Ehdotus NEUVOSTON DIREKTIIVI

Transkriptio

1 EUROOPAN KOMISSIO Bryssel COM(2017) 406 final 2017/0181 (NLE) Ehdotus NEUVOSTON DIREKTIIVI Euroopan yhteisön kansallisten varustamoyhdistysten keskusjärjestön (ECSA) ja Euroopan kuljetustyöntekijöiden liiton (ETF) tekemän sopimuksen täytäntöönpanosta neuvoston direktiivin 2009/13/EY muuttamiseksi kansainvälisen työkonferenssin 11 päivänä kesäkuuta 2014 merityötä koskevaan vuoden 2006 yleissopimukseen tekemien vuoden 2014 muutosten mukaisesti (ETA:n kannalta merkityksellinen teksti) FI FI

2 1. EHDOTUKSEN TAUSTA PERUSTELUT Ehdotuksen perustelut ja tavoitteet Kansainvälinen työjärjestö (ILO) hyväksyi vuonna 2006 merityötä koskevan yleissopimuksen, jäljempänä merityösopimus, jonka avulla haluttiin laatia yksi yhtenäinen väline kokoamaan yhteen kaikki kansainvälistä merityötä koskevat ajan tasalla olevat normit. Merityösopimuksessa määrätään kattavista oikeuksista ja työsuojelusta kaikille merenkulkijoille heidän kansalaisuudestaan ja aluksen lippuvaltiosta riippumatta. Toistaiseksi sen on ratifioinut 81 maata, mukaan luettuina kaikki EU:n jäsenvaltiot Itävaltaa, Slovakiaa ja Tšekkiä lukuun ottamatta 1. Merityösopimuksen määräykset sisällytettiin osaksi EU:n lainsäädäntöä Euroopan yhteisön kansallisten varustamoyhdistysten keskusjärjestön (ECSA) ja Euroopan kuljetustyöntekijöiden liiton (ETF) merityötä koskevasta yleissopimuksesta, 2006, tekemän sopimuksen täytäntöönpanosta annetulla neuvoston direktiivillä 2009/13/EY 2. Direktiivillä saatettiin EU:n lainsäädäntö ajan tasalle niillä merityösopimuksen määräyksillä, jotka olivat merenkulkijoille voimassa olleita määräyksiä suotuisammat (työsopimukset, työajat, kotimatka, asuintilat ja virkistysmahdollisuudet, ruoka ja ruokahuolto, terveyden ja turvallisuuden suojelu, sairaanhoito, valitusmenettelyt jne.). Direktiivillä edistettiin merityösopimuksen ratifiointia EU:ssa ja autettiin nopeuttamaan sen voimaantuloa. Lisäksi sillä autettiin toteuttamaan merityösopimuksen normien yhdenmukainen saattaminen osaksi kansallista lainsäädäntöä kaikissa jäsenvaltioissa ja otettiin sopimuksen osalta käyttöön erityisiä EU:n lainsäädännön mukaisia täytäntöönpanotoimia. Vuoden 2006 merityösopimuksessa käsitellään vain osittain ongelmia, jotka liittyvät vastuuseen kuolemaa, henkilövahinkoja ja merenkulkijoiden hylkäämistä ulkomaisessa satamassa koskevissa miehistön korvausvaatimuksissa, kun laivanvarustajat eivät enää täytä velvollisuuksiaan. Merenkulkuala on luonteeltaan globaalia, ja siihen sovelletaan eri maiden lakeja laivanvarustajan valtion, aluksen lippuvaltion tai miehistön kansalaisuuden mukaan. Merenkulkijoiden on tämän vuoksi vaikea saada nopeasti ja tyydyttävästi korvaus hylkäämisen, vamman tai kuoleman sattuessa. Sekä ILO että IMO (Kansainvälinen merenkulkujärjestö) ovat jo pitkään tunnustaneet nämä ongelmat. Ne perustivat vuonna 1998 IMOn ja ILOn yhteisen merenkulkijoiden kuolemaa tai henkilövahinkoja ja hylkäämistä koskevia vastuu- ja korvausvaatimuksia pohtivan tilapäisen asiantuntijatyöryhmän. Tämä ryhmä suositteli kaksivaiheista toimintamallia: ensivaiheessa 1 2 Itävalta ei ollut velvoitettu saattamaan neuvoston direktiiviä 2009/13/EY osaksi kansallista lainsäädäntöään maantieteellisistä syistä (ks. 29. syyskuuta 2016 annettu komission päätös Itävaltaan kohdistuvan ilmoittamatta jättämiseen liittyvän rikkomismenettelyn 2014/0489 saattamisesta päätökseen), koska se on sisämaavaltio eikä sillä ole enää merialusten rekisteriä eikä se aio ottaa tällaista rekisteriä käyttöön lähitulevaisuudessa. Tšekki ja Slovakia ovat myöskin sisämaavaltioita, joilla ei ole lippunsa alla purjehtivaa kauppalaivastoa kauppalaivastoja koskevien, rekisteröintilipun ja alustyypin mukaan eriteltyjen UNCTADin tilastojen mukaan. Ks. EUVL L 124, , s. 30. Direktiivi tuli voimaan 20. elokuuta 2013 eli samana päivänä, jolloin merityösopimus tuli voimaan. Jäsenvaltioiden oli määrä saattaa se osaksi kansallista lainsäädäntöään viimeistään 20. elokuuta FI 2 FI

3 hyväksyttäisiin ei-sitovat ohjeet 3 ja toisessa vaiheessa pakollisia välineitä. Lisäksi se suositteli merenkulkijoiden hylkäämistapauksia koskevan tietokannan perustamista, mikä tehtiinkin vuonna ILO totesi vuosina 2010 ja 2011 yhteisen työryhmän suositusten pohjalta kaksi ensisijaista huolenaihetta: merenkulkijoiden hylkääminen ja rahavakuus sekä merenkulkijoiden kuolemaan tai pitkäaikaiseen työkyvyttömyyteen liittyvät vaatimukset. Merityösopimuksen puitteissa perustettu kolmikantainen erityiskomitea hyväksyi vuonna 2004 kaksi muutosta näiden asiakohtien osalta. Maaliskuussa 2016 merenkulkijoiden hylkäämistä koskevaan ILOn tietokantaan sisältyi 192 hylättyä kauppa-alusta, joista jotkin oli hylätty jo vuonna Osa hylkäämistapauksista oli vielä ratkaisematta. Monet hylätyistä merenkulkijoista ovat aluksilla ilman palkkaa, usein monia kuukausiakin, eivätkä saa säännöllisesti elintarvikkeita tai sairaanhoitoa eikä heillä ole keinoja palata kotiin. Jotkin muutoksilla käyttöön otetuista säännöistä kuuluivat Euroopan unionin toimivaltaan ja koskivat asioita, joista se on antanut sääntöjä erityisesti sosiaalipolitiikan ja liikenteen alalla. Tämän vuoksi neuvosto hyväksyi päätöksen (2014/346/EU) 5 merityötä koskevan yleissopimuksen vuonna 2014 tehtyihin muutoksiin liittyvästä Euroopan unionin puolesta kansainvälisen työkonferenssin 103. istunnossa esitettävästä kannasta. Päätöksellä varmistettiin unionin tukevan muutosten hyväksymistä. Kansainvälinen työkonferenssi hyväksyi muutokset 103. istunnossaan Genevessä 11. kesäkuuta Kaikki EU:n jäsenvaltiot äänestivät niiden hyväksymisen puolesta. Nämä kahdenlaiset muutokset koskevat sekä merityösopimuksen pakollisia määräyksiä (A-osa säännöt ja normit) ja muita kuin pakollisia määräyksiä (B-osa suositukset) 6. Ne kattavat säännön 2.5 (kotimatka) työsuhteen ehtoja koskevassa 2 osastossa ja säännön 4.2 (laivanvarustajan vastuu) terveyden suojelua, sairaanhoitoa, merimiespalveluja ja sosiaaliturvaa koskevassa 4 osastossa. Muutetuilla pakollisilla määräyksillä pyritään toteuttamaan toimiva rahavakuusjärjestelmä, jolla (1) suojellaan merenkulkijoiden oikeuksia hylkäämistapauksessa (säännön 2.5 muutos). Tällä muutoksella parannetaan rahavakuusjärjestelmää, jota sovelletaan silloin, kun laivanvarustaja kieltäytyy maksamasta merenkulkijan kotimatkan kustannuksia, kuten säännön kohdassa jo todetaan. Siinä myös tunnustetaan kaksi uutta tilannetta: kun laivanvarustaja on jättänyt merenkulkijan ilman tarvittavaa ylläpitoa ja tukea; tai kun laivanvarustaja on muutoin yksipuolisesti katkaissut siteensä IMOn yleiskokous hyväksyi marraskuussa 2001 kaksi suositusta, jotka liittyvät rahavakuuteen, jolla katetaan hylkäämiseen, henkilövahinkoihin tai kuolemaan liittyviä merenkulkijoiden korvausvaatimuksia: iabilitycompensationfordeathabandonment.aspx. Merenkulkijoiden raportoituja hylkäämistapauksia koskeva tietokanta. Ks. Tietokannan sisältö rajoittuu aluksiin, jotka on ilmoitettu hylätyiksi 1. tammikuuta 2004 jälkeen. Neuvoston päätös 2014/346/EU, annettu 26 päivänä toukokuuta 2014 (EUVL L 172, , s. 28). Yleissopimuksen ratifioivien maiden on annettava kansallista lainsäädäntöä tai toteutettava muita toimenpiteitä, joilla varmistetaan, että säännöissä esitetyt periaatteet ja oikeudet pannaan täytäntöön ohjeiston A-osan normeissa esitetyllä tavalla (tai olennaisilta osiltaan vastaavalla tavalla). Suositukset eivät ole pakollisia, eikä niihin kohdistu satamavaltiotarkastuksia. Hallitusten on kuitenkin tarkasteltava niiden sisältöä asianmukaisesti pannessaan velvollisuuksiaan täytäntöön, ja tämä tarkistetaan ILOn valvontajärjestelmässä. FI 3 FI

