori Sinfoniettan ensimmäisenä konserttimestarina syksystä 2007 alkaen. Ennen siirtymistään Pori Sinfoniettaan Buinovschi toimi Suomessa Turun Filharmonisessa orkesterissa vuodesta 2004 alkaen ja Oulu Sinfoniassa vuonna Buinovschi on toiminut orkesterimuusikkona myös Saksassa ja Yhdysvalloissa sekä esiintynyt erilaisten kamarimusiikkikokoonpanojen kanssa. CLAUDE PASCAL (1921-) Oktetto puhaltajille (1944) Claude René Georges Pascal, ranskalainen säveltäjä, laulaja ja musiikkikriitikko syntyi Pariisissa vuonna Hän aloitti pianonsoiton ja musiikinteorian opinnot 5-vuotiaana ja opiskeli 10-vuotiaasta lähtien Pariisin konservatoriossa.

82 Pascalin laulajanura käynnistyi jo varhain: hän lauloi 12-vuotiaana Pariisin Théâtre des Champs-Elysées sä Claude Debussyn oopperan Pelléas et Mélisande Ynioldin osan, ja oli näin ensimmäinen laulaja, joka teki Ynioldin roolin hahmon itsensä ikäisenä. Äänenmurroksen myötä Claude Pascal hylkäsi kuitenkin laulajanuransa ja keskittyi sävellysopintoihinsa. Hän sai säveltäjändiplominsa vuonna 1943 ja voitti vuonna 1945 legendaarisen Rooman palkinnon kantaatillaan La Farce du contrebandier (Salakuljettajan farssi). Espanjalaistyylistä, perinteistä ja modernia sujuvasti sekoittavan La Farce du contrebandieriä edelsi muutama menestynyt teos: lapsille suunnattu L Album de Lisette et Poulot (1944) sekä konsertissa kuultava oktetti puhaltimille (1944). Sävellystyön lisäksi Claude Pascal on työskennellyt muun muassa kuoronjohtajana Pariisin Opéra-Comique ssa, opettajana Pariisin konservatoriossa sekä Le Figaro -lehden musiikkikriitikkona. HUGO WOLF ( ) Italialainen serenadi (1887) Hugo Wolfin ( ) Italialainen serenadi on harvinainen instrumentaaliteos muutoin lähinnä lauluistaan tunnetulta säveltäjältä. Lied-säveltäjänä Wolf oli Franz Schubertin veroinen, ja kuten taidokkaasti kirjoitetusta, huumoria ja kepeää iloa pulppuilevasta serenadista voi päätellä olisi ollut sitä varmasti myös soitinsäveltäjänä, jos olisi saanut tilaisuuden osoittaa kykynsä. Hänen kohtalokseen kävi kuitenkin jyrkän ja äkkipikaisen luonteen myötä hankitut vihamiehet, ja sitten syfiliksen tuhoama mielenterveys ja ennenaikainen kuolema. Vihamiehensä Wolf hankki erityisesti toimiessaan musiikkikriitikkona muodikkaassa viikkolehdessä Wiener Salonblattissa juuri Italialaisen serenadin säveltämistä edeltäneinä vuosina Wolfin suurin karhunpalvelus itselleen oli Johannes Brahmsin kritisoiminen. Wolf oli Wagnerin sekä Lisztin suuri kannattaja ja ihailija; heidän uussaksalainen koulunsa ei taasen miellyttänyt Brahmsin klassisromanttisen tyylin kannattajia, joiden eturintamassa oli Wienin merkittävin kriitikko Eduard Hanslick. Tämän myötävaikutuksellaan Wolfin yritykset saada soitin- ja erityisesti orkesterimusiikilleen esityksiä kokivat epäonnistumisia, jotka katkeroittivat herkän taiteilijamielen. Wolf kuitenkin osoitti taistelijanluonteensa säveltäjänä, lopetti kritiikin kirjoittamisen vuonna 1887, sävelsi täynnä päättäväisyyttä ja voimaa olevia runoja muun muassa Goethelta ja Joseph von Eichendorfilta sekä laati jousikvartetille tänään kuultavan Italialaisen serenadin. Wolf sovitti teoksen myöhemmin, vuonna 1892, jousiorkesterille ja tiettävästi suunnitteli siitä neliosaisen sarjan ensimmäistä osaa. Suunnitelma ei kuitenkaan koskaan toteutunut säveltäjän terveyden pettäessä, ja teos sai ensiesityksensä vasta 11 kuukautta säveltäjän kuoleman jälkeen, Wienissä vuonna LUDWIG VAN BEETHOVEN ( ) Romanssi nro 2 viululle ja orkesterille (1798) Beethovenin Vuoden 1806 suurta Viulukonserttoa edeltää kaksi viululle ja orkesterille sävellettyä Romanssia, jotka syntyivät vuosien 1798 ja 1802 välillä: opus 40 G-duuri, joka julkaistiin vuonna 1803, ja tänään kuultava opus 50 F-duuri, joka julkaistiin kaksi vuotta myöhemmin, mutta joka valmistui ilmeisesti ensimmäisenä. laajempien teostensa hitaista osista. Yksittäisinä karakterikappaleina romanssit olivat kuitenkin verraten uudenaikainen, leimallisesti 1800-luvun ilmiö. Etenkin nyt kuultava Romanssi F-duuri saavutti suuren suosion vuosisadan mittaan, ja tiedetään, että muun muassa itse Joseph Joachimin Schumannin ja Brahmsin viulukonserttojen kantaesittäjä piti sitä suuressa arvossa. Kyseessä onkin melodisesti hyvin viehkeä ja rakenteeltaan erinomaisen eheä rondo-muotoinen teos (joka jakautuu viiteen taitteeseen A B A C A). Viulu esittelee alussa melodian, jonka orkesteri kertaa; tämä A-taite palaa teoksen keskellä ja lopussa kahden episodin (B ja C) jälkeen. Episodeista ensimmäinen (B) pitää kiinni A-taitteen lyyrisyydestä, mutta lisäilee siihen virtuoosisia hyppyjä ja juoksutuksia. Hieman ennen A-taitteen ensimmäistä paluuta kuullaan ripaus f-mollia, joka enteilee toista, dramaattista molli-episodia (C). Siirtymät on kuvitettu selvästi erottuvin pisteellisin rytmein, ja viimeistä A-taitetta seuraa lyhyt, kotisävellajissa pysyttelevä coda, joka kauniisti sulkee teoksen summaamalla A-taitteen ja episodien motiiveja ja materiaalia. W.A. MOZART ( ) Eine Kleine Nachtmusik (1787) W.A. Mozartin orkesteri- ja yhtyemusiikista huomattava osa on puhaltimia ja jousisoittimia sisältäville kokoonpanoille sävellettyjä serenadeja, usein nimeltään myös Nachtmusik, Yösoitto. Nimityksellä viitattiin yleisesti moniosaisiin, erilaisiin merkkitapahtumiin ja illanviettoihin sävellettyihin teoksiin, joiden tehtävänä oli juhlistaa illan sankaria tai tapahtumaa ja toimia yleisesti taustamusiikkina. Luonteensa vuoksi serenadit saattoivat olla verraten pitkiäkin teoksia, joissa riitti hitaita ja nopeita sekä tanssiosia toistensa perään Mozart myös muokkasi joistakin serenadeistaan neliosaisia sinfonioita. Hänen kuuluisin serenadinsa on kuitenkin alun perinkin vain neliosainen ja kokoonpanoltaan melko pieni: kahdelle viululle, alttoviululle ja sellolle eli jousikvartetille sävelletty Eine kleine Nachtmusik (Pieni yösoitto). Sittemmin ehkäpä Mozartin suosituimman ja tunnetuimman teoksen alkutaival oli perin vaatimaton. Se valmistui elokuussa 1787 samoihin aikoihin, kun Mozart työskenteli Don Giovanni -oopperansa parissa. Todennäköisesti kyseessä on ollut tilausteos, mutta on jäänyt hämärän peittoon, mihin ja kenelle se on sävelletty. Tiedetään vain, että Mozart kirjasi sen katalogiinsa nimikkeellä Eine kleine Nacht-Musik, millä hän tarkoitti yksinkertaisesti sitä, että muun sävellystyön ohessa oli syntynyt myös pieni serenadi. Mozartin leski Constanze myi serenadin vuonna 1799 osana suurempaa pinoa kustantaja Johann Andrélle, joka julkaisi teoksen vasta vuoden 1827 kieppeillä arvaamatta laisinkaan minkälaisen suosion se tulisi saavuttamaan. Nykyisin yleensä jousiorkesterilla esitettävän serenadin ensimmäinen osa on vauhdikas, laajamittainen Allegro, jonka pääteemaa säveltäjä käsittelee hyvin vitsikkäästi; teema itsessään ei ole millään tavalla ainutlaatuinen tai erityinen, sillä vastaavia murtosointuisia teemoja löytyy ajan säveltäjiltä Mozart mukaanlukien varmasti satoja. Toinen osa on rondo-muotoinen (eli ABACA) Romanssi tempomerkinnällä Andante. Sen päämelodia alkaa hauskasti koholta, ja episodit ovat verraten pitkiä ja monipolvisia. Kolmatta osaa, Menuettia seuraa sonaattimuotoinen Rondo-finaali, jossa jälleen jekutetaan ja hauskuutetaan kuulijaa uudella murtosointuisella teemalla. Kummassakin romanssissa orkesterin kokoonpano seurailee Mozartin aikaista, 1700-luvun jälkipuolen käytäntöä: partituurista löytyy jousien lisäksi vain yksi huilu sekä kaksi oboeta, fagottia ja käyrätorvea. Mozart ja Haydn olivat käyttäneet romanssi-nimikettä ranskalaismallisten, yksinkertaisten mutta tunteellisten laulujensa lisäksi myös

83 PORI SINFONIETTA I-VIULU II-VIULU Johanna Franzon, km. Titel Iacovache-Pana, äj. Marja From Kari Lilja Sirkka Jyrkänne Stefan Kavén, äj. Anton Chausovskii Anna Hoffström Beata Sibielak ALTTOVIULU Aino Ojakoski, sij. Timo Sirén Tuula Litmanen SELLO Mikko Lampila, soolosellisti Saija Jakovaara-Mäkelä, äj. Magdalena Brostek KONTRABASSO Eila Saikkonen, äj. HUILU OBOE Jukka-Pekka Lehto, äj. Rauno Soinlahti Saara Kemppi, äj. Timo Kettula KLARINETTI Risto Litmanen, äj. Mika Kojo FAGOTTI Antti Pakkanen, äj. Oliver Csik KÄYRÄTORVI Tuomas Ruskeepää, äj. Olavi Kallasjoki, sij. TRUMPETTI Sauli Saarinen, äj. sij. Jorma Nurminen LYÖMÄSOITTIMET Olli Kivinen, patarumpujen äj.

84 PERINTEINEN SARJA SYKSY 2013 P E R I N T E I N E N S A R J A 1 EUROOPPALAISIA MUOTOKUVIA TORSTAI PROMENADISALI KLO 19 ALPASLAN ERTÜNGEALP, KAPELLIMESTARI MIIKKA TAIPALE, PIANO TOMMI KOLUNEN, TRUMPETTI DMITRI SHOSTAKOVITCH: Pianokonsertto nro 1 RICHARD WAGNER: Siegfried -idylli LUDWIG VAN BEETHOVEN: Sinfonia nro 2 BÉLA BARTÓK: Romanialaisia kansantansseja pienelle orkesterille Liput 22,50 / 17,50 / 7,50 Hinnat sisältävät Lippupalvelun toimitusmaksun Lippupalvelu (1,96 /min+pvm) Porissa lippuja myyvät Sokos ja Promenadikeskus.

85 eurooppalaisia muotokuvia torstai promenadisali klo 19 perinteinen sarja 1 KONSERTTIOHJELMA DMITRI SHOSTAKOVITCH 21 Pianokonsertto nro 1 Allegro moderato Lento Moderato Allegro con brio RICHARD WAGNER 18 Siegfried-idylli VÄLIAIKA 20 MINUUTTIA LUDWIG VAN BEETHOVEN 36 Sinfonia nro 2 Adagio molto Allegro con brio Larghetto Scherzo - Allegro Allegro molto BÉLA BARTÓK 6 Romanialaisia kansantansseja Joc cu Bâta Brâul Peloc Bucciumeana Porga Româneasca Maruntel Ertüngealp on ensimmäinen Istanbulissa syntynyt kreikkalais-unkarilainen kapellimestari, joka on menestynyt maineikkaissa kansainvälisissä kapellimestarikilpailuissa. Kolmas sija Pietarin Prokofiev-kilpailussa vuonna 1999 toi Ertüngealpille kansainvälistä tunnustusta nuorena ja lahjakkaana kapellimestarina. Menestyksen kruunasi ensimmäinen sija Ateenan Dimitsi Mitropoulos-kilpailussa vuonna Kansainvälisen menestyksen myötä Ertüngealp on esiintynyt maailmanluokan orkestereiden, kuten Royal Philharmonic Orchestran, Orchestra Sinfonica Nazionale di RAI Torinon sekä Pietarin filharmonisen orkesterin kanssa. Hän on myös työskennellyt muun muassa Berliinin filharmonikkojen, Lucerne Festival Orchestran sekä Orchestra Mozartin kanssa. 15 vuotta kapellimestarina kansainvälisillä esiintymisareenoilla nimekkäiden orkestereiden kanssa kiertäneen Ertüngealpin repertuaari koostuu yli 300 klassisesta teoksesta. Vuodesta 2011 lähtien Ertüngealp toimi legendaarisen kapellimestarin Claudio Abbadon musiikillisena assistenttina sekä apulaiskapellimestarina. Ertüngealp tulee vihkimään Budapestin musiikkiakatemian uudet esiintymistilat joulukuussa Rakennus on ollut suljettuna yleisöltä jo neljä vuotta, mutta avaa ovensa uudestaan lokakuussa. MIIKKA TAIPALE, piano Miikka Taipale (s ) aloitti pianonsoiton opinnot 6-vuotiaana Erika Csiknen johdolla Porissa. Vuosina Taipale opiskeli Sibelius-Akatemian nuorisokoulutuksessa pianotaitelija Tuija Hakkilan johdolla ja vuosina myös sävellystä opettajanaan Tapio Tuomela. Vuonna 2012 Taipale aloitti opinnot Sibelius-Akatemian esittävän säveltaiteen osastolla prof. Liisa Pohjolan ja Antti Siiralan johdolla. Ensimmäisenä yliopistovuotenaan Taipale suoritti pianonsoiton B-tutkintonnon parhain mahdollisin arvosanoin. Taipale on opiskellut myös mm. Dmitri Bashkirovin, Gary Graffmanin, Matti Raekallion, Emmanuel Krasovskyn, Theodor Paraschivescon, Erik T. Tawaststjernan, Eero Heinosen, Hui-Ying Liu-Tawaststjernan, sekä Maria Masychevan johdolla. Vuosina 2003 ja 2005 järjestetyissä Satakunnan pianokilpailuissa hän sai omassa sarjassaan ensimmäiset palkinnot. Vuonna 2006 Turun Pianoaura -kilpailussa hän voitti oman sarjansa pääpalkinnon sekä erikoispalkintona Pianoaura ry:n järjestämän palkintokonsertin. Kilpailuiden puolesta Taipale on viime vuodet viettänyt hiljaiseloa. Vuonna 2012 hän kuitenkin otti osaa Ruotsissa järjestettyyn The Nordic Piano Competition pianokilpailuun, jossa hän sijoittui semi-finaaliin. ALPASLAN ERTÜNGEALP, kapellimestari Alpaslan Ertüngealp syntyi Istanbulissa kreikkalais-turkkilaiseen perheeseen. Hän aloitti pianonsoiton seitsemän vuoden ikäisenä Istanbulin konservatoriossa. Hän jatkoi opintojaan Ferenc Lisztin musiikkiakatemiassa ja saavutti maisterin tutkinnon pianistina vuonna 1993 ja jatkoi kapellimestarin opintojaan samaisessa musiikkiakatemiassa valmistuen maisteriksi vuonna TOMMI KOLUNEN, trumpetti Tommi Kolunen (s.1976) on opiskellut trumpetinsoiton opettajaksi Tampereen Konservatoriossa (AMK) ja musiikin maisteriksi Sibelius-Akatemiassa. Hän on työskennellyt Pori Sinfonietassa trumpetin äänenjohtajana vuodesta Tällä hetkellä hän työskentelee sijaisena Suomen Kansallisoopperan orkesterissa Helsingissä. Tommi työskentelee varsin monipuolisesti eri musiikkigenrejen välillä seikkaillen sinfoniaorkestereista ja jazzyhtyeisiin. Kevyen musiikin parissa häntä voi nykyisin useimmin kuulla teattereissa, mutta myös monipuolisesti studiomuusikkona mitä erilaisimmilla levyillä ska- ja heavymusiikista jazziin sekä rock-/popmusiikkiin.

