Vanhempainpuhelimen ja Vanhempainnetin kirjepalvelun

Transkriptio

1 Vanhempainpuhelimen ja Vanhempainnetin kirjepalvelun vuosiraportti 2012

2 Mannerheimin Lastensuojeluliitto on avoin valtakunnallinen kansalaisjärjestö, joka edistää lapsen oikeutta hyvään ja turvalliseen lapsuuteen. MLL:n keskusjärjestön jäseniä ovat 10 piirijärjestöä sekä 566 paikallisyhdistystä, joilla on yhteensä yli jäsentä. MLL edistää lapsiperheiden hyvinvointia tarjoamalla vertaistukea ja luomalla osallistumismahdollisuuksia eri elämäntilanteissa. Liitto myös kouluttaa, tekee selvityksiä ja tuottaa aineistoja kouluille ja kasvattajille - edistää monipuolisesti lapsen oikeuksien toteutumista. Mannerheimin Lastensuojeluliiton toiminnan ydinalueet ovat lasten ja lapsiperheiden hyvinvoinnin ja elinolojen edistäminen lasten kuulemisen ja osallisuuden edistäminen lapsuuden kunnioittaminen ja suojeleminen ja vanhemmuuden arvostaminen ja tukeminen. Julkaisija Mannerheimin Lastensuojeluliitto Toinen linja 17, Helsinki Teksti: Laura Klemetti, Anna Puusniekka, (s. 11 Sallia vai rajoittaa mediankäyttöä -teksti: Anna-Sofia Lehto) Työryhmä: Tatjana Pajamäki, Marie Rautava Kansikuva: Colourbox Taitto: Tarja Petrell Vuosittain Lasten ja nuorten puhelin ja netti vastaa noin puheluun ja nettikirjeeseen. Vanhempainpuhelin ja Vanhempainnetin kirjepalvelu vastaa noin 1000 yhteydenottoon. yläkouluissa toimii MLL:n tukioppilasta. Internetissä nuorille tukea antaa kymmenien nuorten Verkkotukareiden eli Verkk@reiden joukko. noin MLL:n kouluttamaa lasten hoitajaa työskentelee lähes perheessä. 300 MLL:n kouluttamaa tukihenkilöä tekee työtä perheiden ja nuorten parissa. MLL ylläpitää noin 440 perhekahvilaa, joissa kokoonnutaan noin kertaa. MLL:ssa toimii noin 400 vertais- ja muuta aikuisten ryhmää. MLL:n harrastuskerhoissa käydään yli kertaa. MLL järjestää Hyvä alku koulutielle -kampanjan, joka tavoittaa yli ekaluokkalaisen vanhemmat muistuttaen läsnäolon ja huolenpidon tärkeydestä lapsen aloittaessa koulun. MLL tarjoaa kaikenikäisille mahdollisuuden osallistua työhön lasten hyväksi. MLL:n toiminnan perusta on paikallinen vapaaehtoistoiminta. 2 Vanhempainpuhelimen ja Vanhempainnetin kirjepalvelun vuosiraportti 2012

3 Sisältö Sosiaalinen tuki ehkäisee merkittävästi ongelmia s. 4 Vanhempien yhteydenotot vuonna 2012 s. 6 Puhelut ja kirjeet s. 6 Vanhempainnetti-sivusto s. 6 Yhteydenottojen aiheet s. 6 Ammattiavun hakemiseen on korkea kynnys s. 6 Vanhemmuus oli pettymys s. 10 Apu ja tuki lähemmäksi vanhempia s. 11 Päivystystoiminta 2012 s. 12 Vanhempien palaute s. 12 Liite: Toimintaa ohjaavat eettiset periaatteet s. 13 Vanhempainpuhelimen ja Vanhempainnetin kirjepalvelun vuosiraportti

4 Sosiaalinen tuki ehkäisee merkittävästi ongelmia Vanhemmuutta rakennetaan paitsi perheissä, myös yhteiskunnallisessa keskustelussa. Vanhemmat ovat herkkiä lukemaan median ja ympäristön asettamia odotuksia ja paineita. Pitäisi olla hyvä äiti ja isä, hyvä puoliso, hyvä työntekijä. Työelämässä pitää ponnistella, ettei tipahda ulos, tai vanhempaa painaa huoli työttömyydestä ja perheen taloudesta. Samalla pitäisi antaa riittävästi aikaa ja huolenpitoa lapsilleen. Ei ole ihme, jos vanhempien kynnys kertoa vanhemmuuttaan ja lastaan koskevista kielteisistä tunteista on korkea. Vanhempainpuhelimeen ja Vanhempainnetin kirjepalveluun yhteyttä ottamalla vanhempien on mahdollista harjoitella vaikeista asioista puhumista. Ajatuksia ja tunteita sanoitetaankin siellä usein ensimmäistä kertaa. Lapsen turvallinen kasvu edellyttää sosiaalista tukea vanhemmista ja lapsista välittäviä ja arjessa tukeaan tarjoavia aikuisia. Tutkimusten mukaan sosiaalinen tuki ehkäisee merkittävästi vanhemmuuden stressiä ja lapsiperheiden ongelmia. Vanhempainpuhelimessa ja Vanhempainnetin kirjepalvelussa vanhemmat kohtaavat lapsiperheiden arjen tuntevan aikuisen, jonka kanssa voi turvallisesti käsitellä vanhemmuuden kääntöpuolia. Yhteydenotto palveluun voi parhaimmillaan toimia siltana avunhakemiselle tai keskustelun avaamiselle läheisten kanssa. Osa vanhemmista on jo ammattipalvelujen piirissä, mutta ei koe saavansa riittävästi apua. Näissä tilanteissa puretaan vanhemman turhautumista, rakennetaan toivoa ja haetaan vaihtoehtoja. Lämmin kiitos Raha-automaattiyhdistykselle arvokkaasta tuesta, joka on turvannut toiminnan jatkuvuuden. Sydämelliset kiitokset myös sitoutuneille päivystäjillemme, jotka vapaaehtoistyössään tukevat vanhemmuutta ja lapsiperheiden hyvinvointia. Marie Rautava ohjelmajohtaja 4 Vanhempainpuhelimen ja Vanhempainnetin kirjepalvelun vuosiraportti 2012