4 merenkulkijaan, mukaan luettuna työsopimukseen perustuvan palkan jättäminen maksamatta vähintään kahden kuukauden ajalta. Siihen sisältyy lisäksi vaatimuksia nopean ja tehokkaan rahavakuusjärjestelmän perustamisesta auttamaan jäsenvaltion lipun alla purjehtivalla aluksella olevia merenkulkijoita hylkäämistapauksessa; (2) vahvistetaan vähimmäisvaatimuksia siitä, että rahavakuusjärjestelmän on tarjottava korvausta sopimusperusteisista vaatimuksista, jotka liittyvät merenkulkijan kuolemaan tai pitkäaikaiseen työkyvyttömyyteen työtapaturman, sairauden tai työhön liittyvän vaaran johdosta (säännön 4.2 muutos). Näillä muutoksilla näin ollen parannetaan ja laajennetaan nykyistä merenkulkijoiden suojelujärjestelmää. Niillä helpotetaan ja tehostetaan korvausmenettelyjä, ja niiden tukena on velvoite pitää aluksella asiakirjanäyttöä rahavakuusjärjestelmästä. Nämä merityösopimuksen muutokset tulivat voimaan 18. tammikuuta jäsenvaltion osalta 7. Alankomaissa muutosten odotetaan tulevan voimaan 1. tammikuuta 2018 alkaen 8. Italia ja Liettua lykkäsivät muutosten voimaantuloa 18. tammikuuta 2018 asti 9. Niistä neljästä jäsenvaltiosta, jotka ratifioivat merityösopimuksen muutosten hyväksymisen jälkeen, Slovenia on jo hyväksynyt muutokset, jotka tulevat voimaan 3. elokuuta Romanian, Viron ja Portugalin on vielä toimitettava virallinen hyväksymisilmoitus. Tätä odotetaan lähikuukausina 10. Meriliikennealan työmarkkinaosapuolet eli Euroopan yhteisön kansallisten varustamoyhdistysten keskusjärjestö (ECSA) ja Euroopan kuljetustyöntekijöiden liitto (ETF) tekivät 5. joulukuuta 2016 sopimuksen direktiivin 2009/13/EY liitteenä olevan vuoden 2006 merityösopimuksen täytäntöönpanosta tehdyn sopimuksensa muuttamisesta sen saattamiseksi merityösopimukseen vuonna 2014 tehtyjen muutosten mukaiseksi. Tässä sopimuksessa toistetaan kaikkien merityösopimukseen vuonna 2014 tehtyjen muutosten pakollisten määräysten sisältö. ECSA ja ETF pyysivät 12. joulukuuta 2016 komissiota panemaan niiden sopimuksen täytäntöön ehdotuksella neuvoston päätökseksi SEUT-sopimuksen 155 artiklan 2 kohdan mukaisesti. Tämä ehdotus vastaa niiden pyyntöön. Komissio esittää tämän ehdotuksen direktiivin 2009/13/EY ja sen liitteenä olevan sopimuksen saattamiseksi ILOn merityösopimukseen vuonna 2014 tekemien pakollisten muutosten Alankomaat on ilmoittanut, että muutokset sitovat sitä vasta sen jälkeen, kun se on tehnyt erikseen ilmoituksen muutoksen hyväksymisestä yleissopimuksen XV artiklan 8 kohdan a alakohdan nojalla. Se on tehnyt näin lykätäkseen muutosten hyväksymistä ja pannakseen ne täytäntöön Alankomaiden lainsäädännöllä, sillä Alankomaat on ilmoittanut, että se odottaa muutosten tulevan voimaan 1. tammikuuta Ks. Ne ovat hyödyntäneet yleissopimuksen XV artiklan 8 kohdan b alakohdassa esitettyä vaihtoehtoa. General Observation, Report of the Committee of Experts on the Application of Conventions and Recommendations, s. 577: useissa tapauksissa on tullut esille kysymyksiä siitä tavasta, jolla jäsenet, joiden ratifiointi rekisteröitiin muutosten hyväksymisen ja voimaantulon välillä, voivat hyväksyä ohjeiston muutoksia, jotka hyväksyttiin vuoden 2006 merityöyleissopimuksen XV artiklan nojalla. Komitea toteaa, että työtoimisto on tällä välin ilmoittanut kaikille asiaan liittyville jäsenille, että ne voivat hyväksyä muutokset osoittamalla asiaa koskevan virallisen ilmoituksen pääjohtajalle. Ks. Romanian osalta merityösopimus tuli voimaan 24. marraskuuta 2016, Viron osalta 5. toukokuuta 2017 ja Portugalin osalta 12. toukokuuta 2017, mutta muutokset tulevat voimaan vasta, kun ne ilmoittavat hyväksymisestä. Koska ne kuitenkin äänestivät muutosten puolesta, niiden odotetaan ilmoittavan hyväksynnästään lähikuukausina. FI 4 FI