86 DMITRI SHOSTAKOVITCH ( ) Pianokonsertto nro 1 (1933) Dmitri Shostakovitsh oli nuorena erittäin lupaava konserttipianisti, jonka uran käännekohtana voi pitää vuoden 1927 ensimmäistä Chopin-pianokilpailua Varsovassa. Shostakovitsh pääsi kilpailun finaaliin, mutta ei voittanut palkintoa nuori pianistisäveltäjä itse syytti tästä patrioottista puolalaistuomaristoa sekä vihoittelevaa umpisuoltaan (joka myöhemmin poistettiin). Seuraavina vuosina Shostakovitsh esitti vielä muun muassa Prokofjevin ja Tshaikovskin pianokonserttoja sekä Mozartin Konserton kahdelle pianolle yhdessä kollegansa ja ikätoverinsa Gavriil Popovin kanssa, mutta keskittyi sitten lähinnä kamarimusiikkiin sekä omien teostensa esittämiseen. Säveltäjän oma Ensimmäinen pianokonsertto c-molli, opus 35, valmistui vuonna 1933 pian soolopianolle sävellettyjen 24 preludin jälkeen. Shostakovitshilla oli ollut pianokonsertto idulla jo ennen Chopin-kilpailua seitsemän vuotta aiemmin, mutta vuoden 1933 teos on huomattavasti säveltäjänsä varhaista, purevan modernistista tuotantoa lyyrisempi ja lempeämpi. Tämän huomasivat myös aikalaiskriitikot, mutta aivan yhtä huomionarvoista on konserton teatraalisuus mikä on sinänsä luonnollista, olihan Shostakovitsh juuri 1930-luvun alkupuolella kirjoittanut runsaasti teatteri- ja elokuvamusiikkia. Pianolle, jousille sekä soolotrumpetille sävelletty teos on täynnään parodisia lainoja sekä säveltäjän omasta, että muiden säveltäjien, erityisesti Beethovenin musiikista, sekä kabareeteatterin suosikkitansseista galopista ja can-canista. Kaikki huipentuu finaalin jälkipuolen sarkastiseen lainaan itävaltalaisesta juomalaulusta Ach du lieber Augustin, jonka sankari selviää tilanteesta kuin tilanteesta humalatilansa turvin. Säveltäjä itse kantaesitti teoksen Leningradin filharmonikkojen kanssa, ja filharmonikkojen soolotrumpetisti Alexander Schmidt esitti konserton toisen soolostemman. RICHARD WAGNER ( ) Siegfried-idylli (1870) Kun heräsin kuulin äänen, se kasvoi yhä voimakkaammaksi, enkä voinut enää kuvitella olevani unessa, ääni oli musiikkia ja millaista musiikkia! Kun se oli ohi, R. tuli luokseni viiden lapseni kanssa ja laski syliini Sinfonisen syntymäpäivätervehdyksen. Olin kyynelissä, mutta niin oli koko taloutemme; R. oli asettanut orkesterinsa portaikkoon ja niin siunannut Tribschenimme ikuisiksi ajoiksi! Näin kertoo Richard Wagnerin ( ) toinen vaimo Cosima Wagner (Franz Lisztin tytär, o.s. de Flavigny) päiväkirjassaan 33. syntymäpäivästään joulukuussa Alun perin perheen yksityiseen käyttöön ajateltu teos 15 soittajalle sai myöhemmin nimen Siegfried-idylli pariskunnan kolmannen yhteisen lapsen Siegfriedin ja teoksessa kuultavien, Siegfried-oopperasta tuttujen teemojen myötä. Komppa Erittäin suosittua teosta esitetään myös suuren orkesterin versiona, ja se on yksi harvoista teoksista Wagnerin oopperatuotannon ulkopuolelta. Siegfried-idylli avautuu alttoviulun ja sellon lempeän syleilevällä laskevalla aiheella, johon 1. viulu vastaa lainalla Siegfriedistä Brünnhilden aariasta Ewig war ich, ewig bin ich, ewig in süss sehnender Wonne (Ikuinen olin, ikuinen olen, ikuisesti suloisessa kaipauksen onnessa). Tästä melodiasta ja sitä säestävästä aiheesta kutoutuu teoksen alkuosa, jonka hiljalleen kasvaessa mukaan liittyy puhaltimia. Puhaltimien aloittama siirtymävaihe vie huippukohdalle, joka raukeaa toiselle, yksinkertaiselle oboella kuultavalle teemalle, kuin kansanlaululle (Sehr einfach). Sitä seuraa kehittely, jossa teemat asetetaan keskenään kontrapunktiin; vauhti kiihtyy ja mukaan tulee uusi kolmijakoinen teema puhaltimilla (Leicht bewegt). Paisutuksen jälkeen teema siirtyy jousille hyvin hiljaa, pianissimo, ja alkaa uusi, yhä ylöspäin pyrkivä jatkuva jousimelodia, jonka päällä oboe alkaa kerrata teoksen avannutta Brünnhilden aihetta. Teemat jälleen punoutuvat toistensa kanssa yhä kiihtyen, kunnes kuullaan käyrätorven signaali (Lebhaft): teoksen viimeinen vaihe kliimakseineen, suvantoineen ja metsän hämärässä kuultavine linnunlauluineen voi alkaa. LUDWIG VAN BEETHOVEN ( ) Sinfonia nro 2 (1802) Ludwig van Beethoven rakensi oman musiikkinsa 1700-luvun klassismin konventioille, genreille ja tyyleille samalla kuitenkin muuntaen ja nostaen tuon perinnön uudelle aikakaudelle säveltämällä teoksia, joista oli tuleva malleja romantiikan ajan säveltäjäsukupolville. Yleisesti ottaen säveltäjä luetaan kuuluvaksi niihin mestareihin, joiden teokset eivät vanhene monista maun ja tyylin muutoksista huolimatta. Beethovenin sinfoniat luetaan nykyään hänen tuotantonsa tärkeimmäksi osaksi ja niistä voidaan hyvin seurata myös säveltäjän kehitystä kypsään mestaruuteen. Kattaahan matka ensimmäisestä sinfoniasta yhdeksänteen 25 vuoden ajanjakson. Beethoven oli vailla epäilystä jo elinaikanaan hyvin huomattava ja tunnettu persoona. Hän kuitenkin etääntyi myöhäisissä teoksissaan niin voimakkaasti valtavirrasta, että niitä alettiin ymmärtää kunnolla vasta kymmeniä vuosia myöhemmin. Beethovenin toinen sinfonia sävellettiin hänen kuuroutensa kynnyksellä. Vaikka tätä aikaa varjostivat säveltäjän edellä mainittu vamma sekä syvä masennustila, voi sinfonian sointia kuvailla valoisaksi ja elämänmyönteiseksi. Teos sävellettiin ilman perinteistä menuettia, joka korvattiin scherzolla antaen teokselle yhä enemmän tarmokkuutta ja laajuutta. Sekä scherzo, että finaali ovat pullollaan Beethovenmaista musiikillista vitsailua, mikä sai monet senaikaiset kriitikot tyrmistymään. BÉLA BARTÓK ( ) Romanialaisia kansantansseja pienelle orkesterille (1915) Béla Bartók on yksi viime vuosisadan alun mielenkiintoisimpia ja moni-ilmeisimpiä säveltäjänimiä. Hänen sävel-maailmansa ulottuu abstraktista ja lähes atonaalisesta modernismista esimerkkinä mainittakoon vaikkapa ooppera Herttua Siniparran linna tai baletti Ihmeellinen mandariini kansanomaiseen ja helposti lähestyttävään pelimannimusiikkiin. Jälkimmäistä edustaa myös alunperin pianolle vuonna 1915 sävelletty Romanialaisia kansanatansseja. Bartók toimi sävellystyönsä ohessa Budapestin Lisztakatemian pianonsoiton professorina ja tutki innokkaasti kansanmusiikkia. Unkarin maaseudun ohella hänen laajat

87 kansanmusiikinkeruumatkansa veivät nykyisen Romanian, Slovakian, Serbian, Kroatian, Bulgarian ja Turkin alueille pisimmillään jopa pohjois-afrikkaan. Romanialaiset kansantanssit Bartók sävelsi vuosina maalais- ja romaniväestön pariin suorittamiensa tutkimusmatkojen jälkeen. Hän käyttääkin tässä teoksessa keräämiään kansanmelodioita sellaisenaan, välttäen kehittelyä ja toistoa. Orkesteriversiossa lisäväriä tuovat kahden alueen kansanmusiikin pääsoittimen, viulun ja klarinetin runsaat solistitehtävät. PORI SINFONIETTA I-VIULU Ion Buinovschi, I konserttim. Titel Iacovache-Pana Marja From Kari Lilja Sirkka Jyrkänne II-VIULU Anton Chausovskii, äj. Stefan Kavén Anna Hoffström Beata Sibielak ALTTOVIULU Aino Ojakoski, äj. tp. Timo Sirén Tuula Litmanen SELLO Mikko Lampila, soolosellisti Saija Jakovaara-Mäkelä, äj. Magdalena Brostek KONTRABASSO Lassi Kari, äj. tp. Markku Lindfors, tp. HUILU OBOE Jukka-Pekka Lehto, äj. Rauno Soinlahti Saara Kemppi, äj. Timo Kettula KLARINETTI Risto Litmanen, äj. Mika Kojo FAGOTTI Oliver Csik, äj. Antti Pakkanen KÄYRÄTORVI Tuomas Ruskeepää, äj. Olavi Kallasjoki,tp. TRUMPETTI Sauli Saarinen, sij. Jorma Nurminen LYÖMÄSOITTIMET Olli Kivinen, patarumpujen äj.

88 K A M A R I M U S I I K K I S A R J A KAMARI 2013 puhaltajien iltapäiväsoitto LAUANTAI KLO 15 PORIN RAATIHUONE B.H. CRUSELL: Konserttitrio klarinetille, käyrätorvelle ja fagotille J.S. BACH: Fuuga E-Duuri kahdelle klarinetille, käyrätorvelle ja fagotille W.A. MOZART: Divertimento kahdelle klarinetille ja fagotille J.C.BACH Kvintetto kahdelle klarinetille,kahdelle käyrätorvelle ja fagotille sov.stanley Sadie kahvikonsertti TORSTAI KLO 13 KAHVITUS KLO PORIN RAATIHUONE W.A. MOZART: Oboekvartetto F-Duuri JOHAN HALVORSEN: Passacaglia viululle ja sellolle, variaatio G.F.Händelin teemasta. B. BRITTEN: Phantasy Oboekvartetti f-molli op.2 Y h t e i s t y ö s s ä k u l t t u u r i a s i a i n k e s k u k s e n k a n s s a. K o n s e r t t i o n o s a Va l t a k u n n a l l i s e n v a n h u s t e n v i i k o n o h j e l m a a. kielletty rakkaus LAUANTAI KLO 15 PORIN TAIDEMUSEO ZOLTÁN KODÁLY: Jousikvartetto nro 1 op. 2 TIMO SIRÉN: Suite Sarajevo osat: 2. Mélancolique, 3. L amour impossible (The Bosko and Admira Story) ja 5. La Bénédiction Ke. mestarin seurassa LAUANTAI KLO 15 PORIN RAATIHUONE RALF GOTHÓNI JA PORI SINFONIETTAN MUUSIKKOJA W.A. MOZART: Kvintetto pianolle ja puhaltajille ANTONÍN DVORÁK: Kvintetto pianolle ja jousille M a h d o l l i s e t o h j e l m a m a k s u t j a l i p u t i l m o i t e t a a n m y ö h e m m i n. tutustu pori sinfoniettan syksyn 2013 konsertteihin osoitteessa SYKSY 2013 KAMARIMUSIIKKI SARJA PUHALTAJIEN ILTAPÄIVÄSOITTO 21.9.LAUANTAI PORIN RAATIHUONE KLO 15 RISTO LITMANEN JA MIKA KOJO KLARINETTI OLIVER CSIK FAGOTTI TUOMAS RUSKEEPÄÄ JA OLAVI KALLASOJA KÄYRÄTORVI B.H.CRUSELL - J.S.BACH - W.A.MOZART - J.C.BACH

89 KONSERTIN OHJELMA PUHALTAJIEN ILTAPÄIVÄSOITTO BERNHARD HENRIK CRUSELL ( ) : Konserttitrio klarinetille,käyrätorvelle ja fagotille Poco Adagio Allegro moderato Andantino Allegro JOHANN SEBASTIAN BACH ( ): Fuuga E-Duuri kahdelle klarinetille, käyrätorvelle ja fagotille WOLFGANG AMADEUS MOZART ( ): Divertimento kahdelle klarinetille ja fagotille Allegro Menuetto Adagio Menuetto Rondo: Allegro assai SYKSY 2013 Konsertin avaa satakuntalaiset sukujuuret omaavan Bernhard Henrik Crusellin ( ) Konserttitrio klarinetille, käyrätorvelle ja fagotille. Crusell sävelsi pääasiallisesti kamarimusiikkia, lauluja ja klarinettikonserttoja. Hän muutti 16-vuotiaana Ruotsiin ja kohosi siellä suosituksi ja juhlituksi säveltäjäksi muusikoksi. Säveltäjän syntymäkaupungissa Uudessakaupungissa on vietetty 1982 lähtien Crusellin kunniaksi vuosittaiset Crusell-viikot. Seuraavana ohjelmassa on Johann Sebastian Bachin ( ) Fuuga E-Duuri kahdelle klarinetille, käyrätorvelle ja fagotille. Bachin fuugien moni-ilmeiset teemat ja moniääninen, kontrapunktinen kudos ovat vain pieni osa hänen musiikkinsa viehätysvoimaa. Ne tuovat kuitenkin siihen painavuutta ja monitasoisuutta. Tämän huomasivat myös tulevat säveltäjäsukupolvet jo silloin, kun Bachin musiikki ei ollut kokenut vielä renessanssiaan suuren yleisön joukossa. Wolfgang Amadeus Mozartin ( ) Divertimento kahdelle klarinetille ja fagotille, on alun perin sävelletty kolmelle basettitorvelle. Teos oli pimennossa aina vuoteen 1800 asti, jolloin Mozartin leski Constanze kirjoitti kustantajalle, että klarinetisti Anton Stadlerilla oli yhä hallussaan kopiot tästä säveltäjän triosta. Kolme vuotta myöhemmin julkaistiin Mozartin nimellä teoksia kahdelle basettitorvelle ja fagotille. Myöhemmin nämä julkaistiin viitenä teoksena kahdelle klarinetille ja fagotille. Konsertin päättää Johann Christian Bachin ( ) Fuuga E-duuri kahdelle klarinetille ja käyrätorvelle. Isänsä Johann Sebastianin jalanjäljissä kulkeneen säveltäjän teokset ovat tyyliltään galantteja, elegantteja ja melodiarikkaita. PORI SINFONIETTAN MUUSIKOT: RISTO LITMANEN JA MIKA KOJO KLARINETTI OLIVER CSIK FAGOTTI TUOMAS RUSKEEPÄÄ JA OLAVI KALLASOJA KÄYRÄTORVI JOHANN CHRISTIAN BACH ( ): Kvintetto kahdelle klarinetille,kahdelle käyrätorvelle ja fagotille sov. Stanley Sadie Allegretto Adagio non troppo Minuetto

90 VAPAA SARJA SYKSY 2013 V A PA A S A R J A 2 PORIN PÄIVÄN KONSERTTI TORSTAI PROMENADISALI KLO 19 JAN SÖDERBLOM, KAPELLIMESTARI ALEXANDER JANICZECK, VIULU HUGO WOLF: Italialainen serenadi ROBERT SCHUMANN: Viulukonsertto d-molli ARNOLD SCHÖNBERG: Kamarisinfonia nro 2 SELIM PALMGREN/SOITINNUS J-P LEHTO: Kuvia Suomesta Liput 22,50 / 17,50 / 7,50 Hinnat sisältävät Lippupalvelun toimitusmaksun Lippupalvelu (1,96 /min+pvm) Porissa lippuja myyvät Sokos ja Promenadikeskus.

91 porin päivän konsertti torstai promenadisali klo 19 perinteinen sarja 1 KONSERTTIOHJELMA HUGO WOLF 15 Italialainen serenadi ROBERT SCHUMANN 30 Viulukonsertto d-molli In kraftigem, nicht zu schnellem Tempo Langsam Lebhaft doch nicht schnell VÄLIAIKA 20 MIN ARNOLD SCHÖNBERG 24 Kamarisinfonia nro 2 Adagio Con fuoco SELIM PALMGREN/ 10 SOITINNUS J-P LEHTO Kuvia Suomesta Konsertin kesto noin 1 h 45 min. JAN SÖDERBLOM, kapellimestari Luonnosta ja hiljaisuudesta inspiroituva Jan Söderblom syntyi muusikkoperheeseen Helsingissä vuonna Nykyään kapellimestarina ja viulistina työskentelevä Söderblom aloitti konsertoimisen jo viuluopintojen alkuvuosina. Varhain alkaneiden solistitehtävien lisäksi, menestyksekkäät konserttikiertueet Uusi Helsinki -kvartetin jäsenenä ja kiinnostus orkesterissa soittamista kohtaan, loivat pohjan Söderblomin monipuoliselle ja aina uutta etsivälle uralle. Opinnot Sibelius-akatemian kapellimestariluokalla vuosina johtivat intensiiviseen työskentelyyn Suoma-laisten ja ulkomaisten eturivin orkestereiden kanssa. Söderblom on sittemmin johtanut orkestereita, kuten mm. Radion Sinfoniaorkesteri, Helsinki Filharmonia, Tampere Filharmonia, Sinfonia Lahti, Tapiola Sinfonietta, Kamariorkesteri Avanti!, Scottish Chamber Orchestran, Keski-pohjanmaan Kamariorkesteri, Orchestre de Chambre de Lausanne, Orquesta RTVE (Espanjan radion ja television orkesteri) Nordwestdeutsche Philharmonie, MDR Sinfonieorchester (Leipzig), Danish National Chamber Orchestra, KORK (Norjan radion sinfoniaorkesteri), Norrköpingin ja Helsingborgin sinfoniaorkesterit ja Orchestre National Bordeaux Aquitaine. Söderblom toimi vuosina Lappeenrannan kaupunginorkesterin taiteellisena johtajana. Söderblom on valittu Pori Sinfoniettan kapellimestariksi alkaen syksystä Jan Söderblom on johtanut Tukholman kuninkaallisessa oopperassa Leôs Janáčekin Tapaus Makropulosin lisäksi kaksi kantaesitystä, Thomas Jennefeltin Sport och fritid (2005) ja yhteistyössä Norrlandsoperanin kanssa, Daniel Börtzin Svall (2006). Helsingin Juhlaviikoilla hän johti vuonna 2008 Veli-Matti Puumalan oopperan Anna Liisan paljon huomiota herättäneen kantaesityksen. Suomen kansallisoopperassa Söderblom on useiden balettiproduktioiden lisäksi johtanut Fredrik Paciuksen oopperan Kung Karls jakt. Viulistina Söderblom esiintyi ennen kapellimestariuraansa varsinkin Uusi Helsinki-kvartetissa ( ), joka voitettuaan Viitasaaren ja Concertino Praga kilpailut konsertoi laajalti, mm. Wigmore Hallissa, Tonhalle Zürichissä, Herkules Saal Münchenissä, Concertgebouw Amsterdamissa ja Konzerthaus Berlinissä. Kutsut solistiksi ovat vieneet konsertoimaan suomalaisten orkestereiden lisäksi esim. Ruotsin Radio-orkesterin, Norjan Radio-orkesterin, Helsingborgin sinfoniaorkesterin, Japan Philharmonic Orchestran ja monien muiden kanssa. Söderblom on toiminut useiden orkestereiden vierailevana konserttimestarina, sekä vierailevana jäsenenä mm. Camerata Salzburgissa ja Norjan Kamariorkesterissa. Söderblom esiintyy vuonna 2010 perustetussa triossa Marko Ylösen ja Arto Satukankaan kanssa. Aiempi Musica Fiskarsin ja Joroisten Musiikkipäivien taiteellinen johtaja Söderblom suunnittelee nykyään Festivo Rauman ohjelmaa. Jan Söderblom asuu perheensä kanssa Fiskarsin taiteilija- ja käsityöläisyhteisössä, Suomen etelärannikolla. ALEXANDER JANICZECK, viulu Harvat nykypäivän viulistit yltävät samalle tasolle älykkyydessä ja musikaalisessa monipuolisuudessa Alexander Janiczeckin kanssa. Lumoava (the Guardian), hämmästyttävä sykähdyttävä esitys (the Herald) ovat tyypillisiä sanoja, joilla yritetään kuvailla sekä teknistä taitoa, että syvästi keskittynyttä musikaalisuutta, joita Janiczeck työssään tuo esille. Janiczeckin musiikillinen taival alkoi Salzburgissa, jossa hän syntyi musikaaliseen, puolalaiset ja tšekkiläiset juuret omaavaan perheeseen. Opiskeltuaan muun muassa Helmuth Zehetmairin, Max Rostalin sekä Nathan Milsteinin alaisuudessa nuori Janiczek voitti Itävallan kansallisen viulukilpailun yhdeksänvuotiaana. Kansainvälistä huomiota siunaantui Janiczeckin työskenneltyä legendaarisen opettajansa Sándor Véighn kanssa. Perusteellisena ja kehittävänä oppi-isänä Végh nimitti nuoren oppilaansa johtamansa Camerata Salzburgin konserttimestariksi. Tämän myötä uransa alkutaipaleilla ollut Janiczeck sekä johti että esitti Véghin tahtipuikon alaisuudessa muun muassa Beethovenin Viulukonserton Salzburgin festivaaleilla.

