TUTKIMUSTYÖSELOSTUS URJALAN HONKOLAN KYLÄSSÄ RUOKOSUON KOHTEESSA VUOSINA TEHDYISTÄ MALMITUTKIMUKSISTA

Transkriptio

1 RAPORTTITIEDOSTO N:O 4717 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Espoon yksikkö M19/2114/2002/2/10 URJALA Honkola Espoossa Markku Tiainen Tuire Valli Susanna Ranta-aho TUTKIMUSTYÖSELOSTUS URJALAN HONKOLAN KYLÄSSÄ RUOKOSUON KOHTEESSA VUOSINA TEHDYISTÄ MALMITUTKIMUKSISTA

2 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS KUVAILULEHTI Tekijät Markku Tiainen Tuire Valli Susanna Ranta-aho Raportin nimi Raportin laji M19/2114/2002/2/10 Toimeksiantaja Geologian tutkimuskeskus Tutkimustyöselostus Urjalan Honkolan kylässä Ruokosuon kohteessa vuosina tehdyistä malmitutkimuksista Tiivistelmä Urjalan Ruokosuon kohteessa tehtyjen malmitutkimusten tarkoituksena oli selvittää Kylmäkosken-Urjalan alueen tihennetyssä moreenigeokemiallisessa näytteenotossa esiin tulleen Ni-anomalian malminetsinnällinen merkitys. Tutkimusmenetelminä käytettiin maanpintageofysiikkaa, iskuporanäytteenottoa, kairausta ja kairausnäytteiden analysoimiseksi litogeokemiallisia ja mineralogisia tutkimusmenetelmiä. Kohdetutkimuksissa paikannettiin Ruokosuon peridotiittinen intruusio, joka geofysikaalisen mallinnuksen ja kairausten perusteella arvioitiin runsaat 100 m leveäksi, yli 100 m paksuksi, pohjoiseen noin 40 o kulmassa kaatuvaksi heikosti differentioituneeksi pääosin lherzoliittiseksi peridotiitti-piipuksi. Intruusion malmipotentiaalin arvioimiseksi analysoitiin kairausnäytteiden geokemiaa ja mineralogiaa. Peridotiitin oliviinin Ni-pitoisuus vaihtelee ppm. Peridotiitissa havaittiin heikkoa kiisupirotetta, pääosin magneettikiisua ja hieman pentlandiittia. Mineralisaation korkeimmat metallipitoisuudet ovat 0, 27 % Ni ja 0,09 % Cu. Taloudellisesti mielenkiintoista nikkeliesiintymää intruusiossa ei tavattu. Raportissa dokumentoidaan Ruokosuon alueella suoritetut kohdentavat tutkimukset: iskuporanäytteenotto ja geofysikaaliset tutkimukset sekä Ruokosuon peridotiitin tutkimukset: kairaus ja kairausnäytteiden analysointi. Asiasanat Nikkeli, malminetsintä, geokemia, geofysiikka, peridotiitti Maantieteellinen alue Suomi, Länsi-Suomen lääni, Urjala Karttalehdet Muut Tiedot Arkistosarjan nimi Arkistotunnus Kokonaissivumäärä liitettä Kieli Suomi Hinta Julkisuus

3 Sisällysluettelo: 1 Johdanto Tutkimusalueen sijainti ja työvaiheet Tutkimushenkilöstö Malmitutkimukset Urjalan alueen geologiset pääpiirteet Kylmäkosken alueen malminetsinnän historiaa Alueelliset tutkimukset Geologia Geofysiikka Kohdentavat tutkimukset Moreenigeokemia Geofysiikka Ruokosuon kohdetutkimukset Iskupora-näytteenotto Geofysikaalinen mallinnus Kairaus Laboratoriotutkimukset Petrofysiikka Petrologiset ja mineralogiset tutkimukset Kemialliset analyysit Oliviinianalyysit Yhteenveto ja johtopäätökset Kirjallisuusviitteet Liittyy Liiteluettelo...25

4 0 1 Johdanto Geologian tutkimuskeskus suoritti Ni-Cu-malmitutkimuksia Urjalan Kylmäkosken alueella vuosina Tutkimukset liittyvät Länsi- ja Etelä-Suomen kaarikompleksi, nikkelin ja kullan etsintä hankeeseen. Hankkeen tutkimusalueeksi rajattiin alueellisen painovoima-aineiston (APV) ja nikkeliesiintymille potentiaalisen geologian perusteella kuvassa 1 esitetty Lavia-Kylmäkoski-alue Alue sijoittuu pääosin tunnetulle Vammalan Ni-vyöhykkeelle (Gaál 1985, Papunen 1985, Häkli and Vormisto 1985, Peltonen. 1993, 1995a, 1995b, Puustinen et. al. 1995, Kilpeläinen 1998). Hyvelä Lavia Lavia-Kylmäkoski PORI Vammala Mäntymäki Ruokosuo Kylmäkoski 0 20 kilometers 40 Kuva 1. Ruokosuon tutkimuskohteen sijainti Vammalan Ni-vyöhykkeellä, hankkeen Ni-tutkimusalue, Lavia-Kylmäkoski rajattu punaisella. Vammalan ja Kylmäkosken Niesiintymät, violetti neliö; muut Ni-esiintymät keltainen ympyrä. Geologinen karttapohja Korsman et.al. (1997) mukaan. 1.1 Tutkimusalueen sijainti ja työvaiheet Ruokosuon kohde sijoittuu Lavia-Kylmäkoski-vyöhykkeen Kylmäkosken puoleiseen osaan (kuva 1). Paikallisesti se sijaitsee Urjalan kunnassa Honkolan kylässä, 5 km länteen Kylmäkosken Taipaleen Ni-kaivoksesta (Kuva 2). Ruokosuon kohde valittiin tarkempiin tutkimuksiin alueellisten geofysikaalisten ja geologisten aineistojen analysoinnin perusteella. Kohteeseen ei liity malmiviitettä.

5 1 Ì Ni, Stormi Ruokosuo ÊÚ Ì Ni, Taipale Kuva 2. Ruokosuon tutkimuskohteen sijainti. Urjalan-Kylmäkosken alueen ja Ruokosuon kohteen tärkeimmät työvaiheet olivat alueellinen moreenigeokemian näytteenotto ja lohkare-etsintä 1997, geologinen kartoitus, geofysikaaliset maanpintamittaukset (magneettinen ja gravimetrinen), tihennetty iskuporanäytteenotto (moreeni + kallionappi) ja kairaus Alueellisen moreenigeokemian tulokset vuodelta 1997 on esitetty raportissa Tiainen (2002). 1.2 Tutkimushenkilöstö Länsi- ja Etelä-Suomen kaarikompleksi, nikkelin ja kullan etsintä hankkeen vetäjänä toimii geologi Niilo Kärkkäinen. Urjalan-Kylmäkosken alueen tutkimusten suunnittelusta, koordinoinnista, geologisen datan käsittelystä ja tutkimusten raportoinnista vastasi geologi Markku Tiainen. Geologista kartoitusta suorittivat tutkimusassisstentti Tuure Nyholm sekä kausiapulaiset Sami Partamies ja Juha Mustajärvi. Lohkare-etsinnästä ja kairausten valvonnasta vastasivat tutkimusavustajat Juhani Alanen, Mikko Pelkkala ja Kalevi Karttunen. Geofysikaalisia maanpintamittauksia koordinoi geofyysikko Tuire Valli. Maastomittaukset suoritti pääosin GTK:n mittausryhmä, työnjohtaja Terho Piispan johdolla. Osa geofysikaalisista maastomittauksista tilattiin SMOY:ltä. Tutkimus-kohteiden geofysikaaliset mallinnukset petrofysiikan mittaustulosten käsittelyn ja tulkinnan teki geofyysikko Tuire Valli. Petrofysikaaliset määritykset teki GTK:n petrofysiikan laboratoriossa tutkimusavustaja Satu Vuoriainen. Geodeettisen laitoksen mittaama painovoima-aineisto ja siitä lasketut johdannaiset saatiin käyttöön Seppo Elolta.