5 Vanhempainpuhelin ja Vanhempainnetti Vanhempainpuhelin on vertaistukeen perustuva vanhemmuuden tuen muoto. Vanhempainpuhelimen numerossa (0,08 euroa/min. + pvm/mpm) päivystävät MLL:n kouluttamat vapaaehtoiset päivystäjät, jotka ovat itsekin vanhempia. Vanhempainpuhelin päivystää neljänä päivänä viikossa, maanantaisin kello 10 13, tiistaisin ja 17 20, keskiviikkoisin ja torstaisin Vanhempainnetin kirjepalvelu on anonyymi palvelu, jonne voi kirjoittaa ympäri vuoden ja vuorokauden. Viesteihin vastataan kahden viikon kuluessa. Kirjepalvelu on osa MLL:n vanhemmille suunnattua nettisivustoa, Vanhempainnettiä (www. mll.fi/vanhempainnetti). Vanhempainpuhelimeen voi soittaa ja nettikirjepalveluun kirjoittaa nimettömästi ja luottamuksellisesti kaikissa vanhemmuuteen, lapsiperheen arkeen sekä lapsen kasvuun ja kehitykseen liittyvissä kysymyksissä ja pohdinnoissa. Tavoitteena on vahvistaa vanhempien jaksamista, selviytymiskeinoja ja tietoisuutta kasvatusasioissa ja siten edistää lasten hyvinvointia. Päivystysvuoroa ohjaa ja vapaaehtoisia päivystäjiä tukee aina MLL:n työntekijä. Päivystystoiminta noudattaa eettisiä periaatteita, jotka on hyväksytty Vapaaehtoisen Puhelin- ja verkkoauttamisen eettisten periaatteiden neuvottelukunnassa. Periaatteiden mukaan yhteydenottajalle tarjotaan ennen kaikkea mahdollisuus luottamukselliseen keskusteluun. Puhelinja verkkoauttamisesta vastaa taustaorganisaatio, ei yksittäinen päivystäjä. MLL:n Vanhempainnetti-sivusto ( on tarkoitettu vanhemmuuden tueksi 0 18-vuotiaiden lasten ja nuorten vanhemmille. Sivusto sisältää runsaasti tietoa lapsen ja nuoren kehityksestä ja hyvinvoinnista sekä muuta apua kasvattajan tueksi. Sivustoa käyttävät myös lapsiperheiden parissa työskentelevät ammattilaiset ja vapaaehtoiset, kuten esimerkiksi MLL:n auttavien puhelin- ja nettipalveluiden vapaaehtoiset päivystäjät. Vanhempainpuhelin ja Vanhempainnetti ovat Raha-automaattiyhdistyksen rahoittamaa toimintaa. Vanhempainpuhelimen ja Vanhempainnetin kirjepalvelun vuosiraportti

6 Vanhempien yhteydenotot vuonna 2012 Puhelut ja kirjeet Vuonna 2012 Vanhempainpuhelimessa ja Vanhempainnetin kirjepalvelussa vastattiin yhteensä 981 yhteydenottoon, joista 535 oli puheluja ja 446 nettikirjeitä. Yhteydenottoja otettiin vastaan 132 enemmän kuin edellisenä vuonna. Yhteydenottajista suurin osa (74 prosenttia) oli äitejä tai äitipuolia. Isiä ja isäpuolia oli 12 prosenttia. Muut yhteydenottajat olivat isovanhempia tai muita sukulaisia tai perheen lähellä olevia aikuisia. Suurin osa oli iältään vuotiaita. Yhteydenottajien perheiden lapset olivat iältään 0 25-vuotiaita. Eniten yhteyttä otettiin perheistä, joissa oli leikki-ikäisiä eli 3 6-vuotiaita lapsia (23 prosenttia). Yhteydenottajista yli puolet (54 prosenttia) oli kahden vanhemman perheestä ja hieman päälle viidennes (21 prosenttia) perheestä, jossa oli yksin- tai yhteishuoltajuus. Lähes puolet puheluista (45 prosenttia) kesti minuuttia. Pisimmillään puhelut kestivät yli tunnin, yhteen kirjeeseen vastaaminen vei päivystäjältä vähimmillään yhtä kauan. Vanhempainnetti-sivusto Vanhempainnetti-sivusto kasvatti jälleen kävijämääräänsä. Kun sivuston julkaisemisvuonna 2010 sivustolla käytiin keskimäärin 720 kertaa päivässä, vuonna 2012 keskimääräinen kävijämäärä oli kertaa päivässä. Kaikkiaan sivustolla vierailtiin viime vuonna kertaa. Vuonna 2012 sivuston luetuimpia sisältöjä olivat pienten lasten kehityksestä kertovat tekstit, sekä vinkit kotiunikouluun ja uhmaikäisen kanssa toimimiseen. Sivustolla on myös työkirjoja, tietovihkoja ja muita työkaluja, joita voi tulostaa käyttöönsä. Esimerkiksi kolmen kuukauden aikana ( ) työkirjoja ja tietovihkoja ladattiin kertaa ja muita työkaluja kertaa. Vanhempainnetin keskustelupalsta tarjoaa vanhemmille mahdollisuuden keskustella muiden vanhempien kanssa. Vanhempainpuhelimen ja Vanhempainnetin kirjepalvelun työntekijä moderoi ennalta keskustelupalstalle tulevia viestejä. Osa Vanhempainpuhelimen ja Vanhempainnetin kirjepalvelun päivystäjistä myös kommentoi palstan kirjoituksia osana päivystystyötään. Keskustelupalstan viestejä luetaan selvästi enemmän kuin mitä sinne kirjoitetaan. Esimerkiksi kolmen kuukauden aikana ( ) keskustelupalstan 875 viestiä käytiin lukemassa kertaa. Selvästi suosituin keskusteluareenan palsta on Murrosikäisen vanhempana. Seuraavaksi suosituimmat ovat Perheen kriisit ja muutokset- ja Elämää alakoululaisen kanssa -palstat. Loppuvuodesta 2012 keskustelupalstalle lisättiin Uusia ystäviä-osio, jossa voi hakea uusia tuttuja muista vanhemmista tai lapsiperheistä ympäri Suomea. Vanhempainnetin käyttäjät voivat antaa palautetta sivustosta. Vuoden 2012 aikana saatiin 41 palautetta. Palautteissa kiiteltiin sivuston sisältöä ja ehdotettiin uusia aiheita tai jonkin tekstin yksityiskohdan päivittämistä. Osassa palautteista tiedusteltiin mahdollisuutta saada sivuston työkaluja ja työkirjoja painettuina versioina tai jollakin muulla kielellä. Yhteydenottojen aiheet Vanhempainpuhelimen ja Vanhempainnetin kirjepalvelun tilastoinnissa erotellaan toisistaan lasta koskevat sekä Huom. Yksi yhteydenotto voi sisältää useampia aiheita. Lasta koskevat aiheet vuotiaan kehitysvaiheeseen tai temperamenttiin liittyvät haasteet 0 6-vuotiaan perustoiminnot (esim. syöminen, nukkuminen) Murrosiän haasteet ja oireilu Rajojen kokeilu Vanhempien ero Uusperheen dynamiikka Lasta tai nuorta kiusataan tai syrjitään Kodin pelisäännöt Muu perheen kriisi tai muutos Keskittymis- tai käyttäytymisvaikeudet vanhemmuutta koskevat aiheet. Yksi yhteydenotto voi sisältää useita aiheita. Vuonna 2012 lasta koskevista aiheista yleisimpiä olivat pikkulapsen (0 6 v) kehitysvaiheeseen tai temperamenttiin liittyvät haasteet (11 prosenttia). Vanhempia pohditutti esimerkiksi ujon ja syrjäänvetäytyvän lapsen pärjääminen isossa lapsiryhmässä ja kaverisuhteissa. Vanhemmat halusivat keskustelutukea myös pikkulapsen haastavaan ja erityisen voimakkaaksi koettuun uhmaikään ja rajojen kokeiluun. Vanhemmat pohtivat, millaisia rajoja lapselle on kohtuullista asettaa ja mitä lapselta voi vaatia ja odottaa. Erilaisista keskittymis- ja käyttäytymisvaikeuksista keskusteltiin edellistä vuotta useammin. Vanhemmat olivat huolissaan esimerkiksi lapsen levottomuudesta päiväkodissa tai koulussa. Osa lasten käytösongelmista oli jatkunut jo pitkään ja näissä tilanteissa vanhempia ohjattiin hakemaan apua ammattilaisilta. Myös lapsen joutuminen kiusaamisen tai syrjinnän kohteeksi puhutti ja huoletti yhteydenottajia. Erityinen huoli oli vanhemmilla, jotka olivat ottaneet asian puheeksi koulussa, mutta tästä huoli- 3 % 3 % 3 % 3 % 4 % 5 % 5 % 6 % 7 % 11 % Vanhempainpuhelimen ja Vanhempainnetin kirjepalvelun vuosiraportti 2012