92 Vuosien saatossa Janiczeck on esiintynyt vierailevana konsertin johtajana useimmissa nimekkäissä eurooppalai-sissa kamarimusiikkiorkestereissa. Hän esimerkiksi kiersi Chamber Orchestra of Europen kanssa niin Euroopassa kuin Kaukoidässä solmien musiikillisia kumppanuuksia muiden merkittävien artistien kuten Mitsuko Uchidan kanssa. Modernina artistina Janiczeck on erityisesti sitoutunut tutkimaan 1800-luvun esiintymistekniikkaa. Hän myös jatkaa musiikkipedagogiikan perinteitä, joista hän aikoinaan itsekin ammentanut tietämystään, toimimalla viulunsoiton professorina Guildhall School of Music & Dramassa. Hänen viulunsa on Giuseppe Guarneri del Gesùn Cremonassa valmistettu ex- Sorkin vuodelta HUGO WOLF ( ) Italialainen serenadi (1887) Hugo Wolfin Italialainen serenadi on harvinainen instrumentaaliteos muutoin lähinnä lauluistaan tunnetulta säveltäjältä. Lied-säveltäjänä Wolf oli Franz Schubertin veroinen, ja kuten taidokkaasti kirjoitetusta, huumoria ja kepeää iloa pulppuilevasta serenadista voi päätellä olisi ollut sitä varmasti myös soitinsäveltäjänä, jos olisi saanut tilaisuuden osoittaa kykynsä. Hänen kohtalokseen kävi kuitenkin jyrkän ja äkkipikaisen luonteen myötä hankitut vihamiehet, ja sitten syfiliksen tuhoama mielenterveys ja ennenaikainen kuolema. Vihamiehensä Wolf hankki erityisesti toimiessaan musiikkikriitikkona muodikkaassa viikkolehdessä Wiener Salonblattissa juuri Italialaisen serenadin säveltämistä edeltäneinä vuosina Wolfin suurin karhunpalvelus itselleen oli Johannes Brahmsin kritisoiminen. Wolf oli Wagnerin sekä Lisztin suuri kannattaja ja ihailija; heidän uussaksalainen koulunsa ei taasen miellyttänyt Brahmsin klassisromanttisen tyylin kannattajia, joiden eturintamassa oli Wienin merkittävin kriitikko Eduard Hanslick. Tämän myötävaikutuksellaan Wolfin yritykset saada soitin- ja erityisesti orkesterimusiikilleen esityksiä kokivat epäonnistumisia, jotka katkeroittivat herkän taiteilijamielen. Wolf kuitenkin osoitti taistelijanluonteensa säveltäjänä, lopetti kritiikin kirjoittamisen vuonna 1887, sävelsi täynnä päättäväisyyttä ja voimaa olevia runoja muun muassa Goethelta ja Joseph von Eichendorfilta sekä laati jousikvartetille tänään kuultavan Italialaisen serenadin. Wolf sovitti teoksen myöhemmin, vuonna 1892, jousiorkesterille ja tiettävästi suunnitteli siitä neliosaisen sarjan ensimmäistä osaa. Suunnitelma ei kuitenkaan koskaan toteutunut säveltäjän terveyden pettäessä, ja teos sai ensiesityksensä vasta 11 kuukautta säveltäjän kuoleman jälkeen, Wienissä vuonna ROBERT SCHUMANN ( ) Viulukonsertto d-molli (1853) Ollakseen niinkin huomattavan säveltäjän kynästä, Robert Schumannin viulukonserton asema klassisessa ohjelmistossa on sangen ongelmallinen. Sen luulisi kuuluvan tärkeimpiin 1800-luvun konserttoihin: se syntyi syys-lokakuussa 1853 ja oli maineikkaan säveltäjänsä viimeisiä suurimuotoisia teoksia; sen taustalta löytyy sama viulisti, Joseph Joachim, joka innosti Brahmsin kirjoittamaan viulukonserttonsa vieläpä samassa sävellajissa, d-mollissa. Kävi kuitenkin niin, että Joachim, soitettuaan teoksen läpi Hannoverin hoviorkesterin kanssa tammikuussa 1854, totesi sen alkuinnostuksensa jälkeen esityskelvottomaksi. Myöhemmässä lausunnossaan Joachim koki Schumannin viulukonserton todistavan säveltäjänsä luomisvoiman tietynlaisesta ehtymisestä, yrityksestä kiskoa henkisten voimavarojen viime rippeitä, vaikkakin joissain kohdin koetaan luovan taiteilijan syvimpiä tuntoja. Ehtymisen syynä saattoi pitää Schumannin terveydentilassa tapahtunutta romahdusta, joka vei hänet yrittämään itsemurhaa helmikuussa 1854 minkä jälkeen säveltäjä omasta tahdostaan lähti hoitokotiin elämänsä kahdeksi viimeiseksi vuodeksi. Ja kuitenkin, kun esittämättä jäänyt konsertto löysi tiensä Yehudi Menuhinin käsiin yli 80 vuotta syntymänsä jälkeen vuonna 1937, tämä innostui julistamaan, että se on kauan kaivattu puuttuva palanen romanttisessa viuluohjelmistossa. Vaikka tämänkin jälkeen konserton taival konserttiohjelmiin on ollut tuskaisa, sitä voi pitää itse asiassa huomattavan täyspätöisenä, yhtenä kypsän romanttisen viuluohjelmiston perusteoksista. Konserton ensiosa, In kräftigem, nicht zu schnellem Tempo (Voimallisessa, ei liian nopeassa tempossa) avautuu lavein pensselinvedoin orkesterin johdannolla sinfoniseen tyyliin, ja tarjoaa solistilleen sekä virtuoosista että lempeän lyyristä purtavaa. Hitaan osan (Langsam) avaa poikkeuksellisesti soolosellisti, jonka esittelemä melodia silittelee synkoopein orkesterin romanttisesti uiskentelevaa sointusatsia vastaan. Se vie suoraan viimeiseen osaan, Lebhaft, doch nicht schnell (Eloisasti, ei toki nopeasti), joka on vetävän rytmikäs, asiaankuuluvan ylväs poloneesi hieman Chopinin tapaan. Pirullisen virtuoosinen, Joachimille kirjoitettu konsertto haastaa solistinsa, mutta vastapainoksi on tarjolla pitkää, myöhäisromanttista laulavaa linjaa ja ehtymättä virtaavaa harmoniaa. ARNOLD SCHÖNBERG ( ) Kamarisinfonia nro 2 (1939) Schönberg sävelsi ensimmäisen kamarisinfoniansa lyhyessä ajassa vuonna Tämän jälkeen hän ryhtyi heti työstämään seuraavaa, mutta sen valmistuminen venyi aina vuoteen 1939 asti. Schönberg lähti Saksasta vuonna 1933 kiristyneen poliittisen ilmapiirin vuoksi. Hänen mahdollisuutensa työskennellä säveltäjänä ja pedagogina oli tukahdutettu hänen juutalaisen syntyperänsä ja edustamansa taiteellisen tyylin vuoksi. Schönbergin ekspressionismi ja myöhemmin dodekafonia olivat natsien silmissä ennen kaikkea merkki juutalaisesta ja kommunistisesta mädännäisyydestä, joka pyrki soluttautumaan puhtaalle saksalaiselle parnassolle. Schönberg päätyi valtameren taakse otettuaan vastaan työn Bostonin konservatoriossa. Terveytensä vuoksi hän joutui kuitenkin muuttamaan länteen, jossa hän työskenteli Kalifornian yliopiston musiikinprofessorina luvun kuluessa Schönbergin mielenkiinto säveltää 12-sävelmusiikkia alkoi hiipua, ja hän kääntyi taiteilijana suuntaan, jota voisi luonnehtia uusklassiseksi. Hän tarttui keskenjääneeseen toiseen kamarisinfoniaansa. Schönberg kirjoitti elo-lokakuussa 1939 runsaasti uutta materiaalia kamarisinfoniaan, muokkasi ja orkestroi uudelleen jo valmiina ollutta materiaalia. Teos on kaksiosainen. Sen musiikki rakentuu paljolti asteittaiselle sävelaskelliikkeelle. Harmonioille antaa kirpeyttä runsaasti viljellyt kvarttirakenteiset soinnut. SELIM PALMGREN ( )

93 SOITINNUS JUKKA-PEKKA LEHTO Kuvia Suomesta Porilaissyntyinen Selim Palmgren sävelsi orkesterisarjansa Kuvia Suomesta (toiselta nimeltään Vuodenajat), opus 24, vuonna 1908 viettäessään aikaansa Berliinissä ajan merkittävimpiin kuuluvan musiikkimetropolin musiikkielämään tutustuen. Teos sai kantaesityksensä samana syksynä Helsingin Yliopiston juhlasalissa Filharmonisen orkesterin esittämänä. Kyseessä oli Palmgrenin sävellyksille omistettu konsertti, joka sai erittäin myönteisen vastaanoton yleisöltä ja lehdistöltä, ja joka toi Palmgrenille lopullisen läpimurron säveltäjänä. Teos summaa hyvin Palmgrenin tyylillisen kehityksen ja on osoitus hänen monipuolisuudestaan: romanttisuuden läpitunkemaa avausosaa, Kevättunnelmia, seuraa kansanmusiikkivaikutteinen Menuetti kansan tyyliin. Kolmas osa, impressionistishenkinen Varisevien lehtien tanssi todistaa säveltäjänsä herkkyydestä sointivärien parissa, ja vauhdikas Rekiretki palauttaa kansallisromanttisiin tunnelmiin. PORI SINFONIETTA I-VIULU II-VIULU Ion Buinovschi, I konserttim. Titel Iacovache-Pana, äj. Marja From Sirkka Jyrkänne Henrik Perelló, tp. Stefan Kavén, äj. Anton Chausovskii Anna Hoffström Beata Sibielak ALTTOVIULU Aino Ojakoski, äj. sij. Timo Sirén Tuula Litmanen SELLO Mikko Lampila, soolosellisti Saija Jakovaara-Mäkelä, äj. Magdalena Brostek KONTRABASSO Timo Kotilainen, äj. tp. Ari Mansala, tp. HUILU OBOE Jukka-Pekka Lehto, äj. Rauno Soinlahti Saara Kemppi, äj. Timo Kettula KLARINETTI Risto Litmanen, äj. Mika Kojo FAGOTTI Jukka Rouvali, äj. tp. Oliver Csik KÄYRÄTORVI Tuomas Ruskeepää, äj. Olavi Kallasjoki,sij. TRUMPETTI Sauli Saarinen, äj. sij. Jorma Nurminen

94

95 Gaetano Donizettin koominen ooppera Don Pasquale ensi ilta klo 19 kulttuuritehdas kehräämö porin puuvilla Libretto Angelo Anellin mukaan Gaetano Donizetti ja Giovanni Ruffini Suomennos Juulia Tapola ja Jussi Tapola 2013 Kuoron porinkieliset tekstit Elina Wallin 2013 Ohjaaja Juulia Tapola Kapellimestari Jukka Iisakkila Lavastaja/pukusuunnittelija Teemu Loikas Valosuunnittelija Timo Alhanen Kuorokapellimestari Ognian Vassilev Don Pasquale: Jouni Kokora, bassobaritoni Tohtori Malatesta: Markus Nieminen, baritoni Norina: Eeva Hartemaa, sopraano Ernesto: Joonas Eloranta, tenori Notaari: Tiitus Ylipää Porin Oopperakuoro Pori Sinfonietta Muut esitykset ti S-etukortti ke SK-kanta-asiakas to pe la ke S-etukortti to SK-kanta-asiakas pe la Näytökset arkisin klo 19. Lauantaisin klo 14. Liput 45 (sis. toimitusmaksun) S- ja SK-etukortilla 43 max 2 lippua Yhdistyksen jäsenkortilla 43 max 2 lippua kaikkiin näytöksiin yli 30 hlö ryhmille alennus 2 /lippu Alennukset ennakkoon ostetuista lipuista Lipunmyynti: Lippulinja, Gallen-Kallelankatu 6, Pori, avoinna ti - pe (02) [email protected] PORI SINFONIETTA I-VIULU II-VIULU Ion Buinovschi, I konserttimestari Johanna Franzon, II konserttimestari Titel Iacovache-Pana Marja From Kari Lilja Sirkka Jyrkänne Anton Chausovskii, äj. Stefan Kavén Anna Hoffström Beata Sibielak ALTTOVIULU Timo Sirén,äj. Tuula Litmanen SELLO Mikko Lampila, soolosellisti Saija Jakovaara-Mäkelä, äj. Magdalena Brostek KONTRABASSO Eila Saikkonen, äj. HUILU OBOE Jukka-Pekka Lehto, äj. Rauno Soinlahti Saara Kemppi, äj. Timo Kettula KLARINETTI Risto Litmanen, äj. Mika Kojo FAGOTTI Antti Pakkanen, äj. Oliver Csik KÄYRÄTORVI Tuomas Ruskeepää, äj. Olavi Kallasjoki, sij. TRUMPETTI PASUUNA Sauli Saarinen, sij. Jorma Nurminen Anu Kärnä, äj. tp. LYÖMÄSOITTIMET Olli Kivinen, patarumpujen äj. Markus Lindell, tp. KITARA Mika Lahnajoki, tp.

96 K A M A R I M U S I I K K I S A R J A KAMARI 2013 TULEVAT KONSERTIT: kahvikonsertti TORSTAI KLO 13 KAHVITUS KLO PORIN RAATIHUONE W.A. MOZART: Oboekvartetto F-Duuri JOHAN HALVORSEN: Passacaglia viululle ja sellolle, muunnelmia G.F.Händelin teemasta. Y h t e i s t y ö s s ä k u l t t u u r i a s i a i n k e s k u k s e n k a n s s a. K o n s e r t t i o n o s a Va l t a k u n n a l l i s e n v a n h u s t e n v i i k o n o h j e l m a a. kielletty rakkaus LAUANTAI KLO 15 PORIN TAIDEMUSEO ZOLTÁN KODÁLY: Jousikvartetto nro 1 op. 2 TIMO SIRÉN: Suite Sarajevo osat: 2. Mélancolique, 3. L amour impossible (The Bosko and Admira Story) ja 5. La Bénédiction Ke. mestarin seurassa LAUANTAI KLO 15 PORIN RAATIHUONE RALF GOTHÓNI JA PORI SINFONIETTAN MUUSIKKOJA W.A. MOZART: Kvintetto pianolle ja puhaltajille ANTONÍN DVORÁK: Kvintetto pianolle ja jousille M a h d o l l i s e t o h j e l m a m a k s u t j a l i p u t i l m o i t e t a a n m y ö h e m m i n. tutustu pori sinfoniettan syksyn 2013 konsertteihin osoitteessa Y H T E I S T Y Ö S S Ä K U LT T U U R I A S I A I N K E S K U K S E N K A N S S A. K O N S E R T T I O N O S A VA LTA K U N N A L L I - S E N VA N H U S T E N V I I K O N O H J E L M A A. SYKSY 2013 KAMARIMUSIIKKI SARJA KAHVIKONSERTTI TORSTAI PORIN RAATIHUONE KLO 13 SAARA KEMPPI OBOE ANTON CHAUSOVSKII VIULU AINO OJAKOSKI ALTTOVIULU MIKKO LAMPILA SELLO W.A.MOZART - JOHAN HALVORSEN - B.BRITTEN

97 KONSERTIN OHJELMA W.A.MOZART ( ) : Oboekvartetto F-Duuri KV 370 Allegro Adagio Rondeau: Allegro JOHAN HALVORSEN ( ): Passacaglia viululle ja sellolle, muunnelmia G.F.Händelin teemaan. BENJAMIN BRITTEN ( ): Phantasy Kvartetto oboelle ja jousitriolle f-molli op. 2 PORI SINFONIETTAN MUUSIKOT: SAARA KEMPPI OBOE ANTON CHAUSOVSKII VIULU AINO OJAKOSKI ALTTOVIULU MIKKO LAMPILA SELLO SYKSY 2013 Wolfgang Amadeus Mozart ( ) oli itävaltalainen klassismin ajan säveltäjä. Hän syntyi Salzburgissa vuonna 1756 ja kuoli vain 35-vuoden ikäisenä, vuonna 1791 Wienissä. Vuonna 1780 Mozartin asuessa Münchenissä, hän tapasi nuoren, 14-vuotiaan oboistin Friedrich Rammin, joka teki suuren vaikutuksen Mozartiin virtuoosisuudellaan. Tämän seurauksena Mozart sävelsi tämän elämäniloisen oboekvartettonsa vuonna Johan Halvorsen ( ) oli norjalainen viulisti, säveltäjä ja kapellimestari. Halvorsenin kansallisromanttiselle, klassisesti punnituille sävellyksille on ominaista soittimellinen väriloisto, selkeät linjat ja taitava äänenkuljetus. Huolimatta Griegin ja Svendsonin vaikutuksesta hänen teoksissaan on huomattava persoonallinen vivahde, jota luonnehtii miehekäs rohkeus ja vahva rytmitaju. Passacaglia viululle ja sellolle on variaatio G.F.Händelin teemasta. Teos on hyvin vaativa ja virtuoosinen. Se edustaa barokkimusiikin muotoa, jonka on sanottu juontuvan espanjalaisesta tanssista. Brittiläinen varakas amatöörimuusikko Walter Wilson Cobbett perusti vuonna 1905 sävellyskilpailun, johon osallistuttiin yksiosaisilla fantasioilla. Nimi Phantasy viittaa 1600-luvulla Englannissa suosittuun sävellyslajiin, jonka Cobbett ajatteli soveltuvan hyvin myös oman aikansa säveltäjille. Benjamin Britten ( ) osallistui Cobbettin kilpailuun kahdesti. Vuonna 1932 hän voitti sen jousikvartettiteoksella Phantasy ja kokeili seuraavaksi onneaan samannimisellä kvartetolla oboelle ja jousitriolle. Oboekvartetto ei voittanut palkintoa kilpailussa, mutta se toi Brittenille paljon huomiota ja mainetta, sillä yksi tuon ajan menestyneimmistä oboisteista, Leon Goossens esitti sitä sekä radiossa, että konserteissa. Phantasy oboelle ja jousitriolle alkaa jousten tapaillessa marssirytmejä, jonka päälle oboen melodiat ilmestyvät. Avausteeman jälkeen tunnelma tiivistyy, välillä jouset valtaavat alaa ja paikoin taas oboe hallitsee lähes improvisaation kaltaisella tunnelmalla. Lopussa alun marssiteema palaa käännetyssä järjestyksessä hiipuen lopulta kuulumattomiin..

98 PERINTEINEN SARJA SYKSY 2013 P E R I N T E I N E N S A R J A 2 PUOLALAINEN FANTASIA Puolan suurlähetystön tuella TORSTAI PROMENADISALI KLO 19 MAJA METELSKA, KAPELLIMESTARI JANNE MERTANEN, PIANO WITOLD LUTOSLAWSKI: Overture for Strings WITOLD LUTOSLAWSKI: Little Suite for Chamber Orchestra FREDERIC CHOPIN: Puolalainen fantasia op. 13 FREDERIC CHOPIN: Andante Spianato & Grande Polonaise Brillante op. 22 WITOLD LUTOSLAWSKI: Chain I WITOLD LUTOSLAWSKI: 10 puolalaista tanssia Liput 22,50 / 17,50 / 7,50 Hinnat sisältävät Lippupalvelun toimitusmaksun Lippupalvelu (1,96 /min+pvm) Porissa lippuja myyvät Sokos ja Promenadikeskus.

99 PUOLALAINEN FANTASIA torstai promenadisali klo 19 perinteinen sarja 2 KONSERTTIOHJELMA WITOLD LUTOSLAWSKI 6 Alkusoitto jousiorkesterille WITOLD LUTOSLAWSKI 11 Pieni sarja kamariorkesterille Fujarka (Piccolo) Hurra Polka Piosenka (Song) Tanice (Dance) FREDERIC CHOPIN 16 Puolalainen fantasia op. 13 Non Troppo Andantino Allegretto Vivace VÄLIAIKA 20 MINUUTTIA FREDERIC CHOPIN 13 Andante Spianato & Grande Polonaise Brillante op. 22 WITOLD LUTOSLAWSKI 10 Chain I WITOLD LUTOSLAWSKI puolalaista tanssia Konsertin kesto noin 1 h 30 min. Puolan suurlähetystön tuella MAJA METELSKA, kapellimestari Maja Metelska (synt. 1983) on opiskellut orkesterin- ja kuoronjohtoa prof. Antoni Witin kapellimestariluokalla Chopin musiikkiyliopistossa Varsovassa, jossa hän suoritti tohtorin tutkinnon vuonna Lisäksi hän opiskeli sellonsoittoa opettajanaan prof. Andrzej Zielinski. Metelska on täydentänyt opintojaan mestarikursseilla opettajinaan Jorma Panula, Mikko Franck ja Yuri Simonov, opiskellut Aspenin musiikkijuhlilla American Academy of Conducting -kapellimestariakatemiassa opettajinaan David Zinman, Marin Alsop ja James Conlon. Tällä hetkellä hän opiskelee Sibelius-Akatemiassa Leif Segerstamin kapellimestariluokalla. Vuodesta 2006 Maja Metelska on johtanut merkittävimpiä puolalaisia orkestereita, kuten Varsovan filharmonikoita, Puolan kansallista radion orkesteria, Gdanskin filharmonikoita, Sleesian filharmonikoita ja Krakovan filharmonikoita. Hän on toiminut useiden nuoriso- ja opiskelijaorkestereiden kapellimestarina Varsovassa, Bialystokissa ja Bydgoszczissa. Suomessa hän on johtanut Radion sinfoniaorkesteria, Tapiola Sinfoniettaa, Pori Sinfoniettaa, sekä Kuopion, Vaasan ja Joensuun kaupunginorkestereita. Lisäksi hän on johtanut Tanskan radion sinfoniaorkesteria, Royal Scottish Symphony Orchestraa, Liszt-Wagner Orchestraa (Unkari), Sinfonietta Badenia (Itävalta) ja Teatro Lirico Sperimentale di Spoleton orkesteria. Oopperakapellimestarina Metelska debytoi 2007 johtamalla Mozartin Taikahuilun Puolan kansallisessa oopperassa 4. kansainvälisellä teatterikoulujen festivaalilla. Pian tämän jälkeen hän johti W. Ratusinskan oopperan The Rosary ja työskenteli myös apulaiskapellimestarina Puccinin Toscassa Koszalin filharmonian kanssa. Kaudella hän toimi Bialystokissa musiikillisena johtajana ja kapellimestarina S. Moniuszkon oopperassa Flis, ja kaudella Bydgoszszin oopperajuhlilla J. Straussin operetissa Wieniläisverta, sekä Puccinin oopperoissa Gianni Schicchi ja Suor Angelica. Vuodesta 2011 hän on toiminut kapellimestarina Varsovan kamarioopperassa. Hän voitti palkinnon neljännessä kansainvälisessä Lutoslawski nuorten kapellimestarien kilpailussa, oli semifinalisti kahdeksannessa Fitelbergin kapellimestarikilpailussa, sekä finalisti 15. Euroopan unionin kapellimestarikilpailussa. Hänen viimeisin palkintonsa on Special Orchestra Award of Cyprus Symphony Orchestra at the Solon Michaelides International Competition for Young Conductors. JANNE MERTANEN, piano Janne Mertanen on tullut tunnetuksi erityisesti Chopin -pianistina. Hänen ohjelmistonsa käsittääkin säveltäjän pianomusiikkituotannon jokseenkin kokonaan. Janne Mertanen aloitti pianonsoiton 12-vuotiaana opettajanaan Sakari Vilpponen. Hän jatkoi opintojaan Joensuun konservatoriossa vuosina Matti Haapasalon johdolla. Vuosina Mertanen opiskeli Sibelius-Akatemiassa Erik. T. Tawaststjernan oppilaana sekä vuosina Dmitri Bashkirovin oppilaana. Lazar Bermanin johdolla Mertanen viimeisteli opintonsa Accademia Pianisticassa, Imolassa Italiassa. Yleiseen tietoisuuteen Mertanen ponnahti voittamalla kansain-välisen Chopin -kilpailun Darmstadtissa Toista palkintoa ei tuolloin jaettu lainkaan. Samana vuonna tuli voitto myös Nyborgin pohjoismaisessa kilpailussa. Mertanen on esiintynyt useimpien suomalaisten orkestereiden solistina. Hänellä on ollut kiinnityksiä myös saksalaisten ja