6 2 Ruokosuon kohteen kairaukset urakoi SMOY. Kairaustiedon käsittelyn GemComohjelmistolla suoritti GTK:ssa harjoittelijana ollut DI Susanna Ranta-aho. 2 Malmitutkimukset 2.1 Urjalan alueen geologiset pääpiirteet Urjalan-Kylmäkosken alueen geologian hallitseva piirre on NW-SE-suuntainen migmatiittiutunut ja monivaiheisesti deformoitunut kiillegneissivyöhyke. Kilpeläisen (1998) mukaan alueen länsiosan, Koosanmaan, hallitseva rakenne on F2-synformi ja itäosassa, Taipaleen alueella F2-antiformi. Migmatiittiutuneissa kiillegneisseissä esiintyy paikoin gabromurskaleita ja intruusioita sekä amfiboliittivälikerroksia (Matisto, 1973). Liuskevyöhykkeen eteläreunalla Urjalan keskustan läheisyydessä ja Urjalan luoteisosassa Halkivahan alueella esiintyy runsaasti gabroidisia intruusioita, joihin liittyy myös ultramafisia, yleensä pyrokseniittisiä kumulaatteja. Ruokosuo Kylmäkoski Honkola Kuva 3. Urjalan Kylmäkosken alueen geologia (Matisto 1973), aeromagneettinen anomaliakartta vinovalaistuna harmaasävykarttana (intensiteetti), Ni-esiintymät (violetti ja keltainen) ja lohkareviitteet (kolmio). Ruokosuon kohde punavalkoinen täplä. Kylmäkosken ja Urjalan alueen tunnetut peridotiittiset intruusiot ovat yleensä pieniä, maanpintaleikkauksessa läpimitaltaan alle 0,5 km. Peridotiitit sijaitsevat Kylmäkosken Taipaleen kaivoksen lähialueella ja Honkolan alueella (kuva 3). Matiston (1973) geologisella kartalla esittämät suurehkot peridotiitit kuten Urjalan

7 3 taajaman luoteispuolella Tampere-Turku tien leikkauksessa näkyvä ja Halkivahan intruusiot ovat pääosin gabroja, joihin osaan kyllä sisältyy plagioklaasiköyhiä pyrokseniittisia osueita. 2.2 Urjalan Kylmäkosken alueen malmimineralisaatiot ja lohkareviitteet Kylmäkosken-Urjalan alueen tärkeimmät Ni-esiintymät ovat Kylmäkosken Taipaleen Ni-Cu kaivos ja Honkolan Ni-esiintymä (kuva 3). Kylmäkosken Ni-kaivoksesta louhittiin tn malmia, jonka keskipitoisuus oli 0,28 % Ni ja 0,23 % Cu (Puustinen et.al 1995). Honkolan Ni-esiintymä on lävistetty Lohja Oy:n kairauksissa kahdella UR/HNK-1, jossa 8,9 m, 0,32 % Ni, 0,32 % Cu ja UR/HNK-2, jossa 4,88 m Cu 0,29 % ja Ni 0,5 % (Grundström 1991). Merkittävimmät Kylmäkosken-Urjalan alueen Ni-Cu-malmilohkareet on esitetty taulukossa 1. Luetelluista nikkeliviitteistä ainoastaan K-E , lähettäjä Tuomo Hiukkamäki, voidaan katsoa selvitetyksi. Lohkare sopisi kuljetussuunnan perusteella olemaan peräisin Lohja Oy:n kairaamasta Lamminsuon peridotiitista (ks. Grundström 1991). Samaan peridotiittiin liittynee myös T.Hiukkamäen Lohja Oy:lle lähettämä kansannäyte, 0,74 % Cu ja 0,46 % Ni, joka oli peräisin 2 m 3 lohkareesta (Grundsrtöm 1991). Muista lohkareista erityisen mielenkiintoinen on Leo Grundströmin löytämä isokokoinen Halkivahan peridotiitti-lohkare (LG-63-45), jolle löydettiin GTK:n tutkimuksissa kaksi seuralaista (MMP-99-9 ja KRK-99-23). KTL Pohj (x) Itä (y) Tunnus Ni % Cu % Kivilaji LG ,48 0,2 Peridotiitti VR ,46 0,22 Gabro VR ,96 1,2 Peridotiitti K-E ,58 0,71 Peridotiitti K-E ,36 0,65 Peridotiitti HP-68-2 (OKU) 2,0 0,23 Peridotiitti VOP ,29 1,4 Dioriitti Taulukko 1. Kylmäkosken Urjalan alueen merkittävimmät Ni-malmilohkareet. 2.3 Kylmäkosken alueen malminetsinnän historiaa Kylmäkosken - Urjalan alueelta tunnetaan louhitun Kylmäkosken Ni-Cumalmin lisäksi useita pieniä Ni-Cu-mineralisaatioita. Karttalehtien alueella on ollut kaikkiaan 41 valtausta, joista 38 liittyy nikkelin etsintään (liite 1). Muut kolme muihin metalleihin ja mineraaleihin liittyvät valtaukset ovat vuosilta : Rusila (kvartsi), Wahlfrid (järvimalmi) ja Tornivuori (kupari). Leo Suvenmaan valtaukset Taipale 1-17 sekä Outokumpu Oy:n valtaukset Ruokola, Murronkulma, Leppämäki ja Seppälä liittyvät Taipaleen kaivoksen ja lähiympäristön tutkimuksiin. Kylmäkosken Taipaleen Ni-Cu-kaivoksen kaivospiiri muodostettiin Outokumpu Oy:n Ruokola-nimiselle valtaukselle. Kylmäkosken Ni-Cu-malmi löytyi

