KSU-2008-j-78/51. Työ- ja elinkeinoministreriö (rtf-tiedostona)

Transkriptio

1 Päiväys Datum Dnro Dnr KSU-2008-j-78/51 Työ- ja elinkeinoministreriö (rtf-tiedostona) Viite / Hänvisning Lausuntopyyntönne luonnoksesta hallituksen esitykseksi kaivoslaiksi ja eräiden siihen liittyvien lakien muuttamisesta TEM 120:00/2008 Kaivoslain uudistamista valmistelleen työryhmän ehdotus Asia / Ärende LAUSUNTO Lausuntonaan luonnoksesta hallituksen esitykseksi kaivoslaiksi Keski-Suomen ympäristökeskus esittää seuraavaa: Malminetsinnän ja kaivostoiminnan ympäristövaikutuksista: Ympäristövaikutukset ovat erilaiset kaivoshankkeiden eri vaiheissa: malminetsinnässä, tuotannossa sekä toiminnan loputtua. Lisäksi omanlaisiaan vaikutuksia aiheutuu kullanhuuhdonnasta. Eri vaiheissa vaikutukset kohdistuvat eri tavoin maaperään, veteen, ilmaan ja ihmisten terveyteen. Varsinainen kaivostoiminnan osalta ympäristövaikutukset arvioidaan ympäristölupaprosessissa ja mahdollisessa YVA-menettelyssä. Malminetsinnän alkuvaiheessa ympäristö- ja säteilyvaikutukset ovat yleensä melko vähäisiä. Valtausvaiheen tutkimuksissa vaikutukset voivat tutkimustavasta riippuen olla voimakkaampia (mm. syväkairaus raskaalla kalustolla, koelouhinta ja malmin rikastaminen). Koelouhinta ja rikastaminen saattavat tarvita ympäristöluvan, mikäli toiminnasta saattaa aiheutua vesistön pilaantumista, kohtuutonta haittaa naapureille tai toimintaan kuuluu hyödynnettävän tai käsiteltävän jätteen sijoittamista alueelle. Luvan tarpeen ratkaisee alueellinen ympäristökeskus tai kunnan ympäristönsuojeluviranomainen. Lakiuudistuksen tarpeellisuudesta Kokonaisuudistus on ollut tarpeen myös ympäristönäkökohtien huomioon ottamisen kannalta sekä kaivoslain saattamiseksi vastaamaan muun ympäristölainsäädännön vaatimuksia. Vielä on kuitenkin aiheellista selvittää, mitkä ovat olleet keskeisimmät ongelmat luonnonsuojelun kannalta ja onko näihin asioihin tulossa parannus kokonaisuudistuksen myötä. Kaivoslain tavoitteista Lakiehdotuksen tavoitteena on ollut kaivostoiminnan ja malminetsinnän edellytysten turvaaminen yhteiskunnallisesti, taloudellisesti ja ekologisesti kestävällä tavalla, kuntien vaikutusmahdollisuuksien turvaaminen, oikeusturvan toteutumisen varmistaminen sekä kansalaisvaikuttamista ja osallistumista koskevien vaatimusten huomioon ottaminen. Ailakinkatu 17 PL 110, Jyväskylä Puh Ailakinkatu 17 PB 110, FI Jyväskylä, Finland Tfn

2 2/7 Kaivoslaissa ja sen tavoitteissa on ollut tarkoitus sovittaa yhteen kaivostoimintaan, kullanhuuhdontaan sekä niihin liittyviin malminetsintään, valtauksiin, mineraalien rikastamiseen kuuluvat teknistaloudelliset, elinkeinopoliittiset sekä ympäristöön ja luonnonolosuhteisiin, kansalaisten osallistumiseen ja oikeussuojaan liittyvät vaikutukset. Asianosaisten ja muiden osallisten osallistumismahdollisuuksia ympäristöään koskevaan päätöksentekoon on lisätty muita ympäristölakeja vastaavalla tavalla ( mm. maanomistajien ja muiden asianosaisten esim. kylä- ja asukasyhdistysten kuulemis- ja muutoksenhakumahdollisuudet). Myös maanomistajien ja haltijoiden oikeussuojaa sekä kunnan vaikutusmahdollisuuksia on lisätty. Kaivostoiminnan ympäristövaikutusten arvioinnin osalta positiivista on