Yhteistyö on voimaa! Yhteistyö on voimaa. Sisällys. Sivu 1/30 Virikemateriaalia lastenkirjaan Yhteistyö on voimaa!

Transkriptio

1 Sivu 1/30 Virikemateriaalia lastenkirjaan Yhteistyö on voimaa! Yhteistyö on voimaa! Sisällys 2 Esipuhe 3 Kirja minusta! 9 Hengittäminen vahvistaa! 11 Näytä minulle, miten sinä voit! 13 Roolileikkiä eläinhahmoilla 15 Havaintoleikkejä kaikilla viidellä aistilla ja erilaisuuden kokemus 24 Yhteistyö on voimaa! näytelmä Kaikki leikki- ja työskentelyvirikkeet: Brigitte Weninger Kuvitus: Eve Tharlet Työskentelyyn liittyvät piirrokset: Brigitte Weninger Ulkoasu: Minna Vatja Saksankielisestä alkutekstistä Einer für alle Alle für einen suomentanut Heli von Bruun

2 Sivu 2/30 Esipuhe Ihmisluonteessa on voimakkaana toive olla merkittävä Tämä suuren filosofin ja kasvatustieteilijän John Deweyn ( ) ajatus ei viittaa pyrkimykseen saavuttaa menestystä ja kuuluisuutta, vaan jokaisen ihmisen syvään kaipuuseen tulla koko olemuksellaan vastaanotetuksi ja nähdyksi. Tämä harras toive ei ole vain niin sanottujen terveiden ihmisten sydämessä, vaan myös niiden, jotka elävät jonkin fyysisen puutteen rajoittamina ja joita siitä syystä kutsutaan vammaisiksi. Luokittelut vammaisiin ja ei-vammaisiin ovat aina tuntuneet minusta vääriltä ja harhaan johtavilta. Olen syvästi tietoinen siitä, että meillä kaikilla on vammoja ja heikkouksia, mutta myös aivan erityisiä vahvuuksia ja kykyjä. Kirjallamme Yhteistyö on voimaa! ja siihen liittyvällä virikemateriaalilla haluamme välittää lapsille kaksi tärkeää elämäntaitoon liittyvää asiaa. Ensinnäkin on kyse siitä, että he oppivat tuntemaan itsensä ruumiinsa, tunteensa, vahvuutensa, heikkoutensa ja mahdollisuutensa ja siten vähä vähältä kehittyvät itseensä ja elämään luottaviksi ihmisiksi. Toinen painopiste on lasten sosiaalisissa taidoissa ja heidän kyvyssään ottaa huomioon toisten ihmisten tunteet ja tarpeet, ratkaista ongelmia, löytää ystäviä ja kokea yhteisyyttä. Niistä yhdessä syntyy sitten jotain tärkeää: kyky ottaa vastaan kasvatusta, joka ei ole vain tietämistä ja osaamista vaan myös sydämen sivistystä. Kasvatustieteilijä Christa Preissing sanoo asian näin: Kasvatus on omaksumiseen perustuvaa toimintaa, jonka avulla ihminen luo kuvan maailmasta ja hahmottaa sitä." Olemme hyvin tietoisia siitä, että tämä on monipuolinen ja pitkä prosessi ja että me emme voi yhdellä lastenkirjalla saada ihmeitä aikaan. Me tiedämme kuitenkin myös, että monet vanhemmat, kasvattajat ja terapeutit etsivät yhä uudelleen keinoja tukea lapsia jokapäiväisessä keskinäisessä kanssakäymisessä ja välittää heille kokemusta siitä, että vain yhdessä me olemme todella vahvoja. Niinpä haluamme ainakin pienenä alkusysäyksenä yrittää vaikuttaa siihen, että lastemme tulevaisuus olisi onnellinen ja sosiaalisesti tasapainoinen ja toivomme, että monet muut aivan erityiset ihmiset liittyvät joukkoon: Yhteistyö on voimaa! Brigitte Weninger

3 Sivu 3/30 Leikki- ja oppimisvirike 1 Kirja minusta! Jotta ihminen voi saavuttaa aidon itsetuntemuksen, hänen on ensin pohdittava omaa identiteettiään: Kuka minä oikeastaan olen? Millainen minä olen? Missä olen erityisen hyvä, mitä taas en oikein osaa? Mihin haluaisin mennä? Ketkä ovat ystäviäni? Kuka tai mikä voi tukea tai estää minua matkani varrella? Hemmo Hiiri tietää jo paljon kaikenlaista lähtiessään maailmalle. Kirja minusta! tukee kaikenikäisiä lapsia (ja myös aikuisia) heidän vaikeassa tehtävässään oppia tuntemaan itsensä. Kokonaisuus tulee aina toteuttaa yksilöllisesti ja ikätason mukaisesti. Ihannetapauksessa se kasvaa lapsen mukana ja dokumentoi pitkän aikavälin mukanaan tuomaa henkilökohtaista kehitystä. Sen vuoksi seuraavassa onkin vain muutamia perusehdotuksia Minä-kirjan tekemiseen, sillä mielikuvitus ja luovuus eivät tunne rajoja. Näitä tarvitaan: monta tyhjää A4-kokoista paperiarkkia (värit oman maun mukaan mieluiten iloisen kirjavia!) värikyniä mahdollisesti valokuvia keräilykansio Vanhempien tai opettajien tulisi toistuvasti pohtia yhdessä lasten kanssa, mitä Minä-kirjaan otetaan mukaan. Uusien merkintöjen tekemiseen voivat olla sysäyksenä syntymäpäivät tai muut vuosipäivät, uuden päiväkoti- tai kouluvuoden alkaminen tai jokin tietty teema, joka on juuri ajankohtainen, esimerkiksi:

4 Sivu 4/30 Leikki- ja oppimisvirike 1 Tämä olen MINÄ! Minun nimeni: Miksi vanhempani antoivat minulle juuri tämän nimen? Mikä nimeni olisi ollut, jos olisin syntynyt pojaksi/tytöksi? Merkitseekö etunimeni tai sukunimeni jotain erityistä? Onko minulla lempinimeä tai hellittelynimeä? Miten ystäväni nimittävät minua? Jos saisin itse valita itselleni nimen, se olisi Muita ehdotuksia: Valmistetaan nimikilpi tai niminappi. Painetaan, piirretään tai ommellaan T-paitaan oma lempinimi. Syntymäaika ja -paikka: Liittyykö syntymääni jokin erityinen tarina? Kuinka mones lapsi olin? Missä ja miten vanhempani silloin asuivat? Millainen olin vauvana? (Mahd. valokuvia ja piirroksia.) Tällaiselta minä näytän: Pituus, hiusten väri, silmien väri, erityisiä tuntomerkkejä (mahd. valokuvia tai piirustuksia), painetaan sormen-, käden- ja jalanjälkiä. Muita ehdotuksia: Piirretään omakuvat luonnollisessa koossa: Kukin vuorollaan asettuu suurelle käärepaperiarkille, toiset piirtävät ääriviivat paperille (erilaiset asennot mahdollisia!), väritetään vesiväreillä, ripustetaan kuvat ryhmätilan koristeiksi. Valmistetaan kaksoisolento: Omat lempivaatteet täytetään tyynyillä ja liitetään hakaneuloilla yhteen, puetaan kengät jalkaan, tehdään hiukset villalangasta tai kreppipaperista, maalataan kasvot paperille ja kiinnitetään päähän. Otetaan valokuva. Perheeni ja minä: Keitä siihen kuuluu? Nimemme sukunimi ja kaikkien etunimet (mahd. valokuva tai piirros). Onko perheemme asunut aina täällä vai olemmeko muuttaneet tänne jostakin? Muita ehdotuksia: Piirretään sukupuu (vanhemmat, sisarukset, isovanhemmat, isoisovanhemmat, tädit, sedät, enot). Syntymäajat ja mahdolliset kuolinajat sekä kaupunki ja maa, jossa he asuvat tai ovat asuneet. Ystäväni ja minä: Ketkä ovat sydänystäviäni? (Korkeintaan viisi nimi, ikä, ulkonäkö. Mahd. valokuvia, piirroksia.) Mistä ominaisuuksista pidän heissä eniten? Miksi he pitävät minusta? Mikä hyvä ystävä oikeastaan on? Mitä ystävykset voivat tehdä yhdessä?