5 mukaiseksi. Näin parannetaan EU:n jäsenvaltion lipun alla purjehtivilla aluksilla työskentelevien merenkulkijoiden työoloja, terveyttä ja turvallisuutta ja sosiaaliturvaa. Ehdotuksella pyritään myös varmistamaan ILOn merityösopimukseen vuonna 2014 tekemien pakollisten muutosten tehokas täytäntöönpano koko EU:ssa soveltamalla lippuvaltioiden velvollisuuksista annettua ja täytäntöönpanon valvontaa koskevaa direktiiviä (direktiivi 2013/54/EU 11 ). Tässä direktiivissä vahvistetaan säännöt sen varmistamiseksi, että jäsenvaltiot - tehokkaasti noudattavat velvollisuuksiaan lippuvaltioina vuoden 2006 merityösopimuksen asiaan kuuluvien osien täytäntöönpanossa (tällä tarkoitetaan niitä osia, joiden sisällön katsotaan vastaavan direktiivin 2009/13/EY liitteessä olevia säännöksiä); sekä - perustavat erityiset järjestelyt noudattamisen seuraamiseksi ja valitusten käsittelemiseksi aluksella ja maissa. Kun direktiivin 2009/13/EY liitettä on muutettu tällä ehdotuksella, direktiivin 2013/54/EU seurantatoimenpiteitä sovelletaan myös merityösopimukseen vuonna 2014 tehtyihin muutoksiin ilman, että jälkimmäisiä olisi tarpeen muuttaa nimenomaisesti. Yhdenmukaisuus muiden alaa koskevien politiikkojen säännösten kanssa Tämä ehdotus istuu myös komission pyrkimyksiin luoda oikeudenmukaiset ja aidosti yleiseurooppalaiset työmarkkinat, jotka tarjoavat työntekijöille asianmukaisen suojan ja kestäviä työpaikkoja 12. Tämä käsittää työturvallisuuden ja terveyden suojelun, työajan, sosiaalisen suojelun sekä työsopimukseen liittyvät oikeudet. Pyrkiessään toteuttamaan EU:ssa yhdennettyä meripolitiikkaa komissio antaa täyden tukensa sosiaaliselle vuoropuhelulle, jota käydään merityön normeja koskevan ILOn yleissopimuksen sisällyttämisestä yhteisön lainsäädäntöön 13. Tällä ehdotuksella tuetaan meriturvallisuutta toisella tapaa. Suojelemalla hylättyjä merenkulkijoita tarjoamalla heille kotimatka, tukea ja ylläpitoa ja maksamalla heille heidän palkkasaatavansa voidaan auttaa ehkäisemään onnettomuuksia aluksen ja miehistön kannalta, koska merenkulkijoiden ei tällöin tarvitse jäädä satamaan jumiin jääneille hylätyille aluksille kotimatkaansa tai siihen asti, kunnes heidän palkkasaatavansa on maksettu. Heitä ei myöskään jätetä ajelehtiville aluksille ilman polttoainetta tai perustavaa laatua olevia ruoka- tai vesivarastoja. Vankempi rahavakuusjärjestelmä merenkulkijoiden jäädessä hylätyiksi tai heidän kuolemansa tai pitkäaikaisen työkyvyttömyytensä tapauksissa vähentää eurooppalaisten satamien ja rannikkoyhteisöjen taakkaa, sillä ne avustavat tätä nykyä hätää kärsiviä merenkulkijoita ja heidän perheitään. Tällä ehdotuksella täydennetään toimia merityösopimuksen panemiseksi täytäntöön tehokkaammin hyödyntämällä niitä erityisiä aluksella ja maissa tapahtuvia valitusten seuranta- ja käsittelyjärjestelyjä, joista säädetään satamavaltioiden suorittamasta valvonnasta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2013/54/EU, annettu 20 päivänä marraskuuta 2013, merityötä koskevan vuoden 2006 yleissopimuksen noudattamiseen ja täytäntöönpanon valvontaan liittyvistä tietyistä lippuvaltion velvollisuuksista (EUVL L 329, , s. 1 4). Puheenjohtaja Junckerin 9. syyskuuta 2015 Euroopan parlamentille pitämä puhe unionin tilasta. Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle Euroopan unionin yhdennetty meripolitiikka (KOM(2007) 575 lopullinen, s. 9). FI 5 FI

6 annetussa ja täytäntöönpanoa koskevassa direktiivissä 2013/38/EU 14. Tällä direktiivillä sisällytettiin vuoden 2006 merityösopimus niiden yleissopimusten joukkoon, joiden täytäntöönpanon jäsenvaltioiden viranomaiset tarkastavat satamissaan. Näin varmistetaan, että sellaisten alusten ja niiden miehistön kohtelu, jotka purjehtivat muun kuin yleissopimuksen ratifioineen valtion lipun alla, ei ole suotuisampaa kuin yleissopimuksen ratifioineen valtion lipun alla purjehtivan aluksen ja sen miehistön kohtelu. Merityösopimukseen vuonna 2014 tehdyt muutokset kuuluvat jo tämän direktiivin piiriin, koska sitä sovelletaan merityösopimukseen ja kaikkiin sen muutoksiin. Ehdotuksella täydennetään direktiiviä (EU) 2015/ , jolla sisällytetään merenkulkijat viiden työlainsäädäntöä koskevan direktiivin soveltamisalaan (työntekijöiden suoja työnantajan maksukyvyttömyystilanteessa, työntekijöille tiedottaminen ja heidän kuulemisensa, eurooppalaisen yritysneuvoston perustaminen, työntekijöiden joukkovähentämiset ja yritysten luovutukset) ja parannetaan näin heidän työoikeuksiaan ja annetaan heille samat oikeudet kuin maissa työskenteleville. Yhdenmukaisuus unionin muiden politiikkojen kanssa Meriliikenne on Euroopassa kautta sen historian toiminut talouden kehityksen ja vaurauden katalysaattorina. Tavaroiden ja matkustajien merikuljetukset edistävät niin EU:n sisäistä kuin kansainvälistä kauppaa ja lisäävät yhteyksiä kaikkien Euroopan kansojen, kansalaisten ja matkailijoiden välillä. Merenkulkualan ammattilaisten, päällystön ja miehistön kasvavaan puutteeseen liittyy riski Euroopan meriteollisuusalan kilpailukyvyn taustalla yleisesti olevien henkilöresurssien kriittisen massan menettämisestä. Tällä ehdotuksella vastataan tavoitteeseen tukea meriliikennestrategian puitteissa vuoteen 2018 saakka 16 Kansainvälisen merenkulkujärjestön (IMOn) ja Kansainvälisen työjärjestön (ILOn) toimintaa merenkulkijoiden oikeudenmukaisen kohtelun varmistamiseksi. Yhtenä tavoitteena on varmistaa, että suuntaviivat, jotka koskevat merenkulkijoiden kohtelua merionnettomuuden, aluksen jättämisen, merenkulkijan loukkaantumisen tai surmansa saamisen yhteydessä, sekä maissa käyntiä koskevat ehdot pannaan asianmukaisesti täytäntöön sekä EU:ssa että muualla maailmassa. Tämä lisännee merenkulkualan ammattien houkuttelevuutta Euroopassa. Ehdotuksella parannetaan niiden laivanvarustajien kilpailuasemaa EU:n meriliikennesektorilla, jotka kunnioittavat merenkulkijoiden oikeuksia ja jäävät usein alikuntoisia aluksia heikompaan asemaan. Työmarkkinaosapuolten sopimuksen täytäntöönpano EU:n lainsäädännöllä on myös linjassa sen kanssa, että komissio on sitoutunut edistämään eri alojen välistä ja alakohtaista työmarkkinaosapuolten vuoropuhelua EU:n tasolla. Tämä tuotiin esille myös yhteisessä lausumassa Uusi alku työmarkkinaosapuolten vuoropuhelulle 17, jonka EU:n Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2013/38/EU, annettu 12 päivänä elokuuta 2013, satamavaltioiden suorittamasta valvonnasta annetun direktiivin 2009/16/EY muuttamisesta (EUVL L 218, , s. 1). Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2015/1794, annettu 6 päivänä lokakuuta 2015, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivien 2008/94/EY, 2009/38/EY ja 2002/14/EY sekä neuvoston direktiivien 98/59/EY ja 2001/23/EY muuttamisesta merenkulkijoiden osalta (EUVL L 263, , s. 1). Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle sekä alueiden komitealle EU:n meriliikennepolitiikka vuoteen 2018 saakka: strategiset tavoitteet ja suositukset (KOM(2009) 8 lopullinen), 3 osa. Uusi alku työmarkkinaosapuolten vuoropuhelulle Euroopan unionin neuvoston puheenjohtajavaltion, Euroopan komission ja Euroopan työmarkkinaosapuolten lausuma, 27. kesäkuuta FI 6 FI