lupamenettelyissä toiminnanharjoittajilta vaadittavat nykyistä yksityiskohtaisemmat ja perusteellisemmat lupahakemukset sekä niiden liitteenä toimintaa koskevat suunnitelmat (valtaus- ja kaivoslupahakemus sekä kullanhuuhdontaa koskeva lupahakemus). Kaivosmineraalien etsinnästä on tehtävä kaksi kuukautta ennen ilmoitus mm. alueelliselle ympäristökeskukselle. Näin ollen tämän lausuntomenettelyn kautta ympäristökeskuksella on mahdollisuus saada tieto vireillä olevasta hankkeesta riittävän aikaisessa vaiheessa. Positiivista on oikeusvaikutteisen kaavoituksen huomiointi kaivoslaissa, mm. kaivosluvan myöntämisen edellytyksissä on esitetty säädettäväksi millä tavoin voimassa olevat kaavat olisi otettava huomioon lupaharkinnassa. Myös ympäristöperusteiset lupamääräykset valtausluvassa ja kaivosluvassa tulevat tarpeeseen. Varsinainen ympäristövaikutusten sääntely tapahtuu kuitenkin ympäristöluvan ja valvontamääräysten puitteissa. Tästä syystä on tärkeää huolehtia ettei kaivoslain ja muiden lakien mukainen luvitus ole keskenään ristiriidassa. Lakiehdotuksessa on hyvää myös alueiden jälkihoidon tarkempi säätely: Kaivoslaissa on otettu huomioon alueiden jälkihoitotoimet myös ympäristön ennallistamisen kannalta. Hallituksen esitysluonnoksen perusteluissa on kaivostoimintaan liittyviä luonto- ja ympäristöasioita pohdittu monipuolisesti, tosin lakitekstiin asti näkemykset eivät ole kaikilta osin aivan perusteluja vastaavalla tavalla välittyneet. Tästä syystä ympäristökeskus esittää, että seuraavien seikkojen osalta lakiesitystä vielä tarkennettaisiin: Kaivoslain, ympäristönsuojelulain ja vesilain lupaprosesseista sekä viranomaisyhteistyöstä Kaivoslaki esityksessä lausunnonantajan roolin lisäksi alueellisella ympäristökeskuksella on viime kädessä mahdollisuus valvoa luonnon- ja ympäristönsuojeluedun toteutumista muutoksenhakuprosessin kautta sekä hallintopakkoasian vireillepanooikeutta käyttämällä. Kyseenalaista on, onko kaivoslain käytännön toteutuksessa yleistä luonnon- ja ympäristönsuojeluetua valvovan viranomaisen asiantuntemukselle varattu riittävä rooli. Lisäksi on todettava, että saatuaan ilmoituksen malminetsinnästä tai valtausluvasta ympäristökeskuksella on kuitenkin mahdollisuus puuttua näihin toimiin valvomansa lainsäädännön kautta (mm. ympäristön- ja luonnonsuojelulait). Lakiesityksen perusteluissa on todettu, että jos hankkeeseen sovellettaisiin mainittujen lakien lupa- ja ilmoitus menettelyä, ratkaistaisiin kieltoja koskevat asiat kokonaisuudessaan tässä menettelyssä. Lisäksi perusteluissa oletetaan, että "ympäristönsuojelulain mukainen lupa- ja ilmoitusmenettely tulee käytännössä sovellettavaksi, kun kyseessä on valtausalueella tapahtuva koelouhinta tai kaivoshanke. Säännöksen nojalla kaivosviranomaisen ja ympäristöviranomaisen toimivallat eivät olisi päällekkäisiä vaan toisiaan täydentäviä. " Tähän ympäristökeskus huomauttaa, että mikäli viran-