5 sivu 5/30 Leikki- ja oppimisvirike 1 Mitä voi tehdä, kun tulee riitaa? Kotini: Missä minä asun? (Osoite, tietoja kaupungista, asuinkorttelista). Kuinka monta huonetta meillä on? (Pohjapiirros?) Mikä on lempihuoneeni, ja mikä siinä on minulle mieluisin esine? Miksi? (Mahd. valokuva, piirros.) Ympäristöni/luonto: Missä on lempipaikkani? Miksi? Millaiselta näyttävät lempipuuni, lempikukkani (joko todellinen tai kuviteltu)? Millaisessa ympäristössä asuisin mieluimmin? Muita ehdotuksia: Unelmakaupunkini. Unelmasaareni piirroksena tai kollaasina. Soveltuu myös ryhmätyöskentelyyn. Ammatit: Millaisia ammatteja vanhemmillani/isovanhemmillani on? Ovatko he niihin tyytyväisiä? Miksi he ovat valinneet ammattinsa? Mitä ammatteja/keitä ihmisiä ihailen erityisesti? Miksi? Mikä on minun unelma-ammattini? Mikä siinä ammatissa miellyttää minua erityisesti? Mitä kaikkea minun on vielä opittava, jotta olisin siinä oikein hyvä? Lapset pitävät myös mielikuvituskysymyksistä, esimerkiksi: Jos voisin muuttua eläimeksi, olisin mielelläni.. koska Jos voisin muuttaa myös perheenjäseneni/ystäväni eläimiksi, mitä he olisivat? Tämä on ehdottomasti piirrettävä!

6 Sivu 6/30 Leikki- ja oppimisvirike 1 Jos saisin kolme toivomusta, toivoisin Jos saisin olla päivän presidenttinä/kuninkaana/kuningattarena, minä Tunteille pitää luonnollisesti myös antaa kylliksi tilaa. Yksi sivu voisi näyttää esimerkiksi tällaiselta: Tulen iloiseksi, kun Minä tulen vihaiseksi, kun Minua surettaa, kun Minua alkaa väsyttää, kun Minä äkämystyn, kun

7 Sivu 7/30 Leikki- ja oppimisvirike 1 Minua pelottaa, kun Minä iloitsen valtavasti Ja vielä olisi paljon, paljon muuta pohdittavaa! Jokaista kysymystä voi käsitellä omalla sivullaan (tai jopa useilla sivuilla), jotka sitten kootaan kansioon. Näin jokainen oppii vähitellen tuntemaan itseään yhä paremmin. Tärkeitä vihjeitä vanhemmille/opettajille: On hyvin tärkeää, että Minä-kirjan tekemiseen varataan riittävästi aikaa. Kutakin osa-aluetta tulee työstää aina uudelleen. Lapsilta ei missään nimessä saa vaatia liikaa. Pienet lapset piirtävät tai maalaavat ajatuksiaan, vanhemmat lapset voivat kirjoittaa niitä. Korjausten tekeminen tai sivujen lisääminen on myös sallittua, jos aiemmat ajatukset eivät jonkin ajan kuluttua enää pidä paikkaansa. Lapsen niin toivoessa vanhemmat tai opettajat voivat antaa apuaan, mutta kaikki arvosteleminen on ehdottomasti kiellettyä! Missään tapauksessa Minä-kirjoille ei saa antaa arvosanoja. Kirja minusta on lapsen ehdotonta yksityisomaisuutta. Sitä tulee kohdella yhtä luottamuksellisesti kuin päiväkirjaa. Silloin tällöin voidaan tietysti tehdä myös ryhmätyötä, jolloin kukin lapsi valmistaa oman sivunsa ja näyttää sen toisille tai ripustaa luokan seinälle. On kuitenkin myös asioita, jotka he pitävät mieluimmin vain itsellään. Tätä toivetta tulee aina kunnioittaa.

8 Sivu 8/30 Leikki- ja oppimisvirike 2 Hengittäminen vahvistaa! Jokaisessa meistä on kokonainen varasto myönteisiä ja parantavia voimavaroja. Hemmo Hiiri on jo oivaltanut, mistä elämässä on kysymys: Kompastumisia sattuu, kun etsii jotain uutta. Kunhan vain en jää maahan makaamaan. Silloin en ainakaan pääse minnekään enkä löydä mitään. Kun haluamme saada myönteisiä voimavarojamme käyttöömme, hengittäminen voi auttaa riippumatta siitä, olemmeko tupsahtaneet nenällemme aivan konkreettisesti vai vain henkisesti. Tämä yksinkertainen harjoitus auttaa jokaista lasta (ja aikuista) vaikuttamaan ruumiiseensa mielensä voimalla eräänlaisen itsehypnoosin kautta ja opettaa häntä rentoutumaan niin, että sekä hänen ruumiinsa että mielensä tervehtyy nopeasti ja lyhyessä ajassa. Samalla hän kykenee luopumaan voi minua raukkaa -asenteesta, tuntee olevansa aktiivinen ja pystyvänsä vaikuttamaan asioihin. Tästä tunteesta saa ammennetuksi uusia voimia ja entistä vahvempaa omanarvontuntoa. Näitä tarvitaan: haluttaessa CD-levy, jolla on hiljaista rentoutusmusiikkia mukava tuoli tai makuualusta/peitto Asetutaan istumaan tai makaamaan mukavasti. Haluttaessa laitetaan hiljaista musiikkia soimaan. Aikuinen antaa ohjeet. Kun harjoitus on toistettu useaan kertaan, jokainen voi tehdä voimavaraharjoituksen yksin. Jokaisen lausutun/ajatellun lauseen jälkeen seuraa pieni tauko (T). Sulje silmäsi. Voit myös halutessasi peittää silmät käsilläsi. Hengitä hitaasti sisään (T) ja ulos (T) ja sisään (T) ja ulos (T). Valitse mielessäsi jokin kaunis väri (T). Väri, joka auttaa sinua tänään ja tervehdyttää taas kaiken (T). Ilma, jota hengität sisään, on sen väristä (T). Sinä hengität syvään sisään ja väri virtaa läpi koko ruumiisi (T). Voit myös lähettää värin johonkin tiettyyn kohtaan ruumiissasi (T). Kenties jossakin kohtaa ruumistasi on piilossa kipua tai ärtymystä (T). Ne ovat aivan toisen värisiä. Siitä sinä tunnistat ne (T). Katso niitä tarkkaan! (T) Kun hengität syvään ulos, sinä puhallat kaiken pahan pois itsestäsi (T). Hengitä hyvää, parantavaa väriä sisään (T) ja lähetä kaikki paha pois (T). Hengitä syvään ja hitaasti sisään (T) ja ulos (T) ja sisään (T) ja ulos (T). Jokainen hengenveto tekee sinusta terveen ja vahvan (T). Laske nyt hitaasti kolmeen ja avaa silmäsi. Venyttele ja kiskottele niin kuin aamuisin herätessäsi. Nyt tunnet olosi todella hyväksi Vihje I: Jotkut lapset haluavat voimavara-harjoituksen päätteeksi kertoa kokemuksestaan ja väristään tai maalata tai piirtää siitä kuvan. Ketään ei kuitenkaan pidä pakottaa siihen, eikä töitä tai mielleyhtymiä tule arvioida. Toiset lapset taas liikkuvat tai peuhaavat mielellään harjoituksen jälkeen.

