Tiikerillä on kaksi silmää. Alle 3 vuotiaiden lasten huomion kiinnittäminen

Transkriptio

1 VARHAISKASVATUS TÄNÄÄN. Suomen Varhaiskasvatus ry:n verkkolehti Huhtikuu 2011 (s ) Tiikerillä on kaksi silmää. Alle 3 vuotiaiden lasten huomion kiinnittäminen Anne Sorariutta Veera oli eläintarhaleikissä eläintenhoitaja ja asetti eläimet riviin siten, että emo ja poikaset olivat vierekkäin. Veera antoi kullekin eläimelle yhtä monta banaania ja kukkaa. Veera ulkoilutti eläimiä lastenhuoneen maton värikkäitä raitoja pitkin ja eläimet kävivät uimassa sinisissä raidoissa. Vuorokaudenajat vaihtuivat leikissä. Veera katseli mielellään ikkunalaudalla olevia kukkia ja olohuoneen kukkataulua, koska ne olivat kauniita asioita. Veera oli kiinnostunut äidin tavaroista kuten mittanauhasta ja käsilaukusta. Lapsi on luonteeltaan aktiivinen ympäristönsä tutkija ja tekee tarkkoja havaintoja jo syntymästään lähtien. Lapsen havaitseminen on valikoivaa, joten on luonnollista, että lapset tuntevat kiinnostusta eri asioita kohtaan. (Neisser 1976; Piaget 1988; Ruff & Rothbar 1996.) Herääkin kysymys, mihin pienet lapset kiinnittävät huomiota ja onko olemassa kaikille lapsille yhteisiä huomion kiinnittämisen kohteita. Tutkin pro gradu tutkielmassani, mihin asioihin alle 3- vuotiaat lapset kiinnittivät huomiota ja minkälaisia kehityksellisiä ja yksilöllisiä eroja lasten välillä oli huomion kiinnittämisen kohteissa, määrässä ja ilmaisemisessa. Erityisesti tutkin lasten spontaania huomion kiinnittämistä verrattuna muihin ympäristön kohteisiin. Jos lapsi tutkii ympäristöään aktiivisesti ja tekee runsaasti havaintoja, kiinnittääkö hän silloin huomiota myös? Suomessa on tehty luvulla merkittävää tutkimustyötä liittyen lasten varhaisiin matemaattisiin taitoihin. Suomalaiset tutkijat Minna Hannula ja Erno Lehtinen (2005) ovat tutkimuksissaan tunnistaneet uuden matemaattisen ajattelun valmiuden alle kouluikäisillä lapsilla: Spontaneus Focusing On Numerocity (SFON) on lapsen taipumus kiinnittää huomiota. Tutkimuksissa on havaittu, että jo 3- vuotiaiden lasten SFON- taipumusten välillä on merkittäviä eroja ja että se selittää ainakin osittain lasten

2 14 välisiä eroja matemaattisten taitojen kehittymisessä. Aino Mattinen (2006) on tutkinut mahdollisuuksia tukea 3- vuotiaiden lasten spontaania huomion kiinnittämistä osana päiväkodissa toteutettavaa varhaiskasvatusta. Mattinen korostaa tutkimuksessaan aikuisen ja lapsen välistä vuorovaikutusta, joka mahdollistaa lapsen spontaanin huomion kiinnittämisen ohjaamisen ja SFON- taipumuksen voimistumisen. SFON- taipumuksen tukemisen kannalta on merkityksellistä tietää, liittyykö voimakas SFON- taipumus lapsen aktiiviseen havaintotoimintaan, jolloin lapsen SFON- taipumuksen kehittymistä olisi mahdollista tukea kannustamalla ja ohjaamalla lasta tutkimaan ympäristöään ja tekemään havaintoja paitsi kohteiden lukumääräisyydestä myös kohteiden muista ominaisuuksista. Tutkin lapsen huomion kiinnittämistä päiväkodin eri konteksteissa saadakseni selville, onko jokin tilanne otollisempi alle 3- vuotiaan lapsen huomion kiinnittämiselle kuin jokin toinen, ja mikä merkitys sosiaalisella vuorovaikutuksella on huomion