100 pohjoismaisten orkestereiden solistina. Omia konsertteja Mertasella on ollut eri puolilla Eurooppaa. Viime vuosina Mertanen on esiintynyt mm Australiassa, Yhdysvalloissa ja Kanadassa. Mertanen on myös esiintynyt useilla suomalaisilla ja ulkomaisilla musiikkifestivaaleilla mm. Kuhmon kamarimusiikki, Turun musiikkijuhlat, Helsingin juhlaviikot (Chopinin 2. ja Rachmaninovin 2. pianokonsertot) sekä Chopin -festivaaleilla mm. Duszniki Zdroj (Puola), La Châtre-Nohant (Ranska), Marianske Lazne (Tsekki), Oberursel ja Cottbus (Saksa). Kesällä 2009 Mertanen oli kiertueella Yhdysvalloissa ja Kanadassa. Maalikuussa 2010 hän debytoi Etelä- Amerikassa esiintyen mm. Ira Levinin johtaman Orchestra of the National Theater of Brazil in Schumannin pianokonserton solistina. Janne Mertanen oli Espoon Kansainvälisen Pianoviikon nuori taiteilija Mertanen on levyttänyt mm. Chopinin, Beethovenin, Glinkan, Satien, Sibeliuksen ja Kokkosen musiikkia. Mertasen ensilevy Chopin Recital ilmestyi Vuodesta 1998 Mertanen on levyttänyt kahdeksan levyä Alba-Recordsille, joista kaksi levyä, Chopin Nocturnes vol 1-2, palkittiin Grand Prix du Disque Frédéric Chopin levykilpailussa Varsovassa. Mertasen levytys Chopinin Pianokonsertot 1&2 julkaistiin helmikuussa Vuonna 2011 julkaistiin levytys Chopin teoksista pianolle ja orkesterille yhdessä Turun filharmonisen orkesterin (joht. Jani Telaranta) kanssa. Elokuussa 2013 ilmestyi levytys Griegin ja Schumannin pianokonsertoista yhdessä Gävlen sinfoniaorkesterin kanssa kapellimestarinaan Hannu Koivula. WITOLD LUTOSLAWSKI ( ) Alkusoitto jousiorkesterille (1949) Pieni sarja kamariorkesterille (1950) Chain I (1983) 10 puolalaista tanssia (1953) Witold Lutosławskille puolalainen kansanmusiikki merkitsi alkujaan sävellyksellistä lähtökohtaa. Lupaava nuori säveltäjä oli jo saanut jonkinlaista jalansijaa kotimaassaan ja oli lähdössä monien maanmiestensä tapaan Pariisiin jatkamaan sävellysopintoja, kun Toinen maailmansota katkaisi lupaavasti alkaneen uran onneksi vain hetkeksi. Sodan aikana Lutosławski joutui asevelvollisuutta välttääkseen pakoilemaan natseja ja esiintyi kollegojensa kanssa varsovalaiskahviloissa. Sodan jälkeen Lutosławski aloitti säveltäjänä ikään kuin uudelleen, ja alkoi löytää omaa sävellystyyliään joka teki hänestä sittemmin yhden 1900-luvun jälkipuolen johtavista modernisteista vasta 1950-luvulla. Tyylillisesti Lutosławskin musiikki alkoi jakaantua kahteen erilaiseen leiriin: kommunistisen puolueen suosimaan, julkiseen funktionalistiseen ja säveltäjän omaan, moderniin musiikkiin. Vuoden 1949 Alkusoitto jousiorkesterille katsoo kohti modernismia tukeutuen vielä Bartókin tyyliseen neoklassismiin sen tilaajana toimikin samainen Paul Sacher, joka oli tilannut myös Bartókin Divertimenton ja Stravinskyn Concerto in D:n jousille. Teos on hyvin tiivis, ja myöhemmälle Lutosławskille ominaisesti se asettaa musiikillisia aineksia taidokkaasti limittäin. Tultuaan juuri voimakkaasti kritisoiduksi liian modernina Lutosławski sävelsi vuosina Pienen sarjan kamariorkesterille populäärikonserteistaan tunnetun Varsovan radio-orkesterin tilauksesta. Omien sanojensa mukaan Lutosławski sävelsi tämän kansanmelodioihin pohjautuvan teoksen mielellään saihan hän näin harjoittaa säveltäjäntaitojaan ilman pelkoa modernistinleimasta. Samaan sarjaan kuuluu myös lapsikuulijoille tarkoitettu Kymmenen puolalaista tanssia vuodelta Aivan toiseen ääripäähän niin ajallisesti kuin tyylillisesti säveltäjän tuotannossa sijoittuva Chain I on puolestaan vuodelta Tässä välissä Lutosławski oli ehtinyt kehittää oman, erityisesti ns. aleatoriikkaan perustuvan sävellystyylinsä, joka nosti hänet lännessä uuden musiikin festivaalien ja hiljalleen musiikinhistorian suurnimeksi. Aleatoriikassa luovutaan tahtiviivoista ja tarkasta temposta, minkä sijaan jokainen soittaja tulkitsee eteen saavansa musiikin omassa tempossaan usein toki tarkasti annetuissa rajoissa. Tekniikka mahdollistaa vapaiden, mutta hyvinkin monitasoisten ja komplisoitujen säveltekstuurien luomisen ja limittämisen. Samalla, kun kokonaisuus pysyy säveltäjän ja esityksessä kapellimestarin hallinnassa, yksittäiset stemmat ovat soitettavissa vapaasti, mikä tekee aleatorisesta musiikista muusikkoystävällistä. Chain I avasi Lutosławskin sävellystuotannossa uuden luvun sikäli, että hän esitteli siinä jälleen uuden luvun sävellystyylissään: tekniikkana oli nyt chaining eli toisiinsa kietoutuvien sävelaihioiden ketjuttaminen. FREDERIC CHOPIN ( ) Puolalainen fantasia op. 13 (1828) & Andante Spianato & Grande Polonaise Brillante op. 22 (1835) Konsertin ohjelmassa on teoksia kahdelta kaikkien aikojen nimekkäimmältä puolalaissäveltäjältä, joista toinen on 1800-luvun romantiikan merkkihenkilö ja pianomusiikin suuri lyyrikko ja toinen 1900-luvun merkittävimpiin kuuluva, maailmansotien jälkeisen ajan modernisti. Kummatkin näistä, Frédéric François Chopin, alkuaan Fryderyk Franciszek Chopin ( ) sekä 100-vuotisjuhlavuottaan viettävä Witold Roman Lutosławski ( ) ponnistivat historian suurmiesten joukkoon pianistisäveltäjinä Varsovan konservatoriosta, joskin heidän elämänkaarensa oli kovin erilainen ja eripituinen. Chopin, aristokraattien lasten opettajana toimineen ranskalaisen isän ja puolalaisen äidin lapsi, konsertoi jo seitsemänvuotiaana julkisesti esittäen myös omia kappaleitaan kuinka ollakaan, poloneeseja, eli pieniä karakterikappaleita puolalaistanssin rytmiin. Teini-iässä alkaneiden konservatorioopintojen lisäksi puolalainen kansanmusiikki teki nuoreen taiteilijaan suuren ja lähtemättömän vaikutuksen. Ennen kahtakymmentä ikävuotta Chopin oli jo ehtinyt kirjoittaa monia sittemmin tunnetuimmista kappaleistaan, joissa säveltäjälleen luontainen kerronnallisuus kohtaa oppineen harmoniankäsittelyn sekä iskevän puolalaissävytteisen melodian ja rytmiikan. Vuodesta 1830 Chopinin elämässä kääntyi uusi luku, kun Eurooppaa kiertämässä ollut nuorimies joutui Euroopan hullun vallankumousvuoden pyörteessä eroon kotimaastaan. Kun puolalaisten kapina venäläisiä vallanpitäjiä vastaan viimein kukistettiin vuonna 1831, Chopin päätti olla palaamatta Puolaan asettuen Pariisiin. Hän tutustui siellä ajan merkittävimpiin taiteilijoihin, Hector Berliozista ja Franz Lisztistä Heinrich Heineen ja Eugène Delacroix an. Chopin teki Pariisissa merkittävän uran esiintyen aristokraattien ja taiteenrakastajien ylläpitämissä salongeissa sekä opettaen. Kun hän pitkien sairastelujaksojen jälkeen vuonna 1849 teki kuolemaa, taidepiireissä tuli miltei pakolliseksi käydä Chopinin kuolinvuoteella todistamassa suuren taiteilijan kärsimystä. Konservatorioaikana vuonna 1828 Varsovassa sävelletty Fantasia puolalaisiin lauluihin, op. 13 rakentuu kolmen puolalaisen laulun ympärille. Niistä ensimmäinen on kansanlaulu Już miesiąc zeszedł (Kuu on noussut), joka kuullaan hitaan

101 johdannon jälkeen pianon esittelemänä. Sitä varioidaan, kunnes käyrätorvet ilmoittavat seuraavan jakson koittavan. Nyt melodia on Chopinin oppi-isiin kuuluvan säveltäjäkapellimestari Karol Kurpińskin ( ) käsialaa, mutta luonteeltaan hyvin kansanomainen, tyypiltään dumka. Jälleen seuraa variaatioita ja briljanttia virtuositeettia, kunnes pienen suvantovaiheen jälkeen seuraa finaali, tällä kertaa teemana on kansantanssi kujawiak. Andante spianato et grande polonaise brillante syntyi Chopinin emigroitumisen varhaisvuosina , ensin versiona pianolle ja orkesterille, sitten pianokvartetille ja lopulta soolopianolle. Alkuperäisessä orkesteriversiossakin piano soittaa yksin teoksen hitaan johdantovaiheen Andante spianato ( tasaisen pehmeästi käyden ) orkesterin liittyessä mukaan säestämään vasta poloneesissa. Teos rakentuu nimenomaan näiden kahden vaiheen tasaisen Andanten ja suuren briljantin poloneesin väliselle kontrastille. Chopin omisti teoksen yhdelle aristokraattioppilaistaan, paronitar d Estille. Sen kantaesitys vuonna 1835 Salle Pleyelissä säveltäjänitoimesta oli yksi hänen viimeisiä virtuoosiesiintymisiään suurelle yleisölle. Tämän jälkeen Chopin vetäytyi enemmän salonkien maailmaan, ja keskittyi pääasiassa runollisempiin sooloteoksiin. PORI SINFONIETTA I-VIULU II-VIULU Ion Buinovschi, I konserttim. Johanna Franzon, II konserttim. Titel Iacovache-Pana Marja From Kari Lilja Sirkka Jyrkänne Stefan Kavén, äj. Anton Chausovskii Anna Hoffström Beata Sibielak ALTTOVIULU Aino Ojakoski, äj. sij. Timo Sirén Tuula Litmanen SELLO Mikko Lampila, soolosellisti Magdalena Brostek Lassi Viljanen, tp. KONTRABASSO Petri Mäkiharju, äj. tp. Timo Kotilainen HUILU OBOE Rauno Soinlahti Jukka-Pekka Lehto Saara Kemppi, äj. Timo Kettula KLARINETTI Risto Litmanen, äj. Mika Kojo FAGOTTI Antti Pakkanen, äj. Oliver Csik KÄYRÄTORVI Tuomas Ruskeepää, äj. Olavi Kallasjoki,tp. TRUMPETTI PASUUNA Sauli Saarinen, äj. sij. Jorma Nurminen Anu Kärnä, tp. LYÖMÄSOITTIMET Olli Kivinen, patarumpujen äj. Markus Lindell, tp. CEMBALO Anna Savelainen, tp.

102 SYKSY 2013 LASTENKONSERTTI MENNÄÄN ELÄINTARHAAN TORSTAI PROMENADISALI KLO 18 SATU SOPANEN, SOLISTI JA JUONTO KOKO PERHEEN KONSERTTI Liput 14,50/ 7,50 Hinnat sisältävät Lippupalvelun toimitusmaksun Lippupalvelu (1,96 /min+pvm) Porissa lippuja myyvät Sokos ja Promenadikeskus.

103 mennään eläintarhaan torstai promenadisali klo 18 lastenkonsertti KONSERTTIOHJELMA MENNÄÄN ELÄINTARHAAN PERHOSVALSSI I-HA-HAA PINGVIINITANSSI LENTÄJÄKIRPPU KIMALAISEN LENTO HYTTYS-HUBERT ELEFANTTI POPSI POPSI PORKKANAA TEDDYKARHUJEN HUVIRETKI VÄRILAULU RADETZKY-MARSSI Amerikkalainen kansanlaulu sov. Jorma Härkönen Erkki Melartin Marjatta Meritähti sov. Teppo Ali-Mattila MacGillar sov. Petri Juutilainen Amerikkalainen kansanlaulu sov. László Rossa Nikolai Rimski-Korsakov Trad. sov. Teppo Ali-Mattila Camille Saint-Saëns sov. Eero Kesti Markku Kopisto sov. Petri Juutilainen John W. Bratton sov. Petri Ikkelä Trad. sov. Teppo Ali-Mattila Johann Strauss sr. Konsertin kesto noin 1 h. PO

104 SATU SOPANEN, solisti ja juonto Suomen suosituimpiin ja palkituimpiin lastenmusiikin tekijöihin lukeutuva Satu Sopanen aloitti kanteleensoiton kuusivuotiaana isänsä, Ismo Sopasen opetuksessa. Myöhemmin hän valmistui musiikin maisteriksi Sibelius-Akatemian musiikkikasvatusosastolta vuonna Opiskeluissaan hän erikoistui varhaiskasavatukseen, kantelepedagogiikkaan sekä kansanmusiikkiin ja on myöhemmin toiminut muun muassa Sibelius-Akatemiassa ja Helsingin ammattikorkeakoulussa kantelepedagogiikan ja didaktiikan opettajana usean vuoden ajan. Vuosien varrella Sopanen on tullut useammalle suomalaiselle tutuksi TV2:n Pikku Kakkosen monien musiikkiohjelmien kautta. Suuren suosion saaneessa Huvitutti-ohjelmassa lasten ja koko perheen laulu- ja leikkikonserteissa Sopasen rooli oli toimia ohjelman/konserttien suunnittelijana, vetäjänä, laulattajana ja leikittäjänä. Ohjelmia nauhoitettiin yleisön edessä 96 kappaletta eri puolilla Suomea vuosina Konserteissa esitettiin noin 500 eri lastenlaulua. Parhaimmillaan konserttiyleisöä oli nauhoituksissa paikalla noin henkeä. Sopanen on myös esiintynyt monien yhtyeiden ja orkesterien kanssa. Listalta löytyy muun muassa Tuttiorkesteri, Loiskis, Mukaralla, UMO sekä Helsingin, Joensuun, Kuopion sekä Oulun kaupunginorkesterit. Myös useita palkintoja ja tunnustuksia on ehtinyt kertyä vuosien saatossa. Esimerkkeinä mainittakoon vuoden lastenlevy-palkinto Emma-gaalassa vuonna 2008, samana vuonna vastaanotettu Hyvätuuli-patsas, joka myönnetään vuosittain lastenmusiikin edistäjälle, sekä valtion lastenkulttuuripalkinto vuonna PORI SINFONIETTA I-VIULU II-VIULU Johanna Franzon, km. Ion Buinovschi, km. Titel Iacovache-Pana, äj. Marja From Kari Lilja Sirkka Jyrkänne Stefan Kavén, äj. Anton Chausovskii Anna Hoffström Beata Sibielak ALTTOVIULU Aino Ojakoski, sij. Timo Sirén Tuula Litmanen SELLO Mikko Lampila, soolosellisti Magdalena Brostek KONTRABASSO Tomi Pietikäinen, äj. HUILU OBOE Rauno Soinlahti, äj. Saara Kemppi, äj. Timo Kettula KLARINETTI Risto Litmanen, äj. Mika Kojo FAGOTTI Antti Pakkanen, äj. Oliver Csik KÄYRÄTORVI Tuomas Ruskeepää, äj. Olavi Kallasjoki, sij. TRUMPETTI Sauli Saarinen, äj. sij. Jorma Nurminen LYÖMÄSOITTIMET Olli Kivinen, patarumpujen äj. PALMGREN-KONSERVATORION MUSIIKKILEIKKIKOULULAISET: Silja Henttinen, Lotta Hoffström, Aada Högbacka, VilmaJokinen, Lotta Kari, Elli Lattu, Nelli Lehtonen, Aura Ojala, Anni Rahkola, Vanessa Smedberg, Anette Sjöroos, Emil Sundell, Viktoria Tuomola, Adeliina Välitalo. Sanna Heljakan ja Minttu Koivusen oppilaita

105 K A M A R I M U S I I K K I S A R J A KAMARI 2013 puhaltajien iltapäiväsoitto LAUANTAI KLO 15 PORIN RAATIHUONE B.H. CRUSELL: Konserttitrio klarinetille, käyrätorvelle ja fagotille J.S. BACH: Fuuga E-Duuri kahdelle klarinetille, käyrätorvelle ja fagotille W.A. MOZART: Divertimento kahdelle klarinetille ja fagotille J.C.BACH Kvintetto kahdelle klarinetille,kahdelle käyrätorvelle ja fagotille sov.stanley Sadie kahvikonsertti TORSTAI KLO 13 KAHVITUS KLO PORIN RAATIHUONE W.A. MOZART: Oboekvartetto F-Duuri JOHAN HALVORSEN: Passacaglia viululle ja sellolle, variaatio G.F.Händelin teemasta. B. BRITTEN: Phantasy Oboekvartetti f-molli op.2 Y h t e i s t y ö s s ä k u l t t u u r i a s i a i n k e s k u k s e n k a n s s a. K o n s e r t t i o n o s a Va l t a k u n n a l l i s e n v a n h u s t e n v i i k o n o h j e l m a a. kielletty rakkaus LAUANTAI KLO 15 PORIN TAIDEMUSEO TIMO SIRÉN: Suite Sarajevo Osat: 3. L amour impossible (The Bosko and Admira Story), 4. La Tristesse ja 5. La Bénédiction Ke. ZOLTÁN KODÁLY: Jousikvartetto nro 1 op. 2 mestarin seurassa LAUANTAI KLO 15 PORIN RAATIHUONE RALF GOTHÓNI JA PORI SINFONIETTAN MUUSIKKOJA W.A. MOZART: Kvintetto pianolle ja puhaltajille ANTONÍN DVORÁK: Kvintetto pianolle ja jousille M a h d o l l i s e t o h j e l m a m a k s u t j a l i p u t i l m o i t e t a a n m y ö h e m m i n. tutustu pori sinfoniettan syksyn 2013 konsertteihin osoitteessa SYKSY 2013 KIELLETTY RAKKAUS LAUANTAI PORIN TAIDEMUSEO KLO 15 ION BUINOVSCHI VIULU STEFAN KAVÉN VIULU TIMO SIRÉN ALTTOVIULU MIKKO LAMPILA SELLO Z.KODÁLY - T.SIRÉN KAMARIMUSIIKKI SARJA

106

107 VAPAA SARJA SYKSY 2013 V A PA A S A R J A 3 VIRTUOOSI OMISTA RIVEISTÄ TORSTAI PROMENADISALI KLO 19 TORODD WIGUM, KAPELLIMESTARI ANTON CHAUSOVSKII, VIULU EDVARD GRIEG: Holberg-sarja SERGEI PROKOFJEV: Viulukonsertto nro 1 JOHAN HALVORSEN: Suite ancienne op. 31a Liput 22,50 / 17,50 / 7,50 Hinnat sisältävät Lippupalvelun toimitusmaksun Lippupalvelu (1,96 /min+pvm) Porissa lippuja myyvät Sokos ja Promenadikeskus.