7 Huom. Yksi yhteydenotto voi sisältää useampia aiheita. Aikuista koskevat aiheet 2012 Rajojen asettaminen Riittämättömyyden ja syyllisyyden tunteet vanhempana Aikuisten väliset ristiriidat Arjessa suoriutuminen Äitiyteen ja isyyteen liittyvät pohdinnat Lapseen kohdistuvat kielletyt tunteet Vanhemmuuteen liittyvien odotusten ja todellisuuden välinen ristiriita Vanhempien ero Uusperheen dynamiikka Muu perheen kriisi tai muutos 4 % 4 % 4 % 4 % 5 % 6 % 7 % 11 % 13 % 13 % matta lapsen tilanne ei ollut olennaisesti muuttunut. Myös pikkulapsen perustoimintoihin, kuten syömiseen, nukkumiseen ja ruokailuun liittyvät kysymykset ja pulmatilanteet huolettivat yhteydenottajia (7 prosenttia). Erityisen paljon keskusteltiin pienten lasten nukahtamis- ja uniongelmista, jotka kuormittivat usein koko perheen arkea. Pienokaisen katkonainen yöuni verotti myös vanhempien nukkumista ja vaikeutti jaksamista valveillaoloaikana. Vanhemmat kaipasivat kuuntelutukea sekä konkreettisia vinkkejä lapsensa unen laadun parantamiseen. Lasten kehitysvaiheeseen ja perustarpeisiin liittyvät kysymykset toimivat usein myös keskustelun avauksena suuremmille kysymyksille. Kun yhteydenottaja sai rakentaa puhelun aikana rauhassa luottamusta päivystäjään, myös vaikeampia asioita ja omaa vanhemmuutta uskaltauduttiin avaamaan ja pohtimaan yhdessä. Arkisten ongelmien taustalta saattoi paljastua vakavia parisuhteen tai vanhemman mielenterveyden ongelmia tai huoli lapsen kaltoinkohtelusta. Yläkouluikäisistä lapsista puhuttaessa murrosiän oireilu pohditutti vanhempia eniten (6 prosenttia). Murrosiästä keskusteltiin erityisesti rajojen asettamisen näkökulmasta, kuten esimerkiksi sitä, millaiset pelisäännöt perheessä on kotitöiden tekemiselle ja nuoren mediankäytölle. Vanhemmat pohtivat muun muassa sitä, kuinka paljon heillä oli lupa rajoittaa nuoren elämää ja toisaalta millainen on sopiva etäisyys itsenäistyvään nuoreen. Huolta herättivät myös nuoren päihdekokeilut, huonoksi koettu kaveripiiri tai seurustelun aloittaminen. Vanhemmat kokivat itsensä hyvin neuvottomiksi silloin, kun nuorella oli psyykkisiä ongelmia, kuten viiltelyä ja syömisongelmiin liittyvää oireilua. Monet yhteydenottajat pohtivat erilaisten perheen kriisien ja muutosten, kuten avioeron ja uusperhe-elämän, vaikutuksia lapseen arkeen (12 prosenttia). Vanhemmilla oli huolta huoltajuus- ja tapaamiskysymyksistä ja lapsen edusta kysymyksiä ratkoessa. Uusperheissä haasteita toivat erilaisten kasvatusnäkemysten ja tapojen yhteensovittaminen perheen arjessa sekä uusvanhemman rooli puolison lasten elämässä. Vanhemmuutta koskevista aiheista yleisimpiä olivat avioero, uusperheen dynamiikka sekä muut perheen muutokset ja kriisit. Vanhemmat saattoivat olla huolissaan omasta asemastaan ja vanhemmuuden jatkumisesta lapsen elämässä avioeron jälkeen, tai heillä oli erimielisyyksiä kasvatusasioista entisen puolisonsa kanssa. Useissa yhteydenotoissa käsiteltiin myös aikuisten välisiä ristiriitoja ja erimielisyyksiä, jotka koskivat lasten kasvatusta ja rajoja, ajankäyttöä tai parisuhdetta. Parisuhteen vuorovaikutuspulmat heijastuivat usein siitä, ettei perheellä ollut yhteisiä pelisääntöjä eikä rajoista ollut sovittu. Vanhemmilla saattoi olla eriäviä mielipiteitä muun muassa lapsen mediankäytöstä tai nuoren kotiintuloajoista. Toisinaan yhteydenottajat peilasivat omia ratkaisujaan, kasvatustapaansa sekä äitiyttään tai isyyttään omiin lapsuudenkokemuksiinsa ja omien vanhempiensa kasvatuksellisiin arvoihin (6 prosenttia). Joskus vanhemman kokemat vaikeat tunteet ja huolet kumpusivatkin vaikeista, käsittelemättömistä oman lapsuuden kokemuksista. Omassa lapsuuden kodissa oli saattanut olla runsasta alkoholinkäyttöä, väkivaltaa tai lasten laiminlyöntiä. Näissä tilanteissa pelkona oli, että kielteiset toimintamallit, kuten kuritusväkivallan käyttö periytyvät osaksi omaa vanhemmuutta. Yhteydenottajilla saattoi olla lapsuudesta peritty huoltajan ja huolehtijan rooli, jonka takia heidän oli vaikea pyytää apua tai luottaa saamaansa apuun. Kaikista vanhemmuutta koskevista yhteydenotoista 22 prosentissa käsiteltiin vanhemmuuden vaikeita tunteita: riittämättömyyttä ja syyllisyyttä (13 prosenttia), lapseen kohdistuvia kiellettyjä tunteita (5 prosenttia) sekä vanhemmuuteen liittyvien odotusten ja todellisuuden välisiä ristiriitoja (4 prosenttia). Näitä aiheita oli 15 prosenttia enemmän kuin edellisvuonna. Monet yhteydenottajat olivat myös huolissaan omasta jaksamisestaan ja arjessa suoriutumisestaan (7 prosenttia). Äidit saattoivat kokea arjesta ja lapsista huolehtimisen olevan yksin heidän harteillaan. Useissa yhteydenotoissa kävi ilmi, että vanhempi oli huolineen ja murheineen yksin. Kynnys avun pyytämiseen tai oman rajallisuuden myöntämiseen oli korkea. Vanhempainpuhelimen ja Vanhempainnetin kirjepalvelun vuosiraportti