kiinnittämisessä. Tutkimuksessa saatiin vahvistusta aikaisemmille tutkimustuloksille varhaiskasvattajan mahdollisuuksista tukea lasten SFON- taipumusta ja yleensä lasten havaintokyvyn kehitystä. Tutkimukseen osallistui alle 3- vuotiaiden lasten turkulainen päiväkotiryhmä, jossa oli 11 lasta. Tutkimusmenetelminä käytettiin observointia lapsiryhmässä ja lasten kotona, tutkijan ohjaamia leikkejä ja lasten vanhemmille ja henkilökunnalle suunnattua kyselyä. Spontaanin huomion kiinnittämisen kohteet Kaikki tutkimusryhmän 1-3 vuotiaat lapset kiinnittivät huomiota omaan itseensä, omaan toimintaansa, henkilökohtaisiin tavaroihinsa ja muihin henkilökohtaisiin asioihin. Mitä nuorempi lapsi oli, sitä enemmän hän teki havaintoja häntä itseään läheisesti koskevista ja hänelle merkityksellisistä asioista. Lapset kiinnittivät huomiota toisiinsa ja etenkin toistensa itkuun. Lapset tunnistivat toiset samaan ryhmään kuuluvat lapset ja heidän vanhempansa. Lasten vapaassa leikissä näkyi nuorempien ja vanhempien lasten välillä kehityksellinen ero siten, että nuoremmat alle 2- vuotiaat lapset leikkivät yksin, kun taas vanhemmat lapset hakeutuivat leikkimään toistensa läheisyyteen ja 2,5- vuotiaat lapset leikkivät yhteistä kotileikkiä. Kaikki lapset kiinnittivät huomiota vieraisiin aikuisiin ja ryhmän omien aikuisten toimintaan. Lapset kiinnittivät huomiota omaan sukupuoleensa ja 2- vuotiaat lapset kiinnittivät huomiota sukupuoleen myös kuvissa ja leikkiessään nukeilla, ihmishahmoilla tai eläimillä. Lapset leikkivät usein ja monenlaisilla leikkivälineillä perheleikkiä, jossa perhesuhteilla oli merkittävä rooli. Kaikki lapset kiinnittivät runsaasti huomiota eläimiin sekä luonnossa, kuvissa että leikeissä. Yli 2- vuotiaita lapsia kiinnosti eläinten ihmistä muistuttavat piirteet. Lasten suosituimmat leikkivälineet olivat eläimet, autot ja rakenteluvälineet. Alle 2- vuotiaita lapsia kiinnosti erityisesti toisen lapsen kädessä oleva leikkiväline. Lapset kiinnittivät huomiota leikkivälineen väriin, kokoon ja sen toimintamahdollisuuksiin. Yli 2- vuotiaita 14

3 15 kiinnosti aitoja asioita muistuttavat välineet ja rakenteluvälineet. Useat lapsista olivat kiinnostuneita erityisen pienistä esineistä ja niiden piiloon menemisestä leikin aikana. Tutkiessani lasten huomion kiinnittämistä väriin, kokoon ja lukumäärään sain tutkimustulokseksi, että lapset kiinnittivät eniten huomiota väriin. Nuorimmat lapset kiinnittivät huomiota vain väriin, mikäli kokoero oli suhteellisen pieni, 2- vuotiaat lapset kiinnittivät huomiota väriin ja kokoon ja 2,5- vuotiaat lisäksi lukumäärään. Vertaillessani lasten huomion kiinnittämistä tuttuja esineitä muistuttaviin ja eläin- ja lapsiaiheisiin kuviin sain tutkimustulokseksi, että neljästä 2,5- vuotiaasta lapsesta kolme kiinnitti eniten huomiota tuttuihin esineisiin ja yksi lapsista eläimiin. Toimintaympäristössään nuoremmat lapset kiinnittivät huomiota leikkivälineisiin ja niiden sijaintiin, omiin askarteluihinsa kuvataululla, eläimiin ja ulkona luontoon. Ryhmän 2- vuotiaat lapset kiinnittivät huomiota lisäksi liikuntavälineisiin, sääntöihin ja vaaroihin ja kuvataulun kaikkiin kuviin. Kolme 2,5- vuotiasta lasta osasi kulkea