108 virtuoosi omista riveistä torstai promenadisali klo 19 vapaa sarja 3 KONSERTTIOHJELMA EDVARD GRIEG 20 Holberg-sarja Prelude Sarabande Gavotte Air Rigaudon SERGEI PROKOFJEV 23 Viulukonsertto nro 1 Andantino: Andante assai Scherzo: Vivacissimo Moderato-Allegromoderato- Moderato-Piu tranquillo VÄLIAIKA 20 MIN. JOHAN HALVORSEN 23 Suite ancienne op. 31a Intrata Air con variazioni Gigue Bourree Konsertin kesto noin 1 h 30 min. TORODD WIGUM, kapellimestari Norjassa syntynyt Torodd Wigum on elokuusta 2008 lähtien toiminut Trondheimin sinfoniaorkesterin kapellimestarina ja tammikuusta 2011 myös Stavangerin sinfoniaorkesterin kapellimestarina. Hän on myös nykymusiikkiryhmä Trondheim Sinfoniettan taiteellinen johtaja. Vuosina Torodd Wigum toimi Andrew Littonin johtaman Bergenin Filharmonisen orkesterin apulaiskapellimestarina. Tuona aikana hän sai johtaa paljon konsertteja ja työskennellä mm. seuraavien solistien kanssa: Helene Grimaud, Angelika Kirchschlager ja Freddy Kempf. Maestro Neeme Järveä hän avusti konserteissa Norjan Bergenissä ja Viron Tallinnassa. Neeme Järven 2004 kesäakatemian aktiivijäsenenä Torodd Wigum johti Moskovan kamariorkesterin ja Pärnun kaupunginorkesterin konsertit. Hän on osallistunut myös Jorma Panulan ja Paavo Järven mestarikursseille. Ennen kapellimestariuraansa Torodd Wigum toimi viulistina. Hän oli Trondheimin sinfoniaorkesterin konserttimestari kuuden vuoden ajan ja toimi samaan aikaan kamariorkesteri Trondheim Soloistenen sooloalttoviulistina. Viimeaikaisia ja tulevia esiintymisiä Wigumilla on Bergenin Filharmonisen orkesterin, Norjan radion orkesterin, Trondheimin, Stavangerin ja Kristianstadin sinfoniaorkestereiden, Trondheim Sinfoniettan, Bodø Sinfoniettan, TronheimSoloistenen, BIT20 Ensemblen, the Norwegian National Youth Orchestran, Liepajan sinfoniaorkesterin (Latvia), Moldavan kansallisen filharmonisen orkesterin sekä useiden norjalaisten sotilassoittokuntien kanssa. Kaudella hän debytoi oopperakapellimestarina Tanskassa Den Fynske Opera ja Operaen i Midten -teoksissa sekä Oslon filharmonisen orkesterin kapellimestarina. Tänä vuonna hän on debytoinut Kööpenhaminan Filharmonisen orkesterin kanssa. Lisäksi hän on kiertänyt sinfoniaorkestereiden vieraana Bergenissä, Trondheimissä ja Kristiansandissa. Pori Sinfoniettan vieraana Wigum nähdään nyt toista kertaa. ANTON CHAUSOVSKII, viulu Anton Chausovskii syntyi Saratovissa Neuvostoliitossa vuonna 1984 musikaaliseen perheeseen. Hän aloitti viulunsoiton kuusivuotiaana Ukrainan Kharkov Institute of Artsissa U. Podlesnyn alaisuudessa. Vuosien mittaan nuori Chausovskii opiskeli tunnetuissa venäläisissä musiikkiopistoissa sekä konsertoi säännöllisesti muun muassa Volgogradin sinfoniaorkesterin kanssa, kuin myös duetoi isänsä kanssa. Valmistuttuaan Pietarin musiikkilyseosta vuonna 2000 hän jatkoi opintojaan Rimsky- Korsakov St. Petersburg Music Collegessa Tatiana Prasnikovan alaisuudessa. Samaan aikaan Chausovskii myös esiintyi monissa konserttisaleissa ympäri Pietaria ja Moskovaa. Chausovskii niitti mainetta monissa kansainvälisissä kilpailuissa vuonna 2003, minkä jälkeen hän jatkoi matkaansa Pietarin Rimsky- Korsakovkonservatorioon professori Mikhail Gantvargin alaisuuteen vuonna Vuosina hän soitti Pietarin filharmonisen orkesterin ykkösviulussa. Chausovskii on tehnyt vuosia tiivistä yhteistyötä sinfoniaorkesteri Classican kanssa esiintymällä sen isoimmissa konserteissa. Elokuusta 2012 lähtien hän on toiminut Pori Sinfoniettan kakkosviulun varaäänenjohtajana. Työnsä ohella Anton esiintyy mielellään myös kamariorkesterien, kvartettien sekä orkesterien kanssa niin Suomessa kuin Venäjällä. EDVARD GRIEG ( ) Holberg-sarja (1885) Tanskalaisen ja norjalaisen kirjallisuuden isäksikin mainittu Ludvig Holberg ( ) oli filosofi, historioitsija ja

109 näytelmäkirjailija, joka matkusti laajasti, opetti Kööpenhaminan yliopistossa ja vaikutti suuresti valistuksen ajan ajatteluun Tanska-Norjassa. Holberg kyseenalaisti kristinuskon aseman ajattelun ylimpänä auktoriteettina painottaen sen sijaan järkeä ja empiiristä ajattelua. Historiaa ja filosofiaa käsittelevien tekstien lisäksi Holberg oli runoilija ja tuottelias näytelmäkirjailija, joka keskittyi valistuksen ajan hengessä erityisesti satiirisiin komedioihin. Edvard Grieg sävelsi Holberg-sarjansa op. 40 (Fra Holbergs tid eli Holbergin ajoilta) vuonna 1884 Holbergin syntymän 200-vuotisjuhlan kunniaksi. Alaotsikoltaan viisiosainen teos on Sarja vanhaan tyyliin, ja se jäljittelee barokin tanssisarjaa. Raikkaan ilmavasta alkusoitosta (Praeludium) edetään kauniisti keinahtelevaan ja laulavaan hitaaseen espanjalaistanssiin Sarabandeen. Siitä edetään suosittuun ranskalaiseen hovitanssiin gavottiin (Gavotte), jonka väliosa Musette herkuttelee borduna-bassolla. Neljännen osan (Air. Andante religioso) kohtalonomaisesta, hartaasta laulusta siirrytään sarjan päättävään reippaasti hypähtelevään paritanssiin, Rigaudoniin. Sarja syntyi alun perin pianolle, mutta Grieg sovitti sen jousiorkesterille jo seuraavana vuonna. Viehkeästi barokkitansseja nostalgisoiva eli romantisoiva Holberg-sarja kuuluu Griegin suosituimpiin teoksiin Peer Gynt -näytelmämusiikin, Lisztin ylistämän Pianokonserton, pianolle sävellettyjen Lyyristen kappaleiden ja hienojen laulujen ohella. SERGEI PROKOFJEV ( ) Viulukonsertto nro 1 (1916) Sergei Prokofjev ( ) seuraili nuorena samoja jalanjälkiä kuin maanmiehensä Igor Stravinski ( ). Kummatkin ponnistivat Pietarista maailmankartalle osin Pariisin Venäläisen baletin, Ballets Russesin johtajalle Sergei Djaghileville säveltämiensä balettien avulla. Prokofjev sävelsi Djaghileville baletin Narri (1915/21), joka aiheutti ensi-illallaan samankaltaista pahennusta kuin Stravinskin Kevätuhri pari vuotta aikaisemmin. Vaikka jotkin Prokofjevin nuoruudenteoksista esimerkiksi pianokonsertot tai Toinen sinfonia, tai ensimmäinen menestysooppera Rakkaus kolmeen appelsiiniin (1919/21) olivat tarkoitettukin herättämään kohua, toiset taas olivat sävyisän klassisia ja lyyrisiä. JOHAN HALVORSEN ( ) Suite ancienne op. 31a (1911) Edvard Griegillä oli läheiset siteet Bergenin Filharmoniseen orkesteriin (silloin nimellä Harmonien), jonka taiteellisena johtajana hän toimi vuosina Hänen nuorempana kolleganaan samaisessa orkesterissa toiminut Johan Halvorsen oli etevä viulisti ja kapellimestari, joka työskenteli myös Helsingissä viulunsoiton opettajana vuosina Tuona aikana hän innostui myös säveltämisestä, jota opiskeli muun muassa Pietarissa ja Berliinissä ennen paluutaan Bergeniin Filharmonisen orkesterin kapellimestariksi. Vuodesta 1899 Halvorsen toimi Kristianian (nykyisen Oslon) Kansallisteatterin kapellimestarina. Hän sävelsi musiikkia näytelmiin sekä erityisesti myö-hemmällä iällä orkesterimusiikkia, muun muassa kolme sinfoniaa sekä hyvin suositun marssin Pajarien tulo. Vuonna 1911 sävelletty orkesterisarja Suite ancienne op. 31a on omistettu Kristianian Kansallisteatterin orkesterille ja Ludvig Holbergin muistolle. Sen osat syntyivät alun perin välimusiikiksi Holbergin näytelmän Barselstuen ( Makuuhuone ) esitykseen. Sen kaksi ensimmäistä osaa Intrata ja muunnelmaosa Air con variazioni muistuttavat löyhästi klassismin ajan kevyen galanttia musiikkia ehkäpä hieman Prokofjevin Ensimmäisen eli Klassisen sinfonian tapaan. Kolme seuraavaa osaa Gigue (nopea kolmijakoinen tanssi), Sarabande ja Bourrée ovat Griegin Holberg-sarjan tapaan saaneet nimensä barokkitansseista. Näistä Sa-rabande on tosin lähempänä vuolasta kansallisromanttista tyyliä kuin barokkia, ja Holberg-sarjan lopettavan Rigaudonin tapaan Bourrée on sekin ennemmin iloinen maalaistanssi kuin hovikelpoinen. Erityisesti kaksi vuosina valmistunutta teosta, Ensimmäinen sinfonia, jonka lisänimi Klassinen viittaa sen esikuvaan, Haydniin, ja Ensimmäinen viulukonsertto D- duuri op. 19 osoittavat Prokofjevin kyvystä luoda leikkisiä ja satumaisia haastavia mutta samalla kertaa hyvin viihdyttäviä musiikillisia kohtauksia. Ne valmistuivat Prokofjevin vetäydyttyä Kaukasukselle äitinsä luo pakoon Petrogradissa (entisessä Pietarissa, tulevassa Leningradissa) riehunutta bolsevikkivallankumousta. Viulukonserton ensimmäinen osa soljuu pitkälti eteerisessä ja hellässä tunnelmassa, jossa viulun pitkä, alati laulava melodia pysyttelee etualalla. Toisen osan leikkisä Scherzo on sen sijaan kuin pienten keveiden menninkäisten tanssia. Se luo tervetulleen kontrastin ääriosien välille: kolmas osa alkaa jälleen pitkällä laulavalla kaarroksella hyväilevin harmonioin. Viulukonserton ensiesitys Petrogradissa vuonna 1917 peruuntui vallankumouksen myötä. Konsertto sai ensiesityksensä Pariisissa vasta vuonna 1923, ja sen johti Sergei Koussevitsky, jonka luottokonserttimestari Marcel Darrieux hoiti soolo-osuuden. Konserton ensi-iltayleisössä Szymanowskyn, Rubinsteinin ja Picasson lisäksi ollut unkarilainen viulisti Joseph Szigeti tarttui tämän jälkeen teoksen vieden sen kiertueilleen Euroopassa ja Yhdysvalloissa.

110 PORI SINFONIETTA I-VIULU II-VIULU Ion Buinovschi, I konserttim. Johanna Franzon, II konserttim. Titel Iacovache-Pana, äj. Marja From Sirkka Jyrkänne Hanna Raiskio, tp. Stefan Kavén, äj. Anna Hoffström Beata Sibielak Kari Lilja ALTTOVIULU Aino Ojakoski, äj. sij. Timo Sirén Tuula Litmanen SELLO Magdalena Brostek, soolosellisti Saija Jakovaara-Mäkelä, äj. Mikko Lampila KONTRABASSO Lassi Kari, äj. tp. Tomi Pietikäinen HUILU OBOE Jukka-Pekka Lehto, äj. Rauno Soinlahti Pia Maunula äj.tp. Timo Kettula KLARINETTI Risto Litmanen, äj. Mika Kojo FAGOTTI Antti Pakkanen, äj. Oliver Csik KÄYRÄTORVI Tuomas Ruskeepää, äj. Olavi Kallasjoki,sij. Juha Nordström, tp. Elisa Nordström, tp. TRUMPETTI TUUBA HARPPU Sauli Saarinen, äj. sij. Jorma Nurminen Markku Ollila,tp. Vuokko Ahtila, tp. LYÖMÄSOITTIMET Olli Kivinen, patarumpujen äj. Markus Lindell, tp.

111 PERINTEINEN SARJA SYKSY 2013 P E R I N T E I N E N S A R J A 3 MOZ-ART À LA HAYDN TORSTAI PROMENADISALI KLO 19 RALF GOTHÓNI, JOHTO JA PIANO ALFRED SCHNITTKE: Moz-Art à la Haydn W.A. MOZART: Pianokonsertto nro 14 K 449 JOSEPH HAYDN: Sinfonia nro 100 Sotilassinfonia Liput: 22,50 / 17,50 / 7,50 Hinnat sisältävät Lippupalvelun toimitusmaksun Lippupalvelu (1,96 /min+pvm) Porissa lippuja myyvät Sokos ja Promenadikeskus. KAMARI 2013 Kamarikonsertti MESTARIN SEURASSA Lauantai klo 15 Porin Raatihuone RALF GOTHÒNI JA PORI SINFONIETTAN MUUSIKKOJA W.A.MOZART: Kvintetto pianolle ja puhaltajille K 452 ANTONÍN DVORÁK: Kvintetto pianolle ja jousille nro 81 LIPUT: 15 ovelta tai ennakkoon Pori Sinfoniettan toimistosta (käteismaksu) Yrjönkatu 15 A 5. kerros

112 moz-art À la haydn torstai promenadisali klo 19 perinteinen sarja 3 KONSERTTIOHJELMA ALFRED SCHNITTKE 8 Moz-Art á la Haydn Viulusoolot: Ion Buinovschi ja Stefan Kavén W.A. MOZART 22 Pianokonsertto nro 14 K 449 Allegro vivace Andantino Allegro ma non troppo VÄLIAIKA 20 MINUUTTIA JOSEPH HAYDN 28 Sinfonia nro 100 Sotilassinfonia Adagio - Allegro Allegretto Minuet: Moderato Finale: Presto RALPH GOTHÓNI, johto ja piano Ralf Gothónilla on maailmanlaajuinen ura pianistina, kapellimestarina ja säveltäjänä. Hänet tunnetaan persoonallisena esittäjänä, poikkeuksellisella tavalla kokonaisvaltaista muusikkoutta korostavana muusikkona. Gothóni on esiintynyt maineikkaimmilla musiikkifestivaaleilla sekä merkittävimpien eurooppalasiten ja amerikkalaisten orkestereiden solistina. Hän esiintyy vuosittain lukuisissa konserteissa usein kaksoisroolissa, johtaen pianosta käsin. Gothóni on kantaesittänyt toista tusinaa konserttoa; vuonna 2004 hän soitti ja johti John Tavenerin Pratirupa pianokonserton kantaesityksen Lontoossa säveltäjän 60-vuotis juhlakonsertissa hän kantaesitti Aulis Sallisen ja Curtis Curtis-Smithin kaksoiskonsertot viulisti Elina Vähälän kanssa. Gothónia kuullaan myös säännöllisesti merkittävimpien kamarimusiikkifestivaalien vierailevana taiteilijana. Levytyksiä on kertynyt noin 100 eri kansainvälisille yhtiöille. Ralf Gothóni toimi legendaarisen English Chamber Orchestra n ylikapellimestarina vuosina ja Northwest Chamber Orchestra n, Seattle, musiikillisena johtajana. Vuonna 2004 hänet nimitettiin myös Deutsche Kammerakademien päävierailijaksi. Gothóni on kehittänyt taidemusiikkitapahtumia maissa, joissa länsimainen kulttuuri on nousussa luvun alussa hän oli Pekingin Kielletyn kaupungin musikkijuhlat alkuunpanija ja vuosina sen taiteellinen johtaja. Vuonna 2004 hän aloitti yhteistyön Kairon Oopperan ja 2012 Bakun oopperan kanssa; Musical bridge Egypt/Azerbaijan- Finland joissa on keskitytty yhteisiin konsertteihin ja mestariluokkiin. Gothóni on myös tukenut musiikillista toimintaa Israelissa ja Etelä-Afrikassa. Kamarimusiikin professoraatteja hän on hoitanut Hampurissa, Helsingissä, Berliinissä, Detmoldissa ja Karlsruhessa. Vuodesta 2006 hän toimii Instituto da Musica Camara, Reina Sofiassa, Madridissa. Mestarikursseja hän pitää ympäri maailmaa ja on viime vuosina ollut myös merkittävimpien pianokilpailujen tuomaristossa. Hän on säveltänyt mm. 3 kamarioopperaa sekä julkaissut 2 esseekokoelmaa Gothónille myönnettiin amerikkalainen Gilmore- Award, eräs klassisen musiikin suurimmista palkinnoista. Hänelle on myönnetty myös Itävallan kulttuuriministeriön Schubert-mitali sekä Pro Finlandia mitali. Espanjan kuningatar Sofia palkitsi hänet 2012 taiteellisista ja pedagogisista ansioistaan. ALFRED SCHNITTKE ( ) Moz-Art á la Haydn (1976) Saksalais-venäläiseen perheeseen syntynyt Alfred Schnittke ( ) aloitti musiikkiopintonsa Wienissä Toisen maailmansodan jälkeen ja jatkoi kuoronjohdon, musiikinteorian ja sävellysopintojen parissa Moskovassa vuodesta Jatko-opintojen ja opetustyön lisäksi Schnittke työskenteli teatteri- ja elokuvamusiikin parissa 1960-luvulta lähtien säveltäen musiikkia kaikkiaan 66 neuvosto-elokuvaan. Näistä saatu kokemus vaikutti hänen konserttimusiikkiinsa, jota usein leimaa ironinen teatraalisuus ja pettämä-tön dramaturgia. Lisäksi Schnittke kirjoitti artikkeleita uudesta musiikista sekä luennoi siitä laajasti Venäjällä ja Gorbatshovin ajan myötä sekä erityisesti Neuvostoliiton hajottua myös Saksassa. Vuonna 1992 Schnittke muutti Hampuriin, jossa hän asui viimeiset elinvuotensa. Nuoren Schnittken suorin esikuva lienee ollut Dmitri Shostakovitsh ( ), jonka manttelinperijänä Schnittkeä onkin toisinaan pidetty. Läntisten vaikutteiden ja 1960-luvun sarjallisten teosten jälkeen Schnittke hakeutui kohti moniilmeisempää sävellystyyliä 1970-luvulla. Siinä fragmentaarisuus ja erilaiset tyyli- ja teoslainat klassisesta ja kevyestä musiikista yhdistyvät esteettisesti ja rakenteellisesti eheään sävelkieleen. Monityylisyyden vaikutus on yhtä usein vieraannuttava kuin shostakovitshmaisen ironinen. Vuonna 1977 sävelletyt Concerto grosso nro 1 ja Moz-Art à la Haydn kahdelle viululle ja orkesterille yhdistelevät vanhempaa musiikkia Schnittken omaan ilmaisuun. Concerto grosson tapauksessa lainaillaan barokkia ja nyt kuultavassa Moz-Art à la Haydnissa Mozartin keskeneräiseksi jäänyttä