9 Sivu 10/30 Leikki- ja oppimisvirike 3 Näytä minulle, miten sinä voit! Tunteiden ja mielialojen havaitseminen Me puramme tunteitamme erilaisten aistihavaintojen ja tapahtumien kautta, mutta ne itse ovat näkymättömiä ja tulevat usein ilmi vain erilaisina ilmeinä ja eleinä. Siksi niitä ei ole lainkaan helppo tunnistaa sen enempää itsessämme kuin toisissakaan. Mielialojen ja tunteiden oikein lukemisen ja tulkitsemisen kyky on kuitenkin perustavanlaatuinen taito keskinäisessä kanssakäymisessämme niin perheessä kuin kaikenlaisissa ryhmissäkin. Seuraavat harjoitukset auttavat leikin varjolla parantamaan itse kunkin kykyä eläytyä toisten ihmisten asemaan. Lapset saavat samalla kokea, miten kuulovammainen hahmottaa maailmaa. Näitä tarvitaan: neliön muotoinen paperiarkki, noin 12 x 12 cm kuvakirja Yhteistyö on voimaa! lasten sakset tunne-kortteja kirjoitusvälineitä/värikyniä Tunteet kehyksissä : paperiarkki taitetaan kahtia, keskeltä leikataan pala irti niin että syntyy noin 2 cm leveät taulunkehykset. Haluttaessa ne voidaan maalata. Luetaan jälleen yhdessä kirja Yhteistyö on voimaa! ja tutkitaan kehysten avulla eläinhahmojen kasvot tarkkaan. Mitä viiden ystävyksen ilmeistä ja ruumiinkielestä voi lukea? Kaikkia lasten huomioita ja mielleyhtymiä kuunnellaan ja kunnioitetaan. Sinä olet peilini! Kaksi oppilasta (tai aikuinen ja lapsi) asettuvat seisomaan vastakkain ja kuvittelevat, että toinen heistä on peili. Peilin edessä seisoja tekee jonkin eleen tai ottaa kasvoilleen jonkin ilmeen. Peili yrittää jäljitellä mahdollisimman tarkoin. Molempien on tärkeää mukautua tarkoin toisiinsa vauhti ja vaikeusaste huomioon ottaen. Pienemmät lapset voivat tehdä helppoja liikkeitä (esimerkiksi raaputtaa päätään, kammata hiuksiaan, pestä hampaitaan) kun taas isommat voivat esittää erilaisia tunnetiloja. Tämän leikin aikana ei pidä puhua, jotta keskittyminen ei häiriinny.

10 Kun peili-leikkiä leikitään ryhmässä/luokassa, osa lapsista voi olla yleisönä ja arvailla lopuksi, mitä he ovat nähneet. Sivu 11/30 Leikki- ja oppimisvirike 3 Näytä minulle, miten sinä voit! Valmistetaan kortteja, joissa on erilaisia tunnetiloja ilmaisevia kasvoja. Kuvakehyksen avulla tarkastellaan erilaisia kasvoja ja keskustellaan niistä. Isommat lapset voivat keksiä sopivia adjektiiveja ja kirjoittaa niitä muistiin. Monesti yhdelle ja samalle tunteelle on useita eri ilmeitä ja sen lisäksi niihin liittyviä monenlaisia mielleyhtymiä. Sen jälkeen yksittäiset kortit voidaan leikata ja käyttää myöhemmin monenlaisissa peleissä ja leikeissä. Esimerkiksi: Minä näytän sinulle, miten minä voin! Ennen kaikkea pienemmät lapset tai sellaiset, jotka eivät vielä hallitse kieltä, voivat korttien avulla ilmaista sanoitta sen, miltä heistä juuri nyt tuntuu. Keksitään tarinoita Yhden tai useamman kortin avulla on helppo luoda tarinoita. Tunne-muistipeli Kun kortteja valmistetaan kahdet kappaleet, niillä voidaan pelata muistipeliä. Korttiparin saa kuitenkin omakseen vasta kun tunnistaa ja osaa nimetä siinä kuvatun tunteen. Todelliset tunteet Myöhemmin voidaan tunne-korteilla käsitellä myös sitä, kuinka useat ihmiset eivät voi tai halua näyttää todellisia tunteitaan. Siinä auttaa pienten tarinoiden kertominen, esimerkiksi: Kerran Hemmo Hiiri halusi mennä uimaan. Oli kaunis päivä. Silloin jokin kopautti yhtäkkiä sitä päähän. Pieni myyrätyttö sanoi: Voi, en ollenkaan nähnyt sinua! Ja Hemmo vastasi: Ei se haittaa. Lapset voivat luonnollisesti valmistaa myös itse omat tunne-kortit, joihin he kuvaavat erilaisia lastenkasvoja. Peili on silloin hyvä apukeino. Lapsi katsoo peiliin, aktivoi haluamansa tunteen ja yrittää sitten piirtää siihen liittyvän ilmeen.

11 Sivu 12/30 Leikki- ja oppimisvirike 4 Roolileikkejä eläinhahmoilla Luovuus on sitä, että kykenee aiemmin omaksumansa tiedon pohjalta saamaan aikaan jotain uutta. Tämä koskee niin koko kuvataiteen alaa kuin kielellisiä prosesseja ja erilaisten ongelmien yllättäviä ratkaisujakin. Luova ajattelu ja tekeminen synnyttää syvää iloa. Ihminen kokee, että hän pystyy itse synnyttämään jotain uutta. Kun lapsen tai oppilaan annetaan yhä uudelleen valmistaa omia luomuksiaan sen sijaan että hän vain täyttää ennalta tehtyjä kaavioita, hänen koko persoonallisuutensa kasvaa ja kehittyy. Huomautus: Tämä leikki sopii toteutettavaksi yhtä hyvin yhden lapsen kuin koko ryhmän/luokan kanssa. Osana koulutyötä siitä voi myös kehittyä eri oppiaineita yhdistävä projekti. Näitä tarvitaan: ohutta kartonkia terävät sakset värejä hahmojen värittämiseen haluttaessa vesivärejä sormi-jalkoihin tarvittaessa liimaa ja erilaisia materiaaleja kuten sulkia, nappeja, huopakankaan palasia, villalankaa, tilkkuja valmiiden hahmojen täydentämiseen muuta: pyyhkeitä, rasioita, luonnonmateriaaleja Esivalmisteluja: Tarkastellaan yhdessä kirjaa Yhteistyö on voimaa!. Tällä kertaa kiinnitetään huomiota ennen kaikkea itse eläinhahmoihin, niiden ulkonäköön, käyttäytymiseen ja elintapoihin. Missä ja miten sammakko, hiiri, siili, lintu ja myyrä elävät? Mitä ne käyttävät ravintonaan? Mitkä erityisominaisuudet varmistavat niiden selviytymisen luonnossa? Mikä tai kuka voi olla niille uhkana ja vaarantaa niiden hengen? Näihin ja muihin kysymyksiin voidaan etsiä vastauksia lapsille tarkoitetuista tietokirjoista ja sanakirjoista sekä käyttää Internetiä. Vastaukset kirjoitetaan tai vaikkapa piirretään muistiin. Jos vain on mahdollista, eläimiä tulisi tarkkailla niiden luonnollisessa tai luontoa jäljittelevässä ympäristössä. On suurenmoinen elämys seurata esimerkiksi nuijapään kehittymistä sammakoksi. Siitä voi lasten iästä riippuen seurata yksinkertainen tai kattavampikin luonnontieteen oppitunti, joka valaisee erilaisia eläinlajeja ja niiden elinolosuhteita.