päiväkotiin tiettyjen työkoneiden ja hiekkakasojen perusteella. Nuoremmat lapset eivät kiinnittäneet huomiota ajankulkuun, kun taas 2- vuotiaat lapset ennakoivat päivän tapahtumia tutun päiväjärjestyksen mukaisesti. Yksi 2,5 - vuotiaista lapsista kiinnitti huomiota vuorokauden- ja vuodenaikoihin sekä laski öitä tiettyyn viikonpäivään asti. Taulukoon 1 on luokiteltu lasten huomion kiinnittämisen kohteet. Taulukosta nähdään vuotiaiden lasten kehitykselliset erot verrattuina 2,5 - vuotiaisiin lapsiin ja lasten huomion kiinnittämisen yksilölliset erot. Vaikka toisiinsa verrattujen lasten ikäerot ovat pieniä, voidaan huomion kiinnittämisessä kohteisiin nähdä merkittävää kehitystä siten, että iän karttuessa lapsen havainnoista tulee tarkempia ja ne yleistyvät. Taulukossa esitetään, mihin asioihin kaikki 1 2- vuotiaat lapset kiinnittivät huomiota, mihin asioihin 2,5 - vuotiaat lapset kiinnittivät lisäksi huomiota (kehitykselliset erot) ja 2,5- vuotiaiden lasten yksilöllisiä huomion kiinnittämisen kohteita (yksilölliset erot). TAULUKKO 1 Yksi kaksi ja puolivuotiaiden lasten huomion kiinnittämisen kohteet ja lasten väliset kehitykselliset ja yksilölliset erot huomion kiinnittämisen kohde LAPSI ITSE vuotiaat oma nimi kuultuna oma sukupuoli oma vartalo, kädet, jalat omat vaatteet, jalkineet henkilökohtaiset tavarat oma ruoka- ja lepopaikka oma ruoka 2,5- vuotiaat oma nimi kirjoitettuna tutussa paikassa silmät, korvat, hampaat ruuan nimet oma toiminta toisten kanssa yksilölliset erot 2,5 - vuotiaat oma nimi kirjoitettuna ei- tutuissakin paikoissa 15

4 16 TOISET LAPSET oma toiminta nimi itku ryhmään kuuluvat lapset toisen lapsen kädessä oleva leikkiväline lapsiaiheiset kuvat vanhemmat ja sisarukset itkun syy lapsen poissaolo toisen lapsen toiminta ja leikkiminen vierekkäin lapsiaiheiset tarinat puhe sanonnat mielenkiinnon kohteet havainnot IHMISET tutun ja vieraan ihmisen erottaminen sukupuoli perhesuhteet aikuisen asusteet vauvat ELÄIMET lemmikki-, koti- ja villieläimet eläinten ihmistä muistuttavat piirteet häntä pienet yksityiskohdat LEIKKIVÄLINEET suurikokoiset kirkkaanväriset toisen lapsen kädessä oleva pienikokoiset rakenteluvälineet toiminnalliset tarinoihin liittyvät aitoja asioita muistuttavat kirjat muumit piilossa olevat asiat perheenjäsenet palapelit VÄRI JA KOKO kirkkaat värit koko värien nimet kokoerot kaikkien värien nimeäminen LUKUMÄÄRÄ JA MERKIT _ lukumäärä kirjain- ja numeromerkit FYYSINEN YMPÄRISTÖ leikkivälineet vesi, hiekka, lumi, sade eläimet omat piirustukset kuvataululla liikuntavälineet liikuntamahdollisuu det säännöt ja vaarat kuvataulun kaikki kuvat autonmerkit, työkoneet koti- päiväkoti- reitti äidin tavarat valo ja pimeä mattojen ja huonekalujen käyttö leikissä AJANKULKU - ennakointi, päiväjärjestys vuorokaudenajat, vuodenajat Lasten huomion kiinnittämisen kohteissa ja tavassa oli yksilöllisiä ja sukupuoleen liittyviä eroja. Tytöt leikkivät enemmän kotileikkiä kuin pojat ja pojat enemmän autoleikkiä kuin tytöt. Sekä tytöt että pojat leikkivät eläimillä, mutta tyttöjen leikki oli hoivaavaa ja poikien taistelevaa. Venla ja Veera kiinnittivät huomattavasti enemmän huomiota toisten lasten toimintaan kuin Veeti ja Ville, jotka kiinnittivät enemmän huomiota aikuisten ja toistensa toimintaan. Veera kiinnitti enemmän kuin muut lapset 16