8 Ammattiavun hakemiseen on korkea kynnys Vertaistuen saaminen voi olla ihmiselle voimaannuttava, elämänhallintaa ja omaa jaksamista tukeva kokemus. Se ei kuitenkaan korvaa ammattiapua tai sovellu kaikkiin tilanteisiin. Osa Vanhempainpuhelimeen ja Vanhempainnetin kirjepalveluun yhteyttä ottavista vanhemmista ohjataankin ammatillisten palvelujen piiriin. Perheen tilannetta kartoitettuaan päivystäjä pohtii yhdessä vanhemman kanssa sopivaa tukimuotoa, joka löytyy useimmiten kunnan julkisista perus- ja erityispalveluista. Vuonna 2012 hieman yli puolet eli 52 prosenttia yhteydenottajista ohjattiin ottamaan yhteyttä johonkin ammatilliseen tahoon. Eniten yhteydenottajia ohjattiin julkisiin sosiaalipalveluihin; useimmiten perheneuvolaan ja lastensuojeluun, lapsen huoltajuuteen ja tapaamisiin liittyvissä asioissa lastenvalvojalle. Toiseksi eniten vanhempia ohjattiin terveydenhuollon palveluihin, kuten äitiys- ja lastenneuvolaan, mielenterveyspalveluihin sekä terveyskeskukseen. Jos yhteydenotto liittyi lapsen koulunkäyntiin, vanhempia kannustettiin ottamaan yhteyttä koulun oppilashuoltoon: kouluterveydenhoitajaan, opettajaan, koulukuraattoriin tai koulupsykologiin. Osa yhteyttä ottaneista vanhemmista suhtautui ammatillisen avun hakemiseen kielteisesti. Heistä suurella osalla avun hakemisen kynnyksenä olivat aiemmat kokemukset ammattiavusta. Osalla taas avun hakemisen esteenä olivat omat ennakkokäsityksensä ja periaatteensa. Niiden vanhempien, jotka eivät olleet aiemmin hakeneet ammattiapua, suurimpana esteenä avunhakemiselle oli leimautumisen pelko. Vanhempien huolet olivat hyvinkin erilaisia: pienen lapsen voimakkaalta tuntuva kiukkuisuus, murrosikäisen viiltely, puolison runsas alkoholinkäyttö tai väkivaltaisuus. Huolen esiin ottaminen esimerkiksi neuvolassa tai lapsen koulussa tuntui vaikealta, koska vanhempi ajatteli leimautuvansa huonoksi vanhemmaksi tai pelkäsi juttujen lähtevän kiertämään. Kunnan peruspalveluiden käyttäminen tuntui joistakin vanhemmista ylivoimaiselta siksi, että he itse tai puoliso työskenteli näissä palveluissa. Avun hakemista esti ajatus leimautumisesta työtovereiden silmissä ja asian mahdollinen vaikutus omaan työhön jatkossa. Usein leimautumisen pelkoa kokivat ne, jotka asuivat pienellä paikkakunnalla, jossa apua tarjoavia tahoja on rajallinen määrä. Me asutaan pienellä paikkakunnalla, jossa kaikki tuntee toisensa. En voisi kuvitellakaan soittavani perheneuvolaan, siellä on kaiken lisäksi yks tuttavakin töissä. Olisi kamalaa, jos jutut alkaisivat kiertää ja meidän perheen asioita leviteltäisiin pitkin kylää. Osalla vanhemmista avun hakemisen esteenä oli halu pärjätä yksin. Pienen lapsen väsynyt äiti saattoi kokea voimakasta syyllisyyttä ajatuksesta, että ottaisi omaa aikaa ja lastenhoitoapua, tai vauvan syömispulmista huolestunut äiti ei voinut ajatella hakevansa tilanteeseen ammattiapua. Joku myönsi olevansa senluontoinen, että oli vaikea ottaa apua vastaan. Toinen taas ei kokenut voivansa puhua ongelmasta ääneen ammattilaiselle. Osa vanhemmista (useimmiten äitejä) oli asiansa kanssa yksin olosuhteiden sanelemana: he tunsivat olevansa loukussa uudella (ja pienellä) paikkakunnalla, jossa eivät tunteneet ketään. Meillä on ollut vauvan syömisen kanssa ongelmia. En haluaisi pyytää apua neuvolasta, sillä mulle on aina ollut tosi tärkeää, että pärjään yksin. Osa vanhemmista, jotka suhtautuivat epäilevästi ammattiavun hakemiseen, pelkäsi mahdollisia seurauksia. Pelko liittyi useasti lastensuojeluilmoituksen tekemiseen. Joillain oli huoli ihmissuhteiden katkeamisesta tai lapsen kohtalosta, jos lähellä olevasta perheestä tekisi lastensuojeluilmoituksen. Joillain vanhemmilla taas oli pelko siitä, että omat lapset otettaisiin huostaan, jos hakee itselleen ja perheelleen apua sosiaalitoimesta. Jos mä kerron ihan rehellisesti siellä mun ajatuksista, voiko ne ottaa mun lapsen huostaan? Osalla vanhemmista, jotka suhtautuivat päivystäjän ehdottamaan ammattiavun hakemiseen kielteisesti, oli jo kokemusta kontaktista ammattilaisen kanssa. Nämä kokemukset olivat kynnyksenä hakeutua uudelleen avun piiriin. Jotkut vanhemmista, jotka olivat ylittäneet kynnyksen hakea apua tilanteeseensa, kertoivat ammattiapua olevan huonosti saatavilla: esimerkiksi lastenvalvojaa ei tavoittanut puhelimitse lukuisista yrityk- Olisi kamalaa, jos jutut alkaisivat kiertää. 8 Vanhempainpuhelimen ja Vanhempainnetin kirjepalvelun vuosiraportti 2012