8 4 alunperin Leo Suvenmaan valtauksilta Vähätalon (1969, suora lainaus) mukaan aiheen Kylmäkosken kunnan Taipaleen kylän alueen malmitutkimuksiin antoi Leo Suvenmaan yhdessä kunnan teollistamislautakunnan kanssa 1961 järjestämän kunnan koulupiirien keskeisen malminetsintäkilpailun tuloksena parin kansakoulupojan ansiosta löytynyt suuri m 3 nikkelikuparimalmilohkare, ns. Montolan lohkare. Lohja Oy:n valtaukset Peura 1-7, sekä Outokumpu Oy:n Honkola 1-2 ja Hunnikko 1-2 liittyvät Honkolan alueen tutkimuksiin. Merkittävin tulos näiden valtausten tutkimuksista on Honkolan Ni-Cu-mineralisaatio. Outokumpu Oy:n valtaukset Kivisenoja 1 ja Kantolanvuori 1-4 liittyvät Urjalan Punkalaitumen suunnan nikkelitutkimuksiin. Pauli Lellan Torikan nikkeli niminen valtaus sijaitsee kiillegneissivaltaisen sepelilouhoksen kohdalla. Selviä merkkejä nikkelin esiintymisestä ei louhoksella ole havaittavissa. 2.4 Alueelliset tutkimukset Geologia Ruokosuon alueen pääkivilaji on migmatiittiutunut grauvakkainen kiillegneissi, joka rajoittuu alueen eteläosassa laajaan granodioriittialueeseen (Matisto 1973). Nyt tehtyjen malmitutkimusten yhteydessä löydettiin Ruokosuon alueen geologisessa kartoituksessa pieni peridotiittipaljastuma, joka osoittautui tarkemmissa tutkimuksissa suuren moroutuneen peridotiitti-kumpareen reunaksi. Matiston (1973) kartalla on tällä kohtaa gabro ja granodioriitti. Paljastumahavaintojen perusteella Matiston (1973) kartalla oleva kielekemäinen gabro-granodioriitti on pääosin migmatiittiutunutta kiillegneissiä, jota leikkaa Ruokosuon piippumainen peridotiitti (kuvat 4, 5). Honkolan alueelta oli aiemmin Lohja Oy:n ja Outokumpu Oy:n tutkimuksissa löydetty kolme peridotiittia, joista keskimmäisessä on kairauksissa on todettu Ni-Cumineralisaatio 8,9 m matkalla 0,3 % Ni ja 0,3 % Cu (Grundström 1991). Tämä mineralisaatio on todennäköisesti Tuomo Hiukkamäen Lamminsuolta löytämän Ni- Cu-lohkareen (Ni 1,58 %, Cu 0,71 %) lähtöpaikka. Honkolan alueen tutkimukset raportoidaan erikseen (Tiainen ja Nyholm, 2002).

9 5 Kivilajihavainnot A MIGM (22) PRD/PRX (8) GBR (32) GRANO (5) GRANI (8) EVULK (4) IVULK (6) HVULK (1) KGN (91) all others (5) kilom eters Kuva 4. Geologinen kartoitus. Paljastumakartoituksessa tehdyt kivilajihavainnot, taustalla Matiston (1973) kallioperäkartta ja magneettiset anomaliat vinovalaistuna koillisesta. Kuva 5. Peridotiittiset intruusiot (musta viivoitus) ja kivilajihavainnot magneettisella anomaliakartalla (maanpintamittaus/matalalento), sininen-min, punainen-max intensiteetti. Kivilajisymbolit kuten kuvassa Geofysiikka

10 6 Kylmäkosken Urjalan alue sisältyy Geodeettisen laitoksen tekemään Porin Kylmäkosken APV-mittausalueeseen, jossa havaintotiheys on noin 1 havainto/km 2. S.Elon (suullinen tiedonanto) mukaan läpimitaltaan yli 500 m suuremmat mafiset ja ultramafiset intruusiot aiheuttavat painovoima-anomalian, joka näkyy alueellisen gravimetrauksen Bouguer-anomalian 2. vertikaaliderivaatassa. Urjalan Kylmäkosken alueella käytössä ollut gravimetrinen data oli kuitenkin kattavuudeltaan epätasaisesti, lähinnä teitä pitkin mitattua, joten aineiston käytettävyyteen pienehköjen ultramafisten intruusioiden paikantamisessa pitää suhtautua kriittisesti. Painovoima-mittausten havaintopisteverkosto on esitetty yhdessä Bouquer-anomalian kanssa kuvassa 6. Ruokosuo Kylmäkoski Honkola Kuva 6. Kylmäkosken-Urjalan alueen Bouquer-anomalia (sininen-min, punainenmax) ja havaintopisteet. Kuva vinovalaistu pohjoisesta. Symbolit kuten kuvassa 3.

11 7 Ruokosuo Kylmäkoski Honkola Kuva 7. Vinovalaistu aeromagneettinen anomaliakartta (intensiteetti) ja Bougueranomalian 2. vertikaaliderivaatta (sin-pun). Symbolit kuten kuvassa 3. Ruokosuon peridotiitti ei näy selvästi suoraan APV-mittauksissa, vaan liittyy hieman intruusiota laajempaan 2.vd anomaliaan. Aeromagneettisessa datassa intruusio näkyy, mutta on vaikeasti erotettavissa muista anomalioista (kuva 7). Ruokosuon intruusio on selvästi havaittavissa tihennetyssä maanpintageofysiikassa ja geologisella kartoituksella sekä hyvin lähelle osuneesta moreenigeokemian näytteenottopisteestä. 2.5 Kohdentavat tutkimukset Geofysiikan ja geologian sekä malmiviitteiden perusteella nikkeliesiintymien suhteen potentiaalisimpia alueita selvitettiin tarkemmin aluksi moreenigeokemialla ja edelleen geologisella kartoituksella ja maastogeofysiikalla sekä lohkare-etsinnällä Moreenigeokemia Urjalan-Kylmäkosken alueen tihennetyssä moreenigeokemiassa Ruokosuon intruusio aiheuttaa selvän Ni-anomalian (kuva 8). Myöhemmin näytteitä tarkemmin analysoitaessa ja maastotarkastuksissa todettiin, että korkeimman Ni-pitoisuuden aiheuttanut näyte oli rapautunutta peridotiittia. Maisemassa peridotiitti näkyi moreenimaisena kumpareena, josta rapautunutta peridotiittia sai esiin lapiolla.

12 kilometers 1 Kuva 8. Tihennetty alueellinen moreenigeokemia, pisteväli 250 m. Ni-pitoisuus, ppm Geofysiikka Ruokosuon Ni-anomalian ja alueellisten gravimetristen residuaalianomalioiden tutkimiseksi tehtiin A karttalehdellä 3 km x 3 km kokoinen systemaattinen magneettinen ja gravimetrinen geofysiikan mittaus. Kylmäkosken - Urjalan alueen geofysikaaliset mittaukset kuvataan tarkemmin Vallin (2003) raportissa. Mittausaineistosta on tulostettu profiilikarttoja (Q22.23/211405A/98/1 ja Q21.1/211405A/98/1) sekä mittaustulosten visualisoimiseksi väripintakarttoja ja laskettu erilaisia johdannaisia. Tässä raportissa on esitetty väripintakartoina magneettisesta ja gravimetrisesta datasta laskettuja, alueen geologiaa parhaiten kuvastavia yhdistelmiä ja johdannaisia (kuvat 9-11). Ruokosuon kohde ja muutkin alueen peridotiittit tulevat selkeimmin esiin Bouguer-anomalian 2. vertikaaliderivaatan kartassa (kuva 11). Magneettiset anomaliakartat puolestaan kuvastavat parhaiten liuskejaksoja. Sensijaan Ruokosuon peridotiitti ei erotu selkeästi magneettisella anomaliakartalla.

13 kilometers 1 Kuva 9. Magneettinen anomaliakartta.

14 kilometers 1 Kuva 10. Bouguer-anomaliakartta (pseudoväri) yhdistettynä sen 2.vertikaaliderivaattaan (intensiteetti, vinovalaistu NE).