5 17 huomiota äitiin, vauvoihin ja hoitamiseen, koska vauvan syntyminen oli ajankohtainen asia. Veera kiinnitti eniten huomiota luontoon liittyviin asioihin, kun taas pojat kiinnittivät huomiota autoihin ja liikennemerkkeihin. Ville oli erityisen kiinnostunut säännöistä, hän kiinnitti huomiota sanontoihin ja lauloi lauluja. Veetiä kiinnosti pikkutavarat ja piilossa olevat sekä koloihin mahtuvat asiat. Veera kiinnitti eniten huomiota kirjaimiin, numeromerkkeihin, muotoihin ja. Yksilöllinen huomion kiinnittäminen näyttää liittyvän sukupuoleen, kotiin hankittuihin leikkivälineisiin, aikaisempiin leikkikokemuksiin, ajankohtaisiin asioihin ja perheen yhteisiin mielenkiinnon kohteisiin. Spontaani huomion Tutkimuksessa haluttiin erityisesti selvittää alle 3- vuotiaiden lasten spontaania huomion kiinnittämistä. Taulukossa 2 on kuvattu tutkimusryhmän 2,5- vuotiaiden lasten varhaiset matemaattiset taidot ja lasten välisiä yksilöllisiä eroja. Kaikki lapset käyttivät subitisaatiotaitoaan ja kiinnittivät spontaanisti huomiota. Lasten välillä oli eroja huomion kiinnittämisen määrässä, tarkkuudessa ja siinä, millaisessa kontekstissa huomion kiinnittämistä tapahtui eniten. Venla kiinnitti huomiota vain ohjatuissa leikeissä ja kuvataululla, kun taas Veera kiinnitti huomiota kaikissa eri tilanteissa. Lasten välillä oli selkeitä eroja myös varhaisissa matemaattisissa taidoissa. Mitä enemmän lapsi kiinnitti spontaanisti huomiota, sitä kehittyneemmät olivat hänen matemaattiset taitonsa. Tutkimustulos tukee aikaisempien tutkimusten tuloksia (Hannula & Lehtinen 2005). Kaikki lapset luettelivat lukujonoa ja käyttivät määrää ilmaisevia sanoja sekä lukusanoja. Veera kiinnitti huomiota numeromerkkeihin. Sosiaalinen vuorovaikutus lähikehityksen vyöhykkeellä ja jaettu havainnointi voimistivat merkittävästi lasten SFON- taipumusta ja varhaisten matemaattisten taitojen kehittymistä tutkimusjakson aikana kuten Mattisen (2006) tutkimuksessakin todettiin. Lapset kiinnittivät etenkin tutkijan ohjaamissa leikeissä paljon huomiota toistensa tekemiin havaintoihin ja oppivat seuratessaan ja imitoidessaan toistensa toimintaa ja huomion kiinnittämistä. 17

6 18 TAULUKKO 2 Kaksi ja puolivuotiaiden lasten varhaiset matemaattiset taidot ja lasten väliset yksilölliset erot kotileikki VENLA VEERA VEETI VILLE kiinnittäminen, subitisaatio, subitisaatio, subitisaatio omenaleikki subitisaatio subitisaatio subitisaatio subitisaatio tonttu- korttileikki pupuleikki hyppely- leikki subitisaatio subitisaatio laski 1-3 tonttua ei tarkkoja ei tarkkoja lukumäärähavaintoja ei tarkkoja lukumäärähavaintoja tarkka kuulohavainto lukumäärästä 1 ja sen toistaminen taputtamalla tarkka havainto lukumäärästä 3 ja sen toistaminen hyppimällä ei tarkkoja lukumäärähavaintoja hyppyjen laskeminen 1-7, subitisaatio lukumäärähavaintoja palloleikki subitisaatio subitisaatio subitisaatio subitisaatio nalleleikki kuutio- tornileikki eläinkuva- leikki kirjan luku vapaa leikki kuvataulu tarkkoja lukumäärähavaintoja 4/11 16 spontaania lukumäärähavaintoa