113 Pantomiimimusiikkia KV 446. Näillä kahdella teoksella on yhteinen tausta, nimekäs venäläisduo Gidon Kremer ja Tatiana Gridenko, ja kummassakin vanhaa musiikkia käsitellään komediallisesti. Moz-Art à la Haydn eli Jotakuinkin Haydnin tapaan on ottanut lähtökohdakseen Mozartin Pantomiimimusiikista säilyneen 1. viulun stemman ja käsittelee sitä haydnmaisen leikillisesti. Haydnilta on peräisin myös teatraalisuus teoksen alussa ja lopussa: Jäähyväissinfoniassaan nro 45 Haydn antaa teoksen lopussa muusikoiden yksi kerrallaan poistua lavalta stemmakynttilänsä samalla sammuttaen ja Schnittke käyttää tätä efektiä sekä teoksen lopussa, että käänteisesti sen alussa. W.A. MOZART ( ) Pianokonsertto nro 14 K 449 (1784) Muutettuaan Wieniin 1780-luvun alussa Wolfgang Amadeus Mozart ( ) nousi hyvin pian maineensa huipulle niin pianistina kuin säveltäjänä. Vuoteen 1786 mennessä jolloin ensi-iltansa sai oop-pera Figaron häät hänestä oli tullut kaupungin puhutuimpia ilmiöitä sekä ensimmäinen itsensä puhtaasti freelancerina elättävä, menestynyt säveltäjä. Taloudellisesti vuodet olivat hänen parhaitaan, ja tuore avioliitto Constanzen (o.s. Weber) kanssa kukoisti. Yksi hänen menestyksensä avaimista olivat pianokonsertot, joita syntyi kymmenenä Wienin-vuotena kaikkiaan 17, pääosin hänelle itselleen, omissa konserteissa esitettäväksi. Osa kuitenkin syntyi oppilaille. Alkuvuodesta 1784 valmistuneen Konserton Es-duuri nro 14 KV 449 Mozart kirjoitti 18-vuotiaalle Barbara Ployerille, ja se sai kantaesityksensä Ployerin kotona yhdessä hänelle niinikään syntyneen G-duurikonserton nro 17 KV 453. Prinssi Esterházan palveluksessa 30 vuoden aikana syntyneet sinfoniat lukeutuvat Haydnin hienoimpiin saavutuksiin, ja ne toimivat malleina paitsi aikalaisille, myös tuleville sukupolville etunenässä Beethovenille. Erityisesti viimeisinä aktiivisten Esterházan vuosien jälkeen syntyneet 12 Lontoon-sinfoniaa loivat tietyn standardin sille, millainen sinfonian oletettiin olevan. Haydn sävelsi ne lontoolaisen muusikon, kapellimestarin ja impressaarion Solominin tilauksesta; ne syntyivätkin erityisesti juuri lontoo-laisyleisön makuun sopiviksi. Vasta Lontoon-sinfonioissaan Haydn ottaa käyttöön klarinetit, jotka eivät olleen löytäneet Esterházan orkesteriin, mutta olivat jo vakiotavaraa Euroopan metropolien orkestereissa 1790-luvulla. Tosin Sinfoniassa nro 100 eli Sotilassinfoniassa ne ovat äänessä ainoastaan toisessa osassa, Allegrettossa. Niin ikään hän käyttää trumpetteja ja patarumpuja ensimmäistä kertaa sinfonioidensa hitaissa osissa, trumpeteilla on enemmän ja itsenäisempää soitettavaa (lontoolaistrumpetistit olivat ilmeisesti oikeasti trumpetisteja eivätkä viulisteja, joiden sivusoitin on trumpetti). Turkkilainen sotilasorkesteri- eli janitsaarimusiikki sekä Turkkiin sijoittuvat aiheet olivat hyvin suosittuja Euroopassa vuosisadan lopulla osin ottomaaneja vastaan käytyjen sotien johdosta (mainittakoon muun muassa Mozartin Ryöstö Seraljista -ooppera!) Sotilassinfonian nimitys juontuukin erityisesti juuri toisen osan turkkilaisorkesterivaikutteista triangeleineen, symbaaleineen, isorumpuineen ja trumpettifanfaareineen. Ployerille kirjoitetut konsertot ovat osa vuonna 1784 valmistunutta kuuden konserton sarjaa (nrot 14 19). Kauttaaltaan hienojen teosten joukossa Es-duurikonsertto erottuu erityisesti alati vaihtelevien tunnelmiensa vuoksi. Se tasapainottelee iloisen ja kohtalokkaan, vakavan kontrapunktin ja spontaanin im-provisatorisuuden välillä varsin raikkaalla tavalla, ja pienelle jousiryhmälle, kahdelle oboelle ja käyrätorvelle kirjoitettu orkestrointi on värikästä ja alati pienessä muutoksessa. Mozartin itsensä mukaan kyseessä oli aivan erityinen teos, ja sitä pidetäänkin yleisesti yhtenä hänen parhaistaan. JOSEPH HAYDN ( ) Sinfonia nro 100 Sotilassinfonia Joseph Haydnin ( ) maine hassuttelevana ja humoristisena säveltäjänä perustuu paitsi Jäähyväis- ja Yllätyssinfonioiden ilmeisiin jekkuihin, myös hänen musiikillisessa ilmaisussaan hieman syvemmällä asustavaan yllätykselliseen luonteeseen. Siinä missä Mozart luotti enemmän ehtymättömään melodiseen keksintäänsä ja luontaiseen draaman- ja muodontajuunsa, Haydn pyrki alati yllättämään kuulijansa luvun lopun wieniläisklassisessa musiikissa kuulijoille rakennettiin heille tutuista karaktereista, harmonioista ja sävelmistä tutulla ja turvallisella tavalla etenevää, helposti lähestyttävää musiikkiviihdettä. Sen puitteissa Haydn saattoi luoda kuulijoilleen odotuksia, jotka hän sitten taitavasti väisti juuri sopivaisuuden rajoja lähestyen. Haydn ja Mozart molemmat pyrkivät aina miellyttämään sekä maallikkoa että musiikintuntijaa musiikillaan, joka on samanaikaisesti klassista, viimeisteltyä, mielikuvituksellista, värikästä, yllättävää; korkeataidetta ja maanläheistä.

114 PORI SINFONIETTA I-VIULU II-VIULU Ion Buinovschi, I konserttim. Johanna Franzon, II konserttim. Marja From Kari Lilja Sirkka Jyrkänne Olli Järvinen, tp. Stefan Kavén, äj. Anna Hoffström Beata Sibielak Maarit Kirvessalo, tp. ALTTOVIULU Aino Ojakoski, äj. tp. Timo Sirén Tuula Litmanen SELLO Mikko Lampila, soolosellisti Saija Jakovaara-Mäkelä, äj. Sakari Kivinen,tp. KONTRABASSO Timo Kotilainen, äj. tp. Tomi Pietikäinen HUILU Jukka-Pekka Lehto, äj. OBOE Saara Kemppi, äj. Timo Kettula KLARINETTI Risto Litmanen, äj. Mika Kojo FAGOTTI Antti Pakkanen, äj. Oliver Csik KÄYRÄTORVI Tuomas Ruskeepää, äj. Olavi Kallasjoki,sij. TRUMPETTI Tommi Kolunen, äj. Jorma Nurminen LYÖMÄSOITTIMET Olli Kivinen, patarumpujen äj. Toni Hietala, tp. Markus Lindell, tp.

115 TÄHTISOPRAANON JOULUTAIKA -KLASSINEN JOULU BARBARA HENDRICKSIN KANSSA J O U L U K O N S E R T T I K I E R T U E KESKIVIIKKO KESKI-PORIN KIRKKO KLO 19, PORI TORSTAI TURUN KONSERTTITALO KLO 20,TURKU PERJANTAI MIKAEL AGRICOLAN KIRKKO KLO 19, HELSINKI JAN SÖDERBLOM, KAPELLIMESTARI BARBARA HENDRICKS, SOPRAANO HELSINGIN FILHARMONINEN KUORO, VALMENNUS DANI JURIS Liput: 40,50 / 34,50 Hinnat sisältävät Lippupalvelun toimitusmaksun Hankithan lippusi ennakkoon. Lippupalvelu (1,96 /min+pvm) SYKSY 2013 KAMARIMUSIIKKI SARJA MESTARIN SEURASSA LAUANTAI PORIN RAATIHUONE KLO 15 RALF GOTHÓNI, PIANO SAARA KEMPPI, OBOE RISTO LITMANEN, KLARINETTI ANTTI PAKKANEN, FAGOTTI TUOMAS RUSKEEPÄÄ, KÄYRÄTORVI ION BUINOVSCHI, VIULU JOHANNA FRANZON, VIULU AINO OJAKOSKI, ALTTOVIULU MIKKO LAMPILA, SELLO W.A.MOZART: Kvintetto pianolle ja puhaltajille K 452 ANTONÍN DVORÁK: Kvintetto pianolle ja jousille nro 2 op. 81

116 KONSERTIN OHJELMA WOLFGANG AMADEUS MOZART ( ): Kvintetto pianolle ja puhaltajille K 452 Largo - Allegro moderato Larghetto Allegretto RALF GOTHÓNI, PIANO SAARA KEMPPI, OBOE RISTO LITMANEN, KLARINETTI ANTTI PAKKANEN, FAGOTTI TUOMAS RUSKEEPÄÄ, KÄYRÄTORVI ANTONÍN DVOŘÁK ( ): Kvintetto pianolle ja jousille nro 2 op. 81 Allegro, ma non tanto Dumka: Andante con moto Scherzo (Furiant): molto vivace Finale: Allegro. RALF GOTHÓNI, PIANO ION BUINOVSCHI, VIULU JOHANNA FRANZON, VIULU AINO OJAKOSKI, ALTTOVIULU MIKKO LAMPILA, SELLO SYKSY 2013 Wolfgang Amadeus Mozart Kvintetto pianolle ja puhaltimille K 452 Wolfgang Amadeus Mozartin Kvintetto pianolle ja puhaltimille Es-duuri K. 452 valmistui 30. maaliskuuta Nopeasti teoksen ensiesityksen jälkeen Mozart totesi isälleen, että Mielestäni kyseessä on parhain säveltämäni teos koko elämäni aikana. Teoksen rakenne muistuttaa tyypillistä sonaattia. Ensimmäisessä eloisassa, sonaattimuotoisessa Allegro-osassa teemat kiertävät soittimelta soittimelle. Useimmiten piano esittelee teeman, jota puhaltimet mukailevat varioiden. Larghetto on tyypillinen Mozartin säveltämä toinen osa. Soinniltaan se on pehmeä ja hento, mutta silti vangitseva. Myös kvinteton viimeinen Allegretto-osa esittelee säveltäjälleen tavanomaisia piirteitä. Mozart nimittäin käytti monissa samoihin aikoihin sävelletyissä pianokonsertoissaan kadenssin tyylistä jaksoa osan lopussa. Antonin Dvořák Kvintetto pianolle ja jousille nro 2 op. 81 Vuonna 1887 valmistunutta kvintettoa pidetään yhtenä pianokvintettojen mestariteoksista. Teos syntyi säveltäjän yrittäessä päivittää aikasempaa teostaan Pianokvintetto A-duurissa op. 5. Dvořák ei ollut tyytyväinen työhön ja tuhosi käsikirjoituksen pian kvinteton ensiesityksen jälkeen. Viisitoista vuotta myöhemmin, asiaa harkittuaan, hän pyysi ystävältään kopion alkuperäisestä nuotista ja alkoi tehdä siihen muutoksia. Mutta sen sijaan, että olisi julkaissut päivitetyn kappaleen, Dvořák päätti säveltää kokonaan uuden teoksen. Uusi kvintetto on sekoitus säveltäjän omaa ilmeikästä lyriikkaa ja elementtejä tsekkiläisestä kansanmusiikista. Dvořák loi siihen omaperäisiä kansanomaisia melodioita. Teoksen ensimmäinen osa esittelee soittimet lyyrisin melodioin. Toisen osan melankolinen pianoteema keskeytyy nopein iloisin välisoitoin. Kolmas osa Furiant on nopea Böömiläinen kansantanssi. Teoksen päättää kevyt ja eloisa finaali.

117 VAPAA SARJA SYKSY 2013 V A PA A S A R J A 4 VALON TUOJA TORSTAI PROMENADISALI KLO 19 JAN SÖDERBLOM, KAPELLIMESTARI VIRPI RÄISÄNEN, MEZZOSOPRAANO BENJAMIN BRITTEN: Phaedra JEAN-PHILIPPE RAMEAU: Cruelle mère des amours Phaedran aaria oopperasta Hippolyte et Aricis. LUDWIG VAN BEETHOVEN: Prometheus op. 43 Liput 22,50 / 17,50 / 7,50 Hinnat sisältävät Lippupalvelun toimitusmaksun Lippupalvelu (1,96 /min+pvm) Porissa lippuja myyvät Sokos ja Promenadikeskus.

118 valon tuoja torstai promenadisali klo 19 vapaa sarja 4 KONSERTTIOHJELMA LUDWIG VAN BEETHOVEN 60 Prometheus op. 43 Overture Näytös I Introduction, Allegro non troppo 1. Poco adagio - Allegro con brio 2. Adagio- Allegro con brio 3. Allegro vivace Näytös II 4. Maestoso - Andante 5. Adagio JEAN-PHILIPPE RAMEAU 5 Cruelle mère des amours Phaedran aaria oopperasta Hippolyte et Aricie. LUDWIG VAN BEETHOVEN Prometheus op Un poco adagio - Allegro 7. Grave 8. Allegro con brio - Presto VÄLIAIKA 20 MIN. BENJAMIN BRITTEN 15 Phaedra Prologue Recitative Presto (to Hippolytus) Recitative (to Oenone) Adagio (to Theseus) LUDWIG VAN BEETHOVEN Prometheus op Adagio - Allegro molto 10. Pastorale, Allegro 12. Maestoso - Allegro 14. Andante - Adagio - Allegro 15. Andantino - Adagio - Allegro16. Finale, Allegretto - Allegro molto - Presto JAN SÖDERBLOM, kapellimestari Luonnosta ja hiljaisuudesta inspiroituva Jan Söderblom syntyi muusikkoperheeseen Helsingissä vuonna Nykyään kapellimestarina ja viulistina työskentelevä Söderblom aloitti konsertoimisen jo viuluopintojen alkuvuosina. Varhain alkaneiden solistitehtävien lisäksi menestyksekkäät konserttimatkat Uusi Helsinki-kvartetin jäsenenä ja kiinnostus or-kesterissa soittamista kohtaan loivat pohjan Söderblomin monipuoliselle ja aina uutta etsivälle uralle. Opinnot Sibelius- Akatemian kapellimestariluokalla vuosina johtivat intensiiviseen työskentelyyn suomalaisten ja ulkomaisten eturivin orkestereiden kanssa. Söderblom on sittemmin johtanut orkestereita, mm. Radion sinfoniaorkesteri, Helsingin kaupunginorkesteri, Tampere Filharmonia, Sinfonia Lahti, Tapiola Sinfonietta, Kamariorkesteri Avanti!, Scottish Chamber Orchestran, Orquesta RTVE, Nordwestdeutsche Philharmonie, MDR Sinfonieorchester (Leipzig), Danish National Chamber Orchestra, KORK (Norjan radion sinfoniaorkesteri), Norrköpingin ja Helsingborgin sinfoniaorkesterit ja Orchestre National Bordeaux Aquitaine. Söderblom toimi vuosina Lappeenrannan kaupunginorkesterin taiteellisena johtajana. Söderblom on toiminut Pori Sinfoniettan ylikapellimestarina alkaen syksystä Jan Söderblom on johtanut Tukholman kuninkaallisessa oopperassa Leôs Janáčekin Tapaus Makropulosin lisäksi kaksi kantaesitystä, Thomas Jennefeltin Sport och fritid (2005) ja yhteistyössä Norrlandsoperanin kanssa, Daniel Börtzin Svall (2006). Helsingin Juhlaviikoilla hän johti vuonna 2008 Veli- Matti Puumalan oopperan Anna Liisa paljon huomiota herättäneen kantaesityksen. Suomen kansallisoopperassa Söderblom on useiden balettiproduktioiden lisäksi johtanut Fredrik Paciuksen oopperan Kung Karls jakt. Viulistina Söderblom esiintyi ennen kapellimestariuraansa varsinkin Uusi Helsinki-kvartetissa ( ), joka voitettuaan Viitasaaren ja Concertino Praga kilpailut konsertoi laajalti, mm. Wigmore Hallissa, Tonhalle Zürichissä, Herkules Saal Münchenissä, Concertgebouw Amsterdamissa ja Konzerthaus Berlinissä. Kutsut solistiksi ovat vieneet konsertoimaan suomalaisten orkestereiden lisäksi esim. Ruotsin Radio-orkesterin, Norjan Radio-orkesterin, Helsingborgin sinfoniaorkesterin, Japan Philharmonic Orchestran ja monien muiden kanssa. Söderblom on toiminut useiden orkestereiden vierailevana konserttimestarina, sekä vierailevana jäsenenä mm. Camerata Salzburgissa ja Norjan Kamariorkesterissa. Söderblom esiintyy vuonna 2010 perustetussa triossa Marko Ylösen ja Arto Satukankaan kanssa. Aiempi Musica Fiskarsin ja Joroisten Musiikkipäivien taiteellinen johtaja Söderblom suunnittelee nykyään Rauma Festivon ohjelmaa. Jan Söderblom asuu perheensä kanssa Fiskarsin taiteilija- ja käsityöläisyhteisössä, Suomen etelärannikolla. VIRPI RÄISÄNEN, mezzosopraano Ennen siirtymistään laulajaksi mezzo sopraano Virpi Räisänen teki merkittävän uran viulistina konsertoiden solistina ja kamarimuusikkona yli 30 maassa. Lauludiplominsa hän suoritti parhain mahdollisin arvosanoin Utrechtin ja Amsterdamin Konservatorioista opettajinaan Eugenie Ditewig ja Udo Reinemann. Tämän jälkeen hän on työskennellyt tunnetun hollantilaisen laulupedagogin Margreet Honigin johdolla.