15 kilometers 1 Kuva 11. Bouquer-anomalian 2. vertikaaliderivaatta (pseudoväri) ja magneettinen (intensiteetti, vinovalaistu NE) anomaliakartta. 2.6 Ruokosuon kohdetutkimukset Geofysiikan ja paljastumakartoituksen avulla paikannettua Ruokosuon peridotiittia tutkittiin mallintamalla magneettisia ja painovoimamittausprofiileja, Sampoluotausten avulla sekä iskuporanäytteenotolla ja kairaamalla Iskupora-näytteenotto Iskupora-näytteenotolla pyrittiin rajaamaan huonosti paljastuneen intruusion puhkeamaa ja paikantamaan muita lähiympäristön peridotiitteja. Jokaisesta pisteestä otettiin näyte kalliosta ja pohjamoreeninäyte kallion pinnasta. Näytteenotto-ohjelmaa ei kuitenkaan saatu toteutettua kokonaan resurssipulan takia. Erityisesti intruusion rajaaminen itään jäi auki. Moreeninäytteet ja kalliomurske analysoitiin ICPmenetelmällä (511P).Toteutuneen iskuporanäyttenotto-ohjelman tulokset on esitetty kuvassa

16 meters Kuva 12. Iskuporanäytteenotto. Pohjamoreenin Ni, ppm meters Kuva 13. Iskuporanäytteenotto. Kalliomurskeen Ni, ppm.

17 meters Kuva 14. Iskuporanäytteenotto. Pohjamoreenin Cu, ppm meters Kuva 14. Iskuporanäytteenotto. Kalliomurskeen Cu, ppm.

18 Geofysikaalinen mallinnus Geofysikaaliset mallinnukset on tehty aluksi kairauksen suunnittelua varten maastomittausprofiileista. Lopullisessa mallinnuksessa on huomioitu kairaamalla saatu tieto intruusion asennosta ja paksuudesta. Mallinnuksen mukaan peridotiitti painuu pohjoiseen kiillegneissien alle noin 130 m paksuna ja 100 m leveänä piippuna (kuva 15). Kuva 15. Gravimetrisiin mittauksiin perustuva mallinnus Ruokosuon peridotiitista. Värit: Ruskea peridotiitti, harmaa ruhje. Ruokosuon intruusion mahdollisten johteiden selvittämiseksi tehtiin myös Sampoluotauksia (Valli 2002). Tulkitut johteet ovat nyt kairatun intruusion jalkapuolella, joten niiden oletettiin johtuvan sivukiven johtavista kerroksista Kairaus Ruokosuon peridotiittiseen intruusioon kairattiin yhteensä 7 reikää (R349-R355), 735,65 metriä. Reiät suunnattiin geofysiikan mallinnuksen mukaan N-S-suuntaiseen profiiliin (Liite 8), tavoitteena oli lävistää intruusio ja tutkia mahdollista koostumuksen vaihtelua sekä paikantaa mahdollinen sulfidimineralisaatio, josta oli viitteitä mm. Sampo-luotauksissa. Pohjoisin reikä, R352 jäi kesken kiven rikkonaisuudesta johtuneiden teknisten ongelmien takia. Lisäksi kairattiin kaksi reikää profiilin W-puolelle. Kairanreikien sijainti ja reikäraportit ovat liitteissä 4,5 ja 8. Kairanreikien reikäprofiilit kivilajeineen ja analyysituloksineen on esitetty liitteissä 9-13.

19 15 R352 R353 R351 R350 R355 R349 R kilometers 0.2 Kuva 16. Ruokosuon kairauspisteiden sijainti, R349-R Laboratoriotutkimukset Kairatuista näytteistä tehtiin monipuoliset laboratoriotutkimukset: petrofysiikka, xrfanalyysit, mikroskooppiset tutkimukset ja oliviinin mikroprobianalyysit Petrofysiikka Kairausnäytteistä mitattiin petrofysikaalisia parametreja kahdessa vaiheessa. Kemialliseen analyysiin valituista näytteistä mitattiin tiheydet Lopen kairansydänvarastolla näytteiden halkaisun yhteydessä (Liite 6). Muut petrofysikaaliset mittaukset tehtiin GTK:n Otaniemen petrofysiikan laboratoriossa (Liite 7). Petrofysiikan laboratoriossa mitatuista kairausnäytteistä on tulostettu xy-diagrammi näytteiden tiheyden ja suskeptibiliteetin suhteen (kuva 16). Näytteet on luokiteltu kivilajeittain. Peridotiitit ja pyrokseniitit erottuvat selkeästi intruusion sivukivenä olevista migmatiittiutuneista kiillegneisseistä sekä tiheytensä että suskeptibiliteettinsä puolesta. Peridotiittinäytteet ovat serpentiiniytymisen takia hieman pyrokseniittejä kevyempiä. Peridotiittinäytteiden tiheys on pääosin alle 3000 kg/m 3 ja pyrokseniittisten näytteiden yli 3000 kg/m 3. Peridotiittinäytteiden suskeptibiliteettiarvot ovat keskimäärin hieman korkeammat kuin pyroksenniittien. Tyypillisesti kivilajien magneettiset ominaisuudet jakautuvat epätasaisemmin kuin tiheys, mikä on nähtävissä myös Ruokosuon näytteistä.

20 16 Ruokosuon petrofysiikka D (kg/m3) OLPY PRD KGN PY K (usi) Kuva 16. Ruokosuon näytteiden tiheys/suskeptibiliteetti GTK:n Espoon petrofysiikan laboratoriossa mitatuista näytteistä. Kivilajit: OLPY, oliviinipyrokseniitti; PRD, peridotiitti;py, pyrokseniitti; KGN, kiillegneissi Petrologiset ja mineralogiset tutkimukset Kairausnäytteistä tutkittiin silmämääräisen tarkastelun lisäksi mikroskoopilla 32 kiillotettua ohuthiettä ja tehtiin mikroprobilla 92 oliviinianalyysiä 15 kiillotetusta ohuthieestä. Intruusion kivilaji on pääosin peridotiittia ja osin pyrokseniittia. Peridotiitissa oliviinin määrä vaihtelee silmämääräisesti arvioiden noin %. Oliviini on osittain muuttunutta vihreää tai ruskeaa serpentiiniä. Oliviini esiintyy keskimäärin 0,5-1 mm omamuotoisina rakeina pyrokseenin sisällä (kuva 17). Malmimineraalit ovat pääasiassa magneettikiisua ja paikoin pentlandiittia.

21 17 Kuva 17. Hiekuva Ruokosuon peridotiitista. Näyte R349, 12,4 m Kemialliset analyysit Kairansydännäytteistä analysoitiin tyyppinäytteet puolen metrin (0,5 m) mittaisina pätkinä XRF-menetelmällä (175X). Analysoiduilla näytteillä pyrittiin selvittämään intruusion koostumus ja koostumusvaihtelut sekä horisontaali- että vertikaalisuunnassa. Analyysien käsittely suoritettiin APE-ohjelmalla (Lamberg 2000). Diagrammeissa on mukana vertailun vuoksi 21 näytettä Kylmäkosken Ni-kaivokselta (kuvat 18-21). Ruokosuon intruusio on tholeiittinen peridotiitti, laskennallisen mineraalikoostumuksen mukaan pääosin lherzoliittinen. Intruusion koostumuksessa on havaittavissa heikkoa vyöhykkeisyyttä. Ruokosuon näytteet ovat CMA-diagrammilla hieman Al-rikkaampia ja Opx-Ol-Cpx-diagrammilla ortopyrokseenirikkaampia kuin Kylmäkosken näytteet (kuvat 19, 20). Mg-rikkaimmat kivet ovat intruusion keskiosassa (Liite 10). Kaikenkaikkiaan intruusion koostumusvaihtelu on kuitenkin vähäistä. Koostumuksen mukaista pohjansuuntaa ei ole selkeästi havaittavissa. Ruokosuon intruusiossa tavattiin heikkoa sulfidipirotetta, korkeimmat Ni-pitoisuudet olivat vajaa 0,3 % ja kupari alle 0,1 %.