7 työmarkkinaosapuolet, neuvoston puheenjohtajavaltio ja komissio allekirjoittivat 27. kesäkuuta Tämä sopimus on positiivinen esimerkki työmarkkinaosapuolten tuesta komission parempaa sääntelyä koskevalle agendalle, jolla EU:n lainsäädäntö pyritään pitämään ajan tasalla ja tarkoituksenmukaisena 18. Lisäksi siinä on otettu huomioon Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilarin 19 työmarkkinaosapuolten vuoropuhelua ja työntekijöiden osallistumista koskeva periaate, jonka mukaan työmarkkinaosapuolia on kannustettava neuvottelemaan ja laatimaan työehtosopimuksia niiden kannalta merkityksellisissä asioissa. Tällöin on kunnioitettava niiden itsenäisyyttä ja työtaisteluoikeutta. Työmarkkinaosapuolten välillä tehdyt sopimukset on tarvittaessa pantava täytäntöön unionin ja sen jäsenvaltioiden tasolla. Lisäksi se sopii hyvin yksiin Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilarin muiden erityisperiaatteiden ja -oikeuksien kanssa, joista esimerkkeinä palkat, terveellinen, turvallinen ja asianmukainen työympäristö ja tietosuoja sekä sosiaalinen suojelu. Tällä ehdotuksella autetaan kaiken kaikkiaan tuomaan kestävän kehityksen tavoitteet täysimääräisesti osaksi EU:n toimintakehystä komission tiedonannossa Seuraavat toimet Euroopan kestävän tulevaisuuden varmistamiseksi: Kestävyyttä edistävät EU:n toimet esitetyn sitoumuksen mukaisesti OIKEUSPERUSTA, TOISSIJAISUUSPERIAATE JA SUHTEELLISUUSPERIAATE Oikeusperusta SEUT-sopimuksen 155 artiklan 2 kohta on tämän ehdotuksen oikeusperusta. Kyseisessä 155 artiklan 2 kohdassa määrätään seuraavaa: Unionin tasolla tehdyt sopimukset pannaan täytäntöön joko työmarkkinaosapuolten ja jäsenvaltioiden omien menettelyjen ja käytäntöjen mukaisesti tai, 153 artiklassa tarkoitettujen kysymysten osalta allekirjoittajaosapuolten yhteisestä pyynnöstä, neuvoston komission ehdotuksesta tekemällä päätöksellä. Asiasta ilmoitetaan Euroopan parlamentille. Neuvosto tekee ratkaisunsa yksimielisesti silloin kun kyseisessä sopimuksessa on yksi tai useampi sellaista alaa koskeva määräys, jolla 153 artiklan 2 kohdan mukaan edellytetään yksimielisyyttä. Työmarkkinaosapuolten sopimukseen tehtävä ensimmäinen muutos, joka koskee rahavakuusjärjestelmää merenkulkijoiden hylkäämistapauksessa, liittyy sekä terveyteen ja turvallisuuteen että työehtoihin ja kuuluu näin ollen 153 artiklan 1 kohdan a alakohdan (erityisesti työympäristön parantaminen työntekijöiden terveyden ja turvallisuuden suojelemiseksi) ja b alakohdan (työehdot) piiriin. Toinen muutos, joka koskee rahavakuusjärjestelmään kohdistuvia vaatimuksia korvauksen varmistamiseksi työtapaturman, sairauden tai työhön liittyvän vaaran johdosta aiheutuvan merenkulkijan kuoleman tai pitkäaikaiseen työkyvyttömyyden tapauksessa, kuuluu Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle EU-agenda: paremmalla sääntelyllä parempiin tuloksiin (COM(2015) 215 final). SWD(2017) 201 final. COM(2016) 739 final. FI 7 FI

8 artiklan 1 kohdan c alakohdan (työntekijöiden sosiaaliturva ja sosiaalinen suojeleminen) piiriin. Koska tällä alalla edellytetään yksimielisyyttä 153 artiklan 2 kohdan toisen alakohdan mukaan, neuvoston on tehtävä päätöksensä yksimielisesti. Toissijaisuusperiaate Tällä ehdotuksella varmistetaan, että EU:n lainsäädäntö ja merityösopimus ovat yhdenmukaiset ja että merityösopimukseen vuonna 2014 tehdyt muutokset pannaan asianmukaisesti täytäntöön koko EU:ssa soveltamalla lippuvaltioiden velvollisuuksista annettua direktiiviä 2013/54/EU. Tavoitteeseen ei päästä kansallisella lainsäädännöllä, koska muutokset voimassa olevaan EU:n lainsäädäntöön voidaan tehdä vain EU:n tasolla. Lisäksi on varmistettava kaikkien EU:n laivastojen ja EU:n satamien yhdenvertainen kohtelu samoin kuin yhdenvertainen kohtelu EU:n ulkopuolisiin laivastoihin nähden. Neuvosto on lisäksi virallisesti todennut neuvoston päätöksessä 2014/346/EU, että osia yleissopimuksen säännöistä ja muutoksista kuuluu unionin toimivaltaan, ja ne koskevat asioita, joiden osalta unioni on hyväksynyt sääntöjä. Ehdotuksella autetaan soveltamaan merityösopimuksen pakollisia muutoksia samaan aikaan ja samalla tavalla kaikissa jäsenvaltioissa. Tämä on välttämätöntä, jotta varmistetaan edellä mainitut tasapuoliset toimintaedellytykset kaikkien EU:n laivastojen ja EU:n satamien osalta. Ehdotus saattaa vähentää EU:n satamavaltioihin kohdistuvia negatiivisia vaikutuksia, koska harvempien tapausten pitäisi enää kuulua direktiivin 2009/13/EY liitteessä olevan normin A kohdan a alakohdan piiriin. Kyseisen kohdan mukaan, jos laivanvarustaja ei voi järjestää merenkulkijoiden kotimatkaa, EU:n lippuvaltion on se tehtävä. Jos sekään ei voi tätä järjestää, valtio, josta merenkulkija lähtee kotiin, tai valtio, jonka kansalainen merenkulkija on, saa järjestää kotimatkan ja periä kustannukset EU:n lippuvaltiolta. Niille jäsenvaltioille, joita muutokset eivät (vielä) sido (jäsenvaltiot, jotka joko eivät ole ratifioineet merityösopimusta 21 tai eivät ole vielä toimittaneet virallista hyväksymisilmoitusta 22 ), EU:n toiminnasta aiheutuu se lisäarvo, että sopimusta sovelletaan niiden lipun alla purjehtivien laivojen laivanvarustajiin, joten sillä parannetaan kyseisillä aluksilla olevien merenkulkijoiden työoloja ja heidän ja heidän perheidensä sosiaalista suojelua. Ehdotuksesta aiheutuu lisäarvoa myös niille jäsenvaltioille, jotka ovat ratifioineet merityösopimuksen, jossa muutokset ovat jo tulleet voimaan ja joita muutokset näin ollen sitovat. Sillä saatetaan vuoden 2014 muutosten soveltamisala vastaamaan direktiivin 2009/13/EY soveltamisalaa, tuodaan ne lippuvaltioiden velvollisuuksista annetun ja täytäntöönpanon valvontaa koskevan direktiivin 2013/54/EU soveltamisalan ja EU:n lainsäädännön valvonta- ja seurantajärjestelmän piiriin, Euroopan unionin tuomioistuimen toimivalta mukaan luettuna, merityösopimuksen valvontajärjestelmän lisäksi. Tällä varmistetaan merenkulkijoille parempi suoja, ja sen pitäisi lisätä uusien vaatimusten noudattamista jäsenvaltioiden ja laivanvarustajien keskuudessa Itävalta, Tšekki ja Slovakia. Romania, Portugali ja Viro. FI 8 FI