tarkka lukualue 1-4 lukujono 1-6 määrää ilmaisevia sanoja lukusanat 1-7, 10 (3 leikkikertaa) ei huomion kiinnittämistä ei huomion kiinnittämistä ei huomion kiinnittämistä kiinnittäminen arkitilanteet ei huomion kiinnittämistä koti- observointi tarkkoja lukumäärähavaintoja 1/3 22 spontaania lukumäärähavaintoa tarkka lukualue 1-5 lukujono 1-7 yksi yhteen - vastaavuus määrää ilmaisevia sanoja lukusanat 1-7, 10 numeromerkit 1-5 (3 leikkikertaa) laski 4 sammakkoa numeromerkit 1-4 tarkka lukualue 1-5 lukujono 1-5 pukeutumistilanteessa tarkka lukualue 1-5 lukujono 1-10 yhteen- ja vähennyslasku luvuilla 1-3 numeromerkit 1-5 parien ja jonojen muodostus tarkkoja lukumäärähavaintoja 4/7 19 spontaania lukumäärähavaintoa tarkka lukualue 1-7 lukujono 1-7 yksi yhteen - vastaavuus määrää ilmaisevia sanoja lukusanat 1-7, 10 (4 leikkikertaa) ei huomion kiinnittämistä lukujono 1-13 parien ja jonon muodostamista pukeutumistilanteessa tarkka lukualue 1-5 lukujono 1-13 parien ja jonojen muodostus tarkka kuulohavainto lukumäärästä 1 ja sen toistaminen taputtamalla lukujen luettelua tarkkoja lukumäärähavaintoja 7/9 23 spontaania lukumäärähavaintoa tarkka lukualue 1-5 lukujono 1-7 yksi yhteen - vastaavuus määrää ilmaisevia sanoja lukusanat 1-7, 10 (4 leikkikertaa) laski 2 karhua parien ja jonon muodostamista ruokailussa parien ja jonon muodostus 18

7 19 Lapset kiinnittivät kuutiotornileikissä huomiota sellaisiin lukumäärään liittyviin asioihin, joihin tutkija ei ollut heitä kuutioihin tutustuttaessaan ohjannut kuten valaan hampaisiin, puuttuviin rumpukapuloihin, tiikerin silmiin ja lentokoneen ikkunoihin. Lasten väliset erot SFON- taipumuksen voimakkuudessa ja varhaisissa matemaattisissa taidoissa pienenivät verrattain lyhyessä ajassa. Kontekstin merkitys spontaanissa huomion kiinnittämisessä Lasten spontaania huomion kiinnittämistä tukevia konteksteja olivat pienet 2-4 lapsen ryhmät ja aikuisen väliset vuorovaikutustilanteet, joissa toimintamuotona oli leikki (ks. kuvio). Mitä tutummaksi leikki ja leikkivälineet tulivat, sitä enemmän lapset tekivät havaintoja ja havainnot tarkentuivat. Lapset kiinnittivät yhä enemmän huomiota ja muihin yksityiskohtiin. Leikin toistuessa lapset ilmaisivat huomioitaan rohkeammin ja olivat kiinnostuneempia myös toisten lasten tekemistä havainnoista. Lapset ilmaisivat havaitsemistaan katsomalla huomionsa kohdetta, osoittamalla sitä sormella tai kädellä ja puhumalla siitä. Leikkikertojen karttuessa lasten puhe ja etenkin selittävä puhe lisääntyi. Eniten lisääntyivät aran ja hiljaisen lapsen havainnot ja niiden ilmaiseminen. Lapset ilmaisivat leikin aikana myös mielihyvän tunteita taputtamalla käsiään ja nauramalla. Leikki huomionkohteet monipuolisia monipuolisia määrä paljon erittäin paljon ilmaiseminen vähän paljon erittäin paljon Ei vuorovaikutusta aikuisen kanssa Vuorovaikutus aikuisen kanssa huomionkohteet yksipuolisia yksipuolisia määrä erittäin vähän vähän ilmaiseminen erittäin vähän vähän Arkiset tilanteet KUVIO Yksi kaksi ja puolivuotiaiden lasten kiinnittäminen eri konteksteissa 19