9 sistä huolimatta tai perheneuvolasta sai ajan vasta usean kuukauden päähän. Jotkut vanhemmista ottivat yhteyttä pieniltä paikkakunnilta, joissa ei ollut saatavilla tarvittavia perhepalveluja juuri heidän tilanteeseensa. Eniten aiemmin apua hakeneissa oli sellaisia, jotka eivät kokeneet ammattiavusta olleen apua tai hyötyä. Perheellä oli saattanut olla kontakti esimerkiksi perheneuvolaan, mutta siitä ei koettu olleen apua tilanteeseen. Joissain tapauksissa käyntikertoja oli niin vähän, ettei vanhempi kokenut niiden olevan riittäviä, tai työntekijät olivat saattaneet sanoa, etteivät he osaa auttaa perhettä kyseisessä tilanteessa. Oli myös tilanteita, joissa vanhemmalla oli ollut auttavaan tahoon pitempi kontakti (esimerkiksi terapia), mutta vanhempi koki edelleen, ettei siitä ollut hyötyä. Ollaan käyty siellä perheneuvolassa juttelemassa, mutta ei niistä yksittäisistä käynneistä parin kuukauden välein ole ollut mitään apua. Osa ammattiavun piirissä olleista vanhemmista koki, etteivät ammattilaiset tehneet tarpeeksi heidän tilanteensa hyväksi. Erityisesti lastensuojelusta oli joillakin vanhemmilla kokemuksia, ettei heitä autettu tarpeeksi tai eri tahot jättivät heidät huomiotta. Jotkut vanhemmat olivat todella turhautuneita tilanteessa, jossa olivat hakeneet usealta taholta apua, mutta kukaan ei tarttunut tilanteeseen. Oli myös vanhempia, jotka kokivat saamansa avun riittämättömäksi: esimerkiksi usean lapsen uupuneella äidillä oli kontakteja useisiin eri auttajatahoihin, mutta hän ei kokenut saavansa riittävästi apua. Yhteyttä ottavissa vanhemmissa oli useita, jotka kertoivat erimielisyyksistä ammattilaisen kanssa. Useimmiten erimielisyydet liittyivät lastensuojeluprosesseihin, kuten huostaan otetun lapsen tapaamisiin tai huostaanoton pituuteen, joissa vanhemmat ja sosiaalityöntekijät olivat eri kannoilla. Vanhemmat kokivat tulleensa jyrätyiksi ja välit työntekijöihin tulehtuneiksi. Mä oon kyllä niiden lastensuojelun työntekijöiden kanssa eri mieltä, mutta niiden mielestä kaikki on jo tehty. Vaikka eihän me olla käyty siellä perheneuvolassakaan vasta kuin kerran. Vanhemmat kertoivat myös tilanteista, joissa he kokivat, että ammattilainen tai ammattilaiset olivat kohdelleet heitä tylysti. Esimerkiksi lastenneuvolan tai terveyskeskuksen työntekijät olivat saattaneet voimakkain sanakääntein syyllistää vanhempaa tietämättömyydestä ja mahdollisen haitan aiheuttamisesta lapselle. Käytiin tänään neuvolassa ja mulle jäi siitä reissusta taas tosi paha mieli. Mä en kohta uskalla enää kysyä mitään. Mä sain terkalta haukut siitä, että olin hyppyyttänyt mun lasta ja nyt sille kuulemma tulee länkisääret. Se terkka lyttää mut joka kerta. Mä en enää haluais mennä sinne. Jotkut vanhemmat kokivat ammattilaisen kohdelleen heitä eriarvoisesti. Kaikki eriarvoisuutta kokeneet vanhemmat olivat isiä ja kyse oli eron jälkeiseen lasten huoltajuuteen tai tapaamisiin liittyvistä asioista: esimerkiksi yhteishuoltajuudesta huolimatta isä ei saanut tavata lapsia eivätkä ammattilaiset isän kokemuksen mukaan tehneet asialle mitään. Isät kokivat, etteivät he tulleet tilanteessaan kuulluiksi eivätkä saaneet tasavertaista ja oikeudenmukaista apua. He kokivat, että äidin asema oli huomattavasti vahvempi, vaikka tällä olisikin lasten hyvinvointiin vaikuttavia ongelmia (alkoholi- tai mielenterveysongelmat). Vanhempainpuhelimen ja Vanhempainnetin kirjepalvelun vuosiraportti