3 3/7 omaistoiminnan päällekkäisyyttä halutaan poistaa, pitää lakiin ottaa pelkän lausuntomenettelyn lisäksi määräykset viranomaisten yhteistoiminnasta sekä mahdollisesta kaivosluvan sekä ympäristöluvan / vesilain 1:18 :n mukaisen luvan käsittelyllisestä prioriteetista. Lisäksi ympäristökeskus huomauttaa, että syytä olisi miettiä myös mahdollisten rakennuslupien ja muiden tarvittavien lupien prioriteettijärjestystä, mm. toiminnanharjoittajalta esim. ympäristösyistä vaadittavien rakenneinvestointien kannalta. Ympäristökeskus huomauttaa, että kaivostoimintaa ja malmien rikastamista koskevan toiminnan sekä vesilain 1:18 :ssä tarkoitettujen asioiden osalta lupaviranomaisena on ympäristölupavirasto eikä ympäristökeskus. Ympäristökeskuksella on näiden lupien osalta valvojan rooli, johon kuuluu mm. lausunnon antaminen ao. lupahakemuksista. Lupamenettelyiden osalta ympäristökeskus toteaa, että lupaprosessia koskevia säädöksiä olisi tarpeen selkeyttää. Työryhmän lakiehdotuksen perusteluissa todetaan, että lupaprosessi etenee hallintolain mukaan. Viittaus hallintolakiin olisi tarpeellista kirjata myös kaivoslakiin eikä vain hallituksen esityksen perusteluihin. Kaivosviranomaisena luvituksen ja valvonnan osalta toimii Turvatekniikan keskus. Teknistaloudellisten ja turvallisuus vaikutusten arvioinnin lisäksi myös ympäristöön ja luonnonolosuhteisiin liittyvät vaikutukset on mainittu mm. viittauksina ympäristönsuojelu-, luonnonsuojelu- ja vesi- ja YVA -lakeihin. Mainittujen lakien lupa- ja valvontaviranomaisina toimivat alueelliset ympäristökeskukset ja osittain myös kuntien ympäristönsuojeluviranomaiset. Lupaviranomaisena kaivostoiminnan ja malmien rikastamisen osalta toimii ympäristölupavirasto ja valvontaviranomaisina ympäristökeskus. Ympäristökeskuksen mielestä lakiehdotuksessa ei ole riittävästi otettu huomioon ympäristölupaprosessien ja kaivoslupaprosessien keskinäistä päällekkäisyyttä ja lupaprosessien mahdollista priorisointia. Lakiehdotuksessa on jäänyt liian vähälle huomiolle se seikka, että ympäristövaikutukset ja niihin liittyvä selvitys tulee hankituksi ja arvioiduksi ympäristölupaprosessissa. Ympäristövaikutukset arvioidaan myös YVAmenettelyssä. Näihin eri lupaprosesseihin liittyvien asioiden selkeyttäminen sekä mahdollisten päällekkäisyyksien poistaminen lienee tarpeellista myös toiminnanharjoittajien oikeusturvan takaamiseksi ja lupaprosessien nopeuttamiseksi ja mahdollisten ristiriitojen tai valitusprosessien eriaikaisuuden välttämiseksi. Tarpeen olisi näiltä osin korostaa myös lupaviranomaisten keskinäistä yhteistyötä. Ympäristökeskus esittää, että viranomaisten yhteistyön osalta lupa- ja valvontaasioissa lakiin kirjattaisiin oma pykälä. Ympäristökeskuksen mielestä tarkennusta vaativat vielä: * eri lakeja valvovien viranomaisten toimivaltakysymykset valvonnan osalta sekä viranomaisten yhteistoiminta lupaprosesseissa (mm. kaivosten luvitus kaivoslain ja YSL:n nojalla) * kaivoslain mukaisten lupaprosessien selkeys ( viittaus hallintolakiin) * lupahakemukseen liittyvät selvitykset ( mm. luonto- ja ympäristöselvitykset ja niiden laatumääritelmä) * lupaehdot: lakiin tai asetukseen luettelo, mistä asioista ehtoja annetaan (vastaavanlainen kuin YSL:ssa ja maa-aineslaissa) Viittaussäännöksistä Lain soveltamisalasta muihin lakeihin on otettu viittaussäännös kaivoslakiesityksen 3 :ään. Lisäksi lakiluetteloon olisi hyvä lisätä YVA-laki, jätelaki (mahdollisesti myös kaivannaisjäteasetus), maa-aineslaki, naapuruussuhdelaki ja erityisesti hallintolaki.