8 20 Jaettu havainnointi ja sosiaalinen vuorovaikutus aikuisen ja toisten lasten kanssa sekä toimiminen lähikehityksen vyöhykkeellä tukivat lapsen huomion kiinnittämistä ja havaintotoiminnan kehittymistä kuten teoreettinen viitekehyskin antoi odottaa (Gauvain 2001; Gibson & Pick 2000; Rogoff 1984; Vygotsky 1978). Toiminnan leikinomaisuus, toiminnallisuus ja sosiaalinen vuorovaikutus motivoivat lapsia. Lapsen kotitausta havaittiin havaintokyvyn kehittymisen kannalta merkitykselliseksi siten, että mielenkiinnon kohteet olivat usein perheenjäsenille yhteisiä. Lasten huomion kiinnittämistä eivät tukeneet kontekstit, joissa ei ollut lapsen ja aikuisen välistä vuorovaikutusta kuten lasten vapaa leikki ja päiväkodin arkiset tilanteet. Pohdintaa Pienet lapset toistavat samaa leikkiä samoilla leikkivälineillä, mutta ovat kiinnostuneita myös uusien leikkivälineiden toimintamahdollisuuksista. On siis tärkeää, että lapsella on mahdollisuus sekä hänelle tutun leikkivälineen sekä uusien leikkivälineiden kanssa toimimiseen. Leikkivälineiden tulisi olla erivärisiä, erikokoisia ja monipuolisia siten, että lapsi voi niiden kanssa toimiessaan liikkua, tutkia, käyttää useita aisteja, järjestää, luokitella ja kiinnittää huomiota lukumääräisyyteen. Lapset kiinnittävät huomiota leikkivälineen sijaintiin voidakseen valikoida ja leikkiä itseään kiinnostavaa leikkiä, joten leikkivälineiden sijaintia ei tulisi muuttaa. Lapset imitoivat vapaassa leikissä todellisia tapahtumia, jonka vuoksi lapsille tulee tarjota leikkivälineiksi oikeitakin välineitä ja varusteita kuten esimerkiksi astioita ja roolivaatteita. Lasten mahdollisuudesta perheleikkiin voidaan huolehtia tarjoamalla lapsille leikkivälineiksi eläin- ja ihmishahmoja, joista lapsi voi muodostaa perheitä. Pienet 1-3- vuotiaat lapset ovat erityisen kiinnostuneita eläinhahmoista, mikä kannattaa huomioida leikkivälineitä hankittaessa. Lasten kiinnostus samaa leikkivälinettä kohtaan antaa aihetta miettiä, olisiko samoja välineitä hyvä olla useita; toisaalta leikkiväline voi olla kiinnostava vain silloin, kun se on toisen lapsen kädessä. Observoinnin perusteella voidaan päätellä, että 1-3- vuotiaan lapsen huomion kiinnittämiseksi visuaaliseen ympäristöön tarvitaan lapsen ja aikuisen jaettua havainnointia. Kuvien ja esineiden pelkkä asettaminen esille ei riitä, vaan lasta on ohjattava kiinnittämään niihin huomiota. Aiheiden valinnassa on tärkeää tiedostaa lasten huomion kiinnittäminen väreihin ja heille tuttuihin asioihin. Lasten pyrkimyksestä tutkia ja käyttää kaikkia aistejaan voidaan päätellä, että fyysisessä ympäristössä kuvia tärkeämpiä ovat käsin kosketeltavat esineet. Lasten kiinnostus luonnon ilmiöitä kohtaan osoittaa, miten tärkeää lasten on ulkoilla erilaisissa maastoissa ja säätiloissa. Leikkitilassa lasten korkeudella oleva ikkuna lisää lapsen mahdollisuuksia kiinnittää huomiota ulkomaailmaan. Päiväkotireitin muistaminen työkoneiden ja hiekkakasojen perusteella osoittaa 2,5- vuotiaan lapsen huomion kiinnittymistä oleellisiin asioihin ja kykyä tehdä tarkkoja havaintoja. Tärkeänä tutkimustuloksena 20

