Sosiaalialan osaamiskeskusten rooli Kansallisen sosiaali- ja terveydenhuollon kehittämisohjelman (Kaste) toimeenpanossa ja Paras -uudistuksessa

Transkriptio

1 Osaamiskeskustoiminnan neuvottelukunta, kokous Liite2 Asiakohta 3 Sosiaalialan osaamiskeskusneuvottelukunnan kokouksessa päätettiin, että neuvottelukunta käsittelee v aikana kahta keskeistä teemaa laajemmin määräaikaisissa alajaostoissa. Teemoista toinen määriteltiin seuraavasti: Sosiaalialan osaamiskeskusten rooli Kansallisen sosiaali- ja terveydenhuollon kehittämisohjelman (Kaste) toimeenpanossa ja Paras -uudistuksessa Neuvottelukunta päätti, että tämä alajaosto valmistelee esityksen maaliskuun 2008 neuvottelukunnan kokoukseen. Näin on mahdollisuus noudattaa aluejohtoryhmien käsittelyaikataulua. Alajaosto nimesi keskuudestaan puheenjohtajaksi Petri Kinnusen. Alajaoston kokoonpano on seuraava: Eija Bergman Riitta Haverinen Sirkka-Liisa Karhunen Petri Kinnunen (pj) Pirjo Marjamäki Tarja Myllärinen Juha Panzar Aino Ritala -Koskinen Tässä muistiossa on alajaoston esitys, jota työvaliokunta käsitteli kokouksessaan

2 2 Sosiaalialan osaamiskeskusten asema Paras- hankkeessa ja Kaste -prosessissa Kunta- ja palvelurakenneuudistuksen sekä KASTE -ohjelman käynnistyminen ja eteneminen nostavat esiin eräitä sosiaali- ja terveydenhuollon kehittämiseen sekä sosiaalialan osaamiskeskusten rooliin ja tehtäviin liittyviä kysymyksiä. Katsomme, että seuraavat asiat ovat tähän mennessä jääneet liian vähälle huomiolle: 1. Sosiaali- ja terveysalan yhteistyö ja yhteisiin päämääriin pyrkiminen 1. Sosiaali- ja terveysalan yhteistyö toteutuu vain osittain, koska tällä hetkellä operatiivisella tasolla ei ole riittävästi yhteistoimintaa. Alueellisen johtoryhmän tueksi tullee asettaa yhteistyön koordinaatioelin, joka on kehittämistoiminnan osalta samalla myös valmisteleva elin. Sosiaalialan osaamiskeskukset ovat osaltaan toimijoina tässä elimessä. 2. Sosiaali- ja terveydenhuollon yhteisten toimintakäytäntöjen syntyminen on haaste Kaste hankkeelle. Osaamiskeskukset ovat tehneet paljon työtä sosiaali- ja terveydenhuollon yhteistyötä vaativien palvelujen alueella. Ne ovat kehittäneet hoiva- ja palveluprosessien jatkuvuutta, uusia yhteisiä työkäytäntöjä ja työnjakoa yli sektorirajojen. Käytännön toimijoina jatkossa ovat sosiaali- ja terveydenhuollon rajapinnoille (esim. vanhustyö, vammaispalvelu, lastensuojelu, mielenterveys- ja päihdepalvelut) sijoittuvat kehittämisyksiköt. Kaste- voimavaroin rajapinnoilla toimivien kehittämisyksiköiden toimintaedellytyksistä tulee huolehtia. 3. Ehkäisevän ja ennakoivan sosiaali- ja terveysalan työn näkökulmasta sosiaali- ja terveydenhuoltoa laajempien (esim. koulu, kulttuuri, nuorisotyö, liikunta) toimintakokonaisuuksien ja sujuvien palvelukokonaisuuksien muodostumisessa osaamiskeskuksilla on merkittävä rooli luoda sektorirajat ylittäviä toimintakäytäntöjä. Sosiaali- ja terveysalan tiivis yhteistyö ei toteudu pelkästään ohjelmallisin tai hallinnollisin päätöksin. Se edellyttää olemassa olevien käytäntöjen muuttamista ja hyvien käytäntöjen aitoa, henkilöstön syvälliseen oppimiseen perustuvaa juurtumista. Tämä puolestaan edellyttää pitkäjänteistä kehittämistoimintaa, jota suunnitellaan ja toteutetaan aidossa moniammatillisessa ja monitoimijaisessa yhteistyössä viranomaisten, kehittämistyön asiantuntijoiden ja kolmannen sektorin kesken. Tavoitteen toteuttamista varten on perustettu viisi aluejohtoryhmää sekä useita maakunnallisia/seudullisia työryhmiä, joissa ovat edustettuina sosiaali- ja terveysalan kehittäjiä, hankkeisiin osallistuvia viranomaisia ja muita tahoja. Näillä ryhmillä on osavastuu KASTE-ohjelman konkretisoinnista ohjelman mukaiseksi, systemaattisesti koordinoiduksi kehittämistyöksi. Esimerkkinä tällaisesta ryhmästä voi mainita esim. Keski-Suomen sosiaali- ja terveydenhuollon koordinaatioryhmän ja Kuuma-kuntien ja Hyvinkään sosiaali- ja terveydenhuollon neuvottelukunnan. Sosiaalialan osaamiskeskukset ovat osa tätä kehittämistoiminnan rakennetta ja ne tarvitsevat nyt rinnalleen terveydenhuollosta vastaavan toimijan. Terveydenhuollon kehittämisrakenne ei ole maassamme vakiintunut perusterveydenhuollon osalta. Sen luominen ja toiminnan vahvistaminen on oleellisen tärkeää KASTE -tavoitteiden saavuttamisessa. Ilman yhteistä valmisteluvastuuta sosiaali- ja terveydenhuollon yhteisten tavoitteiden saavuttaminen ei toteudu.