22 18 FeOtot_n% Target Kaivos Ruokosuo Na2O%+K2O% MgO_n% Kuva 18. AFM-diagrammi Ruokosuon kairansydännäytteiden XRF-analyyseistä. Vertailuanalyysit Kylmäkosken kaivokselta poimituista näytteistä.. MgO_n% Target Kaivos Ruokosuo CaO_n% Al2O3_n% Kuva 19. CMA-diagrammi Ruokosuon kairansydännäytteiden XRF-analyyseistä. Vertailuanalyysit Kylmäkosken kaivokselta poimituista näytteistä..

23 19 ol_bn% Target Kaivos Ruokosuo opx_bn% cpx_bn% Kuva 20. Opx-Ol-Cpx-diagrammi Ruokosuon kairansydännäytteiden XRFanalyyseistä. Vertailuanalyysit Kylmäkosken kaivokselta poimituista näytteistä Cr2O3% Target Kaivos Ruokosuo MgO% Kuva 21. AFM-diagrammi Ruokosuon kairansydännäytteiden XRF-analyyseistä. Vertailuanalyysit Kylmäkosken kaivokselta poimituista näytteistä.

24 Oliviinianalyysit Ruokosuon kairausnäytteiden kiillotetuista ohuthieistä tehtiin 92 oliviinianalyysiä 15 hieestä. Vertailun vuoksi mukana oli kaksi näytettä Kylmäkosken kaivoksen oliviineista, joista tehtiin 12 mikroprobianalyysiä Ni % Target Kaivos Ruokosuo Fo % Kuva 22. Oliviinin Fo % vs. Ni % Ruokosuon kairansydännäytteiden oliviinianalyyseistä. Vertailuanalyysit Kylmäkosken kaivokselta poimituista näytteistä. Ruokosuon oliviinin Fo-pitoisuus (100*Mg/Fe+Mg) vaihtelee 58,5-69,5 % ja vastaavasti oliviinin Ni-pitoisuus ppm. Vastaavat luvut Kylmäkosken kaivoksen näytteistä ovat: Fo 69,5-72 % ja Ni ppm (kuva 22). Ruokosuon intruusion analysoidut oliviinit eroavat siten selvästi Kylmäkosken kaivoksen oliviineista, sekä Fo- että Ni-pitoisuudet ovat selvästi alhaisemmat. 3 Yhteenveto ja johtopäätökset Ruokosuon peridotiitti on piippumainen pohjoiseen noin xx asteen kulmassa kaatuva lähes differentioitumaton, pääosin lherzoliittinen intruusio. Peridotiitissa on paikoin heikko kiisupirote, jossa päämalmimineraaleina ovat magneettikiisu ja pentlandiitti. Kairausnäytteiden analysoinnin ja hietutkimuksissa havaitun oliviinin Ni-pitoisuuden vaihtelun perusteella magmasta on tapahtunut nikkelimineralisaation muodostusta,

25 21 mahdollisesti kuitenkin ennen nyt tutkitun Ruokosuon intruusion paikoilleen asettumista. Nyt tehdyissä malmitutkimuksissa Ruokosuon intruusiosta ei tavattu merkittävää malminmuodostusta. Kylmäkosken-Urjalan alueelta on kuitenkin mahdollista, mm. tunnettujen Ni-malmilohkareiden perusteella löytää uusia Ni-esiintymiä. Espoossa Markku Tiainen Geologi

26 22 4 Kirjallisuusviitteet Gaál, Gabor Nickel metallogeny related to tectonics. In: Papunen, H. & Gorbunov, G. I. (eds.) Nickel-copper deposits of the Baltic Shield and Scandinavian Caledonides. Geological Survey of Finland. Bulletin 333, Grundström, Leo Kaivoslain 19 mukainen tutkimustyöselostus Urjalan Honkolan kaivosrekisterinumero 3757/1-2 (Karttalehti B, -05A). Häkli, T. A.; Vormisto, K The Vammala nickel deposit. In: Papunen, H. & Gorbunov, G. I. (eds.) Nickel-copper deposits of the Baltic Shield and Scandinavian Caledonides. Geological Survey of Finland. Bulletin 333, Kilpeläinen, Timo Evolution and 3D modelling of structural and metamorphic patterns of the Palaeoproterozoic crust in the Tampere-Vammala area, southern Finland. Geological Survey of Finland. Bulletin p. + 2 app. Korsman, K. (ed.); Koistinen, T. (ed.); Kohonen, J. (ed.); Wennerström, M. (ed.); Ekdahl, E. (ed.); Honkamo, M. (ed.); Idman, H. (ed.); Pekkala, Y. (ed.) Suomen kallioperäkartta = Berggrundskarta över Finland = Bedrock map of Finland 1: Espoo: Geologian tutkimuskeskus. Lamberg Pertti and Ylander Iikka, Ape- Advanced Petrological Explorer, User s Guide. Matisto, A Kallioperäkartta, Lehti 2114 Toijala, Suomen geologinen kartta 1: Matisto, A. 197?. Kallioperäkartan selitys, Lehti 2114 Toijala, Suomen geologinen kartta 1: Papunen, H The Kylmäkoski nickel-copper deposit. In: Papunen, H. & Gorbunov, G. I. (eds.) Nickel-copper deposits of the Baltic Shield and Scandinavian Caledonides. Geological Survey of Finland. Bulletin 333, Peltonen, P Magma-country rock interaction and the genesis of Ni-Cu deposits in the Vammala Ni-belt, SW Finland. In: IAGOD International Symposium on Mineralization Related to Mafic and Ultramafic Rocks with a special session on Alkaline and carbonatitic magmatism and associated mineralization, Orléans, France, 1-3 September, Terra abstracts. Abstract supplement no.3 to Terra nova, vol. 5, 42.. Peltonen, P. 1995a. Petrogenesis of ultramafic rocks in the Vammala Nickel Belt : implications for crustal evolution of the early Proterozoic Svecofennian arc terrane. Lithos 34 (4),

27 23 Peltonen, Petri 1995b. Petrology, geochemistry and mineralogy of ultramafic rocks and associated Ni-Cu deposits in the Vammala Ni-Belt, southwestern Finland. Espoo: Geological Survey of Finland. 100 p. Puustinen, Kauko; Saltikoff, Boris; Tontti, Mikko Distribution and metallogenic types of nickel deposits in Finland. Geologian tutkimuskeskus. Tutkimusraportti p. Tiainen, Markku Urjalan Kylmäkosken alueen tihennetty moreenigeokemiallinen näytteenotto nikkelimalminetsinnässä GTK:n arkistoraportti M19/2114/2002/1/10. Tiainen, Markku ja Nyholm, Tuure, Honkolan alueen nikkelimalmitutkimukset GTK:n arkistoraportti M19/2114/2002/3/10. Valli, Tuire SAMPO-luotaukset Urjalan Honkolankylässä. 3 s., 18 liites. Geologian tutkimuskeskus, arkistoraportti, Q 16.1/24/1999/2. Valli, Tuire Geofysikaaliset mittaukset Urjalan ja Kylmäkosken alueilla vuosina , Q19/2114/2003/1. Vähätalo, Veikko Selostus Kylmäkosken Taipaleen nikkeliesiintymän tutkimuksista v KTM N:o 140/460/69. Kaiv.rek. n:o 2104.