10 Vanhemmuus oli pettymys Vuonna 2012 suuressa osassa vanhemmuutta koskevia yhteydenottoja käsiteltiin vanhemmuuden vaikeita tunteita, lapseen kohdistuvia kielletyiksi koettuja tunteita sekä vanhemmuuteen liittyvien odotusten ja todellisuuden välisiä ristiriitoja. Teemat pohdituttivat etenkin pienten lasten vanhempia, joille vanhemmuus oli tuore asia. Perhe-elämästä luodut mielikuvat eivät aina vastaa todellisuutta, ja vanhemmuuden haastavat puolet ja kielteiset tunteet saattavat tulla monelle yllätyksenä. Ennen perheen perustamista työn, parisuhteen ja vanhemmuuden yhteensovittaminen tuntuu helpolta yhtälöltä, mutta todellisuus tuo mukanaan odottamattomia haasteita. Odotusten ja arkitodellisuuden välillä voi olla isojakin ristiriitoja, jolloin vanhemmuus saatetaan kokea isona pettymyksenä. Aiemmat kokemukset hallitusta ja kontrollissa olevasta arjesta murentuvat usein vauvan synnyttyä. Elämä pienen lapsen kanssa on ennakoimatonta ja vaatii vanhemmalta taipumista ja lapsen tarpeiden asettamista omien tarpeiden edelle. Pienen vauvan ensimmäinen elinvuosi asettaa kaikessa ihanuudessaankin parisuhteen kovan haasteen eteen. Vauvan rikkonainen unirytmi verottaa vanhempien jaksamista, ja väsyneenä elämä alkaa näyttää kaoottiselta ja hallitsemattomalta. Kuormittava tilanne on omiaan kärjistämään erilaisia ristiriitoja aikuisten välillä: parisuhdetta ja perhettä tulehduttavat asiat jäävät helposti käsittelemättä, vihan ja katkeruuden tunteet patoutuvat ja hankaloittavat entisestään raskaaksi koettua perhearkea. Avioerot pienten lasten perheissä ovatkin yleistyneet viime vuosina. Negatiiviset tunteet, kuten pettymys vauva-arkeen, ovat usein vaiettu salaisuus. Kun vanhemmuus on pitkän harkinnan ja vuosia kestäneiden hedelmöityshoitojen tulos, mitä ajatella, kun arjen epäsäännöllisyys ja vaativa vauva alkavatkin ahdistaa. Pienen vauvan jatkuvaan itkuisuuteen kyllästynyt äiti saattaa ajatella, että hänellä ei ole oikeutta tuntea pettymystä ja väsymystä, sillä lapsi on ollut toivottu ja haluttu. Mä oon niin pettynyt tähän kaikkeen! Välillä mun tekis mieli vaan jättää vauva yksin huutamaan ja lähteä ulos. Miten mä voin ajatella sillä tavalla! Vanhemmat yllättyvät myös lapsiin kohdistuvista kielteisistä tunteistaan. Helppoa ja aina aurinkoista kuopusta on helppo rakastaa, mutta entäpä tuittupäistä ja herkästi tulistuvaa esikoista? Kuinka voin vanhempana tuntea vihaa ja epätoivoa omaa lastani kohtaan? Lapsi on ollut tosi vaikea jo vauvasta asti, musta on aina tuntunut että en pärjää sen kanssa. Meidän toiselle lapselle osaan olla hyvä äiti, se on paljon rauhallisempi ja helpompi tapaus. Pelottaa jo, että miten nää mun tunteet vaikuttavat lapseen. Myös yhteiskunnan asettamat vaatimukset, odotukset ja paineet tietynlaisesta vanhemmuudesta kuormittavat vanhempia ja luovat vanhemmuudesta ennakko-odotuksia ja -vaatimuksia. Vanhemmat pohtivat kasvatuskysymyksiä ja arvostelevat kärkkääseenkin sävyyn erilaisia näkemyksiä muun muassa internetin keskustelupalstoilla. Tämänlaisessa ilmapiirissä vanhemmuudesta tulee herkästi suorittamista ja kilpailua. Monet Vanhempainpuhelimen ja Vanhempainnetin kirjepalvelun yhteydenot- tajista olivatkin huolissaan siitä, mikä on normaalia ja hyväksyttävää. Mikä on kyllin hyvää ja riittävää? Hiekkalaatikon reunalla ja netin keskustelupalstoilla otetaan mittaa muista vanhemmista, mutta henkilökohtaisista paineista ja tunteista on vaikea puhua ääneen. Omia epäonnistumisen kokemuksia on vaikea myöntää. Valitettavan usein vanhemmat ovat ulkoisesti moitteettoman kuoren alla kielletyiksi koettujen tunteiden äärellä. Harva vanhempi uskaltaa ottaa suoraan ja rehellisesti puheeksi pettymystään vauvaarkeen tai kertoa tuntevansa aika ajoin vihaa omaa taaperoaan kohtaan. Monet yhteyttä ottaneet vanhemmat olivat huolissaan kontrollin menettämisestä. He olivat häpeissään omista kuohuvista tunteistaan tai syyllisyyden painamia tekemiensä ylilyöntiensä vuoksi. Puhumattomuus voi ajaa vanhemman hallitsemattomien tunteiden syöksykierteeseen. Kun keinot ja jaksaminen ovat lopussa, sortuu herkemmin ylilyönteihin, esimerkiksi lapsen läimäyttämiseen. Se syventää pahaa oloa, jolloin kynnys asioiden puheeksi ottamiseen kasvaa entisestään. Olisi tärkeää, että vaikeita tunteita olisi mahdollista purkaa omien läheisten, vertaisten tai ammattilaisten kanssa. Vanhempainpuhelimeen ja Vanhempainnetin kirjepalveluun tulleiden yhteydenottojen perusteella näyttää kuitenkin siltä, että kun oma vanhemmuus on koettu pettymyksenä, ulkopuolista apua on erityisen vaikea hakea. Huolta, pahaa oloa ja kuormaa on vaikea pukea sanoiksi. Puhumattomuudesta voi syntyä vakava kierre, jossa ongelmat vain kasvavat. Pelottaa jo, että miten nää mun tunteet vaikuttavat lapseen. 10 Vanhempainpuhelimen ja Vanhempainnetin kirjepalvelun vuosiraportti 2012