9 Suhteellisuusperiaate Suhteellisuusperiaate toteutuu, koska ehdotuksen soveltamisala rajoittuu tiukasti siihen, mikä on tarpeen niiden päivitettyjen pakollisten vähimmäisnormien saattamiseksi osaksi EU:n lainsäädäntöä, jotka sisältyvät vuoden 2006 merityösopimukseen vuonna 2014 tehtyihin muutoksiin. Ehdotus jättää EU:n jäsenvaltioille mahdollisuuden pitää voimassa tai asettaa työntekijöitä koskevia suotuisampia normeja ottaen huomioon niiden kansallisen tilanteen erityispiirteet. Näin ollen se antaa mahdollisuuden valita tosiasialliset täytäntöönpanotoimet joustavasti. Toimintatavan valinta Välineeksi on valittu direktiivi. SEUT-sopimuksen 155 artiklan 2 kohdan termiä päätös on käytetty yleisessä merkityksessä, jotta oikeudellinen väline voitaisiin valita SEUTsopimuksen 288 artiklan mukaisesti. Komission tehtävänä on ehdottaa kyseisessä artiklassa mainituista sitovista välineistä (asetus, direktiivi, päätös) tarkoituksenmukaisinta välinettä. SEUT-sopimuksen 296 artiklassa määrätään seuraavaa: Jollei perussopimuksissa määrätä annettavan säädöksen lajia, toimielimet valitsevat sen sovellettavien menettelyjen mukaisesti tapauskohtaisesti suhteellisuusperiaatetta noudattaen. Komissio katsoo tässä tapauksessa, että direktiivi on soveltuvin väline, koska sillä muutetaan toista direktiiviä (direktiivi 2009/13/EY) ja koska työmarkkinaosapuolten sopimukseen sisältyy velvollisuuksia ja oikeuksia, jotka jäsenvaltioiden on saatettava osaksi kansallista lainsäädäntöään. 3. JÄLKIARVIOINTIEN, SIDOSRYHMIEN KUULEMISTEN JA VAIKUTUSTENARVIOINTIEN TULOKSET Jälkiarvioinnit/toimivuustarkastukset Voimassa olevasta direktiivistä 2009/13/EY ei ole tehty arviointia, koska sen osaksi kansallista lainsäädäntöä saattamisen määräaika oli 20. elokuuta 2014 eikä täytäntöönpanon noudattamisen arviointia ole tehty 23. Sidosryhmien kuuleminen Kun työmarkkinaosapuolet pyytävät, että komissio esittää ehdotuksen neuvoston päätökseksi niiden sopimuksen täytäntöönpanosta SEUT-sopimuksen 155 artiklan mukaisesti, parempaa lainsäädäntöä koskevia periaatteita on sovellettava, sanotun kuitenkaan vaikuttamatta SEUTsopimuksen niille osoittamaan tehtävään ja autonomiseen asemaan, komission tehtävään helpottaa niiden vuoropuhelua tai yleisen avoimuuden tarpeeseen. Kun pidetään mielessä menettelyn avoimuus, se, että tämän sopimuksen osapuolina olevat työmarkkinaosapuolet edustavat alan työnantajia ja työntekijöitä, ja työmarkkinaosapuolille 23 Tällä hetkellä on vielä tutkittavina kahdeksan täytäntöönpanotoimenpiteiden ilmoittamatta jättämiseen liittyvää rikkomismenettelyä (Italia, Kreikka, Latvia, Liettua, Portugali, Puola, Slovakia ja Slovenia). FI 9 FI

10 SEUT-sopimuksen 155 artiklalla uskottu tehtävä, mitään ylimääräistä julkista kuulemista ei ole toteutettu 24. Vaikutustenarviointi Ehdotuksella saatetaan ILOn vuonna 2014 tekemien pakollisten muutosten soveltamisala vastaamaan direktiivin 2009/13/EY soveltamisalaa, jossa estetään merityösopimuksen II artiklan 6 kohdan mukainen mahdollisuus olla soveltamatta ohjeiston tiettyjä määräyksiä, jos toimivaltainen viranomainen päättää tämän olevan kohtuutonta tai käytännössä mahdotonta, bruttovetoisuudeltaan alle 200 tonnin aluksiin, joita ei käytetä kansainvälisessä liikenteessä, siltä osin, kuin asiasta määrätään toisin kansallisilla toimenpiteillä 25. Näiden vaikutusten katsotaan kuitenkin olevan rajallisia ottaen huomioon seuraavat seikat: Merityösopimuksen tietokannan 26 mukaan yksikään yleissopimuksen ratifioineista jäsenvaltioista, joiden osalta ILOn vuonna 2014 tekemät muutokset ovat jo tulleet voimaan, ei ole tähän mennessä ilmoittanut ILOlle mistään ILOn vuonna 2014 tekemiä muutoksia koskevista kansallisista päätöksistä. Poikkeuksen subjektiivinen soveltamisala on hyvin rajallinen, koska sitä sovelletaan ainoastaan aluksiin, jotka ovat bruttovetoisuudeltaan alle 200 GT ja joita käytetään kotimaanliikenteessä. Jotkin ratifioineet valtiot ovat tähän mennessä hyödyntäneet tätä poikkeusta lähinnä tiettyjen asuintiloja koskevan merityösopimuksen III osaston määräysten osalta. Koska ILOn vuonna 2014 tekemät muutokset liittyvät perustavaa laatua olevien vähimmäisoikeuksien suojaamiseen (kotimatka, merenkulkijan olennaiset tarpeet, mukaan luettuna ruoka ja majoitus, sekä enintään 4 kuukauden palkkasaatavien maksaminen) ja korvauksiin merenkulkijalle ammatillisista syistä johtuvissa kaikkein pahimmissa tilanteissa (kuolema tai pitkäaikainen työkyvyttömyys), on vaikeaa perustella poikkeuksen käyttöä näissä tapauksissa. Mahdollisia kansallisia poikkeuksia ei voida soveltaa velvoitteeseen pitää asiakirjanäyttöä rahavakuusjärjestelmästä hylkäämistapauksessa, koska tätä velvoitetta sovelletaan vain aluksiin, joilla edellytetään olevan merityösertifikaatti 27. On myös syytä muistaa, että ILOn vuonna 2014 tekemillä muutoksilla parannetaan ja laajennetaan voimassa olevaa Yleissopimuksen II artiklan 6 kohta: Jos toimivaltainen viranomainen päättää, että VI artiklan 1 kohdassa tarkoitetun ohjeiston tiettyjen määräyksien soveltaminen jäsenvaltion lipun alla purjehtivaan alukseen tai alustyyppiin olisi tällä hetkellä kohtuutonta tai käytännössä mahdotonta, mainittuja ohjeiston määräyksiä ei sovelleta siltä osin, kuin asiasta määrätään toisin kansallisilla laeilla tai määräyksillä tai työehtosopimuksilla tai muutoin. Päätös, joka voi koskea ainoastaan niitä aluksia, joita ei käytetä kansainvälisessä liikenteessä ja jotka ovat bruttovetoisuudeltaan alle 200, edellyttää, että asiaankuuluvia laivanvarustajien ja merenkulkijoiden järjestöjä kuullaan. en/index.htm Merityösopimuksen säännön mukaan merityösertifikaatti on oltava a) kansainvälisessä liikenteessä olevilla aluksilla, joiden bruttovetoisuus on vähintään 500 GT, ja b) jäsenvaltion lipun alla purjehtivilla aluksilla, joiden bruttovetoisuus on vähintään 500 GT ja jotka liikennöivät toisen maan satamasta tai satamien välillä. FI 10 FI