3 3 Erityistä huomiota tulee kiinnittää siihen, kuinka löydetään ja ratkaistaan sosiaalihuollon, perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon yhteisten toiminta-alueiden haasteet - ns. rajapintaproblematiikka - hoito- ja palveluprosessien jatkuvuus sekä uudet yhteiset työkäytännöt ja työnjako. Valtakunnallista tukea tulisi suunnata myös alueellisen sosiaali- ja terveydenhuollon avoimen yhdessä toimimisen tukemiseen eikä pelkästään substanssialueille. Sosiaali- ja terveydenhuollon toiminnan konteksti koskettaa monia yhteiskuntapolitiikan alueita. Tärkeimpiä ovat kasvatusta ja koulutusta, työtä ja työvoimaa sekä mielekästä vapaa-aikaa ja osallisuutta koskevat kysymykset. Yhteistyön tarve näiden toimijoiden kanssa on ilmeinen, sillä vain yhteistoimin voidaan vahvistaa hyvinvoinnin ja terveyden edellytyksiä. Yhteistyö on kuitenkin usein vaarassa unohtua erityisesti kunta- ja palvelurakenneuudistuksen toimeenpanossa ellei tätä näkökulmaa pidetä aktiivisesti esillä. Kun rakennetaan entistä suurempia palvelukokonaisuuksia, joissa työskentelee useita oman professionsa erityisosaajia, on vaarana syntyä entistä kapeampi ja kalliimpi tapa edistää kansalaisten hyvinvointia. Sosiaalialan osaamiskeskusten asiantuntemus tasapainottaa usein professiokeskeistä ja toimialan puitteisiin pitäytyvää kehittämistä ottamalla mukaan mm. kolmannen sektorin työn sekä kansalaisten ja asiakkaiden arjen sujuvuuden edistämisen näkökulmat. 2. Pysyvä alueellinen kehittämis- ja tutkimusrakenne 1. Kuntien tarpeista lähtevän kehittämistoiminnan kiinnittyminen sosiaalialan osaamiskeskustoimintaan on perustana muodostettaessa pysyvää alueellista kehittämisrakennetta. 2. Ammattikorkeakoulujen ja yliopistojen tutkimus- ja kehittämispanoksen suuntaaminen yhteistyöhön sosiaalialan osaamiskeskustoiminnan kanssa luo mahdollisuudet jatkuvaan käytäntölähtöiseen opetus- kehittämis- ja tutkimustoimintaan. 3. Kehittämisyksiköt jo muotoutuneena järjestelmänä (n. 50 jo toimivaa sosiaalialan seudullista kehittämisyksikköä) muodostavat yhdessä osaamiskeskusten kanssa sosiaalialan kehittämisrakenteen, jonka kanssa terveydenhuollon vastaava alueellinen kehittämisrakenne muodostaa kokonaisuuden. 4. Ruotsinkielisen sosiaali- ja terveydenhuollon kehittämistyön koordinointiin voidaan rakentaa pysyvä kehittämisrakenne ruotsinkielisen sosiaalialan osaamiskeskuksen (FSK) ja kehittämisyksiköiden, ruotsinkielisten oppilaitosten ja ruotsinkielisten kehittäjäterveyskeskusten yhteistyöllä. Sosiaalialan seudullinen, maakunnallinen ja maakuntarajatkin ylittävä alueellinen kehittämis- ja tutkimustoiminta on volyymiltaan - sosiaalialan osaamiskeskusrakenteen luomisesta ja parhaillaan käynnistyvistä sosiaalialan kehittämisyksiköistä huolimatta - tehtäväkentän laajuuteen ja haasteisiin nähden riittämätöntä. Tällä ohjelmakaudella olisi erityisen tärkeää tukea jo hyvin käynnistyneitä toimintoja ja panostaa edelleen niiden kehittämiseen, sillä kunnat eivät jaksa motivoitua jälleen uusiin ideoihin ja malleihin. Jo rakennettu luottamuspääoma tulisi hyödyntää täysimääräisesti. Eräänä hyvänä esimerkkinä tästä on pääkaupunkiseudun kuntien vahva sitoutuminen ja taloudellisten resurssien lisääminen Soccan toimintaan. Alueellisesta kehittämisestä vastaavien toimijoiden sosiaalialan osaamiskeskusten, yliopistojen, ammattikorkeakoulujen ja maakuntaliittojen tulisi nykyistä paremmin kyetä yhdistämään tutki-