9 21 voidaan pitää jo 1- vuotiaan lapsen huomion kiinnittämistä arkirutiineihin ja aikuisten toimintaan sekä kotona että päiväkodissa. Päivittäisten perustoimintojen toistuminen samankaltaisina päivästä toiseen on lapselle tärkeää samoin kuin aikuisten yhdenmukainen ja ennustettavissa oleva toiminta päivän eri tilanteissa. On tärkeää löytää keinoja aktivoida lapsen havaintotoimintaa ja siten tukea myös lapsen taipumusta kiinnittää spontaanisti huomiota tärkeisiin kohteisiin, niiden joukossa myös. Tutkimus vahvistaa Mattisen (2006) tutkimustulosta, jonka mukaan varhaiskasvattajilla on mahdollisuus ohjata ja innostaa lapsia kiinnittämään ympäristössään huomiota. Tämän tutkimuksen merkittävin tulos on, että SFON- taipumuksen kehittymiseen voidaan vaikuttaa myös aktivoimalla lapsen havaintokykyä ja tukemalla lapsen spontaania huomion kiinnittämistä yleensä ympäristöön. Varhaiskasvattajan on mahdollista observoinnin avulla löytää ne lapset, joiden kiinnittäminen on vähäisempää ja SFON- taipumus heikompi. Tutkimus on merkittävä myös siksi, että tutkimustulokset koskettavat nuorempia lapsia kuin aiemmin tehdyt tutkimukset ja antavaa siten tietoa lapsen varhaisimmista havaintotoiminnoista.. Tutkimuksen tuloksia voidaan hyödyntää lasten havaintokyvyn ja varhaisten matemaattisten taitojen kehittämisessä käytännön kasvatustyössä. Osallistumalla lapsen havaintotoimintaan ja toimimalla lapsen lähikehityksen vyöhykkeellä kasvattaja voi innostaa lasta huomion kiinnittämiseen. Lasten kiinnittäminen tulee mieltää osaksi aikuisen ja lapsen sosiaalista vuorovaikutusta eikä opetettavaksi taidoksi. Voidakseen jakaa pienen lapsen havainnot aikuisen on asetuttava lapsen tasolle ja osallistuttava lapsen ajatteluun ja mielikuviin. Tämä edellyttää ammattimaisesti toimivissa päiväkodeissa paneutumista lasten ikätasoon, lasten omiin leikki- ideoihin ja mielenkiinnon kohteisiin ja sopivien leikkivälineiden hankkimista. Lasten havaintokyvyn tukemisessa voi käyttää hyväksi 1-3- vuotiaiden lasten kiinnostusta erityisesti väreihin. Eriväriset ja värikkäät leikkivälineet kiinnittävät lapsen huomion ja niiden avulla voidaan ohjata lasten huomiota. Lasten spontaani leikki, jossa he järjestelevät ja luokittelevat värin mukaan esimerkiksi autoja tai rakennuspalikoita ja asettelevat niitä pareiksi ja riviin on oiva tilaisuus kiinnittää lasten huomio myös. Samoin lasten kiinnostusta ihmis- ja eläinhahmoihin sekä erityisen pieniin ja piilotettaviin esineisiin voi soveltaa siten, että leikeissä mahdollistuu spontaani huomion kiinnittäminen. Kotileikin oikeita välineitä muistuttavat välineet innostavat lapsia leikkimään ja kiinnittämään spontaanisti huomiota väreihin, kokoon ja. Pienen lapsen kiinnostuksen keskittyminen häneen itseensä antaa aihetta muistuttaa mieliin jo hieman unohdetut sylittelyleikit, joissa lapsi ja aikuinen sylikkäin loruttelevat milloin sormia, milloin varpaita kosketellen. Lapsen havaintokyvyn ja myös leikin kehityksen kannalta on tärkeää, että lapselle suodaan rauhallinen, virikkeellinen leikkiympäristö, jossa hänellä on mahdollisuus myös yksinleikkiin, ennen kuin lapsen 21