11 suojelujärjestelmää, jonka nojalla jäsenvaltioilla on jo velvollisuus edellyttää, että kaikki niiden lipun alla purjehtivat alukset tarjoavat rahavakuuden kotimatkan kattamiseksi ja varmistavat korvauksen ammatillisista syistä johtuvissa kuoleman tai pitkäaikaisen työkyvyttömyyden tapauksissa. Poikkeuksen käyttämistä koskevat edellytykset (mukaan luettuna vaatimus työmarkkinaosapuolten kuulemisesta) ovat varsin tiukat. Jäsenvaltioilla on joustonvaraa seuratessaan uusien vaatimusten soveltamista aluksiin, joiden bruttovetoisuus on alle 200 GT ja joita ei käytetä kansainvälisessä liikenteessä, direktiivin 2013/54/EU 3 artiklan 2 kohdan nojalla. Sen mukaan jäsenvaltiot voivat mukauttaa merityösopimuksen II artiklan 6 kohdan mukaisesti seurantamekanismeja, tarkastukset mukaan lukien, tällaisiin aluksiin liittyvien erityisolosuhteiden huomioon ottamiseksi. Ehdotuksella tuodaan lisäksi ILOn vuonna 2014 tekemät muutokset lippuvaltion velvollisuuksista annetun ja täytäntöönpanon valvontaa koskevan direktiivin 2013/54/EU soveltamisalan ja EU:n lainsäädännön valvonta- ja seurantajärjestelmän piiriin, Euroopan unionin tuomioistuimen toimivalta mukaan luettuna, merityösopimuksen valvontajärjestelmän lisäksi. Tämän pitäisi lisätä vaatimusten noudattamista jäsenvaltioiden ja laivanvarustajien keskuudessa. Koska ehdotuksella ei ole muuten todennäköisesti merkittäviä taloudellisia, sosiaalisia tai ympäristöön liittyviä vaikutuksia perusskenaarioon nähden, siitä ei ole tehty vaikutustenarviointia 28. Perusskenaariossa oletetaan, että EU:n jäsenvaltiot, jotka ovat ratifioineet merityösopimuksen, panevat täytäntöön vuoden 2014 muutokset, koska ne joko tulivat voimaan kyseisissä jäsenvaltioissa 18. tammikuuta 2017 tai tulevat voimaan pian. Näin ollen on ilman työmarkkinaosapuolten sopimuksen hyväksymistäkin todennäköistä, että kaikki yleissopimuksen ratifioineet jäsenvaltiot soveltaisivat joka tapauksessa vuoden 2014 muutoksia ja panisivat näin ollen täytäntöön suojelujärjestelmät merenkulkijoiden hylkäämisen sekä kuoleman tai henkilövahingon korvaamisen tapauksessa ja että tätä täytäntöönpanoa seurataan ILOn valvontajärjestelmässä. Tämä järjestelmä perustuu kansallisten raporttien tutkimiseen ja työmarkkinaosapuolten huomautusten tarkasteluun kahdessa ILOn elimessä (yleissopimusten ja suositusten soveltamista käsittelevä asiantuntijakomitea sekä yleissopimusten ja suositusten soveltamista käsittelevä kansainvälisen työkonferenssin kolmikantakomitea). Jos muutokset kuitenkin jätettäisiin panematta täytäntöön, tähän järjestelmään ei kuulu Euroopan unionin tuomioistuimen kaltaista oikeudellista mekanismia. Uusilla vaatimuksilla estetään se valitettava tilanne, jossa merenkulkijat jäisivät jumiin aluksen ankkuroimispaikkaan tai satamaan pitkiksi ajoiksi, kun laivanvarustaja hylkää miehistönsä maksamatta näiden palkkoja tai järjestämättä heidän kotimatkaansa heidän kotimaihinsa. Palveluksessa olevien merenkulkijoiden määräksi EU:n rannikkojäsenvaltioissa ja Norjassa arvioitiin vuonna Merenkulkijoiden hylkäämistä koskevan ILOn Paremman sääntelyn suuntaviivojen (SWD(2015) 111 final) mukaan vaikutustenarviointia ei vaadita aloitteista, joilla ei todennäköisesti ole merkittäviä taloudellisia, sosiaalisia tai ympäristöön liittyviä vaikutuksia. Ks. Study on EU seafarers' employment. Final Report. PO MOVE, FI 11 FI

12 tietokannan mukaan vuodesta 2004 on hylätty 192 kauppa-alusta, joista 21 purjehti EUvaltion lipun alla. Vuonna 2016 hylättiin 20 kauppa-alusta, joista vain kahdeksan tapausta oli selvitetty 30. toukokuuta 2017 mennessä. Näistä vuonna 2016 hylätyistä 20 aluksesta neljä purjehti EU-valtion lipun alla ja niillä oli yhteensä 45 hylättyä merenkulkijaa. Jotkin ratkaisematta olevat hylkäämistapaukset juontuvat aina vuoteen Hylätyt merenkulkijat olivat aiemmin usein haluttomia lähtemään alukselta ennen kuin se pakkomyytiin maksamattomien saatavien maksamiseksi, mukaan luettuina maksamattomia palkkoja koskevat vaatimukset. Nyt tällaisten vaatimusten maksaminen nopeutuu rahavakuusjärjestelmän ansiosta. Lisäksi maksamatta olevien vaatimusten maksaminen merenkulkijoille tai heidän perheilleen merenkulkijoiden työskentelystä johtuvan kuoleman tai pitkäaikaisen työkyvyttömyyden tapauksessa nopeutuu. Tämä auttaa välttämään maksujen viivästymistä ja menettelyihin liittyvää byrokratiaa, johon merenkulkijat tai heidän perheensä usein törmäävät. Hylättyjen merenkulkijoiden parempi suojelu hyödyttää myös kaikkia EU:n satamaviranomaisia, koska ongelmallisia hylkäämistapauksia tulee olemaan vähemmän. Merenkulkijoiden hylkäämistä koskevan ILOn tietokannan mukaan EU:n satamiin hylättiin vuonna 2016 viisi kauppa-alusta, joissa oli 58 merenkulkijaa. Merityösopimuksen (XV artiklan 13 kohdan a alakohta) mukaan niiden yleissopimuksen ratifioineiden maiden, jotka ovat hyväksyneet muutokset, satamavaltiovalvontaa sovelletaan myös maihin, jotka eivät ole ratifioineet yleissopimusta, ja ratifioineisiin maihin, joita muutokset eivät vielä sido. Tämä tarkoittaa sitä, että yleissopimuksen ratifioineiden maiden satamaviranomaiset voivat tarkastaa sellaisten yleissopimuksen ratifioineiden EU:n jäsenvaltioiden, joita vuoden 2014 muutokset eivät vielä sido, samoin kuin sellaisten EU:n jäsenvaltioiden, jotka eivät ole ratifioineet yleissopimusta, lipun alla purjehtivat alukset, jos ne eivät täytä muutosten vaatimuksia. Kun otetaan huomioon tämä perusskenaarion mukainen odotettavissa oleva kehitys, neuvoston direktiivillä ei näin ollen olisi merkittävää vaikutusta mihinkään niistä 22:sta yleissopimuksen ratifioineesta jäsenvaltiosta, joissa muutokset tulivat voimaan jo 18. tammikuuta 2017 tai tulevat voimaan pian, eikä niihin kolmeen sisämaajäsenvaltioon, jotka eivät ole ratifioineet merityösopimusta (Itävalta, Tšekki ja Slovakia). Tämän ehdotuksen säännösten soveltaminen ei lisää ratifioineiden jäsenvaltioiden seurantakustannuksia, koska niiden on vastattava noista kustannuksista ratifioituaan merityösopimuksen ja sen muutokset. Lisäksi kun otetaan huomioon, että yleissopimuksen ratifioimatta jättäneet jäsenvaltiot ovat sisämaavaltioita, joilla ei tätä nykyä ole laivastoa, on odotettavissa, että niille ei aiheudu tästä ehdotuksesta seurantakustannuksia. Mitä tulee mahdollisiin seurantakustannuksiin niiden alusten tapauksessa, joiden bruttovetoisuus on alle 200 GT ja joita ei käytetä kansainvälisessä liikenteessä, direktiivin 2013/54/EU 3 artiklan 2 kohdassa annetaan jäsenvaltioille mahdollisuus mukauttaa seurantamekanismejaan, tarkastukset mukaan lukien, tällaisiin aluksiin liittyvien erityisolosuhteiden huomioon ottamiseksi. EU:n työmarkkinaosapuolten edustavuus meriliikennesektorilla Arvioidessaan SEUT-sopimuksen 155 artiklan mukaisesti EU:n työmarkkinaosapuolten esittämää, niiden sopimuksen täytäntöönpanoa EU:n lainsäädännössä koskevaa pyyntöä komissio tarkastelee työmarkkinaosapuolten edustavuutta ja toimivaltaa sillä alalla, jota sopimus koskee. Näin varmistetaan, että pyyntö on SEUT-sopimuksen määräysten mukainen FI 12 FI