4 4 mus- opetus- ja kehittämistyön panostuksensa - myös sosiaalialan ja sosiaali- ja terveysalan yhteisestä näkökulmasta. Tässä yhteistyössä uudella hyvinvoinnin ja terveyden tutkimus- ja kehittämiskeskuksella ja erityisesti sen alueellistetulla hyvinvoinnin tutkimustoiminnalla tulisi olla oma, kansallisista tavoitteista lähtevä mutta käytännössä myös yhteistyön alueellisia painotuksia tukeva roolinsa. Tässä tutkimus- ja kehittämisrakenteessa tulisi varmistaa sosiaalialan ja sosiaalipalvelujen osuus, osaaminen ja resurssit. Uusia yhteistyörakenteita luotaessa on tarkoituksenmukaista, että Pohjanmaalla, Länsi- ja Etelä- Suomessa sijaitsevat ruotsinkielistä alan opetusta tarjoavat ja tutkimusta tekevät yliopistot ja ammattikorkeakoulut muodostavat yhdessä ruotsinkielisen sosiaalialan osaamiskeskuksen ja kehittäjäterveyskeskusten kanssa yhteisen, kattavan ruotsinkielisen sosiaali- ja terveydenhuollon kehittämisrakenteen. Perustetut ja käynnistymässä olevat sosiaalialan asiakastyön kehittämisyksiköt ovat osa yhteistyörakennetta. KASTE -ohjelman tavoitteiden mukaisesti sosiaalialan kehittämisyksiköihin tulisi liittää tarkoituksenmukainen terveydenhuollon näkökulma ja asiantuntemus. Tulevien kehittäjäterveyskeskusten tulisi käytännössä toimia yhteistyössä alueellaan jo toimivien sosiaalialan kehittämisyksiköiden kanssa. Kehittämisyksiköiden toiminta on ollut lupaavaa ja niihin on sitouduttu. Mikäli valtionapu lakkaa uudella ohjelmakaudella, rahoittajan uskottavuus joutuu koetukselle. 3. Valtakunnallisten hankkeiden alueellinen toimeenpano ja prosessinomistajuus 1. Toiminnan verkostomaisesta luonteesta johtuen sosiaalialan osaamiskeskuksilla on useita erilaisia tapoja lähestyä alueellista kehittämistoimintaa: paikallinen, seudullinen, alueellinen ja valtakunnallinen. Aluerajojen ylittäminen ja valtakunnallinen yhteistyö on osaamiskeskusten toiminnassa vakiintunutta. 2. Osaamiskeskusten rooli hankkeiden toimeenpanijana voi Kaste- toimeenpanossa olla selkeästi alihankkija - tyyppinen, toimeksiantona suoraan hankkeen hallinnoijalta. Sosiaalialan osaamiskeskuksilla on laaja kokemus vuosina toteutetuista seudullisista sosiaalialan kehittämishankkeista. Tätä kokemusta voidaan hyödyntää. Siksi on välttämätöntä, että sosiaalialan osaamiskeskukset vahvistettuna terveydenhuollon kehittämisasiantuntemuksella ovat kiinteästi mukana yhteistyössä toteuttamassa alueellisia hankkeita. Sosiaalialan osaamiskeskuksilla on kokemusta myös valtakunnallisesta vastuusta laajan kehittämiskokonaisuuden organisoinnissa. Viime hankekaudella Pikassos vastasi suurelta osin Lastensuojelun kehittämisohjelman koordinoinnista. Tässä työssä kaikki sosiaalialan osaamiskeskukset ja lastensuojelun kehittämisyksiköt olivat kehittämiskumppaneina. Työskentelytapa sai tunnustusta PricewaterHouse Coopersin arvioinnissa. Vastaavalla tavalla organisoitua työskentelytapaa kannattaisi jatkaa. Valtakunnallisten painopisteiden toteutuminen edellyttää alueilla ja alueiden välillä valmistelua, yhteistä hankesuunnittelua ja yhteistyötä toimeenpanossa. Sosiaalialan osaamiskeskukset yhdessä terveydenhuollon kehittämisestä alueella vastaavan tahon kanssa ovat tässä luontevia toimijoita. Osaamiskeskusten toiminta-alueet ovat pääsääntöisesti olleet nykyisiä aluejohtoryhmien alueita pienempiä. Tämä on mahdollistanut alueellisten tarpeiden huomioimisen lisäksi tiiviin ja luotta-