12 Yksinkertaisista perusmuodoista kehitellään kaikki eläinhahmot, jotka esiintyvät kirjassa Yhteistyö on voimaa!. Kukin hahmo koostuu ympyrästä tai soikiosta, jonka läpimitta on noin cm. Tämä peruskuvio piirretään ohuelle kartongille. Sen ei tarvitse olla millilleen oikeanlainen! Kuvioihin lisätään eläinten luonteenomaisia tunnusmerkkejä, esimerkiksi sammakon silmät, linnun siivet, hiiren korvat, siilin piikit, myyrän kuono jne. Mutta ei jalkoja! Sivu 13/30 Leikki- ja oppimisvirike 4 Eläinhahmot leikataan ääriviivoja pitkin ja niiden alaosaan puhkaistaan terävillä saksilla kaksi pientä reikää. Etu- ja keskisormi työnnetään reikiin ja niin hahmo voi lähteä juoksemaan. (Vihje: hahmosta tulee erityisen hauskan näköinen, jos sormi-jalat värjätään vesiväreillä.) Myös itse eläinhahmo väritetään joko värikynillä, väriliiduilla tai vesiväreillä. Haluttaessa eläimistä voidaan tehdä vielä elävämpiä, kun niihin liimataan sulkia, nappisilmiä, huopakangasnenä, villalankahäntä Vihje: Valmiita mallineita ei kannata käyttää. Mitä vapaammin lapset saavat luoda eläinhahmonsa, sitä omaperäisempiä ja kauniimpia niistä tulee. Muita ehdotuksia: Kun eläinhahmot on saatu valmiiksi, niitä säilytetään jonkin aikaa ryhmässä, jotta niitä voidaan käyttää erilaisissa roolileikeissä. Lapset voivat esimerkiksi näytellä kirjan Yhteistyö on voimaa! tapahtumia tai sitten keksiä omia tarinoitaan. Näytelmähahmojen esityksiä ja säilyttämistä varten mutta myös erilaisten roolileikkien lavasteiksi sopivat kulissit, jotka lapset voivat hyvin keksiä ja valmistaa itse. Esimerkiksi: värikkäitä pyyhkeitä, joista muotoillaan maisemia (sininen sammakkolampi, vihreä niitty, musta myyräkumpu, ruskea linnunpesä) maalattuja julisteita, joihin on kuvattu eläinten elinympäristöjä pahvilaatikoita, jotka väritetään ja koristellaan luonnonmateriaaleilla pieniksi näyttämöiksi Huomautus: Etenkin sellaiset lapset, jotka ovat vaikeassa elämänvaiheessa, innostuvat näistä roolileikeistä. Kun kaikki ongelmat ja ristiriidat etäännytetään eläinhahmojen tasolle, roolileikeillä voi olla spontaanisti parantavia ja vaikeuksia ratkovia vaikutuksia. Maallikon tulee kuitenkin välttää kaikenlaisia psykologisia tulkintoja. Tietoisesti terapeuttinen työskentely kuuluu aina ammattilaisille.

13 Sivu 14/30 Leikki- ja oppimisvirike 5 Havaintoleikkejä kaikilla viidellä aistilla ja erilaisuuden kokemus Aistinelimemme ja liikuntaelimistömme kuten koko ruumiimme on todella ihmeellinen taideteos. Syntymämme hetkestä alkaen ne viestittävät meille valtavan määrän tietoa ja elämyksiä, jotka värittävät koko maailmankuvaamme. Ruumis ja mieli toimivat useimmiten niin tehokkaasti, että me kiinnitämme niihin huomiota vasta silloin, kun ne jostain syystä eivät toimikaan moitteettomasti tai kun kohtaamme ympäristössämme jonkun, jonka on tultava toimeen väliaikaisen tai pysyvän vamman kanssa. Sen lisäksi, että seuraavat havaintoleikit ja aistiharjoitukset auttavat lapsia tunnistamaan ja tuntemaan itsenä paremmin, ne myös edistävät heidän kykyään eläytyä toisten ihmisten osaan. Kun lapset saavat leikin varjolla eläytyä vammaisten osaan, he oppivat ilman moralisoivaa sormella osoittamista suvaitsevammiksi ja ymmärtäväisemmiksi vammaisten ihmisten elämäntilannetta ja myös heidän suoriutumiskykyään kohtaan. Vihje vanhemmille ja opettajille: Kuten niin monien muidenkin asioiden suhteen pätee myös havaintoleikkeihin periaate: Vähemmän on enemmän. On paljon mielekkäämpää toistaa säännöllisesti joitakin huolella valittuja harjoituksia ja eläytyä niihin perin pohjin, kuin tarjota yhdellä kerralla liian monia virikkeitä, jotka vain nautitaan kertaalleen ja unohdetaan taas pian. Sen vuoksi tässä yhteydessä annetaan etusija harjoituksille, joihin tarvitaan vain vähän tai ei lainkaan tarvikkeita, niin että niitä voidaan käyttää ilman suuria valmisteluja perheen tai koulun arjessa. Koska saamme suurimman osan tiedostamme ympäröivästä maailmasta aistinelintemme kautta, saattaa olla, että lapset tuntevat itsensä äärimmäisen epävarmoiksi harjoituksissa, joissa jokin aisti on poissa käytöstä. Sellaisessa tapauksessa heitä ei missään nimessä pidä pakottaa tulemaan mukaan. Heille voi kuitenkin kertoa, että monilla ihmisillä ei ole muuta vaihtoehtoa kuin tulla toimeen vammansa kanssa ja löytää tiensä läpi elämän.

14 Sivu 15/30 Leikki- ja oppimisvirike Näkökyky/kokemus näkövammaisuudesta Pelkän katselemisen ja tietoisen näkemisen välillä on suuri ero. Nopeasti vaihtuvien kuvien maailmassa on kuitenkin yhä vaikeampaa ohjata lapsia keskittyneeseen tarkkailuun ja havainnointiin. Yksinkertainen väline tarkkaan näkemiseen ja havainnointiin ovat taulunkehykset (ks. myös virike 6) ja kamera. Oikeissa kehyksissä Näitä tarvitaan: ohutta kartonkia (A5-kokoa tai suurempi) viivoitin sakset tai tapettiveitsi värikyniä tai: taulunkehykset ilman lasia ja taustalevyä Kartonkiin leikataan saksilla tai tapettiveitsellä suuri ikkuna niin että syntyy vähintään 3 4 cm leveät kehykset. Kehykset voi värittää mielensä mukaan. Kun kehykset asetetaan kirjan sivulle, valokuvalle tai vastaavalle, huomio kiinnittyy vaistomaisesti kuvan keskellä oleviin yksityiskohtiin. Ulkona luonnossa käytetään suurempia kehyksiä luonnon tarkkailuun: Näitä tarvitaan: neljä suunnilleen saman pituista keppiä tai oksaa (vähintään 50 cm) lujaa narua sakset Ja näin se tehdään: Keppien päät asetetaan suoraan kulmaan toisiaan vasten ja sidotaan ristikkäin yhteen narulla niin että syntyy suurikokoiset kehykset.