13 ja että voidaan luottaa siihen, että sopimuksella on laaja tuki niiden joukossa, joita se tosiasiassa koskee. Komission päätöksen 98/500/EY 30 1 artiklan mukaan Euroopan tason työmarkkinaosapuolilta edellytetään seuraavaa: a) ne edustavat eri ammattialoja tai ovat alakohtaisia ja organisoitu Euroopan tasolla; b) ne muodostuvat järjestöistä, jotka ovat tunnustettu ja olennainen osa jäsenvaltioiden työmarkkinaosapuolten rakenteita ja joilla on valtuudet neuvotella sopimuksista ja ovat mahdollisimman kattavasti edustettuina useassa jäsenvaltiossa; sekä c) niillä on sovelias rakenne, jotta ne voivat tehokkaasti osallistua (alakohtaisten) neuvottelukomiteoiden työhön. Kyseisten perusteiden piti täyttyä sopimuksen allekirjoittamisajankohtana. Tämä sopimus koskee työoloja meriliikenteessä, joka käy yksiin meriliikenteen alakohtaisen neuvottelukomitean vastuualueen kanssa. Komiteassa olevat työmarkkinaosapuolet ovat työnantajia edustava Euroopan yhteisön kansallisten varustamoyhdistysten keskusjärjestö (ECSA) ja työntekijöitä edustava Euroopan kuljetustyöntekijöiden liitto (ETF). Euroopan elin- ja työolojen kehittämissäätiö (Eurofound) julkaisi 30. kesäkuuta 2016 tutkimuksen, jossa analysoitiin ETF:n ja ECSAn edustavuutta meriliikenteen työmarkkinajärjestöinä EU:n tasolla 31. Sisämaavaltioita (Itävalta, Tšekki, Unkari ja Slovakia) sekä Bulgariaa, Latviaa, Romaniaa ja Puolaa lukuun ottamatta ECSAlla 32 on jäseniä kaikissa EU:n jäsenvaltioissa (ja Norjassa) 33,34. Vaikka Puolasta tulee varsin paljon merenkulkijoita, Puolassa on vain muutamia laivanvarustamoja. Latviassa ei ole tähän alaan liittyviä työnantajien järjestöjä. Tämä tarkoittaa sitä, että realistisesti ECSA voisi hankkia uusia jäseniä ainoastaan Bulgariasta ja Romaniasta. Työntekijäpuolella ETF:llä on 56 jäsenjärjestöä 25 jäsenvaltiosta, mikä vastaa 64:ää prosenttia kaikista ammattiyhdistyksistä, joilla on tämän alan toimintaa. Näistä jäsenjärjestöistä 52 on mukana tämän alan työehtosopimusneuvotteluissa. ETF:llä on Eurofoundin tutkimuksen mukaan tämän alan jäseniä kaikissa jäsenvaltioissa, joilla on tämän alan toimintaa Komission päätös 98/500/EY, tehty 20 päivänä toukokuuta 1998, Euroopan tason työmarkkinaosapuolten vuoropuhelua edistävien alakohtaisten neuvottelukomiteoiden perustamisesta (EUVL L 225, , s ). ECSA on EU:n ja Norjan kansallisia varustamoyhdistyksiä edustava toimialajärjestö. ECSA edustaa verkkosivustonsa mukaan lähes 99:ää prosenttia Euroopan talousalueen laivastosta ja noin 20:tä prosenttia koko maailman laivastosta. Bulgarian tähän alaan liittyvä työnantajajärjestö BSA oli ECSAn jäsen vuodesta 2007 vuoteen 2012 ja peruutti sitten jäsenyytensä. Itävalta, Unkari ja Slovakia jätettiin tutkimuksen ulkopuolelle, koska niillä ei ole tämän alan toimintaa. Vaikka Tšekissä on (vähän) tämän alan toimintaa, maahan ei ole perustettu tämän alan työnantajajärjestöä. FI 13 FI

14 Tämä johtaa päätelmään, jonka mukaan sopimuksen allekirjoittaneet työmarkkinaosapuolet ovat jäsenyytensä perusteella tällä alalla johtavia Euroopan tason työmarkkinajärjestöjä, että ne edustavat alaa ja että niillä on näin ollen oikeus pyytää komissiota panemaan sopimus täytäntöön SEUT-sopimuksen 155 artiklan mukaisesti. Lausekkeiden laillisuus Komissio on tutkinut sopimuksen laillisuuden. Se on analysoinut yksityiskohtaisesti kaikki lausekkeet, eikä ole havainnut yhdenkään olevan ristiriidassa EU:n lainsäädännön kanssa. Työmarkkinaosapuolten välisellä sopimuksella ei voida suoraan velvoittaa jäsenvaltioita, vaan velvoitteet asetetaan panemalla se täytäntöön neuvoston päätöksellä, eli direktiivillä. Sopimuksen soveltamisala ja sisältö rajoittuu SEUT-sopimuksen 153 artiklan 1 kohdassa lueteltuihin aloihin, kuten 2 jaksossa todetaan. Sopimus sisältää kahdenlaisia muutoksia direktiivin 2009/13/EY liitteeseen. Ne eivät vaikuta direktiivin 3 artiklaan sisältyviin nykyisiin oikeuksien tason säilyttämistä koskeviin lausekkeisiin. Sääntelyn toimivuus ja yksinkertaistaminen Ehdotuksella pannaan täytäntöön työmarkkinaosapuolten sopimus. Tällaisissa tapauksissa komissio ei voi muuttaa sopimuksen tekstiä vaan ainoastaan hyväksyä tai hylätä sen 35. Suurin osa työmarkkinaosapuolten sopimuksen määräyksistä ja vuoden 2014 muutoksista merityösopimukseen ei tee mitään eroa pk-yritysten työntekijöiden ja muiden välillä. Niitä sovelletaan kaikkiin aluksiin, joita vakituisesti käytetään kaupalliseen toimintaan, ei kuitenkaan kalastusta tai vastaavaa toimintaa harjoittaviin aluksiin ja perinteisesti rakennettuihin aluksiin kuten dhow-aluksiin ja džonkkeihin. Direktiivillä 2013/54/EU annetaan lisäksi jäsenvaltioille mahdollisuus mukauttaa seurantamekanisminsa sellaisten alusten erityisolosuhteisiin, joiden bruttovetoisuus on alle 200 GT ja joita ei käytetä kansainvälisessä liikenteessä. Sopimus ja vuoden 2014 muutokset merityösopimukseen ovat pk-yritysten osalta vähemmän vaativia, mitä tulee velvollisuuteen pitää aluksella asiakirjanäyttöä rahavakuusjärjestelmästä merenkulkijoiden avustamiseksi hylkäämistapauksessa. Tätä velvollisuutta sovelletaan ainoastaan aluksiin, joilla edellytetään kansallisen lainsäädännön mukaan olevan merityösertifikaatti tai joilla se on oltava pyynnöstä. Merityösopimuksen ohjeiston säännön mukaan merityösertifikaatti on oltava kansainvälisessä liikenteessä olevilla tai ulkomaisten satamien välillä liikennöivillä aluksilla, joiden bruttovetoisuus on vähintään 500 GT, samoin kuin pienemmillä aluksilla, jos laivanvarustaja sitä pyytää. Perusoikeudet Tässä ehdotuksessa noudatetaan Euroopan unionin perusoikeuskirjaan sisältyviä perusoikeuksia ja erityisesti oikeudenmukaisia ja kohtuullisia työoloja ja työehtoja koskevaa perusoikeuskirjan 31 artiklaa, jossa määrätään seuraavaa: Jokaisella työntekijällä on oikeus terveellisiin, turvallisiin ja ihmisarvoisiin työoloihin ja työehtoihin FI 14 FI