28 24 5 Liittyy Analyysit digitaalisina tiedostoina: Til.nro 70283, Iskuporanäytteenotto, kalliomurske Til.nro 70284, Iskuporanäytteenotto, moreeni Til.nro 70287T, Kairausnäytteet, R349-R355 Oliviinianalyysit digitaalisena tiedostona Kallioperäkartoitushavainnot: (tallennettu KALPEA-tietokantaan) Geofysiikan mittausprofiilit: Magneettinen Q22.23/211405A/98/1 Gravimetrinen Q21.1/211405A/98/1 Sampo-luotaukset Q16.1/24/1999/2

29 25 6 Liiteluettelo Liite 1. Urjalan-Kylmäkosken alueen ( ) valtaukset Liite 2. Moreenigeokemian näytteenottopisteet Liite 3. Iskuporanäytteenotto, kalliomurskenäytteenottopisteet Liite 4. Iskuporanäytteenotto, moreeninäytteenottopisteet Liite 5. Kairanreikien sijainti, koordinaattilista Liite 6. Kairanreikäraportit Liite 7. Analysoitujen kairausnäytteiden tiheysmittaukset Liite 8. Petrofysiikan laboratorion määritykset tyyppinäytteistä Liite 9. Kairanreikien sijainti, indeksikartta Liite 10. Kairanreikäprofiilit, R349-R355; kivilajit, Ni- ja Cu-pitoisuudet Liite 11. Kairanreikäprofiilit, R349-R355; kivilajit, Cr- ja MgO-pitoisuudet Liite 12. Kairanreikäprofiilit, R349-R355; kivilajit, Al 2 O 3 - ja TiO 2 -pitoisuudet Liite 13. Kairanreikäprofiilit, R349-R355; kivilajit, S- ja sulfidifaasin Ni-pitoisuudet Liite 14. Kairanreikäprofiilit, R349-R355; kivilajit ja tiheys

30 LIITE 1 Kylmäkosken-Urjalan alueen valtaukset Karttalehti : Outokumpu Oy: Kivisenoja 1 (Kaiv.rek.nro. 2330/1.) Karttalehti : Outokumpu Oy: Kantolanvuori 1 (Kaiv.rek.nro. 1715/1.) Outokumpu Oy: Kantolanvuori 2 (Kaiv.rek.nro. 1715/2.) Outokumpu Oy: Kantolanvuori 3 (Kaiv.rek.nro. 1715/3.) Outokumpu Oy: Kantolanvuori 4 (Kaiv.rek.nro. 1715/4.) Lohja Oy Ab: Peura 6 (Kaiv.rek.nro. 3145/1.) Lohja Oy Ab: Peura 7 (Kaiv.rek.nro. 3146/1.) Karttalehti : Bergėn, Petrus: Rusila (Kaiv.rek.nro. 1849/007.) Bremer, Wahlfrid (ruukkiyhtiö): Rutajärvi (Kaiv.rek.nro. 1873/136.) Wallenius, F.O.: Tornivuori (Kaiv.rek.nro. 1909/075.) Outokumpu Oy: Honkola 1 (Kaiv.rek.nro. 3757/1.) Outokumpu Oy: Honkola 2 (Kaiv.rek.nro. 3757/2.) Outokumpu Oy: Hunnikko 1 (Kaiv.rek.nro. 3948/1.) Outokumpu Oy: Hunnikko 2 (Kaiv.rek.nro. 3948/2.) Karttalehti 2115 O5: Suvenmaa, Leo: Taipale 1 (Kylmäkoski) (Kaiv.rek.nro. 1604/01.) Suvenmaa, Leo: Taipale 2 (Kylmäkoski) (Kaiv.rek.nro. 1604/02.) Suvenmaa, Leo: Taipale 3 (Kylmäkoski) (Kaiv.rek.nro. 1604/03.) Suvenmaa, Leo: Taipale 4 (Kylmäkoski) (Kaiv.rek.nro. 1604/04.) Suvenmaa, Leo: Taipale 5 (Kyhnäkoski) (Kaiv.rek.nro. 1604/05.) Suvenmaa, Leo: Taipale 6 (Kylmäkoski) (Kaiv.rek.nro. 1604/06.) Suvenmaa, Leo: Taipale 7 (Kylmäkoski) (Kaiv:rek.nro. 1604/07.) Suvenmaa, Leo: Taipale 8 (Kylmäkoski) (Kaiv.rek.nro. 1604/08.) Suvenmaa, Leo: Taipale 9 (Kylmäkoski) (Kaiv.rek.nro. 1604/09.) Suvenmaa, Leo: Taipale 10 (Kylmäkoski) (Kaiv.rek.nro. 1604/10.) Suvenmaa, Leo: Taipale 11 (Kylmäkoski) (Kaiv.rek.nro. 1604/11.) Suvenmaa, Leo: Taipale 12 (Kylmäkoski) (Kaiv.rek.nro. 1604/12.) Suvenmaa, Leo: Taipale 13 (Kylmäkoski) (Kaiv.rek.nro. 1604/13.) Suvenmaa, Leo: Taipale 14 (Kylmäkoski) (Kaiv.rek.nro. 1604/14.) Suvenmaa, Leo: Taipale 15 (Kylmäkoski) (Kaiv.rek.nro. 1604/15.) Suvenmaa, Leo: Taipale 16 (Kylmäkoski) (Kaiv.rek.nro. 1997/1.) Suvenmaa, Leo: Taipale 17 (Kylmäkoski) (Kaiv.rek.nro. 1997/2.) Outokumpu Oy: Ruokola (Taipale) kaivospiiri (Kylmäkosken kaivos) (Kaiv.rek.nro. 2104/la.) Lohja Oy Ab: Peura 1 (Honkola) (Kaiv.rek.nro. 2830/1.) Lohja Oy Ab: Peura 2 (Honkola) (Kaiv.rek.nro. 2860/1.) Lohja Oy Ab: Peura 3 (Honkola) (Kaiv.rek.nro. 2860/2.) Lohja Oy Ab: Peura 4 (Honkola) (Kaiv.rek.nro. 2860/3.) Lohja Oy Ab: Peura 5 (Honkola) (Kaiv.rek.nro. 2860/4.) Outokumpu Oy: Murronkulma (Kaiv.rek.nro. 3411/1.) Outokumpu Oy: Leppämäki (Kaiv.rek.nro. 3723/1.) Outokumpu Oy: Honkola 1 (Kaiv.rek.nro. 3757/1.) Outokumpu Oy: Honkola 2 (Kaiv.rek.nro. 3757/2.) Outokumpu Oy: Seppälä (Kaiv.rek.nro. 3915/1.) Pauli, Leila: Torikan nikkeli (Kaiv.rek.nro. 5486/1.)