4 Ehdotettu 3 :n viittaussäännös on tarpeellinen, koska esim. yleinen näytteenottooikeus jokamiehenoikeutena sekä etsintätyö ilmoitusmenettelynä eivät tule ehdotetun kaivoslain 6 luvussa säännellyn lupaharkinnan alle. Kaivoslain tekstissä ja lisäksi lain esitöissä olisi syytä tuoda vielä vahvemmin esiin sovellettavien lakien itsenäisyys. Tämä on tarpeen esimerkiksi siitä syystä, että vaikka kaivoslain mukaan ratkaistavassa asiassa otetaan tulevaisuudessa huomioon esimerkiksi myös luonnonsuojelulain aineelliset säännökset, saattaa jokin kaivoslain soveltamisalaan kuuluva hanke edellyttää toteutuakseen poikkeamista luonnonsuojelulain säännöksistä, jolloin toimivaltainen viranomainen ei ole kaivosviranomainen vaan luonnonsuojelulain perusteella määräytyvä viranomainen. Ympäristökeskus toteaa, että hallituksen esityksessä on luonnon- ja ympäristöarvojen osalta hieman horjuvuutta sen suhteen, mitä kaikkea kansallisen lainsäädäntömme nojalla suojeltavaksi säädettyä voidaan kaivoslain mukaisessa toiminnassa ja kaivoslain mukaisessa lupaharkinnassa ottaa huomioon ehdotetun kaltaisilla viittaussäännöksillä (ehdotetut 3 ja 36 :t). Esimerkkinä voidaan mainita luonnonsuojelulain ja vesilain luontotyyppien suojelusääntelyn kanssa yhtäaikaisesti metsälakiin otettu metsien monimuotoisuuden kannalta erityisen tärkeiden elinympäristöjen turvaaminen metsätaloudessa (metsälain 10 ). Näiden suoraan metsälain nojalla turvattujen luontokohteiden mainitseminen lakiehdotuksessa on sikäli harhaanjohtavaa, että metsälain soveltamisalana on nykyisellään vain metsätalous eikä alueellisella ympäristökeskuksella ole myöskään toimivaltaa valvoa näiden luontokohteiden säilymistä, koska metsälain mukaisissa asioissa toimivalta on alueellisilla metsäkeskuksilla. Toiminnan harjoittajan selvilläolovelvollisuus Kaivoslain aikana ongelmana on erityisesti yleistä luonnon- ja ympäristönsuojelua valvovan viranomaisen näkökulmasta ollut se, etteivät toiminnanharjoittajat ole olleet riittävästi selvillä toimenpiteiden kohteena olevan alueen luontoarvoista. Luontoarvojen selvittämisvelvollisuus onkin usein siirretty lausuntomenettelyllä alueellisen ympäristökeskukselle pyytämällä ympäristökeskukselta lausuntoa siitä, onko alueella ympäristökeskuksen näkemyksen mukaan arvokkaita luontoarvoja. Tähän nähden lakiin ehdotetut toiminnanharjoittajan yleinen selvilläolovelvollisuus (6 ), velvollisuus laatia etsintätyöstä ehdotus sekä sen sisältämä toimintasuunnitelma (8 ) sekä valtausluvan, kaivosluvan sekä kullanhuuhdontaluvan esteet (10, 21 ja 39 :t) ovat tärkeitä uudistuksia. Jotta toiminnanharjoittajan selvilläolovelvollisuus sekä lupaharkinta voisi toimia edellytetyllä tavalla, lain esitöissä tulisi korostaa, että selvilläolovelvollisuus tarkoittaa myös sitä, että toiminnanharjoittaja on selvillä myös alueen luontoarvoista. Tähän nähden hallituksen esityksen sivulla 80 oleva toteamus siitä, että "Koska valtaaja ei vastaa muutoksista, jotka ovat seurauksia muusta