15 Kehykset otetaan mukaan luontoon. Siellä kehykset voidaan asettaa niitylle, ripustaa puun oksaan tai muuten vain katsella niiden läpi kaunista maisemaa. Elävä kamera: Sivu 16/30 Leikki- ja oppimisvirike 5 Näitä tarvitaan: kaksi osallistujaa Ja näin se tehdään: Kamera sulkee silmänsä ja valokuvaaja taluttaa hänet varovasti jonkin tietyn esineen luo tai johonkin erityiseen paikkaan. Kun valokuvaaja nykäisee kameraansa kevyesti korvasta, linssi aukeaa ja elävä kamera yrittää muutaman sekunnin aikana tallentaa mahdollisimman monta yksityiskohtaa. Uusi nykäys sulkee linssin jälleen ja valokuvaaja taluttaa kameransa takaisin paikalleen. Nyt filmi kehitetään ja kamera kertoo tai piirtää näkemänsä. Sen jälkeen vaihdetaan rooleja. Muunnelmia: Isommat ja kokeneemmat kamerat voivat tietenkin ottaa ja tallentaa myös useampia kuvia. Monta kameraa ottaa kuvan samasta kohteesta eri näkökulmista. Syntyneet valokuvat kuvaillaan tai piirretään. Kokemus näkövammaisuudesta Näitä tarvitaan: kartonkia (ks. malli) mattapintaista muovikelmua (esimerkiksi läpinäkyvää tuorekelmua) liimaa sakset kuminauhaa Ja näin se tehdään: Kopioidaan tai jäljennetään silmälasit mallin mukaan ja leikataan irti. Linssien paikalle liimataan muovikelmua.

16 Kuminauha kiinnitetään silmälasikehyksiin ja vedetään pään ympäri. Epätarkkojen silmälasien tulee peittää hyvin myös sivuilta, jotta ei voida harjoittaa vilppiä. Kuka kykenee pitämään silmälaseja päässään jonkin aikaa ja suorittamaan aivan tavallisia arkipäiväisiä askareita? Esimerkiksi harjaamaan hampaansa, syömään, katsomaan televisiota, selviytymään yksinkertaisista keittiöaskareista (sytyttämään valon, ottamaan laatikosta veitsiä ja haarukoita, täyttämään vesilasin). Muunnelmia: Seuraavalla vaikeusasteella lapset voivat yrittää selviytyä samanlaisista toiminnoista sidotuin silmin (tumma liina hengitystiet pidettävä vapaina!). Ja miltä tuntuukaan viettää kokonainen tai puolikas oppitunti sokeana, kun täytyy osata ottaa tavaroita koululaukusta, löytää eväänsä tai kirjoittaa jotain. Miten tai minkä mukaan me orientoidumme? Sivu 17/30 Leikki- ja oppimisvirike Kuulo/kokemus kuulovammaisuudesta Kuulon suhteen pätee sama kuin näkemisen: on suuri ero pelkän kuulemisen ja tietoisen kuuntelemisen välillä. Lasten elämä rikastuu suuresti, jos he saavat oppia kuuntelemaan myös hentoja, hiljaisia ääniä tai heille annetaan tilaisuus kokea syvää hiljaisuutta. Jättiläiskorva Lapset istuvat avoimen ikkunan ääressä tai luonnon helmassa ja sulkevat silmänsä. He kuvittelevat, että heidän korvansa kasvaa jättiläiskorvaksi. Aluksi jättiläiskorva yrittää erottaa mahdollisimman monia ääniä mitä kaikkea onkaan kuultavissa? Muutaman minuutin kuluttua harjoitus keskeytetään ja nuoremmille lapsille esitetään kysymyksiä; isommat lapset voivat kirjoittaa luettelon kaikesta kuulemastaan ja vertailla niitä keskenään. Viheltävä suojelusenkeli Yksi lapsista sitoo silmänsä tummalla liinalla. Toinen, suojelusenkeli, kulkee hitaasti sokean edellä ja yrittää neuvoa hänelle tietä viheltämällä, laulamalla, tömisyttämällä jalkojaan, koputtelemalla jne. Mikäli mahdollista kumpikaan ei puhu mitään. Pienemmät lapset saavat laittaa kätensä suojelusenkelin olkapäälle. Sitten vaihdetaan rooleja. Kokemus kuulovammaisuudesta Näitä tarvitaan: korvatulpat (apteekista) mitään muita esineitä tai vanua ei pidä käyttää!

17 haluttaessa lisäksi paksu villamyssy Korvat suljetaan huolellisesti korvatulpilla ja korville vedetyllä villamyssyllä. Sitten yritetään tulla toimeen mykässä maailmassa. Kokeillaan aivan arkipäiväisiä tilanteita: Miltä tuntuu kun avaa radion tai television eikä kuule ääntäkään? Miltä tuntuu ulkona kadulla? Kumppani yrittää viestittää kuurolle pienen tehtävän, esimerkiksi: Sytytä valo! Ole kiltti ja tuo minulla haarukka! Miten hän saa itsensä ymmärretyksi? Sen jälkeen vaihdetaan rooleja. Sivu 18/30 Leikki- ja oppimisvirike Hajuaisti/makuaisti kokemus vajavuuksista Hajuaisti, joka liittyy läheisesti makuaistiin, on vanhin ja alkukantaisin aisti, joka kehittyi kauan ennen kuuloa ja näköä. Nykyaikana se näyttää menettäneen suuren osan elämää ylläpitävästä merkityksestään. Siitä huolimatta se välittää meille yhä vielä syvästi koskettavaa tietoa. Sellaiset puheenparret kuin haistaa palaneen käryä, omakehu haisee tai vaikkapa sanonta uutinen haiskahtaa perättömältä kuvaavat sitä elävästi. Haju-salapoliisit liikkeellä Salapoliisileikki sopii leikittäväksi sekä sisätiloissa että ulkona: sovitaan jokin tietty reitin pätkä, sitten kuljetaan sitä kymmenen askelta (tai enemmänkin). Pysähdytään ja vedetään nenän kautta ilmaa. Samalla käännellään hitaasti päätä. Halutessaan voi myös sulkea silmänsä. Paikan päällä tai myöhemmin keskustellaan siitä, millaisia tuoksuja on tuntenut. Kokemansa voi myös kirjoittaa. Kenellä on tarkoin hajuaisti? Kuka haluaa sitoa silmänsä ja antaa kuljettaa itseään ja yrittää hajun perusteella päätellä, missä huoneessa ollaan? Tuoksurasia Näitä tarvitaan: yksi tai useampia muovirasioita (pestäviä ja tiiviisti sulkeutuvia) selkeästi tuoksuvia aineita valinnan mukaan, esimerkiksi pihkaa, kanelinkuorta, appelsiininkuorta, saippuaa, purukumia, leipää Varoitus: Missään nimessä ei pidä käyttää syövyttäviä aineita eikä jauheita, jotka voivat mennä henkeen (esimerkiksi kahvinpavut ovat sallittuja, jauhettu suodatinkahvi ei).