15 4. TALOUSARVIOVAIKUTUKSET Ehdotuksella ei ole vaikutuksia EU:n talousarvioon. 5. LISÄTIEDOT Toteuttamissuunnitelmat, seuranta, arviointi ja raportointijärjestelyt Komissio seuraa sopimuksen täytäntöönpanevan direktiivin täytäntöönpanoa. Direktiiviin 2009/13/EY ei sisälly mitään arviointi- eikä raportointivaatimuksia. Tällaisia vaatimuksia ei ole suunnitteilla tämän direktiiviä 2009/13/EY muuttavan direktiivin osalta. Selittävät asiakirjat (direktiivien osalta) Selittävät asiakirjat eivät ole tarpeen tässä tapauksessa. Euroopan talousalue Ehdotus koskee Euroopan talousalueen kannalta merkityksellistä asiaa ja olisi sen vuoksi ulotettava koskemaan sitä. Ehdotukseen sisältyvien säännösten yksityiskohtaiset selitykset 1 artikla Tällä artiklalla tehdään työmarkkinaosapuolten välisestä sopimuksesta sitova. 2 artikla Tällä artiklalla sisällytetään muutokset direktiiviin 2009/13/EY. 1) 1 alakohdalla tehdään numerointiin muutos. 2) 2 alakohdalla lisätään uusi normi A2.5.2 Rahavakuus, jossa on 14 kohtaa. 1 kohdassa esitetään ehdotetun normin tarkoitus. 2 kohdassa määritellään käsitteenä hylkääminen, jonka osalta rahavakuusjärjestelmästä maksetaan tukea: a) kieltäytyminen maksamasta merenkulkijan kotimatkan kustannuksia (tunnustettu jo direktiivin 2009/13/EY liitteessä olevan säännön kohdassa); b) ylläpidon ja tuen puuttuminen (selvennetään 5 kohdassa); c) mikä tahansa muu tilanne, jossa laivanvarustaja on yksipuolisesti katkaissut siteensä merenkulkijaan, mukaan luettuna työsopimukseen perustuvan palkan jättäminen maksamatta vähintään kahden kuukauden ajalta. Edellä mainituilla b ja c alakohdalla laajennetaan velvollisuus järjestää rahavakuusjärjestelmä kattamaan kaksi uutta hylkäämistilannetta. FI 15 FI

16 3 kohdassa esitetään jäsenvaltioon lippuvaltiona kohdistuva velvoite varmistaa, että sen lipun alla purjehtiviin aluksiin sovelletaan rahavakuusjärjestelmää. Järjestelmä voidaan toteuttaa eri muodoissa. Jäsenvaltio päättää tästä laivanvarustajien ja merenkulkijoiden järjestöjä kuultuaan. 4 kohdassa esitetään lippuvaltion käyttöön ottamaa rahavakuusjärjestelmää koskevat kriteerit, mukaan luettuina tarve tarjota hylätyille merenkulkijoille suora pääsy järjestelmän piiriin, riittävä kattavuus ja nopeutettu taloudellinen apu. 5 kohdassa täsmennetään 2 kohdan b alakohdassa tarkoitettua käsitettä tarvittava ylläpito ja tuki. 6 kohdassa esitetään vaatimus siitä, että aluksella on pidettävä asiakirjanäyttöä rahavakuudesta, jos kyseessä on alus, jolla edellytetään kansallisen lainsäädännön mukaan olevan merityösertifikaatti tai jolla se on oltava pyynnöstä. 7 kohdassa luetellaan asiakirjanäyttöön sisällytettävät tiedot, joiden on oltava englanniksi tai joihin on liitettävä englanninkielinen käännös. 8 kohdassa esitetään nopeutettuun taloudelliseen apuun liittyvä vaatimus (ks. 4 kohta). 9 ja 10 kohdassa esitetään 4 kohdassa ehdotetun kriteerin riittävä kattavuus osalta rahavakuusjärjestelmässä myönnettävän avun yksityiskohdat ja laajuus. 9 kohdassa viitataan direktiivin 2009/13/EY liitteessä olevaan sääntöön 2.5 kotimatkan osalta. Sillä rajataan palkkasaatavien ja muiden etuuksien kattaminen neljään kuukauteen. 10 kohdassa esitetään yksityiskohtaisesti kotimatkan kattaminen hylkäämistapauksissa. 11 kohdassa esitetään rahavakuuden tarjoajan velvoite antaa lippuvaltiolle vähintään 30 päivää aikaisemmin ennakkoilmoitus rahavakuuden peruuttamisesta. 12 kohdassa säädetään vakuutuksen tai muun rahavakuuden tarjoajalle sijaantulolla tulevista oikeuksista. 13 kohdassa todetaan, että tällä normilla ei estetä vakuutuksen tai rahavakuuden tarjoajan takautumisoikeutta kolmansia osapuolia kohtaan. 14 kohdassa todetaan, että ehdotetun normin mukaisilla oikeuksilla ei estetä muiden merenkulkijan oikeuksien, vaatimusten tai oikeussuojakeinojen käyttöä. Lisäksi sillä mahdollistetaan määräysten antaminen siitä, että tämän normin mukaisesti maksettavat summat voidaan vähentää summista, jotka on saatu muista lähteistä, kuten normin mukaiset korvaukset oikeuksista, vaatimuksista tai oikeussuojakeinoista. 3) 3 alakohdassa esitetään normin A4.2 numeroinnin muuttamista niin, että siitä tule normi A Sillä lisätään seitsemän uutta kohtaa (8 14) uudelleen numeroituun normiin A Se pohjautuu normin A4.2 1 kohdan b alakohdassa voimassa olevaan vaatimukseen. Kyseisen vaatimuksen mukaan laivanvarustajan on huolehdittava korvauksen maksamisesta siinä tapauksessa, että merenkulkija kuolee tai tulee pitkäaikaisesti työkyvyttömäksi työtapaturman, sairauden tai työhön liittyvän vaaran johdosta. 8 kohdan a e alakohdassa esitetään kansallisiin lakeihin ja määräyksiin sisällytettävät vähimmäisvaatimukset, jotta rahavakuusjärjestelmällä varmistetaan voimassa olevan normin A4.2 1 kohdan b alakohdan mukaisesti sopimusperusteisten vaatimusten korvaaminen (kuten ehdotetun uuden normin A kohdassa määritellään). Vaatimuksiin sisältyy korvauksen maksaminen täysimääräisesti ja FI 16 FI

17 viipymättä ja ennakkomaksun maksaminen, jos täysimääräisen korvauksen arvioiminen on vaikeaa. 9 ja 10 kohdassa käsitellään vaatimusta ilmoittaa merenkulkijoille ja lippuvaltiolle, jos laivanvarustajan rahavakuus peruutetaan tai sanotaan irti. 11 kohdassa edellytetään alusten pitävän aluksella rahavakuuden tarjoajan myöntämää asiakirjanäyttöä rahavakuudesta. 12 kohdassa esitetään rahavakuuden tarjoajan velvoite antaa lippuvaltiolle vähintään 30 päivää aikaisemmin ennakkoilmoitus rahavakuuden peruuttamisesta. 13 kohdassa esitetään vaatimus, jonka mukaan vakuudesta maksetaan kaikki sen kattamat sopimusperusteiset vaatimukset, jotka syntyvät asiakirjan voimassaolokaudella. 14 kohdassa luetellaan rahavakuutta koskevassa asiakirjanäytössä vaadittavat tiedot. Siinä esitetään lisäksi vaatimus siitä, että asiakirjan on oltava englanniksi. 4) 4 alakohdalla lisätään uusi normi A4.2.2 Sopimusperusteisten vaatimusten käsittely, jossa on kolme kohtaa. 1 kohdassa täsmennetään normin A4.2 (uudelleen numeroituna A4.2.1) ehdotetussa 8 kohdassa tarkoitetun termin sopimusperusteiset vaatimukset merkitystä. 2 kohdassa esitetään, miten ammatillisista syistä johtuvissa kuoleman tai pitkäaikaisen työkyvyttömyyden tapauksissa varmistettavan korvauksen suorittamiseen tarkoitettu rahavakuusjärjestelmä voidaan toteuttaa eri muodoissa. Jäsenvaltio päättää tästä laivanvarustajien ja merenkulkijoiden järjestöjä kuultuaan. 3 kohdassa edellytetään, että käytössä on järjestelyt sellaisten sopimusperusteisten vaatimusten vastaanottamista, käsittelyä ja puolueetonta ratkaisua varten, jotka liittyvät normissa A4.2 (uudelleen numeroituna A4.2.1) tarkoitettuun korvaukseen, nopeilla ja oikeudenmukaisilla menettelyillä. FI 17 FI