kuin valtauslupaan perustuvasta toiminnasta, on jonkinasteinen ympäristökartoitus ennen toiminnan aloittamista tarpeen". Kartoitus ei voi olla vain jonkinasteinen ottaen huomioon lupien myöntämiselle esitetyt estesäännökset sekä luonnonsuojelulain että muiden lakien sisältämät aineellisten suojelusäännösten (muun muassa vesilain 1 luvun 17 a ja 19 a :t) huomioon ottaminen lupaharkinnassa. Lisäksi ei ole riittävää, että kartoitus tehdään vasta ennen toiminnan aloittamista vaan ajallisesti sen on sijoituttava lupahakemuksen jättämistä edeltävään aikaan. Ympäristökeskus toteaa, että myös ympäristönsuojelulaki korostaa toiminnanharjoittajan selvilläolovelvollisuutta kaikista toimintansa ympäristövaikutuksista sekä niiden riskeistä ja keinoista vähentää haitallisia ympäristövaikutuksia. Ympäristökeskuksen mielestä kaivoslakiin olisi tarpeellista kirjata yleisen YSL-lakiviittauksen li- 4/7

5 säksi myös yksityiskohtainen viittaus YSL:n 5 :ään tai peräti lakiin voitaisiin säätää oma pykälä toiminnanharjoittajan yleisestä selvilläolovelvollisuudesta. 5/7 Muutamia yksityiskohtaisempia huomioita lähinnä luonnon- ja ympäristönsuojelun näkökulmasta: 1) Kaivoslain 30 lupahakemuksen liitteeksi luontoselvitys Ympäristökeskuksen mielestä valtaus-, kullanhuuhdonta- ja kaivoslupahakemuksiin tulisi liittää luontoselvitys, koska kaivoslakiesityksen mukaan toiminnasta ei saa aiheutua haittaa luonnonolosuhteille. Toivottavaa olisi myös, että joko laissa tai sitä mahdollisesti tarkentavassa asetuksessa luontoselvitykselle olisi asetettu myös laadullisia kriteerejä. Jotta lain tarkoitus (haitattomuus luonnonolosuhteille) toteutuisi, ei luontoselvitys voi olla epämääräisesti pelkästään "jonkinlainen". 2) Malminetsintään ja kaivostoimintaan liittyvät yleiset velvollisuudet Lakiin pitäisi lisätä maininta yleisestä velvollisuudesta olla selvillä toiminnan vaikutuksista luonnolle ja ympäristölle, terveydelle ja turvallisuudelle sekä niiden riskeistä ja riskien sekä haitallisten vaikutusten vähentämismahdollisuuksista (vrt. YSL 5 ). 3) Yleinen näytteenotto-oikeus (ehdotettu 7 ) Yleinen näytteenotto-oikeus tarkoittaa sitä, että jokaisella on oikeus kaivosmineraalien löytämiseksi ottaa vähäisiä näytteitä toisen alueelta kuitenkin siten, että toimintaa rajoittaa normaalit jokamiehen oikeuksien käyttämisen rajoitukset. Lisäksi lakiehdotuksen sivulla 75 todetaan erikseen, että yleisen näytteenotto-oikeuden käyttämisessä on lisäksi noudatettava, mitä muualla laissa säädetään. Näin ollen jo ehdotetun lain 3 :n viittaussäännöksestä seuraa, että yleinen näytteenotto-oikeus syrjäytyy muun muassa kansallis- ja luonnonpuistoissa suoraan luonnonsuojelulain nojalla sekä yksityisillä luonnonsuojelualueilla, mikäli tämän kaltainen toiminta on niiden rauhoitussäännöksissä kielletty. Sen sijaan muiden luonnonsuojelulain nojalla rauhoitettujen kohteiden osalta yleisen näytteenotto-oikeuden käyttäminen on tapauskohtaisen harkinnan varassa, jolloin vastuu on näytteenottajalla, jonka on tunnettava luonnonsuojelulaista tulevat rauhoitussäännökset ja joka harkitsee, aiheuttaako näytteenottooikeuden käyttäminen laissa kielletyn seurauksen (muun muassa LSL 29 ja 47 :ssä tarkoitetut rajatut kohteet, 49.1 :n lisääntymis- ja levähdyspaikat sekä eläin- ja kasvilajien rauhoitussäännökset). 