5 5 mukseen perustuvan yhteistyön. Samaan tulee pyrkiä sosiaali- ja terveydenhuollon yhteisissä kehittämisrakenteissa. KASTE -ohjelman hankkeet tulevat olemaan alueellisia neuvottelutuloksia. Alueen nimetyille kunnille ja/tai kuntayhtymille jää hankehallinnointi ja toteuttamisvastuu. Hankkeet ovat sekä alueellisesti että toimintasisällöiltään laajoja. Yhden kunnan tai toimialaltaan rajatun kuntayhtymän sisällöllinen asiantuntemus ei välttämättä riitä vastaamaan hankkeen toteutuksesta ja hallinnoinnista. Myös alueen edustavuuden näkökulmasta saattaa syntyä epäilyjä seutujen eriarvoisesta kohtelusta. 4. KASTE -ohjelman liittyminen muuhun yhteiskunnalliseen päätöksentekoon 1. Yhteiskunnallisessa päätöksenteossa ei riittävästi pohdita sosiaalisia vaikutuksia, jotka korostuvat Kasteen kehittämisotteessa. Sosiaalialan osaamiskeskukset ovat yksi taho ylisektorisen sosiaalisten vaikutusten ennakoinnin toteuttajaksi. 2. Huomion kohdentaminen palvelurakenteen kehittämiseen Paras - uudistuksen edetessä on luonteva jatkumo Kaste- toimeenpanolle, jossa sosiaalialan osaamiskeskukset ovat aktiivisesti mukana. Sosiaalialan osaamiskeskukset tukevat uusia yhteistoiminta-alueita sosiaali- ja terveydenhuollon palveluiden kokonaisuuden rakentamisessa. 3. Kehittämisresurssien varmistaminen ja alueellisten rahoituselementtien kohdentaminen yhteisin linjauksin Kasteen ja Paras-uudistuksen toteuttamiseen on välttämätöntä. Puitelain kapeasta tulkinnasta johtuen on edelleenkin vaarana se, että sosiaali- ja terveydenhuolto pirstotaan kunnissa ja syntyvillä yhteistoiminta-alueilla ja rikotaan toiminnallisia kokonaisuuksia. KASTE -ohjelman toimeenpanossa sekä kaikessa alueilla tapahtuvassa toiminnassa on huomioitava tämä uhka. Sosiaalialan osaamiskeskuksilla on alueellisina toimijoina mahdollisuus nostaa keskusteluun myös sosiaalipalvelujen merkitys uusissa palvelurakenteissa sekä voimistaa laaja-alaista alueellista/paikallista hyvinvointipoliittista keskustelua. Käytännössä suurena riskinä on nyt merkittävien ja tulevaisuuden hyvinvoinnin kannalta ratkaisevien KASTE tavoitteiden toteuttamisen jääminen koko maassa organisatoristen, lähinnä hallinnollisten muutosten jalkoihin. PARAS -hankkeessa on tähän mennessä keskitytty lähinnä kuntarakenteen uudistamiseen ja yhteistoiminta-alueiden muodostamiseen. Kunta- ja palvelurakenneuudistus ja KASTE -ohjelma tulee saada nykyistä paremmin keskustelemaan keskenään ja niiden tavoitteet tulisi pikimmiten alueilla konkretisoida toisiaan täydentäviksi. Myös tähän työhön tarvitaan alueellista ja valtakunnallista tukea. Osaamiskeskukset ovat osallistuneet myös alueellisen kehittämistoiminnan linjauksiin yhteistyössä maakuntaliittojen, yliopistojen, ammattikorkeakoulujen kanssa sekä koonneet monipuolisesti kehittämistyön resursseja eri lähteistä. Näitä ovat mm. EU-rahoitus, yksityisen, julkinen ja kolmannen sektorin resurssit sekä sektorirajat ylittävä yhteistyö. Alueellisten tutkimus- ja kehittämistyön resurssien kokoaminen ja yhteensovittaminen sekä vuoropuhelu alue- ja valtakunnan tason kanssa ovat olleet sosiaalialan osaamiskeskusten tehtäviä niiden perustamisesta lähtien. Näiden tehtävien merkitys säilyy ja tulee korostumaan KASTE- ohjelman edetessä, ja sille tulee turvata riittävät resurssit.