18 Tuoksurasia avataan ja sen sisältöä haistellaan varovasti. Mitä tämä tuoksu tuo mieleen? (Esimerkiksi joulun, kahvihetken isoäidin luona.) Mielleyhtymät ja tunteet, joita tuoksut herättävät, ovat tärkeämpiä kuin aineen tarkka kuvailu. Kuka osaa kertoa tai kirjoittaa lisäksi pienen tarinan? Muunnelmia: Pikkuhiljaa kootaan pieni tuoksukokoelma. Kun täytetään aina kaksi rasiaa samalla tuoksulla, saadaan tuoksu-muistipeli. (Korkeintaan kuudesta kahdeksaan paria.) Sivu 19/30 Leikki- ja oppimisvirike 5 Makuaistiharjoituksia Näitä tarvitaan: lautasia ja vateja lasten iästä riippuen kolmesta korkeintaan kymmeneen makunäytettä valinnan mukaan (esimerkiksi hedelmiä, vihanneksia, leipää, suklaata, voita, marmeladia). Myös juomat sopivat hyvin (kolmesta korkeintaan kuuteen, esimerkiksi vettä, maitoa, limonadia, mehua, keittoa). Silmät suljetaan ja sidotaan. Kumppani asettaa varovasti pienen makunäytteen maistelijan kielelle. Juomia otetaan mehupillillä. Makunäytettä pidetään suussa muutaman sekunnin ajan, pureskellaan huolellisesti, maistellaan tietoisesti. Mitä se tuo mieleen? Vihje: Pienemmät lapset kykenevät huonosti ilmaisemaan vaikutelmiaan sanallisesti. Heitä voi auttaa kyselemällä. Onko se makeaa vai suolaista? Milloin sitä syödään? Ei haittaa, vaikkei osaisikaan arvata jotain oikein. Tärkeää sitä vastoin on se, onko makupala maistunut hyvältä! Isommat lapset ovat yleensä jo kykeneviä erittelemään kokemustaan tarkemmin. Kokemus haju- ja makuaistin puutteellisuudesta Tavallinen nuha tukkoisine nenineen riittää riistämään meiltä hajuaistin, makuaistin ja ruokahalun. Saman saa aikaan pitämällä nenästään kiinni. Varoitus: Nenään ei missään nimessä saa työntää minkäänlaisia esineitä eikä vanua! Erilaisia makuja maistellaan ensin tavallisesti ja sitten pidellen nenäänsä. Mihin ero perustuu? Kummalla tavalla aistii enemmän makuja?

19 Sivu 20/30 Leikki- ja oppimisvirike Kosketus/liikkuminen kokemus rajoitteista Iho on suurin aistinelimemme, joka välittää meille lukemattoman määrän tärkeää tietoa ja reagoi tarkoituksenmukaisesti vähäisimpäänkin muutokseen. Siihen liittyy läheisesti asento- ja liikeaisti, joka antaa meille tietoa asemastamme tilassa ja koordinoi kaikkia liikkeitämme. Me huomaamme erityisen herkästi kaikki näihin aistikokemuksiin liittyvät vajavaisuudet. Juuri siksi lasten tulisi saada kosketella ja liikkua mahdollisimman monipuolisesti. Säkki täynnä salaisuuksia Näitä tarvitaan: kangaspussi (esimerkiksi ostoskassi) erilaisia esineitä, joiden pinta tuntuu erilaiselta (kova, karhea, pehmeä, karvainen, sileä, pyöreä, kulmikas, piikikäs) Yksi lapsista laittaa joitakin esineitä kassiin (lukumäärä aina leikkijöiden iän mukaan, koskaan ei kuitenkaan yli kymmentä esinettä). Kaikkien esineiden tulee olla peräisin lapsille tutusta ympäristöstä. Varoitus: Mukaan ei oteta esineitä, joihin voi satuttaa itsensä! Toinen lapsi työntää kätensä katsomatta tietenkin kassiin, tunnustelee yhtä esinettä, kuvailee, miltä se tuntuu (ohut, kova, pyöreä, toisesta päästä terävämpi) ja yrittää arvata, mitä hänellä on kädessään (esimerkiksi huopakynä). Esine otetaan kassista ja katsotaan, onko arvattu oikein. Vihje: Nuorempien lasten on usein helpompi kosketella jotain tiettyä esinettä, esimerkiksi: Etsi kassista huopakynä.

20 Prinsessa/prinssi ja herne Näitä tarvitaan: erilaisia selvärajaisia esineitä ohut peitto tai lakana Jokin esine piilotetaan peitteen alle (esimerkiksi kumipallo, kirja, palikka, pehmoeläin). Yksi lapsista asettuu makaamaan peitteelle esineen päälle ja yrittää tuntea vartalollaan, mitä peitteen alla on piilossa aivan niin kuin sadun prinsessa tunsi herneen patjojen alta. Sivu 21/30 Leikki- ja oppimisvirike 5 Kokemus tunto- ja liikeaistimusten puutteellisuudesta Liikuntakyvyn puutteellisuudet huomataan helposti. Ihminen, joka Hemmo Hiiren tapaan ontuu pahasti eri pituisten jalkojensa vuoksi tai käyttää liikkuessaan kainalosauvoja tai pyörätuolia, arvioidaan heti vammaiseksi, kun taas muunlaiset vammat eivät ole yhtä selvästi näkyviä. Lapsille on vahva elämys kokea aivan konkreettisesti, miltä tuntuu, kun ei kykene liikkumaan esteettä. Seuraavat harjoitukset ovat hauskoja ja niissä saa huoletta nauraa niissähän ei naureta toisille vaan omalle taitamattomuudelle. Samalla syntyy kuitenkin myös kunnioitus niitä vaativia suorituksia kohtaan, joita vammaiset ihmiset kohtaavat arkipäivän elämässään. Tuntoaisti suljetaan Topatut sormikkaat tai paksut villalapaset vedetään käteen ja yritetään sitten selviytyä aivan yksinkertaisista toimista, esimerkiksi puetaan takki ylle ja napitetaan se kiinni juodaan juomalasista nostetaan legopalikoita lattialta käytetään nenäliinaa Rakennetaan reitti, jolla on useita tehtäväasemia ja lähetetään yksi tai useampia lapsia matkaan. Toiset seuraavat tarkkaavaisina ja pohtivat: Kuka selviytyy erityisen taitavasti? Kuka keksii itselleen apukeinoja? Millaisessa tilanteessa katsoja haluaisi mielellään mennä mukaan auttamaan? Millaisista tehtävistä suoriutuu vain toisten avulla? Sen jälkeen vaihdetaan rooleja. On myös tärkeää, että jälkeenpäin koetusta keskustellaan perusteellisesti.

21 Miltä vammaisista oli tuntunut? Millaisia tunteita liikkui katsojien mielessä? Keiden on päivittäin tultava toimeen tämänkaltaisten rajoitteiden kanssa (esimerkiksi vanhat ihmiset, reumasairaat, ihmiset joilla on epämuodostumia käsissä, sormissa)? Sivu 22/30 Leikki- ja oppimisvirike 5 Kokemus liikerajoitteista Tässäkin voidaan antaa vain muutamia esimerkkejä. Vähän mielikuvitusta käyttäen löytyy varmasti helposti monia muitakin tapoja jäljitellä erilaisia liikkumista rajoittavia vammoja ja puutteita ja saada niistä elävä kokemus. Yksi tai molemmat käsivarret työnnetään pahviputkiin (esimerkiksi julisterulliin) niin, että ne ulottuvat kyynärpään yli. Sitten yritetään suoriutua tavallisista arkipäiväisistä askareista. Polvitaipeet sidotaan paksuilla kaulaliinoilla ja käytetään kävelykeppiä tai kainalosauvoja apuna. Kuljetaan jonkin matkaa, yritetään nousta portaita, nostaa jotain lattialta Koko alaruumis kiedotaan tiukasti lakanaan tai huopaan ja sidotaan paksulla narulla tai huiveilla. Sitten lähdetään menemään huoneen poikki hakemaan jokin esine tai sammuttamaan valo tms. Vaihdetaan näkökulmaa: kävellään kyykyssä kotona, omassa huoneessa, koulussa, kaupassa. Sillä korkeudella elää pienikasvuinen tai pyörätuolia käyttävä ihminen. Millaisia vaikeuksia kohdataan, mitä ei kyetä tekemään tai mihin ei ylety. Millaista tukea tai millaisia apuvälineitä tarvitsisimme, jotta selviytyisimme monesta aivan itsestään selvältä tuntuvasta tehtävästä? Maalataan suulla tai jaloilla vesivärimaalaus. Pariharjoitus: toinen asettuu lattialle makaamaan ja on täysin jäykkä ja painava. Toinen yrittää pukea hänelle takin, kengät, ulkohousut ja lakin ja asettaa hänet sitten tuolille istumaan. Sitten vaihdetaan rooleja. Vihje: Jokaisen aistiharjoituksen jälkeen on hyvä viettää lyhyt (tai pidempikin) hetki, jolloin lapset voivat puhua tuntemuksistaan tai kertoa elämyksistään. Omia ajatuksia voi aina myös kirjata Kirjaan minusta.