4) Etsintätyö (ehdotettu 8 ) Lainvalmisteluaineistosta ei yksiselitteisesti käy ilmi, minkälaista luontoselvitystä toiminnanharjoittajan on liitettävä etukäteisilmoitukseen ja voidaanko puutteellista ilmoitusta vaatia täydennettäväksi (kun ilmoitukseen ei ole liitetty mitään päätöksentekomenettelyä). Ongelmalliseksi mahdolliset laiminlyöntitilanteet tekisi se, ettei kaivosviranomainen lähtökohtaisesti ole vielä tässä vaiheessa prosessissa mukana vaan vasta etsintätyöstä raportoimisen jälkeen. Näin ollen ehdotetussa 8 :ssä mainitut kielto aiheuttaa taloudellista tai muuta vahinkoa esimerkiksi kasvillisuudelle taikka muuta tarpeetonta haittaa ja häiriötä tulevat kaivosviranomaiselle tiedoksi joko toiminnanharjoittajan jättämän vuosittaisen raportoinnin kautta taikka haitankärsijän ilmoituksesta. Alueellisella ympäristökeskuksella on luonnollisesti mahdollisuus luonnonsuojelulain valvonnasta vastaavana viranomaisena käyttää viime kädessä luonnonsuojelulain mukaisia hallintopakkokeinoja, mikäli etsintätyössä rikotaan luonnonsuojelulain säännöksiä. Silti tarkoituksena lienee, että kaivosviranomainen käynnistää kaivoslain mukaisen hallintopakkomenettelyn myös etsintätyössä tapahtuvissa rikkomustilanteissa tarpeen mukaan vaikka alueellisen ympäristökeskuksen ilmoituksesta (ehdotetut 137 ja 140 :t).

6 6/7 Epäselväksi jää myös, onko uudistuksessa ollut tarkoituksena luoda jonkinlainen lausuntomenettely etukäteisilmoituksen jättämisen johdosta, kun mitään ilmoituksen hyväksymistä koskevia päätöksiä ei tehdä. Mikäli ilmoitusmenettelyn tarkoituksena on avoin tiedonvaihto puolin ja toisin, jonkinlainen lausuntomenettely voisi olla paikallaan taikka menettely, jossa AYK ottaa kantaa sen puolesta, voidaanko etsintätyö suorittaa ilmoitetulla tavalla vai aiheuttaako luonnonsuojelulaki joitain erityistä huomioitavaa. Toisena mahdollisuutena lienee, että ilmoitus antaa aluekeskukselle tiedon ko. toimista ja aluekeskuksella on sitten mahdollisuus tarvittaessa puuttua asiaan luonnonsuojelulain tai ympäristönsuojelulain nojalla. 5) Valtauslupa Kaivosviranomainen myöntää valtausluvan (ehdotetun lain 6 luvun mukaisessa lupaharkinnassa), mikäli estesäännökset eivät ole esteenä luvan myöntämiselle. Esteet voidaan myös poistaa luvassa annettavin lupamääräyksin. Estesäännösten on ajateltu turvaavan muun muassa luonnonolosuhteiden ja maiseman muuttumattomuuden sekä rakennetun ja kulttuuriympäristön arvojen säilymisen valtauksella. Näin ollen kaivoslakiin on ehdotettu otettavaksi valtausluvan osalta oma ympäristöperusteinen estesäännöksensä, jossa harvinaisten ja arvokkaiden luonnonesiintymien (ehdotettu 10.2,2 ) sekä luonnonolosuhteiden (ehdotettu 10.2,2 ) määritelmät ovat itsenäisiä ja joilla ei ole ilmeisestikään tarkoitettu viitattavan tyhjentävästi kaikkeen luonnonsuojelulain ja muiden lakien nojalla suojeltuihin luontoarvoihin. Tältä osin hallituksen esityksen yksityiskohtaisia perusteluja olisi vielä syytä täsmentää. Lisäksi hallituksen esityksen sivulla 79 olevaa lausetta siitä, että "Kiellolla saattaa olla merkitystä luontodirektiivin soveltamisen kannalta" olisi syytä täsmentää sen merkityssisällön avautumiseksi. Kun valtauslupa on myönnetty, toiminnanharjoittajalla on vielä erikseen velvollisuus ehdotetun 11 :n mukaan ilmoittaa alueelliselle ympäristökeskukselle etukäteen sellaisista maastotöistä, jotka voivat aiheuttaa vahinkoa tai haittaa valtausalueen erityisille luontoarvoille. Ilmoitusvelvollisuuden funktio ei ilmene tarkemmin lainkohdan yksityiskohtaisista perusteluista. Mikäli ilmoitusmenettelyn tarkoituksena on jakaa kaivosviranomaisen valvontavastuuta (myönnetty valtauslupa sekä ylipäänsä kaivoslain soveltamisalaan kuuluva toiminta) yleistä luonnonsuojelu- ja ympäristönsuojeluetua valvovan viranomaisen kanssa, tästä olisi syytä mainita esitöissä erikseen. 6) Kaivoslupa Kaivoslupa tarvitaan aina, kun esiintymää halutaan hyödyntää. Kaivosluvan myöntäminen perustuu intressivertailuun. Kaivosluvan myöntämisen esteet on lueteltu ehdotetussa 39 :ssä. Kaivoslupahakemukseen on liitettävä ympäristövaikutusten arvioinnista annetun lain mukainen selvitys ja selvitys on otettava kaivoslupaharkinnassa huomioon. Kun hanke on edennyt myönnettyyn kaivoslupaan asti, luonto- ja muut arvot käytännössä väistyvät kaivoskivennäisten hyödyntämisen tieltä. Tästä huolimatta kaivosluvan perusteella toimintaa harjoittavan on ehdotetun kaivoslain mukaan huomioitava myös toiminnan ympäristövaikutukset. Yhteenveto: Lakiehdotuksen tavoitteet hyvät ja ne on osittain onnistuttu lakitekstissä tuomaan esiinkin, mutta lain todellinen merkittävyys ja hyvien tavoitteiden toteutuminen käytännössä edellyttää viranomaisten toimivallan kokonaistarkastelua ja yhteistyövelvoitteen säätämistä ja toimivia yhteistyökäytänteitä. Hallituksen esitysluonnoksen perusteluissa on todettu: "Esityksessä ei ole tehty eri lainsäädäntöihin perustuvan viranomaistoiminnan kokonaistarkastelua, vaikka kaivostoiminnan matriisiluonteisuus saattaisi sitä puoltaa. Esitys selkeyttäisi lupamenettelyjä, mutta hyvän ja tehokkaan hallinnon toteutuminen vaatisi myös viranomaisten yhteistoiminnan voimakasta kehittämistä."

7 Ympäristökeskuksen mielestä ehdoton edellytys kaivoslain joustavalle ja selkeälle toimivuudelle käytännössä on viranomaistoiminnan kokonaistarkastelu sekä sen myötä myös viranomaisten keskinäisen yhteistoiminnan määrittely sekä toimintakäytänteiden selkeyttäminen menettelytapasääntelyn avulla. Tässä tarkastelussa on otettava huomioon käynnissä oleva aluehallintouudistus ja ALKU-hankkeen mukanaan tuomat muutokset. 7/7 Johtaja Risto Palokangas Ympäristölakimies Elina Linnove