119 Virpi Räisänen debytoi Salzburgin Musiikkijuhlilla kesällä 2009 Luigi Nonon oopperassa Al gran sole carico d amore, jossa hän lauloi yhden neljästä sopraanopääroolista. Orkesterina oli Wienin Filharmonikot kapellimestarinaan Ingo Metzmacher. Virpi kutsuttiin toistamiseen Salzburgin Musiikkijuhlille kesäksi 2010 Wolfgang Rihmin oopperan Dionysos maailman kantaesitykseen, jossa hän lauloi mezzosopraano roolit, jotka hän lauloi myös Alankomaiden oopperan versiossa Nopeasti alkunsa saaneeseen laulajanuraan mahtuvat myös mm. päärooliit Elmira Hallen Kansainvälisellä Händel Festivaalilla Hallessa Händelin oopperassa Floridante, Offenbachin Hoffmannin kertomusten Muusan ja Niklauksen kaksoiroolit sekä Gluckin Orfeo ed Euridicen Orfeon rooli Oulun Oopperan produktioissa sekä Iseut aux blanches Mainsin roolin Martinin oopperassa Le Vin Herbé Alankomaissa. Virpi Räisänen on laulanut mm. Ranskan Radion Philharmonisen Orkesterin (Esa-Pekka Salonen, Precences Festival, Pariisi), Deutsches Symphonie Orchest, Camerata Nordican (Barockt Festival, Ruotsi), Oulu Sinfonian, Keski-Pohjanmaan Kamariorkesterin (Dimitri Slobodeniouk, Korsholman Musiikkijuhlat), Insomnio Ensemble (Michel Tabachnik, kiertue Alankomaat), Tapiola Sinfoniettan (Anna-Maria Helsing) sekä Radion Sinfoniaorkesterin (Sakari Oramo) kanssa ja esiintynyt ahkerasti lukuisten kamarimusiikkiyhtyeiden kanssa, viimesimmistä mainittakoon New European Ensemblen solistina Haagin Saariaho-festivaalilla. Liedohjelmistoa Virpi Räisänen on esittänyt kotimaansa Suomen ja Alankomaiden lisäksi Pohjoismaissa, Latviassa, Saksassa, Itävallassa, Ranskassa ja Japanissa. Hän on tunnettu uuden musiikin tulkitsijana ja on kantaesittänyt useita kymmeniä teoksia joista useimmat ovat kirjoitettu ja omistettu hänelle. Viimeisimmistä kantaesityksistä mainittakoon mm. Uljas Pulkkisin Celestial Bodies Turun Musiikkijuhlilla, Colin Rochen ooppera Le Bonnet de laine mezzosopraanolle ja näyttelijälle Aix-en-Provencen festivaalilla, Lotta Wennäkosken Le miroir courbe Tapiola Sinfoniettan solistina, Michel Tabachnikin ääniakrobatieteos L arche Insomnio-ensamblen solistina sekä musiikkivideo Ilmari Mäenpään sooloteoksesta Trasparente, joka kuuluu osana Virpin korkeatasoisen kaksoisammattitaidon perustalle luomaa kansain-välistä VIULA- JA-projektia, jossa hän yhdistää molemmat instrumenttinsa laulaen ja soittaen yhtäaikaisesti. LUDWIG VAN BEETHOVEN )Prometheus op. 43 (1801) Ludwig van Beethovenin balettimusiikki Prometheus, op. 43 (saksaksi Die Geschöpfe des Prometheus eli Prometheuksen olennot tai Prometheuksen luomat ) tilattiin säveltäjältä vuonna Tilaaja oli italialainen tanssija ja koreografi Salvatore Vigninò, joka oli juuri kokeillut uudenlaisen mimiikkaa, tanssia ja näyttelemistä yhdistävän tanssidraaman parissa. Beethovenin säveltämä musiikki ei kuitenkaan ilmeisesti soveltunut parhaimmalla mahdollisella tavalla tanssijoiden käyttöön, sillä kahtena vuonna järjestettyjen esitysten jälkeen teos katosi teattereista, eikä siitä ole myöhemminkään tehty juuri uusia versioita. Kreikkalaisessa mytologiassa jumalat antoivat Prometheukselle ja hänen veljelleen Epimetheukselle tehtäväksi luoda jokaiselle eläimelle omat kykynsä, joiden avulla selviytyä maailmassa. Epimetheus ryhtyi työhön, antoi joillekin eläimille siivet ja toisille kyvyn rakentaa maanalaisia tunneleita; toiset eläimet hän pani kestämään kylmiä ilmastoja, toiset kuumia. Saatuaan tehtävän valmiiksi hän pyysi Prometheusta tarkistamaan työnsä tulokset. Prometheus kuitenkin huomasi, ettei Epimetheus ollut antanut ihmisille Prometheuksen omille luomuksille mitään erityistä kykyä. Niinpä Prometheus varasti jumalilta kyvyn luoda esineitä ja taidetta sekä tulen, mutta jäi kiinni varkaudestaan ja kärvensi itsensä tulenhakureissulla. Vaikka Beethoven ei ehkä Prometheus-musiikissaan onnistunut täysin vastaamaan tanssijoiden tarpeisiin, musiikki itsessään on hieno lisä Beethovenin orkesterituotantoon. Orkesterimusiikkina se on varsin varhaista Beethovenia vuonna 1800 sai ensiesityksensä myös säveltäjän ensimmäinen sinfonia ja ennakoi monella tapaa tulevia suurteoksia. Niinpä sillä on eräänlaisena värikkäänä klassisromanttisena orkesterifantasiana, ehkä jopa Lisztin ja Straussin sinfonisten runojen edeltäjänä, oma paikkansa konserttiohjelmissa. JEAN-PHILIPPE RAMEAU ( ) Cruelle mère des amours Phaedran aaria oopperasta Hippolyte et Aricie. (1733) Racinen näytelmään Phèdre pohjaa myös Jean-Philippe Rameaun ( ) ensimmäinen ooppera Hippolyte et Aricie (1733). Ennen sitä Rameau oli ollut entinen pikkukaupunkien kirkkomuusikko, joka oli muuttanut Pariisiin runsaat kymmenen vuotta aiemmin ja tullut tunnetuksi lähinnä musiikinteoreettisesta julkaisustaan Traité de l harmonie (Harmoniatutkielma). Académie Royale de Musiquessa kantaesitetyn Hippolyte et Aricien musiikillinen rikkaus ja harmoninen keksintä löivät pariisilaisyleisön ällikällä, ja 50 ikävuoden korvilla oleva säveltäjä nousi yhtäkkiä ranskalaisen oopperan kuumimmaksi säveltäjänimeksi sitten Aurinkokuninkaan hovisäveltäjän Jean-Baptiste Lullyn ( ). Maineensa turvin Rameau saattoi keskittyä täysin oopperasäveltämiseen, ja hän nousi yhdeksi myöhäisbarokin suurnimistä Bachin, Händelin ja Vivaldin rinnalle. Muodollisesti Rameaun uusi teos oli Lullyn oopperoiden tapaan Tragédie en musique. Se perustuu klassisen mytologian aiheeseen ja rakentuu resitatiiveissa tapahtuvaan juonenkuljetukseen, henkilöiden tunnetiloja luotaaviin aarioihin ja kokonaisuutta elävöittäviin tanssikohtauksiin (baletteihin) sekä antiikin tapaan kommentoiviin kuoroihin. Se kuitenkin uudisti Lullyn musiikillisen ilmaisun täysin, mikä johti eripuraan Lullyn vanhaa tyyliä kannattavien lullyistien ja Rameaun modernia ilmaisua puolustavien ramoneurien välillä. Hippolyte et Aricie sai pitkälle toista sataa esitystä 1700-luvun mittaan, kunnes Rameaun muiden oopperoiden tapaan unohtui tyylien ja muotien vaihtuessa. Ensimmäisen modernin esityksensä se sai vuonna 1908, ja erityisesti tuoreemman barokkibuumin myötä se on viimeisen parinkymmenen vuoden aikana noussut takaisin ohjelmis-toon erityisesti barokkioopperaan keskittyvissä teattereissa. BENJAMIN BRITTEN ( ) Phaedra (1975) Satavuotisjuhlaansa viime perjantaina, 22. marraskuuta, viettänyt Benjamin Britten ( ) on yksi 1900-luvun merkittävimmistä säveltäjistä, muusikoista sekä musiikkivaikuttajista. Hän on tunnettu etenkin vokaalimusiikistaan, sillä hän sävelsi merkittävän ja laajan tuotannon lauluja sekä kuoroteoksia ja on 1900-luvun kolmanneksi esitetyin oopperasäveltäjä Puccinin ja Richard Straussin jälkeen. Parhaiten tunnetun oopperansa Peter Grimes (1945) menestyksen jälkeen Britten perusti yhdessä ystäviensä sekä elämänkumppaninsa, tenori Peter Pearsin kanssa Aldeburghiin Itä-Englannin rannikolle musiikkifestivaalin, joka kuuluu nykyisin maailman

120 merkittävimpiin ja tunnetuimpiin klassisen ja uuden musiikin festivaaleihin. Sen yhteydessä syntyi myös oopperaseurue English Opera Group erityisesti juuri Brittenin oopperoiden esittäjäksi. Sen solistikuntaan 1960-luvulta lähtien kuulunut, sittemmin aateloitu mezzosopraano Janet Baker lauloi useissa Brittenin oopperoissa (mm. kamariooppera The Rape of Lucretian nimiroolin 1962, jonka hän myös levytti säveltäjän johdolla). Janet Baker kuului säveltäjän lähipiiriin aivan loppuun asti: vuonna 1975, vuotta ennen kuolemaansa Britten ihastui Dame Janetin esitykseen Berliozin laulusarjasta Nuits d été ja inspiroitui kirjoit-tamaan tälle kantaatin. Näin syntyi Händelin tapaan jousille ja soolosellon sekä cembalon muodostamalle continuolle (sekä modernina lisänä lyömäsoittimille) sävelletty oopperamainen resitatiivien ja aarioiden muodostama kantaatti Phaedra. Se perustuu ranskalaisen Jean Racinen antiikin mytologiaan pohjautuvaan näytelmään Phèdre (1677; käännös Robert Lowell). Phaedra on Minos-jumalan tytär, joka nai Theseuksen, mutta rakastuukin tämän poikaan Hippolytokseen. Kun nuorukainen torjuu Phaedran rakkauden, tämä päättää riistää elämänsä myrkyllä. Kantaatissa toistuu näin Brittenin oopperoille tyypillinen kielletyn rakkauden teema; toisaalta Phaedra kertoo myös niin ikään Brittenille tyypillisesti ulkopuolisuudesta ja yhteisöstä hylätyksi tulemisesta. Lopulta, muinaiskreikan sanasta phaidros (kirkas) nimensä saanut päähenkilö tavoittaa täydellisen puhtaan rakkauden vasta kuolemalla sen tähden. PORI SINFONIETTA I-VIULU II-VIULU Ion Buinovschi, I konserttim. Johanna Franzon, II konserttim. Titel Iacovache-Pana, äj. Marja From Kari Lilja Sirkka Jyrkänne Stefan Kavén, äj. Anton Chausovskii Anna Hoffström Beata Sibielak ALTTOVIULU Aino Ojakoski, äj. sij. Timo Sirén Tuula Litmanen SELLO Mikko Lampila, soolosellisti Saija Jakovaara-Mäkelä, äj. Magdalena Brostek KONTRABASSO Lassi Kari, äj. tp. Eila Saikkonen HUILU OBOE Jukka-Pekka Lehto, äj. Elina Jukola, tp. Saara Kemppi, äj.t Timo Kettula KLARINETTI Risto Litmanen, äj. Mika Kojo FAGOTTI Antti Pakkanen, äj. Oliver Csik KÄYRÄTORVI Tuomas Ruskeepää, äj. Olavi Kallasjoki,tp. TRUMPETTI CEMBALO Sauli Saarinen, äj. sij. Jorma Nurminen Laura Vihreäpuu, tp. LYÖMÄSOITTIMET Mads Büchet, patarumpujen äj.tp. Niko Ronimus, tp. IE

121 PERINTEINEN SARJA KUVAAJA : SUSANNA PALIN KUVAAJA : SUSANNA PALIN P E R I N T E I N E N S A R J A 4 SYKSY 2013 TÄÄLLÄ POHJANTÄHDEN ALLA TORSTAI PROMENADISALI KLO 19 JAAKKO KUUSISTO, JOHTO JA VIULU UUNO KLAMI: Nummisuutarit-alkusoitto JEAN SIBELIUS: Sarja viululle ja jousille op. 117 ARMAS JÄRNEFELT: Sarja pienelle orkesterille JEAN SIBELIUS: Rakastava-sarja JAAKKO KUUSISTO: Musiikkia elokuvasta Täällä Pohjantähden alla Visualisointi Timo Koivusalo Liput 27,50 / 22,50 / 7,50 Hinnat sisältävät Lippupalvelun toimitusmaksun Lippupalvelu (1,96 /min+pvm) Porissa lippuja myyvät Sokos ja Promenadikeskus.

122 täällä pohjantähden alla torstai promenadisali klo 19 Konsertin ohjelma UUNO KLAMI 8 Nummisuutarit-alkusoitto JEAN SIBELIUS 9 Sarja viululle ja jousille op. 117 Country Scenery Evening in Spring In the Summer ARMAS JÄRNEFELT 15 Sarja pienelle orkesterilla Praeludium Andante Scherzo Adagio Finale VÄLIAIKA 20 MINUUTTIA JEAN SIBELIUS 12 Rakastava-sarja Rakastava Rakastetun tie Hyvää iltaa...jää hyvästi JAAKKO KUUSISTO 25 Musiikkia elokuvasta Täällä Pohjantähden alla jaakko kuusisto, johto ja viulu Viulisti, kapellimestari ja säveltäjä Jaakko Kuusisto (s. 1974) on opiskellut viulunsoittoa Géza Szilvayn, Tuomas Haapasen, Miriam Friedin ja Paul Bissin oppilaana. Hän on saavuttanut huippusijoja useissa kansainvälisissä viulukilpailuissa sekä esiintynyt käytännössä kaikkien suomalaisten sekä useiden ulkomaisten orkestereiden kanssa. Kuusisto on levyttänyt mm. Rautavaaran, Sallisen, Pulkkisin ja Ahon viulumusiikkia sekä yhdessä Pekka Kuusiston kanssa Bachin ja Prokofievin teoksia. BIS-levymerkin Sibelius-sarjassa hän esittää säveltäjän tuotantoa laajalti. Levytyksiä on myös Trio Töykeiden ja oman Tango for Four -yhtyeen kanssa. Kuusiston säännöllinen kapellimestarityöskentely alkoi 2003, ja vuosina hän toimi Oulu Sinfonian päävierailijana. Oulussa Kuusisto johti sinfoniakonserttien lisäksi mm. Sallisen Punainen viiva -oopperan sekä suurimuotoisia viihdekonsertteja. Viime vuosina hän on noussut myös mm. Minnesota Orchestran, BBC Concert Orchestran, Radion Sinfoniaorkesterin, Belgian kuninkaallisen filharmonian, Adelaiden ja Melbournen sinfoniaorkesterien, Tapiola Sinfoniettan, Tallinnan kamariorkesterin sekä Avanti!n eteen. Säveltäminen on aina ollut kiinteä osa Jaakko Kuusiston muusikkoutta. Hän opiskeli sävellystä Eero Hämeenniemen ja David Dzubayn johdolla. Useat kotimaiset tahot sekä mm. Yhdysvaltain merkittävimpiin musiikkijuhliin lukeutuva Ravinia Festival ovat tilanneet teoksia Kuusistolta. Teoksiin kuuluu kamarimusiikkia, orkesterimusiikkia, elokuvamusiikkia sekä kolme oopperaa. Kuusiston musiikki Timo Koivusalon Täällä Pohjan-tähden alla -elokuvaan oli yksi vuoden 2011 Jussi-palkintoehdokkaista ja se on julkaistu levyllä Sinfonia Lahden esittämänä. Sinfonia Lahden konserttimestarina Kuusisto on toiminut vuodesta 1999 ja työnkuvaan kuuluu niin solisti- ja kapellimestaritehtäviä kuin sävellys- ja sovitustyötäkin. Hänen johtamiinsa produktioihin kuuluvat mm. menestyksekkäät Abbaja Queen-viihdekonsertit, Chess-musikaalin konserttiesitys sekä jokavuotinen Sinfonia Lahden kevätfestivaali. Vuonna 2010 orkesteri kantaesitti Okko Kamun johdolla Kuusiston uuden orkes-teriteoksen Leika sekä Sinfonia Lahden ja Kuusiston levytys Armas Järnefeltin aiemmin julkaisemattomista orkesteriteoksista ilmestyi. Samana vuonna Kuusisto vastaanotti Lahden kaupungin kulttuurialan tunnustuspalkinnon. Jaakko Kuusisto soittaa vuonna 1702 rakennetulla Matteo Goffriller -viululla. Ville Komppa UUNO KLAMI ( ) Nummisuutarit -alkusoitto (1936) Pariisi on uuden musiikin luvattu maa, Wien taas vanhan. Atonaalisuus on kuollut!, lausahti Uuno Klami palattuaan opintomatkaltaan Wienistä Pariisissa vietetty vuosi oli ollut Klamille tärkeämpi- häntä innoittivat enemmän Ravelin ja Stravinskin orkesterivärit, sekä tyylillisesti uusklassismi. Vaikka historiallisesti Klamin voi lukea 1920-luvun modernisteihin Pingoudin, Raition ja Merikannon ohella, oli hän oman tiensä kulkija, eikä koskaan mennyt moderniin tyyliin. Aleksis Kiven Nummisuutarit näytelmän innoittama alkusoitto syntyi vuonna 1936 Klamin tuotannon keskivaiheilla. Vaikkei teos alun perin syntynytkään teatterimusiikiksi ohjelmallisessa merkityksessä, sitä voisi tyylillisesti luonnehtia kansallisromanttisesksi - joskin uusklassiseen vivahtavaksi selväpiirteisine kolmisointuharmonioineen ja pelkistettyine säerakenteineen. Allegro giocoso esitysmerkinnällä etenevä kappale on humoristinen ja läpikuultavan säkenöivästi ja virtuoosisesti orkestroitu.

123 JEAN SIBELIUS ( ) Sarja viululle ja jousille op. 117 (1929) Jean Sibelius ( ) alkoi soittaa viulua todenteolla vasta 15-vuotiaana viihdyttyään sitä ennen enimmäkseen pianon ääressä, mutta viulusta tuli silti hänen intohimonsa. Seuraavat kymmenen vuotta Sibelius ahkeroi viulun parissa solistinurasta haaveillen. Aloitettuaan opinnot Helsingin musiikkiopistossa (nykyisessä Taideyliopiston Sibelius-Akatemiassa) Sibelius eteni pian vaativien teosten pariin, ja pääsi esiintymään muun muassa Mendelssohnin viulukonserton solistina. Todellinen menestys alkoi saavuttaa nuorta muusikkoa kuitenkin säveltämisen kautta. Niinpä, kun Sibelius rahapulassa 25-vuotiaana opiskelijana Wienissä pyrki Wienin filharmonikoiden riveihin, koesoiton lopputulos oli mitä parhain; lautakunnan puheenjohtaja totesi yksikantaan: Hra Sibelius, olkaa hyvä ja menkää säveltämään! Viululla oli kuitenkin merkittävä asema Sibeliuksen sävellystuotannossa, muutenkin kuin vuoden 1904 legendaarisen Viulukonserton d-molli myötä. Viulistinkyvyistä oli varmasti iloa sinfonioita kirjoittaessa ja itse asiassa Kuudes sinfonia, niin ikään d-mollissa, sai alkunsa lyyrisenä viulukonserttona. Sibelius kirjoitti viululle ja orkesterille myös joukon pikkukappaleita, joista tunnetuimpia ovat Kuusi humoreskia vuodelta Nyt kuultava Sarja viululle ja jousille vuodelta 1929 on viimeisiä säveltäjänsä kirjoittamia teoksia. Hän aikoi sille opusnumeroa 117, ja teos oli selvästi ajateltu Amerikanmarkkinoille, sillä osien nimet ovat alun perin englanninkieliset: ensimmäisen osan pastoraalisesta maalaismaisemasta (Country scenery) siirrytään hitaan osan hämyisään kevätiltaan (Evening in Spring) ja sitä kautta kesän tansseihin (In the Summer). Huolimatta viehkon, jopa aistillisen kepeästä tunnelmasta kustantaja (Carl Fischer) ei kelpuuttanut teosta, ja loukkaantunut säveltäjä hylkäsi teokset kirjoittaen partituuriin: Luonnos. Uudelleentyöstettävä! Hän ei kuitenkaan palannut Sarjansa pariin, ja se jäi esittämättä hänen elinaikanaan. Kantaesitys tapahtui Sibeliuksen syntymäpäivänä Lahden kau-punginorkesterin konsertissa, viulistina oli John Storgårds ja kapellimestarina Osmo Vänskä. ARMAS JÄRNEFELT ( ) Sarja pienelle orkesterille (1895) Armas Järnefelt ( ) oli taiteellisen sisarkatraan vesa: veljistä Arvid oli kirjailija ja Eero taidemaalari ja sisar Ainosta tuli Sibeliuksen vaimo. Armas Järnefeltin oma tie kävi Helsingin-opintojen jälkeen Berliiniin ja Pariisiin 1890-luvulla. Tänä aikana hän myös meni naimisiin laulajatar Maikki Pakarisen kanssa. Pariskunta kiersi Eurooppaa pääasiassa Maikin oopperakiinnitysten perässä, ja Armas sai arvokasta kokemusta toimien apu-laiskapellimestarina ja korrepetiittorina useissa oopperataloissa. Järnefelt sai vuonna 1898 kiinnityksen Viipurin orkesterin kapellimestariksi ja vuosina Armas ja Maikki järjestivät Helsingissä Wagnerin oopperoiden produktioita. Suhde ei kuitenkaan kestänyt aikaa, ja vuonna 1908 tapahtuneen eron myötä Maikki saattoi virallistaa uuden rakkautensa säveltäjä Selim Palmgreniin. Armas Järnefelt nousi pohjoismaiseen kapellimestarieliittiin viimeistään Tukholmassa Kuninkaallisen oopperan kapellimestarina vuosina hän myös otti Ruotsin kansalaisuuden. Myöhemmin Järnefelt toimi tosin myös Suomen Kansallisoopperan johdossa ( ). Armas Järnefeltin oma sävellystuotanto keskittyi alkuvaiheen Wagner-vaikutteisten orkesterisävellysten jälkeen lauluihin, ja hän teki pioneerintyötä ensimmäisenä suomalaisena elokuvasäveltäjänä. Tänään kuultavan Sarjan pienelle orkesterille Järnefelt kirjoitti vuonna 1895, ja sen ensiosa, Preludi, on tullut suosituksi omana irrallisena teoksenaan vuoden 1904 Berceusen tapaan. JEAN SIBELIUS ( ) Rakastava-sarja (1912) Jean Sibeliuksen ( ) tuttu Rakastava-sarja oli alun perin samanniminen kolmen mieskuorolaulun koko-naisuus, jolla Sibelius otti osaa Ylioppilaskunnan Laulajien 1893 järjestämään sävellyskilpailuun. Sarjan rakkausaiheiset runot löytyivät Kantelettaresta. Kilvan voitti Emil Genez isänmaallisella laulullaan Hakkapeliitat. Sibeliuksen herkkä runollinen omaperäisempi sarja jäi toiseksi. Parikymmentä vuotta myöhemmin Sibelius teki Rakastavasarjasta osittain uudelleen sävelletyn version jousior-kesterille, triangelille ja patarummuille (1912). Edesmennyt säveltäjä ja musiikintutkija Erkki Salmenhaara kuvailee sitä Sibeliuskirjassaan osuvasti: Lyyrisessä suomalaisessa sävyssään, melodiikan ja soinnutuksen toisaalta modaalisissa, toisaalta himmeän kiihkeästi hohtavissa kromaattisissa käänteissään ja pienten polyfonisten elementtien taidokkaassa käsittelyssään Rakastava-sarja avaa uuden näkökulman Sibeliuksen1890-luvun alun tuotantoon. Se edustaa ilmaisutapaa, joka on täysin vastakkainen Kullervon raskasliikkeiselle, monumentaaliselle dramaattisuudelle ja joka saa huipennuksensa kuudennessa sinfoniassa. Sibeliukselle ei tuottanut ongelmaa jättää tekstiä pois uudesta sarjasta, häntä kiinnosti enemmän tunnelman luominen kuin yksityiskohtainen sävelmaalailu. JAAKKO KUUSISTO (1974-) Musiikkia elokuvasta Täällä Pohjantähden alla (2009) Timo Koivusalon ohjaama uusi filmatisointi Väinö Linnan klassikkoteoksesta Täällä Pohjantähden alla on yksi kotimaisen elokuvan suurimpia hankkeita viime vuosilta. Projekti oli merkittävä myös musiikin saralla: elokuvaa varten tilattiin noin 75 minuuttia uutta musiikkia, sen nauhoitus toteutettiin huippuammattilaisten työnä maan parhaassa salissa, ja orkesteriksi palkattiin Sinfonia Lahti. Keskeinen annos musiikista julkaistiin soundtrack-levyllä loppuvuodesta 2009, ja helmikuussa 2011 elokuvan musiikki oli ehdolla kotimaisen elokuva-alan Jussi-palkinnolle. Nyt kuultavaan sarjaan olen valikoinut musiikillisesti tärkeitä aiheita elokuvan eri tapahtumiin liittyen, löyhän kronologisessa järjestyksessä. Sarjan musiikki on hyvin pitkälti identtinen alkuperäisen kanssa - pienet säädöt liittyvät lähinnä taitekohtien muotoiluun sekä joihinkin ajoituksiin jotka eivät enää ole kuvasta riippuvaisia. Myös orkesterin kokoonpano noudattaa elokuvassa käytettyä. Sarjan avaa sama musiikki kuin koko elokuvankin - alkusoitonomainen episodi joka rakentuu pitkälti yhtenä johtoaiheis-