22 Sivu 23/30 Leikki- ja oppimisvirike 6 Yhteistyö on voimaa! -näytelmä. Motto: Yhteistyö on voimaa! osoittaa hyvin selvästi paikkansa silloin, kun ollaan yhdessä tekemässä jotain, esimerkiksi valmistelemassa teatteriesitystä tai juhlaa. Kun valmistelut tehdään yhdessä, huomataan että joka ikisen on tuotava kortensa kekoon, jotta kaikilla voi todella olla hauskaa. Hyvien ideoiden ja ennakkoluulottomuuden lisäksi vaaditaan myös sosiaalisia taitoja, kuten turhautumisen sietokykyä, kykyä selvittää ristiriitoja, vastuuntuntoa, yhteenkuuluvuudentunnetta ja paljon muuta. Yhteistyö on voimaa! -kirjan sisällön painopisteet soveltuvat erityisen hyvin hauskan juhlan järjestämiseen. Juhlan voi sovittaa yksilöllisesti jokaisen perheen tai (ikä)ryhmän mukaan. Kesto Juhlan sopivin kestoaika riippuu osallistuvien lasten iästä. Nyrkkisääntönä voi pitää sitä, että ensimmäisten vieraiden saapumisesta juhlien loppuun kuluu kahdesta kolmeen tuntia. Toteutus Parisen viikkoa ennen suunniteltua juhlaa käydään ensimmäinen perhe- tai ryhmäneuvottelu. Aikuinen toimii silloin pääasiassa vain puheenjohtajana, joka tarjoaa erilaisia mahdollisuuksia mutta ei tee päätöksiä. Kaikki päätökset tulee tehdä yhdessä. Tärkeitä kysymyksiä ovat: Mitä kaikkea kuuluu juhlaan? (Näytelmä, musiikkia, koristelu, tarjoilu ) Keitä kutsutaan? (Perheenjäsenet, ystävät. Myös yksin voi viettää juhlaa.) Milloin, missä, kuinka haluamme viettää juhlaamme? (Tehdään päätöksiä, sovitaan toimenpiteistä.) Kuka haluaa ottaa mitkä asiat hoitaakseen? Mitä kaikkien on tehtävä? Aikuinen kirjaa muistiin kaikki päätökset ja tehtävänjaot.

23 Jokainen ottaa omien henkilökohtaisten taipumustensa ja kykyjensä mukaisesti hoitaakseen yhden tai useampia tehtäviä. Ehdotuksia juhlien valmisteluun: Seuraavat ehdotukset sisältävät erilaisia perhe- ja ryhmäaktiviteetteja, jotka askel askeleelta johtavat yhteiseen juhlaan. Niiden tilalle voidaan luonnollisesti ottaa ryhmän omia ideoita. Sivu 24/30 Leikki- ja oppimisvirike 6 Auttavat kädet kutsukortit, joita voidaan käyttää useita kertoja Näitä tarvitaan: ohutta kartonkia, lyijykynä, sakset myöhemmin: huopakyniä, haluttaessa liimaa Virittäytyminen piirissä. Aikuinen sanoo: Katselkaapa käsiänne. Mitä teille tulee mieleen? (Esimerkiksi sormet, muoto, koko, kämmenen viivat, verisuonet.) Mitä kaikkea käsi voi tehdä? (Esimerkiksi antaa, ottaa, hyväillä, tönäistä, osoittaa, lyödä, raaputtaa, pidellä, kantaa, kirjoittaa, leipoa.) Ojentakaa kätenne piirin keskelle ja vertailkaa niitä. Miten ne eroavat toisistaan? (Koko, väri ) Mitä luulette jos nyt piirrämme kätemme kartongille ja leikkaamme ne irti, voidaanko ne silloinkin erottaa toisistaan? Kokeillaanpa. Jokainen saa palan kartonkia (noin A5-kokoisen palan), painaa kätensä sille sormet kevyesti harallaan ja piirtää ääriviivat lyijykynällä. Mukaan piirretään myös vähän rannetta. Minkäänlaisia koristeluja ei saa tehdä! Käsi leikataan irti ja sen taakse kirjoitetaan lyijykynällä oma nimi. Sitten kaikki pahvikädet sekoitetaan ja levitetään lattialle. Osallistujat huomaavat kohta, että suurin osa eroavuuksista on kadonnut, kaikki kädet näyttävät samanlaisilta. On jäljellä enää yksi käsi, joka kykenee tekemään kaikkea sitä, mistä aluksi oli puhe. Vain käden omistaja voi päättää, lyökö käsi vai auttaa. Kuka löytää nyt oman kätensä? Ensin arvataan ja vasta sitten tarkistetaan, osuiko arvaus oikeaan. Kuka tunnistaa parhaan ystävänsä käden, äidin käden, opettajan käden? Kun kaikki ovat saaneet takaisin oman pahvikätensä, ne voidaan koristella huopakynällä (kynnet, sormus, rannerengas, koristekuvio )

24 Lopuksi käteen kirjoitetaan: Lahjakortti. Oikeuttaa avunsaantiin yhden kerran. Käden taakse voi kirjoittaa tai liimata kutsukortin juhlaan. Näin jokainen vastaanottaja saa paljon enemmän kuin vain kutsun juhlaan! Muita ehdotuksia: Auttavat kädet voidaan myös ripustaa seinälle käyttökelpoisiksi koristuksiksi. Kun joku tarvitsee apua jossain tehtävässä, hän voi käydä ottamassa seinältä yhden käden. Lasten kädet voidaan myös maalata sormivärein ja ryhmätyönä painaa värikkäitä kuvia, joita voidaan käyttää kutsukortteina tai huoneen koristeluna (aiheina esimerkiksi käsitanssi, sateenkaari, puu jossa on käsilehtiä, eläinhahmo). Sivu 25/30 Leikki- ja oppimisvirike 6 Näytelmä Yhteistyö on voimaa! Puvut, lavastus, teksti Useimmista lapsista puvuilla leikkiminen ja näytteleminen on hauskaa ja innostavaa. Jotta tämä leikkimisen ilo säilyisi, on välttämätöntä että luovutaan kaikista aikuisten täydellisyyden vaatimuksista ja heittäydytään mukaan lapsen vapaaseen luovuuteen. Virikkeeksi on hyvä lukea taas kerran kirja Yhteistyö on voimaa! ja tarkastella huolellisesti eri yksityiskohtia: Missä hahmot ovat? Miltä niistä tuntuu (ilmeet, eleet)? Mitä ne sanovat? Miltä tarinan sankarit näyttävät; mikä tälle eläinlajille on ominaista? Puvustusehdotuksia Näytelmän luomisen ei tarvitse olla mikään suururakka, päinvastoin. Vähäiset, vain vihjeenomaiset puvut ja lavasteet eivät vain säästä rahavaroja, ne ovat myös omiaan jättämään mielikuvitukselle paljon tilaa. Näyttelijä tuntee olonsa roolissa huomattavasti vapaammaksi, jos häntä ei kahlita täydellisesti valmistettuun kaiken peittävään asuun. Näin yksilöllisyys ja luovuus saavat olla etusijalla. Sammakot Vihreä tai vihreänruskea vaatetus (sukka)housut, T-paita. Päähän kiedotaan vihreä kolmikulmainen kangasliina, sammakon silmiksi sopivat (keltaiset) pöytätennispallot. Pupillit maalataan huopakynällä, pallot liimataan tai ommellaan kiinni. Pingispallojen sijasta voidaan valmistaa suuret pahvisilmät ja ommella ne paikalleen. Hiiret