31 60459 LIITE 2 Tilaus Leveänkannonmaan moreeninäytteenottopisteet Geologian Tutkimuskeskus Kemian laboratorio Tunnus x-koord. y-koord. Ktl Lajite Otin Näytetunnus Lab.nro M MR CC M MRP N M MR CC M MRP N M MR CC M MRP N M MR CC M MRP N M MR CC M MRP N M MR CC M MRP N M MR CC M MRP N M MR CC M MRP N M MR CC M MRP N M HK CC M HKP N M MR CC M MRP N M MR CC M MRP N M MR CC M MRP N M MR CC M MRP N M MR CC M MRP N M MR CC M MRP N M MR CC M MRP N M MR CC M MRP N M MR CC M MRP N M MR CC M MRP N M MR CC M MRP N M MR CC M MRP N M MR CC M RP N M MR CC M MRP N M MR CC M MRP N M MR CC M MRP N M MR CC M MRP N M MR CC M MRP N M HK CC M HKP N M SI CC M SIP N M SA CC M SAP N M SA CC M SAP N M SA CC M SAP N M MR CC M MRP N M MR CC M MRP N M MR CC M MRP N M MR CC M MRP N M MR CC M MRP N M MR CC M MRP N M MR CC M MRP N M MR CC M MRP N M MR CC M MRP N M MR CC M MRP N M MR CC M MRP N M MR CC M MRP N M SI CC M SIP N M HK CC M HKP N M MR CC M MRP N M MR CC M MRP N

32 60459 LIITE 2 Tunnus x-koord. y-koord. Ktl Lajite Otin Näytetunnus Lab.nro M MR CC M MRP N M MR CC M MRP N M MR CC M MRP N M MR CC M MRP N M MR CC M MRP N M MR CC M MRP N M MR CC M MRP N M MR CC M MRP N M MR CC M MRP N M SA CC M SAP N M MR CC M MRP N M MR CC M MRP N M MR CC M MRP N M MR CC M MRP N M HK CC M HKP N M MR CC M MRP N M MR CC M MRP N M MR CC M MRP N M MR CC M MRP N M MR CC M MRP N M MR CC M MRP N M MR CC M MRP N M MR CC M MRP N M MR CC M MRP N M MR CC M MRP N M SI CC M SIP N M RM CC M RMP N M MR CC M MRP N M HK CC M HKP N M MR CC M MRP N M MR CC M MRP N

33 Ruokosuo LIITE 3 Iskuporanäytteenotto, kalliomurskenäytteet (B-näyte) Urjala Ruokosuo, A Moreeni (näytea) / KAMU-näytteenotto (näyte B) GM-50 Vuosi Pistenro Näyte Syvyys X Y Maalaji Maannos Näyte_nro Lab_nro Kenttä_nro dm A MR C A L B A MR C A L B A HK C A L B A MR C A A MR C A L B A MR C A L B A TU C A L B A TU C A L B A MR C A L B A MR C A L B A MR C A L B A MR C A L B A MR C A L B A MR C A L B A HK C A L B A MR C A L B A MR C A A HK C A L B A MR C A L B A SA C A L B A HK C A L B A MR C A L B A MR C A L B A MR C A L B A MR C A A MR C A L B A MR C A L B A MR C A L B A MR C A L B A MR C A L B A MR C A L B A MR C A L B A MR C A L B A MR C A L B 16

34 Ruokosuo LIITE 4 Iskuporanäytteenotto, moreeninäytteet (A-näyte) Urjala Ruokosuo, A Moreeni (näytea) / KAMU-näytteenotto (näyte B) GM-50 Vuosi Pistenro Näyte Syvyys X Y Maalaji Maannos Näyte_nro Lab_nro Kenttä_nro dm A MR C A L A A MR C A L A A H K C A L A A MR C A L A A MR C A L A A MR C A L A A MR C A L A A MR C A L A A MR C A L A A MR C A L A A MR C A L A A MR C A L A A HK C A L A A MR C A E A A MR C A L A A HK C A L A A MR C A L A A SA C A L A A HK C A L A A MR C A L A A MR C A L A A MR C A L A A MR C A L A A MR C A L A A MR C A L A A MR C A L A A MR C A L A A MR C A L A A MR C A L A A MR C A L A A MR C A L A A MR C A L A 16

35 LIITE 5 Ruokosuon kairanreiät Kohde Ktl Rnro X Y Korkeus Suunta Kaltevuus Maaporaus Loppusyvyys Ruokosuo R Ruokosuo R Ruokosuo R Ruokosuo R Ruokosuo R Ruokosuo R Ruokosuo R Yhteensä

36 LIITE 6 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Markku Tiainen SYVÄKAIRAUSRAPORTTI M 52/2114/99/R Kunta/Kohde URJALA / Ruokosuo Karttalehti A x : y : z : Aika 5/1999 Suunta o Lähtökaltevuus KALTEVUUSTIEDOT 0.00 m o m o Alasyvyys m Kivilajiseloste MAATA PYROKSENIITTI, vihertävä, keski-/karkearakeinen Tumma, oliviinipitoinen (pienet tummat täplät) PYROKSENIITTI, vaalea, keski-/karkearakeinen FeK-rakeita PYROKSENIITTI, vihertävä, karkearakeinen Pienitäpläistä oliviinia PYROKSENIITTI, vaalea Hieman ruhjeinen PYROKSENIITTI, vihertävä Tummia ja vaaleahkoja osueita. Pienirakeista, tummatäpläistä oliviinia. Paikoin lähes peridotiittia. FeK-läiskiä ja -rakeita PERIDOTIITTI, hyvin tumma Karkeita pyrokseeneja. 1-2 mm mustia täpliä (serpentiiniytynyt oliviini). Lopussa vaaleatäpläinen. FeK-rakeita, paikoin heikko pirote PYROKSENIITTI, vaalea Muuttunut. Paikoin ruhjeinen PERIDOTIITTI, tumma, vihertävä Vaalealaikkuinen. Paikoin heikko FeK-pirote PYROKSENIITTI, vaalea Paikoin ruhjeinen. Tummien, serpentiiniytyneiden oliviinirakeiden määrä kasvaa > PERIDOTIITTI, keski-/karkearakeinen Oliviinin raekoko noin 2-3 mm. Tummatäpläinen.

37 PERIDOTIITTI, karkearakeinen Oliviinin raekoko noin 5 mm, pyrokseenin noin 1 cm. Tummatäpläinen PYROKSENIITTI, vaalea GRAUVAKKALIUSKE Hiekkaiset kerrokset m. Peliittiset kerrokset l-3 m. Isokliinisesti poimuttunut, mm. TOP:n suunta vaihtelee. Reikä R349 loppu m Raportoinut Markku Tiainen <