124 ta toimineen Kotomaamme-sävelmän pohjalle. Alun hiljaiset jousisoinnut ovat keskeinen elementti elokuvan musiikillisen identiteetin rakentamisessa, samoin kuin draamaa ennakoiva viulujen rauhaton juokseva motiivi pian alun jälkeen - tämä on elokuvan kannalta se pääaihe, tunnari. Toinen osa on tässä saanut nimekseen ytimekkäästi Sota, mutta varsinaisten taistelujen lisäksi tämä musiikki liittyy Laurilan perheen häätöön. Kolmas osa, Tappio, sisältää punaisten käymän taistelun epätoivoa ja niitä luopumisen vaikeita hetkiä kun Akseli lähtee pakomatkalleen valkoisten lähestyessä. Neljäs osa sijoittuu elokuvassa kohtaan jossa sankat väkijoukot pakenevat kotiseuduiltaan koston pelossa. Sarja päättyy Armahdus-osaan, joka alkaa Akselin ja Elinan rakastumiseen liittyvällä muunnelmalla tutusta sävelmästä, ja jatkuu viulusoololla joka soi Elinan saadessa tiedon Akselin kuolemantuomion peruuntumisesta. Viulun soittama melodia on sama jolle aiemmin mainittu elokuvan pääaihe rakentuu. Pori Sinfonietta I-VIULU II-VIULU Ion Buinovschi, I konserttim. Johanna Franzon, II konserttim. Titel Iacovache-Pana Marja From Kari Lilja Sirkka Jyrkänne Stefan Kavén, äj. Anton Chausovskii Anna Hoffström Beata Sibielak ALTTOVIULU Aino Ojakoski, äj. sij. Timo Sirén Tuula Litmanen SELLO Mikko Lampila, soolosellisti Saija Jakovaara-Mäkelä, äj. Magdalena Brostek KONTRABASSO Eila Saikkonen, äj. Tomi Pietikäinen HUILU OBOE Jukka-Pekka Lehto, äj. Mari Uusitalo, tp. Saara Kemppi, äj. Timo Kettula KLARINETTI Risto Litmanen, äj. Mika Kojo FAGOTTI Oliver Csik, äj. Jukka Rouvali, tp. KÄYRÄTORVI Tuomas Ruskeepää, äj. Olavi Kallasjoki, sij. Kalle Hassinen, tp. Elisa Nordström, tp. TRUMPETTI HARPPU Sauli Saarinen, sij. Jorma Nurminen Vuokko Ahtila, tp. LYÖMÄSOITTIMET Toni Hietala, patarumpujen äj. tp. Elmeri Uusikorpi tp.

125 SYKSY 2013 P O R I S I N F O N I E T T A N J O U L U K O N S E R T T I K I E R T U E TÄHTISOPRAANON JOULUTAIKA -KLASSINEN JOULU BARBARA HENDRICKSIN KANSSA KESKIVIIKKO KESKI-PORIN KIRKKO KLO 19,PORI MUUT KONSERTIT: TORSTAI TURUN KONSERTTITALO KLO 20, TURKU PERJANTAI MIKAEL AGRICOLAN KIRKKO KLO 19, HELSINKI LOPPUUNMYYTY JAN SÖDERBLOM, KAPELLIMESTARI BARBARA HENDRICKS, SOPRAANO HELSINGIN FILHARMONINEN KUORO, VALMENNUS DANI JURIS Liput 40,50 / 34,50 Hinnat sisältävät Lippupalvelun toimitusmaksun Lippupalvelu (1,96 /min+pvm)

126 tähtisopraanon joulutaika -KLASSINEN JOULU BARBARA HENDRICKSIN KANSSA KESKIVIIKKO KESKI-PORIN KIRKKO KLO 19, PORI TORSTAI TURUN KONSERTTITALO KLO 20, TURKU PERJANTAI MIKAEL AGRICOLAN KIRKKO KLO 19, HELSINKI joulukonsertti Konsertin ohjelma FOR UNTO US A CHILD IS BORN GEORG FRIEDRICH HÄNDEL COME UNTO HIM ALL YE THAT LABOUR GEORG FRIEDRICH HÄNDEL JOY TO THE WORLD GEORG FRIEDRICH HÄNDEL SOV. DAVID WILLCOCKS / ANDERS EKDAHL PANIS ANGELICUS CÉSAR FRANCK RAUHANRUHTINAS SELIM PALMGREN SAABAN KUNINGATTAREN PALUU GEORG FRIEDRICH HÄNDEL AVE MARIA FRANZ SCHUBERT SOV. FELIX WEINGARTNER SIKERMÄ POHJOISMAISISTA JOULULAULUISTA SOV. ANDERS EKDAHL. ADESTE FIDELES JOHN FRANCIS WADE SOV. ANDERS EKDAHL TAUKO 20 MINUUTTIA NEGRO SPIRITUALS ARKIHUOLESI KAIKKI HEITÄ LEEVI MADETOJA MARIAE WIEGENLIED MAX REGER MINUIT CHRÉTIEN ADOLPHE ADAM KHADRAN TANSSI JEAN SIBELIUS THE FIRST NOËL TRAD. STILLE NACHT FRANZ GRUBER SOV. ANDERS EKDAHL jan söderblom, kapellimestari Luonnosta ja hiljaisuudesta inspiroituva Jan Söderblom syntyi muusikkoperheeseen Helsingissä vuonna Nykyään kapellimestarina ja viulistina työskentelevä Söderblom aloitti konsertoimisen jo viuluopintojen alkuvuosina. Varhain alkaneiden solistitehtävien lisäksi menestyksekkäät konserttimatkat Uusi Helsinki-kvartetin jäsenenä ja kiinnostus or-kesterissa soittamista kohtaan loivat pohjan Söderblomin monipuoliselle ja aina uutta etsivälle uralle. Opinnot Sibelius- Akatemian kapellimestariluokalla vuosina johtivat intensiiviseen työskentelyyn suomalaisten ja ulkomaisten eturivin orkestereiden kanssa. Söderblom on sittemmin johtanut orkestereita, mm. Radion sinfoniaorkesteri, Helsingin kaupunginorkesteri, Tampere Filharmonia, Sinfonia Lahti, Tapiola Sinfonietta, Kamariorkesteri Avanti!, Scottish Chamber Orchestran, Orquesta RTVE, Nordwestdeutsche Philharmonie, MDR Sinfonieorchester (Leipzig), Danish National Chamber Orchestra, KORK (Norjan radion sinfoniaorkesteri), Norrköpingin ja Helsingborgin sinfoniaorkesterit ja Orchestre National Bordeaux Aquitaine. Söderblom toimi vuosina Lappeenrannan kaupunginorkesterin taiteellisena johtajana. Söderblom on toiminut Pori Sinfoniettan ylikapellimestarina syksystä 2012 alkaen. Jan Söderblom on johtanut Tukholman kuninkaallisessa oopperassa Leôs Janáčekin Tapaus Makropulosin lisäksi kaksi kantaesitystä, Thomas Jennefeltin Sport och fritid (2005) ja yhteistyössä Norrlandsoperanin kanssa, Daniel Börtzin Svall (2006). Helsingin Juhlaviikoilla hän johti vuonna 2008 Veli- Matti Puumalan oopperan Anna Liisa paljon huomiota herättäneen kantaesityksen. Suomen kansallisoopperassa Söderblom on useiden balettiproduktioiden lisäksi johtanut Fredrik Paciuksen oopperan Kung Karls jakt. Viulistina Söderblom esiintyi ennen kapellimestariuraansa varsinkin Uusi Helsinki-kvartetissa ( ), joka voitettuaan Viitasaaren ja Concertino Praga kilpailut konsertoi laajalti, mm. Wigmore Hallissa, Tonhalle Zürichissä, Herkules Saal Münchenissä, Concertgebouw Amsterdamissa ja Konzerthaus Berlinissä. Kutsut solistiksi ovat vieneet konsertoimaan suomalaisten orkestereiden lisäksi esim. Ruotsin Radio-orkesterin, Norjan Radio-orkesterin, Helsingborgin sinfoniaorkesterin, Japan Philharmonic Orchestran ja monien muiden kanssa. Söderblom on toiminut useiden orkestereiden vierailevana konserttimestarina, sekä vierailevana jäsenenä mm. Camerata Salzburgissa ja Norjan Kamariorkesterissa. Söderblom esiintyy vuonna 2010 perustetussa triossa Marko Ylösen ja Arto Satukankaan kanssa. Aiempi Musica Fiskarsin ja Joroisten Musiikkipäivien taiteellinen johtaja Söderblom suunnittelee nykyään Rauma Festivon ohjelmaa. Jan Söderblom asuu perheensä kanssa Fiskarsin taiteilija- ja käsityöläisyhteisössä, Suomen etelärannikolla. BARBARA HENDRICKS, sopraano Barbara Hendricks syntyi Arkansasissa Yhdysvalloissa. Hän valmistui New Yorkin arvostetusta Juilliard-musiikkikoulusta, missä hän opiskeli Jennie Tourelin johdolla. Hendricks on suorittanut loppututkinnot myös Nebraskan yliopistossa sekä matematiikassa että kemiassa. Barbara Hendricks teki oopperadebyyttinsä vuonna 1974 Yhdysvalloissa San Franciscon oopperassa ja Euroopassa Glyndebournen festivaalilla, ja on

127 sen jälkeen esiintynyt kaikissa maailman suurissa oopperataloissa kuten Pariisin Oopperassa, Metropolitanissa, Covent Gardenissa ja La Scalassa. Barbara Hendricksin oopperarepertuaari käsittää yli 20 roolia, joista 12 hän on myös levyttänyt. Laaja skaala ulottuu Mozartista (Taikahuilun Pamina, Idomeneon Ilia) ranskalaisiin klassikoihin (Hoffmanin kertomusten Antonia, Carmenin Micaela, Massenetin Manon, Gounodin Julia, Debussyn Mélisande) ja italialaisiin mestariteoksiin (Turandotin Liù, Rigoleton Gilda). Hän lauloi Liùn roolin mm. Turandotin historiallisessa ensi-illassa Pekingin Kielletyssä kaupungissa 1998 Zubin Mehtan johdolla. Elokuvadebyyttinsä Hendricks teki La Bohémen Mimin roolissa, ohjaaja oli Luigi Comencini. Barbara Hendricks on myös kantaesittänyt useita teoksia, joista viimeisimpinä mainittakoon Arvo Pärtin hänelle omistama L Abbe Agathon sopraanolle ja kahdeksalle sellolle, joka sai kantaesityksensä L Ensemble de Violoncelles festivaalilla Ranskassa vuonna 2004 sekä nimirooli Peter Eötvösin oopperassa Angel, joka kantaesitettiin Châtelet teatterissa Pariisissa myöskin vuonna New Yorkin debyytistään 1974 lähtien Barbara Hendricks on ollut yksi aikamme arvostetuimmista ja suosituimmista laulutaiteilijoista. Hän on tehnyt yhteistyötä lukuisten pianistien kanssa, heistä mainittakoon Dmitri Alexejev, Michel Béroff, Yefim Bronfman, Juri Jegorov, Ralf Gothóni, Radu Lupu, Maria Joao Pires, Roland Pöntinen, András Schiff ja Peter Serkin. Suurena kamarimusiikin ystävänä Barbara Hendricks paitsi esiintyy usein musiikkijuhlilla, myös järjestää niitä ystäviensä kanssa. Hän on esittänyt huomattavan laajaa orkesteriohjelmistoaan kaikkien maailman johtavien kapellimestareiden ja orkesterien kanssa. Hänen lähes 80 levytystään, joilla kapellimestareina ovat mm. Barenboim, Bernstein, Davis, Dorati, Giulini, Haitink, Karajan, Maazel, Mehta, Sawallisch ja Solti, kuuluvat eniten myytyjen joukkoon alallaan. Jo lähes 20 vuoden ajan Hendricks on tehnyt soololevynsä yksinoikeudella EMI Classics levymerkille. Barbara Hendricks on esiintynyt useilla kiertueilla mm. Wienin valtionoopperan ja Hampurin oopperan kanssa. Euroopan ja Yhdysvaltojen tiiviin konsertti- ja oopperaohjelman lisäksi hän tekee joka toinen vuosi laajan kiertueen Kauko- Itään tai Latinalaiseen Amerikkaan ja esiintyy säännöllisesti maailman suurilla musiikkijuhlilla. Jazzlaulajana Barbara Hendricks teki debyyttinsä Montreux n jazzfestivaalilla 1994, ja on sittemmin esiintynyt arvostetuilla jazzjuhlilla eri puolilla maailmaa. Keväällä 2008 Barbara Hendricks esiintyi jazzlaulajana Maailma kylässä festivaalilla Helsingissä. Barbara Hendricks on tehnyt yli 15 vuoden ajan työtä pakolaisten hyväksi ja hän on myös UNHCR:n hyvän tahdon lähettiläs. Hän on saanut sekä taiteellisista ansioistaan että humanitäärisestä työstään lukuisia tunnustuksia, mm. vuonna 1990 hänet nimitettiin Ruotsin Musiikkiakatemian jäseneksi. Euroopassa vuodesta 1977 lähtien asunut Hendricks on Ruotsin kansalainen. Helsingin filharmoninen kuoro Valmennus: Dani Juris Helsingin filharmoninen kuoro on pääkaupunkiseudulla toimiva, vuonna 2007 perustettu sinfoniakuoro. Kuoron laulajat ovat musiikinopiskelijoita, ammattilaisia tai muutoin kokeneita laulajia. Kuoro tekee yhteistyötä orkestereiden ja musiikki-instituutioiden kanssa esimerkkeinä Leos Janacekin oopperan Kuolleesta talosta visualisoitu konserttiversio Tukholmassa (RSO & Esa-Pekka Salonen), Tippettin A Child of Our Time (Tapiola Sinfonietta) sekä Armas Järnefeltin Isänmaan kasvot oratorio (RSO). Helmikuussa 2011 HFK säesti yhdessä RSO:n kanssa maailmankuulua bassobaritoni Bryn Terfeliä hänen Suomen-konsertissaan Finlandia-talolla. Heinäkuussa 2011 HFK esiintyi Pyhäniemen taidetapahtumassa Viva Opera! -konsertissa yhdessä maamme eturivin oopperasolistien kanssa. HFK tuottaa myös omia konsertteja, kuten Mozartin Requiem, Saint-Saënsin Jouluoratorio ja traditioksi on muodostunut Sergei Rahmaninovin Vigilia osin omilla solisteilla. Helsingin filharmoninen kuoro SOPRAANO Barnum Melanie Humpila Katri Jylhä Eija Karila Eeva Kyönsaari Anita Liiri Jenni-Kristiina Moisio-Eloranta Outi Nuorkivi Maija Portin Päivi Takkinen Anna Tammela Katja Tamminen Hanna Varha Tanja ALTTO Hytönen Sari Kanerva Leena Karvonen Milla Lampi-Parvela Reija Mäki-Hakola Satu Manner Arja Ockenström Elisa Petäjämäki Päivi Seppänen Vanamo Toiviainen Hanna Vainikainen Elina

128 TENORI PORI SINFONIETTA Kokkonen Tenho Laukkonen Mika Lintunen Markku Mattila Kalervo Nousiainen Seppo Nousiainen Hannu Rajanto Seppo Varo Heikki Ylikorpi Kauko BASSO I-VIULU II-VIULU Ion Buinovschi, I konserttim. Johanna Franzon, II konserttim. Titel Iacovache-Pana, äj. Marja From Kari Lilja Sirkka Jyrkänne Stefan Kavén, äj. Anton Chausovskii Anna Hoffström Beata Sibielak Cano Bernal José Enrique Kalistaja Ilkka Kohi Heikki Niemistö Hannu Sipilä Jussi Tommila Tero Wirta Johan Yli-Penttilä Martti LAPSIKUOROlaiset Porin konsertti Lilja Kuvaja, Aleksi Laine, Henna Liljanko, Aate Rantamaa, Aapo Suominen, Stella Wiman ja Amanda Välitalo Porin Poikakuoro ja Cygnaeuksen musiikkiluokkien Arioso-kuoro, valmennus Vuokko Järvenpää Turun konsertti Falck Mea, Luoma Sanni, Nurminen Aino, Silvan Maaria, Uusimäki Eva Virtanen Helena Turun konservatorion lapsikuoro Auriella ja tyttökuoro Sigynella, valmennus Terhi Lehtovaara Helsingin konsertti Ella Burton, Anni Hautala, Riina Hukkanen, Janette Meriläinen, Henriikka Nurminen, Pihla Pitko, Sofia Ruotsalainen ja Emma O Dowd Vantaan Simonkallion koulun kuoro, valmennus Heidi Harinen ALTTOVIULU Aino Ojakoski, äj. sij. Timo Sirén Tuula Litmanen SELLO Mikko Lampila, soolosellisti Saija Jakovaara-Mäkelä, äj. Magdalena Brostek KONTRABASSO Eila Saikkonen, äj. Tomi Pietikäinen HUILU OBOE Jukka-Pekka Lehto, äj. Rauno Soinlahti Saara Kemppi, äj. Timo Kettula KLARINETTI Risto Litmanen, äj. Mika Kojo FAGOTTI Antti Pakkanen, äj. Oliver Csik KÄYRÄTORVI Tuomas Ruskeepää, äj. Olavi Kallasjoki,sij. TRUMPETTI Sauli Saarinen, äj. sij. Jorma Nurminen PASUUNA Anu Kärnä, äj.tp. LYÖMÄSOITTIMET Olli Kivinen, patarumpujen äj. Markus Lindell, tp. HARPPU Essi Iso-Oja

129