11 Apu ja tuki lähemmäksi vanhempia Vanhempainpuhelimeen ja Vanhempainnetin kirjepalveluun tulevien yhteydenottojen perusteella vanhemmilla on korkea kynnys hakea ammattiapua silloin, kun kyseessä on oma vanhemmuutta koskeva huoli. Osa apua hakeneista vanhemmista taas kokee, ettei viranomaisilla ole keinoja auttaa heitä. Pahimmillaan kohtaamiset ammattilaisten kanssa ovat vain lisänneet vanhempien syyllisyyden ja riittämättömyyden tunteita. Siksi olisi löydettävä uusia keinoja, joilla poistaa avun hakemisen kynnykset ja varmistaa asianmukaisen tuen saaminen. Ammattilaisten ja vanhempien välistä rajaa tulisi kaventaa. Esimerkiksi perhetyöntekijöiden toiminen leikkipuistoissa ja kauppakeskuksissa toisi vanhemmuuden tuen suoraan sinne, missä vanhemmat jo ovat. Tällaisessa kynnyksettömässä kohtaamisessa vanhemman voisi olla helpompi lähestyä ammattilaista. Vanhempi voisi saada nopeasti ja halutessaan myös anonyymisti keskusteluapua, arjen tukivinkkejä ja palveluihin saattamista. Sosiaalitoimen ja erityisesti lastensuojelun sosiaalityö ei ole vanhemmille läpinäkyvää ja siihen liittyy usein pelkoja. Lastensuojelun tarjoamista vanhemmuutta tukevista tukitoimista tulisi tiedottaa kaikille vanhemmille neuvolassa, päivähoidossa ja koulussa, ettei turha pelko estäisi ammattiavun hakemista. Lastensuojeluun voisi ottaa mallia etsivästä nuorisotyöstä ja soveltaa sen ajatuksia: Etsivän lastensuojelun työntekijät kulkisivat kaduilla ja ostoskeskuksissa tutustumassa alueen vanhempiin ja tekemässä tukeaan läpinäkyvämmäksi. Palveluissa voisi hyödyntää enemmän nettiä. Kynnys kertoa huolistaan netissä on monelle vanhemmalle matalampi kuin vastaanottoajan varaaminen. Anonyymi nettipalvelu olisi tärkeää etenkin pienillä paikkakunnilla, joissa työntekijöiden tuttuus ja leimautumisen pelko estävät avun hakemisen. Ammattilaisten ja vanhempien kohtaamisten helpottamiseksi tapaamisia voisi järjestää vanhemmille tutuissa ympäristöissä, joissa asioista puhuminen on luontevampaa. Vanhemmat ovat kotonaan omalla maaperällään ja siksi asioista puhuminen on siellä luontevampaa. Esimerkiksi kotikäynti tarjoaa työntekijöillekin paremman kosketuksen perheen elämään kuin toimistossa keskustelu. Vanhemmuuden kipeiden asioiden jakamisen ja avun hakemisen helpottamiseen ei näytä riittävän kynnysten madaltaminen, vaan kynnykset tulisi poistaa kokonaan! Sallia vai rajoittaa mediankäyttöä? Vuonna 2012 Vanhempainpuhelimeen ja Vanhempainnetin kirjepalveluun tuli yhteensä 66 lasten mediankäyttöön liittyvää yhteydenottoa. Vanhemmat olivat huolissaan lasten kohtaamista haitallisista mediasisällöstä. Vanhemmat kysyivät neuvoa muun muassa tilanteessa, jossa lapsi oli katsonut pornoa netissä. Pornon katselu oli saattanut tulla ilmi esimerkiksi nettiselaimen sivuhistoriasta tai älypuhelimesta. Moni vanhempi koki tilanteen kiusallisena ja hämmentävänä eikä tiennyt, miten asiaa olisi lapsensa kanssa käsitellyt. Vanhemmat eivät aina edes tienneet, onko lapsi eksynyt pornosivuille tahattomasti vai tahallaan. Myös erilaisten kuvaohjelmien katsomisen rajoittaminen mietitytti vanhempia. Vanhempi oli saattanut itse kieltää lapseltaan mielestään liian rajujen tv-ohjelmien ja elokuvien katsomisen tai väkivaltaisten ja seksuaalisten pelien pelaamisen, mutta lapsi sai kuitenkin pelata ja katsoa näitä kaverinsa tai toisen huoltajansa luona. Vanhemmat pohtivat, miten tilanteeseen kannattaisi puuttua ja mihin raja lapsen mediankäytössä tulisi vetää. Hyödyttikö ikärajoista kiinni pitäminen? Miten suojata lasta haitallisilta mediavaikutteilta, kun ei voi rajata täysin hänen mediankäyttöään? Vanhemmat olivat huolestuneita ja epävarmoja myös yhteisöpalvelujen käytöstä. Vanhemmat miettivät, pitäisikö alle 13-vuotiaan lapsen antaa liittyä facebookiin, koska lapsen kaveritkin ovat jo siellä. Vanhemmat punnitsivat, mitä haittoja ja hyötyjä yhteisöpalveluilla oli lapsen elämään, eivätkä he esimerkiksi halunneet rajoittaa lapsen sosiaalista elämää asettamalla turhia kieltoja. Toisaalta vanhemmat olivat huolestuneita yhteisöpalveluissa tapahtuvasta kiusaamisesta. Lapsi saattaa joutua kiusatuksi facebookissa tai Habbossa, vaikka hän viettäisi aikaa turvallisesti kotona. Koulukiusaaminen voi jatkua yhteisöpalveluissa myös lapsen vapaa-ajalla. Toisinaan vanhemmat pyysivät keinoja kiusaamistilanteiden selvittämiseksi. Joskus ilkeät viestit, kuvat ja videot olivat voineet levitä netissä laajalti ja aiheuttaa suuren ongelmavyyhdin lapsen elämässä. MLL tukee vanhempia lasten ja nuorten mediankäyttöön liittyvissä kysymyksissä EU:n rahoittamassa Finnish Safer Internet Centre -hankkeessa. MLL:n yhteistyökumppaneina ovat Mediakasvatus- ja kuvaohjelmakeskus sekä Pelastakaa Lapset. Vanhempainpuhelimen ja Vanhempainnetin kirjepalvelun vuosiraportti