25 Harmaa tai harmaanruskea vaatetus (sukka)housut, T-paita. Pyöreät hiirenkorvat leikataan pahvista, maalataan harmaanpunertaviksi ja kiinnitetään harmaaseen kolmikulmaiseen huiviin, hiuskiehkuraan tai pään ympäri kiedottuun kartonkisuikaleeseen. Hännäksi sopii villalangasta kiedottu nauha. Siili Ruskeanmusta vaatetus (sukka)housut, T-paita. Sopivan pitkistä hiuksista saa hienot piikit vahvalla hiusgeelillä. Muutoin piikit tehdään ruskeaksi värjätystä kartongista ja kiinnitetään lapsen pään ympäri kiedottuun pahvisuikaleeseen. Pääkoriste kestää paremmin, jos sen takaosaan kiinnitetään leveä kuminauha. Myyrä Musta vaatetus (sukka)housut, T-paita. Haluttaessa tummat aurinkolasit, keltapunaraitainen huivi ja kävelykeppi. Vaaleanpunainen myyränkuono saadaan kananmunakotelosta leikatusta pahvikupista. Siihen kiinnitetään ohut kuminauha, ja se sovitetaan lapsen nenän päälle. Sivu 26/30 Leikki- ja oppimisvirike 6 Mustarastas Musta yläosa, keltaiset (sukka)housut. Siivet syntyvät suuresta mustasta huivista, joka kiinnitetään hakaneuloilla niskan ja ranteiden kohdalta. Keltainen nokka leikataan kartongista ja kiinnitetään mustaan pahvipantaan, joka painetaan lapsen päähän. Näyttelijöiden lisäksi myös katsojat voidaan pukea rooliasuihin. Lisäksi kaikki läsnäolijat voidaan meikata juhlan teeman mukaisesti. Lavasteet/rekvisiitta Lapset valmistavat yhteistyönä myös lavastuksen. Ne syntyvät kätevästi suurista (esimerkiksi polkupyörien tai jääkaappien) pakkauslaatikoista, jotka maalataan maanläheisin värein. Lavasteisiin voi myös leikata ikkunoita ja ovia. Yksittäiset näytelmän tapahtumapaikat osoitetaan vain vertauskuvallisesti, esimerkiksi lampi = sininen huopa tai kangas niitty = vihreä peitto tai kangas pensaat = suuria viherkasveja Yhteistyö on voimaa! teksti Kaikkein parasta olisi, jos lapset kirjoittaisivat näytelmän itse. Kirjan yksinkertainen rakenne ja runsas dialogi tekevät sen helpoksi. Niille, jotka eivät välitä ryhtyä tähän työhön, on seuraavassa tarjolla tekstiehdotus, jota luonnollisesti voidaan muokata ja lyhentää aina tarpeen mukaan.

26 Sivu 27/30 Leikki- ja oppimisvirike 6 Yhteistyö on voimaa! Kertoja: Eräänä kauniina kesäaamuna Hemmo Hiiri nousee vuoteeltaan ja tarkastelee itseään peilistä. Hemmo Hiiri, ojentelee ja kääntelee itseään ja esittelee jokaista ruumiinosaansa: Hmm, minulla on kaksi vahvaa käsivartta, kaunis lyhyt jalka ja kaunis pitkä jalka. Viikseni ovat vähän lyhyet ja kierot, mutta pää minulla on terävä! Olen tainnut kasvaa tarpeeksi isoksi. Minä lähden maailmalle. Äiiitiii! Hiiriäiti, sipsuttelee paikalle, joukko hiirilapsia pyörii sen jaloissa: Mitä nyt, Hemmo? Hemmo Hiiri: Äiti, minä olen kasvanut tarpeeksi isoksi lähtemään kotoa. Haluan mennä maailmalle ja löytää paljon, paljon uutta. Hiiriäiti, halaa Hemmoa: Hyvä on, Hemmo. Seuraa aina unelmiasi, äläkä milloinkaan unohda, että olet jotain ihan erityistä. Silloin löydät myös erityisen hyviä ystäviä. Sisarukset, ympäröivät veljensä: Voi Hemmo, meille tulee sinua nii-in ikävä. Hemmo Hiiri: Tulenhan minä takaisin. Nyt minun on kuitenkin mentävä ensin pois. Näkemiin! Kertoja: Hemmo lähtee ja kotiväki vilkuttaa pitkään sen perään. Hiirinuorukainen nilkuttaa iloisesti viheltäen matkaan. Yhtäkkiä se kompastuu ja kaatuu

27 Hemmo Hiiri, nauraa: Hupsista! Taas kerran kompastuin omiin jalkoihini! Mutta ei haittaa. Sellaista sattuu, kun kokeilee jotain uutta. Kunhan vain en jää makaamaan, silloin en ainakaan pääse mihinkään enkä löydä mitään. Kertoja: Kun Hemmo kömpii pystyyn, myyrän keppi kopauttaa sitä päähän. Hemmo Hiiri, närkästyneenä: Auts! Mikä se oli? Et sinä noin vain voi minua päähän kopautella. Molli Myyrä, sopertaen: Vv-voi, anteeksi. Minä minä en ollenkaan nähnyt sinua. Hemmo Hiiri, yhä vihaisempana: Pötyä! Kyllä minut näkee, olen minä niin iso. Eikö sinulla ole silmiä päässä? Sivu 28/30 Leikki- ja oppimisvirike 6 Molli Myyrä: O-on minulla. Mutta näköni on aika huono. Sen sijaan minulla on oivallinen nenä. Haistan sillä kulkijan, vaikka olisin maan alla. Hemmo Hiiri, yllättyneenä: Silloinhan sinä olet jotain erityistä! Ihan niin kuin minä. Ollaanko ystäviä ja lähdetään yhdessä maailmalle? Molli Myyrä: Sopii. Minne olet aikonut mennä? Hemmo Hiiri, naurahtaa ja ottaa myyrätyttöä käpälästä: Tule, me menemme sinne missä unelmat kasvavat! Kertoja: Ne kulkevat jonkin matkaa. Sitten Molli Myyrä pysähtyy: Apua! Mitä tämä on? Maa keinahtelee jalkojeni alla! Hemmo Hiiri, taputtaa käsiään: Älä pelkää, Molli, se on vain sammakko. Se polskii ja heittelee kuperkeikkoja. Hyvä, sammakko! Mahtava voltti! Santtu Sammakko, laittaa käden korvan taakse, nojautuu Hemmoa kohti ja kysyy: Kvaak, kvaak, saaanoitko jootain? Molli Myyrä, puoliääneen Hemmolle: Se ei taida ymmärtää sinua. Sammakot eivät kuule hyvin, eivätkä sen vuoksi paljon puhukaan.