10 22 kiinnostus yhteisleikkiin toisten lasten kanssa herää. Aikuisen mahdollisuus jaettuun havainnointiin ja sosiaaliseen vuorovaikutukseen kunkin lapsen kanssa on vähäinen lapsiryhmässä, jossa on kaksitoista alle kolmevuotiasta lasta. Lapsen toimiminen lähikehityksen vyöhykkeellä toisen, edistyneemmän lapsen kanssa on mahdollista, mutta lasten väliset taitoerot ovat pieniä, jos ryhmän kaikki lapset ovat alle 3- vuotiaita. Herääkin ajatus lapsiryhmien muodostamisesta siten, että lasten väliset ikäerot olisivat suuremmat, mutta lapsiryhmän koko säilyisi samana (12). Lapset voisivat toimia toistensa havaintojen jakajina ja innostajina ja oppia myös matkimalla toisiaan. Vuorovaikutuksen lisääminen vanhempien lasten kanssa mahdollistaisi nuorempien lasten toimimisen lähikehityksen vyöhykkeellä. Aikuisten mahdollisuudet jaettuun havainnointiin esimerkiksi pukeutumistilanteissa lisääntyvät, kun vanhemmat lapset pukeutuvat omatoimisesti. Pienten lasten kiinnostus toisen lapsen kädessä olevaa leikkivälinettä kohtaan ja siitä aiheutuva mielipaha vähenee, kun lapset ovat kehitystasonsa vuoksi kiinnostuneita erilaista leikkivälineistä ja leikeistä. Eri- ikäisistä lapsista muodostunut lapsiryhmä on kasvattajalle haasteellinen, sillä se edellyttää laajaa tietämystä alle kouluikäisen lapsen kehityksen eri osa- alueiden kehitysvaiheista, niiden liittymisestä toisiinsa ja tiedon soveltamista käytännön työssä. Suomalaisessa päivähoidossa vallitseva perinne sijoittaa alle 3- vuotiaat lapset omaksi ryhmäkseen ei ole lapsen havaintokyvyn kehityksen kannalta paras vaihtoehto. Pienten lasten havaintokyvyn ja varhaisten matemaattisten taitojen kehitys tapahtuu sosiaalisessa vuorovaikutuksessa ja etenkin leikissä. Alle 3- vuotiaiden lasten spontaanin huomion kiinnittämisen tukeminen edellyttää varhaiskasvattajalta paneutumista pienten lasten ajatteluun ja toimintaan, asettumista lasten tasolle ja aitoa mielenkiinnon osoittamista lapsen havaintoja kohtaan. Aikuinenkin voi nähdä, että tiikerillä on kaksi silmää. Lähteet Gauvain, M The Social Context of Cognitive Development. New York: The Guildford Press. Gibson, E.A. & Pick, A.D An Ecological Approach to Perceptual Learning and Development. New York: Oxford University Press. Hannula, M.M Spontaneous focusing on numerocity in the development of early mathematical skills. Turun yliopisto. Annales Universitatis Turkuensis. Serie B,

11 23 Hannula, M.M. & Lehtinen, E Spontaneous focusing on numerocity and mathematical skills in young children. Learning and Instruction, 15, Mattinen, A Huomio. Tutkimus 3- vuotiaiden lasten matemaattisten taitojen tukemisesta päiväkodissa. Turun yliopiston julkaisuja. Sarja c, 247. Väitöskirja. Neisser, U Cognition and reality. Principles and implications of cognitive psychology. San Francisco: W.H.Freeman and Vompany. Rogoff, B Introduction: Thinking and Learning in Social Context. Teoksessa B. Rogoff, J. Lave (toim.) Everyday Cognition: Its Development in Social Context. Cambridge, MA, London: Harvard University Press, 1-8. Ruff, H. & Rothbart, M Attention in early development. Themes and Variations. New York: Oxford University Press. Vygotsky, L. S Mind in society: The development of higher psychological processes. M. Cole, V. John- Steriner, S. Scribner & E. Souberman (Englanninkielinen toim.) Cambridge, MA: Harvard University Press. VARHAISKASVATUS TÄNÄÄN verkkolehden sivut osoitteessa 23