12 Päivystystoiminta vuonna 2012 Vuonna 2012 Vanhempainpuhelimessa ja Vanhempainnetin kirjepalvelussa toimi 46 vapaaehtoista päivystäjää, jotka vastasivat vanhempien yhteydenottoihin Helsingin päivystyspisteessä. Vuoden aikana järjestettiin kaksi peruskoulutusjaksoa, joista valmistui 12 uutta päivystäjää. Vapaaehtoiset haastateltiin ennen 30 tunnin mittaiselle peruskurssille pääsyä. Peruskoulutuksen lisäksi päivystäjille tarjotaan säännöllisesti täydennyskoulutusta. Koulutusten aiheet valikoituvat päivystystyöstä esiin nousseiden teemojen mukaan. Vuonna 2012 järjestettiin kuusi täydennyskoulutusta, joiden teemoja olivat muun muassa uusperheen dynamiikka, lapsen ja nuoren seksuaalinen hyväksikäyttö, lapsi ja nuori rikosprosessissa sekä seksuaali- ja sukupuolivähemmistöt Suomessa. Vanhempainpuhelimessa ja Vanhempainnetin kirjepalvelussa yhteydenottoihin vastataan päivystäjäryhmissä, joita ohjaa ja tukee aina MLL:n työntekijä. Päivystäjillä on näin mahdollisuus välittömään tukeen ja palautteeseen. Ryhmässä toimiminen mahdollistaa myös oppimisen ja ajatustenvaihdon muiden vapaaehtoisten kanssa. Ohjatussa ryh- mässä päivystäjän on mahdollista purkaa tunnelmiaan päivystysvuoron aikana, jotta kuormittavilta tuntuvat yhteydenotot eivät jäisi painamaan mieltä. Päivystäjät toimivat osin samoissa päivystysryhmissä kuin Helsingin päivystyspisteen Lasten ja nuorten puhelimen ja netin päivystäjät. Tämä tuo uutta näkökulmaa ja rikkautta päivystystyöhön. Vanhempien palaute Viime vuonna Vanhempainpuhelimeen ja Vanhempainnetin kirjepalveluun yhteyttä ottaneista hieman yli viidennes (22 prosenttia) antoi palautetta palvelusta puhelun päätteeksi tai jälkikäteen nettisivuston kautta. Lähes poikkeuksetta palaute oli kiitosta. Soittajat kiittivät kuuntelusta ja keskustelusta. Moni soittaja kiitti mahdollisuudesta saada puhua jonkun kanssa ja purkaa mieltään ja selvittää ajatuksiaan. Jotkut soittajat sanoivat, että oli hyvä keskustella nimenomaan jonkun ulkopuolisen kanssa, joka ei ole tilanteessa henkilökohtaisesti mukana. Moni koki saaneensa keskustelusta uutta pohdittavaa ja vahvistusta ryhtyä toimenpiteisiin. Vaikka jotkut puhelut olivat saattaneet alkaa soittajan tunnekuohussa, puhelut päättyivät pääsääntöisesti helpottunein ja toiveikkain mielin. Vanhempainnetti-sivuston kautta tulleet palautteet koskivat kirjepalvelua. Palautteissa kiitettiin päivystäjän empaattisuutta, asiantuntevuutta ja paneutumista kirjeeseen. Moni kirjoittaja koki sinänsä jo kirjoittamisen helpottavan omaa oloa. Palautteissa koettiin hyvänä puolena sen, että päivystäjän vastauskirjeen voi säilyttää ja siihen voi palata myöhemmin uudelleen. Useassa palautteessa kiitettiin palvelun olemassaoloa. Vanhempainpuhelimen ja Vanhempainnetin kirjepalvelua koskevien palautteiden perusteella voi ajatella palvelun olevan merkittävä vanhemmuuden tuen muoto. Moni yhteydenottaja koki yhteydenoton jälkeen helpotusta ja saaneensa uusia näkökulmia tilanteeseensa. Yhteydenotto voi palautteiden perusteella saada vanhempia rohkaistumaan hakemaan tarvittaessa ammatillista apua. Hei, kysyin murrosikäisen ongelmista ja sain mielestäni hyvän vastauksen juuri niihin kysymyksiin ja epävarmuuden tunteisiin, joita pohdinkin. Vastaus ja kirjoittaminen auttoi. Kiitos! Laitan mietteeni mielellään kirjallisena, koska silloin myös vastauksen saa kirjallisena ja sitä voi lueskella sitten aina uudelleen ja uudelleen. 12 Vanhempainpuhelimen ja Vanhempainnetin kirjepalvelun vuosiraportti 2012

13 Liite Toimintaa ohjaavat eettiset periaatteet Auttavat puhelin- ja nettipalvelut kuuluvat Vapaaehtoisen puhelin- ja verkkoauttamisen eettisten periaatteiden neuvottelukuntaan (PuhEet). Sen periaatteissa määritellään palvelun luonne sekä oikeudet ja velvollisuudet niin yhteydenottajalle, päivystäjälle kuin taustaorganisaatiolle. Periaatteet on tiivistetty seuraaviin kolmeen kohtaan: 1. Palvelusta ja sen laadusta vastaa ylläpitäjäyhteisö, joka voi olla yhdistys, säätiö ja uskonnollinen yhdyskunta. Toiminta on yleishyödyllistä eikä palvelun ylläpitäjäyhteisö saa siitä taloudellista hyötyä. 2. Yhteydenottajalle tarjotaan mahdollisuutta tulla kuulluksi kyseiseen palveluun kuuluvissa asioissa. Palvelussa toteutuvat luottamuksellisuus, nimettömyys ja yhteydenottajan kunnioittaminen. 3. Päivystäjä on vapaaehtoinen tai palkattu, palvelun ylläpitäjäyhteisön tehtävään valitsema ja kouluttama henkilö, joka saa tehtäväänsä tukea ja ohjausta. Päivystäjällä on oikeus pysyä nimettömänä ja olla suostumatta epäasialliseen kohteluun. Eettiset periaatteet löytyvät kokonaisuudessaan osoitteesta Vanhempainpuhelimen ja Vanhempainnetin kirjepalvelun vuosiraportti

14 Vanhempainpuhelin (0,08 e/min. + pvm/mpm) ma ti 10 13, ke to Vanhempainnetin kirjepalvelu