38 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Markku Tiainen SYVÄKAIRAUSRAPORTTI M 52/2114/99/R Kunta/Kohde URJALA / Ruokosuo Karttalehti A x : y : z : Aika 5/1999 Suunta o Lähtökaltevuus KALTEVUUSTIEDOT 0.00 m o m o o Alasyvyys m Kivilajiseloste MAATA PYROKSENIITTI, vaalea Paikoin ruhjeinen. Harvakseen tummia serpentiini(?)täpliä PYROKSENIITTI, vaalea Homogeeninen PYROKSENIITTI, vihertävä, karkearakeinen Oliviinitäpliä PYROKSENIITTI, vaalea Homogeeninen. Ruhjeinen PERIDOTIITTI, tumma, vihertävä Tummenee -> m. FeK-rakeita PYROKSENIITTI, vaalea Homogeeninen PERIDOTIITTI, tumma, vihertävä FeK-rakeita PYROKSENIITTI, vaalea Paikoin homogeeninen. Paikoin runsaasti oliviinirakeita ( ) PERIDOTIITTI, tummahko, vihertävä, keski-/karkearakeinen FeK-rakeita PYROKSENIITTI, karkea/keskirakeinen Paikoin lähes peridotiittia. Karkearakeinen. Muuttuu noin 1 m kontaktista keskirakeiseksi. FeK-rakeita, paikoin heikko pirote GRAUVAKKALIUSKE Hiekkavaltainen karsi- ja granaattipitoinen horisontti TOP -> reiän alku. Reikä R350 loppu m Raportoinut Markku Tiainen

39 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Markku Tiainen Kunta/Kohde URJALA / Ruokosuo SYVÄKAIRAUSRAPORTTI M 52/2114/99/R Karttalehti A x : y : z : Aika 5/1999 Suunta o Lähtökaltevuus KALTEVUUSTIEDOT 0.00 m o m o Alasyvyys m Kivilajiseloste MAATA PYROKSENIITTI, vihertävä Oliviinipitoinen PYROKSENIITTI, vaalea, karkearakeinen Kumulaatti PYROKSENIITTI Ruhjeinen PYROKSENIITTI, vaalea, karkearakeinen Paikoin pienirakeista oliviinia PYROKSENIITTI, vaalea Pienirakeisen oliviinin määrä kasvaa. FeK-rakeita PERIDOTIITTI (- Oliviinipitoinen pyrokseniitti.) PYROKSENIITTI, vaalea, karkearakeinen Hyvin karkearakeinen (2-3 cm). Harvakseen tummia pyrokseeniläiskiä PERIDOTIITTI FeK-rakeita PYROKSENIITTI, vaalea PERIDOTIITTI FeK-rakeita PERIDOTIITTI Tummia 2-3 cm pyrokseenirakeita PYROKSENIITTI

40 PERIDOTIITTI, tumma PERIDOTIITTI, tumma, vihertävä Muuttunut? FeK-rakeita PERIDOTIITTI, tumma Lopussa karkea pyrokseenikumulaatti PERIDOTIITTI, keskirakeinen Oliviinin raekoko 3-5 mm. Mustapilkkuinen PYROKSENIITTI, vaaleahko, hieno/keskirakeinen Kontaktikivi GRAUVAKKALIUSKE Reikä R351 loppu m Raportoinut Markku Tiainen 0<

41 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Markku Tiainen Kunta/Kohde URJALA / Ruokosuo SYVÄKAIRAUSRAPORTTI M 52/2114/99/R Karttalehti A x : y : z : Aika 5/1999 Suunta o Lähtökaltevuus KALTEVUUSTIEDOT 0.00 m o m o Alasyvyys m Kivilajiseloste MAATA GRAUVAKKALIUSKE Hiekkainen GRAUVAKKALIUSKE Migmatiittinen. (Peliitti.) GRAUVAKKALIUSKE Migmatiittinen, hiekkainen - peliittinen, ruhjeinen APLIITTIGRANIITTI, vaalea, punertava Reikä R352 loppu m Ruhjeinen kivi, ei päässyt läpi. Raportoinut Markku Tiainen 9=

42 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Markku Tiainen Kunta/Kohde URJALA / Ruokosuo SYVÄKAIRAUSRAPORTTI M 52/2114/99/R Karttalehti A x : y : z : Aika 5/1999 Suunta o Lähtökaltevuus KALTEVUUSTIEDOT 0.00 m o m o Alasyvyys m Kivilajiseloste MAATA GRAUVAKKALIUSKE PYROKSENIITTI Kontaktikivi. Muuttunut, liuskeinen, ruhjeinen APLIITTIGRANIITTI PYROKSENIIITTI Muuttunut, liuskeinen, ruhjeinen PYROKSENIITTI, vihertävä, keski-/karkearakeinen Oliviinipitoinen. Vaihettuu vaaleaksi, karkearakeiseksi pyrokseniitiksi PYROKSENIITTI, vaalea, karkearakeinen KVARTSI-MAASÄLPÄPEGMATIITTI Ruhjeinen PYROKSENIITTI, vaalea, karkearakeinen Heikko FeK-pirote PERIDOTIITTI, vihertävä, keski-/karkearakeinen (- Oliviinipitoinen pyrokseniitti.) FeK-rakeita SERPENTINIITTI, vaalea->tummanvihreä Ruhjeinen PYROKSENIITTI, vaaleanvihertävä Oliviinipitoinen. FeK-rakeita PERIDOTIITTI, tumma Vaaleahkoja osueita. FeK-rakeita PERIDOTIITTI, tumma FeK-rakeita.

43 PYROKSENIITTI, karkearakeinen Hyvin karkearakeinen (2-3 cm). FeK-rakeita PERIDOTIITTI, tumma FeK-rakeita PYROKSENIITTI Oliviinipitoinen pyrokseniitti PERIDOTIITTI PYROKSENIITTI GRAUVAKKALIUSKE PYROKSENIITTI Oliviinipitoinen pyrokseniitti - peridotiitti GRAUVAKKALIUSKE Reikä R353 loppu m Raportoinut Markku Tiainen 1<

44 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Markku Tiainen SYVÄKAIRAUSRAPORTTI M 52/2114/99/R Kunta/Kohde URJALA / Ruokosuo Karttalehti A x : y : z : Aika 5/1999 Suunta o Lähtökaltevuus o KALTEVUUSTIEDOT 0.00 m o m o Alasyvyys m Kivilajiseloste MAATA GRAUVAKKALIUSKE Hiekkavaltaista. Peliittinen horisontti KIILLEGNEISSI Migmatiittiutunut grauvakkaliuske GRAUVAKKALIUSKE Hiekkainen. Kvartsi-maasälpäjuoni GRAUVAKKALIUSKE Hiekka - peliitti. Migmatiittiutunut APLIITTIGRANIITTI GRAUVAKKALIUSKE Hiekkainen DIORIITTI, hienorakeinen Reikä R354 loppu m Raportoinut Markku Tiainen <

45 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Markku Tiainen SYVÄKAIRAUSRAPORTTI M 52/2114/99/R Kunta/Kohde URJALA / Ruokosuo Karttalehti A x : y : z : Aika 5/1999 Suunta o Lähtökaltevuus o KALTEVUUSTIEDOT 0.00 m o m o Alasyvyys m Kivilajiseloste MAATA PERIDOTIITTI, tumma, vihertävä, keski-/karkearakeinen FeK-rakeita PYROKSENIITTI, vaalea Apliittijuoni PERIDOTIITTI, tumma Vihertäviä, vaaleita täpliä. FeK-rakeita PYROKSENIITTI, vaalea, karkearakeinen Tummat täplät muuttuneita PERIDOTIITTI, keski-/karkearakeinen Tummatäpläinen. Karkeaa oliviinia 1-5 mm PYROKSENIITTI, keski-/karkearakeinen GRAUVAKKALIUSKE Reikä R355 loppu m Reikä aloitettu uudestaan uudesta reiästä. Raportoinut Markku Tiainen

46

47

48